lauantai 29. kesäkuuta 2013

Tuloshakuista vainoa ja henkilöpalvontaa!

Paikallisen journalismi perustuu kirjoittajan mielipiteisiin, näkemyksiin, asioista vaikenemiseen kaveruuteen ja näihin tukeutuvaan mielipiteen muokkaukseen. Tehtiinpä tähän kaupunkiin mitä tahansa, se on uutisoinnissa aina valtavaa, upeeta ja kaupungin kannalta välttämätöntä, jos tekijä on kirjoittajan/julkaisun suosikki. Asiasta kirjoitetussa jutussa jopa nimeltä hehkutetaan tämän suosikin henkilökohtaisia ansioita. Kun tätä on on jatkunut vuosia, syntyy uutisoinnin seurauksena kuva isä erehtymättömästä ja/tai isä aurinkoisesta, kuka sormen napsauksella voi muuttaa maapallon pyörimissuunta ja ketä ilman kaupunki olisi kuin kuihtunut albaanialaiskylä.

Kaikella tällä peitetään, hintaan mihin tahansa, virheitä ja mokia ja tuon hinnan maksaa tavallinen kaupunkilainen. Maksu tapahtuu niin selkeänä rahana kuin alas ajettuina palveluina. Me elämme tänään kaupungissa, joka on luotu eilispäivän päätöksillä. Jos emme saa muuttaa niitä tai edes puhua eilispäivän päätöksistä, emme voi vaikuttaa tähän päivään ja vielä vähemmän voimme vaikenemalla vaikuttaa tulevaisuuteemme.  Uutisoinnilla on äärimmäisen tärkeä rooli demokratiassa, sillä demokratia ei toimi ilman tietoa.



Muistakaamme Pakkahuoneelle ilmestyneiden ropelihäkkyröiden taustalla toimineen yhtiön kaupunkiin saapuminen ja sen uutisointi. Taas hehkutettiin: Upeeta, mahtavaa, valtavaa ja kaiken järjestänyttä isä erehtymätöntä. Yrityksellä oli markkinoita aina jenkkejä, myöden Eurooppaa unohtamatta eikä kaupungilta mennyt touhuun centtiäkään: näin hehkutettiin puolen sivun talousjutussa, jossa ei ollut ensimmäistäkään lukua olemassa olevista työpaikoista, liikevaihdosta tms.. Kuinkas kävi?

Pian kaupungin talouslukuihin ilmestyi yrityksen saaneen kaupungilta 45 000€. Kun tätä perättiin valtuuston kokouksessa, vastattiin, että tuli työpaikkoja. Kun kysyttiin montako työpaikkaa tuli, vastattiin ettei vielä ole tullut yhtään, mutta pian tulee. No mitä pian tuli? Muutaman viikon jälkeen edellisestä ropelit hävisivät Pakkahuoneen rannasta. 45 000€ jäi maksamatta, samoin jäi näppejä nuolemaan muutama paikallinen yrittäjä. Tässä esimerkki uutisoinnista ja todellisesta totuudesta, josta ei kerrottu rivilläkään.

Herättäkäämme mieliimme Vannas aloitteen aikaansaama häly ja perättömyyksiin mennyt  ja nojannut lehtikirjoittelu nimien keräämisineen. Lehdellä oli merkittävä rooli jo aloitteeseen kohdistuneen vainon alkumetreillä. Se jopa tarjosi palstatilaa aloitteen tekijän haukkumiselle ja julkaisi perättömiin perustuvan nimilistoilla tuetun parjauskirjoituksen. Lehti on ollut yleensäkin aktiivisesti  keräämässä nimiä, joko tuomitakseen tai ylistääkseen jotain. Yleensä kaiken toiminnan takaa paljastuu pienen klikin etujen ajamista ja hämäriä kuvioita!

Oma lukunsa oli läpyskän vaalipropaganda, jossa ylistetään olemattomia saavutuksia, parjataan totuutta esittäviä ja parempaa vaativia. Ikimuistoisia ovat nuo kolme rinnakkaisissa mainoksissa äänivyöryyn marssivaa ehdokasta. Samat kolme tyyppiä häärivät makkarajuhlien päätähtinä. Missä muualla näette lehden palstoilla moista kok + sdp + sdp vaalimainoskavalkadia. Onko ihme, jos tuon jälkeen Kokoomus ottaa etäisyyttä  vastapuolen kanssa veljeilevästä ja vaalityötä tekevästä median ystävästä? Nyt keskustelussa esillä olevat halliasiat käsiteltiin ennen vaaleja valtuustossa ja hallituksessa. Isommin hiiskumatta ne siirrettiin yli vaalien, jottei makkarajuhlahumuun olisi tullut säröjä. Viime vaalejamme voidaan pitää täytenä manipuloinnin riemuvoittona ja farssina!

Koska olette nähneet läpyskässä normaalia journalismia, jossa kaikki osapuolet saa näkemyksensä tasapuolisesti esiin? Koska olette nähneet talousjutun, jossa on selkeitä lukuja kuvaamassa esim. tänne saapuvan yrityksen tietoja? Entä koska olette nähneet jutun tänne saapuvasta yrityksestä, jossa ei hehkuteta isä erehtymättömän olevan tämänkin takana? Koska olette nähneet läpyskässä jutun poliittisesta tilanteesta, jossa kaikki osapuolet ovat tasapuolisesti esillä ja toimittaja toimii jutun puolueettomana kokoojana? Koska olette nähneet, että vakiopalsoilla kirjoittelisi tasapuolisesti eri näkökantoja edustavat ihmiset? Koska olette nähneet meillä uutista, jota ei ole personoitu tai jossa joku ei ole hyvä tai paha?

Kuka tällaisesta mediapelistä hyötyy? Luonnollisesti media itse ja katteettomasti hehkutetut vallassa keikkujat! Lehti on saanut kilpailuttamatta kaupungilta n. 80 000€ vuodessa, toinen lehti reilut 20 000€ ja kolmas 5 000€. Eli kymmenessä vuodessa 800 000€ on humpsahtanut paikkakunnan ulkopuolisessa omistuksessa olevan lehden tilille KILPAILUTTAMATTA! Tällä toiminnalla läpyskä on päässyt uutisoinnin ykkösasemaan, kun kilpailijoilla ei ole ollut toimituksellisia rahkeita. Em. toiminnan seurauksena paikallisessa omistuksessa ollut lehti on joutunut lopettamaan paperiversionsa julkaisun. Joten elinkeinoelämän ykköskaupungissa ei ole enää paikkakuntalaisten omistamaa printtilehteä; Sen sijaan meillä on kaupungin tukema posti!


tiistai 25. kesäkuuta 2013

MEDIAN POHJANOTEERAUS!

"Mediaa eli joukkotiedotusvälineitä kutsutaan toisinaan neljänneksi valtiomahdiksi. Tällä tarkoitetaan, että tiedotusvälineet ovat merkittäviä vallankäyttäjiä.
Ilman vapaata tiedonvälitystä ei ole kansanvaltaa. Joukkotiedotusvälineet ovat mahdollistaneet yhteiskunnallisen keskustelun ja toimineet vallanpitäjien kriitikkoina.
Vallanpitäjille painettu sana on monesti näyttäytynyt vaarallisena. Lehdistö on nostanut yhteiskunnallisia epäkohtia esiin ja pakottanut poliittiset päättäjät puuttumaan niihin." :Näin luonnehditaan jossain lehdistöä ja sen roolia.

