SNADI STADI VASTAAN SUURSUOMI

Luulisi äkkipäätä, ettei moista kisaa käydä, kun pääkaupunkiseudulta tulee 59 kansanedustajaa ja muusta Suomesta 141- ikävä kyllä niin se vain on, että perustuotannon ja lähes kokonaan vientiteollisuuden kannalta tuottamaton pääkaupunkiseutu dominoi valtakunnallista päätöksenteon huippua. Nyt tarvitaan selvää tuntuvaa muutosta eli voimakastoimisia maakuntien päättäjiä.

Pohdi siis kerran tai kaksi, miten äänestät. Oletko valitsemassa oman maakunnan ehdokasta, kuka saa suunsa auki ja kykeneen tekemään, yli puoluerajojen, yhteistyötä maakunnan kansanedustajien kanssa. Maakuntien edustajista, jotka nöyrästi marssivat pääkaupunkiseudun median/puolueen napahenkilöiden osoittamaan suuntaan, ei ole sinulle itsellesi mitään riemua!


Nykyinen hallitus on sotkenut Suomen niin syviin velkoihin, että viimeistään tulevan eduskunnan tulee lopettaa rahan haaskaaminen pääkaupunkiseudun haihattelijoiden toiveiden mukaisesti. Jokainen Kiasmoihin ja vastaaviin, kuten pääkaupunkiseudun idioottimaisen kalliisiin liikennejärjestelyihin, uppoava euro rahoitetaan maakuntien työllä ja on pois maakuntien välttämättömistä peruspalveluista.

VAALIEN AIVAN VARMA VOITTAJA

Suomessa tai kunnissakaan vaalit, vaikka äänestysytuloksen aikaansaama muutos entiseen olisi äärettömän raju, tuo muutos kovin harvoin kovinkaan merkittäviä muutoksia. Meillä eletään saman jatkumon, joka toistaa eilistä huomenna, kohti hamaa loppua - saadaanko tuo kehitys poikki?. Tämän taantumuksen takaa ja takuuhenkilöinä piileskelevät ministeriöiden virkahenkilöt. Vai luuleeko joku ihan oikeasti, että jollain poliitikolla on kykyä muodostaa edes päälinjaa kaikesta siitä, mitä eduskunnassa päätetään tai etenkin siitä, mitä keltainen, Raamatun paksuinen, budjettikirja sisältää. Eikä tätä muuttanut edes Marinin hallituksen ministereiden valtava avustajien määrä. Heiltäkään ei löytynyt kykyä haastaa ministeriöiden vallasväkeä.

Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi syvällisen ja kattavan tutkimuksen siitä, kuinka Suomi  on kehittynyt sekä kehittyy siellä, missä ministeriöiden virkahenkilöt asuvat, mistä he ovat pääkaupunkiseudulle muuttaneet, missä heidän lapsensa käy koulua, missä heidän kesämökkinsä ovat ja minkälaisia tauteja he ja heidän lähipiirinsä sairastavat. Joissain maissa virkakunta ministeriöissä vaihtuu välittömästi vaalien jälkeen. Meillä tämä porukka on betonoinut asemansa ja he istuvat valtaamissaan paikoissaan, toisiaan tukien, turvaamassa oman plus tuttavien edut, yhtä vahvasti kuten 1600-luvun aateliset. Sopiikin pohtia, millä pääsisimme po. ongelmasta eroon; olisiko aika siirtää ja hajauttaa hallintoa vai löytyykö ratkaisu virkahenkilöiden oman edun tavoitteluun roomalaiskatolisesta kirkosta ja ehkä muutenkin nykyisen henkilökeskeiseen aikaan sopivasta virkahenkilöiden selibaatista?