torstai 28. helmikuuta 2013

SE KUNTALIITOKSESTA:TÄÄLTÄ TULLAAN RAUMA!



Hallituksen väsäämä kuntaliitoshöpötys on juuri sitä, mitä siltä suunnalta sopii odottaa: Mielikuvituksettomuus, osaamattomuus, näköalattomuus ja epärealismi paistavat läpi niin, että se häikäisee aina Mariaanien haudan syvimmissä sopukoissa. Ensinnäkin Uudenkaupungin talous on niin huonossa kunnossa, että liittämällä Uusikaupunki pienempiin naapureihinsa, sotketaan vain näidenkin talous. Toiseksi tästä seuraa auttamatta se, että tulevaisuudessa Vakka-Suomi pilkotaan ja tämä kulmakunta tullaan liittämään osaksi Raumaa. Raumalla on riittävästi asukkaita maksamaan Uudenkaupungin päättäjien vuosien varrella tekemät miljoonavirheet. Ainoa realistinen kaupungin pelastaminen lähtee kaupungin kehittämisestä ja tehtyjen, kaupunkilaisille miljoonia euroja maksaneiden, elinkeinosatsauksien hyödyntämisestä. Tätä sanotaan kehittämiseksi, mutta meillä kehittäminen ja positiivinen realismi ovat aina olleet vieraita ajatuksia vallassa keikkujille!

Osaamattomuus on mahtavasti edustettuna kaupunginhallituksen pöydän ympärillä! Lukuisat pöydän ympärillä istujat ovat jo kerran aikaisemmin olleet ajamassa kuntaa konkurssitilaan ja pakkoliitokseen. Nyt nämä samat tahvot toistavat eilispäivän virheensä. He yrittävät maksattaa itse, vuosien varrella, siunaamansa ja kaupunkilaisten osittain maksamat taloudelliset munaukset naapurikunnilla. Tämän sijaan näiden tahvojen tulisi hyödyntää kaupunkiin syntyviä työpaikkoja uusien asukkaiden ja veronmaksajien saamiseksi tänne. Mikseivät he toimi realistispositiivisesti ja järkevästi?  Realismi, positiivisuus tai järkevyys ei kuulu heidän pirtaansa, tämän osoittaa heidän toimintansa tarkastelu. Jos näin ei olisi, olisivatko he olleet siunaamassa ”janhuankaavoja”, ”tontonmäkiä”, perustamassa kaupungin piikkiin telakoita, siunaamassa suuria seikkailuja, lakkauttamassa kouluja, reissaamassa Unkariin jne. jne.! Järkevyys ei vaan sovi näiden tahvojen kunnalliseen toimintaan. Heidän käytännön toimintansa osoittaa tämän ja se on maksanut uusikaupunkilaisille miljoonia ja se tulee maksamaan miljoonia naapurikuntalaisille aina Raumaa myöten.  Saatetaan kuntaliitoksen yhteydessä tehdä toisenkinlaista historiaa eli hallituksen ympäriltä saattaa löytyä heitä ketkä tekevät kuntien hävityksessä hattutempun! On hävitetty yksi ollut kunta, hävitetään yksi oleva kaupunki ja hävitetään vielä yksi tuleva kunta. Alkaa pian olla tahvojen Colteissa lovia kuin Jesse Jamesilla konsanaan!

Yleensä kunta joka ajautumassa pakkoliitokseen naapuriensa kanssa tekee asukkailleen, kauas kantoisen, viimeisen palveluksen.  Kunta aloittaa henkitoreissaan rajun investoimisen, näin se turvaa asukkailleen hyvät liitoksen jälkeiset palvelut sekä modernit elämisen puitteet. Meidän kymmenet vuodet vallassa olleet, jo yhden kunnan hautaan ajaneet, tahvot toimivat tässäkin asiassa kuntalaisen edun vastaisesti. Liitoksen jälkeen meillä palvelut ja modernit puitteet loistavat poissaolollaan. Välivaihe kunnassa Vakka-Suomessa paremmat elämisen puitteet lapsiperheille löytyvät keskustan sijaan esim. nykyisestä Vehmaasta ja Laitilasta. Lisäksi uuden kunnan reunoilta on lyhyt matka isompien keskusten palveluihin kuten Turkuun ja Raumalle! Tämän kehityksen seurauksena kaupunkimme asuntojen hinnat tulevat romahtamaan. Autotehtaan nousupiikki ja soijatehtaan aloitus nostanevat hetkelliseti asuntojen hintoja tulevana syksynä. Hintatason korkealla pysyminen kestänee ensi vuoden kevääseen. Joten vielä ei ole asunnon myynnin aika!

