sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kaiken uudistava ja Suomen menestykseen nostava hallitus on toiminnassa

Sipilä puhui hallitusta muodostettaessa uusista tuulista ja uusista menetelmistä, joilla Suomi nostetaan siitä taloudellisesta suosta, jonne se EU:n kanssa valui pitkälti Olli Rehnin talouskomisaarikauden aikana. Tuota taustaa vasten tuntuu lähinnä kummalliselta, että Olli Rehn istuu nykyisessä hallituksessa ja vieläpä elinkeinoministerinä. Miehen kyvykkyyttä elinkeinoarviointeihin kuvaa paljolti se, että hän perustelee ministeriasemaansa mm. kertomalla olevansa varaosaliikkeen omistajan poika.

Kokoomus puolestaan lähtee uudistuksiin vailla yhtään uutta ministeriä. Vanhan tuhontien viitoittelijat jatkanevat tutulla köyhät kyykkyyn tiellä? Toivo paremmasta suunnasta kohdistuu  lähinnä Sanni Grahn-Laasoseen, joka sai säästöt huomioiden kaikkein kinkkisimmän ja hankalimman pestin eli opetusministerin salkun. Kokoomuksen valinnoissa eniten ihmetyttää tohtoritason ympäristö/energiatietäjän, suunsa auki saavan, Eija-Riitta Korhola poissaolo - miksipä hän ei saanut hoidettavakseen ympäristövastuita? Osoittaako tämä sen, että Kokoomuksessa kaveruus ajaa ohi pätevyyden ja tiedon?

Persujen osalta käytännön tietämys elämästä nousee esiin Hanna Mäntylän ja Jari Lindströmin valitsemisessa ministereiksi. Nämä ministerit ovat eläneet ja henkilökohtaisesti kokeneet niitä lähihistorian kovia ongelmia, jotka useinmiten ovat ministereille vain ikäviä persoonattomia lukuja ja numeroita. Molemmille ministereille harppaus yhteiskunnan hierarkiassa on valtava, mutta kerrankin ministerinä  on todellisia KANSANEDUSTAJIA - ensimmäinen Torniosta ja toinen Kuusankoskelta. Timo Soini ulkoministerinä näytti heti kättelyssä, ettei hän ole sokeasti haukkumassa Venäjää ja ajamassa Suomea Natoon.

Opetuksen ja koulutuksen onnistuneesti toteutetut leikkaukset vaikuttavat uuden hallituksen suurimmalta haasteelteelta. Luotan kuiten forssalaisen Sanni Grahn-Laasonen luovuuden ja jämmäkkyyden voittavan helsinkihenkisten virkahenkilöiden mielikuvituksettomuuden. Kauhukuvien sijasta lienee paikallaan odottaa jotain positiivista opetusuudistuksista.

Skeptisimmin suhtaudun hallituksen osalta Suomen kilpailukyvyn parannusyritykseen. Sipilällä on tietämystä, mutta entä nämä: EU:ssa elämää piilossa ollut, tehtävässä karkeasti epäonnistunut entinen komisaari ja hopealusikka syyssä syntynyt "perijätär" - mikä voi olla heidän antinsa elinkeinoelmänä kehittämiselle ja Suomen kilpailukyvyn parantamiselle? Onko valtakunnan hallituksessa sama tilanne kuin Uudenkaupungin hallituksessa - paras käytännön tietämys elinkeinoelämästä tulee pääluottamusmieskokemuksen kautta.

Hallitus on kuiten kasassa ja sen haasteet ovat valtavat, siispä annetaan halitukselle aikaa, odotellaan positiivisin mielin Suomen kääntymistä nousuun. Muistetaan myös se, että he ketkä nyt ovat eniten haukkuneet hallitusta, ovat järjestään myös juuri heitä, kenellä oli jo aikaisemmin mahdollista pistää Suomen asiat kuntoon. Toisin kuiten kävi ja heidän suurin negatiivisuuden syy ja pelkonsa lienee uuden hallituksen onnistuminen. Jos näin käy, niin etenkin Demarit ovat silloin marssineet laholle lankulle!

tiistai 26. toukokuuta 2015

KAUPUNGINHALLITUS ON PALKKANEUVOTTELIJA ???

Uudessakaupungissa on aina eletty näin: kaupunginhallitus sopii ja säheltää palkka-asioiden kimpussa. Jo viime valtuustokaudella hallitus harrasti tämän sortin sähläystä, isolla toleransilla ja tietenkin palkkoja ylöspäin nostaen. Pelin henki oli suurinpiirtein se, että mitä älyttömämpiä ideoita ja kuntalaisille kalliimpia ratkaisuja valmisteltiin, sitä ruhtinaallisempia olivat myösvalmistelijoiden  palkankorotukset ja kannustinlisät. Jokainen voi tarkistaa kaupungin toteutuneesta tuloksesta, että näin pääsääntöisesti toimittiin.

Jopa Tontonmäen valmistelijoille ja toteutuksen junttaajille lyötiin tonnitolkulla rahaa kouraan, taisipa suurimmat kannustinlisät olla kaliperia 10 000€. Siittä vaan, ei huolta huomisesta -periaatteella, jaeltiin rahaa menneellä valtuustokaudella, joka päättyi miltei kymmenenmiljoonan euron miinukseen. Aivan oma lukunsa oli täysin tulevaan työhönsä kokemattoman kaupunginjohtajan palkkaaminen: Hänelle täytyi lyödä enemmän rahaa kouraan kuin edeltäjälleen. Näin myös kävi, mutta virkalimusiinia johtaja ei sentään saanut waikka yksi weijari ehti sellaisen jo luvata.

