Ei ole keskusjärjestöillä enää samaa asemaa, mutta tekemisen ja liikkumisen tarve ovat säilyneet!
Eräs onnistuneimpia tavallisten kansalaisten massatapahtumista löytyy Salosta. Tämänkin vuoden heinäkuussa Salo Volley keräsi 168, enemmän tai vähemmän, harrastajajoukkuetta viihtymään lentopallon parissa. Voisimmeko me ottaa oppia Salosta ja tehdä vastaavan tempauksen esim. salibandyyn tai koripalloon liittyen? Meillä on molempien lajien osalla merkittävää laji- ja seuraosaamista, joten en pidä ajatustani utopistisena haihatteluna. Ehkäpä antaisimme myönteisimmän kuvan kaupungistamme, jos kaavailemani tapahtumat painottuisivat junioriurheiluun.
Useimmat
meistä muistavat Vakkaliigan, joka keräsi toistakymmentä
vakkasuomalaista harrastajajalkapallojoukkuetta pelaamaan kesänmittaan
sarjan, jossa kaikki joukkueet kohtasivat toisensa. Vakkaliigan kausi
päättyi huikeaan finaaliin, joka keräsi Pietolan kentän laidalle satoja
katsojia viihtymään ja kannustamaan omiaan. Tuolloin talkoohenki ja
media yhdessä tarjosivat toimintaa ja aktiivista toimintaa
kaupunkilaisille. Voisiko tuo sama yhteishenki pulpahtaa, läpi seisovan
veden, pintaan valaisemaan arjenharmautta ja kirkastamaan tulevaisuuden
ennusteitamme. Eikä toiveen pidä rajoittua jalkapalloon vaan laajentua
yksilökeskeisyydestä yhteisölliseen toimintaan kaikilla mahdollisilla
sektoreilla.
Kiitos Sannalle ja Saulille, te veitti Suomen ihan uuteen asemaan maailman politiikassa!
Venäjän hyökättyä Ukrainaan on piisannut uhoa, uhkauksia ja pakotteita, mutta edes todellisesta pyrkimystä rauhaan ei ole edes kuiskittu. Nyt meillä kaheliksi leimattu ja kenties kaheli Trump on ryhtynyt rauhan enkeliksi. Hän ei pelkästään uhoa rauhaa, vaan jopa kertoo kuinka pistäisi sotivat presidentit ruotuun ja pakottaisi Ukrainan ja Venäjän rauhaan. His/hertoria puhuu vahvasti Trumpin puolesta, sillä useimmiten USA:n on sotkenut sotaan demokraattinen presidentti. Poikkeuksia tietenkin on, mutta pääsääntöisesti sotia kylvävät presidentit ovat olleet demokraatteja. Eniten demokraattien haukkapresidenteistä poikennee juuri Trump, hän ei aloittanut sotia vaan enemmänkin kotoutti USA:n joukkoja maailmalta.
Kevyen odottelun jälkeen näemme, kenet valitaan USA:n presidentiksi. Maan sekaisen sisäpoliittisen tilanteen vuoksi, vaaka alkaa kallistumaan Trumpin suuntaan. Usalaiset valitsevat presidentin sisäpolitiikan hoidon/lupausten perusteella eikä jonkun kaukaisen eurooppalaisten käymän sodan vuoksi. Pelkään lopulta käyvän niin, että USA ja Venäjä sanelevat tylyt rauhanehdot Ukrainalle - suurvallat löytävät aina lopuksi yhteisen edun, jonka rinnalla pikkuvaltiot ja lupaukset niille voidaan unohtaa. Nyt USA tarvitsee Venäjää tuekseen Kiinan vastaiseen rintamaan. Jo edellisellä kaudellaan Trump aloitti operaation, jolla se pyrkii estämään Kiinan nousua USA:n ohi maailman hallitsevaksi talousmahdiksi. Helpoiten tuo onnistuu, kun liittolaiseksi tulee vanhan luotettavan kaverin hallitsema Venäjä. Venäjän sulkiessa ruoka, kaasu ja öljyhanat alkaa kiinalaisia kalvaa vilun lisäksi nälkä - siinä alkaa Xi Jinpingin puntti tutista.
