keskiviikko 28. syyskuuta 2016

ÄÄNESTÄJÄ VARO: Nukkuvien puolueessa on kallis isäntä!

Edellisissä vaaleissa koettiin melkoinen yllätys, saihan niissä nukkuvien puolue mittavan luottamuspaikan. Tämä paikka mahdollisti sen, että yksi luottamushenkilö kiersi lautakunnasta toiseen, kuittaamassa kokouspalkkioita. Normaalisti moinen vierailu kertoo aktiivisuudesta sekä asioihin perehtymisestä, Nyt tilanne kääntyi kokolailla toiseksi, sillä kyseinen lautakuntien ahkera kiertäjä ei häikäissyt aktiivisuudella, vaan herätti lautakuntalaisissa massiivista hilpeyttä unenlahjoillaan.

Luonnollisesti kyseinen weijari kielsi nukkuneensa, van kertoi lepuuttavan silmiään. Hyvän tilin tyyppi teki silmienlepuutuskierroksillaan. Sinänsä lienee ihan sama oliko kyse nukkumisesta, silmien lepuuttamisesta tai peräti  ruumiista irtaantumisesta, sillä niin antaumuksella henkilö paneutui lautakunnassa istuessaan mainittuihin oheistoimiin, että kovin usein kokouksen asiat hämärtyivät ja jopa katosivat po. persoonan mielestä. Pääsipä tällainen tapaus jopa nolosti julkisuuteen ja tietenkin myös minut haukuttiin lautakuntaa korkeamman elimen pakeilla.

Kävi näet niin, että lautakunnan valmistelija kartoitti eräässä asiassa, kuten hän itse asian ilmaisi, lautakuntalaisten mielipiteitä pöytäkirjan ulkopuolella. Ensin jokainen sai nostaa juu -mielipiteen ilmaistakseen kättä. Tämän jälkeen käytiin asiasta keskustelua. Yhtä äkkiä kuului maiskutusta, rykimistä ja yhden pöydän äärellä istujan silmät lensivät ammoisen auki kuin säikähdyksestä - Paikalla nuk... istuskellut korkea-arvoinen luottamushenkilö, sattui piipahtamaan astraalimatkaltaan lautakunnan ajassa ja paikassa juuri silloin, kun lautakuntalaiset nostelivat käsiään ylös ja perustelivat kantojaan. Tämän jälkeen henkilö jätti jälleen meidän aikamme ja paikkamme joko väsähtäen plus nukahtaen silmien rajun taukoamattoman lepuutuksen johdosta tai paluusta astraalirientoihin.

Kyseisen korkean päättäjän käytöspiirre tiedettiin yleisesti ja salaa sille hegotettiin piireissä jos toisissa. Mutta em. kokouksen jälkeen tapahtui kerrassaan outo episodi, jonka seurauksena minut leimattiin huolimattomaksi ja surkeaksi pöytäkirjantarkastajaksi. Tämän nosti esiin lautakunnassa vieraillut tärkeä päättäjä omassa tärkeämmässä päätöksentekoelimessä. Siellä tämä silmien lepuuttaja julisti: Näin itse kuinka lautakunnassa äänestettiin ja kädet nousivat, mutta siitä ei mainita mitään pöytäkirjassa - pöytäkirjantarkastajat eivät ole ajan tasalla. Kohun noustessa ihmettelimme toisen pöytäkirjantarkastajan kanssa tapahtunutta, sillä mielestämme väitettyä äänestystä ei tapahtunut. Kun kaikki paikalla olleet olivat samaa mieltä pöytäkirjantarkastajien kanssa, joutui totuuden tunnustamaan myös lautakunnassa vieraillut astraalimatkaaja.

Jos joku epäilee kertoni walheeksi, hän voi tarkistaa asian todenperäisyyden toiselta pöytäkirjantarkastajalta, teiltä tutulta, M Shadowlta tai hänen puoluetoveriltaan, joka otti kantaa po. sähläykseen. Itse jätin tuolloin aloitteen, jossa luottamustoimessa kiellettäisiin luottamushenkilöiltä nukkuminen ja ns. siviilitöiden tekeminen, jos näin tapahtuisi, menettäisi luottamushenkilö kokouspalkkion ja kulukorvaukset. Lisäksi esitin em. tekoihin syyllistyneiltä palkkioiden ja korvausten takaisin perintää. Eipä mennyt tuokaan aloitteeni läpi, joten kaipa samalla virallisesti vahvistettiin luottamushenkilöiden oikeus nukkua ja tehdä omia töitä kokouksissa.


maanantai 26. syyskuuta 2016

Taas räpsähti tuomio: IHMEELLISEN ISÄINNÖINNIN UUSIKAUPUNKI

Uusikaupunki putkahti aikoinaan julkisuuteen kyseenalaisella isännöinnillä, jossa asiakkaiden varoja oli lurahtanut mittavat määrät po. palveluntarjoajan käytön. Tempauksesta räpsähtänyt tuomio ja oikeudenkäynnin kohteena olleet summat olivat mitaltaan sitä tasoa, että uusikaupunkilaisesta isännöinnistä huhuiltiin ja puhuttiin kauan ja laajalti. Keskustelu ja huhuilu laantui päättyen yhteen lauseeseen kuin pakolaiskeskustelu konsanaan: YKSITTÄISTAPAUS!

Kuitenkin taas tänään istui uusikaupunkilainen isännöitsijä oikeudessa, jonne hän pitkän väännön ja epäonnistuneiden sovitteluyritysten jälkeen päätyi, joidenkin mielestä omaa hölmöyttään. Tämä isännöinnin harjoittaja ei päässyt rangaistuksessa samalle tasolle kuin, valtakunnan julkisuuteen noussut tuomittu edeltäjänsä. Nyt isännöintiä harjoittanut selvisi sakoilla. Korvauspuolen osalta asian käsittely jatkuu tuonnempana.

Kolmas ihmeellinen isännöintitapaus ajoittuu em. juttuja kauemmas. Tuolloin Uuteenkaupunkiin täytyi väkisin saada vuokrakerrostalo, joten se otettiin esille valtuustosalissa. Ensin valtuustolle asuntopulaa todisteli arkkitehti ja perusteli em. väittämällä vuokrakerrostalohankkeen välttämättömyyttä. Jatkossa arkkitehti marssitti estradille isännöitsijän, joka niin ikään esitti väittämiä vuokrakerrostalon rakentamisen välttämättömyydestä. Kuulemma po. isännöitsijä isännöi lukuisia kaupungin asuntoja ja olisi kasvattanut busineksiaan uuden vuokrakerrostalon myötä. Jos muistan väärin, niin oikaiskaa. Tapaukset herättävät esiin pari kysymystä: Koska Uudenkaupungin kaupunki on kilpailuttanut käyttämänsä isännöintipalvelut ja olisikohan Uudessakaupungissa muutenkin syytä tarkkailla isännöintitoiminnan laatua?

lauantai 24. syyskuuta 2016

DEMAREISTA SITTENKIN TYÖVÄENPUOLUE?

Hallituksen viime kokouksessa demarien tammatroikka ei yllättänyt yhtään. Vaikka yksi heistä jäi pois edistävän lähtölaukan vuoksi löytyy puolueesta kolme salaajaa asialle, jonka kaikki olisivat saaneet muutenkin tietää. Ehkä poliittisessa mielessä pitäisi tammatroikan sijaan puhua ruunatriosta, koska kaupunginkannalta mitään merkittäviä ideoita tämä ideamaho porukka ei ole kyennyt synnyttämään. Demarien käytös  hallituksessa herättää keskustelua ja kiukkua. Tuskinpa työväentalolla, työläisiltä piilossa kokouksiaan pitävät, ökydemarit tietävät, mitä heistä kadulla, autotehtaalla ja mm. Kalannissa ajatellaan.