Nyt käydään armotonta vääntöä hälytysrahoista. Osapuolina häärivät kaupunginhallitus ja työntekijät. Julkisuudessa hallitusta jopa syytetään potilastusvallisuuden vaarantamisesta ja toisaalla uhataan jättää työt ja potilaat, jos hälytysrahaa ei tule. On aivan oikein, että työntekijät saavat sen, mitä heille kuulluu. Yleensä palkoista on sovittu valtakunnan tasolla, joten kaupungin hallituksen rooli miltei neuvotteluosapuolena tuntuu lähinnä oudolta. Ei kai kaupunginhallituksen tehtävänä ole neuvotella jokaisen kaupungin työntekijän kanssa palkasta?

Kaupunginjohtaja on kaupunkilaivan kapteeni ja hänelle kuuluu se, että työntekijäorganisaatio toimii tehokkaasti kitkatta ja kivutta. Tämä tuntuisi vieläpä helpolta tehtävältä - sen kun noudattaa valtakunnallisia sopimuksia. Suoraan sanoen kaupunki on ajautunut ihmeteltävään tilanteeseen, joka kertoo vain ja ainoastaan organisaation huipun kokemattomuudesta ja säälittävästä osaamattomuudesta. Näin meillä syntyy ongelmia, mitä muualla ei ole.

Politiikassa voi puhua ja esittää mitä vaan, mutta teot tulevat esiin vain ja ainoastaan äänestyksissä.  Tämä on syytä huomioda taloudesta keskustellessamme. Ketkä äänestivät eli tekojen avulla ajoivat kaupungin nykyiseen tilaan, jonka seurauksena on realistinen pakko venyttää euroa? Ketkä ovat äänestäneet Novida sähläysten ja älyvapaan esisopimusten puolesta eli olleet valmiita syventämään kaupungin talodellista vajetta neljällämiljoonalla eurolla? Ketkä olivat valmiita päättämään kahden
kahden vuokrakerrostalon rakentamisesta kaupungin piikkiin eli valmiita lisäämään kymmenellä miljoonalla eurolla kaupungin taloustaakkaa? Ketkä ovat olleet syytämässä rahaa ja vastuita oluthalleihin ja yrityshaihatteluihin eli aiheuttamassa miljoonien eurojen lovea kaupungin vastuihin ja varantoihin?

Kaupungin rahat ovat yhdessä ainoassa potissa. Kun tuosta potista otetaan rahaa yhteen tarkoitukseen, on se kaikkiaalta muualta pois. Mitä enemmän potista on otettu pois johonkin muuhun kuin peruspalveluihin, sitä ahtaammalla ovat peruspalvelut, niitä tarvitsevat kaupunkilaiset ja peruspalveluita tarjoavat työntekijät. Kaupungin tuloksellinen toiminta turvataan vastuullisilla päätöksillä eikä populistisilla ja katettomilla vaalivalheilla.

Eikös kaupunkimme vastuuttoman ja äärioikeistolaisen politiikan takana ole juuri ne tahot, keiden pitäisi pitää huolta siitä, että mm. hoitajat saavat ilman ongelmia sen, mitä heille kuuluu? Onkohan nyt lipsahtanut erään puolueen politiikka täysin ohjelman ja vaalilupausten vastaiseksi? Toisaalta onko se mikään ihme, jos hallituksessa ollaan sotkemassa kaupungin taloutta ja sitä kautta ajamassa hotajia ahtaalle, kun päättäjänä istuu yksityisen laitoksen johtaja, JOKA VIELÄ VAALEISSA VASTUSTI JYRKÄSTI YKSITYISTEN PALVELUJEN KÄYTTÖÄ?






keskiviikko 20. toukokuuta 2015

MOMENTTUMIT MENI JA NYT VITSIEN VÄHYYS PAINOSTAA UHKAAVASTI

Hallitusohjelman valmistelusta tihkuu huolestuttavia tietoja. Kunnat ovat miljardisäästön edessä. Kuntien tehtäviä vähennetään. Viiden vuoden työturva puretaan ja kunnissa keskitytään välttämättömien palvelujen turvaamiseen. Jokainen hoksaa, että edessä on melkoinen irtisanomisaalto ja äärettömän raju kunnallisten palvelujen karsiminen - MILJARDI EUROA EI OLE PIKKURAHA.

Käytännössä tämä tietää sitä, että Suomessa ei enää satsata julkisin varoin liikuntaan tai kulttuuriin. Onhan aivan selvää, että lasten koulutus, terveyspalvelut jne. ajavat tärkeydessä vapaa-ajan toimintojen ohi silloin, kun rahaa ja aikaa on rajallisesti. On turha haikailla enää valtion rahaa palloiluhalliin, tyhjän koulun remonttiin tms.

Muutamat Vakka-Suomen kunnat ehtivät pistelemään esim. liikuntapuitteensa kohtuulliseen kuntoon. Mynämäki ja Vehmaa tekivät tyylikkäät palloiluhallit, Laitila pisti vastaavan vireille yhdennellätoista hetkellä. Entäpä Uusikaupunki. -Meidän päätetyt urheiluhankkeet rajoittuvat kolmensadantuhannen euron paskahuusiin. Kyseessä on varmaankin Suomen historiallisin urheilurakennus, sillä se on kiertänyt jo suunnitteluvaiheessa kenttää kuin kymppitonnin juoksija.

