PÄÄKAUPUNKISEUDUN IRVOKAS HYYSÄÄMINEN LOPETETTAVA!

Olemme peruuttaneet ajassa taaksepäin pimeään keskiaikaan, jolloin toiset tekivät työt ja ensimmäiset nauttivat niiden hedelmistä. Kun kehäkolmosen ulkopuolella tehdään lähes kokonaan se työ, joka pitää vientimme kunnossa ja turvaa tämän maan elintarvikehuollon. Silti valtiovalta pitää tuon passiivisen alueen, yhteiskuntamme taakan, aikamme neuvosto-Moskovan, kehittymistä tärkeämpänä kuin maakuntien miljoonien työtätekevien ihmisten perustarpeita - maakunnissa ajetaan alas sosiaali- ja terveyspalveluita, kun samaan aikaan Suomen etuoikeutetun passiiviväestön ökykulmaan suunnitellaan raitiovaunureittejä ja vastaavia. Kaikki tämä rahoitetaan maakuntien ihmisten elämää kurjistamalla - kerrassaan pöyristyttävää, eletäänhän vuotta 2023!

Juuri äsken jopa, pääkaupunkiseutu vetoinen muutaman päätoimittajan ohjaama, valtamediammekin myönsi pääkaupunkiseudun asuntokuplan olevan puhkeamassa eli siellä hinnat laskevat muuta Suomea enemmän. Muutama päivä tämän jälkeen asiantuntijat julistavat hintojen kääntyvän pian nousuun. Eiväthän asuntojen hinnat käänny nousuun, koska ihmiset eivät halua asua turvattomissa slummeissa, joissa jopa lapset pahoinpitelevät toisiaan - Helsinki ja Espoo ovat Suomen suurimmat muuttotappiokunnat, tämä on selkeä fakta; siitä ei pääse yli eikä ympäri ja harva ylittää tämän faktan alitusta. Jokaisen sopisi pohtia, koska nämä pääkaupunkimme yltäkylläisyydessä rypevät asiatuntijat ovat viimeksi tienneet jotain - menikö Suomi muutamassa viikossa NATOon, kaatuiko Venäjä muutamassa kuukaudessa pakotteisiin ja koska taloustieteilijämme ovat kyenneet ennustamaa tulevan laman tai määräämään lääkkeet uhkaavan laman torjumiselle? Suomi taisi menettää viimeisen tietävän asiantuntijan, kun Sixten Korkman muutti Ranskaan.

Uudeltamaalta ja Helsingistä valittiin 60 kansanedustajaa ja muualta 140. Luulisi siis olevan täysin selvää, että muutos maamme asioiden painopisteisiin tapahtuu äkkiä : Selkeä enemmistö kansanedustajista edustaa sitä osaa Suomesta, jossa yrittäjät työläisineen sekä heitä ratkaisevasti tukeva julkinen sektori työskentelevät maamme aktiivisen, tuottavan väestön perustarpeiden ja samalla koko maamme puolesta. On syytä painottaa, että pitkällä jänteellä jokainen maakuntiin sijoitettu euro, on sijoitus koko Suomen, myös passiivisen öky-Suomen, tulevaisuuteen. Maahamme täytyy saada aikaiseksi koko yhteiskuntaa ylläpitävä kestävä kehitys eikä se ole sitä, että jonkun täysin turhan kivihiilikulmakunnan odotetaan vain mielikuvissa toimivilla utopistisilla ratkaisuillaan pelastavan Suomen lisäksi koko maailman!

STADILAINEN MYY TÖNÖSI - KOHTA ON MYÖHÄISTÄ!!

Pääkaupunkiseudulla asuntojen hintojen syöksy jatkuu voimakkaampana kuin muualla Suomessa. Syy on yksinkertainen: neuvostotyylinen, neuvostotyylillä tekohengittämällä ylläpidetty, pääkaupunkiseudun kasvu on auttamatta ohi. Velkaantuneella Suomella, ei yksinkertaisesti enää ole varaa pumpata julkista rahaa lähes lisäarvoa yhteiskunnalle tuottamattoman pääkaupunkiseudun passiiviväestön ylläpitoon. Suomessa asuntojen hinnat laskivat 6,2 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Hinnat romahtivat eniten Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla - lasku oli yli 7 prosenttia. Suomen ns. suurten kaupunkien ulkopuolella hintojen lasku oli 5,1 prosenttia. Nyt kannattaa myydä asunto, kun vielä voi!

Kyseinen suuntaus olisi hyvä huomioida myös hallitusneuvotteluissa, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei ole otettu esiin. Tilanne on äärettömän huolestuttava ja uhkaa hyvinvointiyhteiskuntamme perustaa : kun toisaalta todetaan valtava miljardien eurojen rahavajeen romuttavan sosiaali- ja terveyspalvelumme, jossain Vantaalla suunnitellaan satojen miljoonien raitiotietä, jotta passiiviväestö pääsee liikkumaan tuottamattoman puuhastelun ja vuokratuetun kodin väliä. Nämä satojen miljoonien vuokratuet, joiden, joilla ay-kihot ja kiinteistökapitalistit rahastavat yhteiskuntaa täytyy ajaa alas ja kansan täytyy päästä asumaan sinne missä he voivat asua vapaasti ja hyödyttää itseään ja muuta yhteiskuntaa!

