HITLERIN ÄITI: Ei meidän Adolf, mut ku poja

Meillä valtamedia on valinnut suosikkinsa ja se suhtautuu siihen kuin äiti lapseensa ja eihän oma lapsi mitään pahaa tee, hän vaan sattuu olemaan paikalla, kun muut tekevät pahaa ja saa syyt niskoilleen. Jos joku muu olisi käyttäytynyt kuin Marin pääministerinä, olisi hänet tuomittu alimpaan demonimanalaan. Niin hirvittävää oli silmät päässä seisoneen ja suu vaahdossa raivonneen Marinin kuin sienillä ajataukset sumentaneen tai sammuttaneen vaandaalinomaista käytös vaalitentissä. Joku toinen olisi saanut saman käytöksen seurauksena medialta tuta. Mainittua barbaarista esiintymistä korosti seuraavana päivänä lähetetty pienpuolueiden vaalitentti, jossa keskustelijat kunnioittivat toisiaan, eivät huutaneet päälle ja vastasivat jopa juontajan esittämiin kysymyksiin.

Kun katsoi ykköspoliitikkojen vaalitenttiä, käy nyt usein mielessä, kuinkahan kävisi, jos järjestettäisiin tentin kätkeen yllätyspuhallus tai peräti huumetesti, niin pöhelösti, kiivaasti ja silmät päässä seisoen jotkut tyypit joskus käyttäytyvät? Silti valtamedia kehuu suosikkejaan vähät välittäen näiden mokista tai barbaarisesta esiintymisestä. Kritiikitönttä on valtamedian uutisointi, kun joku palaa "harha-ajatuksista" valtamedian linjoille. Hän saasynninpäästön kuin oma lapsi äidiltään , näin kävi Erdoganille, joka lupasi Turkin hyväksyä Suomen NATO-hakemuksen. Hetkessä, tästä valtamedian aiemmin kurdien säälimättömäksi vainoojaksi leimaamasta pahiksesta tuli valtamediassa lähes rauhan enkeli. Valtamedia suhtautuu synnyttämiensä mielikuvien tukijoihin toistuvassti ja todellakin yhtä kritiikittömästi selityksiä etsien kuin äiti lapsensa tekemisiin.

Väkisinkin, valtamedian harjoittamaa "journalismia" seuratessa, syntyy joidenkin uutisia vastaanottavien päässä mielikuva Hitlerin äidistä puolustamassa omaa kultamussukkaansa: -Ei meidän Adolf, mut ku nuo poja, Göbbö Jooseppi keksii ja kutsuu kolttosiin, Himmlerin Heke se yllyttää meheviin metkuihin ja Hermannilla on aina ilkeä virne naamalla ja joku juonikas jeppe mielessä. Poja on poikia, kyllä tekin lapsena. Koomisinta lienee se, että kaiken tämän manipuloinnin keskellä valtamediamme kehtaa pitää itseään tasapuolisena, suvaitsevaisena ja kaikille mielipiteille avoimena tiedotusväylänä. Valheella on lyhet jäljet. Näin sanotaan, mutta eihän valheesta kärähdä, jos sitä ei kerrota eikä siitä saa edes puhua omalla nimellä vaan täytyy käyttää termiä muuneltu totuus.

KÄNNISET TOIMITTAJAT MANIPULOIVAT SUOMEN NATOON

Lyhyen ajan sisällä kaksi, merkittävän mediatalon, päätoimittajaa on pistetty hallitsemattoman juomisen seurauksena pihalle. Nyt pitäisi keskustella heidän aiemmasta juomisestaan, juomisen vaikutuksesta työhön ja työnjohtamiseen. Ovatko alkoholin kanssa vähemmän sinut päätoimittajat suosineet alaisinaan hengenheimolaisia juomakulttuurin suosijoita? Jos näin on käynyt, miten se on vaikuttanut maamme uutisointiin ja mielipiteen muokkaukseen äärettömän tärkeissä asioissa? Onko toimitustyössä havaittavissa alkoholin rengeille tyypillistä mustavalko -ajattelua ja pohjatonta selittelyä aivan, kuten juopot selittelevät lähimmilleen: en ole alkoholisti, hallitsen juomiseni täydellisesti, vaikka juon koko ajan, työ meni ja perhe sai tarpeekseen?

