HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE - MUISTETAAN MYÖS HEITÄ, KEIDEN ANSIOSTA VOIMME MUISTELLA!

OHI ON: ANNUS HORRIBILIS JA KIINTEISTÖSTALINISTIEN VALTA!

Viime vuotta voidaan pitää kaupungin investointien osalta karmeana vuotena. Rahaa syydettiin surutta haihatteluun ja tietenkin kaupunkimme menetti asukkaita kuin räjähtänyt zeppeliini vetyä. Vuosi sitten valtuustossa tiukkaa taloutta vaatinutta Aaltosta kritisoitiin mediassa kokouksen pitkittämisestä ja kokouskulujen kasvattamisesta - summa pyöri muutamassa tonnissa.

Nyt samainen Aaltonen johtamansa lautakunnan kanssa antoi punakynän pyyhkiä turhia kuluja miljoonien eurojen edestä. Onnistuneesti hallitus jatkoi huuhaakulujen karsintaa, jotta kaupunki voisi kohtuullisemmin varoin keskittyä siihen olennaiseen eli kaupunkilaisten palveluihin. Vielä valtuustossa mustasieluiset, kaupunkilaisista vähät välittävät, kiinteistöstalinistit, yrittivät kääntää säästöjä kuluiksi. Onneksi järjen ääni voitti oikeiston ja vapaan vasemmiston ainoan edustajan Ari Saastamoisen tuella. Vuodessa talouspaletti kääntyi päälaelleen. Tästä lankeaa iso kiitos ryhdistäytyneelle oikeistolle. Ihme ettei media, nyt, tasapuolisuuden vuoksi, syytä kiinteistöstalinisteja kokouksen pitkittämisestä.

Oikeisto on ryhdistäytynyt selkeästi muutoksen ja paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Enää kaikkea kallista ja turmiollista ei anneta vähemmistölle periksi vetoamalla yhteistyöhön. Saman suuntainen oras on noussut tukevaan kasvuun vasemmalla, jossa Ari Saastamoisen kasvanut ryhmä faktoihin vetoavalla linjallaan tarjoaa selkeän vaihtohehdon vasemmistossa vallitsevalle taantumukselliselle mielikuvahaihattelulle ja lähinnä sääliä herättävälle kaupungin "kehittämiselle". Toivottavasti Saastamoinen saa ryhmäänsä lisää jäseniä myös vasemmalta, sillä kaupunkimme kaipaa punaisten omenoiden sijaan lisää todellisia sosialidemokraatteja.

Muutama ihmettelyn aihe jäi valtuuston istunnosta painamaan mieltä. Ensinnäkin millä oikeudella ja miten virkahenkilöt ovat poistaneet tulevien investointien listalta tekonurmen. Toinen mystisyys liittyy Alicenkadun jatko/oheisrakentamisiin. Niistä udeltiin valtuustossa, mutta kas kummaa, asiaa ei avattu valtuutetuille. -Tietoa, oikein kuvien kanssa, olisi ollut tarjolla, sillä aiemmin niitä vilautettiin hallituksen istunnossa. Ihmeelliset ja  ylimielisyydellä voidellut ovat kaupunkimme valmistelijoiden esiintulot. Moinen leväperäisyys tulee muistaa ja eliminoida uuden hallintosäännön astuessa sen kaikessa voimassa.


Toivottavasti ensi vuosi on viimeinkin alku hyvälle "draiville", josta nauttivat kaupunkilaiset parempina palveluina ja elämisen puitteina eikä hyvä "draivi" jää ainoastaan veronmaksajien kustannuksella ajelevien Lexus ja Jaguar kuskien riemuksi. Kuinka he voivat puhua pitovoimasta ja sitoutumisesta Uuteenkaupunkiin, ketkä haluavat koko ajan pois täältä?

UKI-KYYTI ON ESIMERKKI!

 Muutama ajatus ja fakta, jotka ovat jääneet paitsioon paikallisessa mediakeskustelussa:

1. 348 000 € on valtava summa, vaikka se onkin koko budjetista vain murto-osa. Vaihtoehtoisesti Uki-kyytiin verrattuna po. summalla saisi 10 000 taksikyytiä, joiden hinta on vajaa 35€ kpl. Nämä kyydit tulisi suunnata heille, ketkä ovat nykyisten muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai muuten kyytiavuntarpeessa.

2. Uki-kyydin hinnalla voisimme pitää nuorisotiloja auki pidempään, voisimme helpottaa päiväkotolasten tuskaa paahteisina päivinä ilmalämpöpumpuilla, niillä voisimme myös laskea kaupunkimme energialaskua huomattavasti. Po. summalla saisi asennettuna lähemmäs 200 000 ilmalämpöpumppua. Kyseessä olisi selkeä sijoitus, joka maksaisi itsensä takaisin noin kolmessa vuodessa.

3. Kaksi autoa, joissa on kyytipaikkoja 6 + 6 ei kykene mitenkään kattamaan riittävän luotettavasti 12 000 uusikaupunkilaisen liikkumistarvetta. Uki-kyytiä markkinoitiin autotehtaan ja lasten harrastusten kyytiratkaisuksi. Jos kaikki työvuorolaiset tai vaikkapa jääkiekkojoukkueen juniorit laskisivat työpäivän aloittamisen tai peliin menon Uki-kyydin varaan, seisoisi tehdas ja peli jäisi pelaamatta. Uki-kyydin saaminen on selkeää lottoa. Jos prosentti kaupunkilaista haluaa po. kyydin, vain maksimissaan 12 saavat sen ja 138 jää rannalle. Pitäisi myös pohtia sitä, miten aina muutama noista 12 000 kyytialueen ihmisestä on onnistunut pääsemään haluttuun aikaan ja kohteeseen Uki-kyydillä.

4. Toimivasta, koko Vakka-Suomen kattavasta, kuntien yhteistyössä synnytettävästä, joukkoliikenteestä on käyty keskustelua ja se on aivan realistinen toteuttaa. Tälle hankkeelle meidän tulisi antaa tilaa ja keskittyä joukkoliikenteessä sen toteuttamiseen. Muuttuneen maailmantilanteen vuoksi toimiva joukkoliikenne ei enää ole ainoastaan mahdollisuus vaan välttämättömyys.

5. Henkilöautoilijoiden syyllistäminen on kerrassaan käsittämätöntä. Autoilijoilta rahastetaan vuosittain yli kahdeksanmiljardia euroa. Tuosta summasta satojamiljoonia euroja käytetään suurten kaupunkien joukkoliikenteen ja pitkänmatkan bussivuorojen tukemiseen. Jos henkilöautoilu loppuisi, loppuisi ensimmäisenä teoreettinenkin mahdollisuus Uki-kyydin kaltaisten hankkeiden toteuttamiseen.

Vai luuletteko, että ensin suljettaisiin passiiviväestöä kuljettavat metrot ja spårat? Onko siinäkään hiilijalanjäljessä mitään järkeä, kun kyyditetään joku ikuinen narisija, tuetulla joukkoliikenteellä, tänne vinkumaan lisää tuettua joukkoliikennettä? Yleensäkin ihmetyttää, miksi tulla tänne, jos meidän hapan viinimme on väärässä paikassa, kaupunkilaisten ulkonäkö ei miellytä ja teepussien narutkin ovat liian pitkiä tai lyhyitä.

6. Miksi pitää tutkia sadoillatuhansilla euroilla, joku itsestään selvä asia? Jokainenhan vastaa myöntävästi, jos kysytään, haluatko päivä+ilta-aikaan päästä 2 eurolla milloin vaan minne vaan. Ihan sama, jos kysyttäisiin haluatko Kossupullon kahdella eurolla. Ei tällaisia asioita ole syytä kokeilla, sen sijaan voitaisiin pistää keräys tai kysely, millaisella summalla ole valmis tukemaan kahden euron kyytiä.

7. Kaikista edellä mainituista asioista on keskusteltu hallituksen pöydässä tuntitolkulla useat kerrat ja päädytty 7-4 tuloksella siihen, että Uki-kyytiä parempia ratkaisuja on löydettävissä. Asiasta on tehty jopa valtuustoaloite. Ainoastaan yksi tyyppi hallituksenpöydän ympärillä on ilmaissut pitävänsä säännöllistä joukkoliikennettä mahdottomana.