LÄHTIKÖ PURRA SOININ SINISELLE TIELLE?

Timo Soini muistetaan takinkääntäjien kruunaamattomana kuninkaana ja suomalaisen politiikan omahyväisenä perikuvana, joka antaa vaikka puolueen kaatua ja pakkaa kavereita auton takakonttiin, jotta oma paikka korkealla oksalla on taattu. Nyt riviperusut kysyvät naamat vakavina ja muuta hymyssä suin irvaillen: LÄHTIKÖ PURRA SOININ TIELLE JA PETTIKÖ HÄN VAALILUPAUKSENSA HETI? Nyt mitataan Purran ja perussuomalaisten uskottavuus ja jos mittari värähtää miinukselle, on se tämän puolueen, Purran johdossa ollessa, taatusti viimeinen värähdys. Toisia soineja ei mikään puolue kestä mitenkään.

RKPn inhimillisyys on lähinnä mureellisen kammottavaa. Puolue on olevinaan maailman suurin ja hellin lähimmäisen rakkauden, suvaitsevaisuuden ja hellyyden julistaja, mutta se on vain hyväuskoiselle valtamedialle ja sen lukijoille koristeltu ulkokuori, todellisuudessa sarvet kasvavat julistajan päässä. Kyse on soinimaisen härski temppu, jossa inhimillisyyteen vedoten vaaditaan oikeutta päästää ihmisiä, jotka jäävät tulojensa kanssa köyhyysrajan alle eli tukien varaan - ilmoitetaan, että tuleva hallitus hyväksyy maahantulon henkilöiltä, ketkä tienaava yli 1 600€/kk. Toivokaamme, ettei Purra ole lähtenyt tällaisia sopimaan vaan on yhtä kova RKPlle kuin näyttää olevan!

LINKKI:

RKP:n Henriksson: Suurin osa ehdotuksistamme hyväksyttiin – Purran mukaan mitään maahanmuuton kiristyksiä ei tosiasiassa muutettu

AJOIKO PUTIN ja KIINA USAn KONKURSSIIN

Aikoinaan USAn presidentti kiihdytti kilpavarustelua niin, että loppujen lopuksi vastapuoli Neuvostoliitto varallisuuspulan vuoksi nyykähti polvilleen ja koko yhteiskuntajärjestelmä hajosi. Nyt Länsi asetti jatkuvasti kovenevia pakotteita Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle ja meilläkin Aaltolan johdolla asiantuntijat sanoivat Venäjän kaatuvan nopeasti muutamassa kuukaudessa. Toisin kävi, Venäjä lisää vaikutusvaltaa maailmalla ja suuntaa kauppaansa Euroopan sijasta toisaalle väestörikkaaseen ja kasvavaan maailmaan. Länsi puolestaan on melkoisessa lirissä - on ratkaisemattomia energiaongelmia eikä teollisuus tahdo enää pitää päällään. Eläkkeitä korotetaan ja kansa nousee barrikadeille vastustamaan nykyistä menoa.

Tällä hetkellä USAn velkakatto, samoin velka nousee yli runsaan 31 000 miljardin dollarin (liki 29 000 miljardin euron) rajan. Sinänsä huvittavaa, että kyseessä on kolmen aan AAA-luokitettu valtio. Nythän USAssa ei neuvotella talouden kuntoon laittamisesta eli kulujen sopeuttamisesta tuloihin vaan valtion oikeudesta nostaa velkakattoa eli oikeudesta velkaantua lisää. Vahvan suurvalta-asemansa vuoksi USAn ei tarvitse välittää, jos pienet valtiot haluavat antamansa velan heti takaisin sillä esim. USA nostaa aseiden tms. hintaa, jotta rahan kierto kääntyy sille edulliseksi. Ongelma USAn velassa onkin se, että sen suurin velkoja ei ole ihan mikä tahansa valtio vaan Kiina. Totuus on se, että jos Kiina haluaa omansa pois jenkeiltä, on USA todellisessa lirissä.

Tässä alkaakin pohtia kahta asiaa, onko Putin, yhdessä Kiinan kanssa, tehnyt USAlle Reaganit eli ajanut sen tarkoituksella sotaan ja sen seurausten avulla samaan tilanteeseen, mihin aikanaan ajautui Neuvostoliitto eli taloudelliseen vararikkoon. Jos näin käy, ikävimmän laskun lännen käänteiden seurauksista maksanevat ukrainalaiset heti USAn presidentin vaalien jälkeen. Kun siellä republikaanit voittavat vaalit, aloitetaan talouden kuntoon saattaminen lopettamalla sodat eli USA poistuu Ukrainasta, kuten se lähti Afganistanista, Vietnamista ja Somaliastakin. Nyt ei ole esim. Suomen tapauksessa kyse siitä kuka toimi oikein, sillä hyökkäys Ukrainaan on tuomittava. Nyt on toimittava niin, että selviämme po. sodasta, sen seurauksista ja mahdollisista yllättävistä käänteistä edes jotenkin. Olemme kuin oikealta rekkaa kohti lähestyvä mopo, jos vaan ajamme ja rekka ei väistä, olemme oikeassa, mutta meille käy tosi nolosti ja rekka jatkaa menoaan.

