Sitä saa, mitä kylvää tai niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, todetaan vanhoissa suomalaisissa kansansanonnoissa. Muistanette kuinka joku aika sitten Kaja Kallaksen valtiovierailun Kiinassa ja ärsytti kiinalaiset joutuen nolona poistumaan maasta kapsäkit itse kantaen. Sittemmin sama nainen löysi räksytykselleen uuden suunnan USA:n presidentti Trumpin. Aikansa USA kuunteli ja nyt ilmoitti: aseita ei riitä Viron tarpeisiin.
USA perustelee aseidenviennin loppumisen sillä, että se tarvitsee IRAN sodan vuoksi mainitut sotatuotteet itse. Luulisi Viron ja Kallaksen olevan hiukan varovaisempi tokaisuissaan, koska esim. Viron ilmavoimien kalusto on säälittävä ja rajoittuu pitkälti neuvostoaikaiseen Antonov-lentokoneeseen. Saas nähdä kuinka USA:n asenne vaikuttaa muihin NATO:n jäsenmaihin, pelkäävätkö nekin USA:ta ja kääntävät Virolle selkänsä. Lähihistoria on osoittanut, että esim. Espanjaa ja Portugalia ei tämän Euroopan kolkan asiat juuri liikuta. Niitä enemmän kiinnosti jakaa kuin rahoittaa Venäjän vastaisen rajan puolustus kustannuksia.
Suomen päättäjien lienee paikallaan pohtia omia tokaisujaan, sillä meidän vahvimman liittolaisemme sopimukset eivät kovinkaan kestävällä pohjalla. Näyttääkin siltä, että USA:n asevaje on odotettua pahempi. Nyt täällä lienee kohtuullista pohtia NATO-sopivien asejärjestelmien huoltoa, niiltä osin, kun osaaminen ja tuotteet ovat amerikkalaisista riippuvaisia. Saattaa tilanne olla sekin, että asekalustovajeen vuoksi USA etsii seuraavaa maata, jonka asetoimitusketjun se voi katkaista. Siispä toivon harkittuja ulostuloja ministereiltämme, jottei tule riskiä, että heräämme kasakan nauruun. Mikähän olisi tilanteemme, jos T.T. istuisi ulkoministerinä, joko Trump ja kaverinsa Putin tekisivät diilin Suomesta, kuten suurvallat aikoinaan?
Meidän kulttuurissamme oven avaaminen naiselle luetaan osaksi itsestään selvää kohteliaisuutta ja jos et toimi näin, osoitat oman itsekkyytesi. Kulttuurissamme fyysisesti heikomman ja naisen väkivaltainen kohtelu aiheuttaa maineen menetyksen ja kunniakin siinä rapisee lyöjän yltä. Meillä esim. naisen fyysinen kaikenlainen koskemattomuus on pyhää siinä, missä naisen itsemääräämisoikeuskin lukeutuu itsestäänselvyydeksi.
Olemme maailman mittakaavassa varsin tasa-arvoinen maa ja joskus jopa liiankin tasa-arvoinen ja ajattelemattoman vieraskorea, kun tarkastellaan suhtautumistamme vieraisiin kulttuureihin. Meille rantautuneista vieraista kulttuureista yksi suhtautuu aivan avoimesti naisen syrjimiseen määräilyllä ja uskon pykälillä. Kun Suomessa perinteisesti kunnioitetaan naista, jossain Suomeen rantautuneessa uskonnossa hyväksytään naisen itsemääräämisoikeuden totaalinen mitätöinti. Määräyksin ja pykälin nainen velvoitetaan niin pukeutumaan kuin avioitumaan jonkun muun kuin hänen omien mieltymysten ja halujen mukaan. Jos nainen poikkeaa tästä, rikkoo hän ikiaikaisia sääntöjä ja pykäliä. Moinen rikkomus puolestaan oikeuttaa suvun puhdistamaan kunniansa poistamalla sääntöjä ja pykäliä rikkonut nainen päiviltä!
Pohjolaan on rantautunut yhdenarvoisuus rikkomuksista kammottavin eli kunniamurha. Joku äijäkööri voi tuomita sydäntään kuunnelleen naisen tuonpuoleisiin. Entä onko kyseessä vain tuohon ajatussuuntaan liittyvä jäävuorenhuippu, jonka alla tapahtuu naisten alistamista aina väkivaltaan ja sukuelinten silppuamiseen asti. Kun hyväksymme tällaisen käytöksen jonkun ryhmän sisällä, emmekö osallistu naisiin kohdistuvaan rasismiin ja pitäisikö meidän pohtia millä voimme poistaa moisen tuskan ja kuoleman tai ainakin estää sen rantautumisen varsin yhdenvertaiseen Suomeen.
Pitäisikö meidän yhdenvertaisuuden nimissä edistää turvaa ahdistavien maailmankatsomusten ja uskontojen mielivallan kohteeksi sekä uhreiksi joutuneille maamme asukkaille. Mielestäni tuollaiseen syrjimiseen tulisi hyväpalkkaisten yhdenvertaisuuspäsmäreiden puuttua, koskeehan ongelma täysin turvatonta ja miltei vangittua väestönosaa. Mielestäni Suomen maine ja kunnia kärsii naisten syrjinnästä. Paras tapa mainitun ongelman kasvun torjumiseksi on padota se maamme ulkopuolelle ja ehdottomasti estää moisen aineksen soluttautuminen päätöksentekoomme. On vähintäänkin pöyristyttävää, jos näennäissuvaitsevaisena annamme kyyn munia tänne niin, että sen munista kuoriutuneet poikaset myrkyttävät yhteiskuntamme ja tekevät lapsiemme elämästä turvatonta helvettiä.