Onnettomien päättäjiemme ansiosta huoltosuhteemme saattaa korjaantua yllättävällä tavalla. Kun tähän asti kaupunkimme työikäinen väestö on paennut lastensa kanssa sinne, missä satsataan lapsiin ja lapsiperheisiin, on tänne kuitenkin muuttanut halpojen asuntojen perässä ikäihmisiä. Asuntojen lisäksi ikäihmisten muuttohalukkuuteen on positiivisesti vaikuttanut sairaalamme olemassa olo. Nyt kun päättäjät ovat kylväneet synkkyyttä sairaalamme päälle ja täällä alkaa, päättäjien toiminta tuntien, po. laitoksen alasajo, alkavat ikäihmisetkin muuttamaan pois Uudestakaupungista. Samojen päättäjien vuosia jatkunut toilailu on petroskoinut katukuvamme ja kaupunkimme yleisilmeen. Sairaalan loppuminen siirtää kaupunkikuvan muutoksen uudelle tasolle voidaan puhua bagdadisoitumisesta.

Jotta edellä mainitut skenaariot eivät toteutuisi pahimmalla mahdollisella tavalla, on meidän pidettävä kynsin ja hampain kiinni nykyisestä aluesairaalastamme. Nykyisellään se takaa laadukasta hoitoa ja TYKSin palvelut kaupunkimme asukkaille. Sairaat eivät voi edes meillä olla säästökohde vaikka lapset ja vanhukset sitä jo ovat. Kuten läpyskässä tänään todetaan, on meidän pidettävä kiinni sairaalastamme ja sen TYKS-taustasta. Jos onnettomat päättäjätahvot pääsevät kyvyttömyydellään sorkkimaan aluesairaalaa ja ajamaan sitä alas, lapsiperheiden lisäksi ikäihmiset alkavat muuttamaan täältä pois.

tiistai 26. helmikuuta 2013

KUKKAAN EI VÄLITÄ KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖISTÄ!




Jos työyksikössä järjestetään haastattelutilaisuuksia ja kokouksia, joissa luottamushenkilöt ja virkahenkilöt soimaavat törkeästi työntekijöitä, jättää se ikävän jälki maun tilaisuuksista ja organisaation osaamisesta. Kun jossain valitaan sopivaa johonkin tehtävään, ei pätevyydellä tai kokemuksella ole valinnassa mitään sijaan, vahvistaa se em. kuvaa po. organisaatiosta. Toisaalta tämä toimita on aivan selvää, sillä eihän yleensä epäpätevät esihenkilöt halua itseään pätevämpiä alaisia, joiden varjoon he itse jäisivät. Kun tähän lisätään esihenkilön itsetunto-ongelmat ja musta mieli sekä pahansuopa elämän asenne, on hänen alaistensa asema äärimmäisen hankala. Esihenkilö saa äänensä kuuluville, hänhän on sorrettu pikkureppana, joka istuu päättäjäkerman kanssa samassa pöydässä. Sen sijaan hänen alaisensa eivät saa ääntään kerman korviin, kun esihenkilö sukkuloi oikeissa pöydissä ja suodattaa totuuden.


