lauantai 30. syyskuuta 2017

Pelastaako urheilu Uudenkaupungin juhlavuoden?

Korihaiden sarja-avaus oli totaalinen limbo ja media manasi sen myötä osan kannattajista jättämään ensimmäisen kotiottelun väliin. Joukkue osoitti oman suuruutensa kasvaen muutamassa päivässä ja viimeisellä kvartaalilla voittajaksi. Tempusta ansaitsevat kiitoksen niin pelaajat kuin valmennus sekä tietenkin yleisön uskollisin joukko, joka saapui elilen kannustamaan Korihaita.  Toivokaamme tämän menestysilmeen jatkuvan koripallossa, sillä Uudenkaupungin juhlavuoden järjestetyt juhlatapahtumat eivät ole lurahtaneet koivinkaan näyttävästi putkeen.

Viimeinen paljastunut öykkärimäinen moka lienee se, että presidentti joutui pysähtymään Vehmaan Askondilla munkkikahvilla, kun täällä tarjoiluhalukkuus loisti joko äärimmäisellä vajaudella ellei peräti totaalisella puutteella. Tapaus korostaa kärkipäättäjiemme itsekästä asennetta, kun muistamme miten sama päättäjäkerma ja valmistelijamme kestitsivät ja majoittivat itseään kuntapäivillä: Kymppitonni kaupunkilaisten varoja paloi yhtä nopeasti kuin pierun liekki. Tapahtumat kuvaavat päättäjien sekä valmistelijoiden menttaliteettia, joka voitanee  kiteyttää lauseeseen: MINÄ ENSIN, KAIKKI MUUT KAUPUNKILAISET OVAT RAHOINEEN VAIN MINUA VARTEN! Tämä sopii selkeäksi ja luonnolliseksi jatkeeksi vaalimenestykselle, joka nojasi sairaalavaalivalheeseen!

Korihait käänsi juhlavuotemme positiiviseen suuntaan ja toivottavasti joukkueen menestys jatkuu. Kun käännämme katseemme Keski-Suomeen ja Keuruulle, voimme löytää sieltä mahdollisuuden jääkiekkomme nostamiselle sen parhaiden vuosien tasolle. Niin Lukko kuin JyP ovat toimillaan osoittaneet Mestistä pelaavan yhteistyöseuran merkityksen. Mestiksen kautta pelaajia on noussut liigapelien ratkaisijoiksi. KeuPan ja Lukon välinen sopimus lienee katkolla, joten nyt kannattaisi neuvotella Lukon kanssa tulevaisuudesta, olisihan yhteistyö maantieteellisesti Lukolle helpompaa uusikaupunkilaisten kuin keuruulaisten kanssa. Vai kannattaisiko paikallisten kiekkomiesten ottaa yhteyttä peräti TPS:n suuntaan? Onnistuessaan yhteistyökuvio liigaseuran kanssa antaisi juhlakaupungille juhlimisen aihetta!


torstai 28. syyskuuta 2017

UUVATTIPÄÄTTÄJIEN UUSIKAUPUNKI!

NIIN KAUS PILVET KARKAA! Tuleeko elinkaarimallista kuolinkaarimalli ja saammeko suruksemme sanoa jälleen kerran: HYVÄSTI MONITOIMIHALLI!


On vähintäänkin käsittämätöntä havaita kuinka Uudessakaupungissa aivan kaikki muuttuu ja mustuu ongelmaksi. Jos joku lahjoittaa kaupungille 100 000 euroa korvamerkittynä johonkin kohteeseen, syntyy siitäkin valtaisia riita ja moldovalainen kalabaliikki. Kaikki kulminoituu, ei siihen mitä rahalla voidaan saada aikaiseksi, vaan siihen: ETTEI RAHASTA SENTTIÄKÄÄN AJAUDU VAHINGOSSAKAAN JOLLEKIN TIETYLLE IHMISELLE TAI YRITYKSELLE! Meidän negatiivisuutemme murtaa kaikki mahdollisuudet hyötyä nykyisestä positiivisesta talousnosteesta!

Kun joskus reilu kymmenen vuotta sitten otin esiin lautakunnassa ja sitten valtuustossa kaupunkimme liikuntapaikkojen jälkeenjääneisyyden ja ehdotin tekonurmen sekä monitoimihallin rakentamista jo sen vuoksi, että  saisimme kaupunkiin uusia asukkaita, tössäsi tämä kuin seinään. Vaikka liikuntahalliasian asiantuntijat eli liikuntatiloja käyttävät seurat olivat kaikki samaa mieltä monitoimihallin tarpeesta ja valmiita, rahoituksen helpottamiseksi, olemaan muutaman vuoden ilman kalliita vuokratiloja, päättäjämme tyrmäsivät koko ajatuksen. Tämän seurauksena väki väheni kaupungistamme entisestään.

Kun nyt viimeinkin ollaan lähellä monitoimihallin rakentamispäätöstä, siis päätöstä ei ole edes vielä tehty, on alkanut tappelu rahoitusmallista. Tilanne on aivan sama, jos joku jakaisi Alicellakadulla Nesteen satasen arvoisia bensiinikortteja, alkaisi siellä välittömästi urputus: MIKSI NESTEELLÄ, MINÄ HALUAN TANKATA LUKOILILLA! Meillä valtaa pitävät negatiiviset "Konsta Kuttaperkka"-kaliberin onnettomat nössöt, jotka ovat mestareita ainoastaan riidankylvämisessä ja sen seurauksena kehityksen jarruttamisessa. Sopiikin kysyä: KUINKA UUDENKAUPUNGIN KÄY, JOS KOKO VALTUUSTOKAUSI MENNÄÄN TÄLLÄ TÖRPPÖVETOISELLA UUVATTIPORUKALLA?

Viime valtuustokaudella kaupunkimme nostettiin syvästä taloudellisesta suosta yhteistoimin - ei törmätty jäävuoreen valmistelijoiden hullumaisista esityksistä huolimatta. Kaiken lisäksi valtuustokauden lopuksi tehtiin merkittäviä päätöksiä takaamaan uusikaupunkilaisille mannantäytteinen ja hunajainen tulevaisuus. Kaikki tuo perustui kehityksen siltaan, joka rakennettiin oikealta vasemmalle yli valheellisen negatiivisuuden. Tämän sillan rakensivat HARTO FORSS ja SEPPO NIKULA! Ja hei haloo: KUMPIKAAN NÄISTÄ ENNAKKOLUULOTTOMISTA YHTEISTYÖN AIRUEISTA JA UUSIKAUPUNKILAISTEN PARHAAKSI TOIMINEESTA PÄÄTTÄJÄSTÄ EI ISTU ENÄÄ HALLITUKSESSA!

Kun katsomme, kauhunsekaisin tuntein, alkanutta valtuustokautta ja waltaan nousseiden ja sitä pitävien hönöjen kaupungin rahoilla tapahtuvaa waeltamista ja  törsäystä, on kaupunkilaisten edun nimissä kohtuullista vaatia välittömästi muutoksia hallituksen ympärillä istuvien itsekeskeisten tunarien paikalle. Uudenkaupungin tulevaisuus on nyt puolueiden käsissä ja niiden täytyy ryhtyä pikaisiin toimiin, jotta kaupunkimme saadaan nostettua toran kivikkoiselta ja synkältä polulta Nikulan ja Forssin viitoittamalle valoon vievälle kehityksen tielle. Demaritkin voisivat tarkistaa valintojaan, jotta  hallituksessa työväenpuoluetta edustaisi toinenkin edes työläisen näköinen luottamushenkilö. Ja vielä lopuksi: On aika korjata tehdyt väärät päätökset: TUIJA SUOMINEN JA LIIKUNTA- JA NUORISOLAUTAKUNTA TAKAISIN!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

UUDENKAUPUNGIN URHEILU JUHLAKUNTOON!

