MAAILMA MUUTTUU - PYSYTÄÄNKÖ MUKANA?

Maailma menee menoaan ja sen ison pyörän pinnoihin meidän on turha heittää kapuloita. Ainoa mitä taatusti tapahtuu, on: kapulat katkea, iso pyörä pyörii vinhemmin ja vauhti vaan kiihtyy. Enää ihmiset eivät muuta työpaikkojen perässä ja toinen muutos tapahtuu kaupoissa. Kun tavaran saa viimeinkin samaan hintaan Uuteenkaupunkiin, jonne se joskus jouduttiin tuomaan ja siksi se maksoi enemmän kuin esim. Turussa tahikka Raumalla, niin eipä tarvitse lähteä muualle ostoksille. Muutokseen täytyy suhtautua realistisesti ja vähemmillä kivuilla selviää, jos hyväksyy kaupan kehittymisen ilman, että sotkee mieltymyksiä ja tunteita meneillä oleviin mullistuksiin. Kukaan ei nauti siitä, kun tuttujen pyörittämät kauppaliikkeet toimintoineen vajoavat ajan hautaan. Onneksi osa liikkeistä toimii aloilla, joita netti ei voi vallata. Polkupyöriä et voi korjata etänä, et veneitä etkä autojakaan. Oiva esimerkki muutoksen kelkassa pysymisestä on loistava kirjakauppamme, joka palvelulla puolustaa asemiaan.

Itse asiassa nettikauppa on suuri mahdollisuus Uudellekaupungille. Täältä ei tarvitse kenenkään lähteä muualle ostoksille ja edullisten nettihintojen ansiosta uusikaupunkilaisilla on entistä enemmän rahaa käytettävänä. Mikäli yrityselämä ei kehity ja tarjoa nettikaupan myötä säästyneille rahoille vaihtoehtoa, matkaavat rahat sinne, mistä tuo vaihtoehto löytyy. Nyt vaaditaan nopeita toimia, jotta pystymme lisäämään kaupunkimme palveluita ja pitämään ostokulutuksenmuutoksesta säästynet varat omassa kaupungissamme. Meidän täytyy kyetä luomaan elämyksiä ja hyvää oloa tarjoavia palveluita. Jos käännämme katseemme menneeseen, meidän valmistelumme otti askeleita tähän suuntaan, mutta, ikävä kyllä, päättäjät eivät ottaneet tuota ratkaisevaa askelta. Arkkitehtimme esitti, että nykyisen pakkahuoneen tienoille rakennetaan esim. keilahalli ja muuta vastaavaa. Toisin kävi ja nyt tuolla paikalla seisoo kesällä autoja ja talvella veneitä. Jos olisimme tuolloin lähteneet kehittämään kaupunkimme harrastuspuitteita, olisimme luoneet viihtyisän ja aktiivisen vapaa-ajan kaupungin monitoimihalleineen, tekonurmineen, kesäteattereineen jne.

Kupunginlahden ravintolapuoli skeittipaikkoneen kera Leijona puiston on onnistumisasteltaan täyden kympin suoritus. Pelkästään tuo ei riitä, että meillä on tuollainen lähtökohta, meidän täytyy saada kaupunkiin lisää veto/markkinointivoimaa ja, kuten lähiher/historia osoittaa, tuota markkinointi/vetovoimaa eivät tuo muualla asuvat ja muualle töihin halajavat tyypit. Kuinka uskottavalta tuntuu, jos joku sanoo, että Uusikaupunki on maailman paras paikka asua ja kun sanojalta kysytään asutko Uudessa kaupungissa, hän vastaa: En. Kuten Bojan totesi erään pelin jälkeen, me olemme oman onnemme seppiä eli menestys on meistä itsestämme kiinni. Se, että tutkimme tekijöiden tekoja sekä onnistumisia, kun jaamme jatkossa tehtäviä, on kaiken onnistumisen keskiössä. Olemme tehneet määrätynlaisia päätöksiä ja meidän on tutkittava niiden tarjoamia mahdollisuuksia ja rakentaa Uudestakaupungista ikärakenteeltaan tasapainoinen ja hallitusti kasva kaupunki. Maailma menee vinhasti eteenpäin, joten mennään menneisyyttämme, perinteitä kunnioittaen, siihen mukaan. 

MAHTAVAA VIRKAHENKILÖTOIMINTAA - ONNISTUMISEN AATELIA!

Ikävä kyllä, mitään asiaa ei saada koskaan kuntoon, jos ei edes tiedetä, mikä on vikana - kaikki paikat/rakennelmat jne. menevät huonoon kuntoon, jos niistä ei pidetä huolta eikä niiden kunto parane siitäkään, jos ongelmia ei saa todeta. Jos virkahenkilöiden/päättäjien kiinnostus olisi herpaantumisen sijaan keskittynyt kouluihin, liikuntapaikkoihin, rantaan, päiväkoteihin, Mörneen, vesitorniin, uimahalliin, katuihin, pyöräteihin,vesijohtoihin, opetukseen jne., niin mainitut rakennelmat palvelisivat priimakuntoisina kaupunkilaisia eikä meidän taloutta rasittaisi suuruudelta ja synkkyydeltä massiivinen korjausvelka. Jos ihan tarkkaan muistelette, niin korjausvelan kuin paisuvan kiinteistömassan vaaroista meitä varoitti jo 20 vuotta sitten Juha Aaltonen. Hänen sanomaansa ei noteerattu, mies leimattiin pahan ilman linnuksi ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että realistisimman tulevaisuudenkuvan mukaan kaikki Mörnen ja muutkin sopivat palvelut sijoitetaan tulevaisuudessa Wintteriin. Uusikaupunki valmistelijoine/päättäjine on yhtä nerokas kuin leijonalauman piirittämä strutsi. Sen sijaan, että strutsi pyrkisi välttämään ympäröivää uhkaa, se työntää päänsä maakoloon ja neroilee: kun minä en näe ongelmaa, ei sitä ole olemassa. Tilanne muuttuu todeksi siinä vaiheessa eikä auta vaikka työntää pään kuinka syvälle valheiden onkaloon, kun leijonat nakertavat terävin hampain strutsin pakaraa. Meillä strutsin roolista vastaa virkakunnan kärkipää ja musta valheiden kolo, joka sulkee silmät totuudelta, löytyy mediasta. Ainoa taho, joka yrittää puuttua ongelmiin positiivisin kaavailuin ja ratkaisuin löytyy kaupunkisuunnittelujaostosta. Jos tuolle porukalle annettaisiin valta vuodeksi, saataisi tämän kelkan suunta kääntyä ja viedä kaupunkimme kohti positiivista tulevaisuutta. Eikä tämä ole haihattelijan jokeltelua, vaan realistinen vaihtoehto, joka toteutuakseen vaatii luovuutta ja rohkeutta. Viimeistään nyt on optimi aika mennä asiaan, jolla tätä tarinaa markkinoidaan luettavaksi eli viimeinkin lienee paikalla takertua otsikkoon ja antaa rajusti kiitosta mahtavasta virkahenkilöteosta, jonka pääsin itse näkemään. Viranhaltijan auto laskeutui Mörnen edesmennyttä koivukujaa kohti Lokalahdentietä ja jo hyvissä ajoin auton vilkkuvalo ilmaisi räpsyttämisellä kuljettajan haluavan kääntyä oikealle. Tämä tapahtui mukavasti 35 metriä ennen risteystä, joten muut autoilijat jalankulkijat ja yksi pyöräilijäkin näkivät virkahenkilön aikeet kääntyä oikealle. Kaikki sujuikin äärimmäisen sujuvasti, kivasti ja mukavasti, turvallisuus leijui tapahtuman yllä suojelusenkelten myhäillessä auvoista tilannetta, joten kiitos vielä vilkun näytöstä oikealle, ennen kääntymistäsi vasemmalle ja polkupyöräilijän sadattelua.

KAUPUNKI, JOSSA KAIKKI ON PASKANA

Hyvästi maamerkki, johan sinua on katseltu yli 70 vuotta. Siinä olet saanut rapistua viimeiset kymmenet vuodet päättäjien katsellessa tumput suorina.

Uljaita puheita, hillittömän hienoja haaveita, upeita unelmia, mainostaa paikallinen aviisi, kun jotain valmistellaan tai rakennellaan. Loppu eli haave kariutuu kuin neuvostotoverin unelma omasta Cadillacista heräämisen, yltäkylläinen ruusuinen uni siirtyy silmistä taaemmalle ja näkökentän valtaa nuhruinen, epäsiisti ja pahasti rempalleen jätetty todellisuus, johon, takapuskurillaan ylpeilevä, Cadillac sopii yhtä mainiosti kuin tupakkakakku lastenjuhliin. Jossain vaiheessa sopisi pohtia osaamisen sekä tekemisen kohtaamista ja vastuunkantoa, jos kaikki näyttävät olevan hyvin pian paskana. Esimerkkinä voin tarjota teille koulun, joka muutama vuosi sitten oli niin hyvässä kunnossa, että sinne kaavailtiin 9 miljoonan euron remonttia. Lopulta toteutettiin miljoonan euron siirtokeittiön rakentaminen po. kouluun. Tänä päivänä kyseistä koulua ei enää ole. Kohta ei ole em. koulun naapurikouluakaan, joka sekin on aivan paskana, vaikka nyt koulun purkupäätöksen siunanneet aktiivit vannoivat rakennuksen priimakuntoisuuteen vielä muutama vuosi sitten - ääneen epäilijästä tehtiin tutkintapyyntö.