LINKIT: 

Kiista valtion velkaantumisesta uhkaa ajaa Yhdysvallat maksukyvyttömyyteen – vaikutukset tuntuisivat ympäri maailman

Kiina on lainannut eri maille satoja miljardeja enemmän kuin aiemmin on luultu – professori: "Avoimuuden puute muistuttaa välillä salailua"

PÄÄKAUPUNKISEUDUN KIINTEISTÖKUPLA RÄJÄHTÄÄ

Median ja ns. taloustieteilijöiden ennustuksista huolimatta Helsinki on Suomen suurin muuttotappiokunta. Kaupungeissa ei siis kannata luottaa tilastoihin ja etenkään ennustuksiin kuin Jumalan sanaan. Itse asiassa pääkaupunkiseudulta poismuutossa on kyse käytännön vihreästä siirtymästä, kun tuottamaton väestö muuttaa saastuttavaan kivihiilienergiaan nojaavalta paikkakunnalta maakuntiin, joissa asuminen, turvallisuus ja luonto voittaa ikävyydessään ankean harmaan neuvostotyylisen asuinmiljöön. Voimakkaimmin poismuutto kohdistuu koulutettuihin nuoriin, suomenkielisiin asukkaisiin ja siis myös lapsiperheisiin. Kaikkiaan Helsingin muuttotappio oli 4 210 asukasta, joista suomenkielisiä oli 3 300.

Uudessakaupungissa asukasluku huiteli parhaillaan 18 500 tuntumassa. Kun se nyt on hiukan yli 15 000 uusikaupunkilaista, voi viime vuonna Helsingistä poismuuttaneiden todeta sopivan mukavasti Uuteenkaupunkiin. Meillä on luontoa, turvallisuutta, kohtuulliset palvelut, äärettömän edullisia asuntoja ja vahvasti kehittyvät vapaa-ajan puitteet. Miksi sitten Pirkanmaa ja Tampere ovat vetäneet puoleensa asukkaita eikä meren rannalla sijaitseva luonnossa kylpevä maailman kauneimman saariston portti Uusikaupunki? -Näinköhän meidän päättäjillä on edes käynyt mielessä, että joku voisi muuttaa tänne ja tuskinpa he lukevat ulkopaikkakuntien lehtiä edes sen verran, että tietäisivät Helsingin ja Espoon olevan Suomen suurimpia muuttotappiokuntia.

Muutama kuukausi sitten persut esittivät toimikunnan perustamista, jotta kaupungin maa-alueita hyödynnetään paremmin asumiseen ja viihtymiseen. Tämä toimikunta ei olisi maksanut mitään, sen oleminen ja tekeminen ei olisi ollut keneltäkään pois, mutta eihän tätä kaupunkia voi kehittää ja jo alkuvaiheessa koko idea kaatui kokoomusdemari allianssin äänin 7-4. Samat taantumukselliset tahot olivat sulkemassa kaupungin keskustaa nuorilta. Kaupungin keskustan, joka on ollut menneet vuodet lähinnä traktorivarastona/rakennustyömaana - kiitos siitäkin mainitun allianssin, kuten miljoonien hintaisen lankkurannan. Mainitun valtaliittymän ansiosta kirjastoa remontteerataan ainakin kolme vuotta ja vanhainkoti ja muutkin ikiprojektit syövät varoja ja energiaa tulematta nopeasti priima kuntoon.

Nyt joku pohtii, että virkahenkilöidenhän kuulu valmistella ja luottamushenkilöiden vain seuloa esittelystä kaupunkilaisia eniten hyödyttävät valmistelun siemenet ja taata kaupungin kasvu. Ongelma vaan lienee se, etteivät virkahenkilöt itsekään usko omiin kykyihinsä tehdä tästä kaupungista menestyvää asumisen keidasta, sillä pitovoiman kehittämisen sijaan, he ovat keskittyneet ahkerasti rustailemaan työpaikkahakemuksia muihin kuntiin. Tämä virkahenkilöiden osaaminen/uskonpuute omiin kykyihin ja kaupungin tulevaisuuteen romuttanee viimeisenkin uskon rippeen kaupungin mahdolliseen edes välttävään tulevaisuuden kehitykseen. Ja mikä kammottavinta kaupunkilaisten kannalta - kokoomusdemari allianssi pitää huolen siitä, että virkahenkilöiden asema ja tulotaso pysyy vakaana, eikä kukaan saa häiritä virkakuntaa, kun he kaupunkilaisten rahoittaessa puuhastelevat kaikkea kivaa!

Pääkaupunkilaiset ovat kiireen edessä, sillä sen lisäksi, että asukkaat vähenevät, myös liike/toimistokiinteistöjen tarve vähenee. Nettikauppa jyllää ja nakertaa väkisinkin kivijalkaliikkeiden markkinaosuutta, samoin etätyö niin ikään tyhjentää pääkaupungin kiinteistöjä. Vielä elämme niitä aikoja, jolloin omasta kiinteistö voi saada omat pois. Mutta mikä on tilanne vaikkapa vuoden tai kahden kuluttua, kun myyjien määrä moninkertaistuu ostajiin nähden. Koko valtion kannalta lienee kuitenkin parasta, että investoinnit tuottamattomalle kulmakunnalle jäädytetään ja suunnataan terveen kasvun alueelle eli niille alueille, joissa ihmisillä on ilman tukia varaa asua ja nauttia aidosta paineettomasta arjesta ja ansaitusta juhlasta.

