torstai 30. maaliskuuta 2017

KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÄ PÄÄTTÄJÄNÄ

Kaupunkiorganisaatiossa työskentelevillä on erikoisosaamista, josta harva "siviili"luottamushenkilö voi edes haaveilla. Osaavan kaupungin työntekijän tietämys mahdollistaa veronmaksajille laadukkaat ja taloudellisesti tehokkaat päätökset. Menestyvä kunta satsaa aina työntekijöidensä osaamiseen kouluttamalla heitä. Lisäksi kunta motivoi työntekijöitään selkeillä rahallisilla kannustinlisillä, tuntuvilla palkkioilla ja jopa palkankorotuksilla. Osaavat ja motivoituneet työntekijät ovat menestyvän kunnan selkäranka, siksi heille on annettava sitä suurempi työrauha ja keskeisempi asema mitä suuremmista asioista ollaan päättämässä.

Kunnan päätöksenteossa työntekijän rooli korostuu lautakunnissa esittelijän ominaisuudessa. Hyvällä valmistelulla kunnan työntekijä auttaa luottamushenkilöitä toimimaan lain velvoittamalla tavalla kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi.  Viime aikoina meillä ollaan saatu nauttia onnistumisista eli Uusikaupunki on kasvanut positiivisuudessa koko Suomen näkökenttään lapset, nuoret ja vapaa-ajan huomioivana modernina, tulevaisuuden kasvukeskuksena. Kymmenet rakennukset ovat suunnitteilla, joukosta löytyy toistakymmentä kerrostaloa, muutama rivitalo ja omakotitalokin.

Vaikka valmistelijana ja esittäjänä toimiva kaupungin työntekijä jakaa kiitosta kanssaan puurtaville työkavereilleen, ei homma etene ilman säröjä. Valtuustossa positiivista kehitystä vastaan nousevat juuri he keiltä sitä vähiten odottaa. Vastarintamassa seisoo tietenkin kirjaston tätiä ja sairaanhoitajaa jne.. Sarvipääkään ei aavista heidän motiiviaan jarruttaa kaupungin kehittämistä ja parantaa niin kirjaston kuin sairaalan tulevaisuuden näkymiä. Jos tukijoiden motiivia on vaikea hahmottaa, sen sijaan tuetun esityksen tekijän motiivin ounastelee helpommin: Näinköhän pyritään kuristamaan viimeisetkin eurot lapsilta, nuorilta ja opetukselta, jotta esittäjän, palveluita kaupungille myyvä työnantaja, iso pörssiyhtiö saisi enemmän kupattua kaupungilta työläisten pienistä palkoista kertyneitä veroeuroja?

Jos osaavan kaupungin työntekijän rooli on positiivisesti merkittävä valmistelijana, sopii pohtia onko se sitä myös luottamustehtävässä. Epäilemättä kaupungin työntekijöillä on osaamista ja tietoa, mutta kanavoituuko se luottamustehtävien päätöksiin? Jos luottamushenkilön esimies tekee onnettoman esityksen, miten käy hänen alaisensa, jos tämä ryhtyy luottamustehtävissä vastustamaan esitystä lautakunnassa tai valtuustossa. Pahimmillaan onnetonta esitystä vastustaneella  työntekijällä saattaa seuraavana aamuna alkaa ankea työpäivä, kun esittelijä ryhtyy käyttämään esimiesasemaansa kostonkeihäänä. Katsokaapa lähihistoriasta, ketkä ovat olleet päätöksillään viemässä lapsilta koulut, ajaneet alas opetuksentasomme, jättäneet kaupunkimme kiinteistöjen kunnossapidon rempalleen ja syytäneet näin säästyneet rahat alkoholin valmistukseen, älyttömiin halleihin ja jopa etanolitehtaaseen, josta ei ole näkynyt vilaustakaan jne..

Kaupungissamme lienee, ihan käytännössä ja monen henkilön voimin, todistettu, ettei kaupungin työntekijän paikka ole luottamustehtävissä. Hän, kokouksia lukuun ottamatta, on esittelijän alainen ja mitä onnettomampi esimies on valmistelijan/esittelijän/toteuttajan roolissaan, sitä hankalampi on alaisen hänen toimiaan kritisoida. Myös kaupungin taloudesta päätettäessä kaupungin työntekijän on hankala puuttua oman alansa tehottomuuteen. Kuten historiamme osoittaa ei luottamustoimissa istuneet kaupungin työntekijät ole kyenneet muuta kuin aiheuttamaan vahinkoa työkavereilleen - Taksojen ja verojen korotus linjansa on ajanut tuhannet kaupunkilaiset muualle asumaan ja siten aiheuttaneet lomautus- ja irtisanomistarpeita.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

? JULKINEN - YKSITYINEN - KANSAINVÄLINEN ?

Kunnan ei ole pakko järjestää palveluita itse tuottaen, mutta varsin usein se on ollut turvallisinta, toimivinta ja kohtuullisen edullista. Pitkälti näistä seikoista johtuen Uudenkaupungin valtuusto teki menneen valtuustokauden lopulla päätöksen siitä,että  kaupunki hoitaa ikäihmiset itse tuottamana palveluna apuna käyttäen paikallisia toimijoita. Erityisen voimakkaasti, päätöstä edeltävässä keskustelussa, valtuusto sulki toimijoista ulos suuret kansainväliset yritykset.

Tuntuu, valtuuston yksimielisen päätökseen yhä voimassa ollessa, perin oudolta ja miltei mahdottomalta, että kaupunkiimme nousi ja nousee yhä kansainvälisten toimijoiden po. sektorin kaupungille myyviä laitoksia. Mikä selittää sen, ettei Uudenkaupungin valtuusto noudata tekemäänsä yksimielistä päätöstä? -Syy on yksinkertainen, valtuusto teki mainitun päätöksen juuri sopivasti ennen viime vaaleja ja päättäjät halusivat julkisesti miellyttää äänestäjiä. Osittain samat tyypit miellyttävät nyt lähes samoilla puheilla tai vaikenemalla omasta työpaikasta ja työstään.

KAUPUNGIN TUOTTAMA PALVELU

Kaupungille on selkeintä, että että se itse tuottaa palvelunsa silloin, kun kysymys on jatkuvasta toiminnasta esim. ikäihmisistä tai lapsista huolehtiminen. Kaupungin omiin toimiin päättäjien on helppo reagoida kaupunkilaisilta saadun palautteen perusteella. Ongelmia syntyy siitä, jos esim. lautakunnat ovat niin laajoja toimialoiltaan, ettei niitä voi enää kutsua asiantuntijaelimiksi. vaan ne ovat vain kakkospalkintoja vaalituloksesta. Jos näin ei ole ja luottamushenkilöt pistävät kaupunkilaisten edun oman ja puolueen edun edelle, toimii lautakunta jouhevasti ja tehokkaasti taaten hyvien palvelujen tuottamisen.

Ongelmia syntyy myös siitä, jos kaupungin työntekijät istuvat lautakunnissa tai valtuustossa. Työntekijät nousevat kokouksissa valmistelijoina toimivien esimiestensä yläpuolelle, mutta seuraavana arkena he ovat jälleen valmistelijoiden alaisia. Tästä johtuen työntekijät eivät juurikaan voi tuoda julki työpaikkojen ongelmia tai käyttää erityisosaamistaan kaupungin ja sen asukkaiden eduksi. Luonnollisesti vielä suurempi ongelma syntyy silloin, jos päättäjänä istuu kaupungille palveluita myyvän yrityksen johtaja tms.. Mitä korkeammassa asemassa tällainen johtaja on, sitä suurempia verovaravirtoja hän voi kanavoida itselleen ja tästä kärsivät niin kaupunkilaiset kuin heille palveluja tuottavat kaupungin työntekijät.