Jotkut aatteet ja uskonnot velvoittavat jäseniään levittämään sitä maailman hallitsevaksi aatteeksi tai uskonnoksi. Huomioidaan sekin, että mainituilta tahoilta viekkaudella ja vääryydellä tasa-arvoon vedoten, saatetaan soluttautua Suomenkin päätännän huipulle. Taustat täytyy tarkastaa ja eikä alistua hyväuskoiseksi höynäytettäväksi hölmöksi. Kun katsotte merkittävien puolueiden huippua: löytyykö sieltä ainakin tapauksia, jossa tyypin kasvatustausta löytyy totalitaristisen maailmankatsomuksen ja ahdasmielisen maailman valloitukseen tähtäävä uskonto - eikö tällainen henkilö sovi tasa-arvoisen Suomen huippupäättäjäksi yhtä hyvin kuin Fingerporin Asko päiväkodin johtajaksi tai lammaslauman paimeneksii!
Katsokaapa kotiseutunne YLE:n vahvuus ja yllätytte taatusti. Väkeä on maakunnissa vaikka kuinka, mutta lähetysaikaa vain yhdet toistuvat viiden minuutin maakuntauutiset. Kun maakuntalähetykset ajatettiin alas, niin jäikö maakuntien väki kotikonnuilleen pyörittämään peukaloita? Tästä tulee mieleen takavuosien tapaus neuvosto-Virossa, jossa lossi vietiin muualle, mutta lossittomat lossimiehet jäivät ja palkka juoksi vuosia .
Itse katsoin, mitä tarjoaa googletus: YLE Turun yhteystiedot ja johan löytyi väkeä puhelinnumeroineen ja sähköposteineen. Kärjessä keikkuu tietenkin päällikkö, jatkossa muutama tuottaja ja lopuksi liuta toimittajia. Kaikkiaan reilun kahdenkymmenen yleläisen listan jälkeen tarjotaan linkkiä YLE:n uutis- ja urheilutoimitukseen. Linkistä avautuu koordinaattorien, johtajien ja päälliköiden komppania siinä mitassa, että se jättänee taakseen jopa legendaarisen neuvostotehottomuuden ja yliopistojen sekä armeijan onnahtavan tuloksettoman tuhertamisen. Otin nämä asiat esiin muutama vuosi sitten eikä esim. maakuntatoimituksille ole tapahtunut muuta kuin lähetysaikaan on kutistettu julmasti - työntekijämäärä on pysynyt samana.
Löytyyhän ohjelmalistalta maakuntauutisia pitkin päivää, mutta yleensä niissä on kaksi toteutettua juttua, joita toistetaan pitkin päivää ja lopulta television maakuntauutisissa kuvan kanssa. Kovin kevyeksi on maakuntien toiminta kutistunut ja kaiholla muistelen aikoja, jolloin YLE:n odotetuin tarjonta löytyi maakuntalähetyksen lauantaista ja Tapani Maskulan musiikilla höystetystä historia spektaakkelista Kalle Talosen perjantaina vetämästä Kallen kantapöydästä. Tuohon voi vain todeta, että akanat jäivät ja jyvät lähtivät. Kerrassaan onnettomaksi kutistunutta ja äärettömän kalista touhua elleivät listan toimittajat ole kuin Gogolin Kuolleet sielut eli ovat olemattomia kulupuolella.
Elämme valtiossa, joka on pyörinyt miinuksella vuodesta 2008 alkaen ja samalla meiltä löytyy pakkoverolla rahoitettu instituution, joka elää leveämmin kuin lehmä pellossa, koska se syö kahden lehmän edestä kansan voimavaroja. Ökypalkkaiset johtajat kehuvat YLE:ä koko kansan radioksi korvaamalla maakuntien uutisoinnin hömpällä. Toisaalta YLE toteuttaa lehmän alkuperäisen roolin mainiosti eli tuottaa lantaa pellolle ja silkkaa paskaahan YLE sinkoaa maakuntiin muutaman tuutin ja lukuisten kanavien täydeltä. Huolestuneena pohdin: Kuinka kauan moinen kansan eriarvoinen kohteleminen saa jatkua kansan kustantamana - yhdenvertaisuusvaltuutetun puuttuvan vallitsevaan vääryyteen vai kiinnostaako häntä enemmän se, että miesten tulee virtsata istuen ja naisten seisaallaan?
En missään tapauksessa halua niistää YLE:ltä varoja pistämällä maakuntien väkeä kilometritehtaalle. Maakuntaradioiden porukat ovat vielä pääsääntöisesti tahoillaan, joten antaisin heille valtaa ja vastuuta tuottaa merkittävästi enemmän lähetyksiä. Kulujen karsinat suuntaisin YLE:n johtoon, joka vain keskittää kansaa yhä harvempiin käsiin tai pikemminkin tyhjiin itsekkäisiin, mutta sitäkin paremmin palkattuihin päihin.
