SUOMI MUKANA 100 NAISEN TELOITUKSESSA IRAKISSA

Suomi on osallistunut USA:n vetämään koulutusoperaatioon IRAK:ssa vuodesta 2015. DAISH:a eli ISIS:ä vastaan suunnattuun operaatioon osallistuu sata suomalaista sotilasta. Suomalainen kriisinhallintajoukko Irakissa (SKJI) muodostuu kouluttajaosastosta, suojausosastosta sekä esikunta- ja tukiosista. Suomalaiset kouluttavat Irakin turvallisuusviranomaisia kurssimuotoisesti koulutustukikohdissa eri puolilla Kurdistania ja osallistuvat koulutus- ja neuvonantotoimintaan Pohjois-Irakin lisäksi myös muualla Irakin alueella. Mielenkiintoiseksi Suomen roolin tekee tapa, jolla maamme toimii IRAK:n kanssa: Operaatio poikkeaa muista Suomen käynnissä olevista kriisinhallintaoperaatioista. Joukkojen asemaa Irakissa ei määritä yhteinen kansainvälinen sopimus alueella, vaan toiminta perustuu Suomen ja Irakin väliseen noottien vaihtoon.

Suomen valtio siis kouluttaa ja sinäkin rahoitat veroillasi puolustusvoimiemme IRAK-hanketta. Sotilaamme kouluttavat ja opastavat irakilaisia toimimaan kuten valtio nimeltä IRAK määrää. Kun meillä nostetaan esille inhimillisyys ja hehkutetaan erilaisuuden hyväksymistä Pridemarsseilla ja niiden uutisoinnilla, valtamedia sivutta pienillä uutisilla IRAK:n tapahtumat, jossa IRAK määräsi 300 ihmistä välittömästi teloitettavaksi. Sopii kysyä: Ovatko suomalaiset sotilaat aivan oikeassa paikassa, kun kolmensadan teloitettavan joukkoon kuuluu peräti sata naista?

Kyseinen teloitus ei ole mitään uutta IRAK:ssa, joten sopii kysyä tarkennuksia suomalaisten sotilaiden roolitukseen IRAK:ssa. Ainakin tätä taustaa vastaan tuntuu ulkoministerin abortinvastainen jeesustelu härskin arveluttavalta -  hän väittää kunnioittavansa elämää. Miksi hän istuu hallituksessa eli hyväksyy satojen ihmisten surmaamisen? Vaikka kyseessä ovat inhoa ja kauhua herättävät terroristit, ei meidän tule laskeutua moraalissamme heidän tasolleen ja lähettää sotilailtamme kouluttamaan pyöveleitä tahikka pyöveleiden turvamiehiä!

LINKIT:

Sata suomalaista sotilasta Irakissa

IRAK aloitti teloitukset

Irakissa teloittaminen on maan tapa

MONIKULTTUURISUUS PILAA ISLAMIN VIHREÄT ARVOT!

Joukossamme elelee rutkasti tyyppejä, ketkä suhtautuvat monikulttuurisuuteen arveluttavan valikoivasti. Heistä monikulttuurisuus on jännää ja kiva uusi vivahde arjen harmauteen. Tai pikemminkin po. tyyppien kohdalla kyse on monikulttuurisuuden puolustamisesta eikä siitä, että he haluaisivat monikulttuurisuuden osaksi omaa arkeaan. Monikulttuurisuuden puolustajat ovatkin, lähes poikkeuksetta, asioihin perehtymättömiä hönöjä, kuten arkkipiispa. Tämä arkkipiispa Mäkinenhän oli valmis asuttamaan pakolaisia kirkkojen kellareihin eli oloihin, joissa tämän maan lakien mukaan saa pitää edes eläimiä.''

Islamilaisessa maailmassa ja Saudi-Arabiassa otettiin melkoinen askel taantumuksen suuntaan, kun puolet maan asukkaista valjastettiin osaksi ilmakehää tuhoavaa läntistä kulutuskulttuuria. Viekkaasti, tasa-arvoon vedoten, Saudi-Arabiassa naiset alistettiin auton rattiin eli saastuttamaan kaunista tellustamme. Mikseivät vihreät puuttuneet tähän monikulttuurisuuden, luontoa tuhoavaan ja ilmastonmuutosta edistävään, askeleeseen. Olisi luullut, että Ville Niinistö olisi kaasuttanut, tuttuun ja mitattuun huippuvauhtiinsa, kaksi pakoputkea savua sylkevän Lexuksensa ja pölähtänyt Mekan maisemiin valistaakseen saudeille: VAIN VIHREÄ MONIKULTTUURISUUS ON OIKEAA MONIKULTTUURISUUTTA!

DEMONIKATU SUOSII VAMPYYREJÄ

Uudessakaupungissa kaupunkilaiset kutsuttiin pohtimaan ja esittämään omia vaihtoehtoja kaupunkimme keskustan näivettyvän synkkyyden poistamiseksi ideoiden valolla. Tilaisuudessa läsnäolijat havaitsivat pian, että järjestäjät olivat tunkeutuneet heidän ajatuksiinsa ja löytäneet sieltä jotain, mistä ajattelijat itse eivät tienneet mitään: Alicenkatu katetaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei paikalle saapuneiden omia ideoita juuri kuultu, vaan ne oli ennalta päätetty viranhaltijapäätöksellä. Emmekä pääkadun kattamisen suhteen voi puhua mistään valoisasta ideasta, vaan synkästä puolivillaisen ajatustoiminnan murheellisesta lopputuloksesta.