Edellä mainituista seikoista johtuu, että määrätyiltä osin kaupungin itse tuottamia palveluja tuetaan yksityisellä tarjonnalla. Yksityisten palveluiden käyttö ei saa olla kaupungissa tempoilevaa vaan pitkäjänteistä, sillä silloin yrityksillä on mahdollista hioa tarjontansa tehokkaaksi ja parhaiten kaupunkilaisia palveleviksi. Myös kaupungin työtekijät ovat kaupunkilaisia ja siksi heitä ei saa lomauttamalla tai osa-aikaistamalla käyttää päättäjien joustovarana tai pelinnappuloina. Yksityisten palveluiden käytöllä ei pidä myöskään ajaa alas kaupungin työntekijöiden tulevaisuuden uskoa ja työmotivaatiota, sillä siitä ei hyödy kukaan ja suurin kärsijä on palvelua tarvitseva ja niistä maksava kaupunkilainen.

YKSITYINEN PALVELU

Käytännön työn suorittaa aina yksityinen ihminen olipa hän minkä työnantajan palvelussa tahansa, joten asiallisesti hoidettujen tuottajien työn laaduista ei löydy kuin tekijöiden henkilökohtaisista piirteistä johtuvia eroja: Ensimmäinen on mukava, toinen seurallinen, kolmas ahkera jne.. On vain ja ainoastaan työnjohdosta ja työtä tarjoavan  yhteisön toimintatavoista kiinni, kuinka hyväksi tai huonoksi työn tulos voi muodostua. Pinnallisen keskustelun yksityisen ja julkisen palvelun käytöstä tulisi kääntyä keskusteluksi palvelun laatuun ja hintaan.

Julkista palvelua ei pidä koskaan ulkoistaa, jos toimialalla ei ole riittävää kilpailua. Jos näin tehdään, kaupunki ajaa lopullisesti alas oman palvelunsa ja jää monopolin tai kartellin ryöstettäväksi, näkyy se niin ostopalvelun laadussa kuin hinnassa. Pahimmillaan kunta voi ajaa itsensä häikäilemättömän rahastusautomaatin asemaan.  Tällöin kunta joutuu maksamaan mahdollisimman kovan hinnan mahdollisimman huonosta palvelusta eikä sillä, mitä todennäköisemmin, ole enää sote-uudistuksen jälkeen edes valvojan tai valitsijan roolia palvelujen toteuttajan tai laadun suhteen.

KANSAIVÄLISET JA SUURET TOIMIJAT

Yksityisen tuottamaa palvelua on monenlaista. Pienet paikalliset yritykset eivät voi polkea palvelujen laatua ja harrastaa ryöstöhinnoittelua. Pieninä toimijoina ne eivät voi päästä monopoliasemaan ja lisäksi kaupungin valvonnan ohella niihin kohdistuu yhteisön paine. Yrittäjä, joka kovilla hinnoilla tarjoaa huonoa palvelua, ei voi kulkea kaduilla ja elää normaalia arkea kotikaupungissaan. Käytännössä on mahdotonta, että pienyritys kohtelisi työllistettyjä hyväksikäyttäen, onnetonta ruokaa tarjoten vanhuksia huonosti. Eräs merkittävä kontrolliväline pienellä paikkakunnalla on peri suomalainen kateus, joka ei hyväksy naapurin rikastumista yhteisiä rahoilla.

Pienen paikallisen yrityksen pienet voitot jäävät pyörittämään sen paikkakunnan toimintoja, jonne yrittäjä maksaa omat veronsa. Suuret toimijat, joiden kasvottomia omistajia eivät paikalliset veronmaksat tunne eivätkä näe, jättävät paikkakunnalle mahdollisimman vähän rahaa. Palvelut toteutetaan mahdollisimman pienellä henkilökunnalla ja mahdollisimman pienillä palkoilla ja muilla kuluilla. Pahimmillaan suuryritysten voitot kanavoidaan veroparatiisien kautta sellaisille ökyille, jotka eivät käytä senttiäkään Suomen pienillä paikkakunnilla, joilta suuren osan rahoistaan tempovat.

Aivan oma lukunsa on suurien yritysten häikäilemättömyys omien etujensa valvonnassa ja jopa sotkeutumisessa paikkakuntien politiikkaan. Yritys saattaa tarjota jopa työpaikkaa ja muhkeaa palkkaa paikkakunnan politiikan näkyvälle vaikuttajalle, jonka politiikan perustan kulmakivi on ollut yksityistämisen vastustaminen. Kun heikkoselkärankainen ja ahne päättäjä tarttuu suuryrityksen täkyyn, saa yritys kaksi kärpästä tai pikemminkin verta imevää lepakkoa samalla iskulla: Suurin kritisoija hiljenee rahan voimalla ja rahan voimalla se saa oivan ja härskin sarvipään ei ainoastaan puhumaan etujensa puolesta vaan suuntaamaan yhteisiä verovaroja veroparatiisien kautta mammonan haalijoille.

Häikäilemättömimmillään sielunsa, veroparatiisien takana lymyävälle suurpääomalle, myynyt päättäjä kanavoi kaikin mahdollisin konstein paikkakuntansa verovaroja työnantajalleen.  Hän vastustaa suuria uudistuksia mitä mystisimmin perustein ja hänestä tulee kaiken kehityksen jarru sekä lasten, nuorten ja kaupungin työntekijöiden verta imevä vampyyri. Hän on sielunsa myynyt ja sarvensa kasvattanut eli lähtenyt marssimaan joukkoihin, joissa viimeinenkin inhimillisyyden pisara on uhrattu pääomapiirien tavoitteiden toteuttamiselle.


Vaalimainoksissa voidaan luvata ja väittää mitä tahansa, mutta teot puhuvat puolestaan. Samoin jotain voi päätellä myös siitä, mistä ehdokas vaikenee. Jos kansainvälistä veisaava ehdokas ylistää itseään ja julistaa jotain muuta, mutta unohtaa kertoa työnantajansa, kannattaa äänestäjän pohtia syitä unohdukseen. Onko asiat ja elämäntilanteet muuttuneen niin, ettei kansainvälistä enää lauleta työväelle ja heidän taistelulleen, vaan nyt laulua veisataan kansainvälisten veroparatiisiyritysten sekä suurpääoman saavutusten maksimoimiseksi. Demokratia perustuu tietoon ja tiedottomuus saa jonkun  äänestämään, kauniin punaisen kuoren vuoksi, vanhaa, onttoa ja puista retiisiä.


Linkkejä:

Attendo laskee hoitajien palkkoja

Hoitopaikassa vähemmän mainio vire?
Järkyttäviä kuvia vanhusten hoidosta
Mainio Vire Uusikaupunki

torstai 23. maaliskuuta 2017

Kampanja heti käyntiin: UUSI KOTI UUDESTAKAUPUNGISTA!

Sairaalan perään ruikuttaminen ei auta ja vielä typerämpää on uhoaminen sekä siltojen polttaminen sinne missä sairaalan osalta ynnä jatkosta tehdään tulevaisuudessakin päätöksiä. Uusikaupunki on tällä hetkellä menestyksen keskiössä - OLEMME POSITIIVISUUDESSA MAAMME KIINNOSTAVIN PAIKKA! Kaiken ruikuttamisen tulisi loppua heti eikä levittää turhaa apatiaa maailmalle. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme, jotta nykyinen noste kääntyy kaupunkimme kasvuksi, paremmiksi palveluiksi, hienommiksi puitteiksi sekä alhaisemmiksi veroiksi plus taksoiksi.

On käsittämätöntä lukea kuinka joku ruikuttaa ettei tänne ole muuttanut väkeä ja näinköhän muuttaakaan. Miksei maailmalle hehkuteta, että maanantaina valtuustomme päättää kymmenien miljoonien eurojen investoinneista, joilla parannetaan kaupunkilaisten elämää - TEEMME UUDESTAKAUPUNGISTA SUOMEN PARHAAN JA MODERNEIIMMAN KAUPUNGIN, TULE SINÄKIN TÄNNE!

