Hyppäisitkö luodin eteen, jos Soinia tai Sipilää ammuttaisiin?

Tutkimusten perustella kerrotaan suomalaisten maanpuolustustahdon hiipuneen. Moinen suuntaus tuntuu ihmeelliseltä ja hälyttävältä, mutta pienen pohdinnan jälkeen ihmetykset katoavat. Ensin pitäisi pohtia sitä, mitä maanpuolustamisella tarkoitetaan ja mitä tarkemmin ottaen on tarkoitus puolustaa. Reilu parikymmentä vuotta sisällissodan jälkeen maa hitsautui yhteen talvisodan kynnyksellä. Koko kansaa uhkasi yhteinen vihollinen, joka uhkasi kansan yhteisiä etuja. Entäpä kuinka ovat asiat tänään?

Vaikka Lahtinen kelkkaa vetäessään noituu sodan älyttömyyttä ja kiroaa kapitalistin, niin hän vetää kelkkaa ja siinä lojuvaa konekivääriä hangessa. Lahtiselle suomalainen kapitalisti, kansa ja kehittyvä demokratia ovat puolustamisen arvoisia vaikka vastassa on hänen kannattamansa aate. Koko homma perustuu siihen, että tuota aatetta tuovat Suomeen väkisin vieraan valtion ihmiset. Lahtinen siis puolustaa suomalaisia, Suomea ja näiden, vapautta, demokraattista päätöksentekoa sekä itsenäisyyttä.

Lahtisen kelkanvedon jälkeen käytiin toinenkin kahakka ja vasta tämän jälkeen Suomen nopea kehitys alkoi. Vaikka maassa duunarit ja pääomapiirit ottivat yhteen kovastikin, jopa poliisia tarvittiin väliin, niin Suomi kehittyi: Ketään ei jätetty kadulle kuolemaan, eläkejärjestelmä alkoi toimia, tasa-arvoisesti kansalaiset saivat terveydenhoitoa ja opetusta; perustettiin jopa valtionyhtiötä hyödyntämään luonnonvarojamme plus tarjoamaan pysyviä työpaikkoja. Suomi kasvoi hyvinvointivaltioksi. Tuolloin maanpuolustustahto nousi huippuunsa vaikka välillä puolustus sai osaksi voimakastakin urputusta.

Vaan kuinka ovat asiat Suomessa 2019? Kansallinen omaisuus on hävitetty, suomalainen kapitalisti muuttui ulkolaisiksi kasvottomiksi ja epäinhimillisiksi keinottelijaketkuiksi, meillä lapset ja opetus muuttuivat säästökohteiksi, vanhukset eivät saa vastinetta maksamilleen eläkevaroille, oikeuslaitos kohtelee silkkihanskoin lastenraiskaajia, kukaan ei puutu siihen, kun ökyt tekevät säälimättä ja vailla inhimillisyyttä businesta heikoimpien hädällä, maahan lappaa kymmeniätuhansia ulkomaalaisia hyvinvointivaltio Ruotsista, amerikkalaiset kalistelevat, kansan enemmistön tahdon vastaisesti, aseita itärajalla jne..

Sopiikin kysyä: Mitä on jäljellä siitä, mitä Tuntemattoman Lahtinen puolusti aateveljien hyökkäykseltä? -Eipä juuri mitään, on tyly vastaus. Käytännössä kysymys maanpuolustushalusta kuuluukin: Oletko valmis antamaan henkesi ja hyppäämään luodin eteen, jos se on ammuttu kohti Soinia, Sipilää, Wahlroosia... . Puolustaisitko hengelläsi heitä, ketkä hävittivät kaiken sen, mitä tämä kansakunta on lähes sadan vuoden aikana rakentanut? -Minä en ainakaan puolustaisi, päin vastoin toteaisin kuten Tuntemattoman Lahtinen: Helvetin keskonen se siinä kukkoilee. Senkin riukusääri. Mies on niin kuin kusiainen ongenkoukussa ja vääntelee naamaansa niin kuin paremmatkin. ... Jos luoti ei satu edestä, niin takaa se ... .

SUOMESSA KOIRALLA VANHUSTA PAREMPI OIKEUSTURVA!

Jo vuosia sitten kohistiin kansainvälisesti omistettujen yritysten tarjoamista vanhuspalveluista. Niin yritysten henkilökunta kuin asiakkaat saivat kovaa kohtelua. Tuolloin olisi täytynyt vaatia po. yrityksiltä laadukkaita palveluita ja työntekijöiden asiallista kohtelua. Mutta on tapahtunut Suomessa? -Kukaan ei puuttunut mainittuihin ongelmiin; päin vastoin härski yksityistäminen tai pikemminkin kansainvälistäminen jatkui. Nyt on käynyt ilmi, että samat ongelmat koskevat kaikkia alan suuria kansainvälisiä toimijoita.

