tiistai 31. toukokuuta 2016

Onneton Finavia: Suomen matkailun jarru!

Finavian liikevaihto oli 2015 353,1 milj.€ ja liikevoitto 55,7milj€. Summat tuntuvat kunnioittavilta aina voittoa myöden. On kuitenkin huomattava Finavian asema monopoliyhtiönä, se ei käytännössä voi tuottaa tappiota vaikka lottoaisi kansan kustannuksella. Finavian johdannaissopimus on tutkittava, mutta samalla yhtiön toimia pitäisi muutenkin penkoa perusteellisesti. Finavia on sataprosenttisesti Suomen valtion omistama toimija, mutta palveleeko yhtiö koko Suomea? Tarkemmin katsottuna yritys palvelee vain Finnairia ja pääkaupunkiseutua vähät välittäen muusta Suomesta.

Viime vuosina Finavia on ajanut alas Suomen maakuntakenttiä, kun se samalla on tehnyt valtavia investointeja Vantaan lentokenttään. Mikäli vertaa Vantaan lentokentän liikennöintitiheyttä merkittäviin kansainvälisiin kenttiin, tuntuu toisen terminaalin rakentaminen täysin päättömältä haaskaukselta ja  turhalta investoinnilta. Laajennusta perustellaan Finnairin kasvavalla Aasian  liikenteellä eikä suomalaisten edulla. Laajennus rahoitetaan ajamalla maamme muiden kenttien liikennettä alas tai ainakin muut kentät ovat juuri Finavian toimien vuoksi menettäneet lentovuorojaan.

Ryanair lopetti lukuisat lentovuorot Turusta ja Tampereelta. Syyksi Ryanair ilmoitti Finavian korotetut valvontamaksut. Samaan aikaan mm. SAS on vähentänyt suoria lentoja Turusta sen pääkentille ja jatkolennoille. Hinnoittelullaan Finavia on vienyt edullisen lentovaihtoehdon  suomalaisilta ja kaventanut rajusti ulkomaille suuntautuvia lentovaihtoehtoja. Tämä kaikki on satanut Finnairin ja Vantaan lentokentän laariin. Kaiken edellä mainitun seurauksena Vantaalle ollaan tekemässä miltei miljardin euron investoinnit.

Suorien kansainvälisten lentojen puuttuminen esim. Turusta hankaloittaa sikäläisten yritysten ulkomaankauppaa. Sama pätee muualle Suomeen, jossa sijaitsee ylivoimaisesti suurin osa esim. maamme vientiteollisuudesta. Kyseinen lentotoiminnan keskittäminen saa yritykset siirtämään pääkonttorinsa pääkaupunkiseudulle. Tästä seuraa yrityksille merkittäviä kuluja ja se hankaloittaa niiden toimintaa. Tilanne olisi kokolailla toinen, jos Finavia keskittyisi palvelemaan koko maata luomalla esim. laadukkaita maakuntakenttiä vaikkapa Ouluun, Tampereelle, Kuopioon, Kajaaniin, Jyväskylään, Vaasaan, Lappeenrantaa Turkuun ja matkailun kannalta tärkeälle Rovaniemen kentälle.

Nykyisellä politiikallaan Finavia palvelee yritysten sijaan sijaan sijoittajia, omistajia ja pääkaupunkiseudun hallintoeliittiä. Tämän mahdollistamiseksi Finavia pistää muun Suomen maksamaan heikentyneillä palveluilla, hitailla maayhteyksillä sekä selvällä rahalla. Kansantalouden kannalta kyseessä silkkaa hölmöily. Tätä on jo jatkunut usean vuoden ajan, siksi sopii muistaa, mitä aikoinaan Rayanairilta todettiin: Me palaamme Tampereelle ja Turkuun, kun Finavia toimii kuten aiemmin. Samaa pätee varmasti myös SAS:n suhteen.

Ulkomailta Suomeen suuntautuva lentomatkailu rajoittuu lähes tyystin Vantaan lentokentälle ja sen ympäristöön. Kaikki hiukankin maailmaa nähneet tietävät, ettei maailman metropoleista tuleville pääkaupunkiseudulla ole mitään merkittävää tarjottavaa. Helsinki on vain nuhruinen, pitkälti venäläisten suunnittelema pikkukylä, jonka täyttävät epämiellyttävät, huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset. Ulkomailta pääkaupunkiin saapuvalle matkan jatkaminen Vantaalta todelliseen Suomeen: saaristoon, järviseudulle, Lappiin jne. on niin hankalaa, että Suomeen ulkomaalaisten tutustuminen vaihtuu matkaksi Ruotsiin. Kuvitelkaa vaikka lapsiperhettä, joka haluaa nähdä Savon tai Lapin: Kuinka moneen kertaan perhe saa kantaa kapsäkit ja rattaat liikennevälineestä toiseen ennen kuin pääsee matkakohteeseen.

Valtiovallan pitäisi pitää huolta siitä, että Finavia palvelee harvaan asutun Suomen asukkaita tasavertaisesti eikä hyysää ainoastaan yhtä, kansantaloudellisesti tuottamatonta, kulmakuntaa plus Finnairin Aasiaan menijöitä. Toimiva maakuntakenttäverkosto, jota Finavia markkinoisi tasapuolisesti turisteille on koko Suomen etu. Tuolloin viimeinkin maahamme kohdistuva matkailu alkaa vetää ja siinä sivussa samoilla lennoilla aukeavat mannermaan matkailukohteet tasapuolisesti kaikille suomalaisille.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Lukiovertailu: Laitila nousi kohisten ohi Rauman jättilukion

Viime vuonna Uusikaupunki oli lukiovertailussa sijalla 257, nyt tapahtui nousu sijalle 161. Laitilan viimevuotinen sijoitus 214 nousi 2016 vertailun 70 tilalle. Vakka-Suomen perinteinen ykkönen Mynämäki paransi lukiovertailussa viime vuoden 59 sijasta peräti tilalle 40. Raumalla sijaitse Rauman Lyseon lukio, joka on kooltaan maamme suurimpia(13, suurin vuonna 2011). Se sijoittui 2015 vertailussa sijalle 185 ja nyt sijoitus on 132..

Lukiovertailu on epäreilu lukioiden keskinäisessä vertailussa, mutta se antaa jonkinlaisen kuvan paikkakunnalla tarjottavan opetuksen laadusta. Aikoinaan esim. Mynämäen lukio keikkui maamme kärjessä. Tuolloin mynämäkeläiset koululaiset saivat viikossa muutaman tunnin enemmän opetusta kuin esim. uusikaupunkilaiset. Vuosien varrella muutaman viikkotunnin ero muutta satojen tuntien eroksi. Säästöt opetuksessa ja sen seurauksena oppituntien väheneminen näkyivät Mynämäen sijoituksen putoamisena lukiovertailussa - onneksi nyt tyyli ja suunta on ylöspäin.

