VALTUUSTORYHMÄ, LAHKO vai KULTTI?

Päätöksentekomme tulisi täyttää kriteerit, joiden mukaan sitä voi rehellisesti kutsua yhteisten asioiden hoidoksi. Jotta mainittu tapahtuisi demokraattisesti, valmistelun kuten sitä seuraavan päätöksenteon täytyy edes näyttää ulospäin avoimelta yhteistyöltä, johon jokainen luottamushenkilö pistää ammattitaitonsa, elämänkokemuksensa, luovuutensa, yhteistyökykynsä ja etenkin empaattiset lahjansa. Vain avoin asioidenhoito tarjoaa äänestäjälle mahdollisuuden valita päättäjän, kuka ajaa kaupungin ja sen asukkaiden etua. Luonnollisesti avoimuus edellyttää osaavaa ja tarpeen vaatiessa kriittistä tiedonvälitystä. Medialta vaaditaan edellä mainitun lisäksi nopeutta ja aktiivisuutta, koska siten se turvaa päätökseen liittyvän kaupunkilaiskeskustelun, jonka tulee tapahtua, vaihtoehtoja punniten, jo ennen valmistelua ja jatkossa uutisoinnilla sitä täydentäen.

Politiikan käytännön todellisuus kiertää kaukaa sen tavoitteet yhteisöllisestä ihanteesta, itsensä uhraamisesta yhteisen hyvän eteen eli kristillinen lähimmäisen rakkaus plus vähäinenkin inhimillisyys unohtuvat totaalisesti. Jokainen voi lukea pöytäkirjojen äänestystuloksista, kuka esti kaupungin positiivisen kehityksen ja ajoi sen muuttotappioon ja talouskurimukseen. Eniten ihmetyttävät nämä, kaupungin onnettoman alavireen luoneet tyypit itsessään, ovatko he narsisteja tai täysin kritiikittömiä oman osaamisensa ja empatian suhteen. Onhan kerrassaan käsittämätöntä vaalivalheessa elämistä, kun he jälleen paasavat enkelten kielellä, että heidän sydämeensä sopi rakkauden kohteita enemmän kuin mormonipomon sydäömmmeen, jossa piisaa sijaa komppanialle vaimoja. Katsokaa heidän, teihin rakkaudella ja empatialla vetoavien, todelliset teot ja huomaatte lopulta heidän piilottelevan enkelin olemuksella itsekkäitä pirun sarvia. 

Ei uskoisi, että enää meidän aikanamme demokratian käytännön toimintaa rajoitetaan lähettämällä kesken valtuustonkokouksen äänestyskomentoja. Jos, käskystä huolimatta, joku, äänestäjilleen uskollinen luottamushenkilö, piti kiinni antamistaan vaalilupauksistaan, on hänet, kuuntelemisen ja ymmärtämisen sijaan, potkittu ulos ryhmästä ja tämän jälkeen hänen kimppuunsa usutettiin niljakkaita pyrkyri-ilkkujia. Kun po. pyrkyrit menevät ilkeilyssään järjestään henkilökohtaisuuksiin, ei heidän hyökkäyksiensä voida millään muotoa väittää pyrkivän demokratian vilpittömään toteuttamiseen eli toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Kyseinen tyyli sopii paremminkin jonkun lahkon tai kultin toimintaan, jossa muutama itseään rajattomasti rakastava tyyppi uskoon vedoten tyydyttää omaa vallan/julkisuudenhimoaan muita alistamalla, käskyttämällä ja painostaen johtamalla! Kun kaiken kruunaa koko palettia vallassa pitävä media, joka toimii kuin Pravda opasti lukijoitaan aikanaan, ei voitane puhua tietoon, valinnan vapauteen, toisen kunnioittamiseen, yhteiseen hyvään, avoimuuteen ja kaupunkilaisia kuuntelevaan demokratiaan pyrkivästä toiminnasta, vaan kieroutuneesta pienen piirin valtakuviosta.

VOIKO DEMOKRATIA MUUTTUA IRVOKKAAK$I VITSIK$I ?