Voimakkain ja useista suista toistettu epäilys liittyy entisen kaupunginjohtajan puolisoon. Osa kansan syvien rivien demareista epäilee hänen olevan hallituksessa ainoastaan peittämässä miehensä jälkiä ja kääntämässä katseita pois kaupunkimme talouden savuavista raunioista. Toiset epäilevät oikeudessa syytettyjenpenkillä istuvan virkahenkilön kertoneen hallituksen ökydemareille: JOS MINÄ JÄÄN KIINNI, EN OLE AINOA KIINNI JÄÄNYT , KERRON KAIKEN, MITÄ VUOSIEN VARRELLA ON TOUHUTTU! Moinen pohdinta ei rajoitu ainoastaan rividemareihin, muissa puolueissa kumpuaa huomattavasti rajumpia epäilyksiä menneestä. Ja jos paikalliset persut olisivat nyt hereillä, he tulisivat ryminällä esiin ja turvaisivat asemansa työväenpuolueena.

Demaritrion  yrittäessä hyssytellä casea Kokoomus on avoimuuden kannalla, vaikka toinen syytettyjenpenkillä istuva henkilö kuuluu pitkäaikaisiin puolueen kannattajiin. Tämä osoittaa vaikeassa tilanteessa puolueen valitsevan kaupunkilaisten edun. Kokoomuksen ratkaisu on looginen, sillä äänensä vaaleissa hallituksen jäsenille antoivat kaupunkilaiset  eikä puolue. Demareiden rintama ei kuitenkaan ollut yhtenäinen, sillä varajäsenenä paikalle saapunut Heli-Päivikki Lauren ei äänestänyt salailun puolesta. Lauren on, toisin kuin muut demarien hallituksen jäsenet, tavallinen kaupunkilainen eli sairaanhoitaja.

Samassa lautakunnassa H-P Laurenin kanssa istuneena tunnen hänet ja  uskon hänen kykenevän nostamaan SDP:n paikallisen valtuustoryhmän siitä nykyisestä alennustilasta, johon se Ahosen, Helmisen ja Vartiaisen poistumisten jälkeen ajautui. Puolueen valtuustoryhmästä löytyy kykyä ja sen myötä ideoita kuten tekojakin alkaa syntymään. Ensin kuitenkin puolueesta täytyy raivata pois johtoon pesineet aatteenraiskaajat ja omahyväiset itselleen pelaavat juipittaret. Siinä piisaa työsarkaa, mutta en pidä sitä Heli-Päivikin kaltaiselle todelliselle demarille mahdottomana.

Koomiselta demarien tilanne näyttää myös valtuustossa ensinnäkin siksi, että autotehtaassa on jo miltei 2 000 työntekijää muttei yhtään heistä istu työväenpuolueen valtuutettuna. Toinen demarikoomisuus piilee valtuustossa istuvassa  demaripääluottamusmiehessä, sillä miehen eläkeläiskollega  kepittää hänet politiikan jokaisella saralla. Vuosisadan vaalivoitto odottaa Vasemmistoliittoa ellei Heli-Päivikki Laurenin tyyli ala saada sijaa puolueen politiikassa. Entäpä persut? -Heidän kotisivunsakin on viimeksi päivitetty toukokuussa 2015, joten se siitä...


torstai 22. syyskuuta 2016

KUKA IHAN OIKEASTI VÄLITTÄÄ LAPSISTA JA NUORISOSTA!

Politiikka ei ole herrasmiesten tai tyyliladyjen laji eikä politiikassa ole kuluttajansuojaa. Vaalien alla voidaan luvata ja luvataan ihan mitä vaan, mutta vaalien jälkeen lupaukset voidaan unohtaa. Tämän vuoksi ehdokkaiden antamien lupausten kuuntelemisen sijaan olisi äänestäjän parempi tutustua ehdokkaiden tekoihin ja verrata niitä ehdokkaan edellisten vaalien alla antamiin lupauksiin. Näin toimien äänestäjä ei tule niin helposti petetyksi eikä tunne itseään huijauksen uhriksi.

Taas kerran vaalien alla luvataan kaikenkaltaista ja niinpä tekojen sekä lupausten välille kasvaa armoton juopa - erot tekojen välillä ovat kuin yöllä ja päivällä. Yksi tyyppi väittää olevansa huolissaan kaupunkimme lapsista. Kun vertaa tehtyjä tekoja sekä nyt letkautettua vaalilausetta, olisi tilanne lähes sama, jos Hitler olisi väittänyt olevansa suuri juutalaisten ystävä, heidän asiallaan ja huolissaan heidän elämisen laadusta ynnä hyvinvoinnista. Vilkaisu historiaan säästää äänestäjän veronkorotuksilta, taksojen nousulta, palvelujen alasajolta ja ehkäpä meillä nykyinen sairaalan alasajokin olisi vältetty vaaleja edeltävällä lähihistoriaan perehtymisellä.

Historia kertoo nuorista ja lapsista huolissaan olevan ehdokkaan kuuluvan koviin urheilun kannattajiin. Mitäpä kertoo historia ehdokkaan poliittisista toimista? Kas sattui niin, että ehdokkaan kotikaupungissa lautakunta päätti yksimielisesti rakentaa lapsille ja nuorille vastaavanlaisen liikuntapaikan kuin lähes kaikissa Suomen kaupungeissa on ollut jo vuosia. Niinpä kävi, että mainitun ehdokkaan johtama elin veti ruksit lautakunnan esittämän liikuntapaikan päälle ja salassa samainen ehdokas kuppikuntineen hyväksyi julmetun rahan, lähes satatuhatta euroa, naapurikuntaan rakennettavalle  liikuntapaikalle.

Ehdokkaan nuorten ja lasten koulunkäynnistä huolestumisesta totuuden kertoo se, että hän lopetti koululaisilta viisi hyväkuntoista koulua. Näiden koulujen oppilaat eivät sopineetkaan luvatusti muihin kouluihin ja niinpä jouduttiin tekemään satojentuhansien eurojen hintaisia rakennelmia ja ottamaan käyttöön yksi kymmenet vuodet aikaisemmin koulukäytöstä poistettu rakennus. Ehdokas lupasi manööverin seurauksen kaupungin talouden menevän kuntoon. Arvaa menikö? : -Ei mennyt talous kuntoon, vaan entistä pahemmin rempalleen!

Em. ehdokas tunnetaan myös kovana raittiusihmisenä eli pulloon sylkijänä. Vaan kävipä niin, että hänen johtamansa elin havaitsi ns. hankalan jäsenen olevan pois tulevasta kokouksesta. Niinpä tämä ehdokas toi juuri tuohon kokoukseen salaisen asia, jossa päätettiin pistää alkoholin valmistukseen puolitoistasataatuhatta  euroa kuntalaisten rahaa ja ottaa kuntalaisten piikkiin vielä reilun parin miljoonan euron alkoholinvalmistuskiinteistön rahoitusvelat. Jos historiasta ja vaalipuheista voisi jotain oppi ottaa niin tästä eteenpäin valheen ja etenkin vaalivalheen voisi kirjoittaa tuplaweellä!




keskiviikko 21. syyskuuta 2016

PALJASTUUKO TOTUUS VIIMEINKIN?

Uudenkaupungin taloudellinen romahdus perustuu päättäjien illuusioissa elämiseen ja lehdistön selkeään valehteluun, jolla pyrittiin pitämään sopivat tyypit vallassa. Aikoinaan valtuuston porukka jakautui kahtia kuten Ville Haapasalo tuolloin totesi, oli virkamiespuolue ja kaupunkilaispuolue.  Luottamushenkilöiden suuri enemmistö kuului virkamiespuolueeseen eli teki kaiken virkahenkilöitä miellyttäen: Lautakuntia lopetettiin, aloitteiden tekoa hankaloitettiin ja jopa hallintosääntöä muutettiin virkahenkilöystävälliseksi. Toisin sanoen luottamushenkilöt antoivat omaa valtaansa virkahenkilöille.

