tiistai 31. maaliskuuta 2015

Vaalilupaukset vai vaalivalheet - teot kertovat sen!

Jotkut päättäjät keskustelevat koko luottamustoimiajan kansan kanssa. Nämä päättäjät näkyvät toreilla ja somessa. He eivät karta kuumiakaan aiheita, eivätkä kaikella vaikenemisellaan tähtää ainoastaan vallassa roikkumiseen. Ikävä kyllä. tämä porukka on vähemmistö ja vieläpä todella pieni vähemmistö.

Valtaosa päättäjissä lukee vaalien alla ulkomuistista isolla rahalla puolueen ostamia johtolauseita. Kaikki he ovat ikäihmisten asialla, kukaan ei unohda lapsia saatikka sairaita ja nousee näissä jutuissa koulutkin arvoonsa. Kun fraasit on luettu ja valtaan päästy, nämä tyypit häipyvät kadoksiin kuin humanoidit tavallisten kulkevaisten keskuudesta.

On käsittämätöntä kuinka somessa kuulutaan ryhmiin, mutta ei osallistuta vähimmässäkään määrin päätöksentekoon liittyviin keskusteluihin. Esim. tuulivoima on polttava kysymys kaupungissamme eikä yksikään paikallinen eduskuntavaaliehdokas ota siihen kantaa. Muuten kyllä joristaan juuri näitä mediatoimistojen laatimia itsestäänselvyyksiä.

Kaiken huippu suolletussa vaalipupussa on se, että vaikenemisen lisäksi jopa aivan avoimesti jaetaan väärää tietoa eli Suomeksi sanottuna valehdellaan. Kuka haluaa valheita levittävän pupunjauhajan eduskuntaan. Mikä on tällaisen tyypähdyksen todellinen potentiaali toimia KANSANEDUSTAJANA?

On vähintäänkin koomista ja kieroa, kun toisaalla on ajamassa alas yhteisillä rahoilla toteutettavia lasten sekä nuorten puitteita ja suuntaamassa nämä rahat yksityiseen alkoholin valmistukseen; mutta vaalipuheissa kuitenkin esitetään aivan päin vastaista - hehkutetaan opetusta jne.

Eipä sekään ole hätkähdyttävän rehellistä, jos mulkataan vastapuolen sanomia vääriksi eli omaan puppuun sopivaksi. Kaikkien pitää muistaa yksi selkeä fakta: KUKAAN KAUPUNGISSAMME EI VASTUSTA SENIORITALON RAKENTAMISTA. Sen sijaan jotkut haluavat rakentaa senioritalon vain yhteen paikkaan. Mitään vaihtoehtoja ei saisi esittää tai asiasta ei saisi edes keskustella; Kaikki tämä leimataan senioritalojen vastustamiseksi.

On käsittämätöntä perustella senioritaloa sairaalan läheisyydellä. Tarpeen vaatiessa Suomessa ihminen kuljetetaan sairaan ja saamaan terveydellisiä palveluja, mutta eihän elä eikä halua elää sairaalaympyröissä. Terveyspuitteita senioritalon asukas ei kuitenkaan tarvitse joka päivä, mutta ruokaa hän syö joka päivä. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että senioritalo sijaitsee jossain muualla kuin mäen päällä kauppoihin ja sosiaalisiin kontakteihin nähden. Ja sitä tärkeämpää tämä jälkimmäinen on mitä huonompaa asukkaan kulkeminen on.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

TUULIVOIMALAT PELASTAVAT UUDENKAUPUNGIN JA KOKO SUOMEN

Pohjola on ollut ilmastollisista syistä voimallisesti energiaa tarvitseva alue. Tästä saamme kirota kalsaa ilmastoamme. Suoraan sanoen näillä leveysasteilla eläminen on koetellut maapalloparkaamme rajusti. Minkälaisen hiilijalanjäljen ovat jättäneet havumetsävyöhykkeen ja hieman etelämmässäkin asuvat ihmiset pelkällä asumisellaan? Varmaankin mammutin menevistä jäljistä on kyse.

Sinäänsä tuntuu ihmeelliseltä, mikseivät esim. vihreät ole päättäneet ehdottaa mainittujen porukoiden siirtämistä, jo asumisen vuoksi vähemmän energiaa vaativille alueille. Keski-Euroopasta pohjoiseen asuva väestö, venäläiset ja pohjoisamerikkalaiset pelastaisivat telluksen siirtymällä sopiviin etelässä sijaitseviin ns. tyhjiin energiaystävällisiin maailman kolkkiin asumaan. Noilla seuduilla tilaa on tosi rutkasti: Sahara, Kalahari, Australian autiomaat, Gobin vastaava, Mojaven autiomaa jne. jne.

Jos haluamme säästää palloamme eko-ongelmilta, paras keino siihen ovat mittavat väestönsiirrot kohtuuttomasti energiaa vaativimmilta alueilta asumismielessä ympäristöystävällisille alueille. Omalla osaamisellamme saisimme aavikko-alueet metsittymään ja kasvattaisimme maapallollemme uudet keuhkot. Tämä olisi melkoinen palvelus pallollemme ja tuleville ihmis- ja eläinsukupolville - konkreettisesti pelastaisimme maailman.

Tarvitsisimme vain väestönsiirtojen osaamista, jota löytyy Euroopasta rutkasti. Aikoinaan väestö siirtyi Afrikasta Amerikkaan ja Euroopan sisälläkin popula on liikkunut mittavassa mittakaavassa. Väestön liikuttajana ovat aina olleet aikansa porhot ja poliittiset jehut, joten liikuttelun motiivit ovat palvelleet pientä mitään tekemättömän väestönosan etua. Jossain, kuten Suomessa, tämä tapahtuu rauhanomaisesti eli ns. mitään tekemättömät ökyt verotuksella, säännöillä jne. pakottavat väestön muuttamaan pois sieltä missä he haluavat asua.

Koska edellä mainittu konkreettisesti oikeaksi osoitettu maailman pelastaminen, muutolla vähemmän energiaa kuluttavaan ympäristöön, ei voi toteutua, siitähän ei edes keskustella - kiitos itsekkäiden ökyjen ja poliittisen valtaeliitin - on pohdittava muita ratkaisuja. Nämä muut konstit tarkoittavat pääsääntöisesti luonnon kuppaamista. Skandinaviassa on rutkasti edullista vesivoimaa, joka muuttuu nopeasti arvokkaaksi. Meiltä Suomesta puuttuvat vastaavat vesivarannot, siksi tavitsemme muuta energiaa, kun kerran emme suostu poismuuttamaan sekä asuttamaan etelän aavikoita.

