tiistai 28. huhtikuuta 2015

Läpyskä on läpyskä vaikka voissa paistaisi

Vapaa tiedottaminen on sitä, että tiedotusväline pystyy kertomaan asioista vapaasti ilman ulkoisia vaikuttajia. Puolueeton tiedottaminen on sitä, että media ei valitse tiedottamisessa puolta. Tasapuolinen tiedottaminen on sitä, että asioita käsiteltäessä media huomioi asian kaikki osapuolet tasapuolisesti. Kun mainittuihin faktoihin lisätään uutisoinnin peruskolminaisuus: MITÄ - MISSÄ - MILLOIN, voidaan mediaa pitää ammattimaisena, normaalit arvot omaavana tiedonvälittäjänä.

Tämän päivän läpyskä oli kaiken pupun ja pöpön äiti. On surullista todeta, että läpyskä on vajoamassa siihen säälittävään tilaan, missä se vaelsi vuosikymmenet. Itse uskoin suurimman mätäpaiseen turskautuksen jälkeen  tulevaan muutokseen. Hyväuskoisena rehdyin jopa tilaamaan läpyskän, mutta mitään muutosta ei tullut. Sivun mittainen paise pulpahti tänään esiin ja vieläpä pääkirjoituksella höystettynä. Saab tulevaisuudessa olla läpyskän tilaaminen minulta.

Ensinnäkin jokainen voi piipahtaa katsomassa kaupungin omistamien vuokra-asuntojen käyttöastetta. Tarjolla on jo pelkästään siellä tasan yhdeksän vuokra-asuntoa eikä tasan kaksi, kuten läppänä valheellisesti väittää! Toinen härski väittämä on se, että senioritalolle suunniteltu paikka olisi liian arvokas senioreille. Eräät tahot ovat ajatelleet niin senioreiden kuin kaupunkilaisten parasta ja etsineet vaihtoehtoista paikkaa senioritalolle.

Aivan oma saagansa on kaavoitukseen tupsahtaneet yllätykset. Suurin osa noista yllätyksistä ja totaalisista suunnittelun susista on ilmestynyt kaavoittajan suunnasta: Tuulimyllyt, Tontonmäki, Lokalahden kaava ja Janhuan jo kymmenen vuotta tyhjänä olevat älyvapaasti suunnitellut tontit jne. jne.. Kaavoituksen pitäisi selventää rakentamista. Kun joku suunnittelee kerrostaloa, hänen pitäisi tietää, että tuonne niille on kaavoitettu alue. Mutta meillähän tämä ei toimi ja kaavoittajan suunnasta sotketaan sekaisin olevia asioita edelleen. Mikään järkevä ei lojahda läpi tässä kaupungissa. Tässä kaupungissa rakennukset seilaavat suunnittelijan pöydällä vuosia kuten Sorvakon urheilukentän paskahuussi.

Jos meillä tieto olisi jaettu oikein eli sellaisena, kun se rehellisesti ja tasa-puolisesti toimitettuna tulisi kansalle kertoa, olisi meillä kokonaan toiset päättäjät ja etenkin aivan toiset valmistelijat! Mutta jostain kumman syystä toimituksellinen osaamattomuus ja moraalittomuus pulpahtaa aina pintaan. Ymmärtäisin sen, jos eläkkeeltään kirjoittelisi äärimmäisen pätevä toimittaja. Mutta sitä en voi ymmärtää, että työssään täysin epäonnistunut ja vailla minkäänlaista ammatillista kunnianhimoa oleva ihminen päästetään suoltamaan sitä samaa pahansuopaa, tuloshakuista, yksipuolista, kaveria hyysäävää tiedotuspuppua, millä hän on kymmenet vuodet osoittanut olevansa alallaan täysi surkimus.

Ihmetystä lisää vielä se, että läpyskässä on todella päteviä toimittajia, kuten menneet ajat osoittavat. Siis minkä vuoksi täytyy nostaa kirjoittajaksi joku täysin onneton tapaus. Kun päteviä piisaa omasta takaa, ei voi olla kyse säästöistäkään. Tumpelolle annetaan käsiteltäväksi vieläpä niin keskeinen aihe, että se vaikuttaa melkoisesti kaupungin kehitykseen. Tältä osin minua ihmetyttää myös se, miksi kaupunki kantaa rahaa vieraspaikkakuntalaiseen mediaan, joka jakaa virheellistä tietoa kaupungista ja sen päätännästä!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Tolkuttomia tolkunmiehiä ja riiteleviä rauhanmiehiä?


Kuntavaaleja ennen manipuloitiin äänestäjät uurnille takaamaan tolkunmiesten läpimeno. Vielä enemmän varoitettiin äänestämästä kiusaajia, jotka samoin ketjutetuilla jutuilla leimattiin vastuuttomiksi häiriköiksi. Vaalien jälkeen mediassa todettiin kaiken olevan nyt äärimmäisen hyvin ja tolkunmiesten vievän kaupunkiamme eteenpäin kohti tulevaisuudessa odottavaa mahtavaa mannasadetta.

Valtuustokauden  käännyttyä yli puolenvälin voimme paneutua lähihistoriaan ja arvioida tolkun meiningin toteutuneen tolkuttomuutta. Samalla voimme voimme pohtia rauhantekijäksi ylistetyn tyypin kyvykkyyttä yhteisten asioiden hoidossa ja  kaupungin sekä asukkaiden parhaaksi toimimisessa. 2009 alkaen rauhanmies hoki talvisodan henkeä ja Uki-puoluetta. Nämä löysät hokemat höystettiin median täydentämillä iänikuisilla fraaseilla.

Kaikki edellä mainittu oli yhden mallin mukaisen valmistelun ja sen noudattamisen tukemista. Minkäänlaista poikkeamaa, keskustelua tai edes kysymistä ei sallittu. Kaikkien piti seurata iloiten ja ylistäen, kun valmistelu toisensa jälkeen kääntyy miljoonien tappioksi. Näitä tappioita kertyi viimeisen viivan alle noin kahdeksan miljoonaa eroa.

Vielä viime kauden viimeisissä valtuuston kokouksissa tappiota käsiteltiin ja jotkut yrittivät välttää uusien rahareikien tekemistä. Media vaikeni tarjotuista vaihtoehdoista, leimaten niiden esittäjät kelvottomiksi päättäjiksi. Tarkoitushakuisesti media vaikeni siitä katkerasta velkasopasta jonka päättäjät olivat keittäneet. Päinvastoin tappiontekijöitä muistettiin, heitä hehkutettiin kuvin ja makkarakemuin juuri ennen vaaleja: HE OLIVAT TOLKUNMIEHIÄ!