8. Kyseessä on tyypillinen uusikaupunkilainen asioidenhoitotapa. Vaikka hallitus päättää perustellen jonkun asian esityksen vastaisesti, virkahenkilö jatkaa työaikanaan oman kantansa härkäpäistä markkinointia levittäen yksipuolista tietoa. Tilanne on äärimmäisen ikävä, kun päättäjien valmistelijan roolit menevät sekaisin. Nyt käytännössä häntä yrittää heiluttaa koiraa.

9. Päätäntämme onnettomaan sekamelskasoppaan on työntänyt ison kauhansa, ei lusikkaa, myös amatöörimäinen mediamme. Se uutisoi asiat äärettömän vajavaisesti/yksipuolisesti, jututtamatta päättäjiä tasapuolisesti. Voisitteko kuvitella samaa valtakunnan tasolla - uutisointi perustuisi ministerien yleisönosaston kirjoituksiin, joissa he vastaavat tekstaripalstan kysymyksiin.

10. Uki-kyyti on rahallisesti marginaalinen juttu koko vuotta ajatellen, mutta tapa, jolla sitä juntataan eteenpäin, on suuri asia. Pitkälti meidän valmistelumme on tätä eli virkahenkilöstö vähät välittää tehdyistä päätöksistä vaan yrittää juntata ne jopa adressein läpi. Uki-kyyti tulee ottaa esimerkiksi sekaisin menneistä rooleista valmistelijoiden ja päättäjien kesken. Onneksi meillä on nyt puolivuotta aikaa oikoa kyseinen vinoutuma ja saattaa kaupunkimme nousukiitoon ja positiiviseen valoon, etteivät he keillä on hyvä "draivi", ajele jatkossakin kaupungistamme lopullisesti pois muualle asumaan! 

LINKIT: 

Autoilun verotus

Joukkoliikenteen rahoitus

Valtion ja kuntien liikennemenot

KIITOS LAURA

Viime hallituksen kokouksessa tapahtui melkoinen käänne parempaan suuntaan. Vuoden ajan Seppo Nikula ja minä olimme vaatineet hallintosäännön valmistelun aloittamista. Ihmeellisiä selityksiä saimme kuulla ja välillä kerrottiin hallintosäännön olevan teon alla. Mutta totuus paljastui kesällä, mitään ei ollut tehty virkahenkilöjohdon taholla. Lopulta nämä käivärät aikoivat runnoa läpi esityksen: MIKÄÄN EI MUUTU. Onneksi Laura Kontu teki hallituksen kokouksessa oman esityksen po. säännön valmistelusta määräaikoineen eli homman on oltava maalissa 31.5.2023 mennessä.

Lauran toiminta on osoitus siitä, että oikealta löytyy johtajuutta ja toivottavasti tästä seuraa se, ettei oikeisto pane enää päätä pölkylle ja anna älyttömän kaupungin varojen törsäämisen jatkua ja siinä sivussa kaiken kivankin väsäämisen jatkua. Nyt on aika alkaa lunastaa vaalilupauksia ja nostaa Uusikaupunki uudistetulla virkamiesjohdolla siitä surun ja muuttotappion murheellisesta laaksosta, johon kaupunkimme on loistavista mahdollisuuksista huolimatta vajonnut. Vielä suuret kiitokset Seppo Nikulalle, joka edellisenä kesänä sitkeästi istutti kasvun mahdollistavan puun, mikä nyt viimeinkin alkaa tuottaa hedelmää.

Olipas kokouksessa hauska episodi, jossa olin pakotettu äänestämään omaa kannatustani vastaan. Kannatin raatihuoneen myyntiä, mutta keskustelun lomassa sen vastaesitykseksi ilmaantui vaihtoehto, jossa esitettiin vaihtoehtopaikkojen etsimistä kaupungin toiminnoille kuten esim. Passarille. Siis jos raatihuone olisi päätetty myydä, olisi mm. Passari jäänyt ilman toimipaikkaa.

UKIKYYDIN PERUSONGELMA!

Uudessakaupungissa asuu vielä noin 15 000 asukasta. Jos heille tarjotaan Ukikyydin kaltaista palvelua kahdella autolla, joissa yhteenlaskettuja kyytipaikkoja on 12, ei tämä riitä mitenkään täyttämään luotettavan kyydinsaamisen kriteeriä. Kaupungistamme löytyy 15 000 asukasta, jos heistä yksi prosentti eli 150 haluaa samaan aikaan Ukyydin käyttöönsä, jää asiakkaista tylysti138 ns. rannalle. Oma rajoituksensa tulee myös siitä, mikäli nämä 12, jotka saivat Ukikyydin kiinni, ovat matkalla erikohteisiin samaan aikaan, osa joutuu jättämään kyydin sikseen tai kiertelemään hiilijalanjälkeä kasvattaen minne muut ovat menossa.

HALLINTOSÄÄNTÖ HELLIMÄÄN KAUPUNGIN KERMAA?

Uudistetulla hallintosäännöllä voidaan osaltaan parantaa kaupungin toimintoja, niiltä osin, joissa löytyy tehostamisen tarvetta. Tuolloin tarvemittariksi täytyy asettaa kaupungin kehitys ja hallittu kasvu. Yleensä onnistuneen valmistelun ja päätöksenteon havaitsee kaupungin väkiluvun kohoamisena. Kun kasvu on päässyt vauhtiin, se ruokkii yleensä itseään ja veronmaksajien määrä kasvaa. Mainitun väestöpohjan vahvistumisen seurauksena kaupungin kehitysmahdollisuudet ja edellytykset palvella asukkaitaan paranevat. Tuolloin kaupunkiorganisaation johtohenkilöt kera päättäjien ansaitsevat työrauhan ja ekstrapalkkioita.

Sopii siis ihan faktojen valossa tutkia kaupungin kehitystä: Onko väkiluku kasvanut? EI, se on romahtanut - Ovatko palvelut parantuneet? EIvät ole - Onko kaupunkilaisten omaisuudesta pidetty hyvää huolta ja sen arvo kasvanut? EI ole, korjausvelka ja kiinteistö massa on kasvanut sekä kiinteistöjen arvo on laskenut - Onko kaupunkiorganisaatiota tehostettu ja siten tehty toimivammaksi ja edullisemmaksi kaupunkilaisille? EI ole, kaupunkiorganisaation johto aikoo jopa jatkaa saman suuruisena, vaikka sen alaisista toiminnoista yli puolet siirtyy hyvinvointialueelle.

Edellä nousevat esiin ne kipupisteet, joihin päättäjien tulisi puuttua uuden organisaation hallinnoimisessa ja kasaamisessa. Luottamushenkilöiden tulisi muistaa, että he ovat kuntalaisten, äänestäjien luottamushenkilöitä eivätkä virkahenkilöstön takuuhenkilöitä ja munausten kuittaajia. Ikävä kyllä meillä asia ei ole noin. Olen itse käynyt asiaan liittyvissä keskustelutilaisuuksissa ja kokouksissa eikä 15 000 kaupunkilaista ole nostettu, edes sivulauseessa, esiin arvioitaessa hallintosääntöä tai tulevaa kaupungin johtohenkilöstöä. Meillä kaikki hallintosäännön valmistelu tähtää pysyvyyteen eli lähihistorian kaltaiseen taantumuksen jatkumiseen- kaupunkilaista tarpeineen ei todellakaan mainita edes sivulauseessa. Tärkeintä on, että tämä organisaation huippu saa jatkaa puuhasteluaan ja tehdä kaupunkilaisten piikkiin kaikkea kivaa.

