Oheinen YLE:n uutinen herättää tolkuttomuudessaan kysymyksen: Mitä oikein tapahtui? Säästetäänkö nyt rahassa ja tingitään ensimmäisen kotimaisen kielen vaatimuksesta - toiselle kotimaisellehan riittää omia kanavia niin radiossa kuin televisiovastaanottimessa. Näinköhän pitäisi suhteuttaa YLE-vero ja painottaa sitä huomioimaan tarjonta eli toista kotimaista kieltä äidinkielenään käyttävät saisivat korotetut verolipukkeet ja ensimmäisen kotimaisen käyttäjät joutuisivat tyytymään vähempään rahoitussuoritukseen. Yhdenvertaisuusvaltuutetun sopisi ottaa ko. ongelma oikaistavaksi vai keskittyykö vain ja ainoastaan yhdenlaiseen yhdenvertaisuuteen?
Kyseinen valtiojohtoisen median tila näyttää etenevän samoin askelin kuin Stalinin puhdistukset aikoinaan Neuvosto-Karjalassa. Siellä nimittäin suomalaiset nauttivat paremmasta asemasta kuin venäläiset. Räikeimmin suomalaisten erityisasema korostui Nevosto-Karjalan suomen kielisessä lehdessä, jossa kaikki toimittajat, latojat ja taittajat osasivat suomea. Lehden käytännön valmistukseen ei päässyt yksikään kyrillisiä kirjaimia taitanut venäläinen. Tämähän tietenkin sapetti Stalinia ja sai hänet puuttumaan syntyneeseen ongelmaan äärimmäisen tomerasti. Stalin ei ainoastaan vaihtanut työntekijöitä lehtitalossa vaan alkoi vaihtaa lukijakuntaakin niin, että suomen kielen käyttäjät siirtyivät massoittain ajasta iäisyyteen.
Kun katsot mainittua YLE:n teksti-tv:n uutista ja muistat maakuntien uutisajan alasajon, seuraako meidän valtion mediamme vetäjä AF-jotain otteissaan Stalinia. Tarjotaanko kansalle tarkoituksella niin surkeita uutisia/ohjelmia ettei niihin usko Erkkikään(ei hameella eikä ilman). Yritetäänkö näin vaihtaa kuuntelijaväestö YLE:n kanavilla? Vai onko kyseessä osa suurempaa pitkänjänteen suunnitelmaa, jossa maamme suomalaisperäinen väestö ja kulttuuri korvataan jollain jännällä uudella elon tyylillä, kenties alkuun rantaruotsalaisella? Sen kuvan uutisesta saa vai kuinka muuten on mahdollista, että toimittaja, keneltä edellytetään yliopisto-opiskelut kirjoittaa moista tekstiä? Vai onko kyseessä sellainen jännä juttu, jotta jonkun kihon vähemmän kyvykäs lapsi tarvitsi työpaikan ja niinpä hänet sujautettiin 3 000 YLE:läisen sateenkaarenkirjavaan massaan!
Rydmanin nostaessa esiin järjestöjen johtajien palkkojen leikkauksen, hän sohaisi vasta jäävuoren huippua. Samanlaisia ökypalkoilla eleleviä tyyppejä riittää maassamme sinun ja minun maksettavaksi. Muistanette KELA:n johtaja, kuka haukkui työntekijänsä, sai sanomastaan palautetta niin, että hän murtui siinä määrin, että Brysselin lentoasemalla sikäläinen poliisi talutti hänet huostaan ja viimein sairaslomalle. Kysynkin, miten tuon tyypin poissaolo vaikutti KELA:n toimintaan, oliko ainoa vaikutus se, ettei siellä enää kukaan vienyt haukkumalla alaisiaan työntekijöiden työmotivaatiota? Entäpä YLE, miten vaikuttaisi YLE:n toimintaan, jos sen lähes 120€/h tienaava toimitusjohtaja jäisi lomille tai häntä ei lainkaan olisi?
Nyt joku kysyy, miten KELA:n ja YLE:n johtajat ja palkat liittyvät järjestökihojen palkkojen leikkaukseen! YLE:n ja KELA:n johtajien merkitys po. tahojen käytännön toimintaan on samaa luokkaa kuin järjestöjohtajien todellinen vaikutus järjestöihin. Ei järjestötöissä tehdä huonoa työtä ja YLE:ssä kuten KELA:ssa tehdään hyvää työtä, mutta mikä on johtajien vaikutus tähän. Ovatko ko. toimijoiden johtovirat vain väkisin luotuja eläkevirkoja poliitikoille ja muulle valtakunnan kermalle, joka tarvitsee hyväpalkkaisen turvasataman ennen siirtymistään eläkkeelle? Aloittaessaan puheet järjestöjohtajien palkkoihin koskevista leikkauksista, avasi Rydman polun, joka johtaa väkisinkin vastaavien vinoutumien esiin nostoon muuallakin ja lopulta uhkaa romuttaa suomalaisen kaikkien poliitikkojen ja heitä tukevan eliitin tulevaisuuden turvaavan hyvä veli/sisko järjestelmän.
Nyt sopii tarkastella avoimesti ketä kuuluu kyseiseen eliittiin. Luonnollisesti siihen kuuluvat kärkipoliitikot ja heitä aina ja kritiikittä tukevat omien puolueiden pienemmät kihot. Eikö ole kummallista, jos yritys tuottaa tappiota, sen johtajat saavat potkut, mutta huonosti hoidetun kunnan johtoryhmä saa jatkaa tappiollista temmellystään lähes poikkeuksetta kuntaliitokseen saakka, tuolloin palkat suhteutetaan ja liitoksessa syntyneen suuremman kunnan seurauksena palkat nousevat ja kaikille turvataan jatko työssään viideksi vuodeksi. Tämän kuvion ovat valmistelleet ministeriöiden virkamiehet eli he ovat mainitussa kuviossa mukana, kuten kaiken siunanneet eduskunnassa istuneet oman tulevaisuutensa turvaamiseen pyrkivät poliitikot. Näin meillä on syntynyt raskas julkinen/järjestösektori, jota tavallisten duunareiden ja yritysten maksamat verot eivät kykene kattamaan. Kun edelliseen lisätään vielä kansallisoopperat, kansallisteatterit, kansallismuseot jne. instituutit, ollaan ajauduttu tielle, jolla Suomi on 18 viimeistä vuotta elänyt velaksi.
Nyt joku kysyy kuinka tämä on mahdollista suomalaisessa edustuksellisessa demokratiassa? Syy on yksinkertainen: meidän valtamediamme on osa valtaeliittiä; se ei 18 vuoteen kertonut, että Suomi elää velaksi ja vieläkin se öklöttää velkaantumisfaktoja vastaan. Valtamedia ei puutu todellisiin ongelmiin päättäjien karkeisiin munauksiin, kuten esim. Uniperkauppojen seurauksena hävitttyihyin lähes kuuteenmiljardiin euroon tai päättäjien itsensä ja heidän läheistensä itsekkääseen työpaikkasuhmurointiin, muistakaa presidentin pojan tie Ulkopoliittiseen instituuttiin ja entä päättäjien asuntokikkailu tms.. Jos Shakespeare totesi, että mätää on Tanskan maalla, niin on sitä Suomessakin. Valtamediamme on selkeä osa Suomen 2026 valtaeliittiä, joka tiedotusvalinnoillaan ja asioista vaikenemisillaan sekä kahlitsemalla sanankäytöstä päättävien määrää, turvaa eliitin aseman vaikka se veisi Suomen totaaliseen taloudelliseen tuhoon. Me elämme täydellisessä lumedemokratiassa, jossa muutamiin käsiin keskittynyt media pitää suosikkinsa eli osan eliittiä vallassa.
Jos Sofia Virta ja muu vihervasemmisto olisi aidosti ollut köyhien ja heikkojen asialle, olisi sieltä kiitelty Rydmanin ökyjohtajien megapalkkoihin kohdistuneita leikkauksia ja vaadittu rahojen suuntaamista käytännön toimiin ja auttamista tarvitseville. Näin ei käynyt vaan eliitin mielestä eliitin pettänyt Rydman sai laajalti tuta, sillä eliitin mielestä hän petti suomalaisen eliitin, johon hän poliitikkona itse kuuluu. Rydmanin esiin nosto ja sen saama vastaanotto osoittaa ikävästi todeksi Nccolo Machiavellin viisisataa vuotta vanhan toteamuksen demokratiasta: se on kansan ja eliitin välistä taistelua vallasta. Machiavellin aikana valtaa käyttivät ja eliittiä edustivat kirkon miehet, aateliset ja kuninkaalliset. Nyt 2026 Suomessa machialvellistit eli poliitikot, virkahenkilöstön kärki ja media tukijoineen edustavat valtaa - toisella puolella kansaa edustavat tavalliset duunarit, maataloustuottajat ja etenkin yrittäjät ja julkisten leikkausten kohteina vuosia olleet, edellisistä huolta pitävät ja yhteiskunnalle välttämättömät, sairaanhoitajat, opettajat ja muut julkisen sektorin kansaa konkreettisesti palvelevat kuntien ja valtion työntekijät. Linkistä professorin blogiin suomalaisen yhteiskunnan tilasta.
YLE:n uutislinjan puolellisuus nousi ja nousee useasti esiin somessa. Samalla ja äärettömän sitkeästi YLE mainosti ja mainostaa edustavansa luotettavuudessa ja puolueettomuudessa median ykköskastia. YLE ja sen tekijät ovat sokeita omalle manipuloinnilleen, eikä edes Helsingin prideviikko ja siitä kertominen avaa talon mahtipalkkaisten johtajien silmiä. Tutkimuksen, jonka toteutusta ei tarkoin avata, kertoo Suomen luotetuimman median olevan STT, seuraavaksi sijoittuu Uusi media, kolmanneksi Helsingin Sanomat ja vasta palkintopallilta neljänneksi pudonnut YLE. Sijoitusta voitaneen pitää katastrofaalisena suorituksena ja uutisosaamattomuuden huippuna, sillä rahasta ko. uutistuottajan luotettavuus ei ole kiinni.
YLE:llä on käytettävissä enemmän rahaa kuin koskaan eli lähes 600 miljoonaa euroa. Kuvitelkaa tykönänne tuon summan suuruutta ja verratkaa sitä vaikkapa Suomen maanteiden kunnostamiseen käytettävään rahamäärään 1,41 miljardia euroa. YLE:n tehtävä oikean tiedon levittäjänä on myös Suomen edustuksellisen demokratian toimivuuden peruskivi. Ilman oikeaa faktoihin nojaavaa tietoa ihmiset äänestävät harhaisten mielikuvien ja valheiden perusteella ja tuolloin vallankäytön mandaatin saavat sellaiset henkilöt, ketkä eivät kunnioita perinteisiä suomalaisia arvoja, kuten kristillistä lähimmäisenrakkautta ja heikompien kohtelun inhimillistä turvaamista. Huomioidaan sekin, että suomalaisen yhteiskunnan huipulle päässeet päättäjät romuttivat meidän yhteiskuntamme silloin, kun Suomi oli historiansa rikkain valtio ja mikä mystisintä: RIKAS SUOMI ELI YLIVAROJENSA JA VELKAANTUI 18 VUOTTA!
