SUOMI POMMITTI ISRAELIN HOPEALLE

Vuotuinen YLE:n markkinoima kevätkarkelointi jäi taakse tutuin ja kaikki valui ajan hautaan tutuin kääntein ja lopputulokseen. V. Vedenpään ja muun hekottelevan asiantuntijaporukan asiantuntemattomuus paljastui taas kerran - Suomi ei hypytyksestä ja hehkutuksesta huolimatta ottanutkaan varmaa voittoa. Tämähän ei ole mitään uutta, näin pakkaa käymään joka vuosi. Nyt on taas aika sulkea V. Vedenpää ja muu viisuväki täydellä palkalla kaappiin, josta he taas hekotellen plus toisiaan halaten, ilmestyvät UMK:ta markkinoiden ja kertoen varmaa uutista: Nyt jos koskaan Suomi voittaa! Itse yhtenä tämän äänillä säestetyn spektaakkelimaisen toikkaroinnin rahoittajana kysyn: voisiko tämän toteuttaa vähemmillä kuluilla ja vähemmän kuluneilla, mutta uskottavammilla naamoilla?

YLE:n asiantuntijoiden, mollaama ja viime metreille kieroksi markkinoima Israel yllätti massiivisesti tapahtuman seuraajat. Maa eteni kärjessä, Suomen antamien yleisöäänten tuella aina laskennan viimeiseen vaiheeseen, jossa lopulta Bulgaria kiri ohi voittoon. Lopputulos lienee varmaankin melkoinen isku YLE:n asiantuntijoille, kun Suomen kansa pommittaa pisteensä heidän, koko kevään haukkumalle inhokille Israelille, joka nousee Suomen oman kappaleen ohi. Olisiko viimeinkin aiheellista pohtia koko tapahtuman budjetti ja toteutusjuoni uudelleen: aina pääsääntöisesti samat naamat, samat maneerit vievät miljoonat eurot mennessään ja kansalle jää petettyjen lupausten ja pettymyksen seurauksena vain ontto olo ja paluu ankeaan arkeen!

Nyt joku tokaisee: ei sitä ole pakko katsoa! Ei tietenkään ole pakko katsoa, mutta kysyn silloin: onko pakko maksaa sellaisesta, mitä ei katso. Ymmärrän sen, että pakkoverolla rahoitetaan uutisia, joita en itse katso, mutta jotka ovat tärkeitä muille suomalaisille. Sitä en kuitenkaan pidä reiluna, että pakkoverolla maksetaan jumalattoman suuria palkkoja tai julkaistaan silkkaa hömppää, joka ei vaikuta mitenkään tavallisen suomalaisen arkeen, mutta työllistää valtamediaan pesineitä kyllästyttäviä linssiluteita. Miksemme voi palata aikaan, jolloin kansalle taattiin tasapuolisesti uutisointi sekä tärkeimmät urheilu- ja kulttuuritapahtumat? Meillä on kolme tv-kanavaa ja lukuisia radiokanavia, joten mahdollisuuksia lukuisiin vaihtoehtoihin tarjoutuu. Sekin sopii pohtia, kumpi olisin tärkeämpi: maksuton terveydenhoito vai näennäismaksuton yleisradio tuotanto nykyisellä tyylillä?

LINKKI:

Suomi jäi viisuissa kuudenneksi

EU:n ja NATO:n HYÖTY ja MAHDOLLISUUS

Mitään liittoa tai liittoumaa ei ole koskaan perustettu siksi, että se ei toimisi tai tuottaisi jäsenilleen pelkkää harmia ja kuluja. Näin myös NATO ja EU palvelevat jäseniään ja kaikki hyötyvät demokraattisen päätöksenteon tuloksista suvereeneina liittouman jäsenvaltioina. Äkkipäätä ajateltuna kaikkien maiden tulisi kuulua erisorttisiin liittoihin niistä tarjoutuvan hyödyn vuoksi. Ikävä vaan, että totuus on kovin toisenmoinen kuin em. teoria, sillä jotkut hyötyvät toiset taas maksavat tuon hyödyn.

Liittoihin ja liittoumiin kuulumisen saavutukset riippuvat pitkälti niissä istuvien päättäjien asenteesta, osaamista, tavoitteista ja vahvuudesta. Tästä johtuen jotkut maat saavat suurta hyötyä liitosta, kun puolestaan osa valtiosta ajautuu liittouman rahoittajiksi. Ensimmäisen ryhmän edustajilla on kotimaasta katsottuna oikea asenne ja tavoitteet hyödyntää liitolla ja liitossa oman valtionsa kansalaisia, kun taas toinen ryhmä käyttää liittoa oman valtion etujen sijaan universaalien juttujen ajamiseksi. Niinpä ensimmäiset valtiot menevät esim. ilmastoasioissa siitä, missä aita on matalin, kun toiset paukuttavat henkseleitään kehumalla oman maansa liiton tiukimpia ilmastosäädöksiä. 

Kuten olette havainneet, teollisuus lähtee Suomesta samalla, kun puhutaan vihreästä siirtymästä siirtyy teollisuutemme vähemmän vihreisiin kuvioihin. Tästä hyvän esimerkin tarjoaa energia/työllisyyspolitiikkamme, jonka seurauksena meille kannattaa rakentaa tullivoimaloita ja energiasyöppöjä datakeskuksia, jotka eivät valmistumisen jälkeen juuri työllistä ketään. Sopii kysyä, miten tämä on mahdollista, kun palkkatasomme on selkeästi alhaisempi kuin esimerkiksi Ruotsissa? Syy löytyy veroista eli julkisesta sektorista, joka meillä on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna huomattavasti kalliimpi kuin esim. Ruotsissa. Tästä taas kumpuaa kysymys: kuinka julkinen sektorimme voi olla Ruotsia kalliimpi, jos siellä maksetaan Suomea parempia palkkoja, vanhukset, sairaat ja vammaiset hoidetaan Suomea paremmin ja syöpäpotilaatkin saavat Suomea parempaa hoitoa eikä heidän anneta kuolla tokaisemalla tylysti potilaalle: kuule nyt sädehoito maksaa 700€ kerta, ei sitä kaikille anneta.

Kaikkiin edellisen kappaleen ongelmiin syy löytyy päättäjistämme, heidän rajallisesta osaamisesta, itsekkäästä asenteesta ja kansainvälisesti verrattuna päättäjien äärettömän alhaisesta osaamisesta. Nyt sopii kysyä, miksi meillä moiset surkimukset pääsevät valtaan ja onko aina ollut näin? Jos katsomme historiaamme, voi todeta Suomen luovineen itsenäisenä valtiona sellaisissa maailman karikoissa joissa moni muu valtio karahti karille. 

Meillä oli aikoinaan osaamista ja oikeaa asennetta, mutta kuuntele mitä päättäjämme puhuvat tänään ja aprikoi tykönäsi miten sellainen tyyppi voi NATO:ssa tai EU:ssa ajaa Suomen kansan etu, jos hänen tähtiajatuksensa kirjoitetaan: SUOMALAINEN ENSIN ON VÄÄRIN! Entäpä kuinka ihmiset saadaan äänestämään päättäjää, joka ottaa äänestäjältä ja antaa hänen rahansa, hänen kustantamansa terveyspalvelut, maksamansa eläkkeet jne. muille? -Tämä onnistuu sopivasti asioita vaikenevan ja valitsevan median avulla! Meidän päättäjämme eivät osaa hoitaa äänestäjien asioita edes sote-alueilla niin, miten se voi onnistua siinä EU:ssa tai NATO:ssa?

Otetaanpa traagisesta suomalaisesta epäonnistumisesta huippuesimerkki, kun väärä ihminen valitaan väärään paikkaan ja Suomi menettää lähes 5 000 vientiteollisuuden työpaikkaa. Kun kiinalainen CATL osti merkittävän osuuden Uudenkaupungin autotehtaasta, alkoivat jätti-investoinnit. Uudessakaupungissa tehtaan työntekijämäärä nousi tuhannesta lähes viiteentuhanteen ja sähköautojen akkujen valmistaminen laajeni satojen työntekijöiden voimin myös Saloon. Kaikki sujui mainiosti ja edessä olivat selkeät laajennus suunnitelmat: EU:n oma jälkeenjäänyt autoteollisuus tuhoutuu kilpailun jaloissa, kiinalaiset valtaavat markkinoita yhteistyöllä ja omilla merkeillä. Uudenkaupungin tulevaisuus näytti mahtavalta 15 000 asukkaan kaupunkiin tuhansia uusia teollisuuden perustyöpaikkoja. Kasupungissa alkoi varautuminen tulevaisuuteen: päiväkodit, koulut, uimahallit liikuntahallit uusiksi ja suuremmiksi.

Luonnollisesti tämä hoksattiin eteenkin Saksassa ja ensin käskytettiin Kaja Kallis Kiinaan paukuttamassa päätään ja sitten EU:n suomalainen komisaari aloitti kampanjan kiinalaisia vastaan teemalla: Irti KIINA riippuvuudesta. CATLkyllästyi vihamielisayyteen, myi lopulta osuutensa autotehtaasta ja keräsi kimpsunsa ja kampsunsa muutti tehtaansa ystävälliseen Unkariin. Nyt ennen Suomen suurimmassa lähes 5 000 työntekijän tehtaassa työskentelee enää parisataa autonrakentajaa. Kasvuun investoinut kaupunki on lirissä ja heikentyneet palvelut sekä kohonneet verot karkottavat väen kaupungista.Tuo on vain yksi esimerkki siitä, miksi olemme nettomaksajia EU:ssa ja suuria hyväntekijöitä maailmalla. Meidän nykyisille päättäjillemme on aina tärkeintä löytää ulkomailta ahteri, johon he kielensä tai jopa päänsä korvia myöden työntävät. Pääkaupunkivetoinen mediamme motivoi päättäjieääme toimimaan näin ja sinua valitsemaan tähän kuosiin sopivat päättäjät joiden tunnuslauseeksi sopii: SUOMALAINEN ENSIN ON VÄÄRIN!

