NYT KAIVATAAN SYYLLISTÄ EI LAHTISTA tai KONEKIVÄÄRIÄ!

Tilanne muuttui melkoisesti sitten Tuntemattoman Hietasen, jolloin syyllistä etsimällä ei pelastettu omia viikatemiehen huseerauksesta. Tänään viikatemies huseeraa jälleen ja hänen viikatteensa nimeltä sote-uudistus niittää kiihtyvällä vauhdilla kalman satoaan. Entinen hallitus loi nykyisen kammottavan korjaamattoman sote-kuvion, jonka täysremonttiin ei nykyinen hallitus pyri. Totuus on se, että jotain tarttis tehrä ja mitä myöhemmin tuo tekeminen aloitetaan, sitä hankalampaa kaiken korjaaminen on. Suomen hallitukset ovat taapertaneet menneet parikymmentä vuotta miinustalouden taivalta sijoittaen kansan varallisuutta kaikkeen mahdolliseen turhaan.

Kukaan ei kiinnitä huomiota Suomen julkiseen sektoriin, jonka hinnaksi muodostuu 60 prosenttia BKT:sta, kun se naapurimassa, ei Venäjällä, on noin puolet. Jos samaan aikaan, me potkimme suorittavaa väkeä, kuten sairaanhoitajia, jotka naapurimaassa tienaavat tuplaten, kilometritehtaalle, täytyy tarkastella koko systeemiä ja sen rahareikiä. Samalla vakuutusyhtiöt ja pankit tekevät köyhtyvää kansaa kupaten armotonta tulosta. Pankit eivät rahoita yrityksiä, joiden kasvua ja mahdollisuutta työllistää, heikko rahan saanti jarruttaa, joten niidenkin toimintaa tulee tutkailla ja ohjailla aivan uudella otteella.

Suomen köyhyys kasvaa kahdella hölmöilyllä. Ensinnä päättäjät syytävät rahaa kaikkeen muuhun kuin yhteiskunnan perustoiminnat rahoittavaan tuottavaan toimintaan, kuten työllistäviin investointeihin: kaivoksiin, vientiteollisuuteen, elintarviketuotantoon. Toiseksi me tuotamme jatkuvasti tähän maahan lisää ihmisiä, keistä tulee väkisinkin lisää köyhiä tähän maahan. Nykyisellään Suomi on negatiivista kurjuutta tuottava Sampo. Tämä kierre meidän tulee katkaista ja se onnistuu ainoastaan paljastamalla sote-uudistukseen ja muihin yhteiskuntamme syväongelmiin syylliset, jotta heidät voidaan korvata uusilla päättäjillä. Päättäjillä, ketkä eivät peittele tekemiään, sote-uudistuksen kaltaisia virheitä, vaan nostavat yhteiskuntamme ongelmat rohkeasti esiin ja korjaavat ne eivätkä jatka velan ottoa ja rahan kylvämistä huuhaahan. Se joka ei tunne historiaa, ei osaa rakentaa tulevaisuutta, tokaisi herra Kirkkomäki ja Yksikivi puolestaan lausui: Hän, kuka on virheen tehnyt, ei pysty sitä korjaamaan, koska, jos näin olisi, ei virhettä olisi syntynytkään!

LINKIT:

Suomen julkinen sektori on Euroopan suurin ja eri paria kansantalouden kantokyvyn kanssa

Kaksi yrittäjää ihmettelee, miksi pankista ei saa lainaa

Tehdään julkisen sektorin saneeraus itse, eikä odoteta Troikkaa

PUTININ VIIMEINEN PARAATI

Ukraina tarjosi muutaman päivän pidennystä Putinille Putinin paraatin aikaiseen aselepoon, mutta eipä kelvannut. Päin vastoin hyökkäys iski päiväkotiin. Todella vastenmielinen teko kyseisessä silmittömässä tappamisessa ja paikkojen särkemisessä, jonka loppumisesta ei näy mitään merkkiä. Nyt kävi kuitenkin niin, että Putin näytti epävarmuutensa, kun päästi ennakkouhkauksen: hyökätään Kiovaan, jos emme saa marssia ja katsella paraatia rauhassa!

Putinin valta nojaa prameisiin puitteisiin ja aikaisempien sukupolvien saavutuksiin sekä niillä hehkuttamiseen ja juhlimiseen. Auttamatta taakse jäävät ne ajat, jolloin venäläiset kiittivät Putinia Jeltsinin sekasortoisen pesän selvittämisestä ja huimasta elintason kasvusta. Jos aikoinaan Putin nosti venäläisten hyvinvointia ja kansainvälistä arvostusta, nyt se on kuitattu ja venäläiset ovat peruuttamassa Putinin ajan alun kurjaan lähtöpisteeseen. Kun tähän lisätään tuhannet ja tuhannet Ukrainan rintamalla kuolleet pojat, ei liene ihme, että sotaväsymys ja halu väistää palaava kurjuus herättää valtavasti tyytymättömyyttä. Kyse on lähinnä siitä kuka käyttää täytä tyytymättömyyttä hyväkseen ja koska tämä tapahtuu?

Mikäli Ukraina onnistuu iskemään Moskovan paraatiin, kirjoitetaan Putinin nimi sellaisella tavalla historiaan, että hänen maineensa ja uskottavuutensa rapisee kerralla olemattomaksi. Jos mies pönkittää itsetuntoaan historian saavutuksia korostamalla ja niistä elämöimällä, kaikki loppuu siihen, jos historian seuraavalla sivulla hänet tallennetaan tuleville polville nolona pellenä, kuka katseli aitiopaikalta, kun Ukraina moukaroi paraatijoukot ja -yleisön jauhelihaksi. Jo Putinin uhkaus: iskemme Kiovaan, jos emme saa marssia rauhassa on äärimmäisen vastenmielinen - hänen marssinsa on tärkeämpi kuin ihmishenget! Suurella mielenkiinnolla ja pelolla odotan viikonloppua ja Ukrainan iskua. Onnistuuko se ja jos onnistuu, niin lentääkö Putin Venäjän huipulta vai siirrytäänkö sodan seuraavaan vaiheeseen - Venäjä on huomannut ettei se saavuta tavoitettaan konventionaalisella sodankäynnillä, joten siirrytäänkö astetta vahvempiin aseisiin?