Linkit:

Pirkanmaalla suurin muuttovoitto 70 vuoteen

Muuttoliike vie nyt pois Helsingistä, syistä halutaan selvitys – "Pääkaupungin vetovoima romahtanut koko maan häntäpäähän"

Tampere sai eniten uusia asukkaita muista kunnista

VALLANKUMOUS YLEN YLELLISEEN MAAKUNTATOIMINTAAN

Aikoinaan kuuntelin laadukasta maakuntaradiota, joka suolsi eetteriin uutisia ja kuulokuvia kulmakunnasta sen mukaan, mitä kerrottavaa ilmeni. Maakunta radio oli laadukas, nopea ja luotettava - toisin on tänään, ainakin täällä Turun suunnassa, jossa toimitettua juttua hehkutetaan ja hehkutetaan monet kerrat. Siten juttua saa odottaa ja ehkä tunnin kuluttua kuulet haastattelussa sen, mitä juontaja kertoi takerrellen jutun esittelyssä neljä und viisi kertaa. Tämä on vielä huippua, kun pysytään Turun toimituksen hoteissa, mutta auta armias, kun alkaa Lounaisrannikon lähetys Porista, silloin ohjelmavirran kateissa piilevä punainen lanka värittyy murheellisen mustaksi - eetteriin tupsahtaa tyyppi, joka takeltelee sanoissaan ja esim. kellon ajan toteaminen tai sen, että paloauto on punainen vie viisi minuuttia.

Siitä luovuudesta ja laatujournalismista, josta saimme nauttia Tapani Maskulan, Iiro Andersonin, Juha Ohtosen ja kumppaneiden aikana, ei ole vähäisintäkään tuoksun värettä jäljellä. Maakuntaradion laatu on kerrassaan romahtanut Lounaisrannikolla. Tätä ilmentää myös toimittajien itsekkyys kertoa itsestään ja tekemisistään. Ketä kiinnostaa jonkun tyypin vapaa-aika tms., jos maakunnassa on muita isompia sattumia plus tapahtumia. Kun katsomme Lounaisrannikon YLEn toimipisteiden kykyä tuottaa vain muutama juttu päivässä, joku pohtii voiko taustalta löytyä resurssipula. Syytä lähetysten vähyyteen ei löydy resursseista, koska, jokainen voi tarkistaa yhteystiedoista, jotta väkeä on niin, että päät kolisevat yhteen.

YLEn Turun ja Porin yksiköissä, yhteistietojen mukaan, piileskelee kummassakin 16 juontajaa tai toimittajaa. Jos juttuja po. yksiköt tekisivät vaikkapa kaksi tai viisikin päivässä, ei miteenkään riittäisi töitä jokaiselle po. palkansaajille jokapäiväksi ei ehkä joka viikoksikaan.  Tuotantomäärään nähden Lounaisrannikon YLEn yksiköitä voidaan pitää äärettömän tehottomina, jopa Neuvostoliiton toiminta tuntuu YLEen verrattuna valtavan tehokkaalta, luovalta ja äärettömän aktiiviselta. Kun samaan aikaan syydetään miljoonia euroja johonkin Käärijä ilmiöön, niin onko ihme, mikäli jossain syntyy mielipide YLEn rahavirtojen tarkistamisesta, tehostamista ja kohtuullistamisesta. Kun muu kansa kiristää vyötä ja jonottaa terveyspalveluihin, ei kritiikki ELEn rahan käytöstä ole perusteeton.

Jos YLEn radiotoimittaja tienaa reilut 3 000 euroa kuukaudessa, vaikkapa 3 200 €/kk, voi kuukauden palkkakuluiksi Lounaisrannikon toimipisteissä ynnätä, jos ei lisiä lasketa 51 200 € ja vuoden 614 000€. Olisikohan tuossa hiukan tehostamisen varaa, kun vielä huomioidaan päälle tuleva tekninen henkilökunta, kiinteistöt, laitteet ja autotkin. Melkoisen kalliista puuhastelusta on siis kyse, tulee lähinnä mieleen vanha termi : ollaan kuin lehmät pellossa - mukavasti meno maittaa, ei murheet haittaa. On aivan selko selvää ja vain ajan kysymys, koska joku puuttuu maakuntaradioihin jälleen kerran. Jos asioihin ei puututa radioiden sisältä, tulevat muutospaineen ja vaateet keskushallinnosta eli Helsingistä, tämä taas tietää maakuntaradioiden roolin latistamista entisestään ja ohjelma-ajan sekä siihen kohdistuvan vallan siirtoa pääkaupunkiseudulle.

