torstai 29. kesäkuuta 2017

Demokratia kuntoon: EDUSTAJILLE KAUSIRAJOITUS!



Soini osoitti suomalaisen demokratian kulkeneen tiensä loppuun: SE EI OLE ENÄÄ USKOTTAVAA EIKÄ TOIMI! Mies nousi tyhjästä ja nosti tyhjästä puolueensa suomalaiseksi suurpuolueeksi. Kun tuli aika jättää hyvästit, tapahtui jotain niin törkeää, että hölmömpikin hoksaa Soinin pelanneen koko ajan itsekkäästi omaan pussiinsa. Loikkareiksi hän sai mukaansa lähes 20 tyyppiä. Näidenkin poliittiset motiivit löytyvät itsekkyydestä. He haluavat roikkua vallassa viimeiseen minuuttiin asti - LUOPION MAINE JA KANSAN PETTÄMINEN EI PAINA TUOSSA VAA'ASSA MITÄÄN.

Soinin matka kertoo kuvottavalla tavalla, minkälaisia ihmisiä politiikka vetää puoleensa. Meillä on siinnyt kuvottava ammattipolitiikkojen kasti. Eikä Soini ole yksin, näitä heppuja löytyy kaikkialta ja heidän hinkunsa huipulle on kova. Joka puolueesta löydät tyyppejä, jotka eivät ole eläessään elättäneet tai eivät edes meinaa elättää itseään ns. normaalilla työllä. Näiden ihmisten ainoa motiivi yhteisten asioiden hoitoon pääsemisestä löytyy henkilökohtaisesta pyrkyryydestä. Joku mainostaa olevansa sporttimies ja toinen kulttuuritäti. Katsokaapa kuinka sportille ja kulttuurille on käynyt, kun nämä tyypit hamusivat vallan esim. urheilun huipulla - MEIDÄN YLEISURHEILUMME LEPÄÄ KAHDEN KOLMEVITOSEN KEIHÄÄNHEITTÄJÄN VARASSA!

Sen sijaan, että eduskunnassa heiluu itsekkäitä ammattipolitiikkoja, tulisi heidät korvata kansanedustajilla. Eihän sellainen ihminen voi edustaa mitenkään kansaa, joka ei tiedä kuinka työtätekevä kanssa elättää itsensä työtä tekemällä. Ammattipolitiikoille työlliset, työttömät, sairaat, terveet, vanhukset ja lapset ovat vain numeroita, joita he pyörittelevät ja selittelevät yhdessä ministeriöiden virkahenkilöiden kanssa. Mikäli kansanedustajien kaudet rajattaisiin kahteen, ilman ruhtinaallista eläkettä, poliittisten ammattilaisten kasti loppuisi siihen. Me palaisimme tilanteeseen, jossa kansanedustajat todellakin edustaisivat kansaa. Mutta näinhän ei tule käymään, sillä moisesta asiasta, vaikka se kansalaisadressin avulla saapuisi eduskuntaan, päättäisivät kansanedustajat.

SOI SOININ SOTESOINNUT!




Köyhä Suomi rakensi 1970- ja 1980-luvuilla uimahallit, jäähallit, sairaalat ja ennen niitä valmistuivat teollisuuslaitokset, joilla edelliset rahoitettiin. Valtio piti huolta toimivasta väylä- ja palvelurakenteesta, jotta logistiikka teollisuuden suuuntaan ja sieltä poispäin toimi. Ja ennen kaikkea valtio huolehti, jotta teollisuuden palkkaama väki viihtyi uusilla paikkakunnilla - kunnat saivat tarpeen tullen rahaa. Tuolloin Suomi oli köyhä, mutta patruunat ja duunarit puhalsivat yhteiseen hiileen yhteisen Suomen vuoksi. Vaikka tuottavuus oli maassamme nykyistä huomattavasti vähäisempää,  Suomea rakennettiin tasapuolisesti kaikien suomalaisten etujen mukaisesti.

Tänä päivänä tuottavaa työtä tehdään Uudessakaupungissa, Turussa, Tampereella ja Äänekoskelle, Kemiin sekä Kuopioon on tekeillä tai suunnitteilla miljardien eurojen vientituloja tuottavat teollisuuslaitokset. Mitä valtiovalta tekee, investoiko se sinne, missä yksityinen pääoma investoi kansantalouden perustuotantoon? -Ei valtiovalta sinne investoi, mihin tarvitaan työvoimaa. Valtio hakkaa miljardeja täysin tuottamattomaan hallinto- ja omistuskeskittymään eli pääkaupunkiseutuun. Sinne tehdään metroa, lentokenttälaajennusta, Pisararataa jne. Kaiken tämän valtiovalta tekee velaksi eli syöden etukäteen sitä tuottoa, mikä tulevaisuudessa veroina ulosmitataan em. paikkakuntien teollisuusyrityksiltä ja niiden  työntekijöiltä veroina.

Jokaisen sopii mielessään miettiä, mitä kansantaloudellista hyötyä piiloutuu johonkin Pisararataan tai Länsimetroon upotettuihin miljardeihin? -Ei yhtään mitään!  Pääkaupunkiseudun hankkeista hyötyvät ainoastaan pienet, maalla ja rakentamisella keinottelevat, pääomapiirit. Metrosta  hyötyvät tienkin myös he, ketkä palvelevat pääomapiirejä tekemällä arkiaskareet heidän puolestaan - nyt he säästävät muutaman minuutin työmatkassa. Pääkaupunkiseudun hankkeet syövät kansataloutta, tavallisen kansalaisen elintasoa ja Suomen tulevaisuutta, joten tilanne on äärettömän käsittämätön ja kaiken tämän ja muun vastaavan seurauksena meillä ei ole varaa turvata nykytyylillä kaikille suomalaisille toimivia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Viime vuosina Suomeen saivat vapaasti rantautua kansainväliset veroparatiisiyritykset rohmuamaan aiemmin julkisesti tuotettuja sosiaali- ja terveyspalveluita. Mitä nämä yritykset tarjosivat vastalahjaksi siitä, että saivat oikeuden kupata veroeurot verottajan ulottumattomiin veroparatiiseihin? - Nämä yritykset tarjosivat huonoa jopa epäinhimillistä palvelua asiakkailleen ja huonot työolot plus palkat työntekijöilleen. Tällaisten toimijoiden varaan me rakennamme, muka taloudellisen pakon edessä, Suomen tulevaisuutta. Jo hölmömpikin hoksaa, ettei tästä  jää muuta kuin pää vetävän käteen.

Nyt sotevalmisteluun on uhrattu julmetusti aikaa sekä rahaa ja taas se karahti kiveen. Eikö viimeinkin voitaisi pohtia sotehölmöilyn takana piileviä syitä, sotevalmistelijoiden kykyä eli koko soten tarvetta? Pidän kerrassaan käsittämättömänä sitä, että kansanedustajat, joista ylivoimaisesti suurin osa tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ei puutu asiaan vaan antavat homman edetä karilta karille. Toinen syy tapauksen tilaan löytyy valmistelevista virkahenkilöistä. Hehän jatkavat pääkaupunkilaisina  pääkaupunkihenkistä valmistelua hamaan eläkkeeseen asti. Jospa heidät voisi vaalien seurauksena vaihtaa kuten USA:ssa on tapana tehdä vaalien jälkeen.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

PERUSSUOMALAISET SUURIMMAKSI PUOLUEEKSI!




