sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Yksimielistä Uudenkaupungin alasajoa?

Katsoessamme Uudenkaupungin historiaa voimme todeta sen osaamattomuuden, käyttämättömien mahdollisuuksien ja menetetyn tulevaisuuden tyyssijaksi. Etenkin kaupungin viimeiset vuodet ovat armottoman onnettomia, todellisten tohelojen  tunarointia. Olemme Suomen ainoa kaupunki, johon on syntynyt muutamassa vuodessa reilut tuhat työpaikkaa ja silti väestökehityksemme on negatiivinen. Tämän toteutuminen vaatii huippunsa viritettyä osaamattomuutta ja megatumpelointia.

Uusikaupunki on säästänyt itsensä kuoliaaksi - AAMEN! Jätimme autotehtaan työpaikkojen suoman mahdollisuuden käyttämättä luopuessamme kaupunkimme puitteiden kehittämisestä. Ainoa kehitysaskel puitteiden muodossa on tekonurmi, mutta senkin toteutti paikallinen urheiluseura muutamalla kymppitonnilla. Satsasihan Uusikaupunkikin lähes saman summan urheiluun ostamalla kaupunkilaisten rahoilla vanhan kivinavetan, johon paikalliset g-harrastajat rakensivat itselleen satojentuhansien eurojen ökyravintolan.

Vielä 1990-luvulla Uudestakaupungista pyrittiin luomaan mukavaa 25 000 asukaan kaupunkia. Suunnitteilla oli korttelikouluverkko ja koko kaupungin tasapuolista kehittämistä. Kun tuon aikainen virkakunta on vaihtunut, on kaikki kehitys ja luovuus kadonnut tulevaisuuden suunnitelmista lopullisesti. Ajansaatossa myös päättäjien laatu ja luomiskyky on romahtanut ja jäljelle on jäänyt muutaman populistin ontot pulinat. Asiaan kuin asiaan otetaan sitä voimakkaammin kantaa, mitä vähemmän on tietoa tai ymmärrystä.

Päätöksentekokulttuurimme on valahtanut jopa alle menneen valtuustokauden tason. Silloin sentään puhuttiin aloitteiden sisällöstä, nyt ne tuomitaan ilman perusteluja. Kaupungissa päättäjät iloitsevat yksimielisyydestä, joka kuitenkin on viemässä kaupunkia tuhon partaan tuolle puolen. Aikaisemmin oli sentään muutama valtuutettu ja tarkastuslautakunta, jotka kritisoivat vallinnutta menoa. Nyt on enää ilmoilla ainoastaan lautakunnan olemattomuudesta kumpuavaa sisäistä  kritiikkiä. Surullista - hyvin surullista - keskustelu on kuollut!

Takavuosina Uudenkaupungin päättäjät halusivat rohmuta kuntaliitosten kautta itselleen kaiken päätösvallan Vakka-Suomessa. Luojan kiitos kaikkialta torjuttiin täkäläisten lähentelyt. Syy oli hyvin yksinkertainen: Muualla nähtiin se, mille täällä oltiin sokeita: Uudenkaupungin tuhoon vievä päätöksenteko ja haihatteluihin satsaaminen sekä kuoliaaksi säästäminen. Jos muualla olisi uskottu uusikaupunkilaisiin, olisi koko Vakka-Suomi pian vasaran alla.

Nyt huomattava osa uusikaupunkilaisia on oman paikkakuntansa vankeina. He eivät pääse täältä pois, koska asuntoa ei saa millään kaupaksi.  On vähintäänkin surkeaa, että juuri se pitää ihmiset täällä, miksi he haluaisivat muuttaa pois eli kaupungin laiminlyöty kehittäminen. Kehityksen laiminlyönti ei jää ainoaksi kaupunkimme työntövoimaksi ja tänne muuttoesteeksi, vaan palveluihin ja puitteisiin nähden suhteettoman korkeat verot ja taksat kasvattavat kielteistä kuvaa Uudestakaupungista.

Kaikki edellä kerrottu on osoitus onnettomien tyyppien epä-älyllisestä toiminnasta ja onnistuneesta kyvystä roikkua vallassa vuosikymmenestä toiseen. Nyt näillä tyypeillä, jotka hehkuttavat yksimielisyyttä, on väline betonoida asemansa ja siirtyi siirtyä diktatuuriin. Laki tarjoaa mahdollisuuden vähentää Uudenkaupungin valtuutettujen määrän 27:n eli näin viimeinenkin vaihtoehtoja tuova tyyppi poistuu ideoineen valtuuston lehtereiltä. Vannaksen kaupungissa siirrytään nazisaksalaiseen yksimielisyyteen.

Soteuudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä olisi parempi, että miettiviä päitä löytyisi valtuustosta mahdollisimman paljon. Mutta tämähän ei sovi meidän naziyksimielisyyteen. Ikävä vaan, että että valtion talous ja kaupunkimme talous sekä Uudenkaupungin vetovoimavaje huomioiden loppumme on lähellä ja se tapahtuu, nykytyyppien johdolla, rytinällä kuten nazisaksan romahdus aikanaan.

Kaupungin varoilla nuorille: liikuntaa vai kaljaa?

Uudessakaupungissa on käynyt niin ikävästi, että jo aikaa sitten kaupungin kehitys karkasi väärille urille. Lapset ja liikunta ovat olleet säästökohteita ja ovat sitä edelleen. Meillä jopa po. sektorin valmistelija on liikunta-, kulttuuri ja nuorisovastainen.

Muistakaa tämän virkahenkilön legendaariset lohkaisut: Toivottavasti kukaan ei enää esitä tekonurmen rakentamista ja myydään teatteri. Kun aikoinaan nuoriso- ja liikuntatoimenjohtaja etsi aktiivisesti ratkaisuja kaupungin liikuntapuitteiden pitämisen kilpailukykyisinä sai hän lopulta potkut esihenkilöltään, jonka suurimmaksi saavutukseksi jäänee Suomen ennätys koulujen lopettamisessa.

Uusikaupunki lienee ainoita tämän kokoisia kuntia, joissa ei ole nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajaa ja sen sektorin lautakuntakuntaa. Tältä pohjalta on hankala edes kuvitella liikunta- ja vapaa-ajan puitteiden pysymistä verrokkikuntiin nähden kilpailukykyisinä.

Uusikaupunki on harjoittanut ja haikaillut pitkälti 1970-luvun tyylistä hallielinkeino- ja asuntopolitiikkaa ja sen seurauksena menettänyt yli 3 000 asukasta. Näin syntyneitä velkoja ja laskevia verotuloja on rahoitettu opetuskulujen ja liikuntapalvelujen "säästöillä". Tämä taas on edelleen kasvattanut kaupungista poismuuttoa ja talousvajetta.

Kaupunkimme kehityksessä on varsin huvittavaa se, että onnettomasti kohdellun nuorison ja vapaa-ajan puitteiden vuoksi kaupunkimme asukasluku ei romahda totaalisesti: Muualle, hyvien opetus- liikuntapuitteiden pariin, haluavat lapsiperheet eivät pääse eroon asunnoistaan kuin pilkkahinnalla, siksi he eivät voi muuttaa pois. Luonnollisesti kaupungin päättäjien ratkaisut, asioiden hoidon tyyli ja mm. tuulimyllyjunttaus ovat osaltaan auttaneet siinä, että väki karttaa Uuttakaupunkia muuttokohteena.

Nähdäkseni silloin, jos kyse on liikunta- tai monitoimihallista, kuuluu se kunnan rakennettavaksi. Tämä varsinkin silloin, jos rakennelma tulee koulujen yhteyteen. Käsittääkseni kaupungin on luotava kilpailukykyiset puitteet urheiluseuroille, jotta nämä voivat keskittyä itse päätoimintaansa, joka on pitkälti nuorisotyötä.

Mielestäni silloin päättäjät ovat auttamatta vikatiellä asukasviihtyvyyden kehittämisen suhteen, jos heidän mielestään meillä on miljoonia euroja jonkun oppilaitoksen ostoon, mutta ei senttiäkään liikuntaan tai jos meillä on varaa ottaa  alkoholinvalmistuksen takaamiseksi miljoonien eurojen vastuut kaupungille, mutta ei antaa senttiäkään liikuntarakentamiseen. Onpa koomista, että tällä alkoholille jees ja liikunnalle njet -linjalla on ollut valtuuston äänestyksessä jopa liikuntapaikoista vastaavan lautakunnan puheenjohtaja.

Jokaisen sopii pohtia mielessään, kumpi saa lapsiperheen muuttamaan kaupunkiin: Kaupungin rahoittama panimo vai kaupungissa lapselle tarjotut hyvät liikunta- tai opiskelupuitteet?

tiistai 22. joulukuuta 2015

PRESIDENTIN HATUNNOSTO ISUZU-MIEHELLE!