Kuluva valtuustokausi on ollut täysin kummallinen. Jos olisimme noudattaneet näitä ns. tolkunmiehiä, olisi kaupungilla jo nyt ekstravelkaa pelkästään kahdesta vuokrakerrostalosta ja Novida-sähläilystä neljätoistamiljoonaa euroa. Onneksi viimeinkin uudet, mutta jälleen median vähemmän tolkulliseksi väittämät päättäjät ovat onnistuneet torpedoimaan em. tunarointivalmistelut.

Kun vielä pohditaan tämän rauhanmiehen konkretiaa, voidaan todeta median tarjonneen kansalle silkkaa soopaa. Rauhanmies on rauhanmies, jos olet hänen kanssa joka asiassa pilkulleen samaa mieltä. Muuten alkaa lehtikirjoittelu, selkään puukottaminen, oikaisupyynnöt jne. jne. Onko tällainen tolkunmies rauhanmies tai edes sikses semminkin kumminkin tolkunmies? Eikö tällainen tyyppi ole sittemminkin itsekäs riitelijä, yhteistyökyvytön tunari ja ennen kaikkea tyyppi, joka ei sokeassa vallanhimossaan hoksaa ettei hän osaa vähääkään käyttää valtaa. Hän ei ymmärtäne edes sitä, että hän on luottamushenkilönä kaupunkilaisia varten eivätkä kaupunkilaiset ole sitä varten, että he maksavat hänen kekkuloinnin, linssiluteilun, ulkomaan matkat ja miljoonamokat.

Toisaalta se ei ole tolkuttoman miehen vika, jos media semminkin antaa hänestä sikses kuvan tolkunmiehenä ja kansa äänestä tällä tiedolla tolkuttoman miehen tolkullisena valtuustoon. Kyse on median aikaansaannoksesta. Totaalisesti vinoon johdettu media toimii itsekkäästi vailla vähäisintäkään journalistista kunnianhimoa ja ammattiylpeyttä aiheuttaen lukijoilleen miljoonien eurojen vahingot.

Tämän valtuustokauden me elämme, sillä perinnöllä, jonka media jätti kansalle viime kuntavaalien alla. Median vastuu yhteisistä asioista tiedotettaessa on valtava ja pahimmillaan median amatöörimäisen johdon itsekäs ja puolueellinen toiminta aiheuttaa totaalisen tiedotuksellisen epäonnistumisen, jonka seurauksena väärät ihmiset ovat väärissä paikoissa.

Mediaa tai sen linjasta päättävää henkilöä ei voida vetää tulosvastuuseen lukijoilleen aiheuttamastaan vahingosta, olipa tämä kuinka suuri tahansa. Sen sijaan voimme vaatia medialta muutamia asioita, jolloin se täyttää tiedotuksellisen tehtävänsä. Vaatikaamme medialta rehellisyyttä sekä tasapuolisuutta ja olkaamme itse mediakriittisiä. Näin emme valitse enää koskaan tolkuttomia tolkunmiehinä tai riitakylväviä rauhanmiehinä päättäjiksi! WALHEELLA ON LYHYET JÄLJET - PAITSI MONOPOLIMEDIASSA!




tiistai 21. huhtikuuta 2015

Uudenkaupungin valtuustolla varaa 8 milj. euron huvireissuun!!

Uudenkaupungin kaupunginhallitus toimii varsin omapäisesti eli marssii tylysti valtuuston päätöksen yli. Jotta homma edes näyttäisi tyylikkäältä täyttäisi lain kirjaimiston, kannattaisi ottaa, kaupungissamme aikaisemmin käytetty, puheenjohtajisto vallan kanavaksi. Tuolla jujulla menneet  vuodet nevahaapavuorelaiset höynäytettiin kaiken kahjon ja kalliin taakse - vai eikö joku voi mennä tästä walalle?

Säästöjen aika on ohi, kun päättäjät puuhaavat omia reissujaan. Viime valtuustokaudella päättäjäkerma reissasi aina Unkariin asti ja lennähtipä joku Venäjällekin. Reissu oli paikallismedian mukaan matkailun kehittämisen kannalta välttämätön. Jokainen voi nyt tiirata ympärilleen ja todeta, onko matkailumme tai Unkarin matkailu rajusti kehittynyt. Vai liekö kielitaidottomat matkalaisemme käyneet Unkarin sijaan Ukrainassa - siellä kun on ollut viime aikoina matkailullista upseerivilskettä?

Luulisi valtuuston olevan päätöselin eikä opinto- ja tutustumismatkatoimisto. Mutta  näinhän se ei ole meillä, reissuun on päästävä koko päättäjäkerman vaikka kansan kuvetta jouduttaisiin kaivamaan kuinka kovasti. Sinänsä nämä luottamusmiesmatkat eivät tällä valtuustokaudella ole olleet mitään valtuustomatkoja, sillä suurin osa reissaajista lienee ollut virkahenkilöitä. Kyseessä on kiva päivärahojen kuittaamismahdollisuus henkilöstölle.

Totuus on kuitenkin se ja siitä voin mennä waikka walalle, että nyt päättäjäkerma voisi, edelliskauteen suhteutettuna, mennä vaikkapa Unkaria tai Ukrainaa huomattavasti edemmäs. Onhan mahdollista matkarahaa nyt lähes 8 milj. euroa enemmän eli kahdeksanmiljoonan euron reissun voisivat virkahenkilömme ja päättäjät tehdä ja kaupungintalous olisi vastaavassa tilassa kuin entisen valtuuston Unkarin tai Ukrainan reissun aikana.

TÄSTÄ ITSE UUTISEEN!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

VAALIT ANTOIVAT MAHDOLLISUUDEN SUOMELLE!

Viime eduskuntakaudella Suomi jaettiin kahtia oli maksajat ja saajat. Pääkaupungin ongelmat olivat musiikkitalot, metrolaajennukset jne jne.. Tämä kustannettiin lakkauttamalla muun Suomen toimintoja, jopa tiestö, terveydenhuolto, koulutus ja maanpuolustus jätettiin retuperälle. Pääkaupunkiseudun hyysäämiseksi tehtiin kaikki, valtio meni venäläisten kanssa kimppaan telakan turvaamiseksi Helsinkiin, Lohjalla estettiin kaupan avaaminen, jotta pääkaupunkiseudun pakkomuuttoon nojaava muutto ja kauppa jatkuisi. Muualla Suomessa kiristettiin vyötä ja maksettiin em. meininki. Tämä oli härskiä ja vastuutonta Kokoomuksen ja Vihreiden politiikkaa.

