Suomessa oikeutta jakaa oikeuslaitos ja demokratia toimii edustuksellisesti. Kunnissa tämä tarkoittaa sitä, että normaalisti merkittävissä ikävissä poikkeuksellisissa tilanteissa, jotka saattavat johtaa esim. irtisanomisiin, tehdään tutkintapyyntö, jotta oikeuden jakoon vihkiytyneet ammattilaiset jakavat oikeutta ja heille asian valmistelee tutkintaan koulutetut oman alansa ammattilaiset. Näin toimien saamme oikeusvaltiossa todennäköisemmin oikean päätöksen, jonka huomioiden voivat muut tahot, joille asia käytännössä myös kuuluu, toimia oikeudenmukaisesti ilman, että syntyy ylilyöntejä tai ikäviä jälkipuheita. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että ainakin mediatietojen, mukaan ikävässä asiassa rehtorille antoi potkut yksi viranhaltija ilman lautakunnan, hallituksen saati valtuuston tietämättä.
Tuntuu vähintään ihmeelliseltä, kun työssään arvostettu ja positiivisesti merkittävän ja yleisesti kiitetyn uran tehnyt rehtori saa kyseenalaisen maineen ja joutuu jopa erotetuksi. Erottamisen perusteet aiheuttavat ko. rehtorin maineelle ikävän kolauksen - jopa niin ikävän, että joku saattaisi vaihtaa paikkakuntaa, moisten väitteiden synnyttämien huhujen seurauksena. Hiukan saman tyylinen tapahtuma sattui samassa ympäristössä muuta vuosi sitten. Onnettoman uutisoinnin vuoksi tämäkin tapaus, sekaisen käsittelyn jälkeen jotenkin hävisi keskustelukentältä. Kun vielä peruutetaan vuosia taaksepäin, samassa organisaatiossa korkea viranhaltija siirrettiin syrjään tyylillä, joka aiheutti jälkipuheita ja mitä ilmeisimmin merkittävien korvausten maksun tai työpaikkajärjestelyt kaupunkiorganisaatiossa.
Kaupunkilaisten rahoilla ja heidän antamansa mandaatin alaisen toiminnan tulee olla avointa eikä se saa herättää hurjia huhuja tai spekulointia mielivaltaisista päätöksistä. Pitää myös ajatella mahdollisten hämäryyksien vaikutusta tuleviin rekrytointeihin. Tuskin moni haluaa hakeutua töihin yhteisöön, jossa ensin saa palvella kymmeniä vuosia ja lopulta yhtä äkkiä palkinnoksi työurasta tuomitaan jonkin sortin inhokiksi, niljakkeeksi ja yhteisön hylkiöksi. Nyt jos koska, on tarkkojen selvitysten ja inhimillisten ratkaisujen aika. Nykyinen epämääräinen tilanne tuntuu jotenkin mystiseltä, koska kyse on organisaatiossa, jossa virnahaltijoiden suojelu on tunnetusti korostetun vahvaa. Kun katsomme yhteisön väkiluvun kehitystä, taloutta, kiinteistömassan tai korjausvelan valtavaa kasvua ja lukiomme rankingsijoitusta, voi todeta virkakunnan saaneen puuhastella kuin lehmä pellossa. Miksi siis yhtä äkkiä muutama pitkään kaupunkia kiitoksella palvelut virkahenkilö saa saman kohtelun kuin laiska kameli kiukkuiselta beduiinilta?