Tontonmäki on legendaarinen osoitus onnettomasta valmistelusta ja järjen vastaisesta, uskoon ja haihatteluun nojaavasta päätöksenteosta! Se on fakta, että Tontonmäki on, pysyy ja MAKSAA KAUPUNKILAISILLE! Viimeisessä valtuustossa, jossa minäkin täytin tyhjää tuolia, kerrottiin Tontonmäellä olevan ostajan. Vanhalla vetoomuksella, ei voida kertoa kuka ostaja on, ettei kauppa raukea, suljettiin tiedonhaluisten valtuutettujen suut. Sen sijaan kerrottiin kauppojen syntyvän elokuussa ja silloin selviävän kuka ostaja on. Nyt on käynyt selville, että ostajaa ei ole!
Ryhmäni on jo kauan sitten aloitteen muodossa esittänyt, rautalangasta vääntäen, kuinka Tontonmäestä tulee päästä eroon. Viime vuonna tehtiin laiha, täysin väärin ajoitettu, amatöörimäinen myyntiyritys. Tontonmäen talot ovat yhä riesanamme. Kysynkin: MITÄ KAUPUNKILAISILLE MAKSAA TALOJEN YLLÄPITO SEURAAVAN TALVEN YLI? Kaupunginhallituksen ensisijaisena tehtävänä on kaupungin taloudesta vastaaminen, joten: MITÄ KAUPUNGINHALLITUS ON TEHNYT TONTONMÄEN TALOJEN MYYMISEKSI? Kyseisistä taloista on aiheutunut ja aiheutumassa miljoonien eurojen kulut kaupunkilaisille! ONKO KAUPUNGINHALLITUS ETSINYT KORVAAJAA KUPUNKILAISILLE AIHEUTETULLE VAHINGOLLE? En ole havainnut kaupunginhallitukselta minkäänlaista aktiviteettia em. kysymysten suhteen. Hellurei ei huolta vailla :tuntuu olevan hallituksemme asenne suurissa asioissa, mutta kuntalaisten jokapäiväisiin ja perinteisiin palveluihin vaikuttavia työntekijöitä pistetään mäkeen. OLEMMEKO SUOMEN AINOA KAUPUNKI, JOSSA KOULULAISET EIVÄT VOI KÄYDÄ OMASSA UIMAHALLISSA?
Eikö miljoonien Tontonmäelle ja sen realisoimiselle kuntalaisen eduksi tehdä mitään. Hallituksemme pitää puuttua voimatoimin kaupungin isoihin ja todellisiin ongelmiin eikä hankaloittaa säästöjen varjolla kaupunkilaisten ja kaupungin työntekijöiden elämää. Hallituksen on syytä pohtia omia toimintamotiivejaan, kyvykkyyttään ja sitä, mitä laki siltä edellyttää. Totuus on se, että miljoonat suomalaiset elävät Tontonmäkeä huonommassa paikassa ja Tontonmäen taloja huonommissa taloissa. Suurin ongelma myynnissä on ollut se, että he ketkä aikanaan hyväksyivät Tontonmäen rakentamisen hokevat nyt: EI
NIITÄ KUKAAN OSTA, EI NIITÄ KUKAAN OSTA, KUN OVAT NIIN SURKEITA!
Odotan hallitukseltamme hivenen aktiivisuutta ja perehtymistä kaupungin todellisiin ongelmiin sekä järjen käyttöä ja luovuutta ongelmien ratkaisemiseksi. Laki velvoittaa hallitusta huolehtimaan kunnan taloudesta ja luottamusmiehiä toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Näin sanoo laki ja oikeutta jakaa tässä maassa oikeuslaitos eikä mikään kavereista koostuva toveritoimikunta!
perjantai 30. elokuuta 2013
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Onko meillä nyt edeltäjäänsä huonompi vai paree hahallitu$?
Nykyinen hallitus on istunut ja uhonnut reilut puolivuotta. Miten sen touhut ovat poikenneet edeltäjänsä touhuista edellisen valtuustokauden alussa? Edellinen hallitus aloitti menestys uholla ja elinkeinoilluusiossa leijunnalla. Nykyinen hallitus on aloittanut niin ikään melkoisella uholla, jonka mukaan kaupungin talous pistetään kuntoon. Tilanne on 1-1 tai pikemminkin 0-0, sillä edellisen hallituksen illuusiot eivät koskaan toteutuneet luvatun kaltaisina ja nykyinen hallitus ei ole saanut talouden suhteen mitään konkreettista aikaan. Ainoa saavutus lienee armoton sekaannus ja epävarmuus kaupunkilaisten ja kaupungintyöntekijöiden keskuudessa. Jos edeltävän hallituksen toteutumaton illuusio oli elinkeinoelämän kautta toteutuva menestys, niin nykyisen hallituksen toteutumattomana illuusiona voimme pitää hirvittävällä uholla toitotettua talouden kuntoon saattamista. Tästä kornein esimerkki lienee Tontonmäen kasvaminen vuokrakerrostaloksi!
Viime vaalikausi alkoi kovalla keskustelulla. Naantalissa valtuutetut tutustuivat toisiinsa, lautakuntien toiminta oli aktiivista ja keskustelevaa. Nyt valtuutetut eivät ole kokousten ulkopuolella päässeet näkemään kaikkia kollegojaan edes vilaukselta. Kun pyysin ent. kaupunginjohtajalta esim. elinkeinopoliittista selvitystä, hän järjesti elinkeinopoliittisen iltakoulun. Samoin hän oli aina aamukuudelta töissä ja valmis keskustelemaan ainakin minun kanssani. Myös iltapalaverit onnistuivat hänen kanssaan. Viime valtuustokauden alussa valtuuston istunnot televisioitiin. Nyt televisiointi on jäänyt ja kaikenlainen keskustelu on tyrehtynyt lähes kokonaan. Ainoastaan facebookissa muutama luottamushenkilö ottaa kantaa asioihin, mutta sielläkin keskustelujen konkretisoituessa väki vähenee. Kun viime valtuustokauden alussa, median kilpailun ansiosta, uutisointi oli aktiivista ja tasapuolista, kiitos Aluesanomien ja Ukin Uutisten terävän toimitusotteen, nyt pitkälti hallituksen päätöksellä kanavoitiin kaupungin ilmoitus- ja painotyöt niin, että uutisointi on TS-konsernin monopolina.
Aikoinaan entisen kaupunginjohtajan kanssa istuttiin ja vietettiin useita iltoja visioiden, väitellen ja kiivaasti keskustellen kaupungin tulevaisuudesta. Nyt tämäkin, kuten kaikki muu keskustelu on kadonnut. Nyt hallituksen suunnalta huudetaan ideoita ja esityksiä, mutta mikään ehdotettu ei kelpaa. Aivan kuten edeltäjänsä, tämänkin hallituksen jäsenet haluavat pitää tiedon ja päätösvallan omassa pienessä porukassa. Jatkossakin opetus, lapset nuoret ja kaupungin heikoimmat ovat illuusioidemme todellisia maksajia. Poliittinen johtomme luulee tehneen jotain suurta ja hyödyllistä, kun se on jakanut paikat puolueiden kesken omille mukaville ja sopiville, pätevistä ja luovista vähät välittäen. Jos muutosta toivovan luottamushenkilön osallistuminen on ainoastaan edellisen paikanpäältä livenä toteamista sanon: KIITOS EI, MINULLA ON PAREMPAAKIN TEKEMISTÄ!
Asioihin ei haluta tai ehditä syventyä hallituksen jäsenten taholta, mutta silti istutaan väkisin korkeimpien päättäjien pöydässä.Kuten näette näette uhon suunta on muuttunut, mutta loppu tulos on sama: KUNTALAISEN KANNALTA MIKÄÄN EI OLE MUUTTUNUT, SAMA MIINUKSEN TEKO JA PALVELUJEN SEKÄ KAUPUNGIN KEHITTÄMISEN ALASAJO JATKUU! Osittain pellet vaihtuivat, mutta sirkus ja temput jatkuvat samana edelleen tyhjenevälle katsomolle!
Valtuustolle kerrottiin, että Tontonmäellä on ostaja ja kauppa ratkeaa elokuussa. Nyt on elokuu ja kauppa ratkesi: YLLÄTYS YLLÄTYS UUDENKAUPUNGIN KAUPUNKI OLI SALAINEN OSTAJA, JOKA SAI ITSELLEEN VERONMAKSAJILLE KULTAAKIN KALLIIMMAKSI OSOITTAUTUNEEN TONTONMÄEN! Koko kesänä eikä viime syksyn jälkeen ole ollut ensimmäistäkään realistista yritystä myydä talot. Mutta katsokaapa kuinka kohta käy: Salaisella kaupalla talot lähtevät lähes ilmaiseksi jollekin kivalle taholle.
Viime vaalikausi alkoi kovalla keskustelulla. Naantalissa valtuutetut tutustuivat toisiinsa, lautakuntien toiminta oli aktiivista ja keskustelevaa. Nyt valtuutetut eivät ole kokousten ulkopuolella päässeet näkemään kaikkia kollegojaan edes vilaukselta. Kun pyysin ent. kaupunginjohtajalta esim. elinkeinopoliittista selvitystä, hän järjesti elinkeinopoliittisen iltakoulun. Samoin hän oli aina aamukuudelta töissä ja valmis keskustelemaan ainakin minun kanssani. Myös iltapalaverit onnistuivat hänen kanssaan. Viime valtuustokauden alussa valtuuston istunnot televisioitiin. Nyt televisiointi on jäänyt ja kaikenlainen keskustelu on tyrehtynyt lähes kokonaan. Ainoastaan facebookissa muutama luottamushenkilö ottaa kantaa asioihin, mutta sielläkin keskustelujen konkretisoituessa väki vähenee. Kun viime valtuustokauden alussa, median kilpailun ansiosta, uutisointi oli aktiivista ja tasapuolista, kiitos Aluesanomien ja Ukin Uutisten terävän toimitusotteen, nyt pitkälti hallituksen päätöksellä kanavoitiin kaupungin ilmoitus- ja painotyöt niin, että uutisointi on TS-konsernin monopolina.
Aikoinaan entisen kaupunginjohtajan kanssa istuttiin ja vietettiin useita iltoja visioiden, väitellen ja kiivaasti keskustellen kaupungin tulevaisuudesta. Nyt tämäkin, kuten kaikki muu keskustelu on kadonnut. Nyt hallituksen suunnalta huudetaan ideoita ja esityksiä, mutta mikään ehdotettu ei kelpaa. Aivan kuten edeltäjänsä, tämänkin hallituksen jäsenet haluavat pitää tiedon ja päätösvallan omassa pienessä porukassa. Jatkossakin opetus, lapset nuoret ja kaupungin heikoimmat ovat illuusioidemme todellisia maksajia. Poliittinen johtomme luulee tehneen jotain suurta ja hyödyllistä, kun se on jakanut paikat puolueiden kesken omille mukaville ja sopiville, pätevistä ja luovista vähät välittäen. Jos muutosta toivovan luottamushenkilön osallistuminen on ainoastaan edellisen paikanpäältä livenä toteamista sanon: KIITOS EI, MINULLA ON PAREMPAAKIN TEKEMISTÄ!
Asioihin ei haluta tai ehditä syventyä hallituksen jäsenten taholta, mutta silti istutaan väkisin korkeimpien päättäjien pöydässä.Kuten näette näette uhon suunta on muuttunut, mutta loppu tulos on sama: KUNTALAISEN KANNALTA MIKÄÄN EI OLE MUUTTUNUT, SAMA MIINUKSEN TEKO JA PALVELUJEN SEKÄ KAUPUNGIN KEHITTÄMISEN ALASAJO JATKUU! Osittain pellet vaihtuivat, mutta sirkus ja temput jatkuvat samana edelleen tyhjenevälle katsomolle!
Valtuustolle kerrottiin, että Tontonmäellä on ostaja ja kauppa ratkeaa elokuussa. Nyt on elokuu ja kauppa ratkesi: YLLÄTYS YLLÄTYS UUDENKAUPUNGIN KAUPUNKI OLI SALAINEN OSTAJA, JOKA SAI ITSELLEEN VERONMAKSAJILLE KULTAAKIN KALLIIMMAKSI OSOITTAUTUNEEN TONTONMÄEN! Koko kesänä eikä viime syksyn jälkeen ole ollut ensimmäistäkään realistista yritystä myydä talot. Mutta katsokaapa kuinka kohta käy: Salaisella kaupalla talot lähtevät lähes ilmaiseksi jollekin kivalle taholle.
lauantai 24. elokuuta 2013
PYTINKIEN PARIS OSOITTAA: ME PYSTYMME MIHIN VAAN!
 |
| Hieno humoristinen oivallus Museomme väeltä: ÄIJÄPARKKI! |
 |
| Näky, jota et joka paikkakunnalla kohtaa, tarjottiin Uudessakaupungissa. Kymmenet puuveneet kelluivat Pakkahuoneen rannassa. Kaikista veneistä paistoi osaamisesta kertova kädenjälki. Jokainen näki myös itse sen, ettei mikään sovi niin hienosti luontoon ja meren aalloille kuin luonnonmaterialista tehty puuvene! |
Pytinkien paris tapahtumaa täydensi hienosti vanhojen veneiden näyttely, joita sadat kiinnostuneet pääsivät ihastelemaan Pakkahuoneen rannassa. Kauniissa kelissä kauniisti vedessä kelluva puuvene saa jokaisen nauttimaan näkemästään. Aivan oma lukunsa ovat jutut, joita puuveneiden vierellä kuulee. Meri ja nostalgia saavat tarinoiden kertojat sekä kuulijat hyvälle mielelle. Kaikki viihtyvät keskenään ja puheet paikallisesta pahansuopaisuudesta ja kateudesta ovat kuin pahansuopaisten ja kateellisten vitsi.
