Kari Koski otti aikoinaan valtuustossa esiin vakavan ongelman: Emme osaa muuttaa työpaikkojamme asukkaiksi! Tämä ongelma on yhä akuutti, sillä Kari Kosken avunhuutoon valtuusto vastasi silmiä pyöritellen ja suuta äänettä aukoen. Vielä vähemmän Koski sai apua saavutuksiltaan tumpeloilta virkahenkilöiltä, ketkä enemmänkin vetivät mattoa kaupungin alta kuin nostivat sitä valmistelullaan menestykseen.
Kari Koski on pois kuviosta ja jäljelle ovat jääneet äänettömät suun aukojat ja onnettomat valmistelijat eli kaupunkilaisen kannalta katsoen kirveen kiveen hakkaajat, luulon ja uskon mestarit eli loputtoman velan ja taantumuksen tekijät. Nyt täytyisi korjata Kari Kosken valtuustolle vuosia sitten esittämä ongelma. Meidän on viimeinkin otettava järki käteen sekä toimittava sen mukaan ja he, keillä järjen on korvannut usko voisivat viimeinkin poistua takavasemmalle!
Jälleen kerran synkän laman keskeltä Uusikaupunki ja autotehtaamme lähettää Suomen ainoat positiiviset kasvunsignaalit. Tähän on tartuttava konkreettisi toimin eli kaupungin on tarjottava jotain, joka muuttaa työpaikat asukkaiksi. Tämä jonkin on aivan muuta kuin kaupungin sisällä tapahtuva momentumin hokeminen, vuoron perään tapahtuva toisien haukkuminen ja sen jälkeen toistuva yhteistyön vaatiminen. Tämä on ehkä viimeinen oljenkortemme selvitä itsenäisenä Vakka-Suomen pelastajana. TÄHÄN OLJENKORTEEN MEIDÄN ON TARTUTTAVA!
Muiden leikatessa ja säästäessä, meidän on viimeinkin annettava positiivinen kehittämisen ja kasvun signaali. Positiivisilla päätöksillä pelastamme kaupunkimme asukkaiden palvelut ja katkaisemme jatkuvan verojen- ja taksojenkorotuskierteen. Meidän on oltava rohkeita positiivisissa piätöksissämme. Nyt on aika kehittää kaupunkimme elämisenpuitteita, koululaitosta, markkinoida yrittämismahdollisuuksiamme jne.. Uudenkaupungin kehittämisestä on löydyttävä kaupunkimme kaikkia puolueita yhdistävä nimittäjä. Jos jatkamme ristiriitaista siltojen polttamista ja sen jälkeistä katteetonta yhteistyön vaatimista, huomaamme jälleen kerran meille syntyneiden työpaikkojen hyödyttävän vain naapurikuntia, joissa muuttovoitto kasvaa entisestään.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
UUDET TUULET PELASTAVAT UUDENKAUPUNGIN JA SUOMEN LOISILTA?
Suomella on taloudelliset edellytykset tarjota kansalaisilleen parempaa kuin 1970- ja 1980-luvulla. Mutta miksei näin tapahdu, miksei enää synny jäähalleja, uimahalleja tai miksei meillä edes ole varoja yhteiskunnan tilojen kunnostukseen saati terveydenhoidon tason kehittämiseen saati säilyttämiseen? Joku syyttää ahneita, liikaa palkkaa vaativia duunareita, toinen kuntien saamattomia työntekijöitä, kolmas liian korkeita eläkkeitä. Mutta onko vika näissä vai jossain aivan muualla?
On väärin sanoa, ettei yhteiskunnan rahoilla rakenneta mitään. Muutama vuosi sitten meille nousi uusi uljas satojen miljoonien Musiikkitalo, Eduskunnan lisärakennus, yhden kulmakunnan joukkoliikennettä entrataan sadoilla miljoonilla, osansa saa Amos Andersonin taidemuseo ja varmaan Guggenheim museokin. Kaikki "kehitys" Suomessa tapahtuu kehäkolmosen sisällä ja lähes kaikki sinne sijoittuva satsaus suuntautuu johonkin muuhun kuin välttämättömään eli kansan välttämättömiin tarpeisiin tai sen rahoittajaan: tuottavaan työhön eli vientiteollisuuteen, jolla elämisemme laatu ja puitteet turvataan. Teemme metropolia ja samalla tuhoamme sen rahoittajan eli muun, tuottavaa työtä tekevän, Suomen tulevaisuuden.
Aivan oma lukunsa on passiiviväestöön kuuluvien eturyhmien ja ammattikuntien itselleen luomat taloudelliset asemat ja edut! On luotu yhteiskunta, jossa kansa on valjastettu rahoittamaan sijoittajien elostelua sekä byrokratian, lakien ja säädösten kautta passiivista tai pikemminkin negatiivista, mitään tuottamatonta eliittiä.Nämä omahyväiset ja härskit tahot kanavoivat jopa verovaroistaan saamia korvauksia ja palkkioita suoraan ulkomaille. Kaikki tämä muutos on voimistunut nykyhallituksen aikana, jossa pilvilinnoja suunnittelevat, mutta tavallisen kansan kurjuutta syventävät molemmat poliittiset ääripäät.
Surkein tyylimuutos on tapahtunut yrityselämässämme, jossa pitkäaikaisten sijoitusten sijaan on siirrytty kvartaaliajatteluun. Tämän seurauksena esim. puunjalostusteollisuutemme innovointi ja investointi on täysin pysähtynyt. Totuushan on se, että vaikka lehtiä luetaan vähemmän niin ahtereita pyyhitään, neniä niistetään ja tavaraa pakataan kolmea kovemmin - tästä muutoksesta olemme jääneet sivuun. Sama koskee telakkateollisuutta, joka rinta rottingilla kaupattiin ulkomaalaisille. Suomen hallitus ei kanavoinut 50 miljoonan euron tukea telakoillemme, tuon seurauksena menetimme kymmeniätuhansia henkilötyövuosia ja satojenmiljoonien eurojen verotulot vaihtuivat satojenmiljoonien eurojen työttömyyskorvauksisiksi.
Hallitus on puuttunut verotukseen käsittämättömällä tavalla: Yritysten tuottoa verotetaan entistä vähemmän, mutta samalla yritysten oheiskuluja verotetaan niin etteivät yhä useammat yritykset tuota yhtään mitään. Teknokraattimme eivät ymmärrä realismia: Jos yritys ei tuota mitään, on ihan sama vaikkei olemattomasta tuotosta mene vero lainkaan. Pitäisi mielummin taata yrityksille edellytykset tuloksentekoon. Onhan selvää, että yrityksen kannalta on parempi maksaa kunnolla veroja runsaasta tuotosta kuin olematonta veroa olemattomasta tuotosta.
Meillä työn tekeminen ei ole kallista työläisten palkkojen tai eläkkeiden vuoksi. Kansainvälinen vertailu osoittaa esim. sen, että vaikka eläkkeemme on maaosamme keskitasoa, hintatasomme on niin korkea, että suomalaisen eläkeläisen ostovoima on verrattavissa itäeurooppalaisen eläkeläisen ostovoimaan. Hallitus ja valtakunnan eliitti huutaa palkkamalttia ja pidempiä työuria, mutta he itse tekevät? Nostavat omia palkkojaan, jäävät aikaisin eläkkeelle, siirtävät varoja ulkomaille, elostelevat ulkomailla ja päätöksillään ajavat työpaikkamme ulkomaille.
Ensimmäiseksi meidän tulisi puuttua energiaverotukseen. Suomi on harvaan asuttu maa ja havumetsävyöhykkeen ilmastomme nostavat niin teollisuuden kuin kansalaisten energiakuluja. Kilpailukyvyn ja kansalaisten elintason takaamiseksi hallituksen tulisi taata kohtuullisen hintainen energian. Hallituksemme on kuitenkin toiminut juuri päinvastoin: TÄNÄKIN VUONNA KERÄTÄÄN ENERGIAVEROJA SUOMESTA YLI NELJÄNMILJARDIA EUROA! Ensin meiltä lähti teollisuus, seuraavaksi kauppa potkii väkeä pihalle ja lopuksi ajetaan alas viimeisetkin julkiset palvelut - Nykytyylillä tämä on Suomen tulevaisuus.
Meidän tulisi ensinnäkin laskea energian verotusta tuntuvasti. Esim. dieselin hinnan pudotus 0,8€/l ja bensiini hinnan pudotus 1,0€/l antaisi melkoisen piristysruiskeen koko Suomelle. Kansalle ja teollisuudelle jäisi rahaa elämiseen, kuluttamiseen, työllistämiseen ja investointeihin. Pelkästään polttoaineveron laskulla saadaan melkoisia positiivisia vaikutuksia kaikkiin Suomen kansankerroksiin, teollisuuteen sekä kauppaan. Toinen muutoksen suunta löytyy aluepolitiikasta: Miksi teemme asuntoja ja työpaikkoja sinne, missä niiden rakentaminen on kalleinta, asuminen ikävintä ja elämisen lieveilmiöt ovat yhteiskunnalle kalleimpia. Harjoitettu politiikka tuntuu jopa typerältä, kun tuhansia ihmisiä pakkosiirretään työpaikkoineen pois kotiseudulta, maksetuista valmiista taloista ja turvallisesta ympäristöstä. Ketä palvelee se, että hyvät talot ja työpaikat jäävät tyhjilleen ja jonnekin muualle rakennetaan uudet tilalle? Tämä ei palvele sen enempää kansaa kuin kansantaloutta!
Niin SDP:n kuin Kokoomuksen sisältä löytyvät kasvavat oppositiot nyt harjoitetulle politiikalle. Toivottavasti nämä terveet voimat jyräävät kataisurpilalaisen kansan ja teollisuuden olojen sekä kasvumahdollisuuksien kyykytyslinjan. Jotenkin paradoksaalista lienee se, että hallituspuolueissa kritiikki hallitusta vastaan alkoi jo sen ensi metreillä Vasemmistoliitossa. Tuolloin muutosta ei suvaittu ja Mustajärvi sekä Yrttiaho ulostettiin tyhmästä. Jälkimmäisen arhinmäkeläiset yrittivät jopa heittää ulos koko puolueesta.