Hyväntekijät voidaan jaotella pääsääntöisesti helposti kahteen eri koriin: ensimmäiseen koriin sijoittaisin heidät, ketkä antavat kaiken siitä pyhimmästä eli ajastaan, kaiken mahdollisen työkyvystään ja vieläpä kaiken omaisuutensa heikompien parhaaksi. Kun tuo kaikki tapahtuu julkisuutta kaihtaen ja ketään tuomitsematta, voitaneen puhua heistä, keitä sopii perustellusti pitää kaikkien uskontojen aatteiden mittapuuna hyvinä ja pyhinä ihmisinä, keiden ei tarvitse itse mainostaa tekemisiään muita mollaamalla tai omia tekojaan ylistäen - vai kiinnostaisiko moinen nykyistä itsekeskeisyyttä ruokkivaa media lainkaan?
Toiseen koriin pistäisin heidät ketkä puhuvat enemmän tai vähemmän köyhien puolesta ja rakentavat sillä ympärilleen hyvän ihmisen glamourin kuitenkaan tinkimättä vähääkään omaisuudestaan tai nautinnoistaan. Edellisen ääripään edustajaksi koriin nimeäisin albanialaisen Anjezë Gonxhe Bojaxhiun eli äiti Teresan tai kuten katolilaiset häntä tituleeraa pyhä Teresa kalkuttalainen. Toiseen koriin piisaa tunkua oikein tosissaan - vai kuinka rehellisinä köyhien ja alas lyötyjen puolustajina pidätte tyyppejä, ketkä käytöksellään antavat kuvan häpeämättömästä itsekkyydestä ja olemuksellaan mieltymyksestä rikkaan väestöosan elämään.
Ehkäpä aikalaistamme kauimpana äiti Teresasta lienee entinen pääministerimme. Hänhän lupaisi taistella köyhien ja heikkojen puolusta ja jyrätä paraatillaan tämän maan vääryyden, viekkauden ja porvarillisen ahneuden, muitta kuinka kävi: häntä ei koskaan nähty johtamassa mustaa paraatia, joka lähti murskaamaan vääryyden, eriarvoisuuden ja köyhyyden. Nainen käänsi selän lupauksille ja lupausten kohteille ja pyyhkäisi Euroopan aatelisten, rikkaiden ja kaltaistensa opportunistien luokse kiiltotähdeksi osaksi nykypäivän eliitin tähtiloistoa. Vai onko häntä nähty yllättäen Kalkutan kujilla tai Kainuun selkosilla täyttämässä lupauksiaan - oikaiskaa, jos olen väärässä!
Kääntäkäämme katse expääministerimme perillisiin heihin, ketkä puhuvat kuin äiti Teresa, mutta näyttävät joltain aivan muulta ja elävät toisin kuin äiti Teresa. Suu vaahdossa kuin vesikauhuinen koira nämä arvon raivottaret tuomitsevat muita, köyhien riistäjinä ja hyväksikäyttäjinä. Kalliine kampauksineen, inhottavine irtokynsineen ja sikamaisen arvokkaine vaatteineen raivottaret jatkavat esiintymistään. Jos expääministerin kaksinaamaisuus plus pyrkyryys sai aikanaan kritiikitöntä tukea valtamedialta, niin saako sama jatkua ja eduskunnan härskit opportunistit voivat valmistella hyppyään ikielitistien kaartiin mediamme suostumuksella.
Kuinka suuri ja koskettava teko tapahtuisi, jos köyhillä ratsastavat kansanedustajat luopuisivat prameudestaan. Miltä näyttäisikään, jos Kiinan armeijan tyyliä jäljitellen julkisuuteen saapuisivat meikittömät kalju T. Tuppurainen ja irtokynnetön S. Virta. Varmaankin uusi habitus säväyttäisi ulkokuoren muutosten vuoksi ja moni pitäisi heitä uskottavampina köyhien ja alas lyötyjen puolustajina mutta kiinnostaisivatko he enää tuon jälkeen mediaa ja esim. venäläistä lehteä Avot akka? Toisaalta tyylin muutoksella naiskaksikko osoittautuisi luokkapetturiksi, he pettäisivät oman hyvin menestyvän vihervasemmistoeliitin.
Sotia ei voiteta droneilla eikä maailma hallita uholla tai sanailulla. Pienen on parempi katsoa ja ihailla, kun isommat pullistelee lihaksiaan. Eikä tuolle pullistelulle passaa nauraa, sen seuraukset saattavat muuttua ikäviksi. Etenkin silloin äärimmäiseen varovaisuuteen on merkittävät perusteet, jos vähänkin epäilee pullistelijaa herkkähipiäiseksi, impulsiiviseksi ja kiukkuiseksi plus hyvämuistiseksi kaheliksi!