Kaupungissamme on kymmeniä tyhjiä omakotitalotontteja, joilla voimme hetkessä kääntää muuttoliikkeen positiiviseksi. Tontteja löytyy keskustasta, Lokalahdelta, Pyhämaasta jne.. Janhuanniemen älyttömän kaavan rakennustapamuutoksella saamme lisää kaupaksi käyviä tontteja. Hopeapajuhössöttyksen sijaan oloisi keskityttävä olennaiseen ja hoksata, että mittavat rantamme on hyödynnettävä niin kaupunkilaisten viihtymiseen kuin asumiseen. Voimme viimeinkin aloittaa uusvanhan omakotikaupunginosan suunnittelun. kuten palvelupuutteiden kartoittamisen ja korjaamisen. Mitä enemmän asumisvaihtoehtoja, modernia palvelua ja puitteita meillä on tarjota, sitä todennäköisemmin saamme tänne rutkasti lisää asukkaita.

Ruikuttamalla, nynnyilemällä ja manaamalla epäonnistumista emme saa tänne yhtään uutta asukasta. Viestintäämme ja ulostuloihin on viimeinkin saatava edes alkeellista ammattitaitoa. Voimme munia kaupunkimme merkkipäivän, mutta nyt autotehtaan meillä ojentamaa loton voittokupunkia ei saa antaa töppöjen revittäväksi tai kaupunkimme häviää kuin neandertalin ihminen maapallolta. Jotta saisimme kaupungin kasvun käyntiin, ehkäpä meidän kannattaisi lähettää muutama virkahenkilö vuodeksi  vaikkapa laskemaan lokkeja Puerto Williamsiin ja jos kaupunkiin alkaa muuttaa liikaa väkeä, kutsutaa heidät takaisin kasvun jarruksi.

Tänne on tällä tietämillä tullut ja tulossa jopa reilut 3 000 perustyöpaikkaa. Eikä mitään vippaskonsteilla luotuja työttömyystöitä tai pykäläviilareiden saati hallintotyyppien hommia vaan tuhansia vientiteollisuuden työpaikkoja. Tuo luku kertaantuu niistä sikiävien palvelutyöpaikkojen ja työntekijöiden perheenjäsenten töiden muodossa. Jatkossa meille on tilaus niistä ns. naistyöpaikoijsta, joista jotkut ovat huutaneet olevan pula.

Eräät väheksyvät autotehtaan työntekijöitä ja heidän kaupungille antamaa panosta, mutta todellisuudessa juuri he ovat tämän kaupungin elättäneet. Jos joku on mennyt kaupungissa vikaan siitä ei voi autotehtaan väkeä syyttää, nytkin suurimman työväenpuolueen listalla taitaa olla vain yksi autotehtaan työntekijä. Nyt autotehtaan rooli vientiteollisuudessamme on niin suuri, että on valtiovallan asia turvata alan kaiken tasoinen koulutus. Tätä oma opetustoimemme voisi positiivisesti korostaa pesäpuhaastelunsa sijaan, mutta mitä ilmeisimmin eväät uupuvat.

Mainitaan autotehtaan lisäksi toinenkin merkittävä asia. Hyvä esimerkki positiivisesta puurtamisesta uutisoitiin eilen. Esko Tähtinen ja kumppanit eivät uhonneet, eivät mananneet, eivät polttaneet siltoja, vaan aivoja käyttäen ja asiallisesti toimien pelastivat sen, mitä sairaalamme suhteen oli tällä hetkellä pelastettavissa. Todella hienoa tietyötä, joka jättää varjoonsa paikkakunnallamme niin  tutun poliittisten härskien irtopirteiden keruun.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

MILLÄ KUNNALLISTEKNIIKAN JA RAKENNUSTEN LAIMINLYÖNTI KUSTANNETAAN?

Uudessakaupungissa kunnallistekniikan kunnossapito sekä uudistaminen ja kiinteistöjen kunnostaminen plus niiden hallinta on jäänyt totaalisesti unholaan. Kun tekninen puoli liitettiin osaksi hallinto- ja kehittämiskeskusta, rahat virtasivat hallihaihatteluun ja kaupunkilaisen kannalta täysin järjenvastaisiin ynnä hyödyttömiin kohteisiin.   Miljoonat veroeurot, joilla normaali kaupunki olisi remontoinut viemäreitä, teitä, rakennuksia ja parantanut asukkaiden arkea ja juhlaa ovat palaneet auttamattomasti olemattomiin vai löydätkö kaupungistamme satoja uusikaupunkilaisia työllistävän maanosan suurimman teräsjalostus/palvelukeskuksen, etanolitehdasta jne.?

Tapahtunut haihattelupolitiikka jätti kaupunkimme miljoonia miinukselle ja nykyinen valtuusto lähti korjaamaan, kaupunkilaivamme karille tai koskeen vienyttä, kurssia. Nykyinen valtuusto on kääntänyt miinusmiljoonat tuntuvaksi plussaksi. Lisäksi autotehdas, on ratsuväen tavoin, saapunut pelastamaan kaupunkiamme ahdingosta. Taloutemme on kunnossa, tulevaisuutemme on taattu, mutta ikävä kyllä myös kaupungin puitteiden laiminlyönnistä aiheutuneet miljoonien eurojen korjausvajeet ovat olemassa. Ensinnäkin nämä laiminlyönnit kasvavat päivä korjauskoron muodossa suuremmiksi ja toiseksi ne raksuttavat kuin aikapommi ennen laukeamista.

Ongelmamme lopputuloksena voidaan kirjata, että kaupungissamme riittää runsaasti tekemistä eli työllisyys on turvattu, mutta toisaalta meillä ei ole riittävästi rahaa entrata kymmenien vuosien plus kymmenien miljoonien eurojen laiminlyöntejä kerralla kuntoon. Suomalaisessa yhteiskunnassa jopa kunnille talous on realiteetti, jonka puitteessa kaikki toimii. Ongelmamme on rahoitus eli se, millä saamme kaupunkimme laiminlyödyn infran tulevaisuuden palvelujen sekä vaatimusten edellyttämään kuntoon.

Siinä vaiheessa, kun yritys, epäonnisuineen suunnittelun ja toteutuksen seurauksena, tekee konkurssin kunta voi nostaa veroja ja taksoja. Kunta voi myös tehdä sisäisiä siirtoja esim. kuten meillä eli käyttää opetukseen verrokkikuntia vähemmän rahaa. Kunta voi myös ajaa alas palveluitaan tai myydä omaisuuttaan. Näiden toimien seurauksena kunta yleensä alkaa menettämään asukkaita ja tämän seurauksena tulevaisuudessa talousongelmat kasvavat entisestään. Lopulta syvälle rojahtaneen kunnan talouden pistävät kuntoon tunteettomat valtionvarainministeriön virkahenkilöt.

Kunnan kunnallistekniikan muuttuessa tikittäväksi aikapommiksi, tarvitsee sen pikkupaukahteluihin varautua sopivalla suojapuskurilla. Lisäksi kunnallistekniikan isompaan remonttiin on syytä varautua veropohjaa kasvattamalla. Kun kukaan ei muuta lapsineen nykyistä asuinkuntaansa huonompaan paikkaan asumaan, on muuttajakandinaatille kyettävää tarjoamaan loistavat elämisen ja asumisen puitteet. Satsaaminen lapsiin, nuoriin ja vapaa-aikaan on sijoitus kaikkien kuntalaisten tulevaisuuteen!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kuntatutka paljastaa: Lapset oppivat tupakoimaan koulussa

Uusikaupunki on vuosikymmenen käyttänyt  vuosittainreilun miljoona euroa verrokkikuntia enemmän sote-palveluhin. Tuntuu mystiseltä, että kuntatutka paljastaa juuri Uudenkaupungin terveyden paukkuvan punaiselle. Menetettyjen elinvuosien osalta ylitämme valtakunnan keskiarvon räikeästi. Mielenterveysongelmiin meillä sairastutaan keskimääräistä vähemmin samoin sepelvaltimotautiin. Nuorten osalta kuntatutkan terveysosio heittää synkän epäonnistumisen harson kaupunkimme päälle.