Oma lukunsa tapahtumassa on Joulupuoti, joka pelkällä nimellään saa aurinkoisella kadulla kulkevat hymyilemään kilvan auringon kanssa. Museomme tyylikkyys on positiivisuudessa aivan omissa sfääreissään. Vanhan puuseen ja suutariverstaan ympärillä käyvä, kaikki kaupunkimme kolkat huomioiva, pinssikauppa saa kaupunkilaiset ja vieraat tarinoimaan keskenään. Kaikki viihtyvät ja ovat kuin vanhoja tuttuja keskenään.
Pytinkien paris viikonloppu on loistava osoitus Uudenkaupungin historiasta, osaamisesta ja luovuudesta. Tapahtuman keskellä kaikki kunnioittavat toisiaan tekemisen ja osaamisen kautta. Kaikki antavat panoksensa onnistumisen eteen ja päällimmäiseksi jää mielikuva: ME OSATAAN JA PYSTYTÄÄN, KUN TOIMITAAN YHDESSÄ!
Lauantaina yhtenäisen kaupunkimme yllä leijui voittajan henki. Kaupunki oli niin yhtenäinen, osaava ja luova, että mikään haaste ei olisi sille ylivoimainen. Talous- ja väkipako-ongelmat pystyttäisiin selättämään yhteisvoimin, nyt syntyneellä keskinäisellä kunnioituksella yhteisellä päämäärällä. Kukaan ei sano: MINÄ tai: ET SINÄ, vaan kaikki kykenevät tunnustamaan omaan rajallisuuden ja turvautumaan kaverin paremmuuteen. Kukaan ei ole valmis lakaisemaan ongelmia maton alle, vaan on valmis ottamaan ne pikimmiten esiin ja yhdessä sekä yhteisvoimin voittamaan syntyneet ongelmamme! Kaikki on hyvin ja voitettavissa, kunnes tulee tiistai, jolloin pahansuopuuden, valheen, eripuran ja personoinnin siemen kolahtaa .....
perjantai 23. elokuuta 2013
KATANPÄÄ 100 Vuotta 1916-2016KK
Tsaari päätti Katanpään rakentamisesta ja 1916 kyseinen tukikohta syntyi. Mutta syntyikö Katanpää tukikohdaksi vai oliko sen tarkoitus olla jotain aivan muuta? Oliko Katanpäästä alkujaan suuniteltu rauhalliseksi luonto- ja terveysmatkailukohteeksi Venäjän yläluokalle? Saaren sotilaallinen merkitys on jäänyt varsin vähäiseksi ellei peräti mitättömäksi. Sen tykeillä on ammuttu vain yksi laukaus ja sekin oli saksalaiseen rahtilaivaan kohdistettu varoituslaukaus. Varoituslaukaus oli sen verran tehokas, että se miltei upotti varoitetun aluksen. Meni poikien kuti hiukan lähelle sakemannien keulaa.
Olivatko saaren tykit vain turvaamassa, Katanpään tärkeämpää merkitystä ja Venäjän aristokraattien rauhaa? Sitä emme tiedä, koska Tsaarin ja hänen perheensä maallinen vaellus päättyi Jekaterinburgiin ja koko silloinen valtakoneisto hajotettiin ja maa muutettiin tasa-arvoiseksi kaikkia kansalaisia palvelevaksi suureksi ja mahtavaksi hymyn, ilon ja onnen yhteiskunnaksi. Antakaamme kuvien puhua puolestaan:
Olivatko saaren tykit vain turvaamassa, Katanpään tärkeämpää merkitystä ja Venäjän aristokraattien rauhaa? Sitä emme tiedä, koska Tsaarin ja hänen perheensä maallinen vaellus päättyi Jekaterinburgiin ja koko silloinen valtakoneisto hajotettiin ja maa muutettiin tasa-arvoiseksi kaikkia kansalaisia palvelevaksi suureksi ja mahtavaksi hymyn, ilon ja onnen yhteiskunnaksi. Antakaamme kuvien puhua puolestaan:
 |
| Katanpään satama rantabulevardeineen sopii mainiosti huviveneiden kotisatamaksi ja veneilijöiden miellyttäväksi oleskelumiljööksi. |
 | ||||
| Katanpäähän rakennttiin aikoinaan suuri viinisäiliö, jota kyettiin talvella lämmittämällä pitämään käyttökelpoisena. Valmistuksessa ei säästelty kustannuksissa, joten kansainvälisyyttäkin käytettiin. Viini verkoston koeponnistus suoritettiin, tunnetusti vähähävikkisellä, algerialaisella punaviinillä. Tiettävästi Katanpää oli ainoa paikka, jossa oli viinijohtoverkosto, siis hanaa vääntämällä pystyit täyttämään lasisi viinillä tai ottamaan, iholle terveellisiä, viinikylpyjä. Saarella toimi vankila vuosia 1931-1940, jolloin eräs Ove Jahnsson oli myös paikalla. Löytyykö Muumitalon esiversio myös Katanpäästä? |
 |
| Skandinavian ainoa kiinalaistenrakentama akupunktiokatu löytyy Katanpäästä. Sen rakensivat Kiinasta Katanpäähän tuodut alan naisammattilaisnaiset. Auringon lämmittämällä, oikein valmistetulla, jalkapohjia hyväilevällä akukivitiellä tepastelulla saavutettiin merkittävää mielen ja kehon kunnon kohentumista. Jo puolen tunnin kävelyllä oli merkittäviä terveydellisiä vaikutuksia, joita toistot paransivat huomattavasti. Talvella katu tarjosi kylmä hoitoja. Näinkö tsaari kaavaili? Tiedä häntä, mutta jäljelle on jäänyt sanonta: Terve kuin Katanpään kivillä kävellyt! |
 |
| Myös autoilun yleisyys oli huomioitu Katanpäässä, jonne oli rakennettu vauhtiallergian, kolarikammon ja matkaonnettomuuspelon karkotushuone. Huone oli vuorattu kauttaaltaan turvallisesti liikenteessä edenneiden autojen rekisterilaatoilla. Näistä säteili huoneen keskellä ilkosillaan istuvaan liikenne ujotta sairastavaan potilaaseen turvallisuutta, joka vapautti istujan po. ahdistuksista. |
 |
| Viihtyisät venäläistä arkkitehtuuria edustavat majoitustilat muuttuivat vallankumouksen ja Suomen itsenäisyyden myötä tyylikkäiksi upseeriasunnoiksi. |
 |
| Katanpään kävelytiet ja akupunktiokatu on suojattu jämäkällä kivimuurilla. Ei paparazzit, häiriköt eikä metsän eläimet päässeet häiritsemään vieraita! |
 |
| Tykkipattereilla pyrittiin turvaamaan Venäjän yläluokan terveyshetket, ilkamoinnit ja viinin nauttiminen niin sisäisesti kuin ulkoisesti |
maanantai 19. elokuuta 2013
SITTEMINKIN NOPEAA, TÄRKEÄÄ JA SIKSES VIISASTA KUNTATOIMINTAA
Odotettiinpa erään yhteiskunnan ylläpitämän kiinteistön käyttäjien taholta po. kiinteistön ympäristömiljöön moderniksi päivittämistä. Vuodet vieri, odottajat käärmeissään verta nieli. Mutta eräänä aamuna tuohon ympäristömiljööseen pölähti herroja, duunareita ja maansiirtokoneita. Kaikkien riemuksi viimeinkin alkoi kauan odotettu modernisointipäivitys. Mikä ihmeellisintä, homma alkoi yllättäen ja loppui nopeasti. Vain kotva ja herrat, duunarit ja maansiirtokoneet häipyivät.
Voidaan todeta, että kerrankin kaikki sujui nopeasti. Piha ei jäänyt vaarallisine kaivantoineen päiviksi auki vaan kaikki oli sikses ohi hyvin pian. Entäpä lopputulos? Lopputulos oli sittemminkin mahtava: ei kaavoitettu sinne, minne kukaan ei halua rakentaa; ei rakennettu asuntoja sinne, minne kukaan ei halua muuttaa asumaan eikä siirretty katulamppuja ajoradalle vaan lopputulos oli sama kuin viisas lähtötilanne! JAHUU: MIKÄÄN EI MUUTTUNUT HUONOMMAKSI VAAN KAIKKI JÄI ENNALLEEN!
Näin tämä tärkeä yhteiskunnallinen organisaatio ylitti viisaasti itsensä: se oli nopea, se oli tehokas, se ei pilannut mitään! Tästä mittavasta suorituksesta täytyy antaa oikea SITTEMMINKIN SUURI, SIKSES TÄRKEÄ JA WIELÄPÄ WIISAS KANNUSTINLISÄ! Nyt ei säästetty pelkästään kunnan rahoja, vaan jopa valtion varoja. Olipa virkahenkilö sikses unohtanut tms. tehdä sittemminkin anomuksen urakan, kunnan ulkopuolisesta, rahoitusosuudesta, joten paikalle kerääntyneet herrat ja duunarit komennettiin tahoihinsa: MENKKÄ SITTEMMINKIN POIS EI OL SIKSES RAHOJA!
Voidaan todeta, että kerrankin kaikki sujui nopeasti. Piha ei jäänyt vaarallisine kaivantoineen päiviksi auki vaan kaikki oli sikses ohi hyvin pian. Entäpä lopputulos? Lopputulos oli sittemminkin mahtava: ei kaavoitettu sinne, minne kukaan ei halua rakentaa; ei rakennettu asuntoja sinne, minne kukaan ei halua muuttaa asumaan eikä siirretty katulamppuja ajoradalle vaan lopputulos oli sama kuin viisas lähtötilanne! JAHUU: MIKÄÄN EI MUUTTUNUT HUONOMMAKSI VAAN KAIKKI JÄI ENNALLEEN!
Näin tämä tärkeä yhteiskunnallinen organisaatio ylitti viisaasti itsensä: se oli nopea, se oli tehokas, se ei pilannut mitään! Tästä mittavasta suorituksesta täytyy antaa oikea SITTEMMINKIN SUURI, SIKSES TÄRKEÄ JA WIELÄPÄ WIISAS KANNUSTINLISÄ! Nyt ei säästetty pelkästään kunnan rahoja, vaan jopa valtion varoja. Olipa virkahenkilö sikses unohtanut tms. tehdä sittemminkin anomuksen urakan, kunnan ulkopuolisesta, rahoitusosuudesta, joten paikalle kerääntyneet herrat ja duunarit komennettiin tahoihinsa: MENKKÄ SITTEMMINKIN POIS EI OL SIKSES RAHOJA!
lauantai 17. elokuuta 2013
MILJOONIEN KATULAMPPUÄLYTTÖMYYS JATKUU!
Jo vuosia jatkunut nevahaapavuorelaisten aloittama katulamppusirkus on saapunut Alicellekadulle. Pietolasta tuttu vajaalla käyvä suunnittelu on tutulla tasollaan myös kaupungin keskustassa. Lamput siirtyvät jalkakäytävältä ajoradan puolelle parkkiruutuihin. Kun kyseiset valaisinpylväät ovat ns. katkeavaa sorttia, tulee niiden vaihtoruljanssi jatkumaan hamaan tulevaisuuteen; Sillä onpi selvää, että parkkeeraavat autot ja lumiaurat tulevat väkisinkin kolhimaan po. lamppuja. Turvallisuussyistä tällaiset lamput täytyy vaihtaa aina, kun niitä on kolhittu. Kannattaako kaupunkiorganisaatioon perustaa oma lampunvaihto-osasto?
Lamppujen ja niiden sijoittelu hankaloittaa melkoisesti autoilijoita, tienkunnossapitoa ja etenkin lumitöiden tekoa. Mutta eipä ihmettely jää näihin, sillä lamput nähneet hämmästelevät niiden rujoa ulkonäköä. Joku on kuulemma katsellut vastaavanlaisia lamppuja Moskovassa 1980-luvulla. Löytyypä lamppujen ongelmista jotain hyvääkin. Niistä päästänee eroon jo muutaman vuoden kuluttua, kun meillä siirrytään led-valojen aikakauteen!