Nykymaailman parhaimpiin puoliin voidaan liittää tiedonsaatavuus. Jokainen pääsee käsiksi luotettaviin perustietoihin ja siksi esim. päättäjien todellisuuden tajua ja tietoja voi epäillä voi arvioida kysymällä asioita, tilastoja tai väittämiä tekoälyltä tai muuten googlettamalla. Päättäjien jakamien väittämien ja tiedon varmistaminen on demokratiassa erittäin tärkeä, sillä jotkut ovat päässeet ja pyrkivät korkeantason päättäjiksi ensisijaisesti kertomalla vain sen, mitä äänestäjä haluaa kuulla, mistä hän pitää ja mitä äänestäjä vihaa eli ehdokas nuoleskelee ja pyrkii totuuden ja ratkaisujen kertomisen sijaan miellyttämään äänestäjää.
Sotateoreetikko Carl von Clausewitz korostaa ettei sota ole loogisesti etenevä tapahtuma ja kiinalainen sotafilosofi Sun Tzu puolestaan pitää varmimpana tienä tappioon vihollisen aliarviointia. Kun kuuntelette määrättyjen alan eksperttiemme ja päättäjiemme naama vakavana esittämiä väittämiä ja ennakointeja, voidaan todeta heidän jättäneen niin Clausewitzin kuin Tzun ohjeet huomiotta eli valtaan pyritään totuudesta vähät välittämättä hinnalla millä hyvänsä. Kuten Machiavelli joskus totesi demokratiassa rahvaan ja eliitin taistelevan vallasta, niin aikaisemmin rahvasta olivat talonpojat ja työläiset ja eliittiä kuninkaalliset, aateliset ja kirkonmiehet; tänään rahvaaseen kuulut sinä ja poliittiset päättäjät ovat osa eliittiä. Onko siis ihme, jos poliittiset päättäjät tähtäävät puheissaan vain ja ainoastaan vaalimenetykseen ja ikävät asiat ratkaisuineen jäävät sloganeissa taka-alalle.
Jos me pohdimme sotaa ja siihen äärimmäisen laadukkaasti valmistautuneita valtioita, kaksi näistä nousee selkeästi yli muiden eli USA ja Venäjä. Näillä kahdella maalla on ylivoimainen asearsenaali noin 90 prosenttia koko maailman ydinaseista. Kun huomioidaan taktiset ydinaseet ja esim. neutronipommi jää esim. Eurooppa armeijoineen varsin vaatimattomaksi keppihevososastoksi ja taatusti kyvyttömäksi puolustamaan yhtään mitään mainittuja kahta maata vastaan. Eikä USA:n ja Venäjän etumatkaa saavuteta kymmenessä ei kahdessakymmenessä vuodessa eli se Euroopan yhteisen puolustuksen uskottavuudesta. Kun katsomme eri valtioiden omavaraisuutta ruuan suhteen, huomaatte USA:n ja Venäjän olevan esim. maailman suurimpia vehnän viejämaita ja entäpä energia, siinäkin nuo kaksi maata ovat omavaraisia, kun taas Eurooppa, Kiina ja Intia voidaan pistää polvilleen vaikkapa pienellä Lähi-idän hässäkällä!
Suomelle luvattiin turvatakuut, jos lähdemme mukaan sotilasliittoon ja joku hölmö luuli, että USA on valmis aloittamaan kolmannen maailman sodan Suomen vuoksi. Ylivoimaisuutensa vuoksi USA ja Venäjä varovat toisiaan, mutta myös kunnioittavat toistensa sotavoimia ja omavaraisuutta. Ja entäpä miten on Euroopan yhteinen puolustus ja sen uskottavuus? Vaikka lähettäisimme kuinka paljon rahaa esim. Espanja asunnottomille, silloin kun he itse maksavat yhdestä jalkapalloilijasta satojamiljoonia euroja, niin luuletteko sieltä tulevan yhtään hombrea tai senttiä Suomen puolustukseen? Vaikka väittämä tuntuu kovin karulta, niin pienen valtion täytyy hyväksyä se murheellinen fakta, että tämän päivän maailmassa oikeudenmukaisuudella ja inhimillisyydellä ei ole mitään painoarvoa, kun toisessa vaakakupissa on suurvallan tai -valtojen etu! Avatkaa mielenne ja etsikää tietonne itse ja aloittakaa se vaikkapa tarkistamalla tässä esittämäni väittämät! Ja varokaa tekoälyäkin, ei se ole mikään Jumala eikä edes Esko Kivikoski!
Eduskunnan köyhyysvälikysymys tuntuu karkean inhottavalta ja sairaalta vitsiltä, jonka kaalimaata vartioinut pukki päästää suustaan. Jos valtamediamme painottaisi tapahtuneita köyhyyden ja rasismin suuntaan, osoite olisi siellä, mistä rasismisyytökset nyt singotaan niin, että räkä lentää. Kyse ei ole mistään pikkujutusta, vaan omien köyhiemme rahoittamasta kammottavasta hädästä, jota median vaietessa vihervasemmisto kylvää.
Viime hallitus mahdollisti kateettomiin lupauksiin perustuvan opiskelijoiden massamuuton Suomeen. Suomen koulutusta ja siitä seuraavaa työuraa markkinoitiin ympäri maailmaa ja etenkin Aasian suunnalle. Tuhannet opiskelijat uskoivat vihervasemmiston ja markkinahenkilöiden lupauksiin. Monet mainituista opiskelijoista toivat sukulaisensa mukana ja tänään muuttajat huomaavat kaikkien lupausten olleen katteetonta valhetta.