Uudenkaupungin tapa juhlia on säästäminen: Areenan rakentamisen sijaan annetaan koulun liikuntasalille juhlava areena nimi ja niin säästettiin areenan rakennuskustannukset. TÄMÄ HERÄTTÄÄ HILPEYTTÄ MUUALLA - SEKÖ ON JUHLAVUODEN TARKOITUS?
Uudenkaupungin urheilussa juhlavuoden juhlahetket ovat olleet varsin harvassa. Onneksi junioriurheilumme kukoistaa ja tarjoaa melkoisella lajikirjolla nuorille ja lapsille moninaisia mahdollisuuksia hyvien harrastusten parista. Ainoastaan liikuntapaikkojen rajallisuus väijyy mustana peikkona hyvää nuorisotyötä tekevien seurojen tulevaisuutta. Tältä pohjalta Uudenkaupungin tulisi pohtia nykyajasta jälkeenjääneiden liikuntapuitteiden kehittämistä. Mainituissa toimissa ripeys nousee arvoonsa, jottei seurojen vara- ja toimintakapasiteettia jouduta siirtämään nuorityöstä puitteiden rakentamiseen.

Meillä uuden vastustamisen seurauksena aika ajoi ohi liikuntapaikkojemme nykyisten vaatimusten. Ikävimmin tämän kokivat jalkapalloilijat, joille yksimielinen nuoriso- ja liikuntalautakunta tarjosi aikoinaan Suomen edullisinta täysmittaista tekonurmea. Hallitus veti ruksin mainitun hankkeen päälle ja lopulta UPK joutui itse kustantamaan sekä rakentamaan tekonurmen. Eikä tässä kaikki, sillä tuolloin hallitus ja sen tukijat päättivät lopettaa ja myös lopettivat nuoriso- ja liikuntalautakunnan sekä lopulta potkut sai jopa nuoriso- ja liikuntatoimenjohtaja.

Nyt hallituksen puheenjohtajana häärii sama tyyppi kuin tekonurmea torpattaessa ja lautakuntaa lopetettaessa. Eikä luottamus liikuntamyönteisyyteen nouse, kun päättäjien pöydässä istuu perinynnyjen lisäksi mm. tyyppi, joka aikoinaan tokaisi hallipulasta: Jos on hallipula, niin seura ja vanhemmat kerätköön rahat itse! Katsoessanne hallituksen pöydän ympärillä istuskelevia liikunta- ja nuorisovastaisia päättäjiä, ei liene yllättäväkään ihme, jos liikuntasuunnitelmat pysyvät taas kerran suunnitelmien asteella. Tilanne ei ole ylevä saati vähääkään juhlallinen 400-vuotisjuhlia viettävän kaupungin seurojen kannalta.

Aikoinaan nuoriso- ja liikuntalautakunnassa istui nuorisosta ja liikunnasta tosissaan välittäviä luottamushenkilöitä, jotka pistivät itsensä peliin: Siivonen, Varjo, Jefimoff, Haapasalo, Segerroos, Nikula, Koltz jne.. Enää ei ole koko lautakuntaa, samoin urheilu- ja nuorisotyöstä kiinnostuneet päättäjät puuttuvat. Kun vielä todetaan mainitun sektorin laadukkaasta valmistelijasta luovutun, näiden seurauksena puuttuu tieto ja, taito ja kiinnostus nuoriso- ja liikuntatoimen kehittämisestä - kaikkea hoidetaan Crushell hengessä Crushell-väki vetoisesti.

Meillä ei osaavat ja kiinnostuneet päädy päättäjien paikoille, vaan itseriittoiset ja julkisuuden kipeät linssiluteet. Tämä pätee myös aikuisten urheilun taustalla, jossa samat hemmot heiluvat samoin surullisin tuloksin vuodesta toiseen. Näiden tyyppien seurauksena Uusikaupunki ei saa myönteistä julkisuutta. Laji jonka pitäisi kirkastaa kaupunkimme menestyksekästä kilpeä,  onkin lommo tuossa kilvessä. Muutamien itsekkäiden päättäjien vuoksi Uusikaupunki jää kehityksessä jälkeen ja munaa maineensa maanlaajuisesti. Urheilussa vallassa keikkujat ihmetyttävät eniten, sillä heidän tueksi tai vaihtoehdoksi meiltä löytyy, seurojen ulkopuolelta, todistetusti valtakunnan kirkkainta osaamista niin jääkiekon kuin koripallon saralta!


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Vajaan valmistelun ja päättömän päättämisen UUSIKAUPUNKI

Uudenkaupungin näyttävin, ihmisen valmistama, nähtävyys lienee Myllymäki. En havainnut aluetta hehkutettavan 400-vuotismainoksissa, joten ovatko päättäjät ja valmistelijat unohtaneet Myllymäen ja siksikö myllyt ovat jääneet rapistumaan?
Uudessakaupungissa eletään valittamisen kulttuurin korkeimmissa asteissa. Täällä valitetaan kaikesta. Muutamalla esimerkillä valistan väittämäni taustaa: Mopoautojen kiihdytyskisat, hiekkatekonurmi, pienten koulujen säilyttäminen, saunalautta, alumiiniset ikkunanpokat jne.. Joskus vastustamisella on aikaansaatu positiivisiakin käänteitä valmisteluun esim. jättituulimyllyjen tulo kaupunkiimme torpattiin ja samoin onnistuttiin tekemään mäen päälle suunnitellulle senioritalolla.  Nyt hankalakulkuiselle paikalle kaavailtu senioritalo sijaitsisi kaukana palveluista ja välkehtivät myllyt pilaisivat kaupungin maisemallisesti.

Vuosien varrella meillä kaikki se, mikä olisi pääsääntöisesti saanut kaupunkimme väkiluvun kasvuun on jäänyt tekemättä. Siitä huolimatta kaupunkimme velkaantui railakkaan rajusti ja elinkeinotyylillä, joka kutkuttaa melkoisella tavalla ulkopaikkakuntalaisten naurulihaksia. Otetaanpa yksi esimerkki: Meillä pistettiin yli puolimiljoonaa euroa etanolitehtaaseen, joka oli, jo esittelyvaiheessa,  täysin utopistinen illuusio ja josta tai jonka synnystä ei ole vieläkään nähty vilaustakaan.

Kun halusin mainitun illuusiokuvion selvittämistä ja kysyin eräältä kärkipoliitikolta: Mitä etanolitehdaskuvion kanssa tehdään, pitäisikö mystinen valmistelu selvittää? Saamani vastaus oli järkyttävä: -Ei hanketta voi jättää kesken, koska siihen on uhrattu jo niin paljon rahaa! Siis olemattomaan olisi pitänyt lyödä lisää rahaa vain siksi, kun sinne on kaikessa hölmöydessä sujautettu miltei miljoona euroa kaupunkilaisten varoja. Tätä voitane kutsua uusikaupunkilaiseksi: PIIKKI AUKI POLITIIKAKSI!

Uudenkaupungin mielenkiintoisin ja uniikein käsintehty erikoisuus lienee Myllymäki - tuskin missään muualla Suomessa on mitään vastaavaa. Lukuisista ainutlaatuisesta ja erilaisista myllyistä koostuva alue on puistopuolen osalta hoidettu todella tyylikkäästi, mutta itse myllyt kaupunki on jättänyt Herran haltuun eli luonnon ja talkoolaisten käsiin. Myllymäki on kulttuurihistoriallisesti merkittävä, lahjoituksena kaupungille annettu museokokonaisuus, joka on rakennusten osalta törkeästi laiminlyöty.

