RAHAA PALAA - SINUN PIIKKIIN VELKARAHAA!

Joskus takavuosina esitettiin Juha Aaltosen kanssa tyyliin kieli poskessa, että tehdään Esko Holvin tontille tornitalo, jossa liiketilaa, asuntoja, parkkipaikkoja, terveyskeskus ja talon huipulle näyttävä näköalaravintola. Kaikki sanoivat tuollaisen tulevan älyttömän kalliiksi. Jos nyt laskette, mitä A-sairaala ostoineen ja entrauksineen on tullut maksamaan, niin Juhan ja minun ajatelma olisi ollut kustannustehokas ja toimiva vaihtoehto rahaa nielevälle ja A-sairaalalle, joka jää tyhjäksi. Saas nähdä kuinka homma nyt etenee, kuulemma Aaltosen ja minun tyylinen viritys muhii jossain kiinteistöpiirtelijöiden pöydillä. Saammeko komean rakennuksen vai uuden entistä syvemmän keskeneräisen rakennusmontun vai soman sokkelin kaunistamaan keskustaa!

Niin siinä taas kävi, että kaupunki käänsi selkänsä ja teki sen tutuin taantumuksen voimin yksityiselle tarjoukselle kehittää keskustaamme. Samat tahot ovat olleet tukemassa kaupunkikeskustan tuhoamista, rantojen lankuttamista, Wintterin mahdollisuuksien sabotointia jne. Ehkä he tietävät jotain, mitä me emme tiedä ja toivon kaupungin eduin nimissä sen olevan kerrankin jotain konkreettista ja kaupunkilaisille hyvää tuottavaa. Toisaalta historia puhuu jotain vallan muuta ja jälleen, mitä todennäköisemmin on Uudellakaupungilla edessä entistä syvemmälle pulahdus munausten mereen! Jos hän epäilee epäilystäni, katsokoon Wintterin toimintoja, opetuksen tasoa, Ullakon tontin lohdutonta sokkelia, Janhuan tyhjinä jököttäviä taloja ja keskenjäänyttä rakennushanketta, kasvavaa korjausvelkaa ja yhä kasvavaa kiinteistömassaa. Usko siirtää vuoria, mutta auttaako se uusikaupunkilaisia?

Kiitos Laura Konnulle, Mirka Ala-Laurille ja Reko Walleniukselle, ketkä yrititte siirtää mainittua päätöstä. Rekolle kiitos siitä, että hän yritti myydä ko. kiinteistön. Kynsin ja hampain Esko Holvista pitivät kiinni ja uskoivat jonkun korkeamman voiman tukemana kaupungin kykyyn hyödyntää ko. kohde: Jaa Virtanen Veli-Matti - Jaa Reijonsaari Jaana - Jaa Koski Kari - Jaa Sjölund Janne - Jaa Koski Merja - Jaa Pietilä Satu. Näin sitä pannaan kaupungin talous kerralla ja hämmästyttävällä järjenkäytöllä kuntoon. Toivottavasti usko ja toivo todellakin toteutuu, joskin hämmästyttävältä se tuntuu, jos paikkakunta, jonka random playna epäonnistumville päättäjille nauretaan laajalti, onnituu viimeinkin!

LINKIT:

Alinenkatu 24 -kiinteistöä koskeva ostotarjous

Äänestystulosraportti

SUURET PUHEET ja LUPAUKSET - ONNETTOMAT TEOT

Ennen vaaleja torit ja turut täyttyvät taidokkaista ja kaikkitietävistä juuri sinun parhaaksi työskentelevistä, epäitsekkäistä vaikuttaja tarjokkaista. Vaalien jälkeen heistä valtaan pääsevät he, ketkä lupasivat eniten tai keistä media maalasi parhaan osaajan, lähimmäistä eniten rakastavan pyyteettömän puurtajan. Vaalien jälkeen sopii ihmetellä, mitä tapahtui lupauksille ja minne ne katosivat vai lupasiko joku kärsimystä ja kuolevaa levittävää sote-uudistusta tai toisaalta sitä, että kurjuus jatkuu kahta syvempänä tai sitä, että mikään ei muutu parempaan suuntaan tavallisen tallaajan elämässä eli minne katosivat sinun puolesta puurtavat lähimmäisen rakkautta markkinoineet pikku-Jeesukset?

 Kelkan kääntymisestä seuraavat esimerkit. Edellisten vaalien jälkeisinä päivinä keskustelin niin oikeiston kuin vasemmiston valitsemien neuvottelijoiden kanssa mm. tyytymättömyydestä kaupunkiorganisaation johtoon. Mainitun tahon vaihtotarvetta vaadittiin molemmilla mainituilla taholla jopa sanailemalla: hän ei joulua täällä näe! Kutsustani hallituspöydän oikeistoväki kokoontui pohtimaan tätä ja muitakin asioita demotilaan, mainion Löfberg lila kahvin ääreen. Tuossa tapaamisessa, julmista puheista huolimatta sovittiin tyytymättöminä kaupunkiorganisaation tuottamaan valmisteluun ja johtamiseen, että annetaan puoli vuotta aikaa muutokselle ja tämän jälkeen pistetään pystyyn johdon vaihtoa valmisteleva valiokunta. 

Kuten lienette huomanneet kaupunkiorganisaation toiminnassa ei tapahtunut mitään muutoksia, se tärväsi kaupunkilaisten rahoja kaiken kivan ja pienen lisäksi kaikkeen ikävään ja kalliiseen. Kolmasti sain kerättyä riittävän määrän valtuutettuja ko. valiokunnan perustamiseksi, johon lähettiin jopa uholla mukaan. Lopulta koko homma vesittyi, vaikka ko. vetoomus oli tekstiltään äärimmäisen rakentava ja ymmärtävä lähtien mahdollisuudesta näyttöihin muutoksesta ja jopa tarpeellisesta koulutuksesta. Toisaalta todettiin, että asian on hyvä, mutta sen tulisi lähteä liikkeelle esim. puheenjohtajistosta ja yhtäältä todettiin kyseisen toiminnan olevan tökeröä. Siis puolueiden nokkaheput tykönään yhdessä päättivät, että mitään muutosta ei tehdä ja vastoin SILLOISEN TALOUSJOHTAJAN VAROITUKSIA, edettiin uskoen taselukuihin kuin Stalin kommunismin kansalle tuottamaan ihanuuteen.