Meidän on median suhteenkin tunnettava vastuumme ja kyettävä olemaan äärimmäisen kriittisiä tarjotun uutisoinnin suhteen. Jos media tuomitsee tylysti lonkeropurkin vuoksi ministerin tehtäväänsä kelvottomana ihmisen, mutta samalla hyväksyy toisen ministerin, joka tyhjät silmät tapittaen, valkeaa pölyä kalpeilla kasvoilla bilettää huutaen kuin armottomasti kiusattu ja juuri kireästä pakkopaidasta sekä suukapulasta vapautettu sähköshokkeja saanut umpikaheli. Jo mainitun suhtautumisen vuoksi on vähintäänkin kohtuullista pohtia valtamedian toimittajien kykyä erottaa oikea väärästä, kuten myös kyky arvioida tiedottamisen tasapuolisuutta plus oikeellisuutta.Lukijan/kuulijan/katsojan on oltava mediakriittinen juuri sen median suhteen, joka väittää olevansa tasapuolinen ja tiedotusmaailma suvaitsevaisin edustaja.

Tutkiessa ja tuumaillessa valtamediamme harrastamaa uutisointia, tulle väkisinkin mieleen Joseph Goebbelsin mediaohje: vaikene ja valehtele ja kun valehtelet, valehtele niin paljon ettei kukaan voi epäillä, että joku voisi valehdella noin paljon. Valheen ja propagandan erottaa uutisoinnista, kun tiedotus ja tavallinen uutisointi jalostuu kovin yksipuoliseksi mielipiteen muokkaamiseksi. Media etsii historiasta jotain, mihin se tarttuu. Se löytää toimintamallin ja tunteen, joita se alkaa kasvattamaan. Käykääpä katsomassa 1930-luvun media arkistoja, verratkaa niitä tähän päivään - tyyli näyttää tutulta.Eikö juuri nyt, isojen asioiden ollessa käsillä, ole mediakriittisyyden ja harkinnan paikka ja ennen kaikkea tunteiden ei saa antaa sumentaa järkeä!

Media satsaa vihan kylvämiseen plus kasvattamiseen ja on onnistunut siinä yksipuolisella tiedotuksella: kaikki paha tulee yhdestä suunnasta ja hyvä toisesta. Jokainen ymmärtää ja voi tarkistaa, ettei maailma ole noin mustavalkoinen. Muutama media, muutamia ns. asiantuntijoita hyväksikäyttäen, manipuloi suomalaisia toimimaan mielensä mukaan. Huvittavimmalta tuntuu, kuinka media nostaa asiantuntijaa, jonka asiantuntemus ei juurikaan ole pitänyt paikkaansa, jopa valtion päämieheksi. Tämä alkaa jo todellakin muistuttaa 1930-lukua, mutta Saksaa, jossa kävi kuten kaikki ovat lukeneet. Ehkä pitkä rauhan aika on vieraannuttanut meidät historian arjesta, mutta silti jokaisen pitäisi tiedostaa, että nyt eletään yhtä kriittisiä aikoja, kuten edellisen maailmanpalon alla.

Meidän median askelmerkit ovat prikulleen samat kuin 1930-luvulla. Ylimielisesti ja pienissä sievissä tai kaato kunnossa päätoimittajamme toistavat historian synkkiä sivuja. Tuolloinkin kärkimedia lupasi, että naapurimme on vai paperitiikeri, jota ei ole syytä pelätä, sillä läntinen suurvalta tulee apuun lentokoneineen. Toisin kävi, apua ei tuullut ja kun läntisen suurvallan lentokoneet viimein täyttivät taivaamme, oli niissä punainen tähti. Niin siinä vaan kävi, että tuolloinen vihan lietsonta tuli kalliiksi ja ennen kuin se loppui 89 109 suomalaista sotilasta katosi tai kaatui. Myös rauhan ehdot olivat äärettömän kalliit, joten kannattaakohan kännisten toimittajien sijaan kuunnella vaikka aikamme Jartsevia, jos sellainen sattuu kolkuttelemaan Suomen päättäjien ovia? 