Laadukas opetus on oiva tapa synnyttää lapsiperheiden muuttoliikettä kaupunkiin. Tämä pitäisi huomioida etenkin niissä kunnissa, joissa huoltosuhde on uhkaavan vinoutunut ja vinoutuu edelleen. Pelkästään opetukseen ja sen puitteisiin satsaaminen ei riitä tekemään kuntaa muuttovoittoiseksi. Kunnassa tarvitaan positiivinen ilme, tekemisen meininki ja kuoliaaksi säästämisen sijaan rohkeita, mutta järkeviä investointeja vapaa-aikaan. Tämän osoittaa käytännössä kaikille kasvu-uralle noussut Laitila. Olisiko Uudeltakaupungilta järkevää säästämistä ja sijoittamista ostaa opetustoimen suunnittelu- ja hallintopalvelut Laitilasta? Menettäisimmekö mitään, jos ajatusta kokeiltaisiin käytännössä?

Lukiovertailu 2016

Lukiovertailu 2015

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

SINÄKIN ELÄTÄT 2 654 PROFESSORIA!!!

Professoriliiton  mukaan  Suomessa  puuhasteli vuonna 2013 2 654 professoria. Näistä vakinaisia oli 2 267 ja osa-aikaisia 387. Pelkästään Helsingin yliopistossa nautti mainittuna vuotena palkkaa 555 professoria ja Aalto-yliopistossa 307 professoria. Professorin keskipalkan ollessa 7 000€/kk, joudumme pulittamaan kuukausittain professoreillemme 18 578 000€ ja vuodessa 222 936 000€. Tähän summaan pitää räknätä lisäksi professoreiden hanslankarien ja reissujen kulut, niin päästään lähelle tieteenteon suomalaisia kustannuksia.

Professorien määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa(2003-2013) 186:lla. Samana ajanjaksona professorien keskipalkan muutos oli + 45,1%.  Tieteen tekeminen ei ole suomalaiselle yhteiskunnalla kovinkaan halpaa, joskin suurelta osin välttämätöntä. Ilman tiedettä ja tutkimusta Suomi ei keiku kovinkaan kauan sivistysvaltioiden ja teknisen kehityksen kärkikymmenikössä. Sopii kuitenkin pohtia, ovatko kaikki maamme 2 654 professoria sekä liuta dosentteja yhteiskunnallemme hyödyllisiä saati välttämättömiä eli ovatko he osittain enemmän kulu kuin sijoitus Suomelle.

Tuskinpa kukaan kiistää Sixten Korkmanin talousosaamista. Saamme pitkälti kiittää elintasoamme tieteen ja tutkimuksen saavutuksista, joilla elintasoamme on kohotettu ja turvattu. Toisaalta saman hengen vetoon täytyy ihmetellä, miksei Korkmanin sanomisia ole otettu vakavasti ja hänen oivalluksiaan noteerattu käytäntöön jo kymmen tai viisitoista vuotta sitten - ainakin lamaan laskeutumisemme olisi ollut loivempi ja varmaankin olisimme jo selättäneet talousongelmat plus siirtyneet tukevalle nousu-uralle.

Tieteeseen ja tutkimiseen uppoutuvat professorit ja dosentit eivät isommin julkisuudessa näy ja näkyessään he kertovat jostain tekemisistään plus saavutuksistaan. Tavalliselle median ja somen seuraajalle tulevat tutuiksi kokonaan toiset professorit. Joskus jopa ihmetyttää, onko joidenkin professoreiden päätehtävä päivittää blogiaan ja esiintyä mediassa? Samalla sivustaseuraajaa huvittaa määrättyjen professoreiden ja dosenttien linssiludemaisuus. He yrittävät päästä julkisuuteen vaikka öö-kanavien kautta. Tällaisten julkitulojen seuraukset maksavat kanavat itse - ne ovat ja pysyvät öö-kanavina.

Ihmetystä herättävät myös jotkut ns. historian professorit sekä dosentit, jotka tarjoavat omia, keskenään ristiriitaisia, tulevaisuuden tulkintojaan. Vielä enemmän ihmetystä lisää se, että vastoin tapoja tulkinnat esitetään, vastoin tieteen tapaa, ilman lähdetietoja lähinnä mutu pohjalta. Kun tällaiseen professoritoimintaan sisältyy voimakkaita maanisia vivahteita ja se käsittelee ulkopolitiikkaa, ollaan vaarallisilla vesillä- Maksammeko, sinä ja minä, jollekin professorille ja dosentille siitä, että hän on asemassaan Suomelle turvallisuusuhka?

Professoriliiton julkaisu vuodelta 2014

lauantai 28. toukokuuta 2016

Suomi nousee helposti lamasta, jos .....

Ministeriöiden virkahenkilöiden eväillä ei voida nostaa Suomea lamasta. Ensinnäkin jos ministeriöistä löytyisivät po. eväät, olisi siellä olleet eväät, joilla koko lama syvyys ja kesto olisi vältetty. Toiseksi ko. ökyvirkahenkilöiden eläminen ja työnteko ovat vieraannuttaneet heidät tavallisesta kansasta. Ministeriöille kansalaiset näkyvät vain numeroina, joten kaikki käytännönläheisyys ja inhimillisyys puuttuu heidän valmistelusta. Kolmanneksi ministeriöiden virkahenkilöt pyrkivät pitämään huolta omistaan eli virkakunnasta plus pääkaupunkiseudusta ja tämä johtaa väistämättä byrokratian säilymiseen ja jopa  kasvamiseen.

Aivan oman lukunsa ja sinetin taantumuksen pysyvyydelle laman ylläpitäjänä muodostavat kärkipoliitikot. He opiskelivat politiikkaa ja etenkin politiikassa pärjäämistä. Näitä asioita sisäistäessä ja huipulle noustessa poliitikot vieraantuivat normaalista elämästä ja arjen ongelmista. Nyt  nämä toinen toisiaan nuolevat tai sättivät tyypit yrittävät pistää maan asioita kuntoon huuhaatalkoilla ja kilpailukykyloikilla. Surulliseksi mielen saavat muuttuneet vaalilupaukset ja lopputuloksena samat ministeriöiden virkahenkilöt jatkavat kuten ennenkin kansan kukkaroiden imurointia.

Jokainen voi pohtia päätöksenteon typeryyttä, kun rahaa siirretään taskusta toiseen tyylillä: Lasketaan autoveroa, mutta nostetaan polttoaineveroa, jotta saadaan vähentynyt autoverotuotto rahoitettua polttoaineverolla. Aika ja kessua palaa moiseen täysin turhaan kaavailuhaihatteluun. Tätä tekivät edelliset hallitukset ja sitä näyttää jatkavan nykyinenkin hallitus. Kaiken valmistelun ytimessä ähertävävät  ministeriöiden virkahenkilöstö sitä samaa, mitä he tarjosivat edellisillekin hallituksille.

Suomen ongelmien ytimen muodostaa tuottavan työn kannattamattomuus. Normityöpaikan tuottamattomuuteen ei vaikuta pätkääkään maksaako kessuaski tai viinapullo muutaman sentin enemmän. Ehkäpä, harrastuksen laajuudesta riippuen, em. korotukset saattavat vaikuttaa yrittäjien tai työntekijöiden talouteen ja aiheuttaa verosiirtymiä tuoteryhmästä toiseen. Jos aikaisemmin juoppo maksoi vähemmän alkoholiveroa ja enemmän veroa lastensa vaatteista, saattaa kallistunut alkoholivero imuroida aiemmin lasten vaatteista kertyneet verot ja sen luonnollisena seurauksena uusien vaatteiden sijaan lapsi laahustaa vanhoissa vaatteissa.