Karu ja kaikkea muuta kuin kaupunkilaisten edunmukainen päätöksenteko oli arkea Uudessakaupungissa.  Virkahenkilöt saivat omin nokkineen kylvää kaupunkilaisten rahaa mihin lystäsivät. Rahan liikkeet eivät kiinnostaneet pätkääkään hallituksen jäseniä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Ja kuinka tälle yhdelle kävi, saiko hän laajan tuen, kun hän erehtyi kysäisemään rahojen perään(ote Rake Tähtisen blogista):

"..... Kaupunginhallitus päättää, että koska edellä mainittujen lautakuntien ja viranhaltijoiden päätöksissä EI OLE TARKOITUKSENMUKAISUUDEN TAI LAILLISUUDEN suhteen huomauttamista, kaupunginhallitus ei ota niissä olevia asioita käsiteltäväkseen vaan antaa luvan päätösten täytäntöönpanemiselle."
Käytännössä nämä "pöytäkirjat" ovat vain lauseena esityslistassa tyyliin "Sijoitustoimikunta pp.kk.vvvv".
"Kun tuo sijoitustoimikunnan "pöytäkirja" eli rivi tekstiä tuotiin erillisellä paperilla hyväksyttäväksi, menin kysymään, saisinko nähdä pöytäkirjan, eli sen, voinko omalta osaltani olla tekemässä TIETOISTA päätöstä tarkoituksenmukaisuudesta ja laillisuudesta. Äimistys oli melkoinen, kun johtava virkamies ilmoitti, että se on salainen pöytäkirja.
Eli käytännössä homma siis menee niin, että minä hallituksen jäsenenä annan omalta osaltani hyväksymisen pöytäkirjalle näkemättä siitä riviäkään! Erikoista mutta totta. Ainakin Uudessakaupungissa.
Sain asiasta sapiskaa ja minulle kerrottiin, että näin on toimittu kymmenen vuotta. Okei, kymmenen vuotta on toimittu, mutta mitä sitten? Mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, jos ankat ovat hypänneet kaivoon toinen toistensa perässä kymmenen vuotta ajattelematta asiaa sen enempää ja nyt yksi ankka kummastelee koko asian mielekkyyttä....."

Tämä tapaus ja Raken blogi osoittavat julmasti kuinka heikot päättäjämme tarjosivat oman valtansa virkahenkilöille ja vähät välittivät kaupunkilaisten varojen tulosvastuullisesta käytöstä. Jos jotkut kritisoivat vallinnutta kaupungin tapaa, varoittivat riskeistä tai esittivät vaihtoehtoja, nostettiin heidät tekaistuin tutkintapyynnöin ja jopa nimilistoja keräten, virkahenkilöjohdon toimin negatiiviseen julkisuuteen. Kaiken tämän siunasi luottamushenkilöiden enemmistö ja julkisen häpäisyn viimeisteli paikallinen lehti yhdessä maakuntalehden kanssa sadoin pilkkakirjoituksin. Niinpä viime valtuustokausi päättyi miljoonien arvoisesta kaupunkilaisten omaisuuden myynnistä, lomautuksista, alas ajetuista palveluista, korotetuista taksoista sekä veroista huolimatta miltei kymmenen miljoonan euron miinukselle.

Nyt käynnissä oleva oikeudenkäynti heittää varjon kaupungissamme tehdyille kummallisille päätöksille, joista ei edes teoriassa voinut olla mitään hyötyä kaiken maksajalle eli tavalliselle kaupunkilaiselle. Väkisinkin mieliin kumpuaa epäilys luottamushenkilöiden virkahenkilöihin kohdistuneen syvän nöyryyden motiivista. Epäilyksistä kasvaa yleensä totuutta suurempia huhuja ja ne taasen vaikuttavat huhun keskiöön jääneen pienen ihmisen elämään ja olemiseen. Tästä johtuen asioiden pikainen selvittäminen nousee sittemminkin erittäin tärkeäksi asiaksi, jottei valtuustoon mennä vääryydellä tai valheellisella viekkaudella tai sieltä jäädä ulos rehellisyydellä.

Mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi tilanteen tekee se, että he ketkä asiasta eivät mitään tiedä mutta epäilevät, haluavat kaivaa totuuden esiin ja he ketkä mahdollisesti tietävät ja kenties olivat osa ihmeellistä valtaeliittiä, haluavat vaieta ja unohtaa kaiken sekä sikses tokaista: SITÄ TIKULLA SILMÄÄN, JOKA VANHOJA MUISTAA! Totuuden uskottava esiin kaivaminen tuntuu vaikealta päättäjille, joten haasteen toteuttaminen jää lehdistön harteille. Toivottavasti lehdistö hoitaa tämän tehtävän tyylikkäästi ja nopeasti, jotta pääsemme käymään positiivisin ja raikkain mielin rehelliset plus rakentavasti tulevaisuuteen suuntautuvat vaalit!

Linkki Raken blogiin!

tiistai 20. syyskuuta 2016

MÄDÄN JÄÄVUOEREN HUIPPU ON PALJASTUNUT?

Ensinnäkin täytyy antaa kaikki pisteet Uudenkaupungin Sanomille sen ammattimaisesta ja inhimillisestä tiedotuslinjasta. Nyt lehti on malttanut odottaa ikävän asian etenemistä oikeuteen eikä se ole ennen aikaisesti valheilla höystäen uutisoinut näyttävästi, jopa olemattomista, poliisin tutkimisista, kuten aiemmin. Aiemmin uutisointi loppui tutkintaan eikä kansalle kerrottu kertaakaan etteivät uutisoidut asiat edenneet oikeuteen. Toivottavasti nyt lehtemme aloittaa uutisoinnin, kun casen avanneen oikeusistunnon myötä syytteet muuttuivat julkisiksi.

Mahdollinen vaikeneminen kasvattaisi jatkossa  huhuja ja antaisi niille valtavat siivet. Tämä taas ei palvelisi tapauksen myötä huhuissa hämärähemmoiksi leimattuja syyttömiä eikä pian tulevia kuntavaaleja. Kuitenkin jo nyt voidaan kirjata selvitetyksi, että huhu jonka mukaan tutkinta perustui ilkeämieliseen poliittiseen jahtiin, ei pidä paikkaansa. Tapahtuneesta rahan kierrosta syntyy väkisinkin jatkossa uusia spekulaatioita, perustuvatko ne amatöörien kömpelöön tapaan kuitata realistisia kuluja kuiteista viis -tyylillä vai onko kyse tietoisista hämäräpuuhista vai onko peräti kyseessä yksi kaupungin tavoiksi muodostuneista käytännöistä?

Tarkasteltaessa kaupunkimme taloutta, tapahtumia ja nykytilannetta, voi kaiken loogiseksi ymmärtäminen tuottaa normaalilla järjellä ajattelevalle ihmiselle vaikeuksia. Ensinnäkin kaupunki velkaantui, myi omaisuuttaan, ajoi alas palvelujaan, nosti veroja sekä taksoja ja lomautti työntekijöitään eli lievästi sanottuna asiat olivat pahasti rempallaan. Silti kaupunginhallitus palkitsi rempalleen viennistä vastanneet valmistelijat lukuisin palkankorotuksin ja kannustinlisin.  Miksi luottamushenkilöt palkitsivat virkahenkilöt vaikka kaikki meni pääsääntöisesti poskelleen?