VAALIPUHEET + VAALIKONEET = VAALIVALEET

Kuka tahansa voi puhua mitä tahansa ja täyttää vaalikoneet kuten lystää. Näin tehdäänkin ja yleensä vaalitarjokkaan vallitseva motiivi puheissa plus vastausten valinnassa piilee miellyttämisessä, jolla pyritään maksimoimaan kannatus. Suoraan sanoen vaalipuuhista voidaan pitkälti käyttää termiä huijaus. Mainitun syyn vuoksi saman puolueen ehdokkaiden vastaukset ovat häiritsevän samanlaisia. Alkuperäinen tarkoitushan on ollut kertoa itsestä, ajatuksista ja tavoitteista jotain sellaista, jolla erottuu ehdokkaiden harmaasta massasta tavalla, jonka perusteella kansalainen voi valita Arkadianmäelle henkilön, kuka varmasti myös edustaa häntää. Nyt tuskin käy näin vai oletko havainnut ehdokaslistojen tyyppien ajatustarjonnan vilisevän toinen toistaan rohkeampia ja innovatiivisempia ajatuksia?

Jospa tutkit ehdokkaiden taustoja ja valitset kansanedustaksi tyypin, joka elää kuten sinä, tuloja, työtä ja kenties harrastuksia ja elämäntyyliä myöden. Vai luuletko, että esim. ökyrikkaan busineshenkilön kanssa elävä hyväpalkkainen yliopiston köyhyystutkija tietää köyhän elämästä enemmän kuin henkilö, joka ruokkii perheensä oranssien lappujen tuotteista ja vaatettaa lapsensa kirpparikuteilla? Onko maailmasta tullut parempi, kun lääkärit, opettajat, juristit jne. ovat vallanneet tavallisen kansan kaltaisilta kansanedustajien tatamin? - eipä ole kansan hyödyksi juurikaan mainitulla tatamilla tehty ipponin arvoisia suorituksia. Onko tässä myös syy siihen, että maamme päätöksenteko hyödyttää päivä päivältä voimakkaammin pääkaupunkiseutua, vaikka suurin osa kansanedustajista tulee maakunnista?

Yhteiskuntamme todellisina tukipilareina häärii runsaasti onnistujia, ketkä omalla työllään ovat luoneet työpaikkoja, joilla on kustannettu sadat kodit ja mittavasti laadukasta perhe-elämää. Voisiko tällainen päättäjä tekoineen olla parempi edustajasi Arkadianmäellä kuin mitäänsanomattoman tasapaksun politiikan harmaa peluri? Ainakin sen jokainen voi katsoa kotikuntansa pöytäkirjoista, että ei vahingossakaan äänestä halpaa populistivalehtelijaa, kuka sanoo yhtä ja todistetusti on päättänyt toista. Tästä on tarjolla mainio esimerkki ihan valtakunnan huipulta, kun viime vaalien Allah puhuttiin vaalipuheissa hoitajamitoituksesta ja samasta asiasta äänestettiin Tampereen kaupunginvaltuustossa - eivät sanat ja teot kohdanneet.

VALTAMEDIA UHKA SUOMEN TULEVAISUUDELLE/TURVALLISUUDELLE

Valtamedia on ravistanut johdostaan muutaman, enemmän tai vähemmän, juopon päätoimittajan tai ainakin sellaisen joka ei hallitse alkoholia nauttiessaan arkea/juhlaa. Kun, pois siirtyneet/siirretyt, päätoimittaja julistivat lonkeron vaarallisuutta, he liikkuivat osaamisensa vahvuusalueella ollessaan hallitsemattoman alkoholinkäytön kruunaamattomia mestareita. Joku voi olla huolissaan siitä tietämyksestä, jonka valtamedia on menettänyt po. tyyppien poistuessa päätoimittajan kammioista. Saammeko enää yhtä pätevää journalismia, joka avaa tavalliselle kansalle jo yhden lonkeron muodostaman piilevän kammottavan uhan suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Boomeri ei voi muuta kuin kiittää ja äänellään vaaleissa valtamediaa siittää.

Tavalliselle olutsuomalaiselle ei lonkeron vaarallisuus koskaan auennut, mutta onneksi valtamedia valisti meitä vertaamalla ministereitä: maalle on lonkeropurkkia pitelevän ministerin sijaan huomattavasti parempi/turvallisempi/sopivampi sellainenkin ministeri, joka naama valkeassa pölyssä, silmät päässä hullun kiiltoa heijastaen, rikkinäisissä farkuissa festareissa piehtaroiden, virka-asunnosta bakkanaaliluolan tehden, kapakassa kahjon lailla villisti joraten ja maailmalla, sotaa käyvälle maalle, kahjoja/katteettomia lupauksia lupaillen ravistelee suomalaista ministeri-instituutiota. Nyt meidän boomereiden, etenkin suurimman boomerpuolueen äänestäjien tulee nöyrinä, valtamedialta saatuja ohjeita käyttäen, jatkaa vaaleissa tuota kansaa valoon ja iloon vievän ministerin aloittamaa ravistelua vai onko?