Eikö ole pöyristyttävää houkutella ulkomailla eläviä köyhiä ihmisiä ottamaan velkaa ja muuttamaan tänne varmaa tulevaisuutta luvaten. Nyt nuo reppanat ovat, joko vailla luvattua koulutusta, muuttaneet takaisin lähtömaihinsa ja elävät veloissaan loppuikänsä tai sitten he jäivät varattomina Suomeen ja heidän elättämisensä on tietenkin pois kantaväestöltä. Edellinen huuhaataloushallitus ei edes yrittänyt varautua syntyneeseen tilanteeseen maassa, jonka talous oli viimeksi kuosissa 2008. Se loi kestämättömän maahanmuuton jatkoksi toisenkin järjettömän rahareiän, kurjuutta pukkaavan Sammon nimeltä sote-uudistus. Silti hallitus jatkoi pääkaupunkiseudun asuntokuplan rakentamista miljardien eurojen vuokra-asumistuilla ja satojen miljoonien eurojen turhilla investoinneilla - kaikkeen tähän perustuu tämän päivän köyhien kurjuus niinSuomessa kuin jopa esim. Intiassa, jonne pettyneet opiskelijat palasivat velka vankeuteen.
Kun Suomessa uutisoidaan köyhyydestä ja rasismista eikö olisi kohtuullista keskittyä asiassa sanojen sijaan teot huomioiden. Sekin ihmetyttää, että YLE ottaa asioista selvää ja tietää sekä uutisoi kaiken mainitun, mutta ei tuo po. ongelmia eli tapahtunutta totuutta poliittisiin keskuskustenluihin. Mielestäni esim. mainittu köyhien vierasmaalaisten valheella motivointi velanottoon ja muuttamiseen tänne, pitäisi olla rangaistava teko ja eikö se ole pahinta rasismia, kun oman haihattelun vuoksi aiheuttaa jollekin ulkomaalaiselle kohtuuttomia ongelmia ja kymmenien vuosien velassa elämisen. Meidän mediamme voisi pohtia kaikkea em. tapahtunutta, verrata Suomeen ja vieraisiin maihin kylvettyä tuskaa, kurjuutta ja hoitojonoihin kuolemista muutaman poliitikon silmän venytyksiin - mikä näistä on uutisoinnin arvoista rasismia ja lokaa Suomen mainetta maailmalla?
Näin jalostettaisiin mahdollisimman hidasta ravihevosta ajatus syntyy, kun kuunteli ja katseli eduskunnan välikysymyskeskustelun demariesiintymisiä. Sama iän ikuinen iva, nälviminen, samat maneerit ja samat eleet ja mikä ikävintä sama vallanhimo sekä tulevaisuuden vaihtoehtojen puute paistoivat kaikista puheenvuoroista. Tapaus puskee väkisinkin ajatusten päällimmäiseksi huolen: missä demareiden tulevaisuuden visio?
Demariuden nykyilmentyvänä voidaan pitää johtajan treenaamaa ele kavalkadia, joka alkaa ilkeämielisen virnuilun seasta tulvivana vastapuolen ajatusten vääristelyyn perustuvana nälvimisenä ja päättyy äänestäjien vetoamista tavoittelevaan katseeseen, joka herättää lähinnä mielikuvan nolosta sohvalle paskoneen spanielin ilmeestä. Miten voi olla näin ja voiko noin isossa puolueen toiminta perustua vailla tulevaisuuden visioita olevaan vastapuolen jatkuvaan, samojen fraasien toistoon perustuvaan, nälvimiseen, jossa ei edes sivulauseessa esitetä mitään konkreettisia tulevaisuuden tavoitteita.
Pistää aprikoimaan: onko kaikki Suomen tyhmyys keskitetty demareihin? Ei tietenkään ole. Jo demarien eduskuntaryhmästä löytyy älliä ja olet varmasti tutustunut paikkakuntasi demareihin ja tehnyt saman havainnon: takarivin demareilla on ajatuksia ja ideoita aivan kuten kellä tahansa. Oletko silti huomannut paikkakunnallasi demareiden yksimielisyyden ja etenkin sen, että vain harvat demarit avaavat suunsa valtuustossa ja lautakunnissa, äänestyksissä enemmistö tovereista tyytyy tukemaan puolueensa eliittiä. Tämä on toimintakulttuuri demareissa. Kun olet astunut toverihissiin, asemasi paranee vuosien saatossa.
Demareissa johtajia ei kyseenalaisteta, heitä tuetaan kyselemättä ja jos et tee näin pysähtyy demarihissi kohdallasi ja poliittinen urasi tyssää maanjakolautakunnan varajäsenen paikkaan. Samoin sinulle käy, jos tuet uusia puolueen johtajien vastaisia ideoita ja ajatuksia. Etkä missään tapauksessa saa tukea ketään kuka yrittää etuilla ja päästä uusinen ajatuksineen näkyville - demareissa johtoa ei koskaan haasteta, sitä tuetaan aina ja kyselemättä. Koska monissa kunnan viroissa touhuaa demareita, olet demarina velvollinen tukemaan myös heitä siinä missä kärkidemareita. Ryhmäkuri pitää tästä huolen: demareissa noustaan huipulle ajan kanssa, siinä ei älykkyydellä tai muilla kyvyillä ole mitään sijaa.