Kattaminen maksanee kaupunkilaisille vajaat puoli miljoonaa euroa(oikaiskaa, jos muistan väärin). Kuvitelkaapa katettua katua helteellä: Kuumuus ja autojen pakokaasut yhdistyvät niin tukalasti, että harva viitsii saapua saapastelemaan tai edes autolla asioimaan Alicellekadulle. Lumisateella katu on pimeä ja entäpä minne valuvat lumen sulaessa katoksen vedet? Lopputulemana katos on ajan kuluessa nuhruinen ja tuskin auringon läpipäästävä irvokas viritys, jota jokainen uusikaupunkilainen pääsi viranhaltijapäätöksen seurauksena rahoittamaan. Käsittääkseni ainoat keitä moinen viritelmä palvelee, ovat auringon valolle allergiset vampyyrit.

Hän joka on ongelman aikaansaanut, ei pysty sitä ratkaisemaan, tokaisi joku joskus. Nyt meillä juuri ne tahot, joiden aikana keskustan kehittäminen on laiminlyöty, yrittävät suunnitella tulevaisuuden keskustaa ja ennusmerkeistä kaikki voivat todeta: RAHAA MENEE VAILLA VASTIKETTA! Luuleeko joku todella, että he ketkä ovat pitäneet keskustamme 1980-luvulla, kykenevät nostamaan sen 2030-luvulle? Jos meillä olisi kaupungin laitamilla edes kunnon ostoskeskuksia, prismoja tai citymarketteja, jonne väki tulisi ostoksille kaikkialta Vakka-Suomesta, voisimme jollain tempauksilla saada ostoskeskusten asiakkaat kaupunkimme keskustaan. Mutta, kun meillä on vain alemman kokoluokan marketteja, niin ihan tavalliset konstit eivät elvytä keskustaamme.

Keskustamme kehittämisen yhteydessä ilmenee selvää henkilöautovastaisuutta. Sitä tosiasiaa ei hyväksytä, että jopa tässä autokaupungissa on totuttu henkilöautojen tarjoamaan liikkumisen vapauteen. Jotta kaupunkimme toimisi edes osittain ilman henkilöautoja, täytyisi tuo osa korvata julkisella liikenteellä. Se taas ei toimi tällä väkimäärällä, vaan kaupungissa tarvittaisiin vähintään 20 000 asukasta. Julkisia kulkuneuvoja voisi yrittää ottaa käyttöön esim. nonstop linjoilla ja yhteistyössä Laitilan, Vehmaan ja Pyhärannan kanssa. Henkilöautoilun hankaloittamisen seuraukset saattavat olla arvaamattomia ja tyhjentää keskustamme lopullisesti, joten vaihtoehtoja henkilöautoilulle esim. pysäköintirajoitusten sijaan.

Ajattelimmepa kaupunkimme keskustan kehittämistä kuinka tahansa, törmäämme aina kaupunkimme asukasmäärään. Sen sijaan, että tungemme, eräiden väittämien mukaan, jopa kolmatta miljoonaa euroa keskustakokeiluihin, tuolla rahalla voisimme saada jotain pysyvää ja muuttoliikettä vauhdittavaa aikaiseksi. Voisimme kunnostaa vaikkapa uimarannan leirintäalueen ja veneidensäilytyspaikan väliin. Toinen vaihtoehto uimarannalle löytyy Salmerin lähellä olevasta vanhasta uimarannasta. Rantamme ovat pääsääntöisesti hoitamatonta ryteikköä; muualla niitä kaavoitetaan asumiseen ja viihtymiseen. Samoin satsaaminen liikuntapuitteisiin ja vapaa-aikaan toisi kaupunkiimme uusia asukkaita. Tuntuu ihmeelliseltä, että puolet monitoimihallin hinnasta ollaan valmiita laittamaan johonkin ufoon katukokeiluun, joiden puuhaajat ovat tuskin onnistuneet missään.

On käsittämätöntä, jos samaan aikaan hakataan kaupunkilaisten rahaa kaupungin keskustan kehittämiseen ja toisaalta kaupunki yrittää näivettää keskustan palveluita siirtämällä osan omista palveluista Viikaisten mäelle kaavailtuun mammuttirakennelmaan. Keskustan tilanne on nyt toinen kuin joku aika sitten, jolloin sieltä et löytänyt ensimmäistäkään elintarvikeliikettä. Tuntuu kummalliselta, että samalla kun yksityinen sijoittaa keskustaan, kaupunki on sijoittavinaan keskustaan, mutta käytännössä on valmis käyttämään kymmeniämiljoonia euroja keskustan näivettämiseen. Tarvitsisimme niin keskustan kuin koko kaupungin osalta kokonaisvaltaisia suunnitelmia erilaisine vaihtoehtoineen. Avoimesti toteutettu vaihtoehtorikas valmistelu saa kaupunkilaisten keskuudessa aikaan positiivista vuorovaikutusta. Yhden mallin vaihtoehto herättää puolesta ja vastaan -ilmapiirin sekä tyytymättömyyttä.

Kaupunkimme keskusta on tasainen eli sillä liikkuminen käy helposti myös liikuntarajoitteisilta. Toisin on Viikaisten mäen suhteen, jonne harva rollaattorin käyttäjä pääsee könyämään. Lisäksi ihmetyttävät ne toiminnot, mitä päivällä kouluna toimiva rakennus tarjoaa illalla ja yöllä ikäihmisille, joista osa ei edes pääse omin voimin po. paikalle. Aikoinaan hyppyrimäen tietämille suunniteltiin senioritaloa eikö vastaavan paikka olisi keskustassa lähellä parantuneita kaupallisia palveluja. Ja miksi tehdä pelkkää senioritaloa, voihan samassa rakennuksessa asua muitakin kaupunkilaisia merimaisemasta nauttien. Kun keskustassa on tilaa ja terveydenhoitotilamme haiskahtavat homeelta, eikö niillekin palveluille voida rakentaa uudet modernit tilat kaupunkimme keskustaan?

Kokonaisvaltaisella pitkäntähtäimen suunnittelulla ja avoimesti vaihtoehtoja punniten me saamme kaupunkimme sekä sen keskustan eläväksi. Itse olen viehättynyt Juha Aaltosen tornitalosta, joskin täydentäisin sitä talon huipulla olevalla näköalaravintolalla ja miksei tornin yhteydessä voisi olla rutkasti paikoitustilaa ja terveyspalveluita. Tavoitteena voisi olla kaupungin, maakunnan ja yksityisen tahon megahanke HAIN HAMMAS!

RYHDYTÄÄN VIIMEINKIN YHTEISTYÖHÖN

Menneet ovat menneitä ja toivottavasti viimeiset unohdettavissa olevat säröt hävisivät menneellä viikolla. Kun Vainio ja Wala istuvat nyt entistä tukevammin asemissaan, annetaan heidän istua ja tuetaan heitä, mutta vaaditaan heiltä samalla avointa ja jämäkkää johtajuutta. Kaupungillamme on yhä mahtavia kehitysmahdollisuuksia. Uudenkaupungin työpaikkaomavaraisuus on 150 prosenttia eli kolmasosa täällä työskentelevistä asuu toisaalla ja maksaa veronsa muualle. Kun nyt verotulomme ja valtionosuudet huitelevat lähes 90 miljoonassa eurossa, voisi summa olla 135 miljoonaa euroa, mikäli kaikki täällä työskentelevät asuisivat Uudessakaupungissa.

Tuskinpa kaikki täällä työskentelevät muuttava koskaan tänne, mutta näistä muualta pendelöivistä saamme helposti kymmenen prosenttia muuttamaan tänne ja heidän myötä verotulomme kasvavat 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Jos saamme heistä kaksikymmentä prosenttia muuttamaan uusikaupunkilaisiksi, kasvavat verotulomme ja valtionosuudet 9 miljoonaan euroon. Tulojen kasvu tapahtuu viiveellä, sillä tammikuun ensimmäisenä päivänä kirjoilla olo ratkaisee, mihin kuntaan kukin veronsa sinä vuonna maksaa. Meillä on, millä kehittää kaupunkiamme, jos sijoitamme tulevaisuuteen. Ani harva lapsiperhe muuttaa paikkakunnalle, jossa lapsilla on huonommat olot kuin nykyisellä asuinpaikkakunnalla. Jos haluamme vahvistaa tulevaisuuttamme, meidän tulee sijoittaa lapsiin ja vapaa-aikaan.

Entäpä jos työpaikkamme katoavat? Eivät ihmiset silloinkaan muuta täältä välittömäst poisi. Ja mikäli asuinpuitteemme ovat hyvät, he eivät muuta täältä pois lainkaan, vaan ryhtyvät pendelöimään muualle. Nyt tarvitaan yhteistyöhenkeä valmisteluun, päätöksiin ja niiden toteutuksiin. Meillä on mellevät mahdollisuudet hypätä kertaheitolla 1980-luvun kaupungista 2030-luvun kaupunkiin -Uudenkaupungin tulevaisuus ja kehitys on kaupungin päättäjistä ja heidän yhteistyökyvystä kiinni! 

NALLIPYSSYLLÄ VAIN KIUSATAAN - TYKILLÄ VOITETAAN TAISTELU

Saimme nähdä melkoisen episodin huipentuman menneenä tiistain. Tuolloin yritettiin päästä polun päähän, jota kulkemalla olisi ensin todettu kaupunginjohtajan ja hallituksenjohtajan epäluottamus ja tämän jälkeen polun toisessa päässä heidät korvattaisiin uusilla tyypeillä. Kuinka ollakaan puuhamiehet kompuroivat kaikessa uhossaan ja polun alku jäi löytymättä. Lopputulemana voitaneen todeta, että luottamus meni, mutta aivan toisilta tyypeiltä kuin aloitteessa tavoiteltiin. Pitkätekstinen valtuustoaloite ei myöskään uponnut kaupunkilaisiin, joten tämän temmellyksen häviäjät löytyvät kahdestakymmenestä aloitteen allekirjoittajasta.