Aivan omaa luokkaansa on Ukrainan sotaan ja USA:n liittyvä tiedottaminen. Jälkimmäisen osalta näemme jälleen sen kuinka media on rähmällään suomettuneena johonkin. En usko, että kukaan hyväksyy Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, mutta ei se kuitenkaan muuta historian tekoja esim. USA:n suhteen ja tee USA:sta, kritiikin yläpuolella olevaa, Jumalaa. Jo nyt valtamedian valitsemien asiantuntijoiden lupaaman Venäjän luhistumisen uupumisen pitäisi avata median silmät todellisuuteen ja sen välittämiseen kansalaisille. Vai elämmekö sotapropagandan aikaa, jolloin saa vaieta ja valehdella valtaeliitin edun mukaisesti. Ikävästi tilanne alkaa muistuttaa 1930-luvun loppua, jolloin valtamedia lupasi Amerikan aseita ja apua ja herkisteli kansan ryssävihan huippuunsa. Muistakaa nyt se, kun toiveemme toteutui ja taivaamme täyttyi amerikkalaisista sotakoneista, niissä oli punainen tähti. USA avusti Neuvostoliittoa toisessa maailman sodassa  14 795 lentokoneella.

USA ALOITTI KAUPPASODAN EU:ta VASTAAN?

USA teki melkoisen vedon, jota voidaan pitää kauppasodan aloittamisena, kun se jätti Australialle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Kyseessä on miljardien eurojen kauppa sukellusveneistä, joista Australialla oli jo sopimus Ranskan kanssa. Nyt sopimuksen rohmusi itselleen USA yhdessä Iso-Britannian kanssa. Kauppa on melkoinen suonenisku pakotteista ja sen seurauksena syntyneestä energiavajeesta kärsivän EU:n talouteen. Täällä tarvitaan joka ikinen sentti, jotta talousalue selviää nykyisestä tilanteesta. On aika avata silmät, sillä kansainväliset haasteet ovat melkoiset.

Kun muu maailma on liittoutumassa Kiinan ja Venäjän tueksi ns. länttä vastaan ja juuri, kun me laskemme kaiken NATO:n ja USA:n varaan jenkit vetävät puukon EU:n selkään aloittamalla kauppasodan. Päättäjien sopii aprikoida tarkkaan ennen kuin sitoudumme liiaksi NATO:n kautta USA:n. Kannattaisiko esim. Suomen tarkkaan harkita uudelleen F-35 hankinta ja tehdä kuten australialaiset tekivät eli valita uusi kauppakumppani. Samalla sopii pohtia USA:n ja NATO:n turvatakuita - onko kaikki, myös turvallisuus ja luottamus, kaupan?

NÄIN MIELI ASEKAUPOISSA MUUTTUU

LINKIT:

Australia teki historiansa suurimmat asekaupat – ostaa Ranskalta 12 sukellusvenettä

Australia ostamassa ydinsukellusveneitä Yhdysvalloilta

1939 EI TULLUT LUVATTUA APUA - ENTÄ 202?

Suomalaiset tiirailivat nöyrinä hattu kourassa USA:n suuntaa: toivottiin apua alkaneeseen sotaan ja ostamalla Suomi sai apua eli luvan ostaa 43 Brewster Buffalo hävittäjää. Ikävä kyllä koneet saapuivat Suomeen vasta maaliskuussa 1940. USA ei kuulunut kansainliittoon, joten sillä oli perusteet tuolloisesta Neuvostoliiton hyökkäyssodasta erillään, joten: no hard feelings.

Ja täyttyihän taivas seuraavassa sodassa, Suomen toiveiden mukaan, amerikkalaisista lentokoneista. Ikävä vaan, että niissä oli tuolloin punainen tähti. Kaikkiaan itänaapuri sai USA:lta 14 795 lentokonetta, 375 833 kuorma-autoa, 7 053 panssarivaunua ja lähes 2 000 veturia, joten jenkkien rooli oli tuntuva Suomen jatkosodassa. Eikä muusta lännestä ollut sitä vähääkään apua Suomelle. Lopulta koko maailman poliittinen kuvio kääntyi päälaelleen talvisodasta ja jatkosodan alkaessa voi todeta Suomen seisoneen rintamassa Saksan nerokkaan johtajan HITLERIN kanssa, näinhän Suomen valtionpäämies tuolloin radiossa totesi kaikelle kansalle.

