EU:sta ydinasevalta, vihjaili EU.n ulkosuhde-expertti Kaja Kallas. Eikö tuo vielä tapahtunut median lonkerossa, josta Suomi johdettiin, ainakin Paasikiven mukaan, 1939 talvisotaan. Saipa lehti kunnon lööpin ja julkisuutta moisen möläytyksen julkaisulla. Onhan toisaalta kyseessä aseiden kalistelun ennätys, sillä eihän tuota ole aiemmin ydinaseilla tapahtunut. Ihan kansallisen turvallisuuden kannalta sopisi kontrolloida sitä, kuka täällä pääsee aukomaan päätään.
Mainittu ydinaseulostulo osoittaa lähinnä sen, että möläyttäjä luulee, että ydinaseet kasvavat puussa, josta niitä EU voi poimia. Tosiasiasiassa ydinaseet syntyvät ja kasvattavat pelotetta pitkällisen tiedemiesten ja sotilaiden yhteisellä kehitystyöllä. Virosta ei löydy potentiaalia ydinaseen synnyttämiseen sen enempää nopeasti kuin hitaasti. Maan ilmavoimien kalusto kertoo paljon tästä, sillä sen kalusto koostuu tsekkiläisestä koulutuskoneesta, kahdesta kaksitasoisesta neuvostolentokoneesta ja muutamasta kevythelikopterista. Ko. maassa myös mieli ja puoli muuttuu sähäkästi, kuten 1930-luvulla, jolloin Viro suunnitteli Neuvostoliiton laivaston tuhoamista sukellusvenein yhdessä Suomen kanssa, mutta jo vuonna 1939 itsenäinen Viro luovutti Neuvostoliitolle lentokenttiä, joista tehtiin pommituslentoja esim. Turkuun.
Venäjän ja USA:n ydinaseiden määrä ja laatu kepittää mennen tullen Ranskan ja Britannian ja vie kymmeniä vuosia saada tuo etumatka kiinni ja sekin tuntuu äärettömän epärealistisesta, että pullonkorkkidirektiivi suunnittelijat istuisivat uuteen rooliin ja ottaisivat työnsä tuloksilla suurvallat ydinaseteknologialla kiinni. Suomen turvallisuuden takaavat sen verran vahvat maavoimat, että maan miehittäminen tulee liian kalliiksi ja ennen kaikkea tosiasioihin nojaava diplomatiaan.
Ensimmäinen menetyksellisen diplomatian perussääntö lähtee realismista eli kunnioitamme maantieteellistä asemaamme ja sotilaallisia realiteetteja. Suurvalta ei hyökkää pienempään maahan, jos siitä on tälle rauhan aikana hyötyä ja tämä hyöty muuttuu pienemmässä maassa, kuten kokemus osoittaa, työpaikoiksi ja kasvavaksi elintasoksi. Vaikka olemme liittoutuneet, ei se silti sulje pois Suomen mahdollisuutta toimia niin taloudellisessa kuin poliittisessa mielessä sillanrakentajana maailman melkeissä ja ongelmatilanteissa.