SOFIA VIRTA OLI KERRANKIN OIKEASSA

Silmät päässä pullistellen ja räkä suusta lentäen Sofia Virta syytti ministeri Wille Rydmania järjestöihin kohdistuneista leikkauksista. Kuten Lenin patsaassa osoitti S. Virta sormella Rydmannia ja äänessä desibelimäärän kasvoi. Tulipa mieleen, jos opettaja käyttäytyisi kuin kansanedustaja Virta, saattaisi kenkä heilahtaa moisesta mesomisesta ja palautteen saajan korkeatasoisesta vähättelystä. Asiat voi esittää monella tavalla, mutta väärin esitettynä itse sanoma jää teatraalisen mesomisen ja möykkäämisen varjoon!

Palataan itse puheenvuoroon, jossa Sofia Virta nosti esiin sen kammottavan kurjuuden, ahdistuksen ja hädän, joka aiheutuu, mikäli kolmannelta sektorilta eli seuroilta ja järjestöiltä leikataan. Näinhän on, että nykyisellään Virran mainitsemat leikkaukset tuntuvat tukea saavien järjestöjen tarjoamissa palveluissa. Pohtikaamme nyt seuroja ja järjestöjä sekä niiden syntyjä ja tekemisiä. Kyseiset järjestöt ja seurat perustettiin tarjoamaan jotain, mikä jäi yhteiskunnalta tekemättä ja yleensä nämä ns. auttamisjärjestöt toimivat parempiosaisten lahjoitusvaroilla tai talkootempauksilla. Kun yhteiskunta säästi tai priorisoi toimintojaan, kasvoi mainittujen seurojen ja järjestön tekemän työn tarve. Luonnollisesti seurat ja järjestöt kiinnostivat myös poliitikkoja, jotka löysivät niistä ponnahduslaudan valtaan tai hyvän ja löysän eläkeviran.

Viimein kävi niin, että järjestöissä hoksattiin pyytää talkoiden ja rahankeräyksen lisäksi/sijaan yhteiskunnan tukea. Näin koko homma kääntyi päälaelleen eli seurat ja järjestöt jotka aluksi lahjoitusvaroin ja talkootöin tarjosivat yhteiskunnalle oman ilmaisen panoksensa, alkoivat toimimaan omarahoituksen sijaan yhteiskunnan tuella. Mainitusta kehityksestä saamme pitkälti kiittää ns. kahdella pallilla istuneita poliittisia päättäjiä.  Vuosikymmenien saatossa järjestöt ja seurat kasvoivat, loivat omat organisaationsa, joiden johtajat eivät työskennelleet pienillä palkoilla, vaan tienasivat sen mitä arkkipiispa ja ministerit. 

Asiasta käytyä keskustelua ja sen syvällistä käsittelyä parantaisi tuhdisti avoimuus. Voisiko ko. seuroilta ja järjestöiltä vaatia esim. hallintokaavion kuluineen, verrata niitä keskenään ja esittää kaikkien toimijoiden malliksi parasta käytössä olevaa hallintomallia? Jos tänä päivänä tutkailemme seuroja ja järjestöjä, uskon niiden organisaatioiden huipulta löytyisi runsaasti leikattavaa. Eikö ole vähintäänkin kornia, jos tuhannet ihmiset talkoohengessä sateessa, tuulessa ja tuiskussa keräävät kadun kulmissa roposia ja saman yhteisön keulahahmo tienaa yli 100 000 euroa vuodessa ja yhteisö saa tuntuvaa tukea Suomen valtiolta - miten olisi palkkakatto valtion avustamien järjestöjen/seurojen johtajille? Vai tulisiko pohtia vaihtoehtoa, jossa yhteiskunnalle välttämättömät organisaatiot muutettaisiin suoraan kunta- tai valtiovetoisiksi vai seuraako tästä tuottamattomuuspelko esim. tyyliin YLE, jossa huippupalkoilla ajetaan alas merkittävää uutistoimintaan hömpän eli turhuuden kustannuksella?

Järjestökentän tarkasteluun täytyisi paneutua äärimmäisen tarkasti ja tulosvastuullisesti. Wille Rydman nosti niin sanotusti kissan pöydälle ja kylläpä se saikin sähinää aikaiseksi. Kuitenkin korostan Sofia Virran oikeassa olemista. Hän antoi henkilökohtaisesti kristallin kirkkaan käytännön esimerkin vastuullisesta toiminnasta seurojen ja järjestöjen hallinnossa: Vastuullinsen jäsenen on oltava valmis karsimaan turhaa hallintoa sen onnettomimmalta osalta - juuri tätä todistaa Sifia Virran eroaminen TPS:n hallituksesta!