Maailmalla ystävistä tuli poliittisten suhdanteiden kääntyessä yhtä äkkiä vihollisia. Isot maat vievät ja pienet vikisevät. Nykyään näitä sotilaallisesti merkittäviä todellisia ydinasesuurvaltoja on kolme USA, Kiina ja Venäjä. Eikö siis meidän kannata edes retoriikan osalta varoa, jottemme maailman poliittisten tuulien kääntyessä tupsahda taas kerran siihen häviäjien koriin. Jos on pään kautta opittu, että Karjalan mänty on kovaa, niin lienee hyvä muistaa, että eivät ne männyt ole muualla sen pehmeämpiä.

Linkki USAn ase/muuhun apuun Neuvostoliitolle II-maailmanssodassa:

Lend-Lease

STALINISTA VOI OTTAA OPPIA?

Maantieteelle emme voi mitään, totesi otsikon valtiomies ja sanoi suoraan senkin, että itänaapurimme ei pelkää Suomen hyökkäystä, vaan jonkun muun maan hyökkäystä Suomea ja sen alueita hyväksikäyttäen. Tuota sopii aprikoida ja sen seurauksena sitä, olemmeko toimineet järkevästi liennytyksen hengessä. Ehkäpä tutuin Stalinin lanseeraama lausahdus, jota Suomessakin, tiivisti käytetyn kuuluu: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Kaikki eivät tiedä lausahduksen jatkosta: mutta sitä tikulla molempiin silmiin, joka ei vanhoista opi!

Uudessakaupungissa virheiden pohjaton toisto perustuu, siihen että mennet unohdetaan saman tien. Tämän seurauksena pääkatumme on ollut suljettuna normaali käytöltä useamman vuoden - olemme pian suunnitelleet ja rakentanee parinsadan metrin kadunpätkää viisi vuotta. Tarkoituksena on ollut keskustan elävöittäminen, mutta todellisuudessa niin liikkeet kuin asiakkaatkin ovat kaikonneet keskustasta. Tältäkin osin suunnittelun ja toteutuksessa ollaan Stalinin Neuvostoliiton tasolla, kansan osaksi jää kaiken kivan ja kermakastin kemujen rahoittaminen.

Herra Kirkkomäki totesi: Jos unohdat menneisyytesi, ei sinulla ole tulevaisuutta. Ottakaamme oppia mainituista lausahduksista ja antakaamme vielä yhden sellaisen johdatella toimiamme. Kirkkomäki totesi näin: Kriittisyys ei ehkä ole miellyttävä, mutta se on välttämätöntä. Se on kuin kipu ihmiskehossa: kiinnittää huomion epäterveeseen kehonosaan. Virheistä on opittava, mutta niistä ei voi oppia unohtamalla vaan niihin täytyy paneutua. Syyllistä ei tule etsiä, mutta onnettomista ja oppimattomista virheiden toistajista tulee päästä eroon - se on yhteisön etu!

Kävin perjantaina tilaisuudessa, jossa oli väkeä niin, että päät kolisivat yhteen. Demotilassa valmisteltiin hallintosääntöä virkamiehille palkan ja luottamushenkilöille ajan juostessa. Kun kuulin kaavailuista valtuustonkokouksen näivettämisestä tiedotustilaisuudeksi tyyliin Pohjois-Korea kerrotaan kaupunkilaisille lakonisesti, taustalla salaa tehdyistä, päätöksistä ja lopuksi taputetaan itsellemme. Kuulin tilaisuudessa uudesta ja sitkeästi ajan kanssa kylvetystä demarit&kokoomus rakkaudesta ja näin sen jopa iloisesti itävän, siispä nostin irvokkaita elementtejä sisältäneestä tilaisuudesta kytkintä ja puolilta päivin.

