Miksi muutetaan sinne, missä ei ole asuntoja? – Löytyykö vastaus kuvista?

Asuminen on osa ihmiselämää, samoin työ ja vapaa-aika. Mitä paremmin nämä kyetään yhdistämään, sitä paremmasta elämän laadusta puhutaan. Työllä rahoitetaan asuminen ja vapaa-aika. Työ ei kuitenkaan ohjaa vapaassa yhteiskunnassa ihmisen asumista tai asuminen työtä. Vapaassa, vauraassa ja perhekeskeisessä yhteiskunnassa pyritään maksimoimaan vapaa-aika niin määrän, laadun kuin seuran suhteen. Näin ollen vapaa-aika määrää pitkälti sen missä ihminen asuu, jos muutkin perusjutut ovat aina turvallisuutta myöden tyylikkäästi kunnossa.

 

Totalitaarisissa yhteiskunnissa, joissa yksilö oli alistettu yhteisön eteen puurtajaksi ja feodalistisissa yhteiskunnissa, jossa yksilön tehtävä oli palvella hallitsijaa, voitiin väkeä siirtää mielin määrin työn tai asuntojen avulla. Esim. DDR:ssä ei ihmeemmin ihmisiltä kyselty, missä he haluavat asua tai työskennellä. Kun käsky kävi, väki suuntasi ehkä hymyillen, mutta nyrkkiä taskussa puristaen sinne, minne komento ohjasi.

DDR:n tyyliin ei kuulunut purnaus. Kaikki mitä ylhäältä annettiin, otettiin nöyrästi vastaan, sillä urputtajat eivät saaneet edes sitä, mistä urputtivat. Vapaassa yhteiskunnassa on vaikea kuvitella ihmisten muuttavan jonnekin vain siksi, että siellä on asuntoja tai työtä. Tähän tarvitaan ääretöntä taloudellista lamaa, energian hinnannousua jne.. Vapaa-aika ja elämän puitteet määrävät sen, missä kukin läheisineen haluaa olla ja elää.

Seuraavat valokuvat valottavat asiaa:

Tällä alueella ei ollut joku vuosi sitten yhtään taloa. Nyt sinne on rakennettu muutamassa vuodessa toista sataa omakotitaloa. Mikä saa ihmiset rakentamaan ja muuttamaan tälle paikalle?

Rakentaminen alueella jatkuu edelleen. Miksi kymmeniä omakotitaloja rakennetaan juuri tänne, mikseivät he muuta ensin vuokrakerrostaloon?

Laadukas opetus, moderni koulu ja turvallinen asuinympäristö ovat lapsiperheiden arvoasteikon yläpäässä.

1970-luvulla kunnat satsasivat työpaikkoihin ja vuokra-asuntoihin saadakseen uusia asukkaita ja veronmaksajia. 2014 kunnat kamppailevat asukkaista tarjoamalla mahdollisimman hyvät vapaa-ajan puiteet. Kahden koulun väliiin voidaan rakentaa lämmitettävä tekonurmi, joka mahdollistaa lasten jalkapallon harrastamisen helmikuun lopulta joulukuun lopulle. Samalla koulun laadukkaan liikuntahallin käyttöpaineet vähenevät.

Jos kahden koulun välistä löytyy tekonurmen lisäksi hiekkatekonurmi pesäpalloilijoille, voidaan puhua koulun lähellä olevasta merkittävästä liikuntakeskuksesta. Tällaiset kunnan satsaukset lisäävät muuttokiinnostusta ja nostavat tonttimaan hintaa.

Menestyvien kuntien toiminta on muuttunut melkoisesti 1970-luvulta. Vuonna 2014 kehittyvän kunnan takaa löytyy asukkaan toiveiden täyttäminen ja siten kilpailu vanhoista/uusista asukkaista käydään pitkälti vapaa-ajan tarjonnalla. Toimivat ja kehittyvät palvelut, hyvät ja turvalliset elämisen puitteet, kaavaoituksen avulla kasvava yksityinen palvelusektori ja posittivinen tulevaisuuden kuva ovat 2014 menestyvän kunnan perusvaatimukset.

Jos jossain eletään yhä 1970-lukua, siellä rakennetaan halleja, kaunistellaan rantoja ja tarjotaan kunnan asukkaille huononevien palvelujen lisäksi tyhjää pääkatua ja keskellä kuolevaa kaupunkia viipottavaa valtavaa tuulimyllyä sekä kaiken lopullisesti romuttavaa, velkataakkan yli toipimusrajan kasvattavaa, vuokrakerrostaloa! Jos kaikki tämä toteutetaan yhdenmaalin kaavalla, kuntalaista kuulematta ja hänestä välittämättä, kuten 1970-luvulla DDR:ssä, onko enää ihme, jos väki muuttaa muualle eli sinne, missä heidät huomioidaan ja missä heidän on parempi elää?  -Kuten historia on osoittanut DDR ei toimi ilman muuria!