HATTIWATIT JA ÖRKIT JYRÄÄ MEITIN GORGOIN KANSSA?

Kääntyvien kaistalle suunniteltu ja toteutettu valopylväs. Antaisitko saman suunnittelijan päättää pihasi rakentamisesta tai kotisi sisustamisesta - sijoittuisiko kiuas kylmiöön ja pakastin saunaan? Meillä koko kaupunki taitaa rakentua vastaavan kaavailun  varaan?

Uudenkaupungin mielenkiintoisena piirteenä voidaan pitää sen yksipuolista poliittista keskustelua - päättäjistä ovat aina samat harvat tyypit esillä. Nämä ihmiset tekevät armottoman määrän työtä perehtyessään asioihin, etsiessään faktoja, löytääkseen vaihtoehtoja ja tukeakseen toisiaan. Näitä muutamia löytyy vasemmalta oikealle: Hartosta Timo A. Järviseen. 

Normaalisti näitä aktiivisia rustaajia ja ikuisia esilläolijoita pidetään kellokkaina linssiluteina, narsisteina ja armottomina oman tahdon junttaajina. He ovat kuin tarinan päätähdet Nuuskamuikku ja Muumipeikko, jotka vievät tarinaa eteenpäin passiivisten hattiwattien seuratessa monotoonisina ja persoonattomina statisteina sivusta.

Ikävä kyllä meillä Uudessakaupungissa ei ole lähellekkään näin. Meillä ajattelu ja vielä vähemmän niiden esilletuominen eivät kuulu esittelijöille tai päättäjien enemmistölle vaan muutamalle yksittäiselle valtuutetulle. He ovat tämän saagan Beowulf, Theseus ja Perseus 

Tilanteemme on, surullista kyllä, vuodesta toiseen aivan sama. Muutama sankari yrittää selättää yhteisöä uhkaavat gorgot, minotaurukset, hirviöt ja hattiwatit. Käsikirjoittajan ansiosta  tämän sagan alussa hattiwatit marssivat voitosta voittoon. Sen seurauksena toteutettiin armottomia virhelaskelmia, täysin kaheleita suunnitelmia ja miljoonien älyttömyyksiä, joita kansa maksaa vieläkin. 

Nyt tyyli on käsikirjoittajan osalta muuttunut. Kun aikaisemmin suollettiin päätöksenteon tueksi silkkaa valhetta ja paskaa, nyt koiran ahterista vedetään matoja lauantaiaamukahvien mausteeksi. Uudessakaupungissa tämä on kehitystä parempaan, sillä aikoinaan elinkeinopolitiikaksi kutsutun paskan hintaa ei koskaan kerrottu kansalle, se varjottiin utopistisella unelmahöttöllä ja toteutuneista munauksista vaikenemalla. 

Nyt tilanne toinen, saamme yksityiskohtaisen realistisen kuvauksen koiran ahterista ilmestyvän madon etenemisestä ja karmeasta lopusta. Kaikki tämä tarkkoine laskelmineen osoittaa, että ihminen voi löytää tasonsa, joillekin ei riitä paska vaan täydennykseksi tarvitaan matoja.

Julkisuuden estradille on nostettu senioritalo, jota kukaan ei tässä kaupungissa vastusta. Ongelma on ainoastaan siinä, että mörön johtamat nimettömät hattiwatit ajavat taloa yhteen paikkaan yhdelle toimijalle. On murheellista todeta, että yksikään näistä säälittävistä hattiwateista ei esiinny omalla nimellään. He ovat vain nimetön ryhmä eli he ovat vain hattiwatteja tai ovatko he paremminkin kaupunkilaisten kannalta yhteisöä uhkaavia örkkejä?

Nämä persoonattomat peijoonat, olivat he sitten örkkejä, hattiwatteja tai mitä lie, ovat jälleen toteuttamassa jotain kallista ja kelvotonta. Nyt halutaan väkisin antaa, kieroilun ja junttaamisen jälkeen rakennuslupa senioritalolle ja rakennuksen paikaksi ei käy mikään muu kuin Sorvakon mäki. 