Meillä valtamedia elää ihan omaa elämäänsä: Se manipuloi, kiertää faktat ja totuuden kaukaa. Jos 11 jäsenen tarkastuslautakunta esittää yksimielisesti arviointikertomuksessa selkeitä tapahtumia ja faktoja, kuinka tämä voi olla osoitus yhden lautakunnan jäsenen ja virkamiehen huonosta keskinäisestä kemiasta? Ihan sama, jos tyyppi lainaa tyypittären autoa ajaen sen romuksi. Kun tyypitär kysyy vahingonaiheuttajalta korvauksia, vastaa tämä: SIKSI PYYDÄT MULTA KORVAUKSIA, KUN MEILLÄ ON HUONO KESKINÄINEN KEMIA! Aiheutettu vahinkohan molemmissa tapauksessa on asian ydin, jota ilman henkilöstä ei puhuttaisi mitään.

Nyt kyse on totuudesta ja faktoista, sekä niiden varmistuksesta! Miksei läpyskä nosta esiin lukuja vaan aloittaa perinteisen anonyymi manipuloinnin ja asioiden personoinnin? Vielä viikko sitten sama läpyskä hieroi rauhaa ja toivoi yhteishengen löytymisestä. Tässä kaupungissa ei ole ollut neljään puoleen vuoteen todellista riitaa, ei kiusausta, ei häiriköintiä tai huonoa käytöstä kokouksissa. Kaikki tämä on sitä saamaa pohjatonta kaksinaamaista jeesustelua, joka jatkuu nyt tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen sisällöstä vaikenemisena, totuuden vääristelynä ja asioiden personointina.

Valtuuston kokouksessa po. asian yhteydessä kukaan ei edes maininnut entistä kaupunginjohtajaa syyllisenä. Itse yritin selittää sekoillen, ettei mielestäni vastuu voi kuulua virkahenkilöille. Jos hallitus on antanut virkahenkilöille parhaimmillaan 10 000€ kannustinlisän ja ruhtinaallisia palkankorotuksia, tätä ei voi mitenkään tulkita niin, että hallitus olisi kritisoinut tai toivonut virkahenkilöiltä toisenlaista tai parempaa työtä! Jos hallituksen jäsenet nyt itkevät, etteivät he tietäneet mitään, silloin he ovat entistä syyllisempiä - he ovat törkeästi laiminlyöneet päätettäviin asioihin perehtymisen ja aiheuttaneet kaupungille suurta vahinkoa!

On täysin käsittämätöntä, kuinka nämä samat tyypit vielä ilkeävät keikkua hallituksessa. He, jos ketkä, ovat osoittaneet täyden kelvottomuutensa luottamustoimiin. Kokoomus on survonut omat torakkansa, samaa sopisi odottaa muilta! Mutta ei! Ja tämä osoittaa vain sen, että puolueen ja sen kellokkaiden etu ajaa kirkkaasti yli kaupunkilaisen edun!

Kaikkein eniten minä ihmettelen lehden toiminnan typeryyttä. Jos oma suosikki on kaikkien onnistumisten superäiti, joka tuhannella kohdulla porsii mannaa tuottavia hankkeita kaupunkilaisille, niin miksei näitä hankkeita tuoda esiin? Jos tarkastuslautakunta on väärässä, niin eikö sen toteamiseksi kannata asiat nostaa esille ja selvittää syvimpiä sopukoita myöden? Suoraan sanoen ihmettelen eniten sitä, kuinka arvostetun lehtiyhtiön yksi lonkero voi olla journalistisesti näin onneton!

lauantai 22. kesäkuuta 2013

VALTUUSTOSSA KUULUTUA:EILISESTÄ SAA VAIN VALEHDELLA?



Meillä ei yhteisten asioiden hoidossa ole minkäänlaista logiikkaa! Poliittinen retoriikka ja päätökset sekä jälkipuheet eivät kohtaa toutuutta  millään tasolla. Ensinnäkin he ketkä juhlivat tuhansien makkaroiden ja kahvilitrojen voimin kaupunkimme valtavaa menestystä, huutavat ettei vanhoja saa muistella! Eikö moinen juhliminen ole vanhojen muistelua ja jopa siinä piehtarointia?

Jos joku haluaa, lyömällä selkeät faktat, palauttaa makkarajuhlijat valheista ja illuusioista maankamaralle arkitodellisuuteen, saa hän syyteryöpyn päälleen. Korneinta on se, että totuutta ja realismia esiin nostaville kehdataan valtuustossa sanoa: JOKAINEN PYSTYY ARVOSTELEMAAN MENNEITÄ! Mielestäni tästä logiikasta saa väistämättä sen kuvan, että totuus ja realiteetit eivät paina määrätyille tyypeille mitään, sen sijaan heidän ja median kiillottamaa valheetta pitää kumartaa sokeasti ajattelematta totuuden hitustakaan.

Tulee mieleen perhe, jonka isää on höynäytetty kesärengaskaupassa. Hänelle luvattiin laadukkaat uudet kesärenkaat, joista hän maksoi paljon. Kuitenkin jokainen joka viitsii edes vilkaista po. auton renkaita näkee niiden olemattoman kulutuspinnan läpi paistavat kudokset ja voi todeta renkaat hengenvaarallisiksi. Mutta, jos renkaiden kuntoon ja siihen, että perheen isää höynäytettiin rengaskaupassa ei saa puuttua, ajaa perhe hengen vaarallisilla renkailla ja kenties kuolee ponnettomuudessa vain siksi, ettei vaarallisesta ongelmasta saa puhua. Kumpi on tärkeämpää: Isän valheeseen perustava maine oivana renkaan ostajana vai perheen turvallisuus!

Meillä on kaupungissamme aivan sama tilanne kuin em. perheessä, joka ajelee hengenvaarallisilla renkailla. Elämme illuusiossa ja siksi estämme asioiden pistämisen kuntoon ja siksi kaupunkimme putoaa kuin kivi yhä synkempään taloudelliseen tilaan. Mutta muistelkaamme makkarajuhlia ja sen aikaisia tapahtumia. Ensinnäkin makkarajuhlissa esiintyi melkoisesti kokoomuslaisia, mutta esim. demarit ja keskustalaiset uupuivat paikalta lähes tyystin. Valtuustossa ja hallituksessa äänestettiin ikävät asiat yli vaalien ja esim. valtuustossa kokoomuslainen valtuustonpuheenjohtaja esti rättihallin vuokraepäselvyyksien käsittelyn. Vaikka asiasta kysyttiin kolmasti, puheenjohtaja ei noteerannut kysymystä eikä vaatinut siihen vastausta.