Mainittujen yritysten johtajat vetävät ruhtinaallisia tienestejä, puhutaan vuositasolla miljoonista ja sadoistatuhansista euroista. Kun nämä ruhtinaalliset tulot kerätään tavallisten pulliaisten työstä kertyneistä eläkkeistä, voidaan puhua äärimmäisestä itsekkyydestä, omaneduntavoittelusta ja härskistä lähimmäisen hyväksikäytöstä. Karrikoiden voi todeta: Jos kennelin pitäjä toimisi vastaavalla tavalla, hänelle langetettaisiin valtavat sakot ja asetettaisiin eläintenpitokieltoon.

Valmisteilla oleva soteuudistus pitää sisällään mm. vanhuspalveluiden laadunvalvonnan ja miten: NÄMÄ KIEROT KÄIVÄRÄYRITYKSET RYHTYVÄT HARRASTAMAAN ITSE VALVONTAA! Tämä on täysin käsittämätöntä, sillä po. yrityksissä ei inhimillisyyttä kirpoa, ne ovat härskejä voiton maksimointilaitoksia - IKÄIHMINEN ON VAIN VÄLTTÄMÄTÖN PAHA TIENAAMISEN TIELLÄ! Istuvaa hallitusta moinen ei kiinnosta: Uskovainen Sipilä vierittää vastuun kunnille ja toinen uskovainen ministeri Soini on osoittanut olevansa kiinnostunut vain sikiöiden oikeuksista, elävistä ihmisistä hän vähät välittää.

Itse en kuulu sosialisteihin, en kommunisteihin ja kapitalistia minusta ei saa tekemälläkään, haluan kuulua joukkoon, joka ajaa autolla, jossa ei ole rautajousia. Tämän oikeuden ja laadukkaat elämisen puitteet haluan taata kaikille suomalaisille. Me maksamme veroja, taksoja, sosiaaliturvamaksuja jne. siksi, että jokaisen läheisemme ja oma turvallisuus olisi taattu kohtalon oikuista ja esteistä huolimatta.Käytäntö osoittaa alan suuryritysten olevan armoton riski ikäihmisille. Systeemi tulisi muuttaa, kuten Uudenkaupungin valtuusto yksimielisesti päätti: VANHUSPALVELUT HOIDETAAN OMANA TYÖNÄ PAIKALLISIA YKSITYISIÄ TOIMIJOITA APUNA KÄYTTÄEN!

Tuskin kukaan meistä maksaa yhteiskunnalle siksi, että vammaiset, sairaat, vanhukset ja lapset jätetään heitteille, jotta joku ökyfirma voi maksaa johtajalleen miljoonia ja kanavoida kymmeniämiljoonia euroja verottajan ulottumattomiin. Onneksi kaikki tämä tuli esiin juuri ennen vaaleja, jotta voimme pistää stopin uusliberalistisen talouspolitiikan jatkumolla ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajolle!

YKSITYISTÄMISEN HINTA: IHMISIÄ KUOLEE SÄÄSTÖIHIN!!!

Olemme jo vuositolkulla saaneet lukea yksityisten hoitolaitosten uhreista. Silti yksityistämistä jatketaan ja vieläpä niin, että karmeimmillaan verovaramme kanavoituvat suoraan paratiisisaarten kautta keinottelijoiden kukkaroihin. Useat näistä sijoittajista/keinottelijoista haluaa yhden miljoona euroa lisää jo kymmenien tai satojen miljoonien eurojen arvoiseen omaisuuteensa.

Nämä sijoittajien miljoonat eurot on kerätty ja kerätään tavallisten suomalaisten työn tuloksesta maksamista veroista. Moni vanhus on elämänsä aikana maksanut korkokorolle laskennan mukaan omakotitalon tai kahden hinnan turvatakseen terveytensä ja vanhuutensa. Nyt hän pahimmillaan kuolee ruhtinaallisesti maksamansa, mutta huonolaatuisen hoidon vuoksi. Hoitokodeissa kihot pahoittelevat tyyliin: Hups, tekevälle sattuu!

Kun nämä samaiset, ennalta hoitonsa maksaneita, hoidokkeja nälkäpalkalla auttavat työntekijätkin saavat onnetonta kohtelua, sopii kysyä: MITÄ HYÖTYÄ SUOMALAISELLE ON OLLA SUOMALAINEN. Niin ikäihmiset kuin tavalliset työntekijät, viljelijät mukaan luettuna ovat ökyjen lypsylehmiä ja politiikkojen kusetuksen uhreja. Suomalaisten kohtelu pitäisi nostaa vaaliteemaksi.

On todella naurettavaa, kun meillä eliitti  vääntää peistä arvokkaasta kuolemasta, mutta vähät välittää tavallisen ihmisen elämisenlaadusta. Aikoinaan, bruttokansatuotteen ollessa kolmannes nykyisestä, jokainen sai ongelmiinsa nopeasti yhteiskunnan takaamaa pätevää hoitoa. Herra ja narri jonottivat yhdessä tarvitsemaansa palvelua. Karrikoiden voisi sanoa, että aiemmin pyrittiin hoitamaan ihmiset niin ettei kukaan jäänyt kadulle kuolemaan, mutta tänään suomalainen viedään kadulta hoitolaitokseen säästöillä ja huonolla hoidolla tapettavaksi.