Luottamushenkilö on vastuussa kaikista kaupungin henkilöstöön kuuluvista immeisistä. Jos on henkilökohtaisesti tekemisissä onnettoman, ongelmaisen, harhaluuloisen, omaa varjoaan säikkyvän, jopa itselleen valehtelevan surkean reppanan kanssa, alkaa tätä väkisinkin sääliä. Jos tämä reppanaihminen on syvimmiltään paha, häikäilemätön, itsekäs ja älykäs, osaa hän reppana-roolissaan manipuloida lähiympäristöään. Kun moiseen ongelmapersoonaan lyödään kaiken mausteeksi epäpätevyys, niin esihenkilönä kyseinen tyyppi kävelevä pommi. Kaikki tarvitsevat tukea ja kaikkein eniten sitä tarvitsee kyseinen ongelmatyyppi. Mutta häntä täytyy todellakin auttaa ja päästää ongelmistaan sekä asettaa tehtäviin, joihin hänen pätevyys riittää, muuten hänen alaisensa elävät työpaikoillaan arjen helvetissä!


Palataanpa kahden kappaleen kuvitteellisuuden jälkeen oman kaupunkimme käytännön ongelmiin. Jos työnantaja on tyytymätön työntekijän toimiin, joutuu hän jossain vaiheessa keskusteluihin henkilöstöjohtajan kanssa, joka pahimmassa tapauksessa näyttää työntekijälle ovea. Näin henkilöstöjohtaja hoitaa ikävän tehtäväänsä työntekijöiden esimiehenä. Mutta entäpä, jos työntekijä tunteekin tulleensa kohdelluksi väärin ja on esim. vainon tai työpaikkakiusauksen uhri. Kenelle meidän kaupunkimme työntekijä tekee tässä tapauksessa ilmoituksen ja keneltä hän saa henkistä tukea? Hän kääntyy henkilöstöjohtajan puoleen. Itse en tavallisena kuntalaisena tiedä, mutta epäilen kuviossa olevan kahdella jakkaralla istumista ja suoranaista laittomuutta.


Oma lukunsa on siinäkin, jos työpaikkakiusausilmoitus tehdään henkilöstöjohtajan esimiehestä. Näinhän tapahtui menneen vuoden maaliskuussa ja mitä tapahtui? Lain määräämässä ajassa ei tapahtunut yhtään mitään. Jopa asiasta tietoiset kaupunginhallituksen ja puheenjohtajiston jäsenet vaikenivat ja yhä vaikenevat asiasta. He vaikenevat siitä yhä, sillä konsensus pelaa hyvä veli kuviossa: KAVERIA EI JÄTETÄ, KAIKKI MUUT KYLLÄKIN JA KAUPUNGIN TYNÖTEKIJÄ JÄTETÄÄN ENSIMMÄISENÄ!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

VIRKAHENKILÖILLE KIITOKSET YHTEISTYÖSTÄ!

Olin ehkä se valtuutettu, kuka käytti eniten esityslistojen lopussa olevia lisätieto lähteitä. Syy tähän oli kovin yksinkertainen: Kaupunkilaisten parhaaksi toimimiseen tarvitaan tietoa, jota ei koskaan voi olla liikaa. Varsin usein kävi myös niin, että sain viedä kaupunkilaisten toiveita ja terveisiä virkahenkilöille. Useimmiten niin valmisteilla olleet valtuustoaloitteet kuin niiden seuranta vaati yhteistyötä virkahenkilöiden kanssa.

Nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajan kanssa sain työskennellä yhdessä peräti kahdeksan vuotta. Ilolla voin todeta, että hän toteutti lukuisat kaupunkilaisten toiveet ja parannusehdotukset. Joskus yhteistyö aiheutti kipinöintiä ja kunnollista sellaista, mutta pääsääntöisesti yhteistyöstä jäi minulle todella hyvät muistot. Nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajan noudatti esimerkillisesti avoimuutta; tehtyään viranhaltijapäätöksen, hän ilmoitti siitä välittömästi lautakunnan jäsenille.

