KANTAPÄÄN KAUTTA EI OPITA ja KANSA MAKSAA

Viisas tekee virheitä ja oppii niistä, kuten herra Kirkkomäki Gallipolin verisestä munauksestaan. Niinpä kantapään kautta oppinut, sittemmin suurmies, ajatteli, että historian tunteminen auttaa välttämään virheiden toistamisen. Jos historiaan perehtymisen ja omista virheistä oppimisen sijaan, päättäjä keskittyy peilin edessä ihailemaan itsekkäästi omaa kuvaansa eikä perehdy tekemiinsä virheisiin plus niiden katastrofaalisiin seurauksiin, päätöksentekokoneisto toistaa narsistien ja heidän nuolijoidensa tuella samoja virheitä uudelleen ja uudelleen. Mikseivät nämä tyypit voisi ottaa mallia jo taruston muinaisen taruston Narkissoksesta ja mennä Pasklahden rantaan ihailemaan, vedestä peilautuvaa, omaa kuvajaistaan?

Antakaa ajatusten aluksen purjehtia jäävuoria väistellen menneisyyden hetkeen, jolloin kaikelle kansalle putkahti ajatus Alicenkadun uudistamisesta vetovoimaiseksi kaikkien kaupunkilaisten käyttämäksi elävöitetyksi viihtymistilaksi. Kaikki alkoi demokadusta eli kaupungin vilkkain risteys tuhottiin kulkukelvottomaksi tekonurmella ja muilla virityksillä. Alkoi armoton junttaus kadun uudistamisen puolesta ja niinpä haavehanke alkoi ja valmistui. Murheellista lienee se, että yrityselämä ei kestänyt moista projektia eikä sen valmistumista. Yrityksiä kuoli ja suurimpana menetyksenä pidän pientä laukkukauppaa, joka oli lajissaan ainutlaatuinen, samoin kirjakauppamme alkoi pudota kanveesiin. Mainittujen epäkohtien lisäksi, talvikunnossapitorajoitteista johtuen, koko katu muuttui vaaralliseksi jalankulkijoille. Niinpä koko kansan eläväksi paikaksi meinattu viritys on tyhjää täynnä eli kaupunkimme keskusta on lähes kuollut.

Alicenkadun projekti olisi jatkunut Sepänkadulle elleivät päättäjät olisi sanoneet keskustan raiskaukselle: EI ENÄÄ! Miljoonia euroja niellyt päähänpisto loppui lopulta budjetin ylitykseen ja siihen, että viherrakentamisesta otettiin Alicenkadun toteuttamiseen reilut 100 000 euroa(muistinvaraista tietoa, oikaiskaa, jos olen väärässä). Tuolla viherrakentamisesta otetulla rahalla kaadettiin viimeinenkin puu ko. alueelta. Katsokaa pöytäkirjoista kuinka monta miljoonaa moiseen epäonnistumiseen upposi ja ketkä olivat kannattamassa po. hanketta alusta sen synkkään loppuun! Nyt kaupungin keskustan tyhjentäneestä fiaskosta on vuosien kokemus, joten pohtikaa tykönänne, mitä on odotettavissa, kun samat tahot saavat samoilta päättäjiltä vapaat kädet Vakka-Suomenkadun tuhoamiselle.

Muistelkaapa liittymien rakentamisia Vakka-Suomenkadulta Tokmannin suuntaan ja Vanhalta Raumantieltä autotehtaalle. Ne menivät aivan poskelleen ja etenkin jälkimmäisen uusiminen vaati kohtuuttomasti veronmaksajien varoja. Sama poppoo suunnitteli pasklahden lankkurannan, joka on yöllä valaistuna hieno, mutta nyt mittavien korjausten edessä. Huomioikaamme Wintterin hyödyntämättömyys, niin hoksaatte, että kokonaisuudessa nämä päättäjät ovat siunanneet miljoonien eurojen mokat. Jos he olisivat päättäneet toisin, voisiko kaupunkimme veroprosentti olla alhainen, väkilukumme kehitys positiivinen, kaupungin turhien kiinteistöjen määrä alhainen ja korjausvelkamme alhainen? Voisi olla näin, mutta kiitos mainittujen päättäjien, meidän kiinteistö massamme kasvaa jälleen ja väkiluvun kehitykseen vaikuttaa eniten Putinin tempaukset!

Kiitos Pertti Haverisen, jonka kanssa saimme aikoinaan valtuustossa aikaiseksi äänestystuloksen, jossa kaupunginhallitukselle ei myönnetty vastuuvapautta. Tässä vaiheessa täytyy myös kiittää Timo A. Järvistä, kuka tuki meitä ja valvoi kaupungin etua. Muistakaa miehen ulostulo valtuustossa, jossa hän varoitti panimoinvestointiriskistä, joka lankea nyt kaupunkilaisten kontolle. Lopulta Haverisen ja allekirjoittaneen alkuesityksen vastaisesti hallitus sai vastuuvapauden eikä joutunut korvaamaan kaupunkilaisille aiheuttamia vahinkoja. Katsokaapa ketkä tuolloin äänestivät asian nykyiselle mallille, heitä on yhä kuvioissa mukana! 


Se siitä, mutta nyt on hallituksen jäseniä varoitettu, että he voivat olla korvausvastuussa tehdyistä mokista toisin kuin asioita valmistelevat virkahenkilöt. Jos olisimme aikoinaan ottaneet vakavasti Timo A. Järvisen laskelmat panimon suhteen, se miljoona moka olisi jäänyt tekemättä. Nyt kerrankin lukekaa se, mitä Eero Hento ja Ari Saastamoinen asiasta kertovat ja uskokaa Mikko Siivosta, joka lienee valtuuston ainoa bussia säännöllisesti kuljettava luottamushenkilö. Virkavalmistelijat esittävät, mitä esittävät ja se on maksanut ja maksaa yhä enemmän per kaupunkilainen, koska yhä harvempi jää katselemaan tätä älytöntä faktojen vastaisesti median luomiin mielikuviin perustuvaa kaupungin tuhoamista!


Älkää takertuko siihen mielikuvaan, jonka painettu sanamme loi kyseisistä nimellä mainituista paikallisvaikuttajista vaan katsokaa heidän esittämiään faktapohjaisia asioita! Meillä ei ole syytä tuhota Vakka-Suomenkatua eikä meillä ole siihen varaakaan - nyt pitää keskittyä olennaiseen! Me elämme oikeassa mokien Mekassa, jossa mollataan kelvottomiksi juuri he kaupunkilaiset, ketkä perehtyvät asioihin ja faktapohjalta esittävät muutoksia valmistelukoneistomme tuotoksille! Korneinta lienee se, jos samat tyypit ovat työryhmässä, joka pyrkii pistämään kaupungin taloutta oikeaan kuosiin vasemmalla kädellä, pyyhkivät oikealla ahteriaan veronmaksajien seteleillä. Kaiken kukkuraksi media katsoo tätä tumput suorana ja usuttaa ampumaan pianonsoittajan!

