STADILAINEN MYY TÖNÖSI - KOHTA ON MYÖHÄISTÄ!!

Pääkaupunkiseudulla asuntojen hintojen syöksy jatkuu voimakkaampana kuin muualla Suomessa. Syy on yksinkertainen: neuvostotyylinen, neuvostotyylillä tekohengittämällä ylläpidetty, pääkaupunkiseudun kasvu on auttamatta ohi. Velkaantuneella Suomella, ei yksinkertaisesti enää ole varaa pumpata julkista rahaa lähes lisäarvoa yhteiskunnalle tuottamattoman pääkaupunkiseudun passiiviväestön ylläpitoon. Suomessa asuntojen hinnat laskivat 6,2 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Hinnat romahtivat eniten Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla - lasku oli yli 7 prosenttia. Suomen ns. suurten kaupunkien ulkopuolella hintojen lasku oli 5,1 prosenttia. Nyt kannattaa myydä asunto, kun vielä voi!

Kyseinen suuntaus olisi hyvä huomioida myös hallitusneuvotteluissa, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei ole otettu esiin. Tilanne on äärettömän huolestuttava ja uhkaa hyvinvointiyhteiskuntamme perustaa : kun toisaalta todetaan valtava miljardien eurojen rahavajeen romuttavan sosiaali- ja terveyspalvelumme, jossain Vantaalla suunnitellaan satojen miljoonien raitiotietä, jotta passiiviväestö pääsee liikkumaan tuottamattoman puuhastelun ja vuokratuetun kodin väliä. Nämä satojen miljoonien vuokratuet, joiden, joilla ay-kihot ja kiinteistökapitalistit rahastavat yhteiskuntaa täytyy ajaa alas ja kansan täytyy päästä asumaan sinne missä he voivat asua vapaasti ja hyödyttää itseään ja muuta yhteiskuntaa!

LÄHTIKÖ PURRA SOININ SINISELLE TIELLE?

Timo Soini muistetaan takinkääntäjien kruunaamattomana kuninkaana ja suomalaisen politiikan omahyväisenä perikuvana, joka antaa vaikka puolueen kaatua ja pakkaa kavereita auton takakonttiin, jotta oma paikka korkealla oksalla on taattu. Nyt riviperusut kysyvät naamat vakavina ja muuta hymyssä suin irvaillen: LÄHTIKÖ PURRA SOININ TIELLE JA PETTIKÖ HÄN VAALILUPAUKSENSA HETI? Nyt mitataan Purran ja perussuomalaisten uskottavuus ja jos mittari värähtää miinukselle, on se tämän puolueen, Purran johdossa ollessa, taatusti viimeinen värähdys. Toisia soineja ei mikään puolue kestä mitenkään.

RKPn inhimillisyys on lähinnä mureellisen kammottavaa. Puolue on olevinaan maailman suurin ja hellin lähimmäisen rakkauden, suvaitsevaisuuden ja hellyyden julistaja, mutta se on vain hyväuskoiselle valtamedialle ja sen lukijoille koristeltu ulkokuori, todellisuudessa sarvet kasvavat julistajan päässä. Kyse on soinimaisen härski temppu, jossa inhimillisyyteen vedoten vaaditaan oikeutta päästää ihmisiä, jotka jäävät tulojensa kanssa köyhyysrajan alle eli tukien varaan - ilmoitetaan, että tuleva hallitus hyväksyy maahantulon henkilöiltä, ketkä tienaava yli 1 600€/kk. Toivokaamme, ettei Purra ole lähtenyt tällaisia sopimaan vaan on yhtä kova RKPlle kuin näyttää olevan!

LINKKI:

RKP:n Henriksson: Suurin osa ehdotuksistamme hyväksyttiin – Purran mukaan mitään maahanmuuton kiristyksiä ei tosiasiassa muutettu

AJOIKO PUTIN ja KIINA USAn KONKURSSIIN

Aikoinaan USAn presidentti kiihdytti kilpavarustelua niin, että loppujen lopuksi vastapuoli Neuvostoliitto varallisuuspulan vuoksi nyykähti polvilleen ja koko yhteiskuntajärjestelmä hajosi. Nyt Länsi asetti jatkuvasti kovenevia pakotteita Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle ja meilläkin Aaltolan johdolla asiantuntijat sanoivat Venäjän kaatuvan nopeasti muutamassa kuukaudessa. Toisin kävi, Venäjä lisää vaikutusvaltaa maailmalla ja suuntaa kauppaansa Euroopan sijasta toisaalle väestörikkaaseen ja kasvavaan maailmaan. Länsi puolestaan on melkoisessa lirissä - on ratkaisemattomia energiaongelmia eikä teollisuus tahdo enää pitää päällään. Eläkkeitä korotetaan ja kansa nousee barrikadeille vastustamaan nykyistä menoa.

Tällä hetkellä USAn velkakatto, samoin velka nousee yli runsaan 31 000 miljardin dollarin (liki 29 000 miljardin euron) rajan. Sinänsä huvittavaa, että kyseessä on kolmen aan AAA-luokitettu valtio. Nythän USAssa ei neuvotella talouden kuntoon laittamisesta eli kulujen sopeuttamisesta tuloihin vaan valtion oikeudesta nostaa velkakattoa eli oikeudesta velkaantua lisää. Vahvan suurvalta-asemansa vuoksi USAn ei tarvitse välittää, jos pienet valtiot haluavat antamansa velan heti takaisin sillä esim. USA nostaa aseiden tms. hintaa, jotta rahan kierto kääntyy sille edulliseksi. Ongelma USAn velassa onkin se, että sen suurin velkoja ei ole ihan mikä tahansa valtio vaan Kiina. Totuus on se, että jos Kiina haluaa omansa pois jenkeiltä, on USA todellisessa lirissä.

Tässä alkaakin pohtia kahta asiaa, onko Putin, yhdessä Kiinan kanssa, tehnyt USAlle Reaganit eli ajanut sen tarkoituksella sotaan ja sen seurausten avulla samaan tilanteeseen, mihin aikanaan ajautui Neuvostoliitto eli taloudelliseen vararikkoon. Jos näin käy, ikävimmän laskun lännen käänteiden seurauksista maksanevat ukrainalaiset heti USAn presidentin vaalien jälkeen. Kun siellä republikaanit voittavat vaalit, aloitetaan talouden kuntoon saattaminen lopettamalla sodat eli USA poistuu Ukrainasta, kuten se lähti Afganistanista, Vietnamista ja Somaliastakin. Nyt ei ole esim. Suomen tapauksessa kyse siitä kuka toimi oikein, sillä hyökkäys Ukrainaan on tuomittava. Nyt on toimittava niin, että selviämme po. sodasta, sen seurauksista ja mahdollisista yllättävistä käänteistä edes jotenkin. Olemme kuin oikealta rekkaa kohti lähestyvä mopo, jos vaan ajamme ja rekka ei väistä, olemme oikeassa, mutta meille käy tosi nolosti ja rekka jatkaa menoaan.

LINKIT: 

Kiista valtion velkaantumisesta uhkaa ajaa Yhdysvallat maksukyvyttömyyteen – vaikutukset tuntuisivat ympäri maailman

Kiina on lainannut eri maille satoja miljardeja enemmän kuin aiemmin on luultu – professori: "Avoimuuden puute muistuttaa välillä salailua"

PÄÄKAUPUNKISEUDUN KIINTEISTÖKUPLA RÄJÄHTÄÄ

Median ja ns. taloustieteilijöiden ennustuksista huolimatta Helsinki on Suomen suurin muuttotappiokunta. Kaupungeissa ei siis kannata luottaa tilastoihin ja etenkään ennustuksiin kuin Jumalan sanaan. Itse asiassa pääkaupunkiseudulta poismuutossa on kyse käytännön vihreästä siirtymästä, kun tuottamaton väestö muuttaa saastuttavaan kivihiilienergiaan nojaavalta paikkakunnalta maakuntiin, joissa asuminen, turvallisuus ja luonto voittaa ikävyydessään ankean harmaan neuvostotyylisen asuinmiljöön. Voimakkaimmin poismuutto kohdistuu koulutettuihin nuoriin, suomenkielisiin asukkaisiin ja siis myös lapsiperheisiin. Kaikkiaan Helsingin muuttotappio oli 4 210 asukasta, joista suomenkielisiä oli 3 300.

Uudessakaupungissa asukasluku huiteli parhaillaan 18 500 tuntumassa. Kun se nyt on hiukan yli 15 000 uusikaupunkilaista, voi viime vuonna Helsingistä poismuuttaneiden todeta sopivan mukavasti Uuteenkaupunkiin. Meillä on luontoa, turvallisuutta, kohtuulliset palvelut, äärettömän edullisia asuntoja ja vahvasti kehittyvät vapaa-ajan puitteet. Miksi sitten Pirkanmaa ja Tampere ovat vetäneet puoleensa asukkaita eikä meren rannalla sijaitseva luonnossa kylpevä maailman kauneimman saariston portti Uusikaupunki? -Näinköhän meidän päättäjillä on edes käynyt mielessä, että joku voisi muuttaa tänne ja tuskinpa he lukevat ulkopaikkakuntien lehtiä edes sen verran, että tietäisivät Helsingin ja Espoon olevan Suomen suurimpia muuttotappiokuntia.