Kun kuuntelemme Keskustasta viriäviä ajatuksia ja lisäämme tähän Kokoomuksessa ja Demareissa voimistuvia uusien tuulien tuomia kaavailuja, voimme todellakin odottaa parempaa huomista koko Suomelle. Tämä maa on aina selvinnyt kaikesta duunarien työllä ja sillä, että herrat ahneuden sijaan antavat työtätekevillä ja työnsä tehneille sen mitä heille kuuluu. Terve järki, työn teko ja vanha kunnon suomalainen patruunahenki nostavat Suomen nytkin nousuun ja kasvuun.
Seuraavaan kasvuun on syytä varautua jo nyt myös Uudessakaupungissa. Oikeaa varautumista on kaupungin kehittäminen ja muuttaminen muuttovoittoiseksi. Kun muut ajavat nyt lyhytnäköisesti puitteitaan ja palvelujaan alas, on meidän sen sijaan kehitettävä, parannettava omia puitteita ja toimintojamme. Mitä pikemmin ryhdymme toimimaan, sitä paremmassa asemassa olemme ja sitä nopeammin väkeä alkaa muuttaa kaupunkiimme.
On väärin sanoa, ettei yhteiskunnan rahoilla rakenneta mitään. Muutama vuosi sitten meille nousi uusi uljas satojen miljoonien Musiikkitalo, Eduskunnan lisärakennus, yhden kulmakunnan joukkoliikennettä entrataan sadoilla miljoonilla, osansa saa Amos Andersonin taidemuseo ja varmaan Guggenheim museokin. Kaikki "kehitys" Suomessa tapahtuu kehäkolmosen sisällä ja lähes kaikki sinne sijoittuva satsaus suuntautuu johonkin muuhun kuin välttämättömään eli kansan välttämättömiin tarpeisiin tai sen rahoittajaan: tuottavaan työhön eli vientiteollisuuteen, jolla elämisemme laatu ja puitteet turvataan. Teemme metropolia ja samalla tuhoamme sen rahoittajan eli muun, tuottavaa työtä tekevän, Suomen tulevaisuuden.
Aivan oma lukunsa on passiiviväestöön kuuluvien eturyhmien ja ammattikuntien itselleen luomat taloudelliset asemat ja edut! On luotu yhteiskunta, jossa kansa on valjastettu rahoittamaan sijoittajien elostelua sekä byrokratian, lakien ja säädösten kautta passiivista tai pikemminkin negatiivista, mitään tuottamatonta eliittiä.Nämä omahyväiset ja härskit tahot kanavoivat jopa verovaroistaan saamia korvauksia ja palkkioita suoraan ulkomaille. Kaikki tämä muutos on voimistunut nykyhallituksen aikana, jossa pilvilinnoja suunnittelevat, mutta tavallisen kansan kurjuutta syventävät molemmat poliittiset ääripäät.
Surkein tyylimuutos on tapahtunut yrityselämässämme, jossa pitkäaikaisten sijoitusten sijaan on siirrytty kvartaaliajatteluun. Tämän seurauksena esim. puunjalostusteollisuutemme innovointi ja investointi on täysin pysähtynyt. Totuushan on se, että vaikka lehtiä luetaan vähemmän niin ahtereita pyyhitään, neniä niistetään ja tavaraa pakataan kolmea kovemmin - tästä muutoksesta olemme jääneet sivuun. Sama koskee telakkateollisuutta, joka rinta rottingilla kaupattiin ulkomaalaisille. Suomen hallitus ei kanavoinut 50 miljoonan euron tukea telakoillemme, tuon seurauksena menetimme kymmeniätuhansia henkilötyövuosia ja satojenmiljoonien eurojen verotulot vaihtuivat satojenmiljoonien eurojen työttömyyskorvauksisiksi.
Hallitus on puuttunut verotukseen käsittämättömällä tavalla: Yritysten tuottoa verotetaan entistä vähemmän, mutta samalla yritysten oheiskuluja verotetaan niin etteivät yhä useammat yritykset tuota yhtään mitään. Teknokraattimme eivät ymmärrä realismia: Jos yritys ei tuota mitään, on ihan sama vaikkei olemattomasta tuotosta mene vero lainkaan. Pitäisi mielummin taata yrityksille edellytykset tuloksentekoon. Onhan selvää, että yrityksen kannalta on parempi maksaa kunnolla veroja runsaasta tuotosta kuin olematonta veroa olemattomasta tuotosta.
Meillä työn tekeminen ei ole kallista työläisten palkkojen tai eläkkeiden vuoksi. Kansainvälinen vertailu osoittaa esim. sen, että vaikka eläkkeemme on maaosamme keskitasoa, hintatasomme on niin korkea, että suomalaisen eläkeläisen ostovoima on verrattavissa itäeurooppalaisen eläkeläisen ostovoimaan. Hallitus ja valtakunnan eliitti huutaa palkkamalttia ja pidempiä työuria, mutta he itse tekevät? Nostavat omia palkkojaan, jäävät aikaisin eläkkeelle, siirtävät varoja ulkomaille, elostelevat ulkomailla ja päätöksillään ajavat työpaikkamme ulkomaille.
Ensimmäiseksi meidän tulisi puuttua energiaverotukseen. Suomi on harvaan asuttu maa ja havumetsävyöhykkeen ilmastomme nostavat niin teollisuuden kuin kansalaisten energiakuluja. Kilpailukyvyn ja kansalaisten elintason takaamiseksi hallituksen tulisi taata kohtuullisen hintainen energian. Hallituksemme on kuitenkin toiminut juuri päinvastoin: TÄNÄKIN VUONNA KERÄTÄÄN ENERGIAVEROJA SUOMESTA YLI NELJÄNMILJARDIA EUROA! Ensin meiltä lähti teollisuus, seuraavaksi kauppa potkii väkeä pihalle ja lopuksi ajetaan alas viimeisetkin julkiset palvelut - Nykytyylillä tämä on Suomen tulevaisuus.
Meidän tulisi ensinnäkin laskea energian verotusta tuntuvasti. Esim. dieselin hinnan pudotus 0,8€/l ja bensiini hinnan pudotus 1,0€/l antaisi melkoisen piristysruiskeen koko Suomelle. Kansalle ja teollisuudelle jäisi rahaa elämiseen, kuluttamiseen, työllistämiseen ja investointeihin. Pelkästään polttoaineveron laskulla saadaan melkoisia positiivisia vaikutuksia kaikkiin Suomen kansankerroksiin, teollisuuteen sekä kauppaan. Toinen muutoksen suunta löytyy aluepolitiikasta: Miksi teemme asuntoja ja työpaikkoja sinne, missä niiden rakentaminen on kalleinta, asuminen ikävintä ja elämisen lieveilmiöt ovat yhteiskunnalle kalleimpia. Harjoitettu politiikka tuntuu jopa typerältä, kun tuhansia ihmisiä pakkosiirretään työpaikkoineen pois kotiseudulta, maksetuista valmiista taloista ja turvallisesta ympäristöstä. Ketä palvelee se, että hyvät talot ja työpaikat jäävät tyhjilleen ja jonnekin muualle rakennetaan uudet tilalle? Tämä ei palvele sen enempää kansaa kuin kansantaloutta!
Niin SDP:n kuin Kokoomuksen sisältä löytyvät kasvavat oppositiot nyt harjoitetulle politiikalle. Toivottavasti nämä terveet voimat jyräävät kataisurpilalaisen kansan ja teollisuuden olojen sekä kasvumahdollisuuksien kyykytyslinjan. Jotenkin paradoksaalista lienee se, että hallituspuolueissa kritiikki hallitusta vastaan alkoi jo sen ensi metreillä Vasemmistoliitossa. Tuolloin muutosta ei suvaittu ja Mustajärvi sekä Yrttiaho ulostettiin tyhmästä. Jälkimmäisen arhinmäkeläiset yrittivät jopa heittää ulos koko puolueesta.
Kun kuuntelemme Keskustasta viriäviä ajatuksia ja lisäämme tähän Kokoomuksessa ja Demareissa voimistuvia uusien tuulien tuomia kaavailuja, voimme todellakin odottaa parempaa huomista koko Suomelle. Tämä maa on aina selvinnyt kaikesta duunarien työllä ja sillä, että herrat ahneuden sijaan antavat työtätekevillä ja työnsä tehneille sen mitä heille kuuluu. Terve järki, työn teko ja vanha kunnon suomalainen patruunahenki nostavat Suomen nytkin nousuun ja kasvuun.
Seuraavaan kasvuun on syytä varautua jo nyt myös Uudessakaupungissa. Oikeaa varautumista on kaupungin kehittäminen ja muuttaminen muuttovoittoiseksi. Kun muut ajavat nyt lyhytnäköisesti puitteitaan ja palvelujaan alas, on meidän sen sijaan kehitettävä, parannettava omia puitteita ja toimintojamme. Mitä pikemmin ryhdymme toimimaan, sitä paremmassa asemassa olemme ja sitä nopeammin väkeä alkaa muuttaa kaupunkiimme.
torstai 20. helmikuuta 2014
HALLINTOSÄÄNTÖ - EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI!
Kun viimeksi väännettiin hallintosääntöä huonompaan suuntaan, oli mukana kaikki valtuustoryhmät. Nyt homman hoiti pääsääntöisesti puheenjohtajisto. Näin demokratia jyllää ja kehittyy - EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI!
