VERONMAKSAJA SAA TAATUSTI MAKSAA!!!

Kunnat kuuluvat menestyjiin ja häviäjiin. Niiden asukkaat kuin viranhaltijat pyrkivät menestyvään kuntaan eli yrittävät muuttamaan demokratian ja kuntaorganisaation kautta omaa kuntaa menestyväksi. Tuskin yhdenkään kunnan viranhaltijat myöntävät olevansa onnettomasti hoidetun, huonosti kehittyvän kunnan surkeita valmistelijoita. Tuekseen he useimmiten teettävät konsulttitöitä, joihin perustaen päättäjille esitetään uskottava kuva kunnan mainion virkakunnan loistavasta työstä. Usein tämä uppoaa päättäjiin kuin virtsa nietokseen ja silloin koko kunta on nesteessä. Tulisi pitää mielessä, että kunnan ainoat taatusti toimivat kehitysmittarit löytyvät tilastoista, jotka kertovat selkeää faktaa talouden vahvuudesta, palvelujen laadusta ja etenkin väkiluvunkehityksestä - kaikki muu on useimmiten valikoitua selittelyä.

Tuskin kukaan haluaa asua paikkakunnalla, jonka verot kohoavat ja palvelut muuttuvat päivä päivältä kehnommiksi. Sama pätee valmistelijoihin, jos he eivät pysty kehittämään omaa organisaatiota, jossa he nyt työskentelevät, haluavat siirtyä muualle positiivisesti kehittyvään kuntaan. Kyvykkäät lähtevät, kun pääsevät, töpöt jäävät, kun eivät muualle pääse - näin kuntien välinen tasoero kehittymisessä, tarjota toimivia palveluja edullisesti ja lisätä asukaslukua, kasvaa ja kasvaa. Onnettomasta organisaatiosta ja etenkin sen johdosta tulee rasite palkanmaksajilleen eli kuntalaisille, koska organisaatio pyrkii vain ja ainoastaan, konsteja kaihtamatta, turvaamaan elämäntyylinsä rahoittamisen eli työsuhteen ja palkkatason jatkumisen.

Kunnan valmistelussa pysyvän ja kasvavan osaamisvajeen poistaminen on hankalaa. Ensinnäkin päättäjien johtajista tulee nopeasti, kun paljon ovat valmistelijoiden kanssa tekemisessä, heidän kavereitaan - ja kaveriahan ei jätetä, vaikka toisaalta olisi kiinnipidettävänä tuhansille äänestäjille annetut lupaukset. Kun päättäjien ydinjoukko supistuu johonkin puheenjohtajistoon, ollaan silloin usein käännetty lopullisesti selkä heille, keiden luottamushenkilöiksi puheenjohtajat on valittu. Totuushan on se, että tuskin mistään löytyy organisaation johtajia, jotka yhdessä kyseenalaistaisivat oman asemansa, määränsä tai palkkansa. Mitään vippaskonsteja kaihtamatta organisaatiojohto pyrkii turvaamaan jäsentensä aseman ja tulotason. Mitä epätodennäköisemmin po. johtajat pääsevät muualle, sitä todennäköisemmin he tukevat toisiaan ja vahvistavat osaamattomien johtajien asemaa uhkaavaa muutosvastarintaa. Kun kaveripäättäjät alistuvat mainitun tyylisille valmistelijoille, eivät edes jinnit pysty turvaamaan ja toteuttamaan kuntalaisten toiveita. Sopii kysyä, voiko kunta kasvaa ja kehittyä tällaisen valmistelun ja sen hyväksyvien päättäjien johdolla?