On hyvin masentavaa ja murheellista todeta, että Suomen taloudellisen tilanteen vuoksi tämä oli tässä - Uusikaupunki tuskin enää nousee uuteen kukoistukseen. Karulla tavalla tätä väittämää tukee tuore muuttotilasto. Kaupunkimme johon tuli satoja uusia perustyöpaikkoja muutti viime vuonna tilastollisesti vain reilut sata uutta asukasta. Uusikaupunki nukkui onnensa ohidde: Meidän olisi pitänyt satsata järjellä tulevaisuuteen jo vuonna viimeistään 2009, eikä ajaa alas vahvuuksiamme ja rakennella miljoonilla ongelmia tuottavia "tontonmäkiä" ja rättihalleja.

On luonnollisesti muitakin vaihtoehtoja saattaa Suomen taloutta kuntoon kuin leikata kunnilta: Jospa yksityistämme Kansallisooperan, kansallisteatterin jne. ja pohdimme pyöriikö YLE pienemmällä rahallaa kuin miltei puolella miljardilla eurolla. Entäpä julkinen liikenne? -80% julkisenliikenteen tukieuroista menee suuriin kaupunkeihin, olisiko siinä tai näissä säästettävää?

On aivan turha haukkua Kokoomusta, Keskustaa tai Perussuomalaisia hallituksen toimista sillä syy on Suomen taloudellisessa tilassa. Tätä tietä ovat olleet tasoittamassa myös mm. Demarit ja RKP. Nyt vain tuli pää vetävän käteen ja se myös tunnustettiin, joten konstit ovat todella vähissä. Me emme voi parantaa talouttamme kuten Ruotsi. joka jäi Euron ulkopuoluelle. Tämä kuten muutkin maamme kannalta kallit rakaisut on tehty jo aikaa sitten - lumipallo pääsi pyörimään jo 1990-luvulla!


tiistai 19. toukokuuta 2015

KANNABIS TULI - JOKO AVATAAN SILMÄT?

Kannabis on joillekin osa arkea. Tästä faktasta ei pääse yli ei ympäri. Jotkut syyttävät syntyneestä ongelmatilanteesta Schengen sopimusta, toisille syypää on EU, kolmansille netti ja neljänsistä kyseinen tilanne ei ole ongelma vaan kannabis on hyvä juttu joko lääkkeenä ja/tai illanistujaisten mukavana nautintoaineena.

Välillä kannabistuotteita verrataan varoitellen koviin huumeisiin ja toisaalla sen vaikutuksia vähätellään verraten sen olevan alkoholia vaarattomampi nautintoaine. Kun juuri rippi-ikäinen nuori pössyttää elämänsä ensimmäistä tötsää naama sinisenä keuhkoja kirvellen ja rykien, hänen ensimmäinen huomionsa on se, että varoitukset ja rinnastukset kauhukuviin olivat yliampuvia ja vailla faktapohjaa. Muutaman käyttökerran jälkeen, rykimisen vähennyttyä, nuoren kokemus vahvistuu : UHKAKUVIEN MAALAILU OLI VALHETTA! Yliampuva valistus on vienyt itseltään uskottavuuden ja laskenut nuoren kokeilukynnystä myös vahvempiin huumeisiin.

Lienee kaikille selvää, että kannabiksen viihdekäyttö ei ole terveellistä kenellekkään ja vahingollista nuorelle ja varsinkaan hänen vielä kehittyville aivoilleen. Kokonaan toinen juttu on se, ovatko kannabis ja sen jatkojalosteet alkoholia vaarallisempia aikuiselle. Tutkimuksia löytyy puolesta ja vastaan siinä määrin, että niin puoltajat vastustajat pystyvät perustelemaan vakuuttavasti kantansa.

Kannabista voi kasvattaa itse, se on halvempaa kuin tupakka, joten sitä saa kaikkialta ja kuka tahansa voi ostaa sitä. Kun kannabiksen kasvattaminen/hankkiminen on helpompaa kuin porkkanan, sitähän  ei tarvitse edes kitkeä, niin voiko kannabiksen käyttöä kielloilla tai valvonnalla ehkäistä tai lopettaa kokonaan? Onko meidän Suomessakin hyväksyttävä se tosiasia, että kannabis on osa tämän päivän elämää?

Jos hyväksymme kannabiksen käytön, kuinka suojelemme kasvavaa ikäluokkaa siltä? Mistä vanhemmat saavat apua lastensa kannabiksenkäyttö ongelmiin? Kuinka ja kuka haluaa tai voi jakaa asiallista tietoa kannabiksesta? Eletäänkö Suomessa kannabiksen suhteen täysin valheellisessa tilassa: Kauhistellaan, paisutellaan, pelotellaan, mutta käytännössä ei tehdä mitään; kielletään ongelma tekemättä sille yhtään mitään? Mitäpä olette mieltä, jos ennustan, että kannabiksen viihdekäyttö tullaan laillistamaan alkaneella eduskuntakaudella?


maanantai 18. toukokuuta 2015

Kohti talkooyhteiskuntaa ja pakolaistalkoita

Joskus kunnat ja vastaavat luotiin tasoittamaan tavallisen tallaajan epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä johtuvia elämän tilantehia. Tämä ulottui myös opetukseen. Tavallisista pulliaisista tuli tuon myötä tasavertaisempia, he uskalsivat jopa korottaa ääntään aatelisia ja muita kihoja kohtaan, kun eivät enää olleet näiden vapaaehtoisen työn ja talkoohengen varassa.

Meillä järjestettiin mellevät talkoot ja kaupunki saatiin isolla porukalla siistiksi. Kyseessä on semminkin hieno tapahtuma, joka lisää mukavasti yhteishenkeä ja tekemisenmeinikiä kaupunkimme eteen. Siivoustapahtumasta ei siis löydä moitteen sijaa ellei kysessä ole paluu talkooyhteiskuntaan.