Nyt niin Kokoomus kuin Vihreät, ovat jo ennen vaaleja, linjanneet itsensä ulos seuraavasta hallituksesta. Tämä on suuri voitto pääkaupunkiseudun ulkopuoliselle Suomelle. Kun Kokoomus ja Vihreät ovat ulkona seuraavasta hallituksesta, voidaan hallitus kasata ilman kansan verta imevää mustaa jättijuotikasta ja ikuista kehityksen jarrua.

Keskustan, Persujen ja SDP:n vetämä hallitus voi korjata politiikan ja maan kehityksen pääkaupunkiseutuvetoisten Kokoomuksen ja Vihreiden jäljiltä. Kerrankin Suomella on realistista toivoa ja nousukausi odottaa tulevan hallitusohjelman seurauksena. Myös SDP:n on syytä muistaa, että sen kannatuksen alamäki pysähtyy hallituksessa, joka nostaa Suomen mustavihreän suon syvimmästä silmäkkeestä.

Varsinais-Suomen osalta on ikävä niitä aikoja, kun maan ykköspoliitikot, kuten Paasiot, Vikatmaat, Laineet, S Niinistö ja V Itälä tulivat täältä. Silloin maakuntamme kehittyi aimo askelin. Nyt eduskuntaan valitut näyttävät varsin kevyiltä pääkaupunkilaiskollegojen sätkynukeilta. Jotenkin tuntuu, että Varsinais-Suomesta nyt valituista kansanedustajista ainoa karismaattinen tyypitär on Li Anderson. Jo menneet vuodet ja kuukaudet osoittavat karusti, ettei esim. Kokoomuksella ole täällä ministerinmitat täyttävää kansanedustajaa - enemmänkin ovat muiden työllä pisteiden kerääjiä kuin tekijähenkilöitä. Samanlaista orpopojan valssia vetää myös demareiden kaarti ja melkoinen yllätys olisi, jos persuista nousisi merkittävä varsinais-suomalainen ministeri.

Meidän täytyy toivoa, että pohjoisen mies Sipilällä paukut piisaavat, kun hän ampuu alas kehäkolmosen sisältä valtaan pyrkivän muun Suomen mustan  surman. Uuden hallituksen on syytä saada tukea yli puoluerajojen tästä maksaja Suomesta. Ja hyvä tästä tulee, jos maata päästään viemään eteenpäin hallituksella josta puuttuvat Kokoomus ja Vihreät!


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Vanhusten heitteillejättö ja yksinäisyys


Juhlapyhinä perheet kokoontuvat yhdessä viettämään yhteistä aikaa. Ovikellot soivat, käydään kyläilemässä ja perheet kokoontuvat ravintoloihin syömään sekä muistelemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevaa. Juuri pääsiäinen ja joulu ovat suurimpia perhettä, sukua ja ystävyyttä korostavia juhlia - tuttua ei jätetä yksin.

Asian ikäväpuolen kokevat he, ketkä ovat totaalisen yksin. Muiden kokoontuessa juhlapyhinä yksinäisten yksinäisyys korostuu. Tässä tapauksessa yksinäisyydellä tai syrjäytymisellä ei ole pientäkään tekemistä aineellisen puutteen ja luksusasumisen kanssa. Päin vastoin hieman alkeellisemmatkin tutut asuinolosuhteet ovat paremmat kuin muistoja vailla oleva viimeisen päälle laadukas mukava ympäristö.

Ihminen on sosiaalinen otus, hän tarvitsee niin tuttuja kuin tutun ympäristön. Jompikumpi yleensä riittää, mutta molempia suomainen ei voi menettää. Yksinäisyyden tai syrjäytymisen ollessa osa arkipäivää, siitä ei enää selviä sinnittelemällä juhlapyhien yli. Jos näin pääsee käymään, astutaan suomalaisen yhteiskunnan vaietulle riskialueelle eli itsetuhoisuuden piiriin.

Liitäessämme suomalaiseen sinnikkyyteen ikääntymisen tuomat rajoitukset ja niiden pelot, astumme ikäihmisten päähän iskostettuun tehokkuuden maailmaan - Kyllä minä itsestäni huolen pidän, haen ja teen ruokani. Arjen liikkuminen on ihmiselle perusoikeus. Jos tekemiseen tottunut ihminen ei kykene liikkumaan, hänet on alistettu ja pistetty hänen oman arvomaailman mukaan syrjään yhteiskunnan elämästä.

Kaikkein kovimmin tämä yksinäisyys kolahtaa ja koettelee mieltä silloin kuin on yksin muiden joukossa. Näet ikkunastasi muiden elämää, puistossa istuskelua, pihagrillaamista, kaupassa käyntiä jne.. Jos pääset näkemään kaiken tämän, mutta et itse pääse puistoon tai kauppaan vaan olet muiden avun varassa, syö se melkoisesti elämänlaatuasi ja synkentää mielenterveyttäsi.

Olemme vuosisatojen myötä oppineet itsellisiksi. Arkipäivän jutut pyritään hoitamaan itse. Ainoastaan silloin, jos pahemmin käy ollaan isomman tarpeen puutteessa ollaan valmiita välskärin, lääkärin tai työllä takaisin maksettavaan talkooavun vastaanottoon. Vaikka useimmat meistä ovat maksaneet esim. vanhuudenturvansa moninkertaisesti, sisäisen moraalin mukaan on päällimmäisenä omatoiminen elämä.

On aivan turha luiskata katukäytäviä, vaatia kaupoilta toimivia ratkaisuja liikuntarajoitteisten varalle, jos suunnittelemme asunnot niin, että ihmiset eivät pääse kaduille tai mikäli pääsevät kaduille eivät pääse takaisin kotiin. Kaikessa suunnittelussa on huomioitava ihmisen tasavertainen oikeus liikkumiseen. Jos näin ei tehdä, syrjitään osaa väestöstä. Jos syrjiminen kohdistuu fyysisistä rajoitteista jo muutenkin kärsiviin, ollaan melkoisen epäinhimillisellä tiellä.

Senioritaloon voi muuttaa lähes kuka tahansa, yleensä puhutaan yli 55-vuotiaista. Muuttajat eivät ole välttämättä huonoja kulkemaan, mutta tilanne saattaa muuttua niiden kymmenien vuosien aikana, joka talossa suunnitellaan asuttavan. Kaikki syyt asukkaiden edusta taloudelliseen etuun, puoltavat sitä, että asiat harkitaan, valmistellaan ja toteutetaan hyvin. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että senioritaloa ei pidä rakentaa mäenpäälle.

