OTTAKAA MALLIA UURAISISTA tai VÄISTYKÄÄ

Apaattiset tilastoihin ja ennusteisiin uskovat päättäjät ovat takuu varma kunnan ja kaupungin tuho. Jos vallan ovat omineet toisiaan tukien luomiskyvyttömät tumpelot, jota kulkevat ennusteisiin uskoen ja mitään tekemättä kuin lampaat teuraalle, ei siitä seuraa kuin murhetta, kyyneliä ja väkipakoa. Ennusteet ovat vain haasteita, jotka tulee selättää luovuudella ja rohkeudella. Uurainen osoittaa, että luovuus voittaa tilastot ja menestys takaa hyvän tulevaisuuden. Kysyn vaan missä ovat meidän positiivisten innovaatioiden tukija? -Heitä ei juurikaan löydä ja kun demokratiassa elämme, apaattinen enemmistö pitää huolen siitä, että kasvun ja asukkaiden viihtyvyyden kannalta tehdyt ratkaisut ankeudessaan tuhoavat tulevaisuuden mahdollisuudet. Jopa Wintteristä on onnistuttu tekemään uhka tulevaisuudelle ja vain siksi, ettei ole eväitä hyödyntää sitä tai juuri mitään muitakaan mahdollisuuksia, joita meillä on yllin kyllin.

Jos joku tuppukylä Keski-Suomessa saa väestöpohjansa sille mallille, että sen huoltosuhde on kerrassaan loistava, on se osoitus siitä, että luovuudella ja osaamisella pärjätään. Jos luovuutta ja osaamista ei löydy valtaeliitistä, ei se kykene hoitamaan päätöksentekoa kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi eli se rikkoo lakia. Kun on yrittänyt tuoda kasvun vaihtoehtoja kuoliaaksi säätämisen vaihtoehdoksi ja kaikki aina tyrmätään alkaa mitta olemaan täysi. Tämä on tietenkin, enemmistön mielestä, asiatonta riidan haastamista ja virkakunnan perusteetonta haukkumista. Meidän täytyy, enemmistön junttauksella, vain tyytyä nurkumatta siihen, mitä onneton päättäjien enemmistö meille tarjoaa. Jospa seuraavaksi hössötetään junaa, pistetään sinne miljoonia euroja rahaa ja tyydytään kasvavaan väkikatoon sekä siihen, että kaikkien mahdollisuuksien äiti Wintteri muuttuu kaupungin kaulaa väijyväksi giljotiinin teräksi, näin meillä menneen ja toteutetaan ideoita, jotka päivän vanha päästäinenkin näkee silkaksi huuhaaksi.


Katsokaa nyt ympärillenne uusikaupunkilaiset, meillä on kaikkea sitä, mitä sadattuhannet suomalaiset vaativat asuinpakkakunnaltaan. Kehitetään positiivisin mielin yhteistyöllä kaupunkiamme ja pistetään ne muutamat puutteet kuntoon. Jos teistä ei ole siihen tehkää kuin minä eli hypätkää syrjään ja antakaa muiden yrittää. Meitä on vielä miltei 15 000, joten luulisi tuosta populaatiosta löytyvän myös positiivisia tekijöitä, ketkä satsaavat ankeuteen ja huuhaahan sijoittamisen sijaan terveeseen järkeen plus siitä sikiävään kasvuun. Päästäkää positiiviset ajatukset ja luovuus esiin ja ostakaa vaikka burka peittämään hapanta naamaanne ja apaattista olemustanne. Jos päättäjien enemmistöllä ei ole uskoa paremmasta ja kaikki aktiivisuus menee vallassa pysymiseen, ei heidän kotikunnallaan ole tulevaisuutta! 

Pikkukunta, jossa väestö kasvaa

DEMOKRATIA EI OLE KOSKAAN VALMIS HALLINTAJÄRJESTELMÄ!

Demokratiassa on kyse kansanvallan turvaamisesta eliitin valtapyrkimyksiä vastaan. Näin väitti Niccolo Machiavelli jo 1500-luvulla ja tuo pitää yhä kutinsa. Aikoinaan eliittiin lukeutuivat aateliset ja kirkonkihot, tänään mainitut tyypit on korvannut ja vallan itselleen hamunnut aivan toisenlainen porukka. Meillä kansanedustajat eivät ole tavallisen kansan joukosta nousevia ja valittuja luottamushenkilöitä, ketkä takaavat vallankäytössä omiensa edut. Nykyään meillä on ns. ammattipoliitikkojen porukka, joka petaa itselleen häikäilemättömiä etuja sopeutumisrahoja jne. Näiden suhteen soraääniä kuulee vain vaalipuheissa. Aiemmin puhuttiin maakuntien vahvojen miesten siltarumpu politiikasta, kun he kanavoivat rahoja niin, että ne hyödynsivät äänestäjiä. Nyt esim. kansanedustat kanavoivat kansan rahat pääkaupunkimme tiestöön, lentokenttään ja esim. vapaa-ajan palveluihin, jotta heidän on lysti majailla ja pörrätä päätöksentekopaikalla.