Jos haluamme asua täällä ja silti olla vaivaamatta kohtuuttomasti maapalloamme, on meidän pohdittava äärimmäisen vakavasti energiaratkaisuja. Jos emme halua rasittaa luontoamme, mutta haluamme edullista puhdasta energiaa, on meidä syytä katsoa muualle. Saksassa satsataan tekoekovihreästi  tuettuun tuulivoimaan ja samalla ollaan pakotettuja käyttämään äärimmäisen ympäristöepäystävällistä kivihiiltä. Kaiken tämän takana on maan päätös luopua ydinvoimasta.

Saksan tuulivoimaan siirtyminen näkyy jo nyt positiivisena Suomessa. Tänne alkavat siirtyä saksalaiset energiaa vaativat teollisuuslaitokset. Siispä tuulivoima on jo nyt pelastamassa Suomea plus Uuttakaupunkia - Saksan ylen kallis tuulivoima. Satsatkaamme siis välivaiheen vaihtoehtoon ydinvoimaan ja siirrytään mahdollisesti tuuli jne. -voimaan vasta, kun muut ovat maksaneet niiden suhteen oppirahat, ne ovat saavuttaneet riittävän tehokkudeen ynnä turvallisuuden tai ne on todettu silkaksi haihatteluksi.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

INHIMILLISYYTTÄ YHDELLE EPÄINHIMILLISTÄ TUHANSILLE?

Yrityksesä homma toimii selkeäsi: TULOS TAI ULOS! Kaiken mittarina on tulos eli raha. Yrityksen on pakko pitää tuloksensa kunnossa, sillä se ei voi rahoittaa toimintaansa mielivaltaisesti taksoja korottamalla eikä sillä ole verotusoikeutta. Kilpailu sanelee selkeästi yrityksen toimintapuitteet. Näiden puitteiden sisällä yritys tähtää tulokseen, jonka automaattisena seurauksena on kunnossa oleva talous.

Jos yrityksen toiminta ei tyydytä eli tuloksessa ja taloudessa on rajua jatkuvaa miinusta, seuraa siitä muutoksia yrityksen johdossa. Mikäli ongelmat saavat jatkua, muutoksia tapahtuu  myös hallituksessa. Kukaan ei voi todeta yrityksen talouden ollessa kuralla: ÄLKÄÄ VÄLITTÄKÖ TALOUDESTA, SE ON VAIN VÄLINE. Jos hallituksen jäsen menisi tokaisemaan tuollaista yrityksessä, se olisi selvää tulosvastuuttomuutta ja lopputilin paikka.

Veroakantava yhteisö voi, toisin kuin yritys, nostaa taksoja ja korottaa veroja. Joskus näin on hyvä tehdä, mikäli kyseessä on satsaus investointeihin, jotka parantavat rahoittajien eli veronmaksajien elämänlaatua. Mikäli korotukset ovat seurausta vuosien munauksista, joiden vuoksi on ajettu alas rahoittajien eli veronmaksajien puitteita ja palveluita, pitää asiaan puuttua  mahdollisimman sukkelasti.

Jos mihinkään ei puututa, vaan flegmaattinen meno saa jatkua, on verokantavassa yhteisössä kyettävä muutoksiin organisaation huipulla. Tämä on varsinkin silloin välttämätöntä, kun tulosta mitataan rahan sijasta ihmisten hyvinvointina tai ahdistuksena. Tuntuu käsittämättömältä jos yritysjohtaja saa kenkää rahan vuoksi, mutta tuhansista ihmissistä vastaavan organisaation huippu saa jatkaa omaa munimistaan ja kärsimysten levittämistä mittaamattoman pitkään.

On kohtuullista toimia inhimillisestä ja kärsivällisestä. Mutta tuhannet ihmiset eivät saa kärsiä ja joutua epäinhimillisen kohtelun vuoksi vain siksi, että ollaan yhdelle ihmiselle inhimillisiä katsellen hänen, tuskaa ja tuhoa aiheuttavia, munauksiaan läpi sormien.

AIKAA JA INHIMILLISYYTTÄ

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

ONNISTUNEEN POLITIIKAN PERUSTA ON AVOIN, FAKTOIHIN NOJAAVA KESKUSTELU

Uudessakaupungissa voidaan politiikot jakaa avoimiin keskustelijoihin, jotka mielellään ottavat vastaan palautetta kansalta ja heihin joita ei vaalien jälkeen juuri näy eikä kuulu muualla kuin turvallisella markkinateltalla. On todella sääli, että jälkimmäinen porukka on myös vallitseva enemmistö ja siten tämä vaikeneva harmaa massa leimaa pitkälti kaikki kaupungin luottamushenkilöt kaltaisikseen.

Itse oivalsin Timo A. Järvisen ja Harto Forssin henkilöiksi, jotka ovat aina vastanneet, kun olen kysynyt. Ovat jopa soittaneet peräänni vain varmistakseen, että asiat ovat menneet perille. Kun vielä kumpikaan heistä ei ole haukkunut toista selän takana, ajattelin tehdä heille ehdotuksen vaalijutustelun vetämisestä Ukis.fi:ssä julkaistavaksi. Samalla kertaa kun kysyin, sain molemmilta ajatukseeni myöntävät vastaukset.

Näin pääsimme Katjan Makasiinissa tekemään uudenlaista vaalijutustelua - ei iänikuista toimittajan vetämää puisevaa vaalitenttiä - vaan hyvähenkistä, mukavaa vaaleihin liittyvää juttutuokiota. Tämä keskusteluhetki oli kaikin puolin kerrassaan loistava. Timo ja Harto edustavat vahvasti vahvasti erilaisia poliittisia näkemyksiä, mutta se haittaa heidän keskinäistä sananvaihtoa. Tuo juttutuokio osoitti sanan ja keskustelijoiden voiman.