Muutama kuukausi sitten persut esittivät toimikunnan perustamista, jotta kaupungin maa-alueita hyödynnetään paremmin asumiseen ja viihtymiseen. Tämä toimikunta ei olisi maksanut mitään, sen oleminen ja tekeminen ei olisi ollut keneltäkään pois, mutta eihän tätä kaupunkia voi kehittää ja jo alkuvaiheessa koko idea kaatui kokoomusdemari allianssin äänin 7-4. Samat taantumukselliset tahot olivat sulkemassa kaupungin keskustaa nuorilta. Kaupungin keskustan, joka on ollut menneet vuodet lähinnä traktorivarastona/rakennustyömaana - kiitos siitäkin mainitun allianssin, kuten miljoonien hintaisen lankkurannan. Mainitun valtaliittymän ansiosta kirjastoa remontteerataan ainakin kolme vuotta ja vanhainkoti ja muutkin ikiprojektit syövät varoja ja energiaa tulematta nopeasti priima kuntoon.

Nyt joku pohtii, että virkahenkilöidenhän kuulu valmistella ja luottamushenkilöiden vain seuloa esittelystä kaupunkilaisia eniten hyödyttävät valmistelun siemenet ja taata kaupungin kasvu. Ongelma vaan lienee se, etteivät virkahenkilöt itsekään usko omiin kykyihinsä tehdä tästä kaupungista menestyvää asumisen keidasta, sillä pitovoiman kehittämisen sijaan, he ovat keskittyneet ahkerasti rustailemaan työpaikkahakemuksia muihin kuntiin. Tämä virkahenkilöiden osaaminen/uskonpuute omiin kykyihin ja kaupungin tulevaisuuteen romuttanee viimeisenkin uskon rippeen kaupungin mahdolliseen edes välttävään tulevaisuuden kehitykseen. Ja mikä kammottavinta kaupunkilaisten kannalta - kokoomusdemari allianssi pitää huolen siitä, että virkahenkilöiden asema ja tulotaso pysyy vakaana, eikä kukaan saa häiritä virkakuntaa, kun he kaupunkilaisten rahoittaessa puuhastelevat kaikkea kivaa!

Pääkaupunkilaiset ovat kiireen edessä, sillä sen lisäksi, että asukkaat vähenevät, myös liike/toimistokiinteistöjen tarve vähenee. Nettikauppa jyllää ja nakertaa väkisinkin kivijalkaliikkeiden markkinaosuutta, samoin etätyö niin ikään tyhjentää pääkaupungin kiinteistöjä. Vielä elämme niitä aikoja, jolloin omasta kiinteistö voi saada omat pois. Mutta mikä on tilanne vaikkapa vuoden tai kahden kuluttua, kun myyjien määrä moninkertaistuu ostajiin nähden. Koko valtion kannalta lienee kuitenkin parasta, että investoinnit tuottamattomalle kulmakunnalle jäädytetään ja suunnataan terveen kasvun alueelle eli niille alueille, joissa ihmisillä on ilman tukia varaa asua ja nauttia aidosta paineettomasta arjesta ja ansaitusta juhlasta.

Linkit:

Pirkanmaalla suurin muuttovoitto 70 vuoteen

Muuttoliike vie nyt pois Helsingistä, syistä halutaan selvitys – "Pääkaupungin vetovoima romahtanut koko maan häntäpäähän"

Tampere sai eniten uusia asukkaita muista kunnista

VALLANKUMOUS YLEN YLELLISEEN MAAKUNTATOIMINTAAN

Aikoinaan kuuntelin laadukasta maakuntaradiota, joka suolsi eetteriin uutisia ja kuulokuvia kulmakunnasta sen mukaan, mitä kerrottavaa ilmeni. Maakunta radio oli laadukas, nopea ja luotettava - toisin on tänään, ainakin täällä Turun suunnassa, jossa toimitettua juttua hehkutetaan ja hehkutetaan monet kerrat. Siten juttua saa odottaa ja ehkä tunnin kuluttua kuulet haastattelussa sen, mitä juontaja kertoi takerrellen jutun esittelyssä neljä und viisi kertaa. Tämä on vielä huippua, kun pysytään Turun toimituksen hoteissa, mutta auta armias, kun alkaa Lounaisrannikon lähetys Porista, silloin ohjelmavirran kateissa piilevä punainen lanka värittyy murheellisen mustaksi - eetteriin tupsahtaa tyyppi, joka takeltelee sanoissaan ja esim. kellon ajan toteaminen tai sen, että paloauto on punainen vie viisi minuuttia.

Siitä luovuudesta ja laatujournalismista, josta saimme nauttia Tapani Maskulan, Iiro Andersonin, Juha Ohtosen ja kumppaneiden aikana, ei ole vähäisintäkään tuoksun värettä jäljellä. Maakuntaradion laatu on kerrassaan romahtanut Lounaisrannikolla. Tätä ilmentää myös toimittajien itsekkyys kertoa itsestään ja tekemisistään. Ketä kiinnostaa jonkun tyypin vapaa-aika tms., jos maakunnassa on muita isompia sattumia plus tapahtumia. Kun katsomme Lounaisrannikon YLEn toimipisteiden kykyä tuottaa vain muutama juttu päivässä, joku pohtii voiko taustalta löytyä resurssipula. Syytä lähetysten vähyyteen ei löydy resursseista, koska, jokainen voi tarkistaa yhteystiedoista, jotta väkeä on niin, että päät kolisevat yhteen.

YLEn Turun ja Porin yksiköissä, yhteistietojen mukaan, piileskelee kummassakin 16 juontajaa tai toimittajaa. Jos juttuja po. yksiköt tekisivät vaikkapa kaksi tai viisikin päivässä, ei miteenkään riittäisi töitä jokaiselle po. palkansaajille jokapäiväksi ei ehkä joka viikoksikaan.  Tuotantomäärään nähden Lounaisrannikon YLEn yksiköitä voidaan pitää äärettömän tehottomina, jopa Neuvostoliiton toiminta tuntuu YLEen verrattuna valtavan tehokkaalta, luovalta ja äärettömän aktiiviselta. Kun samaan aikaan syydetään miljoonia euroja johonkin Käärijä ilmiöön, niin onko ihme, mikäli jossain syntyy mielipide YLEn rahavirtojen tarkistamisesta, tehostamista ja kohtuullistamisesta. Kun muu kansa kiristää vyötä ja jonottaa terveyspalveluihin, ei kritiikki ELEn rahan käytöstä ole perusteeton.

Jos YLEn radiotoimittaja tienaa reilut 3 000 euroa kuukaudessa, vaikkapa 3 200 €/kk, voi kuukauden palkkakuluiksi Lounaisrannikon toimipisteissä ynnätä, jos ei lisiä lasketa 51 200 € ja vuoden 614 000€. Olisikohan tuossa hiukan tehostamisen varaa, kun vielä huomioidaan päälle tuleva tekninen henkilökunta, kiinteistöt, laitteet ja autotkin. Melkoisen kalliista puuhastelusta on siis kyse, tulee lähinnä mieleen vanha termi : ollaan kuin lehmät pellossa - mukavasti meno maittaa, ei murheet haittaa. On aivan selko selvää ja vain ajan kysymys, koska joku puuttuu maakuntaradioihin jälleen kerran. Jos asioihin ei puututa radioiden sisältä, tulevat muutospaineen ja vaateet keskushallinnosta eli Helsingistä, tämä taas tietää maakuntaradioiden roolin latistamista entisestään ja ohjelma-ajan sekä siihen kohdistuvan vallan siirtoa pääkaupunkiseudulle.

Nyt on YLEn sisäisen maakuntaradiovallankumouksen aika. Kaikki Suomen maakuntaradiot liittykää yhteiseen rintamaan ja nujertakaa ryskyin pääkaupunkiseudun pakkovalta. Vaatikaa lisää ohjelma-aikaa maakuntiin ja tietenkin myös päätösvaltaa omiin lähetyksiin ja toiminta muotoihin. Jos nyt Suomen maakuntien radiotarjonta on toistensa näköisten yksiköiden arjen harmaata formaattipakkopullaa, niin miksei maakunnat voisi omilla avuillaan plus kyvyillään kehittyä erilaisiksi ja sitten ottaa mallia toisistaan. Ja koulutusta, jotta tekijöiden ja lähetysten taso nousee. Vain näin säilytetään työpaikatkin maakunnissa -  tuetaan ja pidetään huolta omista radioistamme!

TYYPILLISEN TÖRKEÄÄ MAAKUNTIEN RYÖSTÖÄ!

Aikoinaan, ei kovinkaan kauan sitten, vähän joka puolelta Suomea pääsi lentäen maailmalle. Finnair lensi Vantaalta ja muut pääasiassa muualta. Finnair lennätti monopolioikeudella pääasiassa keskieurooppalaisia Venäjän yli Aasiaan. Muut lentoyhtiöt taasen pääasiassa lennättivät suomalaisia etelään ja länteen. Alkoivat Vantaan lentoaseman kohtuuttoman suuret laajennukset ja kehäradan rakentaminen, joihin upposi satojamiljoonia euroja. Alkoi näyttämään siltä, että väkeä ei piisaa Keski-Euroopasta Vantaan kautta Aasiaan, lentokentälle täytyi saada myös suomalaisia Suomen kaikista kolkista.

Kaikkiaan liikenneratkaisuineen lentoaseman laajennuksen kokonaiskustannukset suomalaisille nousivat vähintäänkin reiluun 1,7 miljardiin euroon. Miten tuo investointi, johon jokainen suomalainen joutui osallistumaan, hyödytti maakuntien väkeä. EI MITENKÄÄN - PÄINVASTOIN SE HEIKENSI ELÄMISTÄ JA ETENKIN LENTOMATKAMAHDOLLISUUKSIA. Kun aiemmin pääsit maakunnasta esim. Turkuun maksimissaan reilun tunnin kyydillä, oli kyydin saantikin helppoa ja edullisti. Nyt useimmat Vantaan lennot lähtevät varhain aamulla, joten siitä syntyy runsaasti hankuluutta ja/tai melkoisesti lisäkuluja.