Demareiden valtakuvion on hyvin selvä ja turvallinen hänelle joka jaksaa odottaa. Tulet johtodemareille antamasi tukesi vuoksi saamaan varmasti hyvän poliittisen paikan, sinua ei uhkaa koskaan, oman puolueen fiksummat tai tietävämmät. Mielestäni moinen kuvio on puolueen kehityksen kannalta ongelmallinen, kun fiksummat ja luovemmat eivät pääse haastamaan itseään taantumuksellisempaa johtoa, vaan lentävät kuviosta ulos. Katso oman paikkakuntasi kehitystä, siellä istuvien poliittisten päättäjien ja keskeisten virkahenkilöiden urakaarta ja pohdi voisiko asiat näyttää nyt toiselta ja kenties paremmalta, jos vaikka kymmenen vuotta sitten uudet tuulet olisivat alkaneet puhaltaa?
Eikö kyseinen kuvio ole kuin yrittäisimme jalostaa mahdollisimman hidasta ravihevosta: nykyistä tyhmempi väki pitää huolen siitä, etteivät uudet vaikuttajat pääse nykyisten johtajien tilalle. Näin turvaavataan nykyjohdon aseman uusilta innovatiivisilta ja kenties älykkäiltä ns. pyrkyreiltä? Käytännössä tämähän takaa sen ettei porukan kärki ainakaan fiksune vuosien saatossa - verratkaapa vaikka tvereita Tanner ja Lindtman keskenään - kummassa on enemmän uskottavuutta ja karismaa?
Rinteen sairastumisen ja poissiirtämisen seurauksena Marin pääsi puolivahingossa valtaan, joka olisi kuulunut mitä ilmeisimmin A. Lindtmanille. Marin sai köyhien äänillä uudelleen mahdollisuuden valtaan, mutta oppositiojohtajan asemassa ei pääse bilettämään ja ilakoimaan pääkaupunkiseudun julkkiskerman kanssa, joten hän käänsi selkänsä äänestäjille, omalle lapselleen ja lähti liitämään Euroopan jetsetpiireihin sotarikollinen Tony Blairin kanssa. Katsokaapa demariryhmän käytöstä välikysymyskeskustelussa: ketkä olivat hiljaa ja ketkä puuttuivat kokonaan. Mitä sanoi ja missä oli asuntokeinottelija Heinäluoma ja kumppanit?
Voiko kaikesta mainitusta tehdä sen päätelmän, että nyt ei itse päädemoni tiedä ketä toverihissin huipulla parhaillaan tai huomenna istuu ja liikkuuko hissi yllättäen oikealla vai vasemmalla: Putkahtaako demarien sisäinen tyytymättömyys mitään sanomattomiin johtajiin julkisuuteen juuri enenen vaaleja. Sen verran irtiottoja on havaittavissa, että demari kattila kuplii hellalle, sitä Tytin ja Antin kauhominen eivät hillitse vaan päin vastoin puuro käryää hellalla ja kauhojat polttavat näppinsä. Lopuksi kuvitelkaapa tilannetta, jossa Joona Räsänen ja Antti Lindtman sanailevat toisilleen tavoitteena valta - ei liene epäilystä, kumpi haukkaa pas... hopeaa!
On äärettömän masentavaa kuunnella kuinka ministeri toteaa työttömien olevan heitä, ketkä jäävät aamulla kotiin nukkumaan ja tämä on ainoa uusi asia, johon oppositio tarttuu. Oikein säälittää Tytti Tuppuraisen kuten myös hänen toverinsa Antti Lindtmanin huippuunsa paisutettu kauhistelu. Jos ministeri ei olisi tarjonnut oppositiolle täkyä aamulla kotiin jäävistä nukkuvista, johon oppositio tarttui kuin kuppa kulkuseen, olisimmeko kuulleet yhtään mitään uutta sanailua koko välikysymyskeskustelussa? Kaiken huippuna punaiseen kauhtanaan verhoutunut vihreä pimupiru sätti ja syytti hallitusta niin, että räkä lensi ja herätti itsestään lähinnä mielikuvan koulukiusaajasta, joka tekee kaikkensa toisin ajattelevien ivaamiseksi ja lyömiseksi - kerrassaan vastenmielinen tyyppi, kuka käytöksellään kertoo paljon itsestään ja hänen äänestäjistään.
Kuten Tere Sammallahti totesi, ei oppositiosta tuullut merkittäviä esityksiä varojen siirtämisestä köyhiltä enemmän köyhille. Joku sentään mainitsi tunnin junan ja toinen poistamista yhteisöveroalennuksen suhteen, jota taisi joskus aiemmin vasemmistovetoinen hallitus harrastaa. Kyseessä oli medialle tähdätty vaalitemppuharjoittelu, josta ei jäänyt mitään jäljelle, kun Sofia Virran sylkemät räkäpisarat pyyhittiin pois lähikameran objektiivista!