Soinin takinkääntö eli Suomen historian törkein vaalilupausten syönti ja huippuunsa viritetty petturuus itse perustamassaan puolueessa syö armottomasti politiikan uskottavuutta. Suurimman ja lopullisen arven ja kuoliniskun tämän seurauksena kokevat viimeiset soinilaiset. Vaalilupauksia Suomessa on syöty aina, mutta Jyväskylän tempaus, selän kääntäminen omalle puolueväelle, on jo liikaa. Positiivisin mielin odotin persujen tuovan muutoksen Suomen politiikkaan, mutta välittömästi Soinin hyväksyessä hallitusohjelman ryhdyin kritisoimaan vaalilupausten syöntiä. Kun Soini diktaattorimaisesti pisti häntä arvostelevaa puolueväkeä pihalle, otin minäkin etäisyyttä po. poppooseen.

Puolueessa olisi tapahtunut muutos välittömästi eduskuntavaalien jälkeen, jos nyt selkärankaiset persut olisivat vaatineet jo tuolloin vaalilupausten pitämistä. Tältä taholta tuleva Soinin raju arvostelu tuntuukin varsin pahalta. Ei ole kuin muutama kuukausi, kun samat tyypit puolustivat silmät kiiluen kaikkea Soinin esittämää. Vihjeenä sanonkin, ettei hiireksi muuttunutta miestä kannata ampua tykillä - Etenkin tässä tapauksessa siinä menee ensimmäisenä oma uskottavuus.

Persujen tulisi nyt palata siihen, millä Soini korjasi viimeisen vaalijytkynsä ja lähteä uudelleen rakentamaan Suomen suurinta työväenpuoluetta. Juristivetoiset demarit ja vasemmistoliittolaiset kääntäneet selkänsä tavallisille suomalaisille. Puolueet vähät välittävät duunareista, vaikka Turussa, Uudessakaupungissa, Äänekoskella, Kuopiossa jne. syntyy tuhansia teollisuustyöpaikkoja. Perinteiset työväenpuolueet haluavat olla trendikkäitä arjesta irtaantuneita vihervasemmistolaisten trendiasioiden ja pääkaupunkiseudun kasvun ajajia.

Kun katsomme viime eduskuntavaalien tulosta, voimme todeta 30% suomalaisista jättäneen äänestämättä. Lähes 1,3 miljoonaa äänestäjää ei käyttänyt kansalaisoikeuttaan. Luku on kaksi kertaa suurempi kuin eniten ääniä saaneen keskustan äänimäärä. Yli miljoonaa ihmistä ei kiinnosta näennäisinhimillisen pakolaispolitiikan ja pakkoruotsin tukeminen tai vastustaminen. Uskon 1,3 miljoonan ihmisen vieraantuneen politiikasta siksi, ettei kukaan välitä heidän ongelmistaan. Soini antoi työväenpuolue lupauksillaan hiukan toivoa ja sai äänestäjien määrän kohoamaan miltei 30 000, mutta nyt hän veti heidänkin uskoltaan  maton alta.

Kun muut puolueet haluavat olla trendikkäitä pääkaupunkiseudun kehittäjiä ja näennäisinhimillisiä monikulttuurisuuden suosijoita, ei persujen menestykseen riitä pelkästään vastavoiman luominen kahdelle jälkimmäiselle. Persujen on nostettava tavallisten ihmisten ongelmat esiin ja puututtava niihin. Kun yksityinen sijoittaa miljardeja maakunnissa sijaitsevaan vientiteollisuuteen, on jonkun vaadittava näillä teollisuuspaikkakunnilla asuville ihmisille kohtuulliset elinolot. Ei heitä eikä Suomen taloutta isommin lämmitä, jos perustyön kannalta lähes tuottamattomaan pääkaupunkiseudun metroon, kehärataan, lentokenttään jne. hakataan miljardeja.

Edellä mainitun lisäksi persujen tulisi vaatia parempia palkkoja vientiteollisuuden työntekijöille ja keventää vientiteollisuuden kuluja esim. energiaverotusta alentamalla. Jälkimmäinen antaisi melkoisen piristysruiskeen koko valtakunnan taloudelle. Tämä maa elää vientiteollisuuden tuloilla ja etenkin kunnat ovat riippuvaisia vientiteollisuuden työntekijöiden maksamista veroista. Niillä rahoitetaan kunnallinen julkinen sektori. Jos persut haluavat demarien ja vasemmistoliiton ääniä, onnistuu se helposti, puutumalla nykyhallituksen suosimaan, härskiin julkisten palvelujen alasajoon ja siitä seurauksena olevaan valuuttapakoon, joka vie veroeuromme aina paratiisisaarille asti.

Onko helsinkiläisestä Halla-ahosta em. ongelmien esiin nostajaksi ja korjaajaksi vai onko hän vain islamilla pelotteleva pakkoruotsin vastustaja? Ainakin Halla-aho on päästänyt muitakin kuin itsensä julkisuuteen ja sallii vapaan keskustelun, toisin kuin edeltäjänsä, joten odottakaamme persuilta oikeita ulostuloja ja niiden takana pysymistä. PERSUT ON PIAN SUOMEN SUURIN TYÖVÄENPUOLUE  VAI ONKO?

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Mafia murjoo vaihtoehtoiset Merefestnäkemykset?

ASIOITA EI TAVISTE IHMEEMMIN TUTKISKELLA, KUN TULEE SAMAAN TULOKSEEN      NIIN PAIKALLISELLA  KUIN VALTAKUNNAN TASOLLA!

Ihan tavallisena uusikaupunkilaisena kengänkuluttajana, vailla vähäisintäkään poliittista vaikutusvaltaa ja vailla päättäjäystäviä, erehdyin somessa vertaamaan Merefestejä ja Munamarkkinoita . Toisessa kävi väkeä viihtymässä, ensimmäisessä ei juurikaan väkeä parveillut - toisessa  huolehdittiin kävijöiden turvallisuudesta - ensimmäisessä ei kävijöiden turvallisuudesta välitetty vastaavanlaisilla järjestelyillä. Mainitusta rakentavasta rustauksesta rakentui rakentava keskustelu, jossa joskin jo ensikommenteissa mentiin ikävästi henkilökohtaisuuksiin.

Olen vilpittömästi huolissani Merefestien tulevaisuudesta ja toivon sen jatkossakin olevan kaupunkilaiset viihtymään kokoava uusikaupunkilainen kesätapahtuma, johon saapuu runsaasti  väkeä muualta. Olemme pystyneet rakentamaan sellaisen aiemminkin, joten eiköhän se onnistu nytkin - onhan sama taito säilynyt Laitilassakin. Mielestäni tämän vuoden Merefestit oli selkeä limbo, joku toinen taas sanoo, ilmaisunvapauden kannalta arvioiden oikeutetusti, tapahtumaa loistavaksi - Mutta kuinka sellainen tapahtuma voi olla loistava, jossa vain harva viitsii käydä? - Kenelle tapahtuma oli loistava, kun väkeä ei piisannut, myyjät olivat tyytymättömiä ja kotiin jääneiden kaupunkilaisten narina oli valtavaa, tuliko kaupungilta sittenkin jollekin kivasti kompensaatiota?

Jos verkkoaidalla rajataan muutama aari maata ja joku laulaa aidan sisällä, ei siitä synny millään mittapuulla mitään cityfestaria. Eihän verkkoaidalla rajatusta kanalastakaan saada diskoa, jos sen sisälle viedään radio kotkottajien riemuksi. Nähdäkseni koko touhu on epäonnistumisia toistavien diletanttien epärealistinen pohjanoteeraus. Miksei käytetä kovan luokan osaajaa, kun täältä sellainen löytyy? Miksi täytyy hakata päätä seinään ja ruikuttaa rahaa kaupungilta, jos kaupunkilaisia eli kaiken maksajia ei haluta huomioida?

