PELIRIIPPUVAINEN YHTEISÖ YLIVELKAANTUU

Ylivelkaantuneelle totuus on ankea ja lainan maksu lainalla arkea - sitä se on ollut ja siitä on meilläkin tullut itsestäänselvyys. Nyt pitäisi pomppia riemusta, koska otamme 21 miljoonan euron sijaan ainoastaan 10 miljoonaan euroa velkaa. Pirukaan ei tiedä eikä saatanakaan vastaa mihin tuo velka otetaan. Se otetaan kaikkeen ja Wintterikin mainitaan, vaikka sen rakentamispäätökseen liittyy selkeä ponsi, joka määrää valmistelijat huomioimaan po. hankkeen vaikutukset talouteen ja toimimaan niiden mukaan. Näin on menty ja mennään jatkossakin - edes asiata keskustelu ei kiinnostanut eilisessä hallituksessa, joten muutosta ei todellakaan ole tulollaan. Jotkut kunnat ovat velattomia, meillä siihen ei edes pyritä.

Joku totesi, että kymmenenmiljoonan euron velan korot vastaavat suurin piirtein kymmenen kaupungin työntekijän vuosipalkkaa. Jokainen voi todeta, mikä on korkojen vaikutus kun velka pompsahtaa sataan- tai sataanviiteenkymmeneenmiljoonaan euroon. Olemmeko tulevaisuudessa niin velkaantuneita, jotta joudumme lomauttamaan työntekijöitä, jotta pystymme maksamaan korot veloista, joilla maksamme kaupungin työntekijöiden palkkoja? Se on ilkeä fakta, että tämän politiikan nurjin puoli löytyy siitä, että investoinnit sekä kunnossapidot saavat jatkossakin odottaa, korjausvelka jatkaa kasvuaan ja mikä hirveintä kiinalainen sähköpakettiauto jää ikihaaveeksi. J. Aaltosta, E. Hentoa ja A. Saastamoista syytetään maailmanlopun maalaamisesta, mutta todellisuudessa he haluavat kaupungin talouden parempaan tanaan ja aivan toiset tahot ajavat, yli 400-vuotista, kaupunkiamme kohti sen loppua!

OSAAMATTOMUUS MAKSAA - EI REALISMI!

Mitä enemmän hiekkaa valuu ajan tiimalasissa, sitä tylymmin toteutuvat Juha Aaltosen, Eero Hennon ja Ari Saastamoisen esittämät talousluvut ja ennusteet Uudenkaupungin huomisen odotuksista. Lienee vain ja ainoastaan hyvä, kun jotkut kertovat missä mennään, millä hinnalla ja mihin on varaa. Vaikka kyseisen päättäjä troikan varoituksiksi luettavat ennusteet ovat jatkuneet vuosia, kaupunki hakkaa tuttuun tyyliin rahaa enemmän tai vähemmän onnistuneisiin ja ylihintaisiin hankkeisiin: Kirjasto remontti - viipyy ja viipyy, A-sairaala - maksaa ja maksaa. Kun näihin vielä ynnätään väistötilat, vanhainkodin ikiremontti, huuhaa investoinnit keskustaan ja rantaan, voi todeta päättäjämme ovat pimeässä huoneessa camera obscurassa.

Tuota huonetta pimentää edellä mainittujen lisäksi Wintter, mutta muistakaa Wintteri päätökseen liittyvä ponsi: Kaupungin tulee varautua Wintterin aiheuttamiin kuluihin. Onko näin tehty? -Kuten edellisen kappaleen viimeinen virke osoittaa, ei ole. Emme ole karsineet kuluja, olemme samalla vanhalla tyylillä jatkaneet kaupungin rahojen tärväämistä ja mikä karmeinta emme ole vähääkään hyödyntäneet Wintteriä kaupungin markkinoinnissa. Kyse ei siis ole ainoastaan Wintterin kalleudesta vaan siitä, että valmistelijat eivät ole noudattaneet Wintteriin liittyviä päätöksiä kulujen karsinnasta tai hyödyntäneet Wintterin tuomien mahdollisuuksia. Valmistelijat tekivät mahdollisuudesta nimeltä Wintteri taakan kaupunkilaisille! Ja päättäjänhän on paha päättää hyvää, jos tarjolla on vain pahaa!