Oman riskinsä päätöksentekoon tuovat määrättyjen ammattikuntien yliedustus ja pohjaton ahneus. Viime viikolla saatiin kuulla esim. lääkärin vaatineen viikonlopun työstä 10 000€. Todella itsekäs esimerkki siitä kuinka kutsumusammatissa, kutsuja on raha. Lääkärien asema perustuu siihen, että heitä ei kouluteta Suomessa tarpeeksi ja on luotu kuvio, jossa potilas on vain pakollinen paha ja väline, kenellä lääkäri tienaa, niin halutessaan, ruhtinaalliset tulonsa. Kaupungeissa, varsin pienissäkin, synnytetään ihmeellisiä kuppikuntia, jotka hamuavat vallan itselleen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa puheenjohtajisto, johon on istutettu muuta sopiva ja vaikutusvaltainen henkilö eri puolueista. Tällainen poppoo päättää asioista ja sen jäsenet junttaavat puheenjohtajiston sopimat asiat läpi omissa puolueissaan, joissa maan hiljaiset tyytyvät syntyneisiin päätöksiin. Syntyneiden päätösten soraäänet hukutetaan tylysti toteamalla niiden esittäjät yhteistyökyvyttömiksi tai epäluotettaviksi häiriköiksi - nämä tyypit pistetään tylysti syrjään ja jopa erotetaan puolueesta vaikka he kuinka selvästi edustaisivat puoleen julkiseksi julistamaa virallista linjaa.

Olipa systeemi, mikä tahansa niin aina jostain tulee niitä ihmisiä, jotka pilaavat sen. Siksi meidän yhteisten asioidenhoitokin on muuttunut vuosdien saatossa ja antaa nyt itsestään likaisen kuvan. Niinpä äänestysprosentti kertoo luottamuksesta luottamushenkilöihin karua kieltään, joko ensi vaaleissa alta puolet äänestää kuntavaaleissamme? Nyt pitäisi hälytyskellojen soida ja lopettaa mielläkin läpinäkyväksi muuttunut hyvä sisko/veli -järjestelmä. Jos emme noudata edes omia sääntöjä ja luottamusta on salailun ja itsekään suhmuroinin hiljainen hyväksyminen plus vallan keskittäminen "kavereille", täytyisi hälytyskellojen alkaa kovasti kalisemaan. On tietenkin vaikeaa ryhtyä muutoksen tekijäksi, jos itse istuu vallan huipulla ja on ollut luomassa kuvioita, joilla siunataan kaupungin asukkaiden varojen, taitamattomuuden vuoksi, tehoton käyttö. Jotain tarttis tehdä yhteisen hyvän eteen, mutta mitäs teet, jos vartijoiksi valitut pukit mellastavat kaalimaalla?

ELÄMYKSELLISILLÄ LUXUSRISTEILYILLÄ TULOJA KOKO MAAHAN

Julma totuus on se, että Helsinki ja Tallinna ovat vain hikisiä tuppukyliä, maailmaa nähneille risteilymatkailijoille sen jälkeen, kun he ovat nähneet Kööpenhaminan, Tukholman ja Pietarin. Meidän pääkaupunkimme ei tarjoa mitään merkittävää uutta tai elämyksellistä heillekään, jotka asuvat tai ovat matkanneet Berliinissä, Pariisissa tahikka Dublinissa Cataniasta tai Kairosta puhumattakaan. Käynti vastenmieliseen ja Petroskoi-tyyliseen Helsinkiin, saa turistin tuumimaan: nyt tuli tehtyä kaksi reissua Suomeen - ensimmäinen ja viimeinen. Uudessakaupungissa kokoontuu muutamia tulevaisuuteen vahvasti katsovia poppoita, jotka pyrkivät kehittämään kaupunkimme huomispäivän palveluja vetovoimaa omilla uniikeilla ideoillaan. Menneellä viikolla istui yksi näistä porukoista eli Ukipoliksen hallitus.

Ukipoliksen hallitukseen kuuluu laitilalainen yrittäjä Juha Rinne. Sama mies joka on lyönyt tuhansia nauloja Kontujen arkkuihin - Vahteruksen tuotteet pakataan po. yrittäjän valmistamiin laatikoihi. Juha Rinne yrityksellään ja sen työpaikoillaan lisää melkoisesti vakkasuomaisten palvelujen ja elämisenpuitteiden mahdollisuuksia. Juha Rinne heitti Ukipoliksen kokouksessa idean, jota sopii ryhtyä pohtimaan: Esimerkein hän perusteli loistavasti suuren risteilyaluksen visiitin Uudenkaupungin satamaan mahdolliseksi. Po. risteilyjen pysähdykset kestävät päivän ja laivasta nousee maihin kerralla tuhansia turisteja näkemään ja kokemaan jotain sellaista, mitä he eivät ole aiemmin nähneet. Kyse saattaa olla vaikkapa  puiden kaadosta, kirkon menoista, urheilusta, syksyn ruskettamista lehdistä tai vain heille eksoottisesta lumisateesta. Kaikki, mikä ei ole tuttua kiinnostaa, on matkailussa selkeä vetovoimatekijä. Toinen asia, joka herättää turistissa hyvän mielen kumpua ystävällisestä palvelusta. Maakunnissa osataan palvella lämpimän ystävällisesti, meillä asiakaspalvelija ei näytä happaman naaman taakse piiloutuneelta itsetuntonsa menettäneeltä looserilta, joka pohtii turistia katsoessaan: mitähän tuokin minusta ajattelee, ei kai hän naura minulle sisimmässään?