JÄÄKÖ USA LOPULTA YKSIN?

USA rymistelee maailman politiikassa kuin muita vahvempi humalainen moukka kirkossa. Onko suuruus sumentanut USA:n realiteetit ja ylimielisyys jyrännyt kaiken yli? Aikoinaan USA suututti Aasian Koreassa ja Vietnamissa, samalla se hääri Chilessä, Guatemalassa ja seuraavana vuorossa oli Persia ja Lähi-itä. Tähän asti USA on kunnioittanut Euroopan läntistä puolta ja kymmenet vuodet turvannut maanosan turvallisuuden. Nyt USA Grönlanti omimisjutuillaan ja painostamisillaan herättää skeptisyyttä maanosamme liittolaisiin eikä luottamusta USA:ta kohtaan varmasti kasvata sekään, että se uhkaa jättää jopa NATO-liittolaisensa oman onnen nojaan.

Sopii pohtia, kuinka ylivoimaisen USA:n kykeni pelaamaan itselleen. Kaikkihan lähti liikkeelle Bretton-Woodsissa 1944, jossa luotiin maailman talouskuviot. Malli syntyi kompromissina neuvotteluissa, joita veti Yhdysvaltojen puolelta Harry Dexter White ja Britannian puolelta John Maynard Keynes. Tuolloin USA oli rikas ja Eurooppa köyhä ja raunioilla, siksi USA pystyi pitkälti määräämään tulevat talouskuviot. Sellainen kuriositeetti, että tämä USA:n neuvottelija Harry Dexter White, kannatti suunnitelmataloutta ja ennakoi sen toimivimmaksi talousjärjestelmäksi. Harry Dexter Whitea jopa syytettiin Neuvostoliiton vakoojaksi ja hän kuoli varsin nuorena sydänkohtaukseen. Mutta se siitä hepusta ja todetaan, että mainitussa kokouksessa luotiin talouskuvio, joka takasi USA:n ylivoimaisen aseman maailman taloudessa ja vastavuoroisesti hoiti Euroopan velat ja jälleenrakennuksen säälliseen kuntoon.

Länsi ja etenkin USA petasivat itselleen maailmanlaajuisesti taloudellisen ylivalta-aseman, joka säilyi näihin päiviin asti. Mutta entäpä tänään onko USA:n hallitseva asema sama ja entäpä Euroopan? USA:n talous perustuu vientiin ja muualle maailmaan tehtyihin sijoituksiin. Se kuitenkin täytyy huomioida, että USA on yksi maailman velkaisempia valtiota, mutta aseteknologiassa USA on kärkipäässä maailman toiseksi vahvimpana ydinasevaltiona. Samoin laaja tietotaito eri aloilta, kuten omavaraisuus energiasta, ruuasta ja pitkälti metalleista ja mineraaleista lukeutuvat USA:n vahvuuksiin. Sen sijaa Eurooppa on menettänyt lähes joka sektorilla asemansa eikä sitä voida pitää muuna kuin ostovoimaltaan laskevana markkina-alueena, joka vie joitakin historialtaan merkittäviä laatutuotteita maailmalle.

Maailma on muuttunut esim. Kiina ei ole enää helposti hyväksikäytettävä teknologian kehityksestä ja soveltamisesta tietämätön halvantyövoinmaa, vaan he itse hallitsevat suunnittelun ja tuotannon, kuten sähköautoteollisuus osoittaa. Kiina nousee USA:n ohi talousmahtina ja teknologiassa se haastaa USA:n. Lisäksi maa on turvannut kansainvälisen asemansa yhteistyöllä Afrikassa ja omistamalla satamia jopa EU:n alueella. Kiinan ongelmat löytyvät energiasta ja ruuasta, mutta näissäkin tapauksissa se on hajauttanut hankinnan niin ettei ole ainoastaan esim. Venäjä vehnän tai öljyn varassa. Pelkkä vilkaisu karttaan osoittaa sen, että yhtenäinen Venäjä on aina riippumaton muusta maailmasta.

Kun palamme nykyhetkeen ja katsomme USA:n käytöstä, lienee Euroopan ja etenkin Suomen aiheellista pohtia, kaiken varalta, vaihtoehtoja nykyisille liitoille ja liittolaisille. Määrätyt EU:n valtiot ovat nousseet selkeästi USA:n hankkeiden kanssa vastahankaan. Tämän seurauksena USA uhkailee syödä sanansa tehtyjen sopimusten suhteen eikä edes lähesty ongelmia neuvotteluiden kautta. Ajaako USA itsensä ulos yhteistyöstä muiden kanssa ja jääkö se yksin tai kahden Suomen kanssa? Kun vedotaan läntisiin arvoihin ja demokratiaan, edustaako esim. USA tai edes EU niitä, jos tarkkaan katsotaan - ryöstö kalastetaan, viedään jätteitä muiden riesaksi, sotketaan maailman luonnon tasapaino ja aiheutetaan pakolaisongelmia. Toinen juttu, mikä puskee väkisin mieleen, kun katsoo Kiinan suunnitelmatalouden toimimista: oliko Harry Dexter White, sittenkin oikeassa vuonna 1944, kun hän sanoi suunnitelmatalouden olevan tulevaisuuden toimivin talousmalli?

LEHDISTÖNVAPAUS vai LUKIJAN VAPAUS VALITA??

Meidän mediamme hehkuttaa rivien välistä olevansa niin vapaa kuin uskottava, kun se kertoo lehdistömme vapauden keikkuvan sijaluvulla 6 maailman rankingissa. Pienestä pudotuksesta huolimatta toimittajakuntamme julistaa tuotoksien kautta edustavansa ammattikuntansa globaalia eliittiä. Sijaluvun heikkenemisin syyksi nostetaan tapaus, jossa toimittajat saivat tuomion lain rikkomisesta ja tietenkin se, että somessa jotkut arvostelevat toimittajiamme.

Luulisi olevan aivan itsestään selvää, että tasa-arvoisessa maassa lain kuuluisi olla sama kaikille, mutta meidän journalistit osoittavat sen, että he ovat kaiken yläpuolella eikä heitä saa tuomita. Lakia punninnut oikeuslaitoksen korkea elin syö median sananvapautta jakaessaan lainmukaisia tuomioita toimittajille. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu vaan puolustusvoimien asioiden levittäminen julkisuuteen. Olisi sentään paljastanut jotain itänaapurin sotilasasioita eikä Suomen. Joskus Jessika Aro pisti itsensä peliin, kun hän tutki naapurin kommervenkkeja ja vaikuttamista maailmalla. Niin muuttuu maailma ja toimittajat, kuten on tullut jo todettua!