Uudenkaupungin elinkeino-osaamista hehkutettiin menneinä vuosina melkoisesti. Tämä oli hehkutusten perusteella oikea yrittäjien paratiisi. Yrityksiä tuli vuositasolla kymmenittäin ja työpaikkoja sadoittain ellei peräti tuhansittain. Väillä Uudestakaupungista oli tulossa terästeollisuuden keskus ja propelli, joka nostaa koko EU:n kukoistukseen. Toisena hetkenä tuulivoima oli Uudenkaupungin menestystä pyörittävä propelli. Aiheet vaihtuivat, mutta elinkeinopropelli pyöri.

Ikävä vaan, että kaikki tämä oli silkkaa paikallisjulkaisun markkinoimaa utopistista propagandaa. Yrityksiä tuli ja meni, mutta työpaikkoja ei tullut. Median markkinoima elinkeinopropelli kyllä pyöri, mutta sen ansiosta ainoastaan veronmaksajien setelit lentelivät taivaan tuuliin. Luonnollisesti elinkeinopropellin vinhasta pyörinnästä jäi jotain näkyvääkin jäljelle: Iso miinusmerkkinen luku kaupungin saldoon.

Kuten paikallismedia julisti: Ei elinkeinopropellia ilman sitä pyörittävää epeliä. Kaikesta voi oppia niin tästäkin: Ei puhumalla puut kasva eikä kirjoituksilla kirsikat kuki eikä osaaminen synny sillä, jos osaamatonta ylistetään osaajaksi. Nyt tästä median hehkuttamasta epellistä ja elinkeinopropellista maksetaan isoa laskua Uudessakaupungissa. Ne varat, jotka meillä tuolloin oli ja joita ei enää ole, ovat pois kaupunkimme kehittämisestä.

Ei elinkeinopolitiikka ole sitä, että virkamiehet alkavat piilottaa maahan veronmaksajien varoin ostettuja kultahippuja, jotta saamme hintaan mihin tahansa Uuteenkaupunkiin kultakaivoksen, koska joku ohikulkija erehtyi kysymään epeliltä: Löytyykö kaupungilta peruspääomaa ja rahoitusta kultakaivokseen. Eivät kuntien virkahenkilöt luo yrityksiä tai työpaikkoja, sen Uusikaupunki on karvaasti ja isolla rahalla näyttänyt maailmalle.

Elinkeinopropellia pyörittävät osaaminen, ideat, työntekijät ja sopiva sijainti. Näillä edellytyksillä syntyy yritys ja sen työpaikat. Kaupungin tehtävä on markkinoida puitteita eikä leikkiä pankkia rahoittamalla heitä, ketkä eivät saa pankista rahaa. Jos kaupunki haluaa tehdä jotain yrityselämän eteen, sen tulee kehittää kaupungin puitteita ja palveluita, jotta yritysten on helppo saada uusikaupunkilaisia työntekijöitä. Valtiovallalta yritysten tulee saada ainoastaan edellytykset työllistää, tehdä tulosta ja mahdollisuus maksaa niin hyvää palkkaa hyville työntekijöille, että näillä on ostovoimaa ja veronmaksukykyä.

Eivät yritykset tarvitse tukia tai verohelpotuksia vaan toimintaedellytyksiä. Jokainen yritys on valmis maksamaan veroja kunnon tuloksesta; mutta tuskinpa yhtään yritystä motivoi se, jos huonosta tuloksesta täytyy maksaa pieni vero. Kaikkein eniten homma menee poskelleen silloin, kun osaamattomat virkahenkilöteoreetikot alkavat sählätä tukien kanssa. Nämä tuet ovat viime kädessä pois menestyviltä yrityksiltä, niiden palkanmaksukyvystä ja siten tuet myös laskevat ostovoimaa ja veronmaksukykyä.

Se, että amatöörimäisen tiedottamisen johdolla on sorruttu nazisaksalaiseen henkilöpalvontaan ja hehkutettu olemattomia, jopa miljoonien munauksia elinkeinomenestyksenä, on jättänyt todelliset työpaikkojen luojat Sonkkila, Laihonen jne. katteettoman uhon ja munausten peittelyn varjoon. Uudessakaupungissa on osattu ja osataan edelleen ja tästä osaamisesta meillä on oikeus olla ylpeä.

Useimmat muistavat kuinka eräs kovia kokenut diplomi-insinööri ajeli vanhalla pick-up Isuzulla. Mies ei antanut vastoinkäymisten lannistaa itseään vaan yritti sitkeästi. Ja mikä parasta diplomi-insinööri onnistui. Monella loksahti suu auki, kun miehen yritys sai merkittävän palkinnon ja hänet kutsuttiin presidentinlinnaan juhlimaan itsenäisyyttä.

Merkittävintä palkitussa Vahteruksessa on se, että yritys tekee mittavaa vientikauppaa eikä ainoastaan pyöritä maamme sisällä jo olevaa rahaa. Paikallismediassa pitkälti varjoon jäänyt, todellinen elinkeinovaikuttaja, Mauri Kontu on luonut omalla osaamisella työpaikan 200 ihmisille. Vahterus on mahdollistanut monen omakotitalon nousemisen Uuteenkaupunkiin ja monen uusikaupunkilaisen lapsen elämälle ja olemiselle hyvät puitteet.

Mauri Kontu korostaa avoimesti työntekijöidensä roolia Vahteruksen menestyksessä. Ja käytännössä tämä näkyi pahimman depression aikana, jolloin yrityksessä jaettiin työtä massiivisen lopputilien jaon sijaan. Myös tapa jolla Mauri Kontu nostaa positiivisesti esiin kotiseutuaan, on parasta markkinointia Uudellekaupungille ja Vakka-Suomelle. Ehkäpä me kaikki voimme presidentin tavoin nostaa esiin uusikaupunkilaisen ja vakkasuomalaisen realismin eli osaamisen, yrittäjyyden ja onnistumisen ja todeta: Vuosi 2016 on koko maakunnalle mahdollisuuksien vuosi!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Suomen tämän päivän terroristit huomisen sankareita?

Kuluneena vuotena Suomi on muuttunut. Poliittiset päätökset saivat aikaan tyytymättömyyttä, joka on kasvanut väkivallaksi. Enää ei kyse ole muutaman kymmenen äärijärjestöjen jäsenen välisestä kinasta ja kevyestä mukiloinnista vaan nyt ministereiden kimppuun hyökätään, talot sytytetään tuleen, raketteja ammutaan ihmisten päälle eli protestirikollisuus kasvaa kasvamistaan. Hälyttävintä tässä kaikessa on se, että laittomuuksia tekevät tavalliset kansalaiset.

Aikaisemmin kahvipöytäkeskusteluissa lähes poikkeuksetta tuomittiin itsenäisyyspäivän häiriköt. Nyt ministerin naamalleen saamat colat herättävät hilpeyttä, toivovatpa jotkut seuraavalla kerralla naamalle lentävän jotain vahvempaa. Jopa lukuisat tuhopoltot saavat ymmärtämystä kansalta. Tuleeko yhä useammista tavallisista kansalaisista lakia rikkovia terroristeja tai jopa sankareita? Koska alkaa tavallisten kansalaisten järjestäytynyt toiminta järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan?

Ongelmaa pahentaa eniten se, että kukaan ei pohdi syitä tyytymättömyyteen ja väkivaltaan, vaan ainoastaan seurauksia pyritään torjumaan. Hölmömpikin hoksaa, että tämä johtaa väistämättä kierteeseen, jossa konstit kovenevat puolin ja toisin. Tuntuu lähinnä hölmöläisten hölmöilyltä suitsia kansalaisten tyytymättömyyttä siten, että kansaa valvomaan palkataan, poispotkittujen  poliisien tilalle palkattuja, osa-aikaisia ja alipalkattuja vartiointiliikkeen miehiä.

Suomen ongelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että päättäjät ovat onnistuneet tuhoamaan demokratiamme toimivuuden ja uskottavuuden. Kansa ei saanut sitä,  mitä se viime vaaleissa äänesti. Kansasta on tehty pienen, mitään yleishyödyllistä tekemättömän, aateliseliitin elättäjä, näiden etua päättäjämme turvaavat ja siunaavat kansan kustannuksella. Meillä on legioona dosentteja, professoreja jne., joista enemmistöllä ei ole kansan mielestä mitään yhteiskunnallista hyötyä.

Koulutetut, tavallisen kansalaisten arjesta vieraantuneet, teoreetikkomme ovat fiksuja tapauksia. Heittäessään mielikuvituksellisia teorioita mitä mystisimmistä asioista he osoittavat oman hyödyttömyytensä. Jos jokin professori, kuten Siksten Korkman, sanoo jotain käytännössä hyödynnettävää, eivät päättäjämme sitä ymmärrä ja toteuta. Jos otamme  tiedettä tekniikan ja kansan oloja parantamalla tekevät professorit pois, niin mitä virkaa on lopuilla? Pitkälti loppujen kärki esiintyy mediassa ylistäen toistensa käytäntöön sopimattomia teorioita eli osoittavat hyödyttömyytensä.