Palkittu kaupunki keskus kumisee tyhjyyttään. Palkinto on kuin tuulahdus Neuvostoliitosta, jossa palkinnoilla peiteltiin päättäjien epäonnistuneet mokat!

KRIISIRYHMÄ vai TELOITUSOSASTO?

Maailma tarjoaa monenlaisille tekijöille monensortin hommia. Yleensä homma hoituu yksinkertaisesti lahjojen mukaan. Lopulta tulokset puhuvat puolestaan Duplantis pärjää seiväshypyssä, Kanada ja Suomi jääkiekossa. Sopivaa hommaa täytettäessä täytyy vain ja ainoastaan tutkailla tarjokkaiden tietoja, taitoja ynnä meriittejä ja menestyksellinen rekrytointi onnistuu lähes aina ja sata varmasti. Itse asiassa jokaiseen hommaan löydetään helposti ja varmasti, jos ei parasta niin parhaat, homman toteuttajat, mikäli arviointi voidaan tehdä mittaamalla perinteisillä mittayksiköillä, joihin voidaan liittää myös edesmennyt markka ja sen seuraaja euro. 

Parhaan löytyminen tekoja ynnä niiden tuloksia mittaamalla ei tuntune kovinkaan vaikealta, mutta se muuttuu vaikeaksi, kun siirrytään politiikkaan. Politiikassa mitat ja mitattavat asiat sekä rehellinen parhaan löytäminen raiskataan kovin usein henkilökohtaisen vallanhimon ja sitä tukevan armottomiin mittasuhteisiin nousevan valehtelun ja vaikenemisen avulla. Kuntataloudessa venkoilu on kovin helppoa: vaikka konkurssitilaa vastaava kohtalo odottaa kulman takana, voidaan kansaa rauhoittaa ja ohjata väärään syöttämällä sille taselukuja oikeana rahana. Esim. purkukuntoinen rakennus saattaa tasearvoltaan olla 1,5 miljoonaa euroa vaikka kukaan ei maksa siitä senttiäkään ja todellisuudessa arvo muuttuu puolen miljoonan euron purkukuluiksi. Jos tätä ei hoksaa tai markkinoi sitä vallankiilto silmissään, ollaan kulkemassa kohti ratkaisua, jossa Duplantis valitaan kuulantyöntöön eikä seiväshyppelyyn. Katsokaa nyt viimeinkin talouden ja kehityksen tunnuslukuihin ja huomioikaa ketkä olivat tekemässä mainittuihin lukuihin johtaneita päätöksiä ja tehkää valinta po. faktojen perusteella. Tutkikaa kehityslukuja pöytäkirjoista tai virallisista tilastoista ja ottakaa lukemaanne faktoina ja valitkaa paras, on suositukseni historian pohjalta -Tätä ei pitäisi olla sen vaikeampaa kuin päättää kuin kumpi on pitempi metrinen vai puolimetrinen keppi!

Vallanpitäjät toteavat: sitä tikulla silmään kuka vanhoja muista, katsotaan tulevaan. Tällä he haluavat tehtyjen virheidensä peittyvän, jotta he pääsevät jatkossakin tärväämään veronmaksajien rahoja kaikkeen kivaan ja kalliiseen. Kriisiryhmäksi valitun porukan kaikkien jäsenten osalta historian tutkiminen ei mitenkään perustele heidän asemaansa mainitussa porukassa, joka muka yrittää pistää kaupungin talouden kuntoon. Samaa vikaa voidaan löytää heidän nykyisestä toiminnasta, jos hyväksytään miljoonien eurojen upottaminen Vakka-Suomenkadun tuhoavaan uudistukseen. Kyseessä on yhtä epäonnistunut veto kuin Alicenkadun miljoonia euroja maksanut raiskaus. Voidaankin kysyä perustellusti, valitsiko ko. ryhmä itse itsensä kriisiryhmän sijasta teloitusjoukoksi, jonka yhteyslaukausta seinään vasten side silmillä Uusikaupunki odottaa.

LINKKI:

Uusikaupunkilaisia on 3500 vähemmän kuin 35 vuotta sitten

KRIISIRYHMÄ KASAAN JA ÄKKIÄ!

Talousongelmia ei korjata pelkillä leikkauksilla varsinkaan silloin, jos päättäjien keinovalikoimiin ei sisälly muuta kuin demokratian alasajoa eli lautakuntien lopettamisia ja niiden pienentämistä. Kuten katse menneiden vuosien kehitykseen osoittaa, mainittu linja vahvistaa epärealististen haihattelijoiden ja taloudellisen vastuuttomuuden hyväsyijien valta-asemaa. Vuosikymmenet samat johtavat poliitikot ovat ajaneet yhteisön tilanteen nykyiseen jamaan. Heidän taktiikkaansa voidaan pitää poltetunmaan taktiikkana, jossa talous palaa, väki pakenee ja samat valmistelijat saavat samojen päättäjien kanssa jatkaa yhteisön yhä kiihtyvämmällä vauhdilla kasvavaa pudotusta. Kriisiryhmää kasattaessa täytyy katsoa pöytäkirjoihin ja raakata, veronmaksajan edun nimissä, epäonnistumisten valmistelijat ja junttaajat ulos.

Kuten vuosien varrella on vaadittu tarkan euron politiikkaa ja siihen jopa sitoudutaan vaalipuheissa, niin käytäntö on jotain vallan muuta. Nyt on viimeinen aika katsoa taaksepäin ja oppia tehdystä virheistä huomioimalla virheiden valmistelijat. Jos joku nyt toteaa, että sitä tikulla kuka vanhoja..., suksikoon hän norsun ahteriin. Muistaako kukaan, mistä alamäki alkoi: oliko se Suuri seikkailu vai avaruusalusten ilmanpuhdistimet sillä ei liene väliä, mutta tuolloin alkanut ketju jatkui torin kivien kautta Alicenkadun raiskaukseen, Kaupunginlahden rannan tuhoamiseen lankkuvirityksillä, Tontonmäkeen, etanolitehdashaihatteluun, teräspalvelukeskushuuhaahan, soijatehdastumpelointiin, hinkuhössötykseen, vääriin rekrytointeihin, autotehtaan mahdollistaman kasvun käyttämättä jättämiseen, LSJHY:n jäsenyyteen, Wintterin tuomien mahdollisuuksien hyödyntämättömyyteen, kaupungin palvelurakenteen ja vapaa-ajan puitteiden laiminlyönteihin, idioottimaisiin "säästö"investointeihin ja ostoihin, kuten A-sairaala, Suomen kallein tekonurmi, vastoin omia päätöksiä kiinteistömassan kasvattaminen sekä laiminlyöty kaupungin omaisuuden päivittäminen kiinteistöjen ja tiestön suhteen eli jumalattoman suureksi kasvanut korjausvelka. Rahaksi muutettuna mokien lista nousee kymmeniin miljooniin euroihin, kohoaapa varmasti yli sadan miljoonan euron eli, jos nyt pelattaisiin jääkiekkoa, vaihtuisi maalivahti ja muutakin!