Meillä on äärimmäisen merkittävä tarve hioa kaupunkiorganisaation johtoa toimimaan niin, että se palvelee kaiken rahoittajia kaupunkilaisia. Tähän on kaksi syytä: Ensinnäkin faktat osoittavat tylyin luvuin, että nykyisellään organisaatio ei toimi edes välttävästi ja toiseksi viime vaaleissa valtuustopaikoin 26 - 17 muutosta luvanneet saivat mandaatin muutokselle. Näin selkeää muutostahtoa ei ole aiemmin täällä vaaleissa ilmaistu, joten lupauksia saa haudata ja vastuuta pakoilla johonkin epämääräiseen yhteistyöhön vedoten. Pahimmillaan juuri tämä yhteistyöpelleily sinetöi kaupunkimme harmaan ja synkän mustaksi kääntyvän tulevaisuuden.

Hallintosäännön valmistelua on, lukuisista pyynnöistä huolimatta, siirretty ja sen toteutukselle on jäämässä vain muutamia viikkoja aikaa. Tästäkin ajasta, hallituksen valmistelija lomailee suuren osan(kuka myönsi loman ja mitä se osoittaa henkilöstä, joka ottaa/myöntää loman tähän aikaan?). Vaalilupaukset uudesta paremmasta suunnasta saivat selkeän voiton ja niistä on pidettävä kiinni!

 

Uusikaupunki on yhdellä mittarilla maailman kehittynein kaupunki, missään muualla ufot erivät ole vielä laskeutuneet kaupungin pääkadulle viemään kaupunkilaisten henkilöautojen parkkipaikkoja.

VOIKO USA:n TURVATAKUISIIN LUOTTAA?

Yleensä suurvallat pitävät mitä lupaavat vain silloin, kun osapuolena on toinen suurvalta. Tämä koki Suomi karvaasti 1939 alkaneiden sotien yhteydessä. Alkujaan, silloinen suurvalta Iso-Britannia, lupaili Suomelle tukeaan, mutta lopulta jopa julisti Suomelle sodan. Toinen alkujaan apua lupaillut suurvalta USA alkoi aseistamaan Suomea moukaroinutta Neuvostoliittoa. Kolmannen suurvallan Saksan nerokkaan johtajan, kuten tuolloin maamme presidentti totesi, levittämä sateenvarjo ei loppujen lopuksi pahemmin suojannut Suomea. Suoraan sanoen, kuten historian kirjat osoittavat Saksa valheita levittäen jopa ajoi Suomen sotaan.

Tuoreempia vastaavanlaisia esimerkkejä suurvaltojen roolista löytyy useita. Onko tavalliselle syyrialaiselle isoakaan riemua siitä, että sen kumppanina ja turvatakuiden antajana häärii Venäjä? Kiina puolestaan velkaannuttaa omaa etua ajaessaan Afrikan maita. Ja entäpä USA, se on pettänyt lupauksensa kurdeille, afgaaneille, irakilaisille ja ajoivatpa Mogadishussa lammaspaimenet USA:n hampaisiin asti aseistetut joukot pakosalle ja niin Somalia jäi yksi ongelmineen. Voiko todeta ykskantaan, että pieni maa ei voi/saa luottaa suurvaltoihin?

Olisiko Suomella edes pieni mahdollisuus lopettaa historiallinen rähmällään olo eli suomettuminen johonkin suurvaltasuuntaan ja etsiä turvakseen pienten valtioiden rinkiä. Kuvio voisi alkaa kehitellä Ruotsin kanssa, jonka jälkeen sitä voisi hallitusti tunnustellen kasvattaa muihin pohjoismaihin. Ehkä koko ajatus tuntuu äärimmäisen idealistiselta utopialta, muttatoisaalta historian tutkiskelu opettaa, etteivät suurvaltojen turvatakuut ole sata prosenttiset ja aina löytyy selkkauksista sodatta selvinneitä pieniä maita - nämä maat ovat harvemmin olleet liittoutuneita jonkin suurvallan kanssa!

PUTININ SEURAAVA KOHDE: TALLINNA vai HELSINKI?

 Murheellisin puoli Putinissa lienee se, että hän on luotettava sen suhteen, mitä on maailmalle suustaan päästänyt. Tavalla tai toisella, inhimillisyyttä karttaen, venäläiset ovat toimineet Putinin julmat uhkaukset toteuttaen. Koskapa olemme rintarottingilla mainostaneet olevamme länttä ja Putin on todennut koko lännen olevan hänen vihollisiaan, lienee parasta, että mekin varaudumme siihen, että Putin jatkaa lupaustensa pitoa. Sopii kysyä kuinka me olemme tähän varautuneet, onko muukin loppu kuin joditabletit ja onko tehty evakuointisuunnitelmia esim. pääkaupungin suhteen?

Sopii kysyä, mitkä ovat valtiovallan ohjeet tilanteessa, jossa Venäjä sijoittelee pommikoneitaan 150 km päässä Suomesta olevaan Olenjan tukikohtiin? Sen sijaan, että lähdemme etsimään syyllisiä tilanteeseen, johon Suomi on ajettu, meidän tulisi luoda toiminta malli, jolla Suomi ja sen asukkaat selviävät mahdollisista ikävyyksistä minimaalisen pienin tuhoin ja inhimillisin tappioin.

Tilanteemme turvatakuiden suhteen on niin epäselvä ja epävarma, että Suomen on itse valittava miten toimimme kulkemallamme tiellä. Ja mikä ikävintä tuota tietä emme valitse me vaan sen valitsee Putin. Sopii kysyä, onko suomalaisilla valmiutta diplomaattisiin neuvotteluihin Suomen kansan nimissä vai onko parasta suorittaa liikekannallepano ja valmistautua väkivaltaiseen lähitulevaisuuteen?

Mitkä ovat eskaloituvaan tilanteen seuraukset, alkaako viimeinkin valtion hallinnon hajasijoittaminen, turvallisuusnäkökannat huomioiden, ympäri Suomea. Ja seuraako tästä väkipako Helsingistä, jota puolestaan seuraa pääkaupunkiseudun asuntojen ja kiinteistöjen hinnan romahtaminen? Onko nyt järkevintä lopettaa kaikki pääkaupunkiseudulle aloitetut ja suunnitellut infrahankkeet ja sijoittaa säästyneet varat suomalaisten turvallisuuteen ja uudelle asuttamiseen? Olemmeko ajautuneet perimmäisten kysymysten pariin?

Mielestäni viimeistään nyt on toiminnan eikä, perinteisen suomalaisen, syyllisen etsimisen aika - se tehdään syntyneen tilanteen selkiydyttyä, kuten tehtiin viimeksikin. Nyt täytyisi pikaisesti esittää Suomessa asuville ihmisille uskottava toimintasuunnitelma mahdollisesti tulevien ikävyyksien varalta. Selvät ohjeet estäisivät/rauhoittaisivat epävarmaksi mahdollisesti muuttuvan tilanteen pysyvästi sekä estäisi yksittäisten kansalaisten epävarmuudesta plus peloista syntyvät laajat paniikkireaktiot, jotka pahimmillaan ajavat maamme hallitsemattomaan sisäiseen anarkiaan ja väkivallan kierteeseen.

 

Linkki:

Pommikoneet Suomen rajan tuntumassa

Kondomit kierrätykseen ja metaani hyötykäyttöön!

 

Metaani on paljon pahempi ympäristöuhka kuin hiilidioksidi, joten meidän käytännön vihreästi ajattelevien tulisi keskittyä ehkäisemään metaanin pääsy ilmakehään. Tarkastellessamme ilmastoa uhkaavia metaanilähteitä, löytyy sieltä melkoinen saastuttaja nimeltä lehmä. Älkää säikähtäkö, en aio esittää Stalin-tyylistä nautakarjan likvidointia, vaan ottaa hyötykäyttöön lehmien röyhtäilemän ja piereskelemän metaanin.