Kun katsomme YLE:n uudistuksia, voidaan puhua uutistoiminnan alasajosta ja vallan keskittämisestä pienen porukan käsiin. Jos jostain olemme saaneet uutisluotettavuuden tilanne, se löytyy viihteestä, hömpästä uusinnoista. Nyt jos koskaan on aika pistää stoppi YLE:n harvainvallalle ja sen keskittymiselle. YLE on ajanut tiedottamisellaan Suomen moraaliseen ja taloudelliseen rappiotilaan, joten on muutosten tuulten aika. Vaikka maakunnista tuotetaan yksi tai kaksi uutista päivässä löytyy niistä kymmeniä, ehkä satoja toimittajia, joten palataan tilanteeseen kaksikymmentä vuotta sitten, kun YLE oli uskottava, väki on vielä tallella. Jos ette usko, niin katsokaa oheista linkkiä YLE:n Lounais-Suomen yhteystiedoista - pääseekö toimittaja tekemään jutun puolessa vuodessa, entä mitä tekevät ns. uutistuottajat? Kokonaisvaltaiseen YLE:n aseman ja luotettavuuden palauttamiseen kokoaisin ryhmän, jossa esim. Varsinais-Suomesta Maskulat, Taloset, Lähteenmäet, Andersonit ja Jokisipilä vastaamaan toteutuksesta - heillä on tietoa, taitoa ja YLE:llä on rahaa niin ettei pytylle taivu!
Messi on Messi vaikka vetikin rankkarin ohi ja saa nähdä kuinka hän ja Argentiina pärjäävät, kun kisat etenevät ratkaisuhetkiin. Kaiken kaikkiaan kisat ovat tarjonneet mukavaa nähtävää. Maaleja on syntynyt tiuhaan tahtiin eikä 0-0 otteluita ole kuin muutama. Ikävä etteivät tässä lajissa pienet maat yllätä kuten rugbyssa joku Fizi. Olisi hauska nähdä joku pikkumaa Curacao tai Suomi mellastamassa mitaleille jalkapallon MM-kisoissa, sen verran tietävää on studion väki ainakin olevinaan, että heidän itseluottamuksella ja tiedoilla Suomen kisoihin pääsyn ja menestyksen luulisi olevan itsestään selvää. Mutta se siitä, enpä lähde itse peliä analysoimaan vaan siirrän katseeni katsomoon.
Jalkapalloon sisältyy ikäviä katsomohuomioita, onneksi tapahtumat, jotka vaativat lukuisia kuolonuhreja ovat jääneet historiaan. Myös meillä tapahtuu omaa häiriköintiä, kun TPS:n kotiottelussa vastustajan kannattajat leikkivät tulella ja savulla niin, että tuomari pisti välillä pelin poikki. Saman porukan ulkomaan hulinoinnin apinointi ja tulella leikkiminen aiheutti vaurioita Pietarsaaren tekonurmeen. Siksi ihmetyttää, että jossain Koppi -ohjelmassa kaivataan ilotulitteita luomaan tunnelmaa peleihin. Eipä muissa lajeissa kaivata savuja tai ilotulitteita luomaan tunnelmaa. Tuntuukin lähinnä käsittämättömältä, että puolikkaan bussilastillisen verran ihmisiä aiheuttaa hävitystä ja ikäviä tilanteita ja joku asiantuntija toivoo tätä lisää.
USA:n kisat näyttävät sujuvan pelillisesti onnistuneesti, joskin mistään kansan juhlasta ei ole kyse - lippujen hinnat pitävät huolen siitä, että tavallisia duunareita ei katsomossa näy. Kuitenkin iloista porukka riittää katsomoihin kannustamaan oman maansa joukkuetta ja nauttimaan kisoista. Tunnelma näyttää hyvältä ja kaikki katsojat tuntuvat olevan yhtä suurta toisiaan kunnioittavaa jalkapalloperhettä. Mutta se positiivinen asia, jonka haluan nostaa esiin ja josta voisi ottaa mallia katsomoiden lisäksi puistoissa, busseissa, junissa ja ravintoloissa, löytyy japanilaisten katsojien käytöksestä - heillä on mukanaan roskapussit, joihin kerätään roskat, jotka viedään mennessä pois. Siisteys ja lähimmäisen huomioiminen on sivistyksen merkki, joten jospa otetaan mallia japanilaisista jalkapallokatsojista! Toisinkin voi kaikki kääntyä, kuten Yrjöperskeles-blogissa kerrotaan ja pohditaan - linkki alla olkaa hyvä:
Suomessa lähes jokainen kynnelle kykenevä saa äänestää eli vaikuttaa yhteiskuntamme arvopohjaan ja sen käytännön toimintaan. Kun katsomme muutamaa mennyttä vuosikymmentä, pistää se isosti äimistelemään, sillä yhteiskuntamme on menettänyt suuren osan inhimillisyydestä ja kristillisestä kulttuurista periytyvä lähimmäisen rakkaus on lähes tyystin kadonnut Suomesta. Nyky-Suomessa ihmisen saa jättää kuolemaan vain siksi, että hän asuu väärässä paikassa, on päättäjille hyödytön vammainen tai sijoittajille nöyrä, kuiviin imetty, rahastuskohde. Vielä 1980- 1990-luvuilla kaikki suomalaiset saivat kelvollisia terveyspalveluita ilmaiseksi siinä järjestyksessä, kun ontuivat terveyskeskuksen ovesta sisään. Tuolloin kukaan tai erittäin harva edes unissaan kuvitteli tarvitsevansa yksityisiä terveyspalveluita.
Kyseinen kehitys ihmetyttää lähinnä siksi, että sairaan, köyhän, vammaisen, vanhuksen eli heikomman asema huonontui samalla, kun Suomi rikastui ja rahaa heikompien väestönryhmien inhimilliseen kohteluun olisi ollut monta kertaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin esim. 1980-luvulla. 1980-luvulla mediakenttämme kukoisti monipuolisuutta. Yhteiskuntamme piti huolen siitä, että lukuisat näkökannat saivat äänensä levitettyä kansan keskuuteen. Ja joskus jopa itänaapuri auttoi rahoittamalla erilaisten näkemysten levittämisessä. Itse muistan hyvin, kuinka Länsi Uusimaan kirjapainossa katseltiin ja ihmeteltiin, kun neuvostoliiton tuella kustannetun Tiedonantajan toimittajat saapuivat taittamaan julkaisuaan. Ihan mukavaa väkeä ko. tyypit olivat eivätkä tuominneet meitä kapitalistille sielunsa myyneitä toimittajia.
Neuvostoliitto hajosi ja markkinataloudelta katosi vastavoima ja maailmaan jäi ainoastaan kolme sosialistista maata: Kuuba, Pohjois-Korea ja Ruotsi. Muutoksessa hävisi myös Tiedonantajan lehden väen uskottavuus. 1980-luvulla pitkin Suomea julkaistiin lukuisia ns. työväenlehtiä, joita ei juurikaan tilattu, Kotka ja Eteenpäin lehti oli poikkeus, mutta joiden vaihtoehtoista uutisointia ja maailmankatsomusta luettiin työpakkojen ruokaloissa. Pikku hiljaa nämä julkaisut kutistuivat yhdeksi demarien ja vasemmistoliiton emolehdeksi eli kirjoittavien toimittajien määrä ja toimitustyötä suunnittelevien päiden määrä väheni olennaisesti. Mainittakoon sekin, että Tiedonantajaakin julkaistaan vielä nettilehtenä.
Hiukan ennen Neuvostoliiton hyytymistä alkoi mediakentälläkin tapahtua, sillä vuonna 1986 ilmestyi ensimmäinen City lehti. Se oli kopio maailmalla leviävästä uudesta julkaisusta. Jutut olivat minälähtöisiä, kaikkea perisuomalaista pidettiin junttimaisena ja hävettävänä. Itsekeskeinen biletys, pikamuoti ja näennäisinhimillisyys rantautuivat Suomeen ja jyräsivät tutun yhteisöllisyyden ja perinteisen suomalaisen kaveria ei jätetä -ajattelun. Aluksi perinteinen media tuomitsi itsekeskeisyyteen tähtäävän ja kansainvälisyyttä kritiikittä hehkuttavan julkaisutyylin tekijöineen. Kuitenkin hiljalleen, kiitos paikallisradioiden tulon, nämä uuden suunnan toimittajat saivat tekstinsä/äänensä julkisuuteen. Tuolloin ja tuosta alkoi ns. monikulttuurisuuuden esiinmarssi Suomessa.
Tänä päivänä olemme ajautuneet edustuksellisen demokratian alennustilaan vai luuleeko joku tosissaan, että enemmistö suomalaisista pistää yhteistä rahaa mieluimmin joutaviin siltoihin, hömppäviihteeseen, ökykulttuurin tukemiseen, prameisiin, mutta sitäkin turhempiin rakennuksiin ja joutoväen kalliiseen asumiseen sekä joukkoliikenteeseen kuin aidossa hädässä, tuskassa ja kuoleman kielissä kärsivien ihmisten auttamiseen. Meidän mediamme on ajautunut pitkälti vierasmaalaisten käsiin ja siksi monikulttuurisuus jyrää niissä kaiken suomalaisen. Tragikoomisinta on se, että kansan rahoittama YLE, jolla on suuremmat resurssit kuin koskaan 100-vuotisen toimintansa aikana, muuttui kansanradiosta ja suomalaisen kulttuurin tekijästä kansainvälisyyttä apinoivaksi totaaliseksi hömppävälineeksi.
Parhaimmillaan maakunta radio teki ja ylläpiti suomalaista kulttuuria. Esim. Tapani Maskulan sarjat, Juha Ohtosen luomat koulujen väliset kuorokisat ja Kalle Talosen kantapöytä, ovat osa suomalaista mediakulttuuria ja historiaa, jotka korostivat varsinaissuomalaista osaamista ja kulttuurin tekemistä. Mainitut toteutukset elävät ihmisten mielissä ja historiassa, siksi kysynkin, mitä sinä luulet muistavasi tämän päivän Turun radion tarjonnasta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? -Et muista yhtään mitään, vaikka olet jo ennen puoltapäivää kuullut saman porilaisen uutisen kolmasti ja kuulet sen vielä toistoina useasti. YLE:llä oli Turussa hulppeat tilat, joissa sopi vaikka orkesterin soittaa tai kuoron laulaa live-lähetyksessä. Mihin sekin on hävinnyt, entä rahat, jos tilat myytiin ulkopuolisille?
Totuus on se, että mitä enemmän väkeä suunnittelee median toimintaa, sitä enemmän sillä on kosketuspintaa tavalliseen kansaan. Tämän seurauksena media on osa sen käyttäjien arkea ja elävää arjen kulttuuria. Meillä YLE on keskittänyt vallan pääkaupunkiseudulle ja yhtiötä pyörittää henkilö, kuka jo palkkansa vuoksi vieraantuu kansasta eikä tiedä sen tunnoista yhtään mitään. Suomessa muutamalla ihmiselle annettiin 600 miljoonaa euroa rahaa ja mediaväylät, joilla he voivat päättää, mitä kansa kuulee, näkee ja sen pohjalta ajattelee. Onko siis ihme, jos näiden kansasta vieraantuneiden tyyppien tiedotusvallan seurauksena meillä iloisena uutisoidaan Käärijän keikasta, kalliista pääkaupungin kävelysillasta ja vaietaan kansaa terveyspalveluissa odottavista kärsimyksistä ja tuskaisesta kuolemasta. Hitler ja Stalinkin olisivat kateellisia siitä mediavallasta, jota muutama YLE:n pamppu nauttii parhaillaan! Alla linkit Seppo Oikkosen ja Nils-Aslakin sekä professorin blogein, pohtikaapa niiden sisältöä, olkaa hyvä!