Eikä po. kaupungin paskana olevat kohteet rajoitu pariin kouluun, sillä myös lukuisat kadut kuin eräät rakennukset ovat paskana. Terveyskeskus on ollut pois käytöstä ja saanut purkutuomion. Kiinteistön pitää pystyssä ainoastaan tasekikkailu tarve, jotta kaupungin talous näyttäisi mainiommalta mitä se on. Mutta paska mikä paska, mutta se siitä, kyseessä on vanha juttu ja tapa, jonka paikalliset päättäjät hyväksyvät. Reilu seitsemänkymmentä vuotta vanha vesitornikin on purkukuntoinen paska. Senkin kaikki tiesivät, mutta kukaan ei kiinnittänyt vesitorniin huomiota ellei sellaiseksi lasketa riitaa vesitornin omistuksesta. Keskellä kaupunkia ainutlaatuisen komealla Myllymäen puistoalueella vesitorni sai käyttämättömänä rapistua kymmenet vuodet. Aiemmat päättäjät hoksasivat hyödyntää rakennelmaa näkötornina, joka tarjosi mahtavan näkymän maailman kauniimpaan saaristoon. Nyt päättäjät haluavat purkaa laitoksen, koska sen korjaus maksaisi muhkeat reilut 600 000 euroa. Sopi kysyä, josko torniin olisi kannattanut investoida hissin ja kattorakennelman verran pari/kolmekymmentä vuotta sitten eikä antaa sen rapistua ja olisiko mainittu investointi tuottanut sen verran, että kaikki kaupunkilaiset olisivat hyötyneet jonkun euron?

Tasetta kaunistava , huonon hoidon vuoksi, purkukuntopinen betonirumilus odotaa purkamista!

Irvokas totuus kaupungistamme on se, että sen kehittäminen tai edes olemassa olevista rakennelmista huolehtiminen loppui joskus tämän vuosituhannen alussa. Rahaa on pistetty miljoonia euroja selkeään huuhaahan, mutta kaupunkilaisille tärkeät fasiliteetit ja mahdolliset vetovoimatekijät on jätetty tylysti hoitamatta. Sama meno jatkuu yhä, jos ja kun päättäjät kuvittelevat kaupungin katujen kunnostamiseen riittävän 300 000 euroa. Meillä pitäisi viimeinkin tehdä päätöksiä fakta ja tarvepohjalta. On jotenkin koomista, jos rakennamme tähän ukkoutuvaan kaupunkiin Suomen kalleimman tekonurmen, johon ei huonojen katujen vuoksi pääse harrastamaan. Entäpä tuo vesitorni ja sen paikka, täytyikö rakennelman tulevaisuuskeskustelu aloittaa tavalla, joka sai riidan aikaiseksi, voisiko rakennelmaa ja paikkaa edes yrittää tarjota vuokralle tai myydä luotettavalle taholle? Tämä ei silti poista sitä tosiseikkaa, että nykyinen kaupunkiorganisaatio ei kykene huolehtimaan kaupunkilaisten palveluista eikä oikeistoenemmistöinen valtuusto pysty valvomaan em. organisaatiot niin, että kaupunkilaisten etu toteutuisi edes vähimmässä määrin! Ainoa poikkeus rapistuvaan kaupunkilaisten omaisuuteen löytynee Wintteristä, josta huolehditaan elinkaarimallilla ulkopuolisin voimin!

MEILLÄ ON JO $UOMEN PARA$ KOULURUOKA!?!

Yhtä äkkiä päättäjät päättävät: Meillä on Suomen paras kouluruoka. Kaikki ovat innoissaan kuin urheilija olympiavoiton jälkeen, kunnes joku vie riemulta maton alta ja kaataa koko ruoka uhon samaan kasaan kuin vuonna 2023 20 300 asukasta -haaveen, joka päättyi miinuskehityksen jälkeen 14 alkavaan tuhatlukuun. Sinänsä paras ruoka on hyvä veto, koska kyseessä on makuasia ja kaikki muistanevat, mistä kärpäiset pitävät ja niitä riittää uurnille, jos makuasioista tulee äänestys. Jo vanhassa iloisessa Neuvostoliitossa oltiin samoilla linjoilla: Kun ei onnistuta, niin on ihan sama, onko haasteiden rima korkealla vai matalalla, se putoaa aina alas ellei jää killumaan siksi, kun kukaan ei ylettynyt edes pudottamaan sitä. Kun tiedotuksessakin mennään Neuvostoliiton hengessä ei ole pelkoa ruoka uhon seurauksista, meni se sitten syteen tai saveen, niin aina media suitsuttaa ja yleensä unohtaa, kun kaikki pakkaa menemään niin, että lopputulos muistuttaa syttä.

Ruuan maun laadun mittaus on haasteellista, toisin kuin urheilussa tai taloudessa(tase Uiton ruplaa lukuun ottamatta) selkeät mittaluvut tai matemaattinen lopputulos määrittävät menestyksen. Emme voi vedota ruuan laatuun edes sillä, jos lomautamme kaikki opettajat, suljemme pienet koulut, käytämme syntyneet "säästöt" laivalastilliseen mustapippuria, koska kaikki eivät pidä mustastapippurista, eivät käsittääkseni etenkään kärpäiset. Mutta yhden kerrassaan äärettömän selkeän mittarin löysin. Se kertoo ainakin vahvasta halusta ja satsauksesta ruuan laatuun. Uskoakseni ruokapuolen valmistussektorillakin kehitys jyrää vahvoin askelin eteenpäin eli merkittävä sijoitus keittiöihin kertoo paljon siitä, minkälaiset halut ja tavoitteet päättäjiltä löytyvät ruuan laadun kehittämiseksi.

Onko toista kaupunkia, jossa tehtiin miljoonilla euroilla valmistuskeittiö ja siitä vajaan sadan metrin päähän sadoillatuhansilla euroilla jakelukeittiö? Tuolloin Rake Tähtinen puhui keittiökiimasta, johon kaupunkilaisten rahoja upotettiin miljoonia euroja. Nautittuaan uusista keittiöistä jonkin vuoden, kävi kuten kävi eli keittiökiima iski jälleen ja päättäjät päättivät, että taas tarvitaan uudet tilat ruuan valmistukseen. Niinpä vanhat keittiöt, muutamien vuosien ikäiset, pistettiin sileäksi ja nyt jälleen kaupunkiin valmistuu miljoonilla euroilla jälleen uusi koulukeittiö. Rohkenen väittää, että mikäli ruuan laadun mittarina käytetään keittiöihin käytettyä rahamäärää: MEILLÄ ON SUOMEN YLIVOIMAISESTI PARAS KOULURUOKA JO NYT! Laskennallistahan tämä on, mutta ainahan kaiken voi selittää kuulijalle parhain päin ainakin paikallismediassa. Muistutus Mikko Saaren blogi:  https://kulissien-takaa.blogspot.com/?m=1

DEMOKRATIAN TOIMIVUUS ON MEDIASTA KIINNI

Tasapuolinen media ei ota uutisoidessaan kantaa päätöksiin eikä uutisoi niin, että uutisista tulee kannanottoja tai avointa manipulointia. Normaaliin, keskeneräisen asian, uutisointiin kuuluu näkökantojen plus perustelujen esiin nosto ja tämän tulee alkaa jo hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa. Vain näin syntyy kansalaiskeskustelu, jonka edetessä esim. hanke jalostuu tarkemmin ja kansalaisten vaikutuksen myötä se kasvattaa suosiota. Lopulta syntyy demokraattinen päätös, joka olisi ollut paljon huonompi, mikäli media ei olisi jakanut kansalle tietoa ja herättänyt heidät mukaan ideoimaan hanketta. Luonnollisesti asioihin perehtyneet koulutetut toimittajat voivat vääntää tiheään asiantuntevia kolumneja runsailla tiedoillaan tai asiantuntemuksen puuttuessa suoltaa mutupohjaista, kaverille tässä soittelin, halpaa punapakinaa. Ensin mainituilla kommenteilla pyritään herättämään kansan mielenkiito ja synnyttää keskustelu käsitteillä tulleesta asiasta. Useimmiten kansalaiskeskustelun edetessä vaihtoehtojen terävimmät särmät hioutuvat pois ja lopputulos palvelee tyylikkäästi hankkeen kohderyhmää. Jälkimmäisen tarkoitus on taata yhden mallin mukaisen esityksen kivuton läpimeno.

Joskus kuulee väittämän, ettei medialle ole resursseja "tutkivaan" eli tässä tapauksessa haastatteluja sisältävään journalismiin. Totuus on aivan toinen. Siinä ajassa, kun toimittaja maalaa ja kopio pöytäkirjoja lehdessä julkaistavaksi, hän voi lähettää kysymyksiä esim. päättäjille, joilla on valmisteluun/äänestystulokseen nähden perusteltu poikkeava näkemys. Jos kysymyksen lähettää sähköpostitse, se ja vastauksen saaminen onnistuu nopeasti ja helposti. Mikä tärkeintä tässä tapauksessa toimittajalla on kädessään päättäjän itse tuottamaa tekstiä eli kukaan ei tulkitse eikä kirjoita sitä, mitä toinen sanoo. Ei luulisi olevan ylivoimaista sen enempää älyllisiltä vaatimuksiltaan kuin taloudellisilta vaatimuksiltaan. Tuon paremmin en osaa rautalangasta vääntää kuinka ns. ammattimainen toimittaja valmistelee ja toteuttaa juttunsa.

Printtimedia löytää pahimman vihollisen itsestään. Kun säästetään ja leijutaan mennessä ylivoimaisuuden tunteessa, käy kuten Hesarille: taseesta menevät, kioskit, kirjakaupat elokuvateatterit, kiinteistöt ja tullaan eiliseen päivään lomautuksiin. Osaamattomuus yhdessä ylimielisyyden kanssa käy kalliiksi myös paikallismedialle, kukaan ei maksa viiden vuoden kuluttua amatöörimäisesti toteutetusta uutisoinnista, jos osaava etsijä saa tasapuolista tietoa ilmaiseksi. Nähtävillä olevilla eväillä netin edessä puolustautuva printtimedia on kuin stadilaistyttö, kuka pinkinpunaisen keppihevosensa kanssa valmistautuu julmasti korskuvilla hevosilla karauttavan tataarijoukkojen hyökkäykseen. Ammattitaito pelastaa läpyskän tulevaisuuden tai pitäisikö sanoa, että ammattitaidon käyttö pelastaa, koska sitä lehdestä löytyy yllin kyllin, mutta jostain syystä sen käyttö suunnataan vähemmän keskeisiin asioihin. Vaihtoehtoinen tiedotus lisääntyy. Mikko Saari perusti oman bloginsa, joten pistäytykääpä katsomassa ja kommentoimassa blogin alustuksia sekä täydentämässä hänen tarjoamiaan tietoja plus näkemyksiä:

MIKON BLOGI

VALLANVAHTIKOIRA: RIN-TIN-TEIJA

Toimittaja, pää sellainen, kehuu lehtensä olevan vallan vahtikoira, joka vain haluaa lukijoita. Pieni tarkastelu po. läpyskän, kuihtuvan levikkialueen, tapahtumiin osoittaa väkisinkin vallan vahtikoiran nukahtaneen jo aikaa sitten. Kun po. koiran kita aukeaa, sieltä sujahtaa kieli nuolaisemaan, ilmoitusdenaarien toivossa, vallan ahteria. Jos kaupungin asukasmäärä romahti yli 18 000:sta vajaaseen 15 000 tuhanteen ja sen talousluvut ennakoivat lähivuosina tapahtuvaa romahdusta, niin väkisinkin usea kulkevainen kysyy: MITÄ VALLAN V AHTIKOIRA VARTIO? Eipä ole koira havainnoinut tai ilmaissut mitään niistä vallan päätöksistä, jotka ovat johtaneet paikkakunnan väestökatoon ja yleiseen alennustilaa. Pikemminkin toisinpäin eli media on hehkuttanut lähes poikkeuksetta ahterilleen lojahtaneita hankkeita eikä se ole puuttunut siihenkään, kun päättäjät siirtyvät kaupungintöihin ja petaavat hommia jopa lapsilleen.

Eli eipä ole nyt mistään schäfer-vartiokoira Rin-Tin-Tinistä kyse vaan jostain pilalle hemmotellusta puudelista, jolta lähtee alkuun ääntä, mutta toden koittaessa se pinkaisee emännän sängyn alle tutisemaan pelosta. Oikea epätasapuolisen journalismin kukkanen lienee sekin, että läpyskä valitsee suosikkiluottamushenkilöt ja jakaa heille palstatilaa, vihjaten samalla lehden vaikuttavan tuleviin vaaleihin. Nyt kun katsotte läpyskän sivuille ilmestyneitä paikallispoliitikkojen rustauksia, voi niiden takana olevien tyyppien todeta olevan valmiita epäreiluihin vaaleihin, joissa lehden rooli ratkaisee. Vastavuoroisesti suosikkipäättäjät käyvät ihastelemassa ja tykkäämässä päätoimittajan postauksia FB:ssä. Onhan tämä niin läpinäkyvä sulle mulle -kuvio, kun joku vaan voi olla. Ammattitaitoinen päätoimittaja olisi ottanut yhteyttä puolueiden nokkaheppuihin ja delegoinut koko homman heille - se olisi ollut puolueeton tapa toimia. Tällaista on vallan vapaa vipeltäminen, kun vahtikoiran roolin otti RIN-TIN-TEIJA!

ISLAMIN KAUHEUKSILLA KAUHISTELU LOPETETTAVA!

Kuinkahan paljon islamin uskonto työllistää suomalaisia työaikanaan blogeja kirjoittavia tyypähdyksiä.? -Pelkästään pääkaupunkiseudulta löytyy tuhansia professoreita, dosentteja sun muita ns. asiantuntijoita, jotka rustaavat toinen toistaan, puolesta tai vastaan, toistavia islamilaiskirjoituksia. Näitä väkerryksiä seuratessaan varmaankin imaamit, joille kirjoitukset on käännetty, nauravat partaansa, koska homma menee juuri kuten he haaveilivat ja toivoivat. Koko islamkeskustelu vaipui onnettomalle lässytystasolle, joka taas vesitti kaikki käytännön toimet, joilla olisi voitu vaikuttaa ns. islamin inhimillistämiseen. Kansa on immuuni islamjokeltelulle, kukaan ei pysähdy lukemaan islamkrittiikiä otsikoita syvällisemmin ja siksi mitään konkreettista muutosta ei tapahdu eikä tule tapahtumaan, ei suuntaan eikä toiseen.

Kaiken islamjaarittelun suurimpia voittajia ovat islamistiset fundamentalisti ökytyypit. He saavat tehdä mitä haluavat ja he saavat meiltä kaiken mitä haluavat. Suomi esim. hyväksyy pakolaisuuden aiheuttavan ryöstökalastuksen, myy aseita sotaan osallistuviin maihin Arabian niemimaalla ja on jopa siunaamassa maailman kuvottavimpia rakennushankkeita, joiden seurauksena tuhannet vierastyöläiset saivat ensin puurtaa epäinhimillisissä oloissa ja sitten tilipäivän koittaessa heidät viettiin aavikolle ja päästettiin kaikista elämän vaivoista. Kukaan ei ole, sivulauseita lukuun ottamatta, edes yrittänyt puuttua niihin käytännön ongelmiin, joita kyseisen uskonnon kärkiheput aiheuttavat äärettömän epäinhimillisellä ja kuvottavan rasistisella käytöksellä - onko meillä vähäisintä oikeutta kauhistella islamilaisten hirmutekoja tai edes jeesustella niitä, kun käytännössä hyväksymme ja mahdollistamme ne?

LINKIT:

Qatarin rakennushankkeet vaatineet tuhansia kuolonuhreja

Alaja MOT:lle: "Suomi äänesti sen mukaan mitä sovittiin"

Suomi vie aseita yhä useampiin maihin – kaupat diktatuureihin jatkuneet, kertoo raportti

Afrikan ryöstökalastusta piilotellaan luultua enemmän

Suomen tuonti Saudi-Arabiasta, vienti Saudi-Arabiaan, kauppa ja kauppatase kuukausittain

OSTIKO HALLITUS VALTAMEDIAN PUOLELLEEN?

Muistanette sitä uhoa, jota etenkin persut pitivät ennen vaaleja, YLE:n pakkoveroista ja sen leikkaustarpeesta. Jostain kumman syystä po. "pakkoveroa" ei viilletä pienemmäksi, vaan YLE kuuluu siihen kastiin, jonka keräämät tulot toimintaedellytykset kasvavat. Melkoiselle mielenkiinnolla odotan yleläisten opportunistien linjan muutosta ja johan tuosta on selkeitä merkkejä näkyvissä, kun hallituksen politiikan armottoman kritiikin sijaan se on saanut osalleen ymmärtämistä ja jopa myönteistä huomiota. Valtionvarainministeri ei ole enää saksiaan heilutteleva inhottava ilkimys, kuka nauttii köyhien kyykyttämisestä vaan nyt hän on pakon edessä säästävä valtionvarainministeri, kuka pelastaa köyhät eläkeläiset leikkauksilta. Saas nähdä kuinka YLE saamansa lisärahoituksen tulee käyttämään, meneekö se nykytyyliin johtajien palkan korotuksiin?

Onhan tietenkin mahdollista, että YLE vahvistaa maakuntalähetyksiä, palauttamalla ne entiselleen - väkeähän maakuntien radioissa on kuin pipoa. Minulla ei ainakaan ole vähäistäkään intoa kuulla joidenkin itsekeskeisten porilaisten tekemiä tökeröjä juttuja ja niiden toistuvia uusintoja. Sama onneton juttu ajetaan päivittään jopa kymmenen kertaa ja joskus sen toistumisväli jää kymmeneen minuuttiin. Mielestäni tämä on hävytöntä kuuntelijoiden aliarviointia eikä sitä kuitata Kuustosilla, Kääriäisillä ja muilla pääkaupungista lähetettävillä YLE:n kestosuosikeilla ja mielipidemanipuloinnilla. Mutta seurataanpa nyt ja odotellaan, onko meillä edelleen hallituksen radio - ainoastaan sillä erotuksella, että nyt vallassa istuu aivan toinen hallitus. Sen äänitorveksi muuttuminen ei liene kovinkaan mahdoton suoritus yleläisiltä.

LINKIT:

Ylelle roima korotus – Yhteensä jo lähes 600 miljoonaa euroa määrärahaa

Purra ei koskisi pieniin eläkkeisiin

MAAILMAN ONNELLISIN vai ONNETTOMIN KANSA?

Suomesta löytyy jumalaton liuta professoreita, dosentteja, asiantuntijoita, johtajia, kirkon kihoja joita yhdistää jumalaton palkka. Palkkansa vastineeksi nämä kansanrahoilla kekkuloivat isotuloiset eivät juuri muuta tee kuin vaativat kansalta säästämistä ja elintasostaan tinkimistä. Jos nostat esille esim. sen, että mielestäsi Alkon johtaja, kuka tienaa 30 000€/kk plus bonukset, ansaitsee liikaa, sinut leimataan kateelliseksi herravihassa rypeväksi moukaksi. Asioihin ei saa puuttua, jos se koskee eliittimme tuloja tai asemaa, ainoastaan taviksen täytyy tinkiä. Ajatelkaapa Alkon johtajan homman helppoutta. Ensinnäkin yhtiö toimii monopoliasemassa ja jos kauppa käy niin se on hyvä, kun rahaa tulee ja jos kauppa ei käy, se vasta hyvä onkin, kun kansa pysyy raittiina - bonukset satavat aina tilille eli sikses kiva virka.

Muistelkaamme arkkipiispaa, joka teki virkakämppäänsä useiden miljoonien eurojen remontin ja tienasi 150 000 euroa vuodessa, ei paljon antanut omistaa, mutta vaati köyhää kansaa kaivamaan kuvetta pakolaisten vuoksi. Entäpä tapaus Fortumin johtaja, mies muni, mutta potkut olisivat tulleet liian kalliiksi niin siirrettiin toisiin tehtäviin. Sotealueiden johtajat saivat ruhtinaalliset kuukausipalkat, oliko noin 17 000€ kuukaudessa. Nyt heille kaavaillaan 200 000 euron erorahaa puolenvuoden palkan lisäksi siltä varalta, jos tulee munittua ja sen seurauksena kenkää. Mikä ihmeellisintä sotepomojen erokuvio näyttää menevän läpi. Sen sijaan päättäjät eivät välitä siitä tuon taivaallista, että koko soteuudistuksesta on tulossa melkoinen via dolorossa po. palveluja tarvitseville ja sotealueilla työskenteleville.

Jos tavallinen jätkä olisi työssään tumpeloinut, kuten sotejohtajat eli aiheuttanut tuskaa, epäonnistumisia, taloudellisia vahinkoja ja jopa kuolemaa, saisi hän kenkää, laskun peräänsä ja pahimmillaan häkki heilahtaisi. Pohtikaapa mainittua kohtelun erilaisuutta ja sitä taustaa vasten voitte arvioida kuinka hyvin valitsemamme luottamushenkilöt edustavat sinua ja pitävät sinun puoltasi esim. Arkadianmäellä. Olisi vähintäänkin mielenkiintoista selvittää kuinka monta ökypalkkaista ja jonnin joutavaa tyyppiä tienaa Suomessa niin paljon, että heidän kuukausipalkastaan voisi niistää helposti kymppitonnin tai viisitonnia ja silti he tienaisivat tuplaten tai triplaten sen, mitä tavallinen kulkevainen. Pelkästään pääkaupunkiseudulla lymyilee tuhansia professoreita, dosentteja sekä virkahenkilöitä, joten heidän palkkoja leikkaamalla saataisiin melkoiset säästöt aikaiseksi. Jos Suomi on maailman onnellisin maa, nautimme me tuosta onnesta isokenkäisten välityksellä, vähän kuten Neuvostoliitossa kansa nautti luksuselämästä toveripiirin kautta. Ainoa ero Neuvostoliittoon verrattuna lienee se, että siellä terveydenhuolto toimi jotenkin eikä vanhuksia, vammaisia tai sairaita jätetty oman onnensa nojaan. Tekeekö Suomesta maailman onnettomimman maan kansanedustajat, jotka edustavat jotain muuta kuin kansaa?

SDP ja NAZIT SAMAT LUPAUKSET ja SEURAUKSET

 

Nazit lupasivat tuntuvaa muutosta Saksan meininkeihin ja kansa kiihkolla ja jopa innolla antoi mandaatin nazeille ja heidän johtajalleen Hitlerille. Kuten muistatte, nazipuolue oli jo nimeltään kansallissosialistinen työväenpuolue, siksi sen ja SDP:n lupaukset ja toteutukset lienevät varsin rinnasteisia - se minkä nazit tekivät isommassa mittakaavassa, toteutuu nyt viime hallituksen jäljiltä Suomessa. Saksalaisille nazit lupasivat totaalista muutosta ja jos katsotte her/historian kuivia vaikka vuodelta 1945 niin Eurooppa näytti varsin erilaiset kuin vuonna 1939.

Nazit lupasivat kaikille hyvää, mutta jo heti heidän mielessään muhi määrättyjen vähemmistöjen eliminoiminen, taustalta löytyi samoja aatoksia kuin suomalaiselta sosialidemokraattikansanedustajalta al-Taelta aikoinaan. Aivan kuten nazi-Saksassa ei meilläkään valtamedia halunnut nostaa esiin po. tyypin avointa rasismia. Sen lisäksi, että nazit vainosivat pitkälti samoja vähemmistöjä, jotka löytyvät al-Taenkin tappolistalta. Uhollaan nazipuolue sotki ensin Saksan naapureineen ja vähitellen koko maailman julmaan tuhoa ja kuolemaa kylväneeseen sotaan.

Katsotaanpa entisen hallituksen lupauksia ja saavutuksia. Soten myötä luvattiin pistää Suomen mm. terveydenhuolto kuntoon. Toisin kävi - todellisuudessa ikäihmisiä, vammaisia ja sairaita rahdataan julmasti rakkaimpiensa läheisyydestä kalmanleireille päättämään maallinen vaellus vailla omaisten lohdutusta ja turvaa. Samalla po. kalmanleirien omistajat ja johtajat tienaavat ruhtinaallisia summia, jotka ikävässä määrin siirtyvät vieraille maille. Kaikkein karmeinta kansainvälisesti ajateltuna lienee kuitenkin se, että Suomen puolueeton taival ja asema rauhanteon suurvaltana päättyi viime hallituksen aikana. Suomi liittyi sotilasliittoon, jonka jäsenmaat ovat olleet viime vuosikymmeninä maailman pahimpia kuoleman, hädän ja tuskan levittäjiä. Käytännössä tämä teki Suomesta osapuolen lähellä raivoavassa sodassa ja siksi rauhantekijän roolin ottaminen po. sodassa on meille äärettömän vaikeaa. Kun vielä todetaan viime hallituksen napahahmottaren lentelevän pitkin Eurooppa kuin Eva Braun aikoinaan, voitaneen todeta otsikon väittämän tulleen todistetuksi!

LNKKI:

Hussein al-Taee

MYY MUUTAMA VUOSI AJASTASI - ELÄ ILOISESTI, KUOLE KUNNIALLA

Ensin yhteiskunta jahtaa jokaisen velkasentin perään kansalaistaan, mutta kun hyytyy elämän melskeeseen ja viimein makaa tiedottomana/tuskissaan sairaalassa, upotetaan häneen satojatuhansia jopa miljoonia euroja. Eikö mainittu touhu ole lähinnä itkettävän inhottavaa. Hölmöyttään yhteiskuntamme pahimmillaan kasvattaa ihmisen tuskaa ja elämän ankeutta leikkaamalla etuisuuksia, nostamalla palvelujen ja omavastuiden hintaan ja lähettämällä ulosottomiehen ulosmittaamaan mainitun reppanan viimeisiä ropoja. Kun tämän polla ei enää kestä painetta ja mielenterveys järkkyy tai ruumis reagoi loppumattomaan ahdistukseen tekemällä jahdatusta tuskansa uhrin ja parantumattomasti sairaan, on yhteiskunta valmis uhraamaan tuskien keskellä tai tiedottomana makaavan ihmispoloisen satojatuhansia euroja. Pyöritteli asiaa kuinka päin tahansa, kyse ei ole laadukkaan elämän tai arvokkaan kuoleman puolesta toimimisesta.

Ministerit puhuvat pahaenteisesti eläkkeiden leikkaamisesta ja, jos tuttu tyyli jatkuu, tarkoittaa tämä nimeen omaan pienten eläkkeiden leikkaamista eli kasvatamme heidän joukkoaan, ketkä eivät pärjää omilla tuloillaan ja vajoavat maksukyvyttömään köyhälistöön. Suurin osa po. maakuntien ihmisistä työskenteli kymmenet vuodet, rakensi työllään ja maksamillaan veroilla ja vastaavilla hyvinvointi Suomea. Nyt hänelle jää kaksi vaihtoehtoa saada yhteiskunnan aktiivinen huomio osalleen: joko hän jää maakuntaan nauttimaan häntä jahtaavan ulosottomiehen palveluista tai vaihtoehtoisesti mee pääkaupunkiseudulle ajelemaan metroilla tai ratikoilla. Se on kuitenkin aivan selvää, ettei yhteiskunta jaa po. tyypille mitään elämän laatua parantavaa, ei edes morfiinia kipuihin.

Miltä tuntuisi tulonsiirto ihmiselämän sisällä, jos ihminen saisi valtiolta runsaasti rahaa vaikkapa aktiivi-iän huiteissa ja vastineeksi siinä vaiheessa, kun hän putoa tiedottomaksi möhkäleeksi tai kipujen uhriksi sairaalan sänkyyn jätettäisiin rahat käyttämättä olemattoman/tuskaisen elämän pitkittämiseen? Eli miltä tuntuisi, jos vaikkapa kuusvitoselle tai seitsemänkymppiselle annettaisiin 200 000 euroa kohentamaan niukan eläkkeen varassa jatkuvaa kurjaa kituuttamista. Vastavuoroisesti po. tyyppi sitoutuisi, että hänen tuskainen elämänloppu tai aivokuolleena pötköttäminen jäisi lyhyeksi. Ihmisen viimeisten elonpäivien aikaiset lääketieteelliset operaatiot ja jo hoitopaikka maksavat paljon enemmän kuin pientuloisen eläkeläisen kuukausitienestit, joten tämähän on selkeä win-win-tilanne niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta. Mutta kaikki olisi lääkäreiltä pois, joten unohdetaan koko homma, heitä vartenhan tätä maata pyöritetään.

MAAILMAN ONNELLISIN KANSAA HALUAA TAPPAA SAIRAAT

Suomessa miljoona ihmistä kärsii kroonisesta kivusta eli elää laadutonta elämää. Heille enemmistö tarjoaa kuulaa kalloon tms.. Voiko todella olla niin, että Suomi on ja pysyy kivunhoidon kehitysmaana maailman tappiin saakka. Luulisi meilläkin lääketieteen kehittyvän edes sen verran, että kipu saataisiin kohtuullisesti hallintaan vai hallitaanko potilaita ja heidän omaisiaan kivulla sekä sen hoitamattomuuden seurauksena väijyvällä pelotteella. Mielestäni keskustelu ja po. tutkimustulos, jossa suomalaisten enemmistö kannattaa eutanasiaa, ontuu pahasti, jos kansa ei tiedä kivunhoidon onnetonta tasoa Suomessa. Sekin vaikuttaa käsittämättömältä, ettei keskustelussa juuri koskaan kuulla Kipu ry:n edustajia, heiltä löytyisi varmaankin parhaat tiedot, potilaan asemasta, suomalaisessa kivunhoidossa. Nyt emme keskustele mistään kevyestä jutusta, joten toivoisin valtamedian panostavan tietoon, ettei nyt köyhin eväin muokatulla julkisella mielipiteellä aloiteta etanasian toteuttamisia ja porukkaa alkaa nousta, mututuntumalla tehdyillä päätöksillä, taivasten tantereille.

Eutanasiassa ohessa puhutaan usein fyysisestä kivusta, eli tomumajaan kohdistuvasta kohtuuttomasta tuskasta. Tätä voidaan käsittääkseni lievittää, ainakin ulkomailla tehdään niin. Mutta entäpä henkiset paineet ja niistä aiheutuvat ongelmat. Voisiko syvä, painostava masennus riittää syyksi eutanasialle. Ihminen ei vaikkapa köyhyyden, rikoksen tai jonkun tekemänsä mokan vuoksi kehtaa näyttää naamaansa ja haluaa poistua enkelikerroksiin - voisiko tämä riittää perusteeksi eutanasialle? Pitäisikö yleensäkin oikeudesta arvokkaaseen kuolemaan sijaan ryhtyä keskustelemaan oikeuteen arvokkaasta elämisestä, etenkin sen kalkkiviivoilla. Tuntuu jotenkin koomiselta ja ristiriitaiselta, jos yhteiskunta ensin jahtaa jäsentään rikoksen/velkojen vuoksi niin, että tämä ajautuu mielenterveysongelmiin ja masentuu ja sen seurauksena haluaa nimensä pyyhittävän elävien kirjoista - eikö olisi reilua tarjota tällaisessa tapauksessa kunniallista elämän loppua ja siirtymistä ajasta iäisyyteen vai onko se kipupotilaiden, joita yhteiskunta ei säästösyistä halua hoitaa, yksinoikeus?

ARKIRASISMIA - VANHUKSET JA MAMUT RYPEKÖÖN JÄTTEISSÄ!

 Kuva on otettu 6.4.2024 ja osoitaa tylysti jätehuollon häkellyttävän onnetoman tolan. Linnut ja rotat levittävät roskia ja sama toistuu viikottain. Virkahenkilöt selittävät kaiken olevan hyvin ja se uppoaa                                                      päättäjien eliittiin kuin virtsa njietokseen!

Virkamiesten nuoleskelun huippu koetaan silloin, kun heidän mielipiteensä nujertavat päättäjien tiedossa olevan totuuden. Esim. jätehuolto pelaa paremmin ja edullisemmin, vaikka totuus on toinen niin laadun kuin hinnan suhteen, virkahenkilön mielikuva tyrmää totuuden. Liekö ongelman korjauksen ongelmana se, että jätehuolto ontuu, kuvan osoittamalla tavalla, kaupunginosassa, jota pitkälti asuttavat ikäihmiset sekä maahanmuuttajat. Siispä silmien sulkemista po. ongelmista voidaan pitää aivan avoimena rasismina. Kun vielä huomioidaan, että saman kaupunginosan koulussa kolmasosa lapsista saa erityisopetusta ja  kaupunki säästää leikkaamalla oppituntien määrää, voi po. ratkaisuja pitää vastenmielisen rasistisina. Missään tapauksessa ei voi väittää etteikö opetustoimi tekisi jotain: siellä haukutaan oppilaiden vanhempia ja suunnataan keskustan koulu/vapaa-aikakombinaatin seiniin 100 miljoonaa euroa.

Jostain sentään ollaan koulujen suhteen huolissaan. Huoli liittyy vahvasti kouluruuan laatuun ja nyt hehkutetaankin, että pistetään kouluruuan laatu kuntoon ja asetetaan tavoitteeksi SUOMEN PARAS KOULURUOKA! Mitenhän tämäkin toteutetaan, tilataanko rekallinen mustaapippuria, kipataan se kattilaan ja äänestämällä päätetään, että nyt meillä on Suomen paras kouluruoka. Luonnollisesti päättäjät eivät nauti lusikallistakaan kouluruokaa, vaan päätöstä tehdessään he nauttivat laatuillallista laaturavintolassa kansan piikkiin. Näin se menee kaupungissa, jossa päätettiin strategiasta, jonka mukaan asukasmäärän tulisi kasvaa nopeasti 23 000. Totuus on toisenlainen ja se on karu, sillä asukasluku romahti alle 15 000 asukkaan. Mikään ei muutu ellei sitten kuntavaalit...

LORAUTTAAKO PISUAARI-ROSA ITSENSÄ EU-PARLAMENTTIIN

 

Timo Soinin luultiin pysyvän takinkääntäjien ja kusettajien ykkösen yhtä kauan kuin Uwe Hohnin keihäänheiton 104,80 m maailmanennätys on voimassa. Mjutta Sanna Marin osoitti, että kyllä me mimmitkin osataan ja keräsi viherpiiperryspuheilla ynnä hiilijalanjäljen vastustamisella lähes 36 000 ääntä. Miltei välittömästi vaalien jälkeen hän jätti kaiken lupaamansa ja pyyhkäisi jetsetpiireihin niin, ettei yhtä mustaa ja paksua hiilijalanjälkeä ole aiemmin nähty. Voitaneen siis puhua kusettamisesta termin varsinaisessa merkityksessä ja Sanna Marinin kusetuksen arvoa nostaa se, että hän keräsi äänensä rajatulta Pirkanmaan alueelta, joskin toisaalta po. kusetusta helpotti vahvasti valtamedian valtava tukirummutus. Seuraavissa vaaleissa erään ehdokkaan merkittävä ulostulo tapahtui juurikin virtsaamiseen liittyen, joten kerrassaan mielenkiintoista nähdä kuinka pisuaari-Roosa onnistuu sananmukaisesti kusettamaan ääniä.

Kuten terävimmät muistavat, vasemmisto vaikuttaja Rosa, ei sentään Luxemburg, halusi sukupuolten välistä tasa-arvoa virtsaamiseen. Hänestä oli epäreilua, kun miehet lorauttavat asiansa pisuaariin nopeasti seisoessaan, kun taas naiset istuskelevat kaikessa rauhassa virtsatessaan. Tästä johtuen Rosa, halusi yhteiset klosetit miehille naisille ja tietenkin muille. Näin tasa-arvon vallitessa miehet voisivat valita virtsaavatko seisaallaan urenaaliin vai pytyllä istuskelleen ja naiset voisivat edelleen virtsata perinteisesti istuallaan pyttyyn tai seisaallaan... hei, hei nyt tarvitaan koulutusta. Naisen seisaaltaan virtsaaminen onkin kinkkisempää kuin ensin luulee ja sen taidon laajentamiseen tarvittaneen koulutusta. Tavoitteena olkoon, että kätevä nainen virtsaa nimensä kauniilla tekstityypillä hankeen ja tämä tapahtuu seisaallaan silmät kiinni.



Luonnollisesti koulujen alaluokilla aloitetaan välittömästi pytyttömien virtsahuoneiden viikot, jotta tytöt saadaan vaikka väkisin mukaan seisaalla virtsaajien laajenevaan joukkoon. Tehoiskuna kansalaisopistot järjestävät varttuneille, taantumuksellisille naisille seisaalla virtsaamiskursseja. Kun äänestät Rosaa, tämä toteutuu nopeasti EU-varoin ja kerrankin vihreät ovat valmiita leikkaamaan jopa pakolaisavusta kyseisen virtsaustasa-arvon saavuttamiseksi. Äänestä siis Rosaa eli anna Rosan kusettaa kunnolla sinua niin saat taatusti kusta miehekkäästi takaisin!  Tasa-arvon nimissä jokaiselle naiselle kuuluu oikeus virtsata seisaallaan siinä missä mieskin tekee niin. Eikä tämä saa olla varallisuudesta kiinni, siksi EU:n on rahoitettava tasa-arvoisen virtsaamisen kurssit kaikkialla Euroopassa ja tietenkin myös kehitysmaissa. Niihin meidän tulee lähettää alan osaavia lähettiläitä, eikä tämäkään saa jäädä rahasta kiinni! Lyökö Rosa Sannan kusetusennätyksen, jännää - kesä näyttää sen?

OIKEUS: E-KAPINA SAA RIKKOA LAKIA

Lapset lähetetään lukemaan tiilenpäitä, mutta aikuiset saavat rötöstellä ja yllyttää rötöksiin, näin tämän päivän "oikeudenjakoa"/mediakeskustelua voi tulkita. Kotva sitten häirikköjärjestö selvisi kaikista syytteistä kuin legendaarinen mäyräkoira ryömimällä veräjän alta. Samaan aikaan yksi ministeri puhuu vakavasti siitä, että lapset täytyisi saada oikeuteen. Käsittääkseni meno ja meininki on täysin nurinkurista eikä kukaan puutu itse ongelmien syihin. Jos nuori voi pahoin, hän reagoi siihen yleensä rikkomalla normeja, jotka ja joiden säätäjät hän kokee oman pahoinvointinsa syiksi. Mistähän muualta lapsi saa yllykkeen/opastusta normien rikkomiseen kuin valtamediasta, joka suitsuttaa yhteiskunnan sääntöjä rikkovan järjestön toimintaa. Voiko olla selkeämpää signaalia, jolla lapselle kerrotaan ettei kotona tai koulussa opetetulla ole niin väliä ja säännöt luotiin rikottaviksi. Kun vielä oikeuslaitoksemme rankaisee yhteiskunnan sääntöjä valvovaa poliisia, ollaan kerrassaan käsittämättömässä tilanteessa. 

Ehkäpä ensimmäiseksi pitäisi rangaistujen penkille viedä tuomarit, jotka rankaisevat yhteiskunnan järjestystä valvovia poliiseja, mutta vapauttavat yhteiskunnan järjestystä rikkovat kiusaajat. Seuraavaksi tiilenpäitä lukemaan joutaisivat valtamedian anarkiaa ihannoivat sekä siihen lapsia ohjaavat toimittajat. Mikäli nykyinen meno jatkuu ja yhteiskunta ei kykene turvaamaan kansalaistensa elämää, ottaa joku heistä pian oikeuden omiin käsiinsä. Eikä omankäden oikeuden otto voi olla kaukana yhteiskunnassa, jossa lapsia aiotaan passittaa vankilaan ja aikuiset saavat lain turvaamina sabotoida yhteiskunnan järjestystä noudattavien normikansalaisten joka päiväistä arkea. Meidän tulisi viimeinkin puuttua ongelmien alkusyihin ja lopettaa puheet seurauksien hoidosta psykologien lisäämisestä ja lasten rankaisemisesta. Lääke tähän on äärettömän yksinkertainen: PALATAAN NORMAALIIN ELÄMÄÄN ja KUNNIOITETAAN TAVALLISTA IHMISTÄ ja HÄNEN OIKEUKSIAAN TAVALLISEEN ELÄMÄÄN SYNNYIN SEUDULLA - eletään niin kuin ennen, sen kaikki osaa. Nyt tilanne luisuu kaoottiseksi sabotaasijärjestön mainostaessa lainkin olevan heidän puolellaan. Kiitoksena oikeuden päätöksestä po. kööri uhkaa pistää ensi kesänä tuulemaan - koskahan kyseinen poppoo saa murhata ihmisiä ilman sanktiota vai missä menee tämän 00-porukan oikeus sabotoida järjestäytynyttä yhteiskuntaa?