LINKIT:

Henna Virkkunen: EU:n on vähennettävä Kiina-riippuvuuttaan

Henna Virkkunen: Kiinan on lopetettava villieläinkauppa

Virkkunen: EU:n arvioitava Kiina-politiikkansa uudelleen

Kiinalainen CATL myy runsaan 20 prosentin osuutensa Valmet Automotivesta

Kiinalainen autojätti korjasi jättipotin – Osakeanti toi yli 5 miljardia euroa

Uutinen vuodelta 2018: Kiinalainen Li Shufu nousi Daimlerin suurimmaksi omistajaksi

Kiinalainen BYD alkaa valmistaa autoja Unkarissa

Kiina vyöryy Eurooppaan Unkarin kautta – Taas uusi jätti-investointi

Koronapandemia toi riskit esiin – maailman lääketuotanto riippuvainen Kiinasta

IS UNOHTI KANSANEDUSTAJAN 600 TYÖPAIKKAA

Illuminati Sanomat - Ilta Saatana - Ilkeät Sanat - Inhottavat Selitykset - Ihme Sössöt: kuvaavat mainiosti IS kirjainyhdistelmän takana piilottelevaa herkkähipiäistä tiedottajiksi päässyttä alansa alhaisinta lokakerrosta. Sinänsä tuollainen 1930-luvuntyyliin kuuluva, vaikene ja valitse -uutisointi sopii mainosti ko. porukalle, jonka toimitilojenkin omistuskin kuuluu saksalaisille. Kun tämä porukka käyttää tiedotus tai pikemminkin manipulointimahtiaan, siinä ei puhuta vähäisestäkään inhimillisyydestä tai yksilön suojasta; mutta anna olla, jos joku arvostelee "toimittajiamme", silloin tuo ammattikunnan häpeä kerros uhriutuu, valittaa maalittamisesta ja vetoaa itku kurkussa jopa sananvapauteen!

Kun kansanedustaja ottaa silmälasit päästään, oikoo muutaman sekunnin niskaansa, hänestä napataan kuva, jolla hänet leimataan uneliaaksi. Näin toimii paskahousu manipulaattori, joka kaihtaa kaikessa ilkeydessään vallitsevaa totuutta ja jättää sen tarkoituksella, ammattitaidottomuuttaan tai laiskuuttaan julkaisematta. Kyseinen tyyppi luulee olevansa superjournalisti, kun hän muutaman sekunnin otoksella toisen elämästä kuvaa kansanedustajan uneliaaksi nössöksi. Kuinka tämän päivän Suomen tiedottajien taso voi olla romahtanut näin onnettoman alas ja kuinka joku, mielestään vastuullinen kustantaja, saattaa antaa moisen valikoivan tiedotusmanipuloinnin tapahtua?

Entäpä se toinen puoli, joka jäi "toimittajalta" kertomatta. Kyseinen kansanedustaja loi konkurssin kokemisen jälkeen kasvavan vientiyrityksen. Itse muistan, kun mies ajoi konkurssin jälkeen vanhalla Isuzun paskalla pitkin Vakka-Suomea eikä antanut periksi ja niinpä tuo, vientituloja Suomeen tuottava, yritys kasvoi ja tarjoaa tänään yli 600 työpaikkaa. Jokaisen sopii pohtia kuinka monta omakotitaloa on  rakennettu Vakka-Suomeen kyseisen kansanedustajan perustaman yrityksen tarjoamalla työllä: onko niitä kymmeniä vai satoja? Entä mitä yrityksen maksamilla yhteisö- ja muilla veroilla on kustannettu esim. pääkaupunkiseudulle? Ja sokerina pohjalla, kyseinen kansanedustaja ei vero kikkaile, vaan maksaa veronsa Uuteenkaupunkiin! Siinä tapauksen toinen puoli, se joka jäi miehen elämästä kertomatta - onko tämä puoli merkityksellisempi kuin se yksi muutaman sekunnin vilaus ja kuva, jonka paskahousu manipuloija kustantaja sekä sen palkkalistoilla oleva märkäkorva sisällöntuottaja julkaisi?

LINKKI:

Vahterus – 30 vuotta lämmönsiirtoa

Vahterus

JOONA JOI TUPPURAISEN PÄÄMINISTERIKSI?

 

Kippis vaan, kun on kivaa! Tämän voi lukea Tytti Tuppuraisen ja Antti Lindmanin kasvoilta, kun he, muka murheissaan, kertoivat Joonan rattijuoppoudesta. Tämä kaksikon pahoitteluepisodi antoi jotenkin säälittävän kuvan Antti Lindmanista. Lähes jokaista Lindtmanin lausumaa virkettä seurasi Tuppuraisen hyväksyvä nyökkäys. Ikään kuin äiti T. Tuppurainen nyökkäämällä olisi vahvistanut poikansa sanoneen juuri niin kuin äiti käski . Murheellista Lindtmanin uskottavuuden moukarointia oli sekin, että Tytti Tuppurainen seisoi tv-ruudussa etualalla - jokseenkin harvinaista vai meinasiko Tytti hoitaa puhumisen, mutta hoksasi viime hetkellä kuinka linssiludemaiselta puheenjohtajan syrjäyttäminen näyttää. Ehkäpä tämä Joona joi -episodi paljasti kuitenkin demarien todellisen marssijärjestyksen ja sen: jos äänestäjät suovat demareille vaalivoiton, rohmuaa Tytti itselleen pääministerin jakkaran!

Oudosti Tytti ja Antti eivät puolustaneet tai vahvasti syyllistäneet Joonaa, kunhan kevyesti kauhistellen totesivat tapahtuneen. Joona Räsänen totesi aidosti nolona katuen tapahtuneen ilman selityksiä toisin kuin Tytti Tuppurainen joutessaan demarien kiusauskohussa syytetyksi, josta päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi Antti Lindtman syrjivä käytös tilaisuuden valmistelijaa kohtaan. Lindman työnsi tämän tylyn halveksivasti syrjään ennen kuin alkoi kertomaan, ettei demariryhmässä syrjitä ketään vaan tasa-arvo ja lähimmäisen kunnioitus ovat toveripiirin perushyve. Demarien kiusauscasen selvitykseen suhtaudutaan varsin skeptisesti kaikkialla muualla paitsi YLE:ssä.

YLE puolestaan riensi välittömästi puolustamaan Joonaa, kertomalla miehen ylipuoluerajojen nauttimasta kunnioituksesta Lohjan paikallispolitiikassa. YLE:n tyyli oli aivan toinen kuin tapaus Junnilan, perusteettomassa, nazikohussa. Silloin miestä lyötiin kuin vierasta sikaa ja jopa numerosarjoista ja pesukarhusolmiosta löydettiin viittauksia kansallissosialismiin. Tuolloinkin syytetyn puolustajat tulivat paikallispolitiikasta eli, ei persujen puoluejohdosta saati kansanedustajista vaan paikalliset demarit nostivat Junnilan hyvät puolet julkisuuteen. Vaalit lähestyvät jälleen ja huipulla tehdään tilaa teroitetuin kyynärpäin ja se näkyy, kerran Marininkin voittanut, Joona Räsänen on kovin haastaja Tuppurainen&Lindtman kaksikolle.

Rattijuoppous kuuluu sopimattomaan käytökseen ja syö aina poliitikon uskottavuutta, nyt se sattui kovassa nousussa olleelle Räsäselle. Sinänsä sääli, että Joona Räsänen, kuka osasi olla paha suustaan, kun hyökkäsi poliittisen vastustajansa kimppuun, mutta hän osasi olla myös rakentava ja taisi olla ainoa demari, joka jopa, aikoinaan YLE:n aamuteeveessä löysi jotain hyvää Purran&Orpon talousriihestä tuomista ratkaisuista. Ehkäpä Joona Räsänen olisi oolut yksi heistä, ketkä kykenevät rakentamaan Suomeen kehityskeskeisen keskusteluyhteyden vihervasemmiston ja oikeiston välille. Jokainen, minimaalisestikin asioista seurannut, hoksaa ettei räksyttäjistä T. Tuppurainen, A. Lindtman tai S. Virta ole muuhun kuin saman hokemiseen ja silmät totuudelta sulkemiseen!

Demareille ja etenkin duunaridemareille itselleen Joonan muutama grogi kävi kalliiksi, se estää puolueen nopean paluun takaisin työväenpuolueeksi, kun suurimmat haihattelijat menettivät kovimman haastajan. Nyt on mielenkiintoista seurata, mitä YLE valitsee ja vaikenee tapahtumista, jossa jo nyt paistaa tapahtuman puolueellinen käsittely kuin äskettäin käydyssä sotesyyllisuuskeskustelussa. Joona aloitti katumusharjoituksensa tavalla, jolla hän osoittaa ihmisen erehtyväisyyden ja sen kuinka tapahtunut harmittaa miestä itseään. Rattijuopumus herättää suomalaisissa aina kiukkua ja inhoa, mutta, kuten historia osoittaa on sitä suurempienkin munausten montusta ja lautakasoista noustu, joten tsemppiä Joonalle!

EUROBLIISUJEN YLEN HIRVITTÄVÄ HINTA

 

Kaikki alkaa UMK:n esihehkutuksesta, siltä ei yksinkertaisesti voi välttyä yksikään YLE:n kanavia seuraava suomalainen. UMK:lla on samanlainen asema YLE:ssä kuin Jeesuksella Raamatussa. Kun UMK-voittaja on selvinnyt aloittaa YLE kansan valmistelun jumalallista kliimaksia varten: Euroviisujen tulemiseen. Suomessakaan ei olla köyhiä eikä kipeitä, kun lähetetään väkeä Manner-Euroopan laulutatamille koikkelehtimaan ja laulamaan. Mitähän kaikki euroviisuhömppä maksaa suomalaisille? -Siihen löytyy vastaus, mutta sitä ei kerrota vaikka kuinka rukoilet summaa tekoälyltä. Ainoastaan vihjaillaan hulppeaa hintaa, mutta lopuksi lakonisesti todetaan, että ko. karkeloinnin budjetti ei ole julkinen.

Jos nykyisen kaltaiset Euroviisut olisi järjestetty 1980-luvulla, jolloin musiikki ratkaisi menestyksen, olisi esityksiä pidetty parodiana amerikkalaisista swingshow'sta. Tuntuu jotenkin säälittävän surkealta, kun kuuntelet euroviisuväen puheista kuplivaa arvomaailmaa, jossa huolehditaan heikoimmista, erilaisista lähimmistä ja kannetaan huolta jopa maapallon kohtalosta eli se porukka joka esim. korostaa omaa asemaansa ilmastonmuutostietoisuudella, lentelee itse lentokoneilla, maailmaa tuhoten, bakkanaaleihin, joka ei ole muuta kuin jonninjoutavaa elostelua sisältävä yliampuvaa musiikin ja koikkelehtimisen irvokas sekamelskaa. Tämä tapahtuma jos jokin, tulisi järjestää, pienellä hiilijalanjäljellä, etänä vaatimattomia puitteita ja vapaaehtoisuutta korostaen.