Menneen kauden hallituksen toisena ihmeellisyytenä voidaan pitää sitä, että se hyväksyi kaiken valmistelun ja jopa niin, ettei se edes aina halunnut nähdä taloutta kuvaavia lukuja. Entä valtuusto? -Muistakaapa etanolitehdashanketta, sinne upposi satojatuhansia euroja kaupunkilaisten rahoja. Vain yksi valtuutettu puuttui hankkeeseen. Mitään muuta konkreettista ei etanolitehdasuhosta jäänyt jäljelle kuin karkea ja kallis valhe, josta esittelijä jäi kiinni, johon luottamushenkilöt eivät mitenkään reagoineet, vaan antoivat veroeurojen valua, kenties minne. Entä Hinku-hanke, kilpailuttamatta ostetut Tontonmäen talot jne. jne.. Näistä ei jäänyt mitään konkreettista kaupunkilaisille, ainoastaan miljoonat eurot menivät tai jäivät velaksi.


Parhaillaan käytävä oikeustemmellys ja taannoiset kaupungin tappiolliset hankkeet synnyttävät erikseen ja yhdessä epäilyksiä ja kuppilakeskusteluja kähminnästä, mafiasta ja holtittomasta suhtautumisesta kuntalaisten varoihin. Mihin katosivat miljoonat uusikaupunkilaisten eurot?: Täytyisi selvittää ennen kaikkea siksi, etteivät syyttömät jää mahdollisen huhumyllyn armottomien rattaiden ruhjomiksi ja kenties menetä poliittista luottamustaan juuri ennen kaupunkimme ensimmäisiä vapaita vaaleja.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kaupunginjohtajalle palkankorotus +700€ = 8 223,39€

"Kaupunginhallitus päättää, että kaupunginjohtaja kuukausipalkkaa korotetaan 700 eurolla 1.11. alkaen, minkä jälkeen hänen kokonaispalkkauksensa on 8.223,39 euroa. :Näin esitetään hallitukselle ja katsokaapa vaan tuo lojaali kuppikunta siunaa korotuksen. Ehkä muutama teatraalinen soraääni on uskottavuuden vuoksi joukossa.

Kaupungin taloudellista tilannetta ei ihmeemmin tarvitse tutkiskella, kun korotusehdotus alkaa kiukuttaa. Organisaatio, joka hoitaa hommansa rajulla miinuksella, heikentää palveluita, lomauttaa työntekijöitä ja salaa totuuden, tarvitsee totaalisen uudelleen järjestelyn eikä johtajalleen bonuksia. Ajankohta ja valmistelusta vaikeneminen kertoo siitä härskiydestä, millä asioitamme hoidetaan. He eivät jätä kaveria, mutta kaikki muut kuntalaiset he unohtavat!

Mikäli haluamme pärjätä kilpailussa hyvistä virkamiehistä, tulee meidän korottaa johtajiemme palkkoja 5 000€/kk. Silloin saamme tänne huipputason osaajia. Tällaisiin meidän tulee satsata eikä, synkkyyttä ja surkeutta levittäviin, luusereihin. Ilman osaamista ei tule tuloksia eikä ilman huippuosaamista huipputuloksia ja rahalla sitä osaamista saa.

Kaikki kaupunkilaisten maksamat verothan pannaan periaatteessa yhteen kasaan. Sieltä ne jaetaan rahaa tarvitseviin kohteisiin eli joku asia saa rahaa ja vastaavasti toinen ei saa. Nyt näyttää siltä, että Lokalahti ja Pyhämaa menettävät budjetoidut terveyspalvelunsa, mutta koojii saa palkankorotuksen. Tämän siunaavat rohkeat perusarvojen puolustajat ja maaseudun puolesta taistelijat!

Joku kommentoija kävi tutkimassa vanhoja blogikirjoituksia, otin hänestä oppia piipahdin marraskuussa 2010, josta edellinen on osittainen kopio. Tämä oli kokeneen Kosken aikaa. Nyt jokainen voi arvioida kuinka tuottoisa oli tuolloinen palkankorotus ja mitähän tienaakaan nykyinen kaupunginjohtaja?"

Linkki: http://java666.vuodatus.net/lue/2010/11/kaupunginjohtajalle-palkankorotus-700e-8-223-39e

perjantai 16. syyskuuta 2016

Virkahenkilölle kenkää? -Tottakai ja kahdelle tai kolmelle!

Yhden eturyhmän puheet ja rustaukset virkahenkilön vainosta ja jopa ennakoinnit epärehellisestä tuomiosta , jonka reppanaa jahtaavat juristit hänelle kaikin konstein petaavat saavat kovasti hekottamaan. Asiahan on niin ettei kukaan ole syyllinen ennen tuomiota ja harva syyllinen saa tuomiota. Eikä korppi korpin silmää noki, joten täytyy virkahenkilön tehdä kova rikos, jotta hän toisten virkahenkilöiden eli poliisien ja syyttäjän valmistelusta ja kolmansien virkahenkilöiden tuomarien päätöksellä päätyy tuomittujen listalle.

Suomessa ihmisiä tutkitaan pyynnöstä sopivasti ja sen seurauksena syytetään vielä sopivammin, joten voi perustellusti todeta oikeuslaitoksemme jakavan tuomioita, mutta oikeutta se ei jaa. Jokainen voi itse oikeussaleissa käymällä nähdä kuinka muutaman tonnin kuussa tienaavat syyttäjät ja poliisit hännystelevät maamme taloudellista eliittiä eli menestyviä asianajajia. Koko touhu on äärettömän kallista plus irvokasta teatteria, jonka ainoa tarkoitus on, oikeudenjaon varjolla, kanavoida lisää varallisuutta pienelle ökyeliitille, maamme todellisille kuhnureille.

Oikeidenjako on maassamme mitä on ja oikeita tuomioita tulee, jos on tullakseen. Jos oikeusprosesseissa olisi hiukankin logiikkaa, lainkirjainta voisi edes selvissä tapauksissa tulkita ennakolta selkeästi, mutta näinhän ei ole. Tämän vuoksi oikeusprosessiin liittyy aina ulkopuolisten spekulointia ja tuomioita jaetaan useissa kahvipöytäkeskusteluissa. Kuitenkin edes meidän, ketkä emme kostu mitenkään näistä oikeusjutuista, täytyisi löytää sisältämme inhimillisyys, jos oikeusmanööverin kohteeksi on päätynyt tavallinen yksityinen ihminen. Nyt spekulointi alkaa jo tutkintavaiheessa ja jatkuu tuomion lukemisen jälkeen teemalla oliko oikeiden antama tuomio oikea vai väärä. Siis tässäkin tapauksessa yksilö jää joidenkin ansiosta syylliseksi ja julkisuuden hampaisiin.

Luonnollisesti tuomiolla tai tutkintapyynnöllä spekulointi on laillista ja on seurausta sokeana tuomioita valmistelevan sekä arpovan syyttäjä- ja oikeuslaitoksemme laaduttomuudesta. Yleinen moraalimme on romahtanut ja oikeuskäsitteemme rajat hämärtyneet. Onhan törkeä rikos aina törkeä rikos, mutta onko se automaattisesti tavalliselle kunnan virkahenkilölle lopputilin arvoinen rötös, sitä sopii pohtia. Jos eduskunnassa istuskelee ent. piispa, joka aikoinaan työaikana härskisti kouri ja yhtyi naaraskollegaansa tai rattiin nukahtamisen seurauksena kuoleman aiheuttanut tyyppi, jos ministereinä on istunut rattijuoppoja, väkivaltarikollisia ja yhteisön johtajaksi on päätynyt vammaisen vaimon hakkaamisesta tuomittu hyvä veli -kuvion kukkanen, voi todeta, että lienee kohtuuton vääryys viedä pikkukylän virkahenkilöltä virka ja tulevaisuus yhden rahasotkun vuoksi.

Uudenkaupungin päätöksenteko pitää sisällään niin mystisiä käänteitä: valheita, juhlintaa, matkailua, miljoonien päättömiä sijoituksia ja kaiken mainitun salailua. Siispä ei taida päättäjäporukasta löytyä kelvollista ensimmäisen kivenheittäjää, jos lähtökohdaksi otetaan oikeusjutulla spekulointi. Kannatta odottaa vielä muutama päivä ja vielä silloinkin muistaa, että kaikki me olemme tuntevia ja virheitä tekeviä ihmisiä. Meillä kaikilla on silloin tietoa punnita asiat uudelleen.