Voisihan ministeri valita sanansa vähemmin kansaa ärsyttävämmin varsinkin, kun tietää tasan tarkkaa kuin valtamedia tarttuu moiseen sanailuun. Enkä minäkään ole tyytyväinen hallituksen tempauksiin, sillä meidän on pakko priorisoida, kun rahaa ei ole. Minä leikkaisin kaiken karvaista hallintoa, pääkaupunkiseudun miljardeja euroja imeviä huuhaahankkeita, sulkisin oopperoita ja museoita muutamiksi kuukausiksi, jotta olisi rahaa, jota kanavoida esim. terveyspalveluihin. Ja missä oli eduskunnan sotesuhari Aki Linden, olisi luullut hänen nyt innostuneena vaatinut rahaa luomansa terveysfiaskon pelastamiseen vai oliko hän kenties myymässä tai peräti ostamassa Heinäluoman kanssa asuntoja?
Lääkäri elää ja voi hyvin istuipa hän sitten eduskunnassa tai sairaalassa lääkärintyössä . Olen lukuisat kerrat naureskellut A-studion toimituspuuhastelulle, mutta nyt täytyy kiittää Roosa Kettumäekeä, kun hän eilen sinkosi sitkeästi kysymyksiä kahdelle kansanedustaja lääkärille. Sen sijaan paikalle kutsutut kansanedustajalääkärit eivät tietämisineen ja tietämättömyyksineen vakuuttaneet mieleen kumpuaa vanha luottamuskysymys: ostaisitko lääkäriltä käytetyn auton?
Jokainen voi katsoa oheisesta linkistä, mitä lääkärit selittävät, se on heti A-studio ohjelman alussa noin vartin pätkä. Itse kiinnitän huomioni reiluudella ratsastavan puolueen kansanedustajalääkärin sanomisiin, joissa hän kiistää poliittisen vastuun. Mies oli ministerinä luomassa nykyistä terveyssekamelskaa, joka jakaa aiempaa reilusti enemmän kuolemaa potilaille. Jos hän ei ole vaalipuheiden vastaisesti toteutuneesta, tuskaa ja kuolemaa kylvävästä hoitohässäkästä, vastuussa, niin kuka sitten. Ensinnäkin meillä luotiin toimimaton systeemi, joka lisäsi hyväpalkkaisine johtajineen reilusti byrokratiaa eli syntyi aiempaa huonompi systeemi, johon meillä ei yksinkertaisesti ole varaa, niin eikö silloin kyse ole selkeästä vahingonteosta ja lukuisista kuolemantuottamuksista?
Reilut palkat johtajille, reilusti byrokratiaa ja reilusti tuskaa ja kuolemaa tuotti sote uudistusta. Kyseessä on tuhansia kenties kymmeniätuhansia, työnsä tehneitä ja veronsa maksaneita suomalaisia koskettanut sotefiasko. Jos joku tekee yksityisellä sektorilla tai liikenteessä samanlaista tuhoa, pistetään hänet korvausvelvolliseksi ja lukemaan tiilenpäitä, miksi ei nyt?Jos istuva hallitus ei paranna sote-alueiden tilannetta leikkauksineen, sopii muistaa kuka ko. kuvion loi ja kääntää syyttävä sormi myös sinne. Lääkäreidemme koomisuuden siunasi tämän aamun aamutelevisio, kun YLE:n lähetyksessä suomalainen lääkäri tiesi kaiken Sudanin hädästä ja ongelmista. Ilmaan jääkin vellomaan kysymys: mitä lääkäreille opetetaan, pitkälti kansan rahoilla ylläpidetyissä, yliopistoissa, pitämään huolta sairaista suomalaisista vai siitä, että he katselevat kaukana kotimaasta kriisiä, jolle eivät voi mitään?
Parhaillaan valtamedia käy kampanjaa, jossa kauhistellaan julkkisten hyväksikäyttöä. Onhan se kiusallista jos omaa puhetta ja ruhoa muokataan jonkun tekaistun asian markkinointiin. Lienee kuitenkin selvä, että useimmissa tapauksissa kansa hoksaa ettei aamutelevision sukaton ja lyhytlahkeinen nainen myy käytettyjä autoja, maataloustraktoreita tahikka muuta vastaavaa. Ehkä paras tapa poistaa em. ongelma tarjoutuisi siitä, että julkkis pitäytyisi yhdessä perusroolissaan. Meidän kulttuurissa käy hyvin usein niin, että julkkis nousee julkkikseksi vaikkapa juontajana ja vähitellen hän alkaa näkymään ja kuulumaan joka tuutissa aina ärsyttävyyteen asti.
Media käyttää luomiaan julkkiksia hyväkseen ja jotkut ylimääräiset pyrkivät samoille apajille. Samoin julkkikset hyötyvät median nostatuksesta. Sopii aprikoida, kumpi mainituista vaihtoehdoista luo suuremman uhkan tavallisille kulkevaisille? Jos joku uutistenlukija esiintyy muokattuna kelteisillään, se tietenkin naurattaa joitakin ja kiukuttaa pilankohdetta itseään. Vaikka moinen ei ole vaarallista, on se hyvä estää, jotta jokainen saa hallita itse habitustaan.