Toimittajien somepelot ja maalittamiseen vetoamiset naurattavat tässä yhteydessä. Vedotaan yhteen tapaukseen Oulussa! Sekö pudotti lehdistömme vapautta, voiko olla naurettavampaa väitettä, joka osoittaa ainoastaan ammattikunnan nykyisen herkkähipiäisyyden. Entä he lukuisat median uhrit, keiden elämän media on tehnyt hankalaksi, kuka on huolissaan heistä? Itse olen saanut nauttia sen, kuinka eläminen sujuu jouduttuasi median kohteeksi. Tuo kohtelu hankaloitti myös lähipiirin elämää niin paljon, että nälvimisen ja vinoilun välttämiseksi oli pakko mennä Raumalle tai Turkuun ostoksille. Median valheiden vuoksi pitäisi perustaa joku valtakunnallinen elin, joka puolustaisi median uhreja, mutta eihän tähän ole mediaa pelkäävistä kansanedustajista.

Koomisinta median vapauteen vaikuttamisena pidetään taloudellisia leikkauksia YLE:n osalta, mutta kukas se on leikannut eniten YLE:n asiatoimintaa? YLE itse on ajanut uutistoimintoja alas niin määrällisesti kuin laadullisesti. Kuten olen miljoona kertaa todennut maakuntien ohjelmia ei ole. Jäljelle jäi esim. säästöradio Koko Suomen radio, jota koko Suomi tuskin kuuntelee. Arkeen liittyvä oikea tieto, juuri se mistä YLE siirtää varoja, on demokratian toimivuuden peruste. Eikä näitä rahoja tule siirtää esim. Euroviisu hullutteluun. Ja mitä tulee uutisoinnin tason laskuun, niin yksi esimerkki tulee tässä: Onko auton törmääminen pylvääseen Helsingissä valtakunnan uutinen? Tulee mieleen myös Ukrainan sodasta kertova tässä päivittyvä sivu - päivittyy aika hitaasti, kun seuraat kansainvälistä uutistarjontaa.

Lehdistön vapaus käsite, tarkoittaa toimittajiemme mielestä heidän vapautta päättää siitä, mitä kansa saa nähdäkseen, lukeakseen ja kuullakseen. Kun otetaan huomioon mediavaihtoehtojen vähyys, niiden toimittajien ammattitaidon puute ja toimintamotiivi, ei voi muuta kuin todeta, että Suomen nykyinen mediakenttä ei kykene toiminnallaan turvaamaan kansan parhaaksi tähtäävän tasa-arvoisen yhteiskunnan toimimista. Siinä vaiheessa, kun median lukijalla on vapaus valita median tarjoamista uutisista totuus, voidaan puhua toimivasta lukijan vapaudesta ja onnistuneesta käytännön median vapaudesta. Nykyisillä mediajohtajilla und toimittajilla emme tähän tule pääsemään, joten median oikaisu tulee tapahtumaan somen kautta ja media joko muuttaa tyyliään tai tuhoutuu somen jyrätessä vaihtoehdoilla tai totuudella valtamedian unohduksen suon syvimpään silmäkkeeseen!

LINKIT:

Suomen sijoitus historiallisen matala lehdistön­vapausindeksissä

Korkein oikeus: ei valituslupaa Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-asiassa

Yleltä leikataan 66 miljoonaa euroa vuonna 2027

VAIHTUUKO TURVATAKUUT SUOMALAISEEN SINKKIARKKUUN?

USA vetää joukkojaan Euroopasta, nyt Saksasta lähtee 5 000 amerikkalaista sotilasta ja jäljelle jää 30 000 amerikkalaissotilasta. Toukokuussa 2026 Eurooppaan sijoitettujen amerikkalaissotilaiden määräksi tekoälyarvio 84 000. USA:n satsaus Eurooppaan on ollut melkoinen sotilaiden määrässä, sama koskee aseistusta ja tukikohtia. Aseista sentään on jouduttu maksamaan, mutta muuten USA on vapauttanut Euroopan NATO-maiden kuluja puolustuksesta muualle. Jokainen voi kuvitella, minkälainen kolo olisi syntynyt maanosamme valtioiden elintasoon, jos ko. valtiot olisivat itse joutuneet kustantamaan täysimääräisesti puolustuksensa. 

Sopii kysyä, mitä USA sai vastineeksi eurooppalaisten NATO-maiden puolustuksen päävastuun kantamisesta? Määrätyissä kahakoissa USA sai tukea joiltakin Euroopan valtioilta ja toisaalta osan mainituista sotahankkeista voidaan katsoa yhteisiksi sotilaallisiksi erikoisoperaatioksi, vaikka olivatkin USA vetoisia. Mutta se vastine, USA sai Euroopasta taloudellisen kilpailijan niin globaaleilla kuin sisämarkkinoilla ja tuo kilpailija oli kaikkea muuta kuin rehellinen. Muistakaapa vaikkapa Saksan autoteollisuuden päästöhuijaus USA:n sisämarkkinoilla. Rahoittaessaan Eurooppaa ja kilpaillessaan maailmanmarkkinoilla sen kanssa USA:sta tuli yksi maaliman velkaantuneimmista maista. Tästä kuviosta Trump yrittää saada USA:n kuiville.

Totta kai Suomi lähti NATO:n jäseneksi siinä vaiheessa, kun USA päätti lopettaa Euroopan liittolaistensa hyysäämisen. Luonnollisesti USA valvoo omia etujaan, mutta vain sellaiseen suuntaan, josta sille on hyötyä eli raaka-aineita, energiaa tms.. Tässä vaiheessa sopii siirtää jälleen huomio Eurooppaan ja kysyä, mitä meillä on? Tyly vastaus: Meillä on enää ainoastaan ruskea kieli. Kiina on pyyhkinyt kaikessa Euroopan ohi. Kun vielä ruskean kielen käytön sijaan eurooppalainen valtio puraisee hampailla kipeästi USA:n turvonneista pukamista, se saa kiukun aikaiseksi ja tietenkin tuolloin USA näyttää pettymyksensä ja toimii sen mukaisesti ja kiihdyttää taloudellisiin syihin perustuvaa sotilaallista vetäytymistä Euroopasta.