Uudessa kaupungissa 8.-9- luokkalaisten sijoittaminen kuntatutkassa kauhistuttaa tänne muuttoa harkitsevaa lapsiperhettä ellei perhe halua lapsensa oppivan tupakoimaan muita asuinpaikkoja todennäköisemmin. Koska en en ole kuullut opetustoimen järjestämistä nuuskakursseista tai vastaavista, epäilen päivittäisen tupakoinnin suosion johtuvan, jostain muusta kuin opetustoimen tavoitteista. Mutta toisinpäin käännettynä, opetustoimen tavoitteet, jos niitä edes on, eivät toteudu tupakoimattomuuden ja terveiden elämäntapojen suhteen.

Kuntatutka paljastaa mainittujen uusikaupunkilaiskoululaisten ikäluokkien tuntevan terveytensä keskimääräistä keskinkertaisemmaksi tai huonommaksi. Koulutuksen ulkopuolelle jäävien 17-24 vuotisten luku näyttää kaupunkimme osalta 9,2%, kun valtakunnallinen mediaani luku on 8,2%. Kuntatutkan tulkitseminen ei voi olla kenellekään ylivoimaista ja jokainen voi todeta niihin perehtymällä, ettei meillä opetustoimen toiminta mennyt putkeen, jos edes kovin lähelle sitä.

Kuntatutkan tiedot perustuvat THL:n tutkimuksiin. Mielenkiintoiseksi THL:n tutkimuksen tekee se, että se valmistui vuodelta 2013. Ongelmat ovat siis olleet tiedossa ja aikaa niiden korjaamiseenkin olisi ollut yhden olympiadin verran. Kokonaan toinen juttu taas lienee se, jos asioita on opetustoimessa edes huomattu tahikka ne ovat jääneet vaikkapa matkusteluhumun alle. Taitaa parhaillaankin opetuslautakunta kierrellä Suomea kuin luokkaretkeläiset konsanaan. Pistää mietityttämään, mitä hyötyä voi pulpahtaa lautakunnan nykyisestä matkasta. sillä se eihän lautakunnan nykyinen kokoonpano pysy kasassa kuin kuukauden tai pari - Mutta saahan virkahenkilö ekstrakorvauksen.

Joka tapauksessa mainittujen ongelmien tilaan täytyisi puuttua  ihan tosissaan ja ratkaisukeskeisesti. Ei hallintoa ylläpidetä sitä varten, että se, ongelmat  maton alle lakaisten, vaappuu itseriittoisesti keikkuen eteenpäin. Hallinnon tulee tehdä valmistelua ja toteuttaa päätöksiä niin laadukkaasti, ettei kaupungin kilpailukyky laske entisestään. Lasten kohtelu, vapaa-aika ja opetus muodostavat kolmikon, joka ratkaisee lapsiperheiden mahdollisen muuttopäätöksen. Meillä nämä kolme munaa pistettiin, menneellä valtuustokaudella, samaan koriin. Nyt opetustoimessa sopii toivoa ongelmiin paneutumista tai jo tehtyjen oikeiden päätösten julkituomista, jottei kaupunkimme jämähdä viihtyvyydeltään Petroskoi tyylisen ränsistyneen rakennusmeiningin, tyhjien liiketilojen sekä teollisuusalueen sekamelskasi. 2020-luvulla moisella kombinaatiolla syntynyt kaupunkikuva ei houkuttele uusia asukkaita.

TÄSTÄ YLE:n KUNTATUTKAAN


keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Päättäjien tunnettava vastuu kaupungin työntekijöistä!

Kaupungin asukkaiden viihtyvyyden ja arjen kannalta keskeiseen asemaan nousevat kaupungin työntekijät. Heidän työolojensa tulee kyetä kilpailemaan yksityisen sektorin kera  rintarinnan. Samoin työntekijöiden tulevaisuuden varmuus tulee taata realistisilla lupauksilla ja älykkäillä toteutuksilla. Työtekijöiden pysyvyys kaupungin palkkalistoilla osittaa realistisella tavalla luottamuksen työnantajaan - tyytymättömät lähtevät turvallisemman työnantaja leipiin äheltämään. Ja jos organisaation suorittajat eivät luota työnantajaansa ei heidän tehtävänhoitonsa voi tyydyttää, kaiken rahoittajan, kaupunkilaisen odotuksia ja tarpeita.

Kaupungin työntekijöiden työnlaadusta ja motivaatiosta päättävät viime kädessä luottamushenkilöt. Jokainen hoksaa sen, että 15 000 asukkaan kaupunki ei tarvitse samaa määrää työntekijöitä kuin 18 000 asukkaan kaupunki. Tämän ymmärtää etenkin kaupungin työntekijä, jonka ymmärtämistä seuraa epävarmuus. Ylimitoitetusta työntekijämäärästä seuraavat huono työilmapiiri, joka poikii tehottomuutta. Viimein työntekijää odottavat lomautukset ja irtisanomiset. Tämä romuttaa viimeisenkin uskon koko organisaatioon, epävarmuus kasvaa, motivaatio laskee ja työntekijöiden sairauslomat lisääntyy.

Poliittisilla päätöksillä voidaan siirtää kaupungin työntekijöiden ikäviä koettelemuksia antamalla yskivälle kuntaorganisaatiolle tekohengitystä. Yleensä tämä tekohengitys tehdään nostamalla veroja sekä taksoja. Kun noihin lisätään palvelujen alasajo ja kaupungin kunnallistekniikan, kiinteistöjen sekä kehittämisen laiminlyönti, saavat kaupungin asukkaat tarpeekseen. Alkaa kaupungista poismuutto. Jos säästöt kohdistuvat lapsiin ja vapaa-aikaan, lähtevät lapsiperheet sinne, missä heidän on parempi asua. Kaupungin väkiluvun laskiessa sairaalat jne. suljetaan ja myös ikäihmisten kaupunkiin muutto tyrehtyy ja pian hekin muuttavat parempien palveluiden ja edullisempien verojen plus taksojen paikkakunnalle.

Kaiken mainitun seurauksena, kaikkeen mainittuun syytön kaupungin työntekijä on auttamatta menettänyt kilpailukykynsä. Hän työskentelee organisaatiossa, joka yksinkertaisesti on liian suuri ja siksi tehoton. Viimeistään tässä vaiheessa kuvioihin astuu yksityinen toimija, jonka on helppo olla huomattavasti edullisempi eli tehokkaampi kuin kaupunkiorganisaation työntekijän. Vaikka jonkun on tehtävä kaupungilta vaaditut työt, niiden teettäminen ei enää ole järkevää kaupungin ylimiehitetyllä, huonosti johdetulla eli tehottomalla organisaatiolla. Kaikki edellä mainittu osoitti tylysti, että TALOUS EI OLE VÄLINE VAAN REALITEETTI. Niinpä he ketkä uskoivat talous on väline -väittämään hukkuivat tai hukuttivat.

Kaupunkiorganisaation tulee olla oikein johdettu ja oikein mitoitettu. Organisaation oikeaan mitoittamiseen löytyy kaksi vaihtoehtoa: Joko organisaatiota kutistetaan vallitsevien tarpeiden eli laskeneen asukasluvun mukaiseksi tai tarvetta eli asukaslukua pyritään kasvattamaan. Uusia asukkaita taas ei saada kuin investoimalla niihin puitteisiin, jotka saavat väen ylittämään muuttokynnyksen. Silti kannattaa muistaa Einsteinin tokaisu: He ketkä loivat ongelman, eivät pysty sitä ratkaisemaan, sillä jos heillä olisi tarvittava tieto ja taito ratkaisuun, eivät he olisi ongelmaa aiheuttaneet. Me tarvitsemme kunnon tuuletusta päättäjissä ja etenkin kaupunkiorganisaatiossa. Meillä on kiire ja raju tarve uusista veronmaksajista, menkääpä Aaltosen blogiin katsomaan, mitä laukeaa seuraavaksi: Juhan blogiin tästä




maanantai 13. maaliskuuta 2017

VOIHAN VAALIKONEET: eutanasia, homot ja pakolaiset

Vaalikoneet on täytetty ja ihmetys niissä esitettyihin kysymyksiin kasvoi melkoisiin sfääreihin.  Minkä vuoksi kysytään aivan päättömiä kysymyksiä, jotka ovat kaukana kuntapäättäjän tehtävistä. Kysymysten laatijat olisivat voineet edes hiukan perehtyä kuntien asioihin eikä antaa kysymysten kuvata laatijoiden pääkaupunkiseutukeskeisyyttä tai heidän näennäisinhimillistä ja asioihin perehtymättömyyttä osoittavaa asennemaailmaansa.