Politiikassa pitäisi katsella hankkeita harkiten psykoloogisella silmällä eikä edetä omahyväisellä uholla. Miksi nyt tyydyttiin vaikeaselkoisiin sanakäänteisiin, organisaatiokuvioihin jne., joista tavallinen kaupunkilainen ei tiedä yhtikäs mittä. Kun kerran varustuksesta löytyy tykki kuteineen, miksei sitä käytetty ja ammuttu kaupunginjohtajan paikkaa vapaaksi? Miksei ammukseksi otettu kaupunginjohtajan tekemää aiesopimusta Novidan takaisi ostosta miljoonilla veronmaksajien euroilla? Kun tämän olisi pistänyt aloitteeseen vaikutustarkoituksineen, niin jokaiselle lukutaitoiselle olisi auennut selkeästi: MEILLÄ HÄÄRII HUIPULLA JOHTAJA, JOTA POMPOTETAAN KUINKA TAHANSA JA JOKA VOI OSTAA KAUPUNKILAISTEN RAHOILLA, VAROKAA JÄÄVUORIA HUUTOJEN VÄLILLÄ,  TYÖSUHDEHELIKOPTERIN! Miksi reppanat hönöt kiusasivat ampumalla nallipyssyllä eivätkä tykillä, jolla koko sota olisi voitettu niin salissa kuin mediassa?

Kun menee näin pitkälle ja häviää esitetyillä sanakäänteillä, vahvistaa niiden luottamusta, joiden luottamus oli tarkoitus kalvaa olemattomiin. Koskapa samalla oma luottamus koki kaupunkilaisten silmissä armottoman kolauksen ellei peräti nollauksen, lienee välttämätöntä vaihtaa tulevaisuuden manööverien puuhamiehiä rutkasti harkitsevampiin, aikaansaavempiin ja luotettavampiin. Vai luuleeko joku todella, että sellaisella tyypillä, kuka julmalla uholla ja karkealla huudolla komentaa muita, mutta jää lopulta nolona yksin hyppimään hattunsa päälle, on vähäistäkään uskottavuutta tai johtajuutta? Ensimmäiseksi uudet puuhamiehet voisivat pikimmiten kokeilla keskusteluyhteyttä, asemaansa vahvistaneiden, Walan ja Vainion kanssa!

ÄÄNIN 20-23 WALA JA VAINIO JATKAA SAMALLA TYYLILLÄ!

Uusikaupunkilainen demokratia toimi tuttuun tyyliinsä, kun kaksi valtuutettua hiostettiin luopumaan alkuperäisestä kannastaan eli valiokunnan perustamisesta. Kyseiset valtuutetut ovat Junnila ja Forss. Kun ette tiedä uusikaupunkilaisista painostusmetodeista mitään, niin älkää kohtuuttomasti arvostelko kaksikkoa. Ja jos arvostelette, teette sen varmaankin nimellänne kirjoittaen ja asettunette seuraavissa vaaleissa ehdokkaiksi - SILLÄ SUUNSA AUKI SAAVIA PÄÄTTÄJIÄ TARVITAAN VALTUUSTOSSA. Valtuustossa epäluottamusvaliokuntaäänestystä edeltänyt keskustelu lässähti pahasti, koskapa mainitut lipeämiset tiedettiin edeltä käsin.

Ennen valiokuntaäänestystä kuultiin mm. vanhojen puolueiden ryhmäpuheenvuorot. Niissä yhdistävä aihe ei ollut tilinpäätös vaan poliittinen pattitilanne ja sovun löytyminen. Haukkuipa joku puhuja ensin muut ja sitten vaati yhteistyötä. -No kaikki tietänevät kuinka hyvin tällä tyylillä sopua saadaan aikaiseksi. Walan ja Vainion kilvet kirkastuivat ja ilmeisesti valtuutetut lähtivät yhteistyö- ja kesätoivotusten jälkeen punomaan juonia tulevan syksyn riitojen tai pikemminkin mökötyksen ylläpitämiseksesi. Kerrassaan masentava sessio!

VALTUUTETTUJEN PAINOSTUSPÄIVÄT!

Uudessakaupungissa päätöksenteko ei perustu faktojen vertailuun ja parhaan vaihtoehdon etsimiseen, vaan poliittisten voimien härkäpäiseen kädenvääntöön. Tässä väännössä kovimmille joutuvat pienten ryhmien vaa´ankieli asemassa olevat valtuutetut. Heiltä vaaditaan kovuutta, joka ei aina pidä, sillä inhimillinen kestävyys on rajallista. Kaupungissamme on synkkiä voimia, jotka, keinoja kaihtamatta, tekevät kaikkensa kääntääkseen yksittäisen valtuutetun pään. Päätöksen jälkeen sopisi huomioida myös se, että jotkut eivät painostustoimissaan välitä vähääkään yksittäisen valtuutetun mielipiteestä.

Meillä valtuutettujen päänkääntämiseksi ja vaientamiseksi käytetään alhaisia konsteja. Jotkut lähettävät nimettömiä kirjeitä, joissa väitetään valtuutettupuolisosi käyvän vieraissa. Prepaid liittymistä lähetellään toisen valtuutetun nimissä kyseenalaisia kutsuja tai häntä mollaavia viestejä. Vanha konsti on viedä laskuja valtuutetun postilaatikosta. Onneksi suurin mollauskanava eli media on muuttunut: Enää lehdessä ei paisutella sadoin tekstiviestipalstan kirjoituksin valheita, jotka perustuvat tekaistujen tutkintopyyntöjen uutisointiin. Olemme asteittain palaamassa normaaliin päätöksentekoon - mutta siihen emme ole päässeet vielä huomenna. 

Huomisen valtuustonistunnon jälkeen saattaa monen anonyymin kiukku kuplia ja purkautua vahvana ulostulona. Minä en kiellä blogien suolaa anonyymeja kommentoimasta, mutta rohkenen toivoa harkintaa ennen kuin mahdollisten takinkääntäjien hutkinta saavuttaa kohtuuttoman tason. Muutamat valtuutettumme saavat parhaillaan nauttia äärettömän voimakkaasta henkisestä painostuksesta. Muistakaa se ja arvioikaa, kestäisittekö itse vastaavan möyhennyksen. Jos tulette siihen tulokseen, että kestäisitte, niin asettukaa ensi vaaleissa itse ehdokkaaksi.