Nyt puhutaan eurooppalaisesta NATO:sta, joissa olemme riemurinnoin mukana. Mutta sitä ei kukaan pohdi, mikä on eurooppalainen NATO ja mikä on Suomen rooli siinä? Totuus on se, Euroopan NATO-mailla ei löydy edes sotilaita, jos ns. tiukka paikka tulee - eurooppalainen NATO on kuin keppihevosarmeija nykypäivän sodankäynnissä. USA:n teknologiaan luottaneena Eurooppa on jäänyt pahasti jälkeen aseteknologiassa ja tuon eron kuromisessa ei puhuta vuosista eikä kymmenistä vuosista, jos otetaan huomioon Euroopan taloustilanne ja muut ongelmat. Ja entäpä vastuunjako kaavaillussa eurooppalaisessa NATO:ssa, eiköhän se oli sama kuin EU:ssa, jossa fiksut pyytää ja tyhmät maksaa - kumpaanhan porukkaan uskotte Suomen kuuluvan? Uskooko joku esim. siihen, että Espanja, jonka työllisyyden parantamiseen me pistimme juuri miljardi euroa, on valmis pistämään killinkiäkään Suomen puolustamiseksi - kyseessä on maa, joka katsoo työttömyyden kasvua samalla, kun siellä yhdestä jalkapalloilijasta maksetaan satojamiljoonia euroja.

Sekin vielä tulee muistaa, että liitoissa liittoudumme ja jos liittoudumme eurooppalaiseen NATO:n jäseneksi, ajaudummeko tilanteeseen, jossa mahdollisesti täytyy valita puoli vaikkapa Saksan ja USA:n välillä? Kuten viime päivät osoittavat väärät sanat saattavat siirtää tuhansia sotilaita ja liitossa joku voi sanoa nuo sanat puolestamme. Pahimmillaan olemme mitätön sotilas supervaltojen shakkilaudalla ja juuri se sotilas, kenet on taktisesti hyvä uhrata. Sopiikin pohtia Suomelle luvattuja turvatakuitamme kiihkottomasti uudelleen, olemmeko pahimmillaan tilanteessa, jossa meidän oman turvallisuutemme vuoksi tulee valita vaikkapa suomalaisten sotilaiden lähettäminen kansainvälisiin selkkauksiin ja varautua sinkkiarkkuihin? Entäpä varaudummeko sisältäpäin kumpuavaan vaaraan? Kuvitelkaapa tilannetta, jossa ministereinä istuvat esim. Tytti Tuppurainen ja Sofia Virta, jos jompikumpi heistä istuu ulkoministerinä ja laukoo, mitä sattuu niin eikö se ole valtava ja suurin mahdollinen kuviteltavissa oleva riski Suomen turvallisuudelle?

LINKIT:

Euroopan mahtimaa Saksa ei löydä tarpeeksi sotilaita armeijaansa

Yhdysvallat vetää pois sotilaitaan Euroopasta: ”Kyllä Putin saattaa jonkun teekupposen asian kunniaksi juoda”

Trump haukkui nyt vuorostaan Italian ja Espanjan

Politico: Trumpin ja Rutten tapaaminen meni ”päin helvettiä” – Trump haukkui pystyyn, uhkaili

 kostolla

Trump uhkaa Britanniaa ”isoilla tullimaksuilla”

YLE:n TUTKIMUSUUTINEN: KUULUT OPPOSITIOON!!!

 

Joka viikko putkahtaa julkisuuteen kysely, joka kertoo miten sinä ja minä eli me suomalaiset haluamme asioiden etenevän tai pysähtyvän. Nyt kysyttiin tuhannelta suomalaiselta Suomen säästöistä. Itse asiassa, jo tässä vaiheessa YLE polkaisi manipulointimarssijalkansa miinaan, koska säästäminen on sitä, että pistetään rahaa syrjään esim. jotain hankintaa tms. varten. Esim. säästetään asuntoon tai lapsille opetetaan: kun pistät kahden viikon karkkirahat säästön, voit ostaa säästyneillä rahoilla lelun. Ilmeisesti YLE:n toimittajien lapsuus sujui niin yltäkylläisesti ettei mistään ollut tarvetta säästää. Kun vielä katsomme mainitun väen käytöstä ja lähimmäisen huomioimista, voin väittää YLE:n toimittajista valtaosan tai ainakin johtajien olleen, jos hopealusikka suussa syntyneitä, niin vähintään ainoita lapsia! Siis tuhannelta kysyttiin ja vastaukseksi saatiin Suomen kansan eli myös sinun milipide!

Tuhannelta suomalaiselta kysyttiin, no sitä ei kerrota, mitä kysyttiin ja milloin, saati keneltä kysyttiin, mutta vastaukseksi saatiin varsin oppositiomielinen vastaus. Tämä lienee ollut uutisoinnin tarkoituskin. Täytyihän se, kuinka Wille Rydman ja Timo Heinonen moukaroivat eduskunnassa opposition argumentit lyttyyn ja Joakim Vigelius teki saman somessa saada pyyhittyä pois kansan mielistä. Muuta syytä en moisen kyselyn moiselle uutisoinnille näe.

Jos kysely uutisointi olisi tehty rehellisesti ja lähdetty vallitsevasta tilanteesta, jossa ei ole rahaa eikä valheellisesta tilanteesta, jossa on rahaa: olisi jouduttu selkeään vastakkainasettelutilanteeseen: rahat sairaiden hoitoon vai järjestötukiin - vammaisille vai kansallisoopperalle - vanhuksille vai kansallismuseolle - kaivoksiin vai pääkaupungin siltoihin - yritystukiin vai maakuntien tiestöön - kriminaaleille maahanmuuttajille vai opetukseen - syntyvyyden lisäämiseen vai eutanasiaan - yliopistomanikyyritutkimukseen vai päiväkotien kaappisänkyturvallisuuskoulutukseen. Kysyä voi mitä tahansa, joko kärjistetysti tai ei, mutta ennen kuin asiasta tehdään sinun verorahoillasi juttu sinulle, on sinulla oikeus laadukkaaseen journalismiin jo siitä yksinrataisesta syystä, että demokratia perustuu mainitun sorttiseen tietoon.