Ja entäpä Suomen tilanne, kun republikaanista ja kenties Trumpista tulee USA:n presidentti. Meillä valtamedia kieltää moisen mahdollisuuden aivan, kuten se teki Trumpin viime valinnankin alla. Tuolloin kaikki päättyi, tietämättömän asiantuntijan päästämään pikkulapsen itkuun. Nyt, jos pahasti käy, saattaa itkijöitä olla enemmän, jopa miljoonia. Ikävästi tilanne muistuttaa 1930-lukua, luotettiin länteen, kylvettiin ryssävihaa, saatiin se itämään isoksi, ajauduttiin orpona valtiona sotaan. Luulisi jokaisen Erkin, Eljaksen ja Erkonkin päässä edes välähtävän pieni aatos rauhasta. Muistellaan 1930-luvun loppua, silloin lännen kerrottiin luvanneen Suomelle apua. Mutta kuinka kävi, kun rintamalla viimeinkin lensi USA:ssa valmistetut lentokoneet, niissä oli punainen tähti - USA avusti Neuvostoliittoa yli 14 000 lentokoneella ja lähes puolella miljoonalla kuorma-autolla! Sopiiko tulevaisuutemme laulu: Yksin oon tietenkin!
UskoisinWintterinpuitteidenmahdollistavanmusiikkitapahtumienjärjestämisen ja esim. Karjurockintaustavoimat, keilläonoikeatkanavat, voisivat käyttääuuttaestradiaonnistuneestiniin, ettäkaikkihyötyisivätsiitä. EnsimmäisenävuonnaWintteriinvoisihoukutellavaikkapajunioriturnauksia niin, että siitä tulisi jatkossa tapa. Urheilunsarallameilläonhyvätsuhteetaivankoripalloliitonhuipullejasalibandyihmisiäpuolestaanistuurunsaastivaltuustossa. Mieleeni pulppuaa kaikenlaista, kutentapahtumienohessakaupunginmarkkinointiaasumiseenjaelämiseen, muttase omista kaavailuista, silläuskonmuidennokittavanparemmillaaatoksillaohiomienehdotusteni - eihänsilläoleväliäkukaehdottaa, kunhanollaanpositiivisinmielinjayhteistyössäliikkeellä. Mikäolisihienompaa, kunjokutoteaisi, vuonna2025, vaikkapakansainvälisenjuniorikoripalloturnauksenohessa: Pahus, kuntästäWintteristäpititehdänäin pirun pieni?
Jossain vaiheessa sopii muistaa ja muistuttaa, miksi yhteiskunnan kuviot luotiin - hoidamme yhdessä yhteisiä asioita pitäen huolta heistä, ketkä ovat heikoimpia ja puolustuskyvyttömiä!
On annettava suuret kiitokset heille, ketkä ovat ahkerasti muistuttaneet valmistelijoita/päättäjiä vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta sekä sen tiimoilta haastavista synkistä pilvistä. Ilman realistista pohjaa suunnittelu on haihattelua ja utopismia sekä lopputulos kallista turhuutta. Meillä tulevaisuuden sävy on pitkälti kiinni muutamasta asiasta. Ensinnäkin onko Wintteri suurena, avarana, kalliina opiskelu/vapaa-aikakombinaattina ankeuteen ajava plus säästöihin pakottava ongelma vai Suomen hienoimpana, monipuolisempana opiskelu/vapaa-aikakombinaattina mahtava mahdollisuus kasvuun? Toinen asia, jota lienee paikallaan aprikoida, löytyy asukaskadostamme. Nyt ratkomme, olemmeko tulevaisuudessa kuoleva rannikon pikkukylä vai kasvuun nouseva, hyvien palvelujen sekä puitteiden viihtyisä matalan verotuksen asukasmagneetti? Kumman lähestymistavan sinä valitsisit: passiivisen valmistautumisen onnettoman kurjaan tulevaisuuteen vai positiivisen käytettävien mahdollisuuksien hyödyntämisen, kehittyvien palvelujen suunnittelun ja tasaisen hallitun kasvun tien?
