"SÄÄSTÖÄ" ja MENESTYSTÄ VUODELLE 2025

Hyvissä puitteissa syntyy hyvää ja vielä paremmissa jotain vallattoman loistavaa vai voiko joku väittää, että maittavia leivonnaisia tahikka ruokaa kyetään tuottamaan, saastaisen huusin, lattialla? Pelkkä puhtoinen paikka ei riitä, tarvitaan taitoa ja vielä sen jatkoksi tahtoa ja sitoutumista. Se mikä pätee leivontaan ja ruuan valmistamiseen pätee myös kaikkeen suunnitteluun ja etenkin strategian suunnitteluun. Lienee, jo taloudellisen tilanteen vuoksi, paikallaan tutkailla muutamien viimemenneiden strategioiden synnyttämistä, syntymistä ja kasvua kaupunkilaisia palvelevaksi toimivaksi toteutukseksi. Onko siis onnistuttu, ketkä ovat luoneet tehtyjä strategioita ja kuinka sen luojat ovat sitoutuneet niihin - ovatko strategiakulut muodostuneet sijoitukseksi kasvamalla korkoa korolle parempina palveluina ja elämisen puitteina sekä turvallisena tulevaisuutena kaupunkilaisille?

Jos emme ryhdy pyörittämään strategian valmisteluun osallistuvien suhdetta paljonko, virkahenkilöitä ja luottamushenkilöitä, osallistuu hintaviin megasessioihin, vaan otamme arvioitavaksi strategian tulokset ja vertaamme niiden päätöksenteon kautta tapahtuneeseen toteutumiseen, voidaan todeta, että eipä jäänyt kaupunkilaisille muuta käteen kuin kammottava lasku. Strategian toteutumisen ja sen loppulauselmien välin täyttää irvokas juopa vai onko kaupunkimme talous vahvistunut tai väkiluku kasvanut niin, että se realistisesti lähenee vuonna 2030 20 300? Eipä ole ja syy on äärettömän ikävä, sen enempää valmistelijoilta kuin päättäjiltä ei kumpua ja jalostu työn alle ensimmäistäkään toimivaa kehitysideaa takaamaan strategia toteutumista. Tuherramme kuin Neuvostoliitossa, jossa eliitille riittivät päätöksissä syntyneet korulauseet ja se, että kansa maksoi kaiken, niin strategian valmistelun kuin sen epäonnistumiset!

Koko strategiakoohotusta voidaan pitää meillä täysin turhana kuluna ja jonkin sorttisena huvimatkana sekä arjesta irtautumisena. Naurettavaan strategiapuuhasteluun upotetut kymppitonnit voisi ihan hyvin pistää joko opetuksen kehittämiseen ikäihmisten elämän laadun kohentamiseen. Nykyisellään se ei kaupunkilaista palvele muuten kuin valheen tasoisia katteettomia lupauksia jakamalla. Strategian lauselmat kuuluvat samaan kuin lupaukset Suomen parhaasta kouluruuasta, johon tuskin kukaan uskoo. Veikkaan, että saamme kuulla tulevaisuudessa selityksiä kouluruuan laadun jäämisestä lupauksista tyyliin, -No, kun hyvät herneet maksoivat paljon ja huonoja perunoita sai halvemmalla. Ja missähän näin puhellaan? Päättäjien/valmistelijoiden ilkamoidessa yhteisessä sapuskarupeamassa. Siispä koko strategikoohotus joutaa lopettaa kunnes edes sen valmistelijat suhtautuvat siihen vakavasti! Neon2 strategialaulu muuttui, kiitos päättäjien!

RONALDOSTA MALLIA?!

Jokaisella tuppukylällä on omat mediamestarinsa, kaikki tuntevat, mutta vain omassa kylässä, nämä linssiluteet, ketkä jakavat mediatilaa ja huomiota niin, että pysyvät itse julkisuudessa. Po. tyypit elävät asemastaan ja itsestään antamastaan julkisuuskuvasta. Tästä johtuu paljolti se, että he kokevat kaikki heidän pelikentälleen tulevat vihollisiksi ja taloudellisen kaakun jakajiksi. He nauttivat täällä asemastaan, koska isommissa pitäjissä ja kaupungeissa heidän eväillä ei pitkälle pötkitä. Yleensä nämä tuppukylän mediatyypit muodostavat pienen sisäpiirin, joka hallitsee ja jakaa julkisuutta toinen toisilleen. Pieneen mediapiiriin sopii jokunen "toimittaja", vapaatoimija, virkahenkilö ja saattaa muutamat luottamushenkilötkin päästä kuvioon mukaan, mikäli he suostuvat pönkittämään em. tyyppien asemaa. Mainitun porukan todellinen tiedottaminen tähtääkin ainoastaan siihen, että kaikki em. piirin päätökset, hakkeet, tilaisuudet ja vastaavat ovat onnistumisessaan ylivertaisia.

Koko tiedotuskuvio on useimmissa tuppukylissä omalla tavalla monopolisoitu pienelle ringille, jota kasvatetaan sen mukaan, kun uusista jäsenistä on hyötyä entisille. Kaikki ulkopuolinen on uhka ja tuomitaan julkean julmasti. Mitään ulkopuolista ja uutta syntynyttä taantumuksellinen mediahallitsijoiden joukko ei suvaitse. Tämä kävi ilmi hyvin koripallon mm-kisojen päätyttyä paikallisen valmentajan joukkueen voittoon. Yksikään paikallinen mediakekkuli ei noteerannut häntä, vaikka valmentaja nosti jatkuvasti esiin kotipaikkaansa ja sen puitteita. Jopa päättäjät torppasivat valmentajan käytön kaupungin markkinoinnissa, kun ehdotus tuli väärältä taholta. Ronaldon perheen Lapin vierailu on mainio osoitus megajulkkiksen tuomasta positiivisesta julkisuudesta, johon paikallisia mediavaikuttajia ei tarvittu, julkisuus tuli isommalta taholta. Tapauksen vuoksi lienee kohtuullista pohtia, mitä menetämme mediarinkimme vuoksi, joka ei markkinoi kaupunkia ulospäin, vaan pyrkii sen sijaan antamaan kaupunkilaisille kuvan vallitsevasta katastrofaalisesta tilanteesta vaieten ja kertoen: täällä on kaikki hyvin. Mitä lähemmäs vaaleja tullaan, sitä vahvemmin mainittua valhetta markkinoidaan. Kysymys on, saammeko vielä ennen vaaleja makkarajuhlan?