Nyt on YLEn sisäisen maakuntaradiovallankumouksen aika. Kaikki Suomen maakuntaradiot liittykää yhteiseen rintamaan ja nujertakaa ryskyin pääkaupunkiseudun pakkovalta. Vaatikaa lisää ohjelma-aikaa maakuntiin ja tietenkin myös päätösvaltaa omiin lähetyksiin ja toiminta muotoihin. Jos nyt Suomen maakuntien radiotarjonta on toistensa näköisten yksiköiden arjen harmaata formaattipakkopullaa, niin miksei maakunnat voisi omilla avuillaan plus kyvyillään kehittyä erilaisiksi ja sitten ottaa mallia toisistaan. Ja koulutusta, jotta tekijöiden ja lähetysten taso nousee. Vain näin säilytetään työpaikatkin maakunnissa -  tuetaan ja pidetään huolta omista radioistamme!

TYYPILLISEN TÖRKEÄÄ MAAKUNTIEN RYÖSTÖÄ!

Aikoinaan, ei kovinkaan kauan sitten, vähän joka puolelta Suomea pääsi lentäen maailmalle. Finnair lensi Vantaalta ja muut pääasiassa muualta. Finnair lennätti monopolioikeudella pääasiassa keskieurooppalaisia Venäjän yli Aasiaan. Muut lentoyhtiöt taasen pääasiassa lennättivät suomalaisia etelään ja länteen. Alkoivat Vantaan lentoaseman kohtuuttoman suuret laajennukset ja kehäradan rakentaminen, joihin upposi satojamiljoonia euroja. Alkoi näyttämään siltä, että väkeä ei piisaa Keski-Euroopasta Vantaan kautta Aasiaan, lentokentälle täytyi saada myös suomalaisia Suomen kaikista kolkista.

Kaikkiaan liikenneratkaisuineen lentoaseman laajennuksen kokonaiskustannukset suomalaisille nousivat vähintäänkin reiluun 1,7 miljardiin euroon. Miten tuo investointi, johon jokainen suomalainen joutui osallistumaan, hyödytti maakuntien väkeä. EI MITENKÄÄN - PÄINVASTOIN SE HEIKENSI ELÄMISTÄ JA ETENKIN LENTOMATKAMAHDOLLISUUKSIA. Kun aiemmin pääsit maakunnasta esim. Turkuun maksimissaan reilun tunnin kyydillä, oli kyydin saantikin helppoa ja edullisti. Nyt useimmat Vantaan lennot lähtevät varhain aamulla, joten siitä syntyy runsaasti hankuluutta ja/tai melkoisesti lisäkuluja.

Nyt jokainen, Vantaan lentoasemalta maailmalle hamuava, joutuu itse järjestämään kyytinsä ja hyvin usein ratkaisu on oma auto. Jos lennät pariksi viikoksi etelään, joudut maksamaan lähes yhdeksänkymppiä, siitä, että autoasi säilytetään matkasi ajan. Mikäli taas tulet julkisilla kulkuneuvoilla, kuten esim. junalla, on turvallisinta saapua lentokentälle edellisenä iltana, jottei maksettu matka jää kokonaan tekemättä kisko-operoijan epävarmuuden realisoituessa tuntuvaksi myöhästymiseksi. Junankäyttäjä, jos hän haluaa olla ehdottoman varma lennolle ehtimisessä, joutuu käyttämään junaa ja hotellia. Pahimmillaan, et saa itsellesi ja perheellesi hotellia lentokentältä vaan joudut johonkin syrjemmälle. Oli miten oli, junan ja hotellin yhdistelmä maksaa yksin kulkevaiselta noin 250,00 euroa eli tuplaa halvan peruutusmatkan hinnan.

Suomen lentomatkailun järjestely on ollut melkoisen epätasa-arvoista puuhastelua. Jos asiaa tarkastellaan kehäkolmosen ulkopuolelta, voidaan puhua melkoisesta palvelujen siirrosta maakunnista pääkaupunkiseudulle. Samalla syntyy uusia työpaikkoja hotelleihin firmoihin, jotka säilyttävät maakunnan matkalaisten autoja pääkaupunkiseudun lehmittömillä pelloilla. Lienee jokaiselle aivan selvää, että näiden työpaikkojen työntekijöiden palkat kuten heidät työllistävien työnantajien voitot ja kiinteistöjen kuoletukset jne. maksaa maakunnasta saapuva lentomatkustaja, sillä tuskin kukaan pääkaupunkiseudun tyyppi mainittuja palveluita joutuu käyttämään.

Lentoliikenne-esimerkillä pyrin osoittamaan kuinka häikäilemättömästi tätä maata hallitaan. Vieläpä jonnekin Vantaalle halutaan rakentaa raitiotie reilulla 500 miljoonalla, vaikka korona-aikana opittu etätyö tyhjentää pääkaupunkiseudun konttoreita ja ihmiset haluavat väljemmin, vapaammin ja turvallisemmin asumaan. On äärettömän mielenkiintoista nähdä, jatkuuko sama suuntaus ja mitä tekevät 140 maakuntien kansanedustajaa, jotta maakuntien asukkaille taataan nykyistä laadukkaampi elämä ja lopetetaan pääkaupunkiseudun kiinteistö/asuntokuplan kasvattaminen.