Hallitusten tapoihin kuului ja kuuluu yhä edelleen tehdä verohelpotuksia ja nyhtää sama raha toista kautta takaisin. Luonnollisesti moinen toiminta työllistää: Kun pykäläviidakot kasvavat, tarvitaan pykälänikkareita, pykälien noudattamisen valvojia ja tietenkin yksityiselle sektorille henkilöitä, jotka auttavat yrittäjiä toimimaan siten, että heidän toimintansa läpäisee laillisesti pykäläviidakon ja asetusryteikön mahdollisimman edullisesti.  Ikävä vaan tämän tyyppinen työ ei tuota yhteiskunnallisesti ajatellen mitään lisäarvoa ja se vieläpä kustannetaan ns. lisäarvoa tuottavan työtä verottamalla.

Kikkailun ja temppujen sijaan kaiken tarkastelun keskiön pitää nosta työ, vain siten löydämme sekä pääsemme käsiksi työn kannattavuuteen tai pikemminkin kannattamattomuuteen. Aikoinaan Suomen työn kannattavuus palautettiin devalvaatioilla eli markan arvoa laskettiin siten, että ulkomaan valutalla sai enemmän suomalaisia tuotteita. Samalla ulkolaisten tuotteiden hinnat nousivat ja ymmärrettävästi siitä eivät kaikki pitäneet.   Devalvaatioilla turvattiin viennin avulla työpaikat, mutta alennettiin hetkellisesti kaikkien suomalaisten elintasoa.

Enää emme voi devalvoida, joten katseet on suunnattava työhön ja esitettävä muutama kysymys: Miksei yrittäjän kannata teettää työtä? Miksei työntekijän kannata tehdä työtä tai edes vastaanottaa työtä? Vastaukseksi tarjotaan verotusta ja se onkin oikein, mutta sen perusteluna esitetty liian kallis julkinen sektori ei pidä paikkaansa. Me emme voi elää ilman terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja, kouluja, tiestöä, liikuntapaikkoja jne..

Pohtikaamme yrittäjää ja hänen työntekijäänsä, mikä yhdistävä tekijä vie heiltä edellytykset yhteistyöhön eli työn tarjoamiseen ja työn tekemiseen? -Työn oheiskulujen kalleus. Yrittäjä ja työntekijä ylläpitävät ympärillään olevia instituutioita kuten pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja maksavatpa vielä rutkasti veroja. Jos saamme turvattua yrittäjän ja työntekijän yhteisen edun eli työn kannattavuuden, olemme löytäneet avaimen, joka avaa Suomelle lamasta poisvievän oven.

Yrittäjän ja työntekijän suurimmat rasitteet löytyvät energiaverotuksesta. Sähkön hinnasta miltei puolet on veroa ja polttoaineiden hinnasta veron osuus on vielä suurempi. Nämä verot tekevät kannattamattomaksi tarjota työtä ja tehdä työtä. Eikä tätä ongelmaa poisteta yritystuilla tai yritysten tuloksiin suunnatuilla verohelpotuksilla. On ihan sama mikä on yrittäjän veroprosentti, jos verotettavaa tulosta ei tule. Nykyiset energiaverot toimivat todellisina työllistämisen ennakkoesteinä ja kehityksen jarruina.

Tarvitsemamme kannattavuusloikan tulee ylittää energiaverotuksen synnyttämän muuri. Jo talven takia yritystemme energiakustannukset ovat eteläisiä kilpailijoita korkeammat, joten esteitä menestymiselle ei pidä luoda valtiovallan toimesta lisää. Jos nyt verotamme sähköä plus polttoaineita niin voimakkaasti, että se estää yrityksiä työllistämästä; eikö olisi järkevämpää siirtää verotusta niin, että se kohdistuisi yrityksen työn tulokseen eli lopputuotteeseen. Isommasta voitosta jokainen yrittäjä on valmis maksamaan isomman veron, kun käteen jäävä rahamäärä kuitenkin kasvaa. Sama pätee työntekijöihin.

Päivänä jona Suomi leikkaa tuntuvasti polttoaineen ja sähkön verotusta, alkaa Suomen oikea nousu lamasta. Energiaverojen lasku vaikuttaa kauttaaltaan positiivisesti: Kaikille jää enemmän rahaa käteen ja kaikki tuotteet muuttuvat kuljetuskustannusten laskiessa edullisemmiksi. Valtion kannalta merkittävintä on se, että työttömyys- sekä sosiaalikulut vähenevät ja pitkällä tähtäimellä myös verotulot kasvavat. Luonnollisesti meidän on puututtava muuhunkin kuten yhteiskunnan rakenteisiin, jotta vientiyrityksemme pääsevät kannattavuuden kautta kasvu-uralle.

Luonnollisesti jotkut vaativat uuttaa vihreää energiaa ja perustelevat korkeita energiaveroja niillä. Kysynpä vaan: Millä me tyhjästä, ilman rahaa luomme tuota uutta vihreää energia, jos jäämme nykytyylilläkin hiilienergialla jylläävään teollisuuden jalkoihin ja talveen palelemaan? Nykymenolla Suomessa ei kohta ole teollisuutta, joka tarvitsee uutta vihreää energiaa. Uudet energiamuodot kehittyvät ja valtaavat alaa, kun niistä tulee kannattavia. Millään energiaveroilla tai yritystuilla ei Suomea nosteta lamasta eikä maailmaa pelasteta!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Juristimafia pitää Suomen lamassa

Maastamme löytyy muutama ammatillinen poppoo, jonka vaurastumista lama ei nakerra vähääkään. Vaikka yliopistoista leikataan jatkavat professorien prikaatit kohti entisestään kasvavaa vaurautta. Osasta professoreita on sentään maallemme merkittävää hyötyä, mutta eräs  suht´ hyödytön porukka saa kasvattaa maassamme omaa posaa, muiden keskittyessä hallituksen suunnittelemiin köyhtymisiin ja kehitysloikkiin. Tuo porukka tuntee nimen asianajajat.

Suomessa lienee noin 2 000 asianajajaa. Heitä ja muita juristeja edustaa Suomen eduskunnassa 16 kollegaa ja seitsemäntoista, mikäli kansainvälistä lakia opiskellut Li Anderson lasketaan porukkaan mukaan. Lähes kymmenen prosenttia eduskunnasta, jonka tulisi edustaa kansaa, pitää 2 000 asianajajan puolta?  Toisin laskien sekä todeten tuon määrän kansanedustajia tulisi ajaa 500 000 suomalaisen etua, sillä heidän tehtävänsä on EDUSTAA KANSAA eikä omaa ammattikuntaansa.