Tämän eliitin rahoittaa kansa, joista 400 000 on työttömänä, miljoona tekee epävarmaa osa-aikatyötä jne. Jos tälle porukalle, joka ei pysty työllään rakentamaan realistista tulevaisuutta, päättäjät ja asiantuntijat tarjoavat pakkolakien kautta entistä ankeampaa tulevaisuutta, onko ihme, jos tyytymättömyys alkaa purkautumaan väkivaltaisesti. Etenkin Persut ovat syöneet niin totaalisesti vaalilupauksensa ja sen osalta voidaan puhua Suomen historian suurimmista vaalivalheista. Kun puolue roikkuu sitkeästi vallassa vähääkään välittäen antamiensa lupausten pettämisestä ja kansan protesteista, onko kummallista, jos kansa alkaa liikehtimään levottomasti?

Kaiken huipuksi kansalle, jolle tarjottiin välttämätöntä vyönkiristystä kerrotaan maahan otettavan kymmeniätuhansia pakolaisia, joista aiheutuu miljardien eurojen kulut. Päättäjät kertovat, että heihin meillä on varaa, kunhan kansa taas kiristää lisää vyötä ja ottaa pakolaiset keskelleen asumaan. Kun huomioidaan pakolaisten tähän asti onnettomasti onnistunut vastaanotto ja kotoutus sekä niistä poikineet äärimmäisen ikävät ongelmat, ei liene outoa, jos kansa alkaa kapinoimaan myös maakunnissa.

Kun yleinen mielipide on entistä voimakkaammin laittoman kapinoinnin puolella, on Suomessa syntymässä äärimmäisen vaarallinen tilanne. Maassamme yhteiskunnan vastaisesta väkivallasta tulee laajalti hyväksyttyä arkea. Pääkaupunkiseudulla tämä pystytään hoitamaan poliisivoimin, mutta miten kehäkolmosen ulkopuolella, josta poliisivoimia on vahvalla kädellä leikattu? On enää vain ajan kysymys, milloin ministereiden kokema väkivalta kohdistuu paikallispäättäjiin. Väkivallan uhka leijuu turvattomien paikallispoliitikkojen yllä.

Syntyneen väkivallan uhkan vaikuttaessa päätöksentekoon, voidaan sanoa lopullisesti hyvästit äänestämällä tapahtuneelle edustukselliselle päätöksenteolle. Epätoivoinen osa kansasta on saanut tarpeekseen ja ottaa väkivallalla sen päätösvallan, minkä se tuntee kuuluvan itselleen.  Jos näin tapahtuu, liikutaan tukevasti vallankumouksen tiellä. Kun sille tielle on lähdetty, ovat kumouksen seuraukset olleet mullistavia ja mittavan murheellisia.

Avoimuus, rehellisyys sekä, dosenttien ja professorien sijaan, kansan kuunteleminen, sen perustarpeiden ja tulevaisuuden turvaaminen ovat avain yhteiskunnan vastaisen väkivallan torjumiseen. Kansa on kyllästynyt asemaan, jossa sillä maksatetaan aikamme aatelisten elintaso ja elostelu. Jos syntyneen väkivallan ja tuhopolttojen kierrettä ei saada nopeasti poikki, ovat tämän päivän väkivaltaiset lainrikkojat huomispäivänä kirjoitettavan historian sankareita. Olisi pikaisesti tehtävä jotain, jotta viimeinen kivi lentää mahdollisimman pian, sillä ensimmäiset kivet ovat jo lentäneet.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Vastaanottokeskusaloite etenee ripeästi Uudenkaupungin päätännässä

Valtuustoon jätetty aloite: Uudessakaupungissa vastaanottokeskuksesta on keskusteltava ja päätettävä avoimesti, eteni todella nopeasti, vain viikossa, kaupunginhallituksen käsittelyyn, josta se lähtee eteenpäin valmisteltavaksi. Valmistelun jälkeen valtuustoaloite palaa kaupunginhallitukselle. Sieltä se etenee valtuustoon.

Kaupunginjohtajan ehdotus kaupunginhallitukselle:
Kaupunginhallitus päättää antaa aloitteen hallinto- ja kehittämiskeskuksen, sivistyspalvelukeskuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden valmisteltavaksi.
Päätös: Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.

Aloite:
Valtuustoaloite 8.12.2015:  Uudessakaupungissa vastaanottokeskuksesta on keskusteltava ja päätettävä avoimesti

Globaalin pakolaistulvan kosketettua Suomea on maamme ajautunut ajoittaiseen ja ennen näkemättömään anarkiaan. Taloja poltetaan, ihmisiä uhkaillaan ja väkivallasta on tullut suomalaista arkea. Vielä vuosi sitten kukaan ei olisi voinut kuvitella Suomessa tapahtuvan mitään vastaavaa. Joku saattaa väittää, että olemme syyttömiä pakolaisongelmaan ja sen hoitaminen kuuluu muille, mutta totuus on kokolailla toinen. Ensinnäkin suomalaisten on myönnettävä se, että maamme on halunnut kansainvälisiin päättäjien pöytiin ja  myös päässyt niihin.

Maamme edustajat ovat olleet EU:ssa katselemassa esim. Afrikan rannikolla tapahtuvaan ryöstökalastuksen hyväksymistä ja tällä hetkelläkin suomalaisia on kouluttamassa esim. irakilaista virkavaltaa pitämään sikäläistä oppositiota kurissa. Suomi on siis ollut aiheuttamassa maanosaamme nyt koskettavaa pakolaistulvaa, siksi myös suomalaisten on tunnettava vastuunsa pakolaisongelman hoitamisessa. Ensinnäkin suomalaiset voisivat viimeinkin esittää ratkaisuja, joilla pakolaistulvan syyt saataisiin poistettua.

Tämä ei kuulu tälle foorumille, mutta sen sijaan se, että maahamme on, lähes ilman minkäänlaista kontrollia, päästetty noin 30 000 ihmistä, kuulu suomalaisille ja siten myös uusikaupunkilaisille. Meidän on yhteisesti löydettävä pikainen ratkaisu, joka sopii parhaiten niin pakolaisille kuin kantaväestölle. Kuten kaikki ovat viime aikoina huomanneet, pakolaisia ei voi teljetä kuukausiksi ja vuosiksi vanhoihin kouluihin tms. odottamaan kotoutusta. Jokainen on havainnut, että moisesta asuttamisesta seuraa suuria ongelmia.

Vaikka lähes kaikki pakolaiset eivät saisikaan turvapaikkaa Suomessa, täytyy kaikkia heitä kohdella alusta alkaen inhimillisesti ihmisinä. Jos toimimme jatkossakin nykytyylillä ja luulemme olevamme hyväntekijöitä, elämme harhakuvitelmissa. Näiden harhakuvitelmien seuraukset ovat karmeita etenkin pakolaisille. Osa heistä saapuu tänne järkyttävistä oloista suurin odotuksin he haaveilevat turvallisesta tulevaisuudesta Suomessa, mutta päätyvät, saamansa kohtelun uhreina tekemään rikoksia ja ajautumaan vankilaan.

Kun  tämä toistuu ja toistuu päivittäin, pitää meidän rehellisesti pohtia auttamisemme todellisia tavoitteita ja motiiveja: Olemmeko päätöksillämme vain ostamassa itsellemme hyvää omaatuntoa päästämällä mahdollisimman monta pakolaista maahan vai olemmeko todellakin vilpittömästi auttamassa pakolaisia yksilöinä ja ihmisinä? Tästä kierteestä kumpuaa perusteltu pelko, joka saa osan suomalaista nousemaan pakolaisten vastaanottoa vastaan.

Kuvitelkaa niitä paikkakuntia, joissa pakolaisia on tulitettu, heidän kimppuunsa on hyökätty, heidän asuttamiaan tai niiksi tarkoitettuja rakennuksia on sytytetty tuleen tai heidän asuttamiensa rakennusten ikkunoita on kivitetty. Vaikka näillä paikkakunnilla 95% ihmisistä ottaisi pakolaiset lämmöllä vastaan, tekee jäljelle jäävä pieni vähemmistö tulijoiden saapumisesta ikävän kokemuksen ja onnistuneesta kotoutuksesta utopistisen mahdottomuuden. Vaikka itse kuuluisimme kuinka humaaniin enemmistöön,  enää demokratian säännöt eivät pelaa. Jos asiaa ajatellaan pakolaisen asemasta - hän on aina kärsijä, olipa suomalaisten äänestystulos pakolaisen kannalta kuinka ystävällinen tahansa.

