Kisat lurahtivat ja muutama naama tuli turhankin tutuksi. Epäilen, että yhden naistoimittajan tai pikemminkin juontajan naamaa nähtiin enemmän kuin yhtään yksittäistä urheilijaa YLE:n ruudussa. Jos kerran ihminen lähetään täältä olympialaisiin toimittajaksi, niin hänen tulisi sisäistää tehtävänsä tiedonjakajana ja katsojien palvelijana. Nyt nousi keskiöön, minä tunnen naamani julkisuuteen joka käänteessä ja olen olevinani niin hauska ettei ketään naurata!
Jos esitellään kilpailun hiihtolenkkiä, voisi sen myös näyttää kunnolla sen sijaan, että kamera pääsääntöisesti tarjoaa kuvaa virnuilevasta toimittajasta, jonka juttu karkailee milloin sinnekin. Jos toimittaja hiihtää lenkin läpi, voisi hän panna päähänsä otsa kameran, joka tallentaa elävää kuvaa reitiltä. Tästä otoksesta valitut parhaat palat mäistä ja mutkista kertoisivat katsojille enemmän reitistä kuin itseensä niin tyytyväisen tekopirteän naaman näkyminen ruudussa. Myös taitoluistelun selostus pisti hämmentämään: kaikki on niin upeeta, ihanaa, valloittavaa ja mahtavaa jopa esiintyjien vaatteet arvostellaan. Nyt on kyse urheilusta eikä muotinäytöksestä, joten jätetään vaatteiden arvostelu sikses syrjemmälle vai pitäisikö siitä antaa lisää pisteitä, jos hiihtäjä pitää päässään veikeää pipoa?
Kaiken kaikkiaan kisat meni YLE:ltä tyylikkäästi nappiin selostusten osalta etenkin, jääkiekon, ampumahiihdon, yhdistetyn, hiihdon ja curlingin osalta. Tämä näkyy myös tekstitelevision sivulla 378, joka kertoo ohjelmien katsojaluvut. Useat YLE:n lähetykset keräsivät reilusti yli miljoona katsojaa, vaikka reilulla vitosella saman tarjonnan sai maksukanavilta. Suuret kiitokset YLE:lle onnistuneista kisojen välittämisestä . Nyt YLE-vero ei tuntunut pakkoverolta!
Professorin blogi täyttää 16 vuotta, sinne olkaa hyvä:
Vanhuksia kuolee kuin kärpäsiä ja mikä murheellisinta, vainajia syntyy yhteiskunnan heiluttaman lätkän läiskeen seurauksena. Tähän asti ko. kuolemat on kuitattu pahoitteluilla eikä juuri sen maagisempia rangaistuksia ole räpsähtänyt viikatemiesten maallisille apureille. Samalla autoilijoita sakotetaan, jos ei näytä vilkkua ja munii muuten liikenteessä. Luulisi kuitenkin ihmisen kuoleman aiheuttamisesta saavan isommat rapsut kuin liikennerikkeestä - mutta kun ei mitään seurausta!
Eikö ole kerrassaan käsittämätöntä, että ihmisiä, ketkä rakensivat työllään tätä maata ja maksoivat työstään veroja, jotta hyviä päätöksiä tekevät päättäjät saisivat kunnon korvauksen vastustaan, kuolevat hoidon puutteeseen. Ja heitä kuolee niin paljon, että se vie uskottavuuden yhteiskuntamme inhimillisyydeltä ja ihmisarvolta. Jos maksaa jollekin siitä, että hän suunnittelee ja rakentaa sinulle talon, turvaa laki ettei sinua huijata - sama pätee autonhuoltoon. Yhteiskunta vaatii vastuunkantoa ja on luonut rangaistussysteemin, jolla turvataan, että saat, mitä tilaat ja jos et saa, saat korvasuksen turhista lupauksista ja niiden antajaa rangaistaan asianmukaisesti!