Keväällä valtuutetut eivät halunneet perehtyä tarjolla oleviin palvelukeskusjohtajakandinaatteihin. Jatkossakaan valtuutettujen ei tarvitse vaivautua moiseen, sillä hallintosäännön mukaan hallitus valitsee palvelukeskusjohtajat. Saadaankohan tänne lisää kaupunginjohtajamme kokemuksella ja osaamisella varustettuja, porvarien ryhmäkurilla junttaamia, kuntakihoja. Jos kuusi porvaria päättää palvelukeskusten johtajat, mitkähän ovat valintakriteerit: kerää kiiltokuvia, tykkää vaahtokarkeista, juo teetä sormiojennettuna, pelaa golfia, ei tiedä kunnan asioista mitään jne.? Näin demokratia jyllää ja kehittyy - EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI!
Aikaisemmin kaupunginjohtaja jakoi kannustinlisiä ja palkankorotuksia. Enää ei käyne näin! Jakaako hallituksen enemmistö nämä jatkossa? Jos tämäkin jää kuuden porvarin päätettäväksi, voimmeko odottaa tänne ensimmäistä pääsarjassa pelaavaa koripallon virkamiesjoukkuetta? Jos tuo toteutuu, näin demokratia jyllää ja kehittyy - EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI!
Hallitus käytti valtaa ensimmäisen toiminta vuotensa ja mentiin miljoonia miinukselle. Asioihin perehtymätön hallitus keksi säästöohjelman, joka ei ollutkaan säästämistä vaan kulujen kasvattamista. Selkeästä tehtävään sopimattomuudesta eli miinuksesta huolimatta kuusi porvaria keskittää valtaa itselleen. Näin meillä demokratia jyllää ja kehittyy - EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI: hallituksella on vielä vuosi jäljellä!
Keväällä valtuutetut eivät halunneet perehtyä tarjolla oleviin palvelukeskusjohtajakandinaatteihin. Jatkossakaan valtuutettujen ei tarvitse vaivautua moiseen, sillä hallintosäännön mukaan hallitus valitsee palvelukeskusjohtajat. Saadaankohan tänne lisää kaupunginjohtajamme kokemuksella ja osaamisella varustettuja, porvarien ryhmäkurilla junttaamia, kuntakihoja. Jos kuusi porvaria päättää palvelukeskusten johtajat, mitkähän ovat valintakriteerit: kerää kiiltokuvia, tykkää vaahtokarkeista, juo teetä sormiojennettuna, pelaa golfia, ei tiedä kunnan asioista mitään jne.? Näin demokratia jyllää ja kehittyy - EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI!
Aikaisemmin kaupunginjohtaja jakoi kannustinlisiä ja palkankorotuksia. Enää ei käyne näin! Jakaako hallituksen enemmistö nämä jatkossa? Jos tämäkin jää kuuden porvarin päätettäväksi, voimmeko odottaa tänne ensimmäistä pääsarjassa pelaavaa koripallon virkamiesjoukkuetta? Jos tuo toteutuu, näin demokratia jyllää ja kehittyy - EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI!
Hallitus käytti valtaa ensimmäisen toiminta vuotensa ja mentiin miljoonia miinukselle. Asioihin perehtymätön hallitus keksi säästöohjelman, joka ei ollutkaan säästämistä vaan kulujen kasvattamista. Selkeästä tehtävään sopimattomuudesta eli miinuksesta huolimatta kuusi porvaria keskittää valtaa itselleen. Näin meillä demokratia jyllää ja kehittyy - EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI: hallituksella on vielä vuosi jäljellä!
maanantai 17. helmikuuta 2014
Surullinen keskustelukulttuurimme!
Meillä nykyisin julkiseen keskusteluun ottaa aktiivisesti osaa alta kymmenen valtuutettua. Säästöistä puhutaan edellä mainittujen voimin yleisellä tasolla, mutta konkreettisten käytännön säästökohteet lopettavat keskustelun tyystin. On kuitenkin kohtalon ivaa, kun vilpittömin mielin voi todeta meidän ottaneen keskustelussamme aimoaskeleen kohti parempaa; Sillä viime valtuustokaudella aktiivisia julkiseen keskusteluun osallistuvia valtuutettuja oli maksimissaan vain viisi.
Keskustelukulttuurimme kuvaa hyvin ihmisten itsetuntoa ja tietopohjaa eli epävarmat tyypit pelkäävät munaavansa itsensä tai astuvansa, puolueen kaveri/toverihississä, ylempänä olevien varpaille. Eihän mikään ole suurempi jarru poliittisella uralla, kun untuvikon esittämä puolueen veteraaneja parempi vaihtoehto. Tämä käytäntö tuhoaa kaupunkimme vuorovaikutuksen ja avoimuuden. Yhteishengen sijaan on syntynyt kyräilyn ja vaikenemisen kulttuuri, joka takaa tumpeloiden pysymisen vallankahvassa.
Kuten joskus olen todennut puolueiden luoman toiminnan olevan kuin yritettäisiin jalostaa mahdollisimman hidasta ravihevosta: Puoluekiho ei halua lähelleen uhkaajaksi itseään fiksumpaa tai karismaattisempaa tyyppiä. Nuolijoidensa avulla puoluekiho pistää syrjään itseään kyvykkäämmät puolueen toverit/kaverit. Niinpä herra/toverihissi nostaa puolueiden johtopaikoille entistä avuttomampia, keskustelutaidottomampia ja arempia takarivin tiinoja ja taaveja.
Keskustelun ja avoimuuden puute on kaiken kehityksen ja muutoksen jarru. Ainoa ketä tämä palvelee on vanhavalta ja heitä nuoleskeleva täst vinkkelist -väki. Avoimuuden lumekuva täyttyy sopivaksi valikoitujen eri puolueista koottujen nynnykirjoittajien itsestään selvyyksissä, mutta todellinen vaihtoehtoja sisältävä ja muutoksen tähtäävä sekä käytännön mokiin puuttuva rakentava keskustelu pysyy totaalisen kuolleena.
Julkisen sanan ansiosta samat naamat ja samanlaiset uudet tyypit pysyvät vallassa eikä meno päätöksenteossa muutu entistä paremmaksi. Vai voisiko joku väittää, että kansa äänestäisi, kuten äänestää, jos kansa tietäisi: HALLIHULLUTTELUN TAUSTAT JA SIUNAAJAT - EPÄTOIVOISEN ETANOLITEHTAAN FAKTOISTA KIELTÄYTYVÄT HUUHAAHANKKEEN HYVÄKSYJÄT - KESKELLE AJORATAA KATULAMPPUJA LAITTAVAT - LAUTAKUNTAA VUODESTA TOISEEN MILJOONATAPPIOTA JOHTAVAT - TONTONMÄEN TAUSTAT TAKAPIRUINEEN - VALIOKUNNAN JÄSENET, JOTKA MUUTTIVAT POPPOON NEVAHAAPAVUORELAISTEN PELASTUSKOMITEAKSI?
Elimme ja elämme totaalisen tiedotusmonopolin alla, kuten jotkut elivät hieman etelämmässä 1940-luvulla. Ainoa pelastuksemme lienee se, että valtaveikkojen/vilmojen tukemien täst vinkkelist - tyyppien touhua rajoittaa se, että kaupunkimme ei ole oma valtio omine mielivaltaisine lakeineen plus se ettei meillä ole tilaa ja rahaa vainottavien, muutosta parempaan yrittävien, eliminoimiseksi. Näin minä eppäilen, mutta jos te tiedätte paremmin niin oikaiskaapa. Kiitos!
Keskustelukulttuurimme kuvaa hyvin ihmisten itsetuntoa ja tietopohjaa eli epävarmat tyypit pelkäävät munaavansa itsensä tai astuvansa, puolueen kaveri/toverihississä, ylempänä olevien varpaille. Eihän mikään ole suurempi jarru poliittisella uralla, kun untuvikon esittämä puolueen veteraaneja parempi vaihtoehto. Tämä käytäntö tuhoaa kaupunkimme vuorovaikutuksen ja avoimuuden. Yhteishengen sijaan on syntynyt kyräilyn ja vaikenemisen kulttuuri, joka takaa tumpeloiden pysymisen vallankahvassa.
Kuten joskus olen todennut puolueiden luoman toiminnan olevan kuin yritettäisiin jalostaa mahdollisimman hidasta ravihevosta: Puoluekiho ei halua lähelleen uhkaajaksi itseään fiksumpaa tai karismaattisempaa tyyppiä. Nuolijoidensa avulla puoluekiho pistää syrjään itseään kyvykkäämmät puolueen toverit/kaverit. Niinpä herra/toverihissi nostaa puolueiden johtopaikoille entistä avuttomampia, keskustelutaidottomampia ja arempia takarivin tiinoja ja taaveja.
Keskustelun ja avoimuuden puute on kaiken kehityksen ja muutoksen jarru. Ainoa ketä tämä palvelee on vanhavalta ja heitä nuoleskeleva täst vinkkelist -väki. Avoimuuden lumekuva täyttyy sopivaksi valikoitujen eri puolueista koottujen nynnykirjoittajien itsestään selvyyksissä, mutta todellinen vaihtoehtoja sisältävä ja muutoksen tähtäävä sekä käytännön mokiin puuttuva rakentava keskustelu pysyy totaalisen kuolleena.
Julkisen sanan ansiosta samat naamat ja samanlaiset uudet tyypit pysyvät vallassa eikä meno päätöksenteossa muutu entistä paremmaksi. Vai voisiko joku väittää, että kansa äänestäisi, kuten äänestää, jos kansa tietäisi: HALLIHULLUTTELUN TAUSTAT JA SIUNAAJAT - EPÄTOIVOISEN ETANOLITEHTAAN FAKTOISTA KIELTÄYTYVÄT HUUHAAHANKKEEN HYVÄKSYJÄT - KESKELLE AJORATAA KATULAMPPUJA LAITTAVAT - LAUTAKUNTAA VUODESTA TOISEEN MILJOONATAPPIOTA JOHTAVAT - TONTONMÄEN TAUSTAT TAKAPIRUINEEN - VALIOKUNNAN JÄSENET, JOTKA MUUTTIVAT POPPOON NEVAHAAPAVUORELAISTEN PELASTUSKOMITEAKSI?