Nyt jokainen, Vantaan lentoasemalta maailmalle hamuava, joutuu itse järjestämään kyytinsä ja hyvin usein ratkaisu on oma auto. Jos lennät pariksi viikoksi etelään, joudut maksamaan lähes yhdeksänkymppiä, siitä, että autoasi säilytetään matkasi ajan. Mikäli taas tulet julkisilla kulkuneuvoilla, kuten esim. junalla, on turvallisinta saapua lentokentälle edellisenä iltana, jottei maksettu matka jää kokonaan tekemättä kisko-operoijan epävarmuuden realisoituessa tuntuvaksi myöhästymiseksi. Junankäyttäjä, jos hän haluaa olla ehdottoman varma lennolle ehtimisessä, joutuu käyttämään junaa ja hotellia. Pahimmillaan, et saa itsellesi ja perheellesi hotellia lentokentältä vaan joudut johonkin syrjemmälle. Oli miten oli, junan ja hotellin yhdistelmä maksaa yksin kulkevaiselta noin 250,00 euroa eli tuplaa halvan peruutusmatkan hinnan.

Suomen lentomatkailun järjestely on ollut melkoisen epätasa-arvoista puuhastelua. Jos asiaa tarkastellaan kehäkolmosen ulkopuolelta, voidaan puhua melkoisesta palvelujen siirrosta maakunnista pääkaupunkiseudulle. Samalla syntyy uusia työpaikkoja hotelleihin firmoihin, jotka säilyttävät maakunnan matkalaisten autoja pääkaupunkiseudun lehmittömillä pelloilla. Lienee jokaiselle aivan selvää, että näiden työpaikkojen työntekijöiden palkat kuten heidät työllistävien työnantajien voitot ja kiinteistöjen kuoletukset jne. maksaa maakunnasta saapuva lentomatkustaja, sillä tuskin kukaan pääkaupunkiseudun tyyppi mainittuja palveluita joutuu käyttämään.

Lentoliikenne-esimerkillä pyrin osoittamaan kuinka häikäilemättömästi tätä maata hallitaan. Vieläpä jonnekin Vantaalle halutaan rakentaa raitiotie reilulla 500 miljoonalla, vaikka korona-aikana opittu etätyö tyhjentää pääkaupunkiseudun konttoreita ja ihmiset haluavat väljemmin, vapaammin ja turvallisemmin asumaan. On äärettömän mielenkiintoista nähdä, jatkuuko sama suuntaus ja mitä tekevät 140 maakuntien kansanedustajaa, jotta maakuntien asukkaille taataan nykyistä laadukkaampi elämä ja lopetetaan pääkaupunkiseudun kiinteistö/asuntokuplan kasvattaminen.

KUN SUURSUOMALAISET MURSKATTIIN

Edvard Gyllingin Suur-Suomi ideaa voitiin pitää realistisempana kuin Mannerheimin tukemaa vastaavaa hanketta. Gylling pääsi jo muodostamaan "valtion" ja luomaan edellytykset valtion kasvamiseksi suuremmaksi ja peräti itsenäiseksi. Gyllingin suunnitteli Tukholmassa, pakoillessaan muutaman vuoden 1918 sisällissodan jälkeen, Karjalan työkansa kommuunin ja päästyään Petroskoihin hän onnistui saamaan hankkeensa liikkeelle jokseenkin tyylikkäästi - tämä tapahtui 1920-luvun alussa Lenin vallassa olon aikana.

Gyllingin luomus Neuvosto-Karjala alkoi kehittämään rivakkaasti, vaikka Gyllingin alku ei ollut kovinkaan helppo, sillä Ukki Väinämöisen joukkojen aloittama, Suomen tukema, Itä-Karjalan kansannousun kukistaminen vaati kovia otteitta ja reilut 2 000 kuolonuhria. Tämän jälkeen Gylling pääsi pääsi kaavailujensa toteuttamisessa vauhtiin ja alueelle syntyi voimalaitoksia, tehtaita, tiestöä pistettiin kuntoon, sähköverkkoa kehitettiin ja elintarvikkeidenkin osalta Karjalasta tuli omavarainen. Ehkäpä näkyvin ja vaikuttavin hanke, jossa Edvard Gylling näytteli merkittävää roolia, oli 1933 valmistunut Vienanmeren-Itämeren kanava ns., surullisen kuuluisan valmistustavan, Stalinin kanava.

Kommunismin ja kansallisaatteen yhdistämisellä luodussa Karjalassa pyrittiin suomenkieliseen kommunikointiin ja tiedottamiseen. Gyllingiä syytettiin jopa karjalaisten ja venäläisten syrjimisestä eli rasismista työpaikoilla ja politiikassa. Suomalaisten suosiminen herätti huomiota Moskovassa. Johtaja itse nautti varsin mukavasta elämästä, hänellä oli palvelijaa ja autonkuljettajaa kohottamassa arjen laatua lähemmäs juhlaa. Edvard Gyllingin puoliso Fanny otti aluksi etäisyyttä ympärillä olevaan järjestelmään, mutta huomatessaan, että tänne jäädään eikä muuta voida, ryhtyi hän kehittämään Karjalan kulttuuri/taidetoimintaa. Gyllingit eivät koskaan saaneet matkustaa Suomeen, mutta heidän sukulaisensa Ikaalisista kävivät Petroskoissa vierailulla.

Kaiken kaikkiaan Karjalan työkansan kommuunilla alkoi pyyhkiä yllätävän hyvin ja väkeä alkoi muuttamaan sinne runsaasti aina Kanadasta ja USAsta asti. Suunnitelmallisesti amerikansuomalaisia houkuteltiin muuttamaan Karjalaan ja monet tekivätkin niin - myivät omaisuutensa ja lähtivät tuntemattomaan maahan toteuttamaan haavettaan: rakentamaan yhteistä hyvää. Myös Suomesta muuttoliike Karjalaan kiihtyi, osa väestöstä peräti loikkasi perheieen metsien kautta päästäkseen kurjuudesta ja nälästä Gyllingin lihapatojen ääreen. Luonnollisesti 1920-luvun lama oli merkittävässä roolissa voimistamassa väen siirtymistä ns. kapitalistisista maista maahan, jossa kaikki rakensivat yhteistä hyvää.

Isä aurinkoisen noustessa valtaan alkoi taivas synkistyä Neuvosto-Karjalan, siellä asuvien suomalaisten ja etenkin Gyllingin yllä. Niin johtajaa kuin alueen suomalaisia alkoi sapettamaan se, että Neuvosto-Karjala kuului osaksi isompaa maata ja käytti sen valuttaa ja siten Karjala joutui rahoittamaan emämaan muita, vähemmän omavaraisia, kolkkia. Kun Edvard Gylling alkoi vaatimaan Karjalalleen omaa valuuttaa ja puhumaan Neuvostoliitosta irtaantuvasta Suur-Suomesta, johon voisivat liittyä Ruotsi ja Norjakin, voi jokainen tuumia, mitä Stalin moisista kaavailuista piti. Loppujen lopuksi noin 10 000 suomalaista kuoli ja katosi Stalinin vainoissa. Fanny Gylling vangittiin 1938 ja hän kuoli Kazakstanissa työleirillä 1944. Edvard Gylling johti Karjalaa 1923 - 1935, hänet teloitettiin 56 vuotiaana ampumalla 14. kesäkuuta 1938. Viimeistään silloin haudattiin viimeiset edellytykset punaisesta Suur-Suomesta.

VALTAMEDIA LOI RYSSÄVIHAN KUTEN 1930-LUVULLA

TAASKO OLEMME AJATUNEET TÄLLE TIELLE UUDEN VIERASMAALAISEN LOGON ALLE?

Valtamedialle kiitos kera Putinin idioottimaisen hyökkäyksen Ukrainaan, se teki Suomessa hetkessä NATO-valtion. Tämä ei tapahtunut, kuten sovittiin virallisella kansanäänestyksellä, vaan NATOn saavuttamaan mahtavaan gallupsuosioon vedoten. Ehkä tulevaisuutta ajatellen kansanäänestys olisi ollut järjellä perusteltavissa vai olemme siirtymässä vaalidemokratiasta gallupvetoiseen politiikkaan. Kun otetaan huomioon valtamedia rooli, tässä ja muussakin, mielipiteen muokkauksessa, alkaa se muistuttaa Saksan mediaa Hitlerin valtaan nousun jälkeen. Media luo mielikuvia, joita se markkinoi totuutena, nyt en puhu Putinista tai Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vaan vaikkapa Käärijän saamasta kohtuuttoman suuresta hehkutuksesta.

Valtamedia saa melkoista tukea tuhansilta somessa liihottavilta aivottomilta tuhonenkeleiltä, jotka lannoittavat hyvin itäneen ryssävihan kasvua. Nämä, mielestään kaikki tietävät, idiootit, kulkevat juuri samoja askelmerkkejä pitkin kuin meidän 1930-luvun äärioikeisto ja Saksan nazit. Sen sijaan, että vastapuolen argumentit lyötäisiin maanrakoon selkeillä faktoilla, hyökätään ihmisten kimppuun. Jos joku edes kirjoittaa tai toivoo rauhaa Venäjän aloittamaan sotaan, haukutaan tällainen ulostulija putinistiksi tai Venäjän trolliksi. Tässä muuhunkin nopeasti laajenevassa suvaitsemattomuudessa piilee somen todellinen vaikutusvaara ja kansan eksyttäminen realismin sijaan utopistiseen mielikuvamaailmaan.