Politiikassa kaikki kääntyy päälaelleen, kun joku menee pieleen, kuten useimmiten menee, todetaan: voi, voi, olemme pahoillamme - se on poliittisen vastuun kantamista. Sote-uudistuksen tekijät lupasivat meille parempaa, jopa loistavia sote-palveluita, mutta toisin kävi: Suomessa vanhuksia jäätyy hankeen ja kuolee huonon hoidon vuoksi! Mitä tekevät asialle nyt vallassa istuvat poliitikot? He vähentävät hoitohenkilökuntaa entisestään, mutta samalla rahaa piisaa miljardi tolkulla idioottimaisiin rata/silta/museohankkeisiin eli rahaa on tai velkaa otetaan, mutta käytetäänkö sitä inhimillisesti ajatellen oikein?
Mediasta puhutaan kolmantena valtakunnan mahtina, mutta onko meillä näin, kun poliitikot syytävät vahvimmalle medialonkerolle vuosittain reilut puoli miljardia euroa. Sinetöikö tämä raha liiton päättäjien ja median kesken, jotta media painaa villaisella päättäjien karkeat virheet ja turvaa heille hyvän tulevaisuuden. Demokratiahan perustuu tietoon ja mikäli tieto on väärää, ihmiset äänestävät väärin eli demokratia ei toimi. Voiko joku kuvitella, että suomalaiset hyväksyvät ikäihmisten, sairaiden ja vammaisten toistuvan kaltoinkohtelun vain siksi, että osa porukasta saa tunnin junan tai joutavan sillan tai museoon uuden ravintolan. Onko meillä valikoivan uutisoinnin ja vaikenemisen seurauksena päädytty demokratian perikatoon?
Häkki heiluisi suunnittelijoille, jos rakennusurakasta tulisi samanlainen fiasko kuin sote-uudistuksesta. Mutta, mitä vielä samat poliitikot, jotka ennen vaaleja tiesivät kuinka tulee hyvää ja parempaa, mutta mokasivat karkeasti, saavat yhä uudestaan heilua ja luvata hyvää sekä parempaa. Kukaan ei joudu vastuuseen, vaikka ihmisiä kuolee tehtyjen virheiden vuoksi. Vai onko opposition, hallituksen ja median välillä salainen sopimus, joka mahdollistaa ikäihmisten tarkoituksellisen vähentämisen suunnitelmallisilla hoitovirheillä, saako tästä joku jopa palkkion? Mielestäni joku alkeellinen kuluttajasuoja tulisi saada edes peruspalveluihin kohdistuville vaalilupauksille. Ei voi olla niin, että valheilla valtaan päässeet kylvävät kuolemaa ja heidät rangaistusten sijaan palkitaan sopeutuskorvauksilla tai hyvillä viroilla!
Viron ulkoministeri uhkaa hyökkäyksillä syvälle Venäjän sisäosiin. Melkoista puhetta ministeriltä, jonka maan ilmavoimien lentokonemäärä rajoittuu kahteen neuvostoaikaiseen lentolaitteeseen. Pieni katsaus Viron historiaan auttaa ymmärtämään maan käyttäytymistyylin ja siitä koko kulmakunnallemme kumpuavan riskin. Viron historiaa hallitsee 700-vuotinen saksalaisorjuus, jolloin vieraat alistivat alistuvia virolaisia hyötymistarkoituksessa tahtonsa mukaan orjuuteen.
Pikainen tarkastelu Viron historiaan osoittaa, että sikäläinen politiikka noudattaa myöntyväisyyttä isomman edessä. Voidaan jopa puhua rääpälemäisestä alistumisesta ja suuremman pelosta. Sikäläinen arkuus paistaa jo sikäläisessä vapaussodassa, josta kertovassa elokuvassa nimet marmoritaulussa, Peter Franzenin näyttelemä tyyppi toteaa kyseisen sodan varsin kummalliseksi, sillä suomalaisten ja venäläisten sotiessa keskenään, paikalliset katsovat tätä sivusta. Kun lopulta Viro itsenäistyi, tuki se valkoisia Venäjän sisällissodassa, mutta auttoi neuvosto-Venäjää, joka olisi kansainvälisessä boikotissa, realisoimaan kultavarantoaan.