Kun aikoinaan musiikkiväki herätti ajatuksia ja lopetti jopa sotia laululla ja esikuvana olemisellaan, nykyään tilanne on aivan toisin. Musiikista en sano mitään, arvostan sen tekijöitä ja esittäjinä, mutta nämä Euroviisujen kymmenet tai kenties sadat luojat/siivestäjät, heihin meillä ei yksinkertaisesti löydy varoja tästä velaksi jo lähemmäs kaksikymmentä vuotta eläneestä maassa. Suurin kiukkuni kohdistuu YLE:n ökypalkkaiseen johtoon, joka hyväksyy kaiken tämän samaan aikaan, kun maakunnissa kuolaan vanhainkoteihin, hoitojonoihin ja vammaistenlaitoksiin. Nämä ketkä eduskunnassa huutavat, muka äkeissään, hallituksen leikkaavaan heikoimmilta, ovat itse tehneet diilin: he tukevat mediaa pomoineen, jotta media pitää vastavuoroisesti heidät jatkossa vallassa - suomalainen köyhä ei ole vihervasemmistolle kuin keppihevonen, kenen äänillä päästään valtaan, kenet unohdetaan ja kenen rahoilla elostellaan häikäilemättömästi.

Tulee väkisinkin mieleen Neuvostoliiton satsaus kulttuuritarjontaan, jonka laadussa ja määrässä ei säästelty - se jyräsi alleen kurjuuden ja neuvostokansa unohti puutteen, koska siitä ei kerrottu vaan se hukutettiin toistaen korkeatasoiseen viihdetarjontaan. Aivan kuten Neuvostoliitossa meilläkin kansa aivopestään sankoin joukoin ruudun ääreen, jotta se edes hetkeksi unohtaa velaksi eletyn eilisen ja velan tekijät sekä siitä seuraavan onnettoman surkean tämän päivän ja sitäkin surkeamman huomisen. Seuratkaapa YLE:n lähetyksiä niin havaitsette, kuinka Euroviisujen ihastusta toistetaan ja toistetaan ja lopulta, kun vielä muu tarjonta ajetaan nollaan, saadaan ruutujen ääreen miljoonia katsojia.

Sinänsä vertaus Neuvostoliittoon on harhainen, sillä siellä eivät köyhät saati kommunistipomot nauttineet appelsiineista, banaaneista tai suklaasta, kuten meidän vihervasemmiston huippuelostelijat ja heidän taakseen manipuloitu rahvas, jolle kylläkin suklaa alkaa tänään käymään liian kalliiksi, huomenna karkaavat banaanit hinnaltaan ulottumattomiin jne.. Ja toinen ero vihervasemmiston luoman velka-Suomen ja Neuvostoliiton välillä löytyy terveyspalveluista - meillä yhteiskuntaa rakentaneet suomalaiset eivät saa ikäihmisinä kohtuullista kohtelua, vaan heidät rahdataan, toisin kuin Neuvostoliitossa, kauas kotaan palveluiden ja hoidon sijaan keskitysleirien kurjuuteen, puutteeseen ja lohduttomaan loppuelämän halpaan yksinäisyyteen - mutta ei hätää, kaikenhan korjaa ruutuun pomppaava Ville Vedenpään muikea hymy ja tieto hänen suuresta sydämestä, jonne mahtuu ajatus Gazan lapsista - entä suomalaiset, no sehän on väärin pistää suomalainen ensimmäiseksi. Nauttikaa Euroviisuista, sillä sen vuoksi suomalaisia kuolee. Mutta vilkaiskaapa oheinen otos Gene Wilderin, varsin rohkeasta elokuvasta ja pohtikaa tykönänne: tässäkö Euroviisujen takapirujen todellinen valtatavoite, mutta tosissaan? Olkaa hyvä, tuossa yllä!

PURRAN UHO ON PERSUJEN TUHO!

Saksikäsi Riikka herättää kiukkua ja vihaa kansan keskuudessa, tämän näki hyvin eläkeläisten rollaattorimarssilla, jossa Purra&Orpo saivat tilaa ikäihmisten sloganeissa. Harva mielensä ilmaisija huomio nykyhallituksen olevan ensimmäinen hallitus, joka nosti esiin Suomen 18 vuotta kestäneen aliviritteisen talousketjun ja pyrki saattamaan sen parempaan suuntaa. Tällaisessa tilanteessa valtionvarainministeri nousee aina keskiöön ja pienin viilauksin ja valinnoin media saa kaiken näyttämään toiselta kuin totuus on. Otetaan esimerkiksi suoralähetys eduskunnasta, jossa Tytti Tuppurainen laukoo samoja luoteja samasta iänikuisesta fraasilippaasta, josta hän singonnut niitä lähes sanasta sanaan samalla tyylillä jo vuosia. Tämän jälkeen Purra vastaa kiukkuisesti Tuppuraiselle ja lopulta Timo Heinonen niittaa faktoillaan nolona hiljentyneen Tuppuraisen turpeeseen.

Illalla katsoessasi puoli yhdeksän uutisia, joka kuuluu suomalaisten enemmistön iltarutiineihin, näytetään em. eduskunnan istunnosta uutisotos, jossa Purra tuohtuneena vastaa Tuppuraisen esittämään hyökkäykseen. Sen sijaan koko episodin tärkein henkilö Timo Heinonen ei pääse iltauutisiin. Näin mainitusta tapahtumasarjasta tulee vähintään kyseenalainen ja totuudenvastainen kuva. Valikoimalla ja sopivasti vaikenemalla tapahtuneesta media käyttää valtaansa. Harvalla on mahdollisuutta tai edes viitseliäisyyttä katsoa eduskunnasta lähetettyä suoraa lähetystä, joten sen katsojaluku jää olemattomaksi verrattuna puoli yhdeksän uutisiin. Samassa suhteessa po. lähetykset vaikuttavat myös kansan näkemykseen käydystä keskustelusta. Katsokaa tänään 13:55 alkava lähetys eduskunnasta ja verratkaa näkemäänne iltauutisten tarjontaan!

Purra on eduskunnassa nostanut vertauksissa esiin valtion varojenkäytössä maakuntien ja pääkaupunkiseudun suhteen, mutta se ei näy riittävästi valtion budjeteissa, jossa rahaa syydetään miljardeja pääkaupunkiseudun hankkeisiin, vuokra-asumistukiin jne. Jos joku katsoi eilen A-studion, paljasti siellä entinen ministeri kuinka pienellä summalla vanhusten katastrofaalisen huono hoitokohtelu saataisiin hoidettua kuntoon. Kyse on miljardista eurosta eli lähes samasta summasta, joka upotettiin henkilöautottomaan siltaan, jossa pääkaupunkilaiset pyöräilijät kaatuilivat. Miksei hallitus puuttunut moisiin hankkeisiin jäädyttämällä niitä ja siirtämällä rahat ikäihmisten, sairaiden ja vammaisten olojen parantamiseen. Sitäkin ihmettelen kuinka tällainen moka tehtiin, kun sote-uudistusta valmisteltiin kuin Iisakin kirkkoa ja mikseivät demarit tee vanhusta asemasta välikysymystä tai edes esitä omien sote-munausten korjaamista - no siinähän se syy tuli, jäljet johtaisivat suoraan sylttytehtaalle.

YLE:n ohjelmapäälliköt ja tuottajat valitsevat uutisten ja ajankohtaisohjelmien vieraat, joskin puolueilla on omat vaikutusmahdollisuudet tähän, kun puhutaan puolueen keskeistä kasvoista kuten eduskuntaryhmien puheenjohtajista, mutta tavalliset kansanedustajat tulevat, kun kutsu käy. Tässä syy, miksi Tytti Tuppurainen pääsee viikoittain ääneen, mutta esim. Joona Räsänen ei ole - kyse on sisäisestä valtataistelusta. Muistanette kuinka Teemu Keskisarja esitti aikoinaan väittämiä maahanmuuttajista ja sai silmilleen niin T. Tuppuraisen kuin S. Virran. Episodin jälkeen todettiin, että faktojen tarkistusten jälkeen  Keskisarja oli oikeassa. Sopii kysyä, miksi Keskisarjaa ei ole tämän jälkeen kutsuttu ajankohtaisohjelmiin ja miksi saman kohtalon koki väittelyssä vihervasemmiston peitonnut Markku Ruotsila?

Asian on ikävä kyllä niin, että Purrasta, kuten Orpostakin on luotu valtamediassa kuva, josta, moni tavallinen uutisia seuraaja, näkee ilkeän tavallisen kansan kyykyttäjän. Jos Purra marssii vuoden kuluttua vaalitentteihin, sitkeimmät persukannattajat näkevät hänessä suuren poliitikon, mutta tavalliset, sivusilmällä politiikkaa seuraaville Purrasta luodussa vahvassa kuvassa esiintyy ilkeäkatseinen, köyhiä saksilla silpova naispaholainen. Tuota kuvaa media on valmistellut vuositolkulla ja sen ainoa tavoite on nykyisen hallituksen kaataminen ja pientä eliittiä hyysäävän vihervasemmiston palauttaminen valtaan. Tästä taas jatkuu velkaantuminen jase sama numeroilla leikkiminen plus tuhlaaminen, mistä eilisen A-studion entinen demariministeri antoi esimakua! Täytyisi siis löytää vaihtoehto, jottei Purran uho ole persujen tuho!

LINKKI:

Saavatko vanhukset riittävästi hoitoa?

ONKO POTILAAT ENSIN AJATTELU VÄÄRIN?

Ennen edellisiä vaaleja turuilla ja toreilla ylistettiin kaikenmoista ja luvattiin hienoja elämän hetkiä jopa köyhille, sairaille ja vanhuksille. Itsekin kuuntelin Uudenkaupungin torilla kaiken uudistavasta ja parantavasta sote-uudistuksesta, kun tuleva sote-ministeri esitti vakuuttavasti teesejään. Äijä pääsi Arkadianmäelle ja jopa ministeriksi, mutta mitä hyvää ja kenelle sote-uudistus toi? Saatiin lisää iso liuta uusia hyväpalkkaisia herroja ja lääkäreille uusia tuottoisia rahastuskanavia!