Onhan meillä muitakin avoimia keskustelijoita kuin Harto ja Timo, mutta ikävä kyllä heitä kaikkia ei juurikaan päästetä ääneen tai heidän kantansa lukitaan jonkun takapiruporukan voimalla niin, ettei keskustelusta voi tulla kuin teatteria. Joskus on käynyt myös niin, että keskustelut ovat menneet ihan ok., mutta takapirulauma on näräisseen, kun ei ole päässyt mukaan, muutanut yhden keskusteluosapuolen kantaa. Tämä levittää ja tekee mahdottomaksi menestyksellisen yhteisten asioiden hoidon.

Katjan Makasiinissa loistava sananvaihto ei jäänyt Timon ja Harton varaan. Paikalla olleet nuoret miehet Vasemmistoliiton Lauri Aronen ja Kokoomuksen Ossi Nikula osoittivat omat keskustelijan kykynsä. On hienoa havaita, että tuleva päättäjäpolvi on kaupingissamme avointa ja keskustelevaa. Toivottavasti he jatkavat politiikassa ja nousevassapolvessa on muitakin heidän kaltaisiaan omilla avoilla ajattelevia avoimia keskustelijoita. Näin pääsemme uusikaupunkilaisesta kuusivuotaiden tasoisesta mykkäkoulua hiekkalaatikolla -menttaliteetista.

Olen elämäni aikana käynyt aika monessa poliittisessa tilaisuudessa niin toimittajana kuin luottamushenkilönä. Useinmiten niitä seuraa uneton yö tai armoton harmittaminen. Katjan Makasiinista lähdettyä mielen täytti hyvä olo. Harto ja Timo osoittivat, että päättäjistämme löytyy potentiaaliaa keskusteluun ja vastapuolen kuunteluun - näillä eväillä Uusikaupunki voittaa ongelmansa. Kun vielä toteaa Ossin ja Laurin myötä tulevaisuutemme olevan turvattu, niin tässähän mieltei myhäilee!

Kyse on kyvystä keskustella, kuunnella ja kunnioittaa vastapuolen näkemyksiä. Ilman näitä eväitä vajotaan harmaaseen vaikenijoiden massaan - ollaan politiikan hiljainen koulukiusaaja.

TÄSTÄ PÄÄSET HARTON, TIMON, LAURIN JA OSSIN JUTTUTUOKIOON

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ovatko potilaat lääkäreitä ja heidän elintasoaan varten?

Näin Uudenkaupungin terveyskeskuksessa!


Suomessa jyllää iloinen, omahyväinen ja ahne lääkärimafia - muistakaa Uudenkaupungin hammaslääkäripäivystysepisodia. Eduskunta vilisee näitä kutsumusammatin edustajia ja he tekevät kaikkensa, että Suomessa on ikuinen lääkäripula. Nämä jumalana itseään pitävät ahnehtijat kiertävät rahastaen paikasta toiseen. Nyt Uudessakaupungissa jyllää lääkäri pula, kun heidän kutsumuksensa kohdetta eli rahaa ei ole tarjolla tarpeeksi mukavasti ja tarpeeksi tarpeeksi.

Sattuipa eräänä aamuna, että nainen tarvitsi akuuttiin kovaan kipuunsan lääkäriä. -Soita ambulanssi ja tule tänne: sanottiin terveyskeskuksesta. Nainen halusi säästää yhteiskunnan varoja ja varasi ajan illaksi klo: 15:00, johon  mennessä hänen miehensä ehtisi töiden jälkeen kuskiksi. Pariskunta saapui hoitajia lukuun ottamatta lähes tyhjään, kaksi asiakasta, terveyskeskuksen odotussaliin. Klo: 15:15 molemmat asiakkaat oli hoidettu, mutta naiselle ei kuulunut lääkärille kutsua ei kuulunut.

15:30 kivulias nainen koputti oma-aloitteisesti ovea ja kysyi lääkärille pääsyä. Nolona hoitaja vastasi huoneesta, josta lääkäri oli kaikonnut: Kello on jo niin paljon, että menkää aluesairaalaan. Nainen kehotusta seuraten meni aluesairaalaan, jossa Satakunnan keskussairaalan sandaaleissa ollut lääkäri tutki hänet, otettiin röntgen kuva nilkasta sekä kipsattiin jalka reilussa puolessa tunnissa.

Kun mies ihmetteli sekä kyseli jälkikäteen lääkärin kaikkoamista kesken työpäivän, hänelle kerrottiin sairaalaan tulleen juuri tuolloin useampi kiireinen tapaus. Totuus on kuitenkin se, että yksi ja sama ambulanssi seisoi lähes koko naisen sairaalassa käynti ajan pihassa, sen kahden viehkeän naistyöntekijän, vetäessä antaumuksella tupakka ja juodessa kahvia. Mies muistaa tilanteen hyvin siitä, kun erehtyi letkauttamaan toiselle ambulanssityöntekijälle: Älä vedä henkeen, se pilaa ihosi!

Herää väistämättä kysymys: Onko mahdollista, että lääkäri lähtee lätkimään töistä kotiin kesken päivän ja lähes kymmen muuta sairaanhoidon ammattilaista jää paikalle pyörittämään peukaloitaan ja odottamaan työpäivänsä päättymistä. Asiakas puolestaan saa jäädä kipuineen kuuntelemaan noloon tilanteeseen jääneiden hoitajien selityksiä, mutta kotiin juoksevalle lääkärille palkaa juoksee. Jos hoitajat tekisivät saman, kenkää tulisi varmasti.

On vähintäänkin käsittämätöntä, kuinka Suomessa, jossa on nyt lääkäreitä enemmän kuin koskaan, voi olla lääkäripula. Jos Suomessa tarvitaan sairaanhoitajia, heitä ei koskaan houkutella palkalla yöihin, vaan heitä korvaavia sairaanhoidon ammattilaisia rahdataan mahdollisimman halvalla ympäri maailman Suomeen. Kukaan ei välitä pätkääkään siitä, että hoitonsa etukäteen moninkertaisesti veroina, poskettomina sosialiturva- ja vakuutusmaksuina kustantaneet potilaat eivät ymmärrä hoitajia ja päinvastoin.