 

Vaaleihin puolueet lähtevät yleensä räväkin sloganein, joissa vallassa olevat kehuvat saavutuksiaan ja valtaan haluavat lupaavat muutosta. Näin mentiin meren äärelläkin viime vaaleihin ja kuinkas kävi - he ketkä lupasivat muutosta, voittivat niin, että jo hallituksessa uudistuslinjan ja kaupungin uuden poliittisen suunnan olisi tullut näkyä äänin 7-4. Tosi asiassa kävi toisin, sillä loppujen lopuksi vaalit hävinnyt puoli sai jatkossa jo hallituksessa tahtonsa läpi äänin 6-5 ja jopa äänin 10-1. Suuntaus ilmeni välittömästi vaalien jälkeen ja tarkan talouspolitiikan ja kehittämispolitiikan sijaan kaupunki jatkoi impulsiivisella kaikkea kivaa, maksoi, mitä maksoi -linjalla. Joku pohtii, kuinka näin voi käydä ja kuinka vaalilupaukset voidaan syödä pikapikaa. Syy on äärettömän yksinkertainen plus inhimillinen ja se löytyy henkilökohtaisesta vallanhimosta.

Välittömästi vaalien jälkeen alkavat paikkajakoneuvottelut. Kun itsekkäämmät valtuutetut juhlivat omaa henkilökohtaista läpimenoaan, muutamat aloittavat poliittisen yhteistyön valmistelun vaalilupausten pohjalta tavoitellen lopputulemaa kaupunkilaisten parhaaksi. Meren äärellä kyseiset neuvottelut muodostuivat kerrassaan inhaksi, koska yksi osapuoli valehteli jatkuvalla syötöllä ja muutenkin kohteli yhteistyökumppaneitaan mitä kuvottavammalla tavalla. Lopulta, kyseisen kesän pilanneet, neuvottelut saatiin loppuun, joskin niistä jäi äärettömän ikävä jälkimaku ja tulevaisuuteen vaikuttava jatkuva epäluottamus. Neuvottelijat veivät saavutetun lopputuloksen omiin puolueisiin, joissa alkoi puolueen sisäinen paikkajako. Jaosta muodostuu kovinkin usein huutokauppatilanne, jossa luvataan sinulle jotain, jos minä saan vastineeksi tukesi johonkin. Pahimmillaan käy niin, että itsekkyys sekä härski omanedun tavoitteluun perustuvan sullemulle kaupantekoa seuraavat henkilövalinnat vesittävät kaikki annetut vaalilupaukset. Alkuperäinen fokus hämärtyy ja katoaa lopulta kokonaan, kun keskitytään vain ja ainoastaan henkilökohtaisen vallanhimon maksimointiin.

Mainitun tyyliseen peliin lähtijöiden tuomitsemista tuossa vaiheessa pidän turhana moralisointina, sillä jokainen kannattanee demokratiaa ja jos saa toista tukemalla itselleen paremman aseman, mitä vaalitulos edellyttää, niin silloinhan demokratia toteutuu kahta paremmin; näin tuumivat useat meistä ja ottavat mitä tarjotaan enempi pohtimatta omia kykyjään tahikka sitä, mitä ryhtyi kannattamaan saamansa aseman vastineeksi. Joka tapauksessa päätökset ovat demokratian säännöt täyttäviä sen sijaan valitsijat ja valinnat saattavat osoittautua vääriksi. Kuten Hannah Arendt totesi: ei Eichman ollut kova tai paha mies, vaan heikko tavallinen ukkeli, joka jäi pahan virran viemäksi alistuen sen sääntöihin ja käskyihin, sama pätee aikamme päättäjiin. Kun heikko yrittää johtaa vahvoja, ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa häntä heiluttaa koiraa eli vaaleissa vähemmistöön jääneet pyörittävät enemmistöä mielin määrin käyttämällä enemmistön valtaan päässeitä heikkoja edustajia hyväkseen. Näin se vaan menee, eikä tätä voida pitää paikallisena saati uutena ilmiönä, vahvat ja viisaat vievät heikkoja ja tyhmiä. Demokratian erikoisuus/erinomaisuus piilee siinä, että itse piru saattaa päätyä pyörittämään paratiisia.