Kyseisen tutkimuksen teetti Kunnallisalan kehittämissäätiö (KAKS) joka kertoo olevansa yleishyödyllinen, itsenäinen säätiö, joka rahoittaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Katsokaapa kyseisen säätiön sisälle ja aloittakaapa se vaikkapa säätiön hallituksesta, jossa istuu melko monenlaista luottamushenkilöä/virkahenkilöä. Yritin ottaa, en kovin tarkkaan, vain tekoälyltä kysymällä ko. säätiön hallituksen palkkioista, vaan ei löytynyt vastausta. Itse aloin pohtia koko säätiön tarpeellisuutta tai ainakin sen tehokkuutta. Mainittakoon, että ko. säätiö ei saa valtion tukea, vaan se toimii ns. omillaan apurahoja ja rahoitusta jakaen kunnallisalan tutkimukseen ja kehittämiseen -tutkimushankkeet: Yleensä noin 60 000 – 70 000 euroa - Väitöskirjat: Yleensä 15 000 – 20 000 euroa - Pro gradu -tutkielmat: Enintään 1 500 euroa.

Jos vaivaudut vilkaisemaan ko. säätiön hallituksen kokoonpanoa, niin veikkaanpa, että teet saman huomion kuin minä eli tuskinpa tuo porukka haluaa sahata oksaa omiensa alta eli kuntien virkahenkilöiltä ja tässä päästään suoraan alan kaupallisen yhtiön tekemään tutkimukseen, jonka suoritti kansainvälisen tutkimusyhtiön suomalainen lonkero, joka toiminee kuten yritykset yleensä eli periaatteella: asiakas on aina oikeassa - tilaajan täytyy saada sitä, mitä haluaa. Jos näin ei toimita vie toinen tutkimusyhtiö markkinat vai onko todellakin niin, että busineksessa ja säätiömaailmassa kyseinen tutkimuksen teettäjä ja tekijä ovat aina ja taatusti rehellisissä? Uskottavuus olisi suurempi, jos aina tietäisimme tutkimuksen suorittamisesta jotain, mutta sehän on maan tapa, ettei sinua asiassa valisteta. YLE haluaa päättää, mitä sinä tiedät ja mitä mieltä olet!

LINKIT:

YLE tekstitv s.104

Kunnallisalan kehittämissäätiön hallitus

REHELLINIEN SOME KEPITTÄÄ YLEN

 

Uudet tuulet puhaltavat jo tulevan vuoden kevään vaaleissa. Kuten A-studio ohjelmat osoittivat S. Virta/W. Rydman ja A. Lindtman/P. Orpo kohtaamisissa, ensimmäiset herättävät tunteita ilosta lähes kivuksi kasvavaksi kiukkuun ja toisista jää samankaltainen mielikuva kuin sijoituksiin merkityksettömästä 0-0 jalkapallo-ottelusta. Jälkimmäistä pidetään korrektina esiintymisenä ja ensimmäisen parin suorasanainen, tunnepitopitoinen ja tunteita herättävä debatti tuomittiin epäsovinnaiseksi möykkäämiseksi. Varmasti näin onkin, mutta pohtikaapa sitä, kumpi näistä tapauksista jää mieleen - pohtikaa, koska Orpo tai Lindtman sanoivat jotain uutta puheessaan?

Demareiden johdossa häärii ja puolet puolueelle tarjotusta julkisuudesta vie Tytti Tuppurainen. Tarkastele lähihistoriaa: jos ei lasketa Tytti Teen suustaan päästämiä sammakoita, koska joku demari sanoi jotain uutta, eduskunnassahan he veisaavat samaa itkuvirttä hallituksen saamattomuudesta, takarivin demarien tukiessa johtokaksikkoa? Mieleeni nousee lähiajoilta vain yksi poikkeava käytös ja erottuminen demarimassasta, tuolloin aamuteeveessä Joona Räsänen erehtyi antamaan jopa rajallista kiitosta hallituksen talouspäätöksistä. Entäpä mikä on tilanne esim. kokoomuksessa ja persuissa? Näistä molemmista puolueista nousee runsaasti esiin kärkkäitä omia mielipiteitä esittäviä vaikuttajia.

Katsokaapa somessa esim. Teemu Keskisarjan, Joakim Vigeliuksen, Atte Kalevan tai Tere Sammallahden päivityksiä ja verratkaa niiden saamaa palautteiden tai tykkäysten määrää. Jos alkujaan mainittujen poliitikkojen someulostulot saivat kymmeniä tai muutamia satoja tykkäyksiä ja vähäisiä kommentteja, tänään puhutaan useista tuhansista tykkääjistä ja somesivulla tarjotun palautteen käyttäjistä. Samalla muutamat demarit tukevat omilla sometahoillaan ajatuksia, jotka eivät lähde juuri koskaan muusta kuin A. Lindtmanin ja T. Tuppuraisen aivoituksista. Yhä useampi tajuaa demareiden seuraa johtajia tyylin eron muihin puolueisiin esim. vihreissä ja etenkin vasemmistoliitossa on useita erisorttisia ajatuskuvioita.

Useat eivät pidä Sofia Virran tyylistä, mutta he ovat hänen kanssaan samaa mieltä persuista ja kun hän sanoo tämän ääneen tunteita herättävän mieleenpainuvasti, herättää se tukea vaaleissa. Keskisarjat, Vigeliukset, Kalevat ja Sammallahdet saavat ääniä alueillaan, mutta muualla he eivät ole ehdolla, joten niissä vaalipiireissä, missä he ei eivät ole ehdolla jaetaan paikat pitkälti valtamedian määräämin ehdoin, joskin pientä vetoapua voi tulla puolueen näkyviltä kansanedustajilta, mutta ei se esim. Varsinais-Suomessa käännä, ilman radikaaleja ehdokasvalintoja, persujen ensikeväistä murskatappiota. Varsinais-Suomessa persujen tilanne vaikuttaa samalta kuin demareiden tilanne valtakunnallisesti. Erona se, että täällä Lindtmanin/Tuppuraisen sijaa ilman omaa aivotoimintaa tuetaan Purraa ja tunnin junaa. Turun persukansanedustajat muistuttavat lahjoiltaan lähinnä Airistolla auringonnousua ihmettelevää amebaa!