On sinäänsä mielenkiintoista, että seurat ja järjestöt, jotka toisaalta saavat kaupungilta rahaa toisaalla tekevät talkootyötä, jotta kaupunki säästää rahaa. Eli jääkö luppoaikaa päätoiminnasta, kun amatöörit ryhtyvät tekemään ammattilaisten töitä talkoilla. Johtuuko tämä luppoaika kaupungin maksamista avustuksista? Olisiko parempi keskittyä siihen mitä osaa ja mistä saa avustusta?

Jonkimoisena taloustalkoona voi pitää sitäkin, että rahallisesti osallistuu hyväntekeväisyyskeräyksiin. Norjassa putkahti esiin erialainen talkoohenki, kun reilut 30 000 kansalaista ilmoittivat vastaanottavansa ja huolehtivansa pakolaisesta. Kun meillä huudetaan kolmattasektoria hätiin ja sille sälytetään yhteiskuntamme perinteisesti hoitamia tehtäviä, olisiko hyvä ottaa eräänä vaihtoehtona mallia Norjasta eli ökyt ottaisivat esim. vastaan pakolaisia ja kustantaisivat heidän olemisensa?

Vai voisiko lama-Suomen taakkaa kansainvälisten vastuiden osalta jakaa suunnitelmallisemmin ja painottaa tätä vastuunkantoa esim. yhteiskuntamme yltäkylläisyydessä ja väljästi asuviin jäseniin. Useinmiten juuri hyvätuloiset kannattavat kansainvälistä humanismia ja pakolaisten vastaanottoa, mutta pakolaiset asutetaan lähes poikkeuksetta heidän maahatuontia vastustavan köyhemmän väestönosan sekaan. On aivan selvää, että tästä syntyy skismaa, kiukkua ja jopa väkivaltaisia reaktioita.

Voitaisiinko Suomessa säätää jopa laki, jonka mukaan pakolaisia on otettava talouksiin, joissa asutaan väljemmin kuin 50 neilö per asukas ja ylimääräistä tilaa jää yli 50 neliötä? Tuolloin pakolaiset saisivat laadukkaan ja ystävällimielisen asuinympäristön. Samalla yhteiskunnan pakolaisiin käyttämät varat jäisivät oman väestön heikoimpien aseman kohentamiseen.

Yhden sortin talkootyönä voidaan pitää sitäkin, kun lähdetään vieraille maille heilumaan ilman realistista korvausta. Varsinkin silloin tällainen talkootyö on melkoinen henkilökohtainen panostus, kun uhrauksen hintana on oma henki. 60 Suomen kansalaista on lähtenyt Syriaan sotimaan omien kannattamiensa arvojen puolesta. Pitäisikö heille nostaa hattua tai heristää nyrkkiä vai olisiko aihetta pohtia mikä on mennyt vähemmän hyvin niin meillä kuin muualla?

Talkoista ja niiden motiiveista voidaan olla montaa mieltä, mutta meidän siivoustalkoiden jälkeä ei voi moittia. Siksi kiitos seuroille, järjestöille ja niiden sadoille jäsenille, jotka kaunistivat kaupunkimme. Puhdasta tuli ja rahaa säästyi. Ikävä kyllä samaan aikaan toisaalla tapahtuu toisin. Kun yleensä matkustellaan omilla rahoilla juhlimaan, nyt osa porukasta lähtee juhlimaan kaupungin rahoilla. Niin ovat erilaiset pyrkimykset ja näkemykset eri ihmisillä yhteisten asioiden hoidosta eli politiikaasta - ensimmäiset puhaltava yhteen hiileen ja toiset losottavat siihen niin, että rakko soi!

torstai 14. toukokuuta 2015

IHMEMATKAAJAT NOVGOGROGIIN?

Kaupunginhallitus pyörsi päätöksensä ja lähettää delegaation naapurimaan ystävyyskaupunkikekkereihin. Päätös tuntuisi olevan hyvä ja sitä pitäisi tervehtiä syvällä tyytyväisyydellä, sillä nyt ei syrjitä tai aseteteta ystävyyskaupunkeja eriasemaan. Ehkäpä siinä vaiheessa olisi kuitenkin pitänyt pohtia hallituksen toisin , jos kärkipäättäjillä ei ole haluja lähteä koko reissulle.


Kaupunginhallitukselta on vähintäänkin moukkamaista lähettää joku itsekkäästi itsensä kaikesta syrjään pelannut pukarivaltuutettu näin merkittävään tapahtumaan. Tätä voidaan jo pitää ystävyyskaupungin vähättelynä. Vaikka toisaalta olisihan paikalle voinut lähettää jonkun varavaltuutetunkin. Kun huomioidaan venäläisten juhlintatyyli lasin kallisteluineen, ihmetyttää sekin, että sinne lähetetään joku tyyppi joka ei edes pysty juomaan kahvia vaan kittaa teetä ennen iltayhdeksältä tapahtuvaa nukkumaan menoa. Jos sama tyyppi vielä torkahtelee pitkin päivää, on hänessä venäläisille ihmettelemistä: OMITUISEN NYHVERÖN JUHLAKALUKSI LÄHETTIVÄT.

Eikä hallituksen päätöksen ihmettelyä vähennä sekään, että yksi juhlijoista on vähintäänkin julkiskoomisesti hommaansa hoitanut virkahenkilö. Tyyppihän saa jatkaa hommaansa tyylillään vain siksi, että päättäjiltä puuttuu kovuus lyödä nyrkkiä pöytään ja nostaa kaupungin ja asukkaiden etu valmistelussa ja päätöksenteossa  päällimmäiseksi.