Lamppujen ja niiden sijoittelu hankaloittaa melkoisesti autoilijoita, tienkunnossapitoa ja etenkin lumitöiden tekoa. Mutta eipä ihmettely jää näihin, sillä lamput nähneet hämmästelevät niiden rujoa ulkonäköä. Joku on kuulemma katsellut vastaavanlaisia lamppuja Moskovassa 1980-luvulla. Löytyypä lamppujen ongelmista jotain hyvääkin. Niistä päästänee eroon jo muutaman vuoden kuluttua, kun meillä siirrytään led-valojen aikakauteen!
 |
| Jos tämänkin suunnitelleet olisivat lintuja, lentäisivätkö he pyrstö edellä? |
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Uusikaupunki ei nähnyt nousukautta
Blogikirjoitus helmikuulta 2009:
Menneellä valtuustokaudella jo ensimmäisen valtuuston kokouksen jälkeen ryhmämme nosti esiin elinkeinopolitiikkamme ja siinä piilevät riskit. Samalla esitimme konkreettisen vaihtoehdon silloin jyränneelle ja tänään epäonnistuneeksi osoittautuneelle hallipolitiikallemme. Jos tuolloin olisi toimittu toisin, olisiko kaupungillamme velan sijasta miljoonien puskuri pahojen päivien varalle ja olisivatko kaupunkilaisten palvelut ja kaupungin työntekijöiden työpaikat nyt turvattu? Näin tuolloin neljä vuotta sitten:"Mennyt, hiukan reilu, vuosikymmen on eräs historian voimakkaimpia nousukausia. Lähes kaikkialla, jopa Suomessa, puhuttiin työvoimapulasta. Kun muualla elettiin rajun kasvun aikaa, meillä Uudessakaupungissa suunta oli päin vastainen. Väki poistui kaupungistamme, näin myös työttömyys väheni ja elinkeinopohja laajeni!
Uusikaupunki ei siis elänyt nousukautta, ei ainkaan kasvanut! Selitykseksi tarjotaan ikuista itkuvirttä: TÄNNE TÄYTYY TULLA! Vajaa 20 kilometriä on etäisyytemme kasitielle, Turku ja pääkaupunki ovat kohtuullisen etäisyyden päässä. Ukilla on meritietä, rautatietä ja autolla ja hevosellakin pääsee tänne! Siis mikäli selitys, tänne täytyy tulla, pitäisi paikkansa, olisivat jyväskyläläiset, oululaiset, tamperelaiset jne. kuolleet näläkään jo sadat vuodet sitten.
Meiltä löytyy virkamiestietoutta, ukipoliksia ja vastaavia. Ne ovat vastanneet kaupunkimme kehityksestä menneet vuodet ja onnistuneet niin hyvin ettei nousukaudesta saatu kasvun siivuakaan tänne. Nyt samat tahot ohjaavat meitä laman yli. Saattaapa olla edessämme sukellusten sukellus!
Viiden miljoonan euron takaus riskialttiin alan teollissuushalliin taitaa kuulua savupiipputeollisuuden viimeisiin urahduksiin. Alan ekspertit saivat virkamiehet vakuutettua hallista. Valtuutetut seurasivat virkamiehiä kuin vamppyyrit verivanaa. Sanottiin, jos tähän ei ryhdytä niin koko kylän päälle saa laittaa ruksin. Sanottiin myös, että meille jää aina5 miljoonan euron arvoinen halli. Mutta jääkö?
Muistakaa viime lamasta se, että rakennuksen arvo ei aina ole materiaali- ja rakennuskustannusten sekä maapohjan yhteen laskettu arvo. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä niin, että saamme 5 miljoonalla aikaan rakennelman, joka jää totaalisen tyhjilleen. Silloin kyseisen rakennelman arvo kääntyy negatiiviseksi eli purkukuluiksi!
Takauksen taustalta löytyy jalo tavoite 40 uuden työpaikan saamisekseksi Uuteenkaupunkiin. Miksei esim. järjestetty yritysidea kilpailua, jonka palkintoina olisi kaupungin mittava takaus hyvän idean pohjalta ponnistavaan yritykseen. 5 miljoonassa eurossa olisi rutkasti jakamista vaikka 50 uudelle yritykselle. Nämä tuoreet yritykset olisivat kasvaneet ja luoneet lisää työpaikkoja kaupunkiimme. Varmasti joku näistä yrityksistä saattaisi kaatuakin, mutta silti riski koko 5 miljoonan menettämiselle olisi huomattavasti pienempi.
Mielestäni moinen yritysideakilpailu kannattaa järjestää vieläkin. Missään tapauksessa en, em. tapauksessa tai muutenkaan, jättäisi yrityshankintaa virkamiesten ja itseni kaltaisten, luottamusmiesten varaan. Kuka osaisi paremmin taata menestyksen kuin menestyksen tekijä itse eli meidän omat yrittäjämme. Täältä töytyy menestyviä yrityksiä ja niiden tekijät on tiedossa. Ehkä kannattaisi kuulla Laihosta, Sonkkilaa, Haijasta, Kontua, Putroa jne.
Olisiko realistista perustaa kaupunkiimme, alan ekspertteistä koostuva, elin, jonka tieto taidolla turvattaisiin Uudenkaupungin yrityspohjan laajeneminen ja todellisten työpaikkojen luominen. Ehkäpä edellä mainittujen herrojen osaamisella menisimme tämän laman yli niin, että heilahtaa! Varmasti samat herrat saisivat jäämään tulevasta nousukaudesta joitakin siivuja Uuteenkaupunkiimme!"
tiistai 13. elokuuta 2013
Homma on HALLI$$A !!
Eilen tehtiin, pohjois-korealaisen demokratian sääntöjä
noudattaen, 3,2 miljoonan euron takaus. Tuo takaus ei tuo kaupunkiin
yhtään uutta veronmaksajaa, mutta auttaa elinkeinotilastojen
työpaikkakikkailussa. Laitilasta alkaa lähes 30 ihmisen päivittäinen
autolla ajelu Uuteenkaupunkiin!
Elinkainopuolemme on ylittänyt toimintakulunsa jo nyt 600 000 eurolla! Ei siis ihme, jos hankkeet tuntuvat vähintääkin onnahtavilta, kun ei pystytä edes omista rahoistaan pitämään lukua. Elinkeinopolittisen illan yksi keskeisempiä faktoja oli toimintasektorin budjetti 650 000€ vuodessa.
Kyseessä on melko rapia ylitys. Tuon ylityksen jälkeen elinkeinoväen suurimmaksi saavutukseksi nousee selittely. Toiminnan kuljenhallintatasosta huolimatta, elinkeinohemmomme nauttivat lähes koko valtuuston kritiikitöntä luottamusta. Minä puolestaan kuulun skeptikkoihin, mutta toivon olevani väärässä, jotta kaupunkimme tilanne viimeinkin paranisi!
Elinkainopuolemme on ylittänyt toimintakulunsa jo nyt 600 000 eurolla! Ei siis ihme, jos hankkeet tuntuvat vähintääkin onnahtavilta, kun ei pystytä edes omista rahoistaan pitämään lukua. Elinkeinopolittisen illan yksi keskeisempiä faktoja oli toimintasektorin budjetti 650 000€ vuodessa.
Kyseessä on melko rapia ylitys. Tuon ylityksen jälkeen elinkeinoväen suurimmaksi saavutukseksi nousee selittely. Toiminnan kuljenhallintatasosta huolimatta, elinkeinohemmomme nauttivat lähes koko valtuuston kritiikitöntä luottamusta. Minä puolestaan kuulun skeptikkoihin, mutta toivon olevani väärässä, jotta kaupunkimme tilanne viimeinkin paranisi!
torstai 8. elokuuta 2013
HALLITUKSEN SUUNNITELMAT OVAT LOJAHTANEET AHTERILLEEN! PERUSTYÖN MAHDOLLISUUS ON AJETTU ALAS
Valtakunnan hallituksen taholta ollaan vaatimassa kansalaisten vyönkiristystä, mutta miksi? Hallitus toteaa asioiden olevan äärimmäisen huonosti, mutta miksi? Syy on hyvin yksinkertainen, meidän hallitus on muninut valtion talouden entistä pahemmin poskelleen. Samalla kun on olemme Suomen edun nimissä olleet lainoittamassa ja takaamassa saksalaisia, ranskalaisia ja englantilaisia pankkeja, muka sillä verukkeella, että pelastamme po. pankkien velkapihteihin jääneitä valtioita, olemme itse ajautuneet velkaantuvien valtioiden tielle.
Entäpä, jos edellisen kappaleen ponnistelut ja varat olisi käytetty omaan maahan, olisiko Suomen tilanne nyt toinen? Ainakin nyt kaavailtu elvytysvara voisi olla kokonaan toista luokka, jos nyt jossain elvytyksessä edes on mitään järkeä. Sitähän epäilevät kaikki asioihin perehtyneet ja vastuullisesti suhtautuneet taloustiedon auktoriteetit. Syykin on hyvin yksinkertainen, suomalaisen yhteiskunnan perustyön tulee kannattaa ja Suomessa toimivien yritysten tulee tuottaa positiivista tulosta! Tekemällä päätöksiä nuorisotakuista, yritysveron keventämisestä, pääkaupunkiseudun teiden valmistamisesta tai Guggenheimista, emme luo yhtään perustyöpaikkaa tähän maahan.
Todellisten ongelmien sijaan hallituksemme on sitoutunut, vastoin kaikkia aloihin perehtyneitä tiedon auktoriteetteja, mahdottomiin sote- ja kuntauudistuksiin. Näitä juntataan läpi vain siksi, että tulipahan sanottua eikä hallituksellamme ole joko älyä tai selkärankaa myöntää virheitään. Hallituksemme on epäonnistunut lähes kaikessa, mihin se on ryhtynyt ja tämä on noteerattu jo niin Demareiden kuin Kokoomuksen kentällä. Hallituspuolueista ainoastaan Vasemmistoliitto taitaa sokeasti seisoa istuvan ministerinsä takana.
Yritysveron lasku oli täyttä huuhaata. Se ei lisää mitenkään yritysten kannattavuutta. Jos yrityksellä ei ole edellytyksiä tuottaa voittoa Suomessa, on sille ihan sama, mikä on liiketoiminnasta maksettava vero. Kuten olen usein todennut, meidän tehtävä energiastamme edullisempaa. Etenkin polttoaineiden hinnasta reilusti yli puolet on veroa ja viime vuosina sähköveroakin on nostettu ylös. Jos dieselin hinta laskettaisiin 0,80€ litraan, laskisi se kaikkia hintoja, sillä kuljetusten kustannukset muuttuisivat edullisimmiksi. Sähköveron lasku olisi niin ikään positiivinen ruiske yritysten kannattavuudelle ja kotitalouksien ostovoimalle. Näillä muutoksilla tekisimme suomalaisesta perustyöstä tuottoisaa. Tämä työ on se perusta, jolla rahoitetaan Suomen kaikki toiminnat. Me emme voi enää taata teollisuutemme ja muun perustyön kannattavuutta devalvoimalla, joten se on tehtävä muuten. Kylmässä pitkien etäisyyksien maassa kaikki käy parhaiten keventämällä kotitalouksien, teollisuuden ja perustyön energiakustannuksia.
Kun tämä perustyö ja sen taustalla oleva yritystoiminta on tuottoisaa, alkavat investoinnit Suomeen ja samalla syntyy uusia työpaikkoja. Tästä perustyötä maksetulla verolla kustannetaan mm. homekoulujen korjaus ja muut yhteiskunnan toiminnot ja palvelut. Oma ongelmansa meillä on tämän perustyön tuoton jakamisessa. Nyt perustyön tuloksien jakajat haluavat enemmän, mitä on jaettavissa, joten automaattisesti Suomi velkaantuu ja vieläpä rajusti!
Meidän on joko sopeutettava maamme menot tuloihin eli käytännössä luovuttava osittain hyvinvointiyhteiskunnasta tai saatava lisää tuloja, joilla turvaamme yhteiskunnan lakisääteiset tehtävät ja yhteiskuntarauhan. Valtio saa suurimmat tulonsa verottamalla yrityksiä ja kansalaisia, joten valtio tarvitsee toimintansa turvaamiseksi runsaasti tuottoisia yrityksiä ja paljon hyväpalkkaisia perustyöntekijöitä. Elvytys on juuri mainittujen valtiolle välttämättömien tulojen käyttöä etukäteen eli velkaantumista.