Meidän ongelmamme eivät ole faktoihin perustuvat kriittiset näkemykset tai edes pelkästään ylimitoitettu Wintter. Meidän ongelmamme on osaamaton ja äärettömän ylimielinen valmistelunjohto, joka hakkaa kaupunkilaisten maksamia kirveitä kiveen kuin hullu juovuksissa häärivä metsuri. Valmistelun tempaukset ovat sellaisia, että niitä ei kehtaa näyttää maailmalle, siksi he touhuavat pimeässä huoneessa. Ongelma on se, kuinka saada valoa pimeään huoneeseen niin, etteivät muut näe siellä tapahtuvaa toistuvaa tyrimistä. Kun sähköön ei ole varaa ja ikkunat paljastaisivat pimeän huoneen touhut ulkopuolisille, jää jäljelle vain yksi ratkaisu, joka noudattaa jo totuttua tuttua linjaa: Otetaan tuhti velka, jolla maalataan pimeän huoneen seinät iloisen valoisiksi ja jolla voidaan jatkaa nykyisiä touhuja tuttuun tyyliin!

KUNNON PIKAVELKA 10 MILJOONAA EUROA - MIHIN?

Eipä ole rutkasti aikaa, kun talousjohtajatar pomppi riemusta hihkuen kuin ensisuudelman saanut teinityttö kertoessaan kaupunkimme päättäjille maagisen mahtavan hienosti hoidetusta taloudesta. Nyt yhtä äkkiä kaupungin täytyy ottaa 10 miljoonaa euroa talousarviolainaa. Kaatuiko talousjanitsaarin rahapata yllättäen vai mistä moinen uuden rahan tarve kaupungissa, joka on hoitanut talousleiviskänsä paljon paremmin kuin reilut 250 muuta kuntaa. Ilmeisesti niissä kaikissa väki vähenee vauhdilla, palveluita karsitaan armotta ja noiden päälle otetaan ainakin 11 miljoonaa euroa lainaa johonkin. Vai löytyykö lääke ja vaihtoehto lainanotolle, uudella uusikaupunkilaisella maagisella talousjujulla eli taseella ryhdytään maksamaan vaikkapa palkkoja?

Näinköhän po. lainaa otetaan huomisen varalle eli rauhoitetaan tilanne vaaleihin asti ja ensisijaisesti turvataan pahasti pöhöttyneen kaupunkiorganisaatiojohtajiston jatko sekä korkea tulotaso - siinähän on meidän puheenjohtajistoksi tiivistyneen poliitikkopoppoon momentum. Totuus kuullaan maanantaina ja jo tiistaina asiasta kyseleville todetaan: Älä muistele vanhoja - nyt katsotaan eteenpäin. Mutta miksi edes katsot huomenna vaihtoehtoja eteenpäin, jos eilen peitettiin muut vaihtoehdot. Niin se maailma muuttuu, totesi Kivi kirjassa Eskolle. Muistatteko kuinka toisenlaisia talousuutisia Olli Mäkelä jätti aikoinaan perinnöksi, kun yhtä äkkiä, vuosia miehen lähdön jälkeen, alkoi kaupungin tilille satamaan aiemmin sijoitettua rahaa korkoineen. Nykyisen taloushenkilön jälkeen tuskin on pelkoa vastaavasta tai edes sen suuntaisesta perinnöstä!

KAUPUNKILAINEN ENSIN!

 

Lisättäisiinkö harkintaa/osaamista valmisteluun ja järkeä päätöksen tekoon, siinä tarjolla oleva vaihtoehto nykyiseen. Meillä pyritään parantamaan kaupungin notkahtavaa taloutta äärettömän erikoisin keinoin, joka tuskin toteutuu ilman jinniä. Henkilöstöpäällikkö esittää esim. teatterin myyntiä. Ainoa mitä hän tuolla esityksellään osoittaa on se, ettei hän ole käynyt teatterissamme teatteriesityksiä katsomassa. Kun tutkailemme kaupunkimme nuorisotyöntekijöiden määrää ja nuorisotilojen aukioloa, tuntuu ihmeelliseltä, mihin tarvitsemme viittä nuorisotyöntekijää, jos nuorisotilat sulkeutuvat pääsääntöisesti klo. 17.00 keskustassa ja kylistä ne puuttuvat lähes kokonaan. Paikat auki vai väkeä pois - mielummin ensimmäinen vaihtoehto!