Äskeisestä listasta unohtui varmaankin jotain pois, mutta silti toisin toimimalla tai kaiken mainitun tekemättä jättämiselläkin kaupungin talous näyttäisi tuntuvasti paremmalta . Syy nykyiseen tilanteeseen johtuu keskeisten päättäjien, osaamattomuudesta, vieraantumisesta tavallisen kansan arjesta, kavereiden suosimisesta, lehmäkaupoista ja väärästä asenteesta. Kun tältä pohjalta käytetään valtaa, ajaudutaan tilanteeseen, jossa vaalien alla valheilla peitellään jälkiä, jotta päästään lähemmäs suosikkipäättäjän eläkeikää. Lopulta nostetaan kytkintä koko paikkakunnalta. Tämän saavuttamiseksi median tuki on paikallaan ja katsokaapa ykköslehden uutisointia viime valtuuston kokouksesta, sehän ei kerro kaikkea. Näin mennään kohti kriisikuntakäsittelyä, mutta kuten tuli todettua, muutamat päättäjät ja valmistelijat ovat silloin jo jättäneet tehtävänsä.

Me tarvitsemme kriisiryhmän, jota esitin ensimmäisen kerran vuosia sitten. Tuolloin kukaan ei kannattanut sitä ja kaupungin huipulta vastattiin, meillä ei ole mitään hätää, katsokaa kaupungin tasetta. Kun kysyin: minkälaista summaa taseessa näyttelee tyhjä, purkukuntoinen terveyskeskus, en saanut vastausta. Jälkeenpäin kamreeritar soitti minulle tasearvon ja selitteli tilannetta. Nyt eläkkeelle jäänyttä kamreeritarta arvostellaan aivan suotta, sillä esimies se oli hänelläkin ja esimiestä täytyy totella. Yleensäkin arvostellessamme valmistelija, niin unohdamme esimieskäskytyksen lisäksi senkin, että valmistelijoilla eikä edes kaupunginjohtajalla ole äänestysoikeutta päätöksiä tehtäessä, joten kritiikki oikeaan osoitteeseen, vaikka sekin täytyy ottaa huomioon, millaisilla esipuheilla luottamushenkilöt on saatu päätösten taakse - no höynää on helppo, joskin kansalle kallista, höynäyttää! Autotehtaalta kuuluu posittivista kuisketta, joten posittivisesti asennoituva, oikein koottu, kriisiryhmä kääytää voimistuvan ja realisoituvan autotehtaan kuiskeen koko kaupungin voitoksi!

Palataan vielä mainittuun esittämääni kriisiryhmään, sitä ei kannattanut kukaan ei edes ensimmäinen persu, olin orpo kuin piru paratiisissa, kuten myös viimeisessä valtuustonkokouksessani, jossa jäin esitysteni kanssa yksin. Esittämäni summat olisivat ja esitykseni olisivat onnistuessaan parantaneet kaupungin taloudellista tilannetta ja kaupunkilaisten oloja enemmän kuin välskärinkatuvastustus. Se täytyy todeta, että mainitun kokouksen jälkeen  sentään yksi kokoomuslainen valtuutettu pahoitteli, kun ei kannattanut esityksiäni. Se siitä, mutta edellä esitetty on kuva siitä, miksi kaupunki hukkuu omiin päätöstensä eritteisiin. Onhan demokratian käyttöä sekin, kun nousee luottamustehtävästä hyväpalkkaiseen kaupungintyöpaikkaan, mutta tähänkö demokraattisella järjestelmällä tähdätään: käytetään valtaa äänestäjät unohtaen, jotta oma henkilökohtainen asema paranee?

Kriisiryhmään tulee istuttaa tyyppejä,ketkä näkevät maailmanlopun sijaan Wintterin, rakentamattoman rantamme jne. mahdollisuutena. Metarvitsemme Aaltosia ja Saastamoisia, ketkä osaavat nostaa ongelmakohtia esille. Heidän lisäkseen me tarvitsemme päättäjiä, ketkä suhtautuvat terveellä tavalla Aaltosen ja Saastamoisen esiinnostamiin epäkohtiin ja pyrkivät,  Aaltosen ja Saastamoise nhaukkumisen sijaan, löytämään korjaamaan  mainitun kaksikon esiinnostamat huomiot ja jopa tekemään niistä vetovoimatekijöitä. Kysynpä vaan, taas kerran, varmaan kymmenennen kerrankahdenkymmenen vuodenaikana: koska alammehyödyntämään kaupunkimme rantoja viihtymiseen ja rakentamiseen, nyt ne ovat ryteikköinä ja kaupungin keskeisin rantatontti veneiden talvisäilytyspaikkana, eiköhän näille löydy muutakin,kaupunkilaisten kannalta miellyttävämpää tai tuottavampaa käyttöä.

Entä Wintteri, onko sitä mielestänne hyödynnetty maksimaalisesti vapaa-ajan paikkana tai kouluna? Suomessa on 70 erikoislukiota, jotka ovat pitäneet monet pienet lukiot hengissä. Yli kymmenen vuotta tuota on tullut vaadittua, jokohan olisi aika vaikka vieraiden kielien, ei englanti, lukiolle? Kun pohtii asioita hiukan tarkemmin, moni ongelmamme muuttuu mahdollisuudeksi, kyse on siitä, lähestytkö asiaa luovan positiivisesti vai päättäväisen negatiivisesti kuin pyöveli miekkansa kanssa Anna Boleyn. Mainitussa tilanteessa Anne Boleyn oli äärimmäisen positiivinen todeten viimeisiksi sanoikseen: Onpa kaunis päivä, linnut laulavat iloisesti, pyövelin on tuotettu Ranskasta ja todella pätevä, kiiltävä miekka loistaa terävänä ja minulla on kapea kaula!

JOONA RÄSÄNEN PELASTA MEIDÄT MÄDILTÄ OMENOILTA

 

Sosialidemokratiassa ei ole mitään vikaa: jos olet toista mieltä, jätä lomat pitämättä, lomarahat nostamatta, pidennä työpäivääsi kahdeksasta tunnista ja viikkosi kuusipäiväiseksi töiden osalta, vaadi peruskoulun lopettamista ja terveyspalveluiden maksuihin korotuksia. Demarit vuodattivat punaisempien toverien kanssa verta ja käyttivät aikaa, jotta kaikki em. ja tasa-arvoinen kunnallinen äänioikeus saavutettiin. Eivät demarit kaikkea tuota toki yksin tehneet vaan saivat ratkaisevasti tukea ja ideoita oikeistosta ja vasemmisto. Yhteishengessä, suomenkielisin voimin rakennettiin, sodan kurjaksi runnomasta ja sotakorvausten talouden raatelemasta, Suomesta yksi maanosamme tasa-arvoisin ja sote-turvaltaan toimivin valtio!