En vastusta yksityistämistä, mutta voitontavoittelu ei saa perusta ihmisten hätään, sairauteen tai suoranaiseen kieroiluun. Hyväksyn suomalaiset pienet yritykset, mutta pörssiyhtiöt ovat lukuisat kerrat osoittaneet härskiytensä ja epäinhimillisyytensä. Jos joku on maksanut työstään yhteiskunnalle ruhtinaalliset summat, täytyy hänen saada yhteiskunnalta takuut asiallisesta hoidosta. Mitä taas tulee sairaisiin, onnettomuuksien uhreihin jne., myös heidät tulee hoitaa jo tasa-arvon nimissä!

Linkki: Viranomainen keskeytti hoivakodin toiminnan

KUKAAN EI VASTUSTA FAKTOILLA PERUSTELTUA ELINKAARIMALLI!

Uudenkaupungin kaupunkiorganisaatio tunnetaan mittavista onnistumisistaan. Meiltä löytyy kykyä pistää miljoonat poikimaan. Jos intät vastaan, niin katso lähihistoriaamme. Meillä miljoonat poikivat miljoonia, jos esimerkiksi ynnätään yhteen vaikkapa etanolitehdashanke, Tontonmäki jne.. Meillä utopistiset lupaukset eivät toteutuneet vaan miljoona hankkeet ovat muuttuneet miljoonien tappioksi. Meidän onnistumisemme sisältävät lähes poikkeuksetta epäetuliitteen onnistuminen sanaan. Tämän kaltainen lähihistoria saa tavallisen kaupunkilaisen skeptiseksi, kun puhutaan tulevaisuudesta ja uusista miljoonahankkeista.

Ainoa asia, mikä voi palauttaa uskon valmisteluun ja päättäjiin löytyy tiedosta. Päättäjien tulee tarjota kaupunkilaisille salamyhkäisyyden sijaan tietoa. Esim. jos koulu on mätä, niin kertokaa mistä se on mätä, miten mätä se on ja mitä koulun korjaus maksaa. Tällöin jokainen pystyy päättelemään koulun kunnon sekä sen korjaamisen järkevyyden. Vastatkaa todellisten ammattilaisten julkisuudessa esittämiin kysymyksiin avoimesti, silloin kaikki ovat tyytyväisiä! Kun järjestätte tiedotustilaisuuksia, pitäkää huoli, että niissä jaetaan tietoa tasapuolisesti jottei niistä tule toraa kylväviä manipulointitilaisuuksia.

Onkin kerrassaan käsittämätöntä, miksei selkeää tietoa jaeta nykyisten rakennusten kunnosta ja kaavailtujen uusien rakennusten tarpeesta sekä mahdollisista huonommista/kalliimmista/toimimattomista vaihtoehdoista. Jos kerran on selkeät faktat, jotka osoittavat elinkaarimallin välttämättömyyden ja taloudellisuuden, esitelkää ne avoimesti - SILLOIN KAIKKI KANNATAMME ELINKAARIMALLIA! Nyt tilannen muistuttaa lähinnä äärimmäisen itsekkään kännisen käyttäytymistä siinä vaiheessa, kun tuli harkitsematta sanottua viimeinen epäuskottava sana. Jos valtuustomme uskoo nykyisiin yksipuolisiin selityksiin äänin 43-0, ISTUU VALTUUSTOSSAMME 43 NOLLAA!

OSAAMATTOMAT TARVITSEVAT KONSULTTEJA JA/TAI TUURIA

Jos putkiasentaja tarvitsee vaativaan sähkötyöhön tekijää, hän kutsuu paikalle sähköasentajan. Sähköasentaja teettää vaativan autoremontin autonasentajalla. Autoasentaja tarvitsee sairauksista ja kivuista irtaantumiseen sairaanhoitajaa plus lääkäriä. Mitä isommasta, hankalammasta asiasta on kyse, sitä todennäköisemmin käännymme asiantuntijoiden puoleen. Näin minimoidaan riskit ja taataan töiden sekä vaativienkin hankkeiden onnistuminen.

Elämme ammattilaisten tietoon ja taitoon perustuvassa yhteiskunnassa, jossa yhteiskunta kouluttaa ammattilaiset ja valvoo heidän osaamistaan. Niinpä viedessäsi auton huoltoon voit olla varma niin työn laadukkaasta toteutumisesta, aikataulusta ja jopa sen hinnasta. Kaiken ammattilaisten tekemäntyön arvostus on yhteiskunnassamme itsestään selvää ja siihen luotetaan. Mutta kuinka suhtautuisit huoltamoon, jossa ei osta kertoa öljynvaihdon hintaa, aikataulua ja työn takuuksi saisit lausahduksen: ME SAATAMME ONNISTUA TÄSSÄ!? Jättäisitkö auton huoltoon ja pitäisikö yrittäjä noin lausuvaa työnvastaanottajaa töissä? Tuskin x 2!