WALA VAIHDETTAVA HARTOON TAI DEMARIIN!

Elettiin muistaakseni vuotta 2010 ja joulukuuta. Jo tuolloin kaupunkimme oli sekaisin: Asioita päätettiin salassa, kaupungin raju velkaantuminen oli alkanut, päätökset olivat älyttömiä. Mitään ei saanut kysyä saati esittää, vaihtoehtoiset esitykset kääntyivät kiusaamiseksi. Ensin vaihtoehtojen esittäjiä paheksuttiin päättäjien piirissä ja viimein he joutuivat paikallislehden mollauskampanjoiden ja nimilistojen keräyksen kohteeksi. Riitaisesta ja kaupungille vahingollisesta päätöksenteosta haluttiin eroon. Tästä johtuen muuta luottamushenkilö, mukana hallituksen porvarijäseniä, istui pohtimaan tilannetta ja ratkaisua siihen.

Palaverin yhteydessä ja vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen parhaaksi ratkaisuksi valittiin hallituksen puheenjohtajan vaihtaminen. Neuvottelijat eivät halunneet rikkoa paikanjakosopimusta, joten kokoomuslaiselta valtuutetulta kysyttiin halua siirtyä puheenjohtajaksi. Hän oli puheenjohtajuudesta kiinnostunut ja lupasi kysyä työnantajansa kantaa puheenjohtajuuteen. Tämä hanke tyssäsi tähän, sillä Wala ja demarit saivat tietää hankkeesta. Alkoi välittömästi vastaisku, jossa mollattiin tutkintapyynnöin tuolloisia persuja. Wala joukkoineen halusi persut ulos hallituksesta. Mikä koomisinta, paikallislehti osasi ennakoida näitä tapahtumia kommenteissaan. "TOIMITTAJA" ei ymmärtänyt, että kaupunginhallituksen puheenjohtajan vaihdossa ei ollut kyse henkilösuhteista vaan aidosta huolesta, joka kohdistui päätöksentekoon.

Valtuustonistunto, jossa käsiteltiin luottamuspaikkajakoa, muodostui kaikessa härskiydessään ikimuistoiseksi. Vaikka Wala raivosi omilleen ryhmä kuria vaatien: NÄYTÄTTE ÄÄNESTYSLAPUN VIERUSTOVERILLENNE ja haukkui jopa vasemmistoliiton valtuutetun pystyyn, säilyttivät persut hallituspaikkansa. R Tähtinen kylläkin vaihtui demareista persuihin siirtyneeseen J Aaltoseen, mutta siitä Wala tuskin isommin riemuitsi. Nyt kannattaa poimia historiasta kaksi asiaa: Asia yksi: Keskusta ei rikkonut paikanjakosopimusta, asia kaksi: tuolloiset kokoomuksen allekirjoittajat Wala, Ankelo ja K Vainio tekivät sen. Jos joku epäilee tätä, minulla on tallella Ankelon lähettämiä törkeitä sähköposteja, jotka todistavat kokoomuksen allekirjoittajien olleen äärimmäisen aktiivisia paikanjakosopimuksen rikkomisessa.

Historiasta voi oppia ja fiksut ottavat siitä oppia. Menneet tapahtumat opettavat kolme asiaa, ensinnäkin sen, kuka pitää antamansa lupauksen, toiseksi se kertoo kenen sopimukseen rustatulla nimikirjoituksella ei ole vähäisintäkään merkitystä ja kolmanneksi sen ettei lehtemme enää pyri sorkkimaan päätöksentekoa saatikka muokkaamaan yleistä mielipidettä vaikenemalla tai valheita levittämällä. Suosittelenkin koalitiopuolella pohtimispalaveria uuden valtuustonpuheenjohtajan valitsemisen suhteen - uskoakseni porvaripuolenkin mielestä se kuuluu valita koalition puolelta.

He jotka ovat nähneet katastrofin, mihin Walan viimekertainen puheenjohtajuus vei, ovat aidosti huolissaan tästä kaupungista - puheenjohtajavaihdoksessa ei ole kyse vaalituloksesta tai kostosta. Jälkimmäisen väittäminen on jopa naurettavaa lähihistoriamme ja kokonaisuuksien ymmärtämättömyyttä. Varmaankin esim. demareista löytyy kelvollinen puheenjohtaja Walan tilalle. Olen Vasaman kanssa joistakin asioista vahvasti eri mieltä, mutta eipä hänen puheenjohtajuudessa liene isompaa valittamista. Sen sijaan mitä tulee kaupunginjohtajaan, hänet täytyy vaihtaa pikaisesti. Siinäkään ei haittaa, vaikka kyseessä olisi demari, pääasian on se, että hänen täytyy olla pätevä! Nykyinen pattitilanne on selvitettävä ja mieluimmin nopeasti!

Jossain toimitaan eikä riidellä!