Käydyssä keskustelussa muuttuu ällöttävän ylimieliseksi, kun siihen ei edes yritetä lähteä asiallisesti mukaan, vaan heti todetaan: TEE ITE PAREMPI! Minä olen tottunut tähän kohteluun, mutta kun ylemmyys kohdistuu luovaan naisihmiseen, on moukan asennevammaisuus massiivista kaliberia.  Kun tämä ylimielisyys kohdistuu vieläpä siihen yrittäjänaiseen, joka avoimesti mainostaa somessa itsensä lisäksi muitakin paikallisia yrittäjiä, olen hämmästyksestä hämilläni. Keskusteluketju osoittaa, että henkilöt, jotka eivät osanneet järjestää po tapahtumaa, kuten lähihistoria todistaa, ovat myös täysin kyvyttömiä vastaanottamaan muiden ajatuksia ja jos he vahingossa ehdottavat puuhaporukan kokoamista, on heidän seuraava lauseensa: JÄRJESTÄJÄÄ EI SAA VAIHTAA!

Minua kehotettiin järjestämään Java-markkinat ja lopettamaan höpinät. Kun totesin tarjonneeni aiemmin kymmeniä ideoita, mutta niiden kaikkien tulleen aina torpatuksi ja siksi annan homman olla, syytettiin minua siitäkin. Mutta mikseivät esitykseni menneet läpi ja mitä nuo esitykset olivat ja kuka ne kaatoi? -Aikoinaan halusin säilyttää pienet koulut ja ne hävittiin valtuustossa 22-21, koulut lähti ja lapsiperheiden pako kaupungista alkoi kiihtyä. Lähes kymmenen vuotta sitten esitin liikuntapaikkojemme korjaamista ja päivittämistä, se torpattiin julkisuudessa "persujen pelleryhmän" katkerana älyttömyytenä. Onneksi viimeinkin viime valtuusto pisti uimahalli- ja monitoimihallihankkeet liikkeelle, tekonurmen valmisti UPK. Vaadin useat kerrat jotain rotia kaupunkimme taloudenpitoon, jottei hallihulluttelussa ja kaikessa elinkeinoälyttömyydessä, ajeta kaupunkia miljoonien eurojen velkoihin.  Hävisin ja velkaa syntyi! Eli olivatko nämä esitykseni huonoja vai väärän tyypin esittämiä?

Ajatelkaa nyt: Äänin 42-1 pistettiin etanolitehtaaseen, jonka varmuudesta ei ollut edes kunnon huhua, yli puolimiljoonaa euroa uusikaupunkilaisten rahoja. Tämä oli vain yksi esimerkki ja sen hyväksyn, että politiikassa tulee päihin ja häviää äänestyksiä, mutta sitä en hyväksy, että ihmisen eläminen ja oleminen tehdään mahdottomaksi perättömien tutkintapyyntöjen paisutteluilla ja toistamisilla sekä sadoilla tekstaripalstan perättömillä ivakirjoituksilla plus totuudesta vaikenemisilla.

Uudessakaupungissa valtaa piti ja pitänee yhä selkeä mafia, johon kuului lehti, muutama virkahenkilö ja muutama yrittäjä. Tämä pahakolminaisuus takasi ja saattaa taata vieläkin kaupungin rahojen tai palveluiden kanavoitumisen sopiville yrittäjille, sopivat mainospaikat tietyille yrittäjille tai kenties  jollekin yrittäjälle monopoliaseman. Tämän mafian toimintatavat ovat olleet ja saattavat olla vieläkin häikäilemättömiä, julmia ja epäinhimillisiä. Poppoon parantaessa tai turvatessaan asemiaan, mikään ei ole pyhää tai kiellettyä! Karmaisevin esimerkki lienee tapaus nimilistoista ja boikoteista, joilla näkyvät uusikaupunkilaiset yrittäjät olivat mukana kaatamassa uusikaupunkilaisen yrittäjän omistamaa lehteä.

On siis vähintään kaksinaamaista syyttää minua siitä, etteivät ideani tai esitykseni ole menneet läpi, kun on itse ollut paraatipaikalla katsomassa/edistämässä niiden jatkuvaa julkista  torppaamista. Sama pätee myös syytöksiin siitä, miksen käyttänyt aikoinaan kaikkia paikallisia yrityksiä. Jos täällä, julkisen mollaamisen seurauksena, lähimmäisesi saavat kassajonossa kuulla jatkuvaa naljailua ja keljuilua, silloin mielummin mennään sinne, missä ostokset voi tehdä rauhassa.

Kun katsotte näitä tapahtumadiletantteja ja ns. mediavaikuttajia, päädytte muutaman kymmenen ihmisen porukkaan, joka suojelee toinen toisiaan. Heidän ensisijainen tavoitteensa on valtakuvion säilyttäminen. Kuten Facebookin keskustelu karusti kertoo, sillä ei ole lopputuloksen kannalta mitään väliä käykö Merefesteillä viisituhatta vai viisi ihmistä, sama meno saa jatkua, samojen ruskeakielisten ikitykkääjien säestämänä: SIIHEN HIENOON PORUKKAAN ON MEIDÄN TRENDIKKÄIDEN HIENOA KUULUA, MUUTEN KUULUU VÄÄRÄÄN PORUKKAAN!

Pyrin joku aika sitten vaikuttajaksi ja päättäjäksi, mutta se meni totaalisesti ahterilleen - noloin mahdollinen loppu poliittiselle tuhertamiselleni. Nyt olen aivan tavallinen kengänkuluttaja ja kaiken tiedon ulkopuolella. Minä en esitä, en edes toivo yhtään mitään, kerron ainoastaan oman näkemykseni asioista ja toivon keskustelua. Käytän vain sanan- ja mielipiteenvapauttani ja toivon muidenkin tekevän niin. Menneet tapahtumat mistä kerron, voi jokainen käydä tarkistamassa paikallislehdestä ja pöytäkirjoista. Sopii aloittaa vaikka US 23.12.2010.

torstai 22. kesäkuuta 2017

SOS - VALON JUHLA TUOKOON VALOA PÄTTÄJIEN PÄIHIN!

Kike Elomaan ajatukset kirkastuivat kotvan harhailun jälkeen, toivottavasti muidenkin loikkareiden pään sisällä syttyy sama järjen ja oikeudenmukaisuuden liekki. On äärimmäisen noloa ja niljakasta, jos maakunta- ja soteuudistusta viedään eteenpäin ja läpi  kieroillen sekä väkisin junttaamalla. Viime aikojen tapahtumat heittävät synkän varjon poliittisten kähmijöiden päälle: Kähmijöiden ja kieroilijoiden ylivoimainen ykkönen on kuningasketku Soini, mutta lähes samalle tasolle on nostettava Sipilä ja Orpo. He ovat valmiita takaamaan kaikkien poliittisten ketkujen ketkukuninkaan jatkon ulkoministerinä, joten kuuluvat Soinin kanssa samaan arvottomien saaviin.