Kornein kysymys liittyy eutanasian hyväksymiseen. Kyse on hyvästä kuolemasta ja tuskinpa kukaan haluaa kenellekään pahaa, ikävää tai kivuliasta kuolemaa eli äkkipäätä syvemmin asiaa pohtimatta itsestään selvä inhimillinen vastaus on useimmin kyllä. Ajatus muuttuu melkoisesti, jos hiukan perehtyy suomalaiseen kivunhoitoon. Maassamme on miljoona kroonisesta kivusta kärsivää suomalaista, joten käytännössä Suomi on kivunhoidon kehitysmaa. Eikö meidän tulisi ensin pistää kivunhoito kuntoon ja vasta sitten ryhtyä tekemään näennäisinhimilliseltä mutu-pohjalta päätöksiä, joiden seurauksena maamme pyövelilaitos täytyy synnyttää uudelleen henkiin.

Yksi kysymys kuuluu: Hyväksytkö homo- tai lesbopareille oikeuden adoptoida lapsia? Mielestäni kysymys on väärin aseteltu, sillä lähestyn asiaa lapsen kannalta eli kysymyksen tulisi kuulua: Voiko lapsella olla oikeus joutua/päästä homo- tai lesboparin adoptoimaksi? Mielestäni näin ei voi, jos asiaa ajatellaan lasten kannalta. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka humaaneja kultivoituneita ja koti olisi turvallinen, niin entäs lapsen eläminen ja oleminen  kodin ulkopuolella? Sopii kysyä: Kuinka monta kertaa lapsi saa kuulla pitkän ikänsä aikana ikävyyksiä heiltä tai heidän lapsilta, jotka eivät voi hyväksyä edes rekisteröityä homo- tai lesbosuhdetta. 

Aivan oma juttunsa on kysymys pakolaisten vastaanotosta. Jos kaupungissa, kuten Uudessakaupungissa,  ei ole millään tavoin varauduttu pakolaisten vastaanottoon, ei heitä voi, inhimillisyyden nimissä, tänne ottaa. Jos kuitenkin näin tehdään, tulee siitä automaattisesti suuria ongelmia niin paikallisille kuin pakolaisille. Esim.: Käykää katsomassa Laitilan valtuutettujen palstalla käytäviä keskusteluja ja tiedätte kuinka epäinhimillisiä ovat asioihin perehtymättömien näennäisinhimillisten tekemien päätösten seuraukset. Väitetään, että kolme esimerkkiäni kuvaavat vastaajan arvomaailmaa, mutta niihin annetut myöntävät vastaukset kuvaavat ainoastaan kysyjän ja vastaajan trendihenkistä, pinnallista ja näennäisinhimillistä asioihin suhtautumista.

Vaaleissa kuten vaalikoneissa voi luvata ihan mitä tahansa, kukaan ei joudu niistä tuomiolle. Mikäli vaalikoneilla halutaan palvella äänestäjiä ihan oikeasti, täytyisi kysyjän perehtyä äänestyksiin ja lähestyä äänestäjiä niiden pohjalta. Esim.: Äänestitkö pakolaisten vastaanoton  puolesta vai sitä vastaan, oletko muuttanut mielipiteesi ja miksi? - Monestiko olet äänestänyt vaalilupauksiasi vastaan ja näinkö toimit jatkossa? - Kuinka monta puheenvuoroa olet käyttänyt lautakunnissa tai valtuustossa entä tekemiesi aloitteiden määrä?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

PALVELUT: Julkinen, yksityinen vai peräti kansainvälinen?

Suomalaista kuntasysteemiä edelsivät 1600-luvulla perustetut pitäjät. Sunnuntaisin Jumalanpalveluksen jälkeen pidettiin kirkkoherran vetämät kokoukset, joissa käsiteltiin hengellisiä ja maallisia asioita. Kirkon henkilöt vastasivat opetuksesta ja köyhäinhoidon se suoritti yhdessä kunnan parempiosaisten kanssa. Kruunun eli valtion tehtäväksi jäi terveydenhuolto ja maanpuolustus, joka kuitenkin rasitti tavallista kansaa, sillä jonkunhan täytyi lähteä sotaan ja sotia. Pitäjänmakasiineilla pyrittiin torjumaan elintarvikepulaa ennakolta.

Kuntajärjestelmään Suomessa siirryttiin 1865 annetulla asetuksella, joka takasi kunnille itsehallinnon ja samalla uskonnolliset asiat erotettiin kunnista. Ylimmäksi päättäväksi elimeksi tuli kuntakokous, johon  saivat osallistua ketkä tahansa kuntalaiset, äänioikeus oli ainoastaan nk. manttaaliin pantua maata omistavalla kuntalaisella eli käytännössä maatalojen isännillä. Virkamiehillä ei ollut äänioikeutta, elleivät he omistaneet maata.

Näin kuntasysteemimme lähti käyntiin ja sen demokratia toiminta on laajentunut vuosien saatossa melkoisesti. Aina on kiistelty kahdesta asiasta: kuka maksaa ja kuinka paljon ja kuka tekee kunnalle asetetut työt. Kuntiin syntyivät omat organisaatiot erilaisia tehtäviä varten. Samalla yhä useammat työt siirtyivät kuntien itsensä tekemiksi. Kuntaorganisaatiot mutkistuivat, jossain syntyi jopa poliittisia virkoja ja kunnan tuottaman työn tehokkuus laski. Tämä johtuu tulosvastuuttomuudesta, sillä toimintojen, joiden mennessä pieleen yksityinen yritys tekisi konkurssin, kunta voi nostaa veroja ja taksoja tai tehdä sisäisiä varojen siirtoja.

Uudessakaupungissa on aikoinaan toimittu härkäpäisesti sillä linjalla, että kunta hoitaa määrätyt tehtävät itse. Kun tämä toteutetaan periaatteella tehdään itse maksoi mitä maksoi, ovat seuraukset ikäviä. Kuntalainen, joka maksaa koko paletin, ei pidä siitä, että hän saa enemmällä rahalla vähemmän kuin naapurikuntalainen. Niinpä tyytymätön asukas vaihtaa kotikuntaa ja hänen entinen kuntansa joutuu verojen ja taksojen ollessa tapissa, ajamaan alas palveluita. Niinpä jälleen uusia tyytymättömiä kuntalaisia muuttaa muualle. Viimein ollaan siinä tilanteessa, että kunnantyöntekijöitä on pakko lomauttaa ja irtisanoa. Jokainen hoksaa ettei pitkässä juoksussa voi jatkua niin, että kunnan asukkaiden vähentyessä 18 000 15 000 heitä palvelevien työntekijöiden määrä on kasvanut tai pysyy ennallaan.

 Suorittava kunnantyöntekijä on joutunut tehottomuuskeskustelussa keskiöön. Hänen syyttämisensä on väärin, sillä eihän sänkyä voi kovin monella tyylillä pedata, ei jakaa potilaille pillereitä, saati ajaa autoa tai mättää lunta kuorma-autoon. Tavallisessa työntekijässä ei ole mitään vikaa. Vika löytyy ylempää: Kun yrityksen täytyy toimia tehokkaasti tai hommat loppuvat, voi kunta rahoittaa tehottomuutensa taksoja nostamalla, veroja korottamalla, tekemällä sisäisiä siirtoja tai jopa ajamalla alas palveluita.