Tavallinen kansa ei ns. soten asiakkaat puolestaan saivat lisää byrokratiaa maksettavaksi ja pidentyneet hoitojonot, kun syntynyt byrokratia nieli hoitoihin tarkoitettuja varoja. Voikin ihan suoraan sanoen, että sote-uudistuksessa ole kyse vuosisadan kusetuksesta, hyvinvointi Suomen alasajosta ja yhden tehtävässään vajavaisen ammattikunnan äärettömästä vallanhimosta ynnä ahneudesta. Sanotaan, että eivät suuret puheet suuta halkaise, mutta heti perään voi todeta, että hyvin niillä tienaa ja saa vaikutusvaltaa ja ystäviä. Pari viikkoa sitten paljastui konkreettisesti yhden hunajaista tulevaisuutta sairailla vaalilauluja hoilottanee tietämys, kun A-studiossa ihmeteltiin Suomen muita pohjoismaita surkeampia syöpähoitotuloksia.

Ohjelmassa esitetään selvät tilastolliset faktat Suomen syövänhoidon surkeudesta verrattuna läntisiin naapurimaihin. Kun toimittaja Roosa Kettumäki tivaamalla tivaa lääkäreiltä vastauksia ja lääkkeitä tilanteen oikaisemiseksi, vastaa entinen  alasta vastannut ministeri ja lääkäri, että hänen täytyy perehtyä tilanteeseen. Tyyppi on ollut itse luomassa sote-uudistusta ja enne sitä hän tiesi kaiken - kuinka hän nyt ei tiedä mistään mitään? Mielestäni meidän tulee vaatia lääkärikunnalta enemmän. Niin lääkärien määrää kuin laatua tulee kohottaa ja jos joku kysyy: mistä rahat? -Vastaus on byrokratiasta ja osaavia lääkäreitä saadaan vaikkapa Kuubasta. Katso linkkiä, joka kertoo kuinka siellä lääkäripulaa helpotettiin. Totuus on se: on inhimillisempää parempi, että maasta löytyy yksi työtön lääkäri kuin se, että yksikin potilas kuolee hoidonpuutteeseen!

LINKIT:

Suomen syöpähoito laahaa

Italian köyhin alue paikkaa lääkäripulaansa kommunismin vientituotteella – kuubalaislääkäreillä

SDP ROMAHTAA kuin TYÖVÄENPUOLUE BRITEISSÄ

Kuka äänestää henkilöä tai puoluetta, jonka ehdokas sanoo äänestäjälle: On väärin asettaa sinun asiasi ensin? -Sellainen äänestäjä, kuka ei tiedä taustoja yhteisen omaisuuden itsekkäästä ja holtittomasta käytöstä, realiteettien vastaisesta talouspolitiikasta, tuottamattoman asuntokuplan aiheuttamisesta, siihen kytköksissä olevasta väestön pakkosiirrosta tuki-Suomeen, vientiteollisuuden toimintaedellytysten alasajosta ja kammottavasta kuoleman ja tuskan lingon nimeltä sote-uudistuksen toiminnasta ja luojista. Suomessa eletään valtamedian synnyttämien mielikuvien valheellisessa maailmassa, jossa kaikki alkoi ja jatkuu edelleen kantokyvyn ylittävästä yhteiskuntapolitiikasta!

Meillä median valheellinen kupla särkyy kuten Isossa-Britanniassa BBC:n asema. Kun BBC leikkeli tavoitehakuisesti Trumpin puheita ja Trump nosti asian julkisuuteen, aukenivat brittien silmät ja poliittinen valheiden perustalle rakennettu korttitalo romahti. BBC menetti uskottavuutensa, kansa kääntyi somen puoleen ja alkoi yhden totuuden sijaan tutkimaan uutisia, näkemyksiä ja valitsi niistä, omaa älyä käyttäen, toden tuntuisimman totuuden. Suomessa lähestymme hetki hetkellä valtamedian murtumispistettä. Valtamedia pönkittää asemaansa jo naurettavilla tavoilla, kuten uutisankkureiden kampanjalla, jossa kertovat etteivät myy mitään. Rivien välistä tuolla kampanjalla annetaan ymmärtää somen olevan kaiken valheellisuuden alku ja äiti.

Suomalaisten silmät alkavat aueta valtamedian sumutuksesta. Kun he katsovat YLE:n ykkösuutista Erika Wikmanin vuodentakaisesta, kansakuntaa järkyttäneestä, kauheasta stressistä ja lukevat somesta uutisia Suomen 18 vuotta jatkuneesta ylivarojen elämisestä, soten ongelmista jne. . Hyvin pian tavallinen kulkevainen Suomessa hoksaa saman kuin britit: jos joku olisi kertonut totuuden tilanteesta ja sen tekijöistä, olisin äänestänyt toisin ja nyt kaikki olisi paljon paremmin. Pettymys on melkoinen, kun omaisia kuolee ja kärsii valheellisiin lupauksin rakennetun ja julkkisuutisilla hukutetun some-totuuden ym. ym. paljastuttua. Luonnollisesti meillä käy samoin kuin Britanniassa eli työväenpuolue, jonka huipulla ei ole yhtään työläisiä ja joka huomioi tavalliset työläiset ainoastaan heitä rahastaessaan muiden hyväksi menettää ensimmäisenä kannatuksensa. Näin käy taatusti meilläkin - suomalaisten silmät ovat jo raollaan, mutta ehtivätkö ne aueta ensi kevääksi? HYVÄT ÄIDIT, ISOT KIITOKSET ja  HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE!

LINKIT:

Reformipuolue pyyhki pöytää perinteisillä puolueilla Englannin paikallis­vaaleissa 

Analyysi: Englannin paikallisvaaleista tuli populismin juhla – perinteiset puolueet syrjäytettiin

Nigel Farage ottamassa jytkyn Britanniassa – Starmer: ”En voi ajaa maata kaaokseen”

KEHITYSAPUMME LISÄÄ KEHITYSAPUTARVETTA ja KÖYHYYTTÄ

Rakasta lähimmäistäsi, kuten itseäsi, toteaa moni ja, masokisteja lukuun ottamatta, pitää kyseistä lausahdusta inhimillisenä elämän ohjeena. Totuushan piilee tässä: mikäli jokainen pitäisi huolta lähimmäisestään, kaikilla meillä menisi jokseenkin siedettävästi eikä maailmassa eläisi sellaisia kauimmaisia, ketkä tarvitsisivat nälän ja kurjuuden ongelmista selvitäkseen kauimmaisten apua. Auttamisen filosofia on kovin yksinkertainen, vaan eipä se sitä ole, jos katsoo meidän auttamista!

Lähimmäisen auttaminen on globaalisti ajateltuna näkymätöntä eikä siitä tule kansainvälistä kiitosta - sen vuoksi meillä toimii esim. lääkärit ilman rajoja eikä lääkärit rajojen sisällä järjestö. Kun autetaan roposilla tai rojulla kauimmaista siellä, missä kärsiviä tilastoidaan runsaasti, päästään auttamistilastoissa kivasti esiin ja päättäjämme saavat selkään taputuksia niin EU:n kuin YK:n käytävillä. Kukaan ei pohdi avun todellista perillemenoa, se riittää, kun tilastot näyttävät hienolta. Totuushan on kuitenkin se, että eivät köyhyys ja kärsimys poistu kauimmaista auttamalla, koska se välikäsi, jonka kautta apumme tulisi mennä perille ei auta lähimmäistään - jos hän välittäisi lähimmäisistään ja auttaisi heitä, hän olisi jo auttanut lähimmäistään eikä meillä olisi siellä apua tarvitsevia kauimmaisia.

Kun katsomme Suomen kehitysavun kohteita, se on varsin tehotonta kaukaisen eliitin hyysäystä ja siitä on tullut apukohdemaiden valtaapitäville elinkeino, joka loppuu, jos he auttavat lähimmäistään, pistämällä tämän asiat kuntoon. Mutta entäpä täällä, missä autetaan kauimmaisia, pohtikaamme kuka auttaa ja kenen rahalla. He ketkä meillä päättävät kauimmaisen auttamisesta, eivät anna omastaan, vaan keräävät ko. avun tavalliselta kadun rullaajalta, joka tapahtuu, rajallisten varojen aikana, joko veroja korottamalla tai kansalle tarkoitettujen palveluiden karsimisena. Otetaan jälleen esimerkiksi lääkärit ilman rajoja järjestötä, kun Suomessa vallitsee lääkäripula, jokainen vieraille maille poistuva lääkäri lisää suomalaisten tuskaa leikkaus/hoitojonoissa! Kun autat, ko. järjestöä, lähetätkö oman lääkärisi maailmalle? Jos oikein tarkkaan ajattelemme: Lähimmäisen auttaminen on oikein, sillä jos kaikki tekevät niin, ei ole apua tarvitsevaa kauimmaista!

LINKIT:

Suomi velkaantuu, Marinin hallitus lapioi kehitysapuun 3,4 miljoonaa euroa joka päivä – suomalaiset maksavat jopa Etiopian sääennustukset

Kehitysapu jakaa puolueita – tällaisiin kohteisiin Suomi maksoi kehitysapua viime vuonna

NYT KAIVATAAN SYYLLISTÄ EI LAHTISTA tai KONEKIVÄÄRIÄ!

Tilanne muuttui melkoisesti sitten Tuntemattoman Hietasen, jolloin syyllistä etsimällä ei pelastettu omia viikatemiehen huseerauksesta. Tänään viikatemies huseeraa jälleen ja hänen viikatteensa nimeltä sote-uudistus niittää kiihtyvällä vauhdilla kalman satoaan. Entinen hallitus loi nykyisen kammottavan korjaamattoman sote-kuvion, jonka täysremonttiin ei nykyinen hallitus pyri. Totuus on se, että jotain tarttis tehrä ja mitä myöhemmin tuo tekeminen aloitetaan, sitä hankalampaa kaiken korjaaminen on. Suomen hallitukset ovat taapertaneet menneet parikymmentä vuotta miinustalouden taivalta sijoittaen kansan varallisuutta kaikkeen mahdolliseen turhaan.