Inhimillistä suuruutta on ajatella asiat loppuun asti ja myöntää virheensä, jos niitä on tapahtunut. Sen sijaan. jos härkäpäisesti valheella rakentaa jotain epäkelpoa, epätasa-arvoista ja aiheuttaa päätöksillään syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja jopa itsetuhoa, voidaan puhua pahuudesta. Mikäli tämä köyhien jymäyttäminen valheella tapahtuu köyhiltä saadulla mandaatilla, voidaan jo puhua itsekkäästä saatanallisuudesta.

Asiaan liittyvään faktajuttuun tästä

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Hyvinvointi ja ostovoima kulkevat käsikädessä

Suomalaisen yhteiskunnan suuri ongelma piilee kasvaneissa tuloeroissa. Se on hyvä, että rikkaiden määrä kasvaa. Mutta se taas on huono juttu, jos samalla vähätuloistenkin määrä kasvaa voimakkaasti. Kun tähän vähemmän tienaavien ryhmää kuuluu yhä  useampi perustyöntekijä ja tästä työstä työttömäksi jäänyt, voidaan puhua työn teon arvostuksen romahtamisesta. Eihän perustyöllä ole arvoa, jos sitä vähätellään ja sen tekemisellä ei tule toimeen.

Suomessa yritysten kannattavuusongelmat eivät millään muotoa johdu palkoista, vaan yrityksiä ja niiden työntekijöitä rajusti kuppaavasta yhteiskunnasta, korkeasta energian hinnasta havumetsävyöhykkeellä sekä yrityksiä ja niiden työntekijöitä rahastavasta täysin tuottamattomasta yksityisestä kuppaussektorista. Kun nämä mitään konkreettista hyvää tuottamattomat yhteiskunnan loiset elävät kuin kroisokset, ei ole ihme, jos Suomi niminen valtio eriarvoistuu ja viimein putoaa lopullisesti kehityksen kelkasta.

Valtion hallinnon virkahenkilöt ovat jo vuosia tolkuttaneet suuressa viisaudessaan mitä Suomessa tulee tehdä. Erivetoiset hallitukset ovat noudattaneet em. virkahenkilöiden ohjeita ja kuinka on käynyt? -Koko maa on syöksynyt pää edellä taloudelliseen eriarvoisuuden suohon. Eikö tämä osoita kaikkitietävien tietäjien tietämättömyyttä. Nämä "juhana vartiaiset" skenaarioineen ovat vain osoittaneet oman tietämättömyytensä ja tarpeettomuutensa. Jos joku objektiivinen ulkopuolinen taho lähti raakkaamaan pois suomalaisen yhteiskunnan turhuutta, viikate heilahtaisi ensimmäiseksi näiden ökyvirkahenkilöiden suuntaan.

Jos autotehtaan yli puolentoista tuhannen työntekijän työ tuottaa kymmeniä miljoonia sijoittajille, duunarit elättävät vakuutusyhtiötä, pankkeja, laajaa julkista sektoria, mutta duunarit itse elävät ahdingossa, voi todeta Suomen tarvitsevan kokonaisvaltaista remonttia. Me  tarvitsemme yksityisen sektorin veroilla tuotettuja julkisen puolen palveluita. Yhteiskunta ei pyöri ilman koulua, terveydenhuoltoa teiden kunnossapitoa jne. Mutta katsokaapa sitä laajaa porukkaa, joka ei tuota kerrassaan yhtään mitään.

Eriarvoisuus on demokraattisen yhteiskunnan pahin epäonnistuminen. Jos eriarvoistuminen johtaa yhteiskunnan sisäiseen tulonjaon epäoikeudenmukaisuuteen, voidaan jo puhua kaiken lisäksi myös turvallisuusriskistä. Meidän on pohdittava ja puututtava siihen, mitä teemme jokaisella Suomen sisällä pyörivällä sadallamiljoonalla eurolla. Jaammeko nuo summat heille, ketkä ovat ansainneet varansa ja asemansa toisen tekemällä tuottavalla työllä vai annammeko po. summat miljoonalle suomalaiselle - vaikkapa perheille periaatteella esim. satanen per perhe?

Alimman tuloluokan perheille tulevat lisäsataset menevät suoraan kulutukseen, lisäävät tasa-arvoa, vähentävät yhteiskunnan tukitarvetta, lisäävät yleistä hyvinvointia ja työllisyyttä. Sen sijaan, jos perhe, jonka tulot ovat yli 200 000€ vuodessa, ei voi mitenkään kuluttaa ansaitsemiaan varoja normaalisti kotimaassa. Kukaan ei voi syödä määräänsä enempää, ei pitää päällään kuin yksiä vaatteita kerralla eikä ajaa kuin yhdellä autolla kerralla.

Väliaikaisella suurten tulojen verottamisella ja maan sisäisellä tulojen uusjaolla saadaan mittava muutos koko yhteiskuntaan. Ensinnäkin tukieuroja tarvitaan rutkasti vähemmän, kun ihmiset tulevat toimeen omillaan ja yhteiskunnassamme alentunut turvallisuuden taso paranee. Samalla syntyy talvisodan henki, kun hekin jotka puhuvat ja vaativat muilta vyön kiristystä, osallistuvat myös itse yhteiskunnan remonttitalkoisiin.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

AHNEUS RIKKOI POLITIIKAN JA TUHOSI YHTEISTEN ASIOIDEN HOIDON?

Aikoinaan kuninkaalliset, linnanherrat ja heitä jeesanneet pienemmät kihot hallitsivat valtioita yksinvaltaisesti. He käyttivät valtakunnan tuotosta juuri sen osan minkä tarvitsivat tai halusivat. Valtaeliitti sai kaiken haluamansa läpi oli sitten kyse rakennelmista, tapahtumista tai sodista. Tavalliselle kansalle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi työllä, vyön kiristyksellä ja verellä toteuttaa hallitsevan luokan päähänpistot plus oikut.

Edellä mainitun kuvion takaamiseksi synnytettiin mustakaapujen joukko, joka vallan himossa loi  sääntöjä ja pelkoa kansan nöyryyttämiseksi. Uhkauksilla sekä helvetillä pelottelulla he takasivat massojen nöyryyden. Nämä mustakaavut olivat valjastaneet oman valtansa välineekseen opin, joka nojasi lähimmäisenrakkauteen, heikomman puolustamiseen ja ahneudesta sekä itsekkyydestä luopumiseen. Tietämätön kansa pidettiin tietämättömänä ja niin muutama tuhat yltäkylläisyydessä rypevää kekkulia hallitsi kymmenientuhansien, kaiken työn tekevää, köyhien massaa.