KUN SUURSUOMALAISET MURSKATTIIN

Edvard Gyllingin Suur-Suomi ideaa voitiin pitää realistisempana kuin Mannerheimin tukemaa vastaavaa hanketta. Gylling pääsi jo muodostamaan "valtion" ja luomaan edellytykset valtion kasvamiseksi suuremmaksi ja peräti itsenäiseksi. Gyllingin suunnitteli Tukholmassa, pakoillessaan muutaman vuoden 1918 sisällissodan jälkeen, Karjalan työkansa kommuunin ja päästyään Petroskoihin hän onnistui saamaan hankkeensa liikkeelle jokseenkin tyylikkäästi - tämä tapahtui 1920-luvun alussa Lenin vallassa olon aikana.

Gyllingin luomus Neuvosto-Karjala alkoi kehittämään rivakkaasti, vaikka Gyllingin alku ei ollut kovinkaan helppo, sillä Ukki Väinämöisen joukkojen aloittama, Suomen tukema, Itä-Karjalan kansannousun kukistaminen vaati kovia otteitta ja reilut 2 000 kuolonuhria. Tämän jälkeen Gylling pääsi pääsi kaavailujensa toteuttamisessa vauhtiin ja alueelle syntyi voimalaitoksia, tehtaita, tiestöä pistettiin kuntoon, sähköverkkoa kehitettiin ja elintarvikkeidenkin osalta Karjalasta tuli omavarainen. Ehkäpä näkyvin ja vaikuttavin hanke, jossa Edvard Gylling näytteli merkittävää roolia, oli 1933 valmistunut Vienanmeren-Itämeren kanava ns., surullisen kuuluisan valmistustavan, Stalinin kanava.

Kommunismin ja kansallisaatteen yhdistämisellä luodussa Karjalassa pyrittiin suomenkieliseen kommunikointiin ja tiedottamiseen. Gyllingiä syytettiin jopa karjalaisten ja venäläisten syrjimisestä eli rasismista työpaikoilla ja politiikassa. Suomalaisten suosiminen herätti huomiota Moskovassa. Johtaja itse nautti varsin mukavasta elämästä, hänellä oli palvelijaa ja autonkuljettajaa kohottamassa arjen laatua lähemmäs juhlaa. Edvard Gyllingin puoliso Fanny otti aluksi etäisyyttä ympärillä olevaan järjestelmään, mutta huomatessaan, että tänne jäädään eikä muuta voida, ryhtyi hän kehittämään Karjalan kulttuuri/taidetoimintaa. Gyllingit eivät koskaan saaneet matkustaa Suomeen, mutta heidän sukulaisensa Ikaalisista kävivät Petroskoissa vierailulla.

Kaiken kaikkiaan Karjalan työkansan kommuunilla alkoi pyyhkiä yllätävän hyvin ja väkeä alkoi muuttamaan sinne runsaasti aina Kanadasta ja USAsta asti. Suunnitelmallisesti amerikansuomalaisia houkuteltiin muuttamaan Karjalaan ja monet tekivätkin niin - myivät omaisuutensa ja lähtivät tuntemattomaan maahan toteuttamaan haavettaan: rakentamaan yhteistä hyvää. Myös Suomesta muuttoliike Karjalaan kiihtyi, osa väestöstä peräti loikkasi perheieen metsien kautta päästäkseen kurjuudesta ja nälästä Gyllingin lihapatojen ääreen. Luonnollisesti 1920-luvun lama oli merkittävässä roolissa voimistamassa väen siirtymistä ns. kapitalistisista maista maahan, jossa kaikki rakensivat yhteistä hyvää.

Isä aurinkoisen noustessa valtaan alkoi taivas synkistyä Neuvosto-Karjalan, siellä asuvien suomalaisten ja etenkin Gyllingin yllä. Niin johtajaa kuin alueen suomalaisia alkoi sapettamaan se, että Neuvosto-Karjala kuului osaksi isompaa maata ja käytti sen valuttaa ja siten Karjala joutui rahoittamaan emämaan muita, vähemmän omavaraisia, kolkkia. Kun Edvard Gylling alkoi vaatimaan Karjalalleen omaa valuuttaa ja puhumaan Neuvostoliitosta irtaantuvasta Suur-Suomesta, johon voisivat liittyä Ruotsi ja Norjakin, voi jokainen tuumia, mitä Stalin moisista kaavailuista piti. Loppujen lopuksi noin 10 000 suomalaista kuoli ja katosi Stalinin vainoissa. Fanny Gylling vangittiin 1938 ja hän kuoli Kazakstanissa työleirillä 1944. Edvard Gylling johti Karjalaa 1923 - 1935, hänet teloitettiin 56 vuotiaana ampumalla 14. kesäkuuta 1938. Viimeistään silloin haudattiin viimeiset edellytykset punaisesta Suur-Suomesta.

VALTAMEDIA LOI RYSSÄVIHAN KUTEN 1930-LUVULLA

TAASKO OLEMME AJATUNEET TÄLLE TIELLE UUDEN VIERASMAALAISEN LOGON ALLE?

Valtamedialle kiitos kera Putinin idioottimaisen hyökkäyksen Ukrainaan, se teki Suomessa hetkessä NATO-valtion. Tämä ei tapahtunut, kuten sovittiin virallisella kansanäänestyksellä, vaan NATOn saavuttamaan mahtavaan gallupsuosioon vedoten. Ehkä tulevaisuutta ajatellen kansanäänestys olisi ollut järjellä perusteltavissa vai olemme siirtymässä vaalidemokratiasta gallupvetoiseen politiikkaan. Kun otetaan huomioon valtamedia rooli, tässä ja muussakin, mielipiteen muokkauksessa, alkaa se muistuttaa Saksan mediaa Hitlerin valtaan nousun jälkeen. Media luo mielikuvia, joita se markkinoi totuutena, nyt en puhu Putinista tai Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vaan vaikkapa Käärijän saamasta kohtuuttoman suuresta hehkutuksesta.