Makkarajuhlien ykkösesiintyjistä niin vasemmalta kuin oikealta tehtiin valheeseen ja vaikenemiseen nojaten vaaliemme ääniharavia. Media halusi, Kokoomus halusi ja muutama muu halusi valheella valtaa ja menestystä vaaleissa. Näin myös kävi ja siksi sama meno kaupungissamme jatkuu: EILISESTÄ SAAT VALEHDELLA, MUTTA TOTUUTTA ET SAA SANOA, ETKÄ NOSTAA ASIOITA ESIIN KORJATTAVIKSI. Muistakaa keiden kolmen vaalimainokset olivat läpyskässä rinnakkain ja muistakaa makkarajuhlien päävierailijoita, he ovat meillä vallassa edelleen!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

VALIOKUNNASTA TULI TILIVELVOLLISTEN EDUNVALVONTA VALIOKUNTA!


Kaupunkimme ajettu totaalisesti metsään!
Alkaa hiukkasen ärsyttämään Antolan saama kohtuuton ryöpytys, mutta porvareilla lieneekin tarkoitus uhota, polttaa siltoja ja säästää kaupunki kuoliaaksi. Antola olisi voinut siirtää pykälän ja olisi varmasti niin tehnytkin, jollei valtuuston enemmistö olisi ollut toista mieltä. Olisihan kokous voinut edetä jouhevamminkin, mutta esillä oli varsin poikkeuksellisia asioita, joten asioiden varmistus puheenjohtajan osalta on perusteltua. Tuskinpa kukaan haluaa käydä kyseistä istuntoa uusiksi jonkun muotoseikan vuoksi.

Kosken kommentointi tämän päivän maakuntalehdessä hiukan kummeksuttaa. Hän puhuu henkilökemiastaan yhden ihmisen kanssa ja sen vaikutuksesta arviointiraporttiin, vaikka tämän yhden, henkilökemia ongelmaisen, kanssa samaa mieltä on ollut kymmenen muutakin. Ei kai tapahtumat, luvut ja totuus muutu mihinkään siitä, kuka ne sanoo, jos kaiken taustalla on totuus. Tämä osoittaa Kosken ihmeellistä tapaa personoida asiat.  Samassa lehdessä Koski siirtää vastuuta mokista muille.Toisaalta Koski, saman lähteen mukaan, sanoo, ettei yrityksellä ollut rahaa maksaa vuokria, joten vuokrasopimusta ei tehty. Ihmeellinen selitys, joka johti 400 000€ tappioon kaupunkilaisille. Noinko kaupunkimme kohtelee kaikkia kaupunkilaisia, joilla on taloudellisia vaikeuksia?

Sinänsä koko vastuuvapauden epääminen ja sen ympärillä käyty hössötys oli valiokunnan perustamisineen täysin turhaa. Kaiken tämän vesitti Kokoomuksen, Keskustan ja SDP: valtapolitiikka. Valiokuntaan valittiin entisen menon sokeita siunaajia, tilivelvollisten edusmiehiä tai täysin menneestä tietämättömiä. Näin ollen valiokunta on 4-2 tuloshakuinen eikä tule tekemään muuta kuin vaikenemaan totuudesta ja kaunistelemaan tilivelvollisten tekoja. Kukaan ei tiedä edes sitä kuka kyseisen poppoon kutsuu koolle.

Entäpä jos valtuustoon tuodaan esitys, jonka mukaan tilivelvolliset pannaan korvaamaan tekemiään munauksia? Tämäkään ei mene läpi, se tyssää, mitä todennäköisemmin, vasemmiston ja Keskustan enemmistöön. Koko hässäkkä oli aivan turhaa ja niinpä otaksun läpyskän palstoilla tilivelvollisista tehtävän löysässä hirressä riiputettuja suuria sankareita, ketkä kestivät pahojen, kateellisten ja inhottavien luottamushenkilöiden kiusauksen. Ainoa asia millä tälle pelleilylle saadaan piste ja kunniallinen sekä oikeudenmukainen päätös on tutkintapyynnön tekeminen.

On todella ikävää viedä asioita kaupungin ulkopuolelle ratkottavaksi ja valtakunnan julkisuuteen riepoteltavaksi. Laki kuitenkin velvoittaa toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi, joten kaupungille aiheutettua suurta vahinkoa ei voi sivuttaa vaikenemalla tai pellevaliokunnan ratkaisuun tyytymällä.


maanantai 17. kesäkuuta 2013

ESITYS VASTUUVAPAUDEN EVÄÄMISESTÄ KAUPUNGINHALLITUKSELTA TILKAUDELLA 2012


"ESITYS VASTUUVAPAUDEN EVÄÄMISESTÄ
KAUPUNGINHALLITUKSELTA TILKAUDELLA 2012


Tarkastuslautakunnan arviointikertomus on varsin karua luettavaa niin tapahtumien kuin lukujen osalta. Väistämättä kertomuksesta saa sen kuvan, jotta on perustellut syyt epäillä sitä, että kaupungissamme kaikki ei ole edennyt päätökseen ja toteutukseen osalta lain edellyttämällä tavalla: kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi toimien. Mielestäni on perusteltua selvittää kaupunginhallituksen toimet menneellä tilikaudella.

Haluan myös korostaa tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen osoittamien epäkohtien osalta kaupunginhallituksen mahdollista vastuuta. Kun laki em. lisäksi asettaa yhdeksi kaupunginhallituksen tärkeimmistä tehtävistä ellei peräti tärkeimmäksi kaupungin taloudesta vastaamisen, mielestäni kaupunginhallituksen jäsenet ovat tässä asiassa tilivelvollisia.

On väärin yrittää syyllistää po. asiassa virkahenkilöitä. Halutessaan kaupunginhallituksen jäsenet olisivat voineet vaatia valmistelevilta virkahenkilöitä vaihtoehtoisia esityksiä ja lisäperusteluja ennen päätöksentekoa. Niin ikään kaupunginhallitus olisi voinut toimia avoimemmin ja tuoda asioita ajallaan tiedoksi ja päätettäväksi valtuustolle.

Edellä esitettyyn vedoten esitän ettei kaupunginhallitukselle myönnetä vastuuvapautta po. tilikaudelta. Tämä on mielestäni tärkeää myös kaupungin mahdollisten kasvuedellytysten realisoitumisen osalta, jos itse setvimme omin voimin tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa esiin nostamat mahdolliset ongelmat. Kaupungin kehityksen ollessa nykyvaiheessa, on positiivisia mahdollisuuksiamme turha pilata negatiivisella julkisuudella, jonka väistämättä toisi asian selvitys kaupunkimme ulkopuolella. Uskon oman uutisvalikointiin erikoistuneen lehdistön kantavan tässä asiassa vastuunsa.

Siis esitän, ettei kaupunginhallitukselle myönnetä vastuuvapautta käsiteltävän tilikauden osalta!"

Kaupunginhallitus ei riittänyt, joten siihen lisättiin tilivelvolliset. Tällä esityksellä jäävättiin porukkaa niin, että Timo Järvisen esittämä valiokunta ryhtyy syynäämään tilivelvollisten tekemisiä. Valiokunnassa yhdistyy entisen menon siunaaminen ja tietämättömyys entisestä menosta eli käytänössä vastuuvapaus taidettiin myöntää viiveellä!.

Oluthalli sai takauksensa ja Tontonmäki siirrettiin tuonnemmaksi. Eli kärryt kulkee edelleen kohti rotkoa, mutta enemmän kolisten!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Huominen valtuusto ratkaisee kaupunkimme tulevaisuuden - ylös vai alas? kaverille vai kaikille?