Kaiken toiminnan rahoittavan kuntalaisen kannalta on aivan sama kuka palvelun tekee, kunhan se löytyy läheltä ja toiminta on laadukasta. Toisaalta kunnan ja siten myös kuntalaisen kannalta parasta on, että palveluntuottaja on omalta paikkakunnalta. Tuolloin vastuuhenkilö löytyy läheltä ja mahdolliset työntuloksena syntyneet voitot jäävät omalle paikkakunnalle.  Ja tuskinpa huonosti esim. lapsia tai vanhuksia kohtelevan, kotikunnassa toimivan, yrityksen johtaja joi kulkea rauhassa kotikuntansa kaduilla. Veroparatiisisaarilta toimivaa yritystä eivät eettiset jutut kiinnosta, vain viimeisen viivan alle jäävällä muhkealla positiivisella luvulla on merkitystä.

Toisin sanoen kunnalle jää kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa toimintojensa toteuttamiselle, joko oma kunnan tuottama palvelu tai oman kunnan yrittäjän tuottama palvelu. Jos käytetään pelkästään jälkimmäisiä täytyy, kilpailun takaamiseksi yrityksiä olla useampia. Lisäksi oman toiminnan säilyttäminen on keskeisillä toimintasektoreilla järkevää. Kunta voi käyttää yksityistä vain niillä toimintasektoreilla, joissa on runsaasti toimivia pienempiä paikallisia yrityksiä. Muussa tapauksessa kunta saattaa yllättäen huomata olevansa kartellien tai monopolien armoilla.

Kuten Uudenkaupungin valtuusto on yksimielisesti linjannut erään keskeisen sektorin, kaupunki hoitaa sen omana työnään käyttäen apuna PIENIÄ PAIKALLISIA TOIMIJOITA, on älykäs, turvallinen ja toimiva vaihtoehto. Jostain kumman syystä, valtuuston yksimielisestä päätöksestä huolimatta, kaupunkiimme nousee jatkuvalla syötöllä kansainvälisten yritysten tiloja. Nämä tilat imuroivat osittain verorahamme ja lähettävät ne veroparatiiseihin. Sopiikin kysyä: Miksei valtuusto noudata omia päätöksiään ja katsoo kohti kartellia tai monopolia kulkevaa kehitystä tumput suorina?

Isoilla toimijoilla kritiikki ei rajoitu aina palvelun laatuun vaan ongelmia löytyy myös työntekijöiden kohtelusta. Uudessakaupungissa murheellisinta lienee se, että työväenpuolueen kaupunginhallituksen jäsen ostettiin pyörittämään suurta yritystä, jossa riitti valtakunnallisesti melkoisesti ongelmia. Niin maailma muuttuu: Aikoinaan he ketkä lauloivat kansainvälistä, halusivat levittää tasa-arvoa ja hyvinvointia laajalti sekä lisätä kansainvälisen laulajien määrää. Nykyään nämä kansainvälisen laulajat haluavat yksityistää ja omia laulun itselleen sekä levittää paikalliset verovarat kansainväliseen täsmäjakeluun. 

On helppoa plus hienoa hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan ja julistaa näennäisinhimillisyyttään pakolais- ja eutanasiakommenteissa plus keskusteluissa, mutta entäpä ne asiat joihin voi konkreettisesti vaikuttaa päättäjänä - eikö silloin mitata todellinen inhimillisyys ja se kenen joukoissa seisot sekä kenen lauluja laulat!. Tässä linkki keskusteluun Mainio Vireestä:

MAINIO VIRE KESKUSTELU




tiistai 7. maaliskuuta 2017

UUDENKAUPUNGIN YHDESTOISTA HETKI!

Viime vuosina Uuteenkaupunkiin on syntynyt noin 2 000 työpaikkaa ja silti kaupunkimme lukeutuu muuttotappiokunnaksi. Kun vielä toteamme, että valtavista elinkeinosatsauksista huolimatta, Uusikaupunki on menettänyt parhaista päivistään noin 3 000, asukasta, osoittaa historia todeksi väittämän: 2 000-LUVULLA SUOMALAISET EIVÄT MUUTA PELKÄSTÄÄN TYÖPAIKKOJEN PERÄSSÄ! Jos odotamme ihmisten muuttamista tänne ja vasta sitten ryhdymme uudistamaan kaupunkiamme saamme odottaa tuomionpäivään saakka, sillä kukaan ei muuta teollisuusalueelle.

Syyllisiä etsimättä, meidä tulee tutkia menneisyyttämme ja oppia virheistämme. Em. kappaleessa mainitun lisäksi olemme tehneet virheitä kaupunkilaisten viihtyvyyden parantamisen suhteen. Mitään kuntalaisen arkea tai vapaa-aikaa parantavaa meillä ei ole viime vuosina rakennettu. Suurin virheemme lienee pienten koulujen lopettaminen sekä liikuntapaikkojen kehityksen laiminlyönti. Näiden toteutusten seurauksena kaupungistamme alkoi massiivinen lapsiperheiden pako ja huoltosuhteemme vinoutui hälyttävästi.

Kiitos Vahteruksen ja autotehtaan Uudestakaupungista tuli kasvun ja positiivisten mahdollisuuksien kaupunki. Meille annettiin uusi tilaisuus menestyä kaupunkina ja kääntää tehdyt virheet kaikkien uusikaupunkilaisten ja jopa naapurikuntalaisten voitoksi. Tämä voitto, jota kaupunki voi tarjota asukkailleen, on alhaisemmat verot, paremmat palvelut sekä laadukkaammat elämisen ja vapaa-ajan puitteet. Jotta onnistumme ja Uudestakaupungista tulee todellinen voittaja meidän on tehtävä positiivisia päätöksiä ja ryhdyttävä toteuttamaan niitä.

Opetustoimemme on saatettava puitteiden osalta modernille ja mielummin tulevaisuuden vaatimusten tasolle. Sama koskee rapistuneita vapaa-ajan rakennelmiamme. Uimahallin ja monitoimitalon yhdessä toteuttaminen palvelee niin nykyisiä kuin uusia uusikaupunkilaisia. Niiden osalta  voimme ottaa oppia lähikunnista: Jos Eurassa uimahallin remontointi maksoi 12 miljoonaa euroa ja Harjavallassa uuden monitoimitalo-uimahalli yhdistelmärakennus kustansi 14,5 miljoonaa euroa, ei liene epäselvää kannattaako meidän korjata uimahallia vai rakentaa uusi monitoimi- kuin uimahalli.

Koulusta/halleista päätetään tänään teknisessä lautakunnassa ja olen kuullut perinteisten jarruvoimien yrittävän vitkutella hankkeen etenemistä, jotta se siirtyisi vaalien yli. Tällä tempulla kehityksen vastustajat pyrkivät piilottamaan taantumuksellisen kantansa äänestäjiltä ja, kantaansa ilmoittamatta, keikkumaan vallassa yli vaalien jatkaakseen kaupunkimme kehityksen jarruttamista. Jos näin käy lautakunnassa jää vielä kaupunginjohtajalle mahdollisuus tuoda koulu/monitoimi/uimahallin rakentaminen käsittelyyn ennen vaaleja. Mikäli kaupungin tulevaisuuden kannalta tämän suuruusluokan  päätös siirretään vaalien jälkeen siten, että kaupunkilaiset eivät tiedä mitä mieltä ehdokkaat ovat po. hankkeesta, voidaan puhua demokratian sijaan alhaisesta suhmuroinnista ja äänestäjien törkeästä vähättelystä.

Kymmenen vuotta olen ajanut tätä hanketta ja muiden liikuntapaikkojen uudistamista/kohentamista - viimeinkin ollaan onnistumisen suhteen siinä hilkulla. Ilolla tervehdin etenkin sitä, ettei perinteinen sanonta "vanhan" temppujen oppimisesta pidä enää lainkaan kutiaan, vaan opetuspuolen ikämopsikin on oppinut uuden kehityssuuntaisen kannan. Nyt kaikki faktat ovat julkituodut ja ne selkeästi puolustavat hankkeen toteuttamista ja kaupunkimme asukasluvun saattamista kasvu-uralle.