Ihmeelliseltä tuntuu sekin, että hallitus lähettää jonkun arveluttavan virovouhottajan Venäjälle. Kyseinen tapaus on vieläpä kirjoittanut demaritettarissamme esitetyn näytelmän, jossa venäläisiä leimataan vähintäänkin kyseenalaisesti ja useat pitävät po. näytelmää jopa avoimesti rasistisena.  Miltähän Uudessakaupungissa tuntuisi, jos täällä vietettäisiin sikses merkittävää juhlaa ja hirvittävän kutsuväännön ja pyytelyn jälkeen saisimme vastaanottaa jonkun riitaisan ja puolikajahtaneen vilttiketjuporukan juhlavieraaksi.

Toivotaan kuitenkin ettei tämä varsin arveluttava kollegion aiheuta kovin mittavaa tuhoa reissullaan ja rahoittajat eli kaupunkilaiset saavat ammentaa matkasta makoisia tarinoita syysiltojen ratoksi.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Marssittiko Rinne Demarit lankulle?

 Kansalle puhutaan, mutta kansaa ei kuulla, vaikka viesti on selvä: LUOKKAPETTURI!

Muu maailma ja jopa Eurooppa on lähtenyt selvälle talouden nousu-uralle. Sen sijaan Suomessa kasvu on ollut kituliasta. Viimeinkin myös täällä teollisuuden tilaukset ennakoivat selkeää talouden nousua. Pienellä viiveellä Suomen alkanut viennin ja teollisuuden kasvu heijastuu koko kansantalouteen. Tätä kasvua tuskin haluaa kampittavat EK tai ammattiliitot.

Menneiden vuosien lama pysyy suomalaisten mielissä, samoin sen aikana vallassa olleet päättäjät. Kun nyt Suomi lähtee nousuun niin Demarit ja Vihreät muistetaan lamasta, mutta ei laman jälkeisestä noususta. Vihreät, joiden vaaleissa lisäpaikat perustuvat pitkälti vaalipiirimuutoksiin, saavat aina ääniä pääkaupunkiseudun cityvihreiltä haihattelijoilta. Mutta kuka kaipaa urpilalaisjungerilaista ylimielistä rakkausteoriahöttöä tai nykyistä mitättömyyttä? Ei kukaan ja se on näkynyt ja näkyy edelleen.

Demarien toivo on uusissa tyypeissä ja uusissa tuulissa. He pystyvät kääntämään puolueesta Persuihin vievän duunarivirran, jos vaan pääsevät valtaan. Tähän jossiin Demarien menestys taitaa kaatuakin, sillä puolueessa vääntöä käydään akselilla Urpilainen-Rinne. Molempien taustajoukot eivät näe ympärillä olevaa maailmaa eivätkä kuuntele kansaa vaan keskittyvät edessä olevan puoluekihon ahterin, jota nuollaan kamppaillen kieli pitkällä siitä kenen kieli on ruskein.

Perussuomalaisilta ei tarvita mitään ihmempää suoritusta, kun he automaattisesti ovat SAK:n viestinviejiä hallituksessa. Tähän mennee vajaa vuosi ja tuon jälkeen SDP on arkkua kantta vailla vailla valmis. SDP:n kumarrus ns. keskiluokkaa kohtaan oli kumarrus tyhjään ja pyllistys työväestölle. Suutari pysyköön lestissä ja työväenpuolue työväenpuolueena. Nykytyylillä on vain ajan kysymys, koska SAK saa ensimmäisen perussuomalaisen puheenjohtajan.

Joku saattaa pitää edellä esitettyjä kaavailuja haihattelun, mutta muistakaa: hajosi se Neuvostoliittokin. Parhaimmillaan SDP:llä oli eduskunnassa yli sata paikkaa, joten alamäki on ollut raju. Jyrkältä loppupudotukselta ja hajaantumiselta Demarit voi pelastaa ainoastaan Persujen äärimmäisen rankka muniminen eli vaalisanojen syönti sekä keskeisistä periaatteista luopuminen.

Hyvä esimerkki SDP:n tyylistä ovat vaalipuheet ja käytäntö, ne eivät ole samassa linjassa ja karu esimerkki löytyy Uudestakaupungista. Toreilla huudetaan parempaa nuorten asemaa, puolustetaan lasten oikeuksia sekä vedotaan vanhuksiin lupauksilla yhteiskunnan takaamista palveluista ja hoivasta. Totuus on äänestyksissä aivan muuta: Lapsilta lopetetaan koulut, nuorison ja liikunnan rahoista säästetään, mutta samaan aikaan näin saadut säästöt syydetään mm. alkoholia valmistavaan yritykseen jne.. Aivan oma lukunsa on myös se, että vaalipuheissa eniten vanhuksista huolissaan oleva veroparatiisiyhtiöillä ikäihmisiä pelotteleva Demari, menee yksityisen hoivayrityksen palvelukseen ja äänestää samaan suuntaan päättäjänä.

Uudessakaupungissa Demarien lasku on ollut äärimmäisen merkittävää, samoin paikallisten Persujen nousu. Uudessakaupungissa Persuilla oli jo siinä vaiheessa viisi valtuutettua, kun muualla vasta suunniteltiin ja uumoiltiin jytkyjä. Jos katsomme kevään vaaleja, voidaan nähdä Persujen olevan jo nyt kaupungin toiseksi suurin puolue. Kuntavaaleissa samalla kannatuksella puhtaan yli kymmenestä valtuustopaikasta ja keskeisestä puheenjohtajan tuolista. Onkin vain politiikan arkkitehdistä kiinni, kuinka seuraavissa kuntavaaleissa käppyrät piirretään ja nouseeko Persut ykköseksi.


lauantai 9. toukokuuta 2015

Natsisaksan voittamisesta ja ystävyystouhuajan alusta 70 vuotta

Natsisaksan kukistumista juhlitaan kaikkialla vilpittömästi, onhan kulunut 70 vuotta tuon suureksi murheeksi kääntyneen aatteen murskaamisesta. Sinänsä Suomelle kyseinen päivä ei ole suomalaisten po. teeman juhlinnalle sopivin päivä, Sillä Suomi voitti oman taistelunsa natsisaksaa vastaan jo reilua viikkoa aiemmin - Lapin sota päättyi.