Metaani on itse asiassa samaa tavaraa kuin ympäristöystävälliseksi energialähteeksi luokiteltu maakaasu. Mutta palatkaamme lehmiin, sillä yksi sellainen tuottaa saman verran haittaa kuin henkilöauto, jolla ajetaan 10 000 km. Jospa käännämme yhtälön toisinpäin eli, jokaiseen kotitalouteen hommataan kaksi lehmää, joiden tuottamalla metaanilla henkilöauto kulkee 20 000 km eli sen, mitä niillä keskimäärin vuodessa ajetaan.Siirtymällä lehmäpohjaiseen energiatuotantoon, voisimme tehdä melkoisen ekoteon ja muuttaa siinä sivussa Suomen omavaraiseksi energian suhteen. Emme tarvitsisi ydinvoimaa, me pääsisimme eroon riskialttiista ydinvoimasta ja voisimme luopua pääkaupunkiseudun kivihiilivoimaloista. Säästyisimme myös ekoloogisesti kestämättömästä ja taloudellisesti älyttömästä autokannan muutokselta. Metaanin avulla voisimme jatkaa polttomoottoritekniikan käyttöä ja välttäisimme maailman raaka-ainevaroja uhkaavan sähköautojen akkujen rakentamisilta.

Jos ulottaisimme metaanin keräyksen metsän eläimiin, joista etenkin suuret hirvet tuottavat valtavasti metaania, loisimme Suomesta energiavaltion, joka saisi norjalaisetkin kateellisiksi. Joku pitää metaanin keräystä ongelmallisena, mutta se onnistuu kätevästi kondomien kierrätyksellä. Joku Helsingin yliopiston sadoista tohtoreista voi suunnitella hirviin mukavasti istuvan anusventtiilin, jonka kautta hirven tuottama metaani purkautuu kierrätyskondomiin. Kun kondomi täyttyy ja paine kasvaa, alkaa siihen rakennettu painetunnistin lähettämään signaalia lähimmälle metaaninkeräyspartiolle.

Jos hirviin asennettavat kierrätyskondomit vielä fosforoidaan, parantavat ne hirven näkymistä ja siten edistävät liikenneturvallisuutta. Liikenne käytön lisäksi metaanilla voidaan ryhtyä lämmittämään asuntoja. Kun jokainen meistä kerää suolistokaasunsa sitä varten rakennettuun säiliöön, saamme ilmaista kotimetaania. Toisin kuin tuulivoima ja aurinkovoima ei itse tuotettu kotikaasu lopu kelien muuttuessa epäsuotuisiksi. Päin vastoin kotimetaanin tuottamista voidaan tarpeen vaatiessa vaikkapa kiihdyttää: Ilmatieteenlaitoksen luvatessa pakkaskautta ryhtyy perheen äiti tarjoamaa siipalle ja lapsille hernekeittoa ja ruisleipää kotikaasuntuoton kiihdyttämiseksi.

PUTININ KOHTALO KIINAN KÄSISSÄ

 Kiinan rooli Ukrainan sodan ratkaisussa on paljon keskeisempi kuin valtamedian sotapropagandaksi muuttunut uutisointi antaa ymmärtää. Kun Putin epäinhimillisillä tempauksillaan ylittää sen rajan, joka lopettaa Kiinan tuen Venäjälle ja muuttuu Putinin vastaiseksi vahvaksi boikotiksi, ovat Venäjän nykyhallinnon päivät luetut. Toinen tapa saada Kiina mukaan kaatamaan Putinin hallintoa löytyy diplomatiasta. Pitäisi avoimesti ei valikoiden ptutustua historian käänteisiin ja faktoihin ja nostaa esille, mitkä ovat ne syyt, että Kiina tukee mieluimmin Venäjää kuin ns. länttä.

Ensinnäkin on hyvä perehtyä historiaan edes sen verran, että ymmärtää määrättyjen kulmakuntien negatiivisen suhtautumisen Venäjän boikotointiin. Näille maille sota Ukraina on kaukana ja lännen niille, etenkin USA:n aiheuttamat, hirmuteot ovat kotinurkilla. Aivan kuten me herkistelemme ja kohotamme ryssävihaa historiaa valikoiden ammentaen, samalla tavoin toisaalla suhtaudutaan ns. länteen, joka on levittänyt kurjuutta, kuolemaa, murhannut valtioiden päämiehiä, myrkyttänyt lapsia ja aloittanut lukuisia sotia taloudellisten etujen sekä valtapyrkimysten vuoksi.

Maailmasta löytyy lukuisia valtiota, joissa ei ilman selkeää hyötyä lähdetä koskaan lännen kelkkaan. Joillakin maailman sivuilla Kiina on länttä miellyttävämpi yhteistyökumppani ja ehkäpä usea valtio, joka nyt katsoo karsaasti lännen suuntaan saattaisi lähteä Kiinan motivoimana boikotoimaan Putinin, väkivaltaa kylvävää, julmaa hallintoa. Mikäli Kiina ja Intia saataisiin kumppaneineen mukaan, Ukrainan sodan lopettamiseen tähtäävään, boikottiin, olisi Venäjä käytännössä taloudellisesti saarrettu ja elintason nopeasti tapahtuva romahdus saisi siellä kansan kumoamaan nykyisen hallinnon. Mutta onko länsi ja esim. USA valmis siihen, että Kiinan nousevalle talous/sotilasmahdille annetaan periksi vaikkapa uiguurien kaltoin kohtelussa,Taiwanissa tai maailmanmarkkinoilla, jotta venäläiset saadaan poistumaan Ukrainasta?

VALMISTELIJAN vai KUNTALAISEN ASIALLA?

 Hyvin usein käy niin, että onnettomien rekrytointien seurauksena kunta jää ontuvan valmistelun vangiksi. Näin käy, kun nynnyt päättäjät eivät puutu valmistelun laatuun hyväksyen kaikkein idioottimaisemmatkin virkakunnan tuotokset. Tällaisissa tapauksissa surkeat valmistelijat saavat aikaan kammottavaa taloudellista tuhoa. Sote uudistuksesta johtuvalla hallintosäännön uudistuksella voidaan saada vaihtuvuutta valmistelijoihin tai muuten raikastaa tunkkaisen murheelliseksi jämähtänyttä ja kohtuuttomaksi taakaksi veronmaksajille muuttunutta taantumuksellista kuntasuunnittelua.

Muutoksen teossa tehtävien muutoksilla ja palkkatarkastuksilla voimme menestyksellisesti taktikoida. Kun johdon alaisesta tehtäväkentästä katoaa yli puolet, on pöhelöimmällekin päättäjälle ja kovimmallekin virkajohdon hyysääjälle selvää, että joko tehtäviä tulee löytää jostain lisää tahikka palkkaa karsia tuntuvasti. Näin toteutuu veronmaksajan etu, jota jo kunta laki velvoittaa luottamushenkilöitä vaalimaan kuin iso emakko vaalii omien pienten vaaleanpunaisten pikku porsaiden etua. Toisin sanoen, jos kaikki saa jatkua palkan tai vähenevien tehtävien suhteen kuten aiemmin, eivät päättäjät noudata kuntalakia ja edessä on pahimmillaan valituskierre, kiehuvat välit henkilöstön sisällä ja onneton tehottomuus.

Kuntalaisen etu toteutuu vaikkapa siten, että tarjoamme 10 000 eroa kuukaudessa tienaavalle virkahenkilölle 7 000 euron kuukausipalkkaa. Jos tämä voidaan toteuttaa viidenkin viranhaltijan osalla, on saavutettu taloudellinen hyöty kuntalaisen kannalta häkellyttävän merkittävä. Jo muutamassa kuukaudessa saavutetulla palkkasäästöllä voimme asentaa vaikkapa päiväkoteihimme kymmeniä talvella energiaa säästäviä ilmalämpöpumppuja, jotka kesähelteellä viilentävät päiväkodin kuumuudessa kärsivien pienokaisten olot inhimillisen miellyttäviksi. Kyse onkin oikeastaan vain siitä, ovatko päättäjät tuhansien kuntalaisten asialla vai ajavatko he päätöksissä muutamien virkahenkilöiden etua kuntalaisten kustannuksella.

PUTININ LOPPU - SUUR-SUOMEN ALKU?