Some tarjoaa melkoisen erilaisen kuvan politiikasta ja kansanedustajista kuin valtamedia. Jos esim. Timo Heinonen pääsee sanomaan faktaperäiset suorat sanat kaikelle kansalle television kyselytunnilla , sitä ei taatusti näytetä toistamiseen uutisissa parhaaseen katseluaikaan. Ikäihmisten keskuudessa valtamedian uutisvalinnat ratkaisevat osittain tulevien vaalien tuloksen, mutta somen käyttäjien keskuudessa tilanne kääntyy päälaelleen ja Keskisarja, Vigelius, Bergbom, Kaleva, Sammallahti ja Heinonen löytävät tiensä Arkadian mäelle. Somen käyttäjien keskuudessa veikkaan demareiden jäävän kauas gallupien luvuista, sitä syövät räväkämmät vihreät ja vasemmistoliitto. Tietenkin kaikki muuttuu, mikäli demarit valitsevat uusia naamoja Lindtmanin ja Tuppuraisen tilalle, mutta se lienee utopiaa demarihierarkiassa, jossa fiksut eivät ohita tyhmempiä jonossa, vaan homma toimii kuin yritettäisiin jalostaa entistä hitaampaa ravihevosta!

A-STUDION ANTI: ANTTI AHNE vs. TOSI ORPO

Jos Sofia Virran ja Wille Rydmanin kohtaaminen A-studiossa herätti kuumia tunteita ja muodostui jonkin sorttiseksi poliittiseksi ylilyönti spektaakkeliksi, niin Antti Lindtmanin ja Petteri Orpon kohtaamisessa ei kuumuudesta voi juuri puhua. Antti Lindtman samoine fraaseineen ei juuri lämmittänyt, lähinnä tuli mieleen lehmän henkäys helteisenä suvi-iltana ja Petteri Orpo lämmitti kuulijaa saman verran kuin kuplavolkkarin lämmityslaite -35 pakkasella. Odotukset miesten kohtaamiseen olivat melkoiset ja ko. ohjelmalla oli YLE Areenassa käynnistyskertoja oli juuri äsken(30.4. 9.59) 83 000. Mainittakoon, että tällä hetkellä Virran ja Rydmanin tähdittämän A-studion on käynnistänyt Areenan puolella lähes 200 000 asiasta kiinnostunutta.

Antti Lindtman vaati Orpon ja hallituksen ero, jotta asiat saataisiin nopeasti kuntoon. Mutta miten tämä onnistuu nopeasti? Vaaleissa ja niiden järjestämisessä menee väkisin oma aikansa vai meinaako Lindtman, että voimasuhteet ratkaisevat gallupit, kuten liittymisen NATO:n jäseneksi. Ja entäpä, jos Orpo, Purra ja kumppanit päättävät iskeä välittömästi pensselit santaa ja rukkaset naulaan, kuinka sitten käytännön asiat hoituvat? Varmaankin ministeriöiden pääkaupunkilaiset virkahenkilöt vetävät yhä enemmän valtion rahaa oman kotikuntansa huuhaahankkeisiin ja hoitojonot ja heikkojen kärsimykset maakunnissa kasvavat. Vai saammeko virkahenkilöhallituksen, jossa pääministerinä istuu Oskari Onninen, valtionvarainministerinä Emma Kari, ulkoministerinä Stubbin poika tai Saska Saarikoski, opetusministerinä Ville Vedenpää, urheiluministerinä Jere Karalahti jne.

Orpon ja Lindtmanin kohtaamista A-studiossa ei kauan muistella, koska se ei herättänyt tunteita puoleen saati toiseen ja molempien tukijat voivat pitää suosikkiaan voittajana. Lindtman puhui hieman pääministerin päälle, mutta muuten korrektia kohtaamista voidaan pitää kahden nyhverön kisana. Sen nämä poliitikkojen leikkaamattomat ja suorat kohtaamiset opettavat tavalliselle politiikan seuraajille, kuinka media valitsee puolensa. Joku media nostaa esiin suosikkinsa sivulauseen, paisuttelee sitä positiivisesti höystäen uutisen inhokkinsa sanomisia negatiivisesti korostaen - aikamme toimittajat eivät lukeudu järjen jättiläisiin, koska heillä on korotetusti enemmän intoa kuin älyä ja halu näyttää kenen lippua heiluttavat. Perehdy ensin katsomalla molempiin A-studio lähetyksiin ja vertaa havaintojasi median väittämiin, niin tiedät heti, kenen pussiin kukin pelaa!

LINKKI:

Katso A-studiot

VIHREÄSIIRTYMÄ - SIIRSI SUOMEN HELVETTIIN

Ville Komsi ja Kalle Könkkölä avasivat vihreille ladun eduskuntaan. 1979 Koijärven kuivatusta vastustamisesta julkisuutta saanut maailman luonto ensin -ajatussuunta kasvoi liikkeeksi ja jopa merkittäväksi puolueeksi varsin nopeasti: vuonna 1987 eduskuntaan ja jo 1995 ensimmäisenä Euroopassa vihreät istuivat maan hallituksessa, jossa ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerin salkkua kantoi helsinkiläinen Pekkaa Haavisto.

Alkuun vihreäliike keskittyi konkreettisesti kotimaan asioihin, joissa Suomen ympäristöasiat, vammaisten asema ja naisten puolustaminen olivat puolueen päätavoitteina. Pian vihreät muuttuivat ja sulautuivat suomalaiseen puoluekenttään. Ongelma oli siinä, että niin vihreissä kuin politiikassa yleensä, teräväkyynärpäiset pyrkyrit ottavat vallan. Näin kävi vihreissäkin, josta Suomen näkyvin vihreä, Seppo Linkola erosi, koska piti vihreitä liian mm. kompromissihakuisena eli käytännössä puoluekihojen henkilökohtainen eteneminen suomalaisessa politiikassa nousi tärkeämmäksi kuin puolueen alkuperäiset perustavoitteet.