Kamreerittaren kanssa käytiin jonkin verran keskusteluja ja jouduin muuttamaan hänestä, muiden katkerien virkahenkilöiden minulle markkinoiman, näkemykseni. Kamreeritar ei ole mikään " Numero-Niina", keneltä on helmitaulun helmet pudonneet lattialle. Hän yrittää, kyvyiltään rajallisessa organisaatiossa, toimia kaupunkilaisten parhaaksi. Kun hän tuntee organisaationsa kyvyt, hän ei halua ottaa suunnitelmissa pienintäkään riskiä. Jos olen jotain tietoa kamreerittarelta pyytänyt, on hän sen aina minulle toimittanut. Merkittävin yksittäinen juttu, josta nostan kamreerittarelle hattua, löytyy hallituksen esityksestä, jota hän ei suostunut esittelemään. Tuossa esitystekstissä hallitusta yllytettiin ryhtymään minua kohtaan oikeustoimiin!

Arkkitehdin kanssa oli jopa sopimus siitä, että voin, tietoja tarvitessani, soittaa hänelle koska tahansa. Näin myös tein. Lisäksi olin arkkitehdin kanssa melkoisesti tekemisissä valtuustoaloitteiden valmistelun ja niiden seurannan osalta, kaikki tämä sujui hyvin. Hänen kanssaan keskusteluyhteys toimi mainiosti ja kaikesta jäi pääsääntöisesti hyvä kuva. Arkkitehdille nostan eniten hattua hänen toimimisesta Tontonmäen loppukesäisessä markkinointitilaisuudessa. Arkkitehdin ansiosta, taloja olisi mennyt kaupaksi niin Tontonmäeltä kuin muualtakin kaupungista, mutta tilaisuuden suunnitellut mainostoimisto mokasi pahasti.

Sosiaalijohtajan kanssa en isommin ollut tekemisissä. Mutta ne kerrat kun se tapahtui, kaikki me paremmin kuin hyvin. Yleensä kyseessä oli kaupunkilaisen toiveet ja terveiset, jotka po. virkamies käsitteli asiallisesti, nopeasti ja kaupunkilaista opastaen. Arkkitehdillä tai sosiaalijohtajalle ei ollut mitään sitä vastaan, jos heille ongelmiaan esittävä kaupunkilainen halusi minun olevan mukana keskusteluissa.

torstai 21. helmikuuta 2013

KYMMENEN PISTETTÄ LÄPYSKÄLLE!



Tämän päiväinen läpyskä ansaitsee hatun noston. Siinä nostetaan esille luovuuden osuus kaupungin toimintojen kehittämisessä. Tänne valmistuu melkoinen soijatehdas, joka taas mahdollistaa soijan jatkojalostuksen ja jatkojalostukseen liittyvän koulutuksen. Missään muualla Suomessa ei ole vastaavaa laitosta, joten luulisi kiinnostusta löytyvän aina yliopistotasoa myöden. Taidamme olla läänin ainoita kaupunkeja, jossa ei ole korkeakoulujen tai yliopiston yksiköitä ja jossa ei ole päätösvaltaa kuin perusopetus- ja lukiotasolle. Soija antaisi meille mahdollisuuden laajentaa kaupunkimme onnettomia opiskelumahdollisuuksia. Kun otetaan huomioon valtakunnan hallituksen opetusta alas ajava linja, lisäisi soijaan liittyvä opetus kaupunkimme jopa kansainvälistä vetovoimaisuutta.


Ekasta ja sen kohtalosta on ollut melkoisesti puhetta viime aikoina. Useat kaiffarit ovat havainneet, että kauppa kulkee kohti loppuaan. Sieltä on työntekijöitä pistetty pihalle ja samalla Ekassa on nostettu tuotteiden hintoja. Yhdistelmän merkittävin seuraus on ollut asiakaskato. Jokainen näkee Ekan viime hetkien olevan käsillä. Eka osoittaa esimerkillään elintarvikekaupan merkityksen ostokäyttäytymisten heijastumisesta lähitienoille. Ekan alamäen myötä liikekiinteistöt ovat tyhjentyneet sen lähellä. Siispä toimiva toimija Ekan nykyisiin toimitiloihin saa keskustamme kaupallisen toiminnan toimimaan ja pitää kaupunkilaisten rahat takaamaan toimivaa toimintaa toimivassa kaupungissa.