Vaan niinpä kävi, että köyhät oppivat lukemaan. Syntyi kirjapaino, joka lisäsi luettavan tekstin määrää. laajuutta ja sisältöä. Lopulta tuli käänne ja eliitin puntit alkoivat tutista ja päät pudota. Köyhä kansa, jolla ei ollut mitään hävittävää marssi tyranniaa vastaan laulaen:

"Taisteluun, synnyinmaan lapset,
viimeinkin kunnian päivä on tullut!
Meitä vastaan hirmuvallan
verinen lippu on nostettu
verinen lippu on nostettu.
Kuuletteko lähestyvän seutujamme
huudon julmien sotilaiden,
jotka tulevat kyliinne ja koteihinne
leikkaamaan lastenne ja tovereidenne kurkut
Aseisiin kansalaiset!
Aseisiin kaupunkilaiset!
Aseisiin maatyöläiset! 
Muodostakaa pataljoonanne!
Marssikaamme, marssikaamme!
kunnes tyrannin saastainen veri kastelee peltomme
ja siitä itää vapaus maahamme!"
Reippaasti marssien, laulellen ja innokkaasti päitä pudotellen lähdettiin kehittyvälle tasa-arvon tielle. Inhimillisyyttä julistavat aatteet korvasivat ahneuteen, itsekkyyteen ja sokeaan vallanhimoon ylväistä inhimillisyyden tavoitteistaan eksyneet elämänkatsomukset. Maailma  mullistui, harvainvalta vaihtui demokratiaan ja tasa-arvoon. Ihminen opetteli rakastamaan lähimmäistään, yritti jakaa paljosta heikomman hyväksi. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo tulivat ihmisten elämän ohjeiksi ja pimeä itsekkyyden, ahneuden sekä kunnianhimon aika jäi taakse. Enää ei muutama tuhat ahne loisinut ja teettänyt töitä kymmenillätuhansilla köyhillä. Näin on maailmamme muuttunut vai onko?

Maailma kehittyi inhimilliseen suuntaan veljeyttä, vapautta ja tasa-arvoa julistavien aatteiden kasvun ja saavutusten vuoksi. Mutta kuinka on tänään, vaalien alla, Suomessa. Saako työntekijä ansionsa mukaan, onko ihmisellä oikeus valita asuinpaikkansa, onko terveydenhuolto turvattu kaikille, toteutuuko tasa-arvoinen opiskelu, löytyykö varmaa työtä ja tästä työstä varmuus elämän rakentamiselle ja eläkepäiville? Vai elääkö tämän päivän suomalainen samanlaisessa orjuudessa pienen eliitin riistäminä kuin kuin maaorjat aikoinaan vailla realistisia tulevaisuuden varmuutta?

Ottakaamme esimerkiksi vaikkapa asianajajat, heitä lienee noin kaksituhatta tämän päivän Suomessa ja he tienannevat keskimäärin noin reilut 200€/h. Vastaavasti jossain vientiteollisuudessa työskennellään reilun kymmenen euron tuntipalkalla. Onko valtava tuloero mitenkään  perusteltua? Onko asianajan työn yhteiskunnallinen merkitys niin valtava, että sen sopii maksaa kaksikymmentä kertaa enemmän kuin tavallisen duunarin työn? Onko yhteiskunnan tehtävä taata mainitun tuloeron säilyminen?

Oletko koskaan syönyt asianajan viljelemää viljaa, asianajajan leipomaa leipää, ajanut hänen valmistamaa autoa, saanut häneltä hoitoa sairauteen, kävellyt hänen auraamaa katua tai oletko sinä koskaan nauttinut mistään konkreettisesta, jonka asianajaja on saanut työllään aikaiseksi? Voidaanko perustelleen osoittaa, että 2 000, yhteiskunnalle mitään konkreettista lisäarvoa tuottamatonta asianajajaa tienaa saman verran kuin 40 000 maatamme toiminnassa pitävää. tavallista duunaria? 

Kuinka paljon meillä on yhteiskunnassamme asianajajien kaltaisia täysin tuottamattomia tai yhteiskuntaa kohtuuttomasti kuppaavia ammattikuntia esim. ahneita heikomman tuskalla ja hädällä härskisti rikastuvia epäinhimillisiä lääkäreitä sekä häikäilemättömän itsekkäitä pappeja, jotka ovat valmiita viemään köyhältä viimeisen ihokkaan saadakseen itselleen seitsemännen tai sadannen ihokkaan?
Suomi alkoi nousta sotien jälkeen yhteistyöllä, kasvoi ja oli miltei kuin iso  kibbutsi, jossa jokainen jäsen antoi kykyjensä mukaan ja sai tarpeensa mukaan. Suomalainen hyvinvointi rakennettiin silloin, kun työläiset olivat vallassa työväenpuolueissa ja patruunat sekä yrittäjät oikeistopuolueissa. Puolueissa ei ollut elämältä piilossa kasvaneita elämän teoreetikkoja, jotka mutu pohjalta muka ajoivat äänestäjiensä asioita. Oli valtava yhteishenki; tältä perustalta erilaiset elämänkokemukset ja käytännön tietämykset nostivat Suomen hyvinvointivaltioksi.

Viimeisinä vuosikymmeninä ahneiden sarvipäiden kahmittua vallan itselleen lähimmäisenrakkauteen nojaavat liikkeiden arvot romuttuivat ja lopulta ne vieraantuivat kansasta. Onko sama tapahtunut suomalaisessa politiikassa? Olemmeko siirtyneet pimeän keskiajan kaltaiseen tilaan, jossa linnanherrojen kaltainen porukka hallitsee ja höynäyttää tavallista suomalaista, joka tekee työt ja kiristää vyötä valtaeliitin niin määrätessä ja elostellessa.
Enkä nyt tarkoita, että meidän tulisi vihata tai kadehtia työtä tekemätöntä tai kohtuuttomasti yhteiskuntaa siivestävää poliittista eliittiämme. Eiväthän he riko lakeja tai pykäliä, neljän vuoden jaksoissa he saavat valtakirjan sinulta ja minulta - MUTTA ONKO HEISTÄ SINUN EDUSMIEHIKSESI KANSANEDUSTAJIKSI?

"Hän on poliitikko, ei enempää, te häntä moittikaa
Vaan ei valtaansa hän kaukaa enää saa -
Hän saa sen sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa:
Näin ei saada vääryyttä koskaan loppumaan..."

