tiistai 26. elokuuta 2014

IHMEELLISTEN IHMEIDEN IHMEKAUPUNKI - UUSIKAUPUNKI

Parikymmentä vuotta Uudessakaupungissa hakattiin rahaa ns. elinkeinopolitiikaan. Tämän seurauksena vauras kaupunki köyhtyi, menetti työpaikkoja, yrityksiä ja lähes 3 000 asukasta. Silti harkkinnaista apua valtiolta hakeneessa, kaupunkilaisten omaisuutta miljoonilla myyneessä, palveluja rajusti alasajaneessa ja verot sekä taksat tappiin nostaneessa kaupungissa juhlittiin onnistunutta elinkeinopolitiikkaa ja vastoin todellisuutta myös sitä, että nyt meillä menee paremmmin kuin koskaan.

Viime vuonna autotehtaalla lienee ollut noin 700 työntekijää ja nyt siellä työskennellee  noin 1 800 työntekijää eli viimeinkin niitä työpaikkoja tuli, joskaan ei kaupungin toimin. Nyt ongelmamme on se, että miten tänne saadaan työntekijöitä. Kaupunginjohto pomppii riemusta, kun autotehtaan ongelma ratkaistiin siten, että ulkopaikkakuntalaiset työntekijät tuodaan ulkopaikkakunnalta bussilla autotehtaan portille ja viedään autotehtaan portilta bussilla takaisin kotikuntaan.

Mystisyyden huippu lienee sekin, että samalla, kun kaupunginjohtaja läpyskässä hehkuttaa tänne muuttaneen yli sata uutta asukasta, julkaistaan toisaalla tilasto, jonka mukaan kaupungin työttömien määrä on kasvanut kuukaudessa yli sadallaviidelläkymmenellä. Työttömiäkö tänne muutti vai mikä selittää moisen mystiikan?

Onhan selvää, että jos tämänkokoinen kaupunki saa yli tuhat työpaikkaa, sen on pakko näkyä työttömien määrän laskuna, muutovoittona, kiihtyneenä asuntokauppana, kaupungin yrityselämän vilkastumisena ja selkeänä verotulojen kasvuna. Jos nämä eivät toteudu, jossain kohdin joku ei pidä kutiaan eli joku valehtelee.

TYÖTTÖMYYS KASVOI RAJUSTI KUUKAUDEN AIKANA

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tietääkö kukaan Uudessakaupungissa mitä elinkeinoelämä on?

Kalastus on elinkeino, samoin maanviljelys on toinen elinkeino, kuten teollisuus ja kauppakin ovat elinkeinoja. Kun nämä toimivat yhdessä, voidaan puhua elinkeinoelämästä. Elinkeinoelämä toimii silloin, kun kaikki elinkeinoelämän osa-alueet tukevat toisiaan. Toimivaan elinkeinoelämään tarvitaan ja sen toimivuuden arvioinnissa on huomioitava kaikki elinkeinoelämän toimintasektorit.

Aikoinaan maatalousyhteisö oli elinkeinoelämän suurin työllistäjä ja tuolloin menestyneimmät elinkeinoelämän tyyssijat syntyivät viljaviin laaksoihin. Kun maatalous muuttui tuottavammaksi ja ihmiset alkoivat luomaan järjestäytynyttä yhteiskuntaa, muodostui koskipaikoista orastavan teollisuuden keskittymiä, maantieteellisesti strategisiin paikkoihin syntyi varuskuntia, keskuksiin hallintoa ja kulkuyhteyksien risteyksiin kauppapaikkoja. Näin pikkuhiljaa olemme kehittyneet nyky-yhteiskunnaksi ja elinkeinoelämä on muuttunut ja kehittynyt siinä ohessa.

Aina elinkeinoelämän kehitykselle keskeistä on ollut sille suotuisa sijainti. Kun arvioimme paikan merkitystä elinkeinoelämälle ja järjestäytyneen yhteisön kehitykselle sekä sen menestyksekkäälle elämälle, on paikan luonne ja vaatimukset muuttuneet melkoisesti kivikauden hyvistä metsäsätyspuitteista tämän päivän palvelu- ja viihtyvyyspuitteisiin.

Vielä 1970-luvulla työpaikka sai ihmisen muuttamaan ja teollisuus oli tuon ajan yhteisön sydän. Ihmisten vaurastuttua kulkuyhteydet paranivat ja maa autoistui, joten työnmerkitys asuinpaikan valinnassa väheni. Tänä päivänä ihmiset ovat valmiita ajamaan pitkiäkin työmatkoja, jotta voivat valita mieleisensä asuinpaikan. Vuosien saatossa työpaikkojen merkitys on siis vähentynyt asuinpaikka valitessa ja samoin työpaikkojen merkitys on vähentynyt kunnan/kaupungin elinkeinoelämää arvioitaessa.

