YLE markkinoi jonkun ministeriön yksisilmäisen numeroon tuijottajan näkemyksiä kuin Jumalan sanaa: Maakunnissa ei ole varaa asfalttiteihin, on yksi hänen tulevaisuuden teeseistä. Tässä vaiheessa sopii kysyä, mihin valtion rahat sitten hupenevat? Otetaan esimerkiksi hömppämediaksi muuttunut YLE, jonka pyörittäminen vaatii lähes saman verran pakkoverolla kerättyä rahaa kuin nyt käytetään tiestön kunnossapitoon. Voisiko tuosta summasta nipistää parikymmentä prosenttia maakuntien tiestön kunnossapitoon ja muiden peruspalveluiden säilyttämiseen vai onko päättäjien inhimillisyys sillä tasolla, että vaakakupissa joku UMK painaa enemmän kuin tiestö, vanhusten, sairaiden, vammaisten hoito ja lasten saama laadukas opetus turvallisessa ja tutussa kotiympäristössä?
Ihmetyttää, miksi korkeassa asemassa oleva virkamies puuttuu tiestöön eikä johonkin välttämättömyyden kannalta toisarvoiseen, kuten miljardi euroa nielevään tunnin junaan, älyttömän hintaisiin pääkaupungin silta tms. hankkeisiin, oopperaan, kansallisteatteriin, vuokra-asumistukeen, joka valuu muutamille ökyille ja jopa ulkomaille. Käsittääkseni miljardeja euroja, jotka upotetaan ns. ei välttämättömään voisi kanavoida hyvinvointivaltion statuksen turvaaviin peruspalveluihin. Onko esittelevän virkamiehen ja hänelle julkisuutta tarjoavan YLE:n valta niin suuri, että yksi mies voi korkealla asemallaan ja mediayhteyksillä vaikuttaa plus turvata perheelleen ja läheisilleen mukavat kulkemiset, asumispuitteet ja vapaa-ajan tarjonnan, eikä yksikään maakuntien kansanedustaja puutu tähän?
Tanskassa leikattiin kovalla kädellä sikäläistä yleisradiota, miksei meillä kyetä tähän. Tokihan meillä leikataan maakuntiin suunnattua tarjontaa ja palvelua ja käännetään selkä kolmelle ja puolelle miljoonalle ihmisille. Samalla tehdään kalliita kökködokumetteja, suunnataan varoja johonkin marginaalisiin somaliuutisiin jne. Tuntuu varsin kummalliselta miten tässä maassa rahaa riittää aivan toisarvoisiin asioihin, kun inhimillisesti ajatellen tärkeämmästä ja jopa elämän säilyttämisen kannalta välttämättömästä säästetään. Suomi on kuin perhe, jossa äiti ja isä lähtevät pitämään hauskaa ja käyttävät rahat, jolla olisi voitu taata perheen lapsen.paraneminen sairaudesta, itsekkääseen ilkamointiin!