Meillä ei välitetä tuon taivaallista tavallisista kaupunkilaisista. Kuin aatelisvallan aikaan, köyhiltä kerätään rahat ökyjen kotkotuksiin. Pöyristyttävämpänä esimerkkinä pidän riippusängyt ympäristöineen. Niissä ökyttäret köllöttelevät ja niiden välttämättömyyden he itsekeskeisesti nostavat esiin omilla foorumeillaan. Ökyttäret tykkäävät vanhoista esineistä ja taloista, ne tuntuvat ökyttäristä niin kivoilta, että tähän kivaan upotellaan miljoonia euroja.
Mistä rahat kaikkeen heidän kivaan?: sitä ei saa ökyttäriltä ja heidän nöyriltä tukijoiltaan udella. Moisen kyseleminen ei ole kivaa, se rtuomitaan välittömästi tykkäysten saattelemana äärimmäisen negatiiviseksi. Totuus on kuitenkin se, ettei rahaa ole. Kaiken kivan rahoittamiseksi pitää ottaa velkaa, jättää tavallisen kansan tarpeet toissijaisiksi, lomauttaa, korottaa veroja und taksoja ja jopa lopettaa määrättyjä apuatarvitseville suunnattuja toimintoja.
Kaikki tämä vain siksi, että joillakin täytyy olla kivaa ja tämän kivan toteuttamiseksi kaikki konstit ovat sallittuja. Eikö tämä ole aivan saman kaltaista puuhaa kuin aatelisaikoina: Kansa painoi töitä niskalimassa, hyötymättä itse mistään mitään. Tavalliset pulliaiset saivat ainoastaan katsoa sivusta ja hurrata, kun vallasväki käytti kansan työtuloksen juhliin, linnoihin, matkoihin, joutaviin rakennelmiin eli kaikkeen siihen, mitä joutilaat ökyt pitivät kivana.
Nämä tämän päivän aateliset eli monopoliasemassa olevat yrittäjät ja työväenlaulut itselleen omineet ökyt ajavat taustajoukkoineen kaupunkimme taloudelliseen kurimukseen ja useat kaupunkilaiset inhimillisten kärsimysten keskelle. Sopiikin kysyä: TÄTÄKÖ VAALIEN ALLA LUVATTIIN. Eikö todellakin olisi tärkeämpiä rahan reikiä kuin muutamien itsekkäiden kivaa haluavien kivan kustantaminen. Eikö se olisi ihan oikeasti kivaa, jos pistettäisiin kaikille ikävät asiat kuntoon niin, että kaikilla olisi hyvä olla ja elää.
Terveyskeskuksessa eivät potilaat parane vaan jopa henkilökuntakin
sairastuu, koulu ja uimahalli ovat purkukunnossa, kunnallistekniikka
vetää viimeisiään eli kunnnan on vaikea suorittaa sen lakisääteisiä
palveluita. Eikö meidän kannattaisi keskittyä näihin olennaisiin, kaikkia
kaupunkilaisia koskeviin asioihin. Pöyristyttävintä on Stoppi asuntojen
kimppuun käyminen, jotta ökyttärille piisaa lisää rahaa heidän kivan
toteuttamiseen.
Kaupunkimme päätöksenteko on halvaantunut kaupunkilaisille tärkeistä asioista, niistä ei edes kerrota mitään. Sen sijaan ökyjen jonninjoutavat koohotukset etenevät julkisuuden positiivisessa hehkutuksessa. Väitetään niiden etenemistä avitettavan jopa väärään tietoon nojaamalla. Kuitenkaan yksikään luottamushenkilö ei halua selvittää valmistelun jakaman tiedon todenperäisyyttä - SAAKO MEILLÄ PUHUA PUPPUA PÄÄTTÄJILLE, JOTTA VALMISTELUN ETENEMINEN TAATAAN?
Uudessakaupungissa valtaan sukkuloivat samat tyypit lakeejoineen kuin silloin, kun kaupunki teki Tontonmäen, hakkasi rahaa soijatehtaaseen, kaavoitti Janhuan älyttömästi, teki typeriä risteyksiä, upotti miljoonia vanhanaikaisiin katulamppuihin, lopetti koulut, nosti veroja, ajoi kaupungin talouden kuralle, lomautti kaupungintyöntekijöitä jne. jne.. Nyt tämä porukka lakeejoineen tekee kaiken kivan ohella uutta organisaatiota. Mielestäni heiltä ei todistetusti löydy tähän tehtävään vähäisempiäkään eväitä.
Eikö edes isoissa puolueissa löydy ryhtiä ja lujuutta palauttaa johtajien mieliin vaalilupaukset ja reivata päätöksentekomme ökyjen kivan toteuttamisesta lähemmäs kaupungin ja sen asukkaiden parasta. Päättäjien harrastama impulsiivinen koheltaminen vie kaupungin tuhoon. Me tarvitsemme faktoihin perustuvaa suunnitelmallisuutta. Me tarvitsemme paikallista vallankumousta. Neuvostoliitossa tehtiin viisivuotissuunnitelmia, joita juhlittiin vaikka suunnitelmat eivät toteutuneet. Meillä ei saada edes viisivuotissuunnitelmaa aikaiseksi, mutta silti päättävät juhlivat ja matkustavat kaupunkilaisten rahoilla.
Linkki:
Stoppi Nuorisoasunnot
perjantai 31. elokuuta 2018
sunnuntai 26. elokuuta 2018
MANTSINEN VALITSI RAUMAN - NUKKUIKO UKI ONNENSA OHI VAI:::
Liperissä toimiva Mantsinen, yritys, josta Uusikaupunkikin osti satamanosturin, laajentaa Raumalle. Voimakkaasti vientiin satsaava pohjoiskarjalainen yritys tarvitsee laajentuakseen kokoonpanotiloja rannikolta. Siksipä yritys vuokraa tilat Euroports Raumalta. Toiminnan Mantsinen aloittaa Raumalla niinkin pian kuin kuluvan vuoden syyskuussa.
Väkisinkin herää kysymys: MIKSI EI UUDESSAKAUPUNGISSA? Mitä elinkeinopuolemme on touhunnut tämän asian eteen tai edes sen eteen, että saisimme elinkeonpohjaamme laajemmaksi, eikä kaikki olisi autotehtaan varassa? Uskon, että logistisesti emme olisi mitenkään hävinneet Raumalle ja Uusikaupunki olisi voinut olla jopa edullisempi vaihtoehto.
Vai onko ongelmamme siinä, että Raumalla tiedetään kaikki, mitä Uudessakaupungissa tarjotaan? Onko meillä suora tietolinkki kaupunginhallituksesta Rauman virkamiesjohtoon? Tuntuu hiukan siltä, että nykyhenkilöityksellä kaupunginhallituksemme vei välttämättä palvele kovin onnistuneesti Uuttakaupunkia. Kunhan kyselen, en epäile enkä syytä, mutta loppuun kysyn: Palkkaisitko sinä yrityksesi hallitukseen kilpailevan yrityksen toimitusjohtajan puolison?
Linkki Talouselämän juttuun:
Mantsinen laajentaa Raumalle – tehostaa vientikaupan logistiikkaa
Väkisinkin herää kysymys: MIKSI EI UUDESSAKAUPUNGISSA? Mitä elinkeinopuolemme on touhunnut tämän asian eteen tai edes sen eteen, että saisimme elinkeonpohjaamme laajemmaksi, eikä kaikki olisi autotehtaan varassa? Uskon, että logistisesti emme olisi mitenkään hävinneet Raumalle ja Uusikaupunki olisi voinut olla jopa edullisempi vaihtoehto.
Vai onko ongelmamme siinä, että Raumalla tiedetään kaikki, mitä Uudessakaupungissa tarjotaan? Onko meillä suora tietolinkki kaupunginhallituksesta Rauman virkamiesjohtoon? Tuntuu hiukan siltä, että nykyhenkilöityksellä kaupunginhallituksemme vei välttämättä palvele kovin onnistuneesti Uuttakaupunkia. Kunhan kyselen, en epäile enkä syytä, mutta loppuun kysyn: Palkkaisitko sinä yrityksesi hallitukseen kilpailevan yrityksen toimitusjohtajan puolison?
Linkki Talouselämän juttuun:
Mantsinen laajentaa Raumalle – tehostaa vientikaupan logistiikkaa
UUSIKAUPUNKI MONIKULTUURISTUU!
Autotehdas antoi Uudellekaupungille mahdollisuuden. Viime valtuustokaudella pistettiin kaupungin talous suht` hyvään kuntoon. Saman valtuustokauden loppuvaiheessa syntyi päätös kaupunkimme modernisoinnista. Nämä tekijät yhdessä antoivat kaupungista ulospäin positiivisen signaalin, jota korosti muussa maassa kasvua ja positiivisuutta haitannut syvä lama. Tuli vaalit ja sen seurauksena valtaan nousi omasta asemastaan kiinnostunut, kaupungin kehittämisestä vähät välittävä jäärä porukka, joka onnistui vesittämään kaiken hyvän, mitä edellinen valtuusto sai suunnitteille! Lama meni muuallakin ohi ja niin myös tämä kaupunki jätti mahdollisuutensa käyttämättä. Tuhansista uusista työpaikoista huolimatta, ihmiset eivät muuttaneet tänne asumaan.
Katsokaapa minkälaisien rakennusten kaava sallii nousta kaupunkiimme. Osa uusista, parakkileiriä muistuttavista rakennusviritelmistä tuo mieleen vankileirien saariston, joten kuinka pysyvää niihin kohdistuvaa asumiskiinnostusta sopii odottaa? Varsinkin, kun parakkikylien yhteyteen ei ole rakennuttu minkään kaltaisia viihtymisviritelmiä, niin eipä ne juuri houkuttele pidempiaikaiseen asumiseen saati edistä pysyväksi uusikaupunkilaiseksi muuttamista. Me muistelemme kaihoisasti 1970-luvun kasvuaikoja, mutta unohdamme, että tuolloin kaikkien tänne muuttaneiden kotiseudun asuntoihin tullut vesi, ei ollut viemäreitä, sähkökin saattoi puuttua eikä tavallisissa talouksissa omistettu auto saati kahta. Noista oloista muuttaminen työn perässä Uuteenkaupunkiin oli koko perheen voitto. Tänään asiat ovat rajusti toisin.
Jos suunnittelemme kaupunkimme kasvua, meidän tulee tarkastella niiden ihmisten elämisen nykytaustoja, keiden haluamme tänne muuttavan ja rehellisesti pohdittava: Muuttaisitko sinä heidän oloistaan, tutusta ympäristöstä, meidän oloihin: terveyskeskuksessa henkilökunta sairastuu, koulut ovat purkukunnossa, uimahalli päästetty purkukuntoon, vapaa-ajan puitteet jämähtäneet 1980-luvun tasolle. Muuttaisitko sinä esim. Salosta, Raumalta tai Turusta perheinesi näihin oloihin matalapalkkaisen työn perässä. Tuskin muuttaisit ja tuskinpa muuttohaluasi lisää em. puutteiden korjausten jatkuva laiminlyönti ja vero miljoonien hakkaaminen aivan toisarvoisiin asioihin. Tilastot kaupunkimme väestömuutoksesta puhuvat edellä mainittujen faktojen vaikutuksesta.
Autotehtaan uusi pääjehu lienee kiertänyt maailmaa ja nähnyt meidän kaupunkimme, kun hän pyytää apua Uudeltakaupungilta. Johtaja tuskin haluaa kaupungin suojaavan nykyistä voimakkaammin Mersuja lokin paskoilta vaan haluaa jotain autotehtaan työntekijöille. Kun mies vielä toteaa työntekijöiden tulevan muista kulttuureista, hänen sanomisensa voidaan tulkita niin, ettei suomalaiset tai muut länsimaiset muuta Uudenkaupungin kaltaiseen kaupunkiin, josta aika on ajanut ohi jo kymmeniä vuosia sitten.
Parakkien rakentamisen ja kaavoittamisen sijaan meidän tulisi hyödyntää ryteikköisiä rantoja asumiseen ja vapaa-aikaan. Uskon, että autotehtaan tuhansista uusista työntekijöistä jotkut olisivat kiinnostuneet myös edullisista maaseudun rauhassa sijaitsevista omakotitalotonteista. Ainoastaan asumispuitteisiin ja palveluihin satsaamalla saamme kaupunkiimme länsimaisia ja suomalaisia asukkaita, joiden muuttokynnys on korkeampi kuin esim. vailla turvaa ja virikkeitä olevien leirien tarjoamat puitteet.