Ei siis ryvetä menneessä vaan otetaan siitä oppia asioihin perehtyen ja harkiten. Kun demarit ja kokoomus veivät tätä kaupunkia edellisellä kerralla yhdessä "eteenpäin", oli jälki kaupunkilaisille kallista ja karmeaa - työpaikat vähenivät, pienet koulut lakkautettiin, lautakuntia hävitettiin, väkiluku kääntyi jyrkkään laskuun ja kasvava velkataakka alkoi uhata Uudenkaupungin itsenäistä tulevaisuutta. Onneksi koitti vaalit, jonka seurauksena kokoomus uudistui. Hallituksen johtoon nousi Maija Junkola-Lehtonen, kuka lopetti vaalitulosta vähätelleen ja demokratiamme raiskanneen puheenjohtajiston härskin mielivallan. Puolessa välissä kautta hallituksen ruorin otti käsiinsä Seppo Nikula. Hän osoitti, että ylhäältä näkee kauas ja niin Uusikaupunki vältti törmäyksen jäävuoreen, jota kohti edellinen hallitus oli sen tähdännyt. Avukseen tässä työssä Nikula ja oikeisto tarvitsi vapaan vasemmiston, jota menestyksellä edusti ja siten puolusti kaupunkilaisten etua, paineista huolimatta, Harto Forss.

Uusikaupunki elää selkeästi ongelmaa, jonka se on selvittänyt aiemminkin. Kun niin vastustajan joukoissa, on heitä, ketkä aikoinaan ajoivat Uuttakaupunkia tuhon partaalle ja myös heitä ketkä tuolloin estivät ovelle hiipineen romahduksen niin, miksi me emme voisi perehtyä tapahtuneisiin asioihin ja selättää ongelmamme kokemuksella? Minkä vuoksi käännämme selän historialle, kieltäydymme oppimasta ja peräti päästämme viheliäisen vihollisen joukkoomme, kyyksi povelle kanahaksi kainalohon, sabotoimaan ongelmien korjaus yrityksiämme. Meillä on ongelmien torjuntaan kokemusta, näkemystä, osaamista ja etenkin poliittista voimaa pistää asiat kuntoon, joten miksemme tee sitä? Eivät uusikaupunkilaiset antaneet meille päätösvoimaa, jotta kaveeraamme ja siinä sivussa syömme vaalilupaukset viimeistä murua myöden. Jos emme muuta tyyliämme, osoitamme, ettei meidän johdolla mitään muutosta tapahdu ja vasemmisto korjaa voiton tulevissa vaaleissa.

Tarvitsemme rutkasti ryhtiä, luovuutta, taitoa kuunnella omia  ja johtajuutta, korvaamaan tahdottomuuen, velttouen ja loputtoman periksityrkyttämisen. En ymmärrä miksi oikeisto, jolle kaupunkilaiset antoivat vallan ja voiman uudistaa kaupunkimme suunnan, käntää se pois osaamattoman valmistelun ja töpön toteutuksen karikoista kohti menestyksen ulappaa, halua marssia, punalippu puolitangossa, saattaen satoja vuosia vanhan kaupunkimme sen historian päähän? Itse asiassa eilen torille asteli hän, kuka karismallaan, osaamisellaan, arvovallallaan ja yhteistökyvyllään pistäisi koko oikeistopaletin kuosiin ja nostaisi, siinä sivussa, tämän kaupungin jaloille - Timo A. Järvinen, oli mukava nähdä pitkästä aikaa!

TUNNINJUNA: TKU - TRE - JKL - KUO - JOE

On lähinnä itkettävää edes suunnitella tai peräti rakentaa tunninjunayhteyttä Tampereelta tai Turusta pääkaupunkiin. Etenkin jälkimmäinen kahden satamakaupungin välinen ratayhteys on jo vientiteollisuuden kannalta lähes turha. Ehkäpä kansantaloudellisesti paras ratkaisu syntyisi, mikäli tunnin juna rakennettaisiin Turun ja Tampereen välille. 

 Tunnin junayhteyksienketju Turun kautta läpi Suomen avaisi koko maamme vientiteollisuudelle oivan ja nopeimman merireitti maailman markkinoille. Samalla vientisatamien kesken syntyisi enemmän aitoa kilpailua. Junayhteydet voitaisiin rahoittaa lopettamalla rahan hakkaaminen Vantaan lentokentään. Jo alkujaankin koko ajatus lentämisestä Suomen kautta Aasiaan oli Venäjän ylilentojen vuoksi haavoittuva kuvio. Ja minkä vuoksi suomalaisten tulee toistuvilla sadoillatuhansilla euroilla rahoittaa puitteet sille, että kantaeurooppalaiset pääsevät tätä kautta maailmalle? 