Konstantin Pätsin johtama itsenäinen Viro taipui Neuvostoliiton tahtoon luovuttaen lentokenttiä isolle itänaapurilleen. Näiltä kentiltä Neuvostoliitto teki tuhoisia pommituslentoja Suomeen mm. Turkuun. Sota eteni, venäläiset menivät, saksalaiset tulivat ja lopuksi saapuivat venäläiset pysyvästi. Näihin menijöihin ja tulijoihin virolaiset suhtautuivat yleensä menemällä mäelle laulamaan tere tulemast. Viron päättäjillä on aina piisannut enemmän uhoa kuin urheutta!
Viron kansassa ei ole mitään vikaa, mutta sikäläinen demokratia on vielä aika lailla kapalovaiheessa esim. oman historian rehellinen arviointi ei tahdo mitenkään onnistua. Johonkin Konstantin Pätsiin tai hänen tekemisiinsä ei saa palata muuta kuin ylistys mielessä. Saman koki aikoinaan Suomi, jossa ajopuuteoria vallitsi vuosikymmenet ja presidentti valittiin poikkeuslailla vielä viisikymmentä vuotta itsenäistymisen jälkeen. Viron taustalla kuplii vahva skeptisyys niin itäisen naapuriin kuin saksalaisiin herroihin. Useat sikäläiset poliitikot pyrkivät valtaan ja pääsevätkin siihen populistisella vihanlietsonnalla em. maihin. Joku voisi verrata Viron tilannetta Suomeen 1930-luvun lopulla.
Virolaiset päättäjät haluavat näyttää maataan suuremmilta puheissaan ja ulostuloissaan, siksi esim. EU:n sisällä tulisi pohtia tarkkaavaisesti sikäläisten poliitikkojen asettamista niin isoihin kenkiin, että kengät lonksuvat ja lopuksi lentävät jalasta aiheuttaen ikäviä seurauksia. Kun EU:lta puuttuvat rahkeet tasaveroiseen kauppaan/sotaan maailman johtavien suurmaiden kanssa, niin esim. Kaja Kallaksen voisi ulostulojen vuoksi pistää jäähylle. Hän ei ymmärrä puheissaan edustavansa koko liittoutunutta Eurooppaa, kun ensin kalistellaan aseita itään ja sitten länteen. Jos tämän oikaisemiseksi täytyy pistää koko EU:n johto uusiksi, ei siinäkään mitään menetetä, jos Ursula von der Leyen ja kumppanit siirretään syrjään.
Ei riitä, jotta joku Kaja Kallas aukoo harkitsematta päätään. Eikö meidän kuningattaren, kenellä kruunu valahti silmille, täydy aloittaa oma mölinänsä ja suhteiden katkominen USA:n suuntaan. Eikö riitä, että sama nainen aiheutti Uniper-sekoilullaan Suomelle miljardien tappion, täytyykö hänen vielä lähteä kommentoimalla ärhentelemään USA:n ministerin sanomisia. Demareissa löytyy järkeäkin, joten J. Räisänen, P. Viitanen tai L. Lyly sulkekaa T.T:n suu ja äkkiä!
Kuvitelkaapa Teeteetä ulkoministerinä, hän varmaankin möläytyksillään kykenisi siihen, että niin USA kuin Venäjä pistäisivät Suomeen boikotilla polvilleen tai näpäyttäisivät meitä pikku jysäyksellä niin, että vihreätkin ihmettelisivät vilua ja sitä, mikä seinässä on vikana, kun reistä ei tule enää sähköä. Ei USA: ulkoministeri hauku ketään, hän ainoastaan, kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoo kuinka käy, kun asiat jätetään rempalleen toteamalla: Oma kansa ensin ajattelu on väärin. Katsokaa USA:n valtion velkaa ja kuinka surkeaan jamaan sen USA:n liittovaltion omaisuus on rapistunut. USA:n ulkoministeri puhuu kokemuksesta ja opettaa kuten tietävä opettaja opettaa lukutaidotonta lasta lukemaan.