Valtamedia saa melkoista tukea tuhansilta somessa liihottavilta aivottomilta tuhonenkeleiltä, jotka lannoittavat hyvin itäneen ryssävihan kasvua. Nämä, mielestään kaikki tietävät, idiootit, kulkevat juuri samoja askelmerkkejä pitkin kuin meidän 1930-luvun äärioikeisto ja Saksan nazit. Sen sijaan, että vastapuolen argumentit lyötäisiin maanrakoon selkeillä faktoilla, hyökätään ihmisten kimppuun. Jos joku edes kirjoittaa tai toivoo rauhaa Venäjän aloittamaan sotaan, haukutaan tällainen ulostulija putinistiksi tai Venäjän trolliksi. Tässä muuhunkin nopeasti laajenevassa suvaitsemattomuudessa piilee somen todellinen vaikutusvaara ja kansan eksyttäminen realismin sijaan utopistiseen mielikuvamaailmaan.

Platon tosi tähän suuntaan: Mielikuva on autiomaa jossain totuuden ja valheen välillä. Kannattaisiko yhden sun toisen asemoida mielikuvansa uudelleen ja samalla pohtia niin mielikuvien kuin mielipiteittensä paikkansapitävyyttä nyt ja pitemmällä jänteellä. Sen sijaan että keskustelisimme ratkaisukeskeisesti nuorison aiheuttaman äänen kohtuullisuudesta, sen esiintymisen paikasta, alkusyistä tai Suomen suhteesta Venäjään kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, me pystymme vain kehumaan jotain Käärijää. Ja jos siinäkin olet eri mieltä, saat melkoisen ryöpyn niskaasi. Olemme siirtyneet kritiikittömän tiedottamisen maailmaan eli aivan kuten valheessa eläneissä totalitarismeissa vain yksi totuus, josta ei saa keskustella tahikka sitä epäillä, vallassa.

Joskus alkaa tuntua siltä, että aivan kuten Goebbelsin ajan Saksassa, meilläkin valtamedialle myönteinen manipulointi käy maksettujen kansalaisvaikuttajien kautta. Seuratkaapa jotain reppanaa, joka haluaa vaikka rauhaa Ukrainaan ja hänen saamaansa palautetta. Ei aikaakaan, kun tuo tyyppi saa pahaa tahtoivat kommentoijat kimppuunsa. Eivätkä kommentoijat rakenna keskustelua tai pyri vaikuttamaan sen suuntaa, vaan he pyrkivät toinen toisiaan tukien nonseleeraamaan rauhasta haaveillen reppanan - häntä solvataan lukuisissa kommenteissa, mitä ilkeämillisemmillä sanakäänteillä. Nämä ahkerat kommentoijat, muuten yllättävän samat naamat, toimivat täysin tunteettomasti kuihduttaen keskustelun ja siten myös demokratian.

Onko Käärijä todellisuudessa esimerkki siitä kuinka lähellä olemme Neuvostoliiton tiedotustyyliä? Siellähän media ylisti taiteen saavutuksia ja urheilijoiden urotekoja vain siksi, että kansa jaksaisi ankean arjen yli nukkumaan kohti uutta arkea ja uhraamaan itsensä jonkun suuren, joka ei koskaan toteutunut, vuoksi. Onko kukaan henkilö tai mikään asia saanut Suomessa koskaan niin paljon hehkutusta osakseen kuin Käärijä. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun olemme osa sotaan ajautuvaa liittoumaa. Eikö juuri nyt olisi aika puhua Putinin jälkeisestä Venäjästä vai luuleeko joku, että jos ei ole Putinin jälkeistä Venäjää, on kuitenkin Suomi? Onko Suomen tiedotusta hallitsevilla vajaalla kymmenellä päätoimittajalla puhtaat jauhot pussissa ja kansan etu mielessä vai turvaavatko he sanomansa tuhansiin nöyriin trolleihinsa, jotka tyrehdyttävät valtamesidiaan kohdistuvan kritiikin alatyyliseen älämölöönsä?

KOKOOMUS HÄVISI JO NYT SEURAAVAT VAALIT?

 

Maine ja kunnia katoavat nopeasti kuin valkosipulilla maustettu suolistokaasun haiku Saharan avaan ja inhan kuumaan miljööseen - erityisen nopeasti moinen maineen ja kunnian haihtuminen tapahtuu politiikaan Armittomilla aavikoilla. Uudenkaupungin kuntavaaleissa kokoomus jyräsi itsensä 23,7 prosentin kannatuksella itsensä selkeästi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Kokoomus lupasi vaalipuheissaan totaalista muutosta edellisen kauden vasemmistovetoisen hallituksen 6-5 päätökseen. Kun kaikkiaan oikeisto puolueet voittivat vaaleissa yhteensä seitsemän lisäpaikkaa, käänsivät äänestäjät vaakakupin selkeästi muutoksen tielle ja nyt piti oikeiston jyrätä hallituksessa kirkkaasti äänin 7-4. Kaupunkilaiset saivat sitä, mitä äänestivät vaalituloksen muodossa.