RAUHALLISTA JOULUA ja AJATUS sekä KIITOS MEIDÄT JÄTTÄNEILLE!

Ajan hauta nielee kaikki meidät ajallaan. Jouluna lienee paikallaan muistaa Saria ja muita meidät jättäneitä! Kaikille vielä täällä kulkeville toivon hyvää joulun aikaa, jospa tänä jouluna kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. HYVÄÄ JOULUA!

MISTÄ MEILLE ASUKKAITA???

Ikävääkin tapahtumaa voivat seurauta posiitiviset käänteet ja kaikki kääntyä lopuksi parhain                                                                                      päin!

Jopa varteenotettavat vaikuttajat näkevät kaupunkimme kohtalon pyynä, joka vain pienenee ennen maailman loppua ja todennäköisesti häviää kokonaan ennen maailman loppua, johon ei liene kenelläkään ei edes pyyllä vähäistäkään hoppua. Mutta pyystä ja maailmanlopusta itse asiaan eli siihen, miksi ennusteet toteavat kaupunkimme pienenevän joidenkin tolkun päättäjienkin uskovan siihen. Esitetty pitää sisällään karun ennusteen vailla faktoja, sillä kukaan ei voi tulevaisuudesta tietää - sopii vaikka esim. pohtia kuinka mahdollinen sotilastukikohta Putsaareen muuttaisi kaupunkikuvaa ja miten se piristäisi kaupunkimme yritysten tilaa tuomillaan dollareilla/ruplilla. Ennuste perustuu aina uskoon tulevasta, joka taas tilastokeskuksen tapauksessa pohjaa aiemmin tehtyihin ratkaisuihin niiden tekijöihin kera toteutuneisiin kerrannaisvaikutuksiin.

Koko ennusteen uskottavuus muuttuu, jos teemme muutoksia. Kun peli ei kulje, vaihdetaan jääkiekossa maalivahtia ja tarpeen niin vaatiessa vaikka valmentajaa. Jääkiekko luetaan pyhiin asioihin, joissa tavoitteet ajavat jonkun henkilökohtaisen tyypin edun tai maineen edelle, siksi jääkiekkomaalivati voidaan vetää kesken pelin ilman poisvetokuppikuntien perustamista tai pitkien maalivahdin vaihtoa valmistelevien neuvottelujen käymistä. Kunnassa pelin panokset ovat näemmä pienemmät, kun epäonnistuneiden vaikuttajien poisveto ei onnistu jääkiekon tyyliin. Mutta, jos kuitenkin näin tehdään ja passiivisen tumpelon tilalle saadaan aktiivinen Amanda/Antti/Riitta tai Raipe, vie henkilövaidos pohjan ennusteelta. Varsinkin näin käy silloin, jos taantumukselliset vanhan menon taanneet päättäjätkin korvataan uudistuksiin ja kasvuun sitoutuneilla luottamushenkilöillä. Muutos ei ole mahdotonta, tehdään vain SaiPat - johan alkaa peli kulkemaan.

Otetaan tyrkylle yksi käytännön esimerkki, miten voisimme yrittää kasvattaa kaupunkimme tulopohjaa eli haalia uusia asukkaita! Tempaistaan esimerkiksi Turku, jossa asustaa reilut 200 000 asukasta. Tuskinpa kaikki heistä haaveilee tänne muuttoa, joten pohtikaamme voisiko yksi prosenttia turkulaisista olla tyytymättömiä nykyiseen asumiseen, asuinpaikkaan tai asumisen kustannuksiin. Jos luku pitää kutinsa, otoksemme päätyy noin 2 000 turkulaiseen. Mikäli saisimme promillen turkulaisista muuttamaan tänne, se tekisi 200 uutta asukasta, joille voimme tarjota edulliseksi asuinpaikaksi luonnon läheisyyttä, merellistä ympäristöä perhepuitteiksi tai kyläyhteisön turvallisuutta kyläkouluineen plus Wintteriä mahdollisuuksineen. Näin ei tapahdu, koska ongelmamme vahvana juurena puskee nyt kasvavaa taantumuksen voimaa ja kehitystä jarruttaa myös se, ettei Turussa ja muuallakaan tiedetä Uudestakaupungista juuri muuta kuin koripallo ja autotehdas. Tiedotuksemme tavoitehan piilee siinä, että toistuvasti kaupunkilaisille kerrotaan kaiken kaupungissa sujuvan kerrassaan mainiosti vaikka tylyn totuuden mukaan lähes kaikki menee voimalla ja vauhdilla päin helvettiä - TÄSSÄ ON TAANTUMUKSEN JA TAKAPAJUISEN KEHITYKSEMME SYVIN SYY!

PALVELUISSA EI KARSINTATARVETTA - VEROISSA EI NOSTOPAINEITA !?

Tapahtumien syövereistä pyrkii nousemaan pintaan eräs tapaus, jossa kokoomuslainen naishenkilö Laura Kontu ei kysynyt: Eihän kaupungilla ole organisaatiokaaviota ja emmehän saa nähdä sitä? Tähän virkahenkilö ei vastannut: Toki kaupungilla on organisaatio kaavio ja saatte nähdä sen aivan heti. Näin en kertonut, mitä kukin sanoi kokouspöydässä eli noudatin lakia. Käsittääkseni laissa ei ole kielletty kertomasta, mitä kokouksessa ei sanota - jos olen väärässä oikaiskaa ja opastakaa minut lainrikkojien polulta laillisin tavoin istumaan poliisisaattueen sekaan päättäjien pöytään. Tässä keskustelussa ei liene sinällään mitään mystistä ellei huomioida sitä tosiasiaa, että satojen ihmisten organisaatio se pyöri rennosti vuosia ilman minkääkaltaista organisaatiohimmeliä tahikka johtohäkkyrää.