Teeteen tapauksessa ulostulo perustuu tietämättömyyden, tyhmyyden ja itsekkyyden yhdistelmään. Jotta mainittu realisoituisi ääniksi tarvitaan tueksi asioista todistetusti vaikenevaa ja silottelevaa mediaa vai luuletko, jonkun äänestävän tarkoituksella tyyppiä, joka käytännössä vie sinulta työpaikan, pakottaa sinut muuttamaa kotiseudultasi ystäviesi luota palvelemaan Suomen itsekästä vallasväkeä ravintoloihin, sairaaloihin tms. ja mikä karmeinta tällainen utopioissa elävä tyyppi, joka pitää itseään kruunupäänä, sosialismin prinsessasana vie lapseltasi tulevaisuuden. Ahoi Joona ja kumppanit: Tätäkö on tämän päivän sosiaalidemokratia?
Päättäjien onneton tietämys ja ymmärrys paljastui menneellä viikolla vasemmistoliiton edustajan ja perussuomalaisten Jani Mäkelän kohdatessa YLE:n tv-lähetyksessä. Ensimmäinen vaati tukipakettia asuntorakentamiselle, jotta se saadaan pääkaupunkiseudulla uudelleen käyntiin. Jani Mäkelä tyrmäsi ehdotuksen äärettömän hyvillä perusteilla: miksi sinne täytyisi rakentaa valtion tuella uusia asuntoja, kun niitä on nytkin runsaasti myymättä ja vuokraamatta tyhjillään.
Pohtikaapa tuota keskustelua ja sen taustojen vaikutusta suomalaiselle yhteiskunnalle. Korostetaan vielä sitäkin, että pääosa taloustieteilijöistämme pitää kiinteistökaupan elpymistä merkkinä pahan taloustaantuman taittumisesta - olennaista on kuitenkin se, mitä rakennetaan ja mihin rakennetaan. Jotta pääkaupunkiseudun asuntorakentamiselle synnytettäisiin tarvetta, täytyisi sinne saada lisää väkeä muualta Suomesta ja maailmalta. Mutta onko tässä järkeä?
Pääkaupunkiseudun rakentamisesta hyötyvät voimakkaasti sijoittajat. Pienipalkkaisille ihmisille tarjotaan vuokra-asuntoja, joihin heillä ei ole varaa. Valtio tukee ko. vuokra-asumista vuosittain sadoillamiljoonilla euroilla. Tämä kanavoituu vuokra-asuntoyhtiöiden kautta, joskus suoraan ulkomaille ja joskus ay-liikkeen vuokrataloyhtiöiden huipulla istuvien tovereiden taskuihin. Mitään todellista lisäarvoa ko. asunnot eivät tuota - niistä hyötyvät vain muutamat ahnehtijat.
Edellä mainitusta seuraa se, että maakuntien kasvuyritykset, jotka loisivat todellisia vientityöpaikkoja, joista koko yhteiskunta hyötyy, eivät saa pankeista lainaa, kun nämä noudattavat pääkaupunkiseuduin taloustietäjien ohjeita odottaa kiinteistökaupan virkistymistä. Ikävä kyllä, tilanne on meillä sama kuin Neuvostoliitossa. Mikään yhteiskunta ei pysy pystyssä, jos se kasvattaa vain hallintoa, sen palvelijoiden määrää ja hallinnon elämisen puitteita.