Mutta annas olla, jos lääkäreitä pitäisi tuottaa ulkomailta, jo alkaa lääkärikunnassa sellainen huoli potilaiden ymmärtämisongelmista. Todelisuudessa halpaa veni vidi vici -latinaa puhuvat lääkärit eivät edes puhu potilaille, he leijailevat kuin jumalat omissa fääreissään palkan juostessa vaikka ei oltaisi edes kustannuspaikalla. Kyseessä on häikäilemätön ihmisten hädällä ja kivulla rahastaminen.

On käsittämätöntä, kuinka Suomessa sallitaan moinen härski rahastaminen. Vaikka toisaalta, asiassa ei ole mitään ihmettelemistä, jos katsotaan kuinka hyvin eripuoleiden kautta lääkärit ovat edustettuna eduskunnassa. Miksei meillä tehdä, kuten Hugo Savez teki Venetsueelassa: Osti tuhansia lääkäreitä Kuubasta hoitamaan kotimaansa köyhien sairauksia? Miksei suomalaisia voi lähettää, heidän niin halutessaan, hoitoon ulkomaille, jossa lääkärit ovat edullisia ja jopa työaikana työpaikalla? Miksei lääkäriä, joka on opiskellut yhteiskunnan ylläpitämässä laitoksessa kansan takaamilla lainoilla voi määrätä jonnekin töihin kuten upseerit määrätään? Vai onko karjuva luutnantti yhteiskunnalle tärkeämpi kuin lääkäri?

Hallitseeko Suomea lääkärimafia ja tekeekö sen parantavat veitset pahempaa jälkeä kuin Italian mafian stiletit?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Positiivista ajattelua: KAIKKI VOISI OLLA 10 MILJ.€ HUONOMMIN ELI KAIKKI ON 10 MILJ.€ PAREMMIN

Jos ei olisi tehty Tontonmäkeä, olisi kaupungin talous kunnossa - näin perustellaan sitä, että kaikki on hyvin. Totuus on kuitenkin se, että Tontonmäki tehtiin ja samalla toteutettiin lähes kaikki päätöksentekoon, rakentamiseen, markkinointiin ja myyntiin liittyvät mahdolliset töppäykset. On siis syntynyt jotain konkreettista, josta ei jossittelemalla pääse eroon. Mutta jossitellaanpa hiukan, niin voimme tutkailla, kuinka hyvä Uudenkaupungin tilanne olisi, JOS.....

JOS Sukarin kanssa tehtyjen lahjoitusten sijaan kaupunki olisi myynyt suoraan po. tontit, olisiko kaupungin talous satojatuhnsia kenties puoltamiljoonaan euroa paremmalla tolalla. JOS älytöntä autotehtaan tietä ei olisi tehty, olisi kaupungin talous lähes 900 000 € mukavammassa mallissa. Entäpä soijatehtaasta aiheutuneet miljoonien kulut kaupungille ja vesilaitokselle? JOS niitä ei olisi tehty, olisiko meillä miljoonia euroja enemmän millä mällätä tai mitkä olisi mällätty muualle.

Entäpä Janhuan täysin typerä kaavaidea, sen onneton toteutus ja härkäpäinen tyhjänä pitäminen. JOS sen suhteen olisi toimittu järjen ääntä edes hivenen kuullen, olisivatko maan alle investoidut sadattuhannet eurot plus tiet ynnä katuvalot sijoitus eikä kulu. Olisiko kaupunginosassa nyt kymmenien omakotitalojen yhteisö, joka olisi maksanut vuosien mittaan kaupungille satojatuhansia euroja veroja? Olisivatko nämä taloudet taanneet ostovoimallaan Alicenkadun elinvoimaisuuden ja kaupungin postiivisen kehittymisen?

Mennäänäpä sitten jossittelun postiiviseen puoleen eli liikahdetaan kohti nykyistä valtuustokautta. JOS kaupunki olisi tehnyt vuokrakerrostalon, olisi uusikaupunkilaisilla nyt viitisenmiljoonaa euroa enemmän taloudellisia vastuita - joko takuita tai velkaa. JOS olisimme retkahtaneet kaupunginjohtajan valmistelemaan, täysin naurettavaan kuin kuusivuotiaan väkertämään, sopimusesitykseen Novidan osalta, olisi kaupungilla nyt reilun neljän miljoonan euron taloudellinen lisärasite.

JOS tarkastelemme tapahtunutta sopivalla aikanalla vaikkapa vuodesta 2009 alkaen, voimme perustellen todeta Uudenkaupungin talouden parantuneen. 2009 jälkeen aina vuoteen 2015 asti meillä esittely syyti miljoona munauksia, joille päättäjät antoivat toteutusluvan. Vuoden 2012 jälkeen, uuden valtuuston aikana, esittely oksensi edelleen kuvottavia miljoonamokahankkeita. Panimotakausta ja pääomaa lukuunottamatta päättäjät ovat onnistuneesti torpedoineet esittelijän täysin älyttömät esitykset. Siispä periaatteessa olemme kymmenenmiljonaa euroa paremmassa jamassa, kun emme ole noudattaneet ammattilaisen esittelykoneiston yhden vaihtoehdon esittelyä, vaan vaihtoehdoksi on valittu amatööripäättäjien asioihin perehtymistä seuranneet päätökset.

Edellä mainittuun on mennyt rahaa ja aktiviteettia - niin typerän valmistelun kuin sen torjunnan osalta. Mikä olisikaan kaupungin tilanne, JOS 2012 jälkeen kaikki tuo aktiviteetti olisi älyttömän valmistelun junttaamisen sijaan käytetty avoimeen kaikki osapuolet kuulevaan valmisteluun, keskusteluun ja päätöksentekoon. Totuus on se, että nykyinen valtuusto sai edeltäjältää miinus kahdeksanmiljoonan euron perinnön, jota se on sulattanut melkoisesti.

Totuus on kuitenkin ikävä kyllä se, että kaupungin kehityksen huono suunta ei ole muuttunut. Ainoastaan perikatoon vievän toiminnan vauhti on hidastunut: Ensin päättäjät hyväksyivät väärään suuntaan vievän päätöksen ja ajoivat kaupungin talodellisen tuhon, perkeleelisen perikadon, tielle. Nyt päättäjät ovat polkeneet jarrua ja väärään suuntaan vievän toiminnan vauhti on pysähtynyt. Mutta suunnan muutos parempaan vaatii muutakin kuin päättäjien jarrujalkaa.