Jospa Kristiina Salo ottaisi hommakseen markkinoida kaupungin tyhjiä kiinteistöjä, jotta kaupunkiimme saataisiin yritysten välistä kilpailua niin uusien pienten, yrittäjä vetoisten, liikkeiden kuin niidenkin liikkeiden myötä, joissa ihmiset käyvät nyt Turussa ostoksilla. Miltä tuntuisi ,jos Eka muuttuisi Turun kauppahallin tyyliseksi kauppojen kavalkadiksi tai ostoskeskukseksi, josta löytyisi H&M, Dinsko, Dressmann jne.. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä tv-mainosten perässä Turkuun ostamaan em. liikkeiden tarjouksia, niin uusikaupunkilaiset kuin laitilalaiset tulisivat valtakunnallisten palvelujen perässä tänne. Se työllistäisi ja pitäisi ostosmarkat turvaamassa toimivuuden palauttamista toimivaksi toiminnaksi toiminnan kaupungissa!

lauantai 16. helmikuuta 2013

LUOTTAMUSHENKILÖT: KUUNNELKAA KAMREERITTAREN FAKTOJA, MUTTA INVESTOIKAA ROHKEASTI!




Kamreeritar yritti puhua Naantalissa 2009 kovia sanoja kaupungin tulevasta talouskehityksestä, mutta hänen suunsa suljettiin. Jos hän olisi saanut puhua loppuun ja häneen puheeseensa olisi tartuttu tarvittavalla vakavuudella, olisiko taloutemme nyt kunnossa ja kykenisimmekö investoimaan omalla rahalla kasvuun? Ehkäpä me olisimme saaneet talouden kuntoon, kuten naapurikunnatkin saivat. Tuolloin kamreeritarta ei kuultu eikä kuultu silloinkaan, kun valtuusto äänesti meidän selviävän lamasta ja hommasi lähes muutaman miljoonan edestä lisää miinusta talouteemme. Nyt eletään siinä tilanteessa, joka perustuu menneen valtuustokauden aikaiseen uskoon ja sen varassa tehtyihin päätöksiin.