Kukaan ei kiinnitä huomiota Suomen julkiseen sektoriin, jonka hinnaksi muodostuu 60 prosenttia BKT:sta, kun se naapurimassa, ei Venäjällä, on noin puolet. Jos samaan aikaan, me potkimme suorittavaa väkeä, kuten sairaanhoitajia, jotka naapurimaassa tienaavat tuplaten, kilometritehtaalle, täytyy tarkastella koko systeemiä ja sen rahareikiä. Samalla vakuutusyhtiöt ja pankit tekevät köyhtyvää kansaa kupaten armotonta tulosta. Pankit eivät rahoita yrityksiä, joiden kasvua ja mahdollisuutta työllistää, heikko rahan saanti jarruttaa, joten niidenkin toimintaa tulee tutkailla ja ohjailla aivan uudella otteella.

Suomen köyhyys kasvaa kahdella hölmöilyllä. Ensinnä päättäjät syytävät rahaa kaikkeen muuhun kuin yhteiskunnan perustoiminnat rahoittavaan tuottavaan toimintaan, kuten työllistäviin investointeihin: kaivoksiin, vientiteollisuuteen, elintarviketuotantoon. Toiseksi me tuotamme jatkuvasti tähän maahan lisää ihmisiä, keistä tulee väkisinkin lisää köyhiä tähän maahan. Nykyisellään Suomi on negatiivista kurjuutta tuottava Sampo. Tämä kierre meidän tulee katkaista ja se onnistuu ainoastaan paljastamalla sote-uudistukseen ja muihin yhteiskuntamme syväongelmiin syylliset, jotta heidät voidaan korvata uusilla päättäjillä. Päättäjillä, ketkä eivät peittele tekemiään, sote-uudistuksen kaltaisia virheitä, vaan nostavat yhteiskuntamme ongelmat rohkeasti esiin ja korjaavat ne eivätkä jatka velan ottoa ja rahan kylvämistä huuhaahan. Se joka ei tunne historiaa, ei osaa rakentaa tulevaisuutta, tokaisi herra Kirkkomäki ja Yksikivi puolestaan lausui: Hän, kuka on virheen tehnyt, ei pysty sitä korjaamaan, koska, jos näin olisi, ei virhettä olisi syntynytkään!

LINKIT:

Suomen julkinen sektori on Euroopan suurin ja eri paria kansantalouden kantokyvyn kanssa

Kaksi yrittäjää ihmettelee, miksi pankista ei saa lainaa

Tehdään julkisen sektorin saneeraus itse, eikä odoteta Troikkaa

PUTININ VIIMEINEN PARAATI

Ukraina tarjosi muutaman päivän pidennystä Putinille Putinin paraatin aikaiseen aselepoon, mutta eipä kelvannut. Päin vastoin hyökkäys iski päiväkotiin. Todella vastenmielinen teko kyseisessä silmittömässä tappamisessa ja paikkojen särkemisessä, jonka loppumisesta ei näy mitään merkkiä. Nyt kävi kuitenkin niin, että Putin näytti epävarmuutensa, kun päästi ennakkouhkauksen: hyökätään Kiovaan, jos emme saa marssia ja katsella paraatia rauhassa!

Putinin valta nojaa prameisiin puitteisiin ja aikaisempien sukupolvien saavutuksiin sekä niillä hehkuttamiseen ja juhlimiseen. Auttamatta taakse jäävät ne ajat, jolloin venäläiset kiittivät Putinia Jeltsinin sekasortoisen pesän selvittämisestä ja huimasta elintason kasvusta. Jos aikoinaan Putin nosti venäläisten hyvinvointia ja kansainvälistä arvostusta, nyt se on kuitattu ja venäläiset ovat peruuttamassa Putinin ajan alun kurjaan lähtöpisteeseen. Kun tähän lisätään tuhannet ja tuhannet Ukrainan rintamalla kuolleet pojat, ei liene ihme, että sotaväsymys ja halu väistää palaava kurjuus herättää valtavasti tyytymättömyyttä. Kyse on lähinnä siitä kuka käyttää täytä tyytymättömyyttä hyväkseen ja koska tämä tapahtuu?

Mikäli Ukraina onnistuu iskemään Moskovan paraatiin, kirjoitetaan Putinin nimi sellaisella tavalla historiaan, että hänen maineensa ja uskottavuutensa rapisee kerralla olemattomaksi. Jos mies pönkittää itsetuntoaan historian saavutuksia korostamalla ja niistä elämöimällä, kaikki loppuu siihen, jos historian seuraavalla sivulla hänet tallennetaan tuleville polville nolona pellenä, kuka katseli aitiopaikalta, kun Ukraina moukaroi paraatijoukot ja -yleisön jauhelihaksi. Jo Putinin uhkaus: iskemme Kiovaan, jos emme saa marssia rauhassa on äärimmäisen vastenmielinen - hänen marssinsa on tärkeämpi kuin ihmishenget! Suurella mielenkiinnolla ja pelolla odotan viikonloppua ja Ukrainan iskua. Onnistuuko se ja jos onnistuu, niin lentääkö Putin Venäjän huipulta vai siirrytäänkö sodan seuraavaan vaiheeseen - Venäjä on huomannut ettei se saavuta tavoitettaan konventionaalisella sodankäynnillä, joten siirrytäänkö astetta vahvempiin aseisiin?

JÄÄKÖ USA LOPULTA YKSIN?

USA rymistelee maailman politiikassa kuin muita vahvempi humalainen moukka kirkossa. Onko suuruus sumentanut USA:n realiteetit ja ylimielisyys jyrännyt kaiken yli? Aikoinaan USA suututti Aasian Koreassa ja Vietnamissa, samalla se hääri Chilessä, Guatemalassa ja seuraavana vuorossa oli Persia ja Lähi-itä. Tähän asti USA on kunnioittanut Euroopan läntistä puolta ja kymmenet vuodet turvannut maanosan turvallisuuden. Nyt USA Grönlanti omimisjutuillaan ja painostamisillaan herättää skeptisyyttä maanosamme liittolaisiin eikä luottamusta USA:ta kohtaan varmasti kasvata sekään, että se uhkaa jättää jopa NATO-liittolaisensa oman onnen nojaan.

Sopii pohtia, kuinka ylivoimaisen USA:n kykeni pelaamaan itselleen. Kaikkihan lähti liikkeelle Bretton-Woodsissa 1944, jossa luotiin maailman talouskuviot. Malli syntyi kompromissina neuvotteluissa, joita veti Yhdysvaltojen puolelta Harry Dexter White ja Britannian puolelta John Maynard Keynes. Tuolloin USA oli rikas ja Eurooppa köyhä ja raunioilla, siksi USA pystyi pitkälti määräämään tulevat talouskuviot. Sellainen kuriositeetti, että tämä USA:n neuvottelija Harry Dexter White, kannatti suunnitelmataloutta ja ennakoi sen toimivimmaksi talousjärjestelmäksi. Harry Dexter Whitea jopa syytettiin Neuvostoliiton vakoojaksi ja hän kuoli varsin nuorena sydänkohtaukseen. Mutta se siitä hepusta ja todetaan, että mainitussa kokouksessa luotiin talouskuvio, joka takasi USA:n ylivoimaisen aseman maailman taloudessa ja vastavuoroisesti hoiti Euroopan velat ja jälleenrakennuksen säälliseen kuntoon.

Länsi ja etenkin USA petasivat itselleen maailmanlaajuisesti taloudellisen ylivalta-aseman, joka säilyi näihin päiviin asti. Mutta entäpä tänään onko USA:n hallitseva asema sama ja entäpä Euroopan? USA:n talous perustuu vientiin ja muualle maailmaan tehtyihin sijoituksiin. Se kuitenkin täytyy huomioida, että USA on yksi maailman velkaisempia valtiota, mutta aseteknologiassa USA on kärkipäässä maailman toiseksi vahvimpana ydinasevaltiona. Samoin laaja tietotaito eri aloilta, kuten omavaraisuus energiasta, ruuasta ja pitkälti metalleista ja mineraaleista lukeutuvat USA:n vahvuuksiin. Sen sijaa Eurooppa on menettänyt lähes joka sektorilla asemansa eikä sitä voida pitää muuna kuin ostovoimaltaan laskevana markkina-alueena, joka vie joitakin historialtaan merkittäviä laatutuotteita maailmalle.

Maailma on muuttunut esim. Kiina ei ole enää helposti hyväksikäytettävä teknologian kehityksestä ja soveltamisesta tietämätön halvantyövoinmaa, vaan he itse hallitsevat suunnittelun ja tuotannon, kuten sähköautoteollisuus osoittaa. Kiina nousee USA:n ohi talousmahtina ja teknologiassa se haastaa USA:n. Lisäksi maa on turvannut kansainvälisen asemansa yhteistyöllä Afrikassa ja omistamalla satamia jopa EU:n alueella. Kiinan ongelmat löytyvät energiasta ja ruuasta, mutta näissäkin tapauksissa se on hajauttanut hankinnan niin ettei ole ainoastaan esim. Venäjä vehnän tai öljyn varassa. Pelkkä vilkaisu karttaan osoittaa sen, että yhtenäinen Venäjä on aina riippumaton muusta maailmasta.

Kun palamme nykyhetkeen ja katsomme USA:n käytöstä, lienee Euroopan ja etenkin Suomen aiheellista pohtia, kaiken varalta, vaihtoehtoja nykyisille liitoille ja liittolaisille. Määrätyt EU:n valtiot ovat nousseet selkeästi USA:n hankkeiden kanssa vastahankaan. Tämän seurauksena USA uhkailee syödä sanansa tehtyjen sopimusten suhteen eikä edes lähesty ongelmia neuvotteluiden kautta. Ajaako USA itsensä ulos yhteistyöstä muiden kanssa ja jääkö se yksin tai kahden Suomen kanssa? Kun vedotaan läntisiin arvoihin ja demokratiaan, edustaako esim. USA tai edes EU niitä, jos tarkkaan katsotaan - ryöstö kalastetaan, viedään jätteitä muiden riesaksi, sotketaan maailman luonnon tasapaino ja aiheutetaan pakolaisongelmia. Toinen juttu, mikä puskee väkisin mieleen, kun katsoo Kiinan suunnitelmatalouden toimimista: oliko Harry Dexter White, sittenkin oikeassa vuonna 1944, kun hän sanoi suunnitelmatalouden olevan tulevaisuuden toimivin talousmalli?