Rajallinen varallisuutemme tulisi sijoittaa nyt vienti-investointeihin. Sen sektorin yritysten ja työntekijöiden maksamat verot ovat pohja julkisen sektorin välttämättömien palvelujen rahoittamiselle. Jos pakko siirrämme väkeä, jonnekin ja missä he asuvat verotuella palvelemalla toisiaan ja hallintokihoja, seuraa tästä se, että maakunnista kerättävillä yhteisöveroilla tehdään satojentuhansien liikennevirityksiä, yllä pidetään oopperoita, museoilta sun muuta vähemmän tarpeellista ja lopulta maakuntien duunarit ja elintarvikesektorin tuottajat maksavat jopa hirvittävää polttoaineveroa, jolla tuetaan joutoväen joukkoliikennettä suurissa kaupungeissa.
Esim. juuri nyt tulisi investoida Rovaniemen, Kajaanin ja Savonlinnan lentokenttiin, sillä nyt Suomeen olisi turisteja tulossa. Jos matkalaiset jumiutuvat tullen/mennen vuorokaudeksi Vantaan neuvostotyyliseen Mogadishu maiseen miljööseen, ennen kuin pääsevät, matkakohteeseen, jarruttaa se matkustusta Suomeen. Ja ehkäpä huoltovarmuudenkin kannalta olisi syytä pohtia läntisellä kiskoleveydellä vedettyä rautatietä Ruotsista Rovaniemen kautta, johonkin sopivaan Finnmarkissa sijaitsevaan jäämeren rantakaupunkiin. Nyt jos koska meillä on vapaat edellytykset kehittyä yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa omaksi taloudelliseksi poliittisesti vaikuttavaksi kulmakunnaksi.
Suomalaisten päättäjien tulee viimeinkin keskittyä kestävän tulevaisuuden luomiseen Suomelle ja unohtaa pääkaupunkiseudun median asenne: on hienoa matkia muita mentaliteetti ja selittää se kansalle hienoksi. Lähimmäisen rakkaus, joka lähtee näköpiirissä elävien auttamisesta eikä heidän riistosta kaukaisten asukkaiden vuoksi on yhdistettynä realismiin ja maantieteellisen sijaintimme tunnustamiseen Suomen tulevaisuuden perusta
Käykääpä vilkaisemassa Nils-Aslakin blogia, sieltä löytyy paljon syvällisempää pohdintaa rakentamisesta. Linkki tuossa vasemmalla ja inhimillisyyden pohdinnan aatelia tarjotaan Alkon kassalla, sinne pääsette linkistä tämän jutun alla! Hyvää kisapäivää kaikille säädyille ja säädyttömille!
Kaikki merkit viittaavat siihen, että TRUMP alkaa kyllästyä eurooppalaisiin liittolaisiin eikä halua uhrata tänne enempi aikaa tai vähempi rahaa. EU:n kihojen tulisi suhtautua vakavasti siihen, mitä Trump sanoo ja puuhailee. Uskokaa tai älkää Kiinan kanssa veljeily ei yhtään paranna maanosamme ja sen päättäjien kuvaa Trumpin silmissä. Trump alkaa aivan selvästi saamaan tarpeeksi Euroopan venkoilusta. Samoin on jo jonkin aikaa tuuminut itänaapurimme Putin.
Tutkailkaa lähihistoriaa ja sen käänteitä, niin hoksaatte, että mikäli Trump ja Putin olisivat saaneet yhdessä päättää Ukrainan sota olisi loppunut jo aikaa sitten. Aluksi meidänkin poliittinen kerma oli sitä mieltä, että Putinin kanssa ei saa neuvotella. Kun Trump vähät välitti eurooppalaisten vinkumisesta, muuttui täällä ääni kellossa. Nyt EU kihot alkoivat valittaa, ettei Ukrainan rauhasta voi neuvotella eurooppalaisten yli niinpä muutama maanosamme päämiehistä pääsi mukaan rauhanneuvotteluihin. Tästä taas seurasi koko prosessin viivästyminen ja Trumpin lupaama pikainen rauha siirtyi ja siirtyy edelleen.