Jokainen saattaa luoda mielessään mielikuvan organisaation johdosta, jonka alaisuussuhteiden juonteista ei ole kaavioksi saatettua selvitystä. Kuinka tällainen kaavio voi toimia tehokkaasti, kun johtajat ja päälliköt muodostavat melkoisia johtoketjuja muutaman suorijjan yläpuolella. Tulekin mieleen organisaatioiden tehokkuusketju paremmasta huonompaan: TVL(entinen Tie- ja vesirakennuslaitos), sairaanhoidonkuntaliittymät, armeija, poliisi, Helsingin yliopisto, Neuvostoliitto ja hännän huippuna Uusikaupunki. Viimeistä sijaa emme voine pitää kirkossa kuulutettuna, koska varmaankin joku sote alueista tai kenties kaikki ne pyrkivät kaupunkimme rinnalle tai jopa onnistuvat sen ohitukseen. No oli kuinka oli, otaksun vilpittömästi, että po. organisaatiosta puuttuu pieninkin yritys sen korkeimpaan johtoon tähtääviin tehostamistoimiin. Toisaalta asian käsittelyn jähmeys plus laihojen tulosten ymmärtämys lienee selvää, kun johtoryhmä käsittelee tehostustoimia, ne eivät koskaan koske johtoryhmän jäseniä, koska kukapa sahaisi omaa oksaansa tai kaverin oksaa, kuka kykenee turvaamaan sen ettei omaa oksaakaan sahata. Mitä tähän voi todeta muuta kuin TERVEISIÄ ja TYYLIÄ NEUVOSTOLIITOSTA!

Onko siis ihme, kun hallintosääntöä valmistelleista kehitysehdotuksista jätettiin pois kaupunkiorganisaatiojohdon keventäminen ja vastuun siirtäminen suoritustasolle. Samoin koko hallintosääntöuudistuksen valmistelu tuhottiin aluksi viivyttelyllä ja lopuksi kiireellä, jonka kruunasi yhden johtajan toiselle johtajalle myöntämälle lomalle kiirehtiminen. Näin meillä on menty ja mennään, mutta ehkäpä vaalit tuovat yllätyksen. Nyt en tarkoita yllättävän alhaista äänestysprosenttia vaan päättäjät, ketkä yhdessä yli puoluerajojen perehtyvät kaupunkilaisten tarpeisiin, tarttuvat rohkeasti tulevaisuuden turvaaviin kasvumahdollisuuksiin sekä kuuntelevat herkällä korvalla kaupunkilaisilta kumpuavia ideoita sekä toiveita. Me tarvitsemme viimeinkin sitä muutosta, jota oikeisto tarjosi ennen viime vaaleja: Keventäkäämme hallintoa ja käyttäkäämme säästyneet hallintovarat kaupunkilaisten palveluiden ja elämisen puitteiden parantamiseen!

VASTUUTA, ONKO SITÄ?

Kaikille toimijoille asetetaan tavoitteet, yleensä ne asettaa toimija itse. Noihin tavoitteisiin toimija ja sen väki sitoutuvat. Asetettuihin tavoitteisiin pääsemistä eli onnistumista valvoo yleensä toimijan hallitus, joka tekee omat johtopäätökset toimijan tuloksen suhteen. Yrityselämässä onnistumisia seuraa hyvän henkilön lisät ja osinkojen jako. Menestykseen kaikki ovat tyytyväisiä ja organisaation pysymistä vahvistetaan palkkioin ja muin sitouttamispyrkimyksin. Mikäli toimijan lopputulos todetaan negatiiviseksi, kenkä alkaa heilua huipulla ja kurssin oikaisu menestykseen varmistetaan sähäkin toimenpitein. Kaikki hyväksyvät kyseiset toimenpiteet, koska toinen vaihtoehto on yhteisön häviäminen kokonaisuudessaan.



Edellä mainittu kuvio ei sovi kaikkiin yhteisöihin, sillä jotkut niistä voivat paikata epäonnistumisiaan selittelyyn perustuvilla itsepäättämillään tulonlisäyksillä. Po. tapauksissa ikuisilta tuntuvia epäonnistumisia seuraa rahoittaja- eli asukaspako. Jos epäonnistumisten loputonta ketjua ei pyritä katkaisemaan, väkipako kasvaa entisestään ja loppujen lopuksi koko kulmankunnan pitovoimaksi muodostuu paradoksaalisesti sen vetovoiman puute eli poishaluavat eivät saa asuntojaan kaupaksi. Kovin usein moisen epäonnistumisen taustalta löytyy median taustalla häärivä valmistelijoiden/päättäjien poppoo, joka halua pysyä vallassa hintaan mihin tahansa, lupauksilla millä tahansa ja seurauksilla millä tahansa.





Rahoittajapako sekä huono talouden tulevaisuus kumahtelevat hälytyskelloina yhteisön valitsemasta väärästä suunnasta. Samoin vahinkojen aiheuttamisen hyväksyminen, kuuluvat signaaleihin, jotka tulisi huomioida. Jos kuitenkin todetaan, että ei meitä kiinnosta lähes sadantuhannen euron säästölupausta seuranneen parinsadan tuhannen euron kulun aiheuttaja, ollaan kerrassaan onnettomassa jamassa. Demokratiassa kansa korjaa vaaleissa päättäjien tekemät virheet uusilla päättäjillä, ketkä muuttavat päätösten suuntaa. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että löytyy media, joka tuo rehellisesti päätökset ja niiden tekijät julki. Jos tällaista tietoa tarjoavaa mediaa ei löydy, jää kansa katteettomien lupausten varaan ja hurjat junauholupauksetkin kuihtuvat miljoonakuluista huolimatta myllyjä kohti vievään rinteeseen sutimaan jääneeseen funikulaariin.

Hiukan pohdittavaa tuolla: 

kulissien-takaa

POSITIIVISUUS ON AINA POP

Kaupunkimme sai edellisiltä päättäjiltä perinnöksi suuren ja mahtavan Wintterin ja lähes rautalangasta väännetyn mallin, jolla se pysyy mahdollisuutena - positiivisen kehityksen takeeksi tehtiin yksimielisesti jopas kuinka kasvustrategia ja ponsi. Tilastot ja uuden valtuuston päätökset puolestaan vahvistavat strategian ja ponnen muuttuneen sanahelinäksi ja kappas kuinka perinnön tarjoamat mahdollisuudet muuttuivat äärettömän tuskaiseksi taakaksi, joka jo nyt, ei vain nakerra, vaan peräti ahmii aimo suupaloin kaupunkimme tulevaisuutta eli varallisuutta.