 Venäjän armeijan menestys osoittaa, että Putinilta puuttuu asevoimien täydellinen tuki. On siis aivan turha odottaa, että Venäjän asevoimien isoimmat kihot antaisivat Putinin painaa nappia, joka aloittaa ydinsodan tai edes pienen ydinaseiskun länteen. Paremminkin kannattaa varrota Putinin siirtymistä syrjään, se saattaa tapahtua päivissä, viikoissa tai kuukausissa, mutta tuskin puhutaan vuosista, sillä Putin on brutaalilla sodalla pelannut itsensä niin onnettomasti nurkkaan, ettei hän sieltä pääse konsana tyylikkäästi pois. Jos joku vielä kuvittelee Putinin saavan merkittävää tukea Kiinasta ja Intiasta, loppuu sekin, jos mies aloittaa ydinaseiden käytön.

On siis hyvä aloittaa Putinin jälkeisen maailman valmistelu - maailman, josta puuttuu sotaisan diktaattorin menevä aukko. Venäjähän koostuu lukuisista kansallisuuksista ja Venäjän voima niistä löytyvistä luonnonrikkauksista sekä maataloudesta. Jos Venäjä onnistutaan pilkkomaan demokraattisiin kansallisvaltioihin, niin Suomen turvallisuusasemakin paranee, vaikka Pietari jääkin naapuriksi. Aikoinaan Suomi esitti itänaapurille aluevaatimuksia, joiden mukaan Suomen alue olisi kasvanut kolmanneksella aina Murmanskiin ja Vienanmereen saakka. Ehkä nyt ollaan samassa tilanteessa eli voimme pitää tuota aluehaavetta kohtuullisena.

Nykyään Karjalassa asuu paljon muitakin kuin karjalaisia, joten Suur-Suomessa on hyvä huomioida se, että maastamme tulee aidosti monikulttuurinen valtio. Ehkä EU:n kautta Suomi saa panostusta Venäjästä maahamme liitettävien alueiden integroimiselle ja väestön sopeuttamiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Suur-Suomi kaavailuissa kannattaa olla maltillinen ja jokseenkin varovainen, jottei kenellekään käy kuten Edvard Gyllingille ja punainen Suur-Suomi, johon voi liittyä Norja ja Ruotsikin, vaihtuu ikäväksi elämän ehtooksi ankeissa oloissa.

Maailman rauhan kannalta Venäjän pilkkominen kansallisvaltioksi lienee mainio ja toivottu ratkaisu muidenkin kuin kovia kokeneiden ukrainalaisten mielestä. Etenkin USA:n uskon innostuvan Venäjän hajoamisesta pieniksi demokraattisiksi valtioksi. Tuolloin maailman ja jenkkien suurimmaksi huoleksi jäänee se, ketkä perivät Venäjän ydinaseet ja miten ne saadaan tehtyä vaarattomiksi. Siinä sopassa lienee selvittämistä ja uskonpa, että tähän ongelma kulhoon haluaa Kiina ja Intiakin työntää lusikkansa, jotta pääsevät hajoavan valtion luonnonvarojen osingoille.

Venäjän ilmeinen hajoaminen on Suomelle melkoinen mahdollisuus niin turvallisuuspoliittisesti kuin taloudellisesti. Jo pelkästään satama Jäämerellä monipuolistaa Suomen kehittämismahdollisuuksia suuresti. Pietarin sijainnille emme voi mitään, mutta mikäli pelaamme korttimme oikein Suomi voi olla uskottava turva venäläisen suurkaupungin asukkaille lännestä tulevan uhkaan suhteen. Nyt ovat maailman kirjat sen verran sekaisin, että sen sivut oikein järjestämällä pääsemme monista vaaroista ja voimmepa saada merkittäviä etujakin, kunhan meillä on toimissamme enemmän järkeä kuin intoa!

PEHMOLÄSSYTTÄJÄT EIVÄT SOVI PÄÄTTÄJIKSI!

 Politiikan yksi ikävimpiä faktoja on se, että ilman kovuutta eivät vaalilupaukset toteudu eivätkä asiat etene äänestäjän edun mukaisesti. Pehmeyden ja ällöttävyyden huippuna voitaneen pitää sitä, että samat päättäjät, ketkä vaalien alla kritisoivat, rajuinkin sanakääntein, valmistelijoita, antavat valtaan päästyään käytännön päätöksiä tekiessään kritiikittömästi siunauksensa aiemmin, ailmpaan manalaan, morkkaamilleen valmistelijoille ja heidän valmistelulle. Mitä onnettomampaa valmistelua päättäjille tarjotaan, sitä enemmän luottamushenkilöiltä vaaditaan kovuutta, jotta heidän toimintansa täyttää kuntalain vaatimukset eli toimimisen kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi.

Tavallisesta pulliaisesta, joka on eksynyt päättäjien rinkiin, tuntuu mystiseltä, että politiikassa ei määrättyjä asioita sanota kuten ne ovat. Kun normaalissa elämässä, sellaista ihmistä, joka ei pidä lupauksiaan ja levittää paikkansa pitämättömiä juttuja, kutsutaan valehtelijaksi - politiikassa tämän sortin totuuden toteaminen tuomitaan armottomasti moukkamaiseksi käytökseksi. Suoraan sanoen, liian toistuvasti, poliittinen keskustelu päätöksenteossa muistuttaa totuutta karttelevien luspereiden sanahelinältä. Kammottavimmillaan, jos joku vaatii oikeaa tietoa annetun valheellisen tiedon sijaan tai sanoo väärää tietoa jakanutta valehtelijaksi, tuomitaan vaatija ja sanoja tyylittömäksi moukaksi. Tämä niljakkuus on korvatta ryhdillä.

Juuri nyt koko mainittu homma ja sen jatkuminen ovat katkolla. Mikäli päättäjillä on kovuutta vaatia, hallintosäännön uudistuksen myötä, laadukkaampaa ja läpinäkyvämpää valmistelua, on, vuoden 2023 alusta astuvan, uudistuksen myötä voittaja tavallinen kaupunkilainen. Jotta näin käy, täytyy ensimmäiseksi saada uskottava valmistelijajoukko hallintosäännölle - tämä poppoo ei voi koostua virkahenkilöistä, ketkä uudistuksella vain turvaavat oman tulotasonsa ja lokoisan työpaikan. Päättäjien täytyy aidosti vaatia hallintosäännön tuovan kaupunkimme asukkaiden palveluun tehokkuutta ja elinpuitteisiin toimivaa parannusta.

Nyt valmistelijat aivan pokkana esittävät ettei kaupunkiorganisaation ylimmän hallinnon tehtävät muutu, vaikka vuoden vaihteessa sen alaisesta operatiivisesta toiminnasta katoaa reilusti yli puolet. Kun huomioidaan tämä ulostulo ja se, että po. johto on jatkuvasti jarruttanut, jopa päättäjille väärää tietoa jakaen, hallintouudistuksen valmistelua, on kerrassaan pökerryttävän pöyristyttävää, mikäli samainen organisaationjohto pääsee monopoliasemassa, aikapulaa hyväksi käyttäen, junttaamaan läpi sellaisen hallintosäännön, joka pääsääntöisesti tähtää johtajiston etujen plus aseman turvaamiseen.

Päättäjien on siis tähdättävä hallintosääntöuudistuksessa mahdollisimman paljon hyvää kaupunkilaisille tarjoavaan ja edulliseen hallintoon. Itse esitin, että hallintosäännön rungon valmistelee, joku po. valmistelussa kokenut konsultti. Siltä pohjalta lähdemme valmistelemaan tulevaa organisaation johtoa huomioiden myös palkkauksen. Eihän voi olla niin, että mm. mikäli hallinnon alta vähenevät työt ja vastuut 60%:lla, johtajien palkat pysyvät samana. Edessä on valtava urakka ja, kiitos jarrua kaikin voimin painaneen kaupunkimme johtajiston, vain reilu kuukausi aikaa valmistella hallintosääntö valmiiksi. Siksi toivon, että viimeinkin kaikki keinot käyttäen ja toisiaan tukien päättäjät aloittavat hallintosäännön valmistelun - nyt ei ole virkamiesten mielistelyn ja kaveeraamisen aika. Kaupungissa on 15 000 asukasta, me teemme päätöksiä heidän parhaaksi emmekä virkajohtoa miellyttääksemme, jos noudatamme kuntalakia.