Suureen sotaan ajauduttiin pitkälti monarkioiden romahtamisen ja voimakkaan kansallisaatteen kautta. Mennen vuosisadan alussa käytiin pohjolassakin itsenäisyystaisteluja ja jopa sisällissotia. Suomalaisetkin ottivat aktiivisesti osaa kahteen sisällissotaan. Ensin oma sitten Viron sisällissota. Molemmissa voidaan todeta todeta voittaneella puolella olleen suomaisia.

Virossa mittelön kävivät venäläiset ja suomalaiset paikallisten seuratessa sivussa. Tämän jälkeen ja saatuaan määräämisoikeuden maalleen virolaiset antoivat itsenäisyytensä sille ketkä heidän maa-alastaan olivat eniten kiinnostuneita. Tyyli on vähän sama kuin nyt, vieraat joukot marssivat Viron itsenäisyys paraatissa. Kuten aikoinaan, Virossa huudetaan nytkin saksalaisia sotilaita maahan ja ainahan se saksalainen on tullut - kutsumattakin.

Ennen jälkimmäistä maailmansotaa elettiin hullujen diktaattorien aikaa. Heitä seurattiin, kauhisteltiin, valittiin puoli ja lopulta alkoi armoton uho. Suomen puolustus oli jätetty rapakuntoon ja lopulta uho tuotti tuloksia eli alkoi valtava kähinä - yksi hullu diktaattori suuttui. Uholla ja pään aukomisella oli kova hinta. Olisikohan tuolloin täällä kannattanut olla sovittelevampi edes siksi, että  meille olisi jäänyt aikaa varustautumiseen.

Joka tapauksessa Suomi oppi kovimman kautta sen, että mitä hullumpi diktaattori naapurissa sitä tarkemmin kannattaa valita sanansa. Pahimmillaan päättäjien lohkaisuista ja viimeisetä sanasta kansa maksaa kovan hinnan. Toivottavasti historia ei tältä osin toista itseään eli Suomessa osataan valita sanat tarkemmin.

Sota oli ja meni. Yksi suurvalta jakoi varojaan maanosamme jälleenrakennukseen, toinen vaati hävinneiltä kohtuuttomia sotakorvauksia, jotka jopa yksi maa maksoi. Syntyi rähmällään olon ja ystävyyden aika. Ystävyys sanaa hoettiin niin usein ja voimakkaasti, että koko sana koki inflaation ja alkoi jopa ällöttämään. Alkaneen ystävyyshössötyksen yhteydessä syntyivät ystävyyskaupungit. Niitä oli, tasapuolisuuden vuoksi, niin idässä kuin lännessä.

Uusikaupunkikin sai oman ystävyyskaupunkinsa idästä - Novgorodin. Nyt ystävyyskaupungista ja siellä vierailusta on alkanut melkoinen vääntö. Ystävyyskaupunkien tai ystävyyden suuruus ei elo tuon väännön takana vaan pikemminkin ihmisten pienuus. Toimikunnat ja hallitus valmistelee ja käy vääntöä ystävyyskaupunkivierailusta tyylillä, josta ystävyys sekä ystävällisyys on kaukana.

Itse istuin kahdeksan vuotta lautakunnassa, jossa joka vuosi äänestettiin nuorten ja virkamiesten tekemästä  ystävyyskaupunkimatkasta. Vastustin näitä reissuja joka ainut vuosi. Minusta kyse oli neuvostoaikaisesta jäänteestä, josta oli päästävä eroon. Perustelin, ettei se ole ystävyyttä, jos kerran vuodessa käydään vain toteamassa, että ollaan ystäviä. Käsittääkseni ystävyys on tiivistä yhdessäolon iloa ja siitä seuraa automaattisesti yhdessä tekeminen.

Mielummin olisi kehittänyt ystävyyskaupunkitoimintaa siten, että jokainen kaupunki olisi tarjonnut tietoa sekä osaamista siitä, missä on vahva ja saanut tietoa sekä osaamista siihen, missä on heikko. Tämä ei ollut mahdollista kaupunkimme varavajeen vuoksi. Niinpä kahdeksana vuotena esitin ettei reissuille lähdetä ja koko ystävyyshössötyksestä luovutaan. Joskus joku kannatti minua joskus jäin yksin, mutta hävisin joka äänestyksen. Se oli siinä, äänestyspäätökseen oli tyytyminen - niin toimii demokratia.

Meillä käyty ystävyyskaupunkireissu on saanut hämäriä ulottuvuuksia. Kyläpoliitikot vetoavat kantojensa puolesta casus belli -tyylin jopa lehdistä lukemiinsa uutisiin kansainvälisistä kriiseistä. Käyttäytyminen alkaa saada jopa moukkamaisia piirteitä, kun itsekkäästi ollaan itsekkäästi toista itsekästä vastaan. Jos haluamme päästä eroon nykytyylisestä mitättömästä ystävyyssähläyksestä, on sitä joko kehitettävä tai siitä on luovuttava kokonaan. Ja jos ystävyyskaupunki touhusta luovutaan, on luopumisen oltava selkeä linjaus koko toimintaa kohtaan eikä yhtä kaupunkia kohtaan.