Itse sain aitiopaikalta katsella kuinka miljoonat valuivat Alicenkadun viritykseen, lankkurantaan, pyöräkatoksiin, Suomen kalleimpaan tekonurmeen ja vastaaviin. Yritin esittää jotain kaupunkia kasvattavaa ja pyytää vaihtoehtoja mainituille miljoona virityksille. Eipä tullut riittävää kannatusta, kaikki oli sovittu isommissa piireissä "puheenjohtajistossa" ja vastaavissa. Ja jopas kuinka, kaikki näyttää mennen jokseenkin totaalisesti ahterilleen, otettiinpa vertailukohdaksi kaupungin väkiluvun kehitys tahikka talouden näkymät. Jossain his/her/torian käänteessä kyseisen munauksen valmistelijat ja siunaajat olisi viety saunan taakse tai ripustettu teilipyörään tervehtimään kaupunkiin tulijoita ja kertomaan kuinka täällä vilunikihenkilöiden/naisten/miesten käy - oikeus toimii ja rehelliset pärjäävät, muita eivät rennosti heitetyt valheet ja ongelman maksattaminen muilla pelasta.

Surkeasta tilanteesta huolimatta, ei tulevaisuuden tarvitse muodostua surkeaksi. Asiahan menee niin, että eilen käyttämättä jätetyt mahdollisuudet voidaan hyödyntää huomenna tai ylihuomenna. Eihän tämä väittämä kaikkeen sovi, esim. autotehtaan buumi meni ja kun siitä ei hyödytty tuolloin ei siitä voi hyötyä nytkään. Siltä suunnalta täytyy siis odottaa kokonaan uutta buumia, joka on kuulemma vielä kaukana Kiinassa asti, mutta tulossa kuitenkin. Sen sijaan ryteikköiset ja väärin käytetyt rannat ja muut ovat yhä mahdollisuuksia niin viihtymisen kuin asumisen vaihtoehtoja pohdittaessa. Tulevaisuutemme kehityksen suunnan ratkaisee positiivisuus, eihän kukaan muuta kaupunkiin, joka säästää itseään pienemmäksi ja pienemmäksi ennen katoamistaan ajan hautaan. Vain positiiviset ja realistiset sellaiset ideat auttavat meitä kiertämään jäävuoret kuten matalikot ja jokaisen sopii pohtia näinkö nykyisiltä valmistelijoilta/päättäjiltä löytyy kykyä viedä kaupunkimme hallittujen myötätuulien ja valoisan tulevaisuuden väylälle - tutkikaa tekoja ja unohtakaa vaalipuheet!

HUOMISEN RAHAT KÄYTETTIIN EILEN ?

Kaupunginhallituksen tehtävä on vastata kaupungin taloudesta ja tehdä valtuustolle esityksiä laadukkaiden palvelujen edelleen kehittymisestä. Kun kaikki menee putkeen, on talous kunnossa ja kaupunkilaiset nauttivat paranevista palveluista. Lopputuloksena on turvallinen, viihtyisä, taksoilta ja veroilta edullinen asuinpaikka, joka vetää puoleensa uusia asukkaita kuin raato nahkiaisia. Onnistuminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja ensisijaisesti osaamista, muuten hallitus muuttuu epäonnistuneiden selittelijöiden klubiksi. Päättäjien onnistumista tukee muutama avustava seikka. Ensinnäkin tarvitsemme ammattitaitoisen, rakentavasti kriittisen median, joka kähmimisen tukemisen sijaan keskittyy rooliinsa tiedottaa avoimen tasapuolisesti asioista antamalla kenellekkään minkään kaltaista suosikkiasemaa tahikka pärstäkertoimeen perustuvaa julkisuutta. Onneksi kehittyvän somekeskustelun myötä mainitun median rooli kuihtuu kuihtumistaan ja häviää lopulta olemattomiin. Samoin käy niiden päättäjien, ketkä ovat se oljen korsi, johon tarttumalla media pyrkii hankkimaan itselleen epätoivoisesti lisäaikaa - he saavat ajan saatossa tuta äänestäjien tuomion!

Jos kaupunki on kuin perhe, joka hankki niin kalliin auton, ettei siihen ole varaa ostaa polttoainetta, löytyy vika ostopäätöksen tekijästä eli hallituksesta - se ei joko osannut käyttää hienon auton ominaisuuksia tai törsäsi typeryyttään polttoaine varat kaikkeen muuhun kivaan eli aiheutti po. ongelman. Edellä mainitusta toiminnasta johtuu väkisinkin seuraus, että investointivarat ja käyttömenoihin suunnatut varat on käytetty aikaa sitten. Tilanteen korjaamiseksi jää muutama vaihtoehto, joita tarjoaa useampi ajatushautomon kehto. Ensinnäkin kunta voi aina nostaa veroja, toiseksi se voi suunnata varoja esim. tienpidosta ja kunnallistekniikan hoidosta velkojen maksuun tai pistää työväkeään pihalle. Kaikki mainitut vaihtoehdot vaikuttavat kehnoilta ja osa saattaa realisoituessaan näyttää idioottimaiselta esim. tehdään hieno moderni koulu ja säästetään opetuksessa, tehdään mahtava uimahalli ja kulujen vuoksi sen aukioloa rajoitetaan jmv.

Josko kerrankin katsoisimme, tikulla silmään -tokaisun sijaan, mitä on päätetty, tehty ja kuinka on onnistuttu sekä vertaisimme taaperrustamme muiden verrokkikuntien vastaaviin ansioihin. Jos todettu, että mennään jäävuorta kohti eikä käytännössä ole muutettu kurssia, lienee mainitun tutkailun vaatiminen kohtuullista sen sijaan, että edelleen hirttäydytään koko kaupungin kanssa murheita siittävän virkajohtajiston talutettavaksi. Tätä voi perustella faktalla: Jos olisimme taseselitysten sijaan vaatineet tekoja, joilla pyritään estämään törmäys odottaviin talousongelmiin eli jäävuoreen, olisi tilanteemme nykyistä merkittävästi parempi. Uusia otteita vaatii jo uskottavuus kaupunkilaisia kohtaan - ovatko päättäjämme käytännön toimissa johtoryhmän vai heille mandaatin antaneiden kaupunkilaisten luottamushenkilöitä?

ASUKASLUKU KERTOO ONNISTUMISESTA - 20 300?

 

Kaksi lahjomatonta mittaria kertoo sen kuinka valmistelijat ja päättäjät menestyivät haasteissaan. Asukasluvun positiivinen kehitys plus vahva ja turvallinen taloudellinen tulevaisuus viestivät lahjomattomasti todellisesta onnistumisesta. Jos talous sakkaa ja väkipako painaa kulmakuntaa, kaikkea syntyneen plus edessä odottavan tilanteen puolustelua voidaan pitää halpana selittelynä ja äärettömän karkean/kalliin epäonnistumisen tökerönä peittelynä sekä omaan itsekriittisyyteen kohdistuvana sokeutena. Tragikoomiseksi ja päättäjien sekä valmistelijoiden kohdalla kuvion tekee se, jos he vielä muutama vuosi sitten uhosivat, jotta vuonna 2030 meitä heiluu täällä peräti 20 300. Todellisuudessahan tuo osoittautui puhtaaksi julkisuushakuisuudeksi ja valmistelijoiden/päättäjien itsennunnaostoon sekä julkisuuskuvan kirkastamiseen tähtääväksi numerohelinäksi.