Elimme ja elämme totaalisen tiedotusmonopolin alla, kuten jotkut elivät hieman etelämmässä 1940-luvulla. Ainoa pelastuksemme lienee se, että valtaveikkojen/vilmojen tukemien täst vinkkelist - tyyppien touhua rajoittaa se, että kaupunkimme ei ole oma valtio omine mielivaltaisine lakeineen plus se ettei meillä ole tilaa ja rahaa vainottavien, muutosta parempaan yrittävien, eliminoimiseksi. Näin minä eppäilen, mutta jos te tiedätte paremmin niin oikaiskaapa. Kiitos!
lauantai 15. helmikuuta 2014
ELINKEINO- MENESTYS- VAI/JA TIEDOTUSKUPLA?
Katseen kääntäminen historiaan osoittaa, miten onnistuimme ja miten mokasimme. 1970-luvulla Uudenkaupungin työpaikat lisääntyivät ja kaupunkia kehitettiin viihtymispuitteiden ja palveluiden osalta. Sama meno jatkui aina 1990 luvulle saakka. Parantuneet palvelut houkuttelivat kaupunkimme uusia asukkaita. Vaikka välillä suonen isku kohdistui elinkeinoelämäämme esim. autotehtaan irtisanomisina tai selkeinä luottamusmiesmokina esim. Suuri seikkailu, kaupungin omistama telakka jne., kaupunkimme kirjattiin 1990-luvulla valtakunnan ykköseksi suhteutettuna varannot ja verotulot asukaslukuun.
1990-luvulla asukaslukumme ylitti 18 000 ja kaupungistamme kaavailtiin mukavaa 25 000 asukkaan kotoisaa hyvien palvelun pientä kaupunkia. Alamäkemme alkoi 1990-luvun lopulla, kun kaupungin kehittäminen laiminlyötiin. Emme saaneet kaavailtuja korttelikouluja eikä esim. liikunta- tai vapaa-ajanpuitteemme enää kehittyneet. Me haihattelimme hallien perään ja elimme työpaikkailluusiossa. Tätä illuusiota markkinoi tuorein voimin johdettu paikallismedia.
Mikäli kaikki paikallismedian povaamat elinkeinosaavutukset olisivat toteutuneet, olisi Uusikaupunki nyt merkittävä avaruustekniikan, kennoterästekniikan ja teräsjalostuksen, ekoteollisuuden ja teräskaupan keskus tuhansine uusine työpaikkoineen. Me harjoitimme 1970-luvun elinkeinopolitiikkaa härkäpäisesti vielä 1990-luvulle ja se katkaisi kaupunkimme kasvun. Kun tuota politiikkaa jatkettiin vielä 2000-luvulle ja aina viime kesälle, on kaupunkimme kasvu muuttunut taloudelliseksi syöksyksi.
Joku väittää, että olemme ainoastaan maailman muutoksen uhreja ja samassa veneessä kuin muutkin Suomen kunnat, asia ei ole näin. Kun muut kunnat paransivat talouttaan vuoteen 2008 päättyneellä, Suomen historian voimakkaimmalla nousukaudella, me velkaannuimme jo tuolloin ja menetimme rajusti asukkaita. Mainittuna nousukautena esim. Laitila, ikuiseksi onnettoman talouden kaupungiksi leimattu naapurimme, pisti taloutensa plussalle. Kun muut pistivät talouttaan kuntoon ennen 2008 alkanutta lamaa ja teollisuuden rakennemuutosta, me jatkoimme 1970-luvun hallipolitiikkaa vielä 2008 jälkeenkin ja ajoimme itsemme taloudelliseen ahdinkoon.
Joku väittää, että lama tuli yllättäen, mutta tämäkään ei pidä paikkaansa. Kun valtuustossa 2009 helmikuussa päätettiin teräshallin takuista, Rainer Tähtinen ja minä varoitimme savupiipputeollisuuden kuolemasta Euroopassa kysymällä: Koko Eurooppa on täynnä tyhjiä tehdashalleja ja me rakennamme niitä lisää, onko tässä mitään järkeä? Lukuisat kerrat kyseenalaistimme vastaavat haihattelut, mutta media mollasi ryhmämme häiriköiksi, kiusaajiksi ja johtava virkamies kehotti usuttamaan poliiseja peräämme, jottemme lautakunnissa keskittyisi kaupungin asukkaiden palveluiden kehittämiseen ja siten vieneet varoja hallihulluttelulta.
Kaiken edellä mainitun taustalla oli media, joka etenkin aina vaalien lähestyessä kiihdytti illuusiokuplan paisuttelua ja järkeä puhuneiden mollausta! Kaupunkimme tuhoon vienyt linja oli: YKSI MIES - YKSI VALMISTELU - YKSI TOTUUS! Kaiken piti median mukaan mennä hienosti, vaan mitä kaupunkilaiset saivat osalleen? Ei yhtään mitään! Kuten vilkaisu Alicelle kadulle osoittaa: ELINKEINOPOLITIIKKAMME OLI NIIN HUONOA, ETTÄ JOPA SITÄ TUKENEET YRITYKSET OVAT JOUTUNEET LOPETTAMAAN TOIMINTANSA!
Elinkeinopolitiikkamme hinta oli karmaiseva: lapsilta vietiin viisi koulua, opetuksentaso ajettiin alas, veroja korotettiin kahdesti, vapaa-ajan puitteet ovat jäänet ajasta jälkeen, kaupunkilaisten omaisuutta on myyty miljoonilla, kaupunkilaisten velkataakka on kasvanut ja noin 3 000 uusikaupunkilaista on muuttanut pois. Jos joku sanoo, että elinkeinopolitiikkamme on tuottanut jotain positiivista sen rahoittajille eli uusikaupunkilaisille, niin lyököön faktat tiskiin! Totuus on se, että kaupunkiamme on johdettu äärimmäisen huonosti ja taitamattomasti. Muistan hyvin maan johtavan kuntakonsultin Eero Laesterän todelleen valtuustolle ihan suoraan: MITÄ HELVETTIÄ TE OLETTE TEHNEET VUODEN 2002 JÄLKEEN?
Julkinen sana on vaiennut totuudesta, hehkuttanut negatiivista kaupungin kehitystä suureksi menestykseksi ja siten se on sumuttanut paikallisia asukkaita. Suurin vastuu kaupunkimme alamäestä kuuluu täällä harjoitetun narsistishitleriläisen tiedotuspolitiikan arkkitehdeille ja toteuttajille. Kansaa on vedetty höplästä ja heidät on saatu äänestämään lepsuja tolvanoita luottamustehtäviin. Tämä on jatkunut vaaleista vaaleihin ja jatkuu vieläkin hehkuttamalla 1970-luvun elinkeinopolitiikkaa.
1990-luvulla asukaslukumme ylitti 18 000 ja kaupungistamme kaavailtiin mukavaa 25 000 asukkaan kotoisaa hyvien palvelun pientä kaupunkia. Alamäkemme alkoi 1990-luvun lopulla, kun kaupungin kehittäminen laiminlyötiin. Emme saaneet kaavailtuja korttelikouluja eikä esim. liikunta- tai vapaa-ajanpuitteemme enää kehittyneet. Me haihattelimme hallien perään ja elimme työpaikkailluusiossa. Tätä illuusiota markkinoi tuorein voimin johdettu paikallismedia.
Mikäli kaikki paikallismedian povaamat elinkeinosaavutukset olisivat toteutuneet, olisi Uusikaupunki nyt merkittävä avaruustekniikan, kennoterästekniikan ja teräsjalostuksen, ekoteollisuuden ja teräskaupan keskus tuhansine uusine työpaikkoineen. Me harjoitimme 1970-luvun elinkeinopolitiikkaa härkäpäisesti vielä 1990-luvulle ja se katkaisi kaupunkimme kasvun. Kun tuota politiikkaa jatkettiin vielä 2000-luvulle ja aina viime kesälle, on kaupunkimme kasvu muuttunut taloudelliseksi syöksyksi.
Joku väittää, että olemme ainoastaan maailman muutoksen uhreja ja samassa veneessä kuin muutkin Suomen kunnat, asia ei ole näin. Kun muut kunnat paransivat talouttaan vuoteen 2008 päättyneellä, Suomen historian voimakkaimmalla nousukaudella, me velkaannuimme jo tuolloin ja menetimme rajusti asukkaita. Mainittuna nousukautena esim. Laitila, ikuiseksi onnettoman talouden kaupungiksi leimattu naapurimme, pisti taloutensa plussalle. Kun muut pistivät talouttaan kuntoon ennen 2008 alkanutta lamaa ja teollisuuden rakennemuutosta, me jatkoimme 1970-luvun hallipolitiikkaa vielä 2008 jälkeenkin ja ajoimme itsemme taloudelliseen ahdinkoon.
Joku väittää, että lama tuli yllättäen, mutta tämäkään ei pidä paikkaansa. Kun valtuustossa 2009 helmikuussa päätettiin teräshallin takuista, Rainer Tähtinen ja minä varoitimme savupiipputeollisuuden kuolemasta Euroopassa kysymällä: Koko Eurooppa on täynnä tyhjiä tehdashalleja ja me rakennamme niitä lisää, onko tässä mitään järkeä? Lukuisat kerrat kyseenalaistimme vastaavat haihattelut, mutta media mollasi ryhmämme häiriköiksi, kiusaajiksi ja johtava virkamies kehotti usuttamaan poliiseja peräämme, jottemme lautakunnissa keskittyisi kaupungin asukkaiden palveluiden kehittämiseen ja siten vieneet varoja hallihulluttelulta.