Toivoisin, Jean Suomisen tavoin, tähän kaupungin ikoniin kiinnitettävän viimeinkin huomiota. Sinänsä tuntuu hämärältä: Samalla kun massiivinen myllykokonaisuus jätetään rähjääntymään ja pilaamaan kaupunkikuvaa, puututaan siisteihin alumiinisiin ikkunoiden pokiin, joita jopa vaaditaan vaihdettaviksi. Vielä mystisemmäksi em. kuvion tekee se, että sama taho, jonka mielestä alumiiniset ikkunanpokat pilaavat kaupunkikuvan, suunnitteli kaupunkimme yleisnäkymää pilaamaan valtavia jättituulimyllyjä!




torstai 21. syyskuuta 2017

Miksi uusikaupunkilaiset eivät nauti nautintaoikeudesta!

Kaiken uuden vastustamiselle löytyvät aina syyt ja seuraukset. Politiikassa ja paikkakunnalla, jossa valtaosa luottamushenkilöistä ei perehdy asioihin, on vailla luovuutta ja kiinnostusta päätettäviin asioihin sekä kunnostautuvat kokouksesta kolmanteen vaikenemalla, eivät voi muuta kuin vastustaa kaikkea uutta. Syy on yksinkertainen: Jos valtuuston enemmistö on luovuutta vailla olevia tuppisuita, täytyy heidän vastustaa muutamien luovien ajatuksia plus ideoita - MUUTEN VÄÄRÄT IHMISET LOISTAVAT JA MITÄTÖN ENEMMISTÖ JÄÄ AIKAANSAAVIEN VARJOON. Tämä oli syy vastustamiseen ja vastustamisen seurauksen voi jokainen havaita katsellessaan ympärilleen: UUSIKAUPUNKI ON JÄMÄHTÄNYT 1980-LUVULLE, JUURIKAAN MITÄÄN UUTTA  EI OLE KAUPUNKIMME KESKUSTAAN SYNTYNYT 1980-luvun jälkeen!

Mitättömien valtuutettujen lanseeraama kaupunkilaisten nautintaoikeus rantaan pulpahtelee usein esiin yleisessä keskustelussa, kun vastustetaan rantaryteikköön rakennettavia taloja. Nyt tuo ryteikkö on jo julkisuudessakin ristitty Crushell-puistoksi. Jokainen paikalla käynyt voi havaita, että ryteikön nimeksi sopisi paremmin Kusell-puisto, jossa ravintolavieraat, veneilijät sekä muut kulkijat purkavat sisäisiä paineitaan iloisen lorinan säestämänä. Toki mainittuun touhuun liittyy nautintoa ja selviämiselämys välttyessään housuihin laskemiselta. Mutta siinä onkin lähes kaikki toteutuneesta nautinnosta ja nautintaoikeuden käytöstä. kuvat puhukoon puolestaan.

Rantaryteikössä on nautittu markkinoidemme epätasalaatuisinta kaljaa ja eestiläistä halpa litkua. Onko kerrostalojen ja uusien uusikaupunkilaisten väistettävä tällaisen nautintaoikeuden tieltä?

Tervetuloa Uudenkaupungin kesäteatteriin! Käyttöön nähden teatteri on varsin hyvässä kunnossa, joskin apea yleisilmeeltään.   
Jungle kasvaa ja ihmiskäden jälki sulautuu luontoon. Onko vuosikaudet tyhjillään ollut teatteri arvokkaampi ja hyödyllisempi kaupunkilaisille kuin modernit asuinrakennukset?
Jos alue olisi pidetty vuosien varrella siistinä, niin sinä olisi saattanut joku käyttää nautintaoikeutta tekemällä piknikkejä ja kumoamalla iltakaljaa, mutta kunnossapidon laiminlyönti on ehkäisyt mahdollisuuden nauttia nautintaoikeudesta. Jos joku vetoaa "puiston" suhteen kaupunkilaisten nautintaoikeuteen tai edes kutsuu aluetta puistoksi, on se vain ja ainoastaan osoitus periaatteellisesta uuden vastustamisesta ja perehtymättömyydestä alueen nykytilaan.

tiistai 19. syyskuuta 2017

UKIN HUOMINEN: Salaa kenkää sadoille kaupungin työntekijöille!

Meillä on vanha hoitamattomana ja huonoon kuntoon päästetty koulu muuttunut yhtä äkkiä arvokkaaksi ja harvinaiseksi kansallisaarteeksi. Mutta onpa meillä ollut jotain koulua paljon harvinaisempaa ja erikoisempaakin eli peräti ainutlaatuista: Ihan joka kaupungissa ei ole kaupunkilaisille ihan ikiomaa kiskoläjää. Mutta mihin nuo kiskot on viety: Joku on hävittänyt nähtävyyden, todellisen turistikohteen ja tuhonnut kaupunkilaisten nautintaoikeuden ihanaan ja ainutlaatuiseen kiskopinoon! KISKOT TAKAISIN! ON AIKA PERUSTAA KISKOLIIKE: Ei kaupunkilaisten ainutlaatuista omaisuutta voi noin vain hävittää! Kiskokasa oli osa historiallista päätöksentekoamme ja osa uusikaupunkilaista identiteettiä.


Meillä paasataan välillä tuulimyllyistä, välillä paasataan kerrostaloista, nyt paasataan kouluista ja  monitoimitalosta. Sinänsä on mainiota, että asioista keskustellaan avoimesti ja kansa saa esittää mielipiteensä ja kuulla päättäjien näkemyksiä julkisista kaavailuista ja hankkeista. Toisaalta on mystistä kuinka meillä vastustetaan kaikkea uuttaa. Syntyipä joltain suunnalta kuinka hyvä kehitysehdotus tahansa, niin ihan aina sitä vastustetaan. Nyt vastustetaan jo kymmenet vuodet puolityhjänä ja  purkukunnossa olleen koulun korvaamista uudella. Yhtä äkkiä rakennelma, jonka kaltaisia löytyy Suomesta satoja kasvaa Uudessakaupungissa kulttuurihistorialliseksi suojelukohteeksi, jonka hävittäminen on rikos menneitä sukupolvia ja suomalaista arkkitehtuuria kohtaan.

Yleensä kaiken uuden vastustajat löytyvät varsin vasemmalta, ei kuitenkaan vasemmistoliitosta, vaan meidän siitä vasemmistopuolueesta, jonka  politiikka on niin oikeistolaista, että kokoomuskin jää vasemmalle ja vieläpä IKL:kin jää näiden kahden mainitun poliittisen toimintatavan väliin. Kuten tiikeri ei pääse raidoistaan eikä Näkki juomuistaan, eivät meidän taantumukselliset tyypitkään pääse negatiivisesta kaupungin kehityksen jarruttamisesta. He vastustavat ihan aina ihan kaikkea uutta.

Jos joku haluaa omalla rahallaan ja riskillä rakentaa talon rantaryteikköön, joka on toiminut lähinnä koiran ulosteiden, kaljapullojen ja kymmenen vuotta käyttämättömän ollen lahoavan teatterin tyyssijana, alkaa välittömästi ruikutus: Ei saa viedä kaupunkilaisten nautintaoikeutta rantaan. Kuka nauttii ryteiköstä, rikkinäisistä kaljapulloista ja lahoavasta, kenties jo vaarallisessa kunnossa olevasta teatterista? - EI KUKAAN TÄYSPÄINEN KAUPUNKILAINEN!