LINKIT:

STEA: sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen 274 miljoonaa euroa

Järjestöjohtajilla muhkeat tulot: SPR:n pääsihteeri tienaa liki 9 000 euroa kuukaudessa

Palkat ja palkkiot Suomen Punaisessa Ristissä

SPR:n johdon palkat ja palkkiot saivat tunteet kuumenemaan – ”Ihmetteleekö joku..

Avustusjärjestöjen johtajien tuloissa isot erot

Mieli ry suututti poliitikot – IS:n tiedot: useat muut järjestöt toimineet samoin

Professorin ajatuksia samasta teemasta

 

NOLLATUTKIMUS PELASTI TUPPURAISEN!

Demareiden demareista teettämä tutkimus, jossa ei tutkittu Tuppuraisen epäiltyä osuutta taannoiseen epämääräiseksi jääneeseen kopelointi/kiusauscaseen. Kun asiaa selvitetään sana vastaan sana -periaatteella ja kaikki eivät uskalla lausua totuuden sanaa, koko tutkintaepisodista muistuttaa naurettavaa pannukakkua. Tämä upposi kuitenkin niin MTV:n kuin YLE:n toimittajiin, mutta pohtikaapa tilannetta ihan tosissaan: jos toisella puolella istuu kaikkien tuntema pahasuinen sekä yksi suomen vaikutusvaltaisin nainen ja toinen osapuoli on nimeltä tuntematon nuori avustaja, uskaltaako tuo avustaja lausua totuuden, mikäli se edes hitusen lommottaa vaikutusvaltaisen epäillyn kruunua. Kun vielä todetaan, että asia tuli selväksi, jotain pientä lukuuottamatta ei tapahtunut ja sitäkään ei kerrota, niin ainakin itseäni, entistä raastuvan tomittajaa pistää mietityttämään meniköhän kaikki ihan oikein.

Jo lehdistötilaisuudessa tapahtunut Lindtmanin käytös tilannetta valmistellutta henkilöä kohtaan osoitti, kuinka SDP:n johto suhtautuu tavallisiin kulkevaisiin, jopa lähimpiin työkumppaneihin. Miten kyseinen tapahtumien kulku olisi edennyt, jos kamerat eivät olisi olleet paikalla. Pahinta episodissa oli se, että lähimmäisen  tyly syrjään työntäminen kävi puheenjohtajalta ikään kuin rutiininomaisesti ja luonnostaan eli tämä lienee hänen normaali tyylinsä kohdella lähitovereitaan, minkähän sorttista kyytiä olisi saanut samassa tilanteessa kaukokaveri. Lähimmäistä vähänkin kunnioittavat ihmiset eivät koskaan käyttäydy noin kammottavan itsekkäästi ja toveria alistaen. Nyt nämä tyypit toteavat hymyssä suin: kaikki on selvitetty ja hyvin. Jos todellakin olisi näin, heidät tuntien, he julistaisivat tutkimuksen lopputuloksella omaa puhtauttaan ja ylemmyyttään.

Valtamedian käytös jättää melkoisesti epäilyksen sijaa kiusaustapauksen puolueelliselle käsittelylle plus uutisoinnille. Skeptisyyttä kasvattaa sekin, kuinka, tapauksen alkuun pannut, Ville Merinen kommentoi SDP:n viimeistä ulostuloa Iltalehdessä: "Ryhmän johto on valinnut, mitä sanoa. Minusta tuntuu, että en pysty sanomaan enempää." Kun mies vielä' antaa ymmärtää, että käyty keskustelu tullaan toistamaan,lienee hölmöimmällekin selvää, ettei tämä jäänyt tähän. Tapaus antaa Meriselle melkoisen vivun demareiden sisäiseen vääntöön ja niinköhän käy, että tuon vivun taakse tulee useampiakin vääntäjiä, ketkä vääntävät huipputovereita syrjään. Ikävä, ettei media, ainakaan YLE ja MTV tee muuta kuin seuraa passiivisena tapahtumia, uutisoiden niitä valikoiden.