Kannattaisiko siis kokeilla kerrankin muutosta ja äänestää vanhojen naamojen tilalle tavallista kansaa eikä samoja arjesta eksyneitä ammattipoliitikkoja tai jo vallassa keikkuneita kieroja juristeja, ahneita lääkäreitä und omahyväisiä ja moraalittomia irstailijoita.




tiistai 14. huhtikuuta 2015

SUPERSURULLISTA: JÄLLEEN KERRAN HALLITUS TYRMÄSI VALMISTELIJAN ESITYKSEN

Olen äärimmäisen pettynyt hallituksemme toimintaan. Nyt en tarkoita sitä, että hallitus teki tuulivoima-asiassa yksimielisesti esittelytekstin vastaisen päätöksen. Hallituksen pitäisi viimeinkin puuttua siihen, että valmistelun laatu kohoaa niin, ettei esityksiä tarvitse ampua jatkuvasti alas. On varsin cornia(ei pop), jos amatöörejä vilisevä hallitus joutuu oikomaan ja muuttamaan ammattilaisten tekemää työtä.

Missä muualla kuin Uudessakaupungissa hyväksytään työntekijöiden toimivan, miten he lystäävät. Yleensä omistaja, rahoittaja tai heidän edustajansa hallitus vaatii palkollisilta tulosvastuullista rahoittajia tai omistajia hyödyttävää toimintaa. Hallitus on vastuussa omistajille ja rahoittajille siitä, että palkkalaiset toimivat tehokkaasti ja laadukkaasti. Hallituksen tehtävä ei ole jatkuvasti oikoa esittelyä ja estää siitä seuraavia miljoonavahinkoja.

Jokaisen työntekijän on tehtävä sitä, mitä työnantaja vaatii. Eihän autotehtaallakaan makseta siitä, että puhelee omasta mielestään mukavia ja kielloista huolimatta suunnittelee tänään jalattomia lypsyjakkaroita, huomenna pyörättömiä potkulautoja tai suunnitteli eilen tuoksutonta hajumettä. Jokaisella työntekijällä on työsopimus, joka edellyttää hänen työstään olevan hyötyä työnantajalle.

Meillä ollaan onnellisia siitä, että hallitus torjuu töppöjen töppäykset. Pitäisi hiukan vaatia positiivista tulosta työajaltakin ja tästä meillä ei ole tietoakaan. Hallitus torppasi nyt tuulimyllyt ja odottelee uusia munauksia, jotka se varmaankin torjuu henkseleitä paukutellen. Pitäisi kuitenkin pysähtyä ja paneutua itse valmistelutyön laatuun. Jos joku tekee ääliömäisen esisopimuksen ja esittelee sen, toinen esittelee tuulimyllyjä, senioritaloja ja vuokrakerrostaloja, jotka kaikki olisivat aiheuttaneet kaupungin talouteen lähes 20 miljoonan euron loven, on paikallaan tutkailla organisaation huipun kykyä tehtäviinsä.

On pöyristyttävää, että sama valmistelija joka kaikin mahdollisin konstein hoputtaa vuokrakerrostaloa, käyttää työaikansa niin ettei koko taloa saada aikaiseksi - Tämä on jo kaiken irvokkuuden huippu. On viimeinkin kyettävä pohtimaan koko kaupunkiorganisaatiomme realistisia eväitä valmistella ja tuottaa kaupunkilaisille jotain lisäarvoa. Ei ole millään muotoa perusteltua, että vuosikymmenien vain surua, murhetta ja laskuja kuntalaiselle tuottanut valmistelu saa jatkua.

Tämän tuulimyllyspektaakkelin suurin sankari on Li Grönlund taustajoukkoineen. Hän teki valtavan työn jakamalla tietoa kaikelle kansalle. Jos valmistelija ei saanut tässäkään asiassa aikaiseksi mitään sekä muut ns. hyötytyöt jäivät tekemättä. Jos vielä hallituksen päätös perustui Lin valmisteluun; kuuluu valmistelijalta ottaa palkka pois ja antaa Li Grönlundille - hän valmisteli päätöksen. Tämä käytäntö motivoisi virkahenkilöitä toimimaan tehokkaasti ja aktivoisi kivasti kuntalaisia osallistumaan.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

HUKKUUKO KAAVOITTAJAN AIKA KANSAN TAHDON VASTAISEEN TUULIMYLLYSOTAAN?

Kalannissa kaavaa on valmisteltu kymmeniä vuosia ja valmistelu jatkuu yhä tai se ei ainakaan ole valmis. Sen sijaan Sukarin, Tontonmäen ja Janhuan suunnitelmat ovat sähäkästi singahtaneet valmistelijan pöydältä. Kaikessa tässä ikävä puoli on se, että kaikki poskelleen menevä ja kaupunkilaisen kukkaroa rokottava valmistuu etenee ylen sukkelaan, mutta järkivedot joko jämähtävät jäihin tai hukkuvat unholaan.



Ensin Uuteenkaupunkiin yritettiin rakentaa väkisin vuokrakerrostaloja. Niiden läpi junttaamisessa käytettiin mitä mystisempiä menetelmiä. Ihan pokkana valtuustolle jopa väitettiin kaupungista hävinneen tuhansia asuntoja kuin tuhka tuuleen. Kukaan ei tiennyt minne kaupungista pois muuttaneiden lähes 3 000 asukkaan asunnot olivat joutuneet. Näin ihmeellisin väittämin haluttiin kaupungin lyövän viisimiljoonaa per vuokrakerrosta kahteen rakennukseen.

Lopulta tilanne laukesi kaikkia tyydyttävällä tavalla eli yksityinen taho lupautui rakentamaan kauan kaivatut vuokratalot. Taloilla oli kuulemma käsittämätön kiire. Ainakin valmistelija hoputti hanketta siinä vaiheessa, kun kaavailtiin KAUPUNGIN OMIA VUOKRAKERROSTALOJA. Nyt koko kuvio on muuttunut ja vuokrakerrostaloa eikä kaavoituksella ole pienintäkään kiirettä, joko tänä tai ensi vuonna vai käykö tässä kuten Kalannin kaavan keralla kävi eli ei kos.....