Valtion veropolitiikan myötä työmatkoilla jopa tienataan. Niinpä meillä on lukuisasti menestyviä kuntia, joista ns. perustyöpaikat puuttuvat lähes kokonaan. Tänään ihmiset ovat valmiita työmatkustamaan pitkiäkin matkoja, jotta he ja heidän läheisensä saavat elää tuvallisessa, virikerikkaassa, hyvien palvelujen, monipuolisten elämän puitteiden ja/tai edullisten elinkustannusten asuinpaikassa.

Teollisuustyöpaikkoihin voimakkaasti painottuva elinkeinoelämän kuntakohtainen arviointi on ajalta sirppi ja vasara. Arvioidessamme Uudenkaupungin elinkeinoelämää, tämän huomaa helposti. Johtavan marketin valikoimien muuttuessa huonompaan suuntaan ja keskeisen liikkeen lopullinen häviäminen vaikuttavat kaupunkimme keskustan elinvoimaisuteen ratkaisevasti. Marketin hiipumisen ja häviämisen jälkeen Alicenkadun varrelta muutkin yritykset ovat alkaneet hiipua ja hävitä. Lukuisat kuihtuvat keskukset osoittavat kaupan merkityksen kuntakohtaisessa arvioinnissa.

Lapsiperheen saa paikkakunnalle muuttamaan turvallisuus, laadukas opetus, harrastusmahdollisuudet ja siinä määrin toimivat kunnalliset ja yksityiset palvelut, ettei niitä tarvitse työpäivän jälkeen hakea kotikuntaa kauempaa. Lapsiperheelle ja muillekin asukkaille kauppa ja palvelut ovat elinkeinoelämän tärkeimnnät toimialat. Entäpä mitä pääkaupunkilainen hallintovirkamies arvostaa elinkeinoelämässämme, jos hän muuttaa eläkepäiviksi tänne, teollisia työpaikkoja? -Heh heh. .....?

TOIMIVAN KAUPAN JA PALVELUIDEN LISÄKSI ONNISTUNUT KAAVOITUS VAIKUTTAA KAUPUNGIN MUUTTOVOITTOON.




keskiviikko 13. elokuuta 2014

HAETAAN RAULA RAUMALTA TEKNISEKSI JOHTAJAKSI!

Teknistä johtajaa ei ole saatu valittua, vaikka asian tiimoilla on touhuttu pian jo vuosi. Nyttääpä vielä siltä, että koko hakuprosessi olisi hyvä pistää uusiksi ja soittaa yksi puhelu Raumalle. Se on selvää, että Uusikaupunki tarvitsee palkkalistoilleen henkilön, joka vastaa kaupungin onnistuneesti teknisestä suunnittelusta ynnä sen menestyksellisestä toteutuksesta.

Kaupunkimme tekninen sektori on kuin myllynkivi hukkuvan kaulassa. Esittelymme on hämärää ellei peräti pimeydessä pirun ahterin synkikimpään sopukkaan verrattavissa ja toteutuksemme on vähintäänkin onnetonta kuin istuttaisi ohraa kallion onkaloon. Näillä eväillä momenttumit lurahtelevat ohi ilman, että kaupunkimme pääsee tarttumaan niihin ja tempaisemaan itsensä, itsestään selvälle, kasvu-uralle.

Kolmivuotiaskin tajuaa, ettei kaupungin ahteri kestä nykyistä menoa: Tontonmäen rahareiät kasvavat vuokrakerrostalojen rahakraatereiksi ja tuulimyllyt uhkaavat kaupunkimme viihtyvyyttä ja tulevaisuutta. Muutosta ei ainoastaan kaivata, vaan se on jopa välttämätön kaupunkimme tulevaisuuden kannalta!

Uusia tuulia toisi karismaattinen kaveri, joka vastaa suorasti ja esittelee asiansa rehellisesti sekä suorittaa tehtävänsä taidokkaan tehokkaasti. Kun tällainen henkilö on olemassa ja hän tuntee paikallisen organisaation sekä on käytännössä osoittanut kykynsä ongelmien löytämiseen plus niiden korjaamiseen, on ihmmeellistä, että emme rekrytoi häntä tänne töihin.