EU esittää itse jotain, jolla se mutkistaa tilannetta ja lopulta EU itse ei hyväksy ideoitaan,hyvänä esimerkkinä voimme mainita Venäjän jäädytettyjen varojen käytön Ukrainan sotakyvyn takaamiseksi. Lopulta Ukraina saa 90 miljardin euron lainan EU:lta, jotta se kykenee jatkamaan sotaa. EU:n ongelma piilee kateettomassa haihattelussa, se uhoaa ja painostaa ilman lihaksia oikeudenmukaiseen rauhaa, mutta hölmöyttään vain pitkittää inhottavaa sotaa.
Kukaan ei voi kiistää sitä, että EU pitkittää sotaa, jossa kuolee kymmeniätuhansia sotilaita ja siviilejä kuukaudessa. Trump on nostanut tämän monesti esiin puheissaan ja samalla ottanut etäisyyttä eurooppalaisista asian hämmentäjistä. Eikä Putiniakaan pidä niin hulluksi luokitella, että huvikseen tapattaa venäläisiä nuorukaisia sodassa. Niin Venäjä kuin USA haluavat rauhaa, mutta EU vastustaa viimeiseen asti epäoikeudenmukaista rauhaa, jossa Venäjää ei rangaista vaan palkitaan hyökkäyksestä. Väärinhän tuollainen rauha olisi, mutta mikä on toisenlaisen rauhan hinta? Eräiden tietojen mukaan sota vaatii 50 000 uhria kuukaudessa eli puoli miljoonaa kuollutta vuodessa.
Satojatuhansia viattomia ihmisiä kuolee, kun EU vaatii rauhaa, johon se ei ole pystynyt Venäjää pakottamaan eikä myöskään pysty. Samalla EU:n muu venkoilu, esim. veljeily Kiinan kanssa, sotilaiden lähettäminen USA:ta vastaan Grönlantiin ärsyttää Trumpia niin paljon, että hän on päättynyt jättää koko Euroopan ilman puolustustukea vai luuleeko joku, että USA aloittaa kolmannen maailman sodan Euroopan vuoksi Euroopan viime käänteiden jälkeen? Ja mitäpä pohtii Putin mielessään sodan pitkittymisestä ja sodasta, joka vei joka kuukausi hautaan tuhansia venäläisiä nuorukaisia? Pohtiiko Putin sitä, moniko uhreista on kuollut Lapuan patruuna tehtaan valmistamiin luoteihin ja onko hänellä kosto mielessä?
Tavatessaan toisensa Putin ja Trump näyttävät kavereita ja tuntuu siltä, että heidän on hyvä sopia asioista keskenään; ainakin helpompi ilman parinkymmenen eurooppalaisen valtionpäämiehen mukana oloa. Kuinka käy, jos USA ja Venäjä saavat EU:sta tarpeekseen? Sekoittaako USA Euroopan hallinnon ja järjestyksen tietoteknisellä boikotilla ja entä, mitä Venäjä voi tehdä? Jo 1980-luvulla suunniteltiin ase, joka tappaa ihmiset, mutta jättää rakennukset ja muut rakenteet ehjiksi. Vajaan kymmenen kilometrin korkeudessa räjäytetään neutronipommi, joka tappaa elollisen, muutaman kuukauden kuluttua uudet ihmiset siivoamaan entiset alta pois, ja elämä jatkuu.
Kuinka suu pannaan, jos nuo kaksi, meilläkin hulluksi mainostettua, valtionpäämiestä yllättävät hulluudellaan ja pistävät ison luudan lakaisemaan? Tuskin he varoitusmielessä jysäyttävät pommiaan Pariisissa tai Berliinissä, mutta ehkäpä molempia päämiehiä mollanneen pienen maan pääkaupunki saa toimia pelotteena ja esimerkkinä - viimeistään tuolloin EU suostuu rauhaan ja pohditaan viimeisen sanan hintaa ja saatiinko edes viimeistä sanaa?