LINKKI:

Ville Merinen kommentoi Tuppuraisen piikkiä

NAISILLE VALTAA - SUOMEN ALAMÄKI ALKAA?

Minna Canthin päivän kunniaksi nostettiin esiin naisten osuus suomalaisten yritysten hallituksissa, joka nousee jo 40 prosenttiin. Tätä pidetään hienona saavutuksena, mutta kuinka on käynyt, tuon kehityksen aikana Suomen talouden, joka perustuu yritysten työntekijöiden  maksamiin veroihin ja yritysten itsensä maksamiin palkkoihin ja veroihin. Yksi totuus valkeni, kun joku toimittaja julkaisi, että Suomen valtion viimeinen plusmerkkinen taloustulos tehtiin vuonna 3007. Onko syy talouden  alamäkeen naisistuminen?

Muistutetaan, että Tampereella syntynyt Jyväskylässä ja etenkin Kuopiossa vaikuttanut Minna Canth oli perehtynyt erilaisiin maailman kuviin eikä hän tavoitellut härkäpäisesti sukupuolista yliasemaa naisille, vaan tasa-arvo olisi riittänyt - elämme siis tasa-arvon emmekä feminismin päivää. Tärkein oppi tai perinne minkä Minna Canth jätti suomalaisille oli se, että ajattele mitä sanot ja sano rohkeasti se mitä olet tarkkaan ajatellut. Tästä voimme pitää mahtavana esimerkkinä itsensä peliin pistämisestä Minna Canthin käymistä sanalliseen taistoon Kuopion piispan kanssa - piispa vastusti korkeamman koulutuksen antamista naisille. M. Canth piti pintansa ja puolusti näkemyksiään vaikka sai silmilleen enemmänkin pappismiehiä.

Mutta otsikkoon, jossa todetaan, että naisistuminen yhtiöiden hallituksissa kasvaa samaan aikaan, kun Suomen talous laskee. Yrityksissä ei ole mitään kiintiöitä, joten lienee selvä, että yritysten johtoon valitaan pätevyyden eikä sukupuolen perusteella. Ja maailman sivu Suomessa on löytynyt päteviä naisia Minna Canthista alkaen Sirkka Hämäläiseen, Anne Brunilaan ja Kirsti Paakkaseen. Naisten määrän kasvu yritysten hallituksissa ei siis käy mitenkään perusteluksi Suomen talouden kehityssuunnaksi.

Katseet on hyvä suunnata yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, jossa laki määrää käyttämään sukupuolikiintiöitä. Käytännön esimerkkinä käyköön seuraava: puolueen valtuusto ryhmässä(5 valtuutettua ja 5 varavaltuutettua) istuu kymmenen luottamushenkilöä. Näiden jaettavaksi on määräytyy 30 lautakuntapaikkaa, joissa on sukupuolikiintiö 50/50. Kuinka tämä luonnistuu, jos valtuustoryhmässä on kaksi naista ja kahdeksan miestä, saavatko mainitut kaksi naista, ilman kikkailua, 15 paikkaa itselleen? Mainittu ongelma haittaa demokratian toteutumista, mutta eiköhän yhteiskunnallisen päätöksenteon suurin ongelma löydy sen vetovoiman puutteesta - pätevät henkilöt eivät halua leikkimään politiikan hiekkalaatikolle. Tästä taas syntyy poliittisten päättäjien realismin puute nähdä yhteiskunnan kokonaisuutta, jonka seurauksena toisaalta kasvun tuloksia käytetään kasvun takaamisen ja peruspalvelujen sijaan kasvun rajoittamiseen plus jokseenkin turhiin ja tuottamattomiin hankkeisiin.

Minna Canthin viestien opetuksena ja perintönä voimme pitää tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen takaamista kaikelle kansalle. Tuohon voi vielä lisätä vaatimuslistassa laadukkaan sanan, sillä opetus ilman laatua ei ole minkään arvoista, vaan ainoastaan yhteiskunnan varojen ja ihmisen rajallisen ajan törkeää tuhlausta. Minna Canthin käytöksestä voimme kirjata perinnöksi mielikuvituksen käytön ja rohkeuden tuoda ne, auktoriteetteja pelkäämättä ja oman edun vastaisesti, kaikkien tarkasteltaviksi.

LINKIT:

Naisten osuus suurten pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä ennätyslukemiin

Sirkka Hämäläinen

Anne Brunila

Kirsti Paakkanen 

Minna Canth

NYT PÄÄTETÄÄN EDUSKUNTAVAALIEN EHDOKKAAT!