Uudenkaupungin ongelmat löytyvät päivittämättömästä kunnallistekniikasta, kaupungin velasta, korkeasta veroäyristä ja kaupungin jämähtämisestä 1980-luvun palvelutasolle. Jos nostamme veroprosenttia tai säästämme palveluiden asukkaiden elämisen puitteissa, väkilukumme tulee vähenemään. Jopa ikääntyviä uusikaupunkilaisia hoitavat ja palvelevat työntekijät asuvat siellä, missä elämä on mukavampaa ja halvempaa. Tämä koskee vain suomalaisia ja länsimaiseen elämisentasoon tottuneita lajitovereitamme. Kuten olette kaupoissa havainneet, vierasmaalaisia perheitä tapaa niissä yhä useammin. Heille kaupunkimme palvelutaso passaa mainiosti.
Viimeistään nyt meidän täytyy ryhtyä tomerasti korjaamaan niitä virheitä, joita päättäjämme ovat suoltaneet aina 1990-luvulta saakka. Tehtävä ei missään tapauksessa muodostu helpoksi, sillä vuosikymmenien virheinvestoinnit ja laiminlyönnit lankeavat korjattavaksi. Ratkaisu ongelmiin ei löydy niiden piilottamisesta ja hakkaamalla miljoonia euroja riippumattotouhuihin ja vanhaan kunnantaloon. Meidän täytyy aivan oikeasti puuttua todellisiin ongelmiin, nostaa ne esiin ja etsiä niiden korjaamiseksi suunnitelma. Se, että joku päättäjä tai yrittäjä tykkää maata yhteisillä rahoilla ostetuissa riippusängyissä ja hehkuttaa sitä julkisuudessa, on kuvottavan itsekästä ja yhteisen edun vastaista kaupunkilaisten halveksimista.
Palataan vielä autotehtaan uuden johtajan lauseeseen, jossa hän haluaa kaupungilta apua. Kaupungin päättäjien jatkaessa nykytyylillä tuo apu tulee muodostumaan yhteisillä rahoilla tapahtuvista minareettien, basaarien jne. rakentamisesta. Lisäksi meidän tulee tarjota kouluissamme erikielistä opetusta esikoulusta alkaen ja meidän tulee palveluissa huomioida kirjavaksi muuttuva kielivalikoimamme. Sama koskee myös vieraiden kulttuurien noteeraamista yhteiskunnan järjestämissä palveluissa ja puitteissa. Jos emme varaudu näihin tänään ja toteuta niitä huomenna, pääsee piru irti ylihuomenna vai joko se pääsi eilen irti?
Nähdäkseni voimme vielä itse ratkaista ongelmamme hallitusti, mutta tosiasioiden peittely ja illuusiossa eläminen tekee siitä päivä päivältä hankalampaa. Kuten Juha Aaltonen toteaa ja Esa Aaltonen korostaa, meillä piisaa tekemistä ja varallisuutemme on rajallista. Juha Aaltonen on nostanut näitä asioita esiin jo parikymmentä vuotta ja hänet on aina haukuttu negatiiviseksi pahan ilman linnuksi. Jos ongelmiimme olisi puututtu edes kymmenen vuotta sitten, Juha Aaltosta pidettäisiin nyt suurena sankarina. Tehkäämme selkeä suunnitelma kaupungin palveluiden, kunnallistekniikan ja elämisen puitteiden päivittämisestä sekä liittäkäämme suunnitelmaan rohkea, mutta realistinen kehityssuunnitelma, niin pidämme käsissämme ratkaisupalloa itse. Jos vielä odottelemme, huomaamme kuinka ikävää on herätä talvella kasakan nauruun - siinä eivät kesäiset hetket riippusängyssä lämmitä.
Katsokaapa minkälaisien rakennusten kaava sallii nousta kaupunkiimme. Osa uusista, parakkileiriä muistuttavista rakennusviritelmistä tuo mieleen vankileirien saariston, joten kuinka pysyvää niihin kohdistuvaa asumiskiinnostusta sopii odottaa? Varsinkin, kun parakkikylien yhteyteen ei ole rakennuttu minkään kaltaisia viihtymisviritelmiä, niin eipä ne juuri houkuttele pidempiaikaiseen asumiseen saati edistä pysyväksi uusikaupunkilaiseksi muuttamista. Me muistelemme kaihoisasti 1970-luvun kasvuaikoja, mutta unohdamme, että tuolloin kaikkien tänne muuttaneiden kotiseudun asuntoihin tullut vesi, ei ollut viemäreitä, sähkökin saattoi puuttua eikä tavallisissa talouksissa omistettu auto saati kahta. Noista oloista muuttaminen työn perässä Uuteenkaupunkiin oli koko perheen voitto. Tänään asiat ovat rajusti toisin.
Jos suunnittelemme kaupunkimme kasvua, meidän tulee tarkastella niiden ihmisten elämisen nykytaustoja, keiden haluamme tänne muuttavan ja rehellisesti pohdittava: Muuttaisitko sinä heidän oloistaan, tutusta ympäristöstä, meidän oloihin: terveyskeskuksessa henkilökunta sairastuu, koulut ovat purkukunnossa, uimahalli päästetty purkukuntoon, vapaa-ajan puitteet jämähtäneet 1980-luvun tasolle. Muuttaisitko sinä esim. Salosta, Raumalta tai Turusta perheinesi näihin oloihin matalapalkkaisen työn perässä. Tuskin muuttaisit ja tuskinpa muuttohaluasi lisää em. puutteiden korjausten jatkuva laiminlyönti ja vero miljoonien hakkaaminen aivan toisarvoisiin asioihin. Tilastot kaupunkimme väestömuutoksesta puhuvat edellä mainittujen faktojen vaikutuksesta.
Autotehtaan uusi pääjehu lienee kiertänyt maailmaa ja nähnyt meidän kaupunkimme, kun hän pyytää apua Uudeltakaupungilta. Johtaja tuskin haluaa kaupungin suojaavan nykyistä voimakkaammin Mersuja lokin paskoilta vaan haluaa jotain autotehtaan työntekijöille. Kun mies vielä toteaa työntekijöiden tulevan muista kulttuureista, hänen sanomisensa voidaan tulkita niin, ettei suomalaiset tai muut länsimaiset muuta Uudenkaupungin kaltaiseen kaupunkiin, josta aika on ajanut ohi jo kymmeniä vuosia sitten.
Parakkien rakentamisen ja kaavoittamisen sijaan meidän tulisi hyödyntää ryteikköisiä rantoja asumiseen ja vapaa-aikaan. Uskon, että autotehtaan tuhansista uusista työntekijöistä jotkut olisivat kiinnostuneet myös edullisista maaseudun rauhassa sijaitsevista omakotitalotonteista. Ainoastaan asumispuitteisiin ja palveluihin satsaamalla saamme kaupunkiimme länsimaisia ja suomalaisia asukkaita, joiden muuttokynnys on korkeampi kuin esim. vailla turvaa ja virikkeitä olevien leirien tarjoamat puitteet.
Uudenkaupungin ongelmat löytyvät päivittämättömästä kunnallistekniikasta, kaupungin velasta, korkeasta veroäyristä ja kaupungin jämähtämisestä 1980-luvun palvelutasolle. Jos nostamme veroprosenttia tai säästämme palveluiden asukkaiden elämisen puitteissa, väkilukumme tulee vähenemään. Jopa ikääntyviä uusikaupunkilaisia hoitavat ja palvelevat työntekijät asuvat siellä, missä elämä on mukavampaa ja halvempaa. Tämä koskee vain suomalaisia ja länsimaiseen elämisentasoon tottuneita lajitovereitamme. Kuten olette kaupoissa havainneet, vierasmaalaisia perheitä tapaa niissä yhä useammin. Heille kaupunkimme palvelutaso passaa mainiosti.
Viimeistään nyt meidän täytyy ryhtyä tomerasti korjaamaan niitä virheitä, joita päättäjämme ovat suoltaneet aina 1990-luvulta saakka. Tehtävä ei missään tapauksessa muodostu helpoksi, sillä vuosikymmenien virheinvestoinnit ja laiminlyönnit lankeavat korjattavaksi. Ratkaisu ongelmiin ei löydy niiden piilottamisesta ja hakkaamalla miljoonia euroja riippumattotouhuihin ja vanhaan kunnantaloon. Meidän täytyy aivan oikeasti puuttua todellisiin ongelmiin, nostaa ne esiin ja etsiä niiden korjaamiseksi suunnitelma. Se, että joku päättäjä tai yrittäjä tykkää maata yhteisillä rahoilla ostetuissa riippusängyissä ja hehkuttaa sitä julkisuudessa, on kuvottavan itsekästä ja yhteisen edun vastaista kaupunkilaisten halveksimista.
Palataan vielä autotehtaan uuden johtajan lauseeseen, jossa hän haluaa kaupungilta apua. Kaupungin päättäjien jatkaessa nykytyylillä tuo apu tulee muodostumaan yhteisillä rahoilla tapahtuvista minareettien, basaarien jne. rakentamisesta. Lisäksi meidän tulee tarjota kouluissamme erikielistä opetusta esikoulusta alkaen ja meidän tulee palveluissa huomioida kirjavaksi muuttuva kielivalikoimamme. Sama koskee myös vieraiden kulttuurien noteeraamista yhteiskunnan järjestämissä palveluissa ja puitteissa. Jos emme varaudu näihin tänään ja toteuta niitä huomenna, pääsee piru irti ylihuomenna vai joko se pääsi eilen irti?
Nähdäkseni voimme vielä itse ratkaista ongelmamme hallitusti, mutta tosiasioiden peittely ja illuusiossa eläminen tekee siitä päivä päivältä hankalampaa. Kuten Juha Aaltonen toteaa ja Esa Aaltonen korostaa, meillä piisaa tekemistä ja varallisuutemme on rajallista. Juha Aaltonen on nostanut näitä asioita esiin jo parikymmentä vuotta ja hänet on aina haukuttu negatiiviseksi pahan ilman linnuksi. Jos ongelmiimme olisi puututtu edes kymmenen vuotta sitten, Juha Aaltosta pidettäisiin nyt suurena sankarina. Tehkäämme selkeä suunnitelma kaupungin palveluiden, kunnallistekniikan ja elämisen puitteiden päivittämisestä sekä liittäkäämme suunnitelmaan rohkea, mutta realistinen kehityssuunnitelma, niin pidämme käsissämme ratkaisupalloa itse. Jos vielä odottelemme, huomaamme kuinka ikävää on herätä talvella kasakan nauruun - siinä eivät kesäiset hetket riippusängyssä lämmitä.
perjantai 24. elokuuta 2018
Sairaalan sänkyihin 0€ - riippusänkyihin miljoona euroa!
Mikäli makuupaikoista täytyisi valita, lähes jokainen pötköttäisi mieluimmin riippusängyssä kuin sairaalanpedissä. Jos sairaalan sänky sijaitsee ympäristössä, jossa jalkakipuinenkin kokee, sisäilman vuoksi, hengenahdistusta sekä sihisee, ynnä pärskii kuin vihainen ja viluinen kissa, kasvattaa riippusänky suosiotaan. Meillä, hyvinvointijohtajien luvatussa kaupungissa satsataan hyvinvoiviin: Tosta vaan 43-0 kaupunki pisti lähes miljoona euroa riippusänkyjen ja niiden ympäristön kehittämiseen. Entäpä sairaat, vanhukset, koululaiset, harrastuspaikat, koska ne saatetaan turvalliseen ja ajanmukaiseen kuntoon? Tähän kysymykseen saat vastauksen: Älä ole niin negatiivinen ja aina kaikkea uutta vastaan!
TÄMÄN KAUPUNGIN PELIN HENKI ON: Riippusänkyjä niin perkeleesti joka helvetin paikkaan ja kaikki hyvinvoivat voivat hyvin niissä köllötellessään. Riippusängyt saavat kiitosta myös pääkaupunkiseudulta kasvuseudulle porhaltaneelta päättäjältä. Ihmeellisintä lienee se, että yksin riippusängyssä maatessa putkahtaa mieleen jopa muut kanssaelejät eli yhteisöllisyys. Ihmeellistä, että vaalipuheiden välillä tuon suunnan poliitikolta putkahtaa sana yhteisöllisyys!
Mitähän tuo täällä vierailevan päättäjän pohdinnan yhteisöllisyys oikein käytännössä tarkoittaa? -Jos siinä piilee lähimmäisen huomioiminen, niin käykö päättäjän mielessä kenties väärät eli oikeat(poliittisesti) vappulaulajat vai kenties ne härskit porvarivoimat, jotka negatiivisesti puuhaavat kaupungin tavallisten ihmisten palveluiden takaamiseksi sekä kaupungin työntekijöiden työpaikkojen säilyttämiseksi. Voi kuinka vulgaareja ja negatiivisia nuo porvarit ovat, ne taistelevat sellaisten asioiden puolesta, kuten tavallisen ihmisen elämisen puitteet ja peruspalvelut. Eikö porvarit hoksaa, että ne kuuluvat vappulauluihin siinä missä vapaus - veljeys ja tasa-arvo! :Köyhin demaripäättäjäkin hoksaa tämän.