Mikäli tarkastelet historian menneitä vuosikymmeniä, huomaat kuinka kaikki saavutukset, jotka demareiden kanssa saatiin aikaan, alkoivat hiipua ja nykyään ne kuuluvat muistojen joukkoon. Sosialiademokratia ei ole muuttunut, mutta sosialidemokraatit valtakunnan ja kuntien huipulla muuttuivat. Nykyisten demareiden mukana ollessa hallituksissa luotiin käsittämätön kuvio: mitä enemmän julkisella sektorilla, valtiolla ja kunnissa, on työntekijöitä, sitä huonommin ja huonompia palveluita kansalaiset valtiolta ja kunnilta saavat jatkuvasti kohoaville veroille. Muutoksen keskiöstä löydät demareita, ketkä ovat päältä kuin punaiset omenat, mutta sisältä itsekkään vallanhimon mädättämiä ja synkän mustia!

Valtakunnan tasolla muutoksen voi tehdä vain kansa vaaleissa, mutta kunnissa puolueiden pääkihot nousevat avainhenkilöiksi, koska he voivat vaikuttaa jo ehdokasasettelussa mätien, sisältä mustien, omenoiden poistoon. Tarkasteluun voisi nostaa vaikkapa ehdokkaiden työelämän kokemuksen ja raakata ehdokaslistalta heidät, keiltä puuttuu ns. normaali työtausta. Toiseksi kriteeriksi voisi tulotason, onhan jokseenkin naurettavaa, jos kunnan parhaiten tienaavat tyypit edustavat ns. tavallisia köyhiä suomalaisia työväenpuolueessa. Kolmanneksi kriteeriksi nostaisin kunnan talouden ja väestökehityksen, mikäli ne ovat kovasti mollivoittoisia ja samat, onnettomalla osaamisella siunatut, tyypit jatkavat jopa vuosikymmenet keskeisinä valmistelijoina/päättäjinä, tulisi ulkopuolisen tahon puuttua tähän ja pelastaa kunta/kaupunki tuholta. Demareissa talouteen perehtynyt Joona Räsänen voisi tutkailla asiaa ja luoda vaikkapa selkeät ohjeet SDP:n ehdokasasetteluun. Samoin muissakin puolueissa sopisi tarkastella vallassa vuosia keikkuneiden temmellyksen tuloksia ja paiskata syrjään onnetonta valmistelua "random playna" siunaavat luottamustehtävissä istuvat nynnyt surkimukset. HJyviä blogikirjoituksia jälleen tarjolla Nils-Aslakilla, Oikkosella, professorilla,Vihavaisella, Iineksellä, Yrjöpersekeleellä , Pauli Vahteralla ja monella muulla -alla linkkekejä olkaa hyvät!

P.S. Poissaoloni kuviosta johtuu sumuisen työyön jatkoksi  tapahtuneesta onnettomuudesta. Sumusta syöksyi tielle kaksi sorkkaeläintä, väistin niitä ja ne selvisivät Sitikka puolestaan pomppi kivikosssa ja päätti maallisen vaelluksen puuhun. Niin se menee, jos kapitalisti ei riistä potkaisee Jumala kunnolla!

LINKIT:

Nils-Aslak: Muslimit jyräävät Ruotsin kunnat ja ehkä valtionkin

Oikkonen: Kuu on juustoa

professori: Isänpuoleisen serkun naiminen ehkäisee naisten kokemaa parisuhdeväkivalta

Vihavainen: Viro ja viron kieli muuttuvassa maailmassa

Iines: Diagnooseja

Yrjöperskeles: HELSINGIN OPPIRATKAISUT

Pauli Vahtera: Tämä Yrittäjä tässä

YLE JUHLI NIIN JA DET VIIRAS PÄÄTÄ!

YLE juhli venäläisiltä boikotin aikana ostetussa hallissa satavuotista alkumatkaansa ja hienolta näytti ja kuulosti. Kävipä mielessä toteutuksen hintakin ja jokaisen RSO:n soittajan kohdalle sopinee aika tarkkaan 100 000 euron hintalappu. Joku ensimmäistä kertaa tänä vuonna RSO:n nähnyt saattaa pohtia, en kuitenkaan minä, että siinä oli kymmenenmiljoonan euron säästökohde. Nyt useat suomalaiset näkivät kyseisen mammuttiorkesterin ensimmäistä kertaa. Perustan väittämän teksti-tv:n sivu 378, jossa en ole koskaan havainnut ko. orkesteria katsojalukujen kärkipaikoilla. Voisiko kyseinen orkesteri toimia jossain muualla vähemmillä kuluilla ja tuottaa jopa tuloja Suomelle?

Suomen valtio omistaa runsaasti tyhjiä käyttämättömiä tiloja ympäri maata. Veikkaan, että RSO:n sijoittaminen näihin saattaisi tuoda merkittävää säästöä ja kysehän on radion orkesterista eli etäorkesterista, joten on aivan sama, missä moinen musiikintuottaja fyysisesti sijaitsee. Kuvitelkaapa mikä taloudellinen kevennys orkesterin siirtyminen, johonkin edullisempaan kiinteistöön olisi YLE:lle eli sinulle ja minulle, koko paletin rahoittajille. Samalla voisimme saisimme esimerkkejä siitä, miten hajasijoittamisella voisimme säästää. Kun katsomme RSO:n muusikoita, huomaamme useat heistä muualta Suomeen tulleiksi. Ehkäpä kauniilla Saimaan rannalla, kuuluisassa oopperakaupungissa toimiva orkesteri vetäisi muusikoita puoleensa kuin Bayreuth Saksassa. He ketkä eivät haluaisi muuttaa orkesterin mukana luonnon kauniiseen ympäristöön voisivat siirtyä pääkaupungin muihin lukuisiin veroilla tuettuihin orkestereihin.

Oikein toteutettuna ja markkinoituna esim. Inarissa, Velkualla, Savonlinnassa, Virroilla,Kyyjärvellä, Kurussa, Kajaanissa, Imatralla tms. järjestetty maailman luokan solisteilla täydennetty konserttiviikonloppu ja ulkomaalaisille maksajille eksoottisella luonnolla ja siihen liittyvillä palveluilla höystetty tapahtuma saattaisi piristää melkoisesti matkailuamme ja tehdä RSO:sta kulun sijaan sinulle ja minulle elämyksien lisäksi vaurautta tuottavan orkesterin. Ja ajatelkaapa, mikä vaikutus RSO:n siirtymisellä olisi esim. Taivassaloon tai Lieksaan paikkakunnille. Kun RSO:n esimerkin mukainen muualle sijoittaminen pääsisi käyntiin, vähensi pääkaupuniseudulla tarve tuettujen vuokra-asuntojen rakentamiselle ja satojenmiljoonien eurojen asumistuille, miljardien liikennerakentamiselle, satojenmiljoonien sveitsiläisille raitiovaunuille jne. Ehkä hajasijoittamisella Suomen talous saataisiin raiteille helpommin kuin leikkauksin ja veronkorotuksin ja se olisi sinun ja minun etu!