McDonald´s keskustaan

Kaikki valtuutetut tietävät asian, jota mediamme ei kerro eli sen, että kaupungin parhaalla liikepaikalla sijaitsevassa, kaupungin omistamassa kiinteistössä, saa ulkopuolinen taho harjoittaa vekkulia harrastustoimintaa tms. Kyseinen liiketila, vaikka ydinkeskustassa sijaitseekin, ei juurikaan vedä ihmismassoja puoleensa. Kaikki päättäjämme tietävät senkin, että po. tilasta ei makseta vuokraa kaupungille eikä tätä kerro lehdykäisemmekään kaupunkilaisille. Kyseinen tila ei siis hyödytä kaupunkilaisia juuri mitenkään ja jos olen väittämissäni väärässä niin ystävät ja toverit oikaiskaa, jotta en, vaeltaessani maalista taivaltani, valehtelijan synkkää viittaa. Kuitenkin viittaan kuntalakiin, jonka mukaan päättäjien tulee toimia kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Kuinkahan tuo lain kohta toteutuu, kun ensin ostetaan kiinteistö kaupunkilaisten rahoilla, sitten se lahjoitetaan suht´ joutavaan kaupunkilaisille hyödytöntä tuottamattomaan toimintaan?

Meillähän keskellä kylää toimii varsin vilkas hampurilaisketjun toimipiste, jossa, vaikka se palkkaa mukavasti väkeä, saa usein jonottaa. Olisikohan kohtuullista kysäistä, josko joku saman alan toimija olisi kiinnostunut toimipisteen perustamisesta edellisessä kappaleessa mainittuun kaupungin kiinteistöön? Jos yritys maksaisi tiloista edes euron vuokraa kuukaudessa olisi se rutkasti enemmän kuin nykyiseltä kiinteistön haltijalta kilahtaa varoja kaupungin, rahaa huutavaan lähes tyhjään, rahakirstuun. Ja vaikkapa tilan antaisi ilmaiseksi, toisi se muutaman työpaikan kaupunkiimme. Josko siis tarjoamme paikkaa vaikkapa McDonald´sille, uskoisin kiinnostusta löytyvän ja muistutanpa siitäkin, että meidän ydinkeskustasta löytyy lisää tyhjää liiketilaa Vakka-Suomen Sanomien naapurista, joten jospa Burger King sinne?

NÄIN SE TASE MUUTTUU - KUKA TOTUUDESTA SUUTTUU?

Uudenkaupungin tyhjänä jököttävän eli huonolla hoidolla kelvottomaksi muuttuneen terveyskeskuksen tasearvoksi ilmoitettiin 1,3 miljoonaa euroa. Käytännössä po. rempalleen päästetyn kiinteistöviritelmän vaikutus talouteen ei ole 1,3 miljoonaa euroa positiivinen. Kun huomioidaan purkukulut noin 0,5 miljoonaa euroa voi jokainen pohtia kiinteistön todellisen arvon. Jos olen tulkinnut väärin, niin oikaiskaa ihmeessä ja muuttakaa vaikkapa tasearvo 1,3 miljoonaa euroa käyviksi euroiksi. Mielelläni olen hölmö idiootti, joka ei ymmärrä tuottoisaa tasekauppaa.

JUNA ON KIVA , MUTTA BUSSI ON REALISMIA

Jos juna ei kulje, ei junalla voi matkustaa. Tämä lienee selvää, sama pätee lentokoneisiin, zeppeliiniin ja kuumailmapalloonkin. Toinen perusjuttu matkustusvälineen valintaan, löytyy niiden hinnasta. Jos juna toimii zeppeliiniä edullisemmin ja kepittää bussin ja oman auton käytön, valinta puolustaa raidevaihtoehtoa. Tämän jälkeen valintavaakaa kallistavat junayhteyden nopeus ja tiheys. Ja sitten se kaksi viimeistä ratkaisevaa tekijää kiskomatkailullemme, riittävä määrä matkustajia, keillä tarve junan käyttöön, niin johan kulkumuotoa voi perustellusti pitää kannattavana. Tämän jälkeen kilpailutus pystyyn ja yksityiset tahot kilpailevat liikennöinti oikeudesta. Näin sen kuuluu edetä ja toteutua eikä tyyliin puuastiamuseo, jossa pyrittiin rouhimaan rahat kaupunkilaisten taskuista.