Vehmaalla todettiin koulun ongelmat. Koulu tutkittiin. Puntaroitiin oikeaa ratkaisua. Oikea ratkaisu oli vanhan purkaminen ja uuden rakentaminen. Nyt uusi koulu, vieläpä hirsirunkoinen, nousee vauhdilla Vinkkilään. Toisaalla todetaan, että kaikki on korjauskelvotonta, mutta mitään ei saada aikaiseksi. Kaikki on ja pysyy rapistuneena. Niin, onhan todellakin saatu jotain aikaiseksi eli riita ja on myös päätetty, että se mitä ei ole rakennettu ja minkä rakentamisesta ei ole päätöstä toteutetaan elinkaarimallilla!

Koulu nousee vauhdilla Vinkkilään, uuden liikuntahallin viereen!

JAANA VASAMA ON OIKEASSA

Kuntalaki tarjoaa mahdollisuuden kunnanjohtajan erottamiselle. Laissa erottaminen on tehty hankalaksi ja vieläpä vaiherikkaaksi siksi, etteivät kunnanjohtajia lentelisi tässä maassa pihalle viikoittain. Toinen syy toimenpiteen monimutkaisuuteen piilee siinä, jotta päättäjät pohtisivat edes hiukan sitä mihin tähän ryhtyessään ryhtyvät. Valtuustoaloitteet ja valiokunnan perustamiset eivät saa olla mitään kevyitä heittoja, nallipyssymiesten irtopisteiden keruuta tai poliittista herättelyä. Kaikkein vähiten kyseinen toiminta, joka nyt nostaa kaksi ihmistä ikävään valokeilaan, saa olla keskustelun avaus.

Pieni historian plaraus avaa kaikkien silmät näkemään sen tylyn tosiasian, että meidän täytyy vaihtaa kaupunginjohtohenkilöitä. Koko touhu on armottoman sekaisin. Valtuuston päätöksistä ei välitetä vähääkään. Todellinen kaupunginjohtaja ottaisi tämän riitasopan hämmentäjiltä kauhat pois eikä kasvattaisi riidan sekoittamista lisäämällä myrkkysoppaan omalla kauhallaan kierroksia. Pelkästään kaupunginjohtajan, omin nokkineen tekemä, tekemä aiesopimus Novidan ostosta olisi riittävä peruste johtajan pois pistämiselle - SE OLISI AIHEUTTANUT KAUPUNGIN TALOUTEEN MILJOONIEN MIINUKSEN!

Nyt jotkut allekirjoittaneet sepittävät pitkin kylää nolona: En mää ketään halua erottaa, kunhan synnytetään keskustelua. Jos todellakin näin on, niin Jaana Vasama kirjoittaa täyttä totta: Kyseessä on muutaman ihmisen noloon asemaan saattaminen, kaupungin maineen lokaaminen ja ennen kaikkea maineen menetys heille, ketkä eivät ole allekirjoittamansa aloitteen takana. Olen aikaisemminkin nähnyt kuinka täällä suurella uholla pistetään valiokunta pystyyn ja annetaan periksi loppulauselmalla: SIINÄ HUKKUI VAIN VAJAA PUOLIMILJOONAA EUROA KAUPUNKILAISTEN VAROJA, SE ON NIIN PIENI SUMMA TASEESTA, ETTÄ ANTAA OLLA! Jos kenellä älyä ja harrastusta riittää, voi jokainen halukas muutamassa tunnissa kerätä pätevät plus faktapohjaiset tiedot po. johtajien luottamuskelvottomuuden osoittamiseksi. Nämä tiedot ja niiden esittäminen eivät vie allekirjoittaneiden saati kaupunkimme mainetta, vaan päin vastoin antaa kuvan toimivasta luottamusorganisaatiosta, joka vaalii kaupungin ja sen asukkaiden etua. Mikäli tämä aloite hyytyy, on se vain halpaa kahteen ihmiseen kohdistuvaa veemäistä ilkeilyä, josta poliittisen vastuun kantavat takinkääntäjät - JA ARVATKAAS KEIDEN SUOSION SE NOSTAA SFÄÄREIHIN?

VAPAUS VELJEYS JA TASA-ARVO vai ALISTAMINEN AHNEUS JA TOVERIDIKTATUURI

Useampi uusikaupunkilainen, jopa toveripuolueen jäsen, on silmät ymmyrkäisinä lukenut ja äimistellyt tämän päivän lehdessä ollutta tohtorinnan rustausta. Täytyy olla enää ajan kysymys, kun työväenpuolueessa alkaa vahva paikallinen vallankumous ja puolueessa vallankaapanneet ökyt talutetaan Kolkkatalle. Toveriplutoonan kärkitroikan sopii pohtia ihan tosissaan kuinka sosiaalista ja demokraattista teidän politiikan teko ja omien edun jyrääminen on! Ehkä vallankumous syö omat lapsensa, mutta aina ensin putoaa muutamalta aateliselta nuppi!

Ottakaamme muutama käytännön esimerkki toverihärskiydestä. Ensinnäkin te toverit uhoatte vaalien alla olevanne duunarien asialle, mutta mitä te teette vaalien jälkeen: Istutatte kaupungin ökyttäret hallituksen pöydän ääreen: SIELTÄ LÖYTYY ÄVERIÄITÄ NAISIA, PÖRSSIYHTIÖN PAIKALLISJOHTAJATAR JA TIETENKIN ÖKYTTÄRIÄ NÖYRÄSTI TOTTELEVA NISSEPOIKA! Teidän huippupaikoille valitsemanne tyypit ovat joko täysin tahdottomia zombeja tai tavallisen uusikaupunkilaisten arjesta tietämättömiä "tarpeettomia ihmisiä". Te vähät välitätte kaupunkilaisista ja jaatte valtaa toisillenne, jotta voitte tehdä päätöksiä omien hyödyksi. Tähän sopii siteerata Senecaa: Suuri omaisuus, suuri orjuus tai Vihattu hallinto ei pysy pitkään pystyssä.