Tuliko tähän touhuun järjen myötä ja viimeinen sana autotehtaan uudelta pääjehulta? Hän totesi tylysti, että Uudenkaupungin tulee tarjota autotehtaan työntekijöille eli siis asukkailleen nykyistä vetovoimaisemmat elämisen puitteet. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnallistekniikkamme toimii, asumispuitteet ovat jotain muuta kuin vuokrakasarmeja tai halpoja parakkeja ja sitä, että autotehtaan työntekijöille ja heidän työntekijöilleen tarjotaan jotain tekemistä työn, nukkumisen ja syömisen lomaan. Yhtälön ratkaisu ei muodostu päättäjillemme helpoksi, sillä korjausvelkaa kaupungissa riittää, samoin lainavelkaa, kuten myös modernisoitavaa kouluissa, vapaa-ajan puitteissa kuten terveydenhoitotiloissa.
Päättäjien tehtävää ei helpota yhtään se, että veroäyrimme huitelee jo nyt melko korkealla. Se varmaankin kajahti jokaisen uusikaupunkilaisen päähän, ettei tätä ongelmaa ratkota näpertelemällä ja syytämällä pikkuhiljaa miljoonia euroja sinne ja tänne. Toisaalta joku saattaa pohtia parhaillaan: Jos teemme Uudestakaupungista riippusänkykaupungin ja ostamme jokaiselle uusikaupunkilaiselle oman riippusängyn hintaan kaksi kymppiä kappale. Perhana sehän ei maksa kuin 300 000 euroa, joten positiivisesti riippusänkykaupoille, mutta ensin palkataan kaupunkiin johtajatason riippusänkykoordinaattori!
TÄMÄN KAUPUNGIN PELIN HENKI ON: Riippusänkyjä niin perkeleesti joka helvetin paikkaan ja kaikki hyvinvoivat voivat hyvin niissä köllötellessään. Riippusängyt saavat kiitosta myös pääkaupunkiseudulta kasvuseudulle porhaltaneelta päättäjältä. Ihmeellisintä lienee se, että yksin riippusängyssä maatessa putkahtaa mieleen jopa muut kanssaelejät eli yhteisöllisyys. Ihmeellistä, että vaalipuheiden välillä tuon suunnan poliitikolta putkahtaa sana yhteisöllisyys!
Mitähän tuo täällä vierailevan päättäjän pohdinnan yhteisöllisyys oikein käytännössä tarkoittaa? -Jos siinä piilee lähimmäisen huomioiminen, niin käykö päättäjän mielessä kenties väärät eli oikeat(poliittisesti) vappulaulajat vai kenties ne härskit porvarivoimat, jotka negatiivisesti puuhaavat kaupungin tavallisten ihmisten palveluiden takaamiseksi sekä kaupungin työntekijöiden työpaikkojen säilyttämiseksi. Voi kuinka vulgaareja ja negatiivisia nuo porvarit ovat, ne taistelevat sellaisten asioiden puolesta, kuten tavallisen ihmisen elämisen puitteet ja peruspalvelut. Eikö porvarit hoksaa, että ne kuuluvat vappulauluihin siinä missä vapaus - veljeys ja tasa-arvo! :Köyhin demaripäättäjäkin hoksaa tämän.
Tuliko tähän touhuun järjen myötä ja viimeinen sana autotehtaan uudelta pääjehulta? Hän totesi tylysti, että Uudenkaupungin tulee tarjota autotehtaan työntekijöille eli siis asukkailleen nykyistä vetovoimaisemmat elämisen puitteet. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnallistekniikkamme toimii, asumispuitteet ovat jotain muuta kuin vuokrakasarmeja tai halpoja parakkeja ja sitä, että autotehtaan työntekijöille ja heidän työntekijöilleen tarjotaan jotain tekemistä työn, nukkumisen ja syömisen lomaan. Yhtälön ratkaisu ei muodostu päättäjillemme helpoksi, sillä korjausvelkaa kaupungissa riittää, samoin lainavelkaa, kuten myös modernisoitavaa kouluissa, vapaa-ajan puitteissa kuten terveydenhoitotiloissa.
Päättäjien tehtävää ei helpota yhtään se, että veroäyrimme huitelee jo nyt melko korkealla. Se varmaankin kajahti jokaisen uusikaupunkilaisen päähän, ettei tätä ongelmaa ratkota näpertelemällä ja syytämällä pikkuhiljaa miljoonia euroja sinne ja tänne. Toisaalta joku saattaa pohtia parhaillaan: Jos teemme Uudestakaupungista riippusänkykaupungin ja ostamme jokaiselle uusikaupunkilaiselle oman riippusängyn hintaan kaksi kymppiä kappale. Perhana sehän ei maksa kuin 300 000 euroa, joten positiivisesti riippusänkykaupoille, mutta ensin palkataan kaupunkiin johtajatason riippusänkykoordinaattori!
torstai 23. elokuuta 2018
HUOMIO: HUOMIOI HOMO MONIKULTTUURISESTI!
Suomen ongelma homojen suhteen perustuu siihen, ettei meillä suhtauduta homoihin edes kummajaisina, täällä he eivät saa vähäistäkään huomiota vaan voivat tehdä arkiaskareita ja vaellella kaduilla kuten heterot. Siksipä Suomessa homoja ei huomata eikä huomioida heidän mielestään riittävästi. Tämän seurauksena homot järjestävät kulkueita ja näkyviä kekrejä. Moiset tapahtumat nielevät valtavasti varoja, kun yhteiskunta ja yrityselämä tukee epäheterojen tempauksia. Veikkaan, että pelkästään YLE-veroista lorahtaa miljoonia euroja homotempausten markkinointiin ja uutisointiin. Kun, vallitsevan mediailmapiirin vuoksi, suuryrityksemme joutuvat huomioimaan homotapahtumat merkittävällä valuuttatuella, voi perustellusti epäillä epäheterojen julkisuustouhujen maksavan suomalaisille kymmeniämiljoonia euroja.
Kun pridemarssit päättyvät ja homppelihäppeningit loppuvat vajoaa tämä värikäs vähemmistö epäheterojen harmaaseen massaan, josta he haluavat erottua kuitenkin haluten olla erottumatta siitä. Ratkaisu tähän kinkkiseen ristiriitaan löytyy monikulttuurisuudesta eli monien vieraiden kulttuurien yhdestä edustajasta. Meitä kaikkia meitä kehotetaan suhtautumaan avoimesti, rohkeasti ja suvaitsevaisesti monikulttuurisuuteen eli vieraisiin kulttureihin, joten tehdään niin: Ottakaamme ennakoluulottomasti mallia vanhasta iloisesta Saksasta(kyllä siellä joku oli iloinen).
Aikoinaan Keski-Euroopassa vallitsi meininki, joka ei pakottanut vähemmistöjä julkisiin marsseihin, vaan vähemmistöt saattoivat kulkea kadulla marssivapaasti, elää massan mukana massan elämää ja silti erottua omaksi joukokseen. Mikseivät vähemmistöt voi Suomessa kantaa esim. homotunnusta, joka kertoo heidän kuuluvan tiettyyn ryhmään. Merkkaussysteemi tietäisi merkittävää säästöä ja jokainen voisi todeta epäheteroiden puurtavan eri tavoin eri alalla yhteisen Suomemme hyväksi. Kun tutkit avoimesti ja ilman ennakkoluuloja monia kulttuureja, löydät kaikesta niistä jotain hyvää ja jotain käytännöllistä!
maanantai 20. elokuuta 2018
POLITIIKASSA EI KINATA EIKÄ RIIDELLÄ VAAN ÄÄNESTETÄÄN!
Suurena harhaluulona pidetään politiikassa tapahtuvaa riitelyä tai kinaamista. Esim. valtuustoon tuodaan asia, josta äänestetään. Mikäli asian valmistelu ei kelpaa, voidaan se palauttaa, jotta asia putkahtaisi parempana valtuutettujen käsittelyyn. Lopulta faktoihin vedoten tulisi päättäjien tehdä päätöksensä. Mikäli yksittäinen valtuutettu saa oivalluksen, voi hän tehdä valtuustoaloitteen ja oivallus etenee nopeasti hallituksen pöydälle sekä valtuuston käsittelyyn. Kuka tahansa kaupunkilainen voi koska tahansa kertoa oivalluksestaan joko valtuutetulle tai lautakunnan jäsenelle ja niin hänen ideansa saavuttaa varsin nopeasti valtuuston käsittelyn.
Suomen kunnallinen päätöksentekomekanismi antaa jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuuden vaikuttaa käsiteltäviin asioihin ja saattaa omat toiveensa päättäjien pöydälle. Meidän systeemimme tekee käsiteltävistä pykälistä riitelyn ja kinaamisen kerrassaan mahdottomaksi, sillä lopulta päätöksenteko perustuu faktojen vertailuun. Suoraan sanoen Suomen kunnissa päätöksentekojärjestelmä takaa idioottivarmasi kunnan ja sen asukkaiden parhaan toteutumisen.
Kinaamiseksi ja riitelyksi päätäntä muuttuu vasta istuntosalien ulkopuolelle. Jos media ei kerro päätöksenteon kulkua faktoja ja todellisia tapahtumia kunnioittaen, vaan ryhdytään spekuloimaan päättäjien mielentilalla ja keskinäisellä kemialla. Tällöin syntyy väkisinkin kuva riitelevästä ja kaunaisesta päätännästä. Kun jotkut kannattivat vuonna 2010 liikuntapaikkojemme modernisointia(monitoimihalli, uimahallin remontti ja tekonurmi), leimattiin esityksen tekijät, heiltä mitään kysymättä, mediassa kateellisiksi, kaunaisiksi, häiriköiksi, riidankylväjiksi jne.. Kuinka joku valtuustossa tai lautakunnassa esitetty konkreettinen ehdotus voi olla mitään mainituista negatiivisista asioista - EI MITENKÄÄN. Riitaan tarvitaan aina mediaa!
Jos toimiva demokratia perustuu median jakamaan faktatietoon, perustuu myös demokraattisesti valittu virkahenkilödiktatuuri, hyvä veli kuvio ja harvain valtakin mediaan, joskin tässä tapauksessa sen jakamiin mielikuviin. Jälkimmäisessä tapauksessa media hehkuttelee illuusioita ja ruusuisia tulevaisuudenkuvia sekä hyviä henkilöitä näiden takana. Luonnillisesti edellisille vaihtoehtoja tai kysymyksiä esittävät luottamushenkilöt leimataan huonoiksi ja pahoiksi ihmisiksi.
Pahimmillaan joku luottamushenkilö leimataan kymmenillä toimitetuilla jutuilla ja sadoilla tekaistuilla yleisön rustauksilla pirun kanssa samaan nippuun. Ei siis kerrota jonkun hankkeen kustannuksista ja riskeistä luvuin vaan siitä maalataan illuusio, jota hyvät kannattavat ja pahat vastustavat. Kun hommat menevät ahterilleen kuten etanolitehdas, teräspalvelukeskus, soijatehdas, Tontonmäki jne., ne yksinkertaisesti unohdetaan ja hukkaan heitetyistä kuntalaisten kymmenistämiljoonista vaietaan.Media mahdollistaa riidan joko vaikenemalla tosiasioista tai sultamalla puppua.
Luottamushenkilöt eivät voi valtuustossa puhua muusta kuin kulloinkin käsiteltävästä asiasta. Puheenjohtaja pistää stopin liian rönsyilevälle jutustelulle. Sama koskee epäasiallisuuksia kuten myös henkilökohtaisuuksiin menoa. Heitot ovat sallittuja, mutta mikäli luottamushenkilö ei käyttäydy asiallisesti, heittää puheenjohtaja hänet ulos ja tästä tulee merkintä pöytäkirjoihin tällaisia ei ole minun aikanani merkitty pöytäkirjoihin. Mediassa luottamushenkilöt voivat sättiä toisiaan ja ajaa sitä kautta päätöksenteon pattitilaan. Tämä kuvaa vain ja ainoastaan kyseisten päättäjien itsekkyyden suuruutta, yhteistyökyvyttömyyttä, muiden väheksymistä plus etenkin sitä, etteivät he välitä yhteisten asioiden hoidosta vaan sen varjolla haluavat päästä esille sekä saada viimeisen sanan.
Vielä loppuun haluan korostaa luottamushenkilön tehtävien hoitoon kuuluvan muutakin kokouksissa kökkimistä. Asioihin perehtyminen vie rutkasti aikaa, jos valmistelun laatu ontuu ja kerta toisensa jälkeen valuu ala-arvoiseksi. Henkilökohtaisesti pidän merkittävimpinä luottamustoimen hoitoina niitä kertoja, kun toimin kuntalaisen edusmiehenä tai viestinviejänä. Kun nämä kuviot päättyvät esim. lapsen kannalta onnellisesti, saa päättäjän työstä todellisen hyvän olon tunteen. Periaatteessa jo lautakunnan jäsenyys tietää 24/7 vastuunkantoa, jos tehtävän ottaa vakavasti.
