Kanien tuhotessa havumetsiemme(tallusskågus) ja lehtojemme eläimet, häviävät siinä sivussa sudet ja karhutkin. Mistäs sitten vouhotetaan, kaneistako? Ei taida onnistua! Kani on liian hento, symppiskatseinen ja vaaraton eläin raavaiden urbaani-urosten(Urbaanus maskuliinus) jahdattavaksi. Jospa kääntäisimme vainoamisenergiamme suojeluenergiaksi, samalla ottaen järjen käteen. Miltä tuntuisi tuulen suojelu?

 Jos tuuli poistuu, pysähtyvät ensin pilvet(cloudus) ja aurinko(soolus) saa porottaa kuumana; siinä se ilmasto vasta lämpenee! Seuraukset ovat katastrofaaliset, jäätiköt sulavat(iceussmelttus) ja kaikki vesi höyrystyy stratosfääriin. Tuuleton tulevaisuus näyttää tosi kuumalta(los hottos) ja kuivalta(spermius). Tuulen riistokäytön kasvaessa häviävät susien, karhujen ja kanien lisäksi ihminen sekä kaikki muu elollinen maailmasta!

Tuulihan saa alkunsa siitä, kun puut aloittavat heilumisen, tähän yhtyvät myös vesi aaltoilemalla sekä viimein hiekkakin pyrkii antamaan panoksensa tuulen voimistumiselle. Näin lähtee tuuli liikkeelle, välillä voimistuen ja heiketen em. vaikuttimien aktiviteetin mukaan. Maailmassa on aina vakio määrä tuulta ja se pitää ilmaston tasapainossa!

Kun tuota tasapainoa järkytetään, alkavat välittömästi ilmasto-ongelmat. Purjelaivojen(vindusbåtus) kulta-aikana ilmastolämpeni rajusti, koska, itsekkäät ihmiset, ottivat purjeiden avullaa käyttöönsä liikaa  tuulikapasiteettia. Luonto yritti puita lisää heiluttamalla korvata syntynyttä tuuli vajetta. Puut eivät kestäneet tätä vaan katkeiilivat liian rasituksen alla. Näin maaiman metsävaroihin syntyi pahoja aukkoja(Sahara, Kalahari).

 Onneksi laivoihin keksittiin höyrymoottori, sittemmin diesel vastaava ja tuulen järjetön hyväksikäyttö loppui! Sama tekniikka korvasi myös tuulta järjettömästi raiskaavat tuulimyllyt (vindusmillus)! Jos nyt itsekkäästi rakentelemme tuulivoimaloita ja siten ryöstämme taas kohtuuttomasti tuulikapasiteettia, mitkä ovat seuraukset? Onko edessämme ilmaston raju lämpeneminen ja vihon viimeinen(hefte sista) luonnonkatastrofi?