PUOLUEELLINEN MEDIA - HUIPPUESIMERKKI!

Minäkin vuorostani hiukan muistelen:

Sattuipa eräänä maanantaisena iltana, että päättäjille luvattiin, jos ei kuuta taivaalta, niin ainakin utopioita ajatusten ulapoilta. Kaupunkiin oli tulossa sadanmiljoonan euron investointi: ETANOLITEHDAS. Jotta hanke onnistuisi, kaupungin pussista täytyisi pulittaa lähes miljoona, muistin varaista tietoa oikokaa, jos olen väärässä. Suu ymmyrkäisenä valtuutetut kuuntelivat, aivan kuin Jeesus olisi laskeutunut taivaasta avaaman heille paradiisin ovia. Vain yksi läsnäolija kysyi, kenen kanssa kaupunki pistää nimet paperiin, kuinka tämä voi onnistua, kun vehnän maailmanmarkkinahinta keikahti huonoksi, entä mikä on hankeen riski kaupungille? Ylimieliset vastaukset kuuluivat: Kotimaisen pörssiyhtiön kanssa pistetään nimet paperille, vehnän hinta vaihtelee ja kysy Jumalalta!

Lopulta keskustelu päättyi ja tuo yksi valtuutettu erehtyi esittämään, ettei hankkeeseen myönnetä rahaa ennen kuin tiedetään, kenen kanssa sopimus tehdään, paljonko tulee työpaikkoja sekä mikä on hankkeen aikataulu. Ja kuinka kävi, kukaan ei kannattanut mainittua esitystä, joten etanolitehtaaseen syydettiin rennosti kuntalaisten varoja. Tilaisuuden uutisointi oli sarjassamme: terveisiä Neuvostoliitosta, jossa hankkeita ylistettiin ja niiden puuhapojat nostettiin arvoon ylelliseen. Vastapuoli taas haukuttiin alimpaan helvettiin, tässä tapauksessa käytettiin vastapuolesta nimeä persujen pelleryhmä. Näin jälkeenpäin jokainen voi todeta, ettei po. etanolitehdasta tullut minnekään, se oli kuin haihtui kuin ruusuntuoksuinen suolistokaasu Saharan ilmastoon ja ainoastaan Jumala tiesi minne se meni. Etanolitehdas ei koskaan toteutunut, se kuuluu samaan sarjaan kuin utopia, jonka mukaan kaupungista piti tulla jonkin sortin teräskauppa/jalostuksen maailman keskus. Muuten syy miksei nimiä pistetty sopimuspaperiin kaupungin kanssa oli osakeyhtiön allekirjoittajan kuume - jo oli kallis nuha kaupunkilaisille, sen lopullista hintaa on kysyttävä varmaankin Jumalalta?

VALITTAMALLA - SELITTÄMÄLLÄ vai KORJAAMALLA?

Ongelman esiin nostoa tai suunnitelman osa-alueen kritisointia pidetään meillä valittamisena, joka kuitataan selittelemällä ja mitä useimmin asian esiin nostajaan kohdistuvalla ikävänä panetteluna. Sellainen totuus kuplii pintaan käytännön valmisteluissa, että mitä isompi ja haasteellisempi projekti, sitä enemmän erheenmahdollisuuksia. Eikö siis loppujen lopuksi epäkohtien ja epäilysten julkisuuteen saattaminen muodostu kaikkien paitsi hankkeen vastajännärien eduksi? Oikea aika mainittujen asioiden julkistuomiseen lienee kaikkien, paitsi vastajännäreiden, mielestä valmisteluvaihe. Parhaimmillaan ongelma saadaan korjattua ripeästi ynnä edullisesti ja säästellään jopa miljoonia euroja sen lisäksi, että lopputuloksena valmistuu kaupunkilaisia parhaalla tavalla palveleva toimiva kokonaisuus. Viheliäisen vastaanoton sijaan mainittuja henkilöitä, keillä riittää, tarkkasilmäisinä intoa kera harrastuksen tutkailla kaupungin projekteja, heidät täytyisi ruhtinaallisesti palkita, sillä he puurtavat omalla ajallaan virkakuntamme tukena kaikkien meidän eteemme plus parhaaksi.