Muualla juhlitaan natsisaksan nujertumisen vuosipäivää, meillä yhteisillä varoilla ehostetaan ja ylläpidetään, Ylen Suomen ykkösnatsiksi leimaaman henkilön, muistomerkkiä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

SUOMI NOUSUUN: Kaikkien pitäisi tehdä vartti enemmän töitä päivässä vai olisiko joidenkin oltava vartti tekemättä!

Suomi nousuun on päivän teema. Yksi Ylen perusöläyttelijöistä möläytti tänään oman hienon ideansa saaden valtavasti valtakunnallista julkisuutta lausahduksella: Kaikkien on tehtävä päivässä vartti kauemmin töitä ja maamme pelastuu. Julkisuuden ymmärtäisi, jos esiin olisi nostettu kyseisen esittäjän esityksen typeryys. Mutta sepä nostettiin vakavaksi mahdollisten ratkaisujen juureksi, jotta yritettiin keskusteluilla kastella ja saada siten itämään.

Koko ajatus on täysin käsittämätön ja osoittaa ajattelijan askeettisen kyvyn rakennella aivoissaan po. teemasta järkeviä ajatuksia. Jos kaikki Suomen opettajat tekevät päivässä vartin kauemmin töitä, mitä he tuolla vartilla tekevät, pistävät koululaiset joka päivä vartiksi jälki-istuntoon? Entäpä bussikuskit, ajavatko he viimeisen vuoron varttia hitaammin? Istuvatko kaupan kassat töissä vartin kauemmin, kun kaikki muuallakin tapahtuu, uudistuksen jälkeen, vartin myöhemmin? Po. listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Eihän meillä ole kyse itse työn tehokkuudesta tai työntekijöiden tehottomuudesta. Ruotsissa duunari tienaa enemmän kuin Suomessa ja siellä pyyhkii paljon paremmin. Syy tehottomuuteemme löytyy työn puitteista, siihen vaikuttavista tekijöistä sekä sellaisesta yksinkertaisesta seikasta ettei yritykselle jää rahaa investointeihin eikä työntekijälle jää rahaa yhteiskunnan pyörittämiseen. Meidän täytyy siis kyetä laskemaan työn oheiskuluja ja kanavoida jäävä raha yrityksille, jotta ne voivat investoida ja työllistää sekä työntekijöille, jotta heillä on ostovoimaa yhteiskunnan pyörittämiseen.

Yksinkertaisimmin teollisuuden ja kansan asemaa sekä yleistä taloutta parannetaan energiakustannuksia laskemalla. Sähkön ja polttoaineiden hinnanlasku 20 prosentilla saa teollisuuden pyörät pyörimään ja lisää tavallisten kulkevaisten ostovoimaa. Tämä lisää työllisyyttä itsestään ja vähentää valtion ja kuntien kuluja merkittävästi sekä parantaa yritysten ja yksityisten ihmisten veronmaksukykyä.

Jokainen todellista työtä tehnyt ymmärtää, että verot syntyvät palkoista ja mitä parempi palkka, sitä enemmän veronmaksukykyä. Luonnollisesti on myös ns, loistöitä, jotka tuottavuudella mitaten eivät ole lainkaan työtä vaan selkeä kulu, joka pitää Suomen lamassa sekä ulosmittaa kansan hyvinvointia ja perusturvaa.

Suomen tuottamattomin kolkka on pääkaupunki seutu, jossa erään väittämän mukaan on puolimiljoonaa mitään hyödyllistä tekemätöntä yhteiskunnan kuppaajaa. Jos nämä tyypit tienaavat keskimäärin neljäkymmentä euroa tunti ja he lähtevät kotiin joka päivä vartin aikaisemmin, saavutetaan joka työpäivä viidenmiljoonan euron säästö ilman, että se vaikuttaa vähääkään yhteiskunnan toimintoja heikentävästi. Jos kuvitellaan, että näiden loisten puuhastelu, jota he itse pitävät työnä, tapahtuu 300 päivänä viikossa, saavutetaan vartin työajan lyhennyksellä vuodessa 1,5 miljardin euron säästö! Ja entäpä, jos heille, kun eivät tuota mitää ei myöskään makseta mit......

perjantai 1. toukokuuta 2015

WAKAVAN VAPUN VAKAVAT $ANOMAT!



Vappua vietettiin aikoinaan kevään ja kesän alkamisen eli kasvamisen juhlana. Saksassa juhlaan kyettiin sekoittamaan jopa noidat. Nykyään vappuna juhlittaneen jokaisen toimivan yhteiskunnan perusarvoja: opiskelijoita eli tietoa ja työläisiä eli tekemistä. Ilman ensimmäistä toinenkin on turha ja päinvastoin.

Jokainen yhteiskunta tarvitsee tietoa ja tekemistä ja yhteiskunnan kehittyminen edellyttää tiedon ja taidon kasvua. Kasvava tieto ja tekeminen eivät kuitenkaan ole toimivan yhteiskunnan tae, sillä tietoa ja työtä osataan tarvittaessa käyttää väärin. Vaikka tietäjiä ja tekijöitä olisi kuinka runsaasti, jopa kymmeniämiljoonia alansa huipputietäjiä ja tekijöitä, voi yksi sairasmielinen, vainoharhainen ja edesvastuuton ihminen tuhota kaiken tiedon ja tekemisen mahdollistaman hyvän.