Insinööri Raula on oikea henkilö Uudenkaupungin tekniseksijohtajaksi. Hänen tietonsa kaupungistamme ovat tuoreet, sillä Uusikaupunki ei ole vielä mennyt niin paljon kehityksessä taaksepäin, jottei häntä saataisi tänne takaisin. Ehkä siihen tarvitaan rahaa, mutta ei tuhannen ihmisen organisaatio yhteen ihmiseen kaadu, jos hän on rutkasti suuren palkkansa arvoinen.

perjantai 8. elokuuta 2014

Tontonmäki-oireyhtymä eli media peittää ja kieltää mokista keskustelun!

Tässä naurussa suin aiheutetaan kaupunkilaisille miljoonavahinkoa. Vahingon aiheuttamisen vastustaminen ja vahingon minimoinnin yrittäminen oli häiriköintiä, riidan kylvämistä ja tolkutonta käyttäytymistä. Nyt tolkullista meinikiä on ihmisiksi oleminen eli koko ongelman kieltäminen: Kyllästymiseen asti hoetaan oireyhtymää ja silläkö aiheutettu vahinko korvataan kaupunkilaisille?


Jos joku ajaa toisen auton, tyhmyyttään tai huolimattomuuttaan, romuksi ja toteaa ennen paikalta poistumista kättä rennosti heiluttaen: Sori! Hei, näitähän sattuu! Luonnollisesti romuttuneen auton omistajaa sapettaa ja hän haluaa kulkupelinsä kuntoon. Yleensä kuntoon saattamista vaaditaan auton hajottajalta. Ei esim. auton romuttanut selviä korvaamasta aiheuttamaansa vahinkoa hokemalla kyllästymiseen asti: Onkos täällä joku romuauto-syndrooma? Sama koskee kaikkea särkemistä ja vahingoittamista. Meidät on totutettu ja meillä on totuttu siihen, että toisen omaisuuden tuhoaja, särkijä jne. korvaa aiheuttamansa vahingon.

Yhteiskunnan varoin pyöritetään oikeuslaitosta ja kustannetaan yliopistoja, jotka tuottavat kansan turvaksi tuomareita ja asianajajia, jotta mm. jokainen. kenen omaisuutta on tärvätty, saa korvauksen omaisuuden tärvääjältä. Se mikä pätee yksityisen ihmisen omaisuuteen, pätee myös yhteiseen omaisuuteen. Kunnissa käytetään tilintarkastajia, siellä on hallitusta, tarkastuslautakuntaa ja valtuustoa valvomassa, että luottamushenkilöt noudattavat lakia eli toimivat kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Valvontaketjun viimeisenä on media, julkinen sana, joka haukan lailla puolueettomana valvoo päättäjien toimintaa ja pitää, totuus ohjenuoranaan, huolta siitä, että tehdyistä virheistä opitaan, niitä ei toisteta ja kelvottomat, tolkuttomat eli päättäjät, ketkä eivät osaa olla ihmisiksi, poistuvat vaaleissa kuvioista!

Jotta em. kuvio ei toimi, tarvitaan siihen melkoisia sattumia, harvinaisen tyhmiä päättäjiä, hyvä veli -kuviota ja/tai kelvotonta lehdistöä. Jos koko em. ketju koostuu onnettomista velliahtereista, ketkä antavat juntata huonot päätökset läpi, pitävät valheilla mokat kansan tietämättömissä sekä leimaavat kyseenalaistajat, vaihtoehdon vaatijat roistoiksi sekä häiriköiksi, jää kuntalaiselle ainoastaan maksajan rooli.

Meillä Tontonmäki on tabu, siitä ei saa puhua, siitä ei saa oppia eikä vahingon aiheuttajaa saa laittaa vastuuseen. Sanotaan, että näin on kaikkialla, mutta lukekaapa seuraava linkki, joka kertoo Kaustisten tapahtumista. Löytyykö yhtäläisyyksiä meidän Tontonmäkemme kanssa ja löytyykö eroavuuksia julkisen sanan toiminnassa:
Näin uutisointiin Kaustisissa tehtyjä hallikauppoja

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Miksi muutetaan sinne, missä ei ole asuntoja? – Löytyykö vastaus kuvista?