Kehityskaaren alamäki vaikutti ja vaikuttaa äärettömän selvältä, jopa itsestään selvältä, koska valmistelijat ja päättäjät eivät ainoastaan karttaneet kaikkia kehitys/kasvuyrityksiä vaan myös torpedoivat ulkopuolelta tulleet kehitysideat, jotta nykyinen apaattinen valmistelun ja päätännän alamäen kombinaatti saisi jatkua. Valoakin tarkka huomioitsija havaitsi eräissä menneissä valtuustonkokouksissa, Mikko Saari jätti aloitteen opetuksesta ja nuorisovaltuuston Emil Haijanen toi vahvasti esiin näkemyksiään esiin tekonurmesta päätettäessä. Jos tulevaisuudessa pääsemme, Saaren ja Haijasen kaltaisten päättäjien seurauksena, muuttamaan harmaa taantumuksellista, kaupunkilaisille kallista ja heitä poishätistävää, valmistelua sokeasti siunaava päätännän huippu avoimesti keskustelevaan valtuustoon, on kaupungillamme yhä toivoa löytää menestyksen ja kehityksen polku.

Uudet tuulet eivät tuo raikastavaa puhuria tunkkaiseen ilmapiirin, jos ne eivät kuulu eivätkä näy. Kuinka monet kerrat on vaalipuheissa markkinoitu uusien nuorien ehdokkaiden tuovan uusia tuulia ja olemmekin saaneet joko tyventä hiljaisuutta tai brežneviläisen taantumuksen siunaavaa kaupunkilaisille kammottavan kallista ja heitä karkottavaa paatosta. Mainitusta huolimatta, emme saa vaipua ahdistukseen ja viedä kaupunkiamme manan majoille. Vain vastuullisella pitkäntähtäimen kehittämisellä saamme kaupunkimme takaisin sille kasvu-uralle, josta lähdimme luisumaan kohti epäonnistumisen synkkiä syvänteitä. Kuuntele siis tarkkaan heitä, ketkä nostavat ongelmia ratkaisuineen esille, vain heiltä löytyvät realistiset viitoitukset tielle, joka takaa nykyisille ja uusille asukkaille paremman huomisen Uudenkaupungin.

SAMI VIRTASELLE KIITOKSET ja TERVETULOA ÄKKIÄ TAKAISIN!

Useimmat luottamushenkilöt luottavat vain itseensä ja valmistelijoihin, kaupunkilaisten suuntaan luottamus jää sivuseikaksi. Sami Virtanen uskoi ja varmasti uskoo vieläkin Uudenkaupungin tulevaisuuteen, tämä näkyi hänen esityksissä ja kannatuksissa. Jos tutkailemme menneisyyttä, niin havaitsemme, että Sami Virtanen ajoi, kivan koukoustamisen, sijasta vastuullista politiikkaa eli hänen jäätyään pois hallituksesta rahaa suollettiin kaikkeen kivaan ja lystiin entistä selvemmällä enemmistöllä kuin 8-3 ja kehittämisestä tuli päättäjien keskuudessa miltei kirosana. Toinen miinusmerkittävä poisjääjä hallituksessa oli Rauno Aaltosen kiitokset myös hänelle yrityksestä ja yhteistyöstä. Taseuskovaisten selkeällä enemmistöllä ja apaattisen osaamattomuuden toistuvalla siunaamisella tämä kaupunki kutistui ja lievästi sanottuna ajautuu taloudellisen synkkään mustaan liriin.

Harva luottamushenkilömme saa suuta auki ja vielä harvempi haluaa kehua luottamushenkilökollegaa, kuka tulee toisesta puolueesta. Sami ylittää tämän kynnyksen ja voin olla hänen kanssaan samaa mieltä: ilman Seppo Nikulan huomioista johtuvaa panosta useat hallituksen kokoukset olisivat lauenneet laittomuuden miinaan eli ne olisi täytynyt uusia muotovirheiden vuoksi, hienosti Virtanen nostaa esille myös Jaana Reijonsaari-Korsmannin, ken nuorempien ja heikompien puolustajana on korottanut ääntään - ikävä, että Jaana ei ole hallituksen jäsen, mutta ehkäpä tulevaisuudessa hänen mukanaan alkavat demareissa puhaltamaan uudet raikkaat tuulet. Murheellinen totuushan on se, että tämän valtuustokauden jälkeen takamatkamme muihin kaupunkeihin kasvoi merkittävästi, joten yhteistyötä ja luovuutta ongelmien selättämiseen tarvitaan rutkasti.

Meidän tulisi vaatia jo oman uskottavuuden nimissä valmistelultamme enemmän. Kun valmistelijat ja päättäjät luovat kuvion, jonka mukaan meitä on vuonna 2030 20 300 ja väki silti vähenee, niin ei voitane puhua ipponista saati kokan arvoisesta suorituksesta. Sami Virtasen kritiikki valmistelua kohtaan ei siis ole jälkiviisautta vaan todistetusti kokemukseen perustuvaa viisautta - vaihtoehtoja muualta, vai kui? Itselleni tulee äkkipäätä mieleen yksi kokous, jossa ilmeni valtuutetun perehtyneen muuhunkin kuin viranhaltijoidemme tarjoamaan valmistelutekstiin: tekonurmicasen yhteydessä Jani Vaitiniemi toi esiin Nokialla tehtyjä ratkaisuja eli oli perehtynyt mm. sen kulmakunnan liikunta ratkaisuihin. Jos Sami Virtanen ei pyörrä, hyvin perusteltua, päätöstään, niin olisiko Vaitiniemestä sopiva manttelinperijä Samille? Molemmat antavat vapaa-ajastaan, politiikan lisäksi aimo osan nuorisotyölle ja sellaisia, lähimmäisen parhaaseen pyrkiviä, tekijähenkilöitähän me kaivataan. Oli, miten oli, Samin ratkaisu muuttaa melkoisesti persujen kuvioita plus kaavailuja!