Kyseessä on itse asiassa aivan selvä ja läpinäkyvä peittotoiminta, jolla kaupunkilaisten katseet käännetään salaa tehtävistä ikävistä päätöksistä. Meillä yksityistetään salaa: Vanhukset ja lapset siirtyvät, median ja päättäjien vaietessa asiasta, yksityisten palvelujen piiriin. Kyseessä ei ole palvelujen siirtymisestä paikallisille yksityisille toimijoille, vaan kaupungin omaa palvelutuotantoa hävitetään pörssiyhtiöiden hyväksi. Tämä tietää pahimmillaan sitä, että kaupunkilaisten veroeurot matkaavat suoraan paratiisisaarille. Em. yhtiöillä on jopa edustus kaupunginhallituksessa, joten tieto kaupungin toimista kulkenee semminkin pörssikeinottelijoille.

Tätä toimintaa tehdään salassa, koska se on räikeimmillään kaupunginvaltuuston yksimielisen päätöksen vastainen ja taloudellisesti kalliimpaa kuin toimien hoitaminen kaupungin tuottamana palveluna. Tulevaisuudessa tämän salailun seurauksena tapahtuu melkoisia mullistuksia kaupungintyöntekijöiden työsuhteissa. Seuratkaa keskustelua kouluista ja rakentamisesta, mutta katsokaapa mitä lähivuosina tapahtuu kaupungissamme varhaiskasvatukselle ja ikäihmisten palveluille.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

JÄÄVIT JARRUTTAVAT UUDENKAUPUNGIN KEHITYSTÄ!

Uuteenkaupunkiin haikaillaan rautatiehenkilöliikennettä. Sopisikohan paikkakuntamme imagoon höyryveturi vetoiset vetoiset puuvaunut. Ne ovat niin nostalgisia ja mukavan näköisiä!
Osa päättäjistä vastustaa aivan kaikkea, joka vähinkin edistäisi kaupunkimme kehitystä. Aikoinaan tunnuslause oli: SÄÄSTETÄÄN KÄYTTÖMENOISTA JA SATSATAAN INVESTOINTEIHIN. Tämän seurauksena viemärit, rakennukset, liikuntapaikat jne. jäivät rempalleen. Pian myös uudemmat viritykset rapistuivat ja niinpä Uudenkaupungin korjausvelka moninkertaistui räjähdysmäisesti. Tämän seurauksena elämme kunnallistekniikka-aikapommin päällä. Siitä ensimmäinen osa uimahalli räjähti käsiin: Hallia ei kannatta korjata, koska uuden rakentaminen tulee edullisemmaksi. Juuri nyt on paras aika panostaa kaupunkimme tulevaisuuteen!


Joku voi ihmetellä ymmyrkäisin suin kaiken tapahtuneen mahdollisuutta. Syy on varsin yksinkertainen. Kun kaupunginhallituksessa istuu ihmisiä, jotka edustavat toimijoita, jotka myyvät kaupungille palveluksia, he suuntaavat kaupungin veroja sinne, mistä raha helpoiten kanavoituu heidän työnantajilleen. Tässä on käytännön syy siihen, miksi jotkut päättäjät vastustavat aivan kaikkea kaupungin toimintaa, joka toteutuessaan parantaisi uusikaupunkilaisten elämisen ja olemisen laatua sekä saisi uudet asukkaat muuttamaan pysyvästi Uuteenkaupunkiin. Moni on valmis työskentelemään ja asumaan viikon Petroskoin kaltaisissa puitteissa, mutta perhettään he eivät tuo pysyvästi  asumaan 1980-luvun Petroskoi-puitteisiin.

Aikoinaan eräitä yrittäjiä ei haluttu päästää kaupunginhallitukseen, koska he suuntaavat kaupunkilaisten maksamia verovaroja yrityksilleen. Joidenkin mielestä kaupungin työntekijätkään eivät kuulu kaupunginhallitukseen, päättämään omista palkoistaan. Nämä tyypit ovat normaalin ajattelun perusteella JÄÄVEJÄ LUOTTAMUSTEHTÄVÄNSÄ HOITOON. Luottamushenkilöiden tulee toimia lain mukaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, joten on väärin katsoa vierestä ja olla puuttumatta, kun joku pieni klikki valtaa ison puolueen ja käyttää sen valtaa kaupunkilaisten etujen vastaisesti!

tiistai 12. syyskuuta 2017

ANNATKO VASTASYNTYNEELLE KEHDON VAI ARKUN?

Takinkääntöjä on monenmoisia, joku lupaa olla työläisten asialla, mutta pyörtää sanansa välittömästi päästessään itse herrana heilumaan. Joku lupaa palauttaa sairaalan entiselleen, jos pääsee valtaan. Valtaan päästyään hänhän vaikenee, koska itsekin tiesi sairaalalupauksen olleen käytännössä.mahdoton vaalitemppu - eihän ministereiden päätöksiä voi valtuustossa muutella, se on huomattu jo Vaasassa ja Raumallakin!

Sairaalauholla yksi tyyppi pääsi valtaan ja minäkin totesin, että nyt saatiin totaalinen  nolla kaunginhallituksen johtoon, mutta tulipa jälleen uusi takinkääntö, joka muutti kaiken. Entinen hallihulluttelija, keittiökiimailija ja kymmenet miljoonat veroeurot mäkeen heittänyt mies astui järjen ja kehittämisen tielle. Entinen liikuntapaikkojen rappeuttaja ryhtyi hallien puolestapuhujaksi. Nyt on syytä unohtaa menneet, sillä Wala tarvitsee kaikkien muidenkin kuin omien kokoomuslaisten tuen!

Tietenkin aina meillä joku nousee edistystä ja kehitystä vastaan. Joillekin veronmaksaja on vain sitä varten, että kaupunkilaisten kustannuksella ja omistamalla paikalla voi kirjoittaa näytelmiä omaan vaaliteatteriin. Kokolailla toinen oli demarien ääni silloin, kun Uudessakaupungissa korotettiin veroja, palveluja ajettiin alas, myytiin miljoonilla euroilla kaupunkilaisten omaisuutta, lomautettiin ja irtisanottiin kaupungintyöntekijöitä: $ILLOIN DEMAREISTA OLI OIKEIN PISTÄÄ KYMMENIÄMILJOONIA YKSITYISIIN HALLEIHIN JA TÄYSIN TUOTTAMATTOMAAN ELINKEINOHULLUTTELUUN.

Nyt kun kaupungissa on kaikki hyvin ja nousukausi parhaillaan, kiitos autotehtaan, manataan autotehtaan loppua! Moisella negatiivisuudella ei saada koskaan mitään hyvää aikaiseksi. Se on selvä että niin autotehdas kuin ihmiselämäkin loppuvat joskus, mutta sen verran pitäisi olla positiivisuutta, että menestykselle annetaan mahdollisuus ja vastasyntyneelle vauvalle tehdään kehto eikä ruumisarkkua!

Paikallinen demarimystiikka ja logiikka lyö kerrassaan ällikällä. Nyt on syytä ottaa asiat asioina ja unohtaa mennyt henkilökohtainen tora. Meidän on viimeinkin saatettava kaupunkimme puitteet 2020-luvun tasolle. Siinä syy miksi jokaisen positiivisen uusikaupunkilaisen tulee tukea monitoimihalliasiassa Heikki Walaa - LAPSET HALUAVAT TURVALLISEN KEHDON EIKÄ DEMARIEN RUUMISARKKUA!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

EU:n MILJARDIEN IHMISKAUPAT TURKIN KANSSA

EU maksoi miljardeja euroja Turkille siitä tai pikemminkin lupasi maksaa Turkille Kreikkaan saapuneiden pakolaisten vastaanotosta. Siis EU tarjosi kuusimiljardia euroa valitsemistaan pakolaisista. Jos tämä ei ole selkeää ihmiskauppaa, niin mikä sitten? Sekä summan että pakolaismäärän suhteen voidaan varmaankin puhua maailman historian suurimmasta yksittäisestä ihmiskaupasta. Väestönsiirtonakin tämä on laajuudessa verrattavissa Hitlerin toimiin.