Jokainen viikko, millä po. hanke viivästyy vie meitä kohti 11. hetkeä, jonka jälkeen kutistumisellemme ja Uudenkaupungin lopulliselle pyyhkimiselle kartalta ei voi yhtään mitään. Tuolloin valitsemme tien, jolta ei ole enää paluuta! Toivotaan  negatiivisten pelkojen olevan turhia ja sitkeimpien härkäpäiden kääntyvän viimeinkin kehityksen tielle. Pian koko koko kaupunkimme hallittu kasvu on samanlainen positiivinen ihme kuin Vahterus ja autotehdas olivat aikoinaan ensimmäisine työpaikkauutisineen.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

KAUPUNKISUUNNITTELU VAI KEHITYKSEN JARRU?

Uudessakaupungissa tapahtuu kummia. Viimeinkin täällä suunnitellaan jotain merkittävää parantamaan kaupunkilaisten elinpuitteita. Vuosikymmenien laiminlyönti on jättänyt kaupunkimme pahasti paitsioon elämisen puitteiden suhteen. Tämän seurauksena olemme tehneet historiaa Suomen kiinnostavin, parhaat kehitysedellytykset omaava kaupunki on taantunut ja menettänyt asukkaitaan. Olemme tehneet hölmöyden Suomen ennätyksen, mutta viimeinkin kaupunkilaiset ovat saamassa verorahoilleen jotain muuta kuin maksamisen riemun ja selityksiä.

On ihmeellistä, että valmistelija/esittelijä tarjoaa kaupunkilaisille kolmea vaihtoehtoa Pohitullin rakennusprojektin suhteen. Yleensä luottamushenkilöille on tarjottu vain yhtä vaihtoehtoa tyyliin Tontonmäki, jättituulimyllyt! Minulle nyt tarjotut vaihtoehdot eivät kelpaa kuten ne eivät kelpaa kaupunkisuunnittelullekaan. Syyt kelpaamattomuuteen ovat perin erilaiset. Kuten yleensä kaupunkisuunnittelu vastustaa kaikkea, niin se vastustaa nytkin kaikkia kolmea esitystä. Minä taas vastustan sitä, että monitoimitalo jää suunnitelmissa optioasemaan ja onko kyseinen kombinaatti oiva sijoituspaikka päiväkodille?

Meillä on huutava pula moderneista sisäliikuntapaikoista ja ne täytyy saada kerralla kuntoon. Kun kerran rakennetaan, täytyy rakentaa kunnollista ja huomioida tulevaisuus. On aivan turha väsätä mitään välttävää rakennelmaa, joka jää muutaman vuoden päästä pieneksi tai vanhanaikaiseksi. Jos  haluamme tämän kaupungin kasvavan hallitusti, täytyy meidän satsata puitteisiin ja palveluihin. Eikä meidän tarvitse arpoa tai empiä, mitä meidän tulee kasvun takaamiseksi tehdä, sillä asian tiimoilta on tehty tutkimuksia. Jos emme itse luota kasvuedellytyksiimme ja kasvun mahdollisuuksiin, ei siihen usko kukaan muukaan ja tämän seurauksena väkimäärämme vähenee jatkossakin plus huoltosuhteemme vinoutuu entisestään.

😈Otetaanpa ote kaupunkisuunnittelun esityksestä, joka koskee mm. vuosia puolityhjänä ollutta ja skulahtanutta koulurakennusta:
 
 "Viikaisten koulu ja Pohitullin koulu ovat esimerkkejä oman aikakautensa
koulurakentamisen historiasta. Viikaisten koulun julkisivut edustavat aikakauden koulurakentamisen parhaimmistoa ja se viestii omalla tavallaan ainutlaatuisesta ympäristöstä. Koulun sisätilat eivät poikkea mitenkään perusratkaisuiltaan uudisrakennuksesta ja koulun sisätilat ovat hyvällä suunnittelulla muutettavissa
oman näköisiksi, persoonallisiksi oppimisympäristöiksi, jotka kasvattavat juuri meidän Uudenkaupungin koululaisia. Rakennus seisoo ylväästi Rauhankadun
päässä katsoen ruutukaava-alueelle, jonne se on katsonut jo useiden sukupolvien ajan."

Sen ymmärtää, kun puhutaan vanhojen rakennusten ikkunoiden puupokista, mutta ei koululaitoksemme ja kaupunki voi jämähtää 1950-luvulle. Jos kaupunkisuunnittelu on kyennyt suoltamaan jotain toteutunutta aikaiseksi, puhutaan pääsääntöisesti fiaskoista. Tontonmäen lisäksi kukkasina täytyy mainita virkahenkilön kaverin uimarannalle noussut omakotitalo ja ökyomakotitalon hintainen urheilukentän klosettikombinaatti.  Jokainen voi kuvitella etteivät kyseiset viritelmät saa ihmisiä muuttamaan Uuteenkaupunkiin tahikka paranna uusikaupunkilaisten elinoloja.

 
Kun katsomme kaupunkisuunnittelun saavutuksia ja etenkin sitä, ettei se ole saanut aikaiseksi mitään sellaista uutta tai hyvää, joka parantaisi kaupunkilaisten elämää, on käsittämätöntä, että samaan aikaan kaupungin omistama kiinteistömassa on paisunut kohtuuttoman suureksi.

Mielestäni on viimeinkin ryhdyttävä pohtimaan, onko kyseinen yksikkö nykyisellään uusikaupunkilaisille silkka hyödytön kulu ja siten välittömästi uudistettava kaupunkilaisia hyödyttäväksi toimijaksi.


Linkki: 
Kaupunkisuunnittelun lausunto Viikaisten yhtenäiskoulun rakentamisesta


lauantai 4. maaliskuuta 2017

OIKEISTO-VASEMMMISTO VAI KEHITTÄJÄT-TAANTUMUS ASETELMA?

Paikallispolitiikassa ismien katoaminen voidaan luokitella selkeisiin faktoihin. Kuntapolitiikassa kaikki pääsevät hallitukseen, joten perinteistä oikeisto vasemmisto -vastakkaisasettelua ei kunnista löydy. Kunnissa käsiteltävät asiat romuttavat lopullisesti lopullisesti kuvitellun oikeisto vasemmisto -asetelman. Eihän kunnissa päätetä Suomen pakolaispolitiikasta, ulkopolitiikasta vaan suoraan tavallisen ihmisen arjen ja käytännön asioista sekä elämisen puitteista.

Yksinkertaisesti sanottuna kaupunkimme jakautuu oikeisto ja vasemmisto asetelman sijaan kehittäjiin ja taantumuksellisiin. Taantumukselliset tukivat tinkimättä virkahenkilöiden suoltamaa valmistelua ja torpedoivat vaihtoehtojen esittämisen. Vasta nykyisellä valtuustokaudella valtavaltikka on siirtynyt taantumuksellisilta kehittäjille. Tästä hyvänä esimerkkinä on Pohitullin kulmakunnan kehittämisen nousu teknisen lautakunnan listalle. Aikoinaan vastaavien ajatusten esittämisestä sai kiusaajan sekä häirikön maineen ja poliisin peräänsä.

Taantumuksellisten vallassaolosta johtuen esim. kaupunkimme liikuntarakentaminen rajoittui urheilukentän mammuttihintaiseen ulostus/varastorakennukseen. Taantumukselliset hakkasivat kaupunkilaisten miljoonat eurot verrokkikuntia kallimpiin, mutta verrokkikuntia huonompiin terveys- ja sosiaalipalveluihin sekä mitään tuottamattomaan elinkeinopolitiikkaan. Tämän seurauksena Uusikaupunki on ukkoutunut ja sen väkiluku on romahtanut. Kun muualla kunnat rakentavat liikuntapaikkoja, joita urheiluseurat käyttävät, meillä tämäkin on toisinpäin: UPK rakensi omilla rahoillaan ja talkootyöllä tekonurmen, jota kaupungin koululaiset voivat nyt käyttää.