Kaiken edellä mainitun taustalla oli media, joka etenkin aina vaalien lähestyessä kiihdytti illuusiokuplan paisuttelua ja järkeä puhuneiden mollausta! Kaupunkimme tuhoon vienyt linja oli: YKSI MIES - YKSI VALMISTELU - YKSI TOTUUS! Kaiken piti median mukaan mennä hienosti, vaan mitä kaupunkilaiset saivat osalleen? Ei yhtään mitään! Kuten vilkaisu Alicelle kadulle osoittaa: ELINKEINOPOLITIIKKAMME OLI NIIN HUONOA, ETTÄ JOPA SITÄ TUKENEET YRITYKSET OVAT JOUTUNEET LOPETTAMAAN TOIMINTANSA!
Elinkeinopolitiikkamme hinta oli karmaiseva: lapsilta vietiin viisi koulua, opetuksentaso ajettiin alas, veroja korotettiin kahdesti, vapaa-ajan puitteet ovat jäänet ajasta jälkeen, kaupunkilaisten omaisuutta on myyty miljoonilla, kaupunkilaisten velkataakka on kasvanut ja noin 3 000 uusikaupunkilaista on muuttanut pois. Jos joku sanoo, että elinkeinopolitiikkamme on tuottanut jotain positiivista sen rahoittajille eli uusikaupunkilaisille, niin lyököön faktat tiskiin! Totuus on se, että kaupunkiamme on johdettu äärimmäisen huonosti ja taitamattomasti. Muistan hyvin maan johtavan kuntakonsultin Eero Laesterän todelleen valtuustolle ihan suoraan: MITÄ HELVETTIÄ TE OLETTE TEHNEET VUODEN 2002 JÄLKEEN?
Julkinen sana on vaiennut totuudesta, hehkuttanut negatiivista kaupungin kehitystä suureksi menestykseksi ja siten se on sumuttanut paikallisia asukkaita. Suurin vastuu kaupunkimme alamäestä kuuluu täällä harjoitetun narsistishitleriläisen tiedotuspolitiikan arkkitehdeille ja toteuttajille. Kansaa on vedetty höplästä ja heidät on saatu äänestämään lepsuja tolvanoita luottamustehtäviin. Tämä on jatkunut vaaleista vaaleihin ja jatkuu vieläkin hehkuttamalla 1970-luvun elinkeinopolitiikkaa.
torstai 13. helmikuuta 2014
Elinkeinopolitiikan on oltava sijoitus!
Kun satsaamme halleihin tms. eikö tuolloin pitäisi olla kyse sijoituksesta. Tällä sijoituksella pyritään lisäämään kunnan työpaikkoja ja verotuloja eli turvaamaan julkiset palvelumme. Jos väki vähenee täällä, on tästä sijoituksesta tullut kulu. Jos meillä on halleja ja niissä yrityksiä, ei se hyödytä paikallisia ihmisiä mitenkään, mikäli hallien työntekijät eivät muuta tänne. Vain uusikaupunkilaisina veronmaksajina he osallituvat palvelujemme rahoittamiseen ja elinkeinosijoitusten takaisin maksuun.
Kun halleja nousee, mutta väki vähenee samaan aikaan, voi perustellusti kysyä: Olemmeko ajaneet kaupunkimme ahtaalle, luomalla työpaikkoja vieraiden kuntien asukkaille. Haluaisin realistista markkinointia konkreettisella tasolla. Millään julkisuuskuva-hymistelyllä ei saada ketään muuttamaan Uuteenkaupunkiin! Muuttava ihminen pohtii käytännön asioita. Jos Uusikaupunki on parempi kuin nykyinen paikkakunta, muutto on todennäköinen.
Meillä on tyhjiä asuntoja, nyt remontin teko on edullista, joten markkinoidaan mm. näitä asioita Ukissa työskenteleville vieraspaikkakuntalaisille. Jokainen tänä vuonna Ukiin muuttanut on ensi vuonna täkäläinen veronmaksaja. Minusta tämä kuvio on vähintäänkin realistinen, toteutuskelpoinen ja tuottaa nopeasti tulosta!!
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
JOS TOTUUDEN TOTEAMINEN EI OLE KIUSAAMISTA JA KAUNAA JOS SE ON LÄHTÖKOHTA PAREMMALLE!
Jos olet satasen velkaa ja joku toteaa tämän tosiasian, se on faktan toteamista eikä henkilökohtaista riidanpitoa saati mollaamista. Jos joku haluaa, että maksat lainaamasi satasen, ei sekään ole mitään henkilökohtaista kaunassa elämistä, vaan faktoihin perustuva pyyntö. Jos olet aiheuttanut satasen vahingon ja toinen osapuoli haluaa sinun korvaavan vahingon, ei kyse ole kiusaamisesta vaan faktoihin perustuvasta korvauksesta.
Jos joku kokee kaikki esitetyt faktat henkilökohtaisina syytöksinä tai kiusantekona, voi ihmetellä kokijan kykyä hahmottaa tapahtuneita asioita edes itselleen rehellisesti. Jos joku kokee yhden ihmisen ideoiden olevan aina hyviä, vaikka faktat osoittavat niiden olevan täysiä susia, on pohdittava ideoiden vääristelijän motiiveja.
Jos joku päätöksiä tehnyt syyttää päätöksien valmistelijaa tekemistään vääristä päätöksistä ja niiden aiheuttamista vahingoista, on tämä syyttäjä ollut päätöksiä tehdessä hyväuskoinen faktoja kaihtava pöhkö. Jos joku päätöksiä tehnyt on estänyt tiedonsaannin onnettomien päätösten valmistelusta, on tämä päätöksiä tehnyt salailija. Jos joku päätöksiä tehnyt on, syyttänyt ja jahdannut heitä ketkä yrittivät varoittaa ja esittää vaihtoehtoja katastrofiin johtaneelle päätöksen valmistelulle, on tämä päätöksiä tehnyt itsekäs luikuri. Jos joku päätöksen tekijä salaa tekemänsä väärät päätökset ja niiden aiheuttamat vahingot, on tämä päätöksentekijä vallanhimoinen kieroilija, joka on valmis maksattamaan kansalla mitä vaan, jotta pysyisi vallassa.
Jos kaupunkimme on ajautunut vaikeuksiin, ei vaikeuksista päästä ilman niiden korjaamista ja asioiden korjaaminen vaatii niiden tunnustamisen ja esiin noston. Jos haluat tilkitä kaupunkimme talouden vuotokohdat, sinun on, sokean säästämisen sijaan, etsittävä ja tilkittävä vuotokohdat; muuten olet ikuisessa säästökierteessä eli kuin loputtomasti äyskäröisit vettä vuotavasta veneestä. Jos haluat saada kaupunkimme toiminnat turvattua ja kehittää niitä, tarvitaan siihen uusia asukkaita. Jos vain sokeasti säästät, ajat kaupunkia entistä surkeampaan jamaan ja uusien asukkaiden sijasta entisetkin asukkaat lähtevät!
Jos haluat kaupunkiin uusia asukkaita, sinun on kyettävä katsomaan tämän päivän kaupungin puutteisiin ja tulevaisuuteen eli satsattava siihen mitä ihmiset pitävät tärkeänä. Jos et tiedä, mitä muut ihmiset pitävät tärkeänä, katso minne muut ihmiset muuttavat ja pohdi syitä. Jos et pysty muuta kuin jossittelemaan tai saat muut jossittelemaan, niin kysele ja vastaa. Kysy faktoja ja tarjoa faktoja, selvennä epäselvyyksiä, mutta älä tuomitse kysyjää tai faktan esittäjää kiusaajaksi, riidanhaastajaksi tai pahanilman linnuksi.
Jos joku kokee kaikki esitetyt faktat henkilökohtaisina syytöksinä tai kiusantekona, voi ihmetellä kokijan kykyä hahmottaa tapahtuneita asioita edes itselleen rehellisesti. Jos joku kokee yhden ihmisen ideoiden olevan aina hyviä, vaikka faktat osoittavat niiden olevan täysiä susia, on pohdittava ideoiden vääristelijän motiiveja.
Jos joku päätöksiä tehnyt syyttää päätöksien valmistelijaa tekemistään vääristä päätöksistä ja niiden aiheuttamista vahingoista, on tämä syyttäjä ollut päätöksiä tehdessä hyväuskoinen faktoja kaihtava pöhkö. Jos joku päätöksiä tehnyt on estänyt tiedonsaannin onnettomien päätösten valmistelusta, on tämä päätöksiä tehnyt salailija. Jos joku päätöksiä tehnyt on, syyttänyt ja jahdannut heitä ketkä yrittivät varoittaa ja esittää vaihtoehtoja katastrofiin johtaneelle päätöksen valmistelulle, on tämä päätöksiä tehnyt itsekäs luikuri. Jos joku päätöksen tekijä salaa tekemänsä väärät päätökset ja niiden aiheuttamat vahingot, on tämä päätöksentekijä vallanhimoinen kieroilija, joka on valmis maksattamaan kansalla mitä vaan, jotta pysyisi vallassa.
Jos kaupunkimme on ajautunut vaikeuksiin, ei vaikeuksista päästä ilman niiden korjaamista ja asioiden korjaaminen vaatii niiden tunnustamisen ja esiin noston. Jos haluat tilkitä kaupunkimme talouden vuotokohdat, sinun on, sokean säästämisen sijaan, etsittävä ja tilkittävä vuotokohdat; muuten olet ikuisessa säästökierteessä eli kuin loputtomasti äyskäröisit vettä vuotavasta veneestä. Jos haluat saada kaupunkimme toiminnat turvattua ja kehittää niitä, tarvitaan siihen uusia asukkaita. Jos vain sokeasti säästät, ajat kaupunkia entistä surkeampaan jamaan ja uusien asukkaiden sijasta entisetkin asukkaat lähtevät!