 Kyseinen junakaavailu ei ole millään muotoa huuhaata. Alkuun tarvitaan Turun ja Tampereen päättäjien välistä yhteistyötä sekä yhteisen tahtotilan löytyminen. Muu Suomi tulisi varmaankin tämän jälkeen helposti mukaan koko maata palvelevan hankkeen taakse. Eikä tuossa vaiheessa onnistumista tarvitsisi pelätä, koska kansan edustajien voimasuhteen olisivat muun Suomen eduksi selkeästi 141 - 59. Muutenkin on syytä ihmetellä Suomen vallitsevaa pääkaupunkiseutukeskeistä politiikka, koska poliittista voimaa löytyy huomattavasti enemmän maakunnista kuin pääkaupunkiseudulta!

HALLITUS VALITSI HALLITUKSEN JÄSENEN KAUPUNGIN TÖIHIN

Kaupunginhallituksen kokous sujui sutjakkaasti, kun se valitsi joukostaan koordinaattorin kaupunkiorganisaatioon. Koska kyseinen tehtävä oli sidottu kiinteistöön, joka on kohtuuttoman suuri energiasyöppö ja kaupungissa kartoitetaan parhaillaan kiinteistöjen tarpeellisuutta ja toimivuutta, mm. siksi esitin valinnan siirtämistä tapahtuvaksi kartoituksen jälkeen. En saanut kannatusta selkeälle esitykselleni, joten hävisin 10-1. hallitus on päätöksen tehnyt, joten se siitä ja näillä mennään. Demokratian hengen mukaisesti onnea, menestystä ja kaikki tuki tehtävään valitulle. Jokainen voi tutkia, en lähde sitä itse isommin avaamaan, etenikö kaikki, kuten valinnat yleensä soljuvat, ohessa portti valintaan: https://uusikaupunki.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=meetingitem&id=2023153-8

ONKO KANSANEDUSTAJASI NYNNY?

Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen, sen joka elättää ja rahoittaa työllään tämän maan, kansanedustajien suhde on 59-141. Tuon mukaan meidän kaikkien Suomessa asuvien terveyspalveluiden pitäisi olla taattu eikä verokertymän valua vahvasti pääkaupunkiseudun passiiviväestölle. Eikö ole käsittämätöntä, että muun Suomen terveyspalveluihin ei riitä rahaa, mutta johonkin lentokenttään, jonka on tarkoitus palvella keskieurooppalaisia Aasian matkailijoita, siihen riittää satojatuhansia euroja? Pohdipa itsekin onko pääkaupunkimme muuta kuin velaksi elävän valtion pohjaton rahareikä, vähän kuten Moskova Neuvostoliitolle: ruma - kallis - tehoton - kalsea - hyvinvoinnin imevä vampyyri valtion kurkussa? Juuri nyt pääset vaaliteltoilla jututtamaan kansanedustajaehdokkaita. Jututa häntä ja tenttaa tietääkö ehdokas mitään sinun tai kulmakuntasi ongelmista, kuunteleeko hän sinua vai puhuuko hän kuin robotti. Pohdi vaalitilaisuudessa onko edessäsi kansanedustaja, joka todella on kiinnostunut sinusta ja ajaa Arkadianmäellä sinun ja kulmakuntasi etua? Ole tarkkana, sillä pahimmillaan äänestät poliittista humanoidia, kuka vain juuri vaalien alla on kiinnostunut sinusta ja laskeutuu tankkaamaan alustaan ja sen tehtyään unohtaa sinut kadoten kauas horisontin ja tähtien tuolle puolelle.

KESKUSTA TUHOTTIIN KUNNOLLA!

 

Kun hiukan kylmeneen, niin pääkadullamme vuorikauriskin lipsahtaa ahterilleen. Jäisissä oloissa eivät viidy jalanliikkujat tai edes autoilijat.

Uudenkaupungin keskusta voi pitää edesmenneenä kauppa- ja viihtymiskeskuksena. Vuosien ajan se on ollut osittain tai kokonaan liikenteeltä suljettuna ja tämä on näivettänyt äärettömän pahasti alueen kaupallisen toiminnan. Ensin nyykähti yksi paikkakuntamme persoonallisimpia liikkeitä laukkukauppa, jatkossa lähti R-kioski ja huhujen mukaan seuraavana keskustasta katoavat K-kauppa ja posti. Siinä ohessa meni Subwayt sun muut. Tämä on keskustan kehittämisen tulos ja varovaisesti arvioiden totean homman mennen ahterilleen ja sen syvimpään sopukkaan eikä kyseessä ole mikään pikkupeppu vaan vähintään massiivisin uros kaskelotin lähes pohjaton perse.