LINKIT:

Maris Gothóni ei ole huolissaan radio-orkesterin tulevaisuudesta, vaikka Yleltä leikataan

Lähes miljoona suomalaista miettii vakavasti maallemuuttoa

VIHREÄT VEROTTAISIVAT VAINAJAAKIN!

Suomessa ihminen tukee yhteiskuntaa maksamillaan veroilla ja taksoilla enemmän kuin missään muualla ja kun katsot, mitä maakunnan asukas saa vastineeksi veroilleen, niin Suomi on alittanut kustannustehokkuudessa Neuvostoliiton tason. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että esim. petroskoilaiset saivat käytännössä asua ilmaiseksi, samoin julkinen liikenne, terveyspalvelut, opetus ja vapaa-ajan tarjonta olivat kaikkien neuvostokansalaisten saavutettavissa. Tämän vastapainoksi, pulaa ilmeni banaaneista, purukumista, farkuista ja esim. pikamuotituotteista, vastapainon vastapainoksi juotavaa ja kulttuuritarjontaa, kuten urheilua riittä koko työtä tekevälle neuvostokansalle.

Neuvostoliitossa ihminen oli järjestelmää varten, mutta järjestelmä piti huolta ihmisestä, jotta tämän terveys ja psyyke kestivät yhteiskunnan vaatimaa panostusta. Entäpä meillä: lasten opetuksen taso on romahtanut, terveyspalveluita ei saa kuin kasvukeskuksissa ja nekin ovat surkeita, lasten harrastusten hinta on karkaamassa vanhempien kantokyvyn ulottumattomiin, maakunnan ihmiset pakotetaan ajamaan henkilöautoilla, joita ja joiden polttoainetta verotetaan maailman rankimmin, jotta jostain saataisiin rahaa suurtenkaupunkien joukkoliikenteeseen ja pääkaupungin liikenneinfraan sekä sveitsiläisiin raitiovaunuihin ja tietenkin lentokenttään, jotta sikäläiset vihreät pääsevät pörräämään maailmalle. Maakuntien ihmisiä huomioidaan liikenneinvestoinneissa sen verran, että jostain kerätään vanha päällyste pois, se herätetään uudelleen henkiin ja levitään pääkaupunkiseudulle pyörätieksi!

Kukaan ei tiedä tarkalleen minkälainen paikka helvetti on, mutta huhujen mukaan sen suunnittelivat insinöörit ja pahimmissa plus kuumimmissa paikoissa esiin pääsee diplomi-insinöörien luovuus. Nyt tätä helvetiksi muuttunut hyvinvointi-Suomea haluaa jalostaa ja lisä rahoittaa vihreä di. Atte Harjanne, hamuamalla valtiolle hoitojonoihin ja huonoon hoitoon kuolleiden maallisen jäämistön. Eikö ensin pitäisi, sote-uudistuksen jäljiltä, saada terveyspalvelut korkealle tasolle, niiden kustannuksiin tulisi puuttua ja kaiken tämän soisi saatettavan mahdollisimman usean suomalaisen perusoikeudeksi, kuten asiat olivat toimivasti joskus 1990-luvulla. Tuolloin harva haaveili yksityisistä terveyspalveluista ja hoitoa sai siinä jörjestyksessä, kun meni terveyskeskukseen.

Sodanjälkiset sukupolvet elivät köyhyydessä ja silti rakensivat toisiaan tukien Suomesta hyvinvointivaltion peruskouluineen, sairaaloineen, maanteineen, vapaa-ajanpuitteineen jne.. Suomi nousi niin, että kohina kävi. Sekä elintasossa, että elämisentasossa ponnahtivat maailman kärkeen. Suomen yhteiskunnan toimivuutta ja yhteisöllisyyttä kadehdittiin maailmalla. Sitten suomalaisuuteen perustuva yhteisöllisyys jäi kansainvälisen apinoinnin alle. Valtaan pääsi lähimmäisestä vähät välittänyt sukupolvi, joka piti kaikkea ulkomaalaista koohotusta hienona. Valtaan runttasi itsensä todellista työtä kunnioittamaton itsekäs bilesukupolvi. Se apinoi maailman trendejä kasvatti mediavaltansa City-lehdestä Hesariin ja YLE:een. Linkolalaisista todellisista vihreästi elävistä vihreistä tuli itsekkäitä vihreydellä ääniä kalastavia ja rahastavia elostelijoita sekä ympäri maailmaa lentokoneilla pörrääviä näennäisvihreitä. Koko Suomi kadotti yhteisöllisyyden punaisen langan, kun entiset työväenpuolueet lähtivät mukaan vihreiden kansivälisyyttä ihannoivaan ja suomalaisuutta junttimaisena pitämään toilailuun.

Suomi on elänyt 18 vuotta velaksi, hukannut ja tuhonnut siinä sivussa edellisten sukupolvien jättämän materiaalisen perinnön. Luonut yhteiskunnan, joka vähät välittää sairaista, vammaisista ja vanhuksista. Hyvinvointimaa muuttui valtioksi, jossa ei kannata yrittää, ei saa kunnon opetusta, ei uskalla kulkea kadulla, eivät edes ikänsä veroja maksaneet saa kunnon vanhuuden/sairauden turvaa ja uskokaa tai älkää: silti siinä sivussa Suomi velkaantui ja kaikki menneiden vuosien tempaukset jäävät tulevien polvien maksettavaksi . mihin rahat menivät? Ratkaisuksi talousongelmaa yksi vihreä valopää tarjoaa vainajien verottamista. Tämä on kaiken koohotuksen huippu: sairaat maksavat kuolemansa jälkeen hoidosta, jota eivät saaneet. Jospa ottaisimme ohjeeksi taloudellisten realiteettien lisäksi pari lausetta: Kun kaikki pitävät huolta lähimmäisestä, kenenkään ei tarvitse pitää huolta kauimmaisesta - kun pistät asioissa ja ajatuksissa oman kansan ensin, voi Suomi auttaa niitä kansoja, jotka apua tarvitsevat! Onpa jännä nähdä, mitä, tästä asiasta vaikeneva meidän yhteinen, maakuntatoimitukset tappanut ja hömppälinjalle siirtynyt manipulaattori, YLE kertoo tai paljastaa kansalaisille johtajansa Maria af Goebbelsin suulla, siirrytäänkö siellä seuraavan sadan vuoden aluksi järkilinjoille vai kielletäänkö lähetysten teko kehä kolmosen ulkopuolellta ja pohjoisessa Lahdessa vierailusta saa armotta lopputilin? Pääkaupungin tietämiä sivua professorin kirjoitus, joten sinne olkaa hyvät!