Toinen esimerkkini, jonka voi vahvistaa todeksi Mikko Saaren lisäksi muutama kokoomuslainen, tapahtui noin viikko edellisten vaalien jälkeen. Tuolloin oikeisto keskittyi sopimaan paikkajaosta ja etenkin keskeisistä puheenjohtajien paikoista, jotka vaalituloksen perusteella kuuluivat oikeistolle. Olikin melkoinen yllätys, kun yksi oikeistotaho esitti keskeisimmän puheenjohtajan paikan antamista vasemmistolle. Voimakkaalla ja sittenkin alatyylisellä sanailulla ja ääntä korottamalla räyh-käyttäyttymistäni tehostaen sain em. esityksen vesitettyä. Tilaisuudessa sain ratkaisevaa apua tilannetta korkeammalta katsovalta läsnäolijalta. Niinpä puheenjohtaja-asetelma pysyi edelleen vaalitulosten mukaisena, jota parhaiten kuvastivat hallituksen voimasuhteen oikeiston eduksi 7-4.

Kyykäärme luikerteli toista kautta oikeistopesään ja lopulta hallitus kääntyi päätöksissään vanhan menon takaajaksi eli vaalitulosten vastaisiksi 7-4 päätöksiksi: näin rahaa survottiin miljoonia euroja keskustan kehittämiseen ja lankkurantaan jne. TuTon mies mainosti, että kaikki edistys ja menestys Suomen kaupungeissa perustuu demarien ja kokoomuksen yhteistyöhön. Tämä lienee pitänyt paikkansa Tampereella ja Jyväskylässä, mutta Turussa sillä saatiin aikaiseksi vain Kakolan rinteeseen hyytyvä funikulaari, onnettomasta toimiva Varha ja Uudessakaupungissa onnettomat vikainvestoinnit, rempalleen jätetty kaupunkilaisten omaisuus, idioottimaiset investoinnit, väestötappio sekä nyt kaikkien nähtävillä oleva katastrofaalinen talous. 

Sanonpa vaan, että juuri mainitsemani hallituksen puheenjohtajan valinta ratkaisi kaupungin suunnan muuttumattomuuden. Jos Seppo Nikula olisi valittu puheenjohtajaksi, Uudenkaupungin tilanne olisi nyt koko lailla toinen. Tämä ei ole epäluottamuslause tuolloin valitulle puheenjohtajalle, mutta hän ei yksinkertaisesti tuntenut kaupunkimme äärimmäisen härskiä toimintakulttuuria eikä hän, mainitun vuoksi, voinut tunnistaa omiin joukkoihin luikerrellutta kalkkarokäärmeen näköistä Troijan puuhevosta. Lopulta oikeistoa vietiin kuin pässiä teuraalle ja rahaa paloi!  Muistakaa kirjastoremontti, A-sairaala kuvio sivukuluineen, Wintterin mahdollisuuksien laiminlyönti ja muut rahareijät. Täällä tyydyttiin valmistelijoiden törkeän vaatimattomaan tasoon ja niinpä menetimme/menetämme asukkaita paremmin asiansa hoitaneille kunnille.

Oma merkitykseni Uudessakaupungissa ja sen politiikassa väheni ja kuihtui lopulta olemattomiin ja lähdin ehdokkaaksi lähinnä siksi, että ensinnäkin Juha Aaltonen osasi vedota oikein ja ehdokaslistamme näytti pahimmillaan jopa miltei pienemmältä kuin istuvien valtuutettujen määrä. Kehotan teitä muistamaan viimeinen valtuustonkokoukseni, jossa tein selkeitä esityksiä kaupunkilaisten parhaaksi, joko liikenneturvallisuuden osalta tai talouden osalta. Kukaan ei kannattanut esittämiäni asioita, ei edes ensimmäinen persu, niin eipä ollut/ole vähäistäkään intoa liittyä aktiivisesti mihinkään poliittiseen toimintaan mukaan. Sen vihjeen tokaisen, että tukekaa heitä, ketkä keskittyvät yhteen hommaan ja hoitavat sen pieteetillä ja kavahtakaa näitä joka paikan sähliä, joiden ominaisuudet usein rajoittuvat usein rajattomaan itseluottamukseen ja helvetilliseen omahyväisyyteen. Loppujen lopuksi he eivät vaikuta läsnäolollaan esim. turkulaisiin vaan turkulaiset käyttävät heitä hyväkseen ja silloin uusikaupunkilainen maksaa tästä melkoisen hinnan. Varha on tästä kalman musta ja yön synkkä esimerkki, mutta se on jo toinen juttu!

NEGATIIVISET MIDAKSET VALLASSA ja VALMISTELUSSA

Meren ranta herättää kiinnostusta plus houkuttaa harkitsemaan muuttoa ja niinpä rantatonteilla tehdään tulosta sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäimellä. Vain pölhölässä toimitaan toisin: siellä kaikki kannattavat rantojen hyödyntämistä, mutta rannoille ei kuitenkaan rakenneta mitään tuloksellisesti merkittävää. Pölhölässä vain todetaan, että rannoille ei voi rakentaa asuntoja ja niin pölhöäkin pölhömmät päättäjät eivät rakenna rannoille yhtikäs mitään kaupungille ja sen asukkaille tuottoisaa. Sama pätee muutenkin ja muuhunkin pölhölään: jos turhia kiinteistöjä päätetään myydä, niiden määrä kasvaa - jos pyritään pistämään opetuksen laatu kuntoon, oppituntien määrää vähennetään ja ryhmäkokoja kasvatetaan - jos pyritään elvyttämään keskustaa, se autioituu lopullisesti - jos pyritään pistämään talous kuntoon, levitellään rahaa kaikenlaisiin idioottimaisuuksiin niin, että koko pölhölä on selvitystilassa.

Vastoin päätöstä myydä kiinteistöjä, pölhölä osti kiinteistön, jolle se ei tehnyt muuta kuin katsoi sivusta ko. ostoksen rappeutumista hoidon ja huolen puutteessa. Kun päätettiin myydä ko. kiinteistö, kukaan ei nähnyt, että sen on myynnissä ja kun lopulta ko. kiinteistölle löytyy ostaja, esitetään, että mainittua kiinteistöä ei myydä. Sen verran vielä kyseisestä kiinteistöstä, että sen tiloissa entinen poliittinen päättäjä esittelee omia ja kavereidensa erilaisia tekeleitä: yleensä kangas sellaisia. Ja kun olemme pölhölässä, ei mainitulta päättäjältä vaadita vuokraa kaupungin paraatipaikalla olevan kiinteistön käytöstä. Kyseessä lienee pölhöydessä ja pölhölänkin mittakaavassa pölhöistä pölhöin tempaus vai onko se sittenkin, tekonurmen rakentaminen kaupungin vilkkaimmin liikennöidyn risteyksen ajoradalle.