HALLITUS MITÄTÖI TARKASTUSLAUTAKUNNAN HUOMIOT 7-4

Kaupunginhallitus äänesteli eilen tarkastuslautakunnan huomioista ja etenkin kaupunginjohtajan vastauksista niihin. Seppo Nikula esitti asian palauttamista ja saapumista hallitukseen laadukkaampien ja täsmällisempien vastauksien kera. Seppoa tukivat äänestyksessä ainoastaan Birgitta Runola, Esa Aaltonen ja allekirjoittanut, joten kaupunginjohtajan jokseenkin puutteellinen, valmistelin vartissa -vastaus, jäi hallituksen hyväksytyksi päätökseksi. Näin meillä enemmistö päättää ja ihmettelee hallituksen noloa asemaa perille menemättömien viestien jakajana.

TAAS OPPIRAHAA - NYT 25 MILJOONAA €UROA

Jossain vaiheessa sopisi tarkastella sen organisaation toimivuutta, jonka tarkoitusperiin kuuluu tuottaa kaupunkilaisille elämisenpuitteitta sekä palveluita plus vapaa-aikaa unohtamatta. Nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta rävähti esitys 25 miljoonan euron korjauskustannuksista Mörneen. Nykytilanteeseen johtaa päätösten ketju, jossa keskeisessä roolissa huseeraavat luottamushenkilöt. Olisiko päättäjien pitänyt vaatia päivitystä ja siihen nojaavaa, pitävää tietoa, kaupunkiorganisaation po. sektorista vastaavalta taholta, jotta 25 miljoonan euron yllätykseltä olisi säästytty? Vai onko sillä mitään väliä, miten kaupunkilaisten omaisuus ajautui miljoonien korjausta vaativaan rappiotilaan, kun se on korjattava kuitenkin? Saas nähdä kuinka Mörnen syntyneeseen tilanteeseen suhtaudutaan - todetaanko vaan, että virkakuntanne teki parhaansa, joten täytyy maksaa!

Muutaman kuukauden sisällä kaupunkilaisia hellitään Suomen kalleimmalla tekonurmella ja tiedosta 25 miljoonan euron korjaustarpeesta hallintokeskukseen. Väkisinkin tunkee mieleen ajatus voisiko kaupunkiorganisaatio helliä kaupunkilaisia paremmin tai ainakin edullisemmin? Siunaavatko päättäjämme ikuista oppirahojen maksua valmistelijoille, ketkä hakevat koko ajan töitä muualta eli eivät viihdy ohjastamassaan työyhteisössä tai tuntevat onnistuvansa muualla paremmin? Mielen syövereistä kumpuaa sellainenkin pohdinta, josko joku toinen tai toiset olisivat pitäneet kaupunkilaisten omaisuudesta parempaa huolta kuin nykyiset etätyöntekijät? Tätä ei tietenkään sovi esittää instanssissa, joka on ensisijaisessa luottamussuhteessa muihin saman elimen jäseniin ja mm. valmistelijoita kohtaan. Kunhan ainoastaan tässä itsekseni aprikoin, Uudenkaupungin tulevaisuutta kaupunkina, jonka asukasluvun määrästä kymmenen prosenttia työskentelee kaupunkiorganisaation palveluksessa - osa heistä ei tietenkään asu täällä vaan vero kikkailee asumalla turvallisen ja tulevaisuudessa alhaisen verotuksen kunnassa.

KUKAHAN SE ON KAIKEN DISSAUKSEN TODELLINEN ÄITI

 

Vallitseva keskustelukulttuurimme jarruttaa positiivisen kaupunkikuvan syntyä vahvasti ja tekee ongelmien korjauksen kerrassaan mahdottomaksi. Mitään ongelmaa, puutetta tai vastaavaa ei voi nostaa keskusteluun ja korjattavaksi ilman, että ongelman esiin nostaja tai ongelma mitätöitäisiin. Tilastot osoittavat tämän toteutuneena asukaskatona, kuten esim. lukiomme sijoituksen romahtamisen rankingissa. Jos tyyliämme verrataan vaikkapa auton ylläpitoon, näin se kävisi meillä: Sinulla on takarenkaassa vähän ilmaa kanttaisiko se täyttää, esittää ystävää auttava lähimmäinen huomionsa autoilijalle huoltoaseman pihalla. -Saatana, väitätkö, että en osaa pitää huolta autostani. Minä en sinun käskystä mitään ilmaa lisää, se on hyvä noin. Painu helvettiin siitä ja hoida omat renkaasi, toteaa auton omistaja ja lähtee matkalle rengasta täyttämättä ja jää tielle renkaat lojahdettua.

Tällä tyylillä, meidän kaupunkimme alamäki jatkuu vapaassa pudotuksessa kuntien ja kaupunkien pohjakastiin. Viestin tuojan tai hänen huomionsa vähättelyn sijaan, pitäisi yrittää korjata näin esiin nousseet ongelmat ja uutisoida positiivisesti parannustoimenpiteet. Mutta eiväthän nämä tunarit hoksaa, että toistuvasti haukkumalla kaikki ongelman huomioijat ja jopa niille korjausratkaisuja tarjoavat he antavat kaupunkimme politiikasta toraisen kuvan, jonka kruunaa se, että mitään asiaa ei saada täällä kuntoon. Pitäisi tyhmemmänkin hoksata, että sellaisesta asiasta kukaan ei voi enää urputtaa, joka on pistetty kuntoon, olipa sitten kyse asukaskadosta tai opetuksen laadusta yms.. Nämä säälittävät ruikuttaja rääpäleet ovat luoneet kaupunkimme surullisen negatiivisen maineen ja pitävät sen jatkuvilla möläytyksillään ikävän ikilikaisena. Kun samat tyypit samaan aikaan hyväksyvät hyvä veli/sisko -kuvion kaikkein kuvottavimmat käänteet ja totuudeksi verhotut valheet, ei voi muuta kuin ihmetellä kyseisten mollaajien inhimillisyyttä ja moraalia.