Kun hallitus huutaa säästöjä kansalaisilta, harmaa talous kuriin ja tehkää maltillinen tuloratkaisu, niin mitä hallitus itse tekee? Se käy hyeenan lailla kuntien kimppuun. Kunnilta niistetään valtion osuuksia ja samalla kuntien kontolle määrätään uusia tehtäviä. Samalla hallitus katsoo vierestä kuinka vuokratyökikkailulla pyöritetään sysimustaa taloutta. Tumput suorina katsotaan terveyspalvelujemme romuttamista ja aktiivisesti ajetaan kunnallista demokratiaa alas. Sitä tärkeämpää on itsenäisten kuntien itsenäinen toiminta, mitä onnettomampi hallitus maallamme on!
Hallitus puuttuu harmaaseen talouteen ja kilpailun puutteeseen silloin, kun kaksi äijää myy joulukuusia samaan hintaan tai tavallinen jeppe korjauttaa autonsa pimeästi tms. Mutta esim. vakuutusyhtiöiden lähes identtiseen hinnoitteluun ja poskettomaan voittojen keräämiseen ei puututa muuten kuin lyömällä pökköä pesään eli parantamalle vakuutusyhtiöiden rahastusmahdollisuuksia ajamalla yhteiskunnan lakisääteistä sosiaaliturvaa alas. Kannattaa muistaa, että vakuutusyhtiöt ovat yhteiskunnan ykkössiivestäjiä, sillä ne eivät luo tai tuota yhtään mitään.
Sari Sairaanhoitajalta, Oili Opettajalta Leena Laitoshenkilöltä hallitus vaatii vyön kiristystä. Mutta samaan aikaan hallitus katsoo evää räväyttämättä, kun vuokralääkärifirma myy muutaman tonnin kuukaudessa tienaavia kandeja yhteiskunnalle hintaan 1 000€/vrk. Onko tämä harmaata taloutta vai laillista verorahojen härskiä siirtämistä harvojen taskuun ja jopa ulkomaille asti? Sitä en tiedä, mutta mielestäni moiseen rahastukseen pitäisi puuttua välittömästi. Kuinka monen sadan Sari Sairaanhoitajan palkka menee vuokralääkärifirmoille jo yhdessä kesässä?
Kuntien pakkoliitosten sijaan, kunnille olisi luotava itsenäisyyden avulla samat edellytykset vapaaseen toimintaan kuin yrityksillä on eli kuntien täytyy saada valtaa ja vastuuta. Nyt kunnan palkkalistoilta voi löytyä henkilö, kenelle maksetaan vaikkapa opetuksen ja kouluolojen kehittämisestä. Jos em. henkilö kuitenkin vie lapsilta koulut ja romahduttaa niin kouluolojen kuin opetuksen tason, saa hän jatkaa kunnan palveluksessa. Saisiko sellainen tyyppi jatkaa autotehtaalla, kuka linjan päässä ,purkaa muiden tekemiä autoja?
Suomi ja Uusikaupunki elää, menestyy tai kuolee perustyöstä. Valtakunnan hallituksen päätökset ovat meille äärettömän tärkeitä, joten meidän täytyy toivoa hallitukselta järkeä, ryhtiä ja muutosta. Parhaiten uskoisin tämän tapahtuvan, alkavana syksynä, uusien vaalien kautta. Suomelle ja Uudellekaupungille mikään ei olisi parempaa kuin Sipilän johtama hallitus, jossa istuisivat Kokoomuksen ja Demarien nyt hiljennetyt, realistiset järkivoimat. Suomi voisi perehtyä vaikkapa Mäntän kehittymiseen, siellä patruuna ja duunarit kunnioittivat toisiaan. He perustivat yhdessä jopa oman rahan taatakseen yritystoiminnalle ja tuottoisalle työnteolle mahtavat puitteet. Suomessa ja Uudessakaupungissa tarvitaan juuri nyt luovuutta ja ennakkoluulottomuutta, muuten emme pärjää näivettyvässä maailman taloudessa.
Entäpä, jos edellisen kappaleen ponnistelut ja varat olisi käytetty omaan maahan, olisiko Suomen tilanne nyt toinen? Ainakin nyt kaavailtu elvytysvara voisi olla kokonaan toista luokka, jos nyt jossain elvytyksessä edes on mitään järkeä. Sitähän epäilevät kaikki asioihin perehtyneet ja vastuullisesti suhtautuneet taloustiedon auktoriteetit. Syykin on hyvin yksinkertainen, suomalaisen yhteiskunnan perustyön tulee kannattaa ja Suomessa toimivien yritysten tulee tuottaa positiivista tulosta! Tekemällä päätöksiä nuorisotakuista, yritysveron keventämisestä, pääkaupunkiseudun teiden valmistamisesta tai Guggenheimista, emme luo yhtään perustyöpaikkaa tähän maahan.
Todellisten ongelmien sijaan hallituksemme on sitoutunut, vastoin kaikkia aloihin perehtyneitä tiedon auktoriteetteja, mahdottomiin sote- ja kuntauudistuksiin. Näitä juntataan läpi vain siksi, että tulipahan sanottua eikä hallituksellamme ole joko älyä tai selkärankaa myöntää virheitään. Hallituksemme on epäonnistunut lähes kaikessa, mihin se on ryhtynyt ja tämä on noteerattu jo niin Demareiden kuin Kokoomuksen kentällä. Hallituspuolueista ainoastaan Vasemmistoliitto taitaa sokeasti seisoa istuvan ministerinsä takana.
Yritysveron lasku oli täyttä huuhaata. Se ei lisää mitenkään yritysten kannattavuutta. Jos yrityksellä ei ole edellytyksiä tuottaa voittoa Suomessa, on sille ihan sama, mikä on liiketoiminnasta maksettava vero. Kuten olen usein todennut, meidän tehtävä energiastamme edullisempaa. Etenkin polttoaineiden hinnasta reilusti yli puolet on veroa ja viime vuosina sähköveroakin on nostettu ylös. Jos dieselin hinta laskettaisiin 0,80€ litraan, laskisi se kaikkia hintoja, sillä kuljetusten kustannukset muuttuisivat edullisimmiksi. Sähköveron lasku olisi niin ikään positiivinen ruiske yritysten kannattavuudelle ja kotitalouksien ostovoimalle. Näillä muutoksilla tekisimme suomalaisesta perustyöstä tuottoisaa. Tämä työ on se perusta, jolla rahoitetaan Suomen kaikki toiminnat. Me emme voi enää taata teollisuutemme ja muun perustyön kannattavuutta devalvoimalla, joten se on tehtävä muuten. Kylmässä pitkien etäisyyksien maassa kaikki käy parhaiten keventämällä kotitalouksien, teollisuuden ja perustyön energiakustannuksia.
Kun tämä perustyö ja sen taustalla oleva yritystoiminta on tuottoisaa, alkavat investoinnit Suomeen ja samalla syntyy uusia työpaikkoja. Tästä perustyötä maksetulla verolla kustannetaan mm. homekoulujen korjaus ja muut yhteiskunnan toiminnot ja palvelut. Oma ongelmansa meillä on tämän perustyön tuoton jakamisessa. Nyt perustyön tuloksien jakajat haluavat enemmän, mitä on jaettavissa, joten automaattisesti Suomi velkaantuu ja vieläpä rajusti!
Meidän on joko sopeutettava maamme menot tuloihin eli käytännössä luovuttava osittain hyvinvointiyhteiskunnasta tai saatava lisää tuloja, joilla turvaamme yhteiskunnan lakisääteiset tehtävät ja yhteiskuntarauhan. Valtio saa suurimmat tulonsa verottamalla yrityksiä ja kansalaisia, joten valtio tarvitsee toimintansa turvaamiseksi runsaasti tuottoisia yrityksiä ja paljon hyväpalkkaisia perustyöntekijöitä. Elvytys on juuri mainittujen valtiolle välttämättömien tulojen käyttöä etukäteen eli velkaantumista.
Kun hallitus huutaa säästöjä kansalaisilta, harmaa talous kuriin ja tehkää maltillinen tuloratkaisu, niin mitä hallitus itse tekee? Se käy hyeenan lailla kuntien kimppuun. Kunnilta niistetään valtion osuuksia ja samalla kuntien kontolle määrätään uusia tehtäviä. Samalla hallitus katsoo vierestä kuinka vuokratyökikkailulla pyöritetään sysimustaa taloutta. Tumput suorina katsotaan terveyspalvelujemme romuttamista ja aktiivisesti ajetaan kunnallista demokratiaa alas. Sitä tärkeämpää on itsenäisten kuntien itsenäinen toiminta, mitä onnettomampi hallitus maallamme on!
Hallitus puuttuu harmaaseen talouteen ja kilpailun puutteeseen silloin, kun kaksi äijää myy joulukuusia samaan hintaan tai tavallinen jeppe korjauttaa autonsa pimeästi tms. Mutta esim. vakuutusyhtiöiden lähes identtiseen hinnoitteluun ja poskettomaan voittojen keräämiseen ei puututa muuten kuin lyömällä pökköä pesään eli parantamalle vakuutusyhtiöiden rahastusmahdollisuuksia ajamalla yhteiskunnan lakisääteistä sosiaaliturvaa alas. Kannattaa muistaa, että vakuutusyhtiöt ovat yhteiskunnan ykkössiivestäjiä, sillä ne eivät luo tai tuota yhtään mitään.
Sari Sairaanhoitajalta, Oili Opettajalta Leena Laitoshenkilöltä hallitus vaatii vyön kiristystä. Mutta samaan aikaan hallitus katsoo evää räväyttämättä, kun vuokralääkärifirma myy muutaman tonnin kuukaudessa tienaavia kandeja yhteiskunnalle hintaan 1 000€/vrk. Onko tämä harmaata taloutta vai laillista verorahojen härskiä siirtämistä harvojen taskuun ja jopa ulkomaille asti? Sitä en tiedä, mutta mielestäni moiseen rahastukseen pitäisi puuttua välittömästi. Kuinka monen sadan Sari Sairaanhoitajan palkka menee vuokralääkärifirmoille jo yhdessä kesässä?
Kuntien pakkoliitosten sijaan, kunnille olisi luotava itsenäisyyden avulla samat edellytykset vapaaseen toimintaan kuin yrityksillä on eli kuntien täytyy saada valtaa ja vastuuta. Nyt kunnan palkkalistoilta voi löytyä henkilö, kenelle maksetaan vaikkapa opetuksen ja kouluolojen kehittämisestä. Jos em. henkilö kuitenkin vie lapsilta koulut ja romahduttaa niin kouluolojen kuin opetuksen tason, saa hän jatkaa kunnan palveluksessa. Saisiko sellainen tyyppi jatkaa autotehtaalla, kuka linjan päässä ,purkaa muiden tekemiä autoja?
Suomi ja Uusikaupunki elää, menestyy tai kuolee perustyöstä. Valtakunnan hallituksen päätökset ovat meille äärettömän tärkeitä, joten meidän täytyy toivoa hallitukselta järkeä, ryhtiä ja muutosta. Parhaiten uskoisin tämän tapahtuvan, alkavana syksynä, uusien vaalien kautta. Suomelle ja Uudellekaupungille mikään ei olisi parempaa kuin Sipilän johtama hallitus, jossa istuisivat Kokoomuksen ja Demarien nyt hiljennetyt, realistiset järkivoimat. Suomi voisi perehtyä vaikkapa Mäntän kehittymiseen, siellä patruuna ja duunarit kunnioittivat toisiaan. He perustivat yhdessä jopa oman rahan taatakseen yritystoiminnalle ja tuottoisalle työnteolle mahtavat puitteet. Suomessa ja Uudessakaupungissa tarvitaan juuri nyt luovuutta ja ennakkoluulottomuutta, muuten emme pärjää näivettyvässä maailman taloudessa.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
KORVAAKO KEHITTYVÄ LOGISTIIKKA TÄMÄN PÄIVÄN KAUPAT?
Ote Tilastokeskuksen julkaisusta marraskuulta 2012:
"Verkkokauppojen asiakkaiden määrä kasvaa nopeasti. Vuoden aikana netistä osti jotain jo 65 prosenttia suomalaisesta. Viimeisten kolmen kuukauden aikana verkosta ostaneiden osuus nousi vuonna neljä prosenttiyksikköä 47 prosenttiin. Nuorista selvästi suurempi osuus ostaa verkosta verrattuna vanhempiin ikäryhmiin. Kaksi kolmasosaa 25-34 -vuotiaista oli ostanut netistä jotain viimeisten kolmen kuukauden aikana. 65–74 -vuotiaista vastaava osuus oli vain reilu kymmenesosa. "
Raken, muutama päivä sitten kirjoittama, Facebook kommentti sai minut tutkimaan verkkokaupan kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä. Kun on piipahdellut kymmenien verkkokauppaa käsittelevien tilasto-, ongelma-, palaute-, kehitys- jne.-sivujen parissa, voi todeta verkkokaupungin ongelmien olevan poistumassa ja verkkokaupan olevan jo täällä ja vahvistavan markkinaosuuttaan rytinällä. Päivitettyäni tietoni nettikaupan osalta olen taipuvainen seuraavaan pohdintaan, joka poikkeaa melkoisesti tänään julkaistusta toisesta analyysista:
Muutamat muut ja minä olemme kovasti kritisoineet Ekan omistajien ratkaisua ajaa menestyvä kauppaliike alas ja satsata johonkin älyttömältä tuntuvaan pienien kauppojen ketjuun. Tämä ketjuhan ei häikäise edullisuudella, ei palvelulla eikä persoonallisilla tuotevalikoimilla. Ainoiksi plussiksi jäävät laaja toimipisteverkosto ja pitkät aukioloajat. Mikä voi olla Ekan taustalla tehdyn ratkaisun takana, löytyykö sieltä ääretöntä typeryyttä vai ainutlaatuinen kyky nähdä tulevaisuuteen?