Nurinkurisesta kuntapolitiikasta löytyy toinenkin akseli kuin kehittäjät ja taantumukselliset. Meiltä löytyvät rehelliset ja valehtelijat. Kun eräät lupaavat vaalipuheissaan pitää huolta kaupungin työntekijöistä ja säilyttää toimintoja kaupungin tuottamina, he toimivat juuri päin vastoin. He eivät ainoastaan kanavoi työpaikkoja ja varoja paikallisille yrittäjille, vaan KANAINVÄLISILLE VEROPARATIISEISSA TOIMIVILLE YHTIÖILLE.

Karmeinta lienee se, että kaupungille palveluja myyvän kansainvälisen yhtiön johtaja istuu kaupunginhallituksessa TYÖVÄENPUOLUEEN MANDAATILLA! Kun vielä katsoo muita saman puolueen hallituksen jäseniä, heidän pahimmillaan moukkamaista käytöstään ja tehtyjä esityksiään, ei voi muuta kuin todeta aikojen muuttuneen mustiksi  Risto Ahosen ja Helana Vartiaisen valtapäivistä. Siksi sopii kysyä QUO VADIS SDP?

Kuluva valtuustokausi osittaa selkeästi, että kaupunkimme kehittäjiksi voidaan lukea porvaripuolueet ja vapaa vasemmisto. Taantumuksen ja pysähtyneisyyden takuumiehinä ja kaupungin asukkaista tyhjentäjinä sekä verojen ja taksojen korottajina ovat häärineet SDP, provokaatioryhmä sekä kristilliset. Uudenkaupungin todellinen poliittinen valtajakauma tulisi saattaa kaupunkilaisten tietoon. Tuolloin kaupunkilaisten ei tarvitsisi vaalien jälkeen kirota kuinka hänen äänellään pistetään pahimmillaan miljoonia euroja yhden politrukkittaren työpaikkaan tai vastoin vaalilupauksia hänen työpaikkansa lopetetaan ja verorahat kanavoidaan Caymansaarille.

Toinen tärkeä asia, missä vallitseva poliittinen jako kehittäjiin ja taantumuksellisiin tulisi huomioida on vaalien jälkeinen luottamuspaikkajako. Vasemmistoliiton ja Kommunistien tulisi automaattisen Demareihin liittymisen sijaan neuvotella itsenäisesti omista paikoistaan. Tuntuu lähinnä oudolta, jos Vasemmistoliitto antaa omista paikoistaan neuvotteluvallan demareille, jonkun sata vuotta tapahtuneen historian käänteen vuoksi.  Jos vasemmistoliiton ja porvarien yhteistyö vie kaupunkia eteenpäin aimo harppauksin käytännön päätöksissä, niin eikö tuon yhteistyön varmistaminen kannata aloittaa jo paikanjakoneuvotteluissa - miksi sinne pitäisi sotkea kaikille kauimmaiset jarruryhmät?

perjantai 3. maaliskuuta 2017

MEDIA MUUTTUI - VAAN MUUTTUIKO TARPEEKSI?

Helsingin Yliopiston tutkimuksen mukaan kuntavaaleissa 60 prosenttia suomalaisista tekee äänestyspäätöksen valtakunnan politiikan perusteella. Syy vaalikäyttäytymiseen löytyy paikallismediasta. Paikallisjulkaisut kirjoittavat mielellään journalistisesti "haastavia" uutisia: Jouluna annetaan lahjoja, syksyllä lehdet putoavat puista ja keväällä puihin kasvaa lehtiä. Ilmeisesti ilman näitä valaisevia ja paikkakunnille tärkeitä paikallisuutisia kulmakunnat pysähtyisivät syntyneen informaatiotyhjiön vuoksi.

Kun vielä huomioimme kuntavaalien äänestysprosentin jämähtäneen 2012 Uudessakaupungissa niinkin alhaiseksi kuin 61,1, voi perustellusti todeta ettei demokratia enää toimi kuntatasolla. Itsestään selvä informaatio itsestäänselvistä asioista ei juurikaan lisää kaupunkilaisten tietoa tai motivoi heitä toimimaan vaaleissa aktiivisesti kaupungin parhaan saavuttamiseksi. Kuten Helsingin Yliopiston tutkimuksen tekijä toteaa paikallismedian laiminlyövän demokratian kannalta tärkeän tiedon levittämisen!

Meillä on mielikuva inhimillisistä työväenpuolueista, jotka taistelevat köyhälistön ja kapitalistin riistämien työläisten puolesta. Luonnollisesti muutamien työväenpuolueiden historiasta löytyy veristä kapinahenkeä murhineen. Vastapainoksi meillä on porvaripuolueita, jotka mielletään riistäjiksi ja joiden historiaan kuuluvat kuningashaihattelut, mielivaltaiset teloitukset ja ihmisten soramonttuihin sotkemiset. Nämä mielikuvat, kuten tuoreemmatkin historian käänteet muokkaavat äänestäjän näkemyksiä, jotka eivät vastaa tämän päivän todellisuutta - aika ja puolueet ovat muuttuneet!

Nykyään yhä useammat hamuavat valtaa katteettomilla vaalipuheilla ja härskisti ratsastavat puolueidensa saavutuksilla ja vuosisadassa syntyneellä inhimillisellä maineella. Ikävä, että näitä tyyppejä löytyy joka kaupungista ja heitä yhdistää vain ja ainoastaan henkilökohtainen etu ja henkilökohtainen vallanhimo. Nämä tyypit ovat valmiita puolustamaan itseään ja kaveria, mutta lopuista kaupunkilaisista he eivät välitä tuon taivaallista. Häikäilemättömille puolueiden ja aatteiden hyväksikäyttäjille suurin osa kaupunkilaisista on typerää vaalikarjaa, jolle kuuluu ainoastaan maksajan rooli.

Härskeimmillään perinteikkään puolueen historian saavutukset ja veronmaksajan miljoonat eurot ollaan valmiita uhraamaan yhden itsekkään, ihmisen etujen saavuttamiseksi. Vai miltä tuntuu se, että veronmaksajan miljoonia euroja ollaan valmiita käyttämään, jotta yksi ainoa ihminen, paikallinen napapoliitikko, saa itselleen mieleisen työpaikan. Häikäilemättömimmillään, vaalivalheilla saavutettu poliittista asema, voidaan valjastaa täysin vastoin vaalilupauksia ja siten suurimmasta julkisten palveluiden puolustajasta tulee yhdessä yössä päättäjä, joka kanavoi kaupunkilaisilta kerättyjä euroja veroparatiisiyhtiöihin. Jos samaan litaniaan voi asettaa kansan voimakasta tahtoa ja selkeää mielipidettä vastaan tapahtuvan, jättituulimyllyjen rakentamisen suojelun vain siksi, että esittelijä sattuu olemaan omalle puolueelle mieleinen persona, ovat puolueen arvot ja meriitit alistettu valheen ja viekkauden keppihevoseksi.

Ynnätkäämme vielä edellisiin kaikkien kanssa riitelevä, mukamas yrittäjien etua ajava, muutaman yrittäjän tukevasti tukema ehdokas, jota tukevat yrittäjät tekevät tilin kaupunkilaisten rahoilla, niin voimme todeta medialta jääneen paljon olennaista kertomatta. Jos media aikaisemmin manipuloi, valehteli ja markkinoi sarvipäitä messiaina tai tunareita osaajina, on siihen nähden otettu askel oikeaan suuntaan: Siirtymisen suunta on tasapuolisuuden aika, jossa toimittajat passiivisesti odottavat yhteydenottoja politiikan tekijöiltä. Tästä aktiivisuuden puutteesta johtuu pitkälti se, ettei kansa tiedä asioiden todellisia taustoja. Median ansiosta toveri, joka äänestää vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, saakin vaalien jälleen valintansa ansiosta riitaa, eriarvoisuutta ja harvojen etujen ajoa!

Totuutta etsivä ja tasapuolisesti tarjoava media on demokraattisen yhteiskunnan selkäranka. Mikäli yhteiskunnan selkäranka puuttuu, alkaa selkärangattomien lierojen valtaan nousun ja häikäilemättömän omaneduntavoittelun. Politiikassa totuuden tulee olla pölkky, jolle pistetyn valheen pään totuutta vaaliva media kirves katkaisee!