Taas julkaistiin yksi gallup, johon kysyttiin 4 000 suomalaisen äänestyksen kohde, mikäli vaalit pidettäisiin nyt. Vai kysyttiinkö juuri noin, sitä ei kerrota ja koska kysyttiin: aamulla, illalla, kirkonmenojen aikaan - missä vastaajat asuivat, Tohmajärvellä,  MogadishussaTuusulassa vai Vantaalla - miten kysyttiin: puhelimella, netissä, kadulla vai soitettiinko ovikelloa ja miten varmistettiin, että vasttajat olivat suomalaisia, äänestysikäisiä eikä kukaan ilmaissut mielipidettään kahdesti tai antanut jonkun toisen henkilön vaikuttaa annettuun vastaukseen? Mielipidemittausta voisi avata hiukan enemmänkin kuin kertoa virhe marginaalin ja epämääräisen kyselykohteen määrän tai edes sen moniko noista yli 4 000 kysytystä vastasi gallupiin. Vilkaise YLE:n tekstitelevision sivua 103.

Legendaarinen Urpo Leppänen totesi aikoinaan: gallupit ei äänestä. Tuo kannattaa jokaisen muistaa ja pitää mielessä meidän valtamediamme puolueellisuus niin vaikenemisessa kuin uutisvalinnoissa. Nyt kannattaa pistää painetta puolueiden suuntaan, jotta pääset varmasti vaaleissa äänestämään mieleistäsi ehdokasta. Periaatteeksi voisi ottaa: tekijähenkilöt esiin sekä valtaan ja nynnyt syrjään. Jokainen kaipaa ja ansaitsee kelvollisen kansanedustajan. Muista mitä kukin sanoi viime vaalien alla ja kuinka näkyvästi he toimivat lupaustensa eteen vai katosivatko he vaalimenestyksen jälkeen kuin suolistokaasu Saharaan?

Se, että jollain puolueella on toisaalla näkyviä ja aikaansaan via oman alueensa puolustajia, ei ole peruste äänestää oman alueen samaan puolueen nynnyä. Jos joku on tehnyt työtä kunnassaan, sama työ jatkuu todennäköisesti myös eduskunnassa. Sen sijaan, jos äänestät oman kunnan upottajaa, niin hän Arkadianmäelle päästessään upottaa todennäköisesti koko Suomen. Äläkä usko paikallismediaan, jos se ylistää vaikeuksien kurimukseen ajautuneen kunnan päättäjiä. Lue pöytäkirjoja, niistä selviää, kuka esitti, kuka kannatti ja ennen kaikkea pöytäkirjoja selaamalla erottuvat he, ketkä eivät koskaan sano eikä esitä mitään, vaan menevät inahtamatta valtavirran mukana kuin kuolleet kalat joessa. Politiikka ei ole hauskojen heppujen laji: mitä pehmeämpiä arvoja ajat, sitä kovempaa luontoa ja ivan kestokykyä se vaatii.

Suomessa kaikki perustuu työhön ja nimeen omaan tuottavaan työhön. Me tarvitsemme syötävää ja vientituotetuotantoa. Suomi ei pärjää, jos pesemme toistemme paitoja tai laulelemme toisillemme tai työskentelemme pyörittämässä yhteiskunnan pykäläviidakkoa. Elämiseen tarvitaan ruokaa ja kaiken muun katamme tuottavalla työllä. Kun sitä on tarpeeksi, riittää rahaa muuhunkin kuin välttämättömään. Vientitulot, niistä maksetut palkat näistä kerätyt verot mahdollistavat laadukkaat peruspalvelut, opetuksen ja teatterit. Hyvin voinnin marssijärjestys on aina tuo äsken mainittu. Jokainen ymmärtää, ettei Suomeen tule vientityöpaikkoja järjestyksen ollessa toinen eli vaikka kansallistetteri esittää kuinka hienon teoksen ja Oskari Onninen ylistää sitä taivaisiin, niin yhtään perustyöpaikkaa se ei tuo!

Sen sijaan, että puolustat periaatteen vuoksi oman puolueesi ehdokasta ja puoluetta, vaadi heiltä enemmän ja pistä heidät tiukille. Pienen paikkakunnan ihmistä ei lämmitä pätkääkään, jos puolue käyttää sinun kuntasi ääniä vain varmistaakseen maakuntakeskuksen omien kellokkaiden läpimenon. Ihan ensin katso, mitä sinä ja alueesi olette saaneet istuvilta kansanedustajilta, jos työ ei tyydytä, vaadi puolueelta muutosta. Nyt jos koska puolueiden puuhahenkilöt ovat vastaanottavaisia, joten on aika vaikuttaa, joitta saat äänestää sellaista ehdokasta, joka todellakin ajaa oman etunsa sijaan sinun ja paikkakuntasi etua vilpittömästi ja ahkerasti. Nyt todellakin voit vaikuttaa siihen, ketä saat äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa!

KEKUSTA : VILKKU OIKEALLE ja HALLITUKSEEN

Maamme poliittiset toimittajat, jos osaavia sellaisia enää edes maasta löytyy, eivät ole huomanneet kuinka keskusta ottaa koko ajan hajurakoa vihervasemmistoon. Ensin välikysymys, jolla tietenkin haluttiin julkisuutta, mutta jättämällä vihreät, vasemmistoliitto ja demarit kutsumatta välikysymykseen mukaan, näytettiin, että keskustaa ei lukeudu demarijohtoiseen vihervasemmistoon. Menneellä viikolla rako demareihin kasvoi lisää, kun Kaikkonen ohitti omalla ratkaisuesityksellään Lindtmanin ydinasekauhistelun. Jos vertaatte esim. vihreiden kenttäväen ja keskustan vastaavien arvomaailmoja, huomaatte niiden olevan kaukana toisistaan. Kun vertailuun otetaan mukaan persut, sikäläisen jäsenistön näkemykset ovat lähellä keskustaa. 

Todennäköisesti tuleva hallitus kootaan kokoomuksesta, keskustasta, persuista ja kristillisistä. Tunnetusti hankalaa RKP:tä ei ehkä enää tarvita enemmistön takaamiseksi hallitukseen, vaikka yleensä kyseinen puolue lähtee hallitukseen kuin hallitukseen ja siten hallitusrintamaan liittymisen hinta vaihtelee melkoisesti. Jos katsotte plus ynnäätte puolueiden kannatuksia yhteen, on RKP vielä vaa´ankieliasemassa ja vahvoilla, mutta pahimmillaan ae valuu  alelaariin ja silloin hallitukseen lähtöhintakin jää alhaiseksi. Ehkäpä se ei pääse ilmaiseksikaan tulevaan hallitukseen. Viimeisen YLE:n kannatusmittauksen tuloksissa keskusta ja nykyinen hallitusrintama saa nippa nappa reilut puolet äänestä (52,7%) - hallitusrintaman plus keskustan kannatus ilman RKP:tä 49,3%.

Valtamedian luomat mielikuvat vaikuttavat melkoisesti ja etenkin se vaikuttaa iäkkäämpien äänestäjien vaalikäyttäytymiseen, joskin somen rooli kasvaa päivä päivältä. Politiikan huippuun ja sitä kautta julkisuuteen nousseet maakuntien kansanedustajat vaikuttavat oman vaalipiirinsä ulkopuolella. Tämän vuoksi todennäköisesti Tampereella tulee persuilla menemään hyvin ja se heijastunee muuallekin Suomeen. Demareissa ei sen sijaan juurikaan nousta valtakaksikon ohi, joten Tuppuraisen ja Lindtmanin eväillä mennään kohti oppositiota. Tämä siitä huolimatta vaikka vaalivoitto tulisi, vaatisi äänestäjien laajaa siirtymistä demareiden taakse muualtakin kuin vasemmistoliitosta ja vihreistä. 

Se siirtyminen, mikä johtuu tyytymättömyydestä hallituspolitiikkaan näkyy jo nyt mielipidemittauksissa oppositio- ja hallituspuolueiden välillä, joten tuskinpa esim. SDP enää saa uusia äänestäjiä kokoomuksesta. Samoin persujen kannatus lienee nyt minimissään ja jos jotain äänestäjä rintamalla tapahtuu vuotaa persut keskustaan tai päinvastoin. Suuret asiat, kuten ydinaseet ja suhtautuminen Venäjään vaikuttavat niin ikään puolueiden kannatukseen. Rakentavalla ydinasejulkitulollaan keskusta lisännee kannatustaan ja persut yrittävät samaa olemalla hiljaa. Venäjään suhtautuminen onkin jo kinkkisempi juttu, sillä monet näkevät NATO:on liittymisen jälkeen Suomen turvallisuuden heikentyneen ja haluavan edellisen lisäksi myös työllisyys. ja taloustilanteen vuoksi välien parantamista Venäjään. Suhtautuminen Venjään on hankala haaste puolueille.

Elämme jokseenkin mielenkiintoisia aikoja, koska nyt Suomella on edessä ensimmäistä kertaa vaalit, joissa enen puolueeton Suomi on liittoutunut ja vahvin liittolasisemme käy sotaa ja hyökkäilee eri maihin milloin missäkin. Yhden totuuden YLE ei koskaan tule takaamaan tasapuolista kohtelua vaaleihin osallistuville puolueille. Tuskin YLE edes halua sitä, vaan pikemminkin turvata asemansa johtajilleen mahtavia palkkoja maksavana valtion valtiossa. Tämä tiedostetaan yö yöltä paremmin ja joka aamu Suomessa herää enemmän ja enemmän valtamedian mielipidejunttaukseen kyllästyneitä ihmisiä. Tämä vuoksi some kasvattaa koko ajan rooliaan ja samalla kasvaa kansalaisten medialukutaito ja rohkeus vaikuttaa politiikkaan.

SUOMEN SFEMINISTIT: NAISTEN KIVITTÄMINEN OK?

Maailma on jo täynnä erilaisia junia, joista monet odottavat turhaan matkustajia. Meilläkin oli tällaisia junia, kun kyseiset rataosuudet suljettiin, jäljelle jäi niitäkin, johon piisaa väkeä enemmän kuin ne vetävät - vaikka ne eivät välttämättä vie väkeä minnekään. Suurin ja täyteen ahdetuin näistä junistamme lienee valtamedian veturina vetämä haihattelijoiden juna, jossa joku Roosa halusi pissiä miesten vessassa, koska siellä virtsaaminen vie vähemmän aikaan. Tämä juna jyskyttää yhä Roosa mukanaan ei minnekkään!

Roosa kuppikuntineen muodostaa ajatushautomon, jossa elää idea: jos esim. se mikä otetaan miehiltä pois, tuo jotain lisää naisille. Moinen ajattelu, klosettien suhteen, on varsin itsekeskeistä, koska esim. yhteisklosetti ajatuksessa kaikki käyttävät vessaa yhtä kauan kuin aiemmin ja ainostaan Roosan jonotusaika lyhenee. Toisaalta, kun yhteisvessoista pisuaarit ja urenaalit poistuvat, joutuvat miehet ja Roosakin, miesten pisuaaria hitaamman pyttyyn ureamispakon vuoksi jonottamaan kauemmin. Jos joku epäilee tätä tulkintaani hän voi suunnistaa Raisioon ja kauppakeskus Myllyyn, siellä on toteutettu ns. sukupuolivapaa yhteisulostaminen. Ilmeisesti ko. klosetin suunnittelija kuuluu J.R.R.Tolkin faneihin, koska yhteen wc-oveen on rakennettu pieni, puolimetriä korkea, lisäovi hobiteille.

Kyseisen klosetin tasa-arvokeskustelun valtamedia jätti sivuun, mutta monikulttuurisuudessa tämä ME TOO:n ja feministien kera viherporukan markkinoi tulevaisuutta, jossa käytännössä sahataan oksaa naisten alta. Samalla, kun nostetaan esille naisen tilastollisesti heikko asema suomalaisessa yhteiskunnassa, halutaan tällä hyväksyttävän vieraita kulttuureja ilman rajoitusta. Esim. burkhan kantajalle täytyy taata oikeus pulahtaa uimahallin yleiseen uima-altaaseen ja siirtyä sen jälkeen saunaan. Suojellaanko näin burkhaa kantavaa naista ja hänen identiteettiään - kuukaan ei saa nähdä kaavun alle, jos sieltä löytyisi vaikka jenkkakahvat tai lyönneistä kertovat sinermät. Sitä ei valtamedia kerro, haluaako avarakatseinen, vieraiden kulttuurien rajoituksia kaihtava väki myös, vieraaseen kulttuuriin kuuluvat, naisten kivitykset, ympärileikkauksen, koulurajoitukset jne. Suomeen. Toisaalta ainakin  muualla kivitykset vaikuttavat laskevasti kotiväkivaltatilastoihin.... Vielä lopuksi tuosta Roosasta sen verran, että hänen ex-miehestään minulle tuli jo aikoinaan mieleen kirjailija Böllin luomus klovni Hans Schiner, joka nauratti vain itseään, ei muita. Päätteeksi voi vain todeta, että näköjään suku auttaa muutenkin kuin rahalla!

YLEN VIEKASTA: UNOHDETAAN SYYT -UUTISOINTIA

 

Vääryys, viekkaus ja itsensä yliarviointi, siinä suomalaisen politiikan paha kolminaisuus. Eilen uutisissa jututettiin ministeriä soteen liittyvästä uudistuksesta. Yhtä äkkiä haastattelun keskesytti opposition räksyttäjä ja mikä ihmeellisintä, jopa kamera kääntyi tallentamaan haastattelua häirinneen poliitikon huudon. Normaalisti tämä mokkamaisuus olisi leikattu pois, nyt se tallentui nokkelana sanailuna, jonka takana on sanavalmis asioihin perehtynyt poliitikko. Mutta totuus muuttuu, jos mennään taustoihin.

Muistan itse kyseisen tyypin esiintymisen Uudenkaupungin torilla. Tuolloin koko sote oli hänelle perinteisesti todettuna selvää pässin lihaa eli tyyppi osasi ratkaista lääkäripulan, poistaa hoitojonot ja turvata terveyspalvelut maakunnan asukkaille. Tuolla puheella tuli ääniä, mies nousi eduskuntaan ja jopa ministeriksi, mutta sitten alkoi pässinliha muuttua pässin paskaksi.Tänään katsoessamme koko sote-luomusta ja sen Varha nimistä lonkeroa, niin voimme todeta, että homma toimii mahtavasti TYKS:n pysäköinnin valvonnan ja perintälaskutuksen osalta, sen sijaan hoitoon pääsy ja sen laatu ovat rempallaan. Muistutan, että maakunnan, TYKS:ssä asioivia, vieraita rahastavan parkkivalvonnan hoitaa japanilainen firma ja sinne menenevät  parkkivoitotkin ja Varha lähetti 64 000 karhulaskua, joista ei selviä alkuperäisen laskun syy.

Mikäli kyseisen entisen ministerin vaalipuheet olisivat pitäneet kutinsa, ei nykyisiä ongelmia ilmenisi Varhassa ja koko maassa. Siksi myös mainittua uutisissa tapahtunutta ministerin haastattelua olisi jäänyt tekemättä. Ministerin sijaan, kysymysten tulitus täytyisi suunnata aivan jonnekin toisaalle kuin nykyiselle ministerille. Miksei toimittaja pistänyt välihuudon huutanutta exministeriä koville, kun kerran oiva tilaisuus ilmeni vai oliko nähty tpteutus ennakolta sovittu exministerin ja toimittajan kesken? Kyseessä on vähintäänkin ihmeellinen mediaepisodi, jossa taas kerran valtakunnan verovaroilla pyörivä media osoittaa oman outoutensa. Jos vielä mennään menneeseen, niin kyseinen exministeri nousi aikoinaan julkisauuteen työhistorian käänteiden vuoksi, mutta kuka käänsi ja mitä, se jäi selvittämättä vai jäikö?!

LINKIT:

Kansanedustajaa ei syytettä virkavelvollisuuden rikkomisesta HUS-kuntayhtymän kilpailutusjutussa

Nyt puhuu virkavelvollisuuden rikkomisesta HUS-yhtymässä epäilty kansanedustaja: ”Olen pyrkinyt kaikin tavoin auttamaan poliisia”

YLE SOTII POLIISIA VASTAAN

Ihmettelin tapaa, jolla taannoin esitetty MOTtelevisioohjelma oli toteutettu. Siitä sai  vähintäänkin sen kuvan, että poliisit puolihuvikseen mukiloivat nuoria ja suojelevat toisiaan,  mainittiin jopa Amerikan tyylistä. Ohjelmaa mainostettiin kuin UMK:ta ja aihe toistui uutisissa,  joten tuskin yksikään suomalainen oli tietämätön ohjelmasta ja sen sisällöstä. Eilen nostettiin  esiin uusi case ja annettiin ymmärtää pääkaupungin poliisien kinastelevan niin vahvasti  keskenään, että joku saattaa joutua pidätettyjen osastolle ja viettämään siellä jopa muutaman päivän.

Suomessa on lähemmäs 8 000 poliisia, ketkä tekevät äärimmäisen haastavassa ympäristössätyötä, jossa yllätykset ovat pääsääntöisesti ikäviä ja jopa vaarallisia. Kaikilla meillä tapahtuu  työssämme pikkuvirheitä ja harvemmin tulee tehtyä isompiakin mokia. Jos ajattelemme, että  tuollainen suurempi työpaikka epäonnistuminen tapahtuu kerran kymmenessä vuodessa ja  sitä voidaan pitää siedettävänä. Suhteutettuna Suomen poliisien määrään, joka vuosi  tapahtuisi noin 800 virhettä poliisin toimessa, joten eikö nykyinen luku, muutama  epäonnistuminen vuodessa ole varsin hyvä luku ja kertoo Suomen poliisin onnistuvan  työssään varsin hyvin. Tuskin kukaan voi vaatia keneltäkään täydellisyyttä sata prosenttista  suoritusta työelämässään, ei edes YLE:n toimittaja.

Luonnollisesti toimittajan tehtäviin kuuluu asioiden selvittäminen ja epäkohtien esiintuonti,  mutta asioiden paisuttelu ja yhden yhteiskuntamme luotettavimman instituutin luottamuksen  kyseenalaistaminen, tuntuu oudolta. Pitäisi ymmärtää poliisin tilannetta, hän ei ennakolta tiedätuleeko vastaan Jeesus vai Barabbas. Kyseessä on lottoon verrattava arvuuttelutilanne ja kuten havaitsette, lottovoittajia ei,  maailman onnellisimpien ihmisten Suomestakaan löydy kovin paljon, joten ymmärrystä  poliisille, kenellä elämän lotossa pelissä on oma henki.

Poliisia arvosteltaessa sopii pohtia oman nuoruuden nerokkaita tempauksia. Joskus ajeltiin   moottoripyörillä kilpaa Jyväskylästä Laukaalle vievää hyväpäällysteistä mutkaista asfalttiteitä. Varmaankin turhautti poliisia, joka yritti 96 Saabilla ottaa kiinni nopeita japanilaisia  kaksitahtipyöriä. Poliisi oli kuitenkin tuolloin oikeassa, koska joidenkin motoristien tie päättyi  taivaan porteille! Putkan lisäksi toinen tapa rauhoittaa Jyväskylän Kirkkopuistoa ja keskustaa  tarjoutui syrjäisestä Roninmäen kaatopaikalle vievästä tiestä. Poliisi kuskasi pahimmat  möykkääjät tielle tallustamaan ja rauhoittumaan. Tunnin parin päästä kylmä ja luonto oli  rauhoittanut möykkääjän ja poliisi kuskasi hänet yleensä kotiin häpeämään. Ilmeisesti sama taktiikka oli kyseessä MOTohjelman Sipoossa tien varteen jätetystä tyypistä. Aikakaudet ja  seuraukset tapahtumissa erottaa kännykkä.

Väkivaltaa täytyy välttää ja turha väkivalta tuomita, mutta yhtä tuomittavana pidän muutamaan tapaukseen, joiden väliin mahtuu niin Tourujoessa valunutta vettä kuin aikaakin, perustuva ko-ko ammattikunnan kyseenalaistaminen. Ehkäpä toverit toimittajat voisivat pohtia oman ammattiikuntansa mokia ja niiden seurauksia. Voimme lähteä liikkeelle EU:n liittymisestä, hypätä   NATO:on vieneeseen keskusteluun ja siihen, ettei yksikään toimittaja puuttunut Suomen   surkeasti hoidettuun talouteen, jonka jatkunut miinusmerkkinen taival alkoi jo vuonna 2008 eli aikaa oli puuttua ongelmiin. Kun taloustilanteeseen ei puututtu, oliko kyseessä toimittajien  ammattitaidottomuus vai Suomen kansa tietoinen jymäyttäminen, sitä kuten muutakin  toimitustyötä valvovat julkisensananneuvoston toimittajat, mutta eihän korppi korpin silmää  noki ja he eivät ainoastaan tyydyt huutamaan vapaaksi Barabbasta vaan haluavat vapauttaa jopa Goljatin. Niin mikähän on syy YLE:n poliisi sotaan, joku herra joi korttinsa vai saiko joku af tai hänen lakeijansa tuhdit ylinopeussakot? Eipähän tuosta lafkasta ota pirukaan selvää!