LINKIT:

Mielenosoittajien kaasuttamisesta tuomio tilannetta johtaneelle poliisille

Käräjäoikeus hylkäsi kaikki Elokapina-jutun syytteet

ELOKAPINALLE MERKITTÄVÄ VOITTO OIKEUDESSA – JATKAA KESÄLLÄ AIEMPAA VAHVEMPANA UUDESSA KAMPANJASSA

HELPOMPI KAMELIN ... KUIN PIISPAN PÄÄSTÄ TAIVAASEEN

Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan, toteaa Raamattu. Vanha suomalainen sananlasku puolestaan toteaa: Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Kun vielä todetaan 500-luvulla eläneen paavi Gregoriuksen mukaan toisen kuoleman synnin olleen ahneus, ei voi väittää etteikö olisi vinkkejä plus ohjeistusta elämän saamisesta oikealle tielle ja lähimmäisen auttamiselle, olisi jaettu runsaasti. Jos nykyinen paavi, torjuu ahneuden ja muut rikkauden kirot sekä ajelee pikkuisella Fiatilla ja asuu kaksiossa, se ei ole kaikkien pyhien tyylin mukainen tapa levittää esimerkillään hyvää ja pyhää sanomaan. Hyvin usein omasta ei luovuta, päinvastoin sitä rohmutaan oikein jumalattomasti, sen sijaan muihin, yleensä maamme köyhimpiin, vedotaan aina, kun tarvitaan apua toisille köyhille.

Tapahtuiko meillä kirkollinen linjaus ahneuden ehdoilla viitisentoista vuotta sitten? Tuolloin merkittävä kirkkoviskaali teetti virka-asuntoonsa miljoonien remontin, nosti muhkeaa vuosipalkkaa ja toisaalta vaati köyhää kansaa auttamaan vielä köyhempiä. Samainen pyhämies lupasi asuttaa pakolaisia kirkkojen kryptoihin eli ikkunattomiin kellareihin; tiloihin, joissa ei saisi nykymeiningin mukaan säilyttää edes lemmikkejä. Joku toteaa, että "ei anna piru paljoa omastaan eikä piispa omasta vähääkään". Jokaisen passaa, mikäli intoa riittää,  tarkastella nykyisten kirkon kärkityyppien ulostuloja, tuloja ynnä tekoja ja pohtia heidän sopivuuttaan kaikkena aikana määriteltyihin hyveellisen elämän raameihin. Vai onko niin, että tie ja valintaprosessi kirkon huipulle on yksinkertaisesti sellainen, että onnistumisessa tarvitaan`pirullista luonnetta, härskiä pelaamista kera terävien kyynärpäiden, joten inhimilliset lähimmäisenrakkautta käytännön elämässä harjoittavat tarjokkaat putoavat tämän kisan alkuvaiheissa? Toisaalta, onhan meidän synnit sovitettu ristin kärsimyksillä, joten kaipa piispamme pitävät huolta siitä, ettei syntien sovittaja kärsinyt turhaan.

LINKIT:

Arkkipiispa muutti remontoituun taloon

IL-selvitys: Kirkolla paljon viinaostoksia - arkkipiispan seurueelle vodkaa kello 6.45, Askolalla kosteita lounaita

Osalle piispoista maksettiin vuosia liian paljon palkkaa – näin paljon he tienaavat

SUOMALAISUUS JA MYÖNTEINEN MONIKULTTUURISUUS!

Nauriin nakertamisesta luopuminen osoittaa mainiosti kuinka vastaanottavaisia ja suvaitsevia suomalaiset olivat jo aikoinaan. 1800-luvulla suomalaisten ruokapöydässä perinteisen nauriin korvasi Amerikan tulokas peruna. Satoisuuden, helppokäyttöisyyden ja monikäyttöisyyden vuoksi suomalaiset ottivat vieraasta kulttuurista saapuneen perunan suosiollisesti vastaan. Mikäli tarkastelemme perunan tulon jälkeisiä monikulttuurisia tuulahduksia Suomessa, ei meitä voi pitää millään muotoa ennakkoluuloisena. Mehän syömme pizzaa, kuten italialaiset, samoin hampurilainen uppoaa suomalaisen nieluun kuin roomalaisille Colosseumin kisakatsojalle aikoinaan ja ennen kaikkea me juomme kahvia, sitä juodaan suomalaisten sisuksiin enemmän kuin missään muualla maailmassa. Mainitut tulokkaat elintarvikkeet ja tuotteet rikastuttavat suomalaisten arkea sekä juhlaa saaden vuosien varrella suomalaisia vaikutteita.

Emme me lukeudu mihinkään periaatteessa kaikkea uutta vastustaviin juntteihin, jos jostain tavasta, asiasta tai keksinnöstä on hyötyä, suomalainen ottaa sen vastaan. Voisimmepa todeta, että pitkälti hyvinvointimme perustuu monikulttuurisuuteen - kuinka olisi Suomen käynyt, jos olisimme kääntäneet selän kiinalaiselle keksinnölle paperille? -Jos leipämme ei olisi kokonaan loppunut, olisi se ainakin kapeampaa. Vastavuoroisesti Kainuun ja Savon metsät humisisivat hakkaamattomina eikä vihreiden tarvitsisi kiinnittää itseään raitiotiekiskoihin mielenosoituksissaan, joissa vaaditaan Kainuun ja Savon metsien hyödyntämisen lopettamista. Toisaalta eipä olisi raitiotiekiskojakaan, koska ilman Kainuun ja Savon metsien realisoimista ei olisi ollut varaa koko pääkaupunkiseudun rakentamiseen.

Kuulumme vastaanottavaisten kansakuntien joukkoon ja kykenemme jopa hyödyntymään muualta saamiamme monikulttuurisia vaikutteita esim. paperin jalostus ja ananaksen laittaminen lisukkeeksi pizzaan. Luonnollisesti suojelemme suomalaisuuttamme sellaisilta vaikutteilta, jotka sotivat omia arvojamme vastaan. Me emme halua tänne julmuutta tai suoranaista epäinhimillisyyttä, kuten naisten sukuelinten silpomista tahikka lakia, joka hyväksyy käsien katkomisen, verikoston tai kuolemanrangaistuksen kivittämällä. Mielestäni suomalainen osaa ja on osannut jo sadat vuodet vastaanottaa sellaisen monikulttuurisuuden, joka sisältää inhimillisyyttä tai helpottaa elämää. Ainoa suomalainen joukkio, jonka pussista ei löydy puhtaita jauhoja, on valtamedia. Se on huolissaan suomalaisen Suomi kuvan välittymisestä maailmalle - valtamedia pitää suomalaisuutta junttimaisena taantumuksena sen sijaan, että olisimme ylpeitä kansallisista saavutuksistamme. Olkaamme reilusti supisuomalaisia ja vähät välittäkäämme valtamedian manipuloivasta ohjauksesta - meillä on terve kansainvälisyys geeneissä.

HYVINVOINTI SUOMI 2024: LAPSET AMPUVAT TOISIAAN

Suomessa luotiin yhteiskunta, jossa 12-vuotiaat lapset ampuvat toisiaan. Valtamedia syyttää ampumisesta somea ja uutisoi kuinka ulkomailla uutisointiin po. ampumistapaus. Viimeistään nyt sopisi syvällisesti pohtia, mihin meidän muutamat asiantuntijat, tiedotusmonopoliaan hyödyntäen, vievät tätä maata. Ja pelkkä pohtiminen ei riitä, täytyy, kauhistelun, syyllisen etsimisen ja perinteisen asiantuntijaselittelyn sijaan tehdä selkeä plus nopea muutos asiantuntijayhteiskuntamme valmistelukoneistossa. Itsekkyys, herkkähipiäisyys ja ahneus ovat päivän sanoja sekä rutto suomalaisessa yhteiskunnassa. Totuushan piilee siinä, että, viime vuosina, mikään uudistus ei edennyt asiantuntijoiden lupaamaan positiiviseen lopputulokseen. Murheellisinta ja masentavinta kaikessa on se, että valtamediassa parjattu some tarjoaa päivittäin satoja ehkä tuhansia korvaavia ratkaisumalleja ja varoituksia asiantuntijoiden valmistelulle - näin oli taksiuudistuksen -, sote uudistuksen - ja koulu-uudistuksen kanssa.

Yhteiskunnan ongelmista ei pidä syyttää yksin demareita, kokoomuslaisia, persuja tai muutakaan poliittista ajatussuuntaa. Kyse on siitä, etteivät ministeriöiden valmistelijat kykene tai edes halua pitää yllä tai kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa kaikkien kansalaisten parhaaksi. Karmein esimerkki aikamme epäinhimillisyydestä tarjoutuu valtamedian sote-uutisoinnissa johtajien palkoista ja erorahoista. Johtajien korkeat palkat, niiden hyväksyntä ja muhkeat erorahat saavat niitä tukevaa palstatilaa, mutta entä sairas leikkausjonossa tuskaista loppuaan odottava ikäihminen - kivusta kärsivä sairas, apua tarvitseva vammainen tai ongelmiinsa hukkuva pieni koululainen, koska he saavat palstatilaa? -Siinä vaiheessa kun, 12-vuotias ampuu ikätovereitaan, alkaa valtamedia noteerata hänet. Mutta nytkin liian usein, ratkaisun etsintä kääntyy asiantuntijoiden selityksiin: Suomessa on liikaa aseita, kouluissa on liikaa pudokkaita lapsia, koulussa on syrjäytyneitä oppilaita. Kaikesta julkaistaan prosentteja, lukuja ja lopulta koko tapaus muuttuu kylmiksi numeroiksi ja aseeseen tarttuneen lapsen ongelmat, jäävät taka-alalle plus korjaamatta.