Jos meiltä itseltämme puuttuvat kyvyt rakentavaan yhteisten asioiden hoitoon ja lähimmäisen kannustamiseen siinä, niin jokainen voisi pitää vaikkapa harmaat, taantumukselta lemahtavat ja asioiden hoitoa törkeästi vahingoittavat mölyt turvallisesti suolten ja nielun välissä syvällä mahassaan. Pahimmillaan mainitut möläytykset käyvät kaikille kaupunkilaille kalliiksi ja muodostavat kuvan toraisesta, itsekkäästä ja idiotismia kuplivasta kaupunkilaiskeskustelusta. Ehkäpä pienet sanktiot saisivat keskusteluihin ja kapuloita kehitykseen lyövät tapaukset harkitsevimmiksi. Otetaanpa esimerkiksi keskustelun keskiöön nousut Suomen paras kouluruoka ja sen jakaminen ruuan nauttijoille. Jos muutosta ei haluta tehdä tai tehdä muuten vaan ja siksi koululaisista valtaosa nauttii jonotuksen seurauksena kylmää ruokaa, voimme lanseerata ruuan uudelleen: Suomen turvallisin ruoka Wintterissä - kukaan eri ole koskaan polttanut täällä kieltään tai huuliaan!

KASVUMME LÖYTYY VIENTITEOLLISUUDESTA!

Valtamediamme, eikä paikallinenkaan, juuri halua etsiä todellisia, kaikkia Suomessa asuvia hyödyttäviä, valopilkkuja talouselämämme perustasta vientiteollisuudesta. Totuus on kuitenkin se, että, kun Vahterus, kasvaa, kasvaa Kalanti ja kun Kalanti kasvaa hyötyy siitä Uusikaupunki, kun Uusikaupunki tuottaa, hyötyy siitä koko Suomi. Voisimme ihan rehellisesti ja positiivisesti nostaa, nykyisen kansainvälisen ankeuden keskellä, Kalantia Suomen positiivisinta aluetta, joka muuttuu pian energiaomavaraiseksi ja pesee kaupunkisuunnittelun ansiosta keskustansa kasvot.

Kaupunkiorganisaatiostamme kaupunkisuunnittelu on ollut kirkastamassa helmeä nimeltä Kalanti ja pian kadut ja keskusta hohtaa uututtaan. Varsin murheelliselta tuntuu, kun kaupungin toisien sektoreiden suunnalta saamme kuulla ikäviä tuulahduksia: Tulevaisuudessa ei koulua eikä liikuntamahdollisuuksia nykylaajuudessa. Katsellessanne Kalannin asumispuitteita ja jos niihin lisätään Pyhämaa ja Lokalahti, siirrytään tarjontaan, jossa Turku jää auttamatta toiseksi. Meillä voit elää muun perheen kanssa viihtyisästi plus turvallisesti luonnon helmassa ja tämä onnistuu peräti edullisesti. Juuri nyt on markkinointimomentum, kun isoissa kaupungeissa on levotonta ja väkivaltaista, tarjoaa meidän maaseutumme turvallisen ja edullisen vaihtoehdon Varissuon ja Lausteen rauhaa kaipaaville asukkaille.

Meidän keskustamme ei, edullisuuden sijaan tarjoa turkulaisille mitään merkittävää lisää, mutta mahdollisesti maaseutuamme asuttamaan muuttavat turkulaiset tekisivät ostoksiaan keskustassamme ja elävöittäisivät sitä ratkaisevasti. Meillä on jopa runsaasti liiketilaa, johon turkulaisia palvelevat uudet yrittäjät voisivat sijoittua. Nyt joku kysyy: kuka muuttaisi Turusta tällaiseen tuppukylään. Vastaukseni on: eipä juuri kukaan, mutta Turussa asustaa 200 000 ja hiukan lisää asukkaita. Prosentti tuosta asukasluvusta on 2 000 asukasta, jos heille osataan markkinoida Uuttakaupunkia luonnonkauniina, rauhallisena, turvallisena, monipuolisen vapaa-ajan paikkakuntana, josta saat ökykämpän turkulaisen kolmion hinnalla, niin luulisi tärppäävän. Tätä mahdollisuutta on toitotettu jo kymmenen vuotta, mutta saisiko se nyt ja viimeinkin kannatusta siipiensä alle Vahteruksen ja Kalannin nosteesta?

KUMARRUS KAVEREILLE - PYLLISTYS ÄÄNESTÄJILLE

Useimmiten kritisoidaan päättäjiä, ketkä eivät kokouksissaan juurikaan sanaile. Heiltä ei tule ideoita eivätkä he täydennä muiden ideoita omilla oivalluksillaan. Näitä maan hiljaisia voidaan pitää normidemokratian ratkaisijoina, heitä ohjailemalla vahvemmat todelliset päättäjät pääsevät valtaan ja pysyvät siellä. Yleensä mainittujen vahvempien päättäjien johtava-asema pohjaa heidän tietämykseen kunnan toiminnasta, tämä taas saattaa johtua kokemuksesta tai kunnan johdossa suoritetusta virkaurasta. On luonnollisesti heitäkin, jotka pääsevät keskinkertaisin jopa äärettömän heikoin eväin päättäjien eliittijoukkoon aina puheenjohtajaksi asti. Tuolloin kokouksista tulee selviytymistaistelua, jotta ne saadaan vietyä läpi lakien ja pykälien mukaisesti ja itse päätettävät asiat jäävät näissä tapauksissa sivuseikaksi ja maali annetut vaalilupaukset eivät toteudu.