Suomen kunnallinen päätöksentekomekanismi antaa jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuuden vaikuttaa käsiteltäviin asioihin ja saattaa omat toiveensa päättäjien pöydälle. Meidän systeemimme tekee käsiteltävistä pykälistä riitelyn ja kinaamisen kerrassaan mahdottomaksi, sillä lopulta päätöksenteko perustuu faktojen vertailuun. Suoraan sanoen Suomen kunnissa päätöksentekojärjestelmä takaa idioottivarmasi kunnan ja sen asukkaiden parhaan toteutumisen.
Kinaamiseksi ja riitelyksi päätäntä muuttuu vasta istuntosalien ulkopuolelle. Jos media ei kerro päätöksenteon kulkua faktoja ja todellisia tapahtumia kunnioittaen, vaan ryhdytään spekuloimaan päättäjien mielentilalla ja keskinäisellä kemialla. Tällöin syntyy väkisinkin kuva riitelevästä ja kaunaisesta päätännästä. Kun jotkut kannattivat vuonna 2010 liikuntapaikkojemme modernisointia(monitoimihalli, uimahallin remontti ja tekonurmi), leimattiin esityksen tekijät, heiltä mitään kysymättä, mediassa kateellisiksi, kaunaisiksi, häiriköiksi, riidankylväjiksi jne.. Kuinka joku valtuustossa tai lautakunnassa esitetty konkreettinen ehdotus voi olla mitään mainituista negatiivisista asioista - EI MITENKÄÄN. Riitaan tarvitaan aina mediaa!
Jos toimiva demokratia perustuu median jakamaan faktatietoon, perustuu myös demokraattisesti valittu virkahenkilödiktatuuri, hyvä veli kuvio ja harvain valtakin mediaan, joskin tässä tapauksessa sen jakamiin mielikuviin. Jälkimmäisessä tapauksessa media hehkuttelee illuusioita ja ruusuisia tulevaisuudenkuvia sekä hyviä henkilöitä näiden takana. Luonnillisesti edellisille vaihtoehtoja tai kysymyksiä esittävät luottamushenkilöt leimataan huonoiksi ja pahoiksi ihmisiksi.
Pahimmillaan joku luottamushenkilö leimataan kymmenillä toimitetuilla jutuilla ja sadoilla tekaistuilla yleisön rustauksilla pirun kanssa samaan nippuun. Ei siis kerrota jonkun hankkeen kustannuksista ja riskeistä luvuin vaan siitä maalataan illuusio, jota hyvät kannattavat ja pahat vastustavat. Kun hommat menevät ahterilleen kuten etanolitehdas, teräspalvelukeskus, soijatehdas, Tontonmäki jne., ne yksinkertaisesti unohdetaan ja hukkaan heitetyistä kuntalaisten kymmenistämiljoonista vaietaan.Media mahdollistaa riidan joko vaikenemalla tosiasioista tai sultamalla puppua.
Luottamushenkilöt eivät voi valtuustossa puhua muusta kuin kulloinkin käsiteltävästä asiasta. Puheenjohtaja pistää stopin liian rönsyilevälle jutustelulle. Sama koskee epäasiallisuuksia kuten myös henkilökohtaisuuksiin menoa. Heitot ovat sallittuja, mutta mikäli luottamushenkilö ei käyttäydy asiallisesti, heittää puheenjohtaja hänet ulos ja tästä tulee merkintä pöytäkirjoihin tällaisia ei ole minun aikanani merkitty pöytäkirjoihin. Mediassa luottamushenkilöt voivat sättiä toisiaan ja ajaa sitä kautta päätöksenteon pattitilaan. Tämä kuvaa vain ja ainoastaan kyseisten päättäjien itsekkyyden suuruutta, yhteistyökyvyttömyyttä, muiden väheksymistä plus etenkin sitä, etteivät he välitä yhteisten asioiden hoidosta vaan sen varjolla haluavat päästä esille sekä saada viimeisen sanan.
Vielä loppuun haluan korostaa luottamushenkilön tehtävien hoitoon kuuluvan muutakin kokouksissa kökkimistä. Asioihin perehtyminen vie rutkasti aikaa, jos valmistelun laatu ontuu ja kerta toisensa jälkeen valuu ala-arvoiseksi. Henkilökohtaisesti pidän merkittävimpinä luottamustoimen hoitoina niitä kertoja, kun toimin kuntalaisen edusmiehenä tai viestinviejänä. Kun nämä kuviot päättyvät esim. lapsen kannalta onnellisesti, saa päättäjän työstä todellisen hyvän olon tunteen. Periaatteessa jo lautakunnan jäsenyys tietää 24/7 vastuunkantoa, jos tehtävän ottaa vakavasti.
perjantai 17. elokuuta 2018
VINKSAHTANUT PÄÄTÖKSENTEKO JOHTAA DEMOKATUIHIN!
Miksi mikään ei etene - miksi kaupunkilaisten raha pakenee harakoille - miksei kaupunki kasva, vaikka sinne syntyi tuhansia uusia työpaikkoja - ELI MIKSEI MIKÄÄN MUUTU? Pieni tarkastelu poliittisiin kuvioihimme avaa vastauksen em. kysymysketjuun. Ennen vaaleja uusia nuoria ehdokkaita mainostetaan uusina tuulina, ketkä tuovat raikkautta päätöksentekoon. Vaalien jälkeen läpimenneille uusille tekijöille todetaan tylysti: NYT SINUN TÄYTYY OPETELLA KUINKA YHTEISIÄ ASIOITA HOIDETAAN. Uudet valtuutetut komennetaan takariviin vanhan vallan takaajiksi. Jos uusi valtuutettu alkaakin toimia vaalilupausten mukaisesti, käy hänelle kuin Rainer Tähtiselle aikoinaan demareissa - mies jäi yksin omassa ryhmässä vaikka välillä paperit lentelivät sanojen vakuudeksi valtuustossa.
Jos uusi kyky nousee kertaheitolla huipulle aina hallitukseen asti, kuuluu hänen lojaalisuutensa vanhan vallan vankkumattomana tukijana ennalta warmistettuihin asioihin. Isossa ryhmässä yksittäinen valtuutettu, kuka pistää kaupunkilaisen edun puoleen ja konsensuksen edun edelle saa toimia, mutta jos hän vahingossa pääsee hallitukseen tai alkaa saamaan tukea muualta, joutuu hän omiensa ja konsensus porukoiden painostuksen kohteeksi. Juha Aaltosen valtuustohistoria kertoo karun esimerkin tämän sortin käytännöistä. Vuosien saatossa systeemimme kääntyi niin, että puolueen etu ja kaupunkilaisen etu ajautuivat selkeään ristiriitaan. Kun vielä huomioidaan puolueiden kaveri/toverihissi, jossa et saa astua ylemmän varpaalle vaan joudut tukemaan häntä sokeasti vaikka omat ajatuksesi toteuttaisivat kaupungin etua paremmin, olemme synnyttäneet käsittämättömän systeemin - Äly, mielikuvitus ja tieto häviävät aina poliittiselle hierarkialle. Jos ottaisimme esimerkin hevospuolelta: Meillä sikisi systeemi, jossa pyritään jalostamaan mahdollisimman hidasta hevosta!
Toimintatyylimme noudattaa seuraavaa toteutusuraa: Jos ei valmistelu ei tyydytä hallitusta eikä hallitus kykene entraamaan sitä laadukkaammaksi, perustetaan toimikunta, joka koostuu virkahenkilöistä ja hallituksen pöydän ympärillä istujista eli samoista tyypeistä, ketkä eivät kyenneet laadukkaaseen valmisteluun ja sen muokkaamiseen kaupungin ja sen asukkaiden etuja palvelevaksi. Jos epäonnistujia löytyi aluksi reilut kaksikymmentä ja heistä valitaan toimikuntaan esim. viisi, ei voi mitenkään perustella, että mainitun toimikunnan myötä tieto, taito, mielikuvitus tai osaaminen kohoaisi huimemmaksi. Tämän väittämän karmean totuuden paljastaa mmainitun mallin mukaan kyhätty onneton elinkaarimallipoppoo, joka ei vieläkään kykene antamaan vastauksia Juha Aaltosen tai Varpen antamiin kysymyksiin!
Hannah Arendt luonnehtii politiikan korkeammaksi toimeksi, jossa ihminen käyttää yhteisen hyvän eteen koulutuksensa, älynsä, kokemuksensa ja mielikuvituksensa sekä siinä sivussa kunnioittaa muiden yhteisten asioiden hoitoon osallistuvien vastaavia ominaisuuksiaan. Meillä tämä muuttui täydeksi utopiaksi. Ainoastaan oma vallanhimo ja oman aseman tavoittelu näyttää päättäjistämme tärkeältä. Kukaan heistä ei välitä pyrkyryydenkiihkossa vähääkään omista rajoitteistaan saati, että kunnioittaisi toisten luottamushenkilöiden itseään parempia apuja. Kaiken tämän takaavat nöyrät nuoleskelijat, ketkä toivovat kielensä tarpeeksi rusketuttua pääsevänsä vaikkapa lautakunnan puheenjohtajaksi. Kun hallituksessa kaiken huipuksi istuu onnettomien valmistelijoiden alaisia, voi paletin rahoittaja kaupunkilainen enää ainoastaan pelätä pahinta, toivoa vähemmän pahaa tai muuttaa pois!
Edellä mainitulla tyylillä valtaan päässeet päättäjät muistuttavat ravihevosia, jotka starttaavat jopa autolähdöstä väärään suuntaan kaviouralle. Heidän kaikki kykyynsä ja tarmonsa rajoittuu oman aseman säilyttämiseen. Kun omat kyvyt eivät riitä, äänestetään, oman maineensa menetyksen pelossa, asiantuntijalautakunnan päätökset nurin. Sinänsä koomista, että puolueet, jotka istuttivat lautakuntaan alan parhaat osaajat äänestävät tämän päätökset nurin. Eikä tässä kaikki, sillä lautakunnan osoittautuessa hallitusta kirkkaasti osaavammaksi ja peräti sitkeäksi, lopetetaan se kokonaan. Näin ajaudumme tilanteeseen, jossa hetken mielijohteesta ja täysin epädemokraattisesti syntyy demokatuja ja jätetään kaupungin edun vastaisesti kiinteistöjä myymättä. Tässä pisteessä voidaan todeta päättäjien eksyneen armottoman kauas demokratiasta ja kaupungin sekä sen asukkaan parhaaksi toimimisesta. Eikä tämä rustaus koske pelkästään yhtä isoa puoluetta tai päättäjää!
Jos uusi kyky nousee kertaheitolla huipulle aina hallitukseen asti, kuuluu hänen lojaalisuutensa vanhan vallan vankkumattomana tukijana ennalta warmistettuihin asioihin. Isossa ryhmässä yksittäinen valtuutettu, kuka pistää kaupunkilaisen edun puoleen ja konsensuksen edun edelle saa toimia, mutta jos hän vahingossa pääsee hallitukseen tai alkaa saamaan tukea muualta, joutuu hän omiensa ja konsensus porukoiden painostuksen kohteeksi. Juha Aaltosen valtuustohistoria kertoo karun esimerkin tämän sortin käytännöistä. Vuosien saatossa systeemimme kääntyi niin, että puolueen etu ja kaupunkilaisen etu ajautuivat selkeään ristiriitaan. Kun vielä huomioidaan puolueiden kaveri/toverihissi, jossa et saa astua ylemmän varpaalle vaan joudut tukemaan häntä sokeasti vaikka omat ajatuksesi toteuttaisivat kaupungin etua paremmin, olemme synnyttäneet käsittämättömän systeemin - Äly, mielikuvitus ja tieto häviävät aina poliittiselle hierarkialle. Jos ottaisimme esimerkin hevospuolelta: Meillä sikisi systeemi, jossa pyritään jalostamaan mahdollisimman hidasta hevosta!
Toimintatyylimme noudattaa seuraavaa toteutusuraa: Jos ei valmistelu ei tyydytä hallitusta eikä hallitus kykene entraamaan sitä laadukkaammaksi, perustetaan toimikunta, joka koostuu virkahenkilöistä ja hallituksen pöydän ympärillä istujista eli samoista tyypeistä, ketkä eivät kyenneet laadukkaaseen valmisteluun ja sen muokkaamiseen kaupungin ja sen asukkaiden etuja palvelevaksi. Jos epäonnistujia löytyi aluksi reilut kaksikymmentä ja heistä valitaan toimikuntaan esim. viisi, ei voi mitenkään perustella, että mainitun toimikunnan myötä tieto, taito, mielikuvitus tai osaaminen kohoaisi huimemmaksi. Tämän väittämän karmean totuuden paljastaa mmainitun mallin mukaan kyhätty onneton elinkaarimallipoppoo, joka ei vieläkään kykene antamaan vastauksia Juha Aaltosen tai Varpen antamiin kysymyksiin!