LEHDISTÖNVAPAUS vai LUKIJAN VAPAUS VALITA??

Meidän mediamme hehkuttaa rivien välistä olevansa niin vapaa kuin uskottava, kun se kertoo lehdistömme vapauden keikkuvan sijaluvulla 6 maailman rankingissa. Pienestä pudotuksesta huolimatta toimittajakuntamme julistaa tuotoksien kautta edustavansa ammattikuntansa globaalia eliittiä. Sijaluvun heikkenemisin syyksi nostetaan tapaus, jossa toimittajat saivat tuomion lain rikkomisesta ja tietenkin se, että somessa jotkut arvostelevat toimittajiamme.

Luulisi olevan aivan itsestään selvää, että tasa-arvoisessa maassa lain kuuluisi olla sama kaikille, mutta meidän journalistit osoittavat sen, että he ovat kaiken yläpuolella eikä heitä saa tuomita. Lakia punninnut oikeuslaitoksen korkea elin syö median sananvapautta jakaessaan lainmukaisia tuomioita toimittajille. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu vaan puolustusvoimien asioiden levittäminen julkisuuteen. Olisi sentään paljastanut jotain itänaapurin sotilasasioita eikä Suomen. Joskus Jessika Aro pisti itsensä peliin, kun hän tutki naapurin kommervenkkeja ja vaikuttamista maailmalla. Niin muuttuu maailma ja toimittajat, kuten on tullut jo todettua!

Toimittajien somepelot ja maalittamiseen vetoamiset naurattavat tässä yhteydessä. Vedotaan yhteen tapaukseen Oulussa! Sekö pudotti lehdistömme vapautta, voiko olla naurettavampaa väitettä, joka osoittaa ainoastaan ammattikunnan nykyisen herkkähipiäisyyden. Entä he lukuisat median uhrit, keiden elämän media on tehnyt hankalaksi, kuka on huolissaan heistä? Itse olen saanut nauttia sen, kuinka eläminen sujuu jouduttuasi median kohteeksi. Tuo kohtelu hankaloitti myös lähipiirin elämää niin paljon, että nälvimisen ja vinoilun välttämiseksi oli pakko mennä Raumalle tai Turkuun ostoksille. Median valheiden vuoksi pitäisi perustaa joku valtakunnallinen elin, joka puolustaisi median uhreja, mutta eihän tähän ole mediaa pelkäävistä kansanedustajista.

Koomisinta median vapauteen vaikuttamisena pidetään taloudellisia leikkauksia YLE:n osalta, mutta kukas se on leikannut eniten YLE:n asiatoimintaa? YLE itse on ajanut uutistoimintoja alas niin määrällisesti kuin laadullisesti. Kuten olen miljoona kertaa todennut maakuntien ohjelmia ei ole. Jäljelle jäi esim. säästöradio Koko Suomen radio, jota koko Suomi tuskin kuuntelee. Arkeen liittyvä oikea tieto, juuri se mistä YLE siirtää varoja, on demokratian toimivuuden peruste. Eikä näitä rahoja tule siirtää esim. Euroviisu hullutteluun. Ja mitä tulee uutisoinnin tason laskuun, niin yksi esimerkki tulee tässä: Onko auton törmääminen pylvääseen Helsingissä valtakunnan uutinen? Tulee mieleen myös Ukrainan sodasta kertova tässä päivittyvä sivu - päivittyy aika hitaasti, kun seuraat kansainvälistä uutistarjontaa.

Lehdistön vapaus käsite, tarkoittaa toimittajiemme mielestä heidän vapautta päättää siitä, mitä kansa saa nähdäkseen, lukeakseen ja kuullakseen. Kun otetaan huomioon mediavaihtoehtojen vähyys, niiden toimittajien ammattitaidon puute ja toimintamotiivi, ei voi muuta kuin todeta, että Suomen nykyinen mediakenttä ei kykene toiminnallaan turvaamaan kansan parhaaksi tähtäävän tasa-arvoisen yhteiskunnan toimimista. Siinä vaiheessa, kun median lukijalla on vapaus valita median tarjoamista uutisista totuus, voidaan puhua toimivasta lukijan vapaudesta ja onnistuneesta käytännön median vapaudesta. Nykyisillä mediajohtajilla und toimittajilla emme tähän tule pääsemään, joten median oikaisu tulee tapahtumaan somen kautta ja media joko muuttaa tyyliään tai tuhoutuu somen jyrätessä vaihtoehdoilla tai totuudella valtamedian unohduksen suon syvimpään silmäkkeeseen!

LINKIT:

Suomen sijoitus historiallisen matala lehdistön­vapausindeksissä

Korkein oikeus: ei valituslupaa Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-asiassa

Yleltä leikataan 66 miljoonaa euroa vuonna 2027

VAIHTUUKO TURVATAKUUT SUOMALAISEEN SINKKIARKKUUN?

USA vetää joukkojaan Euroopasta, nyt Saksasta lähtee 5 000 amerikkalaista sotilasta ja jäljelle jää 30 000 amerikkalaissotilasta. Toukokuussa 2026 Eurooppaan sijoitettujen amerikkalaissotilaiden määräksi tekoälyarvio 84 000. USA:n satsaus Eurooppaan on ollut melkoinen sotilaiden määrässä, sama koskee aseistusta ja tukikohtia. Aseista sentään on jouduttu maksamaan, mutta muuten USA on vapauttanut Euroopan NATO-maiden kuluja puolustuksesta muualle. Jokainen voi kuvitella, minkälainen kolo olisi syntynyt maanosamme valtioiden elintasoon, jos ko. valtiot olisivat itse joutuneet kustantamaan täysimääräisesti puolustuksensa. 

Sopii kysyä, mitä USA sai vastineeksi eurooppalaisten NATO-maiden puolustuksen päävastuun kantamisesta? Määrätyissä kahakoissa USA sai tukea joiltakin Euroopan valtioilta ja toisaalta osan mainituista sotahankkeista voidaan katsoa yhteisiksi sotilaallisiksi erikoisoperaatioksi, vaikka olivatkin USA vetoisia. Mutta se vastine, USA sai Euroopasta taloudellisen kilpailijan niin globaaleilla kuin sisämarkkinoilla ja tuo kilpailija oli kaikkea muuta kuin rehellinen. Muistakaapa vaikkapa Saksan autoteollisuuden päästöhuijaus USA:n sisämarkkinoilla. Rahoittaessaan Eurooppaa ja kilpaillessaan maailmanmarkkinoilla sen kanssa USA:sta tuli yksi maaliman velkaantuneimmista maista. Tästä kuviosta Trump yrittää saada USA:n kuiville.

Totta kai Suomi lähti NATO:n jäseneksi siinä vaiheessa, kun USA päätti lopettaa Euroopan liittolaistensa hyysäämisen. Luonnollisesti USA valvoo omia etujaan, mutta vain sellaiseen suuntaan, josta sille on hyötyä eli raaka-aineita, energiaa tms.. Tässä vaiheessa sopii siirtää jälleen huomio Eurooppaan ja kysyä, mitä meillä on? Tyly vastaus: Meillä on enää ainoastaan ruskea kieli. Kiina on pyyhkinyt kaikessa Euroopan ohi. Kun vielä ruskean kielen käytön sijaan eurooppalainen valtio puraisee hampailla kipeästi USA:n turvonneista pukamista, se saa kiukun aikaiseksi ja tietenkin tuolloin USA näyttää pettymyksensä ja toimii sen mukaisesti ja kiihdyttää taloudellisiin syihin perustuvaa sotilaallista vetäytymistä Euroopasta.

Nyt puhutaan eurooppalaisesta NATO:sta, joissa olemme riemurinnoin mukana. Mutta sitä ei kukaan pohdi, mikä on eurooppalainen NATO ja mikä on Suomen rooli siinä? Totuus on se, Euroopan NATO-mailla ei löydy edes sotilaita, jos ns. tiukka paikka tulee - eurooppalainen NATO on kuin keppihevosarmeija nykypäivän sodankäynnissä. USA:n teknologiaan luottaneena Eurooppa on jäänyt pahasti jälkeen aseteknologiassa ja tuon eron kuromisessa ei puhuta vuosista eikä kymmenistä vuosista, jos otetaan huomioon Euroopan taloustilanne ja muut ongelmat. Ja entäpä vastuunjako kaavaillussa eurooppalaisessa NATO:ssa, eiköhän se oli sama kuin EU:ssa, jossa fiksut pyytää ja tyhmät maksaa - kumpaanhan porukkaan uskotte Suomen kuuluvan? Uskooko joku esim. siihen, että Espanja, jonka työllisyyden parantamiseen me pistimme juuri miljardi euroa, on valmis pistämään killinkiäkään Suomen puolustamiseksi - kyseessä on maa, joka katsoo työttömyyden kasvua samalla, kun siellä yhdestä jalkapalloilijasta maksetaan satojamiljoonia euroja.

Sekin vielä tulee muistaa, että liitoissa liittoudumme ja jos liittoudumme eurooppalaiseen NATO:n jäseneksi, ajaudummeko tilanteeseen, jossa mahdollisesti täytyy valita puoli vaikkapa Saksan ja USA:n välillä? Kuten viime päivät osoittavat väärät sanat saattavat siirtää tuhansia sotilaita ja liitossa joku voi sanoa nuo sanat puolestamme. Pahimmillaan olemme mitätön sotilas supervaltojen shakkilaudalla ja juuri se sotilas, kenet on taktisesti hyvä uhrata. Sopiikin pohtia Suomelle luvattuja turvatakuitamme kiihkottomasti uudelleen, olemmeko pahimmillaan tilanteessa, jossa meidän oman turvallisuutemme vuoksi tulee valita vaikkapa suomalaisten sotilaiden lähettäminen kansainvälisiin selkkauksiin ja varautua sinkkiarkkuihin? Entäpä varaudummeko sisältäpäin kumpuavaan vaaraan? Kuvitelkaapa tilannetta, jossa ministereinä istuvat esim. Tytti Tuppurainen ja Sofia Virta, jos jompikumpi heistä istuu ulkoministerinä ja laukoo, mitä sattuu niin eikö se ole valtava ja suurin mahdollinen kuviteltavissa oleva riski Suomen turvallisuudelle?