Kaikki edellä esitetty pätee normaalielämään, vaan ei politiikkaan. Meillä asiantuntijoiden kysymyksiin ei singota vastauksia vaan vaietaan. Meillä ei tiedetä muuta kuin, että elinkaarimallilla mennään ja rahaa uppoa 40, 50 tai lähemmäs 100 miljoonaa euroa. Tämä kaikki osoittaa murheellisella tavalla, ettei meillä asiaa käsittelevät ja valmistelijat taida kuulua huippuosaajien kaartiin vaan tuuritulokseen luottajiin. Luonnollisesti tällaisessa tilanteessa kaivataan ulkopuolista osaajaa. Tämän myöntävät myös luottamushenkilöt, kun he itse toteavat omilla päätöksillään kaupungin kiinteistömassan kasvaneen ja rapistuneen lähes kokonaisuudessaan purkukuntoon.

Sopiikin kysyä, olisiko paikallaan valita nykyisten valmistelijoiden ja luottamushenkilöiden sijaan konsultti, joka valitsee konsultin valitsemaan elinkaarikonsulttia? Kyseessä lienee kaupunkimme historian taloudellisesti suurin hanke, joten erityinen tarkkuus valmistelun ja toteuttamisen suhteen palvelee kaupunkilaisten etua. Jos asiaa lähestytään asenteella: ME SAATAMME ONNISTUA TÄSSÄ!  Eikö jo tämä kerro, että asian valmistelijat pitävät epäonnistumista todennäköisenä ja luottavat tuuriin. Ovatko siis asiantuntijat vastauksia vaille jättävät luottamushenkilömme todellisuudessa tuurihenkilöitä?

Kaiken kaikkiaan kaupunkimme kiinteistömassan kasvu, sen rempalleen päästäminen sekä kunnallistekniikan totaalinen laiminlyönti pistävät tavallisen tallaajan pohtimaan aivan jotain muuta kuin vastuun antamista moisen suurhankkeen valmistelulle und toteuttamiselle. Ehkäpä meidän tulisi viimeinkin katsoa riippusänkyjen, demokatujen ja loistavien sontikoiden takana tapahtuviin kenties yli sadanmiljoonan euron valmistelun laatuun sekä siihen, riittävätkö po. tyyppien eväät kaupunkilaistemme varoilla tapahtuvien laiminlyöntien toteuttamiseen tahikka kaupunkilaisten menestyksekkään tulevaisuuden turvaamiseen?

Valtamedia, arkkipiispa jne. vastuuseen lasten kärsimyksistä

Suomalainen vallasväki halusi päättäjien pöytään ja kiitos valtamedian manipuloinnin he pääsivät sinne. Suomalaiset istuvat EU:n ja jopa NATO:n päättävissä elimissä. He todellakin istuvat ja vieläpä inahtamatta. Vai oletteko kuulleet suomalaisten poliittisten vaikuttajien esittävän ryöstökalastuksen lopettamista, jottei miljoonien tästä kärsivien afrikkalaisten tarvitsisi lähteä nälkää pakoon tai oletteko kuulleet suomalaisten poliitikkojen esittävän NATO:n pöydissä ettei kansoja saa pommittaa kivikauteen ja aiheuttaa näin miljoonien pakolaisten liikkeelle lähtöä?

Ette ole moista kuulleet. Meillä moiset ehdotukset kirjataan valtamedian tuella rasismiksi. Poliittinen eliittimme valtamedian tuella hehkuttaa monikulttuurisuutta ymmärtämättä, sitä tuskaa ja kärsimystä, mikä meidän monikulttuurisuuden taustalla piilee. Tänne päästetään lähes 35 000 vierasmaalaista ilman minkäänlaista vastaanottokykyä, sitten ihmetellään syntyneitä ongelmia. Vasta vaalien alla nämä saatanan ketkut edes suostuvat hyväksymään faktat, joita heidän pakolaispolitiikkansa aiheuttaa, mutta nytkin he puhuvat seurauksista eikä syistä.

Jos tavallinen pulliainen satuttaa lasta, hän saa siitä tuomion. Samoin käy tyypille, jonka yllytyksestä lasta satutetaan. Nyt maassamme raiskataan lapsia, mutta miksi? -Määrätyt tyypit hehkuttivat monikulttuurisuutta, yllyttivät jopa lainvastaisesti piilottamaan ulkomaalaisia. Nämä norsunluutorneissaan asuvat entiset arkkipiispat ja poliittiset kihot sekä pakolaisilla rikastuneet ökyt ovat suojassa luomastaan ongelmasta toisin kuin pienet lapset. Jos vaadimme ja tuomitsemme maamme tapoja plus lakeja tuntemattomat vierasmaalaiset eikö meidän tulisi tuomita myös heidät, jotka ovat aiheuttaneet maassamme rehottavan tavallisia ihmisiä karusti koskettavan turvattomuuden. 

Sopiikin kysyä: Kumpi on Suomessa suurempi rikos: Pieni ylinopeus vai yhteiskunnallisen asemansa käyttäminen niin, että sen seurauksena kymmenet tai sadat lapset kärsivät? Eikö olisi vähintäänkin kohtuullista vaatia avoimesti lainrikkomiseen yllyttäneitä kerman kekkuleita vastuuseen aiheuttamistaan ongelmista. Niin ikään voisimme tutkia vaikkapa sen kuinka hyvin määrättyjen järjestöjen lupaukset onnistuneesta kotoutuksesta toteutuivat vai saavatko kerman hyväksymät järjestöt tehdä ihan mitä heitä lystää!