Toinen tie raitioliikenteen kannattavaan toteutukseen löytyy suunnitelmallisuudesta ja Vakka-Suomen kehittämisestä, jotka molemmat ovat täyttä utopiaa nykyisille päättäjille. Jos kuitenkin suunnitelmallisuuden ja kehittämisen kautta raitioliikenne muodostuu kannattavaksi, silloin olemme muuttuneet tuhdisti muuttovoittoiseksi koko radanvarren matkalta. Mikäli tähyämme Ruotsiin ja sikäläistä paikallisrataliikennettä, voimme todeta Uudenkaupungin radan olevan väestöpohjalta kannattavaa, kun Vinkkilässä asuu 20 000 ja muualla radan varrella 100 000 vakkasuomalaista. Jos joku eppäilee väittämää, niin tutkikoon Tukholman ja Göteborgin lähiliikennettä. Eivät ihmiset muuta sinne ja siksi, että jossain kulkee juna, vaan juna kulkee siellä, missä asuu ihmisiä, keiden täytyy liikkua.

Tarkastellessamme kaupunkimme suunnitelmia, niiden toteutusta ja näiden kombinaationa syntynyttä kehitystä, hoksaa päivän vanha päästäinenkin, että tyylimme täytyy muuttua totaalisesti, vasta sitten henkilöjunat kulkevat kohtuullisin kustannuksin Vakka-Suomesta Turkuun. Aivan ensiksi katseemme täytyy suunnata Turkuun ja vaatia sikäläisiä rakentamaan toimiva maaliikenneasema jatkoyhteyksineen paikkakunnan työpaikkoihin ja palveluihin. Jokainen voi mielessään kuvitella, miten ja miten nopeasti moinen hanke toteutuu tuolta funikulaaripäättäjäporukalta. Samalla, juuri nyt ennen äänestystä, voi punnita oman organisaatiomme esityksiä, valmisteluja ja päätöksiä kaikkine ihmeineen. Vai eikö se nouse ihmeiden listan kärkeen, kun satsaamme miljoona euroa liikuntaan,tekonurmeen ja sen puitteisiin, käytännössä huononnamme liikuntavaihtoehtojamme. Miten niin, kysyy joku? -Siten niin, että jos meiltä puuttuvat taloudelliset rahkeet miljoonan euron tekonurmeen, joka muualla syntyy murto-osalla tuosta summasta, täytyy vaadittavat rahat ottaa liikuntabudjetin muista hankkeista ja jopa kunnossapidosta henkilökuntaresursseista.

UUSI SUUNTA LOPPUVUODEKSI 2025!

Luottamushenkilön tulisi edes esiintyä kaupunkilaisten luottamushenkilöinä eikä turvata kaupunkilaisten palveluja nakertavan tai ehkäpä paremminkin ahmivan kaupunkiorganisaation johtajiston etuoikeuksia. Ensin meidän täytyy jotenkin selvitä vaaleihin ilman, että kaupungin talouden perustan viimeisetkin rauniot hävitetään niin, ettei niille voi enää itsenäisesti omalla päätösvallalla rakentaa mitään positiivista. Nykyisten päättäjien huippu ja sinne muodostunut itseriittoinen ja härskiydessään ainutlaatuinen sisäpiiri, muodostaa tulevaisuudellemme äärettömän suuren riskin. Se taluttaa kaupunkiamme tuhoon kuin vuoristossa, sokea rotkoon ohjaava humalainen ja muutenkin vastuuntunnoton auttaja. Jokaisen tulee tarkalla korvalla ja terävällä katseella seurata päätöksentekomme huippua, jottei sieltä tupsahda miljoonilla euroilla uutta turhaa maksettavaa tyyliin pyöräkatos ja tekonurmen parkkipaikka tai kenties jonkun kihon työsuhdehelikopteri.