LINKIT:

Euroopan mahtimaa Saksa ei löydä tarpeeksi sotilaita armeijaansa

Yhdysvallat vetää pois sotilaitaan Euroopasta: ”Kyllä Putin saattaa jonkun teekupposen asian kunniaksi juoda”

Trump haukkui nyt vuorostaan Italian ja Espanjan

Politico: Trumpin ja Rutten tapaaminen meni ”päin helvettiä” – Trump haukkui pystyyn, uhkaili

 kostolla

Trump uhkaa Britanniaa ”isoilla tullimaksuilla”

YLE:n TUTKIMUSUUTINEN: KUULUT OPPOSITIOON!!!

 

Joka viikko putkahtaa julkisuuteen kysely, joka kertoo miten sinä ja minä eli me suomalaiset haluamme asioiden etenevän tai pysähtyvän. Nyt kysyttiin tuhannelta suomalaiselta Suomen säästöistä. Itse asiassa, jo tässä vaiheessa YLE polkaisi manipulointimarssijalkansa miinaan, koska säästäminen on sitä, että pistetään rahaa syrjään esim. jotain hankintaa tms. varten. Esim. säästetään asuntoon tai lapsille opetetaan: kun pistät kahden viikon karkkirahat säästön, voit ostaa säästyneillä rahoilla lelun. Ilmeisesti YLE:n toimittajien lapsuus sujui niin yltäkylläisesti ettei mistään ollut tarvetta säästää. Kun vielä katsomme mainitun väen käytöstä ja lähimmäisen huomioimista, voin väittää YLE:n toimittajista valtaosan tai ainakin johtajien olleen, jos hopealusikka suussa syntyneitä, niin vähintään ainoita lapsia! Siis tuhannelta kysyttiin ja vastaukseksi saatiin Suomen kansan eli myös sinun milipide!

Tuhannelta suomalaiselta kysyttiin, no sitä ei kerrota, mitä kysyttiin ja milloin, saati keneltä kysyttiin, mutta vastaukseksi saatiin varsin oppositiomielinen vastaus. Tämä lienee ollut uutisoinnin tarkoituskin. Täytyihän se, kuinka Wille Rydman ja Timo Heinonen moukaroivat eduskunnassa opposition argumentit lyttyyn ja Joakim Vigelius teki saman somessa saada pyyhittyä pois kansan mielistä. Muuta syytä en moisen kyselyn moiselle uutisoinnille näe.

Jos kysely uutisointi olisi tehty rehellisesti ja lähdetty vallitsevasta tilanteesta, jossa ei ole rahaa eikä valheellisesta tilanteesta, jossa on rahaa: olisi jouduttu selkeään vastakkainasettelutilanteeseen: rahat sairaiden hoitoon vai järjestötukiin - vammaisille vai kansallisoopperalle - vanhuksille vai kansallismuseolle - kaivoksiin vai pääkaupungin siltoihin - yritystukiin vai maakuntien tiestöön - kriminaaleille maahanmuuttajille vai opetukseen - syntyvyyden lisäämiseen vai eutanasiaan - yliopistomanikyyritutkimukseen vai päiväkotien kaappisänkyturvallisuuskoulutukseen. Kysyä voi mitä tahansa, joko kärjistetysti tai ei, mutta ennen kuin asiasta tehdään sinun verorahoillasi juttu sinulle, on sinulla oikeus laadukkaaseen journalismiin jo siitä yksinrataisesta syystä, että demokratia perustuu mainitun sorttiseen tietoon.

Kyseisen tutkimuksen teetti Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) joka kertoo olevansa yleishyödyllinen, itsenäinen säätiö, joka rahoittaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Katsokaapa kyseisen säätiön sisälle ja aloittakaapa se vaikkapa säätiön hallituksesta, jossa istuu melko monenlaista luottamushenkilöä/virkahenkilöä. Yritin ottaa, en kovin tarkkaan, vain tekoälyltä kysymällä ko. säätiön hallituksen palkkioista, vaan ei löytynyt vastausta. Itse aloin pohtia koko säätiön tarpeellisuutta tai ainakin sen tehokkuutta. Mainittakoon, että ko. säätiö ei saa valtion tukea, vaan se toimii ns. omillaan apurahoja ja rahoitusta jakaen kunnallisalan tutkimukseen ja kehittämiseen -tutkimushankkeet: Yleensä noin 60 000 – 70 000 euroa - Väitöskirjat: Yleensä 15 000 – 20 000 euroa - Pro gradu -tutkielmat: Enintään 1 500 euroa.

Jos vaivaudut vilkaisemaan ko. säätiön hallituksen kokoonpanoa, niin veikkaanpa, että teet saman huomion kuin minä eli tuskinpa tuo porukka haluaa sahata oksaa omiensa alta eli kuntien virkahenkilöiltä ja tässä päästään suoraan alan kaupallisen yhtiön tekemään tutkimukseen, jonka suoritti kansainvälisen tutkimusyhtiön suomalainen lonkero, joka toiminee kuten yritykset yleensä eli periaatteella: asiakas on aina oikeassa - tilaajan täytyy saada sitä, mitä haluaa. Jos näin ei toimita vie toinen tutkimusyhtiö markkinat vai onko todellakin niin, että busineksessa ja säätiömaailmassa kyseinen tutkimuksen teettäjä ja tekijä ovat aina ja taatusti rehellisissä? Uskottavuus olisi suurempi, jos aina tietäisimme tutkimuksen suorittamisesta jotain, mutta sehän on maan tapa, ettei sinua asiassa valisteta. YLE haluaa päättää, mitä sinä tiedät ja mitä mieltä olet!

LINKIT:

YLE tekstitv s.104

Kunnallisalan kehittämissäätiön hallitus

REHELLINIEN SOME KEPITTÄÄ YLEN

 

Uudet tuulet puhaltavat jo tulevan vuoden kevään vaaleissa. Kuten A-studio ohjelmat osoittivat S. Virta/W. Rydman ja A. Lindtman/P. Orpo kohtaamisissa, ensimmäiset herättävät tunteita ilosta lähes kivuksi kasvavaksi kiukkuun ja toisista jää samankaltainen mielikuva kuin sijoituksiin merkityksettömästä 0-0 jalkapallo-ottelusta. Jälkimmäistä pidetään korrektina esiintymisenä ja ensimmäisen parin suorasanainen, tunnepitopitoinen ja tunteita herättävä debatti tuomittiin epäsovinnaiseksi möykkäämiseksi. Varmasti näin onkin, mutta pohtikaapa sitä, kumpi näistä tapauksista jää mieleen - pohtikaa, koska Orpo tai Lindtman sanoivat jotain uutta puheessaan?

Demareiden johdossa häärii ja puolet puolueelle tarjotusta julkisuudesta vie Tytti Tuppurainen. Tarkastele lähihistoriaa: jos ei lasketa Tytti Teen suustaan päästämiä sammakoita, koska joku demari sanoi jotain uutta, eduskunnassahan he veisaavat samaa itkuvirttä hallituksen saamattomuudesta, takarivin demarien tukiessa johtokaksikkoa? Mieleeni nousee lähiajoilta vain yksi poikkeava käytös ja erottuminen demarimassasta, tuolloin aamuteeveessä Joona Räsänen erehtyi antamaan jopa rajallista kiitosta hallituksen talouspäätöksistä. Entäpä mikä on tilanne esim. kokoomuksessa ja persuissa? Näistä molemmista puolueista nousee runsaasti esiin kärkkäitä omia mielipiteitä esittäviä vaikuttajia.

Katsokaapa somessa esim. Teemu Keskisarjan, Joakim Vigeliuksen, Atte Kalevan tai Tere Sammallahden päivityksiä ja verratkaa niiden saamaa palautteiden tai tykkäysten määrää. Jos alkujaan mainittujen poliitikkojen someulostulot saivat kymmeniä tai muutamia satoja tykkäyksiä ja vähäisiä kommentteja, tänään puhutaan useista tuhansista tykkääjistä ja somesivulla tarjotun palautteen käyttäjistä. Samalla muutamat demarit tukevat omilla sometahoillaan ajatuksia, jotka eivät lähde juuri koskaan muusta kuin A. Lindtmanin ja T. Tuppuraisen aivoituksista. Yhä useampi tajuaa demareiden seuraa johtajia tyylin eron muihin puolueisiin esim. vihreissä ja etenkin vasemmistoliitossa on useita erisorttisia ajatuskuvioita.

Useat eivät pidä Sofia Virran tyylistä, mutta he ovat hänen kanssaan samaa mieltä persuista ja kun hän sanoo tämän ääneen tunteita herättävän mieleenpainuvasti, herättää se tukea vaaleissa. Keskisarjat, Vigeliukset, Kalevat ja Sammallahdet saavat ääniä alueillaan, mutta muualla he eivät ole ehdolla, joten niissä vaalipiireissä, missä he ei eivät ole ehdolla jaetaan paikat pitkälti valtamedian määräämin ehdoin, joskin pientä vetoapua voi tulla puolueen näkyviltä kansanedustajilta, mutta ei se esim. Varsinais-Suomessa käännä, ilman radikaaleja ehdokasvalintoja, persujen ensikeväistä murskatappiota. Varsinais-Suomessa persujen tilanne vaikuttaa samalta kuin demareiden tilanne valtakunnallisesti. Erona se, että täällä Lindtmanin/Tuppuraisen sijaa ilman omaa aivotoimintaa tuetaan Purraa ja tunnin junaa. Turun persukansanedustajat muistuttavat lahjoiltaan lähinnä Airistolla auringonnousua ihmettelevää amebaa!

Some tarjoaa melkoisen erilaisen kuvan politiikasta ja kansanedustajista kuin valtamedia. Jos esim. Timo Heinonen pääsee sanomaan faktaperäiset suorat sanat kaikelle kansalle television kyselytunnilla , sitä ei taatusti näytetä toistamiseen uutisissa parhaaseen katseluaikaan. Ikäihmisten keskuudessa valtamedian uutisvalinnat ratkaisevat osittain tulevien vaalien tuloksen, mutta somen käyttäjien keskuudessa tilanne kääntyy päälaelleen ja Keskisarja, Vigelius, Bergbom, Kaleva, Sammallahti ja Heinonen löytävät tiensä Arkadian mäelle. Somen käyttäjien keskuudessa veikkaan demareiden jäävän kauas gallupien luvuista, sitä syövät räväkämmät vihreät ja vasemmistoliitto. Tietenkin kaikki muuttuu, mikäli demarit valitsevat uusia naamoja Lindtmanin ja Tuppuraisen tilalle, mutta se lienee utopiaa demarihierarkiassa, jossa fiksut eivät ohita tyhmempiä jonossa, vaan homma toimii kuin yritettäisiin jalostaa entistä hitaampaa ravihevosta!