Nykykehityksen mukaan kaupankäynti alkaa siirtyä yhä voimakkaammin nettiin. Miksi mennä liikkeeseen, katsella kauppiaan opastuksella printtiesitteestä haluttua tuotetta, tilata se jo odottaa muutamia päiviä tuotteen saapumista ja hakea se kaupasta? Tähän ei ole mitään syytä, jos vaihtoehtona on netti, jossa tuotteeseen tutustuminen on kokolailla toisenlaista: voit vertailla hintoja, käyttäjien kokemuksia, katsella tuotevideoita ja tehtyäsi valinnan, toimitetaan valitsemasi tavara sinulle parhaimmillaan seuraavaksi aamuksi kotiin. Joku vuosi sitten nettikaupat tarjosivat asiakkailleen lähinnä maksusekaannuksilla höystettyä epävarmuutta ja odottamisen riemua. Nyt epäluotettavat nettimyyjät putoilevat pois markkinoilta, joten luottamus nettikauppaan kasvaa päivä päivältä.
Ennakoiko nettikaupan tuleminen kaupanrakenteiden rajua muutosta? Häviävätkö pelkkiä tuotteita myyvät kaupat kuin lankapuhelimet, it-kupla ja tekstiiliteollisuus hävisivät Suomesta? Kun hiukan järjellä pohtii em. alan kehitystä, määrättyjen kauppojen häviäminen alkaa tuntumaan itsestään selvyydeltä. Kaupat korvataan logistiikalla, joiden jakelu pisteinä toimivat esim. huoltoasemat, Siwat ja R-kioskit sekä niin halutessa suora kotiin kuljetus.
Tässä kehityksessä suurin voittaja olisi tavallinen asiakas. Hänen ei tarvitse maksaa yrittäjän palkkaa, ei kiinteistökuluja, ei työntekijöiden palkkaa eikä mainoskuluja. EU:n kansalaisina meille on taattu unionin sisäinen tavaroiden, palveluiden ja työvoiman liikkuvuus, joten tarjonta nettikaupassa on kansainvälistä. Nettikaupan tuomat säästöt eivät rajoitu pelkästään myyvään yriityksen kulujen poistumiseen, vaan koko suomalainen rahastuskuvio keskusliikkeineen ja pääkaupungin välistä vetäjineen jää pois. Tämä nostaa tavallisen kuluttajan käytettävissä olevaa rahamäärää melkoisesti, sillä K ja S ketjujen menetettyä määräävän asemansa siirrytään Suomessa kertaheitolla todelliseen markkinatalouteen.
Kun kauppaliikkeet, jotka ainoastaan jakavat tuotteita häviävät, niin mitä kauppatoimintaa jää jäljelle tai tulee tilalle? Kun ihmiset saavat esim. käyttöesineensä nykyistä tuntuvasti halvemmalla, jää heille enemmän rahaa aikaan, paikkaan ja henkilökohtaisia palveluja tarjoavien yritysten käyttöön. Näitä henkilökohtaisia palveluja tarjoavat yritykset, kuten kenkäkaupat, vaatekaupat, optikot, parturit, kosmetologit, ravintolat, erilaiset huoltamot ja korjaamot, maaseututuottajat/yrittäjät jne. säilyttävät asemansa ja vahvistuvat tulevaisuudessa. Nettikaupan myötä suomalaiselle jää enemmän rahaa elämiseen ja siitä huolimatta suomalaisten työtä voidaan myydä maailmalle ilman, että kansalaistemme elintaso laskee.
Jos tältä pohjalta kaavailemme Uudenkaupungin keskustan kehittämistä, on sen tulevaisuuden suunnittelussa paneuduttava uudenlaiseen ajatteluun, joka huomioi nettikaupan tuomat kaupparakenteen muutokset mahdollisuutena. Onko kauppakeskus ajattelu muutettava hyvinvointi/palvelu/viihtymiskeskusajatteluksi? Näin tämä uusi keskus turvaisi nykyisten sekä uusien palvelevien ja persoonallisten yritysten tulevaisuuden. Yksi vaihtoehto voi olla sekin, että jatkamme keskustamme kanssa nykyisellä mallilla, varmasti sekin on, muiden uudistaessa kauppaa, perinteisyydellään väkeä vetävä vaihtoehto, kaikki eivät pidä uudistuksista. Haluttiin tai ei, tulevaisuus jyrää vääjäämättä vanhan tyylisen kauppakeskusajattelun viidessä - kymmenessä vuodessa, ehkäpä jyrääminen tapahtuu nopeamminkin, joten jollain aikavälillä tähänkin on hyvä varautua kaupan rakenteiden rajuun muutokseen.
Onko Ekan taustalla toimittu kaukonäköisesti ja viisaasti, kun siellä on luovuttu suosiolla kuolemaan tuomittujen kauppakeskusten pudotuspelistä ja satsattu tulevaisuuteen? Onko esittämäni kuvio edes realistinen vai toteutuuko se jo viidessä vuodessa? Otapa taskustasi Samsung älypuhelimesi, funtsi sen ominaisuuksia ja pohdipa esitettyä kaupparakenteen muutosvaihtoehtoa uudelleen: Olisitko uskonut viisi vuotta sitten, että sinulla on tänään taskussasi SAMSUNG puhelin, joka tarjoaa sen kaiken, mitä se sinulle nyt sinulle tarjoaa?
"Verkkokauppojen asiakkaiden määrä kasvaa nopeasti. Vuoden aikana netistä osti jotain jo 65 prosenttia suomalaisesta. Viimeisten kolmen kuukauden aikana verkosta ostaneiden osuus nousi vuonna neljä prosenttiyksikköä 47 prosenttiin. Nuorista selvästi suurempi osuus ostaa verkosta verrattuna vanhempiin ikäryhmiin. Kaksi kolmasosaa 25-34 -vuotiaista oli ostanut netistä jotain viimeisten kolmen kuukauden aikana. 65–74 -vuotiaista vastaava osuus oli vain reilu kymmenesosa. "
Raken, muutama päivä sitten kirjoittama, Facebook kommentti sai minut tutkimaan verkkokaupan kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä. Kun on piipahdellut kymmenien verkkokauppaa käsittelevien tilasto-, ongelma-, palaute-, kehitys- jne.-sivujen parissa, voi todeta verkkokaupungin ongelmien olevan poistumassa ja verkkokaupan olevan jo täällä ja vahvistavan markkinaosuuttaan rytinällä. Päivitettyäni tietoni nettikaupan osalta olen taipuvainen seuraavaan pohdintaan, joka poikkeaa melkoisesti tänään julkaistusta toisesta analyysista:
Muutamat muut ja minä olemme kovasti kritisoineet Ekan omistajien ratkaisua ajaa menestyvä kauppaliike alas ja satsata johonkin älyttömältä tuntuvaan pienien kauppojen ketjuun. Tämä ketjuhan ei häikäise edullisuudella, ei palvelulla eikä persoonallisilla tuotevalikoimilla. Ainoiksi plussiksi jäävät laaja toimipisteverkosto ja pitkät aukioloajat. Mikä voi olla Ekan taustalla tehdyn ratkaisun takana, löytyykö sieltä ääretöntä typeryyttä vai ainutlaatuinen kyky nähdä tulevaisuuteen?
Nykykehityksen mukaan kaupankäynti alkaa siirtyä yhä voimakkaammin nettiin. Miksi mennä liikkeeseen, katsella kauppiaan opastuksella printtiesitteestä haluttua tuotetta, tilata se jo odottaa muutamia päiviä tuotteen saapumista ja hakea se kaupasta? Tähän ei ole mitään syytä, jos vaihtoehtona on netti, jossa tuotteeseen tutustuminen on kokolailla toisenlaista: voit vertailla hintoja, käyttäjien kokemuksia, katsella tuotevideoita ja tehtyäsi valinnan, toimitetaan valitsemasi tavara sinulle parhaimmillaan seuraavaksi aamuksi kotiin. Joku vuosi sitten nettikaupat tarjosivat asiakkailleen lähinnä maksusekaannuksilla höystettyä epävarmuutta ja odottamisen riemua. Nyt epäluotettavat nettimyyjät putoilevat pois markkinoilta, joten luottamus nettikauppaan kasvaa päivä päivältä.
Ennakoiko nettikaupan tuleminen kaupanrakenteiden rajua muutosta? Häviävätkö pelkkiä tuotteita myyvät kaupat kuin lankapuhelimet, it-kupla ja tekstiiliteollisuus hävisivät Suomesta? Kun hiukan järjellä pohtii em. alan kehitystä, määrättyjen kauppojen häviäminen alkaa tuntumaan itsestään selvyydeltä. Kaupat korvataan logistiikalla, joiden jakelu pisteinä toimivat esim. huoltoasemat, Siwat ja R-kioskit sekä niin halutessa suora kotiin kuljetus.
Tässä kehityksessä suurin voittaja olisi tavallinen asiakas. Hänen ei tarvitse maksaa yrittäjän palkkaa, ei kiinteistökuluja, ei työntekijöiden palkkaa eikä mainoskuluja. EU:n kansalaisina meille on taattu unionin sisäinen tavaroiden, palveluiden ja työvoiman liikkuvuus, joten tarjonta nettikaupassa on kansainvälistä. Nettikaupan tuomat säästöt eivät rajoitu pelkästään myyvään yriityksen kulujen poistumiseen, vaan koko suomalainen rahastuskuvio keskusliikkeineen ja pääkaupungin välistä vetäjineen jää pois. Tämä nostaa tavallisen kuluttajan käytettävissä olevaa rahamäärää melkoisesti, sillä K ja S ketjujen menetettyä määräävän asemansa siirrytään Suomessa kertaheitolla todelliseen markkinatalouteen.
Kun kauppaliikkeet, jotka ainoastaan jakavat tuotteita häviävät, niin mitä kauppatoimintaa jää jäljelle tai tulee tilalle? Kun ihmiset saavat esim. käyttöesineensä nykyistä tuntuvasti halvemmalla, jää heille enemmän rahaa aikaan, paikkaan ja henkilökohtaisia palveluja tarjoavien yritysten käyttöön. Näitä henkilökohtaisia palveluja tarjoavat yritykset, kuten kenkäkaupat, vaatekaupat, optikot, parturit, kosmetologit, ravintolat, erilaiset huoltamot ja korjaamot, maaseututuottajat/yrittäjät jne. säilyttävät asemansa ja vahvistuvat tulevaisuudessa. Nettikaupan myötä suomalaiselle jää enemmän rahaa elämiseen ja siitä huolimatta suomalaisten työtä voidaan myydä maailmalle ilman, että kansalaistemme elintaso laskee.
Jos tältä pohjalta kaavailemme Uudenkaupungin keskustan kehittämistä, on sen tulevaisuuden suunnittelussa paneuduttava uudenlaiseen ajatteluun, joka huomioi nettikaupan tuomat kaupparakenteen muutokset mahdollisuutena. Onko kauppakeskus ajattelu muutettava hyvinvointi/palvelu/viihtymiskeskusajatteluksi? Näin tämä uusi keskus turvaisi nykyisten sekä uusien palvelevien ja persoonallisten yritysten tulevaisuuden. Yksi vaihtoehto voi olla sekin, että jatkamme keskustamme kanssa nykyisellä mallilla, varmasti sekin on, muiden uudistaessa kauppaa, perinteisyydellään väkeä vetävä vaihtoehto, kaikki eivät pidä uudistuksista. Haluttiin tai ei, tulevaisuus jyrää vääjäämättä vanhan tyylisen kauppakeskusajattelun viidessä - kymmenessä vuodessa, ehkäpä jyrääminen tapahtuu nopeamminkin, joten jollain aikavälillä tähänkin on hyvä varautua kaupan rakenteiden rajuun muutokseen.