Juristit ovat vallanneet jämäkät asemat useissa puolueissa: Keskustassa viisi juristia, RKP:ssä kolme, samoin Perussuomaisista ja SDP:ssä löytyy kolme juristia, Kokoomuksessa kaksi juristia ja Vasemmistoliitossa yksi juristi. Jos Li Andersson kepittää Vasemmistoliiton puheenjohtajakisassa ns. duunariehdokkaat, jää eduskuntapuolueiden koko vasemmisto "juristien" johtamiksi. Kun katsomme herravetoisten työväenpuolueiden lähihistorian saavutuksia, ei tämä tietäne häävistä tulevaisuutta tavallisille pulliaisille.

Vuosikymmenien aikana Suomessa syntyi kansalaisten turvaksi melko kattava oikeusturva. Jokainen kansalainen ja vähän muutkin saavat oikeuslaitokselta ilmaiseksi oikeutta. Kun esim. nakkikioskilla kähinöidään fyysisesti, jakaa oikeuslaitoksemme oikeutta kähinän osapuolille, mutta samalla kähinä työllistävät tuomarien, syyttäjien ja asianajajien prikaatit.  Samoin käy, mikäli esim. joku varastaa hätäänsä ynnä nälkäänsä hernekeittopurkin. Varas saa ilmaiseksi oikeutta ja lainoppineiden prikaatit jatkavat marssiaan kohtuuttomasta vauraudesta kohti alati kasvavia rikkauksia.

Mystisten oikeuskäytäntöjen kasvun ja pykälien sikiämisen seurauksena juristien tulevaisuus sekä varallisuuden kasvu on turvattu. Asianajan työn keskiarvoinen tuntilaskutus lienee liki 350€/h. Siispä
työpäivä tuottaa asianajajan työssä 2 800 € ja mikäli näitä työpäiviä on vuodessa 280 saadaan vuosi tuotoksi 784 000€. 2 000 asianajaja tuottaa  1 568 000 000€. Tuosta summasta, josta mittavan osan maksaa yhteiskunta, saavat asianajotoimistot vähentää mm. kulut ja hanslankareiden palkat.

Jos 1 568 000 000€ asianajajatyön hintaan lisätään tuomarien, syyttäjien jne. työpanos kertaantunee summa kaksinkertaiseksi. Mitä konkreettista tuolla kolmellamiljardilla suomalaiset saavat? -Sillä ei viljellä maata, sillä ei aurata katuja, sillä ei valmisteta ruokaa, sillä ei rakenneta mitään, sillä ei paranneta sairauksia, sillä ei tehdä vientituotteita, sillä ei opeteta lapsia eikä sillä tuoteta mielihyvää urheilun tai tai taiteiden tavoin. Toisin sanoen maassamme käytetään vuosittain yli kolmemiljardia euroa ilman, että siitä on kenellekään mitään konkreettista hyötyä tai nautintoa.

Hallitus puhuu yhteiskuntatalkoista, kestävyysloikista, työn kannattavuudesta jne.. Tavallista duunaria yritetään saada työskentelemään 10€/h palkalla.  Tuolla summalla duunari joutuisi yhä elättämään Suomen lakimieslegioonaa. Työtunnistaan jotain konkreettista tuottavaa työtä tekevä duunari ansaitsee pahimmillaan kolmekymmentäviisi kertaa vähemmän ,itä on asianajajan työn rahallinen tuotto. Kun huomioimme maamme 2 000 asianajaja, he tienaavat yhtä paljon kuin 70 000 "kympintunnissa" duunaria, joiden palkka on ajettu kestävyysloikalla mainitulle tasolle.

Puhuttaessa Suomen kilpailukyvystä ja työn kalleudesta, kannattaisiko meidän ensin kääntää keskustelu siihen työhön, joka ei tuota vähimmässä määrin mitään konkreettista? Pitäisikö tarkastelua työntuottavuudesta syventää ja kohdistaa Suomen byrokratiaan, monimutkaiseen pykälä-, sääntö- plus asetusviidakoihin ynnä niitä loisiviin yksityisiin sektoreihin? Vai onko tämä kaikki mahdotonta vain siksi, että valmistelusta vastaavat, omistaan huolta pitävät,  ministeriöiden korkeat virkahenkilöt ja päätökset hyväksyvät puolueet. joissa valta on pitkälti ajautunut byrokratiasta eniten hyötyville ammattikunnille.

Oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudet, RKP, Helsinki
Varatuomari Anna-Maja Henriksson, RKP, Vaasa
Oikeustieteen maisteri Antti Häkkänen, Kok, Kaakkois-Suomi
Oikeustieteen kandidaatti Kauko Juhantalo, Kesk, Satakunta
Varatuomari Esko Kiviranta, Kesk, Varsinais-Suomi
Oikeustieteen maisteri Antti Kurvinen, Kesk, Vaasa
Varatuomari Annika Lapintie, Vas, Varsinais-Suomi
Oikeustieteen maisteri Markus Lohi, Kesk, Lappi
Varatuomari Eeva-Maria Maijala, Kesk, Lappi
Varatuomari Leena Meri, PS, Uusimaa
Varatuomari Johanna Ojala-Niemelä, SDP, Lappi
Oikeustieteen kandidaatti Antti Rinne, SDP, Uusimaa
Master of Laws Ville Skinnari, SDP, Häme
Oikeustieteen maisteri Joakim Strand, RKP, Vaasa
Oikeustieteen maisteri Ville Tavio, PS, Varsinais-Suomi
Oikeustieteen kandidaatti Ben Zyskowicz, Kok, Helsinki
Varatuomari Leena Meri, PS, Hyvinkää

maanantai 23. toukokuuta 2016

Ensin tyhjennettiin maaseutu - seuraavaksi keskusta?

Pienten koulujen lakkauttaminen oli Uudellekaupungille totaalinen katastrofi. Toisin kävi kuin luvattiin eli kaupungin onneton talous ei kuntoutunut, vaan verorahat maksajineen vähenivät. Jos tätä ei sallita sanoa, muistelkaa edes trasselitukkaa, jonka aivot vastasivat valmistelusta ja manipuloivat lupauksillaan valtuuston enemmistön koulujen mestauksen hyväksyjäksi. Vain päättäjien päätösten muistamisesta ja niistä oppimisesta on veronmaksajalle eli kaupunkilaiselle edes hiven hyötyä. Kaupunkilaisethan ovat maksaneet miljoonien oppirahat, jotka onneton valmistelua asioihin perehtymätön päätöksenteko on kansan kukkaroista imuroinut.

Nyt sama tyyppi suunnittelee kirjastojen ja vastaavien siirtoa Pohitullin koulun yhteyteen, jossa on tarkoitus remontoida miltei kymmenellämiljoonalla eurolla paljolti tyhjillään oleva koulu. Kyseistä kaavailua voidaan pitää vuosisadan käsittämättömimpänä vetona. Suu ymmyrkäisenä ihmettelen, miksi tässä kaupungissa ei opita mitään, täällä ainoastaan maksetaan oppirahoja. Päättäjien sopisi viimeinkin ottaa pääkoppansa sisukset käyttöön ja antaa aivojen toimia sekä ajatuksen virrata.