Vihreiden kannatus muodostui merkittävän vahvaksi Helsingissä ja siten helsinkiläisten asema vihreissä. Vihreät ajatukset saivat mainiosti tukea pääkaupungissa majaa pitävältä valtamedialta ja pian kävikin niin, että kotimaiset ympäristöasiat jäivät globaalien ekokauhukuvien jalkoihin ja puolueen ykkösajatukseksi Suomessa jäi kaupunkikeskeinen kehitys ja sen voimistaminen hintaan mihin tahansa. Suomessa vihreissä keskityttiin neuvomaan kuinka muualla maassa tulee elää. Maakunnissa eläviä ihmisiä käytännössä halveksittiin ja vihattiin, kuten Fatim Diarra törkeissä lohkaisuissaan osoitti.

Samalla, kun puututtiin maakuntien elämisentasoon ja sen kalleuteen esim. jätevesi säännöillä, joilla edellytettiin 50 kilometrin päässä rannikosta asuvaa pariskuntaa rakentamaan 20 000 euron jätevesipuhdistamo, jotta Itämeri säilyy, jatkoi Helsinki, jossa vihreät käyttivät valtaa kivihiilisaasteiden puskemista taivaalle ja liikennejätöksiä sisältäneen lumen kippaamista Itämereen. Samalla Euroopan päättävissä pöydissä meidän vihreät päättäjät katsoivat läpi sormien esim. Euroopan harjoittamaa ryöstökalastusta, josta aiheutui huomattava osa nykyistä pakolaisaaltoa. Itse pakolaisuuden syihin eivät vihreät halunneet vaikuttaa niitä poistuvasti, mutta pakolaisuuden seurauksiin iskettiin ja isketään vieläkin rahaa merkittävästi.

Vihreän puolueen syyttäminen Suomen nykyisestä taloudellisesta tilasta on aivan väärin, sillä vihreä ajattelu levisi muihinkin puolueisiin jo 2000-luvun alussa ja muistakaapa useat edelliset vaalit, niissä vasemmistoliitto ja demarit halusivat olla vihreämpiä kuin vihreäpuolue itse. Ja kun pyritään olemaan vihreämpiä kuin muut siirtyy haihattelun raja taivaisiin. Tästä taas johtuvat toinen toistaan mustemmat tulevaisuuden uhkakuvat ilmastonmuutoksesta ja vastaavista, joihin verovaroin panostamalla ja lakeja luomalla satsaamalla rajoitetaan ihmisten liikkumista, asumista ja tehdään maakunnissa asuminen kohtuuttoman vaikeaksi ja kalliiksi.

Aivan oma lukunsa vihreässä siirtymässä on kaupungistumisen kiihdyttäminen eli pääkaupunkiseudun asuntokupla, joka puhkeaa juuri nyt. Kun yritys pyrkii toimimaan siellä, missä maa on halpaa ja tuotantopuitteet edulliset ja työntekijöiden elintaso kohtuullinen, rakennetaan yhteiskuntavetoisesti vuokra-asuntoja sinne, missä maa on liian arvokasta ja eläminen kohtuuttoman arvokasta eli ihmisille rakennetaan taloja, joissa heillä ei ole varaa asua. Moiseen toimintaa täytyy saada rahat jostain eli vuokra-asuntotuen keräämiseksi verotetaan maakuntien vientiyrityksiä ja työntekijöitä. Samalla maakuntien yrityksiä lopettaa kannattamattomina ja työttömäksi jääneistä työläisistä tulee pääkaupunkiseudun tuettua vähävaraisten legioonaa.

Meidän vihreäsiirtymä perustuu haihatteluun, joka taas perustuu tietämättömyyteen, josta Sofia Virta antoi karmaisevan esimerkin. Tuon hän teki vähän ennen kuin puhui itsestään pääministerinä. Herra varjele Suomea tuolta hetkeltä, kun Sofia Virta istuu Suomen pääministerinä. Hän sopii siihen tehtävään yhtä hyvin kuin saatana paratiisin pomoksi. Mutta mitä S. Virta sanoi? -Hän sanoi yritystukien maksettavan sairaanhoitajien palkoista! Pöyristyttävää tietämättömyyttä! Suomi pyörii vientiteollisuuden yritysten ja työntekijöiden työllä ja niistä verotettavilla varoilla. Sairaanhoitajia tarvitaan ja ilman heitä vientiteollisuuden työntekijöillä on hankalaa, mutta marssijärjestys, jolla kuvio katetaan, vaatii ensin työtä ja verotuloja.

Suomen 18 viimeistä vuotta ovat olleet taloudellisesti miinus merkkisiä ja sen voi kytkeä vihreään ajatteluun ja sen leviämiseen. Politiikassa käytännön asiat ovat jääneet taustalle, juuri mainitun asian vuoksi. Ensin luodaan mahdoton sote-kuvio, tuodaan valheella maahan tuottamattomia ihmisiä ja lopulta todetaan, tämä on mahdotonta ongelmaa korjaavien eikä aiheuttavien päättäjien syy. Suomen ainoa toivo piilee maakuntien tavallisen kansan seasta nousevista tavallista elämää eläneistä kansanedustajista. Kun he korvaavat nykyiset poliittiset pyrkyrit ja pistävät pääkaupunkiseudun vihertävät valmistelijat kuriin alkaa Suomi jälleen pärjätä!

INKVISIITTORI S. VIRTA vs W. RYDMANIA

Punaisiin pukeutunut Sofia Virta muistutti Espanjan inkvisition intomielistä kiduttajaa, kun hän sätti ministeri Wille Rydmania ja sähisi kuin saatana saunassa. Tässä vihreiden kerettiläisjahdissa ei totuus paininut mitään, sillä Virta hoki kuin transsiin vajonnut lahkosaarnaaja omaa mantraansa kuuntelematta tai ymmärtämättä mitään. Kaiken huippuna S. Virran ymmärtämättömyydestä voidaan pitää tokaisua, jossa hän antoi ymmärtää yritystukien maksettavan sairaanhoitajien maksamista veroista. Jos näin olisi, niin Suomen talousongelmat poistuisivat palkkaamalla lisää sairaanhoitajia, keiden maksamilla veroilla poistettaisiin ongelmat. Totuus vaan on se, että yritykset ja niiden duunarit pitävät maksamilla veroillaan tätä maata pystyssä yhdessä ruuan tuottajien kanssa. 