LINKKI:

professori: Antirasistista koulutusta vantaalaiselle vihervasemmistolle

Vihreiden ehdotus kuolinpesien varoista kuohuttaa – ”Kyllä ne kehtaavat”

Vihreiltä poliitikoilta rohkea ehdotus: Otetaan vanhusten omaisuutta hoivakulujen pantiksi

YLEN A- VAI Ö-TALK?

Jos SDP:tä syytetään konkretian puutteesta, niin samamaan syyllistyi eilen A-talk ohjelman juontaja, joka puhui asioista niin yleisellä tasolla, että sillä ei koskaan voida saavuttaa yhtään minkäänlaista parannusta Suomen nykyiseen velkaantumiskehitykseen. Vasta ohjelman lopussa pesujen Jani Mäkelä toimi semaforina, kuka saattoi keskustelun konkretian raiteille. Nils-Aslakin blogissa väännetään rautalangasta suomalaisen yhteiskunnan byrokratian ja rakentamisen tehon nielevät suden tai pikemminkin kooltaan mammutin kuopat. Korostan vielä, että meidän ongelmamme ei lymyile siinä, että sairaanhoitajat tai opettajat tms. tienaisivat liikaa, vaan julkisen sektorin joutavien johtajienmäärään täytyisi puuttua kovalla kädellä.

Vertaamalla omaa valtion/kuntien virkakuntaa Ruotsin vastaavaan, sopisi parhaiten lähtökohdaksi ratkaisukeskeiseen kehityskeskusteluun, mutta näin ei käy YLE:ssä, koska siellä pelätään, että pian joku nostaa esiin YLE:n ja esittää leikkaamista sen lähes 600 miljoonan euron budjettiin. Tämän vuoksi poliittista keskustelua johdattelevat toimittajat pitävät keskustelun yleisellä tasolla. Kuten Oikkonen ja Vihavainen kera professorin tuovat blogeissaan julki, keskustelun pysyminen ismi- ja rasismitasolla ei avaa kansan saati päättäjien silmiä näkemään yhteiskuntaamme vaivaavat ja velkaantumisen aiheuttavat todelliset mätäpaiseet. Tätä eivät tee myöskään ministeriöiden viranhaltijat, ketkä niin tehdessään saattaisivat kyseenalaistaa omat työpaikkansa.


Hannah Arendt nosti poliittisen toiminnan, jossa vapaat ihmiset ajattelevat ja työskentelevät epäitsekkäästi toistensa eteen, korkeaan asemaan. Nykyinen media ja aikamme poliittinen kulttuuri medioineen ja ammattipolitikoineen ovat eksyneet Arendtin ihanteesta. Vapaan ajattelun ja vapaat näkemykset löydät tämän päivän somesta ja blogeista, joita pyöritetään vapaasti ja jonne voit vapaasti esittää oman kantansa. Eikä mene kauan, kun Yrjöperskelekset, Iinekset edellä mainittujen blogien kanssa alkavat hallita keskustelua ja peruutamme pois niistä askeleista, joita YLE ja muut samanlaiset tiedotusvälineet ovat vieneet meitä kohti aikamme totalitarismia. Loppuun pistän vinkin: Käy Oikotien poliittisissa blogeissa tutkaile tarjontaa ja osallistu. Alla linkkejä, olkaa hyvät!

LINKIT:

Nils-Aslak: Ruotsi olisi kehitysmaa, jos siellä olisi yhtä tyhmät poliitikot kuin meillä

VIHAVAINEN: Pietari Suuri ja Putin. Sankareita molemmat?

OIKKONEN: Asiantuntija: hyväihminen, perusnatsi

Yrjöperskeles:KÄPPÄUKOT JA TEORIAUSKOVAISET

OIKOTIETO: KAIKKI SUOMENKIELISET POLIITTISET BLOGIT

TYTTI ALOITTI PUHDISTUKSET DEMAREISSA

Kuten Stalin, aloitti äiti aurinkoinen Tytti Tuppurainen puhdistukset demareissa. Ensimmäisenä ehdokaslistalta likvidoitiin Ville Merinen, kuka oli huolissaan Tytin johtaman demariplutoonan henkisestä jaksamisesta ja nosti esiin kiusaamiset ja vastaavat. Suurella mielenkiinnolla seuraan Oulun demareiden ehdokasvalintoja, koska, mikäli oikein muistan, Merinen sai kiusausväittämilleen tukea ko. vaalipiirin kansanedustajalta. Koskevatko äiti aurinkoisen puhdistukset seuraavaksi oman vaalipiirin kilpasiskoja. Siellä äänten kalastelun luulisi demarilistalla olevan äärimmäisen helppoa: ei tarvitse kuin luvata ajavansa paikallisten tavallisten tallaajien etua eikä pitää sitä vahingollisena ja niin jää yksi istuva kansanedustaja taakse, jos sikäläisillä äänestäjillä on hiukkaakaan järkeä!

Suosittelen lukemaan Nurmen ja Vuorikosken kirjat Marinista sekä keskittymään kuvaukseen sivuhenkilöistä, heidän käytöksestä ja tunnepurkauksista. Tuolloin saa realistisemman kuvan po. puolueen käytännöistä, sisäisestä hierarkiasta ynnä toimintakulttuurista kuin uskoa sokeasti kahden vaiettuihin tapahtumiin jäävien johtajien kiillottamaa julkikuvaa paratiisipuolueen leppoisesta yhteistyöstä, jossa ääntä ei koroteta, saati toveria sätitä! Ei ole olemassa aatetta, uskontoa tai ajatussuuntaa, jota ihminen ei kykene pilaamaan ahneudella ja itsekkäällä vallanhimolla. Muistelkaapa Hannah Arendtin toteamus Adolf Eichmannista ja myöntäkää, että ehkäpä yllättävän usean meistä sisällä asuu, pieni Eichmann eli systeemiin alistuva, sen käytäntöjä hyväksikäyttävä ja siinä itsekkäästi pitkälle pyrkivä ihminen. 