Käytännössä kevyillä eväillä siunatut päättäjät menettävät johtajan asemansa, kun kokeneemmat päättäjät pyörittävät kokouksia. Tuskin kukaan kiistää mainittua väitettä, sillä lienee aivan selvä asia, jos toisessa vaakakupissa on kokeneet sadat kokoukset kokoustaneet päättäjä ja/tai niissä vastaavan määrän valmistelijan -kokemusta keränneet viranhaltijat ja toisessa kupissa mukava tuurilla plus paikkakaupalla hyvän aseman itselleen hamunnut harmiton, harmaa mukava heppu, niin kokemus painaa tässä vaakataistossa selvästi enemmän. Korostan vielä, ettei se ole päättäjän vika, jos hän saa yrittää hallita leiviskää, johon hänen kykynsä eivät mitenkään riitä. Syyttävän sormi tulee suunnata valitsijoihin ja heihin, ketkä pitävät sellaista kuviota pystyssä, joka lyö päätöksissään äänestäjiä vyön alle vesittämällä kerta toisensa jälkeen ja järjestään kaikki vaalilupaukset, joilla tie valtaan varmistettiin.

Hyväuskoinen ja tavan takaa höynäytetty eliittipäättäjä huomaa karun arjen viimeistään silloin, kun vaalit alkavat painaa päälle - toverit eivät olekaan enää ystäviä eikä kaveritkaan taputa selkään. Se yhteishenki, jota heikko päättäjä markkinoi menestyksenä, muuttuu vaaliteemaksi, jonka mukaan po. tyyppi takapiruineen ei saanut mitään muuta aikaiseksi kuin kaupungin kuihtumisen, taloudellisen katastrofin ja tulevaisuutta uhkaavan epävarmuuden. Äänestäjille ei markkinoida, ketkä olivat alamäkeen johtaneen tilanteen aiheuttaneiden päätösten takana, vaan kansalle kerrotaan keiden johdolla apatia ja syvä taantuminen saatiin aikaiseksi. Heikkoa johtajaa ei auta enää sekään, että hän ryhtyy varastamaan ideoita heiltä, joille hän halveksivasti nauroi, joille hän antoi puheenvuoron vain pakon edessä. Heikko johtaja petti äänestäjät ja nyt hän taustajoukkoineen tulevissa vaaleissa saa nauttia satoa, jonka kylvi kuluvan valtakauden aikana. Hänen ainoa pelastajansa löytyy, haasteiden keskellä elävästä mediasta ja viimeisistä poliittisista kaupoista, joilla kaupunkilaisille tarjotaan mahdollisesti lisää kaikkea sitä kivaa ja kallista, josta vaalilupauksissa luvattiin päästä eroon, jotta yhteisöä voitaisiin kehittää harkiten ja pitkäjänteisesti vahvalle kasvu-uralle.

MIKSI DEMOKRATIAMME EI TOIMI VAI TOIMIIKO?

Machiavelliä voidaan tulkita siten, että hänen mielestään demokratia on taistelua kansan ja eliitin välillä. Tavallaan kyse on jatkuvasta taistelusta vallasta, jossa eliitti haluaa anastaa kansalta ja päin vastoin kansa eliitiltä. Joskus jako linjat erottuivat selvästi aateliset vs. rahvas ja köyhät vs. rikkaat. Ryhmät edustajineen olivat selvästi sitä, mitä sanoivat olevansa. Toisin on tänään: aateliset ovat hävinneet lähes tyystin, mutta köyhiä eivät enää edusta vallan huipulla köyhät vaan heidän riveihinsä asettuneet hyväpalkkaiset edusmiehet. Niin köyhien kuin parempituloisten väestönosien edustajien koulutus/tulotaso on huipulla lähes identtinen. Kun aikoinaan köyhiä edusti eduskunnassa kivimies Aarne Saarinen ja metsätyömies Niilo Halonen, ei heidän kaltaisiaan löydä valtakunnan nykyeliitistä. Samalla yhteiskunta on menettänyt tasa-arvon pyrkivän ja kulkevan kehityssuuntansa.

Aikoinaan eli vielä 1980-luvulla, kun valtakunnan ja sen asukkaiden tulotaso oli murto-osa nykyisestä, luotiin peruskoulujärjestelmä rakennuksineen, tiestö, lentokentät, jää/uimahallit, kaikille kuuluvat ja kaikkia lähellä olevat terveyspalvelut. Nyt, kun valtakunta ja sen asukkaat ovat rikastuneet, sairaanhoidon taso on laskenut ja ihmisiä jopa kuolee vanhustenvarastointiparakeissa, vammaistensyrjänsiirtopisteissä. Voikin lakonisesti todeta, että demokratia ei toimi silloin, kun köyhät eivät pidä itse vallan huipulla köyhien puolta. Katsokaamme Marinin  hallituksen epäselvää toikkarointia, joka oli valtavassa ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita ns. köyhien asialla ollut SDP aikoinaan edusti ja muistelkaa persujen vaalilupauksia köyhien suuntaan, toteutuiko kovinkaan moni asia tavallisen Pulliaisen elämässä mainittujen lupaustenantajien päästyä nyt valtaan?