Kasvojen kulumista ei hevillä tunnusteta Suomen valtamediassa. Kyllästymiseen asti kohtaat samat julkkikset ajankohtaisohjelmissa, uutisissa ja hömppälähetyksissä. Aiemmin sentään eri kanavilla ja radioilla oli omat julkkikset. Enää tuo ei toimi, voit tänään esiintyä YLE:llä ja huomenna katsojista/kuulijoista kilpailevalla estradilla. Onkohan ohjelmasuunnittelijoilla käynyt mielessä sellainen mahdollisuus, että ihmiset saattavat kyllästyä naamoihin, jotka pomppaavat ruutuun vuodesta toiseen ja viidenteen vaikkapa uutisten jälkeen. Toistuvasti tarjotaan samat ilmeet, virneet ja tyyli nuolla jututettavaa. Ja nyt jotkut heistä saavat lisää julkisuutta uusissa kuvioissa. Ketä tämä palvelee? -Ei ketään, ei edes julkkiksia, joiden naamat kuluvat ja kokevat inflaation.
Sopii YLE:n tarjontaan jotain aivan päinvastaistakin eli huippuluokan tekijä, joka tekee laatuohjelmia urheilusta, musiikista, politiikasta, rahasta jne.. Menkääpä YLE Areenan puolelle ja katsokaa joku Pekka Laineen toteuttamista dokumenttisarjoista. Niissä kaikki jututettavat pääsevät näkemyksineen ja kokemuksineen esille. Sen sijaan, että ohjelmissa tarjottaisiin yhtä maailmankuvaa, Laine on itse hiljaa ja antaa jututettavan perustella toimintaansa ja suhdettaan vaikkapa rahaan tms.. Suomalaiset vaikuttajat nostetaan Pekka Laineen toteutuksissa esiin persoonallisina yksilöinä. Ohjelman tekijä ei päätä kuka on hyvä tai paha - kuuntelija tai katselija voi tehdä päätöksen itse kuulemansa/näkemänsä perusteella.
Suurimman poikkeaman, verrattuna muihin ohjelmien tekijöihin, Pekka Laine tekee dokumenteissaan oman naamansa näyttämisessä, sillä hän ei sitä näytä. Tuollaisessa toteutuksessa naama ei kulu, vaan toimittajan ammattitaito ja osaaminen nousee esiin. Verratkaapa Laineen ohjelmia vaikkapa joihinkin YLE:n kustantamiin ja toteuttamiin USA-dokumentteihin, josta et löydä minkäänlaista motiivia sen suhteen, että ne toteutetaan suomalaisten pakkoverolla toteutetulla rahalla. Saman sortin älytöntä rahan kylvöä YLE tekee Afrikkaan ja Aasiaan vaikka maailmalta ostettua saa ko. alueista enemmän informaatiota tarjoavia ja laadukkaampia ohjelmia.
Onko esim. USA:n transujen ongelma suomalaiselle niin merkittävä, että sinne pitää lähettää täältä toimittaja pureutumaan ongelmaan? Eiköhän tuonkin rahan voisi käyttää vaikkapa maakuntalähetysten henkiinherättämiseen. YLE väittää, että leikkaukset uhkaavat sen toimintaa, mutta kyllä YLE on itse uhka omalle toiminnalleen. Sopisi pohtia vaikkapa samaa, mitä Rydman esittää järjestöjohtajille eli leikata YLE:n herrojen, rouvien ja henkilöiden palkkoja!
Satuin juuri näkemään Pekka Laineen Raha -sarjan jakson televisiosta ja siksi nosta siitä esille huomion. Ohjemassa jututetaan ensin Björn Wahlroosia ja hän kertoo suhteestaan Suomeen ja negatiivisia ajatuksistaan suomalaisesta yhteiskunnasta sekä sen rahoittamisesta. Tämän jälkeen ääneen pääsee Ilkka Paananen, kenen näkemykset ja suhde suomalaiseen yhteiskuntaan sekä sen rahoittamiseen ovat positiivisia - kerrassaan loistava toteutus Laineelta!
Tätäkin tutkimusta lukiessaan, siitä saa enemmän irti medialukutaidolla ja pohdinnalla eli aina ensiksi kannattaa tarkastaa, mikä taho tutkimuksen teetti ja julkaisi. Kun Maaseudun tulevaisuus - julkaisu teettää tutkimuksen, lienee selvää, jotta sen toteuttaja pyrkii kaikin tavoin lopputulokseen, joka tyydyttää tilaajaa. Jos näin ei käy, ehkäpä seuraavan kyselytutkimuksen saa suorittaa joku toinen alan toimija. Kyselyjen ja galluppien uskottavuutta parantaisi tarkat tiedot kyseisen kyselyn ja yleensäkin kyselyjen suorittamisesta: tehtiinkö tämä mielipidekartoitus mihin kellon aikaan ja miten se toteutettiin(juuri ennen aamulypsyä puhelimalla?), mikä oli kyselyyn osallistujien kotipaikka, ikä jne.. Ei riitä, että todetaan: Kantar-Agrin toteutti tutkimuksen toukokuun lopulla, kohteena olleen tuhat ihmistä ja virhemarginaaliksi ilmoitetaan miinus/plus kolme prosenttia.
Olisiko Maaseudun tulevaisuus -lehti julkaissut koko kyselyä, mikäli puheenjohtaja Antti Kaikkonen olisi jäänyt siinä istuvan pääministerin Petteri Orpon taakse? Vaikka tutkimus haiskahtaisi tulostevoiteelliselta, kuten Nuorisosäätiö Kaikkosen nouseminen Orpon ohi antaa olettaa, kertoo tutkimus muilta kuin oman pahimman kilpailijan osalta jotain. Maaseudun tulevaisuuden tutkimuksen mukaan myös Riikka Purra on suositumpi pääministeriksi kuin Petteri Orpo. Tämä tutkimuksen sivutuote lienee uskottavampi huomio kuten sekin, että SDP:n Antti LIndtmania eivät kannata edes kaikki sosialidemokraatit seuraavaksi pääministeriksi.
Tutkimuksen mukaan ykkösehdokkaan titteliä pitää Antti Lindtman 17%, toisella sijalla Riikka Purra ja Antti Kaikkonen 11% kannatuksella, neljänneksi jää Petteri Orpo 9%, viides Minja Koskela ja Sofia Virta 7% kannatuksella, seuraavasi sijoittuva Harry Harkimo 4, Sari Esaya ja Anders Adlercreutz. Oheisesta linkistä sopii katsoa, kuinka YLE uutisoi, puolueellisuutensa osoittaen, toisen viestimen tekemän kannatusmittauksen eikä huomio koko homman jymypointtia eli sitä, että Lindtmanin kannatus pääministeriksi on reilusti pienempi kuin SDP:n ilmoitettu kannatus aiemmissa mielipidekyselyissä - Nils-Aslakin blogissa hyvää pohdintaa tästä ja alla olevasta linkistä pääsette sinne, olkaa hyvä! KAIKILLE NAUTINNOLLISTA JUHANNUSTA!
Voiko joku porukka olla selkeämmin muutaman harvan ökyporvarin takana kuin SDP:n kenttäväen kellokkaat, ketkä hyökkäävät Rydmanin ehdottamia järjestöjenavustusleikkauksia vastaan. Muuten demarit vaativat rikkaille kovia veroja, mutta järjestöjen keulilla päsmäröivien johtajien ökypalkkoihin ei saa koskea. Mikä on ullavalaisen, kuopiolaisen tai laitilalaisen rividemarin motiivi turvata ylipalkattujen järjestöjohtajien suuret tienestit, koska hehän ovat vain keulakuvia järjestöissä, joissa käytännön työn tekevät tavalliset duunarit ja vapaaehtoiset ja siksi johtajien palkat ovat pois järjestöjen tarjoamista palveluista? Tuskin joku pikkupaikkakunnan demari luulee pääsevänsä jonkun järjestön pomoksi, mutta ehkäpä hän persuministerin kaavailuja kritisoidessaan saa omilta toverijohtajiltaan punaisia sulkia hattuunsa ja pääsee toverihississä yhden kerroksen ylemmäs.
Järjestö-case osoittaa suoraan ja käytännössä sen, miten SDP:n toiminta on jalostunut ja kuinka siitä on käytännössä muodostunut valtaa hamuavien pyrkyreiden temmellyskenttä, jossa tavallisen kansan oloista ei välitä kukaan valtaa haluava. Auttamatta takana ovat ne ajat jolloin esim. Marjaana Koskiset, Helena Vartiaiset, Jukka Roosit, Risto Ahoset jne. taistelivat kotipaikkojensa ja tavallisen suomalaisen elinolojen ja tasa-arvoisuuden puolesta. Jos joku aikoo haastaa toverijohtajat, hän jää yksin kuin Joona Räsänen, joka joi juuri sen verran, että rattijuopumuksen rima ylittyi eli hän olisi voinut ajaa venettä, mutta ei autoa. Vastaavassa tilanteessa koko demarikenttä olisi rientänyt jonkun, vähemmän kyvykkään ja itselleen valtaa vaativan Tuppuraisen tai Lindtmanin taakse suuresti möykäten. Kun toimitaan niin, että kyvykkäät jäävät itsekkäiden ja lahjattomien varjoon vain ruskeakilisen kenttäväen mielistelyn vuoksi, eikö silloin ole kyse vastaavasta tilanteesta, jossa ravitalli pyrkii jalostamaan mahdollisimman paljon syövää, mutta edellisiä hitaampaa ravihevosta?
Kiitos vihreiden kärkinaisen Virran kansa on perehtynyt järjestökentän syömiin avustus miljooniin ja suuren osan niiden valumisesta muuhun kuin yleishyödyllisiin kansaa palveleviin kohteisiin. Kun samalla vasemmistoliitossa keskustellaan erilaisin näkemyksin samoista ja muista asioista eikä suoraan peesata johtajia oman aseman kohenemisen toivossa, ei ole ihme, jos vasemmistoliiton kannatus kasvaa demarien kustannuksella. Itse asiassa tilanne on aivan selvä, kuka tavallinen duunari äänestäisi puoluetta, joka ottaa pois äänestäjältä ja antaa sen etäälle, johonkin afgaaninaisen määrittelemiin epämääräisiin kohteisiin tai pääkaupunkiseudun miljardeja euroja syövään tukemiseen/rakentamiseen? Demareiden tähti alkoi laskea eikä sitä pelasta enää valtamediakaan, mutta nyt kaikille Teille: HYVÄÄ JUHANNUSTA JOKO JALKAPALLOLLA HÖYSTETTYNÄ tai ILMAN!