Virkahenkilöt palkataan määrätyin kriteerein palvelemaan kaupunkilaisia. Kaikissa kunnissa virkoihin on useinmiten samat osaamis- ja koulutusvaatimukset. Näin kuntien asukkaille taataan tasavertaiset ja jokseenkin laadukkaat palvelut. Luonnollisesti palkankorotuksilla vaikutetaan kuntien väliseen virkahenkilötyötuloksen toleranssiin. Hyvät virkahenkilöt lähtevät isoille paikkakunnille isojen palkkojen perään ja tekevät hyvää työtä. Huonommat virkahenkilöt taasen jämähtävät tuppukyliin ja tuppukylistä tulee näiden reppanavirkahenkilöiden työn vankeja. Niinpä jotkut kunnat kehittyvät ja toiset taantuvat.

Puhuttaessa virkahenkilöiden lopputileistä jonkun oikeudenkäynnin perusteella olemme ajautuneet armottoman tukevasti hakoteille. Jos lopputiliarvioita tehdään, täytyy niiden perustua työtulokseen ja työntekijän moraalin sopivuuteen. Jos me rehellisesti katsomme kaupunkiamme, joka ei ole  vähääkään viimeisinä vuosikymmeninä kehittynyt elinpuitteiltaan vaan menettänyt yrityksiä ja lähes kolmetuhatta asukasta, on syytä kiihkottomasti, faktojen valossa pohtia valmistelumme tason riittämistä kuntienvälisessä hetkisessä kilpailussa. Jos samaan aikaan, kun kaupunkiimme syntyy tuhansia uusia työpaikkoja, menetämme asukkaita, on meidän kyettävä tunnustamaan, että valmistelumme ei yksinkertaisesti tuota kaupunkilaisten kannalta hyviä saati edes välttäviä ratkaisuja.

Jos valmistelu suoltaa täysin järjenvastaisia esityksiä: koulujen vieminen lapsilta ja lasten vieminen keskitysleiriin on opetuksen kehittämistä, tuulimyllyjen rakentaminen keskelle kaupunkia vasten kaupunkilaisten selkeää tahtoa on kaupunkilaisten etu; neljänmiljoonan euron aiesopimus, jolla turvataan työpaikka yhdelle napapoliitikolle, sopii todellakin pohtia: ONKO MEILLÄ OIKEAT VALMISTELIJAT OIKEILLA PAIKOILLA - ENTÄ PÄÄTTÄJÄT?!


torstai 15. syyskuuta 2016

Uusikaupunki 400 v: TULE JUHLAPASK....!

Harva kaupunki Suomessa on pääsyt tai pääsee viettämään 400-vuitisjuhlia, joten yleiset juhlakäytännöt eivät vielä pinttymisellä kangista merkkipäiviä kaavoihin harmaisiin. Kuntien ja kaupunkien 400-vuotijuhlinnassa jää armottomasti tilaa luovuudelle plus persoonallisuudelle. Juhlaperinteeseen kuuluu prameisiin puitteisiin ja hyvään ruokaan satsaaminen. Uudessakaupungissa joidenkin juhlatarjoiluveikkaukset kääntyivät ruokapuolelle, sillä jaettiinhan kansalle, vain muutama vuosi sitten, ilmaiseksi tuhansia makkaroita ja tonkkatolkulla kahvia. Tuolloin juhlittiin vain yhtä "virkahenkilöä", joten, kun nyt tulee olemaan kyseessä koko kaupungin ja menneiden uusikaupunkilaispolvien työn ja saavutusten juhliminen, muutamat ounastelivat juhlahumun kohokohdaksi melkoisia bakkanaaleja liha- ja viinipatoineen.

Realistisimmat aprikoijat pohtivat, että tuo yksi juhlittu virkahenkilö oli niin suuri messias etteivät päättäjät tai valmistelijat pidä häneen verrattuna tavallisia kaupunkilaisia, saati kaupunkia juhlavuotenakaan eltaantuneen nakkien keitinvesien tai berliininmakkarakuorikiisselien arvoisena. Siksipä hiljaa viivytellen valmisteltu, puolen miljoonan euron arvoinen 400-vuotisinvestointi, on aivan päinvastaista kuin grillaaminen, juominen tai ruokailu: UUSIKAUPUNKI SAA 400-JUHLAVUODEKSI KAKSI UUTTA PASKAHUUSSIA!

Ns sirkuskentälle ts. Vannaksen aukiolle on rakennettu ruhtinaallinen pyttyistuin. Pytyllä saa istahtaa max 20 min, sen jälkeen elektroninen ääni karkottaa istuskelijan. Saas nähdä kuka virkakoneiston huipulta saapuu julkisuuden valokeilaan vääntämää 400-vuotisjuhlatortun!

Juhlaistuin on varustettu kansainvälistä käyttöä vieraskielisin opastein. 
Tämä pömpeli sisältöineen kustantaa noin 60 000€. Kaikki rahat eivät ole kaupungin budjetista, vaan Vannas säätiö on pistänyt ropoja likoon. Säätiön taustan vaikutukset on havaittavissa arkkitehtuurissa, sillä samaa tyyliä oli Auschw....
Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlavuoden suurin investointi löytyy urheilukentältä. Tähän pyttykatokseen on onnistuttu upottamaan miltei 400 000€. Investoinnin oivallisuutta ja säästäväisyyttä korostaa se, että nämä pytyt ovat vailla käyttöä talviajan, joten ne eivät kulu!
Kaikki sankoin joukoin Uuteenkaupunkiin nauttimaan erityisen erikoisesta 400-vuotisjuhlasta. Kuten juhlarakennelmista voitte päätellä, ne kuvaavat loistavasti valmistelumme tasoa, joka on pers... .

p.s ottakaa eväät mukkan!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

TYÖTTÖMYY$ POI$ VIIDE$$Ä MINUUTI$$A

Hallitus päätti, että tulevaisuudessa työttömiä jututetaan muutaman kuukauden välein. Tämän pitäisi motivoida työttömiä hakemaan työpaikkoja, joita ei olet tai lisätä po. työpaikkojen määrää ja niin se tekeekin: Tulevaisuudessa tarvitaan lisää työttömien jututtajia. Jos työttömät pistettäisiin jututtamaan toisiaan viiden minuutin välein, häviäisi työttömyys kokonaan. Se vaan on äärimäisen ikävää, että em. kuvio ei tuota mitään lisäarvoa yhteiskunnalle ja mikä on vielä ikävämpää em. kuvio maksaa eli syö Suomen olemassa olevia taloudellisia voimavaroja.

Me voimme luoda virkamiesvoimin mitä ihmeellisimpiä sääntöjä ja lakeja, joiden seurauksena sikiää töitä, mutta nämä työt eivät rikastuta Suomelle, vaan päinvastoin rajoittavat entisestään yhteiskuntamme perustoimintoja. Suomessa pitää viimeinkin tunnustaa, että on työpaikkoja jotka tuovat lisää töitä ja on työpaikkoja, jotka vain syövät perustyöpaikkojen tuottamaa tulosta. Lisäksi Suomessa täytyisi lopultakin hoksata etteivät virkahenkilöt luo tuottavia työpaikkoja, vaan käyttävät tuottavien työpaikkojen  tulosta. Lopultakin pitäisi pistää piste jatkuvasti byrokratiaa ´kasvattavalle käytännölle, jossa ensin toisaalla alennetaan verotusta ja seuraavaksi sama otetaan toista kautta takaisin ja lopuksi päädytään samaan verotukseen miinus uuden syntyneen byrokratian kulut.