Jos aikaisemmin on ollut valtava hoppu talojen saamiseksi Uuteenkaupunkiin, niin mihin tuo hoppu hävisi? Vai onko peräti käynyt niin, että kaavoittajan aika on lurahtanut junttauksiin akselilla jättituulimyllyt kaupunkilaisten harmiksi ja senioritalo mäen päälle? Kyseessä on käsittämättömistä käsittämättömin toiminta, kun se tapahtuu ruhtinaallisia ekstrapalkankorotuksia ja jättikannustinlisiä saaneelta taholta. Eiköhän hallituksen pitäisi viimeinkin näyttää kuka käskee, missä mennään ja etenkin: MINNE MENNÄÄN?

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Äänestätkö kansanedustajaa vai annatko vallan pienelle porukalle?



Vaalien lähestyessä sietää siirtää ajatukset menneeseen ja sitä tunnollisesti tutkailtuaan sekä menneestä opittuaan voi pohtia minkälaisen tulevaisuuden minkäkinlaisella vaalituloksella saamme. Kysehän on kansanedustajavaaleista eli eduskunnan tulisi näyttää valitsijoiltaan eli kansalta.

Voidaanko puhua kansanedustuslaitoksesta, jos se vilisee muutaman pienen ammattikunnan edustajia? Mikäli em. koostumusta täydennetään mielikuvituksettomilla teoreetikoilla, voimme todeta, että näinhän meillä on tänään. Muutamilla kansanedustuslaitoksessa käsittämättömän runsaasti edustetulla ammattikunnalla menee loistavasti. Näitä tyyppejä ei lama hetkauta pätkääkään.

Pieni ryhmä pienien ryhmän edustajia on edustanut koko laajaa kansaa ja homma on lojahtanut viime vaalikausina totaalisesti ahterilleen: maa on velkaantunut, työttömyys rehottaa, terveyspalvelut ei toimi, mutta oletko nähnyt yhtään laman uhria näihin pienissä ryhmissä, joista suuriosa kansanedustajia tulee? Et todellakaan ole, sillä he pitävät huolta omista taustaryhmistä ja ammattikuntansa kiihtyvästä kasvavasta hyvinvoinnista.

Nyt tämä sama porukka, joka on pudottanut Suomen talouden ja tulevaisuuden menestyksen hupulta surujen sillalle ja sieltä kohti Mariaanien haudan syvyyksiä, vaatii jatkoaikaa itselleen ja vyön kiristystä kansalta eli sinulta: Työaikaa pitää pidentää, eläkkeelle ei saa jäädä, kaikkien täytyy muuttaa johonkin tunkkaiseen slummiin ja kaikki tämä tulee kansan eli sinun nurkumatta maksaa! Kannattaisiko perehtyä menneeseen sekä hiukan pohtia ketä äänestää ja kuka todella ajattelee kansan parasta?

Oma lukunsa on näiden, Suomen talouden suohon sotkeneiden, päättäjien totaalinen virheettömyys. Katsokaa heidän mainoksista paistavaa mahtavuuttaan ja virheettömyyttään. On suoranainen ihme, miten maailma on yleensä pyörinyt ennen näitä superihmisiä, jotka todellisuudessa ovat onnettomimmista onnettomimpia valehtelijoita ja härskiäkin härskimpiä itserakkauden ja ahneuden ilmentymiä. Yhdessä lauseessa nämä julistavat ällöttävän itsekeskeisesti omaa ylivertaisuutta ja jo seuraavassa lauseessa he vaativat kansaa säästämään, kun kaikki ei olekaan huonosti.

Entäpä totuus näiden kokeneiden superehdokkaiden taustalla: Yhden moraalittomuuden ylittämiseen vaaditaan lähes paavin asemaa. Toisen munausten tasolle pääsemiseksi tarvitaan ainoastaan kännykkä ja suurvallan päämiehen klosetti. Uskotko todella tällaisten itse riittoisten, muista vähät välittävien egoketkujen edustan kansaa eli sinua eduskunnassa? Olisiko parempi valita henkilö. joka jo vaalimainoksessaan osoittaa olevansa tavallinen kuolevainen eikä itsekäs, ylivertainen pyrkyri?

Kannattaisiko perehtyä kunkin ehdokkaan tekemisiin ja valita puolueen tyrkytyksestä huolimatta aivan uusi, normaalia arkea elävä, kansalainen kansanedustajaksi. Vai uskotko todella, että nämä ikänsä politiikassa olleet ja siellä tavallisen kansalaisen elämästä vieraantuneet tyypit osaavat edustaa kansaa paremmin kuin tavallisen tallaajan naapuri tai kollega: yrittäjä, hoitaja, siivoja, putkimies, autonasentaja jne.?

Eikö olisi viimeinkin aika tajuta, että juristien plus lääkäreiden valitseminen kansanedustajiksi, parantaa vain juristien ja lääkärien asemaa!


perjantai 3. huhtikuuta 2015

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE - MYÖS TALOLLISILLE JA SENIOREILLE!

Juhlapyhinä perheet kokoontuvat yhdessä viettämään yhteistä aikaa. Ovikellot soivat, käydään kyläilemässä ja perheet kokoontuvat ravintoloihin syömään sekä muistelemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevaa. Juuri pääsiäinen ja joulu ovat suurimpia perhettä, sukua ja ystävyyttä korostavia juhlia - tuttua ei jätetä yksin.

Asian ikäväpuolen kokevat he, ketkä ovat totaalisen yksin. Muiden kokoontuessa juhlapyhinä yksinäisten yksinäisyys korostuu. Tässä tapauksessa yksinäisyydellä tai syrjäytymisellä ei ole pientäkään tekemistä aineellisen puutteen tai asuinolosuhteiden kanssa. Päin vastoin hieman alkeellisemmatkin tutut asuinolosuhteet ovat paremmat kuin muistoja vailla oleva viimeisen päälle laadukas mukava ympäristö.

Ihminen on sosiaalinen otus, hän tarvitsee niin tuttuja kuin tutun ympäristön. Jompikumpi yleensä riittää, mutta molempia suomainen ei voi menettää. Yksinäisyyden tai syrjäytymisen ollessa osa jokaista arkipäivää, siitä ei enää selviä sinnittelemällä juhlapyhien yli. Jos näin pääsee käymään, astutaan suomalaisen yhteiskunnan vaietulle riskialueelle eli itsetuhoisuuden piiriin.

Liitäessämme suomalaiseen sinnikkyyteen ikääntymisen tuomat rajoitukset ja niiden pelot, astumme ikäihmisten päähän iskostettuun tehokkuuden maailmaan - Kyllä minä itsestäni huolen pidän, haen ja teen ruokani. Arjen liikkuminen on ihmiselle perusoikeus. Jos tekemiseen tottunut ihminen ei kykene liikkumaan, hänet on alistettu ja pistetty hänen oman arvomaailman mukaan syrjään yhteiskunnan elämästä.