Kaupungin kehityksen kurssin muutos vaatii totaalisen muutoksen valmisteluun. Jos valmistelussa tyyli ei muutu, koko kaupunki parhaimmillaankin polkee paikallaan eli jää etenpäin menevien naapureiden jalkoihin. On, nykyiseen verrattuna, aivan eriasia, jos älyttömyyksien sijaan päättäjät saavat valmistelijoilta tukun hyviä, kaupunkia eteenpäin vieviä valmisteluvaihtoehtoja. Kun nämä tuodaan ajoissa avoimesti julkiseen keskusteluun ja tältä pohjalta tehdään päätöksiä, on kaupunkimme kehityssuunta pysyvästi ja riskittömästi positiivinen. Kaikkien kaupunkien kaiken menestyksen ratkaisee esittelijöiden ammattitaito, luovuus ja sitoutuminen kaupungin parhaaksi toimiseen. 

torstai 12. maaliskuuta 2015

ONKO WALAHEELLISTA MÄNNÄ WALALLE WALEHTELUSTA

Kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa ja kaikki me teemme virheitä. Kun on sopivia kavereita saa wiljellä walhetta totena ja toisaalta walheeksi toteutuneist päätöksistä waiétaan sopivasti! Näin se on mennyt, joten saatetaan muutama wäärä wäittämä totuuden raiteille. Kukaan ei vastusta Uudessakaupungissa senioritaloa, On silkkaa walehtelijana olemista, jos wäittää ettei tänne ole haluja rakentaa senioritaloa. Jo arkkitehdin esittelytekstin ensirivit kerotavat tämän sortin kiinnostusta ilmenneen rutkasti. Myös kaupunkimme huoltosuhde todistaa tämän sortin rakentamiselle löytyvän sijaa.

Wäitetään ihan pokkana, että kaupunkiin olisi muuttanut väkeä, mikäli joku älytön talohanke olisi toteutettu. Wäittäjä on, näin todetessaan, totaalisen sokea omille toimilleen, vähintään kuin ainoan silmänsä puhkaissut kyklooppi. Wäittäjän aikana vietiin lapsilta koulut, heitettiin miljoonia euroja järjenvastaisiin älyttömyyksiin, korotettiin kaupungin verot ja taksat tappiin, saatiin valtiolta miljoonaavustus ja tuhottiin kaupungin talous. Kaiken tämän aikana wäittäjä istui wallankahvassa tai pikemminkin hän oli se kahva, jota virkahenkilöt väänsivät mielensä mukaan haluamaansa suntaan.

Wäittäjän aikana tehtiin totaalisia munauksia siinä mitassa, että vetovoimansa kasvun sijasta kaupunki taantui rajusti ja welkaantui miltei kymmenenmiljoonaa euroa. Tämä oli wäittäjän aikalaisten perintö nykyiselle valtuustolle. Tältä pohjalta on lähdetty tekemään melkoisia säästöjä, jotta päätövalta omista asioistamme säilyy kaupungissamme. Olimme ripeässä liikkeessä, joka vei meitä vääjäämättä kohti tilannetta, jossa valtionvarainministeriön tunteettomat virkahenkilöt tulevat pistämään talousasiamme kuntoon. Vieläkään suunta ei ole muuttunut, mutta onneksi vauhti sentäntää pysähtyi.

Aivan oma juttunsa on wäittäjän wäittämä kaupunginhallituksen tiedottamisen muuttumisesta surkeampaan suhtaan. Wäittäjän aikana salattiin vuokrasopimuksia ja salassa tehtiin kaikessa älyttömyydessään megaidioottimaisia sopimuksia. Wäittäjän aikana edes valtuusto ei saanut tietoa esim. lähes miljoonan euron tiestä saati siihen mihin entinen johtaja oli käyttänyt satojatuhansia euroja veronmaksajien valuuttaa.

Sen sijaan, wäittäjän wallassa olo aikana, jaettiin mitä mystisintä tietoa. Valmisteluvaiheessa kerrottiin jopa tarkka määrä, kuinka moni insinööri muuttaaa vuokralle Tontonmäen vuokraomakotitaloihin. Aivan pokkana valtuustolle walehdeltiin kaupungista kadonneen tuhansia asuntoja. Wäittäjän aikana tiedotettiin mm. tarkka päivä, jolloin kaupunki kirjoittaa nimen sopimukseen etanolitehtaan päätoimijan kanssa. Ja mikä härskeintä, juuri ennen waaleja juhlittiin torilla makkaran ja kahvin voimin kaupunkimme mahtavaa menestystä ja ruusuista tulevaisuutta.

Kaikki edellämainittu walehtelu aiheutti kaupunkilaisille miljoonien eurojen wawahingon. Wäittäjän aikaisesta tiedottamisesta voisi todeta kaupunkilaisen näkökannan: HELVETIN KALLISTA KAVINJUONTIA! Olisi ollut parempi kaupunkilaisille, jos koko tuolloinen päättäjä/valmistelijakerma olisi vetänyt koko kauden wiinaa kaupungin piikkiin ja olisivat olleet niin tokkurassa, jotteivät olisi kyenneet tekemään väestökatoon ja talodelliseen katastrofiin johtaneita turmiopäätöksiä!

Itse olen täysin tyytyväinen nykyiseen hallituksen tiedottamiseen, saan tietoa niin oikealta kuin vasemmalta ja uskottavilta virkanaisilta. Samoin toteavat toimittajat, keiden kanssa olen haastellut asiasta. Ei kahvi tee päätöksiä paremmaksi, vaikka joskus kiillottaakin synkkää mustemmasta totuudesta auringon kirkkaan wawalheheheheeen. '

En myöskään hyväksy sitä, että wäittäjä hyökkää nimeä käyttäen Timo A. Järvisen kimppuun. Jo tuollaisen julkaisu on hyvien lehtihenkilötapojen vastaista. Ensinnäkin Järvisen vetämä valiokunta olisi voinut ajaa wäittäjän takademoneineen tosi hankalaan julkisuuteen. Valiokunta antoi armon käydä oikeudesta, jota minä tuolloin vaadin. Wäittäjän suhtautuminen Järviseen on kiittämätöntä ja asioihin suhtautuminen on käsittämättömän itsekästä.