Koko homman lähtökohdaksi täytyy ottaa Suomen vientiteollisuuden tuotto ja suhteuttaa siihen muun yhteiskunnan menot eli meidän on joko taattava vientiteollisuudelle entistä paremmat toimintaedellytykset tuottaa tai vaihtoehtoisesti meidän täytyy laskea muun yhteiskunnan kuluja - muita vaihtoehtoja ei ole. Nyt hallitus on kuristamassa yritysten toiminnallista tulosta ja laskemassa yritysten työntekijöiden verotusta. Kun samalla hallitus tekee yrityksiin sijoittamista kannattavammaksi, ajaudutaan väkisinkin tilanteeseen, jossa suomalainen työ ei tuota, mutta sijoittaminen kannattaa. EU:n sisällä tästä seuraa väistämättä se, että suomalaiset eivät kohdista sijoituksia suomalaiseen vaan ulkolaiseen yritystoimintaan.

Millään verokevennyksillä, yhteiskunnan rahoittamilla kikkatyöpaikoilla tai kurssittamisella Suomea ei nosteta nykyisestä taloudellisesta suosta, sillä me rahoitamme yhteiskunnan perustoiminnot verotuloilla. Ja jos haluamme ostaa ulkomailta jotain, on meidän kyettävä tienaamaan siihen tarvittavat varat. Yrityksille ja niiden työntekijöille on kyettävä tarjoamaan investointi-, veronmaksu., ja kulutuskykyä. Se päästäänkö tähän energian hintaa laskemalla, maan sisäisellä tulojen oikaisulla tai vastaavilla on sivuseikka, mutta se on fakta, että meidän on saatava tämän maan tuotannollinen yrityselämä kannattamaan ja turvaamaan sen ja yritysten työntekijöiden veronmaksukyky.

Mikäli emme tee mitään em. suuntaista jatkaen jo vuonna 2008 alkanutta loputonta hyvinvointiyhteiskuntamme alasajoa, on aivan turha kuvitella, että toisiamme hoitamalla tai paapomalla saamme parannettua Suomen taloudellista tilaa. Niinikään on turha kuvitella, että pärjäisimme ilman sairaanhoitajien, poliisien, lääkäreiden jne. tuottamia palveluita. Meidän pitäisi tunnustaa se, että jotkut ammattikunnat ovat tälle yhteiskunnalle välttämättömiä ja muutamat ammattikunnat ovat pykäliin ja byrokratiaan perustuvaa mitään tuottamatonta silkkaa yhteiskunnallista kulua. Jos pelkästään tämä hoksattaisiin ja saataisiin oikealle tolalle, olisimme Suomeen tulevaisuuden suhteen vahvassa myötäpuhurissa!

perjantai 9. syyskuuta 2016

UNOHTUIVATKO LAPSET?


Mynämäellä avattiin kotva sitten lasten liikuntapuisto. Kyseessä ei ole mikään mellevä tai hintava viritys. Sopivasti vaihtelevalle pinnalle rakennettiin kiipeilytelineitä, koripallokoreja, jalkapallomaaleja, kaukalo jne. ja lapset tykkäävät, kun saavat leikkiä ja urheilla ulkona.

Mynämäen keskustaan noussut liikuntapuisto on oikea lapsimagneetti. Muutaman kymmenentuhannen euron investointi synnytti puiston, jossa  puitteet tarjoavat lapsille mahdollisuuden leikkimiseen ja liikuntaan eli terveelliseen vapaa-ajan viettoon.

Uudessakaupungissa lapset, nuoret on huomioitu lähinnä säästökohteina. Kaupungin sijaan meillä puitteita ovat rakentaneet seurat ja järjestöt esim. tekonurmen teki UPK. Sama pätee senioreihin, joille Leijonat rakensivat monipuolisin liikuntakeitaan kaupungin keskustaan. Uudessakaupungissa ei voida puhua ikäluokkien vastakkainasettelusta. Sillä niin lapset, nuoret kuin ikäihmiset ovat jääneet säästökohteen asemaan. Kaupunkilaisten hyvinvoinnin laiminlyönnin vuoksi Uusikaupunki on menettänyt asukkaitaan. Seuraava menetys tuntuu osuvan sairaalaa ja se menetys koskee kaikkia kaupunkilaisia.

Uudessakaupungissa ei pahemmin riitä rahaa vanhuksille eikä lapsille ja väki muuttaa pois. Nyt kaupunki on investoinut budjetin ohi 14 000€ metsätiehen, jotta kaupungista pääsee poistumaan luomuhengessä asfalttia kuluttamatta ja huomaamatta. 


Uudessakaupungissa ollaan valmiita upottamaa kymmenenmiljoonaa euroa yhteen lahoon, puolityhjään ja vieläpä kymmenet vuodet vanhaan kouluun. Me olemme upottaneet kaupunkilaisten vastuille yli viisimiljoonaa euroa terästeollisuus haihatteluun. Kaupunginjohtaja teki salaa ja ilman päättäjien valmistelulupaa aiesopimuksen, yhden luottamushenkilön työhyvinvoinnin vuoksi. Mikäli tämä aiesopimus olisi toteutunut, siitä olisi seurannut kertaheitolla neljänmiljoonan euron miinusrysäys kaupunkimme talouteen.

Uudenkaupungin päätöksenteossa ollaan suvereenilla enemmistöllä hyväksytty täysin päättömiä  miljoonakohteita, joita ei normaali täyspäinen kolmivuotiaskaan sulattaisi. Päätösten seurauksena on poikkeuksetta ollut armoton tappio ja kaupunkilaiselle lankeavat vastuut.

Mikäli olisimme käyttäneet huuhaahan uponneet kymmenet miljoonamme toisin ja vaikka olisimme käyttäneet edes puolet tuosta summasta kaupunkilaisten hyödyksi ja säästäneet loput, olisi meillä nykyisin laadukas palloiluhalli, remontoitu uimahalli, moderneiksi entratut liikuntapaikat ja kaiken kukkuraksi entistä paremmat palvelut sekä kaiken kukkuraksi nykyistä tuntuvasti alhaisemmat verot ja taksat. Menneitä maksellessa katsotaan tulevaisuuteen positiivisesti. Viimeinkin talous on kunnossa, joten Uudellakaupungilla on realistiset edellytykset kehittää kaupunkiamme ja ensimmäiset kohteet voisivat olla uimahalli ja moderni monitoimihalli.

torstai 8. syyskuuta 2016

HUUHAAKAAVOITUKSEN HINTA JA SAAVUTUKSET

Kuka tahansa voi väittää mitä tahansa ja valehdella kuinka paljon tahansa - siinä politiikan kuluttajan suoja. Uudessakaupungissa kaavoitus on alistettu osaksi elinkeinopolitiikkaa. Jo nopea vilkaisu Alicellekadulle ja kaupunkimme kehitysstatistiikkaan osoittaa elinkeinopolitiikkamme menneen totaalisesti ahterilleen eli siitä ei kasvanut kasvanut kaupunkilaisille tuottoisaa sijoitusta, vaan elinkeinopolitiikasta ja kaavoituksista kasvoi kulu. Tämä kulu näkyy kaupungissamme jälkeen jääneenä vapaa-ajan rakentamisena, viihtyvyysvajeena, alas ajettuina palveluina sekä jatkuvasti nousseina veroäyreinä ja taksoina. Mielikuvia voidaan luoda ja markkinoida asioita unohtamalla, sekoittamalla ja väärin muistamalla. Palsanjärven ihana vesi helli lämmöllä kehoa!