Kun kyseisiä ihmiskauppoja tehtiin, piti EU Turkkia turvallisena maana pakolaisille. Turkin vallankaappaus yritys ja sikäläiset vaalit jälkipuinteineen muuttivat unionin suhtautumista maan oloihin. Tässä hässäkässä suurin EU sählääjä on Saksa ja Merkel. Merkel ja Turkin ykköskiho Erdogan ovat armottomia jääriä, jotka eivät paremmin tee kompromisseja. Onkin varsin mielenkiintoista seurata kuinka maailman mittavin ihmiskauppa etenee, kun kaupan keskeiset osapuolet ovat ajautuneet avoimeen ilmiriitaan.

Mainitussa massiivisessa ihmiskauppasopimuksessa on Turkista tullut vahvempi osapuoli, sillä EU ei ole maksanut ihmiskaupan hinnasta kuin vajaan miljardin osasuorituksen. Käytännössä EU ja Turkki käyvät miljoonista ihmisistä  kauppaa samalla tavoin kuin jobbari ja tavallinen pulliainen käytetystä autosta. Tämän kaiken ovat meidän näennäisinhimilliset päättäjämme  hyväksyneet vaieten. Mutta entäpä, jos Turkki toimii kuin autokaupan jobbari, joka ei saanut maksua ja peruu ihmiskaupat?

-Tietenkin silloin Suomen päättäjät ottavat avosylin vastaan ne pakolaiset, jotka Saksa ja EU määrää! Me olemme yhtä äkkiä niin rikkaita, että päättäjämme syytävät jälleen kymmeniä- kenties satojamiljoonia euroja luomaansa inhimilliseen tragediaan. Eivätkä päättäjät pakolaisten kulujaan omista maksa vaan sinun ja minun on jälleen kiristettävä vyötä tai henkseleitä. Eikä tässä kaikki, sillä kansan rahojen lisäksi pakolaiset asutetaan aina kansan keskuuteen perustettuihin massamajoitustiloihin - VAI OLETKO NÄHNYT PAKOLAISIA ASUTETTAVAN ÖKYJEN ASUINALUEELLE?

Suomi on istunut jo pian kymmenet vuodet päättäjien pöydässä. Sinne haluttiin, jotta päättäjämme pääsevät antamaan suomalaista osaamista päätöksiin ja siten parantamaan maailmaa. Sopiikin kysyä: Miten maailma on parantanut ja kenen osalta Suomen EU jäsenyyden ja NATO veljeilyn myötä? Tuskinpa Suomen kyllä, kyllä -linja on parantanut pätkääkään maailmaa ja vielä vähemmän suomalaisten oloja, mutta EU jäsenyydestä hyötäjän voin nimetä heti kolmesti: KATAINEN - KATAINEN -KATAINEN!

Linkit:

Tästä EU:n ja Turkin pakolaissopimuksessa on kyse - 4 pääkohtaa

EU:n ja Turkin pakolaissopimus huolestuttaa ihmisoikeusjärjestöjä

Itävalta: EU:n ja Turkin pakolaissopimus romahtamassa

lauantai 9. syyskuuta 2017

Kiitos demareiden: PERSUT NOUSEE!

Vasemmistopuolueet  menettävät kannatustaan ja siinä sivussa Vihreä puolue vahvistuu. Näin yksinkertaisesti media selittelee vasemmistopuolueiden kannatuksen laskua. Demareille lääkkeeksi esitetään naisen valitsemista puheenjohtajaksi ja Urpilaisen-Jungerin rakkaushötön uudelleen esiin kaivamista. Rinnekin on alkanut hädissään puhumaan koulutettujen cityihmisten puolueesta. Demarien sanoma pysyy samana, ainoastaan esittäjät ja heidän sanakäänteensä muuttuvat ja tämä ei tavallista kansaa pahemmin kiinnosta.

Vasemmistopuolueiden kannatuksen lasku on täysin verrannollista äänestysprosentin laskuun. Vajaa 30% suomalaisista kannattaa vasemmistopuolueita ja samaan aikaan äänestysprosentti vaaleissamme lähenee pahimmillaan viittäkymmentä. Vasemmistossa unohdetaan, että puolueet ovat olleet alkujaan työväenpuolueita ja katkaisseet siteensä perinteisiin kannattajiinsa. Jos katsomme ja kuuntelemme vaikkapa Jungeria tai Li Anderssonia, eivät he aiheuta puheillaan juurikaan vetoa tavallisessa duunareissa - he puhuvat eri kieltä ja vääristä asioista! 

Timo Soini viime eduskuntavaalien alla vetosi duunareihin ja se teki Persuista suurpuolueen. Menemällä nykyiseen hallitukseen, söi Soini sanansa, käänsi duunareille selkänsä ja puolueen kannatuksen lasku alkoi. Sanojen syömisen ja kieroilun seurauksena Persujen kannatus on enää reilun prosentin verran. Soini kuitenkin osoitti vaalilupauksillaan, että työväenpuolueella on tilaus Suomessa. Syy tähän on melko yksinkertainen: Suomessa teollisuus kasvaa ja työllistää edelleen yli miljoona ihmistä.

Toisin kuin uumoillaan Persujen nousumahdollisuudet piilevät maahanmuuttokriittisyyden sijaan tavallisen suomalaisen duunarin arjen ymmärtämisessä ja muunkin kuin pääkaupunkiseudun huomioimisessa. Uudenkaupungin autotehtaalla on reilut kolmetuhattaviisisataa työntekijää. Käytännössä se varsinaissuomalainen ehdokas, joka saa autotehtaan väen äänet, pääsee eduskuntaan. Tätä ei saavuteta puhumalla "Tanssin talosta", Helsinki tunnelista, Länsi metrosta tai puolustamalla maahanmuuttajia. Äänestäjä on itsekäs ja äänestää omaksi ja läheistensä parhaaksi. Sille ei ole väliä, onko ehdokas nainen tai mies, kunhan hän on uskottava, äänestäjän ongelmat tunteva, tavallinen ihminen - se riittää: Tätä eivät demarit tai media ymmärrä.

Vasemmistoliitossa on duunarisiipi aloittanut äänenkorottamisen tavallisen suomalaisen puolesta. Demareissa ei moista ole havaittavissa, siksipä puolueen alamäki tulee jatkumaan ja oikein toimiessaan Persut nostavat kannatustaan jatkossa rajusti. Kuten todettu, Persujen täytyy tehdä ulostuloja muutenkin kuin pakolaisten tiimoilta. Kannattaa myös muistaa, että jos joku puolue saa mediassa unohdettujen nukkuvien äänistä edes kymmenen prosenttia se takaa JYTKYJEN JYTKYN!



perjantai 8. syyskuuta 2017

AUTTAISITKO SIPILÄN TUUPPAAJAA?

Suomessa on selkeät lait ja pykälät, joita useimmat noudattavat ja joiden noudattamista valvoo virkavalta aina peltipoliiseja myöten. Mitä isompi kiho, sitä enemmän hän yleensä vaatii lakien ja sääntöjen noudattamista. Tämä koskee etenkin poliitikkoja, jotka työkseen syytävät uusia pykäliä kansan arkielämän murheeksi. Nykyinen hallitus rukkasi melkoisesti rikesakkoja ylöspäin ja yrittipä hinnoitella veneilyn ja mopoilunkin tavallisen köyhän ulottumattomiin. Nyt samalta taholta tuuli tuo toisenlaisen huulten supinan ja kuiskinnan.