Pahimmillaan tieto ja tekeminen, joka parhaimmillaan loisi puitteet suurelle hyvinvoinnille, tasa-arvolle ja inhimillisyydellä voi kääntyä musertavan päinvastaiseksi laajaksi tuskaksi. Kaikki osaaminen ja pitkälle hiottu tekemisen koneisto voidaan valjastaa mielipuolisen tuhon massiiviseksi levittäjäksi. Kaikkeen tähän pahaan voidaan tieto ja tekeminen ajaa vapaehtoisesti. Kammottava vääryys ja pahan valta sekä maailman palo voi alkaa vapaista vaaleista - Tämä kaikki meidän on syytä muista Aadolf Hitlerin kuoleman vuosipäivän jälkeenkin.

Miten tiede ja työ kyettiin aikoinaan valjastamaan suuren hävityksen taakse? Olisiko kansalaiset äänestäneet hitleriläisiä valtaan, jos he olisivat tienneet, mikä odottaa muutamien vuosien päässä? Oliko Hitlerin valtaannousu äänestäjien vika ja oliko tuolloin oikein todeta: KANSA ON PUHUNUT - PULINAT POIS!?

Yhteiskunta ei kehity ilman tietoa ja työtä eikä demokratia toimi kansa hyväksi, jos siltä puuttuu tieto. Rohkea, rehellinen und vastuullinen media olisi katkaissut Hitlerin lennon. Oli vain ja ainoastaan julkisesta sanasta kiinni, että hulluus ja pahuus pääsivät valtaviin mittoihin. Eikä median osuus pahuuden valtaan pääsyssä rajoitu ainoastaan Hitleriin. Yleensä suurten kärsimysten ja ihmisten mielipuolisten tekojen takaa löytyy joko manipuloiva tai totuudesta vaikeneva yhden totuuden media.

Demokratiassa median on jaettava totuudenmukaista tietoa ja näin taattava yhteiskunnan toimiminen. Median on oltava ulkopuolinen tarkkailija, joka tarkkailee vallanpitäjiä ja vallankäyttöä. Media ei koskaan saa olla osa valtakoneistoa, silloin se väistämättä muuttuu manipuloijaksi, jonka päämääränä on vallassa pysyminen ja vallan kasvattaminen. Mitä enemmän median tukema vallankäyttö on ristiriidassa kansan edun kanssa, sitä manipuloivampaa, valheellisempaa ja valikoivampaa on median uutisointi.

On helppo puhua äärimmäisestä pahuudesta, kun kaivetaan esiin natsien mittavia rikoksia ja sitä tukenutta mediaa. Pahuus on määritelty hyvyyden vastakohdaksi eli se on jotain päinvastaista lähimmäisen rakkaudelle, auttavaisuudelle, pyyteettömyydelle, omien virheiden myöntämiselle, lähimmäisen huomioimiselle, vaatimattomuudelle, yhteisöllisyydelle jne.. Kyse natsien toiminnassa oli suuresta vallasta ja suuresta pahuudesta. Kuinka kaukana tämä pahuus on nykypäivistä ja omista ympyröistämme? Onko pahuus pienempää ja hyväksyttävää pienissä asioissa, jos sitä käytetään kuntatasolla eikä globaalisti? Entä onko pahuus perusteltua, kun muut ei tiedä siitä?

Meillä mennään vaaleihin valheella ja niiden jälkeen todetaan keskustelu ja kysymykset vaientaen: Pulinat pois, kansa on puhunut. Meillä vielä maksamattomia asioita ei saa nostaa esille eikä niistä saa kysyä, todetaan vain: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Miksi normaali keskustelu ja sitä vaativat ihmiset julistetaan pannaan? Miksi meillä ei voida myöntää silkkaa faktaa, että harjoitettu elinkeinopolitiikkamme oli suuren suuri ja kaupunkilaisille kallis epäonnistuminen? Miksi normaali demokratia ja siihen liittyvä tiedotus on meille täysin vierasta? Miksi samaa virheiden tekoa jatketaan ja tuetaan valheellisella tiedottamisella?

Onko meillä kaiken mystisen tiedottamisen sekä totuudesta vaikenemisen sekä selkeän valehtelun takana itsekkyys, vallan menettämisen pelko, kyvyttömyys virheiden myöntämiseen, valtaklikin tukeminen, median valta-aseman säilyttäminen jne. eli onko meillä yksinkertaisesti todettuna vallalla pahuus?  Vastaus löytynee siitä, miksi media valehtelee ja kuka näistä valheista hyötyy.

Oma outoutensa on siinä, miksei mediaa saada uudistettua vaikka se jo uudistettiin. Yt-neuvottelujen kierteessä olevan lehtitalon selvitystilaa kohti kulkeva julkaisu, jonka korkeasti ammattitaitoinen henkilökunta voisi kääntää nousuun, jättää henkilökuntansa osaamisensa käyttämättä ja turvautuu onnettomaan ulkopuoliseen "toimittajaan" . Eikö tämä ole sama kuin heittäisi myllynkiven hukkuvan kaulaan tai irrottaisi uppoavasta veneestä tapin?

Mikä kaikki voi olla kaiken tämän takana? Juuri on heitetty pussista päältä pois kaksi mätää sipulia. Tuliko tilalle yksi uusi mätä sipuli ja eikö toista mätää sipulia heitettykään pois ja tuleeko se suurin mätä sipuli takaisin? Vai onko mahdotonta saada kaupunkiimme osaajaa, tietäjää ja tietoa, joka osaisi käyttää julkaisun työntekijöiden työtä ja tieto?

"Aina lyövät korvalle toisiaan
todellisuus
ja sanomat uus
Mihin kaikkeen ihminen pystyykään
Luo maailman ihan vain mielellään
Oi, mahtavuus!
Näin syntyi sanomat uus
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa?
Liike vai staattisuus
vai sanomat uus?"(Muokaten JL:n tekstiä)


KAIKILLE HIENOA WAPINA VAPAPAATA VAPPUA!