Kuten joskus on todettu, liike on tärkeintä ja etenkin se, että liike palvelee sekä vie oikeaan suuntaan häntä kuka noin sanoo. Kun kaikki toverit alapuolellani tukevat toisiaan ja etenkin minua, niin minä pääsen vallan huipulle, jossa aion myös pysyä hyväksi käyttäen minua tukevien tovereiden vallanhimoa ja itsekkäitä pyrkimyksiä. Kun minä tuen heitä, he puolestaan pitävät huolen siitä, että minua pätevämmät toverit pistetään syrjään estämästä minun henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumisen. Tämä on poliittista valtapeliä, joka antaa ulospäin kuvan auvoisasta yhteistoiminnasta plus muiden eteen uhrautuvista päättäjistä, mutta ketkä todellisuudesta pelkäävät takaa tulevia älykkäämpiä, inhimillisempiä ja itseäni uhkaavia puoluetovereita. Sääntöjä sopivasti tulkitsemalla ja omaa asemaa käyttäen saadaan aikaan puolueen sisäiset puhdistukset ja valtataistelu, jonka tiimellyksessä tavallinen kansalainen ja hänen etunsa unohtuvat.

LINKKI:

SDP:n eduskunta­ryhmässä on käynyt ilmi epäasiallista käytöstä työntekijöitä kohtaan

SDP:n kansanedustaja Ville Merinen ei lähde uudestaan ehdolle eduskuntaan

KONSULTTEJA, KUSETTAJIA ja KONSULTTEJA

 

Konsultti lähestyy investointiehdotuksella kaupunkia esittäen: haluamme rakentaa tuohon liikekeskuksen! Kaupungin viranhaltija tuo asian päättäjille, tutkailee esitystä. Lopulta päädytään tilanteeseen, jossa ihmeellisillä selostuksilla höystetyin eri verukkein konsultille näytetään liikekeskuksen rakennuspaikan sijaan ovea. Usein vedotaan tilastoihin torjuttaessa konsultin esitys, samalla unohdetaan, että joku sellainen, joka toimii liike-elämässä maksaa ko. konsultille tämän tekemästä työstä ja esityksistä. Tämän seurauksena edistystä ei tapahdu ja yllätys, yllätys negatiiviset kasvuennusteet toteutuvat. Lieneekin paikallaan tähdentää, että esim. tilastokeskuksen ennusteet perustuvat aina tehtyihin päätöksiin sekä niiden seurauksiin eli ennusteet olettavat samojen valmistelijoiden ja päättäjien jatkavan tuttuun tyyliin.

On myös sellaisia konsultteja, keiden työt uppoavat päättäjiin kuin kanki suohon. Yleensä nämä konsultit arvioivat kunnan/kaupungin toimien onnistumista verrokkikuntiin nähden eli kuten eräs maan johtava konsultti toteaa: saan kunnalta luvut, jotka myyn sen päättäjille takaisin muokattuina sievoisella voitolla. Kyseiset konsultit valitsevat asioita valmistelevat viranhaltijat ja luonnollisesti juuri tämän vuoksi, konsulttityö poikkeuksetta kehuu kunnan toimintoja, koska näin konsultti varmistaa omalle businekselleen jatkuvuuden vai luuleeko joku, että viranhaltija valitsee toistamiseen konsultin, kuka todistaa hänen hoitanee kunnan asioita huonosti. 

Mainitun väittämän todentaa todeksi Uusikaupunki, joka lienee kaikilla mittareilla mahdollisuuksiin nähden asukkaitaan Suomen surkeimmin kohdellut kaupunki, mutta silti konsultit ylistävät sen toteutuneita toimintoja. Konsultin oman busineksen kannalta onkin tärkeintä löytää kunta ja toiminto vertailuissa oikeat verrokit ja vertailujen painopisteet. Kun tähän kuvioon lisätään se, että luottamushenkilöt keihin konsulttityön on tarkoitus upota, ovat amatöörejä tai entisiä virkahenkilöitä, on tehtävä yhtä helppo kuin oravalle pähkinän vienti päästäiseltä. Jos konsultilla on psykoloogista silmää sen verran, kuten heillä poikkeuksetta on, hän asettaa esityksessään päättäjän osaksi arvioitavaa organisaatiota sekä luo tilastollisen kilpailuaseman kuntien välillä - jokainen haluaa pitää itseään ynnä omaa kuntaansa verrokkia parempana. Kun vielä huomioidaan sekin, että kuntien kärkiluottamushenkilöt istuvat viikoittain tunti tolkulla yhdessä, syntyy heistä kaveripiiri ja Suomessahan kaveriahan ei jätetä eikä hyvää veljeä. Näin se menee ja kunta kuihtuu asukkaista ja sukeltaa talouden osalta vaikka konsultti kertoo kaiken sujuvan mainiosti!

Suhtautumisen konsultteihin tulisi muuttua totaalisesti, jos joku konsultti esittää liikekeskuksen rakentamista ja se ei miellytä päättäjille - häivy komennon sijaan hänelle voisi tarjota tonttia tai tiloja muualta. Tyly: ei tänne, on kohtalokas signaali, joka leviää yhden konsultin kautta koko alan kentälle ja kaupunki saa maineen paikkana, joka ei edes halua kasvaa eikä kehittyä ja jonne ei uusien kasvuideoiden kanssa kannata mennä. Ympäri Suomen löytyy menestyviä ja vähemmän menestyviä kuntia. Menestymiseen tarvitaan jotain erilaista valtavirrasta poikkeavaa. Kuten Uusikaupunki osoittaa: ei riitä, että on seiniltään Suomen hienoin koulu, jos opetuksen tasoa kuvaa muuten kaupungin lukion sijoitus lukiorankingin häntäpäähän. Kun murheellinen opetuspuoli maustetaan surkealla kouluruualla, ei liene epäilystäkään, että lapsiperheet, jotka saavat asuntonsa myytyä lähtevät muualle. Kun sama muniminen jatkuu mm. teknisellä sektorilla kiinteistömassan kasvaessa ja korjausvelan paisuessa, lienee selvä, että väkikadon lisäksi kaupunkia rasittaa myös onnettomaan kuntoon ajautunut talous.

Katsoessa kaunisteen merenrantaan rakennettua päiväkotia, kauppaa ja meren rannalla keskellä kaupunkia talvisäilössä olevia sisäsuomalaisten veneitä, herää monella mieleen kysymys: eikö noihin paikkoihin kannattaisi kaavoittaa asuntoja, varmaankin asukkaita tulisi ympäri Suomea? Tässä vaiheessa kaupungin päättäjät syyttävät kaupunkiorganisaation valmistelijoita, mutta unohtavat sen, että valmistelijoilla ei ole yhtään ääntä päätöksenteossa. Valmistelija ei voi runnoa tai runtata saati juntata esitystään väkisin läpi. Jos näin käy, kyse on siitä, että päättäjä luopui kunnan asukkaan edun ajamisesta vapaaehtoisesti. Päättäjä voi aina vaatia uutta valmistelua tai jopa erottaa kelvottoman valmistelijan. Uudenkaupungin tapauksessa näin ei tietenkään voi käydä, koska virkakunnan toteutukset noudattavat tarkasti tehtyjä enemmistöpäätöksiä! Valmistelun rehellisyys onkin kokonaan toinen, juttu, mutta ei sillekään voi mitään, jos päättäjät hyväksyvät mitä mystisimmät selitykset, kuten esim. sen ettei jääkiekkokaukalossa ole välttämättä laitoja. Se on sitten jo toinen juttu... Nils-Aslakilla toisenlainen isompi aiheinen painopiste kirjoituksessa, samoin professorilla sekä Vihavaisella, olkaa hyvä:

Nils-Aslak: Vihreillä öljy palaa hupilentoihin, muilta kiellettyä

Professori: Atlantin valtameren välivesi lämpenee

Vihavainen: Barabbas irrallaan

SUOMEN HITAIN JA SURKEIN RAKENNUSHANKE!