Platon tosi tähän suuntaan: Mielikuva on autiomaa jossain totuuden ja valheen välillä. Kannattaisiko yhden sun toisen asemoida mielikuvansa uudelleen ja samalla pohtia niin mielikuvien kuin mielipiteittensä paikkansapitävyyttä nyt ja pitemmällä jänteellä. Sen sijaan että keskustelisimme ratkaisukeskeisesti nuorison aiheuttaman äänen kohtuullisuudesta, sen esiintymisen paikasta, alkusyistä tai Suomen suhteesta Venäjään kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, me pystymme vain kehumaan jotain Käärijää. Ja jos siinäkin olet eri mieltä, saat melkoisen ryöpyn niskaasi. Olemme siirtyneet kritiikittömän tiedottamisen maailmaan eli aivan kuten valheessa eläneissä totalitarismeissa vain yksi totuus, josta ei saa keskustella tahikka sitä epäillä, vallassa.

Joskus alkaa tuntua siltä, että aivan kuten Goebbelsin ajan Saksassa, meilläkin valtamedialle myönteinen manipulointi käy maksettujen kansalaisvaikuttajien kautta. Seuratkaapa jotain reppanaa, joka haluaa vaikka rauhaa Ukrainaan ja hänen saamaansa palautetta. Ei aikaakaan, kun tuo tyyppi saa pahaa tahtoivat kommentoijat kimppuunsa. Eivätkä kommentoijat rakenna keskustelua tai pyri vaikuttamaan sen suuntaa, vaan he pyrkivät toinen toisiaan tukien nonseleeraamaan rauhasta haaveillen reppanan - häntä solvataan lukuisissa kommenteissa, mitä ilkeämillisemmillä sanakäänteillä. Nämä ahkerat kommentoijat, muuten yllättävän samat naamat, toimivat täysin tunteettomasti kuihduttaen keskustelun ja siten myös demokratian.

Onko Käärijä todellisuudessa esimerkki siitä kuinka lähellä olemme Neuvostoliiton tiedotustyyliä? Siellähän media ylisti taiteen saavutuksia ja urheilijoiden urotekoja vain siksi, että kansa jaksaisi ankean arjen yli nukkumaan kohti uutta arkea ja uhraamaan itsensä jonkun suuren, joka ei koskaan toteutunut, vuoksi. Onko kukaan henkilö tai mikään asia saanut Suomessa koskaan niin paljon hehkutusta osakseen kuin Käärijä. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun olemme osa sotaan ajautuvaa liittoumaa. Eikö juuri nyt olisi aika puhua Putinin jälkeisestä Venäjästä vai luuleeko joku, että jos ei ole Putinin jälkeistä Venäjää, on kuitenkin Suomi? Onko Suomen tiedotusta hallitsevilla vajaalla kymmenellä päätoimittajalla puhtaat jauhot pussissa ja kansan etu mielessä vai turvaavatko he sanomansa tuhansiin nöyriin trolleihinsa, jotka tyrehdyttävät valtamesidiaan kohdistuvan kritiikin alatyyliseen älämölöönsä?

KOKOOMUS HÄVISI JO NYT SEURAAVAT VAALIT?

 

Maine ja kunnia katoavat nopeasti kuin valkosipulilla maustettu suolistokaasun haiku Saharan avaan ja inhan kuumaan miljööseen - erityisen nopeasti moinen maineen ja kunnian haihtuminen tapahtuu politiikaan Armittomilla aavikoilla. Uudenkaupungin kuntavaaleissa kokoomus jyräsi itsensä 23,7 prosentin kannatuksella itsensä selkeästi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Kokoomus lupasi vaalipuheissaan totaalista muutosta edellisen kauden vasemmistovetoisen hallituksen 6-5 päätökseen. Kun kaikkiaan oikeisto puolueet voittivat vaaleissa yhteensä seitsemän lisäpaikkaa, käänsivät äänestäjät vaakakupin selkeästi muutoksen tielle ja nyt piti oikeiston jyrätä hallituksessa kirkkaasti äänin 7-4. Kaupunkilaiset saivat sitä, mitä äänestivät vaalituloksen muodossa.

Armottoman paikanjako väännön jälkeen oikeisto enemmistöinen hallitus aloitti uuden avoimen ja kaupunkilaisten parhaaksi tähtäävän uudistuspolitiikan - enää rahaa ei syydettäisi kaikkeen pieneen kivaan. Vaan toisinpa kävi: tyypit jotka aiemmin syyttivät vasemmiston vievän kaupunkia hallituksessa äänin 6-5 tuhoon, liittyivät itse vasemmiston rintamaa ja nyt vasemmistomieliset päätökset tehtiin äänin 7-4 joskus jopa 8-3. Pääkatuun ja rantaan upotettiin miljoonia euroja ja niistä tuli entistä valtavampia rahareikiä, kuten vuosia kestävästä kirjastoremontista ja A-sairaalasta. Kaiken huippuna ennen vaaleja valmistui pääkadun ensimmäinen osa, joka oli tarkoitettu jalankulkijoilla ja autoille, mutta talvi osoitti armottoman kömmähdyksen: kadulla oli lähes mahdoton kulkea jalan tai autolla.

Alkuun oli tarkoitus priorisoida rahareikiä niin, että enää ei jatkossa tehdä pientä ja kivaa, mutta kun kaupunkilaisille paljastui, että mainitun sijaan saatiin karua ja kallista, vaikutti se eduskuntavaaleihin Uudessakaupungissa, joka lienee ainoa paikkakunta, jossa kokoomus otti viime vaaleissa rajusti takkiinsa, pudoten 15 prosentin kannatuksellaan kaupungin neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Vaikka muusta oikeistosta tarjottiin tukea kokoomuksen valintamuutoksille, eivät ehdotukset kelvanneet. Niinpä juuri he ketkä pudottivat kokoomuksen kannatuksen saavat jatkaa po. rooleissaan. Kokoomuksen lähdettyä tälle tielle ja näköjään jatkaessa sillä, demarit taputtavat käsiään, onhan aivan kuin joku punainen käsi ohjaisi kokoomusta takaamaan Uudenkaupungin demareille vuosisadan jytkyn seuraavissa kuntavaaleissa - ohjaako vai onko kyseessä, sattuma, tyhmyys vai sokea vallanhimo? Oli miten oli, jos tyypit eivät muutu, tyylin täytyy muuttua tai iso puolue kutistuu pieneksi hippiäiseksi Uudenkaupungin poliittisella kartalla.

QUO VADIS KOKOOMUS?

Koomisinta mitä voi ikinä lukea/kuulla ovat viittaukset salaliittoteoriaan. Eihän kyseessä ole mitään salaista, jos kaikki tehdään äärimmäisen avoimesti kaiken kansan silmien edessä, jokainen voi piipahtaa pöytäkirjattujen päätösten pariin ja todeta kokoomuksen roolin: Vaikka demaririntama hajoaa äänestyksessä itse, seuraa kokoomuksen hallituksen porukka demareiden johtoa kuin saparo sikaa! Tämä koskee etenkin kaikkia isoja asioita. Mainitulla rintamalla on syydetty miljoonia Alicen kadun vuosia kestäneeseen poikkeustilaan ja noloon lopputulokseen ja jo alkupäästään lahoavaan lankkurantaan.

Minä suuresti ihmettelen tätäkin ulostuloa, jolla kaupunkimme nostettiin nuorisoapartheidin avulla valtakunnan huomion kohteeksi. Se ei varmasti lisää kenenkään muuttohalukkuutta tänne. Surullista on myös se, että aivan avoimesti korkea päättävä elin saa päätöksellään aikaan kaupungin sisällä nyt vallitsevan kahtiajaon. Kuten hallituksen pöydässä totesin, Suomessa on reilut kolmesataa kuntaa, eikö olisi voitu vaikka katsoa, onko ongelma jossain kyetty ratkaisemaan - mutta eihän näin tehdä vaan asia räpelletään omin vajavaisin valmisteluvoimin syvimpään ja synkinpään suon silmän sopukkaan.

En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi emme voi osaavin voimin edes etsiä ratkaisua, joka ei aiheuta nykyisen tyylistä armotonta älämölä. Olisi kaikkien kannalta parasta löytää joku muu kuin kieltoihin pohjaava ratkaisu. Tähän ei ikinä päästä, jos ongelman sijaan keskitytään henkilöihin, jotka yrittävät ongelmaa ratkaista. Kuten totesin, jo hallituksen pöydän ympärillä istuneet olivat valmiita tehdystä poikkeavaan ratkaisuun. Miksemme siis tutki, mitä hyvää on Rovaniemen mallissa, Kirkkonummen tai Forssan vastaavassa ja jossain muualla plus jalosta näistä jotain omaa Uudenkaupungin mallia, jota, sen toimivuuden vuoksi, muut kunnat kautta Suomen niemen käyttävät esimerkkinä vastaavassa tilanteessa. Mutta tähän emme pääse ennen kuin kokoomus aloittaa sisäisen tutkinnan teemalla: Quo vadis Kokoomus?

SUOMEN LAAJIN ULKONALIIKKUMISKIELTO VOIMAAN

Uusikaupunkilaista luovuutta ja kurin kovuutta keskustassa: Rauhanpuistossa on hirtetty tuoli, joka                                                                           kaatui istujan alta! 