Sama meno jatkuu, samojen tyyppien valmistellessa ja samojen päättäessä eli mihinkään olennaiseen ja järkevään ei tartuta, mutta keskustan kehityksen nimissä pölhöistä pölhöinkin viritys etenee päätöksentekoelimissä. Nyt kaupunkiin olisi sitomassa itseään valtakunnallisesti merkittävä, luomisvoimainen ja arvostettu tekijämies. Jo hänen persoonansa vuoksi, miehen tarjoukseen tulisi tarttua, jotta pälhölään saataisiin uusia ajatuksia ja ideoita nykyisten tuhon ja tuhkan tuntuisten tuherteluiden sijaan. Pölhölän jäävuorelta jäävuoreen taloudellisesti törmäilevällä johdolla tahikka valmisteluala ei ole, kokemuspohjansa näyttöjen perusteella, pienimpiäkään edellytyksiä toimia luovan järkevästi saati tuottoisasti, joten mitä vähemmän sillä on kaupunkilaisten omaisuutta, sitä vähemmin maksuin ja palveluleikkauksin kaupunkilaiset selviävät.

Pölhölässä täytyy käyttää hankkeiden valinnassa ja valmistelussa edes tohvelieläimen älyn verran järkeä, jo silloin ollaan terveemmällä ja taloudellisesti vahvemmalla pohjalla kuin nyt. Kun katsomme kaikkea sitä, mikä pöhölässä jäi kesken tai mitä ei osattu hyödyntää, täytyy ensin välttää kaikkea keskustan kehittämisen nimellä tapahtuvaa hullulta ja epäkäytännöllisyydeltä vaikuttavaa puuhastelua. Nyt seis pölhöilylle ja yritetään päästä mahdollisimman vähin vaurion seuraaviin vaaleihin. Ei siis pidä uskoa ihme hankkeisiin, jolla vain pyritään kääntämään katseet pois esim. Vakka-Suomen kadun totaaliselta tuhoamiselta. Näin tehtiin lankkurannan kanssa ja näin tehtiin jo muinaisen Tontonmäen ja Alicenkadun hullumaisten viritysten kanssa. Aiemmin huhuttiin etanolitehtaasta, Euroopan merkittävimmästä terästoiminnan keskuksesta, jotta, katseiden ynnnä huomion käännyttyä näihin haihatteluihin, päättäjät/valmistelijat voisivat mellastaa kaupunkilaisten piikkiin kuin juopunut hullu mammutti Fabergeen munanäyttelyssä.

Maantieteelle emme voi mitään, totesi Stalin aikoinaan; me voimme todeta samoin ja tehdä se positiivisin mielin katsoessamme ryteikköisiä ja venevarastoiksi muuttuneita rantojamme. Meillä on mahdollisuus saada kaupunkiin uusia veronmaksukykyisiä asukkaita ja tehdä vaikkapa Wintteristä pölhölän uuden menestyksen peruskivi. Kaikki tuo vaatii sitä rohkeutta ja luovuutta, joka nykyisiltä päättäjiltä ja valmistelijoilta puuttuu eli korostan meidän tarvitsevan: luovuutta, järkeä, vastuullisuutta, oman osaamisen rajojen tunnustamista ja ennen kaikkea ulospäin näkyvää rehellisyyttä. Jotta saisimme kaupunkimme uudelleen nousuun, jo 1990-luvulla alkaneen depressioperiodin jälkeen, tulee meidän tunnustaa rehellisesti realiteetti: nykyiset päättäjät ja valmistelijat muistuttavat lähinnä negatiivista kuningas Midasta: kaikki mihin he koskevat muuttuu paskaksi!

LINKKI:

Alinenkatu 24 -kiinteistöä koskeva ostotarjous

KANTAPÄÄN KAUTTA EI OPITA ja KANSA MAKSAA

Viisas tekee virheitä ja oppii niistä, kuten herra Kirkkomäki Gallipolin verisestä munauksestaan. Niinpä kantapään kautta oppinut, sittemmin suurmies, ajatteli, että historian tunteminen auttaa välttämään virheiden toistamisen. Jos historiaan perehtymisen ja omista virheistä oppimisen sijaan, päättäjä keskittyy peilin edessä ihailemaan itsekkäästi omaa kuvaansa eikä perehdy tekemiinsä virheisiin plus niiden katastrofaalisiin seurauksiin, päätöksentekokoneisto toistaa narsistien ja heidän nuolijoidensa tuella samoja virheitä uudelleen ja uudelleen. Mikseivät nämä tyypit voisi ottaa mallia jo taruston muinaisen taruston Narkissoksesta ja mennä Pasklahden rantaan ihailemaan, vedestä peilautuvaa, omaa kuvajaistaan?

Antakaa ajatusten aluksen purjehtia jäävuoria väistellen menneisyyden hetkeen, jolloin kaikelle kansalle putkahti ajatus Alicenkadun uudistamisesta vetovoimaiseksi kaikkien kaupunkilaisten käyttämäksi elävöitetyksi viihtymistilaksi. Kaikki alkoi demokadusta eli kaupungin vilkkain risteys tuhottiin kulkukelvottomaksi tekonurmella ja muilla virityksillä. Alkoi armoton junttaus kadun uudistamisen puolesta ja niinpä haavehanke alkoi ja valmistui. Murheellista lienee se, että yrityselämä ei kestänyt moista projektia eikä sen valmistumista. Yrityksiä kuoli ja suurimpana menetyksenä pidän pientä laukkukauppaa, joka oli lajissaan ainutlaatuinen, samoin kirjakauppamme alkoi pudota kanveesiin. Mainittujen epäkohtien lisäksi, talvikunnossapitorajoitteista johtuen, koko katu muuttui vaaralliseksi jalankulkijoille. Niinpä koko kansan eläväksi paikaksi meinattu viritys on tyhjää täynnä eli kaupunkimme keskusta on lähes kuollut.