Koska mediamme valitsi selkeästi puolensa ja sikäli ymmärrettävästi, ettei ruokkivaa kättä pidä purra, se ei tue demokratian toteutumista jakamalla tasapuolisesti palstatilaa ja uutisoimalla tasapuolisesti päätöksentekoamme. Tämän karun väitteen todistaa murheelliseksi todeksi sopiville päättäjille jaetut kirjoitusvuorot plus vaikkapa kritiikitön kirjaston entrausspektaakkelin seuranta. auNyt kpunkilaiselta vaaditaan paljon, jotta hän voi oikean tiedon pohjalta tehdä äänestyspäätöksensä. Lehden sijasta jokaisen tulee seurata kokouksista julkaistuja pöytäkirjoja, koska sieltä, ei toimittajan valikoimista asioista ja poisjättämistä päätöksistä, löytyy totuus kokouksista. Kaikkien tulee huomioida sekin, etteivät kaikki kuppikunnat edes pidä pöytäkirjaa, vaan ylimielisesti viittaavat kintaalla, jos esim. tarkastuslautakunta sitä vaatii - nyt valituksen myötä puuttuvia pöytäkirjoja vaaditaan jo Turusta käsin.


Vaalien jälkeen päättäjiksi täytyy saada kaupunkilaisten etua ajavia luottamushenkilöitä nykyisten taantumuksellisen virkajohtodiktatatuurin takaajien sijaan. Tämän jälkeen voimme ryhtyä kaventamaan kaupunkiorganisaatiomme kehityskammoista johtajistoa niin, että verovarat riittävät paremmin suoritustason työntekijöille, ketkä käytännössä tuottavat kaupunkilaisten palvelut ja joiden väheneminen tuntuu kaupunkilaisen elämisessä välittömästi. Tarvitsemme uusia päättäjiä. Nykyisten jatkaessa nykytyylillä voimme saman tien panna luukulle lapun: MUUTA SINÄKIN MUUALLE!

"SÄÄSTÖÄ" ja MENESTYSTÄ VUODELLE 2025

Hyvissä puitteissa syntyy hyvää ja vielä paremmissa jotain vallattoman loistavaa vai voiko joku väittää, että maittavia leivonnaisia tahikka ruokaa kyetään tuottamaan, saastaisen huusin, lattialla? Pelkkä puhtoinen paikka ei riitä, tarvitaan taitoa ja vielä sen jatkoksi tahtoa ja sitoutumista. Se mikä pätee leivontaan ja ruuan valmistamiseen pätee myös kaikkeen suunnitteluun ja etenkin strategian suunnitteluun. Lienee, jo taloudellisen tilanteen vuoksi, paikallaan tutkailla muutamien viimemenneiden strategioiden synnyttämistä, syntymistä ja kasvua kaupunkilaisia palvelevaksi toimivaksi toteutukseksi. Onko siis onnistuttu, ketkä ovat luoneet tehtyjä strategioita ja kuinka sen luojat ovat sitoutuneet niihin - ovatko strategiakulut muodostuneet sijoitukseksi kasvamalla korkoa korolle parempina palveluina ja elämisen puitteina sekä turvallisena tulevaisuutena kaupunkilaisille?

Jos emme ryhdy pyörittämään strategian valmisteluun osallistuvien suhdetta paljonko, virkahenkilöitä ja luottamushenkilöitä, osallistuu hintaviin megasessioihin, vaan otamme arvioitavaksi strategian tulokset ja vertaamme niiden päätöksenteon kautta tapahtuneeseen toteutumiseen, voidaan todeta, että eipä jäänyt kaupunkilaisille muuta käteen kuin kammottava lasku. Strategian toteutumisen ja sen loppulauselmien välin täyttää irvokas juopa vai onko kaupunkimme talous vahvistunut tai väkiluku kasvanut niin, että se realistisesti lähenee vuonna 2030 20 300? Eipä ole ja syy on äärettömän ikävä, sen enempää valmistelijoilta kuin päättäjiltä ei kumpua ja jalostu työn alle ensimmäistäkään toimivaa kehitysideaa takaamaan strategia toteutumista. Tuherramme kuin Neuvostoliitossa, jossa eliitille riittivät päätöksissä syntyneet korulauseet ja se, että kansa maksoi kaiken, niin strategian valmistelun kuin sen epäonnistumiset!