Onko Ekan taustalla toimittu kaukonäköisesti ja viisaasti, kun siellä on luovuttu suosiolla kuolemaan tuomittujen kauppakeskusten pudotuspelistä ja satsattu tulevaisuuteen? Onko esittämäni kuvio edes realistinen vai toteutuuko se jo viidessä vuodessa? Otapa taskustasi Samsung älypuhelimesi, funtsi sen ominaisuuksia ja pohdipa esitettyä kaupparakenteen muutosvaihtoehtoa uudelleen: Olisitko uskonut viisi vuotta sitten, että sinulla on tänään taskussasi SAMSUNG puhelin, joka tarjoaa sen kaiken, mitä se sinulle nyt sinulle tarjoaa?
lauantai 3. elokuuta 2013
JÄIHÄN MEILLE HALLI! KUINKAHAN MONES?
On ikävää vastaan ottaa uutinen:
Yhtiö ehti toteuttaa reilun viiden vuoden aikana useita ainutlaatuisia
rakennusprojekteja, mutta liiketoiminnan tappiollisuus ja haasteellinen
markkinatilanne johtivat omistajien taloudellisista panostuksista
huolimatta yhtiön ylipääsemättömiin taloudellisiin vaikeuksiin.
Yhtiön johto ja hallitus haluavat kiittää asiakkaita ja kumppaneita hyvästä yhteistyöstä!"
Tiettävästi tähän yritykseen kaupunki ei ole upottanut kaupunkilaisten rahaa peruspääomina tai vastaavina. Yritys kuitenkin toimii suoraan kaupungin omistamassa suuressa hallissa. Näin herää väkisinkin pahat epäilyt mahdollisista vuokrarästeistä ja tappioiden salailusta. Epäilyksille antaa perusteita käsittelyn alla oleva halliepisodi: Kaupunki rakensi yrittäjälle hallin, käyttäen siihen kuntalaisten rahoja lähemmäs 400 000€. Kuitenkaan yrittäjän kanssa ei tehty vuokrasopimusta lainkaan, joten se sai touhuta ilman vuokraa kaupunkilaisten piikkiin kaupunkilaisten rahoilla rakennetussa hallissa.
Viimeistään nyt hallituksen on puututtava meidän täysin älyttömään elinkeinohuhhailuun. On täysin käsittämätöntä, että nevahaapavuorelaisten siunauksella on tehty päätöksiä uusien hallien rakentamisesta, kun niitä samaan aikaan laukeaa takaisin kaupunkilaisten käsiin. Ei hommat ratkea sillä, että käteen jäävät hallit siirretään yhtiöitetyn sataman tms. omaisuudeksi ja ryhdytään tekemään uusiahalleja kuin mitään ei olisi opittu.
Koko kaupungin toiminta on täysin käsittämätöntä ja edesvastuutonta. Jos veronmaksajat, tavalliset kuntalaiset tai heidän lapsensa tarvitsevat jotain, on tyly vastaus aina: NJET! Satsauksen sijaan olemme sulkeneet kouluja, päästäneet liikuntapaikkoja rempalleen ja opetustoimi on ollut viimeisen kymmenen vuotta pelkkä säästökohde. Onko siis ihme, jos lähes 3 000 asukasta on jättänyt kaupunkimme. He eivät halua asua tyhjiä teollisuushalleja täynnä olevalla teollisuusalueella.
Hallituksen on nostettava niin Neapo kuin muutkin huuhaakuviot julkiseen tarkasteluun. Me emme voi jatkaa nykytyylillä, jossa nostetaan veroja, ajetaan alas palveluita, myydään pilkkahintaan kaupunkilaisten omaisuutta. Käsittämättömintä tässä kuviossa on se, että konkreettisista virheistä ei saa puhua, niitä ei saa korjata, silti puhutaan kaupungin velkaantumisesta ja vaaditaan säästöjä, mutta käytännössä sama tuhoon tuomittu hallihullutus jatkuu. Samat ihmiset uikuttavat kaupungin huonoa taloustilannetta, jotka heti seuraavassa lauseessa ovat valmiita jatkamaan kaupungin talouden kuralle vienyttä onnetonta talouspolitiikkaa!
"NEAPOn hallitus on hakenut yhtiön konkurssiin
24.07.2013
Yhtiön johto ja hallitus haluavat kiittää asiakkaita ja kumppaneita hyvästä yhteistyöstä!"
Tiettävästi tähän yritykseen kaupunki ei ole upottanut kaupunkilaisten rahaa peruspääomina tai vastaavina. Yritys kuitenkin toimii suoraan kaupungin omistamassa suuressa hallissa. Näin herää väkisinkin pahat epäilyt mahdollisista vuokrarästeistä ja tappioiden salailusta. Epäilyksille antaa perusteita käsittelyn alla oleva halliepisodi: Kaupunki rakensi yrittäjälle hallin, käyttäen siihen kuntalaisten rahoja lähemmäs 400 000€. Kuitenkaan yrittäjän kanssa ei tehty vuokrasopimusta lainkaan, joten se sai touhuta ilman vuokraa kaupunkilaisten piikkiin kaupunkilaisten rahoilla rakennetussa hallissa.
Viimeistään nyt hallituksen on puututtava meidän täysin älyttömään elinkeinohuhhailuun. On täysin käsittämätöntä, että nevahaapavuorelaisten siunauksella on tehty päätöksiä uusien hallien rakentamisesta, kun niitä samaan aikaan laukeaa takaisin kaupunkilaisten käsiin. Ei hommat ratkea sillä, että käteen jäävät hallit siirretään yhtiöitetyn sataman tms. omaisuudeksi ja ryhdytään tekemään uusiahalleja kuin mitään ei olisi opittu.
Koko kaupungin toiminta on täysin käsittämätöntä ja edesvastuutonta. Jos veronmaksajat, tavalliset kuntalaiset tai heidän lapsensa tarvitsevat jotain, on tyly vastaus aina: NJET! Satsauksen sijaan olemme sulkeneet kouluja, päästäneet liikuntapaikkoja rempalleen ja opetustoimi on ollut viimeisen kymmenen vuotta pelkkä säästökohde. Onko siis ihme, jos lähes 3 000 asukasta on jättänyt kaupunkimme. He eivät halua asua tyhjiä teollisuushalleja täynnä olevalla teollisuusalueella.
Hallituksen on nostettava niin Neapo kuin muutkin huuhaakuviot julkiseen tarkasteluun. Me emme voi jatkaa nykytyylillä, jossa nostetaan veroja, ajetaan alas palveluita, myydään pilkkahintaan kaupunkilaisten omaisuutta. Käsittämättömintä tässä kuviossa on se, että konkreettisista virheistä ei saa puhua, niitä ei saa korjata, silti puhutaan kaupungin velkaantumisesta ja vaaditaan säästöjä, mutta käytännössä sama tuhoon tuomittu hallihullutus jatkuu. Samat ihmiset uikuttavat kaupungin huonoa taloustilannetta, jotka heti seuraavassa lauseessa ovat valmiita jatkamaan kaupungin talouden kuralle vienyttä onnetonta talouspolitiikkaa!
perjantai 2. elokuuta 2013
Egoloogista ajattelua maailman pelastamiseksi!
Lihavuutta pidetään suurena länsimaisena vitsauksena. Lihavuuden jättämä hiilijalanjälki pöyristyttää koollaan niin painoindeksien kasvaessa kuin niiden pienennysyrityksissä. Suomessa joka tammikuussa tantereet tömiset armottomien läskien hyökätessä lenkkipoluille hävittämään Jouluna ja vuoden vaihteessa suuremmaksi kasvanutta traanikertymää. Vaikka hiki kuinka virtaa tammikuisille hangille, läski on ja pysyy - läski on ikuista (lat. tranusus everous globalus).
Tammikuisten lenkkien seuraukset jäävät itse kuntoilijalle vähäisiksi: paikat jumiutuvat, lihakset kipeytyvät, pahimmillaan kaatumiset murtavat tai katkovat luita ja lähes kaikki tammikuussa hölkkäyksen aloittavat saavat köhän, flunssan tai vastaavan. Vuoden alun kuntoiluintoilu ajaa sadat tuhannet suomalaiset sairaslomille ja sängyn pohjalle potemaan. Kansantaloudellisesti tammikuun hölkkäaallon seuraukset ajavat maatamme ahdinkoon. Lenkkeilyvouhotusta hieman tarkemmin tutkiessa tulee väistämättä mieleen: Miksei käsittämätöntä masokismia ja yhteisen omaisuuden sekä hyvän tuhoamista kielletä lailla?
Kansallisesti negatiivisten talousvaikutusten lisäksi hölkkäämisestä seuraa myös globaalisti melkoista harmia. Kun tammikuisessa pakkaskelissä satojen tuhansien lenkkeilijöiden keuhkot vinkuvat ja puuskuttavat erottaessaan ilmasta happea, ne työntävät uloshengityksessä ilmakehään hiilidioksidia. Harva hankien keskellä hölkkäävä huuruturpa ajattelee kuinka koville maailman keuhkot eli merien planktonkerros ja sademetsät joutuvat äärimmäisen epämiellyttävän ja taloudellisesti, vähintäänkin kyseenalaisen, kuntoiluintoilun vuoksi. Vastuullisen maailman kansalaisen aivoihin kumpuaa väkisinkin kysymys: Onko pohjoisen kansoilla oikeus moiseen itsekkyyteen ja ilmastonmuutoksen häikäilemättömään kiihdyttämiseen?
Lihavuutta ei voi puolustaa sen aiheuttamien terveysriskien ja negatiivisten talousvaikutusten vuoksi. Suomessa lihavuutta ilmenee melkoisesti. Massamme on yli miljoona ihmistä, keiden ylipaino hipoo kymmentä liikakiloa. Jos maamme kaikki ylipaino kohdistettaisiin noihin miljoonan ylipainoiseen, heidän ekstramassansa määrä kohoaisi 25 kiloon. Tämä tekee yhteensä kaksikymmentäviisimiljoonaa kansallista liikakiloa. Näiden liikakilojen siirtäminen käy terveydellisesti ja taloudellisesti kalliiksi niin yksittäiselle kansalaiselle kuin kunnille ja valtiolle. Lihavuuden poistamista ei voi perustellen vastustaa vaan sen sijaan ylipainon poistamiseen täytyy paneutua kunnolla.
Typerien hölkkäämisten, kuntoilun ja vastaavien tilalle täytyy kehittää uusia lihavuudenpoisto vaihtoehtoja. Näiden vaihtoehtopohdintojen perustaksi täytyy ottaa muutama ohjesääntö: Globaalien vaikutusten täytyy kääntyä positiivisiksi, kohderyhmän terveyden riskeeraamattomuus, toiminnan miellyttävyys kohderyhmälle ja laihdutuksen kansantaloudellinen taakka täytyy kyetä muuttamaan voimavaraksi tai voitoksi. Jotta suunnitelmallisen pohdinnan tulokset päätyisivät riittävän korkeiksi, kansataloudellisesti merkittäviksi ja aina globaalille tasolle nostettaviksi ekoteoksi, on hankkeen nimen jo pohdintavaiheessa oltava haasteellinen sekä säväyttävä eli: LOPULLINEN RATKAISU LÄSKILLE!
Suomalaiset suhtautuvat ongelmiinsa kylmän asiallisesti ja äärettömän negatiivisesti. Ongelmien ratkaisussa sivuutamme luovuuden ja jätämme pohdinnan sikseen. Suomalaiseen vaikeuksien voittamiseen kuuluu ensimmäiseen mieleen juolahtavaan vaihtoehtoon tarttuminen. Ilman ajatuksen häviää tätä mielikuvituksetonta menetelmää toteutetaan ja tuetaan auktoriteettien johdolla. Valittua käytäntöä jatketaan, vaikka lähes kaikki omakohtaisesti tietäisivät, ettei käytännöksi muodostunut vaihtoehto johda mihinkään.
Globaalissa maailmassa on otettava oppia niistä esimerkeistä ja faktoista, mitä maailma kaikessa laajuudessaan tarjoaa. Ensinnäkin kaikissa yhteiskunnissa yksilö nauttii syömisestä ja useimmissa yhteisöissä juominenkin asetetaan hyväksyttyjen nautintojen yläpäähän. Meillä suhtaudutaan, lähes poikkeuksetta, positiivisesti niin syömiseen kuin juomiseenkin. Pyhien juhlien ympärillä on kehittynyt mässäilykulttuuri, johon lapset opetetaan pienestä pitäen. Syöminen ja juominen ovat pääsääntöisesti niin hyväksyttyjä nautintoja, että ne meidän on hyväksyttävä. Katseet ja ratkaisumallien hakeminen on keskitettävä em. elostelun väistämättömään sivuvaikutukseen lihavuuteen.
Lihavuus on terveysriski, elämää hankaloittava tekijä ja myös kallista niin yksilön kuin yhteisön kannalta ajateltuna. Näin ajatellaan varmasti niin globaalisti kuin yksilötasolla. Ei ole vaikea tulla lopputulokseen: lihavuus, läski, ihra jne. ovat negatiivisia asioita, joista kaikki haluavat pikimmiten eroon. Negatiivisuuteen nojaavilla toteutuksilla emme ole onnistuneet ihmistraanin hävittämisessä. Voimmeko muuttaa ajatus maailmaamme niin, että löydämme lihavuuden taustalta jotain positiivista sisältöä? Löytyykö oman kehomme ongelmien yhdistämisestä globaaleihin tapoihin ja ajatusmalleihin positiivisuutta lihavuus ongelman ratkaisemiseksi?