On aivan selvää, että positiiviseen pyrkimällä päästään parempaan tulokseen kuin pahimpaan tähtäämällä ja varautumalla. Jos positiivisuus menee poskelleen ja lojahtaa vahvasti ahterilleen, ollaan samassa tilanteessa kuin jos olisimme varautuneet väkikatoon, tyhjään ja kalliiseen investointiin, jota emme millään pysty maksamaan. Eikö siis ensin kannata ideoida positiivisesti ja etsiä kasvun ratkaisuja ennen kuin alkaa suosiolla ängetä kaupungin päätä pölkylle? Kannattaisiko meidän pohtia porukalla yksin ja yhdessä erilaisia positiivisia visioita, joilla kaupunkimme nostetaan nykyisestä apatian alhosta ilon, riemun ja kasvun kukkulalle? Olisiko paikallaan, ilman negatiivista ennakkovarausta, kuunnella toisiltakin ajatussuunnilta singottuja, kaikkien kaupunkilaisten parhaaksi tähtääviä, ideoita?
Keskimäärin muualla varaudutaan vyön kiristykseen, joten eikö meidän kannata erottua tuota porukasta ja välttää kuoliaaksi säästäminen? Jos avoimin mielin, faktoihin nojaten ja etenkin rehellisesti tutkimme kaupunkiorganisaation kartoittaen sen heikot lenkit, ja täydennämme näitä sektoreita niin, että ne tuottavat kaupunkilaisille nykyistä parempaa ja nykyistä enemmän. Ei voi olla niin, että kaupunkimme, herkkähipiäiset valmistelijat ottavat jokaisen rakentavassa hengessä tehdyn kehitysidean ilkeämielisenä, henkilökohtaisena vinoiluna. Päättäjän tehtävä on vaatia kaupunkiorganisaatiolta tehokkuutta, jos meillä asukkaat muuttavat toisaalle ja veroja täytyy kiristää, on tehokkuus vahvasti hakusassa. Virkahenkilömme ovat kaupunkilaisten palvelijoita ja heiltä luottamushenkilöiden on vaadittava parasta - siksi he ovat kaupunkilaisten luottamushenkilöitä!
Mikään ei muutu vai muuttuuko - suurvallat ovat aina käyttäneet hyväkseen pieniä valtioita!
Varmaan jokaisen Erkin ja Erkon aatoksissa on käynyt, toistaako historia itseään - eletäänkö nyt toisintoa 1930-luvun käänteistä, ainakin askelmerkkejä voidaan verrata aikakausien välillä. Saa nähdä kuinka jalka osuu lankulle ja mihin hypätään, sotaanko? Aikoinaan myös Suomi luotti läntiseen apuun, jota olikin jo tulossa Talvisodan loppuvaiheessa. USA ja Iso-Britannia ainoastaan sympatiseerasivat Suomea ja jarruttivat ranskalaisten intoa auttaa Suomea. Ranska jopa lähetti aseita, joskin osittain vanhaa romua, ja oli valmis lähettämään joukkoja puolustamaan Suomea. Ehtona oli jenkkien ja brittien lähtö mukaan. Ja niinhän siinä kävi, että Suomi teki rauhan ja Neuvostoliitto vältti sotaan joutumisen ns. lännen kanssa.