Koko strategiakoohotusta voidaan pitää meillä täysin turhana kuluna ja jonkin sorttisena huvimatkana sekä arjesta irtautumisena. Naurettavaan strategiapuuhasteluun upotetut kymppitonnit voisi ihan hyvin pistää joko opetuksen kehittämiseen ikäihmisten elämän laadun kohentamiseen. Nykyisellään se ei kaupunkilaista palvele muuten kuin valheen tasoisia katteettomia lupauksia jakamalla. Strategian lauselmat kuuluvat samaan kuin lupaukset Suomen parhaasta kouluruuasta, johon tuskin kukaan uskoo. Veikkaan, että saamme kuulla tulevaisuudessa selityksiä kouluruuan laadun jäämisestä lupauksista tyyliin, -No, kun hyvät herneet maksoivat paljon ja huonoja perunoita sai halvemmalla. Ja missähän näin puhellaan? Päättäjien/valmistelijoiden ilkamoidessa yhteisessä sapuskarupeamassa. Siispä koko strategikoohotus joutaa lopettaa kunnes edes sen valmistelijat suhtautuvat siihen vakavasti! Neon2 strategialaulu muuttui, kiitos päättäjien!

RONALDOSTA MALLIA?!

Jokaisella tuppukylällä on omat mediamestarinsa, kaikki tuntevat, mutta vain omassa kylässä, nämä linssiluteet, ketkä jakavat mediatilaa ja huomiota niin, että pysyvät itse julkisuudessa. Po. tyypit elävät asemastaan ja itsestään antamastaan julkisuuskuvasta. Tästä johtuu paljolti se, että he kokevat kaikki heidän pelikentälleen tulevat vihollisiksi ja taloudellisen kaakun jakajiksi. He nauttivat täällä asemastaan, koska isommissa pitäjissä ja kaupungeissa heidän eväillä ei pitkälle pötkitä. Yleensä nämä tuppukylän mediatyypit muodostavat pienen sisäpiirin, joka hallitsee ja jakaa julkisuutta toinen toisilleen. Pieneen mediapiiriin sopii jokunen "toimittaja", vapaatoimija, virkahenkilö ja saattaa muutamat luottamushenkilötkin päästä kuvioon mukaan, mikäli he suostuvat pönkittämään em. tyyppien asemaa. Mainitun porukan todellinen tiedottaminen tähtääkin ainoastaan siihen, että kaikki em. piirin päätökset, hakkeet, tilaisuudet ja vastaavat ovat onnistumisessaan ylivertaisia.

Koko tiedotuskuvio on useimmissa tuppukylissä omalla tavalla monopolisoitu pienelle ringille, jota kasvatetaan sen mukaan, kun uusista jäsenistä on hyötyä entisille. Kaikki ulkopuolinen on uhka ja tuomitaan julkean julmasti. Mitään ulkopuolista ja uutta syntynyttä taantumuksellinen mediahallitsijoiden joukko ei suvaitse. Tämä kävi ilmi hyvin koripallon mm-kisojen päätyttyä paikallisen valmentajan joukkueen voittoon. Yksikään paikallinen mediakekkuli ei noteerannut häntä, vaikka valmentaja nosti jatkuvasti esiin kotipaikkaansa ja sen puitteita. Jopa päättäjät torppasivat valmentajan käytön kaupungin markkinoinnissa, kun ehdotus tuli väärältä taholta. Ronaldon perheen Lapin vierailu on mainio osoitus megajulkkiksen tuomasta positiivisesta julkisuudesta, johon paikallisia mediavaikuttajia ei tarvittu, julkisuus tuli isommalta taholta. Tapauksen vuoksi lienee kohtuullista pohtia, mitä menetämme mediarinkimme vuoksi, joka ei markkinoi kaupunkia ulospäin, vaan pyrkii sen sijaan antamaan kaupunkilaisille kuvan vallitsevasta katastrofaalisesta tilanteesta vaieten ja kertoen: täällä on kaikki hyvin. Mitä lähemmäs vaaleja tullaan, sitä vahvemmin mainittua valhetta markkinoidaan. Kysymys on, saammeko vielä ennen vaaleja makkarajuhlan?

RAUHALLISTA JOULUA ja AJATUS sekä KIITOS MEIDÄT JÄTTÄNEILLE!