Viimeistään nyt on aika ottaa kamreerittaren puheet vakavana faktana. Hänen tehtävänsä on pitää huolta taloudesta ja tehdä se mahdollisimman kylmästi ja varmasti lukuihin nojaten. Siis jo virkansa puolesta kamreeritar suhtautuu penseästi kaikkeen epävarmaan riskin ottoon. Talousihmiset eivät koskaan ole innovatiivisia riskien ottajia ja kasvuun satsaavia toimintojen kehittäjiä, he pyrkivät aina sopeuttamaan kulut olemassa oleviin VARMOIHIN TULOIHIN. Talousihmiset laskevat, heidän toimintansa perustuu varmoihin faktoihin ja kokemuksiin. Tästä maksetaan myös meidän kamreerittarellemme ja hän on niin palkkansa kuin palkankorotuksensa ansainnut!
Hyvän johtajan tehtävä on organisaationsa kehittäminen kasvuun nojaten. Hänen on pyrittävä luomaan uuttaa, jotta organisaatio kehittyy, tuottaa entistä enemmän entistä tehokkaammin. Jos johtaja ei kykene em. kehittämiseen, hän on turha – talousjohtaja hoitaa hänen olemattoman kehittämisensä. Jos Toyotaa olisi vuonna 1965 johtanut, silloisiin lukuihin tuijottanut ja niihin yhtiön toiminnan sopeuttanut talousjohtaja, ei Toyotasta olisi koskaan kasvanut maailman suurinta autonvalmistajaa. Sama pätee puhelimissa Nokiaan ja, ikävä kyllä Samsungiin. Toimipa organisaatio alalla millä tahansa, se toiminnan perusta ja tulevaisuus nojaa aina olemassa oleviin talousfaktoihin, toimintaympäristöön ja omaan osaamiseen.
Kaupunkimme talous on kuralla - se on ikävä fakta. Sen sijaan toimintaympäristössämme olemme selkeä kirkas helmi – muualla irtisanotaan ja lomautetaan, meillä syntyy uusia työpaikkoja. Omaa osaamistamme ei voida pitää kovinkaan häävinä – myös talouden lisäksi, kaikki toimintaamme kuvaavat faktat ovat miinuksella. Momenttumien ja mahdollisuuksien hokeminen ei riitä, täytyy myös tehdä jotain. Eikä pelkkä tekeminenkään riitä, jos ei osaa tehdä sitä, mitä vaaditaan. Ensimmäiseksi meidän on tarkasteltava organisaatiomme laatua. Tarkastelu on tehtävä ilman vainoja ja kavrien/kaverittarien suojelua.  Kylmät faktat puhuvat puolestaan, ne kertovat kuka sai aikaiseksi ja mitä. Tämä tarkastelu ja sen pohjalta toimiminen avaa ainoan oven, jonka takaa alkaa luottamushenkilön lain velvoittava toiminta: TOIMINTA KUNNAN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI!
Uudenkaupungin toimintaympäristössä eli lähikunnissa satsataan voimakkaasti lapsiin ja nuoriin. Laitilaan valmistui uusi hieno koulu, Mynämäen lukio on valtakunnan kärkeä, Eura pistää reilut 10 miljoonaa euroa liikuntapuitteisiin, Vehmaalle tuli uusi liikuntahalli, samoin Mynämäelle ja Laitilaan suunnitellaan kunnollista liikuntahallia. Jopa puolta pienemmiltä paikkakunnilta löytyvät hiekkatekonurmet niin jalkapallolle kuin pesäpallolle. Meillä pesäpallo on kuollut, sateisena kesänä jalkapallojuniorit joutuvat pelaamaan pelinsä muualla ja yleisurheilussa lapsitoiminta on yhden koripalloilijan varassa. Kun vielä todetaan, että Tontonmäelle, jonne lapsiperheet eivät muuttaneet, koska siellä ei ollut lapsille mitään, kaavaillaan nyt lapsikylää, voi jokainen todeta ykskantaan: TÄSTÄ LÖYTYY MAHDOLLISUUKSIA KEHITTÄMISELLE, MUTTA TÄMÄN HYVÄKSYMINEN EI OLE KEHITTÄMISTÄ VAAN KUOLIAAKSI SÄÄSTÄMISTÄ. Meillä ei joko tunneta tai meillä ei välitetä realiteeteista – ei omista eikä naapurin.
Ihmiset eivät enää muuta työpaikkojen perässä, asuinympäristön turvallisuus, palvelutaso ja vapaa-ajan puitteet ratkaisevat uuden kotipaikkakunnan ja lapset ovat tässä tärkeässä roolissa. Kukaan ei vie lastaan nykyistä asuinpaikkaa huonompaan paikkaan asumaan. Kun palveluita kehitetään yksityisellä sektorilla, luodaan samalla uusia työpaikkoja. Tämän toteutuminen tarvitsee uutta toimivaa elinkeinopolitiikkaa. Oikea vastaus oikeisiin toimiin löytyy vastauksesta kysymykseen: Miksi uusikaupunkilaiset vievät rahansa Raision Myllyyn?  Jos yksityinen sektorimme olisi laajempi ja kilpailua enemmän, jäisi raha omalle paikkakunnallemme työllistämään uusikaupunkilaisia ja rahoittamaan heidän julkisia palvelujaan.
 Eikä kaupungin tarvitse tukea yksityistä sektoria. Sille täytyy vain osoittaa toimintapuitteet ja näitä puitteita meiltä löytyy yllin kyllin jo Alicenkadun varrelta. Kun kohta Eka lopettaa lopullisesti, voidaan keskustastamme puhua aavekaupunkina, joka kelpaa ainoastaan taustaksi elokuviin, jotka kertovat 70-luvun neuvostoliittolaisesta pikkukaupungin arjen ankeudesta. Kuinka joku ulkopuolinen kokee keskustamme vetovoimaisena, jos oma väkemmekin karttaa sitä jo lauantai 13.00 jälkeen. Varmasti Suomesta löytyisi kiinnostunut yrittäjä, joka avaisi esim. sunnuntainakin palvelevan kahvion kaupunkimme keskustaan. Kyse on tiedosta sen välityksestä eli markkinointitaidosta tai pikemminkin sen puutteesta, josta Tontonmäen tapahtuma oli surullinen esimerkki.
Me emme tarvitse, korulauseita, emme selittelyjä, emmekä syyllisjahtia. Meillä on kamreerittaren faktat ja hallituksen puheenjohtajattaren lupaus kehittämisestä. Tästä löytyy perusta, mistä ponnista ja suunta minne ponnistaa. Monet puutteemme ovat mahdollisuuksia, jopa Tontonmäki on mahdollisuus. Menestykseen tarvitaan luovuutta ja yhteistyötä. Yhteistyön on lähdettävä omien rajojen ja kaverin osaamisen tunnustamisesta. Ensimmäiseksi on noustava puoluepoliittisista poteroista ja lopettaa toisten, jopa oman puolueen jäsenten, sihtaaminen torrakoilla. Jos me meinaamme tehdä kaupunkimme tulevaisuudesta menestystarinan, siihen tarvitaan meitä kaikkia.