Hannah Arendt luonnehtii politiikan korkeammaksi toimeksi, jossa ihminen käyttää yhteisen hyvän eteen koulutuksensa, älynsä, kokemuksensa ja mielikuvituksensa sekä siinä sivussa kunnioittaa muiden yhteisten asioiden hoitoon osallistuvien vastaavia ominaisuuksiaan. Meillä tämä muuttui täydeksi utopiaksi. Ainoastaan oma vallanhimo ja oman aseman tavoittelu näyttää päättäjistämme tärkeältä. Kukaan heistä ei välitä pyrkyryydenkiihkossa vähääkään omista rajoitteistaan saati, että kunnioittaisi toisten luottamushenkilöiden itseään parempia apuja. Kaiken tämän takaavat nöyrät nuoleskelijat, ketkä toivovat kielensä tarpeeksi rusketuttua pääsevänsä vaikkapa lautakunnan puheenjohtajaksi. Kun hallituksessa kaiken huipuksi istuu onnettomien valmistelijoiden alaisia, voi paletin rahoittaja kaupunkilainen enää ainoastaan pelätä pahinta, toivoa vähemmän pahaa tai muuttaa pois!
Edellä mainitulla tyylillä valtaan päässeet päättäjät muistuttavat ravihevosia, jotka starttaavat jopa autolähdöstä väärään suuntaan kaviouralle. Heidän kaikki kykyynsä ja tarmonsa rajoittuu oman aseman säilyttämiseen. Kun omat kyvyt eivät riitä, äänestetään, oman maineensa menetyksen pelossa, asiantuntijalautakunnan päätökset nurin. Sinänsä koomista, että puolueet, jotka istuttivat lautakuntaan alan parhaat osaajat äänestävät tämän päätökset nurin. Eikä tässä kaikki, sillä lautakunnan osoittautuessa hallitusta kirkkaasti osaavammaksi ja peräti sitkeäksi, lopetetaan se kokonaan. Näin ajaudumme tilanteeseen, jossa hetken mielijohteesta ja täysin epädemokraattisesti syntyy demokatuja ja jätetään kaupungin edun vastaisesti kiinteistöjä myymättä. Tässä pisteessä voidaan todeta päättäjien eksyneen armottoman kauas demokratiasta ja kaupungin sekä sen asukkaan parhaaksi toimimisesta. Eikä tämä rustaus koske pelkästään yhtä isoa puoluetta tai päättäjää!
keskiviikko 15. elokuuta 2018
JUUSTOMUOTIT ANSAITSEVAT ARVOISENSA PAIKAN!
 |
| Tällaista, luonnollisuutta ja historiaa huokuvaa, kävelykatua eikä tylyn harmaata asfalttia on tunnelmallista kävellä kohti näyttelymiljöötä, joka avaa vierailijalle ainutlaatuisella tavalla maaseudun historiaamme. Jos kaupunki voisi jotain asian eteen tehdä, olisi se markkinointi ja viestintä, mutta sen puutteen ymmärtää koska siinä olemme askeetistakin askeettisemmalla manipulointitasolla. |
Uusikaupunkilainen tiedotus/päätöksenteko on saanut jälleen aikaiseksi melkoisen riidan. Ikävästi riidan keskiöön on jäänyt juustomuottikokoelma. Esineitä haukutaan kippojen ynnä purnukoiden nimellä ja ilkeämielisesti vähätellen kokoelman kerääjän valtaa työtaakkaa ja tuloksena syntynyttä historiallisesti merkittävää kokoelmaa. Itse en ymmärrä tuon taivaallista juustomuottien perään, en ymmärrä postimerkkienkään saati vanhojen kolikoiden, mutta ymmärrän ja kunnioitan heitä, keitä moiset jutut kiinnostavat ja niitä keräilevät. Nämä juustomuotit ovat niin erikoinen keräilykohde, että ne ansaitsevan arvoisensa paikan. Kyse on perimmältään yksilöllisyyden ja erilaisuuden kunnioittamisesta.
En edes tiedä, mistä löytyy lähin vastaava muottikokoelma, joten jo siksi Uudenkaupungin tulee vaalia tällaista harvinaista aarretta. Joka kesä olemme vaimon kanssa käyneet juustomuotteja katsomassa ja nauttineet käynnistämme. Emmekä me ole ainoita, sillä paikalle rakennetuilla parkkipaikoilla on aina ollut vilinää. Vuosiin emme ole vierailleet paikalla juustomuottien vaan sen kokonaisuuden vuoksi, mikä näyttelyesineiden ympäriltä löytyy: Kävijää odottaa suurten puiden ja vehreän luonnon ympäröimä vanhan hyvän ajan maalaismiljöö, jonka yllä leijuu todellinen rauha. Juuri tällaiseen paikkaan kuuluu historiallisesti merkittävä juustomuottikokoelma ja sen ohessa kävijää odottaa paljon muutakin nähtävää. Vaikka vieras ei edes tietäisi, mikä juustomuotti on, tarjoavat paikan luonto, rakennukset sekä käsinkosteltavissa oleva historian läsnä olo hänelle valtavan elämyksen.
Muottien ja muiden näyttelyesineiden tempaiseminen nykyisestä ympäristöstä johonkin "moderniin" skulahtaneeseen tusinamiljööseen ja rappiotilaan jätettyyn rakennukseen, on osoitus historiamme kunnioituksen puutteesta, mauttomuudesta ja suoraan sanoen kulttuurihistoriaan kohdistuvasta raiskauksesta. Sama kuin asentaisi sataviisikymmentä vuotta vanhaan puntti Beckeriin patterimoottorin. Jossain muualla päättäjät puuttuisivat asioiden kammottavaan etenemiseen tai tällaisesta syntyisi kansanliike, joka veisi asian loppuun ellei tempauksella saavutettaisi todella merkittäviä säästöjä ja siten turvattaisi tai parannettaisi kunnan palveluita. Nyt kyseessä on jo toinen saman suuntainen miljoona tason huuhaatempaus, jonka kaupunkilaiset saavat maksaa kalliimpina veroina tai kehnompina palveluina ja jonka kaupungin työntekijät kokevat takuuvarmasti lomautuksina. Kerrassaan kuvottavan onnetonta toimintaa vasemmistolta, jota kaiken tämän lisäksi ei liikuta vähääkään Alicenkadun allah tikittävä aikamoinen aikapommi!
Linkki UKINYT:stä:
Kalantitaloon suunnitellaan näyttelytiloja
tiistai 14. elokuuta 2018
UUSIKAUPUNKI NUKKUU ONNENSA OHI!
Uusikaupunki tehnee varmaankin
hölmöyden maailmanmestaruuden. Tuskinpa millään muulla paikkakunnalla,
missä työpaikat kasvavat tuhansilla, kerrannaisesti mahdollisine
sivuvaikutuksineen jopa yli 5 000 työpaikalla, väkiluku ei juuriikaan kasva.
Kyseessä lienee historiallisesti megamerkittävä munaus jo siksi, että
viime vuonna kaupunki juhlavuotensa ansiosta olisi voinut nousta valtakunnan ja jopa kansainväliseen julkisuuteen. No
mitäpä tuosta juhlavuodesta muistetaan? -Uudessakaupungissa presidentti otettiin vastaan kuin kuokkavieras eikä hänelle tarjottu edes kahvia - lienee moukkamaisuuden maailmanennätys. Toinen merkittävä muisto liittyy lapsiin, joita koulun mäeltä marssitettiin torille kuin vankeja konsanaan, siellä heitä odotti yhtye, jota useimmat koululaiset tuskin tunsivat. Kolmas muisto liittyy aikoinaan niin mahtaviin maakunnasta väkeä keränneiden Merefestien floppiin ja mitä ilmeisimmin lopetukseen merkittävänä maakuntatapahtumana.
Kaikki edellä mainittu markkinoitiin kaupunkilaisille tyylillä: UPEETA, VALTAA! Mutta viestintäosaamattomuudesta johtuen kaupunki ei saanut juhlavuotena juurikaan kansainvälistä saati valtakunnallista näkyvyyttä. Positiivisesta julkisuudesta vastasi lähinnä autotehdas. Jos olisimme halunneet tänne asukkaita, olisi meidän tullut toitottaa viime valtuustokauden saavutuksia ja tulevaisuuden visioita: UUSIKAUPUNKI PISTI TALOUTENSA KUNTOON YHDESSÄ VALTUUSTOKAUDESSA JA UUSIA UUSIKAUPUNKILAISIA ODOTTAA UUSI KOULU, UUSI MONITOIMITALO JA UUSI UIMAHALLI! Mutta tätä emme kertoneet ja niinpä väkiluvun kasvu näyttää jääneen vain pieneksi pyrähdykseksi - Pään nostoksi pinnalle ennen lopullista hukkumista.
Nykyinen riitelystä ja osaamattomuudesta kielivä valitustemme virta ei vedä vapaaehtoisia mukaan, vaan saa, päin vastoin, kynnelle kykenevät siirtymään turvalliselle rannalle. Viestintämme uho on kuin alkujaan niin hienot sateenvarjot, jotka ajan kuluessa ja totuuden tullessa ilmi näyttävät halpuutensa haalistumalla ja rispaantumalla räjähtäneeksi sekä vaaralliseksi riippuvaksi romuviritykseksi. Meillä fiksuus ei maksa mitään ja siksi sitä ei käytetä! En etsi syyllisiä, vaan haluan, että viimeinkin ihmiset valitaan kyvykkyyden eikä kaveruuden perusteella tehtäviin. Vasta silloin tässä kaupungissa toimitaan sen asukkaiden parhaaksi ja Uusikaupunki aloittaa hallitun kasvunsa. PALLO ON MEILLÄ, MUTTA KUINKA KAUAN - NOUSUKIITO EI OLE LOPUTON ILMIÖ!
Linkki UKINYT:n juttuun:
Asukasluku junnaa paikallaan
Kaikki edellä mainittu markkinoitiin kaupunkilaisille tyylillä: UPEETA, VALTAA! Mutta viestintäosaamattomuudesta johtuen kaupunki ei saanut juhlavuotena juurikaan kansainvälistä saati valtakunnallista näkyvyyttä. Positiivisesta julkisuudesta vastasi lähinnä autotehdas. Jos olisimme halunneet tänne asukkaita, olisi meidän tullut toitottaa viime valtuustokauden saavutuksia ja tulevaisuuden visioita: UUSIKAUPUNKI PISTI TALOUTENSA KUNTOON YHDESSÄ VALTUUSTOKAUDESSA JA UUSIA UUSIKAUPUNKILAISIA ODOTTAA UUSI KOULU, UUSI MONITOIMITALO JA UUSI UIMAHALLI! Mutta tätä emme kertoneet ja niinpä väkiluvun kasvu näyttää jääneen vain pieneksi pyrähdykseksi - Pään nostoksi pinnalle ennen lopullista hukkumista.
Nykyinen riitelystä ja osaamattomuudesta kielivä valitustemme virta ei vedä vapaaehtoisia mukaan, vaan saa, päin vastoin, kynnelle kykenevät siirtymään turvalliselle rannalle. Viestintämme uho on kuin alkujaan niin hienot sateenvarjot, jotka ajan kuluessa ja totuuden tullessa ilmi näyttävät halpuutensa haalistumalla ja rispaantumalla räjähtäneeksi sekä vaaralliseksi riippuvaksi romuviritykseksi. Meillä fiksuus ei maksa mitään ja siksi sitä ei käytetä! En etsi syyllisiä, vaan haluan, että viimeinkin ihmiset valitaan kyvykkyyden eikä kaveruuden perusteella tehtäviin. Vasta silloin tässä kaupungissa toimitaan sen asukkaiden parhaaksi ja Uusikaupunki aloittaa hallitun kasvunsa. PALLO ON MEILLÄ, MUTTA KUINKA KAUAN - NOUSUKIITO EI OLE LOPUTON ILMIÖ!
Linkki UKINYT:n juttuun:
Asukasluku junnaa paikallaan
lauantai 11. elokuuta 2018
AUTOKOAUPUNGIN KESKUSTAN ELÄVYYS LÖYTYY AUTOISTA?
Uusikaupunki tunnetaan
auto- ja koripallokaupunkina. Kun elävöitämme kaupunkiamme, olisiko
meidän syytä kääntää katse esim. näihin mahdollisuuksiin sen sijaan, että kopioimme
mielikuvituksettomasti ideoita ja ajatuksia muualta? Piipahtakaapa
Vimpelissä katsomassa kuinka pesäpallo näkyy kunnan keskustaajamassa.
Sieltä löytyy patsaita ja yrityksiä, jotka huokuvat vimpeliläistä
pesäpalloidentiteettiä. No onhan meilläkin kaupunkiin tulijoita
vastaanottamassa kaksi tyylikästä taulua, jotka ovat kohta vuoden
toivottaneet ihmiset seuraavaan kotiotteluun, jota ei koskaan tullut.