Ensinnäkin pakolaisten menestyksekkäälle vastaanotolle pitäisi olla myönteinen maaperä, toiseksi pitäisi olla selkeä vastaanotto- ja kotoutussuunnitelma eikä vaan vastaanottaa pakolaisia asuttamalla heitä johonkin loukkoihin ja kolmanneksi pakolaisilla pitäisi olla Suomessa turvallinen tulevaisuus eli esim. opetusta ja työtä. Jos mikään näistä kolmesta ei toteudu, sopii perustellusti kysyä: Onko kovinkaan inhimillistä ja humaania edes suunnitella pakolaiskeskusta tänne tai muualle Suomeen, jos niiden tiimoilta epäonnistumiset seuraavat toisiaan?

Eikä asiaa helpota se, että pakolaisiin skeptisesti tai pelokkaasti heidän vastaanottoon suhtautuvat leimataan tylysti rasisteiksi tai heitä kartetaan kuin ruttoa. Sosiaalisuuden ja demokratian sääntöjen sekä periaatteiden mukaan heidänkin kanssa tulee keskustella ja heidän mielipiteensä tulee noteerata. On suorastaan pöyristyttävää, ettei tätä ryhmää kuulla, sillä hehän ovat vastaanoton  onnistumisen suhteen ratkaisevassa asemassa. Nykyinen tapa hoitaa po. asiaa on jakanut kansan ja avannut ovet anarkialle.

Mikäli rehellisesti faktoihin nojaten pohditaan pakolaisten lähtökohtia, muita vastaanottovaihtoehtoja ja pakolaisia täällä odottavaa kohtelua, on käsittämätöntä kuinka joku kehtaavat kutsua heitä, jotka vastustavat pakolaisten tänne ottamista, rasisteiksi. Todellisuudessahan juuri nämä henkilöt tarjoavat pakolaisille Suomea parempia vaihtoehtoja, joita löytyy runsaasti mm. Itävallassa, Sveitsissä tai Saksassa.

Esimerkiksi kukaan Uudessakaupungissa ei tiedä miten menestyksekkäästi tänne kaavailtu vastaanottokeskus tulisi toimimaan . Kukaan ei tiedä mikä olisi pakolaisen asema kuukauden kuluttua saati puolen vuoden kuluttua eikä kukaan tiedä sitä mitä vastaanottokeskuksen seurauksena paikkakunnallamme tulee tapahtumaan?

Kun otetaan rehellisesti esiin tänne kaavaillun pakolaiskeskuksen toimijan vastaavien laitoksien ongelmat muualla Suomessa, lienee suurta inhimillisyyttä vastustaa tänne kaavailtua vastaanottokeskusta ja sen myötä eskaloituvia vaikeuksia niin pakolaisille kuin kantaväestölle.  Jos joku maaseudulla kohtelisi karjaansa kuten Suomessa nyt kohdellaan pakolaisia, pistettäisiin tämä karjankasvattaja välittömästi eläintenpitokieltoon. Onko siis rasismia vaatia pakolaisille parempaa kohtelua kuin eläimille?

Tämän johdosta esitän:

Uudessakaupungissa järjestetään kaikille kaupunkilaisille avoimia keskuksen/informaatiotilaisuuksia, joissa esitellään vastaanottokeskuksen toimijaa sitovat pakolaisten vastaanotto-olot, vastaanotto- ja kotoutusohjelma sekä niiden vaikutukset kaupunkiin ja sen asukkaille. Lisäksi mahdollinen vastaanottokeskus on tämän kokoisella paikkakunnalla niin iso asia, että se on tuotava kattavin tiedoin ja sitovin suunnitelmin esitettynä Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston päätettäväksi.

Kyseessä on Uudenkaupungin ja sen asukkaiden tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä periaatteellinen linjaus, joka kertoo selkeästi paikallisten asukkaiden valitsemien valtuutettujen faktoihin nojaavan kannan po. asiassa. Kun vastaavia päätöksiä on tehty Suomen kunnissa, niitä on myös noudatettu eli valtuusto on ratkaissut ja siis ratkaisee pakolaisten vastaanoton.

torstai 17. joulukuuta 2015

NAZIMEDIAN VAIKUTUS JATKUU VIELÄ VUOSIA

Uudessakaupungissa ei julkisesti tunneta päätöksenteon lähihistorian kaikein mädimpiä käänteitä. Jopa selkeät valheet pysyvät ihmisten mielissä sitkeästi totuutena. Kaiken tämän alku löytyy valtuuston tv-lähetysten lopettamisesta. Kyseiset lähetykset eivät olleet mikään valtava show tai yleisömagneetti, mutta kaikkien nähtäville tarjottu lähetys esti median valehtelun. Syntynyt aukko tiedonvälityksessä mahdollisti tavoitteellisen valehtekun, jolla vaikutettiin päätöksentekoon, jopa käytyihin vaaleihin. Nämä valheet vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa.

Uudenkaupungin päätännästä ja etenkin valtuustosta ja muutamasta kaupunginvaltuutetusta annettiin julkisuuteen täysin totuuden vastainen kuva. Viimekauden valtuusto ei ollut riitaisa, yksikään valtuutettu ei käyttäytynyt huonosti, mistään siihen viittaavista sadoista median väittämistä ei löydy pöytäkirjamerkintää saati tallenetta. Ainoastaan koulutuslautakunnassa keskustelu kävi joskus kiivaana ja jopa kerran lautakunnan enemmistö marssi ulos kokouksesta. Nämäkin episodit johtuivat käsiteltäväksi tulleista  herkistä asioista, esittelijästä, puheenjohtajasta sekä tietenkin silloisesta hallituksen puheenjohtajasta.

Vainoaikaan paikallistiedotusta johti henkilö, joka ei käynyt itse kertaakaan yhdessäkään valtuustonkokouksessa. Kun hänelle tästä huomautettiin, mediapersoona kirjoitti välittömästi julkaisuunsa kaverinsa kertoneen valtuustonkokousten olleen hirveitä, muutaman öykkärivaltuutetun sabotoimia, tilaisuuksia. Tiedonvälitys nojasi po. tapauksessa anonyymiin kaveriin tyylillä: "se oli joku iso, mustapartainen mies". Kuitenkin totuuden tiesi koko valtuusto ja sen tietää nykyinen valtuuston enemmistö, mutta heiltähän ei kysytty tai heidän eikä kannattanut paljastaa omaa kumileimasimen rooliaan.

Meillä  ei ole vieläkään päästy lähistorian suhteen edes neuvostoliittolaiselle tasolle, jossa rehabilitoitiin vallanpitäjien ja niiden halltiseman median tuomitsemia henkilöitä. Siksipä me Uudessakaupungissa emme ole rehellisyydessä edes neuvostoliiton tasolla vaan elääme nazikulttuurin tyylisessä tiedotuskäytännössä, jossa rehabilitointia ei tapahtunut. Vieläkin ja lähes päivittäin nazimedian tuomitsemat päättäjät kärsivät heitä sivaltaneista sadoista perättömistä julkisista kirjoituksista, samoin nazimedian pyörittäjä saa esikuntineen suitsutusta ja kantaa päällään tolkun ihmisen viittaa sekä palkintojen myötä päänsä päällä sädekehää.

Yleensä historian valheet ja vääryydet korjataan jälkikäteen esim. Neuvostoliitton rehabilitointi tai Etelä-Afrikan totuuskomissio. Meillä ei ole käynyt näin, koska valassa on yhä nazitiedotuksen avulla  noussut enemmistö, joka hyväksyi viattomien ihmisten mollaamisen ja elämän pilaamisen  nazimediassa. Vaikka mediassa ovat tyypit vaihtuneet, heidän edeltäjiensä levittämä tieto elää. Tähän tietoon perustuu myös tämän päivän uusien toimittajien työ, sillä eivät he olleet näkemässä totuutta vaan elivät nazimedian luomassa valhemaailmassa kuten muukin kaupunki.

Kun nazimedian vetäjä palkitaan, häntä juhlitaan ja samalla jeesutellaan pakolaisten vastaanotolla, voidaan puhua härskiäkin härskimmästä kaksinaismoraalista. Jo joulun vuoksi olisi kohtuullista puhdistaa, jouluaattona 2010 alkaneilla, sadoilla valheilla loattujen ihmisten maine. Sadoista perättömistä mollauksista ei kärsi ainoastaan muutama entinen luottamushenkilö, vaan myös heidän perheensä, sukulaisensa ja lähipiirinsä eli kymmenet täysin ulkopuoliset ihmiset.

Viimeeksi eilen kaupassa aivan tuntematon ihminen alkoi haukkumaan minua häirikoksi, naisen hakkaajaksi jne.. Mielestäni kenekään ei tarvitse joutua moisten perättömien syytösten kohteeksi. Yksityinen ihminen ei voi tällaisen vainon kohteeksi joutuessaan reagoida siihen muuten kuin ryhtyä asioimaan vieraalla paikkakunnalla. Nähdäkseni tämä on kohtuutonta etenkin silloin, jos kaikki perustuu äärimmäisen niljakkaaseen vuosia jatkuneeseen valehteluun: KUINKA KAUAN TÄMÄ SAA JATKUA? -Kenties vuosia, jos ei muuta pois..., mutta eihän täältä pääse .....




tiistai 15. joulukuuta 2015

Yksimielistä säästämistä: ATK-järjestelmään 750 000€!!!!!