Jos lukioon päässeistä oppilaista kaksikymmentä prosenttia jatkaa kouluaan muualla, jos lukiomme rankingsija on 273, jos somessa nousee esiin koulujemme kiusausongelmat ja vieläpä koululaisia kerrotaan kuljetetun kaupungin kustantamalla katsastamattomalla autolla, sopii pohtia opetustoimen tilaa kokonaisuudessaan. Oletteko havainneet elinkeinoelämässämme kehittymistä esim. monipuolisuuden suhteen tai kuinka kaupunkimme markkinointi näkyy maailmalla, kun vastaus on ettei mitenkään, sopiiko tuokin toiminta sektori ottaa suurennuslasin alle tarkasteluun. Kun edellisiin lisätään kirjastoremontti, A-sairaala, lahoava lankkuranta, kaupungin tulevaisuuden murskaavat talousnäkymät, niin eikö olisi kohtuullista kääntää tarkistava säästökatse johtoryhmän ja sitä nolosti nöyristelevään puheenjohtajistoon.

Edellä mainitusta on seurannut se, että, mahtavista kehitys mahdollisuuksista huolimatta, olemme muuttotappiokunta, jonka taloutta varjostavat synkkääkin synkemmät talouskoettelemukset. Kun tähän tilanteeseen on ajauduttu arvioisin ensin kaupunkiorganisaation johdon kyvykkyyttä tehtäviensä hoidossa - ovatko he parantaneet kaupunkilaisten elämistä ja olemista olemassa olevien mahdollisuuksien mukaisesti? Tähän eivät voi vastata myönteisesti edes he, ketkä yrittävät taseella maksaa kaupungin kuluja! Onko esim. paikallaan tarkistaa kaupunginjohtajan reilun kymppitonnin kuukausiansiota, kun hänen organisaatiostaan hävisi lähes 60 prosenttia sote-uudistuksen myötä ja onko hallituksen esittelijä rikkonut lakia, kun ei ole tuonut po. asiaa pykälänä kaupunginhallitukseen?

Muitakin huomioita rohkenen tehdä. Jos pääsemme pian eroon talousjohtajasta, joudumme luopumaan hallintoasiantuntijasta, niin emmekö voi yhdistää näitä tehtäviä lisäten siihen myös henkilöstöjohtajan tehtävät. Näin saavutettaisiin ns. säästö, joka lienee noin viiden tavallisen kaupungin työntekijän keskipalkan verran. Jos opetustoimen tehtävät hoitaa jatkossa, kuten joillakin muilla paikkakunnilla, vaikkapa lukion rehtori, löydämme lisää merkittävää säästöpotentiaalia. Entäpä elinkeinojohtaja, voisiko hänen tehtävänsä siirtää kaupunginjohtajalle, elinkeino-osaamisellahan hän tänne ratsasti? Toisin kuin henkilöstöjohtaja, minä lähtisin muokkaamaan kaupunkiorganisaatiota siihen kuosiin, että vähemmillä kallispalkkaisilla johtajilla se palvelee kaupunkilaisia entistä edullisemmin, mutta ennen kaikkea paremmin!

Mielestäni meillä on oiva mahdollisuus uudistaa osaamattomuudellaan pitovoimaansa kasvattanutta kaupunginjohtoa. On kuitenkin turha luulla, että organisaatiojohto itse tähtää mihinkään muuhun kuin oman olemisensa turvaamiseen muuttumattomin ehdoin. Vain siten, että suuntaamme taantumuksellisen johtomme aktiivisuuden brežneviläisen pysähtyneisyyden ylläpidosta positiiviseen tulevaisuuden vahvaan valmisteluun, käännämme kaupungin kurssia ja vältämme törmäyksen jäävuoreen. Meillä on luonto ja kohta puitteetkin puolellamme, joten onnistuminen muutoksessa ja sen jälkeisessä valmistelussa on lähitulevaisuuden päätöksenteon laadusta kiinni. Odotan etenkin kaupunkisuunnitteluvaliokunnalta paljon, siinä määrin positiivisia ja luovuudesta voimaa hakevia ovat olleet sen kokoukset!

VERONMAKSAJA SAA TAATUSTI MAKSAA!!!