Meillä on kaksikymmentäviisimiljoonaa litraa ongelmallista ja ikävää ihraa, josta haluamme päästä eroon. Tämä on meidän lähtökohtainen negatiivinen ajatusmallimme. Saman ihramäärän inuiitti tai eskimo näkee suureena aarteena, josta riittää vuosiksi iloa, valoa ja lämpöä igluissa vietettyjen kotoisten iltojen tunnelman luojaksi. Kuinka ranskalainen näkee valtavan ihravuoremme? Hänelle se on mittaamattoman arvokas materiaaliaarre, jonka hän näkee käsittelyn jälkeen muuttuvan huippukalliiksi, viehättävältä tuoksuseksi, eliittinaisten kasvoille levittyväksi trendivoiteeksi! Rehellinen norjalainen näkee ihrassamme jättimäärän, hirven hiihtäjä kansan, reilusta voitosta reilumpaan voittoon vievää mainiota luomusuksirasvaa.
Meidän ongelmamme muuttui reisissä, ahtereissa ja keskivartaloissa piileviksi aarteiksi. Pienellä pohdinnalla havaitsemme tämän aarteen uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Voimme vähäisellä ajatusmallin hiomisella muuttaa rasva-aarteemme luomuihraksi. Yhtä helppoa kuin on jalostaa rypsipossua on muuttaa mukana kantamamme traanimme vaikkapa rypsitraaniksi. Tarvitaan vain hiukan, auktoriteettien johdolla tapahtuvaa, ihmismassojen ohjausmotivointia, joka nojaa vaikkapa ohrapossun syönnin kansainväliseen trendikkyyteen ja niin muutos alkoi ruokailukulttuurissamme. Mallia voimme ottaa vaikkapa viinien markkinoinnista. Kun meillä markkinoidaan vaikkapa jotain eteläamerikkalaista sotkua kansainvälisenä trendijuomana, se saavuttaa Suomessa mahtavat markkina-asemat ja massamme vaihtavat perinteisten viinimaiden tuotteet markkinamanipulaatiolla esiin nostettuihin uusiin viinituotteisiin. Sama malli sopii myös ihmisihran jalostukseen Suomessa.
Ihran poisto on sinällään ekotekoteko. Joukkokuljetusvälineiden päivittäin siirtämien ihmismassojen painot putoavat dramaattisesti, samoin hissimme pääsevät tuntuvasti nykyistä helpommalla ja jopa rappukäytävien sekä katukäytävien kuluminen vähenee. Yksilötasollakin saavutetaan merkittävää säästöä. Henkilöautot kuluttavat vähemmän polttoainetta, asfaltti kuluu vähemmän, kun niiden päällä jyräävät massat kevenevät, eikä autojen penkit mene kuljettajien ja matkalaisten keventyessä linttaan, joten niiden uusimistarpeen vähentyessä saavutetaan mittavia säästöjä. Kansan painon pudotessa jopa kengät joutuvat vähemmälle rasitukselle, kuten myös joukkokuljetusvälineissä istuvien vaatteiden ahterikankaat ja niin nekin kestävät kauemmin.
Kehon keventymisen terveyshyödyt ja elämänlaadun paranemiset ovat mullistavia niin taloudellisesti kuin kansalaisten kasvaneella henkisellä vireydellä mitattuina. Ehkäpä globaalisti ajateltuna ihran talteenoton vaikutukset luonnolle ovat kaikkein merkittävimmät. Pieni pohdinta osoittaa ekoloogiset vaikutukset siitä, kuinka monta valasta täytyy lahdata, jotta saadaan koottua kaduillamme liikkuva 25 miljoonan litraa vastaava traanimäärä. Entä paljonko tarvitaan kivihiiltä tai öljyä em. ihmistraanin korvaamiseksi? Jos hölkkäämisen sijaan ihmisihra otetaan talteen kierrätykseen ja hyötykäyttöön, mitkä kuntoilun loppumisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöjen vähennykset? Entä mikä globaali vaikutus seuraa, niin usein epäeettisesti luontoa saastuttaen, valmistettavien kuntoiluvarusteiden valmistuksen loppumisesta?
On selkeästi todistettu, että ihmisihra on karttuva, käyttämätön ja merkittävä luonnonvara. Samoin on selvää, ettei siitä pääse eroon eikä siitä edes kannata yrittää päästä eroon liikunnallisin vaihtoehdoin. Kyseisen innovaatioketjun toteuttamiseksi täytyy kehittää ihmistraanin talteenotto menetelmiä ja talteenotto-organisaatio. Esim. Aalto yliopisto tai VTT voivat paneutua nykyisin käytössä olevien rasvaimumenetelmien kehittämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan voisi ryhtyä suunnittelemaan ihranluovutuksen tai -keräyksen käytännön järjestelyjä. Päällimmäisenä nousevat esiin vaihtoehdot: Kotioloissa tapahtuva ihrankeruu vai ihrankeruupisteiden käyttöön otto.
Kotioloissa tapahtuva ihran talteenotto tuntuu luovuttajan näkökannalta miellyttävältä vaihtoehdolta. Mutta mitkä ovat kotona tapahtuvan ihran talteenoton terveysriskit, entä ihran säilyminen, ihran laadunvalvonta ja ihran talteenotto? Asiaan syventyminen saa vaa´an kallistumaan yhteiskunnan järjestämän keskitetyn ihrankeräyksen kannalle. Koulutettujen virkahenkilöiden virkavastuulla suorittama ihmisihran kerääminen vaikuttaa varmalta ratkaisulta niin ihranluovuttajan kuin lopputuotteen laadun kannalta. Ehkäpä kuntauudistuksen ohessa pitäisi huomioida myös ihmistraaninkeräyspisteiden toimialueet ja tuottoisan keräyksen vaatima väestöpohja: 50 000, 100 000 vai 150 000 asukasta per imaisupiste?
Luonnollisesti ihratoiminnan suhteen täytyy myös pohtia yritysmallia. Voisiko ihran keräys ja markkinointi toimia parhaiten esim. valtion omistaman monopoliyhtiön kautta? Nesteen tyylisesti meillä tulevaisuudessa toimisi vaikkapa VATRA(Valtion Traani) tai VAIH(Valtion Ihra). Oma pohdintani päätyy seuraavin perustein valtiomallin kannalle: Valtion hallitsema virkahenkilöiden toteuttama ja valvoma järjestelmä vaikuttaa varmemmalta tai turvallisemmalta, sillä irrallinen valtion ihrayhtiö voidaan, säästövimmaisten politiikkojen toimesta. helpostikin yksityistää, kuten Soneralle, Finnairille ja Alkollekin on käynyt tai käymässä. Tästä riskistä taasen saattaa seurata lisäriski, jonka seurauksena kansainväliset sijoittavat imevät meidät liian kuiviin tai pakottavat Suomen kansan terveysriskien uhalla kohtuuttoman suuriin ihrantuotto vaatimuksiin.
Ihmisihran keräys voidaan suorittaa monella tavoin, joten tarkka pohdinta taloudellisesti ja tuotannollisesti parhaan valinnan varmistamiseksi on tehtävä äärimmäisen tarkkaa harkintaa noudattaen. Oman haasteensa synnyttää myös ihravuoren jatkojalostus. Työllisyyden kannalta on tärkeää, että jatkojalostus tapahtuu mahdollisimman suurelta osin Suomessa. Ihmistraanin kanssa ei saa käydä kuten sahatavaran ja kaivostuotteidemme kanssa on käynyt eli me ainoastaan tuotamme raaka-ainetta vaativan jatkojalostuksen ja työpaikkojen valuessa muualle.
Traani on rasvaa eli sellaisenaan ja hiukan jalostettuna palavaa polttoainetta. Tuskinpa sitä kuitenkaan kannattaa esim. liikenteeseen jalostaa. Voisiko ihrastamme valmistaa vaikkapa trendikästä luksusöljyä beduiinien lamppuihin? Vaihtokaupassa saisimme edullista öljyä ja yhteistoiminnan myötä Suomen arvostus kohoaisi Arabian niemimaalla. Pelkkä ajatus beduiinien teltassa palavasta suomalaisesta liekistä saa mielen herkistymään. Jalostamamme ihra valaisi koraanikoulujen iltatunteja ja öisille retkille lähtevien arabiveijareiden teehetkiä, vesipiipun polttoa sekä karttasulkeisia!
Varteenotettavana vaihtoehtona voimme pitää oman kosmetiikka teollisuuden synnyttämistä, sillä mikä sopii paremmin ihmisen ihovoiteeksi kuin ihmisestä itsestään lähtöisin oleva voide. Tuolloin vältytään aivan varmasti kaikilta allergisilta oireilta. Aivan kuten eteläamerikkalaiset viinintuottajat haastoivat Euroopan viinimaat me voisimme haastaa omilla laadukkailla tuotteillamme perinteiset kosmetiikkamarkkinoiden hallitsijat. Tässä meillä on valtava etu materiaalin suhteen, sitä ei tarvitse jahdata luonnosta kuten valaita eikä sitä tarvitse tuoda kaukaa; Me miltei asumme oman kosmetiikkamateriaalimme sisällä.
Ihran hyödyntä parantaisi ns. luusereiksi kutsuttujen sohvaperunoiden itsetuntoa, yhteiskunnallista arvostusta ja myös perheiden sisäinen harmonia kohentuisi. Kuvitelkaa mies löhöämässä sohvalla ja katsomassa telkkarista jokailtaista jääkiekko-ottelua ja siinä sivussa syömässä makkaraa ja juomassa olutta. Vaimo voi tyytyväisenä todeta miehensä paiskivan töitä Suomen hyvinvoinnin eteen, kun hän tuottaa kosmetiikkateollisuudellemme arvokasta raaka-ainetta, jonka lopputuotetta vaimokin voi pian sipaista kasvoilleen.
Tammikuisten lenkkien seuraukset jäävät itse kuntoilijalle vähäisiksi: paikat jumiutuvat, lihakset kipeytyvät, pahimmillaan kaatumiset murtavat tai katkovat luita ja lähes kaikki tammikuussa hölkkäyksen aloittavat saavat köhän, flunssan tai vastaavan. Vuoden alun kuntoiluintoilu ajaa sadat tuhannet suomalaiset sairaslomille ja sängyn pohjalle potemaan. Kansantaloudellisesti tammikuun hölkkäaallon seuraukset ajavat maatamme ahdinkoon. Lenkkeilyvouhotusta hieman tarkemmin tutkiessa tulee väistämättä mieleen: Miksei käsittämätöntä masokismia ja yhteisen omaisuuden sekä hyvän tuhoamista kielletä lailla?
Kansallisesti negatiivisten talousvaikutusten lisäksi hölkkäämisestä seuraa myös globaalisti melkoista harmia. Kun tammikuisessa pakkaskelissä satojen tuhansien lenkkeilijöiden keuhkot vinkuvat ja puuskuttavat erottaessaan ilmasta happea, ne työntävät uloshengityksessä ilmakehään hiilidioksidia. Harva hankien keskellä hölkkäävä huuruturpa ajattelee kuinka koville maailman keuhkot eli merien planktonkerros ja sademetsät joutuvat äärimmäisen epämiellyttävän ja taloudellisesti, vähintäänkin kyseenalaisen, kuntoiluintoilun vuoksi. Vastuullisen maailman kansalaisen aivoihin kumpuaa väkisinkin kysymys: Onko pohjoisen kansoilla oikeus moiseen itsekkyyteen ja ilmastonmuutoksen häikäilemättömään kiihdyttämiseen?
Lihavuutta ei voi puolustaa sen aiheuttamien terveysriskien ja negatiivisten talousvaikutusten vuoksi. Suomessa lihavuutta ilmenee melkoisesti. Massamme on yli miljoona ihmistä, keiden ylipaino hipoo kymmentä liikakiloa. Jos maamme kaikki ylipaino kohdistettaisiin noihin miljoonan ylipainoiseen, heidän ekstramassansa määrä kohoaisi 25 kiloon. Tämä tekee yhteensä kaksikymmentäviisimiljoonaa kansallista liikakiloa. Näiden liikakilojen siirtäminen käy terveydellisesti ja taloudellisesti kalliiksi niin yksittäiselle kansalaiselle kuin kunnille ja valtiolle. Lihavuuden poistamista ei voi perustellen vastustaa vaan sen sijaan ylipainon poistamiseen täytyy paneutua kunnolla.