Machiavelliä voi tulkita niinkin, että päästessään käyttämään valtaa ns. rahvas rauhoittuu kantaessaan vastuuta päätöksistä. Myös vapauden merkitystä po. ajattelija korostaa demokratiassa. Mutta vapautta on vain siellä ja heillä kenellä on runsaasti ja todellisia vaihtoehtoja ja kaikille tarjoutuvia tilaisuuksia tehdä esityksiä ja päästä päättämään. Vaikka edellä mainittuihin lisätään oikeus käyttää luovuutta, ei demokratia toteudu ilman kontrollia ja avoimuutta, päättelee Machiavelli. Demokratia on kuin tie, joka mutkittelee ja muuttuu vieden yhteiskuntaa eteenpäin. Demokratia voi myös päättyä oman toimensa eli kansan päättäjille antaman mandaatin seurauksena. Hyvä esimerkki tästä on Hitlerin valtaannousu sekä sen seuraukset. Juuri tässä tapauksessa kaikkeen vaikuttivat sattumat ja kontrollin puute. Jos tuolloin Saksassa olisi ollut jonkin sortin kansantribuuni tai kriittinen media, olisivat historian sivut saattaneet sisältää vähemmän veren punaa ja tuskan mustaa.

Jos tutkailemme tilannetta nykypäivän Suomessa, on väärin kutsua tätä toimivaksi demokratiaksi, koska puolueet ovat muokanneet systeemin, jossa ilman niihin liittymistä poliittiseen valtaan pääsy on äärettömän vaikeata. Koska meiltä puuttuu ns. rahvaan etujen valvoja kansantribuuni maan väestö eriarvoistuu koko ajan. On alueellista, taloudellista ja muuta epätasa-arvoa, jotka rajoittavat ihmisten mahdollisuuksia toimia vapaasti luovana yhteisön parhaaksi päätöksissään pyrkivänä yksilönä. Kyseisen kuvion ohessa on syntynyt ammattipoliitikkojen joukko, he haluavat valtaa vallan vuoksi eli lupaavat mitä tahansa saadakseen mahdollisimman korkean paikan vallan huipulla. Vaalien jälkeen, kun paikat on jaettu, vähät välitetään lupauksista - tuntuuko tutulta? Joskus meillä valtiovalta piti huolen monipuolisesta ja -arvoisesta julkisesta sanasta - lukuisia ajatussuuntia rahoitettiin ja siksi media oli aina vallan vahtikoira. Tänään valtaeliitti turvaa asemansa mediaan käyttämällä yhteisen rahan kanavoinnilla, taaten näin tasa-arvoisesti kaikelle kansalle pakkoverolla kustannettua Käärijää ja Sorjosta.

Taka-askelia on siis otettu ja sen seurauksena meille on syntynyt hyvin tienaava poliittinen eliitti, joka ponnistaa paremmille tulonlähteille kuntatasolta. Tämän vuoksi meilläkin syntyy ihmeellisiä päätöksiä ja niitä valmistelevia kuppikuntia. Vallasta on tullut itse tarkoitus ja vallan hamuamiseen kaikki keinot ovat sallittuja, koska todellinen kriittinen päätöskontrolli ei saa tilaa mediasta, joka avaisi päätöksenteon hämärät ja umpipimeät epäkohdat tavalliselle äänestäjälle. Härski sopivalle kaverille kanssa ja siinä sivussa oikealle toverillekin -kuvio elää ja vahvistuu päivä päivältä. Meillä keskeisimmät kaupungin talouteen vaikuttaneet ja pienen piirin valtaa tukeneet päätökset saatettiin hallituksesta valtuuston päätettäviksi pääsääntöisesti äänin 7-4, jotkut jopa äänin 8-3 ja 9-2. Eikä nyt puhuta mistään oikeisto vasemmisto akselista vaan siitä oikeiston vasemmistoa tukevasta porukasta, joka näyttää ennen vaaleja näytti vilkkua oikealle, mutta kääntyy aina päätöksenteossa vasemmalle. Kauas olemme eksyneet siitä ihanteesta, jolla Hannah Arendt ylistää poliittiseen toimintaan lähtijöitä: Se on ihmisen olemassaoloa puhtaimmillaan. Hän puolustaa politiikkaa vapaana toimintana, jossa oma luovuus, järki ja omantunto antavat mahdollisuuden tuoda elämän kokemukset, ammattitaidon ja ihmissuhteet yhteisön parhaaksi. Pohtikaapa tuota ja arvioikaa sen sopivuutta tarkasteltaessa jokaista valtuutettua yksitellen - mikä on motiivi olla mukana politiikassa ja ovatko päätökset vahvistaneet `kuvaa valtuutetun osaamisesta, kykyä ja toimintaa kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Jotenkin sopisi, että päättäjien sopisi täällä pukeutua mustaan ja ajaa mustilla sielun värisillä autoilla.