Luonnollisesti persujen olisi pitänyt lähteä jo aikaa sitten hallituksesta ja jos he olisivat noudattaneet vaalilupaustaan olla Suomen suurin työväenpuolue, he eivät olisi koskaan moista hallitussopimusta hyväksyneet. Tuolloin olisi säästynyt paljon vaivaa ja kansalta kerättyä valuttaa, jotka nyt on upotettu hallituksen epämääräisiin ja älyttömiin valmistelukohkaamisiin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivottavasti Elomaa saa seuraajia, jotta valon juhlan jälkeen pääsemme suunnittelemaan uusia ketkuvapaita eduskuntavaaleja!

Istuva hallituksemme on kaikessa härskiydessään, soutamisessa ja huopaamisessaan sekä antamiensa lupausten syönnissään saavuttanut ainutlaatuisen aseman: Se lienee yksi Suomen historian vähiten arvotettu hallitus. Rahaa siirretään opetuksesta, maakunnista ja tavallisen pulliaisen kukkarosta veroparatiiseihin ja mitään tuottamattoman pääkaupunkiseudun ökyinfraan. SOS on hätähuuto ja toivottavasti tuota huutoa ei kansan tarvitse kauan ulvoa SOS-hallituksen vuoksi: KAIKKI ON MUUTAMASTA PERSUSTA KIINNI! Tuokoon juhannus heidän päihinsä rehellisyyden, yhteisöllisyyden ja epäitsekkyyden valoa!


HYVÄÄ JUHANNUSTA!



maanantai 19. kesäkuuta 2017

SULLE MULLE -PAIKKAJAKO



Itse olen pitänyt luottamustehtävään valittaessa pätevyyttä tärkeimpänä kriteerinä. Onhan asiasta kiinnostunut, siitä tietävä ja aiheen tiimoilta oppimishaluinen luottamushenkilö loistava valinta tehtäväänsä. Toinen tärkeä valintaperuste on suunsa auki saaminen myös tiukoissa tilanteissa. En tarkoita tyhjänpuhumista, riidanhaastamista vaan vaihtoehtojen tuomista päätäntään. Kolmanneksi nosta yhteistyökyvyn ja luotettavuuden. Vasta tämän jälkeen nostaisin valintaperusteeksi kannatuksen omien joukossa.

Kun katsomme juuri julkaistua uusikaupunkilaista luottamuspaikkojen jakoa, voidaan jakokriteereiden tärkeyden olleen kokolailla toinen kuin esittämäni. Puolueiden kovaäänisimmät kellokkaat takasivat itselleen luottamuskentän ykkösasemat. Tämä toteutui kellokkaiden luvatessa hiljaisemmille puoluetovereilleen ns. kakkospaikkoja. Jos joku erehtyi hiukankin esittämään vaihtoehtoisia näkemyksiä, hänet pistettiin syrjään tai jätettiin täydellisesti informaation ja jopa kaiken päätännän ulkopuolella. Astuimme melkoiselle harvainvallan tielle, jossa ensimmäiseksi tallattiin jalkoihin avoimuus.

Niinpä olemme päätyneet luottamustoimijaossa lopputulokseen, jossa maanhiljaisia ja nynnyjä heiluu huipulla plus lautakuntien puheenjohtajina istuu tyyppejä, jotka eivät ole aiemmin istuneet ao. lautakunnassa. Tästä johtuen tietämys ei kanavoida sieltä, missä sitä on sinne, missä sitä tarvitaan. Kaupunkilaisten, joiden parhaaksi lain mukaan päätöksiä tulisi tehdä, eivät saa hyödykseen sitä osaamista ja tietomäärää, mikä olisi ollut vallittavissa. Ikävän usein tällainen miehitys käy varsin kalliiksi ja vie perikatoon.

Jotta kunnan päättäjät tuntisivat kuntalaisten elämää ja ongelmia, tulisi heidän olla taustoiltaan samankaltaisia ammatillisesti ja sosiaalisesti kuin kaupunkilaiset. Esim. eri ammattikuntien tulisi olla edustettuina päätännässä  ja vieläpä siinä suhteessa mitä heitä on paikkakunnalla. Jos katsomme korkeinta päättäjien pöytää, istuu siellä mm. kaksi tohtoria ja yksi pörssiyhtiön paikallispyörittäjä. Tästä saa helposti sen käsityksen, että Uudessakaupungissa on enemmän tohtoreita ja pörssiyhtiön paikalliskihoja kuin autotehtaan työläisiä. Tämän sortin  poppoo ei taida tarjota vähääkään realistista ratkaisuvoimaa tai edes välttävää  kiinnostusta tavallisen kaupunkilaisen ongelmiin saati toiveisiin.

Osaajien sijasta huipulle nousivat mulle, mulle ja hiukan sulle jakaneet kellokkaat eli suurimmiksi valintakriteereiksi nousivat suun aukaisukyky ja aseman itselle rohmuaminen. Ollaan pitkälti tilanteessa, jossa murheelliset  "riitaojat" johtavat joukkoja. Tämän seurauksena sopii odottaa jatkossakin kivaa kaikille kaikkien rahoilla tyyliin: Kun minä hallituksessa järkkään kaupungilta teatterille reilut 100 000€ kai minä saan, pientä korvausta vastaan, kirjoitella ja ohjailla näytelmiä. Murheellisinta ovat hallituksesta poisjääneet. Pois jäivät todella merkittävät uudistajat, todelliset suurtekijät ja uusikaupunkilaiset vaikuttajat, jotka pistivät kaupunkimme talouden kuntoon ja tekivät Uudenkaupungin tulevaisuudesta valoisan: Kiitos MAIJA JUNKOLA-LEHTONEN, SEPPO NIKULA ja HARTO FORSS, teitte ennakkoluulotonta ja hyvää työtä kaupunkimme eteen!








sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Markkinoiden aika on ohi Ukissa vaan ei Laitilassa

Laitilassa tarjotaan ihmisille sitä mitä he haluavat, siksi kansa käy ja viihtyy markkinoilla. Uudessakaupungissa haukutaan ihmiset, kun he eivät tule tapahtumaan, joka ei heitä kiinnosta.

Kotva sitten Uudessakaupungissa julistettiin markkinoiden ajan olevan ohi. Tänään Laitilassa käyneet voivat todeta markkinoiden vetävän mukavasti väkeä, joka tyytyväisenä kulkee kojulta  kojulle. Uudenkaupungin markkinakammoa ja Laitilan markkinaimua täytyy pohtia ihan puolitosissaan. Maantieteellinen etäisyys ei voi aiheuttaa voimakasta eroa markkinoihin suhtautumisessa. Sitä ei saa aikaan myöskään uskonto, joka molemmilla paikkakunnilla on pitkälti sama. Kun koulutuksellista tai kulttuurien välistäkään eroa ei havaitse, eroavaisuutta täytyy lähestyä esimerkin avulla.

Jos kaksi autoliikettä myy naapurikaupungeissa samaa automerkkiä, ensimmäisen liikkeen myyjä toteaa ettei kukaan osta autoja, kun niiden aika on auttamatta ohi. Toisen liikkeen myyjä ei anna kommentteja julkisuuteen, hän vain myy autoja ja yrityksellä menee ihan mukavasti. Lienee selvä missä ongelman syyt lymyävät, jos toinen myyjä saa tavara mukavasti kaupaksi, mutta ensimmäisen jäljiltä jää tavara myymättä. Pitäisikö pohtia vähemmän kauppaa aikaansaavan myyjän sopivuutta tehtäväänsä? Sitähän Uudessakaupungissa ei koskaan tehdä, vaan samat tyypit saavat jatkaa epäpätevinä epäpätevää työtään.