Luonnollisesti tavalliset suomalaiset tarvitsevat suojaa, jottei päättäjiemme luoma katastrofi pilaa sadan vuoden aikana rakennettua hyvinvointiyhteiskuntaa. Ainoa konsti turvallisuuden takaamiseksi löytyy riski-ihmisten eristämisestä ja jottei riski-ihmisiä tulisi lisää, olisi meidän viimeinkin puututtava seurauksien sijaa pakolaisuuden syihin. Koko läntinen maailma voisi luoda pakolaisiin uhratuilla miljardeilla koulutuskeskuksia, lähelle niitä seutuja, joista pakolaiset tulevat. Uskon murto-osan nyt pakolaisiin käytettävistä miljardeista riittävän keskuksiin, joissa pakolaiset opiskelisivat insinööreiksi, lääkäreiksi jne.. Tutussa ilmastossa ja tutussa kulttuurissa pakolaiset voisivat oppia ammatin, josta heille olisi hyötyä siinä  missä heidän kotimailleen niiden olojen rauhoituttua!

1918: JULMUUTTA, KÄRSIMYSTÄ, KATUMUSTA JA KUNNIAA

Pekka Salminen kirjoitti merkittävän kirjan Pyhämaan 1918 tapahtumissa. Ohessa yksi Vakka-Suomen karmeimmista ellei peräti kammottavin ihmiskohtalo sisällissodan ajalta. Tänään niin veriteon uhri kuin yksi tekijä makaavat rinnakkain Pyhämaan hautausmaalla. Tämä lienee karu matka julmuudesta, kärsimyksestä, katumuksesta Herran rauhaan ja rinnakkaisoloon. Jostain syystä kyseinen kirjoitus puuttuu jouluksi ilmestyneestä Uudenkaupungin 1918 sisällissotateoksesta - ilmeisesti kiireen vuoksi.


Toinen varsin vähälle jäänyt täkäläinen 918 tapahtuma on Uudestakaupungista lähteneiden valkoisten joukkojen Ahvenanmaan valloitus. Miltei ammattitaidoton ja huonosti aseistettu joukko valloitti Ahvenanmaan hyvin varustetuilta venäläisiltä ammattisotilailta. Jos kyseessä olisi ollut vakkasuomalaisten sijaan helsinkiläisten maineikas retki, sillä olisi todennäköisesti liputuspäivä ja varmaankin tapahtumista tehty useampi elokuva. Jo tämän vuoksi kannattaa lukea kirja VIHAA, VERTA ja KYYNELEITÄ - sen löydät Uudenkaupungin Infokirjakaupasta.

Pikaisesti ruotsalaiset höynäyttivät vakkasuomalaisten Ahvenanmaan valloittajien johtoa viestintäharhautukselle. Niinpä ruotsalaiset heiluivat kotvan Ahvenanmaan herroina - saksalaisten pelko ja tulo saarelle sai ruotsalaisten puntit tutisemaan ja niin he jättivät Ahvenanmaan. Mutta ohessa Pekka Salmisen tallentamaa historiaa, jonka minulle toimitti Harto Forssa - siitä kiitokset Hartolle!:

"4.

Arpasen

arkebuseeraus

Kapinan toisen keskeisen johtajan Alje  Arpasen viimeisistä

vaiheista ei olejäänyt dokumentoitua tietoa, mutta aikalaistodistajien

ja silminniikijöiden muistitietoa kyllikin varsin runsaasti. Arpasen liikkeet Lahdessa tapahtuneen aseiden laskun jälkeen ovat hieman epäselvät,

mutta joka tapauksessa hänet pidätettiin junasta sotavankileirille

kuljetuksen yhteydessä Raumalta ja toimitettiin Pyhämaan

suojeluskuntalaisten saattamana ja rusikoimana Kuivirauman

Rantalan talon perunakellariin, jossa häntä pidettiin valkoisten vankina

pari viikkoa. Arvoitukseksi jää, miksi Arpanen haettiin takaisin

Pyhämaahan, mutta toiset kaartilaiset joutuivat eri sotavankileireille. Ehkä pelättiin miehen pääseviin liian helpolla.

Kuultuaan Aljen olevan Rantalassa vankina äiti Elina vaati saada tavata poikaansa. Pyyntöön ei suostuttu ja tästä tyrmistyneenä Elina Arpanen

sai hysteerisen kohtauksen Rantalan tuvassa. Mikään ei auttanut

- valkoiset  vain taluttivat parkuvan naisen pihalle. Aikalaistodistajan

- Aljen sisaren Agneksen mukaan - tämän kohtauksen jälkeen kokoontui kenttäoikeus, johon kuului seitsemän suojeluskuntaveljestä

- Yrjö Arvo, Emil Hannula, Frans Hannula, Hannes Kämäri, Aarre Laato, Juho Tammi ja Seemi Toivonen - ja se tuomitsi alustavan tutkimuksen

jälkeen Arpasen kuolemaan ja teloitettavaksi. 