Taloushallinon atk-järjestelmän uusimiseen upotetaan 750 000€. Johtuuko järjestelmän uusiminen kenties siitä, että säästösyistä vähennettiin väkeä ja nyt halpoja ihmisiä korvataan kalliilla konevoimalla? Samalla kaupunki säästää 20 000€ atk-henkilökunnassa, eikö se näin mennyt. Yksimielisyys sanan pohjana on yksi ja se on aika vähän eli voidaanko tässä yhteydessä käyttää säästöpäätöksen yksimielisyydestä synonyymia vähämielisyys?

Havaitsin itse taloushallinnon atk-järjestelmän uusimisen kustannukset jo jonkin aikaa sitten. Mutta tietokoneet ovat niin kaukana vahvimmasta osaamisalueestani, lakanoiden vedosta, jotta päätin olla munaamatta itseäni ja vaieta eli puuttumatta 750 000€ investointiin. Kun Juha Aaltonen ilmaisi ihmetyksen hämmentämänä samaan asiaan ja kehotti ottamaan asian esiin, ajattelin myös niin tehdä valtuustossa.

Mutta eipä kukaan jututtamani valtuutettu kiinnostunut atk-järjestelmään uppoavasta 750 000€:sta, joten päätin vaieta ja olla inahtamatta koko valtuuston istunnon ajan. Olisinhan vain häirinnyt kokouksen yksimielistä harmoniaa ja pitkittänyt puuronhimoisten pättäjäin murkinalle pääsyä. Itsekin halusin nopeasti pois kokouksesta katsomaan Lukko-TPS peliä. Näin kaikilla valtuutetuilla oli yksimielinen yhteinen etu, siisipä olin asian suhteen totaalisen tyst.

Tänä aamuna jo neljäs, atk-juttuihin perehtynyt, kaverini lausui valtavan ihmetyksensä 750 000€ atk-järjestelmän suhteen. Soitinpa sitten eräälle viidennelle kaverille, joka työskentelee po. ohjelmia toimittavassa yrityksessä. Ensin atk-kaveri ei uskonut hintaa millään, väitti siinä olevan nollan liikaa. Hän totesi hintojen vaihtelevan sen mukaan mikä on ostajan tiedon taso, mutta 750 000€ yhden alan järjestelmästä, hän piti silkkana huippu kusetuksena. Kuitenkin atk-tyyppi totesi kovan myyjän ottavan aina kaiken mahdollisen hyödyn asiakkaasta - ei kaheli ole kahisevan kaapija vaan kahisevaa karttava.

Hankitun atk-järjestelmän on oltava maaginen uniikkitapaus ja sittenkin hinta vaikuttaa käsittämättömän korkealta, selitti atk-veijari. Näinköhän meidän yksimieliset tai vähämielest, ihan kuinka vain, helmitauluajan kasvatit pistivät kolmen tekonurmen tai neljän Sorvakon kentän paskahuusin hinnan menemään vai lieneekö joukkiossa piilevää huipputason atk-osaamista? No toisaalta, nämähän ovat kaupunkilaisten rahoja ja yksimielisyys über alles!

maanantai 14. joulukuuta 2015

UUTEENKAUPUNKIIN LAAJAA KEHITYSRINTAMA!

Lähes kaikki tahot kiittelivät Uudenkaupungin yksimielisyyttä ja sen löytymisen pitäisi olla kaikille kaupunkilaisille hieno juttu. Jotta yksimielisyydestä olisi maksimaalinen hyöty, sitä  on syytä käyttää laajasti ja järkevästi kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Mitä enemmän yksimielisyydellä parannetaan kaupungin ja sen asukkaiden olemista, sitä paremmin täällä asiat ovat ja sitä positiivisempi kuva Uudestakaupungista lähtee maailmalle.

Positiivinen Uusikaupunki huomataan laajalti muualla ja jos tämän myötä syntynyt kuva on parempi kuin muualla asuvan ihmisen oman kotikunnan kuva, alkaa Uusikaupunki kiinnostaa muuttomielessä. Se, että säästämme yksimielisesti kaupungin talotta kuntoon, ei säväytä muualla eikä saa aikaan muuttorysäystä saati edes muuttovärähtelyä tänne. Perinteisellä säästämisellä ja talouden tasapainottamisella on niin ikävä kaiku, että ne eivät herätä kenessäkään positiivisuutta vaan puistatusta.

Jos säästämisen ja kaupunkiorganisaatiota järkeistämisen ohella ryhdymme yksimielisesti kehittämään kaupunkia parantamalla sen puitteita ja palveluita, herätämme maailmalla positiivista huomiota, saamme tänne uusia asukkaita, joiden avulla kaupungin talous kuntoutuu. Kun muualla tehdään pääsääntöisesti ankeita päätöksiä, meidän positiiviset päätökset loistaisivat kuin aurinko Suomi nimiseen synkkyyteen.

Positiivisuus saisi ihmiset kiinnostumaan ja muuttamaan tänne, rahoittamaan hankkeitamme, jakamaan väärien päätösten vuoksi kasautunutta taakkamme ja rakentamaan kanssamme Uudestakaupungista maamme mukavinta ja parasta asuinpaikkaa. Tämän kaiken toteuttamiseksi tarvitsemme ryhmän sopivia uusikaupunkilaisia luomaan positiivisen, mutta realistisen kehitysohjelman.

Ensinnäkin kamreeritar saa selvittää koko kaupungille avoimesti Uudenkaupungin taloudellisen tilanteen myös mahdollisesti laukeavien Kuntarahoituksessa olevien miljoonien eurojen vastuiden osalta. Niin ikään kaikille on avattava sote-uudistuksen vaikutukset ja Suomen valtion nykyinen taloudellinen tila ja sen ennusteet lähivuosille - siis Neuvostoliitosta tuttu viisvuotisennuste ja -suunnitelma. Näin kaikki voivat nähdä kehityksen realistiset mahdollisuudet ja luoda siltä pohjalta selkeät tavoitteet.

Tällä sapluunalla väistetään Uudenkaupungin kohellustyylinen asioiden hoito. Tästä hyvänä esimerkkinä on liikuntahalli. Kukaan ei tiennyt viisi vuotta sitten tilannetta eikä tiedä nyt, mikä tilanne on hallin suhteen viiden vuoden kuluttua. Meillä on vallalla äärimmäisen impulsiivinen valmistelu: Yht´äkkiä päättäjille tuodaan eteen joku Tontonmäki, Novidan osto miljoonilla, Pask´lahden rakentaminen jne.. Kun tällaisia miljoonatempauksia putkahtelee esiin vähintään kerran vuodessa, ei päätöksenteossa voi olla mitään suunnitelmallisuutta tai tolkkua.

Jos olisimme vuonna 2009 tehneet selkeän viisvuotissuunnitelman kaupungin kehittämiseksi ja noudattaneet sitä, olisi meillä nyt  uusi monitoimihalli, täysimittainen tekonurmi, remontoitu uimahalli sekä alhaisemmat verot ja taksat sekä enemmän asukkaita. Selkeät, realistiset suunnitelmat ja niistä kiinnipitäminen mahdollistavat kaupungin kehittämisen ilman ikäviä taloudellisia yllätyksiä. Nykypoukkoilulla vain kasvatamme massiivista kiinteistöjen korjausvelkaa, joka syö päivä päivältä enemmän ja enemmän kehitysmahdollisuuksiamme.

Kun Uudenkaupungin realistiset kehitysmahdollisuudet on kartoitettu, perustamme kaupunkiin kehitysryhmän. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että Uudellakaupungilla on taloudelliset edellytykset kehittyä. Kehitysryhmään valittavilla ihmisillä on oltava tietoa, intoa, vastaanottokykyä, luovuutta eikä joukossa saa olla yhtään itsekästä jarrua,  aina vastaan peruspessimistiä, joka jo ikävällä olemuksellaan ja härkäpäisyydellään sabotoi muiden ryhmäläisten työn.

Meillä politiikasta on seuloontunut lukuisia luovia ja yhteistykykyisiä tyyppejä, joita olen nähnyt esittämässä tai kannattamassa vaihtoehtoja. Voinkin miltei mennä valalle siitä, että kaupungin kehittämisen kannalta parhaat kaupunkilaiset eivät ole luottamustehtävisä: Jarno Nikula, Sanna Loven, Mikko Siivonen, Markku Varjo, Jarmo Segerroos. Heidän lisääksi lisäisin ryhmään Harri Lehtosen, Sonja Stenmannin ja Esa Kerkolan. Valtuustosta valitsisin kehitysryhmään Sami Virtasen ja kaksi Järvistä ja virkahenkilöistä kamrerittaren pitämään kehityksen talouspuitteet realistisina ja teknisenjohtajan tuomaan alansa osaamista.