Munamarkkinoilla kulkuväylät suojattiin rekoilla ja betoniporsailla siten, että markkinaväen turvallisuus huomioitiin jopa rekkahyökkäyksen eliminoimisella. Uudessakaupungissa kaikki turvatarmo pistettiin kevyeen verkkoaitaan, joka osaltaan turvasi ainoastaan järjestäjien lompakon täyttymistä. Turvakuviot kuvaavat hyvin niin laitilalaisten kuin uusikaupunkilaisten järjestäjien ajattelumaailmaa: Laitilalaiset pyrkivät tarjoamaan kaupunkilaisille, jotain mitä he haluavat ja huolehtimaan heidän turvallisuudestaan. Uusikaupunkilaisia kiinnostaa vain ja ainoastaan raha, kun sitä ei tule tarpeeksi haukutaan uusikaupunkilaiset pystyyn.

Surullinen totuus on se, mitä kauemmin Kristiina Salon lähdöstä vierii aikaa, sitä surkeammiksi kaupunkimme tapahtumat kurjistuvat. Kaikki juhlavuotemme tapahtumat jäävät tasoltaan alle tavallisen tavarataloviikonlopputempauksen.  Meiltä puuttuu vähäisinkin luomisvoima, näkemys  ja mikä ikävintä: MEILLÄ PUUTTUU KYKY KUUNNELLA KAUPUNKILAISIA JA KESKUSTELLA HEIDÄN KANSSAAN. 

Kerta toisensa jälkeen kaupungin palkkalistoilla oleva ihminen kuittaa epäonnistumiset haukkumalla kaupunkilaiset. Kun katsomme tuoreimpia luottamushenkilövalintoja voi todeta saman menon jatkuvan hamaan tulevaisuuteen: PIENI PIIRI PYÖRII JA TOISILLENSA KAUPUNKILAISTEN RAHAA KÄÄRII! Niinpä Uudenkaupungin juhlavuosi jää ilman totaalista muutosta, historiaan valjujen tapahtumien, luomiskyvyttömyyden, näköalattomuuden plus epäonnistuneen amatöörimäisen viestinnän ja markkinoinnin  riemukulkuna!

torstai 15. kesäkuuta 2017

TIMO SOINI: Messiaasta kierosarviseksi piruksi!

Soinin johdolla persut ottivat ensimmäisen jytkyn, 39 kansaedustajaa, vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.  Tuolloin puolue vetosi EU-tyytymättömiin viljelijöihin ja persut nousi kolmanneksi suuremmaksi puolueeksi ohi keskustan. Persut jäivät oppositioon markkinoimaan EU-vastaisia teesejään. Samalla puolue alkoi, laman keskellä herättämään kiinnostusta työväestön keskuudessa. SDP käänsi tuolloin selkänsä tavallisille työläisille, siinä puolueessa elettiin Urpilaisen-Jungerin höttörakkaus aikaa.

2015 Soini lähti hakemaan jytkyjen jytkyä markkinoimalla persuja Suomen suurimmaksi työväenpuolueeksi ja pienen ihmisen puolustaksi. Muina vaaliteemoina nousivat esiin Kreikalle ei senttiäkään lisää velkaa, rajat kiinni ja missä EU, siellä ongelma. Vaikka 2015 vaaleissa persut menetti kaksi edustajapaikkaa, nousi se kansanedustajien määrällä mitattuna, ohi kokoomuksen, Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Tuolloin Soini vei persut Sipilän ja Stubbinhallitukseen ja  tähän reagoi persukenttä välittömästi voimakkaalla urputtamisella.

Jo kesällä, välittömästi kevään vaalien jälkeen, persuissa kasvoi tyytymättömyys Soiniin ja osa vaati hallituksesta lähtöä sekä uusia vaaleja, sillä puolue oli syömässä aivan kaikki antamansa vaalilupaukset. Ensimmäinen shokki äänestäjille oli hallitusohjelma, seuraavaksi Kreikan rahahanat aukenivat, lopulta väkeä alkoi lapata hallitsemattomasti rajojen yli Suomeen. Gallupit osoittivat persujen kannatuksen romahtaneen, mutta Soini piti ylimielisesti kritisoijat hiljentäen, silläkin kansaa ärsyttäen, puolueensa hallituksessa ja ministerin salkusta kiinni.

Soini toimi omassa puolueessaan diktaattorin elkein. Erimieliset pistettiin tylysti sivummalle. Jyväskylässä, menneenä viikonloppuna, persukentän ääni konkretisoitui. Puolueen menestykseen nostanut, mutta sen jäseniä halveksien kohdellut ja alistanut Soini sai viimeinkin vastaanottaa  maakunnissa muhineet patoutumat. Menneen ajan suuruus, jytkyn tekijä putosi korkealta ja kovaa. Soinin sepustuksia jopa ivattiin ja hänelle naurettiin pilkallisesti. Kuten Soini itse Jyväskylässä totesi, Jyväskylässä toteutui demokratia.

Jyväskylän jälkeen soinilaiset Terhon kannattajat julistivat ettei persut ole enää sama puolue kuin ennen kokousta. Tämä pitää paikkansa persut muuttui samaksi puolueeksi, mikä se oli ennen vuonna 2015 alkanutta sanojen syöntiä. Tätä puoluetta ei Soini eivätkä hänen seuraajansa halunneet takaisin.


Kautta linjan Soinin kirkkaasti tähtiin noussut ura saa nyt synkkääkin synkemmän loppuun. Mies tullaan muistamaan Suomen poliittisen  historian törkeimpänä takinkääntäjänä, kieroimpana luikurina ja kaikkien Juudasten isänä.  Poliitikot ovat varsin usein itsekkäitä pelureita, mutta tuskinpa kukaan on koskaan vetänyt samanlaista poliittista teatteria ja alistanut Suomen toiseksi suurimman puolueen omien tavoitteidensa halvaksi keppihevoseksi.

Soinilaisten loikkarien vetoaminen kansalta vaaleissa saatuun mandaattiin on kerrassaan pöyristyttävää jeesustelua. Ehkä he joskus saivat oikeiden toimia vaalilupaustensa mukaisesti. Mutta syötyään jokaisen lupauksen ja unohdettuaan äänestäjänsä tavalliset suomalaiset työläiset, he menettivät mandaattinsa - tästä gallupit puhuvat karua kieltään. Nyt alkuperäiset puheet halla-aholaisten vallankaappauksesta ovat kääntyneet päälaelleen. Kaikkialla tiedetään soinilaisten varautuneen Halla-ahon voittoon, turvaten poliittisten asemiensa säilyttämisen oman puolueen hajoamisen uhalla ja muiden puolueiden avulla.

Tavalliset persujen äänestäjät eivät ole halla-aholaisia eikä terholaisia. He valitsevat Halla-ahon, koska tämä sietää muitakin ajatussuuntia kuin omansa. Soinilaisethan vaativat sokeasti tapahtuvan Soinin seuraamisen, jonka ainoa motiivi löytyy muutaman tyypin ministerinä pysymisessä ja kahdenkymmenen tyypin täydessä kansanedustajan eläkkeessä - TUSKINPA VUONNA 2015  524 04 SUOMALAISTA ÄÄNESTI TÄMÄN VUOKSI PERSUJA!


tiistai 13. kesäkuuta 2017

SOINI HÄVITTÄÄ MINISTERIHIMOSSAAN PERSUT?