Typerien hölkkäämisten, kuntoilun ja vastaavien tilalle täytyy kehittää uusia lihavuudenpoisto vaihtoehtoja. Näiden vaihtoehtopohdintojen perustaksi täytyy ottaa muutama ohjesääntö: Globaalien vaikutusten täytyy kääntyä positiivisiksi, kohderyhmän terveyden riskeeraamattomuus, toiminnan miellyttävyys kohderyhmälle ja laihdutuksen kansantaloudellinen taakka täytyy kyetä muuttamaan voimavaraksi tai voitoksi. Jotta suunnitelmallisen pohdinnan tulokset päätyisivät riittävän korkeiksi, kansataloudellisesti merkittäviksi ja aina globaalille tasolle nostettaviksi ekoteoksi, on hankkeen nimen jo pohdintavaiheessa oltava haasteellinen sekä säväyttävä eli: LOPULLINEN RATKAISU LÄSKILLE!
Suomalaiset suhtautuvat ongelmiinsa kylmän asiallisesti ja äärettömän negatiivisesti. Ongelmien ratkaisussa sivuutamme luovuuden ja jätämme pohdinnan sikseen. Suomalaiseen vaikeuksien voittamiseen kuuluu ensimmäiseen mieleen juolahtavaan vaihtoehtoon tarttuminen. Ilman ajatuksen häviää tätä mielikuvituksetonta menetelmää toteutetaan ja tuetaan auktoriteettien johdolla. Valittua käytäntöä jatketaan, vaikka lähes kaikki omakohtaisesti tietäisivät, ettei käytännöksi muodostunut vaihtoehto johda mihinkään.
Globaalissa maailmassa on otettava oppia niistä esimerkeistä ja faktoista, mitä maailma kaikessa laajuudessaan tarjoaa. Ensinnäkin kaikissa yhteiskunnissa yksilö nauttii syömisestä ja useimmissa yhteisöissä juominenkin asetetaan hyväksyttyjen nautintojen yläpäähän. Meillä suhtaudutaan, lähes poikkeuksetta, positiivisesti niin syömiseen kuin juomiseenkin. Pyhien juhlien ympärillä on kehittynyt mässäilykulttuuri, johon lapset opetetaan pienestä pitäen. Syöminen ja juominen ovat pääsääntöisesti niin hyväksyttyjä nautintoja, että ne meidän on hyväksyttävä. Katseet ja ratkaisumallien hakeminen on keskitettävä em. elostelun väistämättömään sivuvaikutukseen lihavuuteen.
Lihavuus on terveysriski, elämää hankaloittava tekijä ja myös kallista niin yksilön kuin yhteisön kannalta ajateltuna. Näin ajatellaan varmasti niin globaalisti kuin yksilötasolla. Ei ole vaikea tulla lopputulokseen: lihavuus, läski, ihra jne. ovat negatiivisia asioita, joista kaikki haluavat pikimmiten eroon. Negatiivisuuteen nojaavilla toteutuksilla emme ole onnistuneet ihmistraanin hävittämisessä. Voimmeko muuttaa ajatus maailmaamme niin, että löydämme lihavuuden taustalta jotain positiivista sisältöä? Löytyykö oman kehomme ongelmien yhdistämisestä globaaleihin tapoihin ja ajatusmalleihin positiivisuutta lihavuus ongelman ratkaisemiseksi?
Meillä on kaksikymmentäviisimiljoonaa litraa ongelmallista ja ikävää ihraa, josta haluamme päästä eroon. Tämä on meidän lähtökohtainen negatiivinen ajatusmallimme. Saman ihramäärän inuiitti tai eskimo näkee suureena aarteena, josta riittää vuosiksi iloa, valoa ja lämpöä igluissa vietettyjen kotoisten iltojen tunnelman luojaksi. Kuinka ranskalainen näkee valtavan ihravuoremme? Hänelle se on mittaamattoman arvokas materiaaliaarre, jonka hän näkee käsittelyn jälkeen muuttuvan huippukalliiksi, viehättävältä tuoksuseksi, eliittinaisten kasvoille levittyväksi trendivoiteeksi! Rehellinen norjalainen näkee ihrassamme jättimäärän, hirven hiihtäjä kansan, reilusta voitosta reilumpaan voittoon vievää mainiota luomusuksirasvaa.
Meidän ongelmamme muuttui reisissä, ahtereissa ja keskivartaloissa piileviksi aarteiksi. Pienellä pohdinnalla havaitsemme tämän aarteen uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Voimme vähäisellä ajatusmallin hiomisella muuttaa rasva-aarteemme luomuihraksi. Yhtä helppoa kuin on jalostaa rypsipossua on muuttaa mukana kantamamme traanimme vaikkapa rypsitraaniksi. Tarvitaan vain hiukan, auktoriteettien johdolla tapahtuvaa, ihmismassojen ohjausmotivointia, joka nojaa vaikkapa ohrapossun syönnin kansainväliseen trendikkyyteen ja niin muutos alkoi ruokailukulttuurissamme. Mallia voimme ottaa vaikkapa viinien markkinoinnista. Kun meillä markkinoidaan vaikkapa jotain eteläamerikkalaista sotkua kansainvälisenä trendijuomana, se saavuttaa Suomessa mahtavat markkina-asemat ja massamme vaihtavat perinteisten viinimaiden tuotteet markkinamanipulaatiolla esiin nostettuihin uusiin viinituotteisiin. Sama malli sopii myös ihmisihran jalostukseen Suomessa.
Ihran poisto on sinällään ekotekoteko. Joukkokuljetusvälineiden päivittäin siirtämien ihmismassojen painot putoavat dramaattisesti, samoin hissimme pääsevät tuntuvasti nykyistä helpommalla ja jopa rappukäytävien sekä katukäytävien kuluminen vähenee. Yksilötasollakin saavutetaan merkittävää säästöä. Henkilöautot kuluttavat vähemmän polttoainetta, asfaltti kuluu vähemmän, kun niiden päällä jyräävät massat kevenevät, eikä autojen penkit mene kuljettajien ja matkalaisten keventyessä linttaan, joten niiden uusimistarpeen vähentyessä saavutetaan mittavia säästöjä. Kansan painon pudotessa jopa kengät joutuvat vähemmälle rasitukselle, kuten myös joukkokuljetusvälineissä istuvien vaatteiden ahterikankaat ja niin nekin kestävät kauemmin.
Kehon keventymisen terveyshyödyt ja elämänlaadun paranemiset ovat mullistavia niin taloudellisesti kuin kansalaisten kasvaneella henkisellä vireydellä mitattuina. Ehkäpä globaalisti ajateltuna ihran talteenoton vaikutukset luonnolle ovat kaikkein merkittävimmät. Pieni pohdinta osoittaa ekoloogiset vaikutukset siitä, kuinka monta valasta täytyy lahdata, jotta saadaan koottua kaduillamme liikkuva 25 miljoonan litraa vastaava traanimäärä. Entä paljonko tarvitaan kivihiiltä tai öljyä em. ihmistraanin korvaamiseksi? Jos hölkkäämisen sijaan ihmisihra otetaan talteen kierrätykseen ja hyötykäyttöön, mitkä kuntoilun loppumisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöjen vähennykset? Entä mikä globaali vaikutus seuraa, niin usein epäeettisesti luontoa saastuttaen, valmistettavien kuntoiluvarusteiden valmistuksen loppumisesta?
On selkeästi todistettu, että ihmisihra on karttuva, käyttämätön ja merkittävä luonnonvara. Samoin on selvää, ettei siitä pääse eroon eikä siitä edes kannata yrittää päästä eroon liikunnallisin vaihtoehdoin. Kyseisen innovaatioketjun toteuttamiseksi täytyy kehittää ihmistraanin talteenotto menetelmiä ja talteenotto-organisaatio. Esim. Aalto yliopisto tai VTT voivat paneutua nykyisin käytössä olevien rasvaimumenetelmien kehittämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan voisi ryhtyä suunnittelemaan ihranluovutuksen tai -keräyksen käytännön järjestelyjä. Päällimmäisenä nousevat esiin vaihtoehdot: Kotioloissa tapahtuva ihrankeruu vai ihrankeruupisteiden käyttöön otto.
Kotioloissa tapahtuva ihran talteenotto tuntuu luovuttajan näkökannalta miellyttävältä vaihtoehdolta. Mutta mitkä ovat kotona tapahtuvan ihran talteenoton terveysriskit, entä ihran säilyminen, ihran laadunvalvonta ja ihran talteenotto? Asiaan syventyminen saa vaa´an kallistumaan yhteiskunnan järjestämän keskitetyn ihrankeräyksen kannalle. Koulutettujen virkahenkilöiden virkavastuulla suorittama ihmisihran kerääminen vaikuttaa varmalta ratkaisulta niin ihranluovuttajan kuin lopputuotteen laadun kannalta. Ehkäpä kuntauudistuksen ohessa pitäisi huomioida myös ihmistraaninkeräyspisteiden toimialueet ja tuottoisan keräyksen vaatima väestöpohja: 50 000, 100 000 vai 150 000 asukasta per imaisupiste?
Luonnollisesti ihratoiminnan suhteen täytyy myös pohtia yritysmallia. Voisiko ihran keräys ja markkinointi toimia parhaiten esim. valtion omistaman monopoliyhtiön kautta? Nesteen tyylisesti meillä tulevaisuudessa toimisi vaikkapa VATRA(Valtion Traani) tai VAIH(Valtion Ihra). Oma pohdintani päätyy seuraavin perustein valtiomallin kannalle: Valtion hallitsema virkahenkilöiden toteuttama ja valvoma järjestelmä vaikuttaa varmemmalta tai turvallisemmalta, sillä irrallinen valtion ihrayhtiö voidaan, säästövimmaisten politiikkojen toimesta. helpostikin yksityistää, kuten Soneralle, Finnairille ja Alkollekin on käynyt tai käymässä. Tästä riskistä taasen saattaa seurata lisäriski, jonka seurauksena kansainväliset sijoittavat imevät meidät liian kuiviin tai pakottavat Suomen kansan terveysriskien uhalla kohtuuttoman suuriin ihrantuotto vaatimuksiin.
Ihmisihran keräys voidaan suorittaa monella tavoin, joten tarkka pohdinta taloudellisesti ja tuotannollisesti parhaan valinnan varmistamiseksi on tehtävä äärimmäisen tarkkaa harkintaa noudattaen. Oman haasteensa synnyttää myös ihravuoren jatkojalostus. Työllisyyden kannalta on tärkeää, että jatkojalostus tapahtuu mahdollisimman suurelta osin Suomessa. Ihmistraanin kanssa ei saa käydä kuten sahatavaran ja kaivostuotteidemme kanssa on käynyt eli me ainoastaan tuotamme raaka-ainetta vaativan jatkojalostuksen ja työpaikkojen valuessa muualle.
Traani on rasvaa eli sellaisenaan ja hiukan jalostettuna palavaa polttoainetta. Tuskinpa sitä kuitenkaan kannattaa esim. liikenteeseen jalostaa. Voisiko ihrastamme valmistaa vaikkapa trendikästä luksusöljyä beduiinien lamppuihin? Vaihtokaupassa saisimme edullista öljyä ja yhteistoiminnan myötä Suomen arvostus kohoaisi Arabian niemimaalla. Pelkkä ajatus beduiinien teltassa palavasta suomalaisesta liekistä saa mielen herkistymään. Jalostamamme ihra valaisi koraanikoulujen iltatunteja ja öisille retkille lähtevien arabiveijareiden teehetkiä, vesipiipun polttoa sekä karttasulkeisia!
Varteenotettavana vaihtoehtona voimme pitää oman kosmetiikka teollisuuden synnyttämistä, sillä mikä sopii paremmin ihmisen ihovoiteeksi kuin ihmisestä itsestään lähtöisin oleva voide. Tuolloin vältytään aivan varmasti kaikilta allergisilta oireilta. Aivan kuten eteläamerikkalaiset viinintuottajat haastoivat Euroopan viinimaat me voisimme haastaa omilla laadukkailla tuotteillamme perinteiset kosmetiikkamarkkinoiden hallitsijat. Tässä meillä on valtava etu materiaalin suhteen, sitä ei tarvitse jahdata luonnosta kuten valaita eikä sitä tarvitse tuoda kaukaa; Me miltei asumme oman kosmetiikkamateriaalimme sisällä.
Ihran hyödyntä parantaisi ns. luusereiksi kutsuttujen sohvaperunoiden itsetuntoa, yhteiskunnallista arvostusta ja myös perheiden sisäinen harmonia kohentuisi. Kuvitelkaa mies löhöämässä sohvalla ja katsomassa telkkarista jokailtaista jääkiekko-ottelua ja siinä sivussa syömässä makkaraa ja juomassa olutta. Vaimo voi tyytyväisenä todeta miehensä paiskivan töitä Suomen hyvinvoinnin eteen, kun hän tuottaa kosmetiikkateollisuudellemme arvokasta raaka-ainetta, jonka lopputuotetta vaimokin voi pian sipaista kasvoilleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)