Ministerit ovat käsittääkseni nyt sitä mieltä, ettei kaikkia lakeja tarvitse noudattaakaan, vaan eräitä lainrikkojia saa avittaa ja heitä kuuluu inhimillisyyden nimissä lainrikkomusta tehdessään jeesata. Kyse ei ole mistään suurrikollisista, kuten liikenteessä puhelimeen puhujista, ylinopeuden ajajista, kadulla tupakoitsijoista tai inhoista nuuskatrokareista. Näiden käräyttämistä varten päättäjämme ovat luoneet anonyymit ilmiantokanavat ja puuhataanpa virkavallalle jopa oikeutta viestintäsalaisuuden murtamiseen. Päättäjämme hyväksyvät aivan avoimesti poliisia piilottelevien rikollisten auttamisen. 

Kyseessä lienee kaikessa hämäryydessään maailman historian ennätys, kun jonkun valtion korkein lakia säätävä elin eli eduskunta hyväksyy sen, että ministerit yllyttävät kansalaisia auttamaan poliisia pakoilevia rikollisia. Mystiikkaa lisää myös se, että samaisia rikollisia suojelevia tyyppejä ei kuvata valtiovallan hallinnoimassa ja kansan pakolla kustantamassa tiedotusvälineessä rikollisina vaan mielenosoittajina. Hyväksyykö eduskuntamme sen, että poliisin väkivaltainen vastustaminen on vain mielenosoittamista? -Jos, näin on lienee sekin vain mielenosoittamista, mikäli menen maalaamaan peltipoliisien valvovia silmiä mustiksi!? Ja  onhan se ainakin inhimillisempää sabotoida peltistä valvojaa kuin lihaa ja luuta olevaa sekä kivun tuntevan poliisin lyöminen tai potkiminen.

Ensinnäkin jokainen voi pohtia mihin asemaan päättäjämme asettavat poliisin, kun kirkon kihojen lisäksi valtiovallan huippu hyväksyy rikollisten piilottelun työtään tekevältä poliisilta. Onko siis enää vähäinenkään ihme, kun hallituksemme on menettämässä viimeisetkin luottamuksen rippeensä. Nykyistä hallitusta ei enää naureskella, kuten sen edeltäjiään. Hallitustamme pidetään säälittävänä demokratian irvikuvana, jonka ministereistä osa roikkuu tehtävissään vastoin kansan tai heidät valtaan asettaneen puolueen kannatusta. Hallituksemme kokee äärimmäistä epäluottamusta kansan suunnalta ja tämä epäluottamus on kasvamassa sekä kasvanut vihaksi.

Jo aiemmin maassamme, aivan lähihistoriassa, on ministeri saanut naamalleen kolat ja toisen päättäjän kämppää ammuttiin ilma-aseella. Pahimmillaan on vain ajan kysymys koska kansa ryhtyy järeimpiin toimiin, kuten esim. joku pöllii Soinin naurettavan, umpi skulahtaneen divarijoukkueen kaulahuivin tai Bernerin mopon; entäpä jos joku vahingossa tuuppaa Sipilää, kuuluuko tuolloin kansan kuulla omaa sydäntään vai auttaa, vallassa roikkuvia ministereitä, suojelevia poliiseja? Entäpä poliisi, onko hänen puolustettava päättäjiä, jotka vievät heiltä toimintaedellytykset - saako poliisi kuulla omaa sydäntään ja noudattaa sisältä kumpuavaa oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta?  Oli miten oli ja toivon, ettei maassamme enää tapahdu mitään ikävää eikä ainakaan mitään väkivaltaista, mutta pahimman varalta kysyn avoimesti: AUTTAISITKO SINÄ POLIISIA PAKENEVAA SIPILÄN TUUPPAAJAA???

torstai 7. syyskuuta 2017

NÄENNÄISINHIMILLINEN MONIKULTTUURISUUS

Jos syventyy hiukankin historian avulla kulttuurien yhteiseloon tai törmäyksiin, voi monikulttuurisuutta pitää pääsääntöisesti onnettomuutta seuranneena onnettomuutena.  Kovimmin vastaanottavana puolena Eurooppa sai kokea vieraiden kulttuurien kohtaamisen Attilan hunnijoukkoineen rymistellessä tänne kylvämään tuhoa ja kuolemaa. Vuosina 622-1258 vaikuttanut arabien valtakunta oli laajimmillaan levittäytynyt aina Espanjaan ja Galliaan  saakka ja seudut olivat tuolloin islamilaisia. Myöskin juutalaiset ovat runsaasti rikastuttaneet kulttuurillaan maanosamme. Siispä loppujen lopuksi tämän päivän kulttuurien kohtaaminen ei ole Euroopassa mikään enennen kokematon tapahtuma.

Yleensä eurooppalaiset olivat kulttuurinvaihdossa voimakkaampana, antavana ja jopa alistavana osapuolena. Ensimmäisten joukossa, Raamatussakin mainitut filistealaiset, kurmoottivat juutalaisia n. 4000 eaa. Huomattavasti suurempaa kulttuurin levitystä harjoittivat Aleksanteri Suuri ja Rooman valtakunta. Aivan omalle tasolleen eurooppalaisten vaikutus maailmalla nousi löytöretkien myötä ja niiden jälkeen.  Kovimman hinnan löytöretkistä maksoivat amerikkalaiset alkuperäisasukkaat. Eurooppalaisten tuomat taudit aiheuttivat väestökatastrofin  tuhoten suuria valtakuntia. Vastineeksi Eurooppa sai Amerikasta kultaa ja kuppaa.

Kun huomioidaan, että islamilaiset ajettiin Espanjasta ja juutalaiset saivat kovaa kohtelua Euroopassa lienee eräänä onnistuneimpana kulttuurien vaihtoreissuina pidettävä Marco Polon ja kumppaneiden Kiinan matkaa. Polon Kiinan visiitti, joka kesti 20 vuotta oli suuri menestys. Polo vei ja toi runsaasti tietoa sekä tapoja, jotka antoivat oman mausteensa molemmille kulttuureille. Jokaisen sopii miettiä, löytyykö kulttuurien kohtaamisten onnistuminen matkan tekijöiden sekä vastaanottajien asenteesta ja oppimishalusta ja ennen kaikkea kohtaamisen vapaaehtoisuudesta?

Ehkäpä eniten maailman menoa muuttanut monikulttuurinen tapaus lienee Robert Oppenheimer . Mies oli taustaltaan saksalaisjuutalainen, asui USA:ssa, opiskeli kotimaansa lisäksi Saksassa ja Englannissa. Lopullisesti ja sananmukaisesti Oppenheimer räjäytti keksinnöllään itsensä maailman historiaan. Kommunistisista ajatuksista ja monivivahteisesta taustastaan huolimatta Oppenheimer sopeutui hyvin sinne, missä liikkui ja sai antoi liikkuessaan eri kulttuureissa.

Joku tohtii pohtia, että Marco Polo ja Robert Opperheimer ovat kaukaa haettuja ja spesiaaleja esimerkkejä, mutta todellisuudessa heidän taustoistaan ja käytöksestään löytyy juuri samat piirteet kuin tavalliselta uuteen ympäristöön kotiutuneelta maahanmuuttajalta. Aivan samoin kuin avioliiton tai työn vuoksi maahan muuttavat, toivat Polo ja Oppenheimerkin jotain kaivattua siihen yhteiskuntaan, johon he muuttavat. Heillä on uudessa kulttuurissa paikka, heihin kohdistuu odotuksia, jonka he pystyvät täyttämään ja siten he saavat ja tarjoavat jotain uudelle kulttuuriympäristölle.