VALTUUSTOKAUDEN VIIMEINEN VUOSI KÄYNNISTYY!

 

Tämä valtuusto on tuhertanut kolme neljännestä tuhertamisistaan. Suurin osa valtuustosta on vaiennut kokouksesta toiseen ja kolmanteen. Jos valtuutetuista nostetaan esiin he ketkä eivät valuneet vaienneen massan joukkoon, nostan esiin uudet valtuutetut Laura, Kontun, Ari Saastamoisen, Eero Hennon sekä Mikko Saaren. Mainitut tyypit ovat tuoneet valtuustoon jotain sitä, mitä ns. uusilta tuulilta odotettiin eli he saivat edes suunsa auki. Jokainen voi olla montaa mieltä mainitun porukan sanomisista, mutta he sentään sanoivat jotain. Se sopii paremmin kuntaparlamenttiin eli valtuustoon, jonka nimessä parlamentti johtuu sanasta parliamo eli puhe. Suurin osa uusista valtuutetuista ovat vaienneet ja kenties toimineet tahdottomasti, kuten amebat. Toisaalta saattaahan pamlaus taustalla ollut kovaakin, mutta sitä ei pirukaan tiedä, kun valtuustossa vaietaan kuin omertaa pelkäävät lakeijat. Tarkastulautakunta havaintoineen yritti sentään jotain, mutta sen huomiot valuivat valtuutettujen ohi tyyliin vesi hanhen selästä.

Edellinen valtuusto jätti nykyisille päättäjille mahdollisuuksia, joista yksi on massiivinen Wintteri. Vaikka edeltäjäpäättäjät evästivät ponnella nykyistä valtuustoa ponnella, jossa kehotettiin varaamaan varoja Wintterin tyylikkääseen käynnistämiseen ja toimintaan, toisin on toimittu. Kaupunkiorganisaation hallintoa ei kevennetty vaikka yli puolet organisaatiosta poistui sote-uudistuksen myötä. Kun vielä todetaan rahaa syydetyn mitä mystisimpiin ja kohtuuttoman tuottamattomiin ja epäonnistuneisiin haahuiluihin, voi perustellusti kysyä: Tuhosiko nyt istuva valtuusto edeltäjiltään saamansa perinnön tehden siitä taakan, joka painaa 400 vuotiaan kaupungin taloudelliseen ahdinkoon ja sen historian ensimmäiseen holhoustilaa. Se kuitenkin lienee selvää, että perintö, jonka nykyinen valtuusto jättää seuraajilleen, on kerrassaan kammottava - taloudellista tuskaa, kasvaa hallintoa, kuvottavaa suhmurointia, valtava asukaskato ja ihmeellinen mysteeri - ainoa kaupunki, jossa opetuksen laatua parannetaan opetusryhmien kokoa kasvattamalla opetustuntien määrä vähentämällä.

SOTA SIIRTYY VENÄJÄN VAHVUUSALUEELLE

Jokainen lienee havainnut lännen kasvattavan rooliaan tukiessaan Ukrainaa sen ja Venäjän välisessä sodassa. Vuosi sitten ei ollut puhettakaan, että Ukrainaa olisi tuettu hyökkäämän Venäjän maaperälle, pois lukien venäläiseurooppalaisen kaasuputken räjäytys. Samalla Ukrainan saama asearsenaali kasvaa ja vahvistuu hitaasti, mutta melkoisesti. Kun puhutaan perinteisistä, tavallisista eli konventionaalisista aseista, kyetään niillä ajamaan venäläiset ahtaalle ja aina nurkkaan asti. Mutta entäpä sitten, kun Putin on ajettu nurkkaan, jääkö hän sinne surkeana kököttämään ja odottamaan lännen tuomareiden tuomioita seuraavaa kolkon pauketta kuin nazijohtajat aikoinaan Nyrnbergissä? Veikkaanpa ettei kyseinen selkkaus etene, kuten se meille on markkinoitu, se ei ole niin tehnyt tähänkään asti, joten sopii epäillä jatkon sujumista lännen pillin mukaan joskin täytyy myös toivoa, että rauha saadaan aikaiseksi.

Tuskinpa näin käy, sillä koko Putinin ajan Venäjä on keskittynyt modernisoimaan ja valmistamaan taktisia ydinaseita. Vastaavasti USA on laiminlyönyt mainitut aseet aika täydellisesti 2000-luvulla. Taktisissa ydinaseissa venäläisillä on siis selkeä laadullinen ja määrällinen ylivoima. Kun USA:lla po. aseita on muutamia kymmeniä, löytyy niitä itänaapuriltamme jopa tuhansia. Taktiset lyhyen matkan täsmäydinaseet ovat jatketta tilanteessa, jossa konventionaalisilla aseilla ei saada sotatilannetta paremmaksi tai tappio näyttää mitä ilmeisemmältä.