Kunnat kuuluvat menestyjiin ja häviäjiin. Niiden asukkaat kuin viranhaltijat pyrkivät menestyvään kuntaan eli yrittävät muuttamaan demokratian ja kuntaorganisaation kautta omaa kuntaa menestyväksi. Tuskin yhdenkään kunnan viranhaltijat myöntävät olevansa onnettomasti hoidetun, huonosti kehittyvän kunnan surkeita valmistelijoita. Tuekseen he useimmiten teettävät konsulttitöitä, joihin perustaen päättäjille esitetään uskottava kuva kunnan mainion virkakunnan loistavasta työstä. Usein tämä uppoaa päättäjiin kuin virtsa nietokseen ja silloin koko kunta on nesteessä. Tulisi pitää mielessä, että kunnan ainoat taatusti toimivat kehitysmittarit löytyvät tilastoista, jotka kertovat selkeää faktaa talouden vahvuudesta, palvelujen laadusta ja etenkin väkiluvunkehityksestä - kaikki muu on useimmiten valikoitua selittelyä.

Tuskin kukaan haluaa asua paikkakunnalla, jonka verot kohoavat ja palvelut muuttuvat päivä päivältä kehnommiksi. Sama pätee valmistelijoihin, jos he eivät pysty kehittämään omaa organisaatiota, jossa he nyt työskentelevät, haluavat siirtyä muualle positiivisesti kehittyvään kuntaan. Kyvykkäät lähtevät, kun pääsevät, töpöt jäävät, kun eivät muualle pääse - näin kuntien välinen tasoero kehittymisessä, tarjota toimivia palveluja edullisesti ja lisätä asukaslukua, kasvaa ja kasvaa. Onnettomasta organisaatiosta ja etenkin sen johdosta tulee rasite palkanmaksajilleen eli kuntalaisille, koska organisaatio pyrkii vain ja ainoastaan, konsteja kaihtamatta, turvaamaan elämäntyylinsä rahoittamisen eli työsuhteen ja palkkatason jatkumisen.

Kunnan valmistelussa pysyvän ja kasvavan osaamisvajeen poistaminen on hankalaa. Ensinnäkin päättäjien johtajista tulee nopeasti, kun paljon ovat valmistelijoiden kanssa tekemisessä, heidän kavereitaan - ja kaveriahan ei jätetä, vaikka toisaalta olisi kiinnipidettävänä tuhansille äänestäjille annetut lupaukset. Kun päättäjien ydinjoukko supistuu johonkin puheenjohtajistoon, ollaan silloin usein käännetty lopullisesti selkä heille, keiden luottamushenkilöiksi puheenjohtajat on valittu. Totuushan on se, että tuskin mistään löytyy organisaation johtajia, jotka yhdessä kyseenalaistaisivat oman asemansa, määränsä tai palkkansa. Mitään vippaskonsteja kaihtamatta organisaatiojohto pyrkii turvaamaan jäsentensä aseman ja tulotason. Mitä epätodennäköisemmin po. johtajat pääsevät muualle, sitä todennäköisemmin he tukevat toisiaan ja vahvistavat osaamattomien johtajien asemaa uhkaavaa muutosvastarintaa. Kun kaveripäättäjät alistuvat mainitun tyylisille valmistelijoille, eivät edes jinnit pysty turvaamaan ja toteuttamaan kuntalaisten toiveita. Sopii kysyä, voiko kunta kasvaa ja kehittyä tällaisen valmistelun ja sen hyväksyvien päättäjien johdolla?

OSAAMATTOMUUS MAKSAA PITOVOIMANA

Kaupunki on myymässä teatterikiinteistöä. Tällainen esitys on tehty valmistelijoiden taholta. Toinen tokaisi, että nyt täytyy katsoa tiukasti ja vain eteenpäin. Minun mielestäni parasta on katsoa taaksepäin sen verran, että emme toista eilen tehtyjä virheitä. Pelkkä hätäinen vilkaisu peiliin ei riitä, sillä Uudellekaupungille tarjotut mahdollisuudet ja niiden onnistunut hyödyntäminen eivät todellakaan kohtaa - kaupungille tajottujen mahdollisuuksien ja onnistumisen väliin mahtuu armottoman valtava juopa. On siis tarkan syväanalyysin paikka eli katsottava totuutta suoraan silmiin ja nostettava kaikki ongelmat kaikille avoimeen tarkasteluun. Älyttömyys valmistelussa tulee estää ja torjua, se kuuluu päättäjän osaan. Pohditaanpa asioita perehtyen menneeseen!

Ensinnäkin teatteri, mitä sille on tapahtunut? Aikoinaan lähemmäs kymmenen bussia toi yhteen esitykseen vieraspaikkakuntalaisia maksavia teatterin ystäviä - tämä oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Teatterivieraat ostivat lipun, söivät aterian, ottivat muutaman hömpsyn ja käyttivät paikkakunnan yritysten palveluita ennen kotimatkaansa. Teatterin tarjoamat elämykset olivat kaupungilta selkeä sijoitus, joka toi korkona kaupunkiimme vuosittain tuhansia ostovoimaisia vieraita. Sen sijaan, että puhutaan teatterikiinteistön myynnistä, pitäisi mieluumminkin puhua teatterin paremmasta hyödyntämisestä eli, tässä tapauksessa, ottaa mallia omasta onnistumisesta, siis hunaijaisesta menneestä!

Aikoinaan teatteriamme tarjontaa hallitsivat esim. Heli Laaksosen näytelmien ensi-illat ja jopa suurtuotanto, kuten Sound of Music tai vaikkapa islantilaisen näytelmän Suomen ensi-ilta. Teatteri eli kaupungista ja kaupunki teatterista, kukaan ei kyseenalaistanut sen arvoa tai merkitystä Uudellekaupungille. Myös teatterin markkinointi piti sen parfemmin kuin hyvin esillä. Tätä täydensivät laajan huomion teatteriystävienpiirissä saaneet Olli Haapalan ammattitaitoiset arvostelut, joiden pelkään taustatyöhön, upposi melkoisesti aikaa. Jokaisen joka edes leikillään ehdottaa teatterikiinteistön myyntiä, tulisi perehtyä kiinteistön tarjoamiin mahdollisuuksiin, joista on meidän lähihi/herstroriassa mainiota esimerkkejä.

Kyseisen kiinteistön myynnin esittäjä ei ole vähääkään uusikaupunkilaisten asukkaiden asialle - hän leikkaa kaupunkimme pito/vetovoimaa. Toisaalta esityksen ymmärtää, koska hänhän ei tunne kaupunkia, kun ei edes ole eikä halua olla uusikaupunkilainen. Esityksellään hän pyrkii vain ja ainoastaan turvaamaan oman ja lähipiirinsä tulotasot ja tulojen jatkuvuuden. Päättäjien olisi viimeinkin hoksattava valmistelun todelliset motiivit, kun talousongelmien konkreettisen kuntoon saattamisen esiin nostoa ja esittämistä jarrutetaan ja osan valmistelua voidaan tulkita puuhailevan jopa valtuuston päätösten vastaisesti. Jos me annamme teatterin pois, siitä ei käypää hintaa saa ja se on ikuisesti pois. Eikö olisi valmistelulta ja päättäjiltä olisi järkevämpää satsata teatteriin suhteen ja vaatia siltä tuottoisia toimia kaupunkilaisten etujen mukaisesti. Laadukas teatteri on aina ollut osa uusikaupunkilaista identiteettiä eikä sitä voi myydä edes ajatustasolla.

Tavallaan osaamattomuus ruokkii pitovoimaa. Kun neidän valmistelun tuotokset aiheuttavat muualla lähinnä naurunpurskahduksen ja säälin sekaisia kyyneleitä, estää se, kuten on käytännössä todettu, virkakunnan halun päästä muualle töihin kantamasta vastuuta, täällä tehdystä, onnettomasta valmistelustaan, jonka jäljiltä kaupungin talous on raunioina. Näin osaamattomuus vankistaa pitovoimaa, joka tekee valmistelun tunareista eroon pääsyn entistä hankalammaksi. Samalla sen rinnalle syntyy työntövoimaa, jonka johdosta kaupunki menettää asukkaita, olemassa oleviin mahdollisuuksiin nähden, rajuakin rajummin. Tätä ilmiötä ruokkii lisäksi sekin, että muut kunnat noukkivat meidän valmistelulaarista ne harvat jalokivet, jotka siten, viemällä osaamisensa jo asukkaita plusmerkkisesti palvelevaan kaupunkiorganisaatioon, jättävät oman valmistelumme entistä ankeampaan osaamisvajeeseen. Tämä puolestaan kasvattaa takamatkaamme kilpailussa asukkaista, kun mainitun kaltainen pitovoima kasvaa yhä väkevämmin negatiivisemmaksi ja samalla asukaskatoa ruokkiva työntövoima saa uutta puhuria siipiensä alle - OLEMME OMAN VALMISTELUMME VANKEJA!