Arpanen ehdotti itse, että teloitus toimeenpantaisiin

kiduttamatta Rantalan pihassa Lyökin tienhaaran tienoilla, mutta tähän

eivät valkoiset suostuneet. Hänen tuskien tiensä viimeinen etappi

oli Kursilan kylän Kalkarin suon laidassa. Täällä Arpanen määrättiin

kaivamaan itselleen puolen metrin syvyinen hauta. Kun se oli

valmis, Juho Tammi hyppäsi hänen jaloilleen niin, että toinen sääriluu

meni poikki. Arpanen sidottiin nyt käsistään, ja muiden pitäessä miehestä

kiinni Tammen isäntä kastroi tämän. Kuohimisen jälkeen suojeluskunnan

päällikön Frans Hannulan komennossa kenttäoikeuden miehet ampuivat

aamunkoittaessa  yhteislaukauksella Alje Arpasen valkoisen armeijan

voitonparaatin päivänä 16.5.1918. Ampumiseen osallistuivat ne, jotka itse

tai joiden omaiset olivat joutuneet punaisen vainon kohteeksi. Albin Impun olisi myös pitänyt olla teloittajien joukossa, mutta hän myöhästyi

ja saapui paikalle kivääreineen vasta kun tilanne oli jo ohi.

Valkoisen armeijan ylipäällikkö Mannerheim oli kieltänyt 11. toukokuuta

omavaltaiset teloitukset, mutta tieto siitä ei ollut kantautunut

Pyhämaahan tai sitten kieltoa ei välitetty noudattaa. Sen verran tästä surmatyöstä on arkistotietoa, että terroritilastoon on saatu maininta

"Arpanen, murhattu ilmantuomiota"

ja kirkkoherra Väinö Suojamaa on lähettänyt joulukuussa 1918

Vapaussodan historiankomitealle tiedon "Arpanen kadonnut,

todennäköisesti ammuttu alustavan tutkimuksen jälkeen".

Arpasen suohauta peitettiin huolella ja naamioitiin niin,

ettei mistään voinut aavistaa paikkaa miehen viimeiseksi leposijaksi.

Arpasen perheeltä yritettiin salata teloitus. Kysyttäessä Aljen

olinpaikasta suojeluskuntalaiset vastasivat, että hänet oli viety

Turun sotavankileirille. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin pitäjässä liikkua huhuja surmatyöstä; joiltakin asiaan vihkiytyneiltä saattoi livahtaa

suusta sana tai pari varomattomasti, ja näin tieto kiiri myös Elina

Arpasen korviin.

Omaisille on aina tärkeää, että he voivat turvata omille vainajilleen

ns. hyvän kuoleman: kunniallisen hautauksen ja haudan.

Se on kuolintavasta riippumaton, perheiden universaali tarve.Niinpä Arpasen nyt nelihenkisen perheen yksinhuoltajaäiti Elina - laivuri-isä

Kristian oli hukkunut New Yorkissa l9l4 - halusi esikoispoikansa siunattuun maahan ja niin hän kolmine tyttärineen etsihaudan paikkaa

metsistä tiiviisti kahden vuoden ajan. Sitä hän ei kuitenkaan löytänyt.

Apua etsintään tuli yllättävältä taholta: katumukseen ja uskoon tulleet

teloittajat Yrjö Arvo ja Frans Hannula osoittivat haudan paikan Salon torpan rakennuksen lähettyviltä Kursilasta. Tämän jälkeen

asiat etenivät ripeästi. Yrjö Arvo teetti Vahtosen isännällä Arvon suulissa

ruumisarkun, joka maalattiin vaalean harmaaksi; Elina Arpasella

ei olisi ollut varaa ostoarkun hankintaan.

Haudan aukiluominen nimismies Axel Waldstedtin johdolla

oli järkyttävä tapaus. "Maasta olet sinä tullut", parahti äiti Elina ja pyörtyi, kun näki poikansa jo pahoin mädäntyneen ruumiin ylösnousemisen kaksi vuotta kuoleman jälkeen 11.5. 1920. Arpasen tyttäret pelästyivät pahan kerran: nyt äitikin kuolee! Äiti kuitenkin virkosi ja niin ruumissaatto läihti kohti Pyhämaan kalmistoa, jonne arkku laskettiin. Vajaan viikon kuluttua toimitettiin viralliset maahanpaniaiset: saattoväen asetuttua haudan ympiirille kirkkoherra Suojamaa siunasi Alje Arpasen haudan lepoon mahdollisimman lyhyen kaavan mukaan 16.5.1920,päivälleen kahden vuoden kuluttua teloituksesta. Hautauspuheessaan hän jätti mainitsematta, että Alje oli kuollut poliittisen väkivallan uhrina. Veljensä muistoa 90 vuotta ylläpitänyt tuolloin 10-vuotias Agnes-sisar lausui kukkia kummulle laskiessaan:

"Sinä olit niin kuin lammas,

joka teuraaksi viedään."