Itse vartuin kodissa, jossa aseita roikkui jopa seinillä. Tiesin, mitä niillä tehdään, samanlaisissa oloissa kasvoivat sadattuhannet lapset, eikä kenelläkään käynyt mielessäkään ottaa asetta ja lähteä kouluun ammuskelemaan. Tarvitaan siis ärsyke ja syy tarttua väkivallan välineeseen, aseeseen, keppiin tai kiveen, jolla käydään kaverin kimppuun. Sen sijaan, että kauhistellaan aseiden määrää tai ryhdytään pelkäämään kiviä, täyttyy puuttua alkusyihin ja tiehen, joka johtaa lapsen äärimmäisen väkivaltaiseen käytökseen. Yksikään lapsi ei pidä alkujaan väkivaltaa ihanteena tai koulukaverinsa ampumista haaveena. Joku ohjautuu silloin pahasti vialle, kun nuori päätyy po. ikävään veritekoon. Ratkaisua tapahtuneen ehkäisemiseksi ei kyetty tarjoamaan ministeriöiden kymmenien virkahenkilöiden suunnalta. Jotenkin tuntuu, että nämä poliittisesti nimitetyt ja kyynärpäätaktiikalla asemansa saavuttaneet korkeat viranhaltijat turvaavat mielummin ensin omat elämisen puitteensa: teatterit, museot, oopperat, musiikkitalot, junat, metrot ja muut miljardeja euroja imevät toiminnot - tämän jälkeen annetaan maakuntaan se, mitä jää. Käsittääkseni tältä pohjalta emme koskaan voi saada parasta ja inhimillistä valmistelua, jos ensin leikataan osa varoista oman mukavuuden takeeksi ja sen jälkeen sadattuhannet lapset, kouluineen ja ongelmineen muutetaan numeroiksi ja tarjotaan näiden lukujen keskiarvolla kaikille sopivaa ratkaisua. Kannattaako katse kääntää takaisin Suomen yli kolmeensataan kuntaan ja niissä työskentelevään opetusalan/kasvatuksen tuhansiin osaajiin. He tuntevat oman kulmakuntansa ongelmat yksilötasolla ja joutuvat elämään yhteisönsä keskellä ja siten vastaamaan tekemisistään heille, keille päätöksiä valmistelevat. Niin kauan, kun ahdistuksella ja kiusauksella tai syrjäytymisellä ei ole omaa numeroa, ei po. inhimillisiä ongelmia kyetä laskemalla ja kaikkeen sopivaa yhteismallia tarjoamalla ratkaista!

ELÄKEVARAT 255 mrd. € - VOISIKO NIITÄ HYÖDYNTÄÄ?

Sote-uudistus tarjoaa julmaa kurjuutta pääkaupungin ulkopuolelle. Ainoat tahot joille riittää rahaa sote-alueilla ovat suurimmat johtajat ja päättäjät. Johtajien osalta varaudutaan jopa epäonnistumisten seurauksiin - tämä ei tapahdu hankkimalla vastuuvakuutuksia, luomalla korvausjärjestelmiä tai vaihtoehtomalleja hiomalla, vaan johtajille kaavaillaan tuhtia erorahaa, kuuleman mukaan 200 000€, jos kenkä heilahtaa. Vähintäänkin surulliselta tuntuu se, että kukaan ei ole huolissaan tavallisesta potilaasta/vammaisesta/ikäihmisestä/lapsesta/nuoresta. Potilas on pelkkä säästökohde, joka ollaan valmis eristämään lähimmistään viimeisien elonpäivien ajaksi. Jossain pitäisi hälytyskellojen soida, koska moinen keskustelu on kuvottavan epäinhimillistä. Meidän tulee muistaa, että po. tavallinen potilas on syytön tilaansa ja usein hän on antanut panoksensa suomalaisen yhteiskunnan kehittämiselle - hänen työllään ja häneltä ulosmitatuilla varoilla, luotiin koulut, sairaalat, tiestö ja tietenkin kansallisooppera, kansallisteatteri, Kiasma, metrot ja muut, joihin tämän päivän supistukset ja leikkauskaavailut eivät ulotu.

Niin kauan, kun sote-valmistelusta vastaavat ratkaisevasti ministeriöiden virkahenkilöt, saa leikkausjonoon jumiutunut maakunnan mökin mummo vaikka kuolla hankeen bussia odotellessa - kukaan ei aja hänen etuaan tai vaadi mummolle peruspalveluja - mitä tekevät maakuntien kansanedustajat? -Mummosta viis, kunhan pääkaupunkiin saadaan kanavoitua miljardeja euroja asumistukina, jotta passiiviväestö pääsee ajelemaan viiden minuutin välein metroilla, busseilla plus junilla. Onhan näiden pääkaupunkiseudun käivärien rooli äärettömän tärkeä: pizzan pyörittäjä myy tuotettaan hampurilaisen vääntäjälle ja päin vastoin. Alipalkkaisina molemmat tarvitsevat tukea, jotta vuokrayhtiöiden taustalla vaikuttavat kaverit ja toverit saavat satojentuhansien eurojen vuositulot.

Koska emme saa niistettyä pääkaupunkiseudun kerskakulutuksesta senttiäkään lisää maakuntien terveydenhoitoon ja muihin sote-palveluihin, lienee kohtuullista ehdottaa, että mammuttimaisesta eläkekertymästä taataan inhimilliset elämisen olot heille ketkä ovat sen työllään ja eläkemaksuineen kustantaneet, eikä tietenkään saa unohtaa sairaita ja vammaisia - he ovat kaikki ihmisiä! Miksemme voi esim. tuottaa ulkomailta laadukkaita kirurgeja maakuntiin, kun omia, yhteisillä rahoilla koulutettuja, lääkäreitä maakunnat eivät kiinnosta. Luulisi ehdotelman onnistuvan helposti, eihän sisuskaluilla ole äidinkieltä. Jos emme kykene huolehtimaan heikommistamme nykyistä paremmin, olemme demokratian nimissä luoneet karmaisevan yhteiskuntahirviön, josta ei ole kuin pieni hyppäys nazi-Saksan tai Stalinin Neuvostoliiton epäinhimillisyyden tasolle!

PELLET ASIANTUNTIJA - ESPOO EI KUULU LIIGAAN!

Meillä politiikassa asiantuntijana häärii mm. yksi Aaltola, joka ei ole oikeastaan koskaan tiennyt mitään kovinaankaan tarkkaan. Koripalossa alan kunkkuna sählää yksi todistetusti varsin kevyin eväin huseeraava Palotie. YLE:n mutu-pohjalta operoivaa jalkapallo"toimitusta voidaan pitää kaikkien toimitusvitsien äitinä. Jääkiekossa jo vuosia kovaäänisempänä kukkona asiantuntijatunkiolla on mölynnyt P. Sihvonen. Hyvä, että nämä tahot ja tyypit osaavat pitää ääntä, mutta he tarvitsevat myös asiatuntemusta itsekkäiden ulostulojen tueksi tai sijaan.

Kaikki mainitut tahot ovat osaamisellaan osoittaneet kykynsä lyödä kirveen kiveen niin, että terä lentää ja sormissa kipu kipunoi. Yksi kukon poika pudotti jo toisen joukkueen liigasta, jalkapalloääliöt ennustivat kaiken poskelleen, taas kerran. Jääkiekossa SaiPa haukuttiin pystyyn ja koko liigan mätäpaiseeksi, vaadittiin urheilullista mahdollisuutta nousuun Mestiksestä SM-liigaan. Koomista on se, että kaikille asiantuntijoille passasi Espoon nostaminen liigaan rahalla, eipä juuri kukaan elämöimällä kritisoinut, kun Espoo nostettiin liigaan vaan ei TuToa?

Entäpä urheilullisuus vaateet nyt, kun SaiPa:n farminakin tunnettu, Imatran Ketterä pudotti Espoon Mestis playoffeissa 4-0. Olisiko nyt kohtuullista selittelyjen sijaan vaatia SaiPa:lle kahta paikkaa liigaan, toinen Ketterä nimellä? Kun tutkailemme espoolaisen urheilun murheellisia jälkiä viimeksi jalkapallossa, niin eikö koko kulmakunta tulisi ihan urheilun uskottavuuden vuoksi sulkea pois pääsarjatasolta ja ohjata keskittymään junioriurheiluun, jonka Espoon seurat osaavat todella esimerkillisesti. Lyhytjännitteiset rahamiehet vain vievät Espoon maineen! Katselkaa linkkejä viime syksyltä menneisiin vuosiin ja veikatkaapa tykönänne, mitä kuuluu muutaman vuoden kuluttua Espoon suunnalta!

LINKIT:

HS: FC Hongalla pelaajien palkat rästissä

Blues-pelaajien palkat myöhässä – sopimukset nyt purettavissa

Bluesilla vuosien mittaan aivan järkyttävät tappiot

Espoo United oli kaunis ajatus, mutta se on kaatumassa nyt tuttuihin perisynteihin

Espoo United ei pelaa miesten Korisliigassa – konkurssiseura ei saanut lisenssiä

VIRKAJOHTODIKTATUURI ELÄÄ KORRUPTIOSSA

Hyvinvointialueet ajavat alas palveluitaan, joten terveyspalvelut heikkenevät ja nyt ja huomenna sairaat, vammaiset, ongelmaiset ja ikäihmiset maksavat sen kohtuuttomilla kärsimyksillä ja pahimmillaan hengellään. Kaikki tämä tapahtuu sote-uudistuksen seurauksena, jonka piti pelastaa terveyspalvelut. Käytännössä soteuudistuksen positiivisia voittajia ovat tietenkin pääkaupunki, joka jäi koko kuvion ulkopuolelle sekä sotejohtajat muhkeine palkkoineen, kuten myös aluevaltuutetut kunnon kokoustuloineen. Katsokaapa ihan avoimesti ja pohtikaamme rehellisesti, mitä mainitut käivärät ovat saaneet aikaan: HE TUHOSIVAT SUOMALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN! Nyt tämän suorituksen valmistelijoiden johtajille esitetään muhkeaa jopa 200 000 euron erorahaa. Homma on kuulemma kovin stressaava vastuun vuoksi. Mitä stressaavaa sinä on, jos saat onnettomasta tuhertamisesta viiden duunarin palkan. Jos duunari sabotoi työpaikallaan, kuten nyt sotejohtajat alaisineen ovat tehneet, saa hän kenkää ja aiheuttamistaan vahingoista laskun peräänsä.

Voimme todeta kyseessä olevan suomalaiseen päätöksentekoon juurtuneen sisäisen korruption. Tämän raadollisen ravintoketjun huipulla ovat virkahenkilöstön johtajat. Muistetaanpa sekin, että kuntien johtajilla on useimmiten ns. johtajasopimus, joka takaa heille muhkeat erorahat, noin puolen vuoden palkan, jos he munaavat niin pahasti, että kenkä heilahtaa. Suomessa on häikäisevästi loistava rakenteisiin pesiytynyt korruptio: napapäättäjät turvaavat virkahenkilöstön aseman tilanteessa kuin tilanteessa ja johtajat puolestaan jeesaavat heille mieleisiä päättäjiä. Po. rakenteellisen korruption ainoana uhkana voidaan pitää kuntalaisen edunvastaiseen ja epäjohdonmukaisuuksiin puuttuvia luottamushenkilöitä. He saavat tuta virkakunnalta kuten myös päättäjien eliitiltä ja tietenkin myös kaiken siunaavalta, asioita valheilla kaunistelevalta, lehdistöltä. 