Pahantahtoisuus ja se, että halutaan joillekin pahaa ei kovin usein hallitse päätöksentekoa, tästä huolimatta moinen piirre saattaa iskostua kaikkiin päätöksentekijöihin vaikka heille mieluisempi olisi ollut joku muu kuin syntynyt päätös. Keskustan sulkemiselle nuorilta päätökselle tarjosivat vaihtoehtoista ratkaisua ja tai sitä kannattivat Laura Kontu, Tapio Pääkkö, Rauno Aaltonen ja lopullisessa äänestyksessä tyhjään kääntyi Heli-Päivikki Laurèn ja tietenkin, kantansa hyvin perustellut Johanna Hurme ja minä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että enemmistö hallituksen jäsenistä halusi jotain muuta kuin valtakunnan uutiseksi nousseen äärettömän tökerön päätöksen, joka syrjii nuoriamme kuin apartheid aikoinaan mustia Etelä-Afrikassa.

Kaikille lienee selvää, että jokaisella kuulu rauha nukkua kotonaan siinä, missä kadulla kulkijoille täytyy taata turvallisuus, jottei, äänen voimasta helisevät ikkunat karmeineen putoile heidän päälleen. Onko loppujen lopuksi kyse rakennusvalvonnasta - jos hatarien ikkunoiden valvottava helinä ja niiden kadulle putoamisen riski poistuu, poistuu koko ongelma? Po. ongelma on pyörinyt kaupunkimme päätöksenteossa reilut kymmenen vuotta. Sitä ovat kaikella huippuunsa viritetyllä neuvostotyylisellä luomiskyvyllään valmistelleet muutamat lautakunnat. Tuona aikana ei ole hallitukselle tullut/esitelty toimivaa ongelmaan alkusyytä poistavaa esitystä.

Mainittuna aikana nuorille on vuokrattu ns. Vanhan mestarin tila ja Vantti eli nuoret on opetettu/houkuteltu tulemaan keskustaan. Entä, kun nuorten vapaa-aika lisääntyy ja toimintaa heille tarkoitetuissa paikoissa rajoitetaan, nuoret jäävät väkisinkin ulos ja kulkuvälineihinsä. Kuten eräässä slouganissa todetaan: LIIKE ON TÄRKEIN, kun ei ole päämäärää, samoin meillä jää jäljelle liike ja sen aiheuttama ääni. Kun katsomme Uudenkaupungin upporikasta rahan kylvöä esim. keskustan elävöittämiseksi ja rantojen lankuttamiseksi, niin ihmettelen ettei rahaa ole herunut elävöityneen keskustan elämöinnin uudelleen suuntaamiseen/rajoittamiseen.

Suurin piirtein ajan jolloin po. ongelma on elänyt kaupungissamme, on ollut nuoriso- ja liikuntalautakunnasta sekä kulttuurilautakunnasta yhdistetty hyvinvointilautakunta tms. Sopiikin kysyä kuinka monta nuorison oloista huolissaan olevaa jäsentä istuu tässä uudessa lautakunnassa, jossa on muitakin painopisteitä? -Ratkaisukeskeisyyden puutteesta johtuen, ei ilmeisesti montakaan. Kun katsomme po. lautakuntaa ja sen roolia hallitusta auttavana asiantuntija lautakuntana, voi vallitsevassa haasteessa lautakunnan asiantuntemuksen todeta todistetusti olevan kuin, Pearl Haborin taivalla pyörineet tuhoa kylväneet japanilaiset hävittäjät eli ZERO - täysi NOLLA! Sopisi siis ihan vilpittömin mielin ja kaupunkilaisten parhaaseen pyrkien ottaa oppia tapahtuneesta ja vaikkapa pohtia lautakuntaan valittujen jäsenten soveltuvuutta sinne vai onko niin, että saavutetut poliittiset asemat ja hillotolpat ovat puolueille tärkeämpiä kuin esim. nuorisomme ja ihmisten viihtyvyys kaupungissa?

Kuten kaupunkimme historiaan, mitä vähemmän päättäjiä ja lautakuntia, sitä huonommin Uudellakaupungilla menee, vedoten voi todeta, murheellisten päätösten meri tulee nousemaan uuden hallintosäännön myötä. Voimallisesti valmistellaan hallintosääntöesitystä, joka vähentää luottamushenkilöiden määrää samoin lautakuntien jäsenmäärää pyritään rajoittamaan. Hallintouudistuksen voittajia ovat yläkerran virkahenkilöt, heidän asemansa ja tulotasonsa turvataan sekä luottamushenkilöiden puheenjohtajisto, joita odottaa ruhtinaalliset kokouskorvauskorotukset - tietenkin sillä edellytyksellä, jotta korkeimman portaan viranhaltijat saavat mitä hamuavat itselleen!

LINKIT kartat jne.:

Häiritsevä liikennekäyttäytyminen keskustan ruutukaava-alueella

KIEROILIJAT KIEROILEE EETTISIÄ OHJEITA

Kuntiin ja kaupunkeihin väännetään parhaillaan eettisiä ohjeita ja väännöstä vastaa kieroilijat maakunnista ja kunnista. Politiikkahan on laji, jossa voivat pärjätä hekin joilta puuttuu businesvainu, lahjat urheilla, taiteilla tai tieteillä. Kärsivällisyydellä ja kieroilulla politiikassa voi päästä pitkälle, koska tässä lajissa epäonnistumiset, vaalivalheet ja vastapuolen faktat voi aina mitätöidä onnistuneilla mediasuhteilla. Myöskään tulosvastuu ei konkretisoidu politiikassa. Aina voi nostaa veroja tai todeta: jos emme olisi näin hyviä, olisimme entistä isommassa lirissä ja tuhon omia.

Politiikassa valehteleminen, anteeksi muunnellun totuuden, esittäminen on arkea. On lähinnä koomista, että tyypit, jotka valehtelevat tiuhaan ja rankasti, mutta eivät myönnä valehtelevansa alkavat luoda sääntöjä itselleen - vähän kuin piru säätäisi helvetin lämpötilaa itselleen paremmaksi. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin eihän mitään eettisiä sääntöjä tarvita, sillä laki sanelee kuin tulee toimia ja jokaisella omatunto pitää huolta harrastamansa poliittisen tyylin puhtaudesta ja siitä viekö se manalan suuntaan ja helteisempään huomaan vain taivasten tantereelle iloisten temmellysten tykö.

Sivusta jonkun vuoden seuranneena voin todeta politiikassa mukana olevista löytyvän paljon ihan tavallisia ja ihan rehellisiä suomalaisia, jotka ovat lautakunnissa ja valtuustoissa maan hiljaisia vain siksi, että joutuvat nielemään oman rehellisyytensä junttaajien ja ryhmäpäätösten paineessa. Toiminnassa jossa valhe on arkea ja kieroilu hyve, on yksi asia, johon en totu ja jonka harjoittajia en voi sietää. Nämä tyypit petaavat asemaansa pistämällä sanoja toisten suuhun eli kertomalla, se sanoi sitä ja tuo tätä vaikka se olisi sanonut tätä ja tuo sitä. Tuolla tavoin asemaansa petaavat pitäisi ryhmien omin voimin ulostaa politiikasta - he myrkyttävät ilmapiirin, tiedottamisen ja kun kaikki heidän toimintansa perustuu valheeseen ja kieroiluun eipä siitä ole juuri koskaan muille mitään hyvää seurannut.

MAALITTAMINEN - TAANTUMUKSELLISTEN PÄIVÄN SANA!

Harva edes tietää, mitä maalittaminen tarkoittaa, mutta moista termiä on lysti käyttää, kun uhriutuu vain siksi, että joku toinen ottaa asiaan kantaa eri suunnasta erilaisin näkemyksin. Miten tämä maalittaminen ilmenee ihan käytännössä? Sen sijaan, että jonkin ongelman syytä pyrittäisiin poistamaan, puututaan ongelman seurauksiin - tässä tapauksessa joutilaiden nuorten aiheuttamaan meluun. Voittanut ratkaisu on se, että nuorten tulo keskustaan nuorisokulkuvälineineen kielletään määrättyinä kellonaikoina. Näin taataan, että Kharonin kyytiä odottavan kaupungin ikääntyvät asukkaat saavat vetää viimeiset yöunet rauhassa. Jos taas ei hyväksy po. pöllömäisyyttä, julistetaan erimielinen maalittajaksi.

Kyseessähän on aivan selvä versio pahamaineisesta aparheidista, jossa vain rodun sijaan syrjitään yhden ikäluokan liikkumista tasa-arvoisesti muun väestön kanssa. Ihmiset, jotka eivät löydä ratkaisua ongelmalle, estävät muitakin löytämästä sitä. Tyhjät äänestävät tyhjää ja osa kaikkea vastaan nyhjää - niin pahimmillaan mennään ja siinä sivussa tietenkin uhriudutaan maalittamiseen vedoten. Ihme, ettei tähänkin ongelmaan tarjota ratkaisuksi sadanmiljoonan euron Spandauta, jonne kovaääniset nuoret jatkossa teljetään. Vieläkö joku ihmettelee, miksi paikkakunnan väkiluku laskee kuin velton lehmän velttoakin veltompi häntä?