Luonnollisesti kaupungissa on muitakin ihmisiä, joilla tietoa, visioita , kyky kuunnella muita ja saada suunsa auki, mutta tuossa on tyyppikavalkaadi, joka varmasti sitoutuisi asiaansa. Ryhmän vetäjäksi pistäisin valtion tuet, alueen olot, seurat ja puuhaihmiset tuntevan Tuija Suomisen.


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Sami Virtasen liikuntahallialoitteenseen on tartuttava!

Jo menneellä valtuustokaudella kapunkimme vapaa-ajanpuitteiden kehittäminen nousi useat kerrat esiin. Tuolloin voimakkaimmin ja pisimmälle valmistelussa eteni tekonurmi, jolle oli löydetty rutkasti jopa kaupungin ulkopuolista rahoitusta. Kaikki kuitenkin tyssäsi ja Uuteenkaupunkiin jäi syntymättä Suomen halvin täysimittainen tekonurmi. Tuija Suomisen suuri työ valui hiekkaan!

Liikuntahalli ja monitoimihalli nousivat menneellä valtuustokaudella esiin useita kertoja usein toteutusvaihtoehdoin esiin. Lautakunnassa asia eteni positiivisessa sävyssä, mutta kaikki tössäsi jossain ja aina jatkettiin samoin meiningein samoissa puitteissa ilman omaa modernia hallia.

Ainoa merkittävä liikuntateko, mitä viime valtuustokaudella tehtiin oli nuoriso- ja liikuntalautakunnan lakkauttaminen. Kyseessä lienee historiallinen tempaus tämän kokoisessa "urheilu"kaupungissa. Syytä nihkeyteen ei tarvitse kaukaa hakea. Muistakaapa kuka sanoi legendaariset lausahdukset: Toivottavasta kukaan ei enää esitä hiekktekonurmen rakentamista - Myydään Crussell.

Nyt olisi korkea aika tehdä selvä, aikataulutettu suunnitelma liikuntahalli, mielummin monitoimihallin rakentamisesta Uuteenkaupunkiin. Jo pelkkä päätös olisi selkeä signaali: Muuttakaa Uuteenkaupunkiin, me satsaamme lapsiin, nurisoon ja terveeseen elämään! Toistaiseksi ainoastaan Kokoomuksen Järvinen on todella syvällisesti pohtinut halliasiaa aina sen rahoitusta myöden. Toivotaan siis, että aika on viimeinkin kypsä ja Sami Virtasen aloite menee läpi ja aloittaa vyöryt: UUDENKAUPUN KEHITTÄMINEN JA MASSAMUUTON KAUPUNKIIMME!

Sairaalan alasajo oli selvä jo 2009 ellei peräti 2001

Vuonna 2009 Naantalin seminaarissa kamreeritar yritti avata luottamushenkilöille nykyisen maailman, Suomen ja Uudenkaupungin taloudellisen tilanteen. Suuri johtaja hyppäsi, heti esityksen alussa, estraadille ja painotti Uudenkaupungin selvinneen pahemmastakin ja lama kiertää Uudenkaupungin. Samalla jäi luottamushenkilöille jakamatta konsulttityö, josta kaupungin talouden ongelmakohdat osoitettiin selkeästi verrokkikuntien avulla. Nolona kamreeritar käänsi esityksensä kulkua, koska luottamusmiehet uskoivat Messiaansa sanomaa.

Jo ennen tätä Rainer Tähtinen kritisoi 2009 alkaneen valtuustokauden ensimmäisessä kokouksessa silloista hallihulluttelun huipennusta: Uudestakaupungista oli tulossa Euroopan teräskaupan keskus, syntyisi satoja uusia työpaikkoja, kunhan kaupunki vain ensin takaisi reilun viidenmiljoonan euron lainat. Tämän jälkeen tulivat katuvalohullutukset, keittiöremontit, "Tontonmäet", risteykset, historiikit, ulkomaanmatkat, ralliauto, soijatehtaan teiden ja vesiputkistojen vaatimat miljoonat eurot, tuli Hinku-hanke ja satojen tuhansien eurojen konsulttikulut.

Kaikken tuon piti tuoda kaupunkiimme puolitoistatuhatta työpaikkaa, ikävä vaan, että TOISTAKYMMENTÄ MILJOONAA EUROA JOKO KAUPUNKILAISTEN SITOUMUKSINA TAI SUORANA RAHANA MENI  EIKÄ TYÖPAIKKOJA TULLUT. Kaikki tuo rahoitettiin ajamalla alas palveluita, nostamalla veroja ja taksoja sekä ottamalla velkaa. Kaiken tuon läpivienti perustui hölmöihin päättäjiin, joita Messias veti kuin pässiä teuraalle.

Kamreerittaren seuraava yritys avata luottamushenkilöiden silmät kaupungin kasvaville ongelmille sisälsi maan ykköskuntakonsultin Eero Laesterän tuomisen Uuteenkaupunkiin. hän piti tilastot tukena esityksen, joka avasi kaikille kaupunkimme ongelmakohdat, kehityksmahdollisuudet ja vinoutuneen huoltosuhteen. Laesterän esityksessä kävi selväksi Uudenkaupungin muuttuneen vauraasta ja kehittyvästä kaupungista velkaantuvaksi, valtionosuuksien varassa kituuttavaksi kaupungiksi. Suomen Kuvalehdestäkin tuttu, laajasti siteerattu ja arvostettu konsultti kiteytti esityksen sanoihin: MITÄ HELVETTIÄ TE OLETTE TEHNEET TÄÄLLÄ VUODEN 2001 JÄLKEEN?

Alkoi keskustelu Uudenkaupungin tulevaisuudesta tai keskustelun aiheesta piti alkaa. Rainer Tähtinen yritti sitä, mutta niin oikealta kuin vasemmalta alkoi syyttely huoltosuhteen korostamisesta: ei ikäihmisiä saa syyllistää, tuo oli ikärasismia, ei ikäihmiset ole taakka, on terveitäkin seitsemänkymppisiä jne.. Näin porukka osoitti tylyllä tavalla: He eivät lue Suomen Kuvalehtä, eivät tunne Eero Laesterää, eivät ymmärrä nähtyä tai kuultua vaan vaan vievät omine pinttyneine mielipiteineen tätä kaupunkia turmiolle. Valtuutetuilla ei ollut pienintäkään halua tai kykyä ymmärtää yhtään mitään uutta saati suunnitella tulevaisuutta.

Edellisen valtuustokauden aikaisen hallituksen puheenjohtajan on siis turha syyttä nykyistä hallitusta väestökadosta tai muistakaan ongelmista. Itseasiassa viime valtuustokaudella tehtiin väestökatoa voimakkaimmin kiihdyttävä ja huoltosuhdetta vinouttava päätös: Kaupungista lopetettiin viisi koulua. Silloinen hallituksen puheenjohtaja totesi koulujen lopettamisen myötä kaupungin talouden korjaantuvan lopullisesti. Kaikki näkevät nyt kaupungin ajautuneen ojasta allikkoon niin talouden kuin väestökehityksen suhteen. Koulujen lopetuksen jälkeisenä vuotena Uudenkaupungin väestö väheni lähes 300 asukkaalla - pääasiassa lapsiperheitä muutti pois kaupungista.

Koulujen lopettaminen tapahtui härskillä lautakunnan ja valtuuston manipuloimisella. Koomisin tilanne syntyi, kun koulujen säilyttämistä kannattaneet kutsuivat tohtoritason auktoriteetin esittämään faktoja pienten koulujen säilyttämisen positiivisista vaikutuksista kaupungin kehitykselle. Vastavetona esittelijä kutsui pääkaupunkiseudulta entiesn ukilaisen tusinarehtorin puolustamaan koulujen lakkauttamista.

Vastakkain olivat tohtorin lähdetietoineen esittämät faktat ja pienestä sinisestä vihosta mututietoa levittävä rehtori. Kuinka ollakkaan, kuten kaikki nyt tietävät, rehtorin sininenvihko voitti tohtorin tutkitut faktat. Nyt taidetaan samalla veijarilla höynättää päättäjiä lopettamaan Kalannista yksi koulu ja satsaamaan rahaa vanhan ja räsän koulun remonttiin kaupungin keskustassa. Tämä haave on täysin epärealistinen suunnitelma jo valtakunnan talouden vuoksi. Mutta täällä esittelijä vie haavetta härkäpäisesti eteenpäin syöttämällä ontuvia ellei peräti naurettavia perusteluja  päättäjille. Itseasiassa opetustoimemme, maataloutta lainaten, on lähes yhtä hyödytön kaupungin lasten opetuksen kehittämisessä kuin maho lehmä meijerille.