YLEensä "toimittaja" kertoo, mitä tapahtuu, meidän jalkapallo- tai fudisympyröissä, kuten he itse usein toteavat, "toimittaja" tokaisee jotain ja pyrkii sen jälkeen osoittamaan tokaisun osuneen kohdalleen. Nämä ns. "toimittajat" asiantuntijoineen eivät tartu lainkaan laajaan statistiikkaan, jota pelistä voisi tarjota katsojille. Katsojille voisi kertoa tarkat luvut jokaisesta pelaajasta: juoksumatkan, syötöt, onnistuneet ja epäonnistuneet syötöt, menetykset, riistot, paitsiot, rikkeet jne. Tuntuukin jotenkin kummalliselta, että pelin analysointi perustuu tilastojen sijaan muutaman tyypin havainnointiin, yleissivistykseen lajista ja omiin näkemyksiin sekä muisteloihin. Tämän vuoksi nämä taukojutustelut ovat jonninjoutavaa toisen luokan hekottelua ja lähinnä säälittävää sössimistä!
Kisoissa pelaa muutama ikoni, kuten Messi ja Ronaldo. Mutu pohjalta tapahtuvan jokeltelun sijaan "toimittajat" voisivat tilastoihin keskittymällä verrata mainittujen legendojen otteita: syötöt, harhasyötöt, juostut kilometrit jne., Harmittaa sekin, että väki lähetyksien toteutuksessa lisääntyy, mutta sisällön laadun kehittämisestä ei välitetä pienistä pätkistä, edes kaikkein pienimmän pätkän vertaa. Jos ei muuta, niin ainakin naamoja voisi vaihtaa. Enkä tarkoita pelkästään ruudussa näkyvää väkeä, vaan pomo/suunnittelupuolta, josta tuntuu puuttuvan kaikenlainen rohkeus ja luovuus. Sekin sopii huomioida, että nämä taukopaikat ovat katsojille sopivia hetkiä käydä jääkaapilla tms. joten miksi niihin pitää yleensäkään satsata bussilastillinen väkeä. Kun vielä huomioidaan asioiden taloudellisuus, toteutuksen oikeellisuus ja aiemmin lajiin liittyneet tapahtumat, niin eiköhän tässä sovi kysyä: Miksei käytetä tekoälyä?
Suomessa oikeutta jakaa oikeuslaitos ja demokratia toimii edustuksellisesti. Kunnissa tämä tarkoittaa sitä, että normaalisti merkittävissä ikävissä poikkeuksellisissa tilanteissa, jotka saattavat johtaa esim. irtisanomisiin, tehdään tutkintapyyntö, jotta oikeuden jakoon vihkiytyneet ammattilaiset jakavat oikeutta ja heille asian valmistelee tutkintaan koulutetut oman alansa ammattilaiset. Näin toimien saamme oikeusvaltiossa todennäköisemmin oikean päätöksen, jonka huomioiden voivat muut tahot, joille asia käytännössä myös kuuluu, toimia oikeudenmukaisesti ilman, että syntyy ylilyöntejä tai ikäviä jälkipuheita. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että ainakin mediatietojen, mukaan ikävässä asiassa rehtorille antoi potkut yksi viranhaltija ilman lautakunnan, hallituksen saati valtuuston tietämättä.
Tuntuu vähintään ihmeelliseltä, kun työssään arvostettu ja positiivisesti merkittävän ja yleisesti kiitetyn uran tehnyt rehtori saa kyseenalaisen maineen ja joutuu jopa erotetuksi. Erottamisen perusteet aiheuttavat ko. rehtorin maineelle ikävän kolauksen - jopa niin ikävän, että joku saattaisi vaihtaa paikkakuntaa, moisten väitteiden synnyttämien huhujen seurauksena. Hiukan saman tyylinen tapahtuma sattui samassa ympäristössä muuta vuosi sitten. Onnettoman uutisoinnin vuoksi tämäkin tapaus, sekaisen käsittelyn jälkeen jotenkin hävisi keskustelukentältä. Kun vielä peruutetaan vuosia taaksepäin, samassa organisaatiossa korkea viranhaltija siirrettiin syrjään tyylillä, joka aiheutti jälkipuheita ja mitä ilmeisimmin merkittävien korvausten maksun tai työpaikkajärjestelyt kaupunkiorganisaatiossa.
Kaupunkilaisten rahoilla ja heidän antamansa mandaatin alaisen toiminnan tulee olla avointa eikä se saa herättää hurjia huhuja tai spekulointia mielivaltaisista päätöksistä. Pitää myös ajatella mahdollisten hämäryyksien vaikutusta tuleviin rekrytointeihin. Tuskin moni haluaa hakeutua töihin yhteisöön, jossa ensin saa palvella kymmeniä vuosia ja lopulta yhtä äkkiä palkinnoksi työurasta tuomitaan jonkin sortin inhokiksi, niljakkeeksi ja yhteisön hylkiöksi. Nyt jos koska, on tarkkojen selvitysten ja inhimillisten ratkaisujen aika. Nykyinen epämääräinen tilanne tuntuu jotenkin mystiseltä, koska kyse on organisaatiossa, jossa virnahaltijoiden suojelu on tunnetusti korostetun vahvaa. Kun katsomme yhteisön väkiluvun kehitystä, taloutta, kiinteistömassan tai korjausvelan valtavaa kasvua ja lukiomme rankingsijoitusta, voi todeta virkakunnan saaneen puuhastella kuin lehmä pellossa. Miksi siis yhtä äkkiä muutama pitkään kaupunkia kiitoksella palvelut virkahenkilö saa saman kohtelun kuin laiska kameli kiukkuiselta beduiinilta?
Mitä pienempi pää, sitä nopeammin se täytyy virtsalla, varsinkin, jos koko homman taustalta löytyy lauma itsekritiikittömiä häikäilemättömästi vain omaan edun maksimointiin tähtääviä narsisteja. Moinen poppoo elää leveästi ja nauttii vallasta kunhan se saa tuekseen median ja tietenkin myös valmistelukoneiston huippuheput. Jälkimmäinen onnistuu helposti, sillä muutaman viikon välein tapahtuvissa kokouksissa tutustuu äkkiä valmistelijoihin niin, että heistä tulee kavereita. Tästähän seuraa se, että kaveria ei jätettä eli narsistipäättäjästä tulee virkakoneiston kihojen luottamushenkilö eikä hän enää ajakaan äänestäjien tai kuntalaisten etua. Kun ketjun kolmanneksi takuulenkiksi saadaan tilausten/ilmoitusten kuihtuvuuden kanssa kamppaileva media, on narsistien valtakuvio valmis!
Muutama vuosi sitten tuo poppoo, osa oikealta ja osa vasemmalta, loi strategian, jossa vuonna 2030 heidän vetämässään reilun 15 000 asukkaan kunnassa tulisi elää iloista elämää 20 300 asukasta. No kuinka tuohon tulokseen päästiin? Ei mitenkään, sillä mitään ei tehty, kunhan tumput suorana keskityttiin torpedoimaan kaikki, ei sisäpiiriläisten kehitysesitykset. Jos tekemättömyyden linjasta varoitettiin, että nykytyylillä meillä on Suomen hienoimmassa koulussa Suomen huonoin opetus, haukuttiin varoittaja kaupungin maineen mollaamisesta ja kieltäydyttiin kaikista uuden noin sadanmiljoonan euron rakennusinvestoinnin hyödyntämisestä. Sen sijaan, kun valmistelussa mikään ei muuttunut ja parantanut kaupungin vetovoimaa, ryhdyttiin taloudellisen pakon vuoksi kasvattamaan opetusryhmiä ja vähentämään opetustunteja eli laskemaan opetuksen tasoa
Kun osaamattomuus, vastuuttomuus oman osaamisen arvioinnin puute keskittyy tarpeeksi vahvasti päätännän huipulle, se vaati vallassa pysyäkseen vielä yhden manööverin: soraäänet täytyy hiljentää päätännässä eli pienennetään lautakuntien määrää ja jäsenten määrää valtuustossa, hallituksessa ja lautakunnissa. Näin kukaan ei muistuta kiinteistömassan tai korjausvelan kasvusta ja surutta voidaan hakata rahaa kaikkeen kivaan: Suomen kalleimpaan, väärään paikkaan tehtyyn tekonurmeen ja sen turhan parkkipaikan asfaltointiin; miljoonien investointi lankkurantaan, joka joudutaan nyt alta kymmenen vuoden uusimaan; miljoonia sijoitetaan mammutti koulu/vapaa-ajankompleksin puitteesiin, mutta muuten se jätettiin hyödyntämättä luovuuden puutteen vuoksi; kaiken idiotismin kruununa voinemme pitää miljoonia niellyttä keskustankehittämisprojektia, joka toteutetaan samaan aikaan, kun kaupunkilaisille synnytetään sadallamiljoonalla eurolla toisaalle koko kaupungin olohuonetta eli kaupunkilaiset yritetään siirtää pois keskustasta.
Kaupungin väkiluku putosi reilusta 18 000 eurosta nykyiseen 15 000 ja mikä luku olisikaan, jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan - pitääkö antaa Putinille palkinto? Nyt soraäänet eli kaikki kehitysideat on hiljennetty ja luomiskyvyttömät narsistit pitävät kiinni vallasta, siksi kukaan ei valtuustossa juurikaan puhu ja munaukset vaietaan näennäisavoimuuden hengessä. Kun yleensä pikkupaikkakunnan ongelmissa YLE siteeraa ko. paikkakunnan mediaa meillä sekin menee toisinpäin. Täällä ollaan hiljaa ja odotetaan, että kukaan paikkakunnalla ei huomaa opetustoimen uusinta ihmeellistä käännettä. Aidosti, nämä omaan napaan tuijottajat eivät välitä vähääkään siitä mainehaitasta, joka syntyy opetustoimen uutiskynnykset ylittävien murheellisten tempausten seurauksena. Virkahenkilöstö saa aina ko. päättäjien hiljaisen siunauksen ja päättäjien toilailut siunaa puolestaan media vaikenemalla ja pitämällä mainitun poppoon kestomokat salassa ja niin päättäjät jatkavat vallassa.
Kyseinen kuvio tuntuu täysin utopistiselta, mutta näin se valtakuvio toimii, kun siihen saa sopivasti uutisoivan/vaikenevan median takaajaksi. Härskit ja osaamattomat ja etenkin vastuuttomat päättäjät keskittävät valtaa itselleen tai lehmäkaupoilla petaavat kaupunkiorganisaatiosta härskisti, toveriensa siunauksella, työpaikan itselleen. Siinä sivussa väkiluku laskee kuin lehmän häntä ja talous sakkaa pahasti. Näin mennään kohti yli 400 vuotiaan kaupungin loppua vai pääsevätkö, kaupunkilaisten pelastukseksi, kaiken tämän aikaansaaneet valmistelijat sitä ennen eläkkeelle ja päättäjät haudan lepoon? Vaihtoehtoja aprikoidessa varmaa on vain se, että väki kaupungissa vähenee, kiinteistömassa kasvaa, kun kukaan ei myy/osta turhia kiinteistöjä ja korjausvelkakin kasvaa, kun kukaan ei korjaa vaan rahat pistetään uusiin hullutuksiin!