PÖLHÖLÄSSÄ 12 on 80% 15 000:sta

Pölhölässä pöhöillään oikein kunnolla, kun idioottimaisuuksiin tähtäävä järkeily päästetään kiihtymään äärimmäisiin huippunopeuksiin. Pöhölän kuntalaisille pyritään takaamaan klosetit tasapuolisesti. No, ei sentään ihan tasapuolisesti, vaan tähdätään keskustaajaman läheisyyteen. Klosetit sijoitetaan niin, että jokainen voi vaikka työmatkallaan käydä aamulirautuksella. Ideana tämä kuulostaa ja näyttääkin tuhottoman mielenkiintoiselta, mutta aritmetiikkaa hyväksi käyttäen päästään ilkeään epäsuhtaan, sillä virtsatiehyiden määrä Pölhölässä ylittää massiivisesti kaavailtujen pyttypalatsien määrän.

Pölhölässä sijaitsee suuri tehdas johon, työvuoron vaihtuessa , tulee ja menee parituhatta työntekijää, jokainen voi käyttää omaa matemaattista lahjakkuuttaan laskemalla ja kuvittelemalla ruuhkaa, jos vaikkapa tuhat ihmistä jonottaa minuutin päästääkseen päästämään paineita esim. virtsaputkestaan. Veikkaanpa, että lähes kaikilla työmatkalaisilla housut kastuvat ja talvella tehtaalle vievän tien varrella kulkuväylien varrelta löytyvät hanget keltaiset nietokset. Tarkemmin ajatellen koko klosettishow on jokseenkin turha. - Nääs jokaisella pölhöläläisellä on po. tarpeidenteko mahdollisuus omasta takaa tai työpaikan puolesta.

Pölhölän valmistelijat esittävät klosettishow'hun lähes 400 000€. Kun otetaan huomioon aikaisemmin siihen hukatut varat, päästään jo nyt yli puolen miljoonan euron. Rahan reikiä löytyisi Pölhölästä muualtakin esim. päiväkodeissa lapset paistuvat helteellä kuin pullat uunissa ja lisäksi esim. liikuntarajoitteisten tilat kaipaavat entrausta, mutta aika näyttää kuitataanko lasten uunimaiset olot tokaisemalla heille: KESTÄKÄÄ PIENOKAISET, ÄLKÄÄ AINA VALITTAKO! Ja lopulta kaupunkiin nousee kaksitoista klosettia palvelemaan 80% keskustaajaman liepeillä asuvaa pölhöläläistä. Joku kurja toteasi yhtälön mahdottomaksi ja esittäisi Pölhölän pyttyilyn ja keskustan kehittämisen yhdistämistä. Korvataan kaavaillut pyttyhuoneet pääkadulle sijoitettavalla urenaalilla, jossa jokaisella pölhöläläiselle on ikioma nimikkometri pisuaariin. Näin kaikilla pöhöläläisillä on suoranainen hätä tulla keskustaan asialle varsinkin, mikäli mahtikäskyllä kotipytyn käyttö rajoitetaan peräsuolen tyhjennykseen.

KUKA SÄRKI KAASUPUTKEN - USA, QATAR vai...?

 Venäjältä Saksaan vievän kaasuputken räjäyttäminen on käsittämätön vahingonteko. Miljardien eurojen kahden valtion välinen energiakädenojennus on pois pelistä. Tuskin kummastakaan putken omistajamaasta löytyy idioottia, joka olisi posauttanut tämän maakaasuväylän pois pelistä. Etenkin Venäjälle kaasuputken tuhoutuminen olisi katastrofi, sillä se jäisi kaasumarkkinoilla pitkälti harvojen suurten ostajien markkinoille. Kiina, Intia ja Turkki, suurina venäläisen kaasunostajina, pääsisivät neuvottelupöydässä todennäköiseen sanelijan asemaan.

Myös Ukraina hyötyisi tilanteesta melkoisesti, jos räjähtäneet kaasuputket poistuisivat välitysmarkkinoilta. Kulkisihan tuolloin Venäjän ja Saksan välinen merkittävin kaasuväylä juurin Ukrainan kautta. Mutta eiköhän kärähtämisen pelko ja sen seuraukset saa Ukrainan pidättymään moisesta tuhotyöstä. Norja ja Algeria kuuluvat suuriin hyötyjiin, mikäli itänaapurimme putoaa putkineen pois Saksan kuvioista. Toisaalta tuntuisi käsittämättömältä, jos Norja lähtisi moiseen tempaukseen mukaan enkä usko Algeriankaan pohtivan saati edes kykenevän kaasuputken räjäyttämiseen kyseisillä vesillä.

Tuskin räjäytyksen takaa löytyä esim., varsin maltillisesti oman maan ulkopuolella toimiva, Kiinanakaan, vaikka putken poistuessa kuvioista, se pääsisi hallitsevaan asemaan venäläisen kaasunostajana. Väkisinkin katse kääntyy kahteen hämärävaltioon. Ensinnäkin Qatar on, eurooppalaisittain tarkasteltuna, kaikissa toiminnassaan vähintäänkin kyseenalainen maa ja sehän teki juuri LNG:stä sopimuksen Saksan kanssa. Toinen, valtaansa ja etupiiriään, surutta ja seurauksista välittämättä, puolustanut/kasvattanut valtio on USA, joka huseeratessaan murhaa valtioiden päämiehiä ja pommittaa valtiota kivikaudelle. Oli miten oli, nyt kaivataan Lahtisen ja konekiväärin lisäksi syyllistä!

VIKTOR ORBAN PELASTAA SAKSAN?

Paljon parjattu Unkarin presidentti Viktor Orban on tehnyt, muista poiketen, sopimuksia Venäjän kanssa. Unkari saa edullista energiaa, kuten aiemmin, samoin maahan nousee parhaillaan venäläisten suunnittelema ydinvoimala. Näistä diileistä Orban ja Unkari saa ottaa vastaan kitkerän katkeria nootteja ja jopa uhkauksia EU:n suunnalta. Sen sijaan omassa maassaan presidentti nautti kansalaistensa luottamusta. Tätäkin perustellaan Orbanin vahvalla mediahallinnalla, mutta totuus kai on se, että Unkari on luovinut EU:n energia kriisistä isommat karikot kiertäen.

Venäjä ei siis upota Unkaria eikä Orbania, mutta tekeekö sen EU sulkemalla tukivarahanat Unkarilta? Toisaalta Orbanin hengen heimolaiset lisäävät hiljalleen kannatusta EU:n alueella, viimeksi näin kävi Italiassa menneenä viikonloppuna. Saattaako käydä jopa niin, että muutaman vuoden ja lukuisten vaalien jälkeen EU:n valtioiden enemmistön suhtautuminen Venäjään onkin muuttunut samaksi, mitä Orban edustaa nyt ja kuinka käy silloin erittäin pahaan energialiriin ajautunee Saksan ja sitä sokeasti aina peesaavan Suomen?

Saattaako Orban jo tehdyillä tempauksillaan pelastaa, energiapulansa kanssa kuolinkouristuksissa kiemurtelevan Euroopan sairaan miehen, Saksan? Voiko ennakoida niin surullisesti/onnellisesti/ironisesti, että saksalaiset pelastaa jossain vaiheessa talvien kalseudelta unkarilainen ydinvoimala, jossa venäläinen mylly jauhaa sähköä Saksan kansan sähköpatterein lievittäen sikäläistä vihreää talviviima?

VOIHAN VI..., VARIKKO - mikään ei muutu!

Linkki: 

QUO VADIS UUSIKAUPUNKI?

Kaupunkimme edessä odottavat mm. koulukompleksin tuomat kulut, ne on päätetty, joten nyt tulisi turvata kyky kustantaa kompleksi. Itse näen meillä olevan kaksi, ratkaisuun vievää, tutkintalinjaa, jotka eivät sulje toisiaan pois: kulujen karsiminen ja tulojen kasvattaminen. Eiköhän kaikki muista vaaliestradeilla,  vaaleissa 26-17 voittaneen, oikeiston luvanneen, että enää ei tehdä impulsiivisesti kaikkea kivaa, vaan keskitytään harkitusti ja vastuullisesti olennaiseen. Kahdeksanmiljoonaa euroa varikon siirtoon tuntuu suuruudeltaan vallan maagisen mystiseltä megasummalta. Ilmeisesti nykyisen varikon alla on kultasuoni, muuten moisen summan heittäminen varikon siirtoon vaikuttaa kululta eikä sijoitukselta, joka sikiää jossain kohtaa tulevaisuutta reheväksi voitoksi.