Entäpä autokaupungin maine, voisimmeko hyötyä siitä kaupunkimme viihtyvyyden lisääjänä ja jopa Uudenkaupungin markkinoinnissa. Miltä tuntuisi, jos kaupunkimme keskustaan sijoitettaisiin isoja vitriinejä, joissa esiteltäisiin automuseomme aarteita? Torilla voisi olla pysyvästi esille laitettuna Suomen ensimmäinen auto Korvensuu ja ensimmäinen Uudessakaupungissa valmistettu Saab. Näiden yhteydessä olisi historiikki siitä, kuinka kaikki alkoi - Korvensuun mielenkiintoinen tarina jää jokaisen kuulijan muistoon ja ensimmäinen Saab on osa suomalaisen teollisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan historiaa. Muut näyttelykohteet voisivat olla vaihtuvia, jottei oma väki kyllästyisi niihin. Vanhat autot ovat sympaattisia ja saavat katselijat hyvälle mielelle.
Kuinka autokaupungin imagoon sopisi Suomen tyylikkäin liikennekaupunki, jossa lapset voisivat sähköautoilla oppia turvallista liikkumista. Kaupungin keskustasta löytyy tähän tarkoitukseen sopivaa joutilasta maata. Onko idea hyvä toteuttaa heti kera kartingradan vai tyydymmekö hevoistenjuottokaivon lumoon? Entäpä voisimmeko rakentaa moottoriurheilukeskuksen lapset ja nuoret huomioiden? Kannattaisiko meidän yleensäkin keskittyä suunnittelemaan kaupunkia, jossa rajoitusten sijaan henkilöautolla pääsee mukavasti joka paikkaan? Onhan selkeä tosiasia, että täällä ei tule jouhevasti toimeen ilman henkilöautoa, joten miksemme tunnusta tätä tosiasiaa ja muiden apinoinnin sijaan ryhdy suunnittelemaan todellista autoilijan kaupunkia?
Ryteköityneestä ja nukkavierusta leirintäalueesta voisi kehittää veneilyharrastuskeskuksen, jossa veneilijät ja autoilijat kohtaisivat. Leirintäalue vois toimia tukikohtana maailman kauneimpaan saaristoon matkaileville melojille ja muille vedessä liikkuville luonnonystäville. Entäpä kaupungin omistama entinen puolustusvoimien saari, sen hyödyntämisessä vain mielikuvitus on rajana. Kun ryhdytään kehittämään keskustaa, kannattaa katsoa kirjaston takapihaa kauemmaksi Pyhämaahan, Lokalahdelle ja Kalantiin, silloin kehitysmahdollisuudet moninkertaistuvat!
Koripallomainettaan kaupunkimme voisi hyödyntää vaikkapa urheilulukion perustamisella. Uskon että tätä silmällä pitäen suhteet koripalloliiton huipulle ovat hyvät. Eikä mielestäni ole syytä rajoittua koripalloon, sillä täällä piisaa muidenkin urheilulajien ja taiteiden harrastajia. Kaikki edellä esitetty vaatii rahaa lisäksi osaamista, mielikuvitusta sekä uskoa kaupunkimme tulevaisuuteen. Mutta mikäli mainittuja apuja ei löydy, on parempi jättää kehittäminen muille ja vaikkapa köllähtää riippumattoon katsomaan taivaan lintuja, jotka eivät kynnä eikä kylvä, mutta silti Herra pitää niistä huolen!
Entäpä autokaupungin maine, voisimmeko hyötyä siitä kaupunkimme viihtyvyyden lisääjänä ja jopa Uudenkaupungin markkinoinnissa. Miltä tuntuisi, jos kaupunkimme keskustaan sijoitettaisiin isoja vitriinejä, joissa esiteltäisiin automuseomme aarteita? Torilla voisi olla pysyvästi esille laitettuna Suomen ensimmäinen auto Korvensuu ja ensimmäinen Uudessakaupungissa valmistettu Saab. Näiden yhteydessä olisi historiikki siitä, kuinka kaikki alkoi - Korvensuun mielenkiintoinen tarina jää jokaisen kuulijan muistoon ja ensimmäinen Saab on osa suomalaisen teollisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan historiaa. Muut näyttelykohteet voisivat olla vaihtuvia, jottei oma väki kyllästyisi niihin. Vanhat autot ovat sympaattisia ja saavat katselijat hyvälle mielelle.
Kuinka autokaupungin imagoon sopisi Suomen tyylikkäin liikennekaupunki, jossa lapset voisivat sähköautoilla oppia turvallista liikkumista. Kaupungin keskustasta löytyy tähän tarkoitukseen sopivaa joutilasta maata. Onko idea hyvä toteuttaa heti kera kartingradan vai tyydymmekö hevoistenjuottokaivon lumoon? Entäpä voisimmeko rakentaa moottoriurheilukeskuksen lapset ja nuoret huomioiden? Kannattaisiko meidän yleensäkin keskittyä suunnittelemaan kaupunkia, jossa rajoitusten sijaan henkilöautolla pääsee mukavasti joka paikkaan? Onhan selkeä tosiasia, että täällä ei tule jouhevasti toimeen ilman henkilöautoa, joten miksemme tunnusta tätä tosiasiaa ja muiden apinoinnin sijaan ryhdy suunnittelemaan todellista autoilijan kaupunkia?
Ryteköityneestä ja nukkavierusta leirintäalueesta voisi kehittää veneilyharrastuskeskuksen, jossa veneilijät ja autoilijat kohtaisivat. Leirintäalue vois toimia tukikohtana maailman kauneimpaan saaristoon matkaileville melojille ja muille vedessä liikkuville luonnonystäville. Entäpä kaupungin omistama entinen puolustusvoimien saari, sen hyödyntämisessä vain mielikuvitus on rajana. Kun ryhdytään kehittämään keskustaa, kannattaa katsoa kirjaston takapihaa kauemmaksi Pyhämaahan, Lokalahdelle ja Kalantiin, silloin kehitysmahdollisuudet moninkertaistuvat!
Koripallomainettaan kaupunkimme voisi hyödyntää vaikkapa urheilulukion perustamisella. Uskon että tätä silmällä pitäen suhteet koripalloliiton huipulle ovat hyvät. Eikä mielestäni ole syytä rajoittua koripalloon, sillä täällä piisaa muidenkin urheilulajien ja taiteiden harrastajia. Kaikki edellä esitetty vaatii rahaa lisäksi osaamista, mielikuvitusta sekä uskoa kaupunkimme tulevaisuuteen. Mutta mikäli mainittuja apuja ei löydy, on parempi jättää kehittäminen muille ja vaikkapa köllähtää riippumattoon katsomaan taivaan lintuja, jotka eivät kynnä eikä kylvä, mutta silti Herra pitää niistä huolen!
perjantai 10. elokuuta 2018
KUKA ON PERIAATTEESSA VASTAAN KESKUSTAN KEHITTÄMISTÄ?
Minua äimistyttää voimallisesti demofanittajien ahdasmielisyys ja asioihin perehtymättömyys. He eivät hyväksy vaihtoehtojen esittämistä tai edes kysymyksiä, jotka kohdistuvat noin miljoonan euron hintaiseen kaupunkikeskustan kehittämiseen. Kaiken pitäisi olla yhtä hymistelyä tyyliin: UPEETA, VALTAVAA! Näiltä fanittajilta ei saa mihinkään kysymyksiin kunnollisia vastauksia, vaan aina aina todetaan samalla tavoin: ETTE HYVÄKSY MITÄÄN UUTTA, OLETTE PERIAATTEESSA VASTAAN! Asiahan ei ole näin, vaan päinvastoin: Jos joku haluaa rakentaa kaupunkiimme kerrostalon, silloin nämä todelliset periaateliset kehityksen jarrut nostavat äläkän: Meidän Crushell-puisto tuhotaan - kaunis kesäteatteri hävitetään - porvarit vievät kaupunkilaisten nautintaoikeuden rantoihimme.
Todellisuudessa Crushell-puisto on hoitamaton ryteikkö ja pajukko, jossa koiranpaskat lymyävät yhdessä käytettyjen ehkäisyvälineiden ja alkoholipurkkien kera. Jokainen tänne rakennettava vetovoimainen asuinrakennus tuo kaupunkiimme uusia asukkaita, jotka elävöittävät keskustaamme pysyvästi toisin kuin parin viikon tekonurmi tai suihkulähde. Palauttakaamme muistiinne muutaman vaalikauden takaiset tapahtumat, kun nämä demokadun taustapäättäjät yrittivät sulkea koko kaupunkimme keskustan nuorisolta. Jopa liikkumisen kieltävät liikennemerkit olivat tuolloin tilauksessa, mutta nuoriso- ja liikuntalautakunta hoksasi, että moinen ihmisten vapauden rajoittaminen on perustuslain vastaista. Jos ajallaan olisi satsattu kaupunkimme puitteiden kehittämiseen eikä hakattu miljoonia sulaan turhuuteen, meillä olisi nyt enemmän asukkaita kaupungissa ja vilinää keskustassa. Ja tämähän ei käynyt nykyisille demokadun takana seisoville silloisille päättäjille.
Jos kaupunkimme on velkainen, meillä on korkea veroprosentti, kunnallistekniikka vetää viimeisiään, palvelumme ja puitteemme ovat päivittämättä, onko negatiivista korostaa näitä asioita ja esittää miljoonan käyttämistä lapsiin, vanhuksiin, sairaisiin ja kaupungin infran päivittämiseen mieluimmin kuin johonkin kaupunkikeskustamme muutamia viikkoja kestäviin kasvojen kohotuksiin. Yksikään ihminen ei vastusta periaatteessa kaupunkimme keskustan kehittämistä, mutta tässä tilanteessa joku pistää muutaman asian sen edelle ja heillä lienee oikeus esittää kysymyksiä ja vaihtoehtoja yhteisten rahojen käytölle - Kyse on meidän yhteisistä rahoista, siis myös heidän, ketkä näkevät vaihtoehtoja nykytyyliselle keskustan kehittämiselle.
En kritisoi ensimmäisen kauden päättäjiä, mutta pitkälti samat päättäjät, jotka nyt uhoavat demokadun puolesta, olivat ajamassa alas kaupunkimme kehittämistä takavuosina. He eivät ainoastaan torpanneet yksittäisten päättäjien ja yksimielisten lautakuntien edistyksellisiä kehityspäätöksiä, vaan em. päättäjät veivät rahat lautakunnilta ja jopa lopettivat lautakuntia. Näin katkesi kaupunkilaisten, niin yksittäisten henkilöiden kuin seurojen ja järjestöjen välinen linkki päätäntämme huipulle. Muualla ei tarvita demokatuviritelmiä, sillä muualla avoin päätöksenteko toimii, kuten sen on tarkoitettu toimia kuntalaisen kuulemiseksi ja parhaaksi.
Ja miten näin pääsi käymään, pohtikaapa sitä! Te ette äänestäneet Nikulaa ja saitte Walan - te äänestitte Forssia ja saitte Laaksosen: Saitteko sairaalan, saitteko yöpäivystyksen, saitteko edes monitoimihallia, koulua tai uutta uimahallia, kuten edellisen valtuuston aikana päätettiin? - EI, TE ETTE SAANEET YHTÄÄN MITÄÄN ELLEI SIKSI LASKETA SYÖKSYKIERTEESSÄ OLEVAA KAUPUNGIN TALOUTTA, ARMOTONTA SEKOILUA, JATKUVAA RIITELYÄ JA DEMOKATUA! Jos ette tiedä tosiasioita, ottakaa asioista selvää - pöytäkirjat ovat julkisia. Mutta älkää vajailla tiedoilla ja vain kavereitanne tukien arvostelko heitä periaatteellisiksi vastustajiksi, ketkä faktapohjalta pistävät asioita kanssanne eri järjestykseen ja ovat vilpittömästi huolissaan kaupunkimme tulevaisuudesta.
Jos saisin valtuudet, kehittäisin kaupunkia avoimesti, kaupunkilaisia kunnellen ja heille kertoen, kaavoituksen ja asukkaiden perustarpeiden pohjalta. Näihin lasken teknisen-, sote- ja koulupuolen lisäksi vapaa-ajan. Tekisin suunnitelmat viideksi vuodeksi, kymmeneksi vuodeksi ja kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Näin voisimme kehittää kaupunkia hallitusti ja suunnitelmia tarpeen vaatiessa päivittäen. Totuus on se, että kaupungin toimivan keskustan elävyyden takaa asukkaiden ei puistoihin sijoitettujen riippumattojen määrä!
