Espanja luottaa siihen, että muut EU:n maat sallivat sen toimivan kuten se lystää ja lopulta EU:n valtiot maksavat niin Espanjan kuin Espanjan aiheuttamat ongelmat. Sekin sopii muistaa, että edes Espanjan sisällä kaikki eivät hyväksy maassa harjoitettua politiikka ja sen seurauksia. Kataloniassa vallitsee voimakas irtaantumishenki Espanjasta ja vanha halu oman valtion perustamisesta. EU:n rahoilla pelastetaan toistuvasti Espanjan kriisejä. Muistanette taannoiset asuntokriisit ja muutama vuosi sitten maa sai jälleen apuja, joihin Suomikin osallistui miljardeilla euroilla. Murheellisena täytyy todeta, etteivät EU:n toimet palauta vastuullisten maiden ruotuun sen todennäköisemmin kuin orpo homo eheytyshoidolla heteroiden legioonaan.
Pieni katsaus historiaan ja sen sellaisen osan avaaminen, josta mediamme ei juuri huutele, EU:n ja etenkin Espanjan leimaamista nykyisen afrikkalaisperäisten pakolaisongelman aiheuttajaksi. Itse asiassa kaikki alkoi jo kymmeniä vuosia sitten Afrikan sarvesta. Espanjalainen kalastuslaivasto imuroi ko. seudun rannat niin, että seudun miljoona väestö jäi ruuatta ja ryhtyi puolustamaan kalavesiään hyökkäämällä länsimaisiin laivoihin - tämä leimattiin meidänkin mediassamme merirosvoukseksi. Tämän seurauksena Suomikin lähetti sotalaivan kurmoottamaan afrikkalaisia. Ko. operaatio oli kansainvälinen, koska EU-maiden lisäksi samoilla vesillä kalastivat mm. Venäjä, Japani jne.. Sama ryöstö, mikä tehtiin paikallisille kalastajille Afrikan sarvessa, tehtiin jälkeen päin pitkin po. maanosan rannikkoa.
Kun länsi, yhdessä, Sanna Marinin nykyisen liittolaisen ja työnantajan ynnä sotarikollisen Tony Blairin kanssa oli moukaroinut IRAK:n kivikaudelle, varoitti Libyan silloinen johtaja Muammar Gaddafi: Libya on se tulppa, joka estää, että Atenaan ja Pariisin kadut täyttyvät afrikkalaista pakolaisista. Terrorismia tukenut Muammar Gaddafi sai tuta, kun Obaman ulkoministeri Hillary Clinton lähetti joukkonsa kaatamaan Gaddafin hallinnon. Muistanette kuinka rouva Clinton hymy huulilla riemuitsi ja totesi katsoessaan läppäriltä videota, jossa väkijoukko lynkkaa paljain käsin Libyan johtajan Gaddafin hengiltä: Me etsimme häntä, me löysimme hänet ja tapoimme hänet.
Meidän on ihan turha jeesustella ja tuomita EU:n ulkopuolisia maita härskeistä manööveristä, sillä jo EU:n liittymisen jälkeen Suomen edustajat istuivat päättävien pöydässä, kun nykyisen pakolaisaallon ensimmäisiä maininkeja valmisteltiin. Viimeistä vihreää myöden Suomen päättäjät nöyrinä siunasivat kaiken, mitä EU:n isot maat halusivat. Suomesta tehtiin isompien tahtoon alistuva nettomaksaja. Ajan saatossa miljardit eurot vilahtivat EU:n pohjattomaan kitaan, hyödyttämään yleensä Saksaa sekä etelää ja etenkin Espanjaa. Melkoinen hinta siitä, että saamme kaupasta ostaa edullista tonnikalaa, jolla korvaamme ruuanlaitossa ja pizzan päällä punaisen lihan.
Demareiden kehuessa sopii kysyä: mitä saimme vastineeksi, kun pelastimme miljardeilla euroilla Espanjaa asuntokriisistä tai lähetimme sinne miljardeja sopeutusrahaa? -Emme saaneet vastineeksi yhtään mitään, eivät espanjalaiset ostaneet sen enempää Suonenjoen mansikoita, suomalaisia jääkiekkomailoja kuin Lapin rieskaa. Suomi kuuluu EU:n nöyristelijöihin, jotka tekevät aina, kuten unionin isot maat eli Saksa ja Espanja käskevät. Kuulumme kontekstiin, joka ei voi saavuttaa em. maiden kanssa samaa painoarvoa, joten jostain täytyy löytyä toinen tie nykymenolla. Kaikki tietävät, että Espanjasta ei tule koskaan killinkiäkään Suomen talouden oikaisuun ja vielä isomman riskin otamme, mikäli suunnittelemme puolustusta noin epäluotettavien tahojen kanssa.
Jos puhumme uudesta NATO:sta, täytyy ryhtyä puhumaan myös uudesta EU:sta, jonka pohja ajatus perustuu faktaan: Suomi saama panostus Espanjasta on samaa tasoa kuin tummahipiäisen Kalliossa asustavan Wolt-kuskin panos poroerottelussa. Siksi kaikkeen uuteen täytyy liittää sana pohjoinen ja tämä pätee tietenkin myös Suomen sisäisiin hankkeisiin - meillä pohjoinen alkaa Turku-Tampere akselin yläpuolelta. Viimeinkin täytyy hoksata, että tätä maata elättävät maakuntien tehtaat, kaivokset ja maatalous eikä Konalan toinen toisilleen sapuskaa kuskaavat, vuokratuella asuvat, ruokalähetit tai virkakunta, ketä edellä mainitut pääasiassa palvelevat.
Huomioikaa, että kaiken minkä joudumme ostamaan tuilla ja kovalla hinnalla unionin eteläisistä maista, saamme edullisemmin varmemmin ja ennen kaikkea kestävän kehityksen kannalta jouhevammin EU:n ulkopuolelta Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Kun loppuun toteamme, että pohjolan tuotteita eivät unionin eteläiset maat saa muualta kuin meiltä edullisemmin, niin voimme todeta, että pallo on meillä - meidän täytyy vain osata pelata se Espanjan maaliin. Vielä, kun muistamme vanhan kiinalaisen ohjeen: Anna miehelle kala, niin hän pyytä jälleen huomenna ruokaa - opeta mies kalastamaan ja voit huomenna ostaa mieheltä kalaa tai myydä hänelle jotain! Tämä pätee kaikkeen muuhun paitsi Espanjaan ja Saksaan! LISÄYS 15:30: Nils-Aslak, Professori ja Yrjöperskeles liikkuvat samassa aihepiireissä blogeissaan. Linkit alla, olkaa hyvät!
LINKIT BLOGEIHIN:
LINKIT TEKSTIIN:
