LUOTTAMUSHENKILÖT: KUUNNELKAA KAMREERITTAREN FAKTOJA, MUTTA INVESTOIKAA ROHKEASTI!

Kamreeritar yritti puhua Naantalissa 2009 kovia sanoja kaupungin tulevasta talouskehityksestä, mutta hänen suunsa suljettiin. Jos hän olisi saanut puhua loppuun ja häneen puheeseensa olisi tartuttu tarvittavalla vakavuudella, olisiko taloutemme nyt kunnossa ja kykenisimmekö investoimaan omalla rahalla kasvuun? Ehkäpä me olisimme saaneet talouden kuntoon, kuten naapurikunnatkin saivat. Tuolloin kamreeritarta ei kuultu eikä kuultu silloinkaan, kun valtuusto äänesti meidän selviävän lamasta ja hommasi lähes muutaman miljoonan edestä lisää miinusta talouteemme. Nyt eletään siinä tilanteessa, joka perustuu menneen valtuustokauden aikaiseen uskoon ja sen varassa tehtyihin päätöksiin.

Viimeistään nyt on aika ottaa kamreerittaren puheet vakavana faktana. Hänen tehtävänsä on pitää huolta taloudesta ja tehdä se mahdollisimman kylmästi ja varmasti lukuihin nojaten. Siis jo virkansa puolesta kamreeritar suhtautuu penseästi kaikkeen epävarmaan riskin ottoon. Talousihmiset eivät koskaan ole innovatiivisia riskien ottajia ja kasvuun satsaavia toimintojen kehittäjiä, he pyrkivät aina sopeuttamaan kulut olemassa oleviin VARMOIHIN TULOIHIN. Talousihmiset laskevat, heidän toimintansa perustuu varmoihin faktoihin ja kokemuksiin. Tästä maksetaan myös meidän kamreerittarellemme ja hän on niin palkkansa kuin palkankorotuksensa ansainnut!

Hyvän johtajan tehtävä on organisaationsa kehittäminen kasvuun nojaten. Hänen on pyrittävä luomaan uuttaa, jotta organisaatio kehittyy, tuottaa entistä enemmän entistä tehokkaammin. Jos johtaja ei kykene em. kehittämiseen, hän on turha – talousjohtaja hoitaa hänen olemattoman kehittämisensä. Jos Toyotaa olisi vuonna 1965 johtanut, silloisiin lukuihin tuijottanut ja niihin yhtiön toiminnan sopeuttanut talousjohtaja, ei Toyotasta olisi koskaan kasvanut maailman suurinta autonvalmistajaa. Sama pätee puhelimissa Nokiaan ja, ikävä kyllä Samsungiin. Toimipa organisaatio alalla millä tahansa, se toiminnan perusta ja tulevaisuus nojaa aina olemassa oleviin talousfaktoihin, toimintaympäristöön ja omaan osaamiseen.

Kaupunkimme talous on kuralla - se on ikävä fakta. Sen sijaan toimintaympäristössämme olemme selkeä kirkas helmi – muualla irtisanotaan ja lomautetaan, meillä syntyy uusia työpaikkoja. Omaa osaamistamme ei voida pitää kovinkaan häävinä – myös talouden lisäksi, kaikki toimintaamme kuvaavat faktat ovat miinuksella. Momenttumien ja mahdollisuuksien hokeminen ei riitä, täytyy myös tehdä jotain. Eikä pelkkä tekeminenkään riitä, jos ei osaa tehdä sitä, mitä vaaditaan. Ensimmäiseksi meidän on tarkasteltava organisaatiomme laatua. Tarkastelu on tehtävä ilman vainoja ja kavrien/kaverittarien suojelua.  Kylmät faktat puhuvat puolestaan, ne kertovat kuka sai aikaiseksi ja mitä. Tämä tarkastelu ja sen pohjalta toimiminen avaa ainoan oven, jonka takaa alkaa luottamushenkilön lain velvoittava toiminta: TOIMINTA KUNNAN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI!

Uudenkaupungin toimintaympäristössä eli lähikunnissa satsataan voimakkaasti lapsiin ja nuoriin. Laitilaan valmistui uusi hieno koulu, Mynämäen lukio on valtakunnan kärkeä, Eura pistää reilut 10 miljoonaa euroa liikuntapuitteisiin, Vehmaalle tuli uusi liikuntahalli, samoin Mynämäelle ja Laitilaan suunnitellaan kunnollista liikuntahallia. Jopa puolta pienemmiltä paikkakunnilta löytyvät hiekkatekonurmet niin jalkapallolle kuin pesäpallolle. Meillä pesäpallo on kuollut, sateisena kesänä jalkapallojuniorit joutuvat pelaamaan pelinsä muualla ja yleisurheilussa lapsitoiminta on yhden koripalloilijan varassa. Kun vielä todetaan, että Tontonmäelle, jonne lapsiperheet eivät muuttaneet, koska siellä ei ollut lapsille mitään, kaavaillaan nyt lapsikylää, voi jokainen todeta ykskantaan: TÄSTÄ LÖYTYY MAHDOLLISUUKSIA KEHITTÄMISELLE, MUTTA TÄMÄN HYVÄKSYMINEN EI OLE KEHITTÄMISTÄ VAAN KUOLIAAKSI SÄÄSTÄMISTÄ. Meillä ei joko tunneta tai meillä ei välitetä realiteeteista – ei omista eikä naapurin.

Ihmiset eivät enää muuta työpaikkojen perässä, asuinympäristön turvallisuus, palvelutaso ja vapaa-ajan puitteet ratkaisevat uuden kotipaikkakunnan ja lapset ovat tässä tärkeässä roolissa. Kukaan ei vie lastaan nykyistä asuinpaikkaa huonompaan paikkaan asumaan. Kun palveluita kehitetään yksityisellä sektorilla, luodaan samalla uusia työpaikkoja. Tämän toteutuminen tarvitsee uutta toimivaa elinkeinopolitiikkaa. Oikea vastaus oikeisiin toimiin löytyy vastauksesta kysymykseen: Miksi uusikaupunkilaiset vievät rahansa Raision Myllyyn?  Jos yksityinen sektorimme olisi laajempi ja kilpailua enemmän, jäisi raha omalle paikkakunnallemme työllistämään uusikaupunkilaisia ja rahoittamaan heidän julkisia palvelujaan.

 Eikä kaupungin tarvitse tukea yksityistä sektoria. Sille täytyy vain osoittaa toimintapuitteet ja näitä puitteita meiltä löytyy yllin kyllin jo Alicenkadun varrelta. Kun kohta Eka lopettaa lopullisesti, voidaan keskustastamme puhua aavekaupunkina, joka kelpaa ainoastaan taustaksi elokuviin, jotka kertovat 70-luvun neuvostoliittolaisesta pikkukaupungin arjen ankeudesta. Kuinka joku ulkopuolinen kokee keskustamme vetovoimaisena, jos oma väkemmekin karttaa sitä jo lauantai 13.00 jälkeen. Varmasti Suomesta löytyisi kiinnostunut yrittäjä, joka avaisi esim. sunnuntainakin palvelevan kahvion kaupunkimme keskustaan. Kyse on tiedosta sen välityksestä eli markkinointitaidosta tai pikemminkin sen puutteesta, josta Tontonmäen tapahtuma oli surullinen esimerkki.

Me emme tarvitse, korulauseita, emme selittelyjä, emmekä syyllisjahtia. Meillä on kamreerittaren faktat ja hallituksen puheenjohtajattaren lupaus kehittämisestä. Tästä löytyy perusta, mistä ponnista ja suunta minne ponnistaa. Monet puutteemme ovat mahdollisuuksia, jopa Tontonmäki on mahdollisuus. Menestykseen tarvitaan luovuutta ja yhteistyötä. Yhteistyön on lähdettävä omien rajojen ja kaverin osaamisen tunnustamisesta. Ensimmäiseksi on noustava puoluepoliittisista poteroista ja lopettaa toisten, jopa oman puolueen jäsenten, sihtaaminen torrakoilla. Jos me meinaamme tehdä kaupunkimme tulevaisuudesta menestystarinan, siihen tarvitaan meitä kaikkia.