Ensinnäkin sopii pohtia huonojalkaisia kaupunkilaisia ja etenkin sitä, miten hyvin he pääsevät mäenpäälle kaavailtuun kirjastoon. Toinen pohtimisen arvoinen juttu löytyy paikoitustiloista: Mihin kirjaston käyttäjien motorisoidut kulkuneuvot parkkeerataan? oheinen valmistelu vähentää toteutuessaan rajusti kirjaston käyttöä ja mikä merkittävintä, siitä huolimatta se lisää liikennettä alentaen samalla pienten koululaisten turvallisuutta. Senkö takia kyseisiä kaavailuja tehdään, kun huonokuntoiseen vajaalla käytöllä olevaan kouluun tehtiin muutama vuosi sitten miljoonan euron keittiöremontti?

Elintarvikekaupan loppuminen entisistä Ekan tiloista tappoi sen pään Alicenkadusta. Mikäli kirjasto siirretään Pohitullin kulmille, tapahtuu sama Alicenkadun toiselle päälle. Pahimmillaan kirjaston siirto vie keskustasta juuri ne viimeiset ihmiset, joiden lähtö syventää Uudenkaupungin epäonnistuneen elinkeinopolitiikan jo dramaattisia seurauksia: Ratkaiseva ostovoiman poistuminen aiheuttaa palveluyrityksissä lopetusaallon. Sopiikin kysyä: Onko Uudessakaupungissa menossa tapetaan koko kaupunki talkoot?

Uudessakaupungissa tarvitaan viimeinkin kokonaisvaltaista kaupungin elävöitysohjelmaa eikä pidä enää koheltaa sokeana kohti kaupungin lopullista autioitumista ja tuhoa. Päättäjien on kyettävä vaatimaan valmistelulta laatua ja tulosvastuullisuutta. Uudenkaupungin kaupunki on menettänyt lähes 3 000 asukasta parhaista päivistään, huoltosuhteemme on pahasti vinoutunut, vaikka tänne on syntynyt satoja työpaikkoja, asukasluku vähenee. Pitäisikö viimeinkin hyväksyä se tosiasia, etteivät virkakihomme kykene tuottamaan siinä määrin laadukasta valmistelua, että siitä sikiävät päätökset realisoituisi Uuteenkaupunkiin suuntautuvana muuttovoittona ja alati kasvavana verotuottojen tulvana!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

VALEHTELIJA: MV-LEHTI vai YLE?

MV-lehden jutut ovat useasti siteerauksia ja niiden yhteydessä on miltei aina linkki uutisen lähteeseen. MV-lehti ei siis valehtele, vaan tarjoaa avoimesti uutisen lähteineen. Jokainen lukija voi itse päätellä uutisen alkuperän perusteella sen uskottavuuden.  Jokainen vähänkin medialukutaitoinen voi po. julkaisuun perehtymällä helposti päätellä MV-lehden linjan. Jos joku ei pidä tästä linjasta tai pitää siitä, se ei vaikuta pätkääkään siihen valehteleeko julkaisu vai ei. Mediassa valehteleminen perustuu väärän triedon levittämiseen ja on faktojen vastaista uutisointia. Jostain pitäminen taas perustuu aiempiin kokemuksiin, mielikuviin ja on tunteisiin perustuvaa, vähemmän faktoihin nojaava, mieltymys.

Yle käyttää uutisointiin ja uutisten välittämiseen vuosittain lähes 500 miljoonaa euroa, joten sen ja MV-lehden keskinäinen vertailu on vähintäänkin outoa ja epäreilua. Em. vertailun aktiivisempi osapuoli löytyy Ylestä ja muusta valtamediasta ja niiden syy vertailuun valtamedian hädästä: Onhan se tosi noloa, jos muutaman ihmisen muutamilla lanteilla pyörittämä, aktiivisuuteen ja intoon perustuva MV-lehti kepittää, miljardien pääomilla ja jopa pakkorahastuksella toimivan, perinteisten maakuntajulkaisujen ja valtakunnan mediakentän.

Palataanpa menneeseen perjantaihin ja Ylen uskottavuuteen. Yle ilmoitti egyptiläislentokoneen pudonneen ja löytyneen siten oikaisten löytymisuutisen: Pudonnutta konetta ei löytynytkään. Kaikessa uutisoinnissa Yle käytti lähteitä ja myös ilmoitti lähteensä. Kenelläkään ei käynyt mielessäkään, että Yle olisi valehdellut tai jakanut väärää tietoa - Yle välitti väärää tietoa nojaten uutistoimistoon, joka välitti väärää tietoa, jonka lähde ilmoitti koneen löytymisen totuuden vastaisesti. Yle ei valehdellut, vaan lähteitä uskoen välitti väärää tietoa, jonka oikaisi oikeaksi.

Jos palataan reilu viikko taaksepäin ja Ylen Venäjä iltaan, jää Yle kiinni selkeästä valehtelusta ja härskistä mediamanipuloinnista. Kyseiseen venäjänkieliseen ohjelmaan oli haalittu mukaan venäläisiä Venäjän haukkujia. Äidinkielellään nämä antoivat Putinin ja Venäjän tuta, mutta siinä sivussa he lipsauuttivat julkisuuteen pahan faktan: VENÄJÄN TROLLITEHDASTA EI OLE OLEMASSAKAAN! Ilmeisesti Yle itsekin, kera muun valtamedian, tiesi palkitun toimittajan trollitehdashössötyksen valheelliseksi uutisankkalaumaksi - MINKÄ MUUN VUOKSI PÄIVITTÄIN TOISTUNUT TOROLLITEHDAS JAUHAMINEN KATKESI JOKU VIIKKO SITTEN KUIN VEITSELLÄ LEIKATEN?

Herääkin mielenkiintoinen kysymys: Miksei Yle oikonut jakamaansa väärää tietoa trollitehtaasta, kuten se oikaisi väärän uutisoinnin egyptiläiskoneen putoamisen yhteydessä? -Vaihtoehtoja on kaksi, joko valhe ajaa uutteen valheeseen, jota seuraa valheiden ketju tai trolliuutisointi oli osa suurempaa Venäjän vastaista kampanjaa. Ikävä kyllä, vähäiselläkin pohdinnalla ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi jää tuo jälkimmäinen. Tuhansien ihmisten sadoillamiljoonilla euroilla pyörittämä Yle, ei voi vahingossa valehdella kuukausia!

Pohtikaapa sitäkin, kuinka yksinkertaista on ryhtyä muokkaamaan suomalaisten maailmankuvaa maamme ulkopuolelta. Ostat liipaisimella olevan julkisen palvelun median isoimman kihon ja kuolontoreissa pyörivien valtalehtien sekä maakuntalehtien päätoimittajat. Tämän huomaat alkaneen, kun aina samat tyypit Salolainen, Jaakonsaari, Zyskowicz jne. laulavat samaa laulua vailla vähäisintäkään  vastapuolen Esko Seppänen, Mikko Elo, Keijo Korhonen jne. kritiikkiä.