Alicenkadun projekti olisi jatkunut Sepänkadulle elleivät päättäjät olisi sanoneet keskustan raiskaukselle: EI ENÄÄ! Miljoonia euroja niellyt päähänpisto loppui lopulta budjetin ylitykseen ja siihen, että viherrakentamisesta otettiin Alicenkadun toteuttamiseen reilut 100 000 euroa(muistinvaraista tietoa, oikaiskaa, jos olen väärässä). Tuolla viherrakentamisesta otetulla rahalla kaadettiin viimeinenkin puu ko. alueelta. Katsokaa pöytäkirjoista kuinka monta miljoonaa moiseen epäonnistumiseen upposi ja ketkä olivat kannattamassa po. hanketta alusta sen synkkään loppuun! Nyt kaupungin keskustan tyhjentäneestä fiaskosta on vuosien kokemus, joten pohtikaa tykönänne, mitä on odotettavissa, kun samat tahot saavat samoilta päättäjiltä vapaat kädet Vakka-Suomenkadun tuhoamiselle.

Muistelkaapa liittymien rakentamisia Vakka-Suomenkadulta Tokmannin suuntaan ja Vanhalta Raumantieltä autotehtaalle. Ne menivät aivan poskelleen ja etenkin jälkimmäisen uusiminen vaati kohtuuttomasti veronmaksajien varoja. Sama poppoo suunnitteli pasklahden lankkurannan, joka on yöllä valaistuna hieno, mutta nyt mittavien korjausten edessä. Huomioikaamme Wintterin hyödyntämättömyys, niin hoksaatte, että kokonaisuudessa nämä päättäjät ovat siunanneet miljoonien eurojen mokat. Jos he olisivat päättäneet toisin, voisiko kaupunkimme veroprosentti olla alhainen, väkilukumme kehitys positiivinen, kaupungin turhien kiinteistöjen määrä alhainen ja korjausvelkamme alhainen? Voisi olla näin, mutta kiitos mainittujen päättäjien, meidän kiinteistö massamme kasvaa jälleen ja väkiluvun kehitykseen vaikuttaa eniten Putinin tempaukset!

Kiitos Pertti Haverisen, jonka kanssa saimme aikoinaan valtuustossa aikaiseksi äänestystuloksen, jossa kaupunginhallitukselle ei myönnetty vastuuvapautta. Tässä vaiheessa täytyy myös kiittää Timo A. Järvistä, kuka tuki meitä ja valvoi kaupungin etua. Muistakaa miehen ulostulo valtuustossa, jossa hän varoitti panimoinvestointiriskistä, joka lankea nyt kaupunkilaisten kontolle. Lopulta Haverisen ja allekirjoittaneen alkuesityksen vastaisesti hallitus sai vastuuvapauden eikä joutunut korvaamaan kaupunkilaisille aiheuttamia vahinkoja. Katsokaapa ketkä tuolloin äänestivät asian nykyiselle mallille, heitä on yhä kuvioissa mukana! 


Se siitä, mutta nyt on hallituksen jäseniä varoitettu, että he voivat olla korvausvastuussa tehdyistä mokista toisin kuin asioita valmistelevat virkahenkilöt. Jos olisimme aikoinaan ottaneet vakavasti Timo A. Järvisen laskelmat panimon suhteen, se miljoona moka olisi jäänyt tekemättä. Nyt kerrankin lukekaa se, mitä Eero Hento ja Ari Saastamoinen asiasta kertovat ja uskokaa Mikko Siivosta, joka lienee valtuuston ainoa bussia säännöllisesti kuljettava luottamushenkilö. Virkavalmistelijat esittävät, mitä esittävät ja se on maksanut ja maksaa yhä enemmän per kaupunkilainen, koska yhä harvempi jää katselemaan tätä älytöntä faktojen vastaisesti median luomiin mielikuviin perustuvaa kaupungin tuhoamista!


Älkää takertuko siihen mielikuvaan, jonka painettu sanamme loi kyseisistä nimellä mainituista paikallisvaikuttajista vaan katsokaa heidän esittämiään faktapohjaisia asioita! Meillä ei ole syytä tuhota Vakka-Suomenkatua eikä meillä ole siihen varaakaan - nyt pitää keskittyä olennaiseen! Me elämme oikeassa mokien Mekassa, jossa mollataan kelvottomiksi juuri he kaupunkilaiset, ketkä perehtyvät asioihin ja faktapohjalta esittävät muutoksia valmistelukoneistomme tuotoksille! Korneinta lienee se, jos samat tyypit ovat työryhmässä, joka pyrkii pistämään kaupungin taloutta oikeaan kuosiin vasemmalla kädellä, pyyhkivät oikealla ahteriaan veronmaksajien seteleillä. Kaiken kukkuraksi media katsoo tätä tumput suorana ja usuttaa ampumaan pianonsoittajan!

Palkittu kaupunki keskus kumisee tyhjyyttään. Palkinto on kuin tuulahdus Neuvostoliitosta, jossa palkinnoilla peiteltiin päättäjien epäonnistuneet mokat!

KRIISIRYHMÄ vai TELOITUSOSASTO?

Maailma tarjoaa monenlaisille tekijöille monensortin hommia. Yleensä homma hoituu yksinkertaisesti lahjojen mukaan. Lopulta tulokset puhuvat puolestaan Duplantis pärjää seiväshypyssä, Kanada ja Suomi jääkiekossa. Sopivaa hommaa täytettäessä täytyy vain ja ainoastaan tutkailla tarjokkaiden tietoja, taitoja ynnä meriittejä ja menestyksellinen rekrytointi onnistuu lähes aina ja sata varmasti. Itse asiassa jokaiseen hommaan löydetään helposti ja varmasti, jos ei parasta niin parhaat, homman toteuttajat, mikäli arviointi voidaan tehdä mittaamalla perinteisillä mittayksiköillä, joihin voidaan liittää myös edesmennyt markka ja sen seuraaja euro. 

Parhaan löytyminen tekoja ynnä niiden tuloksia mittaamalla ei tuntune kovinkaan vaikealta, mutta se muuttuu vaikeaksi, kun siirrytään politiikkaan. Politiikassa mitat ja mitattavat asiat sekä rehellinen parhaan löytäminen raiskataan kovin usein henkilökohtaisen vallanhimon ja sitä tukevan armottomiin mittasuhteisiin nousevan valehtelun ja vaikenemisen avulla. Kuntataloudessa venkoilu on kovin helppoa: vaikka konkurssitilaa vastaava kohtalo odottaa kulman takana, voidaan kansaa rauhoittaa ja ohjata väärään syöttämällä sille taselukuja oikeana rahana. Esim. purkukuntoinen rakennus saattaa tasearvoltaan olla 1,5 miljoonaa euroa vaikka kukaan ei maksa siitä senttiäkään ja todellisuudessa arvo muuttuu puolen miljoonan euron purkukuluiksi. Jos tätä ei hoksaa tai markkinoi sitä vallankiilto silmissään, ollaan kulkemassa kohti ratkaisua, jossa Duplantis valitaan kuulantyöntöön eikä seiväshyppelyyn. Katsokaa nyt viimeinkin talouden ja kehityksen tunnuslukuihin ja huomioikaa ketkä olivat tekemässä mainittuihin lukuihin johtaneita päätöksiä ja tehkää valinta po. faktojen perusteella. Tutkikaa kehityslukuja pöytäkirjoista tai virallisista tilastoista ja ottakaa lukemaanne faktoina ja valitkaa paras, on suositukseni historian pohjalta -Tätä ei pitäisi olla sen vaikeampaa kuin päättää kuin kumpi on pitempi metrinen vai puolimetrinen keppi!

