VASTUUTA, ONKO SITÄ?

Kaikille toimijoille asetetaan tavoitteet, yleensä ne asettaa toimija itse. Noihin tavoitteisiin toimija ja sen väki sitoutuvat. Asetettuihin tavoitteisiin pääsemistä eli onnistumista valvoo yleensä toimijan hallitus, joka tekee omat johtopäätökset toimijan tuloksen suhteen. Yrityselämässä onnistumisia seuraa hyvän henkilön lisät ja osinkojen jako. Menestykseen kaikki ovat tyytyväisiä ja organisaation pysymistä vahvistetaan palkkioin ja muin sitouttamispyrkimyksin. Mikäli toimijan lopputulos todetaan negatiiviseksi, kenkä alkaa heilua huipulla ja kurssin oikaisu menestykseen varmistetaan sähäkin toimenpitein. Kaikki hyväksyvät kyseiset toimenpiteet, koska toinen vaihtoehto on yhteisön häviäminen kokonaisuudessaan.



Edellä mainittu kuvio ei sovi kaikkiin yhteisöihin, sillä jotkut niistä voivat paikata epäonnistumisiaan selittelyyn perustuvilla itsepäättämillään tulonlisäyksillä. Po. tapauksissa ikuisilta tuntuvia epäonnistumisia seuraa rahoittaja- eli asukaspako. Jos epäonnistumisten loputonta ketjua ei pyritä katkaisemaan, väkipako kasvaa entisestään ja loppujen lopuksi koko kulmankunnan pitovoimaksi muodostuu paradoksaalisesti sen vetovoiman puute eli poishaluavat eivät saa asuntojaan kaupaksi. Kovin usein moisen epäonnistumisen taustalta löytyy median taustalla häärivä valmistelijoiden/päättäjien poppoo, joka halua pysyä vallassa hintaan mihin tahansa, lupauksilla millä tahansa ja seurauksilla millä tahansa.





Rahoittajapako sekä huono talouden tulevaisuus kumahtelevat hälytyskelloina yhteisön valitsemasta väärästä suunnasta. Samoin vahinkojen aiheuttamisen hyväksyminen, kuuluvat signaaleihin, jotka tulisi huomioida. Jos kuitenkin todetaan, että ei meitä kiinnosta lähes sadantuhannen euron säästölupausta seuranneen parinsadan tuhannen euron kulun aiheuttaja, ollaan kerrassaan onnettomassa jamassa. Demokratiassa kansa korjaa vaaleissa päättäjien tekemät virheet uusilla päättäjillä, ketkä muuttavat päätösten suuntaa. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että löytyy media, joka tuo rehellisesti päätökset ja niiden tekijät julki. Jos tällaista tietoa tarjoavaa mediaa ei löydy, jää kansa katteettomien lupausten varaan ja hurjat junauholupauksetkin kuihtuvat miljoonakuluista huolimatta myllyjä kohti vievään rinteeseen sutimaan jääneeseen funikulaariin.

Hiukan pohdittavaa tuolla: 

kulissien-takaa