En lähde yksilöimään pääkatumme mokia, jokainen voi käydä itse toteamassa sen toimimattomuuden vaikkapa aikana, kun Herra siunaa meitä runsaalla lumella ja viluisella viimalla. Tuntuu äärimmäisen väkevästi siltä, että yhtä todennäköisesti meidän keskustan kehittäminen saa keskustaamme kehittymään kuin pääkadun marmoriset ufot nousevat omin voimin liitoon ja siten muodostuvat ihmeitätekeväksi turistimagneetiksi. Nyt keskustamme on lähinnä kautta valtakunnan hymyä herättänyt kunnallinen moka vai voiko joku, kaksi sormea Pyhän Kirjan päälle laittaen, väittää, että ilman keskustan kehittämistä tilanne olisi nykyistä huonompi eli autio kuin Saharan erämaa, josta ei löydy edes ainuttakaan miehen sielua.

Syy toteutukseen ja sen tasoon, niin tässä kuin muissakin kaupunkilaisille verovaroilla järjestettävissä palveluissa/hankkeissa, löytyy päättäjistä. Valmistelijat valmistelee ja päättäjät noukkivat valmistelijoiden leipomasta pullasta rusinat kaupunkilaisille. Vai käykö kaupunkilaiselle, kuten Kalevalan Kullervolle, hän ei saa nisua ja rusinaa, vaan leivän ja sinne piilotetun kovan kiven? Meillä mainittu kehittäminen on ollut kuin kohti tuhoa kulkeva höyryjuna, jonka pysäyttämisen sijaan päättäjät ovat mättäneet tenderistä pökköä junan pesään ja kiihdyttäneet sen vauhtia. Moinen tuhoon vievä kehityssuunta tulee kyetä kääntämään todelliseksi menestyshakuiseksi valmisteluksi.

Valmisteltaessa kuntien asioita ei puhuta mistään kovinkaan maagisista jutuista tai älykkyyden äärirajojen ja tietämyksen huipun tarpeista. Kaiken perusta on kuntalainen ensin, sehän lukee jo kuntalaissa. Kannattaisikin, nyt esimerkiksi otetun keskustan kehittämisen osalta, pohtia sitä, mikä meni vikaan. Meillä mokista puhuminen ja siten myös niiden korjaaminen on vaikeaa. Syy moiseen pohjautuu keskustelukulttuuriimme, joka kääntää keskustelun tehdyn virheen korjaamisesta syyllisen etsimiseen ja rajuun sanaharkkaan syylliseksi syytetyn puolesta ja vastaan - niinpä ongelma jää elämään sekä kasvamaan ja höyryjuna puuskuttaa kiihtyvällä vauhdilla kohti rotkoa!

 Hallintosäännön, jota juuri valmistellaan, on taattava edellä mainittujen kaltaisten mokien ehkäisy jo suunnitteluvaiheessa tai ainakin viimeistään silloin, kun valmistelu on alkanut toteuttamaan jotain kammottavan kallista munausten ketjua. Nyt valta keskittyy aika keppoiselle hallitukselle, jonka äärettömän rajallisen tiedon/osaamisen vuoksi kokouksessa istuskelijoiden aktiviteetti menee kokousten läpiviemiseen. Tuollaiselle elimelle emme voi mitenkään keskittää lisää valtaa ilman, että se saa tuekseen tietämystä ja osaamista asiantuntijaluottamushenkilöiltä eli asiantuntijalautakunnanilta. Palatkaamme Kalevalan Kullervoon, joka sai valmistelijalta leivän, johon oli piilotettu kivi. Kun Kullervo iski kiveen siitä hirmustuen, hän päästi ilmoille legendaarisen, tauluunkin taltioidun kirouksen, ja lopulta laski leivän valmistelijalta varsin ilkeästi ilmat pihalle. Kokeeko uusikaupunkilainen olevansa Kullervo, ainakin äänestysprosentti puhuu sen puolesta, että valmistelijoilla ja päättäjillä ei ole isoa aihetta riemunkiljahduksiin.