Meidän poliittisten johtajien tekemät huomiot ovat varsin vajavaisia ja perustuvat Venäjän vähättelyyn, omien kykyjen yliarviointiin ja näiden yhdistelmästä seuraavaan selittelyyn. Taas kerran uutisoidaan Venäjän olevan polvillaan, kun taas EU:n väitetään porskuttavan mainiosti ja vahvasti. Samalla puolustusministerimme korostaa luottamusta USA:n turvatakuihin, kun maa ajaa alas sotilaallisia toimintojaan Euroopassa. Onko kyse tietoisesta itsepetoksesta?
Sen sijaan, että meidän ja EU:n johtajat elävät harhakuvitelmissa, kuten se teki menneet vuodet, pitäisi pohtia sitäkin, suostuuko Venäjä häviämään sotansa yksin ja mitä se tekee nurkkaan ahdistettuna? Luonnollisesti kansaa täytyy rauhoitella, mutta ei pidä näyttää ja kuulua puheissaan umpi typerältä ja tapahtumia seuraavan silmissä Suomi antaa itsestään kuvan strutsina, joka leijonan hyökätessä pistää päänsä maakoloon - vaaraa ei näy, sitä ei ole!
Venäjän vahvuuksia tarkastellessa tulee huomioida sellainen merkittävä seikka, että maa on maailman suurin vehnän viejävaltio. Sen merkittävimmät vientikohteet löytyvät Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. Ilman Venäjää tuo kulmakunta alkaisi riutua nälässä ja lähteä ruuan perässä vaeltamaan, kuten ryöstökalastuksen uhrit Afrikan sarvesta ja minnehän suuntaan nuo miljoonat nälkäiset lähtisivät? Uskotteko suunnan olevan päiväntasaajan Afrikka vai pohjoinen Eurooppa? Miten olemme varautuneet, jos Venäjä käyttää vehnäasettaan ja tänne saapuu miljoonia afrikkalaisia pakolaisia. Tietenkään EU ja Suomi ei jätä heitä auttamatta, mutta millä ja mikä on avun hinta - ostammeko kenties vehnää Venäjältä, omaa kun ei ole ja maksetaanko se säästämällä heikompien peruspalveluista eli annetaan yhä enemmän ihmisten kuolla huonoon hoitoon ja useampien vanhusten jäätyä hankeen?
EU:sta ydinasevalta, vihjaili EU.n ulkosuhde-expertti Kaja Kallas. Eikö tuo vielä tapahtunut median lonkerossa, josta Suomi johdettiin, ainakin Paasikiven mukaan, 1939 talvisotaan. Saipa lehti kunnon lööpin ja julkisuutta moisen möläytyksen julkaisulla. Onhan toisaalta kyseessä aseiden kalistelun ennätys, sillä eihän tuota ole aiemmin ydinaseilla tapahtunut. Ihan kansallisen turvallisuuden kannalta sopisi kontrolloida sitä, kuka täällä pääsee aukomaan päätään.
Mainittu ydinaseulostulo osoittaa lähinnä sen, että möläyttäjä luulee, että ydinaseet kasvavat puussa, josta niitä EU voi poimia. Tosiasiasiassa ydinaseet syntyvät ja kasvattavat pelotetta pitkällisen tiedemiesten ja sotilaiden yhteisellä kehitystyöllä. Virosta ei löydy potentiaalia ydinaseen synnyttämiseen sen enempää nopeasti kuin hitaasti. Maan ilmavoimien kalusto kertoo paljon tästä, sillä sen kalusto koostuu tsekkiläisestä koulutuskoneesta, kahdesta kaksitasoisesta neuvostolentokoneesta ja muutamasta kevythelikopterista. Ko. maassa myös mieli ja puoli muuttuu sähäkästi, kuten 1930-luvulla, jolloin Viro suunnitteli Neuvostoliiton laivaston tuhoamista sukellusvenein yhdessä Suomen kanssa, mutta jo vuonna 1939 itsenäinen Viro luovutti Neuvostoliitolle lentokenttiä, joista tehtiin pommituslentoja esim. Turkuun.
