Hyväntekijät voidaan jaotella pääsääntöisesti helposti kahteen eri koriin: ensimmäiseen koriin sijoittaisin heidät, ketkä antavat kaiken siitä pyhimmästä eli ajastaan, kaiken mahdollisen työkyvystään ja vieläpä kaiken omaisuutensa heikompien parhaaksi. Kun tuo kaikki tapahtuu julkisuutta kaihtaen ja ketään tuomitsematta, voitaneen puhua heistä, keitä sopii perustellusti pitää kaikkien uskontojen aatteiden mittapuuna hyvinä ja pyhinä ihmisinä, keiden ei tarvitse itse mainostaa tekemisiään muita mollaamalla tai omia tekojaan ylistäen - vai kiinnostaisiko moinen nykyistä itsekeskeisyyttä ruokkivaa media lainkaan?
Toiseen koriin pistäisin heidät ketkä puhuvat enemmän tai vähemmän köyhien puolesta ja rakentavat sillä ympärilleen hyvän ihmisen glamourin kuitenkaan tinkimättä vähääkään omaisuudestaan tai nautinnoistaan. Edellisen ääripään edustajaksi koriin nimeäisin albanialaisen Anjezë Gonxhe Bojaxhiun eli äiti Teresan tai kuten katolilaiset häntä tituleeraa pyhä Teresa kalkuttalainen. Toiseen koriin piisaa tunkua oikein tosissaan - vai kuinka rehellisinä köyhien ja alas lyötyjen puolustajina pidätte tyyppejä, ketkä käytöksellään antavat kuvan häpeämättömästä itsekkyydestä ja olemuksellaan mieltymyksestä rikkaan väestöosan elämään.
Ehkäpä aikalaistamme kauimpana äiti Teresasta lienee entinen pääministerimme. Hänhän lupaisi taistella köyhien ja heikkojen puolusta ja jyrätä paraatillaan tämän maan vääryyden, viekkauden ja porvarillisen ahneuden, muitta kuinka kävi: häntä ei koskaan nähty johtamassa mustaa paraatia, joka lähti murskaamaan vääryyden, eriarvoisuuden ja köyhyyden. Nainen käänsi selän lupauksille ja lupausten kohteille ja pyyhkäisi Euroopan aatelisten, rikkaiden ja kaltaistensa opportunistien luokse kiiltotähdeksi osaksi nykypäivän eliitin tähtiloistoa. Vai onko häntä nähty yllättäen Kalkutan kujilla tai Kainuun selkosilla täyttämässä lupauksiaan - oikaiskaa, jos olen väärässä!
Kääntäkäämme katse expääministerimme perillisiin heihin, ketkä puhuvat kuin äiti Teresa, mutta näyttävät joltain aivan muulta ja elävät toisin kuin äiti Teresa. Suu vaahdossa kuin vesikauhuinen koira nämä arvon raivottaret tuomitsevat muita, köyhien riistäjinä ja hyväksikäyttäjinä. Kalliine kampauksineen, inhottavine irtokynsineen ja sikamaisen arvokkaine vaatteineen raivottaret jatkavat esiintymistään. Jos expääministerin kaksinaamaisuus plus pyrkyryys sai aikanaan kritiikitöntä tukea valtamedialta, niin saako sama jatkua ja eduskunnan härskit opportunistit voivat valmistella hyppyään ikielitistien kaartiin mediamme suostumuksella.
Kuinka suuri ja koskettava teko tapahtuisi, jos köyhillä ratsastavat kansanedustajat luopuisivat prameudestaan. Miltä näyttäisikään, jos Kiinan armeijan tyyliä jäljitellen julkisuuteen saapuisivat meikittömät kalju T. Tuppurainen ja irtokynnetön S. Virta. Varmaankin uusi habitus säväyttäisi ulkokuoren muutosten vuoksi ja moni pitäisi heitä uskottavampina köyhien ja alas lyötyjen puolustajina mutta kiinnostaisivatko he enää tuon jälkeen mediaa ja esim. venäläistä lehteä Avot akka? Toisaalta tyylin muutoksella naiskaksikko osoittautuisi luokkapetturiksi, he pettäisivät oman hyvin menestyvän vihervasemmistoeliitin.