Näin vastasin ristiruutuunjournalimiin

Kaupungin talouden kuntoon saattaminen tarvitsee merkittäviä manööverejä: Johto-organisaatiota on kevennettävä, valmistelijoiden osaamista tulee tarkastella, heidän tekojensa onnistumisia realistisesti pohtien, vastuuta on jaettava suoritustasolle, yhteistyötä naapurikuntien kanssa kasvatettava - esim. voiko meillä olla yhteinen henkilöstöpäällikkö Laitilan kanssa ja entä voivatko kaupunkien organisaatiot tukea toisiaan tarjoten säästöä ja laatua valmisteluun? 

Uudellakaupungilla oli Suomen parhaat kasvuedellytykset ja niistä ei saatu kiinni, päin vastoin kaupungin väkiluku kasvun sijaan romahti - onko meillä keskeiset virat henkilöintetty riittävällä osaamisella. Nyt on rehellisen ja avoimen tarkastelun paikka - kaupungin asukasluku laski alle 15 000, viimeinkin luottamushenkilöiden tulisi vaatia ja valita toimivia ratkaisuja ontuvien selitysten sijaan. Lain mukaan YT-neuvottelut täytyy aloittaa välittömästi, kun talousnäkymät niitä edellyttävät, joten olimme myöhässä ja muistutan, po. neuvottelujen aloittamista esitetyn jo paljon aiemmin ja useasti hallituksen pöydässä.

Turhista kiinteistöistä on yksinkertaisesti päästävä eroon - nykytyylinen omistamisen riemu on kaupunkilaisille äärettömän kallista. Ikävä kyllä mitään kaupungin taloutta pelastavia kultamunia ei taida kiinteistöistämme löytyvän, joten pitkälti ostajan markkinoilla mennään. Tärkeintä on kutistaa korjausvelkaa, jonka seuraava korjauspommi odottanee lahoavassa lankkurannassamme. Jos kasvaneeseen kiinteistömassaongelmaan olisi puututtu jo kaksikymmentä vuotta sitten, olisivat asiat rutkasti paremmalla tolalla. Ehkäpä jo vuosia sitten esittämäni, laajasti markkinoitu, kiinteistöjen ja tonttien myyntitapahtuma, jossa olisi mukana yksityinen tarjonta, lisäisi kiinnostusta kaupunkiamme kohtaan.

Strategiassa tavoitellaan kasvua, niin sen eteen tulisi tehdä myös jotain - kuten olen tuhannet kerrat esimerkein todennut, meillä on siihen mellevät edellytykset! Tuntuu tragikoomiselta, koska mitään konkreettista ei ole tehty Uudenkaupungin kasvun eteen. Meillä on ryteikköä, veneen säilytystä, kauppaa ja päiväkotia siellä, missä muissa kunnissa asuvat suurimmin kaupungin kassaa kartuttavat asukkaat - voisimmeko toimia kuten muualla? Kaupungin viihtyvyyttä on lisättävä ja etenkin sen markkinointi on nostettava edes välttävällä tasolle - ei ketään kaupungin ulkopuolella kiinnosta paikallisten linssiluteiden kuvissa virnuilu ja itseriittoinen esiin tunkeminen - miksei huomioida esim. Gordon Herbertiä? Kumpi on uskottavampaa kaupungin markkinointia: antaa se heidän, käsiin, ketkä kuittaavat Uudestakaupungista ison tilin, mutta eivät edes harkitse tänne muuttoa vai esitellä maailmalle maailman kuuluisa kaveri, jolle on tarjolla haluamansa paikka missä tahansa maailman kolkassa, mutta hän valitsee Uudenkaupungin - odotan edes askeettista järjen käyttöä Uudenkaupungin viestinnässä ja markkinoinnissa.

Winteri syntyi enemmän tai vähemmän yhteisellä päätöksellä ja fakta on sen valmistuminen, joten se on selkeä realiteetti jolle emme voi mitään. Koska Winteri herättää ja jakaa tunteista vieläkin, olisi varottava sen herättämän vastakkainasettelun kohottamista kaupunkia repiväksi taantumuksen voimaksi, joka tekee Winteristä viimeisen lankun, jolle Uusikaupunki marssitetaan reilun 400-vuotisen historian päätteeksi. Vaikka aikoinaan vastustin mainitun kokoista Winteriä, toivon siitä yhteistyöllä muodostuvan vetovoimatekijä, joka nostaa Uudenkaupungin positiiviseen lentoon!


Kiitos kyselystä ja kivaa sunnuntaita!