Kuntalaki vaatii aivan selkeästi luottamushenkilöitä toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Kuntalaisen tulee voida luottaa valitsemiinsa päättäjiin ja heidän moraaliinsa. Onko meillä asia näin vai onko tilanteemme se, että meillä paremminkin valmistelija voi luottaa siihen, että hänen älyttöminkin valmistelu menee aina läpi, kuten myös siihen, että karkeat munaukset maksatetaan vähin äänin kaupunkilaisilla. Ainoastaan luovuudella ja yhteistyöllä me selätämme tämän kaupungin ongelmat; sitä ei tehdä tuomitsemalla munausten huomioitsijoita, parannusesitysten esittäjiä tai parannusesityksiä, vaan etsimällä luovia ratkaisuja julkisuuteen nousseisiin ongelmiin. Ei siis pidä uskoa mihinkään tasetalouden jne. kannattajiin, jotka vain ostavat itselleen lisää aikaa keikkua kuntalaisten kustannuksella hyvillä paikoilla. Takarivin Taavit pysykööt takarivissä, pitäkööt mölyt mahassa ja lopettakoot tarkkaavaisten luottamushenkilöiden dissaamisen - jos ei ole luovuutta, kannattaa vaieta ja jättää ontuvat kritiikit/selitykset sikseen. Kaupungin asukasluvun kammottavat kehitys todistaa, että viimeinkin tarvitaan luovuutta ja yhteistyötä eikä sitä synny kaikkien dissaajien äitien mölinästä!

10 VUODEN ODOTUS PÄÄTTYI: TEKONURMI KÄYTTÖÖN

Reilun kymmenen vuoden odotus palkittiin ja Uusikaupunki sai oman tekonurmensa ja kalliin sellaisen, muistaakseni hinnaltaan 780 000 € - oikaiskaa, mikäli olen väärässä. Koomisinta kuviossa ja kentän syntymisessä lienee se, että sen taustalta löytyy kokoomuksen jättämä valtuustoaloite, sama puolue polki innolla jarrua pohjaan reilut kymmenen vuotta, jotta moista urheilupaikkaa meille ei rakenneta. Minkälainen vetovoimatekijä po. kenttä olisikaan ollut, jos se olisi tehty ajallaan. Tuolloin Uudessakaupungissa elettiin jalkapallobuumia, kaikki kentät käytössä aina Hipposta myöten, kaupungissa kaksi seuraa, aktiivinen nuorisotyö sekä paikkakunnan kokoon nähden Suomen merkittävin harrasteliiga. Tuolloin tekonurmia löytyi Suomesta muutaman kymmentä, nyt niitä on lähes ellei jo yli tuhat. Joskus täällä oli merkittävä jalkapalloinnostus, joka kuihtui puitteiden jäädessä jälkeen naapurikuntien vastaavista.

Jos haluaisimme tekonurmesta vetovoimatekijän, niitä tulisi rakentaa useita. Vain siten saisimme tänne suuria jalkapalloturnauksia. Kun käyt katsomassa jalkapalloa Maskussa (asukasluku reilu 9 600), tekonurmi on jalkapallohallin takana, huomaat luonnon nurmikentän, siinä pelataan ykkösjoukkueen pelit. Lisäksi jossain epäillään tulevaa tekonurmikieltoa, niiden aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi. Meidänkin olisi siis kohtuullista varautua luonnonnurmikentän rakentamiseen. Nykyinen tekonurmi aiheuttaa sijainnillaan lisä investointeja. Vanhat suihku/huoltotilat taitavat olla 1960-luvulta ja aikansa eläneet, joten ne täytyy korvata ja tämä niellee satojatuhansia euroja yhteisestä kassastamme. Samalla Wintterin vastaavat tilat jäävät käyttämättä, vaikka käsittääkseni juuri niiden takia haluttiin keskittää urheiluharrastukset Wintterin nurkille. Oli, miten oli, niin viimeinkin meillä on tekonurmi, joten pyritään hyödyntämään ja kehittämään sitä vilpittömin mielin, mutta kukkaroa säästäen.


Tekonurmen myötä saimme merkittävästi lisää kunnossa pidettävää omaisuutta kaupunkiorganisaation alle. Po. taho on varsin onnettomasti suoriutunut tehtävästään huolehtia kaupunkilaisten omaisuudesta, lähes joka suunnasta paukkuu miljoonien jopa kymmenienmiljoonien eurojen korjausvelkakorjauskohteita ja osasta, kuten Kalannin koulusta, ei edes kerrota kaikkea luottamushenkilöille. Tätä taustaa vasten ajateltuna Wintteri lienee ainoa kaupungin käyttämä kiinteistö, jonka ylläpito on taatusti sellaisissa käsissä ettei ylimääräistä miljoonien laskutusta kaupungille ole pelättävissä ja eikö Wintterin kiinteistön ylläpitokin hoidu varsin kohtuullisin kustannuksin? Kokoomuksen aloitteesta alkoi tämä turina, joten loppuun voimme pohtia muuttuuko puolueen linja urheiluvastaiseksi, kun sinne marssii, rintarottingilla rähinäremmiä venyttäen, sen ajan kokoomuslaisia, jotka kannattivat ohjemaa, joka jätti esim. uimahallin kunnostukset tekemättä ja liikuntapaikat päivittämättä. Onko kyseessä kyky vai kyykky puolue, sitä sopii jokaisen pohtia? Loppuun suuret kiitokset Itäpoijun kauppiaalle sadoista makkaroista ja jalkapalloista, jotka juhlistivat avajaistilaisuutta onnistuneesti!

VALLANHIMO JA SITÄ HAMUAVAT ITSEKKÄÄT KELTAISET IDIOOTIT

Tuossa jouluaatonaaton julkaisussa mikään ei pitänyt paikkaansa, jopa otsikko valehteli - tutkintapyynnöistä vain toisen syyttäjä hyväksyi käsittelyyn eikä sekään johtanut oikeussaliin. Mitään kirjoitettua valhetta ei koskaan oikaistu, vaan parjaus jatkui julkaisun milipidepalstoilla ja jopa pääkirjoituksissa. Maininnan arvoista lienee sekin, että lehdelle antamaani kommenttia ei koskaan julkaistu, vaikka sitä anteassani paikalla  oli kuulemassa Turun Sanomien toimittaja.

Politiikassa kaikki haluavat valtaa, joukossa piisaa heitä, keille valta ja sen kautta näkyminen on tärkeämpää kuin vallan käyttö yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Tämä käy nyt julkisuushakuisuuden kautta hyvin ilmi, kun media jakaa, vaalimenestystä luvaten, palstatilaa istuville poliitikoille. Osasta poliitikkoja tämä on väärin, kun taas toinen porukka tarttuu siihen vallanhimon kiiluessa silmissä. Katsokaapa nyt kuinka pieni päättäjien piiri julkaisee mediassamme tiheästi toistuen omia juttujaan. Miestäni hyvät välit johonkin päätoimittajaan tai kirjoitustaito eivät saa ratkaista vaalimenestystä. Median tulee toimittajien avulla nostaa jokaisen ehdokkaan ajatukset ja näkemykset kaiken kansan puntaroitavaksi ja vaalien ratkaisijoiksi. Ajatelkaapa kuinka tasapuolisesti ehdokkaiden saama julkisuus toteutuu, kun toiset tarjokkaat ovat saaneet tekstinsä julki kymmenet kerrat ja eräät ehdokkaat esiintyvät po. julkaisussa pelkkänä maksettuun vaalinumerona. Suoraan sanoen on itsekkään idioottimaista esiintyä pienessä ja noin läpinäkyvässä piirissä kuin nyt jotkin luottamustapaukset esiintyvät, mutta vallanhimo on se, mikä kyseisiä persoonia ajaa moisen palstatilan käyttöön.

