$OPEUTUMISTA vai $URKASTUMISTA 2024?

Sopii rehellisesti pohtia, minkä seurauksena jossain ryhdytään sopeutustoimiin, mihin niillä pyritään ja ennen kaikkea miksi. Sopeutustoimet ovat seurausta muutoksesta johon ei ole kyetty tai osattu varautua. Urheilussa ja yritysmaailmassa ei puhuta niinkään sopeuttamisesta vaan nopeasta reagoinnista muuttuneeseen tilanteeseen - huonosti torjuva maalivahti vaihdetaan - valmentaja vaihdetaan, kun peli ei kulje - yrityksen johto saatetaan siihen kuntoon, että se pärjää kilpailussa. Ns. sopeutustoimet tehdään aina siinä toivossa, että sen seurauksena toiminnan taso nousee ja se palvelee, tapauksesta riippuen, faneja tai asiakkaita. Vai oletteko havainneet jonkun seuran sopeuttavan toimintaansa siten, että huonosti torjuva maalivahti tai ajastaan jälkeen jäänyt valmentaja saa jatkaa ja siksi fanien olisi sopeuduttava liigan sijaan hyväksymään ja kannustamaan joukkuetta, joka valuu alasarjoihin. Moista on edes turha yrittää, sillä fanit äänestävät jaloillaan ja vaihtavat kannustuksen kohdetta.

Sopeuttaa ja sopeutua voi kovin eri tavoin, kun puhutaan taloudesta. Miellyttävin tapa sopeutua lienee lisätulojen tienaaminen, jotta niin yhteisö, jolle palveluja tuotetaan ja niitä tuottava organisaatio saavat jatkaa laadukasta työtään laadukkaasti. Kuntasektorilla tämä tarkoittaa sitä, että oma toiminta hoidetaan niin, jotta talous vahvistuu muiden kuntien kustannuksella - lisäämällä vetovoimaa ja sitä kautta muuttumalla yritysten ja asukkaiden suhteen muuttovoittoiseksi eli kunta haalii uusia veronmaksajia turvaamaan laadukkaat palvelut niin, ettei veroja eikä taksoja tarvitse korottaa. Tämä ns. kivuton ja luova ratkaisu malli on kaikkien kannalta paras, mutta hyvin harvoin se onnistuu olemassa olevalta organisaatiolta, koska mikäli sillä olisi kykyä järjestää kasvua kuntalaisille, se olisi sen jo tehnyt eikä koskaan olisi ajauduttu verojen ja taksojen korotukseen eikä yt-neuvotteluihin tai ns. sopeutustoimiin.

Kuntien ja yritysten sekä seurojen toimintaerolle sopeutuksessa löytyy selkeä syy. Kun seuroissa ja yrityksissä linjaukset ja vaatimukset valmistelee plus asettaa osaava, vastuullinen hallitus, kunnissa vastaava tapahtuu keskeisten viranhaltijoiden valmistelemana ja heille kavereiksi muodostuneen hallituksen siunaamana. Enemmistö ei välitä tuon taivaallista ilmiselvistä katastrofia ennakoivista ennusmerkeistä ja tehtyjä virheitä toistetaan solkenaan. Onkin paikallaan pohtia jääviyttä: Kuka myöntää epäonnistuneensa ja antaa itselleen lopputilin tai edes kohtuullistaa palkkaansa alaspäin? -Tuskin kukaan eikä ainakaan sellainen tapaus, joka on käytännössä hakemuksillaan todistanut ettei pääse ikinä muualle töihin edes pienempi palkkaiseen virkaan. Po. tapauksessa kuntaorganisaatio ja sitä valvova päättäjien kerma palvelee ensisijaisesti johtajia, turvaa heidän työsuhteensa ja tulotasonsa. Kuntalaisen tyly kohtalo on jäädä huonontuvien palvelujen, kohoavien verojen ja taksojen maksajaksi. Onko sikses ihme, jos väki muuttaa mainitun kaltaisesta kunnasta pois?