On mailmassa paljon hauskaakin, eikä vain pelkkää politikkaa!
Edeltävä hallitus ei toiminut, lain vaatimalla tavalla, kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Tämän osoittaa selkeästi tarkastuslautakunnan arviointikertomus. Hallitus on tehnyt salaillen täysin käsittämättömiä kaupungin taloutta vahingoittaneita päätöksiä. Nyt valtuustolla on mahdollisuus pistää piste tälle pienen piirin osaamattomuudelle salaiselle junttaamiselle. Oikealla päätöksellään valtuusto voi osoittaa olevansa kaupunkilaisten ja asukkaiden parhaaksi toimiva ryhdikäs, vaalilupauksia kunnioittava, ryhmä eikä mikään aivotoiminnan eunukeista koostuva niljakas KAVERILLE KANS, MUTTA KANSASTA VIIS -joukkio!

Parasta tilanteessa lienee se, että entisen hallituksen jäsenten  varallisuus ja tulot ovat sitä tasoa, että valtuuston niin halutessa, he voivat osallistua itse aiheuttamiensa virheiden maksuun ja näin konkreettisesti pienentää kaupungin säästö- ja yt neuvottelu tarvetta! Oikein toimiessaan valtuusto antaa edelliselle hallitukselle mahdollisuuden puhtaisiin papereihin, maksamalla aiheuttamat kulut pois. Nyt kaikki on mahdollista tehdä täällä omassa porukassa ilman turhaa julkisuutta. Onhan syntynyt tilanne ikävä, mutta järjestäytyneessä yhteiskunnassa on sääntöjä ja jos et toimi niiden  mukaan, joudut siitä tilivelvolliseksi.

 Kyseessä ei ole sen kummempi asia kuin parkkipaikalla sattunut kolari, Jos peruutat pysäköidyn auton kylkeen, joudut maksamaan aiheuttamasi vauriot. Joko sovit asiat paikan päällä, yrität pakoon tai jos asiasta ei synny sopua, jolloin korvausratkaisun syntymiseen joudutaan hakemaan apua ulkopuolelta. Itse asiassa olemme ratkaisemassa sitä, hoidetaanko asiat kuntoon omassa porukassa vai joudutaanko turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Eli jos valtuusto antaa hallitukselle vastuuvapauden, joudutaan juttu viemään kaupunkimme ulkopuolelle ratkaistavaksi. Näin tulee käymään, sillä muuten kaupungissa ei toimita, lain mukaisesti, kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi.

Mielestäni tilivelvollisuus rajoittuu hallitukseen. He ovat tehneet päätökset, joiden seurauksena on tuotettu kaupungille ja sen asukkaille suurta vahinkoa. Eivät virkahenkilöt voi kantaa poliittista vastuuta luottamusmiesten päätöksistä. Luottamushenkilöillä olisi ollut mahdollisuus vaatia parempaa valmistelua, mutta he eivät sitä tehneet. Hallituksen jäsenet olivat ratin takana ja aivan kuten peltikolarissa, ratin takana olija maksaa aiheuttamansa vahingot. Ei kuski voi  pistää aiheuttamiaan kolarivaurioita autotehtaan insinöörienpiikkiin sanomalla, ettei autosta näe kunnolla ulos. Eikä hän voi pistää aiheuttamiaan peltivaurioita senkään piikkiin, että joku sanoi peruta vaan ei siellä on tilaa. Kuski on tilivelvollinen ja kaupunginhallitus on kuskin paikalla.

Oman lukunsa muodostavat listalla olevat asiat Tontonmäen 850 000€ rahan tarpeesta ja ja oluthallin miljoona takuista. Tontonmäki on myytävä ja se on pistettävä myyntiin eikä sen onnistuminen ole mahdotonta. Viidestä miljoonasta suomalaisesta miljoonat asuvat huonommissa taloissa ja huonommilla paikoilla kuin Tontonmäki, joten tästä maasta löytyy varmasti seitsemän perhettä, jotka ovat valmiita muuttamaan Tontonmäkeen. On vain omasta osaamattomuudestamme ja pohjaamattomasta negatiivisuudestamme kiinni, kun talot ovat yhä tyhjillään. Taloja täytyy myydä aktiivisesti eikä haukkua ympäri maailmaa niin, ettei niitä kukaan osta.

Oluthalli on oma lukunsa hallitus on syytänyt 150 000€ kaupunkilaisten  rahaa oluthalliyhtiön peruspääomaan, nyt kaupunkilaisten harteille ollaan syytämässä miljoona takaukset. On selvää, että ainakaan vasemmisto ei voi hyväksyä pääomittamisia tai takauksia. Nämä sijoitukset ja lainan otot ovat suoraan pois kaupunki organisaation pyörittämisestä tai riskeeraavat sitä. Kuka tarvitsi enemmän tuota 150 000€ tai sillä tuotettuja palveluita: menestyvä yrittäjä, ongelmien kanssa elävä yksinhuoltaja äiti, syrjäytymässä oleva nuori vai säästökohteeksi joutunut ikäihminen tai saattohoitoa tarvitseva vanhus? Jos vasemmisto pistää menestyvän yrittäjän heidän edelle, ketkä tarvitsevat lakisääteisiä palveluita, voi perustellusti kysyä kuinka vähällä valolla tai oikealta ohi vasemmistomme ajaa?

torstai 13. kesäkuuta 2013

HALLITUKSEMME ON PAKKORAOSSA!

Yksi jo toteutettu säästö Uudessakaupungissa! Roskat saavat lennellä ympäri luontoa. Ei ole varaa investoida yleishygieniaan. Pistetään kaupungin työntekijät keräämään roskia. Onkohan tämä tyylikästä ja tuleekohan tästä edes säästöä?
Totuus on se, että nykyinen hallitus on pakkoraossa. Meidän on tehtävä viimeinkin kaupungin kasvavalle alijäämälle jotain. Hallitus kysyi ratkaisua johtoryhmältä, kun sitä tullut, on edessä yt neuvottelut. Hallitus on ajettu nurkkaan, eikä sillä ole muita vaihtoehtoja. Kaupunkimme on kuin laiva, jota ei korjattu ajallaan, vaan sitä maalailtiin ja ehostettiin komentosillan osalta prameampaan ja viihtyisämpään kuntoon. Nyt tämä, kunnoltaan laiminlyöty, alus vuotaa niin pahasti, etteivät kaikki siinä olijat voi päästä edessä häämöttävien jäävuorien luokse TURVAAN- osa väestä on heitettävä ulos, tai kaikki hukkuvat!

Kaupungin taloudellinen tilanne on syy yt neuvotteluihin ja taloudelliseen tilanteeseen löytyy syy edellisestä hallituksesta ja valtuustosta. Nämä uskoivat ja hyväksyivät sokeasti mukisematta yhden mallin valmistelun salailuineen. On täysin käsittämätöntä, jos 150 000€ pistetään oluthalliin, josta ei ole pienintäkään hyötyä kaupungille tai sen asukkaille. Vielä käsittämättömämmäksi po. rahojen käytön tekee se, että päätöksen tekijät tiesivät tämän vievän kaupungin talouden entistä syvemmälle ja kohti yt neuvotteluja. Oluthalli on vain pieni murunen ja jäävuoren huippu tämän kaupungin taloudelliseen  perikatoon vieneessä politiikassa. Älkää siis syyttäkö nykyistä hallitusta, se on selvittämässä nykyistä tilannetta, ei siis aiheuttanut sitä - SOPPAA ON PAKKO SYÖDÄ HAARUKALLA, JOS LUSIKKA ON KANISSA!