No, eihän tuollaista paikkakuntaa ole oikeasti olemassa, sillä fiksut ihmiset valitsevat fiksuja päättäjiä, jotka tekevät fiksuja päätöksiä. Mutta jotta tästä jäisi lukijalle jotain käteen, palataan tuhon maalittamiseen, josta kerrotaan rikosuhripäivystyksen sivuilla näin:  "Maalittamisella tarkoitetaan järjestelmällistä häirintää, jonka tavoite on vaientaa uhri ja vaikuttaa hänen yhteiskunnalliseen tai ammatilliseen toimintaansa. Tähän pyritään muun muassa uhkailemalla, häirinnällä, mustamaalaamalla ja levittämällä uhrin yksityisiä tietoja julkisuuteen – pyrkimyksenä on saattaa uhri suuren yleisön silmissä huonoon valoon.
Maalittamisessa ihmisiä usutetaan yksilön kimppuun, mutta tavoitteena on uhrin taustaorganisaation toimintaan vaikuttaminen tai jokin laajempi yhteiskunnallinen päämäärä. Maalittaminen ja sen pelko voi rajoittaa ihmisten halukkuutta ja uskallusta ilmaista itseään, joten se häiritsee julkisen keskustelun ilmapiiriä ja vahingoittaa oikeusvaltiota.
Maalittamiseen kuuluu yleensä eri rikosten tunnusmerkistötekijöitä, mutta yksittäiset teot voivat olla niin vähäisiä, etteivät ne ylitä rikoksen tunnusmerkistöä. Ilmiötä pitää kuitenkin arvioida kokonaisuutena, jotta sen kokonaisvaikutus voidaan tunnistaa."

Kymmenen vuotta sitten yhteisössä maalitettiin oikein kunnolla, mutta on naurettavaa, jos joku väittää nyt siinä usutettavan ihmisiä jonkun yksilön kimppuun, jotta hän toimisi omassa organisaatiossaan vastoin omaa tahtoaan. Ja sehän ei tietenkään ole maalittamista vaan hyvää demokraattista käytöstä, jos ihmistä yritetään painostaa erottamisella ja erotetaankin, kun hän ei luovu omasta, hyvin perustelemasta, näkökannastaan. Pahimmillaan on joukossa sellaisia itkijöitä ja luomiskyvyttömiä ruikuttajia, jotka jarruttavat kehitystä ja pitävät yhteisön härkäpäisyytensä vuoksi taantuvana tuhoamalla realistispositiivisen ilmapiirin plus hukuttamalla viimeisenkin mahdollisuuden siltä luovuudelta, jolla yhteisö vietäisiin kohti valoa, iloa ja kasvua!

KÄÄRIÄNEN AIVOPE$UN YLETÖN KU$$TANNU$$?

En lue itseäni vähäiseksikään euroviisufaniksi, mutta minusta tuollainen massoiihin vetoava kevyt hömppä on ollut ihan ok, kun siitä äärettömän laajasti pidetään. Kuitenkin mielestäni nyt tänä vuonna mentiin yli omien korvieni kipukynnyksen, sillä YLEn kanavia kuuntelevana törmäsin jatkuvasti ja väkisinkin Euroviisu-uutisointiin. Viimeisiin viikkoihin tuskin sisätyi yhtään tuntia, jossa po. kanavilla ei olisi hehkutettu Euroviisuja. Tarjonnan runsaus alkoi ärsyttämään ja aloin pohtia onkohan kyseessä joku joukkoaivopesukoe vai haluaako YLE kepittää MTV3n lähettämät jääkiekon MM-kisat ennen näkemättömän selvästi? Toinen kysymys, mitä en aimmin Euroviisujen yhteydessä pohtinut, löytyy nykyisen Käärijä manipuloinnin hinnasta - mitä koko lysti maksoi ja maksaa edelleen?

Nyt samainen YLE uutisoi katkerana Ruotsin voittaneen vippaskonstein asiatuntijaäänin ja hyvä ettei joutavalla hömpällä olla nostamassa vahvaa hurrivihaa esiin. No, se siitä, mutta katsokaapa mitä laki edellyttää YLEltä:

7 § (19.8.2005/635)

Julkinen palvelu

Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Edellä mainittuja ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti. Sisältöpalvelujen pääpainon tulee olla liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältävissä julkaisuissa. Tekstimuotoisen sisällön tulee 3 momentissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta liittyä yhtiön liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältävään julkaisuun. (11.3.2022/159)

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; (10.8.2012/474)

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia; (10.8.2012/474)

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille; (28.6.2017/436)

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Yhtiö voi 1 momentista poiketen tarjota yleisissä viestintäverkoissa seuraavia tekstimuotoisia sisältöjä ilman, että niiden on liityttävä yhtiön liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältävään julkaisuun:

1) lyhyet tekstimuotoiset uutissisällöt, joita yhtiö julkaisee Oy Suomen tietotoimisto – Finska Notisbyrån Ab:n tai muun sitä vastaavan kansallisen uutistoimiston kanssa tehdyn yhteistyön perusteella;

2) nopeisiin ja nopeasti kehittyviin uutistilanteisiin liittyvät lyhyet tekstimuotoiset uutissisällöt;

3) yhtiön 2 momentin 7 kohdan mukaisesti välittämät tekstimuotoiset viranomaistiedotukset ja poikkeusoloihin varautumisen edellyttämät välttämättömät tekstimuotoiset sisällöt;

4) saamen- ja romaninkieliset sekä maan muiden vähemmistönä olevien kieliryhmien kielellä olevat tekstimuotoiset uutissisällöt;

5) kulttuuriin liittyvät tekstimuotoiset sisällöt;

6) oppimiseen liittyvät tekstimuotoiset sisällöt.
(11.3.2022/159)

7 a § (28.6.2017/436)
Yhteistyö

Yhtiön on toiminnallaan edistettävä sananvapautta, korkeatasoista journalismia ja median monimuotoisuutta.

7 b § (28.6.2017/436)
Aineiston tarjonnan eriyttäminen

Jos yhtiö tarjoaa julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmiston tuotannossa syntynyttä aineistoa muualla kuin televisio- ja radiotoiminnassa, sen on eriytettävä julkisen palvelun televisio- ja radiotoiminnasta ja muusta julkisesta palvelusta muodostuva toimintansa toisistaan.

Eriyttämisellä tarkoitetaan tässä pykälässä sitä, että eriytettäville toiminnoille on laadittava tilikausittain tuloslaskelma ja julkisen palvelun toiminnalle myös tase. Tuloslaskelma ja tase, joiden tulee olla yhtiön kirjanpidosta johdettavissa, on laadittava soveltuvin osin kirjanpitolain (1336/1997) säännösten mukaisesti.

Jos yhtiö ottaa omaan käyttöönsä julkisen palvelun televisio- ja radiotoiminnassa tuotettua aineistoa tarjotakseen sitä muualla kuin televisio- ja radiotoiminnassa, sen tulee tapahtua samoin ehdoin kuin yhtiön luovuttaessa aineistoa yhtiön ulkopuoliseen käyttöön.

8 § (23.5.2003/396)
Muut tehtävät

Yhtiökokous voi päättää muuttaa yhtiöjärjestystä siten, että yhtiö harjoittaa myös muuta toimintaa kuin 7 §:n mukaista julkista palvelua. Tällainen toiminta on eriytettävä kirjanpidossa julkisen palvelun toiminnasta.

 Mielstäni Kääriäjä-tapaus kuuluu sellaiseen hömppään, joka ainakin osittain kuuluisi rahoittaa vapaaehtoisin varoin. Verratkaapa Nenäpäivä-projektia ja Käärijän mainostamista. Veikkaan Käärijän saaneen runsaasti enemmän aikaa ja häneen puffaamiseen käytetyn enemmän YLEn väkeä ja varoja kuin Nenäpäivään valmisteluineen. Uskon Nenäpävän tuoton 2022 2,16 miljoonaa euroa ylittyneen runsaasti Käärijä-profektin kulujen määrässä. YLE, joka saa kansalta noin 550 miljoonaa euroa verotuloja, tuntuu paikalta, jossa työntekijät saavat touhuta vapaasti kaikkiea kivaa ja jännää. Minua ihmettyttä esim. se kuinka yhtä juttua pyöritetään pitkin päivää, jossain luonaisrannikolla, jossa sentään asustaa lähemmäs puolimiljoonaa ihmistä. Aiemmin laadukkaasti toimittetuja juttuja suollettiin ulos kymmmeniä päivässä niin Turun kuin Porin radiosta. Toteutus oli juonon osalta jouhevaa ja toimituksen osalta mukavan viihtyisää, joten päivä kului leppoisasti plus siinä sivussa pysyi kärryillä maailman ja kotiseudun asioista. Nyt tuntuu, että kapasiteettia ei käytetä., vaan maakuntien radioita ajetaan alas.

YLEn paikallistoimittajien työmäärä pistää myös mittimään - saattaa hurahtaa viikkoja, kun joku tyyppi tulee juttuineen eetteriin kadotakseen jälleen viikoiksi jonnekin. Laadusta en tiedä, mutta ainakin kapasitettia monipuoliseen alueet huomioivaan toimitustyöhön tuntuisi olevan runsaasti. Kiitokset annan YLEn podcastpuolelle. Sieltä löytyy runsaasti viihdettä, historiaa, hersotoriaa, tiedettä ja viihdettä. Suosittelen tämän suunnan voimistamista ja podcastosaston väen ammattitaidon hyödyntämistä maakunnissa. MUTTA TASAPUOLISISUUTTA - KIITOS!

VALTAMEDIA SIISTIYTYI JA MITÄTÖITYI?

                     USEIN TIEDOTUKSELLA ON IHMEELLINEN VOIMA JA TAVOITTEET!!

On säälittävän koomista kuinka vapaata sanaa ja sen käyttäjien ulostulosävyjä kritisoidaan sellaiselta taholta, joka itse suitsee keskustelua ja vaikenee tuloshakuisesti totuudesta - tyyli on kuin vanhasta Saksasta ja 1930-luvulta. Kun kritiikkiä heittäneen tahon toimintaan usea lukija liittää irvokaan tuloshakuisuuden, suoranaisen ammattitaidottomuuden tai totaalisen journalistisen kunnianhimon puutteen, ei voi kuin äärettömän murheellisin mielin painaa pään alas ja siteerata Raamatusta Matteuksen tekstiä: Ota ensin tukki omasta silmästäsi, senkin teeskentelijä. Vasta silloin näet niin tarkasti, että voit ottaa tikun toisen silmästä.