Mikäli minun täytyisi suunnata 900 000€ yhteisiä rahoja lyhytjänteisesti kaupungin keskustan kehittämiseen, antaisin ensin 200 000€ ikäihmisten olojen parantamiseen plus100 000€ teattereille, 300 000€ taiteille ja 300 000€ urheilulle, jotta seurat ja järjestöt voisivat tarjoisivat nuorille mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laadukkaasti. Kun Uuteenkaupunkiin tulee nuoria salibandyn, koripallon, jääkiekon tai jalkapallon jne. pelaajia, on heillä usein vanhemmat mukanaan ja nämä vanhemmat tekevät ostoksia ja syövät Uudessakaupungissa - se on ulkopuolelta tullutta rahaa. Ja mainitun ohessa omat lapsemme ja nuoremme saavat hyvän harrastuksen.
Todellisuudessa Crushell-puisto on hoitamaton ryteikkö ja pajukko, jossa koiranpaskat lymyävät yhdessä käytettyjen ehkäisyvälineiden ja alkoholipurkkien kera. Jokainen tänne rakennettava vetovoimainen asuinrakennus tuo kaupunkiimme uusia asukkaita, jotka elävöittävät keskustaamme pysyvästi toisin kuin parin viikon tekonurmi tai suihkulähde. Palauttakaamme muistiinne muutaman vaalikauden takaiset tapahtumat, kun nämä demokadun taustapäättäjät yrittivät sulkea koko kaupunkimme keskustan nuorisolta. Jopa liikkumisen kieltävät liikennemerkit olivat tuolloin tilauksessa, mutta nuoriso- ja liikuntalautakunta hoksasi, että moinen ihmisten vapauden rajoittaminen on perustuslain vastaista. Jos ajallaan olisi satsattu kaupunkimme puitteiden kehittämiseen eikä hakattu miljoonia sulaan turhuuteen, meillä olisi nyt enemmän asukkaita kaupungissa ja vilinää keskustassa. Ja tämähän ei käynyt nykyisille demokadun takana seisoville silloisille päättäjille.
Jos kaupunkimme on velkainen, meillä on korkea veroprosentti, kunnallistekniikka vetää viimeisiään, palvelumme ja puitteemme ovat päivittämättä, onko negatiivista korostaa näitä asioita ja esittää miljoonan käyttämistä lapsiin, vanhuksiin, sairaisiin ja kaupungin infran päivittämiseen mieluimmin kuin johonkin kaupunkikeskustamme muutamia viikkoja kestäviin kasvojen kohotuksiin. Yksikään ihminen ei vastusta periaatteessa kaupunkimme keskustan kehittämistä, mutta tässä tilanteessa joku pistää muutaman asian sen edelle ja heillä lienee oikeus esittää kysymyksiä ja vaihtoehtoja yhteisten rahojen käytölle - Kyse on meidän yhteisistä rahoista, siis myös heidän, ketkä näkevät vaihtoehtoja nykytyyliselle keskustan kehittämiselle.
En kritisoi ensimmäisen kauden päättäjiä, mutta pitkälti samat päättäjät, jotka nyt uhoavat demokadun puolesta, olivat ajamassa alas kaupunkimme kehittämistä takavuosina. He eivät ainoastaan torpanneet yksittäisten päättäjien ja yksimielisten lautakuntien edistyksellisiä kehityspäätöksiä, vaan em. päättäjät veivät rahat lautakunnilta ja jopa lopettivat lautakuntia. Näin katkesi kaupunkilaisten, niin yksittäisten henkilöiden kuin seurojen ja järjestöjen välinen linkki päätäntämme huipulle. Muualla ei tarvita demokatuviritelmiä, sillä muualla avoin päätöksenteko toimii, kuten sen on tarkoitettu toimia kuntalaisen kuulemiseksi ja parhaaksi.
Ja miten näin pääsi käymään, pohtikaapa sitä! Te ette äänestäneet Nikulaa ja saitte Walan - te äänestitte Forssia ja saitte Laaksosen: Saitteko sairaalan, saitteko yöpäivystyksen, saitteko edes monitoimihallia, koulua tai uutta uimahallia, kuten edellisen valtuuston aikana päätettiin? - EI, TE ETTE SAANEET YHTÄÄN MITÄÄN ELLEI SIKSI LASKETA SYÖKSYKIERTEESSÄ OLEVAA KAUPUNGIN TALOUTTA, ARMOTONTA SEKOILUA, JATKUVAA RIITELYÄ JA DEMOKATUA! Jos ette tiedä tosiasioita, ottakaa asioista selvää - pöytäkirjat ovat julkisia. Mutta älkää vajailla tiedoilla ja vain kavereitanne tukien arvostelko heitä periaatteellisiksi vastustajiksi, ketkä faktapohjalta pistävät asioita kanssanne eri järjestykseen ja ovat vilpittömästi huolissaan kaupunkimme tulevaisuudesta.
Jos saisin valtuudet, kehittäisin kaupunkia avoimesti, kaupunkilaisia kunnellen ja heille kertoen, kaavoituksen ja asukkaiden perustarpeiden pohjalta. Näihin lasken teknisen-, sote- ja koulupuolen lisäksi vapaa-ajan. Tekisin suunnitelmat viideksi vuodeksi, kymmeneksi vuodeksi ja kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Näin voisimme kehittää kaupunkia hallitusti ja suunnitelmia tarpeen vaatiessa päivittäen. Totuus on se, että kaupungin toimivan keskustan elävyyden takaa asukkaiden ei puistoihin sijoitettujen riippumattojen määrä!
Mikäli minun täytyisi suunnata 900 000€ yhteisiä rahoja lyhytjänteisesti kaupungin keskustan kehittämiseen, antaisin ensin 200 000€ ikäihmisten olojen parantamiseen plus100 000€ teattereille, 300 000€ taiteille ja 300 000€ urheilulle, jotta seurat ja järjestöt voisivat tarjoisivat nuorille mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laadukkaasti. Kun Uuteenkaupunkiin tulee nuoria salibandyn, koripallon, jääkiekon tai jalkapallon jne. pelaajia, on heillä usein vanhemmat mukanaan ja nämä vanhemmat tekevät ostoksia ja syövät Uudessakaupungissa - se on ulkopuolelta tullutta rahaa. Ja mainitun ohessa omat lapsemme ja nuoremme saavat hyvän harrastuksen.
tiistai 7. elokuuta 2018
KUKA HELVETIN CRUSHELL?
Yleensä paikkakunnilla vietetään omien suurmiesten/naisten tekemisiin ja nimeen perustuvia tapahtumia. Usein paikkakunnalla tunnetaan oman merkkihenkilön tekemiset ja saavutukset. Useimmiten merkkihenkilön saavutukset tunnetaan laajalti ja jopa ulkomailla asti. Tämä pätee Juiceen, Popedaan, Junnuun, Sibeliukseen, Mozartiin, Beethoveniin ja tietenkin Wagneriin. Kaikki meistä ovat kuulleet em. musikkilähteiden aikaansaannoksia ja niitä kuulee myös radiosta lähes viikoittain. Tässä on syy, miksi kyseisten tyyppien ympärille on mahdollista rakentaa suuria tapahtumia, jotka kattavat aiheuttamansa kulut.
Mutta koska sinä uusikaupunkilainen kuulit viimeksi Crushellin musiikkia radiosta vai oletko koskaan kuunnellut miehen musiikkia tai voitko mainita edes yhden Crushellin kappaleen nimeltä? Veikkaanpa, että tuskin kukaan on kuullut tai kuunnellut puhallinvirtuoosimme musiikkia tai edes kiinnostunut hänestä. Tästä johtuu se, että kyseisen hepun nimeä kantava musiikkiviikko ei vedä väkeä kuin reilut 5 000 kuulijaa. Julma totuus on se, että tämä Crushell tai hänen musiikkinsa eivät kiinnosta juurikaan uusikaupunkilaisia, joten hänen tiimoiltaan on mahdoton rakentaa minkään moista menestyvää valtakunnallista tapahtumaviikkoa.
Mitä ilmeisimmin meillä pieni piiri perusti oman musiikkitapahtuman ja se on siitä asti jäänyt rasittamaan kaupunkimme taloutta. Tietenkin vuodesta toiseen media uskottelee tapahtuman olevan mahtava menestystarina ja osa kaupunkimme identiteettiä. Tosiasia kehuihin on se, että media itse hyötyy eri tavoin musiikkiviikosta. Musiikkiviikkomme ei saa juuri minkäänlaista julkisuutta kaupunkimme ulkopuolella. Tietenkin osa alhaisesta huomioarvosta johtuu onnettomasta viestintä/markkinointi osaamisesta, mutta pääsyy on totaalinen kiinnostuksen puute Crushelliä ja hänen musiikkiaan kohtaan. Mielestäni tapahtumaa ei kannata lopettaa, sillä sen ympärillä on osaamista ja tietoa, mutta sen nimen voisi muuttaa ja sisällön voisi suunnata vaikkapa lapsille,
maanantai 6. elokuuta 2018
Muistamme Vannaksen - miksi emme muista uusikaupunkilaista suurnaista?
En missään tapauksessa halua vähätellä Vannaksen muistamista. Mies oli mukana jo vuodesta 1918 alkaen tehden tempauksia ja tiedettä niin merkittävästi, että hänet voidaan muistaa monista asioista ja monilla tavoin. Crushellin muistaminen on koko lailla toinen juttu, sillä hänen ansionsa rajoittuvat rajallisesti yhdelle taiteenalalle. Uudessakaupungissa elämänsä päättänyt Ingelius voisi olla monipuolisuutensa vuoksi paikallisia merkkihenkilöitä ja hänen värikkään elämänsä ja kirjallisen kuin musiikkituontansa pohjalta voisi järjestää monenlaisia tapahtumia aina rajut juomingit mukaan lukien.
Ihmettelen kuinka joku voi jäädä yhtä unholaan syntymäkaupungissaan kuin uusikaupunkilainen toimittaja, kirjailija ja yhteiskunnallinen naisvaikuttaja? Johtuuko unhoon joutuminen hänen naiseudestaan vai siitä, että hän valitsi aikoinaan kohtalonsa kannalta väärän siipan ja poliittisesti väärän puolen eli sen punaisen. Saattaahan olla niinkin, että tämän päivän viinin litkijöiden ja teen lipittäjistä on hienompi kehua menevänsä Bäärhörd Crushell viikolle kuin Elviira päiville. Tämä asennoitumisen erilaisuus Elviraan ja Crushelliin, kertoo melkoisesti tämän päivän ihmisistä ja heidän arvoistaan tai pikemminkin heidän arvottomuudestaan.
Tämä Elviramme syntyi Uudessakaupungissa 10. elokuuta 1875 jos ei aivan vallasväkeen niin ainakin parempiosaisiin luettavaan perheeseen. Vanhempien avioeron vuoksi Elviira muutti äitinsä kanssa pois Uudestakaupungista jatkaen oppikoulua pääkaupungissamme. Vartuttuaan Elvira kirjoitteli näytelmiä, joissa hän otti selkeästi kantaa köyhien huonoihin oloihin sekä naisen asemaan. Elviran näytelmät olivat varsin suosittuja ja niissä olisi opittavaa tämän päivän uusikaupunkilaisille, jotka prameilevat ja hakkaavat yhteistä raahaa huuhaa puuhasteluun vaikka varallisuudellamme olisi merkittävämpääkin yhteiskunnallista käyttöä.
Vuonna 1918 Elviran mies oli punaisten puolella ja kuten sikäläisten johtajien silloinen tapa oli, he luikkivat lopputohinoissa pakoon Neuvosto-Venäjälle Pietariin. Uudessa kotimaassa Elvira siippansa kansa eleli ja miehestä tuli punaupseeri. Kävi kuitenkin niin, että osa Venäjälle loikanneista suomalaisista punaisista oli vohkinut mukaansa Suomen pankin kansainvälisen valutan, jolla he härskisti juhlivat, ryypiskelivät ja elostelivat. Tuolloin muu kansa eli ahtaalla jopa nälkää nähden. Tämä sapetti Elviraa ja kismitti hänen miestään siinä määrin , että nämä päättivät ryhtyä toimeen. Toimi oli verenvuodatusta. Kavereineen Elviran mies hyökkäsi ammuskellen juhlivaan Kuusisen klubiin ja sen seurauksena kahdeksan ihmistä sai surmansa. Tapahtuman uhreille järjestettiin valtavat hautajaiset, joissa väitetään olleen 100 000 saattajaa.