A-STUDION ANTI: ANTTI AHNE vs. TOSI ORPO

Jos Sofia Virran ja Wille Rydmanin kohtaaminen A-studiossa herätti kuumia tunteita ja muodostui jonkin sorttiseksi poliittiseksi ylilyönti spektaakkeliksi, niin Antti Lindtmanin ja Petteri Orpon kohtaamisessa ei kuumuudesta voi juuri puhua. Antti Lindtman samoine fraaseineen ei juuri lämmittänyt, lähinnä tuli mieleen lehmän henkäys helteisenä suvi-iltana ja Petteri Orpo lämmitti kuulijaa saman verran kuin kuplavolkkarin lämmityslaite -35 pakkasella. Odotukset miesten kohtaamiseen olivat melkoiset ja ko. ohjelmalla oli YLE Areenassa käynnistyskertoja oli juuri äsken(30.4. 9.59) 83 000. Mainittakoon, että tällä hetkellä Virran ja Rydmanin tähdittämän A-studion on käynnistänyt Areenan puolella lähes 200 000 asiasta kiinnostunutta.

Antti Lindtman vaati Orpon ja hallituksen ero, jotta asiat saataisiin nopeasti kuntoon. Mutta miten tämä onnistuu nopeasti? Vaaleissa ja niiden järjestämisessä menee väkisin oma aikansa vai meinaako Lindtman, että voimasuhteet ratkaisevat gallupit, kuten liittymisen NATO:n jäseneksi. Ja entäpä, jos Orpo, Purra ja kumppanit päättävät iskeä välittömästi pensselit santaa ja rukkaset naulaan, kuinka sitten käytännön asiat hoituvat? Varmaankin ministeriöiden pääkaupunkilaiset virkahenkilöt vetävät yhä enemmän valtion rahaa oman kotikuntansa huuhaahankkeisiin ja hoitojonot ja heikkojen kärsimykset maakunnissa kasvavat. Vai saammeko virkahenkilöhallituksen, jossa pääministerinä istuu Oskari Onninen, valtionvarainministerinä Emma Kari, ulkoministerinä Stubbin poika tai Saska Saarikoski, opetusministerinä Ville Vedenpää, urheiluministerinä Jere Karalahti jne.

Orpon ja Lindtmanin kohtaamista A-studiossa ei kauan muistella, koska se ei herättänyt tunteita puoleen saati toiseen ja molempien tukijat voivat pitää suosikkiaan voittajana. Lindtman puhui hieman pääministerin päälle, mutta muuten korrektia kohtaamista voidaan pitää kahden nyhverön kisana. Sen nämä poliitikkojen leikkaamattomat ja suorat kohtaamiset opettavat tavalliselle politiikan seuraajille, kuinka media valitsee puolensa. Joku media nostaa esiin suosikkinsa sivulauseen, paisuttelee sitä positiivisesti höystäen uutisen inhokkinsa sanomisia negatiivisesti korostaen - aikamme toimittajat eivät lukeudu järjen jättiläisiin, koska heillä on korotetusti enemmän intoa kuin älyä ja halu näyttää kenen lippua heiluttavat. Perehdy ensin katsomalla molempiin A-studio lähetyksiin ja vertaa havaintojasi median väittämiin, niin tiedät heti, kenen pussiin kukin pelaa!

LINKKI:

Katso A-studiot

VIHREÄSIIRTYMÄ - SIIRSI SUOMEN HELVETTIIN

Ville Komsi ja Kalle Könkkölä avasivat vihreille ladun eduskuntaan. 1979 Koijärven kuivatusta vastustamisesta julkisuutta saanut maailman luonto ensin -ajatussuunta kasvoi liikkeeksi ja jopa merkittäväksi puolueeksi varsin nopeasti: vuonna 1987 eduskuntaan ja jo 1995 ensimmäisenä Euroopassa vihreät istuivat maan hallituksessa, jossa ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerin salkkua kantoi helsinkiläinen Pekkaa Haavisto.

Alkuun vihreäliike keskittyi konkreettisesti kotimaan asioihin, joissa Suomen ympäristöasiat, vammaisten asema ja naisten puolustaminen olivat puolueen päätavoitteina. Pian vihreät muuttuivat ja sulautuivat suomalaiseen puoluekenttään. Ongelma oli siinä, että niin vihreissä kuin politiikassa yleensä, teräväkyynärpäiset pyrkyrit ottavat vallan. Näin kävi vihreissäkin, josta Suomen näkyvin vihreä, Seppo Linkola erosi, koska piti vihreitä liian mm. kompromissihakuisena eli käytännössä puoluekihojen henkilökohtainen eteneminen suomalaisessa politiikassa nousi tärkeämmäksi kuin puolueen alkuperäiset perustavoitteet.

Vihreiden kannatus muodostui merkittävän vahvaksi Helsingissä ja siten helsinkiläisten asema vihreissä. Vihreät ajatukset saivat mainiosti tukea pääkaupungissa majaa pitävältä valtamedialta ja pian kävikin niin, että kotimaiset ympäristöasiat jäivät globaalien ekokauhukuvien jalkoihin ja puolueen ykkösajatukseksi Suomessa jäi kaupunkikeskeinen kehitys ja sen voimistaminen hintaan mihin tahansa. Suomessa vihreissä keskityttiin neuvomaan kuinka muualla maassa tulee elää. Maakunnissa eläviä ihmisiä käytännössä halveksittiin ja vihattiin, kuten Fatim Diarra törkeissä lohkaisuissaan osoitti.

Samalla, kun puututtiin maakuntien elämisentasoon ja sen kalleuteen esim. jätevesi säännöillä, joilla edellytettiin 50 kilometrin päässä rannikosta asuvaa pariskuntaa rakentamaan 20 000 euron jätevesipuhdistamo, jotta Itämeri säilyy, jatkoi Helsinki, jossa vihreät käyttivät valtaa kivihiilisaasteiden puskemista taivaalle ja liikennejätöksiä sisältäneen lumen kippaamista Itämereen. Samalla Euroopan päättävissä pöydissä meidän vihreät päättäjät katsoivat läpi sormien esim. Euroopan harjoittamaa ryöstökalastusta, josta aiheutui huomattava osa nykyistä pakolaisaaltoa. Itse pakolaisuuden syihin eivät vihreät halunneet vaikuttaa niitä poistuvasti, mutta pakolaisuuden seurauksiin iskettiin ja isketään vieläkin rahaa merkittävästi.

Vihreän puolueen syyttäminen Suomen nykyisestä taloudellisesta tilasta on aivan väärin, sillä vihreä ajattelu levisi muihinkin puolueisiin jo 2000-luvun alussa ja muistakaapa useat edelliset vaalit, niissä vasemmistoliitto ja demarit halusivat olla vihreämpiä kuin vihreäpuolue itse. Ja kun pyritään olemaan vihreämpiä kuin muut siirtyy haihattelun raja taivaisiin. Tästä taas johtuvat toinen toistaan mustemmat tulevaisuuden uhkakuvat ilmastonmuutoksesta ja vastaavista, joihin verovaroin panostamalla ja lakeja luomalla satsaamalla rajoitetaan ihmisten liikkumista, asumista ja tehdään maakunnissa asuminen kohtuuttoman vaikeaksi ja kalliiksi.

Aivan oma lukunsa vihreässä siirtymässä on kaupungistumisen kiihdyttäminen eli pääkaupunkiseudun asuntokupla, joka puhkeaa juuri nyt. Kun yritys pyrkii toimimaan siellä, missä maa on halpaa ja tuotantopuitteet edulliset ja työntekijöiden elintaso kohtuullinen, rakennetaan yhteiskuntavetoisesti vuokra-asuntoja sinne, missä maa on liian arvokasta ja eläminen kohtuuttoman arvokasta eli ihmisille rakennetaan taloja, joissa heillä ei ole varaa asua. Moiseen toimintaa täytyy saada rahat jostain eli vuokra-asuntotuen keräämiseksi verotetaan maakuntien vientiyrityksiä ja työntekijöitä. Samalla maakuntien yrityksiä lopettaa kannattamattomina ja työttömäksi jääneistä työläisistä tulee pääkaupunkiseudun tuettua vähävaraisten legioonaa.

Meidän vihreäsiirtymä perustuu haihatteluun, joka taas perustuu tietämättömyyteen, josta Sofia Virta antoi karmaisevan esimerkin. Tuon hän teki vähän ennen kuin puhui itsestään pääministerinä. Herra varjele Suomea tuolta hetkeltä, kun Sofia Virta istuu Suomen pääministerinä. Hän sopii siihen tehtävään yhtä hyvin kuin saatana paratiisin pomoksi. Mutta mitä S. Virta sanoi? -Hän sanoi yritystukien maksettavan sairaanhoitajien palkoista! Pöyristyttävää tietämättömyyttä! Suomi pyörii vientiteollisuuden yritysten ja työntekijöiden työllä ja niistä verotettavilla varoilla. Sairaanhoitajia tarvitaan ja ilman heitä vientiteollisuuden työntekijöillä on hankalaa, mutta marssijärjestys, jolla kuvio katetaan, vaatii ensin työtä ja verotuloja.

Suomen 18 viimeistä vuotta ovat olleet taloudellisesti miinus merkkisiä ja sen voi kytkeä vihreään ajatteluun ja sen leviämiseen. Politiikassa käytännön asiat ovat jääneet taustalle, juuri mainitun asian vuoksi. Ensin luodaan mahdoton sote-kuvio, tuodaan valheella maahan tuottamattomia ihmisiä ja lopulta todetaan, tämä on mahdotonta ongelmaa korjaavien eikä aiheuttavien päättäjien syy. Suomen ainoa toivo piilee maakuntien tavallisen kansan seasta nousevista tavallista elämää eläneistä kansanedustajista. Kun he korvaavat nykyiset poliittiset pyrkyrit ja pistävät pääkaupunkiseudun vihertävät valmistelijat kuriin alkaa Suomi jälleen pärjätä!