Ihmiset ansaitsevat sellaiset päättäjät, ketkä he ovat valinneet. Tämä pitää paikkansa, jos äänestäjät ovat tienneet millaisia ehdokkaita he ovat olleet valitsemassa. Jos kansa saa väärää tietoa kaupungin tilasta ja ehdokkaiden kyvyistä, he ovat syyttömiä vaalitulokseen. Nyt taisi käydä juuri näin vai muistanko väärin: Juhlittiinko torilla menestystä ja messiasta vai syötiinkö makkaraa saatanan ja tuhotun kaupungin talouden vuoksi?

Katsokaa kiihkottomasti tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Mikäli intoa piisaa, katsokaa myös tarkastuslautakunnan aikaisempia kertomuksia ja perehtykäämme kaupunkimme talouden toteutumisten elinkeinosivujen tarjoamiin lukuihin. Kun näihin lyödään lisäksi faktat verojen ja taksojen korotuksista, alas ajetuista palveluista, miljoonilla myydystä kaupunkilaisten omaisuudesta, otetusta velasta, tomppeleille suunnatuista kannustinlisistä ja palkankorotuksista ja huuhaa hankkeista, huomaatte kaupungin menettääneen miljoonia. Entä mitä tuli vastineeksi, elinkeinoelämän kasvua ja hyvin vointia vai mitä? -Eipä tullut mitään hyvää: 3 000 asukasta on muuttanut pois, 1 500 työpaikkaa on mennyt, yritykset ovat vähentyneet kaupungissamme ja kuten edellä mainitsin palveluja on ajettu alas.

Olemme käyttäneet miljoonia kaupunkilaisten varoja ja omaisuutta ja tehneet rajusti miinusmerkkisen tuloksen saavuttamatta mitään konkreettista hyvää tilalle. Jos emme olisi tehneet em. miljoona manöövereja, ei ketään tarvitsisi nyt lomauttaa, voisimme investoida kaupunkimme parhaaksi ja saada tänne lisää asukkaita. Syytteiden sijaan hallituksen enemmistö ansaitsee kiitosta vastuun kannosta, suoruudesta ja avoimuudesta. Kuinka helppo olisi hallituksemme tilanne, jos se olisi päässyt korjaamaan talouttamme jo 2009 tilanteessa. Mutta silloin oli toinen hallitus ja nyt on nyt! 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

SIIRRYTÄÄNKÖ VIIMEINKIN VAPAAEHTOISESTA TOTALITARISMISTA VAPAASEEN DEMOKRATIAAN?

Viime syksyllä järjestetty Tontonmäen myyntitilaisuus keräsi väkeä todella hyvin. Mikäli tilaisuus olisi järjestetty toiseen ajankohtaan ja toteutettu äylyä käyttäen, olisi kauppojakin syntynyt. Ei sata ihmistä tule kymmenien kilometrien takaa vain katselemaan. Nyt he ketkä järkeä käyttämättä päättivät rakentaa Tontonmäen tietävät paikalla käymättä ja muilta kysymättä ettei näitä taloja kukaan osta! 
Syntyminen, tekeminen ja kuoleminen ovat ihmiselämän perusjutut. Ihan pienenä ja kovin vanhana ihminen tarvitsee apua, jotta voisi koikkelehtia menestyksellä maailman vaaroja väistellen. Vanhuutta kunnioitettiin tiedon- ja nuoruutta tulevaisuuden vuoksi. Ihmiskunnan aamussa yksilöllisiä piirteitä kunnioitettiin pakosta, vahvat hankkivat ruokaa ja puolustivat; nokkelat suunnittelivat jahtimanööverit ja sapuskat niin etteivät ne maistuneet aina samalta; syysiltojen ratoksi tarvittiin iäkkäitä sekä kokeneita jutunkertojia, jottei, täysin vatsoin vietetty luppoaika, kääntynyt joutilaisuuden vuoksi kiukuksi, riitelyksi ja kahakoiksi. Kaikilla, keistä oli hyötyä, saivat oman asemansa yhteisössä. Sen sijaan esim. ontuvien lasten ja mahojen naisten kohtalo muodostui varsin tylyksi, he vain syntyivät ja kuolivat, koska heistä ei ollut tarpeeksi hyötyä yhteisölle.

Ihminen on sosiaalinen otus ja aluksi sosiaalisuus oli varsin yksinkertaista. Kaikki elivät yhteisölle, vahvat määräsivät aluksi yhteisön säännöt. Kun yhteisö kehittyi ja yhteisöjen välinen kilpailu alkoi, kasvoivat älyn vaatimukset ja voiman sijaan yhteisön älykkäät saavuttivat vallan. Silti yhteisössä inhimillinen yksilöllisyys ei paljoa painanut, vaan rotko kutsui vajavaisia naisia ja lapsia. Kaiken menestysajattelun lähtökohtana oli jäsenen hyöty yhteisölle.

Ihmisen kehittyessä hänen elämänsä muuttui. Keräilyasteesta ja metsästyksestä siirryttiin paimentolaisuuteen, maanviljelykseen, teollistuneeseen yhteiskuntaan jne. Samalla yhteisön sisäiset käytösmallit muuttuivat. Ihminen kehitti esim. Jumalan omaksi kuvakseen, jotta hallitsisi yhteisöään ja kasvattaisi siitä vahvan muita yhteisöjä vastaan. Samoin kehitettiin aatteita ja ajatusmalleja, joko turvaamaan tai tuhoamaan vallassa olijat. Kehityksen taustalla oli tavoite luoda yhteisö, jossa jokainen sen jäsen voi yksilöllisiin kokemuksiin ja näkemyksiin nojaten osallistua yhteisten asioiden hoitoon eli yksilölle vapaa demokratia!

Mistä löytyy yksilölle vapaa demokratia? Se ei löydy pitkien listojen Ruotsista, sitä et löydä Usasta, et Venäjältä etkä edes avoimen toiminnan Sveitsistä. Miksi yksilöllinen vaikuttaminen on äärimmäisen vaikeaa yhteisössä? Jos tarkastelemme demokratioiden kehitystä, herää ihmetys siitä, miksi demokratia muuttuu vapaaehtoisesti diktatuuriksi ja totalitarismiksi? Mitkä ovat ne nimittäjät, jotka saavat ihmisen antamaan oman valtansa ylivoimaiselle aatteelle tai yksittäiselle henkilölle?