Kulujen karsinan sopii aloittaa kiinteistömassastamme, joka syö valtavat summat ja vieläpä tulevaisuudessa kasvavan summan rajallisia verovarojamme. Sopii pohtia ihan rehellisesti, mitä hyötyä kumpuaa kaupunkilaisille sellaisista kiinteistöistä, jotka eivät liity kaupungin tarjoamiin palveluihin tai asukkaiden viihtymiseen. Viimeinkin täytyy keskittää toimintoja, toimipaikkoja ja tehtäviä, jotta pystymme maksimoimaan tehokkuuden eli tarjoamaan entistä edullisemmin entistä parempia palveluita ja elämän puitteita kaupunkilaisille. Myös yhteistyö naapurikuntien ja yksityisen sektorin seurana avaa mahdollisuuksia petrata ja tehostaa kaupunkiorganisaation toimintaa. Kuinka olemme huomioineet kasvavat sähkökulut Uudessakaupungissa - jääkö se päätökseen hankkia sähköpakettiauto 70 000€:lla?(auton hinta ulkomuistista, oikaiskaa, jos tarvetta)

Henkilöstöpolitiikan suhteen täytyy olla vastuullinen. Jos joku suoritustason työntekijä on antanut kymmenet vuodet työpanoksensa kaupunkilaisten parhaaksi, en voi hyväksyä hänen heittämistä kilometritehtaalle vain siksi, että jossain toisaalla rahaa tuli hassattua und on päätetty hassata tuottamattomasti. Ehkä päättäjien tulisi kuulla suoritustasoa ja luottaa sen vuosikymmenien aikana kokemuksen kautta täydentyneeseen osaamiseen - voimmeko siis keventää palkallista käskijäkaartia siirtämällä vastuuta käytännön toteuttajille? 

Henkilöstöjohtajamme totesi, ettei organisaation johtamiseen vaikuta vähääkään organisaation suuruus. Siis vaikka organisaation koko putoaa alta puoleen, ei se vaikuta johtajien työmäärään tai vastuisiin. Tämä pätee varmasti toisinkin päin eli voiko sama henkilöstöjohtaja vastata Uudenkaupungin sijasta myös naapurikuntien henkilöstön rekrytoinnista ja muusta henkilöstöön liittyvästä toiminnasta. Olisiko siis paikallaan ryhtyä neuvotteluihin yhteisen henkilöstöjohtajan etsimisestä? Tässä tarjoutuisi oiva säästömahdollisuus, joka palvelisi kaikkia Vakka-Suomen kuntia ja keventäisi kaikkien mukaan lähtevien kuntien verotaakkaa.

Aivan oman mahdollisuutensa kulujen karsimiseen ja muuttamiseen tuloiksi tarjoaa katseen kääntäminen kiinteistöihin. Viimeinkin niiden tarve täytyy kartoittaa kunnolla ja pistää myyntiin ne kiinteistöt, jotka pääsääntöisesti aiheuttavat kuluja kaupunkilaisille. Tähän asti toiminta on, päätöksistä huolimatta, ollut suunnaltaan päinvastaista - kiinteistöjen myynnin sijaan, kaupunki on haalinut itselleen uutta kiinteistömassaa. Siinä sivussa esitetään 8 miljoonan euron upottamista varikon siirtoon. Käytännössä tämä ajaa kaupungin talouden niin ahtaalle, että en pidä mitenkään realistisena, että kaupunki pitäisi jatkossa hallinnassaan ja kunnostaisi Raatihuoneen. Valmistelumme sai minut juuri nyt  päätymään Raatihuoneen pikaiseen myyntiin. Toisaalta, kyseessä on alkujaan yksityinen rakennus, joten se vain palautuu alkuperäiseen käyttöönsä.

Kaupungin tulevaisuuden kannalta tärkeintä on suunnitelmallisuus. Tällä en tarkoita mitään huuhaa strategiaa - vuonna 2030 20300 asukasta. Tuollainen on lähinnä noloa: ensin tehdään ja julkaistaan suurella uholla strategia, mutta mitään konkreettista uutta ei tehdä sen eteen ellei siksi lasketa ontuvia selityksiä, miksi kaikki lirahti lahkeisiin. Väkisinkin tulee mieleen vanha iloinen, mokissaan suuri ja mahtava, Neuvostoliitto, kun vielä vaalien jälkeenkin jatketaan samaa idioottimaisuutta vedoten yhteistyöhön. Ei vaalilupausten periksi antaminen ole mitään yhteistyötä, se on luikurimaista pettämistä vain siksi, että kokouksissa olisi kivaa ja saamme, hinnasta välittämättä, kaupunkiin yhä kaikkea kivaa.

Niin kaupunkiorganisaation muutosten kuin kiinteistömassankin tarkastelun ohessa meidän tulee keskittyä vakavasti kaupunkimme kehittämiseen. Uudessakaupungissa tulee tehdä realistisia visioita, joita on myös pyrittävä toteuttamaan. Perusfakta kumpuaa siitä, että tänne täytyy saada uusia asukkaita. Siihen vaaditaan onnistunutta maankäyttösuunnitelmaa, satsaamista vapaa-ajanpuitteisiin sekä etenkin vahvaa pasnostusta opetuksen laatuun ja ennen kaikkea tarvitsemme onnistunutta markkinointia. Jos emme osaa viestiä tai markkinoida, ei kukaan saa tietää siitä, vaikka tarjoaisimme mahtavia tontteja tai maailman parasta opetusta lapsille. 

Meillä on myös paljon onnistumisia, vaikka joskus tuntuu, että polskimme jossain epäonnistumisen meressä. Urheiluseuramme vetävät tänne viikottain satoja vieraspaikkakuntalaisia, samoin tekee teatterimme. Näitä tukemalla, puhumme sijoituksesta, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin. Muistakaapa teatterimme takavuosien Heli Laaksonen ensi-illat, tuolloin Crushellin piha oli täynnä busseja, joiden matkustajat ohjattiin teatteriesityksen päätyttyä ruokailemaan ja kaupunkimme puoteihin. Kun katsomme urheilua ja esim. teatteria, olemmeko syöneet rahoituksen murentamisella niiden voimaa ja siten kurjistaneet kaupunkimme viihtyisyyttä. Teatterimme ohjelmiston keveys tuo mieleen kesäteatterien näytelmät. Olisiko pieni lisäsatsaus teatteriin paikallaan, tuolloin sen ei näytelmävalinnoissa tarvitsisi pelata varman päälle ja teatterimme pääsisi entiseen asemaansa ja saisi vieraspaikkakuntalaiset teatterimatkalle kaupunkiimme. 

Tietenkään teatteri tai urheiluseurat eivät voi pelastaa kaupungin taloutta, mutta kohtuullinen satsaus niihin tuo piristystä muuallekin kuin talouteen. Satsaus vapaa-aikaan torjuu kuvan Uudestakaupungista maailman lopun meiningin ja kuoliaaksi säästämisen kaupunkina ja mahdollistaen hallitun väestökasvun kaupungissamme. Jos katsotte Naantalia ja Raumaa, huomaatte meillä olevan paljon sellaista maata, joka täälläkin voitaisiin, edellä mainittujen kaupunkien tavalla, käyttää asumiseen. Voisimme ottaa esimerkkiä vaikkapa Pyhärannasta, jossa kartoitetaan tyhjien asuntojen kuntoa ja määrää, jotta niihin saataisiin uusia asukkaita.