Vallanpitäjät toteavat: sitä tikulla silmään kuka vanhoja muista, katsotaan tulevaan. Tällä he haluavat tehtyjen virheidensä peittyvän, jotta he pääsevät jatkossakin tärväämään veronmaksajien rahoja kaikkeen kivaan ja kalliiseen. Kriisiryhmäksi valitun porukan kaikkien jäsenten osalta historian tutkiminen ei mitenkään perustele heidän asemaansa mainitussa porukassa, joka muka yrittää pistää kaupungin talouden kuntoon. Samaa vikaa voidaan löytää heidän nykyisestä toiminnasta, jos hyväksytään miljoonien eurojen upottaminen Vakka-Suomenkadun tuhoavaan uudistukseen. Kyseessä on yhtä epäonnistunut veto kuin Alicenkadun miljoonia euroja maksanut raiskaus. Voidaankin kysyä perustellusti, valitsiko ko. ryhmä itse itsensä kriisiryhmän sijasta teloitusjoukoksi, jonka yhteyslaukausta seinään vasten side silmillä Uusikaupunki odottaa.

LINKKI:

Uusikaupunkilaisia on 3500 vähemmän kuin 35 vuotta sitten

KRIISIRYHMÄ KASAAN JA ÄKKIÄ!

Talousongelmia ei korjata pelkillä leikkauksilla varsinkaan silloin, jos päättäjien keinovalikoimiin ei sisälly muuta kuin demokratian alasajoa eli lautakuntien lopettamisia ja niiden pienentämistä. Kuten katse menneiden vuosien kehitykseen osoittaa, mainittu linja vahvistaa epärealististen haihattelijoiden ja taloudellisen vastuuttomuuden hyväsyijien valta-asemaa. Vuosikymmenet samat johtavat poliitikot ovat ajaneet yhteisön tilanteen nykyiseen jamaan. Heidän taktiikkaansa voidaan pitää poltetunmaan taktiikkana, jossa talous palaa, väki pakenee ja samat valmistelijat saavat samojen päättäjien kanssa jatkaa yhteisön yhä kiihtyvämmällä vauhdilla kasvavaa pudotusta. Kriisiryhmää kasattaessa täytyy katsoa pöytäkirjoihin ja raakata, veronmaksajan edun nimissä, epäonnistumisten valmistelijat ja junttaajat ulos.

Kuten vuosien varrella on vaadittu tarkan euron politiikkaa ja siihen jopa sitoudutaan vaalipuheissa, niin käytäntö on jotain vallan muuta. Nyt on viimeinen aika katsoa taaksepäin ja oppia tehdystä virheistä huomioimalla virheiden valmistelijat. Jos joku nyt toteaa, että sitä tikulla kuka vanhoja..., suksikoon hän norsun ahteriin. Muistaako kukaan, mistä alamäki alkoi: oliko se Suuri seikkailu vai avaruusalusten ilmanpuhdistimet sillä ei liene väliä, mutta tuolloin alkanut ketju jatkui torin kivien kautta Alicenkadun raiskaukseen, Kaupunginlahden rannan tuhoamiseen lankkuvirityksillä, Tontonmäkeen, etanolitehdashaihatteluun, teräspalvelukeskushuuhaahan, soijatehdastumpelointiin, hinkuhössötykseen, vääriin rekrytointeihin, autotehtaan mahdollistaman kasvun käyttämättä jättämiseen, LSJHY:n jäsenyyteen, Wintterin tuomien mahdollisuuksien hyödyntämättömyyteen, kaupungin palvelurakenteen ja vapaa-ajan puitteiden laiminlyönteihin, idioottimaisiin "säästö"investointeihin ja ostoihin, kuten A-sairaala, Suomen kallein tekonurmi, vastoin omia päätöksiä kiinteistömassan kasvattaminen sekä laiminlyöty kaupungin omaisuuden päivittäminen kiinteistöjen ja tiestön suhteen eli jumalattoman suureksi kasvanut korjausvelka. Rahaksi muutettuna mokien lista nousee kymmeniin miljooniin euroihin, kohoaapa varmasti yli sadan miljoonan euron eli, jos nyt pelattaisiin jääkiekkoa, vaihtuisi maalivahti ja muutakin!

Äskeisestä listasta unohtui varmaankin jotain pois, mutta silti toisin toimimalla tai kaiken mainitun tekemättä jättämiselläkin kaupungin talous näyttäisi tuntuvasti paremmalta . Syy nykyiseen tilanteeseen johtuu keskeisten päättäjien, osaamattomuudesta, vieraantumisesta tavallisen kansan arjesta, kavereiden suosimisesta, lehmäkaupoista ja väärästä asenteesta. Kun tältä pohjalta käytetään valtaa, ajaudutaan tilanteeseen, jossa vaalien alla valheilla peitellään jälkiä, jotta päästään lähemmäs suosikkipäättäjän eläkeikää. Lopulta nostetaan kytkintä koko paikkakunnalta. Tämän saavuttamiseksi median tuki on paikallaan ja katsokaapa ykköslehden uutisointia viime valtuuston kokouksesta, sehän ei kerro kaikkea. Näin mennään kohti kriisikuntakäsittelyä, mutta kuten tuli todettua, muutamat päättäjät ja valmistelijat ovat silloin jo jättäneet tehtävänsä.