Hautajaiset vietettiin Tuomisen torpassa, jossa saattoväelle tarjottiin kahvit. Raumalta tuli muistotilaisuuteen veneellä laulukuoro, joka esitti hengellisiä lauluja ja virsiä. Elsa Lohikoski Raumalta piti muistopuheen. Tilaisuus pättyi Punaruusut-lauluun: 

Jäivät itkemään äiti ja siskot, mutta tyttöni itkenyt ei,

vapaustaistoon mielensä hehkui,

retki ruusut ne poskilta vei

v

Ja itkemistä riitti: kirkonkylässä Toivosella, Tuomisella ja Arpasella, Kuiviraumassa Takkolla; surusta ei päästy yli kymmeniin vuosiin. Pyhämaassa porvarispiirit olivat sitä mieltä,

että Arpasen haudanhoitaminen, ristin pystyttäminen ja muistokiven

asettaminen oli sodassa hävinneiden uhittelua. Niinpä risti rikottiin useamman kerran ja kivi potkittiin maan rakoon. Vasta uudet sukupolvet,jotka sisällissodan vaiheista Pyhämaassa eivät mitään tiedä, ovat antaneet uuden hautakiven olla rauhassa - niin kuin ovat rauhassa rinnakkain teloitettu ja teloittaja Arpanen ja Hannula.

Viranomaiset eivät tutkineet Arpasen surrnaamista eivätkä suojeluskuntalaiset joutuneet vastuuseen veriteostaan, sillä valkoiset olivat saaneet amnestian eli armahduksen 7.12.1918 kaikista Punaisiin kohdistuneista murhatöistä korkeimman

vallan haltijalta P.E.Svinhufvudilta.

p.s Aineiston käsittely oli minulle varsin hankalaa, joten pahoittelut mahdollisista kämmeistä

Uusikaupunki 1918 - jäikö jotain kertomatta...

Suurella työllä ja nopeasti aukesivat Uudenkaupungin 1918 tapahtumat - vai aukesivatko?

Vihaa, verta ja kyyneleitä avaa Uudenkaupungin 1918 tapahtumia rahoittaja/kustantajan ehdoin ja kustantaja tulee samasta osoitteesta kuin Vannas-säätiö. Arvostelijoiden tulee huomioida sekin, että kirja tehtiin melkoisella kiireellä, joten se selittänee hutaisu mentaliteetin. Toinen seikka, joka arvostelijoiden sopii noteerata, löytyy tekijämäärästä - viisi tekijää ja viisi persoonaa jo mainitulla kiireellä höystettynä eivät takaa parasta mahdollista lopputulosta.

Kirja alkaa uskottavalla faktapohjaisella taustoituksella, jonka vakuudeksi kappaleen lopusta löytyy lähdeluettelo. Tämän kirjan lopusta ette löydä lähdeluetteloa, vaan se löytyy jokaisen kappaleen lopusta. Lähdeluettelot avaavat lukijalle kirjoittajien perehtyneisyyden ko. asiaan. Samalla aktiivinen lukija saa lähteistä lisää tietoa mikäli viitsii niihin paneutua. Luonnollisesti lähteiden valinta paljastaa niiden käyttäjien pyrkimyksen tapapuolisuuteen.

Mystisin kohta kirjasta putkahtaa esiin sivulla 352, jossa hiukan valaistaan Alje Arpasen karu kohtaloa. Jopa Arpasen vaiheiden lähde mainitaan, mutta itse tapahtuma jää kertomatta. Kyseessä on kaksi Vakka-Suomen 1918 traagisimmista ihmiskohtaloista kera musertavan katumuksen.(Hartolta löytyy tiedot Arpasen kohtalosta ja hän voisi julkaista ne omassa blogissaan tai pistää minulle sähköpostina, niin minä julkaisen Pekka Salmisen tallentamat tapahtumat.) Arpasesta vaietaan, mutta sivutolkulla kerrotaan kuinka joku päätoimittaja pakenee punaisia löysät lahkeissa.

Vannaksesta saa kirjassa oudon kuvan. Ensinnäkin hänen kerrotaan kauhistelleen Hennalan oloja, mutta saapuneen tänne, tarkemmin Putsaareen ilkamoimaan kaveriensa kanssa viikonlopuksi. Kirjoittaja tarjoaa väkisinkin lukijalle näkemyksen, jonka mukaan Vannasta ei todellisuudessa isommin hetkauttanut punavankien olot, vaan hän eli omassa piirissään, omalla tyylillään omaa elämäänsä tinkimättä vähääkään heikommin pärjäävien eduksi omasta elämisentasostaan. Kirjan kaksi lähdettä Vannas osuudesta osoittavat karulla tavalla tekstin nojaavan kaikkeen muuhun kuin objektiivisuuteen: Ensimmäinen lähde: Mauno Vannakseen säätiön historiikki vuodelta 2003. Toinen lähde: Mauno Vannaksen kirjoittama kirja Silmä silmästä. Ihmettelen yleensäkin sitä, miksi Vannas piti sotkea mukaan koko kirjaan, hän on puolueettoman tutkimuksen ja oman kirjan arvoinen mies.