Pohditaan hiukan tuota paikka. Sieltä on hienot näköalat kuten Eiffel tornista( Pariisissa oleva korkea metallirakennelma, jonka Vannaksen hengenheimolaiset aikoivat aikoinaan purkaa). Samoin Puijolta ja Näsinneulasta on hienot maisemat, kuten myös Rauman vesitornista on hienot näköalat.

Miksei kukaan asu näissä hienoissa näköalapaikoissa, tiettävästi Varkaudessa on Suomen ainoa asuttu näkö/vesitorni? Miksei kaikissa näissä käy edes seniorivieraita katselemassa mahtavia maisemia. Ensinnäkään kaikille ihmisille ei riitä maisemien katselu ja muiden elämän näkeminen, yleensä ihmiset haluavat katselun lisäksi elää itse. Mäen päältä on lisäksi heikko kulkea kauppareissuille ja etenkin kassien kanssa takaisin. Aivan oman haasteensa mäki asettaa liikuntarajoitteisille - niin katselijalle kuin asujalle.

Suosittelen jokaista testaamaan pyörätuolia loivaan ylämäkeen. Hyvin äkkiä käy niin, että ensin mennään puoli metriä eteenpäin ja seuraavaksi metri taaksepäin. Väsy tulee ja touhu käy hankalaksi jo muutaman kymmenen metrin jälkeen. Kovinkaan moni meistä ei halua asua hankalasti - ainostaan he haluavat keillä on varaa voittaa hankaluudet.

Entäpä mikä on näkymä kaavaillun Sorvakon senioritalon kääntöpuolelle? Asukkaat saavat katsella iloista sairaalaelämää: Hoitsut menee, hoitsut tulee ja siisään kävelevät poltilaat ontuvat ulos. Siinä sivussa ambulanssien ja ruumisautojen äänellä höystetty ralli antaa mukavan lisänsä senioritalon takapuolen ikkunanäkymään. Syntämässä on senioritalo, josta ollaan toteuttamassa, jos ei kahden kerroksen väen, niin kahden puolen väen taloa.

Seppo Nikula heitti hyvän vaihtoehdon po. hankkeen nykyiselle paikalle. Harto Forss esitti, selkeästi perustellen, paremman paikan senioritalolle. Molemmat miehet ovat arkktehteinä amatöörejä, mutta oman elämänsä maailmaa nähneitä ammattilaisia. Eikö tämän asian ja koko kaupunkisuunnittelun tulisi lähteä kaupungissa eläjien lähtökohdista ja toiveista eli Hartoa ja Seppoa kuunnellen?

Harto ja Seppo loivat pohjan, jolta voimme ponnistaa kohti tulevaisuutta. Tarvitaan vain positiivista asennetta, pohtimista ja kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi pyrkimistä. Sepon ja Harton ajatusten tukeminen tarjoaa myös eväät kaupungista kadonneen yhteistyön löytämiselle. Siis rohkeasti tukemaan toisten ajatuksia nokittamalla niihin lisää omia positiivisia uusia näkemyksiä. 

Yhteistyö ei löydy talvisodan henkeä esiin manaamalla tai ukipuoluetta hokemalla, jos kaiken takana on vain henkilökohtainen tai kaveripiirin etu. Yhteishenki syntyy yhdessä tekemällä ja yhteiseen päämäärän pyrkimällä. Yhteistyö on se ase millä sankarimme nujertavat nyhverö hattiwattien luomiskyvöttämän ja persoonattamon joukon aiheuttamat vahingot sekä torjuvat örkkien kaupungin päälle kaataman tuhon.

Meillä on, kautta linjan, käsittämättömän onnettomasti ja ihmeellisesti kaavoitettu kaupunki, joka voisi olla toisenlainen, toimiva ja kehittyvä. Tarvitsemme pitkäjänteistä, avointa, keskustelevaa ja kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua. Missä muualla rautakaupat, joista haetaan raskasta rakennustarviketta sijaitsevat keskellä kaupunkia? Kaavoituksemme on muutenkin kaikessa karmeudessaan shokki ulkopaikkakuntalaiselle ja sopii kysyä miten täällä on hyödynnetty esim. kaupungin merellisyyttä viime vuosina - suunnittelemalla jättituulimyllyjä?