Toisin kävi Elviralle ja hänen miehelleen. Ensin teloitettiin em. murhien päätekijäksi tuomittu Voitto Eloranta ja muutama vuosi tämän jälkeen sai vaimo tuomion ja hän siirtyi Moskovassa 17. huhtikuuta 1925 laukausten saattelemana ajasta iäisyyteen. Agnes Elvira Maria Willman-Eloranta sitoutui inhimillisyyden levittämiseen ja pisti sananmukaisesti elämänsä peliin. Elvira on muistamisen ja huomioimisen arvoinen henkilö siinä, missä muutkin juhlitut historian henkilömme. Ihmettelen suuresti miksi Agnes Elvira Maria Willman-Elorannasta ei puhuttu eikä puhuta vieläkään, vaikka muuten täällä kaivellaan sadan vuoden takaisia historian tapahtumia. Ehkäpä samalla voisimme nostaa esille myös Eeva Illoisen. Uusikaupunkilaisen vuonna 1987 kuolleen naiskirjailijan, joka kuvasi yksinäisyyttä ja muita elämän tarjoamia koettelemuksia harvinaisen rajusti! Jos me emme nosta mainittuja uusikaupunkilaisia naisia heille kuuluvaan arvoon, tekevät sen tulevat polvet osoittaen samalla nykyisen polven arvottomuuden!
sunnuntai 5. elokuuta 2018
ASIANTUNTIJALAUTAKUNNAT TAKAAVAT TOIMIVAT PALVELUT, TIEDONKULUN JA PITÄVÄT KULUT KURISSA!
Suomen sisällissotaa edeltävänä aikana maamme demokratiavaje oli melkoinen. Vaikka aina hehkutetaan Suomen antaneen ensimmäisten joukossa naisille äänioikeuden, unohdetaan kunnallisessa päätöksenteossa vallinnut harvainvalta. Ennen sisällissotaa systeemi oli se, että mitä enemmän maksoi veroja, sitä enemmän oli valtaa kunnallisessa päätöksenteossa. Kun em. kuvio oikaistiin tyylille mies ja ääni tai nykyään pitää kai julkituoda: henkilö ja ääni, voidaan Suomen siirtyneen todelliseen demokratian aikaan ja niin valtiolliseen kuin kunnalliseen itsenäisyyteen.
Suomalaisesta kunnallisesta päätöksenteosta muodostui merkittävä kansaa yhdistävä vaikuttaja, sillä maamme kunnallisessa päätännässä ei ole hallitus-oppositio asetelmaa. Kaikki saavat suhteellisuusperiaatteella ja neuvottelukykyjensä perusteella edustuksen hallitukseen, jossa valitut luottamushenkilöt voivat esittää, mistä päätetään ja julkituoda ajatuksensa päätettävissä asioissa. Tämä on lisännyt pakostakin yhteistyötä ja ymmärrystä kansankerrosten välillä. Siispä suomalaisen talvisodan hengen siemen kylvettiin jo 1918 joulukuussa pidetyissä kuntavaaleissa.
Suomalainen kuntavaalisysteemi on avoin ja selkeä henkilövaali, jossa ehdokaslistojen merkitys huomioidaan. Vaaleissa valitut valtuutetut valitsevat jäsenet hallitukseen ja lautakuntiin. Suomessa kunta voi päättää lautakuntien määrästä ja tarpeellisuudesta, ainoastaan tarkastuslautakunta on pakollinen. Lautakuntajärjestelmän paras puoli on, että se laajentaa demokratiaa ja hekin ketkä eivät päässeet valtuustoon pääsevät lautakuntien kautta vaikuttamaan päätöksentekoon. Kun lautakuntiin valitaan sen toimialaan perehtyneitä ja asioista kiinnostuneita jäseniä, voidaan kyseistä päätöselintä kutsua asiantuntijalautakuntana. Yksittäisissä asioissa lautakunta voi täydentää tietämystään perustamalla toimikuntia, kuulemalla seuroja ja järjestöjä; Myös kuka tahansa kaupunkilainen voi lähettää lautakunnan jäsenen välityksellä terveiset po. päättäjien kokoukseen ja saada käsittelyyn esittämänsä oivalluksen.
Lautakunnat ovat suomalaisen kuntademokratian selkäranka. Lautakuntien osaaminen tuo kaupunkilaisten kuulemisen ja suoran vaikuttamisen lisäksi tietämyksellään selkeää säästöä kaupungin toimiin. Kaupungeissa, joissa lautakuntia on karsittu, muuttuu päätöksenteko avoimesta salamyhkäiseksi pienen piirin suhmuroinniksi: Ihmeellisiä hankkeita putkahtaa esiin ja suuria asioita jää kaiken rahoittajien eli kaupunkilaisten tietämättömiin. Ilman lautakuntia valtuuston toiminta vaikeutuu, koska valtuutettujen täytyy perehtyä kohtuuttoman moniin asioihin ja se jos mikä maksaa, kun kirveellä aletaan hutkia kiviä ja heittelemään satojatuhansia tai jopa miljoonia euroja kuin avoimia shekkejä.
Lautakunta on hallituksen ja valtuuston työrukkanen sekä suora nopea linkki kaupunkilaisten ja päätöksenteon välillä. Mikäli valtuutetut eivät halua asioiden kulkevan osaavien tiettyihin asioihin perehtyneiden lautakuntien kautta ja näkevät ne oman valtansa rajoittajina ynnä ikävinä totuuden torvina, he vähentävät lautakuntien määrää ja kuten kaikki viimeinkin nyt näkevät kokemuksesta: tiedonkulku hämärtyy, rahaa palaa rutkasti ja tärkeiden asioiden sijaan kaupunkilaisten tietoisuuteen ynnä kaiken keskiöön nousee pienen piirin tykkäämä plus harrastama puuhastelu.
Suomalaisesta kunnallisesta päätöksenteosta muodostui merkittävä kansaa yhdistävä vaikuttaja, sillä maamme kunnallisessa päätännässä ei ole hallitus-oppositio asetelmaa. Kaikki saavat suhteellisuusperiaatteella ja neuvottelukykyjensä perusteella edustuksen hallitukseen, jossa valitut luottamushenkilöt voivat esittää, mistä päätetään ja julkituoda ajatuksensa päätettävissä asioissa. Tämä on lisännyt pakostakin yhteistyötä ja ymmärrystä kansankerrosten välillä. Siispä suomalaisen talvisodan hengen siemen kylvettiin jo 1918 joulukuussa pidetyissä kuntavaaleissa.
Suomalainen kuntavaalisysteemi on avoin ja selkeä henkilövaali, jossa ehdokaslistojen merkitys huomioidaan. Vaaleissa valitut valtuutetut valitsevat jäsenet hallitukseen ja lautakuntiin. Suomessa kunta voi päättää lautakuntien määrästä ja tarpeellisuudesta, ainoastaan tarkastuslautakunta on pakollinen. Lautakuntajärjestelmän paras puoli on, että se laajentaa demokratiaa ja hekin ketkä eivät päässeet valtuustoon pääsevät lautakuntien kautta vaikuttamaan päätöksentekoon. Kun lautakuntiin valitaan sen toimialaan perehtyneitä ja asioista kiinnostuneita jäseniä, voidaan kyseistä päätöselintä kutsua asiantuntijalautakuntana. Yksittäisissä asioissa lautakunta voi täydentää tietämystään perustamalla toimikuntia, kuulemalla seuroja ja järjestöjä; Myös kuka tahansa kaupunkilainen voi lähettää lautakunnan jäsenen välityksellä terveiset po. päättäjien kokoukseen ja saada käsittelyyn esittämänsä oivalluksen.
Lautakunnat ovat suomalaisen kuntademokratian selkäranka. Lautakuntien osaaminen tuo kaupunkilaisten kuulemisen ja suoran vaikuttamisen lisäksi tietämyksellään selkeää säästöä kaupungin toimiin. Kaupungeissa, joissa lautakuntia on karsittu, muuttuu päätöksenteko avoimesta salamyhkäiseksi pienen piirin suhmuroinniksi: Ihmeellisiä hankkeita putkahtaa esiin ja suuria asioita jää kaiken rahoittajien eli kaupunkilaisten tietämättömiin. Ilman lautakuntia valtuuston toiminta vaikeutuu, koska valtuutettujen täytyy perehtyä kohtuuttoman moniin asioihin ja se jos mikä maksaa, kun kirveellä aletaan hutkia kiviä ja heittelemään satojatuhansia tai jopa miljoonia euroja kuin avoimia shekkejä.
Lautakunta on hallituksen ja valtuuston työrukkanen sekä suora nopea linkki kaupunkilaisten ja päätöksenteon välillä. Mikäli valtuutetut eivät halua asioiden kulkevan osaavien tiettyihin asioihin perehtyneiden lautakuntien kautta ja näkevät ne oman valtansa rajoittajina ynnä ikävinä totuuden torvina, he vähentävät lautakuntien määrää ja kuten kaikki viimeinkin nyt näkevät kokemuksesta: tiedonkulku hämärtyy, rahaa palaa rutkasti ja tärkeiden asioiden sijaan kaupunkilaisten tietoisuuteen ynnä kaiken keskiöön nousee pienen piirin tykkäämä plus harrastama puuhastelu.
perjantai 3. elokuuta 2018
DEMOKRATIAN IRVIKUVA: Luvataan sairaala ja yöpäivystys - tarjotaan tekonurmi!
Tuskin kukaan vastustaa kaupungin viihtyvyyden lisäämistä tai kaupunkilaisten elämisen ja olemisen laadun parantamista. Asioilla on kuitenkin tärkeysjärjestys. Jos olemme laiminlyöneet kunnallistekniikkamme niin pahoin, että vesijohtomme ja viemärimme ovat tikittävä miljoonien eurojen aikapommi, jos terveyskeskuksessamme henkilökunta sairastuu sisäilmaongelmien vuoksi, jos koulumme ovat korjauskelvottomia ja uimahallimme samoin, lienee syytä ihmetellä, mikseivät valtuutettumme puutu näihin perusasioihin, vaan pistävät tässä tilanteessa keskustan kaunisteluun 900 000€? Sopiikin kysyä, kumpi on tärkeämpää: Juomavesi, terveterveyskeskus vai tekonurmi siellä, missä ei pelata jalkapalloa?
Meidän pitäisi tehdä pitkäaikainen realistinen suunnitelma, jossa tunnustamme päättäjien tekemät laiminlyönnit ja varaudumme niiden korjauksiin. Kuvitelkaapa nyt tilannetta, jossa olemme lyöneet 50 miljoonaa euroa kiinni yhteen rakennushankkeeseen, korjanneet terveyskeskusta miljoonalla eurolla sekä kattaneet pääkadun miljoonalla eurolla ja yhtäkkiä miljoonien korjaustarve realisoituu pääkadun viemäreistä ja vesijohdoista. Siinä tilanteessa eivät kevyet kaunistukset auta, kun koko Alicenkatu avataan ja paloautot ryhtyvät rahtaamaan vettä keskustan asukkaille. Ehkäpä tulevaisuudessa vaalilupauksemme ja todellisuuden olisi kohdattava: Nyt he ketkä eivät antaneet junnujalkapalloilijoille tekonurmea, mutta lupasivat sairaalan yöpäivystyksen jatkuvan, tekevät tekonurmen sinne, missä ei pelata jalkapalloa - TÄSTÄ ON TOIMIVA DEMOKRATIA JA KAUPUNGIN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI TOIMIMINEN KAUKANA!
Uusikaupunkilaiset päättäjät ovat kuin hönö autoilija, kuka säästää öljynvaihdossa ja pistää öljynvaihtorahat Wunderbaumeihin ja karvanoppiin. Jokainen, vähänkin autoilusta ymmärtävä tietää, öljynvaihdon ja huoltojen välttämättömyyden ja sen, että öljynvaihdon voi siirtää ehkä kerran tai kaksi. Lopulta kuitenkin tulee autoilulle loppu, kone hajoaa ja siinä sitä istut Wunderbaumeja nuuhkien ja pysähtyneitä karvanoppien katsellen, kun matka ei edisty ilman isoa remonttia ja taloudellista uhrausta. Jos valtuutetut olisivat vastuullisia, he toimisivat koko lailla toisin, eivätkä luottaisi tuuriin ja kymmeniä vuosia vanhojen putkien pitävyyteen.
Meidän pitäisi tehdä pitkäaikainen realistinen suunnitelma, jossa tunnustamme päättäjien tekemät laiminlyönnit ja varaudumme niiden korjauksiin. Kuvitelkaapa nyt tilannetta, jossa olemme lyöneet 50 miljoonaa euroa kiinni yhteen rakennushankkeeseen, korjanneet terveyskeskusta miljoonalla eurolla sekä kattaneet pääkadun miljoonalla eurolla ja yhtäkkiä miljoonien korjaustarve realisoituu pääkadun viemäreistä ja vesijohdoista. Siinä tilanteessa eivät kevyet kaunistukset auta, kun koko Alicenkatu avataan ja paloautot ryhtyvät rahtaamaan vettä keskustan asukkaille. Ehkäpä tulevaisuudessa vaalilupauksemme ja todellisuuden olisi kohdattava: Nyt he ketkä eivät antaneet junnujalkapalloilijoille tekonurmea, mutta lupasivat sairaalan yöpäivystyksen jatkuvan, tekevät tekonurmen sinne, missä ei pelata jalkapalloa - TÄSTÄ ON TOIMIVA DEMOKRATIA JA KAUPUNGIN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI TOIMIMINEN KAUKANA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)