On paikallaan mainita, että Timo A. Järvisen johtama tarkastuslautakunta on antanut joulukuussa(дека́брь) tilintarkastajalle tehtän selvittää kaupungin tekemiä sopimuksia ja hankintoja. Tämä viimeistään osoittaa wäittäjän wäitteet wähintäänkin weltoiksi wähäpäisyyttä hipovaksi walheeksi. Eihän moiseen tarvitsi ryhtyä, jos tiedotus olisi toiminut.


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Nimettömiä demareita ei kohta tunnista edes kasvoista

Paikallisten demareiden nimettömyys on tuttua, heidän nimensä katoaa ryhmän sisälle. Nyt kuvajaisetkin himmenevät ja osoittavat ettei nimellä tai kasvoilla ole väliä - rehellisyyttä se on tämäkin. Kuva päivän plarista.


Ryhmäkuri on latistanut paikalliset demarit persoonattomaksi muumijoukoksi, joka kysymättä, katsomatta ja omia knuppeja vaivaamatta noudattaa esittelijän käskytystä. Näille toistensa klooneille nimen kirjoittaminen keskusteltaessa jostain konkreettisesta asiasta on täysin vierasta. Ainoastaan vaaleista he, joukon sisällä,  kasvot virnuten lupaavat yhtä hyvää ja toista parempaa. Mutta vallan kahvassa he näyttävät, että kyseessä oli vain demariteatteri ja sen esittämä kauhudraama: KÖYHÄT KYYKYYN JA NIIN KYYKKYYN, ETTÄ AHTERI JUNTTAUTUU MAAN SISÄÄN!

Nimen lisäksi paikallisten demarien kasvotkin alkavat hämärtyä. Jo tämän päivän vaalimainoksessa he muistuttavat yhä enemmän toisiaan eli he hattiwatisoituvat. Vai onko kyse ujoudesta tai jostaan muusta syystä, miksi paikalliset demarit eivät loista oman ehdokkaan takana terävissä kuvissa kirkkaine kasvoineen? Vai hävettääkö heitä olla joukon jäsen, kun kaupungilla joutuu kulkemaan joukossa jos toisessa?

Saattaahan ravintokin vaikuttaa samankaltaistumiseen. Muuttuuhan kaikkien kalaa syöneiden kanojenkin munien maku samanlaiseksi eli kalan makuiseksi. Mutta voiko ruokavalio vaikuttaa myös ulkonäköön? Näin käy ainakin silloin, jos juo kuparista vettä - hiukset alkavat vihertää. Siispä riittävän vahva aine sisäisesti nautittuna vaikutta ulkonäköön. Ilmeisesti demari joukon muuttuminen kasvottomien joukoksi, johtuu joukon nauittimasta vahvasta ravinnosta: VAALILUPAUSTEN VAHASTA SYÖNNISTÄ!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

HATTIWATIT JA ÖRKIT JYRÄÄ MEITIN GORGOIN KANSSA?

Kääntyvien kaistalle suunniteltu ja toteutettu valopylväs. Antaisitko saman suunnittelijan päättää pihasi rakentamisesta tai kotisi sisustamisesta - sijoittuisiko kiuas kylmiöön ja pakastin saunaan? Meillä koko kaupunki taitaa rakentua vastaavan kaavailun  varaan?


Uudenkaupungin mielenkiintoisena piirteenä voidaan pitää sen yksipuolista poliittista keskustelua - päättäjistä ovat aina samat harvat tyypit esillä. Nämä ihmiset tekevät armottoman määrän työtä perehtyessään asioihin, etsiessään faktoja, löytääkseen vaihtoehtoja ja tukeakseen toisiaan. Näitä muutamia löytyy vasemmalta oikealle: Hartosta Timo A. Järviseen. 

Normaalisti näitä aktiivisia rustaajia ja ikuisia esilläolijoita pidetään kellokkaina linssiluteina, narsisteina ja armottomina oman tahdon junttaajina. He ovat kuin tarinan päätähdet Nuuskamuikku ja Muumipeikko, jotka vievät tarinaa eteenpäin passiivisten hattiwattien seuratessa monotoonisina ja persoonattomina statisteina sivusta.

Ikävä kyllä meillä Uudessakaupungissa ei ole lähellekkään näin. Meillä ajattelu ja vielä vähemmän niiden esilletuominen eivät kuulu esittelijöille tai päättäjien enemmistölle vaan muutamalle yksittäiselle valtuutetulle. He ovat tämän saagan Beowulf, Theseus ja Perseus 

Tilanteemme on, surullista kyllä, vuodesta toiseen aivan sama. Muutama sankari yrittää selättää yhteisöä uhkaavat gorgot, minotaurukset, hirviöt ja hattiwatit. Käsikirjoittajan ansiosta  tämän sagan alussa hattiwatit marssivat voitosta voittoon. Sen seurauksena toteutettiin armottomia virhelaskelmia, täysin kaheleita suunnitelmia ja miljoonien älyttömyyksiä, joita kansa maksaa vieläkin. 

Nyt tyyli on käsikirjoittajan osalta muuttunut. Kun aikaisemmin suollettiin päätöksenteon tueksi silkkaa valhetta ja paskaa, nyt koiran ahterista vedetään matoja lauantaiaamukahvien mausteeksi. Uudessakaupungissa tämä on kehitystä parempaan, sillä aikoinaan elinkeinopolitiikaksi kutsutun paskan hintaa ei koskaan kerrottu kansalle, se varjottiin utopistisella unelmahöttöllä ja toteutuneista munauksista vaikenemalla. 

Nyt tilanne toinen, saamme yksityiskohtaisen realistisen kuvauksen koiran ahterista ilmestyvän madon etenemisestä ja karmeasta lopusta. Kaikki tämä tarkkoine laskelmineen osoittaa, että ihminen voi löytää tasonsa, joillekin ei riitä paska vaan täydennykseksi tarvitaan matoja.

Julkisuuden estradille on nostettu senioritalo, jota kukaan ei tässä kaupungissa vastusta. Ongelma on ainoastaan siinä, että mörön johtamat nimettömät hattiwatit ajavat taloa yhteen paikkaan yhdelle toimijalle. On murheellista todeta, että yksikään näistä säälittävistä hattiwateista ei esiinny omalla nimellään. He ovat vain nimetön ryhmä eli he ovat vain hattiwatteja tai ovatko he paremminkin kaupunkilaisten kannalta yhteisöä uhkaavia örkkejä?