Hölmömmänkin pitäisi hoksata, että tuollaisen lehmän hyötykäyttö ei löydy meijeristä vaan teurastamolta. Vielä 1990-luvulla kaupungillamme oli yleviä, mutta realistisia kehitystavoitteita: Täällä suunniteltiin korttelikouluverkkoa ja elämisenpuitteiden kehittämistä jne.. Nyt kaikki, etenkin lapsille ja vapaa-aikaan kohdistuva, on säälimättömien säästöjen kohtena. Virkakunnan vaihtuessa kaupungista on hävinnyt luovuus ja tilalle on tullut esittelijöiden härkäpäisyys ja itsekäs junttausmenttaliteetti. 2000-luvulla kaupunkia ei ole, valaistusta lukuuottamatta, yritetty kehittää pätkääkään muuttovoittoiseksi.

Parhaista päivistään Uusikaupunki on menettänyt  yli 3 000 asukasta eli lähes 15% väestöstään. Jos asukasluku olisi pysynyt samana tai kasvanut, ei kukaan puhuisi nyt sairaalaan alasajosta. Meillä ei ymmärretä virheiden tapahtuneen jo aikaa sitten: Mitä helvettiä teitte vuoden 2001 jälkeen? -Kasvatimme julkista puolta, hakkasimme rahaa "suuriin seikkailuhin", hallihaihatteluun sekä muihin älyttömyyksiin ja nyt on maksun aika.

Nykyinen hallitus sai perinnöksi miljoonavelat. Hallitus ei valinnut kehittämistä ja kasvua tieksi talouden tasapainottamiseen vaan tiukan talouspolitiikan. Sitä voidaan ja saakin kritisoida, kuten kaikkia päätöksiä. On kuitenkin epäloogista, jos ongelman aiheuttaja ryhtyy kritisoimaan aiheuttamansa tai ainakin ratkaisevasti kasvattamansa ongelman hoitoa. Olisi ainkoinaan itse hoitanut asiat itse sille mallille, etteivät ongelmat olisi kasvaneet vaalien aikaisiin mittoihin.

Toisaalta edellisenkin valtuustokauden hallitus sai oman perintönsä eli vinon kehityssuunnan. Kun Uudenkaupungin kurimuksen kierteeseen ja sen historiaan perehtyy, löytyvät sen takuuhenkilöinä samat, kymmenet vuodet vallassa istuneet, henkilöt. Ovatko kaikki päättäjämme olleet onnettomia surkimuksia? -Eivät, mutta sopii pohtia miksi lautakunnissa ja valtuustoosa aktiivisimmat ja luovimmat ovat päättäneet jättää luottamustehtävät: Jarno Nikula, Timo Ellä, Esko Tähtinen, Mikko Siivonen, Johanna Ruoranen, Jarmo Segerroos jne. jne. Kysykääpä suoraan heiltä ja saatte tylyn vastauksen.

Joku saattaa nyt pitää uusikaupunkilaisia äänestäjiä hölmöinä, kun he äänestävät vuodesta toiseen samoja tumpeloita valtuustoon. Kyse ei ole kuitenkaan äänestäjien hölmöydestä vaan tiedosta ja semminkin väärästä sellaisesta: Kuinka joku voi luulla, että kaupungissa talous on kuralla ja tulevaisuus täynnä vyön kiristämistä, jos juuri ennen vaaleja järjestetään, Suomen mittapuussa ennen näkemättömät, kiitosjuhlat kaupungin menestykselle ja sen tekijälle? Tällaisella neuvostotyylisellä perusteettomalla juhlinnalla, faktoista vaikenemalla ja valheita uutisoimalla on vuosikymmenet kaupunkilaisten äänet suunnattu "tolkun ehdokkaille" eli Uudenkaupungin alamäen takaajille.

Eikä väärällä tiedolla ratsasteta ainoastaan vaaleissa vaan myös sen jälkeen päättäjien keskuudessa. Vai luuletteko te, että esim. Kokoomuksessa, jossa uudet tulokkaat ottavat ruorin kouriinsa ja ohjaavat Uuttakaupunkia paremmille vesille, saavat vallassa kauan olleet päättäjät kilvan kertomaan tulokkaille: Me oltiin vuosikymmenet tuon vanhan, ahterilleen vievän, tien kovimpia takuuhenkilöitä, itseasiassa me valittiin ja johdettiin kaupunki tuolle tielle. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa - virheistä ei saa oppia, sillä kansa saa tietää totuuden ja minulta menee valtuustopaikka!: Siinä kiteytettynä uuskikaupunkilainen poliittisen ajattelun ydin yhdessä lauseessa.

Uusikaupunki on herkkähipiäisten, härkäpäisten, luomiskyvyttömien ja  tehtäviinsä kelpaamattomien esittelijöiden vanki. Kamreeritarta käy suorastaan sääli, hän on yksin kuin Sixten Korkman valtakunnan tasolla eli tietää missä vika on, mutta kukaan ei tartu hänen tarjoamaansa tietoon. Tekninenjohtaja on tuonut ryhtiä, samoin uusi sote-pomotar piti mitä lupasi. Aikaisemmin suureen äänen julistettiin miljoonajahteja ja erikoissairaanhoidossa tulevan miljoonien eurojen säästöjä, mutta ne jäivät tuolloisen hallituksen puheenjohtajan kateettomaksi uhoksi.

Lopuista esittelijöistä tulee mieleen lähinnä sokea maalivahti, joka ei saa mitään kiinni tai kentälle lähetetty luistelutaidoton hyökkääjä, joka hoippuroi kaukalon laidalla,  jottei kepsahtaisi jään pintaan. Meillä tulisi viimeinkin vaatia esittelyltä luovuutta, laatua ja osaamista tai lainata maataloudessa käytettyä hoksaamista: Maho lehä ei hyödytä meijeriä se kuuluu teurastamoon!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Vastaanottokeskus: Tervetuloa Ukiin! Paras paikkakin on katsottu!

Jossain taustalla valmistellaan pakolaiskeskuksen pykäämistä kaupunkiimme. Mitkään järkevät faktat eivät saa tuota hanketta raiteiltaan. Käytäntö on osoittanut ettei järjellä ole sijaa päätöksenteossamme. Kun rähinäremmin paukuttajat ja toisinaan ajattelijat jotuvat älyttömyyden siementen ryytimaaksi, hölmöys alkaa itää ja itää. Lopulta siitä kasvaa hulluuden puu, johon ei mikään pure. Tämä vaan on taas kerran hyväksyttävä!

Siispä otamme vastaan pakolaiskeskuksen, hoidamme kotoutuksen ja ilakoimme monikulttuurisesta tulevaisuudestamme. Jotta kotoutus ja monikikulttuurisuus toteutuisi, täytyy pakolaiskeskuksen sijaintipaikka valita tarkkaan. Hätköinti ei ole hyväksi ja huolimattomasti valittu sijoituspaikka antaa kaupungillemme rasistisen leiman. Jo tässä vaiheessa täytyy korostaa inhimilillisyyttä

Useimmat meistä eivät ole kelvollisia tai edes halukkaita vastaanottamaan pakolaisia. Heidän mielestään meillä on ongelmia omastakin takaa. He haluiaisivat pistää ensin omat asiat kuntoon, jotta pakolaisten auttajien määrä kasvaisi. Osa näkisi paremmaksi jopa sen, että lentoyhtiölle maksettavat sadattuhannet eurot käytettäiin pakolaisten auttamiseen siellä, missä se on edullisempaa, järkevämpää ja inhimilillisempää. Mutta päätetty mikä päätetty: Pakolaiskeskus istutetaan Ukiin!

Me tavalliset ihmiset emme käsitä emmekä hoksaa mitään, se on todettu rähinäremmin paukuttelijain ja huru-hemmojen taholta. Siis me tavalliset kulkijat emme ymmärrä mitään pakolaisista tai heidän asioistaan. On vain yksi kulmakunta, jossa väki on riittävän kultivoitunutta ja ymmärtäväistä pakolaisille.

Saman kulmakunnan tulotaso on sitä luokkaa, että siellä vaimoväkeä harvemmin rasitetaan työllä. He saavat päivät pitkät ulkoiluttaa lapsiaan ja buudeleitaan sekä järjestellä veikeitä tupperwearekutsujaan. Varmasti heiltä löytyisi intoa, harrastusta ja lähimmäisen rakkautta taakaamaan pakolaisten onnistunut sisään pääsy yhteiskuntaamme.