torstai 14. helmikuuta 2013

KAVERIT JA TOVERIT PITÄÄ HUOLTA TOISISTAAN, MUISTA VIIS VEISATAAN!




Jos 10-0 hävityn pelin jälkeen totean, että maalivahtimme ei saa mitään kiinni, alkaa keskustelu pelistä: joku puolustelee maalivahtia ja kritisoi puolustusta; toinen puolestaan kehuu vastustajan hyökkääjiä tai pelisysteemiä ja joku on kanssani samaa mieltä maalivahdin onnistumisesta. Intohimoinen keskustelu sisältää debattia, jota hallitsevat näkemykset nähdystä ja kokemukset koetusta. Vaikka tunteet kuohahtavat ja vaikka kaikki keskustelijat eivät välttämättä kannata samaa joukkuetta, käydään keskustelua asiallisesti väittämien perustuen nähtyyn ja koettuun.  Näin normaalit ihmiset keskustelevat asiasta asiallisesti. Kukaan ei vedä ketään oikeuteen, vaikka joskus avoimen keskustelun kiihkeys ja tunteiden kuohahdukset aiheuttaisivat ylilyöntejä. Kaikki keskustelijat ymmärtävät, että nyt puhutaan urheilusta, kaikkien näkemästä pelistä ja kaikki jää siihen.

Entäpä, jos erehdyt ihmettelemään maksetaanko meidän sivistyspalvelujohtajalle siitä, että hänen esittelyllään viedään lapsilta koulut ja romautetaan opetuksentaso ja kouluviihtyvyys? Entä, jos vaadit, että meillä virat täytetään strategian mukaisesti yleisellä haulla eikä kaveria tai toveria suosien? Entä, jos toteat että meillä kaavoitetaan sinne, minne kukaan ei halua rakentaa ja rakennetaan sinne, minne kukaan ei halua muuttaa asumaan? Entä, jos vaadit avoimuutta, jonkinlaista tulosvastuuta ja suunnitelmallisuutta elinkeinovarojen käyttöön? Kaikesta em. on tarjolla selkeät faktat, mutta minkäänlaista keskustelua ei synny. Keskustelu on kiellettyä ja se jopa koetaan kiusaukseksi, häiriköinniksi ja ahdisteluksi!

Kuinka me voimme tehdä demokraattisia päätöksiä, jos asioista ei saa keskustella? Pitäkää mielessänne, että kunnanvaltuusto eli paikallisparlamentti on saanut nimensä latinan kielen sanasta parliamo eli puhua. Jos valtuutettu ei saa puhua tai edes kysyä, teemme koko touhusta epäilyttävää pelleilyä ja epädemokraattista ilveilyä. Jos keskustelun avaukset hukutetaan vastapuolen vaikenemisella, valheilla, tutkintapyynnöillä ja perusteettomalla julkisella häpäisyllä, voidaan pohtia vain debatin tappajien motiivia. Kuten kaikki faktat opetustoimesta, kaavoituksesta, elinkeinopolitiikasta osoittavat, keskustelun tyrehdyttäminen ei voi olla kaupunkilaisten etu. Miksi keskustelut selkeistä ongelmista, aiheutetuista virheistä ja tulevaisuuden vaihtoehdoista tyrehdytetään? Miksi valmistelussa salataan tutkimuksia ja faktoja? Vastaus edellisiin kysymyksiin on äärimmäisen ikävä: MEILLÄ SALATAAN OSAAMATTOMUUTTA! Kun valtuustossa vain viisi valtuutettua haluaa puuttua kaupunkilaisille aiheutettuun satojentuhansien eurojen vahinkoon, puhutaan epädemokratiasta LUOTTAMUStoiminnan irvikuvasta, jossa KAVERIT JA TOVERIT PITÄÄ HUOLTA TOISISTAAN JA VIIS VEISAAVAT KAUPUNKILAISEN EDUSTA!