Asuminen on osa ihmiselämää, samoin työ ja vapaa-aika. Mitä paremmin nämä kyetään yhdistämään, sitä paremmasta elämän laadusta puhutaan. Työllä rahoitetaan asuminen ja vapaa-aika. Työ ei kuitenkaan ohjaa vapaassa yhteiskunnassa ihmisen asumista tai asuminen työtä. Vapaassa, vauraassa ja perhekeskeisessä yhteiskunnassa pyritään maksimoimaan vapaa-aika niin määrän, laadun kuin seuran suhteen. Näin ollen vapaa-aika määrää pitkälti sen missä ihminen asuu, jos muutkin perusjutut ovat aina turvallisuutta myöden tyylikkäästi kunnossa.

 

Totalitaarisissa yhteiskunnissa, joissa yksilö oli alistettu yhteisön eteen puurtajaksi ja feodalistisissa yhteiskunnissa, jossa yksilön tehtävä oli palvella hallitsijaa, voitiin väkeä siirtää mielin määrin työn tai asuntojen avulla. Esim. DDR:ssä ei ihmeemmin ihmisiltä kyselty, missä he haluavat asua tai työskennellä. Kun käsky kävi, väki suuntasi ehkä hymyillen, mutta nyrkkiä taskussa puristaen sinne, minne komento ohjasi.


DDR:n tyyliin ei kuulunut purnaus. Kaikki mitä ylhäältä annettiin, otettiin nöyrästi vastaan, sillä urputtajat eivät saaneet edes sitä, mistä urputtivat. Vapaassa yhteiskunnassa on vaikea kuvitella ihmisten muuttavan jonnekin vain siksi, että siellä on asuntoja tai työtä. Tähän tarvitaan ääretöntä taloudellista lamaa, energian hinnannousua jne.. Vapaa-aika ja elämän puitteet määrävät sen, missä kukin läheisineen haluaa olla ja elää.

Seuraavat valokuvat valottavat asiaa:







Tällä alueella ei ollut joku vuosi sitten yhtään taloa. Nyt sinne on rakennettu muutamassa vuodessa toista sataa omakotitaloa. Mikä saa ihmiset rakentamaan ja muuttamaan tälle paikalle?
Tällä alueella ei ollut joku vuosi sitten yhtään taloa. Nyt sinne on rakennettu muutamassa vuodessa toista sataa omakotitaloa. Mikä saa ihmiset rakentamaan ja muuttamaan tälle paikalle?







Rakentaminen alueella jatkuu edelleen. Miksi kymmeniä omakotitaloja rakennetaan juuri tänne, mikseivät he muuta ensin vuokrakerrostaloon?
Rakentaminen alueella jatkuu edelleen. Miksi kymmeniä omakotitaloja rakennetaan juuri tänne, mikseivät he muuta ensin vuokrakerrostaloon?







Laadukas opetus, moderni koulu ja turvallinen asuinympäristö ovat lapsiperheiden arvoasteikon yläpäässä.
Laadukas opetus, moderni koulu ja turvallinen asuinympäristö ovat lapsiperheiden arvoasteikon yläpäässä.







1970-luvulla kunnat satsasivat työpaikkoihin ja vuokra-asuntoihin saadakseen uusia asukkaita ja veronmaksajia. 2014 kunnat kamppailevat asukkaista tarjoamalla mahdollisimman hyvät vapaa-ajan puiteet. Kahden koulun väliiin voidaan rakentaa lämmitettävä tekonurmi, joka mahdollistaa lasten jalkapallon harrastamisen helmikuun lopulta joulukuun lopulle. Samalla koulun laadukkaan liikuntahallin käyttöpaineet vähenevät.
1970-luvulla kunnat satsasivat työpaikkoihin ja vuokra-asuntoihin saadakseen uusia asukkaita ja veronmaksajia. 2014 kunnat kamppailevat asukkaista tarjoamalla mahdollisimman hyvät vapaa-ajan puiteet. Kahden koulun väliiin voidaan rakentaa lämmitettävä tekonurmi, joka mahdollistaa lasten jalkapallon harrastamisen helmikuun lopulta joulukuun lopulle. Samalla koulun laadukkaan liikuntahallin käyttöpaineet vähenevät.