Tilanne muuttuu toiseksi, jos media antaa julkkiksesta äärettömän luotettavan kuvan ja hän pääsee merkittävään asemaan yhteiskunnallisena päättäjänä ja tietopankin sijasta osoittautuu vain tyhjäksi kolisevaksi tynnyriksi, jonka kyvyt rajoittuvat uskottavaan esiintymiseen. Tässä tapauksessa täytyy vaatia median johdolta sekä tuottajilta kykyä erottaa todelliset asiantuntijat itsekkäistä kuplista, jotka tähtäävät toimissaan henkilökohtaisen aseman ja hyvinvoinnin maksimointiin. Yksi julkkiskäivärä, joka esitti asiantuntijaa, mutta nyt historia todistaa hänen asiantuntemuksensa äärettömän vähäiseksi, pyrki jopa presidentiksi.
Mielestäni asiantuntijoiden taustoja täyttyy tarkastella, jottei sellaisena esiintyvä vain heittele omiin mielipiteisiin perustuvia lentäviä huuhaalauseita. Hälytyskellojen tulisi soida valtamedian huipulla viimeistään keskiviikkona, jos asiantuntija sanoi Venäjän talouden kaatuvan maanantaina ja venäläinen porskuttaa vielä keskiviikkona ilman hyytymisen merkkejä. Samoin väittämä, että jonkun maan presidentin valitsivat valkoihoiset keski-ikäiset kaivosmiehet - eiköhän joku muukin äänestänyt ko. tapauksessa kyseistä presidenttiä. Sotilasasioissa voisi kysäistä tyypiltä sotilasarvon ennen kuin hänet kutsutaan asiantuntijaksi.
Lopputulemana voinemme pitää sitä, että valeasiantuntijan pääseminen korkeaan luottamustehtävään saattaakin olla isompi riski yhteiskunnalle kuin tekoälyllä traktorikauppiaaksi muokattu missi. Vaatikaamme medialta osaamista plus vastuuta, jotta sitä ei käytetä hyväksi ponnahduslautana henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseessä on kansan etu ja demokratia toimii vain silloin, kun media tarjoaa oikeaa faktapohjaista tietoa. Onhan irvokasta, jos väärällä tiedolla saadaan kansa äänestämään väärin ja äärimmäisen irvokasta, mikäli asiantuntijan statustuksella väärää tietoa jakanut ehdokas äänestetään kansakunnan kaapin päälle.
Eiliset uutiset tai pikemminkin uutisvallinnat pistivät miettimään YLE:n arvomaailmaa. Ensin tietenkin tuotiin julki Unkarin vaalitulos, seuraavaksi USA:n ja IRAN:n rauhanneuvottelujen tyly tyssääminen, jonka ohessa Trump kuvattiin suurisuiseksi katteettomasti uhoavaksi hupihepuksi. Näiden jälkeen aikaa sai eniten uutinen: Suomi voittaa Euroviisut. Tämän uutisen tuotti ja toimitti meille hersyvällä hymyllä siunattu Ville Vedenpää. Hänet oli kaivettu taas kerran esiin jostain komerosta uutisoimaan sitä, minkä hän osaa eli Suomen menetyksekkään matkan ko. laulukilpailussa. Ja epäileekö joku sitä, ettemme saisi tätä hehkutusta kuulla aina Euroviisuihin asti, jolloin ilmenee ettei Suomi voittanut Euroviisuja ja Vedenpää painuu komeroonsa vuodeksi täydellä palkalla!
YLE on kuin Länsi-Suomi julkaisu aiemmin: se julisti Rauman Lukon seuraavaa mestaruutta keväästä seuraaviin pudotuspeleihin, joissa Lukko aina putosi. Voittihan Lukko toisenkin mestaruuden, mutta se kirjattakoon enemmänkin koronan kuin seuran pelisuoritusten piikkiin. Tai oikeammin YLE toimii kuin Neuvostoliiton media. Maan todelliset ongelmat: onnettomaksi valahtanut terveydenhoidon taso, vanhusten lukuisat hoitohuolimattomuudesta ja säästöistä johtuvat kuolemat sekä vammaisten kammottavan huono kohtelu, teiden rapakunto pyritään peittämää Vedenpää hymyillen kertomalla uutisella: Suomi voittaa Euroviisut. Kaikessa tuossa uutispimennon keskellä sauomalaiset saavat yhtä äkkiä tietää, että syövän hoitomme taso on romahtanut. Kun naapurimaissa hoidetaan ihmisiä heidän ennalta maksamillaan veroilla, meillä odottaa köyhää hauta! YLE:n uutiset ei tätä tiedä, mutta YLE:n MOT ottaa selville - olisiko toimittajien vaihdettava paikkaa?
Pieni piiri pitää kivat kaverit vallassa peittämällä maan asiat hömppään, jota toistetaan ja toistetaan, kunnes koko pannukakku lässähtää. Ja joku väittää median puolustavan länsimaista demokratiaa, mutta eikö demokratia ole sitä, että sinulle kerrotaan oikea totuus, todelliset vaikeudet ja saat itse päättää, miten haluat ongelmat korjattavan eikä sitä sanele joku muu tai ohjaile sinua vaaliuurnilla uutisista vaikenemalla, niitä valikoimalla ja totuuden hömppään peittämällä. Toivottavasti olen väärässä Lampeniuksen ja Parkkosen menestyksen suhteen!