Me tarvitsemme kriisiryhmän, jota esitin ensimmäisen kerran vuosia sitten. Tuolloin kukaan ei kannattanut sitä ja kaupungin huipulta vastattiin, meillä ei ole mitään hätää, katsokaa kaupungin tasetta. Kun kysyin: minkälaista summaa taseessa näyttelee tyhjä, purkukuntoinen terveyskeskus, en saanut vastausta. Jälkeenpäin kamreeritar soitti minulle tasearvon ja selitteli tilannetta. Nyt eläkkeelle jäänyttä kamreeritarta arvostellaan aivan suotta, sillä esimies se oli hänelläkin ja esimiestä täytyy totella. Yleensäkin arvostellessamme valmistelija, niin unohdamme esimieskäskytyksen lisäksi senkin, että valmistelijoilla eikä edes kaupunginjohtajalla ole äänestysoikeutta päätöksiä tehtäessä, joten kritiikki oikeaan osoitteeseen, vaikka sekin täytyy ottaa huomioon, millaisilla esipuheilla luottamushenkilöt on saatu päätösten taakse - no höynää on helppo, joskin kansalle kallista, höynäyttää! Autotehtaalta kuuluu posittivista kuisketta, joten posittivisesti asennoituva, oikein koottu, kriisiryhmä kääytää voimistuvan ja realisoituvan autotehtaan kuiskeen koko kaupungin voitoksi!

Palataan vielä mainittuun esittämääni kriisiryhmään, sitä ei kannattanut kukaan ei edes ensimmäinen persu, olin orpo kuin piru paratiisissa, kuten myös viimeisessä valtuustonkokouksessani, jossa jäin esitysteni kanssa yksin. Esittämäni summat olisivat ja esitykseni olisivat onnistuessaan parantaneet kaupungin taloudellista tilannetta ja kaupunkilaisten oloja enemmän kuin välskärinkatuvastustus. Se täytyy todeta, että mainitun kokouksen jälkeen  sentään yksi kokoomuslainen valtuutettu pahoitteli, kun ei kannattanut esityksiäni. Se siitä, mutta edellä esitetty on kuva siitä, miksi kaupunki hukkuu omiin päätöstensä eritteisiin. Onhan demokratian käyttöä sekin, kun nousee luottamustehtävästä hyväpalkkaiseen kaupungintyöpaikkaan, mutta tähänkö demokraattisella järjestelmällä tähdätään: käytetään valtaa äänestäjät unohtaen, jotta oma henkilökohtainen asema paranee?

Kriisiryhmään tulee istuttaa tyyppejä,ketkä näkevät maailmanlopun sijaan Wintterin, rakentamattoman rantamme jne. mahdollisuutena. Metarvitsemme Aaltosia ja Saastamoisia, ketkä osaavat nostaa ongelmakohtia esille. Heidän lisäkseen me tarvitsemme päättäjiä, ketkä suhtautuvat terveellä tavalla Aaltosen ja Saastamoisen esiinnostamiin epäkohtiin ja pyrkivät,  Aaltosen ja Saastamoise nhaukkumisen sijaan, löytämään korjaamaan  mainitun kaksikon esiinnostamat huomiot ja jopa tekemään niistä vetovoimatekijöitä. Kysynpä vaan, taas kerran, varmaan kymmenennen kerrankahdenkymmenen vuodenaikana: koska alammehyödyntämään kaupunkimme rantoja viihtymiseen ja rakentamiseen, nyt ne ovat ryteikköinä ja kaupungin keskeisin rantatontti veneiden talvisäilytyspaikkana, eiköhän näille löydy muutakin,kaupunkilaisten kannalta miellyttävämpää tai tuottavampaa käyttöä.

Entä Wintteri, onko sitä mielestänne hyödynnetty maksimaalisesti vapaa-ajan paikkana tai kouluna? Suomessa on 70 erikoislukiota, jotka ovat pitäneet monet pienet lukiot hengissä. Yli kymmenen vuotta tuota on tullut vaadittua, jokohan olisi aika vaikka vieraiden kielien, ei englanti, lukiolle? Kun pohtii asioita hiukan tarkemmin, moni ongelmamme muuttuu mahdollisuudeksi, kyse on siitä, lähestytkö asiaa luovan positiivisesti vai päättäväisen negatiivisesti kuin pyöveli miekkansa kanssa Anna Boleyn. Mainitussa tilanteessa Anne Boleyn oli äärimmäisen positiivinen todeten viimeisiksi sanoikseen: Onpa kaunis päivä, linnut laulavat iloisesti, pyövelin on tuotettu Ranskasta ja todella pätevä, kiiltävä miekka loistaa terävänä ja minulla on kapea kaula!

JOONA RÄSÄNEN PELASTA MEIDÄT MÄDILTÄ OMENOILTA

 

Sosialidemokratiassa ei ole mitään vikaa: jos olet toista mieltä, jätä lomat pitämättä, lomarahat nostamatta, pidennä työpäivääsi kahdeksasta tunnista ja viikkosi kuusipäiväiseksi töiden osalta, vaadi peruskoulun lopettamista ja terveyspalveluiden maksuihin korotuksia. Demarit vuodattivat punaisempien toverien kanssa verta ja käyttivät aikaa, jotta kaikki em. ja tasa-arvoinen kunnallinen äänioikeus saavutettiin. Eivät demarit kaikkea tuota toki yksin tehneet vaan saivat ratkaisevasti tukea ja ideoita oikeistosta ja vasemmisto. Yhteishengessä, suomenkielisin voimin rakennettiin, sodan kurjaksi runnomasta ja sotakorvausten talouden raatelemasta, Suomesta yksi maanosamme tasa-arvoisin ja sote-turvaltaan toimivin valtio!

Mikäli tarkastelet historian menneitä vuosikymmeniä, huomaat kuinka kaikki saavutukset, jotka demareiden kanssa saatiin aikaan, alkoivat hiipua ja nykyään ne kuuluvat muistojen joukkoon. Sosialiademokratia ei ole muuttunut, mutta sosialidemokraatit valtakunnan ja kuntien huipulla muuttuivat. Nykyisten demareiden mukana ollessa hallituksissa luotiin käsittämätön kuvio: mitä enemmän julkisella sektorilla, valtiolla ja kunnissa, on työntekijöitä, sitä huonommin ja huonompia palveluita kansalaiset valtiolta ja kunnilta saavat jatkuvasti kohoaville veroille. Muutoksen keskiöstä löydät demareita, ketkä ovat päältä kuin punaiset omenat, mutta sisältä itsekkään vallanhimon mädättämiä ja synkän mustia!