Politiikan kuiva uutisointi ja poliitikkojen tapa sanoa kertomatta mitään, aiheuttaa sen, että otsikkojen lukeminen riittää suurimmalle osalle kansaa. Jos joku menee vikaan, kansalle ei kerrota, miksi joku meni vikaan tai ketkä saivat mokan aikaiseksi. Paha kolminaisuus PÄÄTTÄJÄT - VALMISTELIJAT - MEDIA, päättävät mitä kansalle kerrotaan ja näin kolminaisuus säilyttää valtansa. Esim. sote-fiaskon seurauksena vammaisia, vanhuksia ja sairaita retuutetaan kodeista epäinhimillisiin hoitoihin ja laitoksiin vailla mitään inhimillisyyttä. Vanhuksia kuolee kuin kärpäsiä pörssiyhtiöiden takoessa heillä miljoonien eurojen voittoja. Mediaa ei kiinnosta nostaa esille ongelman syitä, koska se hyötyy ko. kuviosta yhdessä päättäjien ja valmistelijoiden/toteuttajien kanssa!
Jos Suomessa ajat toisen päälle autolla, joudut vastuuseen siitä, jäi sitten autosi alle naapuri tai hänen koiransa, mutta jos lupaat vanhuksille hyvää arvokasta hoitoa ja hyvää elämää ja tarjoatkin tylyn, tuskaisen kidutuksen kera kammottavan lopun, et joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Miljoonien voittoja takovien pörssiyhtiöiden hyvä palkkaiset johtajat saavat jatkaa kivulla ja kuolemalla rahastamista. Pohtikaapa muutosta: 1990-luvulla, köyhässä Suomessa, kaikki saivat julkisia terveyspalveluita siinä järjestyksessä, kun marssivat terveyskeskuksen/sairaalan jonotushuoneeseen - juuri kukaan ei haikaillut, ei herra eikä duunari, yksityisten palveluiden perään. Nyt rikkaassa Suomessa, tuskin kukaan tietää oman hoitonsa tasoa saati kohtaloaan ennakolta. Samalla yksityinen selktori takoo valtavat voitot ja kuten Terveystalo ostavat 570 miljoonalla eurolla lisää kanavia rahastaa kansaa!
Valmistelijoiden synnyttämä ja päättäjien siunaama sote lisäsi byrokratiaa, joka taas syö varoja itse terveys/sosiaalipalveluilta saa jatkaa eikä media halua puuttua ongelmiin, koska se hyötyy terveysjättien miljoonien mainoksista. Näin koko sektori saa kasvaa tavalla, jossa hallinto ja poliittiset hillotolpat maksavat ja syövät rahat käytännön työn tekevältä palvelusektorilta! Suomen yhteiskunnallinen, yksityisen- ja julkisen sektorin yhdistävä, tehokkuusvaje herättäisi melkoista hymyilyn aihetta Japanin ja Lappeenrannan välillä, jos siinä vielä sijaisisi tehottumeddaan maineikas Neuvostoliitto. Eiköhän tuon tehottomuuden spektaakkelin jälkiä kannattaisi välttää, jottei Suomi putoa samaan ajanhautaan kuin entisen itänaapurin hallintomalli.
Näin Suomen on syntynyt kuvio, jossa julkisen sektorin kulut ovat maailman kärkeä samalla, kun esim. sairaanhoitajien palkat ovat niin alhaiset, että he lähtevät legioonittain muille maille töihin. Kukaan ei yritä korjata ylikalliiksi byrokratian synnyttämää ongelmaa, vaan maahan rahdataan hoitajia muualta maailmasta. Tämä on pahimmilaan kaukana kristillisestä inhimillisyydestä ja myös ns. vihreistä käytännön arvoista ja muistuttaa lähinnä 1800-luvun kolonialismia, jossa halvemmat työläiset eli hoitajat haetaan vähemmän kehittyneistä yhteiskunnista vähääkään välittämättä hoitovajeesta, joka syntyy heidän lähtömaissaan. Eikä juuri kukaan välitä siitäkään, että meillä sairaat, vammaiset ja vanhukset joutuvat kielitaidottomien käsiin!
Suomi on takonut taloudellista tappiota eli elänyt velaksi 18 vuotta. Nyt laskun tästä, valtaan päässeeseen itsekkään x-sukupolven citylehtisukupolven toilailun, joutuvat maksamaan tuskalla ja kuolemalla sairaat, vammaiset ja vanhukset eli juuri se porukka, joka työllään ja veroillaan rakensi sekä maksoi nyt alas ajettavan hyvinvointi-Suomen. Totuus on se, että meillä on rahaa vaikka kuinka, jos käytämme varojamme ensin inhimillisesti lähimmäiset huomioiden, emmekä salli valmistelijoidemme kylvää yhteisiä varojamme pääkaupungin, siltoihin, museoihin, liikenneratkaisuihin ja paisuvaan hallintoon tai järjestökentän kansaa kuppaaviin ahneisiin pomoihin. Oikein leikkaukset kohdentaen Suomen talous saadaan oikaistua viidessä vuodessa, kun noudatamme Gösta Serlachiuksen ohjetta: Enemmän metsänhoitoa kuin torvisoittoa! Loppujen lopuksi kyse on siitä, jättääkö keskusta haihattelupolitiikan punavihreän huuhaaporukan kanssa ja lähtee mukaan nykyiseen hallitusrintamaan! Ehkäpä vasemmistoliiton ja demareiden duunarit seuraavat pian perässä?
Viimehallituksessa
istui ihka oikea köyhyystutkija ministerinä -Tokko on köyhille kalliimpaa
ministeriä tai hallitusta aiemmin nähty ja koettu. Ainoa asia, jonka
eteen olemme voineet tuon hallituksen jäljiltä laittaa plus merkin on
kurjuuden ja köyhyyden kasvu Suomessa. Ei riitä, että suomalaisten
köyhyys on lisääntynyt, vaan tämän lisäksi maahan tuotettiin ulkomailta
köyhiä. Näin koko paletin voittajat löytyvät köyhyystutkijoista, joilla
piisaa uutta erialaista tutkimumateriaalia eli köyhiä. Siihen porukkaan
sopii köyhiä kristittyjä, islamilaisia ja varmaan joukosta löytyy joku
budhalaisen filosofian oppeja ammentava köyhä. Näin Suomi muuttui
köyhyystutkijoiden paratiisiksi eli pohjattomaksi köyhyyden kaivoksi, josta tutkijoiden sopii ammentaa materiaalia!
Yliopistojen
tulisi palvella sen omistajaa ja rahottajia eli kansaa, ratkomalla sen
ongelmia ja parantamalla tavallisten tallaajien elämistä ja olemista.
Köyhyystutkimus osoittaa jotain vallan muuta. Sille köyhät ovat
tutkimuksiin alistetytuja numeroroita ja niiden ryhmiä vailla
vähäistäkään inhimillisyyttä tai edes tavoitetta köyhyys ongelman
ratkaisuun saati kokonaisvaltaiseen korjaamiseen. Vai uskokooko joku tai edes köyhyystutkija tosissaan siihen, että köyhyystutkijoita lisäämällä köyhyys
poistuu Suomesta saati edes vähenee maassamme? Todellisuus kumpuaa siitä,
että jokaisen köyhyystutkijan palkka ja tutkimuskulut ovat pois kansan yhteisestä potista ja kasvattavat miinusmerkkistä lukua viimeisen viivan
alla.
Yliopistoja tarvitaan, kuten korkeakulttuuria ja hömppää. Turvaamalla esim. yliopistojen kautta Suomen osaaminen ja menestyminen kansainvälisillä markkinoilla, tuetaan jokaisen suomalaisen elämisentasoa. Sama pätee siihen, jos karsitaan ns. turhaa tutkimusta vai tarvitaanko köyhyystutkimusta, joka käytännössä todistaa itsestäänselvyyden: mitä vähemmän tienaat, sitä köyhempi olet. Kun lopulta köyhyystutkijat pääsevät porukassa ratkomaan mainittua ongelmaa, syntyy siitä sellain kallis solmu, joka maksaa, mutta jota ei avaa pirukaan, vaan syntyy keskenään väittelevien näkökantojen ja vaihtoehtojen massiivinen eripura, joka kasvavana kuluna ruokkii itseään. Köyhyystutkijankin tulisi muistaa, että tämä maa elää työstä ja tarkemmin sanottuna vientiteollisuuden yritysten ja duunarien työstä ja maa- ja metsätaloudesta. Kun niille annetaan toimintaedellytykset ja kasvun mahdolllisuudet, menee pian muillakin paremmin, lopulta myös köyhyystutkijoilla!
Kansliapäällikkömme esittävät kuntien vähentämistä eli vallan keskittämistä heille ja muille valmisteleville virkatahoille. Ennen kuin moiseen esitykseen alistutaan lienee kohtuullista esimerkein perehtyä kehitykseen, joka nojaa vahvasti virkahenkilö työhön. Joskus 1940-luvulla Suomessa oli yli 600 kuntaa, tuolloin patruunat pyörittivät yrityksiä ja niiden työntekijät, kotipaikkakunnat ja koko Suomi kehittyi ja voi varsin mukavasti. Esimerkiksi teollisuuslaitos nosti Mäntän tyhjästä menestyväksi kaupungiksi, jonka tuotosta rikastui koko maa. Kun vastaavanlaisia paikkakuntia oli kymmenittäin, hyötyi myös pääkaupunkiseudun keskushallinto teollisuuspaikkakuntien tuotosta.
Vielä 2005 kuntia oli 416 ja tänään Suomessa on 308 itsenäistä kuntaa. Historiaa tarkasteltaessa voidaan tehdä selkeä huomio: mitä vähemmän kuntia, sitä vähemmän taloudellista kasvua niin kunnissa kuin koko maassa. Sopiikin pohtia, mistä tämä kehitys johtuu. Voidaan väittää, että mitä lähempänä päätöksien seurauksista ovat päättäjät, sitä paremmin he tuntevat asiat, joista päätetään ja toisaalta jo Neuvostoliiton esimerkki todistaa, ettei byrokratia tuota kehitystä vaan syö sitä. Samoin on meillä, kun aikoinaan pikkukuntaan avattiin tehdas, saha tai kaivos, se sai siunauksen paikallisilta päättäjiltä. Tänään päätösvalta on etäällä mainituista mahdollisuuksista ja sitä käyttävät pääkaupunkiseudun byrokraatit, niinpä rahaa riittää pääkaupunkiseudun tuottamattomiin liikenne/viihde/huuhaarakennelmiin niiden käyttäjien tukemiseen verovaroin, mutta ei yhteiskunnalle lisäarvoa tuottavien hankkeiden toteuttamiseen.
Sveitsissä koko maalla, kaikki sen kolkat huomioiden menee hyvin. Johtuuko tähän syy siitä, että maassa kuntia oli 2026 2 110. Tuo takaa, että päätöksenteko on lähellä jokaista sveitsiläistä ja paikallispäättäjää. Ajatellaanpa meidän kuviota esim. Varhan suhteen. Käytännössä 15 000 uusikaupunkilaisilla ei ole mitään sanomista omien palvelujen osalta, kaiken junttaa läpi 200 000 turkulaisen enemmistö eli he eivät vie rusinoita pullasta vaan koko pullan rusinoineen. Kyseessä on demokratian irvikuva, jossa enemmistödiktatuurilla on kaapattu pienemmän paikkakunnan palvelut ja rahat, joilla palveluita pyöritetään.
Toinen asia, joka tulee nostaa esiin, on byrokratian kyky luoda uutta ja hyvää kansalaisille. Katsoessasi taaksepäin, huomaat, että Suomen valmistelu on pyörittänyt maata sen viimeiset 18 vuotta miinusmerkkisesti eli yhteisiä varoja on käytetty tuottamattomasti. Ongelma täytyy nostaa julkiseen tarkastukseen ja virkavalmistelun tekemät virheet täytyy korjata ja pitää huolta siitäkin, että moinen tuskaa ja kuolemaa maakuntiin kylvävä valmistelu loppuu heti!