Meidän ongelmamme on vihervasemmiston tietämättömyys tai vähät köyhistä tarkoituksella välittäminen. Kalliit meikit naamalla, kotkan jalkoja muistuttavat manikyristin virittämin irtokynsin ja kalliisiin vaatteisiin pukeutuneena huudetaan, että köyhiä pitää auttaa! Homma menee vaan niin, että esim. Helsingissä pistetään yhteen epäkelpoon ja vähemmän välttämättömään siltaan 800 miljoonaa, miksei vihreät puutu tähän, kun istuvat ko. paikkakunnan hallituksessa. Syy on yksinkertainen - on helpompi vaatia jotain sellaiselta hallitukselta, jossa ei itse istu. Mutta pointtihan on se, että vihreät pistivät rahaa mieluimmin siltaan kuin hoitivat kaupungin sosiaalisista ongelmista kärsivien lasten, nuorten, lapsiperheiden, vanhusten, sairaiden tai vammaisten asioita kuntoon - todella kaksinaamaista ja alhaista köyhien rahojen kanavoimista omiin haihatteluihin eikä köyhimmille, todellisille avun tarvitsijoille.

Palataanpa vielä eiliseen ohjelmaan, jonka keskustelun S. Virta sabotoi päälle räyhäämisellä ja jopa uhkaavalla käytöksellä. Ko. inkvisiittori ei noteerannut keskustelussasitä tosiasiaa, että Suomessa on turhia, tehottomia järjestöjä ja niissä äärettömän kovapalkkaisia johtajia. Koomisen lopun keskustelu sai, kun toimittajan kysymykseen S. Virta vastasi tulevana pääministerinä peruvansa järjestöihin kohdistuvat säästöt. S. Virran ehdottomuus rapisi siinä vaiheessa, kun toimittaja kysyi: lähteekö vihreät hallitukseen, jos se ei peru nyt järjestöihin kohdistettuja leikkauksia. Vastatessaan S. Virta katosi fanaattisen järjestöjen rahoituksen puolustajan roolin eikä enää ollutkaan ehdoton järjestöjen puolustaja, vaan totesi hallitukseen lähdön olevan kiinni sopimuskokonaisuudesta. Minkähänlaiseen siltaan vihreät vaihtavat järjestöjen rahojen palautuksen? -Tietenkin sellaiseen, jossa ei saa ajaa henkilöautolla! Alla linkki mm. A-studioon, jolla jo nyt, vajaassa puolessa vuorokaudessa, lähes 90 000 käynnistyskertaa!

LINKIT:

Näin jo 2018 Järjestöjohtajilla muhkeat tulot: SPR:n pääsihteeri tienaa liki 9 000 euroa kuukaudessa

SPR:n johdon palkat ja palkkiot saivat tunteet kuumenemaan – ”Ihmetteleekö joku...

Mieli ry antoi liki puolen miljoonan euron vakuudettoman lainan yksityiselle ravintola­yhtiölle – näin järjestö selittää kohua

IS:n jättiselvitys paljastaa yli 600 sote-johtajan palkan – yksi alue täysin omassa luokassaan

IL selvitti: Valtion jättilahjoitus pelasti kuoleman kielissä olleen lastensäätiön – nyt leijonanosa rahoista hupenee henkilöstön koviin palkkoihin

Järjestöjohtajien palkat pantiin leikkuriin – ministeri Wille Rydman lupaa jatkoa

Hallitus korottaa terveyskeskusmaksuja ja leikkaa sote-järjestöiltä. Mihin kehysriihen leikkaukset johtavat? Studiossa sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) ja puheenjohtaja Sofia Virta (vihr.)

ANTTI LINDTMAN POPULISMIN POHJANOTEERAUS

Ensinnäkin täytyy antaa isot pisteet Riikka Purralle, hän kesti helposti opposition höykytyksen. Olisi mielenkiintoista nähdä jatkossa vastaavassa tilaisuudessa hänen sykkeensä ruudun alalaidassa, kuten urheilukisoissa. Isot pisteet niin ikään ministeri Wille Rydmanille, kuka rautalangasta väänsi  nurin opposition randomplayna toistuvat väitteet köyhiin kohdistuneista säästöistä. Kansanedustajista hallituksen puolesta tyylikkäimmin esiintyi kokoomuksen Timo Heinonen, hänen retoriikkansa ja nostamansa esimerkit olisivat ansainneet tukea myös muilta hallituspuolueiden kansanedustajilta. Vaan eipä kuultu joten se siitä!

Demarit olivat johtajien mahtikäskystä nostaneet esiin hallituksen kaatamisen. Tämän toi vahvimmin esiin tahattoman komiikan mestari Antti Lindtman, joka tarjosi hallitukselle eroa. Melkoinen kiima ja vallan ahneus ajavat Lindtmania ministeriksi, mutta kuvitellaanpa, jos Orpo ja Purra sanoisivat: selvä, me lähdetään tältä istumalta, mikä olisi tuon päätöksen seuraus? Jos vaaleja ei pidettäisi, miltä pohjalta hallitus kasattaisiin, jottei se kaatuisi alkutaipaleelle. Luuleeko Lindtman, että kaiken vuosien nokittelun jälkeen kokoomus tai persut lähtisi demarivetoiseen hallitukseen vuodeksi? Eiköhän A. Lindtman ja T. Tuppurainen ole pelanneet korttinsa sille mallille, ettei heistä ole ministereiksi kokoomuksen ja persujen kanssa samaan hallitukseen.

Demareiden täytynee hallituskiimassa odottaa ensi vaaleihin asti ja silloinkin saattaa käydä niin, että ahneella Antilla on paskainen loppu. Kuvitelkaapa kaksikkoa Lindtman, Tuppurainen pääministerinä ja valtionvarainministerinä; jokainen asioita vähänkin seuraava hoksaa heidän sopivan ministereiksi yhtä hyvin kuin Fingerporin Asko päiväkodin johtajaksi tai lammaspaimeneksi. Ovatko tämän hoksanneet myös osa demareista ja siksikö he olivat kyselytunnilla hiljaa? Muistakaapa sekin, että Joona Räsänen antoi aamuteleisolähetyksessä jopa kiitosta hallitukselle. Muutenkin kyselytunnin tulos satoi vahvimmin Purran laariin, sillä hänen kohtuuton höykkyyttäminen herättää enemmänkin myötätuntoa ministeriä kohtaan ja saa hyökkääjät tuntumaan inhottavilta kiusaajilta!