Voiko olla härskimpää, kun yhdelle ihmisille mieleinen työpaikka saa maksaa neljämiljoonaa euroa ja rahat otetaan köyhän kansan kukkaroista kerätyistä veroista. Te saitte nukkejohtajanne esittelemään tämän ja te, työväenpuolueen irvikuvana, kannatitte tätä. Onneksi oikeisto ja vapaa vasemmisto liittyi yhteen ja murskasi alhaiset yrityksenne suistaa kaupunki taloudelliseen perikatoon  VAIN YHDEN DEMARIN TÄHDEN! Jo tämä yksi esimerkki osoittaa kuinka ahneita toverittaret ovat ja kuinka kelvoton on tällaiseen peliin alistuva "johtaja".

Te toverit valjastitte mainion ja nousukiidossa olleen koko kaupungin teatterin ajamaan poliittisia valtapyrkimyksiänne. Kuinka ollakaan, juuri ennen vaaleja toveripuolueen ehdokas saa ohjata näytelmän ja teatterinjohtaja puhuu maireasti hänen tilaisuuksissaan. Vastineeksi te pyritte hyysäämään teatteria muhkealla, yli valtuustokauden jatkuvalla, rahoituksella. Onko tällä toiminnalla mitään tekemistä sosialidemokraattien periaatteiden kanssa. Eikö toimintanne ole juuri sitä, mikä sai köyhät nousemaan barrikadeille ja luodit laulamaan surusäveliä vuonna 1918?

Te suojelette suurta johtajaa ja kammoksutte häneen kohdistuvia, hyvin perusteltuja ja käytännössä välttämättömiä, erottamisvaatimuksia. Mutta kuinka te itse toimitte, Parviaisen suhteen, entä Suomisen, Salon tai Lambackan? Te olitte ensimmäisenä antamassa näille pikku-Iidoille kenkää; kuitenkin te suojelette suurta hyväpalkkaista kihoa - TOSI SOSIALIDEMOKRAATTISTA TOUHUA! Kun te erotitte Suomisen, säästitte opetuksesta, liikunnasta, nuorista ja lapsista, mihin te suuntasitte kansan hiessä tienaamia verovaroja? - TE SIJOITITTE NE ALKOHOLIN VALMISTUKSEEN! Pohtikaa nyt kotvanen linjaanne ja siirtykää edes kokoomusta vasemmalle! Lopuksi Ciceron miete helpottamaan toverittarien paluuta kaupungin ja asukkaiden asialle: Ei mielipiteen muutos ole häilyvyyttä, jos se perustuu tietoon.

Olisipa äänestetty kuin demarit: UKISSA OLISI NYT PAREMMIN!

Kuntien ja kaupunkien päätöksenteossa ei ole samantyylistä oppositiota kuin valtakunnan politiikassa. Kaikki puolueet ja ryhmät saavat äänestystuloksen ja neuvottelukykyjensä mukaan edustuksen hallitukseen ja lisäksi muita merkittäviä luottamuspaikkoja kuten puheenjohtajuuksia. Toisaalta eipä ole kunnissa ja kaupungeissa samanlaista oikeistovasemmisto akselia päätöksissäkään, sillä eihän opetukseen, urheiluun, nuoriin, kulttuuriin tms. satsaaminen tai vastustaminen ole kiinni ismeistä vaan luottamushenkilön omasta sekä kaupunkilaisten arvomaailmasta. Samoin kaupunkilaisten rahojen suruton törsääminen virkoihin, juhliin ja päättäjien matkoihin on vastoin kaikkien poliittisten ajatussuuntien ja vaalipuheiden vastaista. Kaupungin ja kunnan päätöksenteko perustuu terveeseen järkeen, jota ohjaa laki ja rajoittaa talous.

Kunnallispolitiikassa kyse on päättäjien keskinäisestä luottamuksesta ja yhteistyöstä, joilla johdetaan kuntaorganisaatio toimimaan kunnan ja sen asukkaan parhaaksi. Kuntalaiselle syntyy yleensä silloin ongelmia, kun ismit, periaatteellinen vastustamine ja poliittisten ryhmien omien etujen hyysäys astuu kuvioihin. Pahimmillaan tällainen touhu halvaannuttaa koko kuntaorganisaation aina toimivasta valmistelusta päätösten toteuttamiseen. Tarvitaan vain yksi väärä henkilö oikeassa paikassa ja valtuuston valtaa voidaan nakertaa. Tästä puolestaan lähtee koko päätännän ja kaupunkiorganisaation leviämine ja pahimmillaan ajaudutaan tilanteeseen, jossa salaillaan, kähmitään, reissataan eli kaiken rahoittajasta veronmaksajasta on tullut oman vahinkonsa maksaja.