Jos haluat kaupunkiin uusia asukkaita, sinun on kyettävä katsomaan tämän päivän kaupungin puutteisiin ja tulevaisuuteen eli satsattava siihen mitä ihmiset pitävät tärkeänä. Jos et tiedä, mitä muut ihmiset pitävät tärkeänä, katso minne muut ihmiset muuttavat ja pohdi syitä. Jos et pysty muuta kuin jossittelemaan tai saat muut jossittelemaan, niin kysele ja vastaa. Kysy faktoja ja tarjoa faktoja, selvennä epäselvyyksiä, mutta älä tuomitse kysyjää tai faktan esittäjää kiusaajaksi, riidanhaastajaksi tai pahanilman linnuksi.
maanantai 10. helmikuuta 2014
PULINAT POIS, KANSA MAKSAA!
Normaalissa elämässä parhaat tekevät parhaita hommia ja yhteisen edun nimissä parhaat pyritään saamaan parhaisiin hommiin, jotta kaikki pääsisivät nauttimaan parhaiden järjestämästä parhaasta. Politiikassa kaikki on aivan toisin, jos joku töppöhönö tai ääliö on päässyt merkittävään asemaan, jossa hänellä ei pienintäkään mahdollisuutta onnistua, hän pitää asemastaan kynsin ja hampain kiinni. Tässä vallassa roikkumisessa töppöä tai ääliötä auttavat muiden isojen puolueiden töpöt ja ääliöt, sillä yhdessä he voivat vaikenemalla salata munaukset ja todeta vaalien jälkeen: PULINAT POIS, KANSA ON PUHUNUT!
Kuntien hallituksissa ei ole ole oppositiota, vaan poliittisten ääripäiden puoluejyrät muodostavat vuosienvarrella yhteisen valtaeliitin, joka hiljentää opposition syntymisen. Näin vuosia jatkunut töppöhönöjen ja ääliöiden muodostama hallitus saa demokraattiaan vedoten jatkaa loputonta polskimista munausten meressä. Aika ja munaukset yhdistävät valtaeliitin: ollaan kavereita, joilla on yhteisiä salaisuuksia. Kansa maksaa munaukset, joten niillä ei ole väliä, sillä kaikki on niin kauan hyvin kun kansa ei saa tietää munauksista mitään. Kun kansa ei tiedä munausten tekijöiden olevan munausten tekijöitä, vaan luulee heitä menestyksen tekijöiksi, saavat menestyksen tekijöiksi luullut munauksen tekijät jatkaa vallassa demokraattisesti ja voidaan julistaa: PULINAT POIS, KANSA ON PUHUNUT!
Kuvitelkaapa voiko jossain olla sellaista tyyppiä, joka perustelee kansan rahoilla yhtiöitä tietämättä voiko hän mitenkään ohjailla yhtiöitä, joihin tämä tyyppi on ollut upottamassa miljoonia euroja kansa rahoja? Jos tämä tyyppi on istunut vallassa kymmenet vuodet ja ollut myöntämässä kansan piikkiin miljoonatakauksia kansan rahoilla perustetuille yhtiöille ja hän kyselee kuinka yhtiöt toimivat ja kuinka niihin voi vaikuttaa, onko hän ollut oikea valinta tehtäväänsä? Kuitataanko velat ja vahingot pois tokaisemalla: PULINAT POIS, KANSA ON PUHUNUT!
Valtaeliitti pitää aina huolen siitä, että menneen menon siunaajille ei tule parempia vaihtoehtoja. Tämä turvataan henkilövalinnoilla: Yhteisestä sopimuksesta puolueet valitset konsensuseliitille sopivia uskollisia tyyppejä valtaan, hankalan tarkastuslautakunnanjohtajan jatkajaksi valitaan mukava mies; kansalle parempaa tarjoavat aloitteet hyllytetään; mukavat henkilöt saavat jatkaa työtään vaikka olisivat tehtäviinsä todistetusti kyvyttömiä; yhteistoimin estetään asioihin perehtyvien ja kansan parhaaksi toimivien pienimmätkin vaikutusmahdollisuudet ja tämä kuitataan sanomalla: PULINAT POIS, KANSA ON PUHUNUT!
Voitteko kuvitella yritystä, jonka johto on totaalisesti epäonnistunut ja tuottanut yrityksen hallituksen siunauksella vuodesta toiseen miljoonien tappiota? Voitteko kuvitella, että em. yrityksen hallitus perustaa osaamattomista johtajista ja hallituksenjäsenistä toimikunnan, jonka tulee löytää ja korjata ne virheet, jotka toimikunnan jäsenet ovat hallituksessa ja johdossa tehneet, mutta eivät ole niitä johdossa ja hallituksessa toimiessaan löytäneet?
Kuntien hallituksissa ei ole ole oppositiota, vaan poliittisten ääripäiden puoluejyrät muodostavat vuosienvarrella yhteisen valtaeliitin, joka hiljentää opposition syntymisen. Näin vuosia jatkunut töppöhönöjen ja ääliöiden muodostama hallitus saa demokraattiaan vedoten jatkaa loputonta polskimista munausten meressä. Aika ja munaukset yhdistävät valtaeliitin: ollaan kavereita, joilla on yhteisiä salaisuuksia. Kansa maksaa munaukset, joten niillä ei ole väliä, sillä kaikki on niin kauan hyvin kun kansa ei saa tietää munauksista mitään. Kun kansa ei tiedä munausten tekijöiden olevan munausten tekijöitä, vaan luulee heitä menestyksen tekijöiksi, saavat menestyksen tekijöiksi luullut munauksen tekijät jatkaa vallassa demokraattisesti ja voidaan julistaa: PULINAT POIS, KANSA ON PUHUNUT!
Kuvitelkaapa voiko jossain olla sellaista tyyppiä, joka perustelee kansan rahoilla yhtiöitä tietämättä voiko hän mitenkään ohjailla yhtiöitä, joihin tämä tyyppi on ollut upottamassa miljoonia euroja kansa rahoja? Jos tämä tyyppi on istunut vallassa kymmenet vuodet ja ollut myöntämässä kansan piikkiin miljoonatakauksia kansan rahoilla perustetuille yhtiöille ja hän kyselee kuinka yhtiöt toimivat ja kuinka niihin voi vaikuttaa, onko hän ollut oikea valinta tehtäväänsä? Kuitataanko velat ja vahingot pois tokaisemalla: PULINAT POIS, KANSA ON PUHUNUT!
Valtaeliitti pitää aina huolen siitä, että menneen menon siunaajille ei tule parempia vaihtoehtoja. Tämä turvataan henkilövalinnoilla: Yhteisestä sopimuksesta puolueet valitset konsensuseliitille sopivia uskollisia tyyppejä valtaan, hankalan tarkastuslautakunnanjohtajan jatkajaksi valitaan mukava mies; kansalle parempaa tarjoavat aloitteet hyllytetään; mukavat henkilöt saavat jatkaa työtään vaikka olisivat tehtäviinsä todistetusti kyvyttömiä; yhteistoimin estetään asioihin perehtyvien ja kansan parhaaksi toimivien pienimmätkin vaikutusmahdollisuudet ja tämä kuitataan sanomalla: PULINAT POIS, KANSA ON PUHUNUT!
Voitteko kuvitella yritystä, jonka johto on totaalisesti epäonnistunut ja tuottanut yrityksen hallituksen siunauksella vuodesta toiseen miljoonien tappiota? Voitteko kuvitella, että em. yrityksen hallitus perustaa osaamattomista johtajista ja hallituksenjäsenistä toimikunnan, jonka tulee löytää ja korjata ne virheet, jotka toimikunnan jäsenet ovat hallituksessa ja johdossa tehneet, mutta eivät ole niitä johdossa ja hallituksessa toimiessaan löytäneet?
tiistai 4. helmikuuta 2014
KIUKUTTELU ON YKKÖSASIA KAUPUNKILAISI$TA VIIS?
Seppo Nikula teki vastuuvapautta käsiteltäessä selkeän esityksen, joka lopulta hävisi selvin lukemin. Valtuutettu Nikula käytti esitysoikeuttaan ja sillä selvä. Itse tein Nikulan esitykselle vastaesityksen ja hävisin sen ja sillä selvä. Vastuuvapaudesta on tehty päätökset ja sen tiimoilta käydyt äänestykset ovat kirjatut kirjoihin ja kansiin osaksi lähihistoriaa, nyt jatketaan eteenpäin. Näin tulisi olla, vaan eipä ole. Kaksi tyypitärtä vetivät porot sieraimiin em. esityksestä, joka ei mitenkään koske heitä tai vaikuta heihin. Koski ja Myllymäki jättivät em. esitykseen vedoten säästöryhmän!
Kerrassaan käsittämätöntä toimintaa Myllymäeltä ja Koskelta. Miten Nikulan valtuustossa tekemä esitys ja kaupungin säästöt liittyvät toisiinsa? - EI MITENKÄÄN! On kuvottavan pöyristyttävää, että joku pistää henkilökohtaisen kiukustumisen kaupunkimme 15 000 asukkaan edun edelle. Vai antavatko Myllymäki ja Koski teollaan ymmärtää, että Nikulan esitys poisti kaupungistamme taloudelliset ongelmat ja siksi heidän lähtö säästötyöryhmästä oli perusteltua?
Onko todellakin niin, että pieninkin, perusteluin esitetty, kritiikki määrätyn perheen jäseniä kohtaan on kiusaamista ja saa aikaan tutkintapyyntöjä sekä loukkaantumisia, joiden seurauksena voi laiminlyödä luottamustehtävien hoitoa? Mielestäni joku voisi viimeinkin pohtia eväidensä riittämistä yhteisten asioiden ajamiseen ja toimimiseen Uudenkaupungin parhaaksi. Väkisinkin herää sellainenkin epäily, että ovatko meidän demarit vain tahdoton, Raumalta ohjailtu, hattiwattilauma - TÄMÄN SUUNTAISTA OSOITTAA, MITÄ KARUIMMALLA TAVALLA, PUOLUEEN EDUSTAJIEN EROAMINEN SÄÄSTÖRYHMÄSTÄ!