Systeemissämme oma sijansa on tiedotusvälineiden manipuloinnilla. Kun järjestin tiedotustilaisuuden, jossa AVIn ja lukuisilla muilla faktoilla vahvistin, ettemme Juhan(Aaltonen) kanssa olleet syyllistyneet väitettyyn ja julkisuudessa hehkutettuun työpaikkakiusaukseen, paikalle saapunut ns. toimittaja osoitti puolueellisuutensa väittämällä kiusauksen olevan subjektiivisen kokemuksen. Jos lakiin vedotaan ja sen mukaan meitä syytetään julkisesta työpaikkakiusauksesta, pitää noudattaa sen instanssin päätöstä, josta sitä on lähdetty hakemaan. Mutta tämä ennakkoasenteinen ns. toimittaja ei ollut kiinnostunut ensimmäisestäkään hänelle tarjotusta faktasta, hän ainoastaan hoki kehittämäänsä teoriaa subjektiivisesta kiusauksesta. Jos minä lyön jotain nyrkillä naamaan tämän työpaikalla, se on selkeää pahoinpitelyä, väkivaltaa ja työpaikkakiusausta. Mutta, jos soitan esityslistalle lisätietoja varten kirjoitettuun numeroon, se ei voi olla kiusausta. Ehkä jokutar voi kiusaantua esittämistäni kysymyksistä, mutta tiedonhankinta luottamustoimen hoitoa varten ei voi olla kiusaamista - ei edes subjektiivista sellaista! Kiusaantuminen voi olla subjektiivista, mutta kiusaaminen on laissa määrättyä toimintaa.

Kun kaupunginjohtajaa aikoinaan valittiin, nostin ykkösvaihtoehdoikseni Longan ja Sulkon. Syy oli se, että heille molemmille tärkeintä oli avoin keskustelu ja vaihtoehtoja sisältävä valmistelu. Esim. Sulkko totesi, että hänen kunnissaan valtuutetut ovat kokoontuneet valtuustonistuntojen lisäksi vähintään kahdesti vuodessa. Tässä on dramaattinen ero meidän Koski-Vainio tyyliimme. Yhtään ylimääräistä kokoontumista tai vapaamuotoista tapaamista ei ole järjestetty. Onko syy tähän näin surullinen: Meidän valmisteluntaso eikä sen takana oleva ammattitaito kestä avointa keskustelua! Lisäksi yhteistapaamisissa piilee se riski, että syntyy voimakas, ajatteleva ja aikaansaava oppositio, joka kasvaa enemmistöksi. Nyt muutama puheenjohtajiston tyypähdys kuului ydin ryhmään ja manipuloi puolueensa valtuutetut. Näin syntyi kaupunkilaisten tappioksi päätös hallivuokra-asiassa, näin lopetettiin koulut, näin tehtiin Tontonmäki, näin tehtiin logistiikkakeskuksen tie, näin myytiin tappiolla Novida ELI NÄIN TUHOTTIIN KAUPUNKIMME TALOUS! On täysin nykyisestä kaupunginhallituksesta ja kaupunginjohtajasta kiinni, jatketaanko nykyisellä tiellä kaupungin tuhoamista vai otetaanko meillä käytännöksi valtuutettujen välinen yhteistyö sekä avoin vaihtoja sisältävä asioiden valmistelu ja esittely?