Kaupungissa ja kunnassa tarvitaan avoin johtaja, jolla on älyä, osaamista, kokemusta, häneen luotetaan ja häneltä löytyy auktoriteettia toimia tasapuolisesti kaikki luottamushenkilöt noteeraavana johtajana. Jos johtaja lähtee suosimaan, salailemaan tai peräti yrittää käyttää kuntalaisten varoja poliittista ryhmää tai yhtä luottamushenkilö miellyttäen, hän menettää omaa uskottavuuttaan. Jos johtaja jatkaa tällä linjalla tarpeeksi kauan syntyy väistämättä tilanne, jolloin tyytymättömyys häneen kasvaa. Kun tyytymättömyys on paisunut riittävän suureksi, luottamushenkilöt haluavat mitata johtajan luottamuksen. Tässä pisteessä johtaja on menettänyt kaikki edellytykset tehtävänsä hoitoon vaikka saisikin nippa nappa -äänestystuloksella jatkaa tehtävässään.

Olemme saaneet karun opetuksen siitä, kun uskoimme kokoomusketkujen ylistystä vahvasta johtajasta ja puppupuheita hänelle onnettomista vaihtoehdoista. Meillä valittiin johtaja, jolla ei ollut vähäisintäkään kokemusta siitä tehtävästä tai edes sellaisesta organisaatiosta, jonka johtoon hänet valittiin. Kun muistetaan vastaehdokkaan koulutuksen ja kokemuksen ylivertaisuus, voidaan todeta, että meillä enemmistön ainoa valintakriteeri oli: EI ENÄÄ DEMARIA! Tämä on karu esimerkki siitä poliittinen sopivuus jyrää ammatillisen pätevyyden.

Me emme yksinkertaisesti voi jatkaa näin, sillä olemme menettäneet vuoden siitä etsikkoajasta, jonka autotehdas on meille antanut: Emme ole saaneet mistään kiinni - olemme nukkuneet momenttumin jos kuudennenkin ohi. Nyt oikeiston ja vasemmistoliiton, ketkä olivat tekemässä väärää valintaa, on korkea aika korjata virheensä ja toimia inhimillisesti yli 15 000 kaupunkilaisen parhaaksi. Se, että nyt myöntää avoimesti virheensä ja seuraa demareiden jo vuosia sitten viitoittamalle tielle on todellista toimintaa kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi

PAIKAT UUSJAKOON!

On tullut paikkojen uusjaon aika, sillä aika on erottanut epäluotettavat, aikaansaamattomat akanat todellisista tekijöistä eli jyvistä, joiden ajatuksista ja teoista kaupunkimme positiivinen tulevaisuus voi itää. On varsin ikävää, että muutamien luottamus on romuttunut totaalisesti. Heistä ei ole sen vertaa riemua kaupunkimme asukkaille kuin sairaanhoitopiiriin jätetyllä adressilla, jolla pyritään vaikuttamaan valtakunnan hallituksen päätöksiin. Vanhat koirat eivät opi uusia temppuja, mutta ehkäpä vanhojen koirien harhaan johtama nuorempi vuffe oppii tavoille, joka hyödyttää koko taloa.

Mielestäni Sami Laaksonen joutui paikkaan, josta hänellä, kuten myöskään koko kuntasektorin toiminnasta, ei ole vähäistäkään käytännön kokemuksesta. Ei miestä pidä pystymetsästä nostaa hallitukseen, mutta ei häntä pidä myöskään pudottaa sieltä takarivin Taavien harmaaseen rivistöön. Muistakaa ettei Laaksonen tehnyt virhettä hallitukseen menosta, muut valitsivat hänet sinne.

On vähintäänkin kohtuullista antaa miehelle tehtävä, johon hän hallituksessa saamansa kokemuksensa ja koulutuksesta saamansa pätevyyden vuoksi sopii kuin saparo sian kannikkaan. Tehdään Laaksosesta uuden koulutuslautakunnan puheenjohtaja, sinne hän sopii huomattavasti paremmin kuin tehtävää nykyisin onnettomasta hoitava lajitoverimme. Hallitukseen vasemmistoliitto voisi valita pitkänlinjan kunnallisen osaajan, jolla on selkeä duunaritausta.

Demareilta löytyy tukulti hyvää ja yhteistyökykyistä väkeä. Jostain kumman syystä nämä luottamushenkilöt ovat jäänet taka-alalle. Nyt on aika korjata tämä virhe ja nostaa Esko Tähtinen valtuuston puheenjohtajaksi. Hän osoitti jo aikoinaan kouluverkkotaistelun käydessä kovimmillaan kykynsä puolustaa heikompia ja etenkin kykynsä kuunnella sekä tehdä yhteistyötä muiden poliittisten ryhmien kanssa. Eskoon luotetaan muissa puolueissa eikä hän syyllistyisi koskaan nykyisen valtuustonpuheenjohtajan tyyliseen riidankylvämiseen. Mikäli kyse on naispaikasta, siihenkin löytyy demareilta oivia vaihtoehtoja kuten Reijonsaari ja osaamisensa sekä yhteistyökykynsä tarkastuslautakunnassa näyttänyt Kaitanen.

Yhtä tärkeää kuin demareille, on myös kokoomukselle poistaa nollamiehet hallituksen pöydästä. Sinne täytyy saada kokemusta, luottamusta ja yhteistyökykyä, joten kuka sopisi tehtävään paremmin Johanna Kutilan pariksi kuin Seppo Nikula. Meidän täytyy muistaa, että vielä viime vaalit käytiin Jussilan ja Huittisen luoman valheellisen mediamaailman jälkimainingeissa. Siksipä yhdenkään puolueen ei ole syytä liikaa tuijottaa nollamiesten mediapelillä keräämiä äänimääriä. Henkilövalinnoissa saa ratkaista vain yksi asia: KAUPUNGIN JA SEN ASUKKAIDEN ETU!