Nämä persoonattomat peijoonat, olivat he sitten örkkejä, hattiwatteja tai mitä lie, ovat jälleen toteuttamassa jotain kallista ja kelvotonta. Nyt halutaan väkisin antaa, kieroilun ja junttaamisen jälkeen rakennuslupa senioritalolle ja rakennuksen paikaksi ei käy mikään muu kuin Sorvakon mäki. 

Pohditaan hiukan tuota paikka. Sieltä on hienot näköalat kuten Eiffel tornista( Pariisissa oleva korkea metallirakennelma, jonka Vannaksen hengenheimolaiset aikoivat aikoinaan purkaa). Samoin Puijolta ja Näsinneulasta on hienot maisemat, kuten myös Rauman vesitornista on hienot näköalat.

Miksei kukaan asu näissä hienoissa näköalapaikoissa, tiettävästi Varkaudessa on Suomen ainoa asuttu näkö/vesitorni? Miksei kaikissa näissä käy edes seniorivieraita katselemassa mahtavia maisemia. Ensinnäkään kaikille ihmisille ei riitä maisemien katselu ja muiden elämän näkeminen, yleensä ihmiset haluavat katselun lisäksi elää itse. Mäen päältä on lisäksi heikko kulkea kauppareissuille ja etenkin kassien kanssa takaisin. Aivan oman haasteensa mäki asettaa liikuntarajoitteisille - niin katselijalle kuin asujalle.

Suosittelen jokaista testaamaan pyörätuolia loivaan ylämäkeen. Hyvin äkkiä käy niin, että ensin mennään puoli metriä eteenpäin ja seuraavaksi metri taaksepäin. Väsy tulee ja touhu käy hankalaksi jo muutaman kymmenen metrin jälkeen. Kovinkaan moni meistä ei halua asua hankalasti - ainostaan he haluavat keillä on varaa voittaa hankaluudet.

Entäpä mikä on näkymä kaavaillun Sorvakon senioritalon kääntöpuolelle? Asukkaat saavat katsella iloista sairaalaelämää: Hoitsut menee, hoitsut tulee ja siisään kävelevät poltilaat ontuvat ulos. Siinä sivussa ambulanssien ja ruumisautojen äänellä höystetty ralli antaa mukavan lisänsä senioritalon takapuolen ikkunanäkymään. Syntämässä on senioritalo, josta ollaan toteuttamassa, jos ei kahden kerroksen väen, niin kahden puolen väen taloa.

Seppo Nikula heitti hyvän vaihtoehdon po. hankkeen nykyiselle paikalle. Harto Forss esitti, selkeästi perustellen, paremman paikan senioritalolle. Molemmat miehet ovat arkktehteinä amatöörejä, mutta oman elämänsä maailmaa nähneitä ammattilaisia. Eikö tämän asian ja koko kaupunkisuunnittelun tulisi lähteä kaupungissa eläjien lähtökohdista ja toiveista eli Hartoa ja Seppoa kuunnellen?

Harto ja Seppo loivat pohjan, jolta voimme ponnistaa kohti tulevaisuutta. Tarvitaan vain positiivista asennetta, pohtimista ja kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi pyrkimistä. Sepon ja Harton ajatusten tukeminen tarjoaa myös eväät kaupungista kadonneen yhteistyön löytämiselle. Siis rohkeasti tukemaan toisten ajatuksia nokittamalla niihin lisää omia positiivisia uusia näkemyksiä. 

Yhteistyö ei löydy talvisodan henkeä esiin manaamalla tai ukipuoluetta hokemalla, jos kaiken takana on vain henkilökohtainen tai kaveripiirin etu. Yhteishenki syntyy yhdessä tekemällä ja yhteiseen päämäärän pyrkimällä. Yhteistyö on se ase millä sankarimme nujertavat nyhverö hattiwattien luomiskyvöttämän ja persoonattamon joukon aiheuttamat vahingot sekä torjuvat örkkien kaupungin päälle kaataman tuhon.

Meillä on, kautta linjan, käsittämättömän onnettomasti ja ihmeellisesti kaavoitettu kaupunki, joka voisi olla toisenlainen, toimiva ja kehittyvä. Tarvitsemme pitkäjänteistä, avointa, keskustelevaa ja kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua. Missä muualla rautakaupat, joista haetaan raskasta rakennustarviketta sijaitsevat keskellä kaupunkia? Kaavoituksemme on muutenkin kaikessa karmeudessaan shokki ulkopaikkakuntalaiselle ja sopii kysyä miten täällä on hyödynnetty esim. kaupungin merellisyyttä viime vuosina - suunnittelemalla jättituulimyllyjä?



 

torstai 5. maaliskuuta 2015

ÄLÄ LANKEA YLEn SUMUTUKSEEN - RYSSÄ ON AINA RYSSÄ JA SEN KANSSA TULEE JUTTUUN!

Tuntuu hiukan ihmeelliseltä kuinka Ylen vuosien saatossa itää nuollut kieli on kääntänyt täydellisesti suuntaa. Nyt kaiken kansan pakkorahoittama julkisen palvelun media on lyö 500 miljoonan euron budjetistaan aimo-osan manipulointiin ja Venäjän mollaamiseen. Faktoja säästellen, taustoista kertomatta media moukaroi Venäjää kuten Neuvostoliiton aikana se suomi länttä. Pieni, faktoihin nojaava, ote isommasta pohdinnastani myös tänne oman kaupunkimme asioiden joukkoon.

Ukrainan kaksi suurinta väestöryhmää eivät sovi saman hallinnon alle. Jos tämä olisi ollut tai olisi realistista, ei nykyisen kaltaiseen tilanteeseen olisi koskaan ajauduttu - maassa on menossa täysi sisällissota, jossa hallitus ampuu ja pommitta omia kansalaisiaan. Tästä eteenpäin on kaksi tietä, joko Ukraina hajoaa väkivaltaisesti kuten Jugoslavia tai se hajotetaan hallitusti kahdeksi etniseksi alueeksi.

