Suomi nousee helposti lamasta, jos .....

Ministeriöiden virkahenkilöiden eväillä ei voida nostaa Suomea lamasta. Ensinnäkin jos ministeriöistä löytyisivät po. eväät, olisi siellä olleet eväät, joilla koko lama syvyys ja kesto olisi vältetty. Toiseksi ko. ökyvirkahenkilöiden eläminen ja työnteko ovat vieraannuttaneet heidät tavallisesta kansasta. Ministeriöille kansalaiset näkyvät vain numeroina, joten kaikki käytännönläheisyys ja inhimillisyys puuttuu heidän valmistelusta. Kolmanneksi ministeriöiden virkahenkilöt pyrkivät pitämään huolta omistaan eli virkakunnasta plus pääkaupunkiseudusta ja tämä johtaa väistämättä byrokratian säilymiseen ja jopa  kasvamiseen.

Aivan oman lukunsa ja sinetin taantumuksen pysyvyydelle laman ylläpitäjänä muodostavat kärkipoliitikot. He opiskelivat politiikkaa ja etenkin politiikassa pärjäämistä. Näitä asioita sisäistäessä ja huipulle noustessa poliitikot vieraantuivat normaalista elämästä ja arjen ongelmista. Nyt  nämä toinen toisiaan nuolevat tai sättivät tyypit yrittävät pistää maan asioita kuntoon huuhaatalkoilla ja kilpailukykyloikilla. Surulliseksi mielen saavat muuttuneet vaalilupaukset ja lopputuloksena samat ministeriöiden virkahenkilöt jatkavat kuten ennenkin kansan kukkaroiden imurointia.

Jokainen voi pohtia päätöksenteon typeryyttä, kun rahaa siirretään taskusta toiseen tyylillä: Lasketaan autoveroa, mutta nostetaan polttoaineveroa, jotta saadaan vähentynyt autoverotuotto rahoitettua polttoaineverolla. Aika ja kessua palaa moiseen täysin turhaan kaavailuhaihatteluun. Tätä tekivät edelliset hallitukset ja sitä näyttää jatkavan nykyinenkin hallitus. Kaiken valmistelun ytimessä ähertävävät  ministeriöiden virkahenkilöstö sitä samaa, mitä he tarjosivat edellisillekin hallituksille.

Suomen ongelmien ytimen muodostaa tuottavan työn kannattamattomuus. Normityöpaikan tuottamattomuuteen ei vaikuta pätkääkään maksaako kessuaski tai viinapullo muutaman sentin enemmän. Ehkäpä, harrastuksen laajuudesta riippuen, em. korotukset saattavat vaikuttaa yrittäjien tai työntekijöiden talouteen ja aiheuttaa verosiirtymiä tuoteryhmästä toiseen. Jos aikaisemmin juoppo maksoi vähemmän alkoholiveroa ja enemmän veroa lastensa vaatteista, saattaa kallistunut alkoholivero imuroida aiemmin lasten vaatteista kertyneet verot ja sen luonnollisena seurauksena uusien vaatteiden sijaan lapsi laahustaa vanhoissa vaatteissa.

Hallitusten tapoihin kuului ja kuuluu yhä edelleen tehdä verohelpotuksia ja nyhtää sama raha toista kautta takaisin. Luonnollisesti moinen toiminta työllistää: Kun pykäläviidakot kasvavat, tarvitaan pykälänikkareita, pykälien noudattamisen valvojia ja tietenkin yksityiselle sektorille henkilöitä, jotka auttavat yrittäjiä toimimaan siten, että heidän toimintansa läpäisee laillisesti pykäläviidakon ja asetusryteikön mahdollisimman edullisesti.  Ikävä vaan tämän tyyppinen työ ei tuota yhteiskunnallisesti ajatellen mitään lisäarvoa ja se vieläpä kustannetaan ns. lisäarvoa tuottavan työtä verottamalla.

Kikkailun ja temppujen sijaan kaiken tarkastelun keskiön pitää nosta työ, vain siten löydämme sekä pääsemme käsiksi työn kannattavuuteen tai pikemminkin kannattamattomuuteen. Aikoinaan Suomen työn kannattavuus palautettiin devalvaatioilla eli markan arvoa laskettiin siten, että ulkomaan valutalla sai enemmän suomalaisia tuotteita. Samalla ulkolaisten tuotteiden hinnat nousivat ja ymmärrettävästi siitä eivät kaikki pitäneet.   Devalvaatioilla turvattiin viennin avulla työpaikat, mutta alennettiin hetkellisesti kaikkien suomalaisten elintasoa.

Enää emme voi devalvoida, joten katseet on suunnattava työhön ja esitettävä muutama kysymys: Miksei yrittäjän kannata teettää työtä? Miksei työntekijän kannata tehdä työtä tai edes vastaanottaa työtä? Vastaukseksi tarjotaan verotusta ja se onkin oikein, mutta sen perusteluna esitetty liian kallis julkinen sektori ei pidä paikkaansa. Me emme voi elää ilman terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja, kouluja, tiestöä, liikuntapaikkoja jne..

Pohtikaamme yrittäjää ja hänen työntekijäänsä, mikä yhdistävä tekijä vie heiltä edellytykset yhteistyöhön eli työn tarjoamiseen ja työn tekemiseen? -Työn oheiskulujen kalleus. Yrittäjä ja työntekijä ylläpitävät ympärillään olevia instituutioita kuten pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja maksavatpa vielä rutkasti veroja. Jos saamme turvattua yrittäjän ja työntekijän yhteisen edun eli työn kannattavuuden, olemme löytäneet avaimen, joka avaa Suomelle lamasta poisvievän oven.

Yrittäjän ja työntekijän suurimmat rasitteet löytyvät energiaverotuksesta. Sähkön hinnasta miltei puolet on veroa ja polttoaineiden hinnasta veron osuus on vielä suurempi. Nämä verot tekevät kannattamattomaksi tarjota työtä ja tehdä työtä. Eikä tätä ongelmaa poisteta yritystuilla tai yritysten tuloksiin suunnatuilla verohelpotuksilla. On ihan sama mikä on yrittäjän veroprosentti, jos verotettavaa tulosta ei tule. Nykyiset energiaverot toimivat todellisina työllistämisen ennakkoesteinä ja kehityksen jarruina.

Tarvitsemamme kannattavuusloikan tulee ylittää energiaverotuksen synnyttämän muuri. Jo talven takia yritystemme energiakustannukset ovat eteläisiä kilpailijoita korkeammat, joten esteitä menestymiselle ei pidä luoda valtiovallan toimesta lisää. Jos nyt verotamme sähköä plus polttoaineita niin voimakkaasti, että se estää yrityksiä työllistämästä; eikö olisi järkevämpää siirtää verotusta niin, että se kohdistuisi yrityksen työn tulokseen eli lopputuotteeseen. Isommasta voitosta jokainen yrittäjä on valmis maksamaan isomman veron, kun käteen jäävä rahamäärä kuitenkin kasvaa. Sama pätee työntekijöihin.

Päivänä jona Suomi leikkaa tuntuvasti polttoaineen ja sähkön verotusta, alkaa Suomen oikea nousu lamasta. Energiaverojen lasku vaikuttaa kauttaaltaan positiivisesti: Kaikille jää enemmän rahaa käteen ja kaikki tuotteet muuttuvat kuljetuskustannusten laskiessa edullisemmiksi. Valtion kannalta merkittävintä on se, että työttömyys- sekä sosiaalikulut vähenevät ja pitkällä tähtäimellä myös verotulot kasvavat. Luonnollisesti meidän on puututtava muuhunkin kuten yhteiskunnan rakenteisiin, jotta vientiyrityksemme pääsevät kannattavuuden kautta kasvu-uralle.

Luonnollisesti jotkut vaativat uuttaa vihreää energiaa ja perustelevat korkeita energiaveroja niillä. Kysynpä vaan: Millä me tyhjästä, ilman rahaa luomme tuota uutta vihreää energia, jos jäämme nykytyylilläkin hiilienergialla jylläävään teollisuuden jalkoihin ja talveen palelemaan? Nykymenolla Suomessa ei kohta ole teollisuutta, joka tarvitsee uutta vihreää energiaa. Uudet energiamuodot kehittyvät ja valtaavat alaa, kun niistä tulee kannattavia. Millään energiaveroilla tai yritystuilla ei Suomea nosteta lamasta eikä maailmaa pelasteta!