Löytyvätkö nämä ongelmat ainoastaan Neuvostoliitosta, kansallissosialistisesta Saksasta, Kuubasta jne.. Mitä tarvittiin, että kansa kääntyi vapaaehtoisesti em. maissa totalitarismin tielle? Tarvittiin poikkeuksellinen tilanne, johon kansa oli kyllästynyt tai johon kansa suhtautui jopa pelkoa tuntien - tarvittiin surkeutta, pelkoa, epätoivoa! Mitä kurjempaa ihmisellä on, sitä enemmän hän toivoo parempaa ja sitä helpompi hänelle on parempaa tarjota. Yleensä totalitarismi alkaa voimakkaasta, jopa uhmakkaasta kansaliikkeestä. Tämän seurauksena syntyy jotain parempaa ja usko paremman jatkumiseen ja kasvamiseen entistä paremmaksi. Näin esim. aikoinaan Saksassa siirryttiin demokratiasta diktatuuriin.

Entäpä miksi totalitaariset järjestelmät kaatuvat? Kun yhteisön valta keskitty yhdelle ihmiselle tai häntä nuoleskelevalle peesaaja laumalle, vähenee väkisinkin valtaa hallitsevan joukon tietämys ja aivokapasiteetti. Yksi ihminen kokemuksineen ja aivoineen ei voi pienen piirinsä kanssa tuottaa samaa tuloksellista aivotoimintaa kuin tuhannet ja miljoonat ihmiset. Tästä johtuen yhden henkilön ja muutaman peesaajan johtama yhteisö, kokonsa ja voimansa mukaan, alkaa väkisinkin synnyttämään, järjellä selittämättömiä, aivotoiminnan tuotoksia: sotia, keskitysleirejä, vainoja ja ”tontonmäkiä”.

Totalitarismi kaatuu siis aina omaan osaamattomuuteensa, mahdottomuuteensa ja rajallisiin älyllisiin voimavaroihinsa. Vallassa olijat kykenevät totalitarismissa pysymään vallassa hallitsemalla tiedotusta. Tiedottamalla annetaan kansalle kuva valtavasta menestyksestä ja vastaavasti epäonnistumisista vaietaan. Tiedottamalla herätetään myös pelkoa, jolla vaihtoehtoa tarjoavista tehdään pellejä, valehtelijoita ja jopa rikollisia. Lopulta totuudesta tulee totalitarismin pahin vihollinen. Mitä lähemmäs tullaan totalitarismin romahtamista, sitä rajuimmin konstein totalitarismin huipulla olijat taistelevat asemastaan. Heidän hallitsemansa tiedotusmonopoli vaikenee ja valehtelee yhä härskimmin.

Aina lopulta totuus voittaa ja totalitaristinen yhteisö kaatuu. Aikoinaan kansan, suurella riemulla, johtoon nostama suuri johtaja kokee nolon lopun ja hänet jopa häpäistään kuten Mussoliini tai Chaushesku. Salla yleensä entiset peesaajat muuttuvat johtajiensa teloittajiksi ja häpäisijöiksi, sillä enää heitä ei suojele totuudelta mikään. Kun totuus on saavuttanut kansan, saanut sen lähtemään kaduille purkamaan vihaa, vaatimaan itselleen oikeutta ja johtajien päitä vadille, tulee entisistä johtajien peesaajista takin kääntäjiä. Samat ihmiset ketkä veivät kansan sotien kärsimyksiin, rakensivat keskitysleirit ja ”tontonmäet”, eivät tiedä niistä enää yhtään mitään. He kieltävät omat ja entisen johtajansa teot – he ovat oppineet elämään valheessa ja yrittävät vieläkin hallita totuutta valheella!

Katsoessamme Uudenkaupungin muuttumista totalitarismiin verrattavaksi yhteisöksi, kannattaa hieman tutkailla historiaamme. Salaterän aikana pienestä rannikkokaupungista kasvoi teollisuuden turvin voimakkaasti kehittyvä rannikkokaupunki. Lahikaisen aikana kaupunki vakiinnutti asemansa ja tavoitteena oli mukava 25 000 asukkaan viihtyisä rannikkokaupunki. Kaupunki onnistui, lamasta huolimatta, lähes kaikessa, mihin se ryhtyi ja jos epäonnistumisia tuli, ne maksettiin omilla pois. Siirryttiin seuraavan johtajan aikaan ja kaupungin menestykselle tuli paineita: työttömyys kasvoi, yhteisöverot romahtivat. Kaikesta tästä selvittiin edelleen suht´ mukavasti omilla varoilla.

Alkoi haihattelun aika. Kaupunkilaisten rahoja lyötiin omaan telakkaan, Suureen seikkailuun, avaruusalusten ilmastointilaitetehtaaseen jne. Kaikki tämä tehtiin suuressa hurmassa ja uskossa parempaan. Tuolloin yksi mies nosti päätään mediassa. Kaikki mitä hän suunnitteli ja teki oli mahtavaa. Samalla äärimmäisen törkeästi mollattiin silloista kaupunginjohtajaa; saman kohtalon oli saanut kokea myös hänen edeltäjänsä. Mediasta oli tullut vallan väline – se nosti ja laski ihmisiä mielensä mukaan. Olimme kunnallisen totalitarismin ovella. Meillä oli menestystä lähi historiasa ja meillä oli visioita silloisessa nykyisyydessä ja ennen kaikkea MEILLÄ OLI RAHAA!

Tiedotusmonopolilla valtaapitävät hiljentävät opposition ja saavat osan oppositista jättämään luottamustehtävät. Vaihtoehtoja tarkoituksen hakuisesti mollaavalla tiedottamisella pidetään myös vastavoimat pois ehdokaslistoilta, sillä tuskin kukaan älyllinen tyyppi haluaa ryhtyä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, jos sen onnistuminen on epätodennäköistä ja todennäköisesti samalla menettää maineensa julkisen ryöpytyksen vuoksi. Tämä pitää etenkin nuorten perheiden älylliset voimat poissa oppositiohenkisestä poliittisesta toiminnasta, koska ennakoitavissa oleva julkinen mollaus koskisi ja sattuisi eniten heidän lapsiinsa.

Totalitarismiksi muuttuneessa näennäisdemokratiassa tärkein valtaa yllä pitävä voima löytyy aina tiedotusmonopolista. Sopivalla hehkutuksella, pelotteella ja vaikenemisilla pidetään kansa tyytyväisenä ja saadaan valtaapitäville myönteiset tyypit valtaan. Totuus on kuitenkin se, että valheessa ei voi elää loputtomiin, sillä totuus paljastuu aina: kun sota on hävitty, ei kansaan enää uppoa valheuutiset voitoista tai ihmeaseista, kuvat ja uutiset keskitysleireistä kääntävät kansan johtajiaan vastaan, samoin tyhjäksi jääneistä ”tontonmäistä” tule kansan skeptisyyden voimakkaasti kasvavia siemeniä. Lopulta totuus voittaa ja kansa vaatii päitä vadille. Yleensä tätä rajoittaa vain vadin koko, sillä viha saa vastavoimat toimimaan häikäilemättömän koston vallassa – jalka varpaasta ja käsi sormesta periaatteella.