Median virhe on hyväksyttävä, jos se välittää väärää tietoa esim. sääennusteiden tai siteeraamiensa uutislähteiden seurauksena tms. ja oikaisee virheensä. Väärän tiedon tarkoituksellinen ketjutettu levittäminen ja totuuden toistuva järjestelmällinen salaaminen muuttaa median toiminnan anteeksiantamattomaksi ylimielisyydeksi ja härskiksi manipuloinniksi. Kun tämä kaikki tapahtuu kansan rahoilla, kansan edun vastaisesti ja kansan enemmistön tahdon vastaisesti, pitäisi viimeinkin vakavasti tarkastella määrättyjen tyyppien sopivuutta kansan rahoittaman, julkisen palvelun  tiedostusvälineen vastuullisiin johtotehtäviin.

Kun vertaamme MV-lehteä ja YLE:ä niinkin tärkeässä asiassa, kun itäisen naapurimme välisten suhteiden sabotoinnissa, kansallisen turvallisuuden riskeeraamisessa ja tuhansien työpaikkojen menettämisessä, voimme todeta YLE:n valehdelleen ja MV-Lehden paljastaneen karkean, natsityylisen, mediamanipuloinnin. Ilman MV-lehteä mittava valtamedian hehkuttama valheellinen trollihuijaus olisi paisunut yli äyräidensä ja todennäköisesti jatkuisi yhä. Kyseessä on hyvä esimerkki valtamedian sokeudesta oman uskottavuuden ja kansan mediakriittisyyden suhteen. Kun yksittäisen ihmisen media kepittää miljardeilla euroilla ja tuhansilla toimittajilla operoivan valtamedian, on nostettava po. asiassa hattua MV-Lehdelle ja TOTUUDELLE.

Oltiinpa MV-lehdestä mitä mieltä tahansa, kiitos valtamedian, se kapusi framille ja kiitos valtamedian, se pysyy siellä edelleen. Kiistattomasti tämän vuosituhannen merkittävin suomalainen mediavaikuttajan titteli täytyy ojentaa Ilja Janitskinille. Kun mies aikoinaan pelasi jääkiekkoa Lieksan Hurtissa, YLE rakensi sadoillamiljoonilla palatsejaan ja Erkko rakensi satojenmiljoonien businksella Sanoma taloa, kuka olisi uskonut Hurttien kasvatin pistävän, ennen niin suuret ja mahtavat viestimet ahtaalle. Vai väittääkö joku, että esim. valtamedian palkitsema olemattoman trollitehtaan paljastanut toimittaja on mediavaikuttajana Janitskin arvoinen?

Tulevaisuus on MV-lehden

Mahdollisuudestaan se saa kiittää valtamediaa, joka nosti ja pitää MV-lehden framilla ja ruokkii siihen kohdistuvaa kiinnostusta - hölmöyttään, ylimielisyyttään ja medianlukutaidottomuuttaan valtamedia on antanut MV-lehdelle miljoonien mainoseurojen edessä  ilmaista huomiota. Jos lehti hiukan entraa tyyliään ja laajentaa linjaansa, on vain ajan kysymys, koska se saa ensimmäisen suuren mainostajan. Kun tuo  rahaväylä alkaa imemään, ei mainostuloilla ole kattoa. Toinen vaihtoehto on se, että joku lyö MV-lehden tekijälle rahaa kouraan ja käskee tämän olla rahan vastineeksi hiljaa. Se on selvä, että pian valtamediassakin alkaa tapahtua. Väistämättä kohta ovat kengänsaanti vuorossa tuhansille toimittajille potkuja jakaneet päätoimittajat ja ns. "mediagurut".

Huomaa median valheet

Ihan arkipäivän psykologialla tai lapsenkasvatuksen kokemuksella voi paljastaa median valehtelun. Media on kuin pahaa tehnyt pikkulapsi, joka ilman syytä alkaa selittelemään ja syyttämään muita. Muistelkaapa esim. YLE:n toimintaa, miksi se juuri torolliuutisoinnin yhteydessä alkoi korostamaan omaa luotettavuuttaan ja hädissään hyökkäsi MV-lehden kimppuun? -  Tieto omasta syyllisyydestä ja epävarmuus omasta uskottavuudesta herätti YLE:n puolustusreaktion. Kaikkein ammattitaidottominta ja epätoivoisinta YLE:n uskottavuuden puolustelu oli toimittajien esittäessä hyppyyn valmistautuvia laskuvarjohyppääjiä. Jo toimittajien motoriikasta näki heidän vain näyttelevän laskuvarjohyppääjiä eli uskottavuutta syötiin katteettomalla mielikuvalla!

Muistakaa siis se, että media toimii pikkulapsen logiikalla lyhytjänteisesti. Jos se ei faktoja esittämällä, mikä on helpointa ja loogisinta, puolustella uutisointia, se mollaa muita ja kehuu itseään ilman faktoja mielikuvatasolla. Kun media on kärähtämässä valheesta se pistää kaiken peliin, jotta pysyisi pelissä. Uskottavuudella ratsastavalle uskottavuuden menestys on suurin menetys, siksi uskottavuutta pönkitetään epäuskottavuudella. Kaikki jatkuu epätoivoisuuteen ja viimeiseen oljenkorteen asti, sillä pelissähän on toimittajien oma tulevaisuus vai mitä mieltä olette palkitusta trollitoimittajasta? Onko valtamedia oikonut hänen valheitaan tai ottanut palkintoa pois?

maanantai 16. toukokuuta 2016

Ruotsille pakolaisista 8 mrd € lasku

Meillä media ölisi melkoisesti, kun muutama kuukausi sitten muutamia satoja pakolaisia pyöräili ja henkilöautoili Suomeen Venäjältä. Tuolloin venäläiset haukuttiin pystyyn ja heidän tullimiehiensä epäiltiin tehneen pimeää businesta ja aiheuttaneen Suomelle julmat kulut po. pakolaistulvan muodossa.  Valtamedia haukkui Venäjän lyttyyn ja mikä koomisinta: kun pakolaisten tulo Venäjältä Suomeen  loppui, sekin meni väärin ja siinäkin valtamediamme näki moittimisen sijaa.

Valtamedia ei ottanut tuomarin roolia, kun vajaa vuosi sitten Ruotsista rajan yli lappasi 32 000 ulkomaalaista Suomeen. Huomattava osa näistä tulijoista saapui Ruotsin valtion kyydillä junalla Suomen rajalle, josta he suuntasivat maahamme. Miksei media puuttunut Ruotsin toimiin, sieltä tuli sentään kymmeniätuhansia ihmisiä ja he eivät tulleet tänne omilla polkupyörillä vaan Ruotsin valtion omistamilla junilla? Minkälaisen tilin ruotsalaiset rautateiden virkahenkilöt tekivät hädänalaisilla 32 000 pakolaisella eikä tässä olisi valtamediallekin tutkimista ja tiedottamista?

Vertailu tapahtumien suhteen osoittaa karusti valtamediamme härskin puolueellisuuden. Venäjältä ei pakolaisten tarvitse tulle edes tandempyörällä Suomeen, kun toimittajamme repivät asiasta valtavia  lööppejä ja tarjoavat kansalle uutisorgasmeja. Jos toimittajillamme olisi hiukankin tasapuolisuutta eli edes askeettista objektiivisuutta maahan saapuneiden pakolaisten suhteen, uutisoinnin silmässä olisi jo aikaa sitten ollut Ruotsin valtio.