Venäjän ja USA:n ydinaseiden määrä ja laatu kepittää mennen tullen Ranskan ja Britannian ja vie kymmeniä vuosia saada tuo etumatka kiinni ja sekin tuntuu äärettömän epärealistisesta, että pullonkorkkidirektiivi suunnittelijat istuisivat uuteen rooliin ja ottaisivat työnsä tuloksilla suurvallat ydinaseteknologialla kiinni. Suomen turvallisuuden takaavat sen verran vahvat maavoimat, että maan miehittäminen tulee liian kalliiksi ja ennen kaikkea tosiasioihin nojaava diplomatiaan.
Ensimmäinen menetyksellisen diplomatian perussääntö lähtee realismista eli kunnioitamme maantieteellistä asemaamme ja sotilaallisia realiteetteja. Suurvalta ei hyökkää pienempään maahan, jos siitä on tälle rauhan aikana hyötyä ja tämä hyöty muuttuu pienemmässä maassa, kuten kokemus osoittaa, työpaikoiksi ja kasvavaksi elintasoksi. Vaikka olemme liittoutuneet, ei se silti sulje pois Suomen mahdollisuutta toimia niin taloudellisessa kuin poliittisessa mielessä sillanrakentajana maailman melkeissä ja ongelmatilanteissa.
Ei pidä lähteä möläyttelemään mitä tahansa harkitsematonta tai antaa Kallaksen kaltaisten tyyppien möläytellä täällä kiusallisia päähänpistojaan, ne eivät rakenna mitään. Päin vastoin tulemme sotketuksi soppaan, jota emme itse keittäneet ja vielä vähemmän haluamme syödä. Jos Kallaksen ydinaseoivallusta kuitenkin yrittää kiteyttää realistiseksi ja aikanamme toimivaksi turvatakuiksi se mennee käytännössä näin: meillä on diili USA:n kanssa Venäjän hyökkäyksen turvaksi ja vastaisen varalta Venäjän kanssa sopimus USA:n hyökkäyksen varalta.
Meillä jos missä tulee suhtautua äärimmäisen vakavasti mielipidetutkimuksiin. Median mielipidemuokkauksen ja jopa aivopesuun verrattavan tiedottamisen seurauksena Suomi liittyi NATO:n jäseneksi - ei järjestetyllä kansanäänestyksellä vaan mielipidetutkimuksiin vedoten. Tuolloin jatkuvilla vedottiin viidenteen artiklaan ja turvatakuihin, tänään 80 prosenttia suomalaisista pitää Suomen olotilaa turvattomana, joten markkinoitiinko NATO:n turvatakuita asiaan perehtyneiden asiantuntijoiden vai enemmänkin julkisuuteen pyrkivien mututyyppien tiedoilla? No, se meni ja NATO:ssa ollaan ja toivottavasti se silta jätetään katkaisematta, mutta keskitytään mainitut huomiot noteeraten puolueiden kannatusmittaukseen.
Minua ei niinkään ihmetytä SDP:n menestys ko. tutkimuksessa, vaan se, että otoksen ollessa 2 402 jää vastanneiden määrä 1 830 osallistujaan. Mainitut luvut näytetään YLE:n uutisissa kannatuspilarien vasemmalla puolella ja jos muistan ne väärin niin oikaiskaa, kiitos. Mainitut luvut saavat aikaan aprikoinnin, miksi noin neljännes otoksesta jättää vastaamatta yksinkertaiseen kysymykseen: mitä puoluetta äänestäisit nyt, jos nyt käsillä olisivat vaalit?
En väitä, että kysymykset ovat johdattelevia tyylillä: haluatko turvata työpaikkasi äänestämällä SDP:tä tai haluatko palvelujasi leikattavan äänestämällä perussuomalaisia. Olisi kuitenkin kohtuullista, jo valtamediamme puolueellisuusepäilysten torjumiseksi, kertoa, miten mielipidetutkimus on suoritettu. Esitetyillä kysymyksillä ja tietenkin myös kellonajoilla, jolloin tutkimus suoritettiin, on melkoinen vaikutus niin saatuihin vastauksiin kuin kyselyn vastaajiin.