Valtakunnan tasolla muutoksen voi tehdä vain kansa vaaleissa, mutta kunnissa puolueiden pääkihot nousevat avainhenkilöiksi, koska he voivat vaikuttaa jo ehdokasasettelussa mätien, sisältä mustien, omenoiden poistoon. Tarkasteluun voisi nostaa vaikkapa ehdokkaiden työelämän kokemuksen ja raakata ehdokaslistalta heidät, keiltä puuttuu ns. normaali työtausta. Toiseksi kriteeriksi voisi tulotason, onhan jokseenkin naurettavaa, jos kunnan parhaiten tienaavat tyypit edustavat ns. tavallisia köyhiä suomalaisia työväenpuolueessa. Kolmanneksi kriteeriksi nostaisin kunnan talouden ja väestökehityksen, mikäli ne ovat kovasti mollivoittoisia ja samat, onnettomalla osaamisella siunatut, tyypit jatkavat jopa vuosikymmenet keskeisinä valmistelijoina/päättäjinä, tulisi ulkopuolisen tahon puuttua tähän ja pelastaa kunta/kaupunki tuholta. Demareissa talouteen perehtynyt Joona Räsänen voisi tutkailla asiaa ja luoda vaikkapa selkeät ohjeet SDP:n ehdokasasetteluun. Samoin muissakin puolueissa sopisi tarkastella vallassa vuosia keikkuneiden temmellyksen tuloksia ja paiskata syrjään onnetonta valmistelua "random playna" siunaavat luottamustehtävissä istuvat nynnyt surkimukset. HJyviä blogikirjoituksia jälleen tarjolla Nils-Aslakilla, Oikkosella, professorilla,Vihavaisella, Iineksellä, Yrjöpersekeleellä , Pauli Vahteralla ja monella muulla -alla linkkekejä olkaa hyvät!

P.S. Poissaoloni kuviosta johtuu sumuisen työyön jatkoksi  tapahtuneesta onnettomuudesta. Sumusta syöksyi tielle kaksi sorkkaeläintä, väistin niitä ja ne selvisivät Sitikka puolestaan pomppi kivikosssa ja päätti maallisen vaelluksen puuhun. Niin se menee, jos kapitalisti ei riistä potkaisee Jumala kunnolla!

LINKIT:

Nils-Aslak: Muslimit jyräävät Ruotsin kunnat ja ehkä valtionkin

Oikkonen: Kuu on juustoa

professori: Isänpuoleisen serkun naiminen ehkäisee naisten kokemaa parisuhdeväkivalta

Vihavainen: Viro ja viron kieli muuttuvassa maailmassa

Iines: Diagnooseja

Yrjöperskeles: HELSINGIN OPPIRATKAISUT

Pauli Vahtera: Tämä Yrittäjä tässä

YLE JUHLI NIIN JA DET VIIRAS PÄÄTÄ!

YLE juhli venäläisiltä boikotin aikana ostetussa hallissa satavuotista alkumatkaansa ja hienolta näytti ja kuulosti. Kävipä mielessä toteutuksen hintakin ja jokaisen RSO:n soittajan kohdalle sopinee aika tarkkaan 100 000 euron hintalappu. Joku ensimmäistä kertaa tänä vuonna RSO:n nähnyt saattaa pohtia, en kuitenkaan minä, että siinä oli kymmenenmiljoonan euron säästökohde. Nyt useat suomalaiset näkivät kyseisen mammuttiorkesterin ensimmäistä kertaa. Perustan väittämän teksti-tv:n sivu 378, jossa en ole koskaan havainnut ko. orkesteria katsojalukujen kärkipaikoilla. Voisiko kyseinen orkesteri toimia jossain muualla vähemmillä kuluilla ja tuottaa jopa tuloja Suomelle?

Suomen valtio omistaa runsaasti tyhjiä käyttämättömiä tiloja ympäri maata. Veikkaan, että RSO:n sijoittaminen näihin saattaisi tuoda merkittävää säästöä ja kysehän on radion orkesterista eli etäorkesterista, joten on aivan sama, missä moinen musiikintuottaja fyysisesti sijaitsee. Kuvitelkaapa mikä taloudellinen kevennys orkesterin siirtyminen, johonkin edullisempaan kiinteistöön olisi YLE:lle eli sinulle ja minulle, koko paletin rahoittajille. Samalla voisimme saisimme esimerkkejä siitä, miten hajasijoittamisella voisimme säästää. Kun katsomme RSO:n muusikoita, huomaamme useat heistä muualta Suomeen tulleiksi. Ehkäpä kauniilla Saimaan rannalla, kuuluisassa oopperakaupungissa toimiva orkesteri vetäisi muusikoita puoleensa kuin Bayreuth Saksassa. He ketkä eivät haluaisi muuttaa orkesterin mukana luonnon kauniiseen ympäristöön voisivat siirtyä pääkaupungin muihin lukuisiin veroilla tuettuihin orkestereihin.

Oikein toteutettuna ja markkinoituna esim. Inarissa, Velkualla, Savonlinnassa, Virroilla,Kyyjärvellä, Kurussa, Kajaanissa, Imatralla tms. järjestetty maailman luokan solisteilla täydennetty konserttiviikonloppu ja ulkomaalaisille maksajille eksoottisella luonnolla ja siihen liittyvillä palveluilla höystetty tapahtuma saattaisi piristää melkoisesti matkailuamme ja tehdä RSO:sta kulun sijaan sinulle ja minulle elämyksien lisäksi vaurautta tuottavan orkesterin. Ja ajatelkaapa, mikä vaikutus RSO:n siirtymisellä olisi esim. Taivassaloon tai Lieksaan paikkakunnille. Kun RSO:n esimerkin mukainen muualle sijoittaminen pääsisi käyntiin, vähensi pääkaupuniseudulla tarve tuettujen vuokra-asuntojen rakentamiselle ja satojenmiljoonien eurojen asumistuille, miljardien liikennerakentamiselle, satojenmiljoonien sveitsiläisille raitiovaunuille jne. Ehkä hajasijoittamisella Suomen talous saataisiin raiteille helpommin kuin leikkauksin ja veronkorotuksin ja se olisi sinun ja minun etu!

LINKIT:

Maris Gothóni ei ole huolissaan radio-orkesterin tulevaisuudesta, vaikka Yleltä leikataan

Lähes miljoona suomalaista miettii vakavasti maallemuuttoa

VIHREÄT VEROTTAISIVAT VAINAJAAKIN!

Suomessa ihminen tukee yhteiskuntaa maksamillaan veroilla ja taksoilla enemmän kuin missään muualla ja kun katsot, mitä maakunnan asukas saa vastineeksi veroilleen, niin Suomi on alittanut kustannustehokkuudessa Neuvostoliiton tason. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että esim. petroskoilaiset saivat käytännössä asua ilmaiseksi, samoin julkinen liikenne, terveyspalvelut, opetus ja vapaa-ajan tarjonta olivat kaikkien neuvostokansalaisten saavutettavissa. Tämän vastapainoksi, pulaa ilmeni banaaneista, purukumista, farkuista ja esim. pikamuotituotteista, vastapainon vastapainoksi juotavaa ja kulttuuritarjontaa, kuten urheilua riittä koko työtä tekevälle neuvostokansalle.

Neuvostoliitossa ihminen oli järjestelmää varten, mutta järjestelmä piti huolta ihmisestä, jotta tämän terveys ja psyyke kestivät yhteiskunnan vaatimaa panostusta. Entäpä meillä: lasten opetuksen taso on romahtanut, terveyspalveluita ei saa kuin kasvukeskuksissa ja nekin ovat surkeita, lasten harrastusten hinta on karkaamassa vanhempien kantokyvyn ulottumattomiin, maakunnan ihmiset pakotetaan ajamaan henkilöautoilla, joita ja joiden polttoainetta verotetaan maailman rankimmin, jotta jostain saataisiin rahaa suurtenkaupunkien joukkoliikenteeseen ja pääkaupungin liikenneinfraan sekä sveitsiläisiin raitiovaunuihin ja tietenkin lentokenttään, jotta sikäläiset vihreät pääsevät pörräämään maailmalle. Maakuntien ihmisiä huomioidaan liikenneinvestoinneissa sen verran, että jostain kerätään vanha päällyste pois, se herätetään uudelleen henkiin ja levitään pääkaupunkiseudulle pyörätieksi!

Kukaan ei tiedä tarkalleen minkälainen paikka helvetti on, mutta huhujen mukaan sen suunnittelivat insinöörit ja pahimmissa plus kuumimmissa paikoissa esiin pääsee diplomi-insinöörien luovuus. Nyt tätä helvetiksi muuttunut hyvinvointi-Suomea haluaa jalostaa ja lisä rahoittaa vihreä di. Atte Harjanne, hamuamalla valtiolle hoitojonoihin ja huonoon hoitoon kuolleiden maallisen jäämistön. Eikö ensin pitäisi, sote-uudistuksen jäljiltä, saada terveyspalvelut korkealle tasolle, niiden kustannuksiin tulisi puuttua ja kaiken tämän soisi saatettavan mahdollisimman usean suomalaisen perusoikeudeksi, kuten asiat olivat toimivasti joskus 1990-luvulla. Tuolloin harva haaveili yksityisistä terveyspalveluista ja hoitoa sai siinä jörjestyksessä, kun meni terveyskeskukseen.

Sodanjälkiset sukupolvet elivät köyhyydessä ja silti rakensivat toisiaan tukien Suomesta hyvinvointivaltion peruskouluineen, sairaaloineen, maanteineen, vapaa-ajanpuitteineen jne.. Suomi nousi niin, että kohina kävi. Sekä elintasossa, että elämisentasossa ponnahtivat maailman kärkeen. Suomen yhteiskunnan toimivuutta ja yhteisöllisyyttä kadehdittiin maailmalla. Sitten suomalaisuuteen perustuva yhteisöllisyys jäi kansainvälisen apinoinnin alle. Valtaan pääsi lähimmäisestä vähät välittänyt sukupolvi, joka piti kaikkea ulkomaalaista koohotusta hienona. Valtaan runttasi itsensä todellista työtä kunnioittamaton itsekäs bilesukupolvi. Se apinoi maailman trendejä kasvatti mediavaltansa City-lehdestä Hesariin ja YLE:een. Linkolalaisista todellisista vihreästi elävistä vihreistä tuli itsekkäitä vihreydellä ääniä kalastavia ja rahastavia elostelijoita sekä ympäri maailmaa lentokoneilla pörrääviä näennäisvihreitä. Koko Suomi kadotti yhteisöllisyyden punaisen langan, kun entiset työväenpuolueet lähtivät mukaan vihreiden kansivälisyyttä ihannoivaan ja suomalaisuutta junttimaisena pitämään toilailuun.

Suomi on elänyt 18 vuotta velaksi, hukannut ja tuhonnut siinä sivussa edellisten sukupolvien jättämän materiaalisen perinnön. Luonut yhteiskunnan, joka vähät välittää sairaista, vammaisista ja vanhuksista. Hyvinvointimaa muuttui valtioksi, jossa ei kannata yrittää, ei saa kunnon opetusta, ei uskalla kulkea kadulla, eivät edes ikänsä veroja maksaneet saa kunnon vanhuuden/sairauden turvaa ja uskokaa tai älkää: silti siinä sivussa Suomi velkaantui ja kaikki menneiden vuosien tempaukset jäävät tulevien polvien maksettavaksi . mihin rahat menivät? Ratkaisuksi talousongelmaa yksi vihreä valopää tarjoaa vainajien verottamista. Tämä on kaiken koohotuksen huippu: sairaat maksavat kuolemansa jälkeen hoidosta, jota eivät saaneet. Jospa ottaisimme ohjeeksi taloudellisten realiteettien lisäksi pari lausetta: Kun kaikki pitävät huolta lähimmäisestä, kenenkään ei tarvitse pitää huolta kauimmaisesta - kun pistät asioissa ja ajatuksissa oman kansan ensin, voi Suomi auttaa niitä kansoja, jotka apua tarvitsevat! Onpa jännä nähdä, mitä, tästä asiasta vaikeneva meidän yhteinen, maakuntatoimitukset tappanut ja hömppälinjalle siirtynyt manipulaattori, YLE kertoo tai paljastaa kansalaisille johtajansa Maria af Goebbelsin suulla, siirrytäänkö siellä seuraavan sadan vuoden aluksi järkilinjoille vai kielletäänkö lähetysten teko kehä kolmosen ulkopuolellta ja pohjoisessa Lahdessa vierailusta saa armotta lopputilin? Pääkaupungin tietämiä sivua professorin kirjoitus, joten sinne olkaa hyvät!

LINKKI:

professori: Antirasistista koulutusta vantaalaiselle vihervasemmistolle

Vihreiden ehdotus kuolinpesien varoista kuohuttaa – ”Kyllä ne kehtaavat”

Vihreiltä poliitikoilta rohkea ehdotus: Otetaan vanhusten omaisuutta hoivakulujen pantiksi