Ehkä emme tarvitse tuhansia kuntia, mutta sen historia osoittaa, että mitä enemmän vastuullisia päättäjiä, sitä enemmän aivokapasiteettia kehittämässä kuntia ja koko maata. Nyt kansliapäälliköiden, ketkä on poliittisen perustein tehtäviin valittu, esittävät aivan päinvastaista mallia eli suoran demokratian kaventamista heidän eduksi. Kun katsomme menneitä vuosia, voimme perustellusti väittää ko. päälliköiden pelaavan härskisti omaan pussiinsa ja vähät välittävän Suomesta, suomalaisista tai maamme tulevaisuudesta. Olisiko siis nostettava keskiöön esim. sote-uudistuksen tekijöiden teot ja nimet sekä pistettävä heidät vastuuseen aiheuttamistaan kuolemista? Paremmin tuo porukka vankilaan kuuluun kuin nauttimaan reilun 15 000/kk palkasta vailla kykyjä sen hoitoon!
Jos henkilö etenee minuutissa alle 20 metriä, ei kyse ole mistään kärppämäisestä nopeudesta ja jos sama 95-vuotias henkilö kuuluu muistisairaisiin, tuskin hän juoniikaan itseään vartioistaan vapaaksi. Näin kuitenkin kävi, itseltään suojaan, omaisten toimesta vaadittu, vanhus onnistui karkaamaan valvojiltaan ja koki julman kylmän kohtalon. Vanhus löyisi lattialta merkatut jalanjäljet, joita hän seurasi käytäviä pitkin ulko-ovelle. Ovi auki ja ulos, lopulta ikäihminen kuuli oven lukon naksahtavan selkänsä takana kiinni. Siinä hän seisoi -25 asteen pakkasessa eikä päässyt takaisin lämpimään, ikäihminen kulki jonkin matkaa suojaa etsien, lopulta pakkanen teki tehtävänsä: hän tuupertui hankeen, jäätyi, paleltui ja kuoli.
Niin tylysti ja tuskaisesti paleltumiskuolemaan päättyi yhden entisen evakon elämäntaival - hangen kautta taivaaseen. Tällaista ei soisi kenellekään ja kaikkein vähiten ihmiselle, kuka sai kokea sodat, maksaa osaltaan sotakorvaukset sekä huvinvoinvaltion rakentamisen sekä kiltin verojen ja taksojen maksun valtion sekä kuntien kassaan. Tuntuu äärettömän pahalta, kun sote-uudistusta valmisteleva poliitikko toteaa, että kyse on Suomen historian suurimmasta uudistuksesta, joten kaikki ei toimia heti täydellisesti. Sopii kysyä, kuka kantaa vastuun tapauksesta ja varmistaa ettei se toistu vai onko hyväksyttävä sellainen tosiasia, että terveyden sijaan sote-uudistus tuottaakin tuskaa ja kuolemaa?
Ministeriöiden vetämisestä vastaavat kansliapäälliköt, ketkä valitaan tehtäviinsä viideksi vuodeksi. Kyseisestä tehtävästä he kuittaavat kuukaudessa noin 15 000 euroa. Tehtäviin ei valita taidoiltaan ja tiedoiltaan pätevintä, vaan poliittisesti sopivin - kyseessä on ns. poliittinen virkanimitys. Luonnollisesti hallitusohjelma näkyy ministeriöiden valmistelussa, mutta esim. käytännön leikkauskohteet valitsevat korkeaan asemaan nousseet viranhaltijat. Tästä johtuen leikkaukset eivät koskaan kohdistu kansliapäälliköiden asuinseuduille, kuten historia selkeästi meitä valistaa. Toisaalta voidaan yleisesti kysyä: leikkaisitko sinä omien lapsien opetusta, isovanhempiesi sairaanhoitoa, veisit naapurisi työpaikan tms., jos voit tehdä samat tuntemattomille, sellaisilta ihmisille, keitä et näe etkä kohtaa, ihmisille, ketkä ovat vain numeroita ja tahroja paperilla?
Kyseiset tyypit ovat johtaneet Suomea äärettömän itsekkäästi ja sitäkin vastuuttomammin menneet 18 vuotta. Noina vuosina Suomen talouden jokaisen vuoden eteen on rehellisyyden nimissä asetettava miinusmerkki. Eikö meidän tulisi ottaa esimerkkiä jääkiekosta, jossa lukujen niin osoittaessa vaihdetaan maalivahti? Miksi me emme edes nosta keskustelun kärkeen huppupalkkaisten ministeriöiden kansliapäälliköiden työntasoa ja onnistumista. Kun he samalla kylvävät rahaa täyteen turhuuteen, he toisaalla valinnoillaan levittävät kurjuutta ja kuolemaa. Eihän, vähemmän onnistuva, maalivahti tai valmentajakaan saa jököttää maalissa sopimusaikaa loppuun, vaan hänet vaihdetaan välittömästi, kun joukkueen etu vaatii. Miksi näin ei tapahdu, kun puhutaan jääkiekon sijaan tavallisen kansalaisen terveydestä, elämästä ja kuolemasta? Onko Suomessa ihmisen terveys ja henki vähempiarvoista kuin jääkiekko?
Sen sijaan, että kuuntelemme Suomen hyvinvointiyhteiskunnan valmistelullaan rapauttaneita ja varojen käytöllä talouden tuhonneiden kansliapäällikköjen tulevaisuuden visioita, meidän tulisi avata tehty valmistelu pitkältä ajalta ja oppia siitä. Linkin A-studio nostaa hyvin esiin sen, että poliittisesti tehtävään valittu demarikansliapäällikkö ei edusta keskustelun saati alan tietämyksen kärkeä. Merkittävimpiä käytännön ratkaisuja nostaa esiin professori Marja Jylhä. Kun kaikki kansa näkee tämän ja huomio keskustelun aiheen, eikö tuolloin olisi parasta korvata epämääräinen höpöttäjä henkilöllä, jolla on tietoa ja ratkaisumalleja? Jos tyydymme toteuttamaan Suomen talouden ja hyvinvoinnin tuhonneita kansliapäälliköitä, ei maamme huominen näytä hääviltä, siksi on aika vaatia: kansliapäälliköiden päitä vadille!
Antti Lindtmanin aamuinen vierailu televisiossa osoitti, ettei hänen eväitään tulevaisuuden varalle ole syöty. Niistä muruakaan ei ole nakerrettu ja syy on harvinaisen yksinkertainen. Riitaisan demaripuolueen puheenjohtajan tulevaisuuden eväspussista voi vain todeta, että se on tyhjä. Antin pussista ei löydy kuin olematonta näkyleipää, jolla ei Suomen 18 vuotta kasvanutta velkanälkäistä mahaa täytetä, sillä sillä täytetty Suomen velkamaha tyhjenee kertapieraisulla!
Totuushan nykyhallituksen tarkan talouden politiikassa piilee säästökohteissa. Hallitus niisti rahaa suomalaisen perusturvasta, mutta ei huuhaasuunnitelmista, joiden suuruus, yksittäistapauksissakin huitelee miljardissa eurossa esim. tunnin juna. Kun tähän lisätään kymmeniä satojenmiljoonien eurojen vihervivahteisia tai kulttuurihankkeita, päästään lähemmäs ellei yli kymmenenmiljardin euron vuosisumman. Näihin tulisi puuttua, mutta niin Lindtman ei tehnyt edes sivulauseissa. Hän vain haukkui pilkallinen ilme kasvoillaan nykyistä hallitusta eikä tarttunut toimittajan viittaukseen menneistä. Suomihan on ajettu pitkälti taloudellisiin ongelmiin luottamalla julkista sektoria kasvattavaan tempputyöllistämiseen ja turhiin miljardi investointeihin, jotka ovat pois veroilla kustannettavista peruspalveluista, yritysten investoinneista ja yritysten työntekijöiden kulutuksesta.
Murheelliselta tuntuu se, että Joona Räsänen, kuka ymmärsi talouden kehityksen kokonaiskuvan ja hän, kovasanaisuudestaan huolimatta, kykeni näkemään nykyhallituksen tempauksissa jotain hyvääkin. Muutaman grogin vuoksi Joona jäi sivuun, sillä muuten hän olisi jo menneenä viikonloppuna haastanut Antti Lindtmanin riitaisan kanalauman. Tästä seuraa sellainen kammottava tilanne, että tulevaisuuden ministerilistalta saattavat löytyä nimet: Tuppurainen, Virta, Honkasalo, Afganistanin Moskovan suurlähettilään tytär ja muita vastaavaan kastiin kuuluvia eli esiin nousee arvomaailma: kaikki muut ensin, kyllä suomalaiset maksavat, joko huonontamalla palveluita, infraa, ottamalla velkaa eli jättämällä koko homman tulevien sukupolvien hoidettavaksi!
Maakuntien vientielloisuuden työn tuloiksella rakennetaa Helsinkiin 800 miljoonan euron kävely/pyörä/raitiotiesilta. Tulee pieni hiilijalanjälki, kun sillalle ei päästetä henkilöautoja. Kuinka paljon pienempi tuo hiilijalanjälki olisikaan, jos sillalla joutoväkeä kuljettaisi suomalaisella työllä valmistettu joukkoliikennevaunusto. Mutta tämähän ei stadilaisille käy, vaan he haluavat sveitsiläisyrityksen Puolassa valmistamat vaunut kuljettamaan Suomen turhinta väkeä turhasta paikasta toiseen. Niinpä alan teollisuus irtisanoo Suomessa!
Se mikä ei kelvannut helsinkiläisille kelpasi mainiosti tukholmalaisille. Sinne ostettiin aSuomessa valmistetut raitiovaunut. Kyseinen rartkaisu tuntuu ensinnäkin kanansataloudellisesti typerältä ja itsekkäältä. Eikö se riitä, Stadionit ja kaikki mihin keksitään liittää eteen sana kansallisrahoitetaan mittavalta osin vasltion varoista. Kyseessä on selkeä Moskova-syndrooma, joka romahdutti raelismin vastaisella politiikalla Neeuvostoliiton. Samoin Suomi on elänyt pääkaupunkikeskeisen ja pääkaupunkilaisten talouisjohtajien oppien mukaan miinuksella viimeiset 18 vuotta. Nykyisillä päättäjillä ei ole eväitä eikä haluja oikaista Suomen taloudellista alamäkeä ja vielä ymmärtämättömämpiä ollaan oppsitiossa, jonka pintasliitoesitykset sopivat kuin lumiukko Saharan paahteeseen.