Näitä kirjoituksia arvioitaessa, niissä paistaa esiin pyrkimys näyttää lukijalle inhimilliseltä plus yhteistyökykyiseltä sekä sivistyneeltä sivistyneiden siteeraajalta. Kun hieman paneudut tekstin sisältöön und tyyliin, niin havaitset tekstin suoltajan olevan muita, omilla ehdoilla, ylhäältäpäin hallitseva ja valistava opettaja, kenelle äänestäjät ovat lähinnä kirjoittajan ympärillä pyöriviä idiootteja, joita on pakko liehitellä. Valtaapitävillä on omasta mielestään oikeus opastaa kansaa teksteissä sekä kanavoida kirjaimin omaa erinomaisuuttaan, tietenkin samalla tuomiten vastapuolen tyyppi/tyypit kateelliseksi ja kelvottomaksi viholliseksi, jonka ainoa motiivi vallassa roikkumiseen piilee ikiaikaisessa kostossa kirjoittajan ajatussuuntaa ja poliittista sektorin jäseniä kohtaan. Kun tuollaista lukee rivien välistä voi helposti päätellä kyseisten vallankäyttäjien todellisen yhteistyökyvyn ja motiivin vallassa pysymiselle. Kaupunkilaisen parhaaseen tähtäävä konkretia tuntuisi parhaalta tekstiltä, mutta silläpä ei lukijan silmiä hellitä, vaan mitään sanomattomien korulauseita ja kaupunkilaisen arjen unohtavaa saagaa singotaan median välityksellä. Näiden sijaan ehdokas todellakin voisi valistaa äänestäjiä selkeistä vaihtoehdoista, joita hän kannattaa tulevana valtuustokautena. Näinhän ei tehdä, sillä tämä muistuttaa vain syödyistä vaalilupauksista vai oletko havainnut talouden tai palveluiden parantuneen, johdon tehostetunteen, entä onko meitä pian 20 300 - niin lupaukset muuttuvat äänestäjän korvissa kuten laulukin mannapuurosta ja mansikasta polkuun, joka ei vie mihinkään.

Entäpä tämä kirjoitus, miten sitä tule arvioida? -Tämä kuuluu sarjaan mitään aikaansaamattoman, jonninjoutavan valtuuston, jonninjoutavaan ryhmään kuuluvan jonninjoutavan valtuutetun vartin tekstisylkäisy sunnuntaiaamun ratoksi. Mutta otetaan lopuksi esiin jotain positiivista verratessamme nykyhetkeä ajan haudan nielemien hetkien kirjoitelmiin. Kuten mainitsin, toimittajan tehtävä on nostaa esille tasapuolisesti ja rehellisesti kunkin päättäjän tavoitteita ja aikaansaannoksia. Jos nyt ollaan journalistisessa pusikossa, niin aikoinaan tässä kaupungissa ajauduttiin ja hukuttiin kuusikon keskellä velloneen valheiden suon syvyyksiin. Liitteenä hyvän joulun toivotus median hyvältä haltijalta eli suomalaista journalismia kuvottavimmillaan. Tuohon juttuun voi vain kommentoida, ettei mikään johtanut oikeussaliin eli mikään ei pitänyt paikkaansa eikä kaikki ns. tutkintapyynnötkään pitäneet paikkaansa. Onneksi tänään kaikki on paljon paremmin, mutta ei kuitenkaan riittävän hyvin!

MALLIA TYKS:stä: HALLINTOA ja JOHTAJIA SOPEUTETAAN

     Toistammeko jatkuvasti samoja virheitä ja unohdamme sen, miksi kuntasysteemi yleensä luotiin?

Jotkut yrittivät jo hallintosäännön muokkauksessa keventää raskasta hallintoa ja lisätä suoritustason valtaa johtajia vähentämällä. Tämäpä ei kiinnostanut ketään vaikka korkeimman johtomme alaisuudesta oli kadonnut 60% alaisista. Kun moista ihmettelin, sain vastaukseksi, ettei organisaation alaisten määrä vaikuta johtajiston määrään. Tokaisin tuohon: Varmaan sitten General Motorsia ja nakkikioskia pyöritetään samanlaisella johtajistolla. Keskustelu loppui siihen kera mukinoiden ja niin hallintosäännöllä turvattiin virkakunnan johdon lokoisat olot ja edut jatkossakin. Sen sijaan luottamushenkilöiden määrää rukattiin rajusti alaspäin eli kaikki tapahtui demokratiaa halveksien ja sitä rajusti maan rakoon nuijien.

Nyt olemme ankeassa tilanteessa, väki pakenee kaupungista ja talouden yllä leijuvat pahanteisen synkät pilvet. Joten johtomme esityksistä seuranneiden päätösten vuoksi meidän on sopeutettava organisaatiotamme olemassa olevien resurssien mukaiseksi. Jos emme halua huonontaa kaupungin palvelutasoa, täytyy johtajiston tehtäviä siirtää suoritustasolle. Eiköhän lumenauraajat hoksaa pitkällä kokemuksella, että lunta aurataan silloin, kun sitä on paljon ja heinikot leikataan ruohon ollessa pitkää jne.. Kaupunkimme väkimäärä laskee sellaista vauhtia, että kohta kaupungin työntekijöiden määrä on lähes 10% asukasmäärästä. Kaupunki organisaation tarkoitus on tuottaa laadukkaita palveluita sekä pitää huolta kaupunkilaisten omaisuudesta ja pitää se siedettävässä määrässä. Kun mikään mainituista ei ole kuosissa, lienee kohtuullista ottaa mallia TYKS:stä, jossa Turun Sanomien mukaan karsitaan hallintoa ja johtajistoa! Olemmeko oman, tuhoon vievän, neroutemme vanki?