Soini meni ministerin kiilto silmissään hallitukseen vaikka hallitusohjelma rikkoi hänen antamansa vaalilupaukset. Koko hallituksessa oloajan puolueen kannatus laski, koska vaalilupauksien syönti jatkui loputtomiin. Puolueessa ja etenkin eduskuntaryhmässä Soinin asema säilyi vahvana, sillä kritisoijat pistettiin armottomasti syrjään ja ruskeakieliset Soinin sokeat seuraajat saivat jatkaa. Käänne tapahtui vasta Jyväskylässä, jossa kenttäväki sanoi kuka käskee ja mitä kuuluu.

Halla-aho näytti Soinille hienovaraisesti ovea ministerin tehtävistä. Vielä viikonloppuna Halla-ahon suosioon Soini totesi demokratian toteutuneen. Tänään on kokolailla toinen ääni kellossa, Soini luotti kavereihinsa Sipilään ja Orpoon ja keräsi ympärilleen ruskeakieliset kansanedusta.  Heidän tuellaan hän turvaa jatkonsa ministerinä. Soinille ministerinhimon rinnalla edes se ei merkitse mitään, että hän hävittää pahimmillaan koko puolueen poliittiselta kartalta.

Vai löytyykö persuluopioden motiivi hypätä Soinin kelkkaan niinkin raadollisesta asiasta kuin täydestä kansanedustajaneläkkeestä. Joka tapauksessa vaikuttaa vähintään ihmeelliseltä etteivät puolueen kansaedustajat vähääkään välitä pari päivää sitten puolueen kenttäväen selvääkin selvemmästä äänestystuloksesta. Omaetu taitaa ratkaista silloin, kun totellaan omien äänestäjien sijaan kokoomuksen sekä keskustan johtajia ja väitetään tämän olevan pienen ihmisen puolustamista

Jättäessään puolueen soinilaiset kansanedustajat selkeyttävät perussuomalaisia puolueena ja tukevoittavat sen tulevaisuutta. Persujen on helpompi lähteä tuleviin vaaleihin ilman itsekkäitä takin kääntäjiä ja vaalilupausten syöjiä - puolueen huipulla pöytä puhdistuu kerralla. Ongelmaksi jää enää maakunnat, joihin Soini on istuttanut hänelle nöyriä luottomiehiä. Kolmas ongelma löytyy säätiöstä, sillä siellähän heiluu edelleen Soini ystävineen. Säätiön johdosta ei kansanliike äänestä ketään ulos vaikka siellä olisi kuinka paljon kansanliikkeen avulla haalittua rahaa ja varallisuutta.

Persuloikkaireiden on turha puhua pienen ihmisen asialla olosta, sillä sen suunnan he ovat toistuvasti pettäneet ja uskottavuutensa lopullisesti menettäneet. Mikäli Halla-aho nostaa hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisen näyttävästi esiin ja esittää käytännön esimerkkejä pienen ihmisen aseman parantamiseksi kohoaa puolueen kannatus valtaviin mittoihin. Pelkällä pakkoruotsin vastustamisella ja islamilla pelottelulla kannatus kasvaa, mutta todellisella pienen ihmisen etujenajamisella otetaan kaikkien äänivyöryjen äiti!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

VALAA EI SAA SIVUTTAA EIKÄ UNOHTAA!

Yksi on yli muiden, kun puhutaan sananvapauden sitkeästä puolustamisesta ja tasapuolisesta takaamisesta kaikille - AIVAN KAIKILLE! Samainen mediatasapuolisuuden eteen taistelija ei myöskään unohtanut pienempi ja heikoimpiaan, vaan hän puolusti heitä itseään säästämättä. Harvat meistä ovat valmiita pistämään kaiken peliin taistelussa mielikuvituksetonta mielivaltaa ja häikäilemätöntä puoluevaltaa tai itsekästä omaneduntavoittelua vastaan. Täytyy tunnustaa, että Vala eittämättä kuuluu mainitun kategorian miehiin!

Kun puolueet junttasivat häikäilemättömästi teesejään ja mielipiteenvapautta rajoitettiin mielivaltaisesti ja jopa väkivaltaisesti, nousi yksi mies kaikkea tätä vastaan. Hän ei antanut puolueiden, ei yksin eikä yhdessä, hiljentää itseään, vaan uljaasti puolusti vapaan ja tasapuolisen tiedonvälityksen säilyttämistä kaikelle kansalle. Tämä epäitsekäs, päättäjien ja puoluekihojen sylkykupiksi joutunut mies kantaa ylpeänä ja rehellisenä nimeä Vala.

Päättäjien ja virkahenkilöstön käydessä yhteiskuntamme heikoimpien kimppuun, he saivat puolustajakseen peräänantamattoman Valan. Myös kaikille lapsille, kotioloista tai vanhempien varallisuudesta riippumatta täytyi taata tasapuoliset koulu- ja kasvuolosuhteet, perusteli Vala. Vaikka tiedeyhteisöjenkin enemmistö oli vastaan, ei hän antanut periksi. Ilman Valaa kymmenet. kenties sadat ihmiset olisivat kokeneet lobotomian ja vammaiset olisi steriloitu. Älkäämme unohtako tulenkantaja Erkki Valan saavutuksia ja muistakaamme: EI NIMI MIESTÄ PAHENNA TAI PARANNA, VAAN MIEHEN TEOT!

Linkki Erkki Valan biografiaan

Linkki wikitietoon Erkki Valasta


lauantai 10. kesäkuuta 2017

DEMARITEATTERI ESITTÄÄ: JUNALLA KAUPUNKIMME SYNTY JA ...?

TARJOLLA TEATTERIELÄMYS KAUPUNKIJUNALLA!

 Teatterimme tekee merkittävän tempauksen, jota en tiedä muualla koetetun tai nähdyn: Kaupunkijunamme kiertää näyttelijöiden ja katselijoiden keralla ympäri kaupunkia. Junan pysähtyessä vetävät näyttelijät pienen sketsin. Matka alkaa linja-autoasemalta, jonne noin tunnin reissu myös  päättyy.  Junan edetessä matkalaisille valotetaan kaupunkimme historiaa ja tapahtumia. Teatterielämysmatkasta joutuu pulittamaan muodollisen maksun.

Itse pääsin ennakolta kokemaan po. elämyksen ja voin taata sen olevan ikimuistoinen! Näytelmän käsikirjoittaja on Lea Myllymäki(sdp ja kaupunginhallituksen jäsen). Edellisen paikallisen käsikirjoituksen teki Jaana Vasama(sdp kaupunginhallituksen jäsen, tuolloin myös kansanedustajaehdokas). Käsikirjoittajalinja osoittaa, että meillä todellakin on Uudessakaupungissa ihka aito demariteatteri .

Näytelmän sisältöä en ryhdy avaamaan enkä arvioimaan sen suuremmin kuin totean sen olevan jonkinlaista historiallista satiiria. Suomen ja Uudenkaupungin juhlavuosina ei voitane esitystä arvioitaessa puhua kansallisromantiikasta sen enempää kuin kunnallisromantiikasta. Mielestäni huonoa makua  osoittaa naureskelu Uudessakaupungissa viime vuosina palaneille taloille - niittihän tuolloin kuolema satoaan. Mutta menkää ihmeessä itse katsomaan ja muodostakaa oma näkökantanne, kenties koette positiivisen spektaakkelin!

 Juna-aikatauluihin tästä

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Neuvottelut jatkuvat: KAIKKI DEMARIT EIVÄT HYVÄKSY PRÖÖTA!



On mielenkiintoista seurata sivusta ja saada osalleen tihenevää tietosadetta, jota nyt ropisee rankasti useista poliittisista suunnista. Ensin minun täytyy todeta, että olin väärässä väittäessäni, että niin kauan voi neuvotella, kun nimet kirjoitetaan paperiin. Nimiä tuhrattiin aikaa sitten papereihin, mutta neuvottelut sen kun jatkuvat. Osa demareista ei hyväksy nyt kaavailtua ja julkaistua paikkajakoa. Osa pitää sitä epädemokraattisena, samoin he vieroksuvat kahden merkittävimmän luottamuspaikan antamista marginaaliryhmälle eikä kaikki demarit hyväksy kyseisen marginaaliryhmän valintoja keskeisiin luottamuspaikkoihin. Niin ikään demareissa on tyytymättömyyttä oman puolueen ökysiiven ja heidän nuolijoidensa  huippupaikoihin tunkeutumiselle.

Demarit jakautuvat vahvasti kahtia ja niinpä tarvitaan kahdeksan demarin enemmistö kääntämään neuvottelukelkka kohti demokratiaa kaupunkimme tulevaisuuden eduksi. Nykyinen neuvottelutulos palvelee demareitakin vain lyhyellä aikajänteellä, jättäen armottomat arvet ja vaikeuttaa tulevaisuudessa puolueiden yhteistyötä. Viimeistään nyt olisi syytä hoksata, että päätöksiä tulee paikkajaossa tehdä kaupunkilaisten näkökannasta eikä jonkun puolueen parhaaksi tai neuvottelijan mieltymysten mukaan.

Viikonloppuna saattaa tapahtua melkoisia neuvottelukäänteitä ja kaikki merkittävät paikat jaetaan sittenkin kolmen suuren kesken. Niin kauan kun epävarmuus vallitsee, voivat pienryhmät toimia, sillä pahimmillaan he saattavat menettää kaiken jo saavuttamansa. Samasta syystä kannattaa isompien lähestyä pientyhmiä. Kävi miten kävi, tämän sopan jälkeen demareissa on kaksi ryhmää. Ja mitäpä vielä: IKIMUISTOISTA 400-VUOTISJUHLAA UUDESTAKAUPUNGISTA!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Wala valitsi demarit jo 2010



Joulukuussa 2010 istuttiin erään uusikaupunkilaisen yrityksen neuvotteluhuoneessa ja pohdittiin kaupungin surkeaan tilaan ajautunutta ja entistä surkeampaan tilaan ajautuvaa taloutta sekä voimakasta väestökatoa. Päätäntä oli salamyhkäistä ja esittelijöiden faktojen pitämättömyys paljastui useiden päätösten jälkeen. Eri puolueista koostunut viiden valtuutetun poppoo tuli faktoja pyöritettyään siihen tulokseen ettei hallituksen puheenjohtaja Heikki Wala kyennyt hoitamaan laadukkaasti tehtäviään.

Niinpä poppoo päätyi pohtimaan korvaajaa Walalle. Jo tuolloin Walaan tyytymättömiä löytyi runsaasti myös kokoomuksesta. Kävi kuitenkin niin, että koripallo-ottelussa yksi hyvätahtoinen hölösuu möläytti tapaamisessa ilmenneen tyytymättömyyden vasemmiston valtuutetulle. MÄÄ KERRON SULLE SALAISUUDEN, ETHÄ KERRO KENELLEKKÄÄN -tyylillä levinneen uutisen saivat kaikkia pian tietää Walaan kohdistuvasta syvästä tyytymättömyydestä. Tuolloin virkajohto, muutama napavaltuutettu ja lehdistö synnytti vastareaktion, jonka kohteena olivat persut Rake ja minä.

Lehti julkaisi jouluaaton aattona massiivisen kokosivun mollausuutisen persuvaltuutetusta. Kaupunginjohtaja, Wala, yksi rehtori ja päätoimittajat esittivät väittämiä, jotka perustuivat tutkintapyyntöihin. Rakesta ja minusta tehtiin julkisessa sanassa kelvottomia luottamushenkilöitä. Tältä pohjalta tuon aikainen kokoomuksen nokkamies lähestyi muita puolueita kirjeellä, jolla pyrittiin heittämään Rainer Tähtinen hallituksesta. Demarit osa kokoomusta ja jopa persujen Nummi ja Lehtonen suostuivat tähän. Sen sijaan vasemmistoliitto ja keskusta pysyivät paikanjakosopimuksen takana.

Tässä keskustan vastaus, jonka paikanjakosopimuksen rikkomista esittänyt kokoomuspomo tuolloin sai:



"....Nyt minusta tämä näyttää siltä että kokoomuksella tai ainakin Heikillä on tarve poistaa Rainer hallituksen pöydän ääreltä, eikö? Ensinnäkään ei ole oikein että menemme toisten sopimusosapuolten alueille.
Varmaan tiedät että Heikin toimintaan ollaan monella tavalla tyytymättömiä myös kokoomuksessa. Mutta emme siihen halua puolueena puuttua keskinäisestä sopimuksesta johtuen vaikka aihetta mielestäni on.
Jos teidän mielestä Veijo on vahvempi tekijä hallituksessa ratkomaan kaupungin todella vaikeita ongelmia kuin Rainer, et varmaan itsekään siihen usko.
Rainer on kaupungin ääniharava ja uskaltaa ottaa vaikeita asioita esille hallituksessa ja samoin perehtyy niihin huolella. Veijo ei ole käyttänyt juuri yhtään puheenvuoroa hallituksessa valtuuston varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Myöskin niissä hallituksen kokouksissa, joissa olen ollut mukana Rainer on ollut enemmän oikeiston kanssa samaa mieltä kuin esimerkiksi teidän naisedustajat. Eivätkä meidänkään edustajat aina ole olleet suoraviivaisia, kuten en varmaan itsekkään. Myöskin hän ilmoittaa ryhmäkokouksessa aina etukäteen jos aikoo poiketa oikeistoryhmän kannasta.
Toivon että pitäydytte sopimuksessa kaikilta osin. Meidän on saatava parhaat mahdolliset voimat kaupungin päättäviin elimiin, joilla on uskallusta ja tahtoa saada todellisia muutoksia aikaan.
Näitä sitten ratkomme viimeistään huomenna.
Yhteistyöterveisin XXXXX"

Lopulta valtuustossa tuli päätöksen aika. Wala marssi ryhmänsä edessä vaatien kaikkia noudattamaan ryhmäkuria, jonka Maija Junkola-Lehtonen kyseenalaisti toisen puolueen asioihin puuttumisena. Tähän Wala karjui: Näytätte äänestyslipun vierustoverillenne. Meidän persujen ryhmä näytti kutistuneen kolmeen(Rake,Juha ja minä), mutta yksi kokoomuslainen äänesti meitä ja saimme hallituspaikan, jota ei ottanut Rainer Tähtinen vaan Juha Aaltonen. Wala jatkoi valtuustokauden loppuun, kiitos demareiden - siksipä hän poseerasi vaalimainoksissa kahden demarikihon keralla.

Esitettyyn nähden on pöyristyttävää, jos tuolloiset kokoomusjohtajat, nyt puolueesta ulos lentäneet, nykyisen PRO:n nokkatyypit puhuvat demokratiasta ja rehellisyydestä, pienryhmien tai ääniharavan kunnioittamisesta ja kaupungin etujen ajamisesta. Heille kyseessä on vain ja ainoastaan henkilökohtainen valta, jonka eteen ei kieroilla ja syödä lupauksia ainoastaan itse, vaan sitä vaaditaan myös muilta. Mainitun valtuustonkokouksen jälkeen Walan luottamus kokoomuksessa alkoi hiipua lopullisesti ja hän etsi yhteistyökumppaneita demareista ja etenkin sen ökysiivestä.

Herättää melkoista hämmennystä: Miksi joku edes lähtee neuvottelemaan  täysin epäluotettavan porukan kanssa. Tällä porukalla ei ole mitään muuta tähtäimessä kuin henkilökohtainen luottamusasema eli valta. Minkäänlaisia visioita ei PRO:n nokkatyypeiltä vallankäytölle löydy. Eikä se ole tarkoituskaan. Tämän  taas todistaa se, että yksin hamutuissa puheenjohtajan asemissa ei voi tehdä yhtään mitään omaa, kun ei ole ketään oman ryhmän jäsentä esityksiä kannattamassa. Saas nähdä kuinka käy, kun kahden vuoden jälkeen Walan tulisi luopua paikastaan?

Mainittakoon vielä loppuun, että lehden 2010 jouluaatoton aattona julkaisemat tutkimuspyynnöt eivät koskaan edenneet oikeussaliin. Syyttäjän syyttämättä jättämispäätöksiä ei koskaan lehdessä julkaistu eikä aatonaaton virheitä oikaistu - päin vastoin niitä hehkutettiin sadat kerrat uudestaan ja uudestaan.

torstai 1. kesäkuuta 2017

VAIN UUDENKAUPUNGIN SANOMAT PYSTYY TÄHÄN!

Jos jossain, niin Uudessakaupungissa ykkösjulkaisu pitää paikallisia asukkaita äärimmäisen tyhminä. Journalistinen valistus lähtee peruselämän perusjutuista, joskus tuntuu että kerrotaan asioita, jotka ovat itsestään selviä: Kirpputoreilla myydään kirpputoritavaraa ja ihmiset ostelevat niitä - jouluna annetaan joululahjoja ja syödään suklaata - pääsiäisenä munat tekevät kauppansa - syksyllä lähtevät lehdet puista jne.. Nyt tähän hämmästyttävään ketjuun voidaan lisätä Uudenkaupungin Sanomien poliittinen huippuosaaminen ja oivaltaminen, joka otsikoituu: 
TULEVAISUUS ON, MITÄ TÄNÄÄN PÄÄTÄMME!


On hienoa, että ihmisiä valistetaan siitä, että päätöksenteolla vaikutetaan tulevaan eikä menneeseen. Kokonaan toinen juttu lienee valistuksen tarpeellisuus, sillä keskimäärin ihmiset tietävät, että enne tekoja ne suunnitellaan ja uudelleen suunnittelulla ei tehtyä saa tekemättömäksi. Jos lehti rehellisesti valottaisi hiukan historiaa ja paneutuisi suosikki wesselinsä valta-aikaan, menisi otsikko näin: EILISEN PÄÄTÖKSISTÄ MAKSAMME TULEVAISUUDESSA MILJOONIA! -Vai onko rättihalli, muut hallit, takaukset, Tontonmäki, etanolitehdashuijaus jne. maksettu? Jokaisen sopii semminkin perehtyä tosiasioihin, historiaan ja fundeerata kertooko po. otsikko kirjoittajan nerokkuudesta sen puutteesta vai ylimielisyydestä lukijoita kohtaan?

PRO:n kakkonen Matti Ankelo esittää melkoisia tulkintojaan demokratiasta. Hän korostaa kuinka valtaa tulee antaa tyypille, joka sai seitsemän prosenttia äänistä, mutta samalla väheksyy kolmen suuren puolueen äänestäjiä:
Ei tarvita hämmästyttäviä matemaattisia lahjoja, kun voi todeta kolmen suurimman puolueen yhteenlasketuksi valtuutettujen määräksi 31. Kaipa siinä tulee matemaattisesti noteerattua kuntalaiset paremmin kuin 24 valtuutetun enemmistöllä vai tuleeko jälkimmäiseen rähinäremmilisä? Kun vielä muistetaan mediamanipulointi ja todetaan keskeisimpiä luottamuspaikkoja jaetun ryhmälle, jolla on valtuustossa viisi paikkaa, voidaan nyt puhua äärimmilleen viritetystä demokratian irvikuvasta.


 Neljä vuotta istuin ja katselin Ankelon touhuja silloisen koulutuslautakunnan puheenjohtajana ja se oli kaaosta kaaoksen perään: ihmeellisiä äänestyksiä, ulosmarssi ja joukkopako lautakunnasta. Ankelon juttua lukiessa muistikuvat kokouksista palaavat mieleen ja kiinnostus lautakuntaa kohtaan herää, mutta ei sentään: SE ON NELJÄN VUODEN HELVETTI! Otettakoon tähän yksi lainaus Ankelon puheenjohtajuutta paikalla seuranneelta silloiselta hallituksen jäseneltä: "Koulan kokouksissa istuneena, sormella kuitenkaan ketään osoittamatta, en voi kuin todeta, että sellaista manipulaatiota, maallikkojäsenten aliarvioimista ja tarkoituksellista väärinymmärtämistä en ole muissa lautakunnissa nähnyt."

Kun arvioitte Uudenkaupungin tapahtumia, muistakaa yksi juttu: Jos tietonne perustuu ykköslehtemme uutisointiin, on teiltä jäänyt toinen puoli ja todellinen totuus kuulematta. Tämä media vaikutti  juuri käytyjen vaalien tulokseen ratkaisevasti. Jos joku epäilee tai kyseenalaistaa väittämäni hänen sopii pohtia seuraavaa. Meillä on kaksi ehdokasta:

Ensimmäisen aikana on lapsilta viety koulut, ajettu alas palveluita, aloitettu sairaalan alasajon, myyty miljoonilla kaupunkilaisten omaisuutta, kiihdytetty kaupungin väestökatoa, vähennetty yrityksiä ja työpaikkoja, lomautettu  kaupungintyöntekijöitä, tehty miljoonilla hukka investointeja, matkusteltu kuntalaisten rahoilla, salattu asioita, levitetty väärää tietoa luottamushenkilöistä, salattu työpaikkakiusaus, nostettu veroja sekä taksoja ja ennen kaikkea ajettu kaupungin talous selvitystilaan ja lähes kriisikunnaksi.

Toinen ehdokas on ollut korjaamassa ensimmäisen virheet, saanut yhteistyössä muiden kanssa nostettua kaupungin  talouden miljoonia euroja plussalle ja mahdollistanut kymmeniin vuosiin ensimmäiset mittavat investoinnit kaupungin asukkaiden elämisenlaadun parantamiseksi, kouluolojen modernisoimisen ja muuttoliikkeen kääntämisen positiiviseksi. Jos, näistä selkeistä näytöistä huolimatta, kansa tekee vaaleissa ensimmäisestä ehdokkaasta ääniharavan ja pudottaa toisen ehdokkaan valtuustosta, kyse on vain ja ainoastaan tiedonpuutteen vaikutuksesta vaalitulokseen. Vaikka tämän vaalituloksen kanssa täytyy elää, ei sitä tarvitse hyväksyä eikä se ainakaan saa toistua!

Linkki Raken blogiin: Näkemys koulasta ulkopuolisen silmin!

Linkki blogiini: Koulan ulosmarssi, sis. 108 kommenttia, joukossa Matti Ankelo ja Sanna Loven 

Linkki: Yle kuntavaalit 2017 Uusikaupunki