Ensin Itä-Ukraina erotetaan muusta maasta ja maiden väliin perustetaan vähintään kilometrin levyinen puolueettomien tahojen valvoma(ei Venäjää, USA:ta, ei EU:ta) valvontavuöhyke. Tämän jälkeen alkakoon hallittu paluumuutto, jälleenrakennus ja maan itäosan valmistautuminen kahden vuoden kuluttua pidettäviin valvottuihin vaaleihin. Kahden vuoden tauko siksi, että tunteet ehtivät laantua ja ylimääräinen höyryy pääsee ulos. Itä-ukrainalaiset saavat päättää itse haluavatko he olla itsenäisiä vai jatkaa osana Ukrainaa. Itä-ukrainalaisilla lienee samanlainen oikeus halutessaan itsenäistyä kuin suomalaisilla oli 1917?

USA:n motiivit Ukrainan tilanteessa ovat puhtaasti protektionistiset ja taloudelliset. Maailmassa on kaksi varmasti ja voimakkaasti taantuvaa taloutta byrokratiaan ja tehottomuuteen kaatuva EU ja setelielvytetty USA. Jos USA pystyy sotkemaan EU:n ja Venäjän välit, saa se lisää tarvitsemaansa aikaa rakenteidensa ja oman taloutensa kuntoonsaattamiseksi ja lyö samalla viimeisen naulan EU:n arkkuun.

EU-pakotteet notkauttivat Venäjän talouden, mutta pitkässä juoksussa Venäjä ei tarvitse EU:ta, kuten EU tarvitsee Venäjää. Venäjä vetää jo kaasuputkia ja vastaavia Kiinaan ja Intiaan, joten muutama vuosi ja Venäjä on korvannut EU:n viennin. Tulevaisuuteen katsottaessa tuulivoima-Saksaan nojaava EU on teollinen ja taloudellinen vitsi varsinkin, kun se pelaa itseään kaikilla energiatahoilla nurkkaan.

Suomen on valitettavasti tehtävä oma ratkaisunsa Venäjän suhteen.  Jatkaako Suomi perinteisellä linjalla idän ja lännen välissä vai kallistuuko maamme jompaan kumpaan suurvalta suuntaan. Nykyisellä uholla ja venäläisten arvostelulla ajamme itseämme länsileirin etuvartioksi eli taistelutantereeksi. Tämä toteutuu viimeistään siinä vaiheessa, kun USA saa Obaman jälkeen seuraajakseen, aseteollisuuden rahoilla valtaan nouseen, sotahullun republikaanin.

Lienee paikallaan, ainakin kärkipolitikkojemme,  pohtia pään aukomistaan Venäjän suuntaa. Saatta nimittäin viimeisen ivan ja sanan hinta käydä Suomen kansalle kalliiksi. Tämä varsinkin siinä tapauksessa, jos pitää itänaapuriamme suurena ja hulluna. Jos idästä todellakin löytyy suuri hullu on syytä pohtia tarkkaan sanomisia, sillä pahimmillaan saatamme yksi kaunis ammu herätä kasakan nauruun. Jos näin käy, naapuri tulee sellaisella voimalla, että oksat pois ja kärsijänä on tavallinen kansa.

Hyvin asiat Venäjän kanssa hoitava Suomi pärjää tulevaisuudessa loistavasti harjoittamallaan politiikalla. Mikäli liittoudumme liian voimakkaasti länteen, pelaamme itsemme matti-tilanteen häviäjäksi. Silloin nykyinen idänkaupan romahdus on vielä pientä verrattuna tulevaisuuden totaaliseen satojen tuhansien työpaikkojen pysyvään menetykseen. Olemme ehkä henkisesti lännessä, mutta maantieteellisesti idässä, joten otetaan molemmista puolista hyödyt itsekkäästi irti!





keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

RYYPPÄÄMÄÄN - RYYPPÄÄMÄÄN - KAIKKI VALTUUTETUT RYYPPÄÄMÄÄN - PIIKKI ON AUKI!


Ryyppääminen on uljasta puuhaa ja pihin riemua lisää se, jos pääsee muualle ryyppäämään ja vieläpä muiden rahoilla. Kyseistä juopottelusessiota voidaan pitää melkoisena piristyksenä köyhänkin päättäjän ankeeseen arkeen. Saa reissata vieraalle paikkakunnalle, hyvässä lykyssä jopa ulkomaille, jolloin moraalin ja hyvän käytöksen voi jättää kotiin.

Viimeisistä veronmaksajien kustantamista ryyppäjäisitä on vierähtänyt rutkasti aikaa. Joku wietäwä kävi Unkarissa asti sopimassa omin nokkineen, että kohta Ukista tullaan. Olihan reissulla matkailullinenkin aspekti, ainakin pässiläksi nimitetty henkilö väitti näin. Unkarin reissu wedettiin kansan piikkiin ja Facebookista saivat rahoittajat lukea viestistä kuinka kuppi nousi ja ruoka laski. Unkarin reissun teosta on vierinyt reilut pari wuotta, joten jokainen woi wilkaista ympärilleen ja menneiden vuosien statistiikkaa sekä todeta kuinka unkarilaiset tuulahdukset owat wauhdittaneet matkailuamme.

Taas valtuuston päätöksellä ollaan lähdössä etämmäksi yön yli -ryyppyreissulle. Jos bakkanaalit ovat vähänkin Naantalin remuamisen tasoa, haluan ehdottomasti lähteä kokeilemaan sisuskalujen kuntoa - viimeksi kaikki meni osaltani hienosti; joskin yksi virkamies kiukustui ja äityi jälkikäteen levittämään valheita kaveristani ja minusta. Onneksi tuolloin vaiettiin siitä, että joku virkakunnan edustaja mölysi, pörräsi paita auki heiluen kuin Hyttyskarilta karannut tuulimylly ja pisti vielä hotellin kalustoakin palasiksi.

Toisaalta nyt tyyli on muuttunut, kiitos uuden kaupunginjohtajan, ensimmäiset varavaltuutetut, ainakin Muutos -ryhmän, on korvattu kohortilla virkahenkilöitä. En päässyt mukaan Ruissaloon vaikka olin valmis maksamaan rymyreissun itse. Siksipä toivon tälle luottamushenkilöiden ryyppyreissulle, jossa suurin osa matkalaisita lienee virkahenkilöstöä, oikein hauskoja remuhetkiä!