Kaavoituksen seurauksena olemme jarruttaneet Uudenkaupungin kehittämistä jopa niin voimakkaasti, että väkilukumme on vuosien saatossa sittemminkin romahtanut. Väännetään oikein esimerkillä rautalangasta: Mitä hyötyä soijatehtaaseen teinä ja vesijohtoina upotetuista miljoonista on ollut tavalliselle uusikaupunkilaiselle autotehtaan työntekijälle? - EI YHTÄÄN MITÄÄN! Entäpä mitä haittaa mainitusta investoinneista on ollut tavalliselle uusikaupunkilaiselle autotehtaan työntekijälle? - Hänen veronsa ja maksunsa ovat nousseet, hänen lapsensa opetuksesta on jouduttu säästämään, vapaa-ajan puitteet ovat jämähtäneen 1990-luvun tasolle ja muitakin palveluita on ajettu alas! Eikä soijatehdas ole hyödyttänyt eläkeläisiäkään. Palsanjärven lämmin pinta väreilee ihanasti!

Onko soijatehdashanke kaikille kaupunkilaisille kulu ja silkka riesa? - Ei ole ollut, kiitos soijatehtaan, kaavoittaja sai normaalin palkan lisäksi mojovan kannustinlisän sekä muhkean palkankorotuksen! Samoin voimme perehtyä kohta kodalta Tontonmäkeen, hallihullutteluun, kaupungin keskustan elävöittämiseen jne. ja aina päädymme samaan tulokseen: Kaavoittaja saa mojovan korvauksen ja tekemisen riemun työstään, mutta tavalliselle kaupunkilaiselle jäävät ainoastaan kustannukset kannettavakseen. Luonnon ihanuuden voi kokea lekottelemalla Palsanjärvessä!

Älkäämme sanoko valikoidusti sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa, vaan ottakaamme esimerkiksi yksi kaavoituksen kuihtukukkanen: TUULIMYLLYT! Kaupunkiin yritettiin, vastoin kaupunkilaisten äänekästä vastaanpanoa, väkisin kaavoittaa ja rakentaa lisää valtavia tuulimyllyjä, mutta kuinka kävi: Emme saaneet lisää tuulimyllyjä, vaan entisetkin lähti. Tämä lienee karmein osoitus siitä kuinka kaavoittajamme  muhkeapalkkainen työ ei pelkästään jää nollatasolle vaan kääntyy miinus puolelle. Palsanjärven pinnan alla liikkuu joku!

Kaavoittajan taistellessa tuulimyllyjen rinnalla Li Grönlundin johtamaa kaupungin enemmistöä vastaan jäi virkakoneistolta jotain unohduksiin. Unohduksiin jäi Lakean vuokrakerrostalotontin kaavoitus. Kun vuoteen ei kaavoitusrintamalla tapahtunut mitään, sai Lakea tarpeekseen ja jätti koko vuokrakerrostalohankkeen sikseen. Lakean tapauksella oli nolo loppu, mutta onhan kaavoituksessa onnistumisiakin esim. lähes kaupungin uimarannalle rakennettu kaverin koti. Sopii esim. autotehtaan duunarin yrittää samaa uimarannan toiselle puolelle - eipä taida onnistua. Tosipositiivisena voidaan pitää Tyrjyn kerrostalohanketta. Hymyilevät kasvot ja naurava suu lähestyy Palsanjärven pinnan alla!

Kun kaupunkimme merelliset rannat eivät hyödytä asuntoina eikä vapaa-ajan kutsuvina keitaina kaupunkilaisia, voi perustellusti kysyä: EIKÖ KAUPUNKIMME HARJOITTAMAA KAAVOITUSTA SAA KRITISOIDA RAKENTAVASTI? Pitääkö kritiikki lopettaa vain siksi, että kaavoittajalla on orastavaa kevyttä häikkää arjenhallinnassaan? Ei kai voi olla niin, ettei ongelmia saa kritisoida tai niihin ei saa puuttua, jos valmistelijan elinpiirissä ilmenee pieniä mukavuushaittoja? Jos tämä käytäntö hyväksyttäisiin, jokaisen kannattaisi tehdä pikku rötöksiä tai juonia kolttosia vain siksi, että niihin vetoamalla työelämän mokat sivutettaisiin olankohautuksella! Sain ystävän nauttimaan kanssani Palsanjärven luomumiljööstä!

Mitä taas tutkintapyyntöihin ja niiden noteeraamiseen tulee, niin lienen asiantuntujia tutkinnan kohteena olemisessa. Tutkinta on tutkintaa ja sen tekee kaikkia osapuolia ja todistajia kuullen poliisi. Tämän jälkeen syyttäjä tekee päätöksen asian etenemisestä oikeustupaan, jossa case ratkotaan ja annetaan lopullinen tuomio. Tuota tuomiota tulee odottaa ja olla hutkimatta tai aloittaa hutkinta vasta sen jälkeen. Suomessa ei jaeta ilmaiseksi oikeutta, mutta tuomiota kuitenkin ja siihen meidän täytyy tyytyä joko valituskierteen kanssa tai ilman sitä! Ai teki tosi kipiää, barracuda puraisi!

maanantai 5. syyskuuta 2016

HÄRSKI MATAAMIMAFIA VEI DEMARIT 1800-LUVULLE!

Meissä  kaikissa asuu sisällä demari ja kaikki me saamme nauttia arjessamme sosialidemokratian hedelmistä. Ilman mainittua maltillista työväenpuoluetta  ja sen yhteistyötä teollisuuden, pääomapiirien kanssa Suomi saattaisi näyttää tänään kovin erilaiselta ja sopi kysyä olisiko meillä ilman demareita: kahdeksantuntista työviikkoa, viisipäiväistä työviikkoa, peruskoulua, sosiaaliturvaa, yleistä turvallisuutta jne.. Tavallisen ihmisen elämänlaatuun ja oikeudenmukaisuuteen tähdänneellä,1800-luvun lopussa alkaneessa, taistelussa oli vastassa oikeisto ja kirkko.

1900-luvun alussa maamme parlamentissa työväenpuolue saavutti yksinkertaisen enemmistön, kaupunkien päätännässä työväestöllä ei ollut, kuin marginaalinen rooli. Tuolloin jokaisella äänestäjällä oli valtaa maksamiensa verojen suhteessa - mitä enemmän maksoi veroja, sitä enemmän oli vaaleissa äänivaltaa. Toiset tekivät työt vailla kunnallista päätösvaltaa. Systeemi muuttui, kiitos työväenpuoleen, demokraattiseksi ja saimme maahan yleisen äänioikeuden aina kuntatasoa myöden. Tänä päivänä porvarit, jotka aikoinaan vastustivat tapahtunutta kehitystä, käyttävät kunnissa sitä valtaa, jota heillä ei olisi ilman sosialidemokraattien  taistelua.

Porvarien tulisi kiittää työläistaistelijoita nyky-yhteiskunnan suomista vaikutusmahdollisuudesta ja niin he tekevätkin, muistakaa uusikaupunkilaisen kokoomusvaikuttajan vappupuhetta keväällä 2016. Kyseessä oli vaikuttava tunnustus vastapuolen sille joukolla, joka antoi kaikkensa ja teki kapinan aikana ikävintä jälkeä vappupuheenpitäjän omissa riveissä. Kiitos demarien nykyään myös kaikki nykyiset kokoomuslaiset voivat ajaa omiensa etua, kuten keskustalaiset ja persutkin tekevät. Demokratia toimii oikealla, mutta entäpä vasemmalla eli sillä suunnalla, jota saamme kiittää suomalaisesta demokratiasta ja hyvinvointiyhteiskunnasta?

Aikoinaan luotiin koulutuskuviot ja terveyspalvelut, joissa mm. tohtorit ja opettajat palvelivat tavallista kansaa. Tämän onnistumiseksi tarvittiin tavallisten työläisten poliittista joukkovoimaa niin valtakunta- kuin kuntatasolla. Työläiset vaikuttivat eduskunnassa ja valtuustoissa . Aluksi heitä vastaan taistelivat mm. porvareiden rivissä istuneet pääomapiirit, tohtorit ja lääkärit. Tätä jatkui aikansa ja kiitos työläisten taistelun, yhteiskuntamme kasvoi sekä kehittyi ja viime kädessä kaikki sousivat Suomi nimistä venettä samaan suuntaan. Pääomapiirit antoivat pakoksensa yhteiskunnalle ja tohtorit ja opettajat ryhtyivät palvelemaan työtätekevää kansaa.