Kun EU kaavailee yhden pakolaisen torjumisen hinnaksi hänet torjuneelle valtiolle 250 000 euroa ja maahamme saapui Ruotsista 32 000 pakolaista; kun po. ihmisten rahtaus Suomeen tapahtui vieläpä sikäläisen valtion omistamalla kalustolla, lienee paikallaan esittää Ruotsin valtiolle laskua, jonka pohjana on 250 000 euroa kertaa 32 000 pakolaista. Siinä olisi valtamediamme tutkiville toimittajille helposti tutkittava aihe vai onko olemattomien venäläisten trollitehtaiden toistouutisointi mediaseksikkäämpää ja toimittajille taloudellisesti tuottoisampaa?

Äkkiä päässä laskien saan em. kertolaskutoimituksen summaksi kahdeksanmiljardia euroa. Edes osan tuosta rahasta kilahtaessa Suomen valtion tilille, säästyisi SSS-hallitukselta tarve leikata köyhien suomalaisten jo nyt niistettyjä tuloja.... vaikka toisaalta saattaa SSS-miehiä enemmän kiinnostaa po. summan sinkoaminen suoraan muutaman ministerin firmojen luksusautoihin ja sukulaisten tileille... .

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Lautakunta ei ole hallituksen kilpailija vaan auttaja!

Poliittisessa kulttuurissa, jossa puheet tai lupaukset eivät vähimmässäkään määrin pidä paikkaansa, on osaamista ja tulevaisuutta arvioitava historian eli päätösten plus niiden toteutumisten kautta. Menneellä valtuustokaudella hallitus koki lautakunnat ikäviksi kilpailijoikseen. Todellisuudessa, oikein koottuina, lautakunnat ovat asiantuntijaelimiä, jotka helpottavat hallituksen työskentelyä takaamalla laadukkaan valmistelun esityksille sekä hoitamalla päätösten onnistuneen toteuttamisen.

Viime valtuustokaudella esim. koulutuslautakunnan osaaminen jätettiin huomiotta ja siitä oli nolot seuraukset hallitukselle. Aikoinaan hallitus vaati lautakunnalta kohtuuttomia säästöjä. Näistä lautakunta, hyvin perustellen, kieltäytyi kahdesti. Hallitus käytti otto-oikeuttaan ja määräsi mittavan leikkauksen opetustoimeen. Väärä päätös kostautui reilun vuoden kuluttua hallitukselle nololla tavalla: hallitus joutui, opetuksen laadun turvaamiseksi, lisäämään aiemmin leikkaamansa summan opetustoimeen.

Aikoinaan Uusikaupunki hakkasi kymmeniämiljoonia euroja ns. elinkeinopolitiikkaan. Sen seurauksena kaupunkilaisten veroja plus taksoja korotettiin sekä palveluita ajettiin rajusti alas. Vastoin median hehkutusta elinkeinosatsausten todelliset seuraukset olivat kaupungillemme katastrofaaliset: YRITYKSET VÄHENIVÄT, TYÖPAIKAT VÄHENIVÄT, ASUKASAT VÄHENIVÄT JA HUOLTOSUHDE VINOITUI. Jos tuolloin hallituksen tukena olisi ollut osaava elinkeinolautakunta, olisiko kaupungille aiheutetut katastrofaaliset vahingot voitu välttää ja virheiden sijaan tehty onnistuneita ratkaisuja?

Toisin kuin edeltäjänsä nykyinen hallitus hoitaa tyylikkäästi päätehtävänsä eli vastuunkannon kaupunkimme taloudesta. Siinä sivussa ja juuri siksi nykyhallitus on joutunut puuttumaan virkahenkilöiden onnettomaan valmisteluun ja lautakuntien toimintaan. Kuinka paljon helpompaa hallituksella olisikaan, jos valmistelun suorittaisivat todellisista asiantuntijoista kootut, luottamustehtäviinsä tosissaan vihkiytyneet lautakuntien jäsenet.

Vallitsevien kaavailujen piirissä on mm. yhdistää opetustoimi, kulttuuri, urheilu, nuoriso, varhaiskasvatus jne. yhteen lautakuntaan. Tuloksena on katastrofi, josta viitteitä antaa nykyinen kulttuuri- sekä liikunta- ja nuorisotoimista yhdistetty lautakunta. Hyvin harvoilla riittää kiinnostusta ja kykyä näin useiden asioiden menestyksekkääseen vastuulliseen hoitoon luottamustoimessa, siksi ko. lautakunnasta ei voida käyttää nimitystä asiantuntijalautakunta. Ikävä vastakkaisten asioiden sijoittaminen samaan lautakuntaan ei kerrassaan toimi. Tämän vuoksi hallituksemme joutui puuttumaan po. lautakunnan toimintaan, kun paikallinen teatterimafia yritti rohmuta itselleen kohtuutonta taloudellista hyötyä.

Luonnollisesti päätöksenteko on sitä sutjakkaampaa mitä vähemmän on päättäjiä eli periaatteessa yksi päättäjä olisi optimilukumäärä: Palkkiot putoaisivat, kokoukset lyhenisivät ja mahdollisen persoonan jakautumisen puuttuessa ei olisi riitojakaan. Päätäntä olisi edullista ja nopeaa, mutta kuinka laajaan asioihin paneutumiseen ja tietoon syntyneet päätökset perustuisivat? Seuraisiko vajaata osaamista ja tietoa seuraavista päätöksistä miljoonien lasku kaupunkilaisille?

Totuus on se, että kaupungissamme on niin monenlaisia ihmisiä, ettei heidän puitteiden ja palveluiden menestyksekäs kohtuuhintainen toteuttaminen onnistu ilman riittävän useita luottamushenkilöitä ja lautakuntia. Jos puolueilla on ongelmia löytää lautakuntiin osaavia jäseniä, niin silloin niitä sopii etsiä puolueiden ulkopuolelta. Lautakuntien yhdisteleminen saati lakkauttaminen ei ole mikään ratkaisu, siitä on Uudessakaupungissa maksettu kymmenienmiljoonien eurojen oppirahat, joten viimeinkin olisi syytä ottaa opiksi!


torstai 5. toukokuuta 2016

Trumpin valinta tuo vakaat olot maailmaan?

Valtamedia on mainostanut presidenttiehdokas Trumpia lähinnä kahelina rasistina, jota ei valita edes republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Vasta tällä viikolla esim. Yle myönsi Trumpin kulkevan väistämättä puolueensa ehdokkaaksi. Suoraan sanoen valtamediamme tyyli muokata ja manipuloida uutisia toimittajien tai heidän esimiestensä mielipiteiksi ihmetyttää suuresti. Kun valtamediamme samaan aikaan hehkuttaa suomaista sananvapautta, voinee sen sananvapauden tulkita toimitustyöksi, jossa uutisointi on vapaa totuudesta.

Donald Trump on todennut mm. ettei USA:n tule upottaa miljardeja dollareita länsimaisen demokratian levittämiseen sinne, minne sitä ei haluta. Eikö tämä ole hyvä asia, joka mahdollistaa viimeinkin rauhan laskeutumisen Irakiin, Libyaan, Syyriaan, Afganistaniin jne.. Trump lupaa tehdä sen, mikä Obamalta jäi tekemättä. Jo rauhan mahdollisuuden esiin nosto on parempi vaihtoehto nykyiselle näennäishumanismiin verhotulle lennokki-iskuille ja siviilien surmaamiselle.