Se ettemme ole käyttäneet kasvun takaavia voimavarojamme on omalla tavallaan vahvuus, sillä voimme ilman riskiä tehdä sen, missä muut ovat onnistuneet. Tämä tulisi huomioida valmistelussamme ja tätä tulisi päättäjien yhdessä vaatia valmistelijoilta. Kaupungissa on poliittista voimaa rakentaa parempien palvelujen ja viihtyisämpien puitteiden Uuttakaupunkia, joten näen tulevaisuutemme valoisana kehityksen plus kasvun mahdollisuutena. Ideoita ja menestymisen mahdollisuuksia löytyy varmasti, joten nyt hyödyntämään niitä, jotta ne alkavat kukoistamaan mahdollisimman nopeasti!

OIKEENLAISTA TEKEMISTÄ TAI TÄÄ POLKU EI VIE MIHINKÄÄN!

Strategiat ovat kivoja suunnitella ja laulunsanat mukavia hoilottaa. Sopivassa laitamyötäisessä ja kivassa kaveripiireissä, kansan maksaessaessa, on kiva puuhastella kaikenlaista. Oikeanlaisesta keskinäisestä kemiasta ja yhteen hitsautuneesta porukasta kumpuaa esiin mitä mielikuvituksellisempia visioita. Momentumit ja jäävuoret vilahtelevat teksteissä kuten vuonna 2030 20 300 asukasta.

Kuntalaisten maksammista suurista kemukuluista sopii oppia sen verran, että selitysten sijaan on vaadittava tuloksia. Selitykset eivät palvele kuntalaisia eikä selityksillä kustanneta kuntalaisten palveluja tahikka viihtyisyyttä. Vastuuttomien taivaanrannan maalarien, omituisten selitysten ja niiden omituisten tarjoajien sijaan kaipaamme vastuunkantoa kera kehityksen.

Miten sinä tulkitset oheista tilastoa, vastaa ihan rehellisesti, kertooko se osaajien mahtavista onnistumisista vai äärettömästi töppäilevien tunarien eksymisestä saman suunnittelupöydän ääreen? Missä vaiheessa kaupunkilaisten varojen massiivinen multituhlaus täytyy lopettaa ja on pistettävä piste miljoonia euroja maksaneiden selitysten kuuntelulle ja muutettava ratkaisevasti kurssia, onko nyt se aika, jolloin kissa viimeinkin nostetaan pöydälle? Pohdi nyt ihan rauhassa oheista taulukkoa etenkin sen suhteen kuinka hyvin olemme onnistuneet kaupungin kehittämisessä?

Uudellakaupungilla on ollut mahtavat kasvun megamahdollisuudet ja muuta ei voi todeta kuin sen, että momentumit ovat vilistäneet kaupungin ohi, meidän kökkiessä jäävuorella. Taulukko puhuu karua kieltä tämän väittämän puolesta:

KULTAINEN KÄDENOJENNUS VAI KORVAUSVAATIMUS?

Yleensä työssään armoton tunari saa pikaisesti lopputilin. Yksikään liikennöitsijä ei katsele kauan bussikuskia, joka aikataulussa pysymisen plus perille pääsemisen sijaan tarjoaa loputtomia ja epäuskottavia selityksiä. Fudut tulee huonolle kuskille ja pahimmillaan jopa korvausvaatimus aiheutetusta vahingosta. Julkisella puolella tilanne on aivan toinen jo valinta hetkellä. Yksityisen painottaessa bussikuskilta, ajokortin lisäksi, kokemusta ja osaamista julkisella puolella voidaan valita tehtävään mukava kaveri, vaikka vailla kokemusta.

Joskus tuntuu, että mitä isompi tehtävä sitä marginaalisempi vastuu. Jo johtajasopimuksessa taataan johtajan töppäyksen varalta hänelle maagisen mahtavat edut puolen vuoden tai koko vuoden palkka lyödään johtajalle kouraan, mikäli hän töppää niin pahoin, että kenkä heilahtaa. Melkoisen ruhtinaallinen palkinto huonosti tehdystä työstä, eikä se mitenkään linjaudu bussikuskin, joka toistuvasti romuttaa autonsa, kohteluun - tulee kenkää ja kaiken kukkuraksi pahimmillaan rävähtää maksettavaksi ruhtinaalliset korvausvaatimukset.

Voisiko johtajasopimuksia päivittää etteivät ne jatku vuosikymmenestä toiseen ja voisi päivityksen tehdä ainakin siinä tapauksessa, jossa johtajan aikaansaannokset muistuttavat hulluna posliinikaupassa kännissä riehuvan kahelin elefantin tuiman tuhoisia aikaansaannoksia? Esim. kunnassa paras mittari onnistuneelle johtamiselle löytyy kunnan positiivisesta kehityksestä - tapahtuuko muuttovoittoa, onko talous vankalla pohjalla, paranevatko palvelut ja pysyykö henkilökunta positiivisesti kehittyvän kuntaorganisaation palveluksessa? Entäpä, jos kaikki nämä näyttävät punaista ja johtajakin hakee muualle töitä? -Eivätkö moisen johtajuuden jatkumisen takaavat päättäjät ole enemmänkin osa hyvä veli -kuviota kuin kuntalaisten parhaaseen päätöksissä tähtääviä luottamushenkilöitä?

KUNTATUHERTAJILLE PALKKA TUHERRUKSEN MUKAAN!

 Tulevan epävarmuuden varalta, sen tuomien haasteiden yli selviämiseksi, kaupunkialuksen jokainen sauma täytyy tutkia ja jokainen löytynyt vuotokohta pitää tarkasti tukkia. Muuten aluksemme ui syvässä kunnes hukkuu ja vie kaikki tuhannet kaupunkilaiset mukanaan. Meren ollessa ihan rannas, korostuu tuolloin aluksen kapteenin osaaminen ja hänen tarjoamansa osaamisen hinta. Jos purtemme välttää karikot, kiertää jäävuoret matkatessaan myötätuulessa menestyksen aalloilla, voi hyvin kaupunkilaisia palvelevan kapteenin ja hänen uskollisuutensa sekä esikuntansa palkita ruhtinaallisesti.

Entäpä, jos komentosillale asteli kapteeniksi epäonnistumisia selittelevä kokematon tuhertaja, jonka uskollisuudesta tuhansia kaupunkilaisia kohtaan kertoo se, että hän haki töitä muualta? - Silloin hänen tekemisensä ja tekemisen hinta tule mitata rehellisesti, avoimesti sekä tarkasti ja jos tarvetta ilmenee, saattaa se kohtuuden kuosiin. Vai epäiletkö, että kaupunkilaisen etu toteutuu silloin, jos jostain kuukausittain toistuvasta työsuoritteesta, joka voidaan saada 6 000 €:lla, maksetaankin 12 000€? Vuositasolla saatamme puhua jopa 72 000 säästöstä pelkkien palkkakulujen suhteen, jos tähän lisätään oheiskulut, käsitellään jo 100 000 € säästöä. Sikäli mikäli perataan kaikki johtoportaaseen suunnatut euromääriset ylisuoritteet, saatetaan päästä satoihintuhansiin euroihin - ehkä puoleen miljoonaan euroon, jolla voidaan parantaa konkreettisesti tavallisen kuntalaisen lakisääteisiä palveluita, kodin ympäristöä tai harrastusmahdollisuuksia usw.

Kuntalain, joka vaatii luottamushenkilöiltä kuntalaisten parhaaksi toimimista, mukaan päättäjien on, vuodenvaihteen keventäessä organisaatiota, pakko tarkistaa palkkoja tai toisin toimien he rikkovat lakia. Johdon palkoista tinkiminen on äärimmäisen helppoa silloin, kun he ovat hakeneet muualle töihin, eivätkä he ole päässeet hamuamaansa virkaan. Heidän osaamisensa on mitattu selkeästi muualla ja omassa organisaatiossa heidät voidaan nyt hinnoitella uudelleen. Pallo on kaupunkilasisten edun puolella; voidaan tehdä ota tai jätä -tarjous. Vuodenvaihteessa tapahtuvat muutokset kuntien tarjoamissa palveluissa mahdollistavat organisaatiomuutokset, jotka esim. tavalla voidaan hallintosääntöä valmisteltaessa suunnata verovaroja palvelemaan paremmin kaupunkilaisia.