Sanokaapa yksinkin kerta, viime vuosilta, kun paikallismediamme on tehnyt jutun äänestyksen jälkeen syntyneestä päätöksestä, jututtaen sen molempia osapuolia voittajia ja tappiolle jääneitä. Meidän ykkösmediamme voidaan ristiä kiistatta kritiikittömäksi virkakunnan äänitorveksi. Kaikki kaupungissa suunnitellut ja toteutetut älyttömyydetkin se uutisoi valtavana sukseena, vaikka kaikki menisi totaalisesti ahterilleen. Totuus kaupungin tilaan löytyy Uudenkaupungin vertaamisesta Idi Aminin Ugandaan: kaupungin keskusta on kuin sodan jäljiltä: murskekasoja, kuin pommikuoppia muistuttavia keskeneräisiä rakennuste sokkeleita, keskeneräisiä taloja tai pikemminkin tönöjä - muualla rannasta löytyy hyvien veronmaksajien asuntoja tai viihtymiskeitaita kaupunkilaisille, meillä marketti parkkipaikkoineen ja veneiden säilytyspaikka - meillä keskustan liikenne on takunnut vuosia - kirjastoa remontoidaan kohta neljättä vuotta - A-sairaala on aivan oma lukunsa. Käytäntö on munausta munausten perään ja siitä vaietaan.

Jos uutisointi olisi tasapuolista ja realistista eikä faktojen sijaan idioottimaisiin mielikuviin nojaavaa haihattelua, epäonnistumisten silottelua ja piilottelua, ei syntyisi epätietoisuutta ja huhuja, joista kirpakat kannanotot kumpuavat. Kun hanke toisensa jälkeen media kehuu kuin vajaan älyn himmeiden väläyysten tuotoksia, jotka jotkainen täyspäinen näkee tuhoon tuomituiksi kuluiksi jo suunnittelupöydällä, on selvää, että niitä myös vastustetaan. Kun syntynyt kritiikki ja keskustelu vailla vaihtoehtoja esitetylle hankkeelle suljetaan pois mediasta, siirtyy se ns. vapaaseen mediaan - eikö tämä ole itsestään selvää ja syy some keskustelulle on median yksipuolisen uutisoinnin alulle siittämää.Kun kaupungin alamäkeä on jatkunut vuodesta 1990, jolloin sen väkiluku oli 18 432 ja nyt se on laskemassa alle 15 000 eikö ole selvää, että useimmat alkavat ihmetellä, miksei valmistelun laatuun puutututa?

Uudenkaupungin kehitystä katsoessa pitää ihmetellä tänne jääneiden kaupunkilaisten pitkämielisyyttä ja uskoa mediaan ja päättäjiin, jotka yhä antavat kaupunkia upottavalle valmistelulle hymistelevän hyväksynnän. Jos oltaisiin jääkiekossa, maalivahti olisi vaihdettu jo aikaa sitten tai hänelle olisi sanottu: tule nyt edes oikealle puolelle maalia äläkä syöttele kiekkoja vastutajan hyökkääjien lapoihin ja lopeta omien pelaajien hakkaaminen mailallasi. Mutta meillä ei saa kritisoidan mitään epäonnistuneista luomuksista, joita tänne on ripoteltu varmaankin kymmenillä miljoonilla euroilla 1990-luvulta asti. Kun käännämme katseemme historiaan ja lähdemme kelaamaan tapahtumia kaupungin sijoituksista avaruusalusten ilmastointiin, Suureen seikkailuun, Kolibriautoon, Kuntoileville jne. jne. ei voi muuta kuin kysyä: MISSÄ OLI TASAPUOLINEN FAKTOIHIN NOJAAVA MEDIA?

Jokainen voi ottaa paikallismedian julkaisut vaikkapa 1990- luvulta alkaen ja tutkaille lehden uutisointia. Sen yksipuolisempaa tiedottamista, joka tähtäsi muutaman valtaan päässeen kellokkaan ajatusten/hankkeiden tukemiseen, ei ole ollut missään muualla Suomessa. Jos joku erehtyi edes kysymään tarkennusta po. valmistelijoiden hankkeisiin, hänet leimattiin henkilökohtaisesti epäkelvoksi kaupunkilaiseksi, pahaksi ja kaikkea muuta kuin tolkun ihmiseksi. Media puuttui valheella ja vaikenemiselle kaupunkilaisten tulevaisuuteen ja se sotkeentui jopa puolueiden sisäisiin asioihin. Tuolloin julkaistiin mm. tutkintapyyntöjä  selvinä tuomioina ja kun tutkintapyynnöt eivät edenneet, niistä vaiettiin. Media romutti mielipidettä muokkaavalla uutisoinnillaan useiden ihmisten talouden ja teki heidän elämästään helvettiä vain siksi, että sen suosikki tyypit saisivat munia ja mellastaa vapaasti kaupunkilaisten rahoilla. 

Jotta ymmärtäisi tämän päivä vasllitsevan poliittisen keskustelun tyyliä, on parasta perehtyä histroriaan. Kun tutkit menneiden vuosien valheellista uutisointia, tekstaripalstan anonyymien latelemia satoja alatyylisiä  solvauksia, joissa hyökkäyksen kohteena on nimeltä mainittu henkilö, huomaat helposti, että meidän ykkösmediamme on luonut toimintakulttuurin, jossa anonyymit hankaloittavat pilkalla, ivalla ja törkeillä valheilla tavallisten kaupunkilaisten arkea ja vapaa-aikaa. Se, että valtamedian taholta nyt tuomitaan jotkut anonyymien kirjoitukset, on joko tietämättömyyttä tai jo 1990-luvulla alkanutta tietoisesti puolueellista mediavaikuttamista. SIIS:  Ota ensin tukki omasta silmästäsi, senkin teeskentelijä. Vasta silloin näet niin tarkasti, että  voit ottaa tikun toisen silmästä.

Enkä kehoita perehtymään meidän mediahistoriaan koston mielessä, sillä menneet ovat menneitä, vaan siksi, että siitä otetaan viimeinkin oppia ja lopetetaan valmistelumme suoltava, jo 1990-luvulla alkanut miljoonia euroja kaupunkilaisille kustantanut, munausten ketju. Media on yleisessä  ymmärtämisessä ja ilmapiirin luomisessa keskeisessä asemassa ja määrää etenkin valmisteluun kohdistuvan keskustelun määrän ja tyylin. Totuushan on niin, että mitä enemmän tietoa, sitä vähemmän spekulointia ja siitä kuoriutuvaa provosointia. Vihjeeksi voin todeta, jo säästömielessä, toimittajalle; sen sijaan, että ajaa Mörneen kahville lehdistötilaisuuteen, eikä edes perehdy pöytäkirjoihin, joista pintapuolisesti maalaa ja liittää jutun, hän jää toimitukseen ja tutkii  pöytäkirjaa syvällisemmin ja jos kokouksessa on äänestetty, esittää äänestyksessä hävineille päätäjille kysymyksen sähköpostissa: kui sä noi esitit ja äänestit. Kun kysymykseen saa vastauksen, maalaa sen ja liittää juttun loppuun. Ensinnäkin näin pääsee helpolla ja toiseksi julkaisee päättäjän itse kirjoittaman vastauksen, ei omaa tulkintaa päättäjän näkemyksistä plus perusteista.

Nyt olisi paikallaan tehdä juttua hallintosäännön valmistelusta ja sen käänteistä - tehdäänkö sitä 15 000 uusikaupunkilaisen etua silmällä pitäen vai virkajohdon työolot, tulot ja edut mahdollisimman hyvin turvaten. Jo ensimmäisessä valtuustoryhmän puheenjohtajien kokouksessa esitettiin eräältä taholta päätavoitteeksi johdon, jonka johdettavista työntekijöistä häviää 60 %, palkkojen kohtuullistaminen ja hallinto-organisaation supistaminen. Paikalla ollut virkahenkilö(miksi yleensä oli paikalla) ei kirjannut tätä ylös eikä sitä haluta nostaa esiin. Kaikki etenee kaupunkilaiset unohtaen virkhenkilöiden tavoitteet huomioiden ja ne turvaten. Po. projektiin on valjastettu maan eittämättä paras alalla toimiva konsulttiyhtiö, joten koko hommaa ja sen lopputulosta voidaan perustellusti ounastella: ON HOMMATTU REKKA KULJETTAMAAN LAPIOLLISTA HIEKKAA!

VIIMEINKIN RYHTIÄ HALLITUKSEEN?

Viimeisessä äänestyksessä, joka kaupunginhallituksessa tehtiin, päädyttiin 6-5 tulokseen eli po. asiassa ei maltettu odottaa kuukautta, jotta hallintosääntö valmistuisi ja rekrytoinnin pääsisi tekemään se henkilö, kenen alaisuudessa rekrytoitu henkilö tulee työskentelemään. Jostain ihmeen syystä, vaikka vaihtoehtoja olisi ollut runsaasti, ei kokoomus vaihtanut heikkoa lenkkiään - liekö pimeyden voimat kera pimeiden sopimusten vaikuttanut kokoomuksen päätökseen. Onneksi keskusta teki ratkaisevan, hullutukset lopettavan, muutoksen hallituskokoonpanoon.

