Silmät päässä pullistellen ja räkä suusta lentäen Sofia Virta syytti ministeri Wille Rydmania järjestöihin kohdistuneista leikkauksista. Kuten Lenin patsaassa osoitti S. Virta sormella Rydmannia ja äänessä desibelimäärän kasvoi. Tulipa mieleen, jos opettaja käyttäytyisi kuin kansanedustaja Virta, saattaisi kenkä heilahtaa moisesta mesomisesta ja palautteen saajan korkeatasoisesta vähättelystä. Asiat voi esittää monella tavalla, mutta väärin esitettynä itse sanoma jää teatraalisen mesomisen ja möykkäämisen varjoon!
Palataan itse puheenvuoroon, jossa Sofia Virta nosti esiin sen kammottavan kurjuuden, ahdistuksen ja hädän, joka aiheutuu, mikäli kolmannelta sektorilta eli seuroilta ja järjestöiltä leikataan. Näinhän on, että nykyisellään Virran mainitsemat leikkaukset tuntuvat tukea saavien järjestöjen tarjoamissa palveluissa. Pohtikaamme nyt seuroja ja järjestöjä sekä niiden syntyjä ja tekemisiä. Kyseiset järjestöt ja seurat perustettiin tarjoamaan jotain, mikä jäi yhteiskunnalta tekemättä ja yleensä nämä ns. auttamisjärjestöt toimivat parempiosaisten lahjoitusvaroilla tai talkootempauksilla. Kun yhteiskunta säästi tai priorisoi toimintojaan, kasvoi mainittujen seurojen ja järjestön tekemän työn tarve. Luonnollisesti seurat ja järjestöt kiinnostivat myös poliitikkoja, jotka löysivät niistä ponnahduslaudan valtaan tai hyvän ja löysän eläkeviran.
Viimein kävi niin, että järjestöissä hoksattiin pyytää talkoiden ja rahankeräyksen lisäksi/sijaan yhteiskunnan tukea. Näin koko homma kääntyi päälaelleen eli seurat ja järjestöt jotka aluksi lahjoitusvaroin ja talkootöin tarjosivat yhteiskunnalle oman ilmaisen panoksensa, alkoivat toimimaan omarahoituksen sijaan yhteiskunnan tuella. Mainitusta kehityksestä saamme pitkälti kiittää ns. kahdella pallilla istuneita poliittisia päättäjiä. Vuosikymmenien saatossa järjestöt ja seurat kasvoivat, loivat omat organisaationsa, joiden johtajat eivät työskennelleet pienillä palkoilla, vaan tienasivat sen mitä arkkipiispa ja ministerit.
Asiasta käytyä keskustelua ja sen syvällistä käsittelyä parantaisi tuhdisti avoimuus. Voisiko ko. seuroilta ja järjestöiltä vaatia esim. hallintokaavion kuluineen, verrata niitä keskenään ja esittää kaikkien toimijoiden malliksi parasta käytössä olevaa hallintomallia? Jos tänä päivänä tutkailemme seuroja ja järjestöjä, uskon niiden organisaatioiden huipulta löytyisi runsaasti leikattavaa. Eikö ole vähintäänkin kornia, jos tuhannet ihmiset talkoohengessä sateessa, tuulessa ja tuiskussa keräävät kadun kulmissa roposia ja saman yhteisön keulahahmo tienaa yli 100 000 euroa vuodessa ja yhteisö saa tuntuvaa tukea Suomen valtiolta - miten olisi palkkakatto valtion avustamien järjestöjen/seurojen johtajille? Vai tulisiko pohtia vaihtoehtoa, jossa yhteiskunnalle välttämättömät organisaatiot muutettaisiin suoraan kunta- tai valtiovetoisiksi vai seuraako tästä tuottamattomuuspelko esim. tyyliin YLE, jossa huippupalkoilla ajetaan alas merkittävää uutistoimintaan hömpän eli turhuuden kustannuksella?
Järjestökentän tarkasteluun täytyisi paneutua äärimmäisen tarkasti ja tulosvastuullisesti. Wille Rydman nosti niin sanotusti kissan pöydälle ja kylläpä se saikin sähinää aikaiseksi. Kuitenkin korostan Sofia Virran oikeassa olemista. Hän antoi henkilökohtaisesti kristallin kirkkaan käytännön esimerkin vastuullisesta toiminnasta seurojen ja järjestöjen hallinnossa: Vastuullinsen jäsenen on oltava valmis karsimaan turhaa hallintoa sen onnettomimmalta osalta - juuri tätä todistaa Sifia Virran eroaminen TPS:n hallituksesta!
LINKIT:
STEA: sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen 274 miljoonaa euroa
Järjestöjohtajilla muhkeat tulot: SPR:n pääsihteeri tienaa liki 9 000 euroa kuukaudessa
Palkat ja palkkiot Suomen Punaisessa Ristissä
SPR:n johdon palkat ja palkkiot saivat tunteet kuumenemaan – ”Ihmetteleekö joku..
Avustusjärjestöjen johtajien tuloissa isot erot
Mieli ry suututti poliitikot – IS:n tiedot: useat muut järjestöt toimineet samoin
Professorin ajatuksia samasta teemasta