Ajan hauta nielee kaikki meidät ajallaan. Jouluna lienee paikallaan muistaa Saria ja muita meidät jättäneitä! Kaikille vielä täällä kulkeville toivon hyvää joulun aikaa, jospa tänä jouluna kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. HYVÄÄ JOULUA!

MISTÄ MEILLE ASUKKAITA???

Ikävääkin tapahtumaa voivat seurauta posiitiviset käänteet ja kaikki kääntyä lopuksi parhain                                                                                      päin!

Jopa varteenotettavat vaikuttajat näkevät kaupunkimme kohtalon pyynä, joka vain pienenee ennen maailman loppua ja todennäköisesti häviää kokonaan ennen maailman loppua, johon ei liene kenelläkään ei edes pyyllä vähäistäkään hoppua. Mutta pyystä ja maailmanlopusta itse asiaan eli siihen, miksi ennusteet toteavat kaupunkimme pienenevän joidenkin tolkun päättäjienkin uskovan siihen. Esitetty pitää sisällään karun ennusteen vailla faktoja, sillä kukaan ei voi tulevaisuudesta tietää - sopii vaikka esim. pohtia kuinka mahdollinen sotilastukikohta Putsaareen muuttaisi kaupunkikuvaa ja miten se piristäisi kaupunkimme yritysten tilaa tuomillaan dollareilla/ruplilla. Ennuste perustuu aina uskoon tulevasta, joka taas tilastokeskuksen tapauksessa pohjaa aiemmin tehtyihin ratkaisuihin niiden tekijöihin kera toteutuneisiin kerrannaisvaikutuksiin.

Koko ennusteen uskottavuus muuttuu, jos teemme muutoksia. Kun peli ei kulje, vaihdetaan jääkiekossa maalivahtia ja tarpeen niin vaatiessa vaikka valmentajaa. Jääkiekko luetaan pyhiin asioihin, joissa tavoitteet ajavat jonkun henkilökohtaisen tyypin edun tai maineen edelle, siksi jääkiekkomaalivati voidaan vetää kesken pelin ilman poisvetokuppikuntien perustamista tai pitkien maalivahdin vaihtoa valmistelevien neuvottelujen käymistä. Kunnassa pelin panokset ovat näemmä pienemmät, kun epäonnistuneiden vaikuttajien poisveto ei onnistu jääkiekon tyyliin. Mutta, jos kuitenkin näin tehdään ja passiivisen tumpelon tilalle saadaan aktiivinen Amanda/Antti/Riitta tai Raipe, vie henkilövaidos pohjan ennusteelta. Varsinkin näin käy silloin, jos taantumukselliset vanhan menon taanneet päättäjätkin korvataan uudistuksiin ja kasvuun sitoutuneilla luottamushenkilöillä. Muutos ei ole mahdotonta, tehdään vain SaiPat - johan alkaa peli kulkemaan.

Otetaan tyrkylle yksi käytännön esimerkki, miten voisimme yrittää kasvattaa kaupunkimme tulopohjaa eli haalia uusia asukkaita! Tempaistaan esimerkiksi Turku, jossa asustaa reilut 200 000 asukasta. Tuskinpa kaikki heistä haaveilee tänne muuttoa, joten pohtikaamme voisiko yksi prosenttia turkulaisista olla tyytymättömiä nykyiseen asumiseen, asuinpaikkaan tai asumisen kustannuksiin. Jos luku pitää kutinsa, otoksemme päätyy noin 2 000 turkulaiseen. Mikäli saisimme promillen turkulaisista muuttamaan tänne, se tekisi 200 uutta asukasta, joille voimme tarjota edulliseksi asuinpaikaksi luonnon läheisyyttä, merellistä ympäristöä perhepuitteiksi tai kyläyhteisön turvallisuutta kyläkouluineen plus Wintteriä mahdollisuuksineen. Näin ei tapahdu, koska ongelmamme vahvana juurena puskee nyt kasvavaa taantumuksen voimaa ja kehitystä jarruttaa myös se, ettei Turussa ja muuallakaan tiedetä Uudestakaupungista juuri muuta kuin koripallo ja autotehdas. Tiedotuksemme tavoitehan piilee siinä, että toistuvasti kaupunkilaisille kerrotaan kaiken kaupungissa sujuvan kerrassaan mainiosti vaikka tylyn totuuden mukaan lähes kaikki menee voimalla ja vauhdilla päin helvettiä - TÄSSÄ ON TAANTUMUKSEN JA TAKAPAJUISEN KEHITYKSEMME SYVIN SYY!