Jos vastakkainasettelemme asioita huomaamme, että, mikäli halua olisi ollut, Suomessa vanhukset saisivat hyvän kohtelun, sairaat hoitojonoissa kitumisen sijaan paranisivat ja vammaiset saisivat ihmisarvoista kohtelua. Se vaan on niin, että ministeriöiden nykyisten valmistelijoiden johdolla ja nykyisten päättäjien siunauksella, mikään ei muutu. Hyvinvointi yhteiskuntamme uhaksi nähdään joku Temu ja siihen puututaan nopeasti, mutta miljardien vikainvestoinnit saavat jatkua sairaiden, vammaisten ja vanhusten tuskan kasvaessa. Kaikki tämä perustuu syvään typeryyteen ja tietämättömyyteen, jonka YLE linjallaan siunaa. Tänäänkin aamu-uutisten kärkeen nousi epäonnistuneen grillaamisen seuraukset pääkaupunkiseudulle eikä raitiovaunuja valmistavan yrityksen muutosneuvottelut ja sen 200 työntekijää pahimmillaan odottavat potkut. Suurin osa uutisia seuranneista tuskin huomasi Skodan irtisanomisuhkaa Kainuussa saati ymmärsi sen kerrannaisvaikutuksia koko maan taloudelle!
Vesikolle on Suomessa määrätty hinta 5 382€, jonka sen tappamisesta joutuu maksamaan. Vanhuksen hitaasta tappamisesta maksetaan Suomessa noin 6 000 euroa kuukaudessa hoitolaitoksille. Tällaisen kuvan saa väkisinkinkin, kun lukee uutisia vanhusten surkeasta kohtelusta Suomen hoitolaitoksissa. Kovapalkkaiset viranhaltijat puhuvat valvonnasta ja siitä, että valvontaa tehostetaan, jos hoito ei toimi. Mikäli hommaa jatkuu samanlaisena valvojat voivat jopa ottaa hoitolaitoksesta vanhuksia pois ja näin painostaa sitä tarjoamaan vanhuksille parempaa palvelua. Kun odotellaan, toivotaan, valvotaan, valvotaan tehokkaammin, pidetään kokouksia ja odotellaan siinä vierähtää väkisinkin aikaa, varsinkin silloin, kun tekemisissä ovat Suomen byrokraatit lakeijoineen.
Sote-uudistuksen luojilla, sen myötä hyvän viran saaneilla ja luottamustehtävistä korvauksia nostavilla päättäjillä on aikaa ja raha juoksee tilille, mutta paljonko on aikaa 90-vuotiaalla vanhuksella odottaa, että hän saa hyvää palvelua ja inhimillisen vanhuuden turvan Suomessa tekemänsä työn ja maksamiensa verojen ja sote-maksujen vastapainoksi? Kukaan ei pohdi vanhuksen, sairaan tai vammaisen asemaa hyvinvointialueella. Kenties tuhannet vanhukset ovat kuolleet tuskaisen elämän päätteeksi vain siksi, että päättäjien hyväksymin säännöin byrokraatit valvovat ja tutkivat, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut riittävän aikaisin ja ajan hauta nielaisi vanhukset ja pelasti heidät elämän tuskista ja kenties, kauas lähimmäisistä siirtämisen seurauksena, yksinäisyydestä.
Käsittämättömintä mainitussa kalman- ja tuskankierteessä lienee se, että mainittuja tunnetusti kehnoja palveluja tarjoavat mammuttiyhtiöt saavat takoa voittojaan ja niiden kuolemalla ja tuskalla tiliä tekevät johtajat nauttia megapalkoistaan. Kukaan ei edes vaadi heitä vastuuseen ko. laitosten häikäilemättömästä toiminnasta. On aivan selvä asia, että niin kauan, kun mainittuun tilanteeseen ei puututa, Suomessa paras busines tehdään ihmisen hädällä ja terveydellä. On aika vaatia jotain muutakin kuin valvontaa ja tehokkaampaa valvontaa. Vanhukset, sairaat ja vammaiset eivät saa olla syntyneen epäinhimillisen sote-uudistuksen seurauksena pörssiyhtiöiden rahastusautomaatti. Nyt täytyy nostaa tuskantuottajien nimet julkisuuteen ja vaatia päitä vadille!
Aikoinaan maamme vanhuspalveluita tuottivat piennet yksityiset, paikalliset yritykset. Niiden oli pakko toimia laadukkaasti, koska kukaan ei olisi antanut lähimpiään huonosti toimivan yrityksen käsiin. Ja tuollaisen yrityksen paikallinen omistaja piti asiakkaistaan hyvää huolta, sillä muuten hän ei olisi voinut kulkea kotikaupunkinsa raittia yhteisön hyväksyttynä jäsenenä. Tänä päivänä vain piru tietää, kuka nykyiset palveluyksiköt omistaa ja minne niiden keräämät voitto miljardit rantautuvat. Se on selvää, että laitokset suurenevat ja muuttuvat tehokkaimmiksi eli huomenna voimme puhua, ovelalasti hoitajamitoitusta soveltavista, vanhusnavetoista tai uudesti synnytetyistä keskitysleireistä.
Tätä hommaa ei saada kuntoon ennen kuin synnytetään pelote eli pistetään ongelman luojat, siitä hyötyjät ja hyödyn hyväksyjät vastuuseen. On käsittämätöntä, että Suomessa sudelle on määrätty hinta, jonka sen tappaja joutuu korvaamaan valtiolle, mutta ihmisiä saa kohdella kuinka surkeasti tahansa, kunhan tuottaa voittoa kuten osakeyhtiölaki määrää. Miksei oppositio nosta asiaa esille ja kerro kuinka, sen luoma, ongelma pistetään kuntoon? Miten muuten luulet käyvän, jos oppositio pääsee valtaan ja miehittää ministeriöt: uskotko ihan oikeasti Sofia Virran tai Tytti Tuppuraisen saati jonkun afganistanilaisen kommunistin ja Neuvostoliitossa istuneen diplomaatin tyttären välittävän yhtään siitä, miten Suomessa vanhuksia, sairaita tai vammaisia kohdellaan.
Tämä nainen: toteaa itseään korostaen,
kertaamuotiin pukeutunut, permanentilla ja meikeillä ehotettuna nainen
marssiessaan estradille. Kun vielä todetaan hänen itse ylistyksensä jälkeen
näennäisesti vähättelevän itseään, voidaan puhua Suomen historian
narsistisimmasta sissääntulosta ja kenties Suomen historian
narsistisimmasta poliitikosta. Jos tarkastelemme tämän vihreän habitusta
ja käytöstä verraten sitä Linkolan vastaavaan voi kysyä: Quo vadis
vihreät?
Minä haastan Orpon jne. jatkuu itseään korostava muuten sisällötön paapatus. Tapa millä tuo esitetään on selkeää riidanhaastamista, ilman minkäänlaista rakentavuutta tai konkreettisisa
esimerkkejä. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että mieluimmin 500
miljoonaa euroa Turun raitiotiehen tai 800 miljoonaa euroa Helsingin
kävely/pyöräily siltaan kuin hoitojonoissa kärsivien vanhusten,
sairaiden ja vammaisten tuskan ja kuoleman lievittämiseen. Omaa teollisuutta ja sen kasvua ollaan valmiita verottamaan vihreän
siirtymän nimissä ja tietenkin auttamaan lähimmäistä, kunhan hän on
kaukana tai kaukaisista maista tänne tullut. Näiltä osin voimme todeta
vihreiden sanoman: Auta kauimmaista ja unohda lähimmäinen.
Kyseessä on täysin tyhjä puhe ja haihattelu, josta ei löydy vähäisintäkään vihjettä siitä, miten jo 18 vuotta mollivoittoisesti jatkunut Suomen talous käännetään edes teoreettiseen nousuun. Vihreän siirtymän lisäksi järjestöjen merkitys on noussut esille eli lisää järjestöjä ja Suomi pelastuu? Jokainen täysipäinen hoksaa, että ei se noin mene; mutta katsokaapa, kun funikulaari-turkulaisten kannattajat ja pääkaupunkiseudun pöljät pääsevät äänestämään, meitä saattaa viedä vihreä Virta. Kuvitelkaa, miltä tuolloin näyttäisi Suomen tulevaisuus, jos S. Virta istuisi valtionvarain- tai ulkoministerinä tai jos vahvistuksia haetaan naapureista Veronika Honkasalo ulkoministerinä tai Tytti Tuppurainen valtionvarainministerinä. Katsokaa alla olevasta linkistä henkilön käytöstä ja pohtikaa hänen sopivuuttaan vastaamaan tämän maan asioista, olkaa hyvä:
Jutkut ottavat kiinni, sitovat ja tuuppivat Gazaan, huonolla menestyksellä, apua tuoneita aseettomia ja puolustuskyvyttömiä salakuljettajia. Onhan se hirveää, että inhimillisyyttä huokuvia auttajia kohdellaan noin kaltoin, no ei heitä sentään kaltata eikä heille muutenkaan tuoteta kipua tai tuskaa, mutta pistetään kontalleen kädet nippusiteessä. Miksei YLE kerro sitä, minkälaisia avustustarpeita kyseiset Gazan pelastajat pyrkivät perille viemään. Korrektia uutisointia olisi tietää pelastustavaroiden määrä ja laatu, muuten katsojalle jää sellainen käsitys, jotta ko. pelastajien veneessä matkasi niin paljon pelastajia, että noihin ökyhintaisiin purjeveneisiin ei juuri merkittävästi jäänyt tilaa pelastusrahdille? Siis oliko kyseessä auttajien sijaan itsekkäät ja niljakkaat linssiluteet, ketkä jäivät tarkoituksella kiinni ja pyrkivät saamaan julkisuutta gazalaisten avulla? Viedäänkö YLE:ä kuin pässiä narusta ja yrittääkö YLE tietoisesti muokata mieltämme uutisoinnilla?
Yle tarjoa ite tehdyn dokumentin USA:n kurjuudesta, jossa mollataan maata isolla media moukarilla - vastenmielisyyden vuoksi dokumentin katsominen kesken. Vastenmielisyys ei johdu USA dokumentin sisällöstä vaan YLE:n varojen käytöstä. Euroviisuihin on varaa upottaa miljooniin, samoin kökkösarjoihin ja toisella puolella maailmaa tehtyihin hönödokumentteihin. Näitä, etenkin jälkimmäisiä, olisi saanut maailmalta edullisemmin ja mikä huomion arvoisinta, ne olisivat olleet omia YLE:n tuotoksia laadukkaampi. Ja ihan vinkkinä voin vihjata ranskalaiset tuottavat hyviä dokumentteja, joissa USA:ta arvostellaan ja mollataan. Miksi siis käyttää kymmeniämiljoonia euroja vajavaisiin, manipuloiviin, tuloshakuisiin ja tarkoitusperiltään läpinäkyviin hönödokumentteihin?
YLE törsii vuosittain yli puolimiljardia euroa ja silti se tarjoaa hämppää ja jättää melkoisen uutisaukon Helsingin sekä kaukomaiden väliin. Tuo ei palvele mitenkään tavallista suomalaista. Jos YLE tekisi uutisen uusikaupunkilaisesta ikäihmisestä, ikänsä työtä tehneestä ja veronsa Suomeen maksaneesta vanhuksesta, kuka makaa turvarannekkeen hälytyksestä huolimatta tuntitolkulla kivuissa ja hädässä kylmällä lattialla ja lähettäisi sen maailmalle, siitä saattaisi hyötyä suomalaisille. Entäpä jos YLE kertoisi, niin ikään työnsä ja veronsa Suomelle tehneestä 95-vuotiaasta uusikaupunkilaisvanhuksesta, joka tuodaan itseltään turvaan paikallisiin Varhan tiloihin, joista hän karkaa yöpuvussa ulos lukittujen ovien taakse ja löytyy aamulla, muutaman sadan metrin päässä ulko-ovesta paleltumiseen kuolleena. Jos YLE antaisi pakkovero-osuudestaan muutama satamiljoonaa euroa tai tekisi dokumentin Uudenkaupungin menneen talven tapauksista, saisimmeko terveydenhuollon parempaan kuntoon? Vai olisi ko. paikallaan pistää ko. tapauksista kertova dokumentti YouTubeen ja odottaa, jos Uusikaupunki herättäisi maailmalla samanlaista sääliä kuin Gaza ja saisi kansainväliset avustussaattueet suuntamaan tänne pelastamaan Uudenkaupungin sairaat, vanhukset, koululaiset ja vammaiset helsinkiläisten ja turkulaisten päättäjien epäinhimilliseltä itsekkyydeltä plus mielivallalta - uusikaupunkilaisille on käynyt selväksi, että meitä eivät pelasta tai meistä eivät edes välitä turkulaiset tunnin juna- ja funikulaarikansanedustajat saati pääkaupunkiseudun kaikki tänne -päättäjät/valmistelija!