Myös Suomessa uskottiin lännen apuun siinä määrin, ettei itänaapurin kanssa haluttu edes neuvotella maa-aluevaihdoksista. Mannerheim ja Paasikivi hirmustuivat Suomen linjasta, joka johti sotaan, jonka Paasikivi nimesi silloisen ulkoministerin mukaan. Kun ulkoministeri ensin evästi Paasikiveä toteamalla, Neuvostoliitto ei ole suurvalta ja kun lopulta hänen lupaamansa Amerikan apu realisoitui rintamalla ja taivas täyttyi lentokoneista joita koristi punainen tähti! USA avusti Neuvostoliittoa toisessa maailman sodassa 14 795 lentokoneella. Eikä apu suinkaan rajoittunut po. lentokoneisiin ja aseisiin, Neuvostoliitto sai USA:sta merkittävää elintarvikeapua ja erittäin ratkaisevaan rooliin nousseet 375 833 kuorma-autoa. Suurvallat pelkäävät niin paljon toisiaan ja toistensa ydinasearsenaalia, ettei niiden rinnalla pienten valtioiden kanssa tehdyillä sopimuksilla ole vähäistäkään merkitystä.
Entäpä ensi vuonna, kun USA:ssa vaihtuu presidentti - kuinka vaihtuu jenkkien suhtautuminen Ukrainan sotaan tai Suomeen, jonka valtamedia on mollannut republikaanien ykkösvaihtoa presidentiksi? Se lienee selvää, että republikaanien mahdollisesti voittaessa USA:n presidentin vaalit, siellä tyyli muuttuu ja aseistamisen sijalle nousee Ukrainan sodan lopettaminen. Toivottavasti Suomi ei tuossa vaiheessa joudu kokemaan yksin kovia. Olipa miten oli, vielä maassamme pestään kova jälkipyykki NATO:on liittymisestä, joka tapahtui ilman kansanäänestystä, kun Aku Ankan julkaisija ja muu valtamedia sai NATO-kannatuksen nousemaan lähes 90 prosenttiin - tulikohan kansalle kerrottua kaikki tai edes se vähä, mikä tuli kerrottua, julkaisua tasapuolisesti?
Hyvä työ palkitaan arvostuksella ja asemalla. Yleensä arvostettuja ja elämän viisautta keränneitä ja sitä järjellä jakaneita teititellään. On myös päinvastaisia eli meitittelyä. Viimeinen tsaari kuten muutama muukin itseään yliarvostanut tyyppi meitittelivät itseään. Kummanlaista käytöstä tulisi kohdistaa tyyppiin tai odottaa häneltä, joka enemmänkin munii hommassaan ja toisaalta kuinka hänen tulisi suhtautua muihin? Meillä on toimittajia ja lehtitaloja, jotka toimivat yhtä häikäilemättömästi ja inhimillisyyttä kaihtaen kuin spakettivesternin viheliäisin plus kuvottavin roisto. Kuinkas sinä suhtaudut valtamediaan, osoittaisitko sille arvostustasi ja suostuisit teitittelemään valtamedian uljaita kaikki tietäviä edustajia, sillä ovathan he omasta mielestään, ainakin käytöksensä perusteella, kaikkitietävän Jumalan jälkeen seuraavia ylöspäin?
Valtamedian mahtilonkerot pönkittävät omaa uskottavuuttaan palkitsemalla . Mitä isompi lonkero, sitä huvittavampia ovat palkinnot - vähän sama, jos dopingista kärähtäneet urheilun maineen lokaajat saisivat jatkaa loputtomasti juhlintaansa. Näin on meillä päässyt käymään ja samaan aikaan tuo valtamedia toitottaa kansalle olevansa rehellinen kuin Ruandan rabbi. Todellisuudessa valtamedian massiivisin lonkero kohtelee yksittäistä ihmistä vailla sääliä tai vähäisintäkään kristillistä lähimmäisen rakkautta - toiminta on yhtä säälimätöntä kuin hutujen hutkiessa tutseja. Katsokaapa oheiset linkkiesimerkit ja myös palkintoraati, jo on ollut pieni piiri vauhdissa ja jo haisee eikä ole Rydman ensimmäinen saalistettava valtamedian tähtäimen ristikossa:
