Päättäjien tunnettava vastuu kaupungin työntekijöistä!

Kaupungin asukkaiden viihtyvyyden ja arjen kannalta keskeiseen asemaan nousevat kaupungin työntekijät. Heidän työolojensa tulee kyetä kilpailemaan yksityisen sektorin kera  rintarinnan. Samoin työntekijöiden tulevaisuuden varmuus tulee taata realistisilla lupauksilla ja älykkäillä toteutuksilla. Työtekijöiden pysyvyys kaupungin palkkalistoilla osittaa realistisella tavalla luottamuksen työnantajaan - tyytymättömät lähtevät turvallisemman työnantaja leipiin äheltämään. Ja jos organisaation suorittajat eivät luota työnantajaansa ei heidän tehtävänhoitonsa voi tyydyttää, kaiken rahoittajan, kaupunkilaisen odotuksia ja tarpeita.

Kaupungin työntekijöiden työnlaadusta ja motivaatiosta päättävät viime kädessä luottamushenkilöt. Jokainen hoksaa sen, että 15 000 asukkaan kaupunki ei tarvitse samaa määrää työntekijöitä kuin 18 000 asukkaan kaupunki. Tämän ymmärtää etenkin kaupungin työntekijä, jonka ymmärtämistä seuraa epävarmuus. Ylimitoitetusta työntekijämäärästä seuraavat huono työilmapiiri, joka poikii tehottomuutta. Viimein työntekijää odottavat lomautukset ja irtisanomiset. Tämä romuttaa viimeisenkin uskon koko organisaatioon, epävarmuus kasvaa, motivaatio laskee ja työntekijöiden sairauslomat lisääntyy.

Poliittisilla päätöksillä voidaan siirtää kaupungin työntekijöiden ikäviä koettelemuksia antamalla yskivälle kuntaorganisaatiolle tekohengitystä. Yleensä tämä tekohengitys tehdään nostamalla veroja sekä taksoja. Kun noihin lisätään palvelujen alasajo ja kaupungin kunnallistekniikan, kiinteistöjen sekä kehittämisen laiminlyönti, saavat kaupungin asukkaat tarpeekseen. Alkaa kaupungista poismuutto. Jos säästöt kohdistuvat lapsiin ja vapaa-aikaan, lähtevät lapsiperheet sinne, missä heidän on parempi asua. Kaupungin väkiluvun laskiessa sairaalat jne. suljetaan ja myös ikäihmisten kaupunkiin muutto tyrehtyy ja pian hekin muuttavat parempien palveluiden ja edullisempien verojen plus taksojen paikkakunnalle.

Kaiken mainitun seurauksena, kaikkeen mainittuun syytön kaupungin työntekijä on auttamatta menettänyt kilpailukykynsä. Hän työskentelee organisaatiossa, joka yksinkertaisesti on liian suuri ja siksi tehoton. Viimeistään tässä vaiheessa kuvioihin astuu yksityinen toimija, jonka on helppo olla huomattavasti edullisempi eli tehokkaampi kuin kaupunkiorganisaation työntekijän. Vaikka jonkun on tehtävä kaupungilta vaaditut työt, niiden teettäminen ei enää ole järkevää kaupungin ylimiehitetyllä, huonosti johdetulla eli tehottomalla organisaatiolla. Kaikki edellä mainittu osoitti tylysti, että TALOUS EI OLE VÄLINE VAAN REALITEETTI. Niinpä he ketkä uskoivat talous on väline -väittämään hukkuivat tai hukuttivat.

Kaupunkiorganisaation tulee olla oikein johdettu ja oikein mitoitettu. Organisaation oikeaan mitoittamiseen löytyy kaksi vaihtoehtoa: Joko organisaatiota kutistetaan vallitsevien tarpeiden eli laskeneen asukasluvun mukaiseksi tai tarvetta eli asukaslukua pyritään kasvattamaan. Uusia asukkaita taas ei saada kuin investoimalla niihin puitteisiin, jotka saavat väen ylittämään muuttokynnyksen. Silti kannattaa muistaa Einsteinin tokaisu: He ketkä loivat ongelman, eivät pysty sitä ratkaisemaan, sillä jos heillä olisi tarvittava tieto ja taito ratkaisuun, eivät he olisi ongelmaa aiheuttaneet. Me tarvitsemme kunnon tuuletusta päättäjissä ja etenkin kaupunkiorganisaatiossa. Meillä on kiire ja raju tarve uusista veronmaksajista, menkääpä Aaltosen blogiin katsomaan, mitä laukeaa seuraavaksi: Juhan blogiin tästä