Kaikkein kovimmin tämä yksinäisyys kolahtaa ja koettelee mieltä silloin, kun on yksin muiden joukossa. Näet ikkunastasi muiden elämää, puistossa istuskelua, pihagrillaamista, kaupassa käyntiä jne.. Jos pääset näkemään kaiken tämän, mutta et itse pääse puistoon tai kauppaan vaan olet muiden avun varassa, syö se melkoisesti elämänlaatuasi ja synkentää mielenterveyttäsi.

Olemme vuosisatojen myötä oppineet itsellisiksi. Arkipäivän jutut pyritään hoitamaan itse. Ainoastaan silloin, jos käy pahemmin, ollaan isomman tarpeen puutteessa turvaudutaan valmiita välskärin, lääkärin tai työllä takaisin maksettavaan talkooavun vastaanottoon. Vaikka useimmat meistä ovat maksaneet esim. vanhuudenturvansa moninkertaisesti, sisäisen moraalin mukaan päällimmäisenä tavoitteena on omatoiminen elämä.

On aivan turha luiskata katukäytäviä, vaatia kaupoilta toimivia ratkaisuja liikuntarajoitteisten varalle, jos suunnittelemme asunnot niin ja sellaisille paikoille, että ihmiset eivät pääse kaduille tai mikäli pääsevät kaduille eivät pääse takaisin kotiin. Kaikessa suunnittelussa on huomioitava ihmisen tasavertainen oikeus liikkumiseen. Jos näin ei tehdä, syrjitään osaa väestöstä. Jos syrjiminen kohdistuu fyysisistä rajoitteista jo muutenkin kärsiviin, ollaan melkoisen epäinhimillisellä tiellä.

Senioritaloon voi muuttaa lähes kuka tahansa, yleensä puhutaan yli 55-vuotiaista. Muuttajat eivät ole välttämättä huonoja kulkemaan, mutta tilanne saattaa muuttua niiden kymmenien vuosien aikana, joka talossa suunnitellaan asuttavan. Kaikki syyt asukkaiden edusta taloudelliseen etuun, puoltavat sitä, että tämäkin asia harkitaan, valmistellaan ja toteutetaan hyvin. Tässä tapauksessa se tarkoittaa jo lähtökohtana sitä, että senioritaloa ei pidä rakentaa mäenpäälle.
Inhimillistä suuruutta on ajatella asiat loppuun asti ja myöntää virheensä, jos niitä on tapahtunut. Sen sijaan. jos härkäpäisesti valheella rakentaa jotain epäkelpoa, epätasa-arvoista ja aiheuttaa päätöksillään syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja jopa itsetuhoa, voidaan puhua pahuudesta. Mikäli tämä köyhien jymäyttäminen valheella tapahtuu köyhiltä saadulla mandaatilla, voidaan jo puhua itsekkäästä saatanallisuudesta.

Pääsiäistä vietetään siksi, että kuolema on voitettu kuolemalla ja synnit sovitettu. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että voisi sovittamisen verukkeella tehdä syntiä ja teollaan markkinoida pahuutta.
MUKAVAA PÄÄSIÄISTÄ, PITÄKÄÄ HUOLTA TOISISTANNE JA SENIOREISTA - TULEVISTA JA OLEVISTA SEKÄ HEIDÄN TALOISTA!

torstai 2. huhtikuuta 2015

MISSÄ TYÖVÄENPUOLUEEN TYÖLÄISET?

Vasemmistoliiton Lauri Aronen on tavallisella palkkatyöllä elävä duunari - Kokoomuksen Ossi Nikula se vasta duunari onkin, sillä hän on yrittäjä yrittäjän sosiaaliturvalla eli kun kuume tai flunssa kutsuu petiin, podetaan omaan piikkiin - Mistään ei rävähdä tilille slotin slotia tai euron euroa. Tarkemmin sanottuna Marxin oppien mukaan Ossi Nikula on tämän päivän proletaari. Siinä olivat suurten, perinteisten puolueiden perinteiset duunarikansanedustajaehdokkaat. Tietenkin joukkoon on lisättävä pitkän linjan duunari, nyt eläkkeellä oleva kommunistien Pertti Haverinen.

Se sen sijaan on hämmentävää ettei paikkakunnan suurimmalta työpaikalta ole ensimmäistäkään ehdokasta. Samoin sopii ihmetelle ettei perinteisen suurimman ns. työväenpuolueen listoilta löydy paikallista selkeää duunaria. Uudessakaupungissa jos missä soisi ehdokkaana olevan vientiteollisuuden palveluksessa oleva täysverinen palkkatyöläinen. Hän olisi, läpi mennessään, ei ainoastaan Uudenkaupungin vaan myös koko Suomen edustaja.

Suomi elää viennistä ja siihen liittyvästä työstä. Jos joku on toista mieltä yrittäköön elää edes yhden päivän ilman tuontituotteita. Näitä tuontituotteita ei rahoiteta sillä, että hoidamme toistemme lapsia tai pesemme toistemme pyykkiä. Meidän on kyettävä viemään jotain tästä maasta, jos meinaamme tuoda jotain tähän maahan. Sen lisäksi, että vientiteollisuus käytännössä rahoittaa tuonnin vientiteollisuuden yritysten ja työntekijöiden maksamat verot ovat yhteiskuntamme palvelujen ja turvallisuuden selkäranka.

Suomi ei pyöri sillä, jos olemme kaikki kunnan tai valtion palveluksessa. Eikä Suomi pyöri silläkään, jos olemme töissä yrityksissä, joiden toiminta maksetaan verovaroista. Me tarvitsemme vientiteollisuutta ja vientiteollisuuden äänen on kuuluttava myös Arkadianmäellä. Tämä ei koske ainoastaan alan duunareita vaan myös patruunoita. Mikäli näin ei käy, vaan eduskunnassa jatkavat ammattipoliitikot ja yhteiskunnan palveluksessa olevat tai sitä siivestävät päättäjät, olemme auttamatta Kreikan tiellä.

Jos Suomi yritetään vakavasti nostaa nykyjamasta, on tunnustettava selkeä fakta, mitä paremmat palkat ovat vientiteollisuudessa, sitä enemmän siellä on myös veronmaksukykyä. Näillä veroilla me pidämme yhteiskuntaa pyörimässä ja niillä takaamme palvelut sekä niiden kehittymisen. Niin ikään kulutuksen ja sitä kautta maksettavien verojen taustalla on avain asemassa tasainen maan sisäinen tulonjako.