Maamme vilisee avioliiton, urheilun tai muun työn kautta Suomeen vapaaehtoisesti tulleita ihmisiä eikä heidän kanssaan ole kantaväestöllä minkäänlaisia kulttuurtaustoista johtuvia ongelmia. He tulevat maahan yksilöinä ja heidät otetaan vastaan yksilöinä. Näin he saavat yksilöllistä kohtelua, heidän henkilökohtaiset tarpeet sekä kyvyt huomioidaan ja kyetään hyödyntämään uudessa kulttuuriympäristössä. Tieto niin tulijasta kuin tulijalle uudesta kulttuurista ovat tärkeitä asioita uuteen ympäristöön muuttamisessa ja sinne onnistuneessa sopeutumisessa.

Me kohtelemme nyt maahantulijoita persoonattomana massana, me majoitamme heidät massana, emmekä edes selitä heille, mitä heiltä vaaditaan, odotetaan tai mitkä ovat heidän kykynsä, joiden avulla he voisivat sopeutua Suomeen. Ei ole kovinkaan inhimillistä kohdella ihmisiä persoonattomana massana, joka asutetaan leireihin, hotelleihin tai hylättyihin kasarmeihin. Jokainen voi jo pienellä ajattelulla havaita, että pakolaisten kohtelussa todellinen inhimillisyys jää hymistelyn ja näennäisinhimillisyyden jyräämäksi. Näennäisinhimillisyyden puolustajat vähät välittävät maahanmuuttajien tulon aiheuttamista käytännön ongelmista. Kaikki vastoinkäymiset kuitataan sanoin: EI SAA PELÄTÄ tai YKSITTÄTÄISTAPAUS!

Voimme tarkastelun jälkeen todeta vierasmaalaisten sopeutumisen epäonnistuvan, jos heitä kohdellaan harmaana epämääräisenä massana eikä inhimillisinä, ajattelevina ja tuntevina yksilöinä. Toinen tulijoiden maahan sopeutumisen vaikeuttava tekijä on heidän lähtemisensä syy pakkolähtö - kun ei lähde mielellään, ei myöskään tule mielellään. Mikäli pakolaiset vielä mieltävät lähtönsä syiden löytyvän heidät nyt vastaanottavien maiden aiemmasta kansainvälisestä toiminnasta, ei  onnistunutta sopeutumista uuteen ympäristöön ja kulttuuriin kannata juurikaan odottaa.

Jokainen ns. näennäisinhimillinen suomalainen voi todeta, että tarvitaan vapaaottelija Makwan Amirkhanin taistelijan luonnetta, jotta maahanmuuttaja pystyy kasvamaan Suomessa niin, että arvostaa maatamme ja säilyttää samalla omat juurensa. Päättäjien  pitäisi viimeinkin hoksata, ettei pelkästään oma myönteinen suhtautuminen pakolaisiin auta vähääkään kotoutumisessa, jos samalta kulmakunnalta löytyy heitä, ketkä eivät pidä pakolaisista ja myös näyttävät tämän. Kun tarkastelee  Amirkhanin lapsuutta ja järkyttäviä elämänvaiheita, ei voi muuta kuin todeta tällaisen kasvupohjan tarjonneiden ja hyväksyneiden ihmisten olleen kaikkea muuta kuin inhimillisyyden asialla - KUKA HALUAISI VASTAAVAT KOKEMUKSET OMALLE TAI LAPSENSA KOHDALLE?

Yhtä tärkeää kuin pakolaisten persoonallisuuden huomiointi on onnistuneessa kotoutuksessa kantaväestön varauksellisen suhtautumisen muuttaminen pakolaismyönteiseksi - TÄSSÄ LIENEE SUURIN PÄHKINÄ  PURTAVAKSI. Eikä pakolaisten sopeutumista auta vähääkään se, että päättäjät asuttavat pakolaiset pois omilta nurkiltaan juuri sinne, missä heihin suhtaudutaan torjuvimmin. Näennäisinhimilliset monikulttuurisuuden puolestapuhujat voisivat lukea Amirkhanin kirjan. Se perehdyttää lukijan maahanmuuton käytännön ongelmiin ja niissä elämiseen, joten nyt, ongelmille selänkääntämisen sijaan korjaamaan kirjasta löytyvät vaikeudet.

Jokainen ihminen on valmis auttamaan hädässä olevaa lähimmäistään. Jottei auttaminen muuttuisi katastrofaaliseksi tuskan ja surkeuden kylvämiseksi, kannattaa ensin pysähtyä ja keskustella laajassa piirissä erilaisten ihmisten kanssa ketä ja kuinka ja missä lähimmäisen auttaminen on todellista auttamista eikä vain itsekästä hyvän omatunnon ostamista auttajille.














tiistai 5. syyskuuta 2017

Uudenkaupungin hieno päivä: WALA SEURAA FORSSIA ja NIKULAA!

Tämän päivän paikallinen aviisi säväytti kuin onnistunut arkkiveisu aikoinaan. Kaupunkimme keskusta ehostuu ja saamme tänne lisää kauan kaivattua majoituskapasiteettia. Majoitustilasta on Uudessakaupungissa ollut niin huutava pula, että se on julmasti rajoittanut ulkopaikkakuntalaisten mahdollisuuksia nauttia kaupunkimme viihde-elämästä ja palvelutarjonnasta. Tämän vuoksi monet matkailueurot jäivät tulematta kaupunkiimme.  Täytyy nostaa hattua uusikaupunkilaisille yrittäjille järkevästä investoinnista. Samalla voi heittää matkailullisen vihjeen Uudenkaupungin kaupungin päättäjien suuntaa: PISTÄKÄÄ VIIMEINKIN LEIRINTÄALUE KUNTOON - SE ON RÄIKEÄ HÄPEÄPILKKU!

Suurella riemulla täytyy vastaan ottaa Walan tämän päivän aviisissa julkaistu positiivinen rustaus, jossa puolustetaan kaupungin puitteiden kehittämistä. Mies on tehnyt melkoisen muutoksen ja hypännyt harmaasta takarivistä rajujen kehittäjien innovoivaan kärkikastiin. Vielä vaalien aikaan, saati miehen aiemmalla valtakaudella, moinen ei olisi ikinä onnistunut Walalta. Päin vastoin tuolloin vastaavaa esittäneet saivat poliisin peräänsä. No, eipä takinkäännössä ole mitään pahaa, jos takki käännetään oikein päin. KIITOS HEIKKI!

Toivottavasti Wala johdattaa muut proot, omat kokkareensa ja sisarryhmänsä demarit löytämälleen kehityspolulle, joka selkeästi palvelee kaikkia uusikaupunkilaisia. Jottei taustatyöntekijät unohtuisi, täytyy nostaa esiin Harto Forssin ja Seppo Nikulan ennakkoluuloton ja pitkäjänteinen hallitustyö, jolla pistettiin kaupungin talous kuntoon ja luotiin realistiset kehitysedellytykset uusikaupunkilaisten paremmalle huomiselle. Heikki Wala vaati aikoinaan kaikki yhteisiin talkoisiin ja Uusikaupunki puolueen perustamista, nyt tämä viimeinkin toteutui - Nikulan ja Forssin opein!

lauantai 2. syyskuuta 2017

WANHASSA WARA HUONOMPI?

Erään tahon mukaan kaupungin keskeisin ja säilytettävä rantarakennus. Kyseessä on lintallaan oleva vanha varasto, jossa järjestetään mutama kerta vuodessa yleisötapahtumia. Kaupungin valtavasta kiinteistömassasta löytyy runsaasti tyhjiä, joutavia ja parempia tilavaihtoehtoja kuvan tönön korvaajaksi.


Mistään älyllisestä ipponista ei voida puhua kun katselee waltaeliittimme esiintuloa. Juuri Uudenkaupungin päästessä talouden suhteen parempaan jamaan kuin aikoihin tehtiin selkeä investointisuunnitelma kaupungin edistämiseksi. Valmisteltu investointipohja aloittaneille luottamushenkilöille näytti hyvältä. Enää tarvittiin vain älyä, luovuutta ja kykyä kartoittaa kaupunkimme asukkaiden tulevaisuuden tarpeet, Vaan mihinkä olemme uudistuksissa jämähtäneet: Yhden puolityhjänä vuosia olleen koulun säilyttämiseen ja rantavajaan, jossa esitetään yleisötilaisuuksia muutaman kerran vuodessa.

Minä en voi mitenkään ymmärtää, kuinka joillakin voi olla valtava halu pitää kaupunkimme miljöö 1980-luvun tasolla, mutta nuhruisena. Mikseivät nämä ihmiset voi kadota toisaalle, vaikkapa muuttaa Petroskoihin, jossa on tarjolla valmiina vanhan tyylin rakennuksia ja nuhruisuutta piisaa yltäkylläisyyteen asti. Jos muutama tyyppi haluaa asua museossa, muuttakoon itsensä museoon ja antakoon muiden elää 2020-luvun tapaan.

On kornia ruikuttaa, jonkun skulahtaneen koulun ainutlaatuisuutta, säilyttämisen välttämättömyyttä ja merkitystä kaupunkimiljöölle, jos tämän tyylin kouluja löytyy maastamme kymmeniä tai kenties satoja. Varsinkin siinä tapauksessa kaupunkikuvan puolesta vetoaminen tuntuu superteennäiseltä, jos on itse ollut valmis tuhoamaan koko kaupunkinäkymämme valtavilla jättimyllyrakennelmilla. Kun hiukan vilkaisee historiaan wanhan wallan wahvimpaan walta-aikaan, avautuu varsin ikävä totuus kaikesta ns. kehittämisestä.

Nyt kysellään: Mistä rahat valtaviin investointeihin? - Uusikaupunki ei ole Helsinki, jossa kaiken maksaa viime kädessä valtio. Uusikaupunki ei ole Kankaanpää, jonne oma kansanedustaja kauhoo valtion rahoja. Uusikaupunki on kuihtuva kaupunki, jonka vientiteollisuus nosti jaloilleen, siksi investoi ja maksaa hankkeensa pitkälti itse eli uusikaupunkilaisten piikkiin kaikki tehdään. Median pitäisi kappaleen alussa esitetyn kysymyksen sijaa esittää kysymys: Miksi ajauduttiin kymmenien miljoonien investointitarpeisiin?

Uusikaupunki ajautui nykyiseen investointitarpeeseen vain ainoastaan siksi, että aikoinaan waltasakki hakkasi rahaa älyttömiin huuhaa halleihin, etanolitehdasutopioihin, tontonmäkiin, pimeisiin katulamppuihin, hyödyttämiin teihin, toimimattomiin risteyksiin jne. jne. Näitä rahoitettiin nostamalla veroja sekä taksokja, mutta etenkin säästämällä rahaa käyttömenoista ja kunnostuksista. Tuolloin johtolause Uudessakaupungissa oli: SÄÄSTETÄÄN KÄYTTÖMENOISTA, EI INVESTOINNEISTA!

Totuus investointitarpeeseemme piilee siinä, että päästimme tuottamatonta elinkeinopolitiikkaamme rahoittaessa kaiken rempalleen. Jos olisimme aikoinaan pitäneet huolta esim. vesijohdoista, viemäreistä, jäähallista, uimahallista, kouluista jne. ja upottaneet niihin joitakin satojatuhansia euroja, ei meillä nyt olisi tarvetta kymmenien miljoonien investoinneille. Uusikaupunki myö miljoonilla omaisuutta ja silti velkaantui rajusti väärän politiikan seurauksena. Syy ei ole valmistelijoista, sillä päättäjät tekevät päätökset ja he voivat aina vaatia parempaa valmistelua. Edes kaupunginjohtajalla ei ole yhtään ääntä missään päätöksenteon vaiheessa!

Jos haluamme saada tänne asukkaita on meidän toimittava, kuten Raumalla aikoinaan: SATSATTAVA ASUKKAIDEN VIIHTYVYYTEEN JA TEHTÄVÄ SE LAADUKKAASTI! Teknisen johtajan ja elinkeinojohtajan visoihin tulee suhtautua positiivisesti ja luovasti: He ovat omien alojensa asiantuntijoita, joiden näytöt puhuvat puolestaan! Nyt olisi viimeinkin syytä johdattaa Uuttakaupunkia 2020-luvulle eli kehittää kaupunkimme viihtyisyyttä ja vetovoimaisuutta.

Tätä yritimme, joskus aikoinaan, kuten seuraava blogikirjoitus vuodelta 2011 osoittaa. Tuolloin kehittämisesitykset tulkittiin kiusaamiseksi ja epäasialliseksi käyttäytymiseksi. Lopulta ne aiheuttivat tutkintapyyntöjä poliisiin suuntaan. Jokainen voi todeta seuraavasta blogirustauksesta saman mitä poliisi sekä syyttäjä totesivat, mutta lehtemme ei koskaan kertonut, tutkintapyynnöt eivät johtaneet mihinkään:

KAUPUNGISTA ON TEHTÄVÄ VIIHTYISÄSÄ!

 Soijatehtaan tulo varmistui taas kerran. Viimeinkin kaupungistamme täytyy löytyä yhteishenkeä, joka perustuu luovuuteen ja avoimuuteen. Nykymenolla saamme ainoastaan tontonmäkiä, lakkautettuja kouluja ja teemme koko kaupungistamme itsekkäiden ja  herkkähipiäisten tumpeloiden tyyssijan. Tuolta pohjalta kaupunkimme näyttää sirkuksen pelleosastolta. Vaikka monet pitävät sirkuksessa käynnistä ja pelleille nauramisesta, harva haluaa sinne asumaan.

Maailma on muuttunut sitten 70-luvun. Enää pelkkä työpaikka ei riitä muuttamiseen. Ihmiset ovat valmiita ajamaan tai matkustamaan pitkiäkin työmatkoja, jotta voivat asua mieleisessään kotikunnassa. Asumisen edullisuus, hyvät julkiset- ja yksityiset palvelut, viihtyvyys, luonto sekä monipuoliset harrastusmahdollisuudet tekevät kaupungista miellyttävän kotikunnan.

Mikäli emme pysty tekemään kaupungistamme houkuttelevampaa, jää soijatehdas viimeiseksi miljoonanaulaksi arkussa nimeltä Uusikaupunki. Meillä lapset ja vanhukset ovat vain säästökohteita. Samoin viihtyvyyteen satsaaminen on jäänyt kokonaan, nekin rahat on pistetty jonnekin. Kukaan ei tiedä minne, sillä vaikka perusasioista olemme säästäneet, ovat kaupunkimme verot ja taksat niin kalliit, että ne saavat mahdolliset kaupunkiimme muuttajat pysymään muualla.

On siis tylysti unohdettava vanha tyyli ja ryhdyttävä rohkeasti satsaamaan kaupunkimme viihtyvyyteen. Meidän täytyy parantaa koulujemme tasoa ja monipuolisuutta, jos meinaamme saada tänne työteliästä nuorta väkeä. Samoin uudet liikuntapaikat lisäävät kaupunkimme houkuttelevuutta. Paikkakunnan valintaan vaikuttaa myös yksityisen sektorin monipuolinen tarjonta ja edulliset hinnat. Kun paneudumme ja kehitämme edellä mainittuja asioita, saamme soijatehtaan myötä kaupunkiimme satoja uusia veronmaksajia. Tänne muuttaessaan heidän veropanoksensa laskee taksoja ja veroja. Siispä satsaamaan viihtyvyyteen!

Keskiviikko, 27. huhtikuu 2011