Jos yritys menettää rajusti asiakkaitaan, rahoittajat katoavat ja tuotteita ei saada kaupaksi, seuraa moisesta tumpeloinnista vaihdoksia yrityksen johdossa. Mikäli kunnassa töppäillään äärettömän rajusti, tarjoutuu äänestäjille mahdollisuus vaihtaa luottamushenkilöjohtajisto. Ensimmäinen mutka muutoksen tielle syntyy silloin, jos vaihtoehtoa tunaroinnille haluavat näkevät, etteivät he tule saamaan riittävää kannatusta tarpeelliselle muutoksella ja siksi he jättävät vaalit sikseen. Näin ollen jäljelle ehdokaslistoille jää pääsääntöisesti juuri heitä, ketkä lupaavat muutosta, mutta pyörtävät sanansa välittömästi vaalien jälkeen - he siirtyvät muutoslupauksista vanhan tumpelovalmistelun vankoiksi takuuhenkilöiksi. Hyvä esimerkki löytyy kaupungista, joka, muun Suomen ollessa vielä syvääkin syvemmässä  lamassa, nousi vientiteollisuuden työpaikoillaan selkeästi Suomen ylivoimaisesti positiivisimmaksi paikkakunnaksi. Kerrassaan mahtavat kasvun kortit olivat valmistelijoiden kädessä, mutta kuinkas kävi? - Valmistelijat uunoilivat mahdollisuuden tuhlaamalla aikaa ja töppäilemällä, niinpä kaupungissa väheni väki ja velka kasvoi ja huomenna se uhkaa kaataa koko kaupunkilaivan. Silti kaiken tämän munimisen taustavoimat saavat jatkaa loputonta tyrimistään - siihen ei puututtu hallintosääntövalmistelussa, ei yt-neuvotteluissa tahikka sopeutustoimia tarkasteltaessa. Tästä voimme kiittää muutamia luottamushenkilöitä, jotka manipuloivat aina enemmistön valmistelijoiden taakse. Kyse on ilmiselvästä rakenteellisesta korruptiosta, josta pitäisi tehdä tutkintapyyntö, mutta olkoon, kun Jeesus on ristinkuolemalla sovittanut po. tyyppien synnit - HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

JAKAMATON SUURJAKO?

Itse lukeudun luetuimman paikallismedian lukemattomiin lukijoihin. Minulta kysyttiin juuri: luinko lehden, kun oli joka kotiin suurjako? Enpä lukenut, eikä se olisi edes ollut mahdollista, koska periferiassa, jossa asun, posti jaetaan vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Mikäli olisin halunnut saada postin arkipäittäin, minun olisi tullut pystyttää postilaatikko miltei kilometrin päähän kotoani. Silloin joutuisin hakemaan postin tiistaina, torstaina ja kenties lauantaina kilometrin päästä, nyt saan sen em. päivinä kolmensadan metrin päässä olevasta "lähi"laatikosta. Syy kyseiseen toimintani postin vastaanottamisen suhteen, joka lienee yleinen ratkaisu haja-asutusalueella, perustuu siihen yksinkertaiseen syyhyn, että laatikkoihin jaettava posti menettää merkityksensä ja uskottavuuden osalta rajoittuu laskuihin sekä Lidlin, Tokmannin, K-kaupan ja muiden yritysten mainospamflettien tarjoamiin tietoihin. Meidän printtimedian jutuista saan tiedon muilta, joten kiitos heille, kun säästävät aikaani.

Mikä on vanhempi kuin päivän vanha lehti, jonka toimitettu teksti on törkeästi manipuloivaa ja tarjoukset ovat vanhoja - siinä kysymykset, joihin muut, yhä kasvava joukko ja minä vastaamme: Ei kiitos! Kun katsotte esim. S-marketin parkkipaikan vilinää ja vertaatte sitä printtimedian mainontaan toimintansa perustavaan kauppaan, huomaatte ettei printtilehdykäistä lueta enää edes keskustassa. Johtuuko esim. rautakauppamme ahdinko siitä, etteivät taajaman ulkopuoliset taloudet saa lehteä ja siten paikallisen alan kauppiaan heille lähettämä kallis viesti jää matkalle ja yrittäjän maksu puolestaan matkustaa Turkuun lämmittämään julkaisun omistajan posaa? Elämme median kehityksen osalta mielenkiintoisia murroksen ja muutoksen aikoja. Vaikka perinteinen kirja puolustaa paikkansa, niin uutisvälineenä printtimedia siirtyy väkisinkin her/historiaan, jonne se kuuluukin - meillä jo toimitustyylinsä ja suosikkijärjestelmän vuoksi.

Meillä, kuten 1930-luvun Saksassa, media on voittajan puolella, ja sillä menee niin kauan hyvin kuin mainitulla Saksan medialla eli se pärjää kunnes voittajasta tulee häviäjä. Aina lopuksi oikeus voittaa, se saattaa viedä aikaa, mutta niin tulee lopulta käymään. Muutosta ja vääryyttä markkinoivan median muutosta/kaatumista hidastavat ne itsekkäät tarinan rustaajat, jotka kirjoituksillaan antavat po. median toimituslinjasta tasapuolisen kuvan: Mikä onkaan vihreämpi ratkaisu kuin siirtyä printtimediasta modernisti toteutettavaan vaihtoehtoon, silti joku kirjoittaa paperilehteen hiilijalanjäljestä ja kasvattaa printtimedian käytöllä hiilijalanjälkeä, syöden näin sanomansa uskottavuutta. Toinen taas menee ansaa, kun lataa, juuri hänen ajatusmaailmansa tyrmänneeseen, lehteen omalla kirjoituksellaan lisää lukuarvoa. Joskus sopisi ensin olla vähemmän itsekäs ja enemmän älykäs kuin nokkela ja innokas. Mikäli semminkin sikses epäilette sanomaani, niin yrittäkääpä maksaa läpyskän tilausmaksu kaupungin taseella. 

NAZIPROPAGANDAA 2023 SUOMESSA

Jos kansa saa väärää tietoa, se äänestää väärin. Jos taantumus haluaa voittaa kehityksen ja pysyä vallassa, se jakaa väärää tietoa. Voi, lehtiä luettuaan, todeta, että tämän päivän taantuvassa kaupungissa persu saa yhtä lempeää ja rehellistä palautetta kuin juutalaiset aikoinaan nazi-Saksassa. Faktoja karttaen mielipidekirjoituksilla muokataan kaupunkilaisten näkemyksiä persuvastaisiksi. Uutisten puolikkaita muokataan välillä valtakunnan- ja välillä paikallistasolta. Mieleen tulee lähinnä, omaa ajatusmaailmaa ja mieltymyksiä syleilevät, mielipidekirjoitukset hippiteinin päiväkirjasta. Pohdinta toimituslinjasta käy lähinnä kahden vaihtoehdon välillä: onko kyseessä tietoinen sumutus, jotta taantumuksen voimat saavat edelleen jatkaa kaupungin johdossa vai löytyykö julkaisutoiminnan takaa kolmanteen potenssiin korotettu ymmärtämättömyys?

Jotta asioiden oikea tola tulisi näkyviin, niin otetaan esille muutama uutissumutuksen oikaisu. Ensinnäkin tase ei ole käypää rahaa eikä sillä voi maksaa nykyään edes Neuvosto-Karjalan nykyisen seuraajan tilausmaksua. Jos tarkastelemme todellista maksuvalmiutta esim. muutaman vuoden kuluttua, kannattaa arviot talouden vahvuudesta tehdä taseeseen vetoamisen sijaan perehtymällä käyttömenoihin, kaavailtuihin muihin menoihin ja verrata niitä tuloennusteisiin. Taloutta voidaan parantaa kahdella tavalla, joko vähennämme kuluja tai lisäämme tuloja. Persut ovat pyrkineet rajoittamaan yhteisen varallisuuden käyttöä: esim. Alicenkadun ja rannan miljoonilla euroilla jne. olisi nyt rutkasti muuta käyttöä eikä meillä olisi käyty yt-neuvotteluja ja ajauduttu sopeutustoimiin. Itse olen kasvun kautta pyrkinyt parantamaan kaupungin taloutta - uudet asukkaat tuovat lisää verotuloja ja heidän lapsensa täyttävät koulut, siksi olisin toivonut satsausta opetuksen laatuun ja vapaa-ajan puitteisiin/tarjontaa plus näiden markkinointiin. Näin ei käynyt, vaan jopa vähennämme opetustunteja tilanteessa, jossa opetuksemme taso sakkaa vahvasti. Onneksi SDP näyttää vihreää valoa nuorisolle tekemällään nuorisopassialoitteella, viimeinkin nuoriso ja lapset ovat kaupungissamme muuta kuin säästökohde.

Itse en tunne toimituksen väkeä kuin morjestus tasolla, en ole heidän kanssaan käynyt keskustelua kaupungin taloudesta, mutta pidän pöyristyttävänä lehden uutisointia tekemästäni valtuustoaloitteesta kriisiryhmän perustamisesta. Julkaisun mielestä po. ryhmää ei tarvita. Lehden tulkinta on totaalisen väärä ja auttamatta ahterillaan. Kun katsomme ensinnäkin aloitteen jättämisajankohtaa, lähes puolitoista vuotta sitten ja toiseksi sen jälkeistä kaupungin kehitystä/kuihtumista, noloja, kerrassaan taantumuksellisia, hallintosääntöneuvotteluja ja ajautumista yt-neuvottelujen kautta sopeutustoimiin, ei voi kuin todeta, että jämäkällä kriisiryhmällä olisi ollut massiivisen runsaasti positiivista annettavaa, jotta nykyisestä ja etenkin muutaman vuoden päässä väijyvästä talouskatastrofista selvittäisiin. Kaiken mainitsemani voi tarkistaa, niin halutessaan, pöytäkirjoista. Kuten jo mainitsin, pelkään ongelman ytimessä piilevän toimituksen ymmärtämättömyyden ja jos näin on, silloin asiat ovat nolon huonosti, sillä tietoa voi antaa, mutta ymmärrystä ei!