Yleensä kunnissa toteutettavat rakennushankkeet, kuuluivat ne sitten kuinka älyttömiin tahansa, etenevät murheelliseen loppuunsa asti. Suomesta löytyy kuitenkin kaupunki, jonka keskustaa koristaa jo kohta kymmenen vuotta vanha pommikuoppaa muistuttava rakennuksen perustaa varten kaivettu monttu, jolle ei rakennettu mitään. Toisaalla saman kaupungin keskustassa, törröttää sokkeli, sekin kohta kymmenvuotias. Kolmas saman kylän mystinen kohde kuuluukin sitten munauksissa maailman kärkeen, siellä yhdistyy kaikki aiemmin mainittu: valmiit "talot" ja sokkelit hallitsevat kaunista merenrantaniemeä. Kyseisen alueen ensimmäiset valmistuneet rakennukset viettävät pian kymmenvuotissynttäreitä ja keskeneräiset sokkelitkin ovat olleet työmiehen niihin kajoamatta vuosia. 

Erikoista arkkitehtuuria ilman pihoja ja vapaa-ajan virikkeitä - ottaisitko vakavasti, jos sinulle tarjottaisiin moista rakennelmaa 160 000 € hintaan?

Jokainen voi tykönään aprikoida mihin perustuu sellaisten asuntojen rakentaminen, joita ei tosissaan edes yritetä myydä, jota ei näköjään edes pyritä valmistamaan loppuun ja silti rakentava yhtiö pitää sen omistuksesta kiinni kuin kihokki kärpäisestä. Todettakoon sekin, etteivät kaupungin päättäjätkään halua mitenkään hoputtaa ko. rakennushankkeen naapurimaalaisten rakentajien ripeyttä. Jos joku päättäjistä esittää rakennuttajalle vaatimuksia rakennustyömaan valmiiksi saattamiseksi, antaa rakentaja asian tiimoilta lupauksia kaupungin edustajille. Kun joku vaatii, että kirjataan naapurimaan yrityksen edustajan lupaukset  pöytäkirjaan, toteaa yksi päättäjien pöydästä: ei voi kirjata, kun ei ole pykälää! Tämä kuvannee sekä päättäjien tasoa kuin heidän Herralta saamiaan lahjojaan toimia kaupunkilaisten parhaaksi.

Kyseessä on, käsittämättömän suurilla mahdollisuuksilla siunattu, muuttotappiokaupunki: sieltä löytyy teollinen pohja kasvulle - rautatie -hyvä, lyhyt ja nopea maantieyhteys sisämaan teollisuuden tuonti/vientitarpeille - Suomen viennille lyhyin meritie Eurooppaan - maailman kaunein saaristo jne.. Joku ihmettelee, kuinka näin voi tapahtua, niin ehkä seuraava väläys valaisee hetkeksi päätöksenteon pimeät taustat. Vaaleissa oikeisto lupaa muutosta ja kääntää hallituksen vasemmiston sanelemat 6-5 päätökset oikeiston voimin kaupunkilaisten voitoksi. Vaaleissa oikeisto saakin rökäle enemmistön, mutta kuinkas käy sen jälkeen: nyt vasemmisto voittaa hallituksessa äänestykset 7-4. Oikeisto perustelee 7-4 äänestyksiä: ei saa riidellä - täytyy tulla vastaan - tehdään niin kuin virkahenkilöt esittää, kun he ovat ammattilaisia eli mikään ei muutu. Ja jotta turvattaisiin se ettei muutosta tule jatkossakaan, vähennetään valtuustopaikkoja, lakkautetaan lautakuntia, vähennetään luottamushenkilöiden määrää niissä ja hallituksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa vallan keskittämistä heille median suosikeille, ketkä ovat käyttäneet joko valmistelu- tai päätösvaltaa vuosikymmenet eli mikään ei muutu.

Kymmenen vuotta nämä virolaisvalmisteiset "kevytrakenne" talot ovat olleet tyhjillään ja myymättä!

Kaupungin satsatessa työpaikkoihin, ne vähenevät - kaupungin panostaessa elinkeinoelämään, yritykset vähenevät - kaupungin satsatessa opetukseen, tehdään niin kallis koulu, jota ei osata hyödyntää, joten koulukiinteistön maksaminen rahoitetaan opetusryhmien kokoa kasvattamalla ja opetustuntien määrää laskemalla - kaupungin päättäessä myydä kiinteistön, voi kuka tahansa kulkea myyntikohteenja ohi huomaamatta, että se on myynnissä - kaupungin päättäessä keskittyä kiinteistöjen parempaan hyödyntämiseen ja kunnostamiseen, kasvaa kiinteistömassa ja korjausvelka - jos joku menestyvä konsultti ja alansa expertti on tuomassa kaupunkiin liikekiinteistöä, päättäjät lyövät sen lyttyyn: ei tänne tuollainen sovi, meitä on liian vähän jne.. Näin toimien kaupungin väkiluku romahti 18 500 15 000 asukkaaseen eli huonosti menee!

Sokkeli on odottanut työmiehiä viisi vuotta. Onneksi, kaupunkilaisten vaatimuksesta rakennettu suoja-aita estää uteliata lapsia menemästä "työmaalle" telomaan itsensä. 

Päättäjät syyttävät virheistä ja mollivoittoisesta kehityksestä virkavalmistelijoita, mutta unohtavat yhden jutun: valmistelijalla ei ole yhtään ääntä päätöstä tehtäessä. Ovatko päättäjät unohtaneet: mikäli valmistelu ei tyydytä päättäjiä, he voivat aina vaatia parempia esityksiä ja miäli valmistelijat eivät niitä tee, päättäjät voivat vaihtaa valmistelijoita. Mainituista valmistelijoista koostuvan organisaation, valmistelijoiden omasta mieleestäkin, alhaisesta tasosta vahvistanee se, että kaikki keskeiset valmistelijat eivät halua työskennellä siellä, vaan ovat hakeneet muualta töitä. Valmistelijoiden omasta tasosta taas kertonee se, että muualta ei ole töitä tullut. Uusikaupunki on valmistelijoidensa vanki ja kun katsot taloutta: yli 400-vuotias kaupunki menee manan maille!