Kaupunginosan, johon veirasmaalaiskeskusta kaavaillaan paranee sen puitteiltaan mahdollisen kansainvälistymisen myötä. Alueen lapset saavat hienon lähdön globaaliin maailmaan, kun kohtaavat kenties arameaa ja ranskaa puhuvia salskeita leikkikavereita jo hiekkalaatikolla. Muun Suomen ökyt katsovat kateellisina valitun kaupunginosamme lasten kaukomailta saamia uusia leikkivaikutteita, kun lasten lyödessä leikkiä hiekka ja vähän muukin iloisesti pöllähtää!

Muistakaamme olla monikulttuurisuuden suhteen ennakkoluulottomia ja runsaskätisiä, tarjotkaamme aina ja joka suhteessa parasta: Tulokkaille voi kelpuuttaa vain koulutettuja, sivistyneitä naapureita,  tulokkaiden asuntojenon  oltava muhkeita ja melleviä, eikä vanha sairaalaa, jonka  viemäreissä eritteet väijyvät pytyllä istuvien lapsosten pikkuvarpaita. Tarjotkaamme myös maisemallisesti tukijoille vain parasta eli merinäköala!

OLKAAMME INHIMILILLISIÄ:

PAKOLAISET TERVETULOA YKSKOIVUUN!!!

torstai 10. joulukuuta 2015

Ukin henki: Yksimielisyydellä talous kuntoon - davai davai!

Tiistain kaupunginvaltuston kokous oli yksimielistä yksimielisyyden ylistystä. Ei inahdustakaan vastaan, ei säröjä tekeviä vastaesityksiä. Uusikaupunki on todellakin löytänyt yksimielisyyden talouden hoidossa. On yksin yhdyttävä yksimielisti yksimielisyyteen ja todettava kaupungissamme tehdyn yksimielisesti yksimielisyyden historiaa.

Itse yhdyin yksimielisyyteen lähinnä siksi, että enpä löytänyt kannatusta vaihtoehtoisille esityksilleni. Siispä en pitkittänyt kokousta turhilla puheilla ja aiheuttanut kaupunkilaisille kuluja. Näin varsin sähäkästi muut suuntasivat ahmimaan kaupunkilaisten kustantamaa puuroa ja minä puolestani pääsin katsomaan päivän päätapahtumaa Lukko-TPS jääkiekko-ottelua. Sekin oli yksimielin, varsinainen peliaika päättyi yksi yksi.

Kokouksen yksimielisyyttä ylistävät puheet tarjosivat jatkuessaan varjoisia vivahteita puhujien pikkujutuista: asukkaat lähtee, tulevaisuus on epävarmaa, sairala lähtee, koulut retajaa, kiinteistöjä on liikaa ja talouskin kaatuu tulevaisuudessa. Kokousväki muistuttikin lähinnä, lännen elokuvista tuttua, muutaman päsmärin höynäyttämää epä-älyllistä laumasieluista kasattua lynkkausporukkaa, jossa takarin taavit, minä mukaan lukien, seurasivat kellokkaiden ohjeita samalla tuumien: Eihän tästä näin mitään hyvää tule, mutta ollaan hiljaa ettei kokousharmoniaan tule säröä. Suoraan sanoen masentava tilaisuus, jota ei olisi paikalle ratsastaessaan pelastanut edes Clint Eastwood.

Lynkkausporukka on oikein tosissaan vetämässä vallanhimossa, itseriittoisudessa ja näköalattomuudessa ja tietämättömyydessään Uuttakaupunkia narun jatkoksi. Kaupungin pelastanee kuitenkin lynkkausporukan kömpelyys - kukaaan ei osaa tehdä solmua. Näin se menee, valheellisten vippaskonstimediavaalien mainingit lyövät kauan ja se maksaa  kaupunkilaisille paljon.

Yksi on vähän eli yksimielisyyttä voidaan pitää myös vähämielisyytenä. Eikö se ole aika vähän, jos kaupunki johon nykyaikana on tullut toistatuhtaatta työpaikkaa menettää asukkaitaan? Kaupunki, joka ei vähääkään satsaa tulevaisuuteen kehittämällä itseään houkkuttelevakasi muuttokohteeksi, on huonosti hoidettu eli se  on onnettomien tolvanoiden käsissä - vai?

Kuten valtuustossa totesin Uusikaupunki on kuin perhe, jolta on leipä lopussa. Sen sijaan, että kotiin hommattaisiin enemmän leipää, sieltä vähennetäänkin syöjiä. Näin meidän vähämieliset päättäjät toimivat. He ovat kuin juoppo pohjalaispariskunta syvältä maakunnasta, joka rällää lasten rahat Seinäjoen ja Vaasan yöhön, samoin meilläkin viedään lapsilta kaikki - jopa tulevaisuus. Mitä esim. liikunnalista Uuteenkaupunkiin on saatu kaupungin toimesta viime vuosina? -Sorvakon urheilukentän paskahuussi lienee ainoa merkittävä sporttisaavutus, sehän kiertää jo viidettä vuotta kenttää, mutta ainoastaan  suunnittelupöydällä.

Aivan oma lukunsa löytyy opetussuunnalta, siellä yksi kääkkä unelmoi viilaavansa vielä kuudennen kouluntappoloven Coltinsa perään. Nyt olisikin tarjolla oikein iso lovi, sillä kaavailussa on ampua päiviltä suuri koulu Kalannista. Tämä ajatus on uponnut jo Kalannin keskustalaisiin, sillä he ovat valmiita uhraamaan oman koulunsa vanhan puolityhjän koulun remonttihaihatteluun. On epä-älyllistä edes kuvitella, valtion nykyisessä taludellisessa tilassa, sen satsaavan puolityhjän, rapistumaan päästetyn vanhan koulurähjän remonttiin miljoonia euroja.

Muualla virkahenkilöille maksetaan esim. siitä, että lapset saavat laadukasta opetusta - meillä maksetaan siitä, että lapsilta viedään koulut ja saadaan viimeisetkin nuoret perheet muuttamaan muualle. Päättäjät eivät tee tälle suuntaukselle mitään, kääkkää saa jatkaa hämäriä pimeyden puuhia lasten kärsiessä. Toisaalta, vaikeuksissa olisi ongelman valmistelijan kanssa Clint Eastwoodkin. Tuskin hänkään selviäsi tästä megapirullisesta, yössä ja varjoissa mieluiten vaeltavasta kalvakasta kieroilijasta ilman hopealuotia.

Uudenkaupungin tilannetta ja päätäjien toilailuja on mukava seurata läheltä, mutta ringside paikat ovat todella kalliit ja silloin omat lapset ovat shown uhreja. Halukkaille tiedoksi, että hyviä edullisia paikkoja löytyy hiukan kauempaa, mutta siti näkyvyys tänne on hyvä. Raumalla on myytävänä 172 omakotialoa ja siinä sivussa lapset saavat laadukasta opetusta ja harrastusmahdollisuuksia löytyy kaiken ikäisille. Kак прочь !



torstai 3. joulukuuta 2015

Vihreät ottivat voodoon painostusvalikoimiin!

Aikoinaan kiisteltiin suvivirren ja koulujen joulujuhlien sopivuudesta uuteen uljaaseen monikultuuriseen ja suvaitsevaiseen Suomeen. Yleensä suvaitsevaisuuden myötä tulee lisää jotain uutta ja myönteistä eikä esim. mielipidevapauden jyrkkiä rajoituksia. Nyt Vihreät ovat käytännössä osoittaneet mitä heidän suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus on.

Käytännössä vihreiden suvaitsevaisuus on sitä, että heitä täytyy suvaita, mutta heidän ei tarvitse suvaita mitään eikä ketään, joka on erimieltä tai edes erehtyy sanomaan jotain ei vihreää tai peräti esittää Vihreitä parempia inhimillisiä ratkaisuja. Väistämättä Vihreistä tulee mieleen 1930-1940 luvuilla vaikuttanut keski-eurooppalainen valtiomies.

Tuo valtiomies tykkäsi eläimistä, ei syönyt lihaa, ei polttanut, ei juopotellut eikä pahemmin kuunnellut muiden mielipiteitä saati noudattanut näiden toiveita. Uudessakaupungissa Vihreä luottamushenkilö toimii suvaitsevaisuuden suhteen kuten tämä keskieurooppalainen valtiomies. Luottamushenkilö uhkasi avoimella Facebook-sivullaan pakolaisten vastaanottokeskuksen vastustajia voodoo nukella ja neuloilla sekä leimasi heidät tietämättä itse mistään mitään.

Kyseinen Vihreä on siis tuonut osaltaan ja käytännössä, voodoon muodossa, monikulttuurisuutta suomalaiseen kunnallispolitiikkaan. Kokonaan toinen juttu on se kuinka tälläinen tyyppi suvaitaan nuorten asioista päättävän lautakunnan jäseneksi. Mutta anteeksi, nythän minä eksyin suvaitsemattomuuden kauheille poluille, jolle kuuluvat suvivirret eikä koulujen joulujuhlat, mutta sen sijaan voodoo...

Linkki käytännön Vihreään suvaitsevaisuuteen