NATO:ssa Trump halua pienentää USA:n roolia ja rahoitusosuutta. Tämä tietää kenties valtavaa liennytystä esim. Itämerellä. Enää eivät ohjuslaivat pyöri venäläisten sotilastukikohtien ympärillä lisäämässä alueemme jännitystä. Ehkäpä Trump on valmis vetämään pois NATO:n uusimmat itäiseen Eurooppaan sijoitetut ohjukset. Näistähän Venäjän ja lännen suhteiden kylmeneminen alun alkaen sai alkunsa.

Kaiken Trumpin toiminnan takana ja tavoitteena on USA:n nostaminen vanhaan suuruuteensa. Suuruuteen nostamisen taustalta löytyvät kaksi asiaa: Varojen pitäminen kotimaassa ja amerikkalaisen työn määrän sekä kannattavuuden lisääntyminen. Trump pitää yhtenä suurimpana Yhdysvaltojen sisäisten ongelmien synnyttäjänä NAFTA-sopimusta, joka vei satojatuhansia työpaikkoja USA:sta Meksikoon.

Trump on tullut täysin politiikan ulkopuolelta ja siksi hänen suosionsa kasvoi valtavasti vastoin suomalaisen valtamedian veikkauksia ja nyt mies kulkee väistämättä kohti presidenttiehdokkuutta. Värikkäästi esiintyvät ja ongelmiin kantaaottava Trump ei siis ole pelkästään rasisti, öykkäri ja hetken ilmiö, kuten meillä media antoi ymmärtää. Toisin kuten Obamalla Trumpilla on avaimet koko maailman laajuiseen liennytykseen eli puheyhteys Putinin toimii.

Trumpin ja Putinin välit ovat loistavat, molemmat jakavat suitsutusta toisilleen ja korostavat arvostavansa toisiaan. Kummankaan vahvan persoonan ei tarvitse nöyristellä, mielistellä tai vähääkään välittää siitä, mitä Mikki Hiiri - valtioiden mikit ja minnit eli Hollande, Cameron tai Merkel ajattelevat. Siksi on nostettava esiin Trumpin ajatus, joka mahdollistaa maailman laajuisen liennytyksen:  ”Olen aina ajatellut että Venäjän ja USA:n pitäisi työskennellä yhdessä terrorismin voittamiseksi ja maailmanrauhan palauttamiseksi, puhumattakaan kaupasta ja kaikista niistä eduista, joita keskinäisestä kunnioituksesta syntyy.”

Yhdysvaltojen hallintosysteemi on äärimmäisen presidenttikeskeinen. Presidentti valitsee käytännössä hallituksen ja huom.! päättää pitkälti, isomman oikeudella, mitä NATO:ssa tehdään ja kuka siellä mitäkin maksaa. NATO:n turvatakuihin sokeasti uskovien olisi syytä muistaa se, että kaikki sovittu saattaa muuttua yhdessä yössä yhden miehen vaihtuessa Valkoisessa talossa.  Sokean NATO-vouhottamisen sijaan olisi paikallaan pysähtyä uskomisen ja luulemisen sijasta ajattelemaan realistisesti suurvaltojen välisiä mahdollisuuksia.

Mikäli USA:n ja Venäjän presidentit löytävät mailleen jonkin yhteisen edun edun, sen he myös toteuttavat. Siinä toteutuksessa eivät pikkuvaltiot tai niiden kanssa tehdyt sopimukset paina tuon taivaallista. Kun vielä huomioidaan Euroopan hiipuminen ja väestörikkaimmissa maissa tapahtuva valtava kasvu, ei eurooppalaisten saati suomalaisten kannata luulla globaalisti itsestään tai omasta tärkeydestä liikoja. 1930-luvun tyylisellä sapelien kalistelulla olemme pahimmillaan ajautumassa samaan tilaan kuin Molotov Ribbentrop sopimuksen myötä.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Vappu-nenät ja vapputoimittajat!

Vappu on suomalainen kevään karnevaali, jossa juhlitaan työtä, oli sitten kyseessä opiskelu, viljely tai perinteisesti käsitelty työläisen työ. Niinpä kaikki juovat juomia ja laulavat työväenlauluja. Harvemmin lauluksi valitaan kuitenkaan mitään Marseljeesin tyyppistä väkivalta/hurmehymniä. Yleensä kaikille kelpaa, kaikkien osaama, kansainvälinen - laulussa on ytyä ja se herättää tunteita.

Se, että ns. porvarit veisaavat kansainvälistä ei ole mitenkään kornia. Enemmän ihmettelen Ranskan porvareiden Marseljeesin veisaamista. Siinä laulussa osoitetaan selkeästi aseilla eikä niiden suunnassa tai kohtalossa ole mitään epäselvyyttä. Uudessakaupungissa kaikki viettivät tahoillaan vappua ja vapputilaisuuksia yhdisti maltillinen kansainvälinen.

Vapun juhlinta vetää puoleensa myös toimittajia ja niinpä vappuisten tekonenien lisäksi karkeloihin saapui jutuntekijöiksi tekotoimittajia. Tämä toimituksellinen tekoväki antoi ihmeellisen kuvan kaupunkimme vapusta. Toimittaja kertoi demarin kertoneen porvarien lauleskelleen veitikka silmäkulmassa kansainväistä. Jos näin todella oli, niin miksei toimittaja maininnut moista hoilotusta itse itse kirjoittamassaan tapahtumaa käsittelevässä  jutussa?

Toimittajan ansiosta työväen torilla pidetystä vapputapahtumasta jää väkisinkin päällimmäiseksi se kuva, että Uudessakaupungissa ei saa laulaa kansainvälistä ilman demareiden lupaa eikä varsinkaan laulua saa laulaa iloisin mielin. Vapputoimittajan tekeleestä saa lisäksi senkin kuvan, että paikallisen demarin puhe rajoittui lähes tyystin siihen, että siinä haukuttiin paikallisia porvareita edellisiltaisesta työväenlaulun laulamisesta. Rohkenen uskoa, että kansainvälisissä ympyröissä pyörineellä tohtoris naisella oli muutakin sanottavaa kuin haukkua kokoomuksen vappulauluvalikoimaa.

Aivan kuten punainen vappunenä heitetään syrjään juhlinnan jälkeen pitäisi vapputoimittajakin pistää tukevasti syrjään. Hän munaa omalla askeettisella toiminnallaan laatutoimittajien saavutukset ja herättää osaamattomuudellaan turhaa eripuraa. Kun nyt toimittamisesta tuli puhe, voisi samalla media pistää paikallisen urheilukirjoittamisenkin asialliseen kuosiin. Eniten onnettomasta urheilujournalismista kärsii Korihait, joka menettää osaamattoman uutisoinnin vuoksi, ottelun tärkeydestä riippuen, kymmenien tai satojen katsojien pääsylipputulot per peli.