Ehkäpä viimeinkin hallitus on asettumassa niiden sanojen taakse, jotka se vaalilupauksissa antoi kansalle. Onnettoman ja totaalisesti toimissaan epäonnistuneen hallinnon oikein mitoittaminen on päättäjien ensimmäinen tehtävä. Nyt on pohdittava esim. sitä, onko aika tarkistaa johdon palkkoja, kun sen alaisista tehtävistä katoaa 60 prosenttia. Voimmeko mm. hallintosääntöuudistuksella, jota johtomme on jarruttanut kaksi vuotta, saada aikaan muutoksia, jotta valmistelu muuttuu laadukkaaksi ja edes jotenkin tavoitteiden mukaiseksi.

Jos joku toteaa, että ei asiat ole meillä sen huonommin kuin muuallakaan, niin kysyn: missä kirjastoremontti kestää yli kolme vuotta - missä pääkatu on vuosia suljettu tai poikkeustilassa - missä hyväksytään A-sairaala tyylinen mokailu - missä rakennustyömaat jäävät monttujen ja sepelikasojen asteelle ikuisiksi naurunkohteiksi - missä kaunista rantaa, jossa voisi asua veronmaksukykyistä väkeä, kaavoitetaan marketille ja sen parkkipaikaksi - missä keskustan kehittäminen vähentää yrityksiä keskustasta - missä tehdään niin iso hanke, että se uhkaa koko kaupungin taloutta - missä näin hyvän työvoimaomavaraisuuden paikkakunnalla väki vähenee - missä hallitus ja valtuusto hyväksyvät kaiken tämän?

LINKKI: 

Kaupunkisuunnittelun henkilöstöratkaisut

VASTUU LÄHIMMÄISESTÄ - MYÖS PÄÄTTÄJÄSTÄ

Politiikassa, lähes poikkeuksetta, tavoitellaan mahdollisimman korkeaa oksaa, jossa pääsee viemään yhteisöään kykyjensä mukaan eteenpäin niin, että mahdollisimman moni pääsee nauttimaan mahdollisimman toimivista ja edullista peruspalveluista sekä tietenkin yhteisön tuottamasta ilosta ja valosta! Joskus ainoana motiivina korkeaan poliittiseen asemaan pyrkimiselle on itsekäs oman egon esiin nosto tai saavutetun näkyvän aseman säilyttäminen, jopa epätoivoinen julkisuuden tavoittelu sekä lehtien palstoille pääsy. Useimmat tekevät, jopa paikallistasolla, lähes mitä vaan päästäkseen merkittäväksi päättäjäksi.

Yleisin yritys valtaan pääsemiselle tapahtuu puhumalla, omien kykyjen ylistyksellä ja jos ei yltäkylläisyyden lupaamisella äänestäjille niin ainakin yhteisten varojen tuhlauksen lopettamisella. Poliittisissa tarjokkaissa on aina myös heitä, joilla ei ole kykyä poliittisten visioiden esittämiseen tai yhteisön muunlaiseen kehittämiseen. Nämä tyypit yrittävät herättää äänestäjien huomiota muilla toimilla ja avuilla, joilla ei useinkaan ole vähäisintäkään tekemistä onnistuneen yhteisöä palvelevan vallankäytön kanssa. Meillä luodaan itsestä mielikuva, jolla pyritään pääsemään politiikassa mahdollisimman pitkälle ja korkealle.

Kun huomioidaan julkisen sanan tyyli, rooli ja jopa osaamattomuus politiikassa, niin koko ajan vakavasti otettavien poliittisten päättäjien määrä vähenee. Lopulta saattaakin käydä niin, että vaalien jälkeen yli puolet päättäjistä on vaalivalheilla ja itsensä vilauttelulla päättäjäksi päässeitä. Tämä itsekäs porukka pyrkii haalimaan kaiken vallan itselleen toinen toisiaan tukien. Heille mikään ei ole pyhää - hinnalla millä hyvällä he hamuavat paikkaa korkeimmalla oksalla. Toisiaan, ylipuoluerajojen, tukemalla itsekeskeiset tyypit ottavat vallan. Ja yli puoluerajojen, mainitun porukan suurimmat karsastuksen kohteet löytyvät heistä, ketkä pyrkivät uskottavaan politiikkaan ja esittivät realistisia tulevaisuuden visioita.

Syntyy kerrassaan inha tilanne, jossa he ketkä puhuivat kaiken pienen ja kivan karsimisesta siksi, että siihen ei ole rahaa, muuttuvat heiksi, jotka eivät ainoastaan syydä rahaa kaikkeen pieneen ja kivaan, vaan myös suureen ja mahtavan riemukkaaseen. Tähän tilaan ajautunut yhteisö on auttamattoman onnettomassa tilanteessa. Sen päätöksiä ei tehdä faktoihin ja realistisiin mahdollisuuksiin vedoten vaan kaikki tapahtuu haihattelutasoisiin mielikuviin nojautuen. Vaikka muualla vuodessa valmistuvat hankkeet kestävät yhteisön alueella vuosia - vaikka pääkatu on kiinni vuosia, eivät valtaan päässeiden päättäjien silmät aukea. Yhteisön äänestäjäjäsenet haluavat pois moisesta kadotuksen pesästä ja jäljelle jäävät tuskin enää äänestävät itseriittoisia vaalivalheilla valtaan nousseita päättäjiä.

Kuka maksaa moisesta politiikasta ja valtapelistä kovimman hinnan? Tietenkin huijattu yhteisön jäsen, mutta eipä ole häävinen valtaan päässeiden takinkääntäjienkään asema. He saavat koko ajan piikkiä heiltä, joiden ehdotusten takana ovat vaalilupaukset, realismi ja faktat. Kuvitelkaa kuinka raskasta on käyttää kymmeniä tunteja kokouksien valmisteluun heidän kanssaan, joille vaalipuheissa lupasi antaa kenkää ja tämän jälkeen siirtyä tilaisuuteen, jossa päälle käyvät he, ketkä haluavat pitää vaalilupauksista kiinni, kun kaikki päättyy kokoukseen, jossa molemmat em. porukat ottavat tiukasti mittaa toisistaan, ei tiukkaan paikkaan joutunutta päättäjää käy kateeksi. Kyseiseen tilanteeseen joutunutta käy inhimillisyyden vuoksi sääli, kun läheltä näkee henkisen kapasiteetin luhistuvan paineiden alla. Ehkäpä olisi kohtuullista ja vähintäänkin inhimillistä keventää po. tyypin taakkaa. Kuka kantaa vastuun po. päättäjän mentaalipuolen kestävyydestä, nykyisestä elämänlaadusta tai eläkepäivistä, jolloin totuus on tehnyt hänestä sanansyöjän ja julkisen sylkykupin? Mutta inhimillisyys kuten realismikaan ei kuuluu poliittiseen mielikuvapeliin, jossa se heikompien puolesta toimiminen on heikkouden merkki!

JOHTAJAA ON TURHA SYYTTÄÄ ASEMASTAAN!

Demokratiassa, jonka voimalla suomalainen yhteiskunta tahoillaan lyllertää eteenpäin, eivät johtajat valitse itseään. Voikin todeta, että useimmiten johtajan syyttämisen sijaan parempi syytösten osoite löytyisi hänen valitsijoistaan ja syyttämistä parempi vaihtoehto tarjoutuisi johtajanvaihtamisesta. Vaihtamisesta on keskusteltava kokemusten kartuttua riittävästi. Tuolloin voidaan verrata onnistumista ihan konkreettisten asioiden suhteen. Politiikassa, jossa ollaan äänestäjien luottamushenkilöitä, tämä tarkoittaa käytännössä annettujen vaalilupausten toteutumista vai onko ne semminkin annettu periksi yhteistyön hengessä eli vaalilupaukset nautittiin kuntalaisten piikkiin vain siksi, että kokoustaminen olisi kivaa ja luonnikasta.

Johtajaa valittaessa sopii pohtia niin tarjokkaiden kykyjä kuin omaa motiivia ja roolia johtajanvalinnassa. Äänestänkö kaveria vai äänestänkö häntä siksi, kun sain itse jotain vai onko äänestyspäätökseni perusteena oma laiskuus ja halu miellyttää enemmistöä? Ovatko nämä tärkeämpiä motiiveja kuin äänestäjille vallantavoittelussa annetut lupaukset. Jokaisen sopii tutkia sydäntään ja käyttää järkeään, kun ottanut vastaan mandaatin ajaa ihmisten etua heidän parhaaksi. Vain paneutumalla tapahtuneeseen ja pohtimalla siltä pohjalta johtajuuden tulevaisuuden vaikutuksia, voimme päätyä parhaaseen johtajavalintaan.

Väärästä johtajavalinnasta kärsii koko yhteisö, se ei saa sitä, mitä sille luvattiin. Yhteisön jäsenet tuntevat itsensä petytyksi, tämä taas näkyy tulevissa vaaleissa ja kukahan silloin on syyllinen? - No, tietenkin onneton johtaja, näin toitottavat johtajan valinnan takana olleet kumppanit korostaen: minä kyllä epäilin aluksi tyypin kykyjä, mutta kun muut uskoivat häneen, niin minäkin annoin kaverille mahdollisuuden. Näin johtajasta tulee loppujen lopuksi kaikkien epäonnistumisten äiti ja jopa poliittinen henkipatto. Sopiikin tosimielellä pohtia: ollaanko aina rehellisin mielin pyrkimässä kaupungin ja sen asukkaiden parhaaseen vai ollaanko tietoisesti kaivamassa jollekin poliittista hautaa ja tekemään hänen eläkepäivistä yhtä helvettiä? Kun on ihmisistä kyse, inhimillisyyttä valintoihin!