Mutta entäpä tänään? -Porvarit ovat porvareita ajaen omiensa etua ja pitäen siinä sivussa huolta muistakin, kuten opettajista, poliiseista, kuntien työntekijöistä, maanviljelijöistä, yrittäjistä jne. Entäpä työväenpuolueet, ketä on niiden johdossa ja ketä istuu niiden mandaatilla esim. Uudenkaupungin kaupunginhallituksessa tai valtuustossa? -Forss entinen pääluottamusmies hallituksessa ja autotehtaan eläkeläinen Aitamurto ja sairaanhoitaja Jokinen valtuustossa. Siinä vasemmistoliiton poliittinen duunarivoima, joka on todellista duunarivoimaa. Entä toinen se isompi työväenpuolue, kummoisia tyyppejä se on pistänyt luottamustehtäviin edustamaan äänestäjiään eli työläisiä?

 Uudenkaupungin kaupunginhallituksessa istuu suurpääoman edustaja, tohtori ja ent.? rehtori, mutta ei ensimmäistäkään autotehtaan lähes kahdestatuhannesta työntekijästä, ei lannoitetehtaan työntekijää. Vallitsevaa tilannetta voisi pitää hienona, kun tavalliset työläiset ovat saaneet edunvalvojikseen korkeasti koulutettuja osaajia. Näinhän se pitäisi olla ja soisi olevan, mutta koska olette nähneet kaupunginhallituksen demareilta ensimmäistäkään tavallista uusikaupunkilaista hyödyttäviä avauksia. Jos tuo poppoo on noteerannut duunarit, on tuolloin katseen kohteena ollut heidän maksamiensa verojen ulosmittaus ja kohdistaminen aivan johonkin muuhun kuin tavallisen kaupunkilaisen elämisen ja olemisen parantamiseen.

Kaupunki on syytänyt kymmeniämiljoonia rakennushaihatteluihin, teräsjalostusutopioihin, hallihullutteluihin, keittiöihin, katulamppuihin, ökyvirkahenkilöiden palkankorotuksiin jne. jne.. Pelkästään tällä valtuustokaudella tämän tammatroikan  johdolla pyrittiin väkisin upottamaan lähes kaksikymmentämiljoonaa euroa tavallisten kaupunkilaisten maksamia verorahoja vuokrakerrostaloihin ja oppilaitoksen ostoon. Pohtikaapa mitä tavallinen uusikaupunkilainen veronmaksaja olisi hyötynyt moisista huuhaahankkeista - EI YHTÄÄN MITÄÄN. Päinvastoin edessä olisivat olleet rajut verojen ja taksojen korotukset sekä palvelujen alasajot ja kaupunginhenkilöstön irtisanomiset. Onneksi Vasemmistoliitto yhdessä virallisten porvarien kanssa torpedoi ökydemarien haihatteluyritykset. 

Uudessakaupungissa on päädytty työväenpuolueen sisällä 1800-luvun lopun tilanteeseen, jossa muutama öky käyttää työläisille kuuluvaa valtaa. Tämä onnistuu, kun työväenpuolueessa on valtaan noussut häikäilemätön matamimafia. Näitä vastaan vain vapaan vasemmiston ja porvarien yhteenliittyminen on pitänyt kaupungin asiat edes jonkinlaisessa kuosissa. Demarien sisäisen vallankaappauksen on mahdollistanut puolueellinen ja lähipiiriä häikäilemättömästi suojellut ja valheisiin nojaavaan  henkilöpalvontaan syyllistynyt media!

Mediassamme kaikki muuttui yhdellä rysäyksellä ja itsekäs tammatroikka saa vaaleissa tuta valheiden sekä häikäilemättömyyden palkan, kun median uutisointi perustuu totuuteen. Vai luuleeko joku, että veroparatiisiyhtiöiden edustaja tai ökyprinsessat saavat ääniä työläisiltä, kun Vasemmistoliitto marssitta ehdokaslistalle Partasen, Varjon, Lovenin, Grönlundin jne.. Lisäksi toiselta laidalta demarien ääniä hamuavat persujen Virtanen, Salminen ja Tuominen, jne., joten väkisinkin laihaksi jää demareiden tulevien vaalien äänisaalis.

Viimeinkin työväenpuolueen vanhojen tekijöiden, kuten Vartiaisen, Andessonin, Virtasen jne. puutua perinteisen puolueensa satavuotisten saavutusten itsekkääseen hyväksikäyttöön ja maineen paikallisen raiskaamisen. Eniten tässä harmittaa nykyisten hyvien demarien syrjään jääminen vaaleissa. Toisissa oloissa demarien Katainen, Reijonsaari, Lauren, Järvinen, Kolkka, Pesola jne. veisivät ja kehittäisivät kaupunkiamme taidolla ja tyylillä eteenpäin, mutta nyt he jäänevät tulevissa, ensimmäisissä vapaissa vaaleissamme, matamimafian superitsekkyyden plus häikäilemättömyyden maksajiksi ja armotta rannalle!

perjantai 2. syyskuuta 2016

UUSIKAUPUNKI MYY VANHAINKODIT ULKOMAALAISELLE PÖRSSIYHTIÖILLE?

Minulta kysyttiin taannoin kahden uusikaupunkilaisen vanhainkodin myynnistä ulkomaiselle yritykselle. Samalla minulta udeltiin, ovatko demarit po. myynnin takana. Jututtamani demarivaltuutetut eivät tienneet asiasta mitään. Heidän mielestään syy saattoi olla siinäkin, että ryhmä ei ole kokoontunut ja seuraava kokous on torstaina. Niinikään valtuutetut eivät tienneet siitäkään, mitään, että kaupungin hallituksen demarijäsen siirtyisi pian varhaiseläkkeelle jäävän johtajan tilalle kaupunkiorganisaation huipulle.

Sain tänään epävirallista, mutta varsin luotettavaa tietoa sudenpesästä Mörnestä. Sen mukaan Uusikaupunki on myymässä kaksi vanhainkotiaan kansainvälisen pörssiyhtiön omistamalle suomalaiselle toimijalle. Asiaa on käsitelty, keskustelutasolla, kaupunginhallituksessa. Keskustelusta on jäänyt mustaa valkoiselle, koska muuten asiaa paljastava argumentti olisi jäänyt löytymättä. Argumentti todistaa kuitenkin kiistatta sen, että myyntiä valmistellaan ja myös sen, että hallituksemme enemmistö on myynnin takana. Hallituksen sisäisistä voimasuhteista en tiedä varmasti, mutta, historiaan nojaten, epäilen kyseessä olevan 6-5 oikeistovoitto myynnin selvittämisen puolesta.

Kannattaa pitää tiukasti mielessä, että Uudenkaupungin kaupunginvaltuusto on tehnyt yksimielisen päätöksen, jonka mukaan kaupunki hoitaa po. sektorin omana työnään käyttäen apuna pieniä paikallisia alan toimijoita. Päätöstä tehtäessä puheenvuoroissa suljettiin jyrkin sanakääntein ulkolaiset pörssiyhtiöt pois mahdollisten toimijoiden joukosta. Voimakkaimmin tuossa kokouksessa yksityistämistä vastustivat Lea Myllymäki sekä Juha Nevavuori ja taisin minäkin tokaista jotain asian tiimoilta. Se on kuitenkin selvää, että Uudessakaupungissakin valtuusto on kaupungin korkein päättävin elin ja nyt toimitaan räikeästi valtuuston tekemän päätöksen vastaisesti.