KUKKAAN EI VÄLITÄ KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖISTÄ!

Kaupungin työntekijät elävät epävarmuutta. Luottamushenkilöt noteeraavat heidät vain budjettipuheiden kiitososuudessa. Mihinkään konkreettisiin ongelmiin eivät luottamushenkilöt ole puuttuneet. Eräässä tilaisuudessa istui koko kaupungin luottamuskerma virkahenkilökihoilla täydennettynä. Kun tuossa tilaisuudessa kaupungintyöntekijä kertoi joutuneensa esihenkilönsä julkisen häpäisyn kohteeksi, asiasta vaiettiin ja on vaiettu sen jälkeen. Näin lepsu luottamusjohto sallii härskit ja kuvottavat toimintatavat, kun virkahenkilöjohto johtaa alaisiaan mielivaltaisesti vailla askeettisintakaan johtamisosaamista! Niin johtavat virka- kuin luottamushenkilöt ovat yhtä toisiaan suojelevaa perhettä. He tukevat toisiaan mitä pöyristyttävimmällä tavalla!

Jos työyksikössä järjestetään haastattelutilaisuuksia ja kokouksia, joissa luottamushenkilöt ja virkahenkilöt soimaavat törkeästi työntekijöitä, jättää se ikävän jälki maun tilaisuuksista ja organisaation osaamisesta. Kun jossain valitaan sopivaa johonkin tehtävään, ei pätevyydellä tai kokemuksella ole valinnassa mitään sijaan, vahvistaa se em. kuvaa po. organisaatiosta. Toisaalta tämä toimita on aivan selvää, sillä eihän yleensä epäpätevät esihenkilöt halua itseään pätevämpiä alaisia, joiden varjoon he itse jäisivät. Kun tähän lisätään esihenkilön itsetunto-ongelmat ja musta mieli sekä pahansuopa elämän asenne, on hänen alaistensa asema äärimmäisen hankala. Esihenkilö saa äänensä kuuluville, hänhän on sorrettu pikkureppana, joka istuu päättäjäkerman kanssa samassa pöydässä. Sen sijaan hänen alaisensa eivät saa ääntään kerman korviin, kun esihenkilö sukkuloi oikeissa pöydissä ja suodattaa totuuden.

Luottamushenkilö on vastuussa kaikista kaupungin henkilöstöön kuuluvista immeisistä. Jos on henkilökohtaisesti tekemisissä onnettoman, ongelmaisen, harhaluuloisen, omaa varjoaan säikkyvän, jopa itselleen valehtelevan surkean reppanan kanssa, alkaa tätä väkisinkin sääliä. Jos tämä reppanaihminen on syvimmiltään paha, häikäilemätön, itsekäs ja älykäs, osaa hän reppana-roolissaan manipuloida lähiympäristöään. Kun moiseen ongelmapersoonaan lyödään kaiken mausteeksi epäpätevyys, niin esihenkilönä kyseinen tyyppi kävelevä pommi. Kaikki tarvitsevat tukea ja kaikkein eniten sitä tarvitsee kyseinen ongelmatyyppi. Mutta häntä täytyy todellakin auttaa ja päästää ongelmistaan sekä asettaa tehtäviin, joihin hänen pätevyys riittää, muuten hänen alaisensa elävät työpaikoillaan arjen helvetissä!

Palataanpa kahden kappaleen kuvitteellisuuden jälkeen oman kaupunkimme käytännön ongelmiin. Jos työnantaja on tyytymätön työntekijän toimiin, joutuu hän jossain vaiheessa keskusteluihin henkilöstöjohtajan kanssa, joka pahimmassa tapauksessa näyttää työntekijälle ovea. Näin henkilöstöjohtaja hoitaa ikävän tehtäväänsä työntekijöiden esimiehenä. Mutta entäpä, jos työntekijä tunteekin tulleensa kohdelluksi väärin ja on esim. vainon tai työpaikkakiusauksen uhri. Kenelle meidän kaupunkimme työntekijä tekee tässä tapauksessa ilmoituksen ja keneltä hän saa henkistä tukea? Hän kääntyy henkilöstöjohtajan puoleen. Itse en tavallisena kuntalaisena tiedä, mutta epäilen kuviossa olevan kahdella jakkaralla istumista ja suoranaista laittomuutta.

Oma lukunsa on siinäkin, jos työpaikkakiusausilmoitus tehdään henkilöstöjohtajan esimiehestä. Näinhän tapahtui menneen vuoden maaliskuussa ja mitä tapahtui? Lain määräämässä ajassa ei tapahtunut yhtään mitään. Jopa asiasta tietoiset kaupunginhallituksen ja puheenjohtajiston jäsenet vaikenivat ja yhä vaikenevat asiasta. He vaikenevat siitä yhä, sillä konsensus pelaa hyvä veli kuviossa: KAVERIA EI JÄTETÄ, KAIKKI MUUT KYLLÄKIN JA KAUPUNGIN TYNÖTEKIJÄ JÄTETÄÄN ENSIMMÄISENÄ!