Pienten maiden ajautuessa mukaan suurvaltojen kiistoihin, lienee silloin parasta pysyä pienessä roolissa tai korkeintaan yrittää päästä sovittelijan rooliin. Kun vahvemmat taistelevat häikäilemättömän törkeästi omia etujaan puolustaen, ei pikkutekijöiden ole järkevää sekaantua moiseen taisteluun vaatimaan oikeudenmukaisuutta tms. suurvallalle utopistista päämäärää. Pahimmillaan sekaantuja huomaa vajottaneensa itsensä taistelujen uhrien kasan alimmaiseksi. Nyt meidän täytyy vaatia päättäjiemme toimien nojaavan ihan oikeisiin asiantuntijoihin sotatieteen tohtoreihin eikä valtamedian aalloille nostamien sivaritieteentohtorien mielikuvaharhoihin. Faktat ovat faktoja vaikka ne tuntuisivat kuinka ikäviltä. Historia opettaa meille senkin karulla tavalla, että mitään ei voiteta sillä, että faktat hukutetaan vihan ja siitä sikiävän uhon alle.

Oikaistaanpa vielä sekin väittämä, että Kiina ei ole ajanut sotilaallisena supervaltana USA:n ja Venäjän rinnalle tai jälkimmäisen ohi. Aseteknologiassa se saavuttanee supervaltakaksikon vasta 2040-luvulla. Väittämäni perustuu taktisten ydinaseiden määrään plus laatuun ja se saa tukea kansainvälisiltä asiantuntijoilta. Tuskin kaiken tämän jälkeen vihollista voi rakastaa, mutta asiallisesti siihen tulee suhtautua ja ehkäpä sitäkin sopii pohtia, mikä saattaa olla maailman uusi järjestys sen jälkeen, jos ns. länsi on piankin menettänyt yli tuhatvuotisen johtoasemansa.

Voidaanko Suomen ja EU:n politiikkaa pitää yhtä järkevänä kuin leijonalauman keskelle joutuneen ja niiden hyökkäystä välttelevän strutsin ratkaisua työntää pää maakoloon, jotta se ei näe todellisia uhkia. Suurvallalle, joku Suomi on pikkutekijä, mutta meille suurvallan kanssa tapahtuva selkkaus on elämän ja kuoleman juttu. Tämän vuoksi kolmannen divisioonan tiedottamisen ja neljännen divisioonan asiantuntijat tulee korvata aidolla oikealla tiedolla eikä muutamien tyyppien totuuden vastaisilla mutumielipiteillä. Suomen tilanne muodostuu koko ajan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi, joten rauhan saavuttaminen on asetettava kirkkaaksi ykköstavoitteeksi ja sen eteen täytyy tehdä todella kovasti töitä! Tämän selkkauksen jälkeisessä maailmassa pärjäävät parhaiten ne pikkumaat, jotka olivat Ukrainan sodan lopettamisen ja rauhan arkkitehteja!

LINKIT:

VENÄJÄN RAKENTAMA YDINASEPELOTE

VENÄJÄN TAKTISTEN YDINASEIDEN STRATEGIA

UKRAINA TUHOSI LÄNNEN MILJARDIOMAISUUTTA

Sodassa ei pahemmin sääntöjä noudateta, jos ei jäädä kiinni. Tämän varaan laski Ukrainakin, kun tuhosi Nord Stream kaasuputken. Putken omistuksesta 51 prosenttia hallitsevat venäläiset ja lopun omistavat Saksa, Ranska, Hollanti, Saksan osuus on noin 30 prosenttia. Kaasuputken ja sen oheisviritysten arvoksi laskettiin joskus kahdeksan miljardia euroa. Kyseinen rakennelma lienee täynnä merivettä, joten arvo lienee romahtanut ja tuskin sitä ilman investointeja saadaan uudelleen käyttöön ja turvaamaan osaltaan keskeisen Euroopan kaasuntarve.

Kaasuputken merkitys etenkin Saksalle oli huoltovarmuuden kannalta valtavan suuri, minkä todistaa energian hinnan nousu putken hajottamisen jälkeen. Julkisuuteen on putkahtanut tietoja joiden mukaan po. kaasuputken tuhoamisella oli Ukrainan korkeimman johdon hyväksyntä ja väitetään myös, että USA tiesi tuhotempauksesta. Nord Stream energiakanavan tuhoaminen vaikutti koko Euroopan talouteen varsin paljon. Ensinnäkin energian hinta nousi putkituhon myötä ja niin maanosamme teollisuus kuin kotitaloudet saivat kokea tosi kylmän ja kalliin talven.

On vähintäänkin mielenkiintoista seurata putken tuhoamisen vaikutusta mielipideilmastoon Euroopassa. Muuttuuko ukrainamyönteisyys yhteiseurooppalaisen miljardiomaisuuden tuhoamisesta ja maanosan teollisuuden kilpailukyvyn vaikeuttamisesta. Löytyykö Euroopasta jatkossakin valtavaa aseapua ja taloustukea Ukrainalle ja entä ymmärretäänkö USA:n roolia, mikäli se osoittautuu merkittäväksi kaasuputken tuhoamisen yhteydessä. Nyt mitataan ns. eurooppalaisen lännen ymmärrystä Ukrainan epätoivon suhteen - hiipuuko vai lisääntyykö apu?