ASIANTUNTIJALAUTAKUNNAT TAKAAVAT TOIMIVAT PALVELUT, TIEDONKULUN JA PITÄVÄT KULUT KURISSA!

Suomen sisällissotaa edeltävänä aikana maamme demokratiavaje oli melkoinen. Vaikka aina hehkutetaan Suomen antaneen ensimmäisten joukossa naisille äänioikeuden, unohdetaan kunnallisessa päätöksenteossa vallinnut harvainvalta. Ennen sisällissotaa systeemi oli se, että mitä enemmän maksoi veroja, sitä enemmän oli valtaa kunnallisessa päätöksenteossa. Kun em. kuvio oikaistiin tyylille mies ja ääni tai nykyään pitää kai julkituoda: henkilö ja ääni, voidaan Suomen siirtyneen todelliseen demokratian aikaan ja niin valtiolliseen kuin kunnalliseen itsenäisyyteen.

Suomalaisesta kunnallisesta päätöksenteosta muodostui merkittävä kansaa yhdistävä vaikuttaja, sillä maamme kunnallisessa päätännässä ei ole hallitus-oppositio asetelmaa. Kaikki saavat suhteellisuusperiaatteella ja neuvottelukykyjensä perusteella edustuksen hallitukseen, jossa valitut luottamushenkilöt voivat esittää, mistä päätetään ja julkituoda ajatuksensa päätettävissä asioissa. Tämä on lisännyt pakostakin yhteistyötä ja ymmärrystä kansankerrosten välillä. Siispä suomalaisen talvisodan hengen siemen kylvettiin jo 1918 joulukuussa pidetyissä kuntavaaleissa.

Suomalainen kuntavaalisysteemi on avoin ja selkeä henkilövaali, jossa ehdokaslistojen merkitys huomioidaan. Vaaleissa valitut valtuutetut valitsevat jäsenet hallitukseen ja lautakuntiin. Suomessa kunta voi päättää lautakuntien määrästä ja tarpeellisuudesta, ainoastaan tarkastuslautakunta on pakollinen. Lautakuntajärjestelmän paras puoli on, että se laajentaa demokratiaa ja hekin ketkä eivät päässeet valtuustoon pääsevät lautakuntien kautta vaikuttamaan päätöksentekoon. Kun lautakuntiin valitaan sen toimialaan perehtyneitä ja asioista kiinnostuneita jäseniä, voidaan kyseistä päätöselintä kutsua asiantuntijalautakuntana. Yksittäisissä asioissa lautakunta voi täydentää tietämystään perustamalla toimikuntia, kuulemalla seuroja ja järjestöjä; Myös kuka tahansa kaupunkilainen voi lähettää lautakunnan jäsenen välityksellä terveiset po. päättäjien kokoukseen ja saada käsittelyyn esittämänsä oivalluksen.

Lautakunnat ovat suomalaisen kuntademokratian selkäranka. Lautakuntien osaaminen tuo kaupunkilaisten kuulemisen ja suoran vaikuttamisen lisäksi tietämyksellään selkeää säästöä kaupungin toimiin. Kaupungeissa, joissa lautakuntia on karsittu, muuttuu päätöksenteko avoimesta salamyhkäiseksi pienen piirin suhmuroinniksi: Ihmeellisiä hankkeita putkahtaa esiin ja suuria asioita jää kaiken rahoittajien eli kaupunkilaisten tietämättömiin. Ilman lautakuntia valtuuston toiminta vaikeutuu, koska valtuutettujen täytyy perehtyä kohtuuttoman moniin asioihin ja se jos mikä maksaa, kun kirveellä aletaan hutkia kiviä ja heittelemään satojatuhansia tai jopa miljoonia euroja kuin avoimia shekkejä.

Lautakunta on hallituksen ja valtuuston työrukkanen sekä suora nopea linkki kaupunkilaisten ja päätöksenteon välillä. Mikäli valtuutetut eivät halua asioiden kulkevan osaavien tiettyihin asioihin perehtyneiden lautakuntien kautta ja näkevät ne oman valtansa rajoittajina ynnä ikävinä totuuden torvina, he vähentävät lautakuntien määrää ja kuten kaikki viimeinkin nyt näkevät kokemuksesta: tiedonkulku hämärtyy, rahaa palaa rutkasti ja tärkeiden asioiden sijaan kaupunkilaisten tietoisuuteen ynnä kaiken keskiöön nousee pienen piirin tykkäämä plus harrastama puuhastelu.