Armottoman paikanjako väännön jälkeen oikeisto enemmistöinen hallitus aloitti uuden avoimen ja kaupunkilaisten parhaaksi tähtäävän uudistuspolitiikan - enää rahaa ei syydettäisi kaikkeen pieneen kivaan. Vaan toisinpa kävi: tyypit jotka aiemmin syyttivät vasemmiston vievän kaupunkia hallituksessa äänin 6-5 tuhoon, liittyivät itse vasemmiston rintamaa ja nyt vasemmistomieliset päätökset tehtiin äänin 7-4 joskus jopa 8-3. Pääkatuun ja rantaan upotettiin miljoonia euroja ja niistä tuli entistä valtavampia rahareikiä, kuten vuosia kestävästä kirjastoremontista ja A-sairaalasta. Kaiken huippuna ennen vaaleja valmistui pääkadun ensimmäinen osa, joka oli tarkoitettu jalankulkijoilla ja autoille, mutta talvi osoitti armottoman kömmähdyksen: kadulla oli lähes mahdoton kulkea jalan tai autolla.

Alkuun oli tarkoitus priorisoida rahareikiä niin, että enää ei jatkossa tehdä pientä ja kivaa, mutta kun kaupunkilaisille paljastui, että mainitun sijaan saatiin karua ja kallista, vaikutti se eduskuntavaaleihin Uudessakaupungissa, joka lienee ainoa paikkakunta, jossa kokoomus otti viime vaaleissa rajusti takkiinsa, pudoten 15 prosentin kannatuksellaan kaupungin neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Vaikka muusta oikeistosta tarjottiin tukea kokoomuksen valintamuutoksille, eivät ehdotukset kelvanneet. Niinpä juuri he ketkä pudottivat kokoomuksen kannatuksen saavat jatkaa po. rooleissaan. Kokoomuksen lähdettyä tälle tielle ja näköjään jatkaessa sillä, demarit taputtavat käsiään, onhan aivan kuin joku punainen käsi ohjaisi kokoomusta takaamaan Uudenkaupungin demareille vuosisadan jytkyn seuraavissa kuntavaaleissa - ohjaako vai onko kyseessä, sattuma, tyhmyys vai sokea vallanhimo? Oli miten oli, jos tyypit eivät muutu, tyylin täytyy muuttua tai iso puolue kutistuu pieneksi hippiäiseksi Uudenkaupungin poliittisella kartalla.

QUO VADIS KOKOOMUS?

Koomisinta mitä voi ikinä lukea/kuulla ovat viittaukset salaliittoteoriaan. Eihän kyseessä ole mitään salaista, jos kaikki tehdään äärimmäisen avoimesti kaiken kansan silmien edessä, jokainen voi piipahtaa pöytäkirjattujen päätösten pariin ja todeta kokoomuksen roolin: Vaikka demaririntama hajoaa äänestyksessä itse, seuraa kokoomuksen hallituksen porukka demareiden johtoa kuin saparo sikaa! Tämä koskee etenkin kaikkia isoja asioita. Mainitulla rintamalla on syydetty miljoonia Alicen kadun vuosia kestäneeseen poikkeustilaan ja noloon lopputulokseen ja jo alkupäästään lahoavaan lankkurantaan.

Minä suuresti ihmettelen tätäkin ulostuloa, jolla kaupunkimme nostettiin nuorisoapartheidin avulla valtakunnan huomion kohteeksi. Se ei varmasti lisää kenenkään muuttohalukkuutta tänne. Surullista on myös se, että aivan avoimesti korkea päättävä elin saa päätöksellään aikaan kaupungin sisällä nyt vallitsevan kahtiajaon. Kuten hallituksen pöydässä totesin, Suomessa on reilut kolmesataa kuntaa, eikö olisi voitu vaikka katsoa, onko ongelma jossain kyetty ratkaisemaan - mutta eihän näin tehdä vaan asia räpelletään omin vajavaisin valmisteluvoimin syvimpään ja synkinpään suon silmän sopukkaan.

En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi emme voi osaavin voimin edes etsiä ratkaisua, joka ei aiheuta nykyisen tyylistä armotonta älämölä. Olisi kaikkien kannalta parasta löytää joku muu kuin kieltoihin pohjaava ratkaisu. Tähän ei ikinä päästä, jos ongelman sijaan keskitytään henkilöihin, jotka yrittävät ongelmaa ratkaista. Kuten totesin, jo hallituksen pöydän ympärillä istuneet olivat valmiita tehdystä poikkeavaan ratkaisuun. Miksemme siis tutki, mitä hyvää on Rovaniemen mallissa, Kirkkonummen tai Forssan vastaavassa ja jossain muualla plus jalosta näistä jotain omaa Uudenkaupungin mallia, jota, sen toimivuuden vuoksi, muut kunnat kautta Suomen niemen käyttävät esimerkkinä vastaavassa tilanteessa. Mutta tähän emme pääse ennen kuin kokoomus aloittaa sisäisen tutkinnan teemalla: Quo vadis Kokoomus?