Kaiken kaikkeaan kirjaa voi pitää tervetulleena ja siitä täytyy jakaa suuret kiitokset tekijöille.  Moni asia olisi saattanut jäädä lopullisesti unholaan ilman nyt tehtyä työtä. Kirja kertoo ajasta, jolloin Suomi jakautui kahtia, joten historiasta sopisi ottaa oppia tänäänkin. Ehkä sekin vielä julkaistaan, mikä jäi nyt kertomatta? Ehkä tuolloin voisi olla pyrkimättä objektiivisuuteen, vaan kerrotaan 1918 tapahtumat avoimesti valkoisin ja punaisin silmin ja annetaan lukijan tehdä yhteenveto. Vihaa verta ja kyyneleitä alkaa Linnan siteerauksella, joten ehkäpä samalta suunnalta löytyy evästys seuraavankin eepoksen tekijöille: ”Hätäillen tekemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita”.

Kaupunki Ceaușescun jäljillä?

Erik Junnila johdatti kaupungin luottamushenkilöiden opposition, joka joskus oli jopa enemmistön asemessa, ruotuun ja Walan plus Vasaman taakse. Vielä puolisen vuotta sitten valtuuston enemmistö pyrki erottamaan johtavaa virkamiestä sekä huipulla keikkuvan luottamusmiehen. Junnila sai tuta, kun käänsi kelkkansa, johon tutan jakajat nöyrästi ja pikkuhiljaa nousivat. Jos nyt niin koskaan voidaan puhua tyhjien tynnyrien kolinasta ja kolinan äkkinäisestä vaimenemisesta. Kiitos Junnilan Uusikaupunki elää nyt rauhan, yhteistyön ja yksimielisyyden vuotta 2019.

Mitä ilmeisimmin kaupunkimme valmistelee nyt kaikessa yksimielisyydessä Uudenkaupungin historian suurinta taloudellista hanketta. Kuten romanialainen valtiomies Nicolae Ceaușescu ei katsonut tulevaisuutta vaan teki sitä, mekin tulevaan katsomisen sijaan teemme tulevaisuutta. Ceaușescun tavoin mekin valmistelemme jättirakennelmaa: Vakka-Suomen historian suurinta rakennuskombinaattia, joka pitää sisällään miltei kaiken ja kaikenikäisille tarjotun kunnallisen ei sote-palvelun. Nicolaen rakennelmat nousivat ja yllättivät kaiken kustantaneen kansan useampaan otteeseen. Lopulta kansa, joka sai kokea vain maksamisen autuuden, sai tarpeekseen ja Nicolae Ceaușescu sai tuta: hänen elinkaarensa loppui varsin ikävästi ja tylysti. Murheekseen Nicolae Ceaușescu ei oivaltanut, että kansan rahojen käytön juju piilee oikeassa rahoitusmallissa - ELINKAARIMALLISSA!

Meillä kukaan ei tarkalleen tiedä mitä tehdään, minne tehdään ja miten tehdään. Se meillä tiedetään, että kalliiksi kaikki kaavailtu tulee. Maksaako tuleva kuvio 40 milj. euroa, 50 milj. euroa vai huidellaanko peräti lähempänä 100 milj. euroa, sitä ei tiedä kukaan ja vain harva päättäjä tulee koskaan näkemään onnistuiko hanke vai ei - näin elinkaarimalli suojaa heitä ja heidän tulevaisuuden tekemistään. Todellisten ammattilaisten kysymykset peitetään demokatu-, riippusänky- ja sontikkahypetykseen. Kun vastauksia ei ammattilaisten kysymyksiin tule, herää kysymys: EIKÖ NIITÄ OLE?

Jotain varmaa voimme sentään ounastella elinkaarimallirakentamisen seurauksista. Kun rakennuskombinaatti valmistuu 2023, saavat tuolloin kymmenet kaupungintyöntekijät komennuksen kilometritehtaalle. Satsatessamme kymmeniämiljoonia eroja toisaalle, kaupunkimme rempalleen jätetty korjausvelka kasvaa ja alkaa paukahdella. Tästä seuraa tuntuvat kulut ja paineet niin verojen kuin taksojen korottamisille. Kaupunkimme keskusta kuolee lopullisesti ja kiinteistömassamme jatkaa valtavaa kasvuaan. Toivokaamme, jotta salassa valmistellaan jotain suurta ja mahtavaa onnistumista.

Toivon kaikkea hyvää ja onnistumista valtaisan hankkeen tiimoilta ja rohkenen kerrankin tarjota, aiemmin niin puutteellista rakennusosaamistani mammuttikombinaatin valmisteluryhmälle, sillä nyt kiilaan osaamisellani ryhmän tekijöiden joukkoon - asensin uudenvuoden aatonaattona wc-istuimen asuntoomme. Ei se ihan putkeen mennyt, mutta kehtaa siihen vieraita pyytää istumaan. Mikäli apuni ei muuten kelpaa niin yhden vinkin voin antaa: Muistakaa, että maailman kannalta parhaat poistuneet ismit ovat: KOMMUNISMI, FASISMI ja FUNKTIONALISMI! Ja ihan lopuksi: jokainen voi rakentaa yksityisen rahoilla ravintolan, jota ei kannata pitää talvella auki, mutta ei sentään pidä rakentaa kaupunkilaisten rahoilla koulua, jota ei kannata.....