Itse olen Nikulan esityksestä erimieltä ja voimakkaasti kritisoinkin sitä valtuustossa, mutta ei minulla käynyt mielessäkään sanoa Nikulalle: MINÄ EN ENÄÄ LEIKI SINUN KANSSASI! Demareiden olisi syytä istua alas ja vakavasti pohtia Kosken ja Myllymäen kykyjä toimia luottamustehtävissä: Mitkä ovat näiden kahden tamaran toimintamotiivit hallituksessa ja valtuustossa, onko kaikki vain yhtä teatteria, jossa tuijotetaan ainoastaan omaan ja lähimpien napoihin?
Positiivisena täytyy todeta hallituksessa löytyneen vastuullisuutta; Äänin 5-5 estettiin kaupunginjohtajan esittämä älytön päätös. Nummi äänesti tyhjää, mutta parempi on äänestää tyhjää kuin väärin. Tekemänsä esityksen johdosta voi kaupunginjohtajalle esittää pohdintarupeamaa teemana: TULIKOHAN OTETTUA VÄÄRÄ HOMMA VASTAAN?
Kerrassaan käsittämätöntä toimintaa Myllymäeltä ja Koskelta. Miten Nikulan valtuustossa tekemä esitys ja kaupungin säästöt liittyvät toisiinsa? - EI MITENKÄÄN! On kuvottavan pöyristyttävää, että joku pistää henkilökohtaisen kiukustumisen kaupunkimme 15 000 asukkaan edun edelle. Vai antavatko Myllymäki ja Koski teollaan ymmärtää, että Nikulan esitys poisti kaupungistamme taloudelliset ongelmat ja siksi heidän lähtö säästötyöryhmästä oli perusteltua?
Onko todellakin niin, että pieninkin, perusteluin esitetty, kritiikki määrätyn perheen jäseniä kohtaan on kiusaamista ja saa aikaan tutkintapyyntöjä sekä loukkaantumisia, joiden seurauksena voi laiminlyödä luottamustehtävien hoitoa? Mielestäni joku voisi viimeinkin pohtia eväidensä riittämistä yhteisten asioiden ajamiseen ja toimimiseen Uudenkaupungin parhaaksi. Väkisinkin herää sellainenkin epäily, että ovatko meidän demarit vain tahdoton, Raumalta ohjailtu, hattiwattilauma - TÄMÄN SUUNTAISTA OSOITTAA, MITÄ KARUIMMALLA TAVALLA, PUOLUEEN EDUSTAJIEN EROAMINEN SÄÄSTÖRYHMÄSTÄ!
Itse olen Nikulan esityksestä erimieltä ja voimakkaasti kritisoinkin sitä valtuustossa, mutta ei minulla käynyt mielessäkään sanoa Nikulalle: MINÄ EN ENÄÄ LEIKI SINUN KANSSASI! Demareiden olisi syytä istua alas ja vakavasti pohtia Kosken ja Myllymäen kykyjä toimia luottamustehtävissä: Mitkä ovat näiden kahden tamaran toimintamotiivit hallituksessa ja valtuustossa, onko kaikki vain yhtä teatteria, jossa tuijotetaan ainoastaan omaan ja lähimpien napoihin?
Positiivisena täytyy todeta hallituksessa löytyneen vastuullisuutta; Äänin 5-5 estettiin kaupunginjohtajan esittämä älytön päätös. Nummi äänesti tyhjää, mutta parempi on äänestää tyhjää kuin väärin. Tekemänsä esityksen johdosta voi kaupunginjohtajalle esittää pohdintarupeamaa teemana: TULIKOHAN OTETTUA VÄÄRÄ HOMMA VASTAAN?
maanantai 3. helmikuuta 2014
TONTONMÄEN TIEVERSIO ODOTTAA VALMISTUMISTA!
 | ||
| Tässä hyvä esimerkki ihmeellisestä valmistelusta, johon muistaakseni upposi kaupunkilaisten varoja 870 000€. Pertti Haverisen kanssa kysyimme tuon rahamäärän kohdetta ja sen käytön välttämättömyyttä. Lukuisten kysymysten jälkeenkään virkahenkilöt eivät suostuneet vastaamaan kysymyksiimme muuten kuin toteamalla rahan menevän välttämättömään ja kiireelliseen kohteeseen. Kun kysyin kuinka monta uusikaupunkilaista kuolee, jos esitettyä 870 000€ hanketta ei toteuteta, olivat virkahenkilöt edelleen vaiti, mutta sen sijaan hallituksen jäsen totesi ettei valtuutettujen tarvitse tietää tuollaista, kun hallituskaan ei tiedä kaikkea. Tämä kuvannee hyvin sitä, mitä valiokunnan korostama VALVONNAN PETTÄMINEN ON. Po. valtuuston istunnossa kuultiin lopulta mihin 870 000€ tarvittiin. Teknisenlautakunnan tuolloinen jäsen kertoi sen valtuustolle. Kaikki tämä tapahtui marraskuussa 2012 ja mikä ironisinta ja kaupunkilaisen kannalta karmeinta, välttämättömäksi ja kiireiseksi perusteltu tienpätkä ei ole vieläkään valmis! Olisiko tuolle tiehen uponneelle miljoonalle ollut muutakin käyttöä, olisiko sillä saatu jotain tai vaikkapa vältetty lomautukset? |
Mitä näkyvää valmistelijoidemme esityksestä on syntynyt tällä kaudella tahikka muutaman vuoden aikana kaupunkiimme? -Risteyksiä, teitä, katulamppuja, tyhjäksi jääneitä asuntoalueita, tyhjiä kouluja, rappeutuvia liikuntapaikkoja, Tontonmäki jne. Lähes kaikki konkreettinen mitä on tehty ja mikä on yhteensä maksanut miljoonia, ei paranna mitenkään kaupunkilaisten elämistä ja olemista. Kun kaikki edellä mainittu rahoitetaan ajamalla alas kaupunkilaisten palveluja ja viihtyvyyttä, päivän vanha päästäinenkin hoksaa toimintamme johtavan väestökatoon.
Onko maalivahdin vika, jos joukkue häviää siksi ettei hän saa kiekkoja kiinni? Se ei ole maalivahdin vika, vaan valmentajan, joka ei vaihda miestä maalilla. Aivan sama pätee meillä: Koko viime valtuustokausi munittiin kalliisti eli otettiin kaupunkilaisilta ja näin saatu kapitaali heitettiin turhuuksien tantereelle. Kukaan ei puuttunut mihinkään: Kuunneltiin selitykset, todettiin tapahtunut, jaettiin palkankorotuksia ynnä kannustilisiä ja hyväksyttiin seuraava katastrofiin johtanut valmistelu!
Kaiken takana on vastuuttomuus, oman poliittisen aseman sekä ajatussuunnan turvaaminen vaikka niiden eteenpäin viemisestä koituisi miljoonien lasku kaupungille. Hyvä esimerkki oman poliittisen ajatussuunnan tai pikemminkin vastakkaisen ajatussuunnan voimistumisen torpedoinnista on kaupunginjohtajan valinta, joka päättyi naurettavan haku/haastatteluprosessin kautta täysin kunta-alalla kokemattoman kaupunginjohtajan valitsemiseen. Nyt ollaan sinä tilanteessa, että valtuuston enemmistö alkaa olla sitä mieltä, että, ilman räjähtävää ryhdistäytymistä, johtajan vaihto on enää vain ajan kysymys.
Vastaavanlainen ellei vieläkin hämärämpi episodi käytiin sote-johtajan valinnassa. Valtuutetut eivät edes halunneet tutustua hakijoihin. Kun vieläpä luottamustehtävävalinnoissa puolueen ja kaverin etu ajaa kaupungin ja sen asukkaiden ohi, ei liene ihme, jos tämä johtaa virkahenkilövalmistelussakin kaupunkilaisen kannalta älyttömiin esityksiin - VALVONTA EI PELAA! Kelatkaapa historiaa ja katsokaapa mikä puolue on aina siunaamassa joko Kokoomuksen tai vasemmiston esittämän munauksen: KESKUSTA - SE PETTÄÄ AINA, IHAN AINA, KAUPUNKILAISET! Keskusta pitää huolen tulevista "tontonmäistä", katulamppuälyttömyyksistä, halleista ja säästöistä, jotka todellisuudessa ovat kuluja!
Nykymenolle on saatava muutos ja se ei nykyisin eväin onnistu. Hallitukselta vaaditaan joko kovia otteita tai oman rajallisuutensa myöntämistä ja sen edellyttämiä tekoja. Uusikaupunki ei voi jatkaa nykylinjalla enää seuraavaa vuotta.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
VALIOKUNNAN OPETUKSEEN ON TARTUTTAVA!
Vastuuvapautta pohtivan valiokunnan perustaminen oli oloissamme historiallinen teko. Vaikka valtuustossa vastuuvapauden kyseenalaistamisinto katosi kuin tuhnu Turkmenistaniin, niin koko prosessia voidaan pitää lähtöaskeleena kohti vastuullista yhteisten asioiden hoitamista. On ainoastaan siitä kyse tartummeko valiokunnan lausunnon tärkeimpään kohtaan vai annammeko kaiken jatkua kuten aikaisemmin.
Edellinen tarkastuslautakunta nosti kaupungin talousongelmia ja niitä synnyttäneitä ongelmakohtuja esiin. Valmistelun alaisille, odottaville ongelmille ei tehty aborttia, vaan niiden annettiin syntyä ja kasvaa. Tätä ongelmien kasvua jopa vauhditettiin palkankorotuksin ja kannustinlisin. Entinen tarkastuslautakunta sai valtuutetuilta ja etenkin hallituksenjäseniltä osakseen halveksivaa naurua ja julkiselta sanalta tylyn tuomion katkeruuden ja koston levittäjänä. Kuinka luottamushenkilöt suhtautuvat nyt valiokunnan huomioon?