Laki velvoittaa luottamushenkilöitä toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi, ei siis härkäpäisesti ajamaan ja turvaamaan viranhaltijoiden etua. Voi perustellusti kysyä: toimivatko päättäjät lain mukaan, jos he hyväksyvät kuntaorganisaation johtoineen, jos tämä ei tuota asukkaille mitään hyvää, vaan kunta menettää asukkaita, nostaa taksoja sekä veroja ja on ajautunut niin yt-neuvotteluihin kuin sopeutustilanteeseen. Ollaanko jossain sopeuttamassa kunnan asukkaita, sen johdon valmistelun tuotoksiin vaikka jokainen päättäjä on nähnyt ja voi ennakoida, ettei siitä asukkaille hyvää seuraa. Päin vastoin päättäjät tarjoavat hyvän sijasta kuntalaisille itkua ja hammasten kiristystä ja se lienee vaativankin tulkinnan mukaan selkeästi kuntalain vastaista päätöspuuhastelua.

Mikäli sopeuttaminen tapahtuu kuntalaisten etua silmällä pitäen, näkyy se selkeästi myös ulospäin. Kunta markkinoi rakentamattomia tonttejaan, kehittää näkyvästi palveluitaan ja asukkaiden elämisenpuitteita, satsaa tasapuolisesti lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin eikä unohda hengen ja ruumiin ravinnon tarjontaa veronmaksajille ja heidän käkikasvulleen. Kuntaa kehitetään hyväksikäyttäen sen mittavia laadukkaasti toteutettuja hankkeita esiin nostamalla ne laajempaa julkisuuteen. Kaikki tämä nivoutetaan yhteen kuntalaisen kuulemisella ja suunnitelmallisuudella, jotka taas poistavat asukkaiden mahdollisen skeptisyyden kuntaorganisaatiota ja sen kaavailuja/tuotoksia kohtaan. Tällainen valmistelu on parasta, uusia asukkaita ja lisää verotuloja tuovaa, mainosta kunnalle. Mitä ankeammalta kunnan tulevaisuus vaikuttaa, sitä näkyvämpää, jämäkämpää ja rohkeampaa tulee olla valmistelun ja päätöksenteon jättämä jälki. Ikuisuushankkeiksi muuttuviksi miljoonia euroja syöviin munauksiin ei ole varaa. Niihin ja niiden tekijöihin on päättäjien puututtava välittömästi plus jämäkästi, se on ainoaa todellista vetovoimaa kasvattavaa sopeuttamista, sillä kunta on sen asukkaita varten eikä eläkettä odottavaa onnetonta johto-organisaatiota varten!

LAPSILTA METSÄN ELÄIMILLE!

                                                                      HYVÄÄ JOULUA!

Kenellekään ei ole uutinen, että opetustoimemme ei kykene hoitamaan leiviskäänsä yhtä tyylikkäästi kuten useimmat verrokkikunnat. Otetaan, ilman hehkutuksia esimerkiksi meidän lukiomme, joka on rankattu jumbosijoille n. 273. Silti päättäjämme ovat, Mikko Saarta, Matti Ankeloa ja yhtä kolmatta lukuun ottamatta, valmiita leikkaamaan opetustunneista. 40 muuta ei kiinnosta edes keskustella asiasta. Niin leikattiin opetuksesta 160 000 euroa - se lähti äkkiä kuin nuppi vallankumouksen ajan ranskalaisaateliselta! Meillä opetus ja lapset ovat vain säästökohde, jota onneton valmistelu saa pyörittää, kuten Maradona vainaa palloa - välillä maaleja kädelläkin tehden, tyylillä ei ole väliä. Kun lapsilta on riistetty opetuksen edellytykset, sopii tiirailla mihin rahaa riittää, sillä sitähän riittää! Välttämättömäänkö, no ei ihan, mutta riittää kuitenkin!

Eniten polemiikkia herätti asia, jossa yksimielisyys vallitsi eli tekonurmi. Sen sijaan valmistelua, puolentoista rivin perusteluja 700 000€ viritykselle ihmeteltiin. Valmistelu haukuttiin joka taholta täysin lyttyyn ja kuinkas siten kävikään, utelisi kaiken päälle Nyyti? - No kaikkihan hyväksyttiin mittavalla enemmistöllä. Tämä oli kuin ohje valmistelijoille: Ei työn jäljellä ole väliä, enemmistö hyväksyy ihan kaiken pienen, muodolliseksi rajoittuneen, urputuksen jälkeen. Itse kuuluin vähemmistöön, joka olisi leikannut vahvalla giljotiinilla yli puolet valmistelijoiden esittämästä 700 000 eurosta. Jos tuolle porukalle annetaan moinen summa tekonurmen väsäämiseen, he käyttävät kaiken aivan varmasti, jos summa edes piisaa, vaikka se on Suomen kiistatonta kustannushuippua. Niin paljon on valmistelijoiden osaamisesta näyttöä ikikirjastoremontista, A-sairaalasta, vanhainkodista ja ovat kuulemma Kalannin uusitut koulutkin onnettomassa jamassa.

Muistettiinpa tilaisuudessa metsän eläimiäkin. Kuten itse kannatuspuheessa totesin, eläimet tappelevat yö sydännä ja telovat koipiaan pimeässä polkujen kiviin aiheuttaen melua, joka aiheuttaa lähistön tiiviissä asutuksessa univaikeuksia, jopa unissakävelyä on havaittu asujamistossa. Halusin vielä varmennusta valmistelijalta 50 000 € riittävyydestä metsän eläinten yöelämän rauhoittamiseen, mutta eipä tullut inahdusta saati vastausta, joten heikoilta jäljillä tämäkin päätös luisti päätäntäkoneiston armottomien rattaiden läpi. Yhtä varmasti, kun valtuuston enemmistö vie lapsilta, antoi se nyt metsänlaidan rauhoittamiseen 50 000 e, ellen väärin muista? Johtoryhmän ja puheenjohtajiston ngelma lieneekin se, kuka uskaltaa herättää karhun antaaksen hälle joululahjan?

ABUA - TULEEKO WINTTERISTÄ ALCATRAZ?

Nyt ratkaistaan Wintterin tulevaisuus ja sen vetovoimaisuus. Onko Wintteri kuin liian suuret kalliit juhlahousut, jotka tekevät kantajastaan yleisen naurunkohteen, säälittävän pellen. Vähintä mitä nyt voimme nyt tehdä, on vahva satsaus osaavaan valmisteluun, jotta Wintteristä saadaan taatusti odotusten ja lupausten mukainen viihtymis/opetuskeskus. Irvokkainta olisi tietenkin se, jos uuteen kiinteistöön joudutaan väkisin sijoittamaan kaikkea kaupungin mahdollista toimintaa vain siksi, että oppilaita ei tulekaan Wintteriin kaavailtua määrää. Meillä on ainoastaan vajaa kaksi vuotta aikaa tehdä vetovoimaiset ja taatusti toimivat suunnitelmat - onkin vähintäänkin kohtuullista ja aiheellista kysyä, onko niitä tulossa vai säästetäänkö opetuksen laadussa jo nyt ja koulun opetuskapasiteetti jää juuri sen seurauksena pahasti vajaalle käytölle?

Uudenkaupungin valmistelu ei millään tavoin ole vihjannut esim. Winterin avajaistapahtumaa. Kyseessä on yli 400-vuotiaan kaupungin historian suurimman hankkeen valmistuminen, joten siihen tulisi suhtautua vakavasta ja ottaa se mahdollisuutena lähtölaukaukselle, josta alkaa Uudenkaupungin vetovoimainen julkisuus ja kasvu. Hallituksesta, joka on valmistelun ostettavissa ilmaisilla illallisilla, ei aseteta vaatimuksia valmistelulle, joten käännän katseeni lautakuntien ja rivivaltuutettujen suuntaan. Katsokaapa opetustoimen toimen kaavailuja ja pohtikaa tykönänne, kuinka vakavasti, uskottavasti ja millä osaamisella Wintteriä valmistellaan. Odotan kauhulla uutisia panssariaidoista, kameravalvonnasta ja vartijoista, joilla turvataan eri ikäisten lasten turvallisuus samalla tyylillä kuin vankilassa. Kukaan ei tehnyt koskaan päätöstä Acatrazin valmistamisesta keskelle kaupunkia. Jos sellainen kuitenkin tänne syntyy, lienee jokaisen tämän päivän päättäjän aihetta pysähtyä pohtimaan rooliaan pieleen menneessä jättihankkeessa. Mutta kuten totesin, vielä on jonkin verran aikaa kääntää mitään sanomattoman jäävuoriin kaupunkia vievän valmistelun kurssia!

ASUNTOKAUPPA VOIMAKKAASSA KASVUSSA!

Vanhojen asuntojen myynti kasvoi joillakin kiinteistönvälittäjillä jopa 20 prosenttia viime vuoden vastaavasta kuukaudesta. Syynä on hallituksen uudistus, joka poistaa vuodenvaihteen jälkeen ensiasuntojen varainsiirtoverovapauden. Tästä ovat hyötyneet useat vanhoista asunnoista eroon haluavat ja kunnat sekä kaupungit, joissa asuntojen hinta on suuria keskuksia tuntuvasti edullisempi. Jopa Uudessakaupungissa usea vuosia uusia asukkaita odottanut asunto sai uudet asukkaat. Monet ostajat muuttavat tänne Turusta, koska täältä saa isomman asunnon tuntuvasti edullisemmin kuin turvalliselta alueelta ja jopa modernin koulun läheltä kuin esim. Turusta. Korona totutti ihmiset etätyöhön, joten siitäkin on tullut myyntivaltti uusikaupunkilaisille asunnoille.

No, mitenkäs tähän momentumiin on Uudenkaupungin taholta tartuttu - EI MITENKÄÄN! Yksi toteaa, kun näyttää vähentyneitä myynti kohteita, että ne on vedetty pois, kun eivät ole menneet kaupaksi - toinen möläyttää, ettei tänne kukaan muuta - kolmas tuo julki, että voidaan tuo Pyhämaan koulukin lopettaa ensi syksynä - yksi hyväkäs lohkaisee virnuillen, että, kaupungin asioita ainoana positiivisena valmistelevana instanssi kaupunkisuunnitteluvaliokunta istuu liian tiheään. Tämän jälkeen päättäjien jäyhä kerma nauttii maksuttoman illallisen, koska ilmaisia lounaita ei enää ole. Se passiivisuus ja ankeuden apatia, joka leijailee hallituksessa, on kerrassaan käsittämättömän käsinkosketeltavaa ja vastenmielisen voimakasta. Jos joku toteaa ja kysyy miksei kaupunkiamme markkinoida ja sen laajaa tonttitarjontaa esitellä kuten muut kunnat tekevät, vedetään sekin, muutaman puheenvuoron jälkeen nuijan kopautuksella siihen pyttyyn, mihin tämän kaupungin, tämän valtuustokauden, muutkin hyvät aikeet ovat lähes poikkeuksetta väännetty.

Suoraan sanoen ihmetyttää se ilmapiiriero, mikä vallitsee hallituksen ja kaupunkisuunnitteluvaliokunnan välillä. Hallituksessa kaikkiin ideoihin suhtaudutaan tyyliin: EI, EI, EI NOIN VOI TEHDÄ, KUN EI ESITETÄ - jopa rakentavassa hengessä harkinnalla valmistettuihin valtuustoaloitteisiin suhtaudutaan periaatteessa kielteisesti. Siirryttäessä hallituksesta valiokuntaan muutos on, kun synkkä, painajaisten piinaama, yö väistyisi auvoisen auringonpaisteen tieltä. Ihmetystä lisää se, kun pitkälti samat ihmiset kokoustavat hallituksen sijaan kaupunkisuunnitteluvaliokunnassa, tyyli ja henki muuttuvat täysin. Hankalat ongelmat nostetaan rohkeasti esiin ja toinen toistensa näkemyksiä ruokkien ja edistäen lautakunta pyrkii, jotain soraääntä luukuunottamatta, keskusteluissa kaupunkilaisten parhaaseen. Se raikashenkinen ongelmien selättämiseen pyrkivä ratkaisukeskeisyys, toisten jäsenten kunnioittaminen ja mielipiteen kuunteleminen, keskinäinen todellinen luottamus, josta muodostuu kaupunkisuunnitteluvaliokunnan ilmapiiri olisi hyvä saada pikaisesti ja täydellisesti hallitukseen, jossa ainoa tavoite lienee viedä kokoukset loppuun, päätösten sisällöstä välittämättä, pykälien mukaisesti. Kaiken järjen mukaan, vielä joulukuussa asuntokauppa käy ja me voisimme, aktiivisesti toimien, saada tänne uusia asukkaita, mutta tämäkin momentum lienee edellisten lailla hukattu ja jatkamme matkaamme kohti jo pelottavan lähellä häämöttäviä jäävuoria! TÄSTÄKÖ ME HEILLE MAKSAMME RUHTINAALLISEN KORVAUKSEN?!??!!??

LINKKI:

Asuntokauppa piristyi marraskuussa

KAMMOTTAVAT PISA-TULOKSET

Sitä saa mitä tilaa - tämä pätee niin valtioon kuin kaupunkeihin. Sijoittaminen lapsiin ja nuoriin on sijoittamista tulevaisuuteen. Pisa-tutkimus osoittaa kaikessa karuudessaan, että emmepä ole sijoittaneet nuoriin vaan tehneet heistä säästökohteen. Opetuksenohjaus on maassamme auttamatta väärissä tuhoon vievissä käsissä. Jo aiemmat Pisa-tutkimukset ovat vahvistaneet sen, että valitsemamme tie ei tuota sitä, mitä annetaan ymmärtää ja kovimman hinnan näistä harhaluuloista maksavat lapset. Tuskin kenenkään 1990-luvulla ajatuksiinsa uponneen kuvitelmassa kummitteli edes kauheimmilla koululaitos, joka pitää, sisällään pelkoa, ahdistusta, kiusaamista ja jopa kuolemaa. Siispä siinä sivussa, se tärkein eli asioiden oppiminen elämistä varten laskee kuin lehmän häntä.

Vuodesta toiseen po. tutkimuksissa ovat tulokset kehnontuneet, mutta onko mikään muuttunut? Eipä ole, samat tyypit selittelevät omia onnettomia ratkaisujaan parhain päin, jotta saavat härkäpäisesti jatkaa samoissa, hyväpalkkaisissa tehtävissä. Onko meidän ongelmamme se, että muutosta ei voi tulla vaalien vaikutuksena, koska samat tyypit jatkavat ministeriöiden valmistelijoina? Pitäisikö ottaa mallia USA:sta, jossa valmistelijoista valtaosa vaihtuu, jos vaalit mahdollistavat muutoksen aiempaan valmisteluun? Entä kunnissa ja kaupungeissa, olisiko tarvetta uusiin tuuliin, jos mennyt ja tulevakin meininki on kuin jäävuoreen vievä vahva maininki? Olemmeko ajautuneet aikaan, jossa jonkinmoinen rälssiväki saa touhuta ja tuhertaa mitä lystää ja kansa joutuu ottamaan ja kustantamaan sen?

Puhutaan, mitä puhutaan, Suomi on paljon rikkaampi kuin 1980-luvulla, jolloin maamme koulut, sairaalat, lentokentät, jäähallit, uimahallit jne. rakennettiin. Silti meillä ihmiset saavat huonoa sairaanhoitoa ja opetuskin ontuu niin, että maineikas koululaitoksemme on muuttumassa vitsiksi, jolle muut nauravat ja sitä käyvät lapset itkevät. Asiat ja niiden ratkaisut ovat aluepolitisoituneet. Kaikkea hoidetaan pienen porukan valmistelulla tyyliin pääkaupunki edellä ja virkakunnalla, jolla pyöritettäisiin lähes 20 miljoonan asukkaan valtiota. Olisiko kuranttia pohtia vikaan vinksahtaneen valmistelun ja päätännän palauttamista oikeille kaikkia palveleville raiteille. Kaiken voisi aloittaa vaikkapa ihmisikään liittyvästä vastakkainasettelusta akselilla nuori vs. vanha - onhan nimittäin niin, että keskimäärin jokainen ikäihminen on ollut nuori ja nuoret tulevat pääsääntöisesti olemaan vanhoja!

KAIKKITIETÄVÄNÄ OLON MAHDOTTOMUUS

Vallan keskittäminen suoraviivaistaa päätöksentekoa, joka etenee sitä nopeammin, mitä vähemmällä tiedolla päättäjät päättävät. Sama pätee valmisteluun, sitä nopeammin valmistelu sujuu mitä vähemmän valmisteltava asia kiinnostaa valmistelijaa ja mitä vähemmällä tietämyksellä valmistelija valmistelee. Oma masentava juttunsa päättäjien ja valmistelijoiden vallankeskittämisessä löytyy siitä, mitä enemmän valtaa keskitetään, sitä enemmän päätöksiä valmistellaan ja päätetään vajain tiedoin. Ensin valmistelija suunnittelee tekonurmea pohjustuksiaan myöten - tämän jälkeen hänen tehtäväkentästä hyppää työpöydälle esirippuverhon hankinta teatteriin - vartin kuluttua pitää suunnitella nuorisotyöntekijöiden toimintaa kyliin, jossa nuorisolta puuttuu virikkeitä - pian edessä odottaa koripallojen kilpailuttaminen ja valinta liikuntatiloihin - tämän jälkeen käsittelyyn kumpuaa salibandykentän laitojen uusinta - jonossa pukkaa seuraavaksi suunnitteluhetki iltapäivätoimijoiden kanssa - myös teatterin valaistuslaitteista löytyy uusittavaa - pumptrack-radan sijoitukset kyliin pitää kaavailla - lapsiakaan ei saa unohtaa, joten vuoroon astuvat sen sortin suunnitelmat plus hankinnat jne. jne.

Kaiken mainitun valmistelee ja suunnittelee periaatteessa yksi tyyppi ja yksi lautakunta. Tähän valmistelu/päätösmalliin päädyttiin säästämällä hallinnossa/valmistelussa/päätöksenteossa. Kyseistä säästämistä täytyy pitää idioottimaisena puuhana, sillä se, jos joku maksaa maltaita. Esim. tekonurmen meillä kaavailtu hinta 700 000 euroa, kun muualla sama toteutuu 200 000 eurolla, jopa alta sen. Luonnollisesti meidän julkisen sanan antama kuva päätöksenteosta tukee ihmeellistä vallan keskittämistä ja säästämistä: Jos valtuustossa esitetään miljoonan euron täysin joutavan hankkeen poistamista, siitä äänestetään ja äänestykseen menee kymmenen minuuttia, uutisoidaan tuo kymmenen minuutin kokoustaminen kammottavaksi kuluksi, mutta ei sitä, kun miljoona euroa lurahti harakoille. Totuushan muhii siinä, että joskus tuo miljoona euroa vaikuttaa muuhun taloudenpitoon, jos ei heti niin lähivuosina.

Ihan vakavissani utelen, missä koulutetaan henkilöitä, jotka hallitsevat kaiken sen, mitä hyvinvointipuolenvalmistelijamme, joutuu työssään käsittelemään. Entä mistä löytyvät lautakunnan jäsenet keiden kiinnostus/tietokapasiteetti kattaa lautakunnan kaikki osa-alueet? Valmistelijan syyttämistä pidän epäreiluna. Hänen tilanteensa muistuttaa Duplantisia, kenelle sanottaisiin, nyt heität moukaria, vartin päästä työnnät kuulaa ja kaiken päälle pinkaiset maratonin heti kolmentonnin esteiden jälkeen. Eipä taida seiväsmestarin tulokset mainituissa lajeissa häikästä. Toinen on tilanne, jos jokaisen saa toimia vahvuusalueellaan. Tuolloin tulos on kaikille paras, olipa sitten kyse musiikista, urheilusta, valmistelusta ja päätöksenteosta. Tarjolla olevat osaajat täytyy löytää ja hyödyntää. Tämä tulisi tunnustaa yhteisen edun nimissä eikä vain ja ainoastaan pyrkiä siihen, että kokoukset sujuvat kivasti, pikkuisen väsyneenä kikattaen vaikka kaupunkilaisille kohtuuttomasti maksaen - päätöksenteon punainen lanka katosi meiltä jo aikaa sitten.

Itse en koskaan tule hyväksymään 700 000 euron tekonurmen toteuttamista verovaroin. SuomenPalloLiiton kriteerit täyttävä virallinen jalkapallotekonurmi sopii mainiosti jäähallin ja nykyisen uimahallin väliin. Me teemme kenttää junioreille, joiden harrastusaikaa tekonurmi pidentää kuukausilla vuodessa. Näitä kenttiä on Suomessa satoja, pikkukentät huomioiden yli tuhat, eli voidaan väittää niiden kuuluvan normaalien kuntien normaaliin perustarjontaan. Mitään yli satametristä kansainvälisten otteluiden estradia emme tarvitse vai luuleeko joku, että Barcelona tai Liverpool tulee ottamaan mittaa paikallisesta UPK:sta tai FC Unojen muistoryhmästä? Lapsia ja nuoria varten kenttä tulee väsätä ja sen tulee sijaita lähellä koulua. Tekonurmen vaatimukset muuttuvat EU:n osalta 2028, tuon jälkeen kumirouhetta ei saa kulkeutua kentän ulkopuolelle - tekonurmesta tullee ongelmajätettä, jonka kierrätyshinnaksi joku on arvioinut 85 000 euroa. Tulevaisuudessa puu korvannee kumin tekonurmissa, ehkäpä meidänkin kannattaisi valita tämä vaihtoehto, mikäli päätämme rakentaa tekonurmen.

Kun päättäjä/valmisteluorganisaation tuotoksissa saattaa piillä ja usein piileekin selvä riski, sen suppean osaamisen vuoksi ja kiireen seurauksena, tarvitsee valmistelija/lautakunta vahvaa tukea. Noloimmin päättäjät toimivat silloin, kun valmistelijat haukutaan järjestään syntyneiden päätösten seurauksena nonstop tyyliin - kyseisestä tavasta ei hyödy kukaan. Päättäjien täytyy kyetä tarjoamaan valmistelijoille niin työ- kuin onnistumisrauha. Jos otamme esimerkiksi tekonurmen rakentamisen, tarjoutuu meille malliksi satoja siihen liittyviä päätöksiä eri kunnista. Noita päätöksiä ja tekonurmeen liittyviä tutkimuksia sopii vertailla omaan hankkeeseemme. Tällöin jokaiselle selvästi avautuu valmistelumme tuotoksen laatu - onko po. nurmen sijoituspaikka optimi, onko hanke toimiva ja taloudellisesti kestävä? Jos ei oma, niin muiden valmistelu tarjoaa parhaat vaihtoehdot, joista sopii nokkia juuri ne oikeat ratkaisut omaan käyttöön.

LINKIT:

JALKAPALLO-OLOSUHTEET JA YMPÄRISTÖ

Tekonurmikenttien kierrätys Suomessa

Liedon-kunnan-talousarvio-2022-ja-vuosien-2022-2024-taloussuunnitelma s.134

Kaarina 2020 KVA esityslista

Liedon urheilukentät

Puu korvasi kumirouheen jalkapallokentällä – pelaajilta suora palaute

Puu korvasi kumirouheen