PALVELUISSA EI KARSINTATARVETTA - VEROISSA EI NOSTOPAINEITA !?

Tapahtumien syövereistä pyrkii nousemaan pintaan eräs tapaus, jossa kokoomuslainen naishenkilö Laura Kontu ei kysynyt: Eihän kaupungilla ole organisaatiokaaviota ja emmehän saa nähdä sitä? Tähän virkahenkilö ei vastannut: Toki kaupungilla on organisaatio kaavio ja saatte nähdä sen aivan heti. Näin en kertonut, mitä kukin sanoi kokouspöydässä eli noudatin lakia. Käsittääkseni laissa ei ole kielletty kertomasta, mitä kokouksessa ei sanota - jos olen väärässä oikaiskaa ja opastakaa minut lainrikkojien polulta laillisin tavoin istumaan poliisisaattueen sekaan päättäjien pöytään. Tässä keskustelussa ei liene sinällään mitään mystistä ellei huomioida sitä tosiasiaa, että satojen ihmisten organisaatio se pyöri rennosti vuosia ilman minkääkaltaista organisaatiohimmeliä tahikka johtohäkkyrää.

Jokainen saattaa luoda mielessään mielikuvan organisaation johdosta, jonka alaisuussuhteiden juonteista ei ole kaavioksi saatettua selvitystä. Kuinka tällainen kaavio voi toimia tehokkaasti, kun johtajat ja päälliköt muodostavat melkoisia johtoketjuja muutaman suorijjan yläpuolella. Tulekin mieleen organisaatioiden tehokkuusketju paremmasta huonompaan: TVL(entinen Tie- ja vesirakennuslaitos), sairaanhoidonkuntaliittymät, armeija, poliisi, Helsingin yliopisto, Neuvostoliitto ja hännän huippuna Uusikaupunki. Viimeistä sijaa emme voine pitää kirkossa kuulutettuna, koska varmaankin joku sote alueista tai kenties kaikki ne pyrkivät kaupunkimme rinnalle tai jopa onnistuvat sen ohitukseen. No oli kuinka oli, otaksun vilpittömästi, että po. organisaatiosta puuttuu pieninkin yritys sen korkeimpaan johtoon tähtääviin tehostamistoimiin. Toisaalta asian käsittelyn jähmeys plus laihojen tulosten ymmärtämys lienee selvää, kun johtoryhmä käsittelee tehostustoimia, ne eivät koskaan koske johtoryhmän jäseniä, koska kukapa sahaisi omaa oksaansa tai kaverin oksaa, kuka kykenee turvaamaan sen ettei omaa oksaakaan sahata. Mitä tähän voi todeta muuta kuin TERVEISIÄ ja TYYLIÄ NEUVOSTOLIITOSTA!

Onko siis ihme, kun hallintosääntöä valmistelleista kehitysehdotuksista jätettiin pois kaupunkiorganisaatiojohdon keventäminen ja vastuun siirtäminen suoritustasolle. Samoin koko hallintosääntöuudistuksen valmistelu tuhottiin aluksi viivyttelyllä ja lopuksi kiireellä, jonka kruunasi yhden johtajan toiselle johtajalle myöntämälle lomalle kiirehtiminen. Näin meillä on menty ja mennään, mutta ehkäpä vaalit tuovat yllätyksen. Nyt en tarkoita yllättävän alhaista äänestysprosenttia vaan päättäjät, ketkä yhdessä yli puoluerajojen perehtyvät kaupunkilaisten tarpeisiin, tarttuvat rohkeasti tulevaisuuden turvaaviin kasvumahdollisuuksiin sekä kuuntelevat herkällä korvalla kaupunkilaisilta kumpuavia ideoita sekä toiveita. Me tarvitsemme viimeinkin sitä muutosta, jota oikeisto tarjosi ennen viime vaaleja: Keventäkäämme hallintoa ja käyttäkäämme säästyneet hallintovarat kaupunkilaisten palveluiden ja elämisen puitteiden parantamiseen!