YLE:n eilisessä NATO-keskustelussa pääsivät vähemmistöt hyvin esiin. Niin aateliset, kuin ruotsinkieliset olivat keskustelijoina hyvin edustettuina ja kas kas toimittajakin edusti kielivähemmistöä. Itse keskustelusta ei paljoa jäänyt tuleville historian uutta pengottavaa. Pohjoismaiden puolustus nojaa usko, toivo, rakkaus sanaketjun usko-sanaan. Eilisessä keskustelussa realistisimmin esiintyi Norjan valtionvarainministeri ja NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenberg. Miehen tulkinnan mukaan NATO ei ole kovinkaan uskottava ilman USA:ta. Silti pohjoismaissa luotetaan melkoisesti USA:n ydinasearsenaalin tarjoaman pelotteen turvaan. Vaikka keskustelu lainehti pohjolan ydinaseesta Ukrainan auttamiseen jäi peruskysymys: voiko USA:n ydinaseturvaan luottaa, uskon varaan.
Tuntuu jotenkin koomiselta, kun ruotsinkielinen aatelisministerimme hurskastelee Ukrainan auttamisella. Onhan tosiasia, että Venäjän hyökkäys maahan väärin ja tuomittava teko, mutta ensin täytyisi olla resurssit auttamiseen - Norja on tallettanut 2 000 miljardia euroa pahan päivän varalle, meillä on eletty yli varojen viimeiset 18 vuotta. Meidän auttamisemme perustuu joko velanottoon tai hyvinvointipalvelujen alasajoon tai näihin molempiin. Aina kun RKP-ministeri puhuu auttamisesta, kannattaa vilkaista historiaan ja muistaa kuinka juuri tämä porukka olisi jättänyt ja jättikin Karjalan pakolaiset oman onnensa varaan, muun maan ojentaessa inhimillisesti auttavan kätensä kotinsa ja kontunsa menettäneille karjalaisille pakolaisille.
Ohjelmassa puhuttiin ydinaseesta kuin standardikokoisesta jalkapallosta. Todellisuudessa ydinaseita on monen moisia ja niitä löytyy etenkin itänaapuristamme. Löytyy jopa ns. neutronipommi. Sellainen voidaan räjäyttää vaikkapa Helsingin yläpuolella; tuolloin elollinen kuolee, mutta infra jää jäljelle. Lisäksi olennainen osa ydinaseiden tehokkuudesta perustuu niitä kantavien ohjusten laatuun ja siinäkin itänaapurimme on edellä muita. USA:n ja Venäjän etumatka ydinaseissa Ranskaan ja Iso-Britanniaan on kymmeniä vuosia, joten on uskon varaista ja valheellista luottaa Euroopan omaan ydinaseeseen ja lähinnä hullun höpinää puhua pohjoismaiden omasta ydinaseesta. Tuollaista ei pystytä nopeasti täällä tekemään ja mistä sen voi ostaa Pohjois-Koreastako?
EU:n kärkihahmot ja omatkin kärkipoliitikkomme paukuttavat päitään tavalla, joka ei varmasti lisää USA:n intoa puolustaa Eurooppaa. Kun vielä katsotaan historiaa, jossa USA on hoitanut merkittävältä osin puolustusta Euroopan puolustusta ja antaen siten maanosallemme tasoitusta maailman markkinoista taistellessa, kannattaisi jättää vinkuminen vähemmälle ja ainakin ottaa etäisyyttä johonkin pahimpaan maailman liittojen siivestäjään Espanjaan, joka on härskeistä härskein bruttosaaja niin NATO:ssa kuin EU:ssa. Maailman kalleimpiin jalkapalloilijoihin Espanjalla löytyy varoja, mutta muuhun rahaa ei löydykään. Eikö tuo ollut kaiken huippu, kun tarkoitus oli investoida EU:n itärajan turvallisuuteen, niin ensimmäisenä koura ojossa oli Espanja! Ja meidän hölmömme auttavat ja ylistävät moista maata sekä pitävät sitä esikuvanaan - onko siis ihme, että maamme on köyhä ja köyhäksi jää?
Oikeudenmukaisuuteen vetoaminen ja vääryyden tuomitseminen ovat kuin pakkasessa vastatuuleen virtsaamista, vähän aikaa lämmittää, mutta lopulta kuulat ja putki jäätyy. Jos USA haluaa Grönlannin ja Venäjä osan Ukrainaa, sen voi estää vain voimalla. Suuret sanat eivät tee muuta kuin ärsyttävät, kuten jo Trumpista havaitsette. Kun vielä molempien maiden päämiehet niputetaan meilläkin avoimesti hullujen kastiin, niin kannattaisiko meidän pahimman varalta ärsyttävän räksytyksen sijaan varautua hullujen johtajien hulluimpaan voimannäyttöön. Putin ja Trump ovat hyvissä puheväleissä, joten olisiko ihme, jos Euroopan vinkumiseen ja tuottamiin pettymyksiin kyllästynyt Trump soittaa Moskovaan: Kuules Vladimir, sinullahan on niitä neutroni pommeja naftaliinissa, niin otapa yksi ja jysäytä se Helsingin yllä! Putin vastaa ehdotukseen kysyen, entä se viides artikla, johon tokaisee Trump: pyyhin siihen ahterini!
Uusi maailman järjestys on ollut voimassa jo jonkin aikaa, meillä se huomataan vasta nyt ja mikä karmeinta, jotkut taistelevat vastaan vähättelemällä vallitsevaa tilannetta. Bretton Woodsissa 1944 päätettiin USA-vetoisesta maailman taloudesta, joka turvasi taloudelliset edellytykset ns. läntisten demokratioiden toiminnalle. Läntiset maat saivat huseerata maailmalla ja käyttää häikäilemättä vieraiden valtioiden luonnonvaroja itsemääräämänsä hintaan. Tiukan paikan tullen länsi turvasi etunsa asein ja salamurhin. Länsimaisen demokratia kehittymisen jatkuvasti kasvava elintaso ja siitä kumpuava tyytyväisyys. Lännen ja etenkin Euroopan läntisten maiden itsetuntoa vahvisti Neuvostoliiton ja sen satelliittivaltioiden hyytyminen.
Ns. länsi riisti maailmaa ja näin syntyi vieläkin voimassa olevia kriisipesäkkeitä esim. Israel/Palestiina, IRAN jne.. Lännelle kävi ajansaatossa ikävästi, kun yksi riistetyistä vihollisista alkoi toteuttamaan omaa pitkäjänteistä politiikkaa eli Kiina ryhtyi kasvattamaan taloudellista valtaansa esim. Afrikassa. Se oli helppoa, kun huomio kuinka häikäilemättömästi vielä 2000-luvulla ja tänäänkin EU harjoittaa ryöstökalastusta ja sotkee luontoa öljyä rohmutessaan. Kun kiinalaisille teetettiin nälkäpalkalla tavaroita EU:n sisämarkkinoille ja voitot keräsivät maanosan pääomapiirit, kiinalaiset tutkivat, mitä heillä teetettiin, ottivat siitä oppia ja vuosikymmenten vieriessä ohittivat tietotaidossa EU:n esim. sähköautoissa ja puhelimissa.
Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että ylimielinen ja USA:n siivellä puolustuskuluista luistanut EU joutuu maksamaan historiastaan. Enää ei ole Kiinaa tai Intiaa tai Etelä-Koreaa, jossa EU voi teettää halvalla kaikkea kivaa meidän kerskakulutukseen ja demokratiaa ylläpitävään tyytyväisyyteen. Nyt Herran vuonna 2026 täytyy todeta, että EU ei ole omavarainen energian, ruuan, mineraalien, metallien ja osaamisen tms. suhteen - EU on pelannut itsensä ulos kansivälisistä kuvioista. EU:n suuruutta ja mahtia toitottavat asemastaan huolestuneet maanosan eliitin jäsenet. Nämä haihattelijat uhoavat katteettomasti vedoten EU:n historiaan ja suuruuteen, mutta mitä EU todellisuudessa on? -Se koostuu kahdenlaisista maista härskeistä unionin hyväksikäyttäjistä ja typeristä rahoittajista! Tällaisessa kuviossa ei kannata olla ainakaan maksajana!
Tänään globaaleista päättäjien pöydistä poispotkittu EU kuuntele nolona, mitä Trumpin ja Putinin Kiinan vierailuista seuraa ns. vanhalle mantereelle. Sanonpahan vaan, että nyt Suomen tulisi pohtia mihin kuppikuntaan se kuuluu, jos pahimmillaan käy niin, että USA, Venäjä ja Kiina päättävät EU:ta kuulematta Euroopan asioista. EU on em. maiden vihollinen, joskin mitätön, mutta Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti jne. eivät sitä ole. Muistakaa sekin, että samainen Espanja, joka siivestää EU:ssa esim. Suomea, siivestää NATO:ssa USA:ta. Jo tästä johtuen Suomen herrojen tulisi katsoa kahdesti, ettei kansan tarvitse katua vain siksi, että hölmöyttämme kuulumme väärään kasnsainväliseen kuppikuntaan.
Löytyykö uusi toimiva ja kansainvälistä kunnioitusta herättävä kauppaunioni ja kenties se Niinistön eurooppalainen NATO EU:n nykyisistä nettomaksajista? Nyt täytyy myöntää täälläkin: maailman järjestys muuttui jo - tämä täytyy tunnustaa ja tarttua kiinni muutoksen tuomaan mahdollisuuteen!
Tuntuujotenkinkohtuuttomaltajavalehtelunmaksimoinnilta, kunmukamaahanmuuttajiapuolustavavihervasemmistoonluonutkyseisensysteeminjaantanutsenpyöriäSuomessavuositolkulla. Tämänseurauksenasuurikärsijälöytyytoisestakinryhmästä, jotavihervasemmistomukaauttaaeliSuomenheikoimmista: sairaista, vammaisistajavanhuksista, joitayhteiskuntamme tylystiheittäätuonentulenliekeihinkutenspartalaisetaikoinaannakkasivatvammaisiavauvojarotkoon. Kun on vähän rahaa sitä ei riitä kaikille, kun kaikki rahat on käytetty. ei sitä riitä kenellekkään - ei muille eikä omille. Ehkäpä erään tyypin seuraava vaalislogan ei kuulukkaan: Suomalainen ensin on väärin vaan MInä ensin on oikein, muista viis!