Juuri nyt eli ihan justiinsa nyt valtuutettujen on ryhdyttävä omakohtaiseen pohdintaan valiokunnan leipoman pullan suhteen. Eihän tuossa pullassa paljoa rusinoita ole, mutta löytyy sieltä yksi sitäkin suurempi rusina: VALVONTA PETTI! Valvonnan pettämiseen tulee puutua, kun ensin pohditaan sen taustoja. Miksi valvontamme petti? - Yksinkertainen vastaus on kolmijakoinen: 1. Hallintosääntömme ja kaupunkiorganisaation toimintakaavio ei toiminut valvonnan suhteen. 2. Valvojiksi pääsivät väärät henkilöt, omien töppäysten salaajat. 3. Jopa aivan selkeältä näyttäneet tulevat epäonnistumiset korvattiin uskolla ja tiedosta, osaamisesta tai faktoista ei välitetty yhtään mitään: tätä voidaan kutsua poliittiseksi velttoudeksi.
Ensimmäinen asia mikä valiokunnan toteaman: VALVONTA PETTI suhteen pitää tehdä, on estää vallan valuminen edelleen virkahenkilöstön johto- ja valmisteluportaalle. Meidän pitäisi palata hallintosäännön ja päätäntätoiminnan suhteen samoihin kuvioihin, jotka 2009 aloittaneella valtuustolla oli käytettävissä. Nyt otettu askel taakse päin, on iso loikka eteenpäin. Lautakunnat on palautettava entiselleen.
Lukuisat toimivat lautakunnat, joihin on valittu asioista kiinnostuneet ja niihin aktiivisesti perehtyvät jäsenet, ovat tärkeitä nimenomaan valvonnan kannalta. Toimivan lautakunnan aktiiviset jäsenet ovat myös avainasemassa tiedonkulun suhteen. He voivat välittää valmistelusta sitä tietoa, minkä selvittämiseen hallituksenjäsenten kohtuulliset aikavarat eivät voi riittää.
Jos kaupunkimme suurinta rahamäärää käyttävä lautakunta ei pysy koskaan budjetissa eli syyllistyy jatkuvaan alibudjetointiin, on siellä tehtävä henkilövaihdoksia. Mitä teemme lautakunnalla tai sen jäsenillä, jotka eivät hallitse toimisektoriaan ja vielä vähemmän pystyvät johtamaan toimisektoriaan? Tällainen lautakunta on täysin turha, se sotkee toiminnallaan kaupungintalouden ja vie muiltakin luottamushenkilöiltä viimeisenkin uskottavuuden. Kaupungin tässä taloudellisessa tilanteessa vaaditaan luottamushenkilöiltä, työtä, perehtymistä ja kovuutta olla kaupunkilaisten takuuhenkilöinä.
Puolueiden on oman etunsa sijaan kyettävä ajamaan kaupunkilaisten etua. Kaupunkilaisten edun nimissä luottamuspaikat täytyy uskaltaa täyttää toisen puolueen jäsenillä, jos siellä on omia vaihtoehtoja parempia tarjokkaita tarjolla. Nyt luottamuspaikat ovat lähinnä puolueen sisäisiä palkintoja ja kauppatavaraa, joiden jaossa pätevyys tehtävän hoitoon jää sivuseikaksi. Mikäli luottamuspaikkojen täytössä toimitaan jatkossakin kuten täällä on tehty vuosia, luottamushenkilöiden uskottavuusvaje säilyy. Sen seurauksena on täysin turha edes yrittää saada ryhtiä tai laatua virkahenkilöiden tekemään valmisteluun ja valmistelun toteutukseen.
Valiokunnan korostama valvonta on virkahenkilöidemme suhteen kaikkein tärkein asia ja sitä sopisi käyttää vaikkapa kaupunginjohtajan päätöksessä nimittää, omin nokkineen, arkkitehti teknisen puolen johtajaksi. Onko kyseinen nimitys perusteltu vai vain överiä jatkoa entiselle palkankorotus/kannustinlisäpolitiikalle? Puhuvatko näytöt nimityksen puolesta vai olisiko ratkaisun oltava täysin päinvastainen? Onko meidän virkahenkilöstöjohtomme laadultaan peräti varsin onnetonta? Minkälaisia säästö/kehitysesityksiä on virkahenkilöjohdoltamme tullut menneenä vuotena? Mikä on kaupunkimme tilanne kuluvan vuoden lopussa ja 2015, 2017? Onko meillä toimivaa johtajuutta virkahenkilö/päättäjätasolla? Kun saamme näihin kysymyksiin edes jonkinlaisia realistisia vastauksia, silloin ennakkovalvontamme toimii edes jotenkin!
Edellinen tarkastuslautakunta nosti kaupungin talousongelmia ja niitä synnyttäneitä ongelmakohtuja esiin. Valmistelun alaisille, odottaville ongelmille ei tehty aborttia, vaan niiden annettiin syntyä ja kasvaa. Tätä ongelmien kasvua jopa vauhditettiin palkankorotuksin ja kannustinlisin. Entinen tarkastuslautakunta sai valtuutetuilta ja etenkin hallituksenjäseniltä osakseen halveksivaa naurua ja julkiselta sanalta tylyn tuomion katkeruuden ja koston levittäjänä. Kuinka luottamushenkilöt suhtautuvat nyt valiokunnan huomioon?
Juuri nyt eli ihan justiinsa nyt valtuutettujen on ryhdyttävä omakohtaiseen pohdintaan valiokunnan leipoman pullan suhteen. Eihän tuossa pullassa paljoa rusinoita ole, mutta löytyy sieltä yksi sitäkin suurempi rusina: VALVONTA PETTI! Valvonnan pettämiseen tulee puutua, kun ensin pohditaan sen taustoja. Miksi valvontamme petti? - Yksinkertainen vastaus on kolmijakoinen: 1. Hallintosääntömme ja kaupunkiorganisaation toimintakaavio ei toiminut valvonnan suhteen. 2. Valvojiksi pääsivät väärät henkilöt, omien töppäysten salaajat. 3. Jopa aivan selkeältä näyttäneet tulevat epäonnistumiset korvattiin uskolla ja tiedosta, osaamisesta tai faktoista ei välitetty yhtään mitään: tätä voidaan kutsua poliittiseksi velttoudeksi.
Ensimmäinen asia mikä valiokunnan toteaman: VALVONTA PETTI suhteen pitää tehdä, on estää vallan valuminen edelleen virkahenkilöstön johto- ja valmisteluportaalle. Meidän pitäisi palata hallintosäännön ja päätäntätoiminnan suhteen samoihin kuvioihin, jotka 2009 aloittaneella valtuustolla oli käytettävissä. Nyt otettu askel taakse päin, on iso loikka eteenpäin. Lautakunnat on palautettava entiselleen.
Lukuisat toimivat lautakunnat, joihin on valittu asioista kiinnostuneet ja niihin aktiivisesti perehtyvät jäsenet, ovat tärkeitä nimenomaan valvonnan kannalta. Toimivan lautakunnan aktiiviset jäsenet ovat myös avainasemassa tiedonkulun suhteen. He voivat välittää valmistelusta sitä tietoa, minkä selvittämiseen hallituksenjäsenten kohtuulliset aikavarat eivät voi riittää.
Jos kaupunkimme suurinta rahamäärää käyttävä lautakunta ei pysy koskaan budjetissa eli syyllistyy jatkuvaan alibudjetointiin, on siellä tehtävä henkilövaihdoksia. Mitä teemme lautakunnalla tai sen jäsenillä, jotka eivät hallitse toimisektoriaan ja vielä vähemmän pystyvät johtamaan toimisektoriaan? Tällainen lautakunta on täysin turha, se sotkee toiminnallaan kaupungintalouden ja vie muiltakin luottamushenkilöiltä viimeisenkin uskottavuuden. Kaupungin tässä taloudellisessa tilanteessa vaaditaan luottamushenkilöiltä, työtä, perehtymistä ja kovuutta olla kaupunkilaisten takuuhenkilöinä.
Puolueiden on oman etunsa sijaan kyettävä ajamaan kaupunkilaisten etua. Kaupunkilaisten edun nimissä luottamuspaikat täytyy uskaltaa täyttää toisen puolueen jäsenillä, jos siellä on omia vaihtoehtoja parempia tarjokkaita tarjolla. Nyt luottamuspaikat ovat lähinnä puolueen sisäisiä palkintoja ja kauppatavaraa, joiden jaossa pätevyys tehtävän hoitoon jää sivuseikaksi. Mikäli luottamuspaikkojen täytössä toimitaan jatkossakin kuten täällä on tehty vuosia, luottamushenkilöiden uskottavuusvaje säilyy. Sen seurauksena on täysin turha edes yrittää saada ryhtiä tai laatua virkahenkilöiden tekemään valmisteluun ja valmistelun toteutukseen.
Valiokunnan korostama valvonta on virkahenkilöidemme suhteen kaikkein tärkein asia ja sitä sopisi käyttää vaikkapa kaupunginjohtajan päätöksessä nimittää, omin nokkineen, arkkitehti teknisen puolen johtajaksi. Onko kyseinen nimitys perusteltu vai vain överiä jatkoa entiselle palkankorotus/kannustinlisäpolitiikalle? Puhuvatko näytöt nimityksen puolesta vai olisiko ratkaisun oltava täysin päinvastainen? Onko meidän virkahenkilöstöjohtomme laadultaan peräti varsin onnetonta? Minkälaisia säästö/kehitysesityksiä on virkahenkilöjohdoltamme tullut menneenä vuotena? Mikä on kaupunkimme tilanne kuluvan vuoden lopussa ja 2015, 2017? Onko meillä toimivaa johtajuutta virkahenkilö/päättäjätasolla? Kun saamme näihin kysymyksiin edes jonkinlaisia realistisia vastauksia, silloin ennakkovalvontamme toimii edes jotenkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)