Jos kahden koulun välistä löytyy tekonurmen lisäksi hiekkatekonurmi pesäpalloilijoille, voidaan puhua koulun lähellä olevasta merkittävästä liikuntakeskuksesta. Tällaiset kunnan satsaukset lisäävät muuttokiinnostusta ja nostavat tonttimaan hintaa.
Jos kahden koulun välistä löytyy tekonurmen lisäksi hiekkatekonurmi pesäpalloilijoille, voidaan puhua koulun lähellä olevasta merkittävästä liikuntakeskuksesta. Tällaiset kunnan satsaukset lisäävät muuttokiinnostusta ja nostavat tonttimaan hintaa.
Menestyvien kuntien toiminta on muuttunut melkoisesti 1970-luvulta. Vuonna 2014 kehittyvän kunnan takaa löytyy asukkaan toiveiden täyttäminen ja siten kilpailu vanhoista/uusista asukkaista käydään pitkälti vapaa-ajan tarjonnalla. Toimivat ja kehittyvät palvelut, hyvät ja turvalliset elämisen puitteet, kaavaoituksen avulla kasvava yksityinen palvelusektori ja posittivinen tulevaisuuden kuva ovat 2014 menestyvän kunnan perusvaatimukset.

Jos jossain eletään yhä 1970-lukua, siellä rakennetaan halleja, kaunistellaan rantoja ja tarjotaan kunnan asukkaille huononevien palvelujen lisäksi tyhjää pääkatua ja keskellä kuolevaa kaupunkia viipottavaa valtavaa tuulimyllyä sekä kaiken lopullisesti romuttavaa, velkataakkan yli toipimusrajan kasvattavaa, vuokrakerrostaloa! Jos kaikki tämä toteutetaan yhdenmaalin kaavalla, kuntalaista kuulematta ja hänestä välittämättä, kuten 1970-luvulla DDR:ssä, onko enää ihme, jos väki muuttaa muualle eli sinne, missä heidät huomioidaan ja missä heidän on parempi elää?  -Kuten historia on osoittanut DDR ei toimi ilman muuria!

perjantai 1. elokuuta 2014

VAIHTOEHTO MÖRNEN KOIVUKUJAN KAATAMISELLE!

Tässä kaupungissa toteutetaan mystisiä juttuja maagisin tavoin ja useinmiten rahoittajan ja kaupungin edun vastaisesti. Viimeiset episodit ovat tuulimylly Hyttyskariin ja Mörnen rauhoitetun koivukujan kaataminen. Ilmeisesti kansalaisaktiivisuus estää tuulimyllyn syntymisen Hyttyskariin ellei virkakoneisto junttaa sitä jollain pirullisella juonella, kaupunkilaisten selän takana.

Aivan oma lukunsa on Mörnen  rauhoitetun koivukujan hävittäminen, joka ei edes ollut vielä tiensä päässä vaan kuulemma pikemminkin liikenteellinen haittatekijä. On ilmiselvää, että organisaatio joka toteuttaa "tontonmäkiä", kaavoittaa "janhuan niemiä", rakentelee valopylväitä keskelle ajorataaa ja pitää kaupungin kokouksia kaupunkilaisten rahoilla Saksassa, ei pahemmin ajatelle jonkun koivuaidan merkitystä ja vaihtoehtoja sen kaatamiselle.

Ensinnäkin jos joku noin olennainen juttu kuin Mörnen rauhoitettu koivukuja hävitetään, täytyy siitä ensin käydä julkinen keskustelu tai asian on oltava hyvissä ajoin kaupunkilaisten tiedossa. Ilmeisesti nytkin, kuten ennenkin asioita on tehty tai päätöksiä on juntattu läpi salassa juuri siksi, että tehdylle tai päätetylle asialle ei voi enää tehdä mitään. Ylimielisyydessään virkaskoneistomme vähät välittää kansan jälkipuheista. Tähän käytäntöön sopisi kaupungin hallituksen puuttua vahvasti ja nopeasti.

Mörnen rauhoitetun koivukujan kaadossa ihetyttää korkeimmin se, ettei sitä kaadettu niinkään puiden huonon kunnon vuoksi vaan lähinnä liikenteellisistä syistä. Suuret autot eivät kuulemma sovi ajamaan rauhoitettujen koivujen alta. Mikseivät nämä suuret autot ajelleet ja ajele Mörneen poliisilaitoksen liittymästä? Siellä on leveyttä isommallekin autolle. Samoin Mörnen pihalla löytynee maakunnan suurin liikenneympyrä, jossa jopa neuvostotylinen mannertenvälisten ohjusten vetovaunu lavetteineen sopii kääntymään.

Tietääkseni Mörnen puiden kunto oli tarkastettu 2009 ja muutamat puut olivat varsin kehnossa kunnossa, siksi niiden kaato oli perusteltua. Koko kujan kaatamiselle ei ole esitetty järkiperusteita. Kujan kohdalla ei ole liittymiä muualle kuin virkahenkilöiden parkkipaikoille, joten kaikki "hyötyajo" olisi voitu hoitaa poliisiaseman liittymästä.