Sanotaan, että valta pilaa ihmisen, mutta asia on toisinpäin. Ihminen pilaa vallan kautta aatteet, uskonnot ja yhteisöt! Voidaan kysyä ovatko nämä vallan pilanneet ihmiset huonoja, kieroja tai peräti pahoja? Kun leimataan muut häiriköiksi, kiusaajiksi, valeheilijoiksi, vaikka tiedetään asian laidan olevan totaalisen toinen, ollaanko silloin huonoja, kieroja ja peräti pahoja. Kun tietoisesti osallistutaan syyttömiä vastaan kerättyihin perättömiin nimilistoihin, ollaanko silloin huonoja, kieroja vai peräti pahoja. Kun suojellaan kaveria, jotta hän ei joutuisi korvaamaan yhteisölle aiheuttamia vahinkoja ja kun yritetään laistaa vastuu itse yhteisölle aiheuttamasta miljoonien vahingoista, ollaanko silloin huonoja, kieroja vai peräti pahoja?

Äkkiä jokainen meistä tuumii em. tilanteiden osalta: Ei muuta, kun pallo jalkaan ja poseen! Jos kuitenkin otamme asiaan hiukan perspektiiviä ja historiaa ja pohdimme herraa nimeltä Adolf Eichmann. Eichmannin synkkiä ansioita ei tarvinne kenellekään tarkentaa, mutta nostetaanpa esiin hänen oikeudenkäynnissään toimittajana mukana oleen merkittävän poliittisen filosofian auktoriteetin, juutalaista syntyperää olevan, Hannah Arenditin lausunnot miehestä. Arendt ei pitänyt Eichmannia pahana ihmisenä vaan heikkona ja moraaliltaan mielikuvituksettomana ja laiskana ihmisenä, joka sopeutui mukisematta, ilman syvällisempää pohdintaa, vallitsevan byrokratian käytäntöihin. Eli Hannah Arendtin mukaan Adolf Eichmann ei ollut sentään mukava mies vaan kuin kuka tahansa, keneltä puuttui sisäinen ryhti sekä rohkeus tai mielikuvitus kyseenalaistaa annetut määräykset.

Jos juutalainen filosofi on, taustojen ja tapahtumien tarkan selvittämisen jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että Eichmann oli tavallinen kulkevainen, joka vain hairahtui vallitsevan byrokratian uhriksi, niin kuinka me voimme tuomita omia pikku mokaajiamme? Mielestäni meidän ei tule heitä tuomitakkaan. He korvaavat yhteisölle aiheuttamansa vahingot ja poistuvat kuvioista takapiruineen. Takapirujen poistuminen on välttämätöntä, sillä mitään kytkentöjä menneen totalitarismin kermaan ei pidä olla. Heistä ei ole kuin haittaa ja he eivät enää kymmenien vuosien jälkeen opi uusille tavoille. Lisäksi heidän kytkentänsä jäävät elämään, kuten aikoinaan Eichmannia jahdatessakin kävi. Sen enempää yhdysvaltalaiset kuin länsi-saksalaisetkaan eivät kertoneet Eichmannin lymypaikkaa hänen etsijöilleen – kerran kaveri aina kaveri, yhteisöstä viis!

Meidän totalitarismin viimeiset korahtelut käytiin vaalien alla. Tuolloin vaiettiin totuudesta ja juhlittiin valhetta tuhansien makkaroiden voimin. Tämän mahdollisti määrättyjen päättäjien ja median kontrahti. Asioita äänestettiin yli vaalien eikä niistä kerrottu kansalle. Vaalien lopputulos näytti takaavan vanhan vallan jatkumisen, mutta jo ennen vaaleja taustalla piillyt tyytymättömyys puhkesi kukkaansa. Kokoomuksessa aivotoiminta, keskustelu ja demokraattia syrjäytti medialla sekä muilla ulkoisilla voimilla tuetun ja jopa muualta ohjatun junttauksen. Kokoomus lähti nostamaan asioita asioina esille, kaikkien kanssa keskusteltiin ja kaikkien näkemyksiä kuunneltiin.

Nyt myös paikallisissa demareissa rintamalinjat rakoilevat. Työväenpuolueen työläiset eivät halua sulattaa muualta kauko-ohjattua käskytystä, tätä seuraavaa salailua ja valehtelua. Demareissa on odotettavissa muutos. On kokonaan toinen asia kuinka nopeasti puolueen sisällä kytevä tyytymättömyys roihahtaa liekkeihin ja entiset johtajat polttavaksi rovioksi. Syttyykö rovia seuraavassa valtuustossa, kun esille nostetaan Tontonmäki ja tarkastuslautakunnan kertomus? Puolueen valtuutettujen kanssa käydyissä keskusteluissa äänen painot ovat sellaisia, että ne kuvaavat suurta tyytymättömyyttä ja muutoksen tarvetta.


Keskustassa ja Vasemmistoliitossa ei ihmeempää käymistilaa ole. Molempien puolueiden nykyiset napaihmiset ovat, pitkänlinjan kaupunkimme talouden tuhoajia ja siten historiansa vankeja, joten aktiviteetti näissä ryhmissä mennee kaupunkimme kehittämisen ja talouden kuntoon saattamisen sijaan omien mokien peittelyyn. Karmeimmalta tuntuu, kun aikoinaan realiteeteille sokea Tontonmäen rakentamisen siunaajaa huutaa nyt: Ei sinne muuta kukaan! Näitä Tontonmäkeen liittyviä ääripäitä yhdistää niiden esittäjässä se, että niin rakentaminen kuin tuomio myyntiyrityksille tapahtuu ilman omaa aivotoimintaa, ilman tietoa ja ilman muiden kuuntelua. Tällainen toiminta ja sen taustalla häärivät ihmiset pystyvät suojelemaan ryvettyneitä kavereitaan, suoltamaan yleispäteviä korulauseita, mutta konkreettisiin ongelmiin he eivät pysty puuttumaan. Tämän vahvistaa pieni perehtyminen samojen ryhmien aikaisempaan toimintaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi.

Kuten missä tahansa yhteisön sisäisessä voimakkaassa muutostapahtumassa, niin meilläkin, pitää lähteä uusin toimin ja voimin luomaan uutta. Vanha valtaeliitti on pistettävä syrjään, kytkennät vallan lonkeroihin kuten mediaan on katkottava totaalisesti. Vai tarvitsemmeko me jotain siirtymävaiheen ”jeltsiniä” heilumaan ja sähläämän sen sijaan, että ryhtyisimme välittömästi ja suunnitelmallisesti kaupungin kehittämisen ja talouden kuntoon saattamisen vaatimiin toimiin? Myös entisen totalitaarisen valmistelun tekijät pitää heittää sivuun. Kaupunkimme on ajettu sellaiseen sellaiseen rapakuntoon, ettei tämä kone selviä enää siitä, jos pisarakin vanhaa öljyä jätetään vaihtamatta. Selittelyjen aika on ohi! Nyt on siirrtyvävä avoimeen keskusteluun, erilaisten mielipiteiden kunnioittamiseen ja vaihtoehtoiseen valmisteluun. Näin nostamme poliittisen kulttuurimme totalitarismista yksilöjen väliseksi keskustelevaksi yhteisten asioiden hoidoksi eli vapaaksi demokratiaksi!

tiistai 4. kesäkuuta 2013

NYT KAIVATAAN JO SYYLLISIÄ, LAHTINEN JA KONEKIVÄRI MENI KORKOJEN KANSSA!




 Kaksi ja puolimiljoonaa kaupunkilaisten euroja meni tähän. Tämän vuoksi kaupunkilaisille tärkeitä palveluita ajetaan alas. Pitääkö tämäkin hyväksyä kuittauksella: SITÄ TIKULLA SILMÄÄN, JOKA VANHOJA MUISTAA?

