Kammottavin ehdokas: EMMA K vai SANNA M?

Viime torstainen vaalilähetys toi esiin uudet kasvot puolueista. Enää ei menty puheenjohtajavetoisesti ja useat puolueet näyttivät ettei niiden julkinen esiintyminen ole puheenjohtajan varassa. Keskustan Hanna Kosonen hoitaisi julkisuuden savolaisella lupsakkuudella Sipilää paljon uskottavammin ja miellyttävämmin. Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen ja kristillisten Aki Ruotsala esiintyivät niin ikään mukiin menevästi ja he voivat ryhtyä koska tahansa tuuraamaan puolueidensa puheenjohtajia. Näitä arvioita en perusta keskustelijoiden ympäristötietoihin, vaan siihen inhimilliseen kuvaan, minkä he po. vaalitentissä nostivat itsestään esiin.

Emma Kari nostaa veemäinen virne kasvoillaan sormen pystyyn ja alkaa paasaamaan julistustyylillä kuin lapsille sitä samaa, jonka kaikki ovat aiemmin kuulleet ja tulevat moneen kertaan kuulemaan. Tämä tyyli ja Karin vihreät jutut uppoavat juuri sinne, missä hän on ehdokkaana ja juuri niin kauan, kun hän vaatii rajuja vihreitä tekoja muulta Suomelta eikä niinkään Helsingiltä. Habitukseltaan junttimainen Matti Putkonen esittää asiansa junttimaisesti, sillä hän tietää ruudun toisella puolella olevan tavallisten arjen ongelmien kanssa painiskelevia juntteja. Olemuksellaan Putkonen saa muut kuuntelemaan itseään ja sehän riittää, joskin huumoria jäin mieheltä kaipaamaan.

Putkonen onnistui provosoimaan keskustelussa Sanna Marinia niin, että tämä suuttui ja menetti malttinsa. Lopulta Marin kimmastui juontajallekin. Tämä oli yllätys vaalimainoksissa lämpimästi hymyilevältä naapurin tyttö tyyliseltä naiselta ja väkisinkin tulee mieleen Jekyll ja Hyde. Suoraan sanoen Sanna Marinin julkisuuskuva muuttui totaalisesti keskustelun alkaessa ja koko ajan sai odottaa koska hänelle kasvavat sarvet päähän. Tiedä häntä, mitä häikkää Marinin tuossa hetkessä piili, mutta yhteistyökyvyttömältä, sopimushaluttomalta ja vähät tavallisista ihmisistä välittävältä hän vaalitentissä näytti. Saas nähdä kuinka paljon ääniä helsinkiläinen Marin saa duunarivastaisella puheellaan tehtaiden Tampereelta.

En malta olla ottamatta vuosien varrella muuttunutta Li Anderssonia vertailukuvioon, vaikka hän ei ollutkaan mukana po. vaalitentissä. Aiemmin Li oli kuin Emma Kari nyt eli omat vakuuttava sloganeiden julistaja, nyt Anderssonin itsevarmuus on kasvanut, hän luottaa älykkyyteensä sekä tietoihinsa ja siten hän myös hymyilyn lisäksi kykenee heittämään huumoria ja piikkejä vastustajille. Sanna Mariin taas on katselijoille kammottava järkytys vaalitentissä: Vaalimainoksen hymyilevälle, ystävälliselle madonnalle kasvavat sarvet päähän.

Kokoomuksen Harri Jaskari puolestaan osoitti rauhallisuudellaan, näkemyksillään sekä muiden huomioimisella olleen keskustelussa kaikkea muuta kuin orpona, kuten olemattomuuteen vajonnut sinisten Tiina Eloranta. RKP:n tyyppiä ei kannata mainita edes nimeltä. Tässä keskustelussa löytynee monta voittajaa, mutta ehkäpä suurin heistä oli Putkonen: Hän sai Marinin sanomaan, mitä Marin sanoi ja Marinin näyttämään, mitä Marin ja SDP ovat: katsojille tuli selväksi se juopa, mikä erottaa tavallisen duunarin SDP:stä. Tämä satanee mitä todennäköisemmin Persujen laariin. Monet ovat odottaneet Rinteen munausta, jolla demarit romahtavat vaaleissa. Enää tätä ei tarvitse odottaa ainoastaan Rinteen taholta, sillä hänen kanssaan romauttaja saattaa löytyä Marinista ja muistakaapa Tuula Haatainen.... SDP:n touhut ja henkilövalinnat keskusteluihin ihmetyttävät, kun tarjolla olisi päteviä naisia kuten esim., tänään synttäreitä viettävä, Pia Viitanen. Mutta kaipa Marinille ja muille demarikihoille oma läpimeno on tärkeämpää kuin puolueen vaalimenestys? Joka tapauksessa: HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ JA MENESTYKSEKÄSTÄ TULEVAISUUTTA PIA VIITASELLE!