Ensinnäkin nyky tilanteesta pisteet hallitukselle ja kaupunginjohtajalle! Tontonmäen traaginen rahatilanne tuotiin julkisuteen ja valtuuston päätettäväksi. On hienoa ettei ongelmaa salattu, kuten entisen toimintakulttuuriin toimintakuvioon olisi kuulunut. Sopii myös pohtia, jos hallituksen puheenjohtajaksi olisi aikoinaan valittu median suosikki, tietäisimmekö Tontonmäen tilanteesta mitään? Nyt ongelma on esillä, joten se synnyttäköön ratkailumallien singahtelun.

Tontonmäkeen tarvitaan 850 000€! Tuskinpa tuo tarve on syntynyt tänään, eilen, viime viikolla tai kuukausi sitten. Tuskinpa tuon summan syntyminen on ollut ennustamattomissa eli edellinen hallitus varmaankin tiesi Tontonmäen tarpeet ja osasi sisällyttää sen kaupungin säästöpuitteisiin. Kyseinen summa on suurempi kuin esim. koko sivistyspalvelukeskukselle kaavailtu säästötarve, joten sopii kysyä miksi ja mihin meillä esim. opetuksesta säästetään?


Tontonmäen yhtiö on pyörinyt vuosia kaupunkilaisten riesana jo muutaman vuoden ja nyt tämän 850 000€ jälkeen lienee sopivaa epäillä, onko yhtiön johdossa riittävästi taitoa ja sitoutumista kaupungin ja sen asukkaiden edunvalvontaan? Olisikohan viimeinkin paikallaan vaihtaa toimimattoman yhtiön vetovastuu? Jokainen voi kuvitella sallittaisiinko tällaista toimintaa jossain yksityisessä yrityksessä ja mitkä olisivat nyky saldon seuraukset?



Tontonmäki alkoi julmetulla hehkutuksella, jonka mukaan se oli varma ja välttämätön sijoitus kaupungillemme. Kun katsomme Tontonmäen surullista syntyä, sen murheellista ehostusta ja pikku hiljaa rapistumiseksi kääntyvää olotilaa, on ehkä oikeutettua udella: KUKA ON TÄSTÄ  VASTUUSSA, ESITTELIJÄ VAI PÄÄTTÄJÄT? Rakennelma kustantantaa kaupungille vähintään 2,5 miljoonaa euroa eli vuotuisen veroäyrin verran. Eikö tuolla summalla olisi kaupungin tässä tilanteessa jotain muutakin käyttöä? Tontonmäki valmisteluineen ja välivaiheineen on pengottava juuriaan myöden, tätä ei voi enää kuitata perinteisellä lausahduksella: SITÄ TIKULLA SILMÄÄN, KUKA VANHOJA MUISTAA - KATSOTAAN ETEENPÄIN! Kun katsomme rehellisesti eteenpäin, näemme Tontonmäen ja muiden haihatteluiden maksut, joten koko elinkeinopaletti on hoonattava rehellisin voimin.

Lahtinen voi uhrata itsensä ja menettää mukanaan konekivärin, silloin jäämme kaipaamaan Lahtista ja konekivääriä, emmekä kaipaa syyllisiä. Mutta kun lahtiset ja konekivärit alkavat hävitä kuin liukuhihnalta, on pakko etsiä kaiken aiheuttajaa eli syyllistä. Mielestäni nyt viimeistään olemme saavuttaneet tämän pisteen - on pakko etsiä syyllistä ja estää katastrofimme kasvaminen hallisemattomaksi!

Samalla tulee mieleen sellainenkin seikka: Miksei Tontonmäen myymiseksi ole tehty juuri mitään, sillä käypiä ehdotuksia on esitetty aina valtuustoaloitteita myöden? Käsittääkseni turkulainen mainostoimisto on saanut vuosia markkinoida Tontonmäkeä saamatta yhtään taloa kaupaksi. Mikähän on tuon mainostoimiston osuus tarvittavasta 850 000€? Oli miten oli Tontonmäki nimi kuvaa hyvin suunnittelijoitaan ja rakentamisen siunaajiaan. Tonto on espanjaa ja tarkoittaa tyhmää!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Tontonmäen munaus yritettiin välttää!

Aikoinaan yritettiin välttää Tontonmäen munauksen syntymistä. Tuolloin hankkeen perusteisiin nojaava vastustaminen oli kiusausta, häiriköintiä ja valehtelua. Tontonmäelle oli, ESITTELIJÄN MUKAAN, jonoksi asti muuttamassa lapsiperheitä ja autotehtaan ulkolaisia työntekijöitä.


Eipä ole näkynyt lapsiperheitä eikä autotehtaan ulkolaisia työntekijöitä muuttaneen vuokralle Tontonmäkeen. Mutta jäihän meille halli... eipä hallia vaan seitsemän talon rahareikä. Kaupunki on mukana talot omistavassa yhtiössä, jonka velka alkaa hipoa kahta miljoonaan euroa. Lisäksi Tontonmäkeen on uponnut yli 300 000€ kaupunkilöaisten rahaa.

Kaiken tämän jälkeen talot ovat vieläkin tyhjillään, kaupungin murheena ja tuottamattomana, jatkuvasti kasvavana kulueränä. Oliko sittenkin niin, että TÄSSÄKIN ASIASSA MEDIAN TUOMITSEMAT VALEHTELIJAT OLIVAT TOTUUDEN PUHUJIA JA MEDIAN TUOTUUDEN PUHUJIKSI JULISTAMAT OLIVAT VALEHTELIJOITA?
perjantai, 26. kesäkuu 2009

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Ohjeita hyvälle journalistille!

Ammatillinen asema

"1.Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

  2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

4.Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.

 6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.

 7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.

 Yksityinen ja julkinen

 26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

  27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä .

 28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.

29. Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta.

 30. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

 31. Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.

 32. Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.

 33. Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin.

 34. Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.  

35. Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen."

 Näin Journalistiliiton journalistin ohjeissa. Jokainen voi pohtia tämän kylän journalismin tuloshakuisuutta ja kaksinaamaisuutta ottamalla läpyskän käteensä. Armottoman sananvapausjeesustelun ohessa vaietaan tarkastuslautakunnan arviointiraportista. Mieleen herää väistämättä kysymys, kuinka nämä ihmiset kehtaavat ja eikö heille mikään muu ole pyhää kuin oma ja kaveripiirin etu.

Yhden journalistiohjeen annan paikallisille jeesustelijoille ja ns. toimittajille: Kun jututatte kaikkia tasapuolisesti ja uutisoitte kaiken totuudenmukaisesti, ei tule jälkipuheita, jälkikäteen kiukkuisia puhelinsoittoja eikä asiat jää painamaan omaatuntoa. Tuo jälkimmäinen tehnee kipeää ja pistää selittelemään viimeistään siinä vaiheessa, kun enää ei ole häntä, keneltä olisi aikaa sitten pitänyt pyytää anteeksi. Toinen neuvoni on vielä yksinkertaisempi: Kun puhuu ja kirjoittaa totta, ei tarvitse muistella sitä, mitä tuli sanottua tai kirjoitettua!