SULLE MULLE -PAIKKAJAKO

Itse olen pitänyt luottamustehtävään valittaessa pätevyyttä tärkeimpänä kriteerinä. Onhan asiasta kiinnostunut, siitä tietävä ja aiheen tiimoilta oppimishaluinen luottamushenkilö loistava valinta tehtäväänsä. Toinen tärkeä valintaperuste on suunsa auki saaminen myös tiukoissa tilanteissa. En tarkoita tyhjänpuhumista, riidanhaastamista vaan vaihtoehtojen tuomista päätäntään. Kolmanneksi nosta yhteistyökyvyn ja luotettavuuden. Vasta tämän jälkeen nostaisin valintaperusteeksi kannatuksen omien joukossa.

Kun katsomme juuri julkaistua uusikaupunkilaista luottamuspaikkojen jakoa, voidaan jakokriteereiden tärkeyden olleen kokolailla toinen kuin esittämäni. Puolueiden kovaäänisimmät kellokkaat takasivat itselleen luottamuskentän ykkösasemat. Tämä toteutui kellokkaiden luvatessa hiljaisemmille puoluetovereilleen ns. kakkospaikkoja. Jos joku erehtyi hiukankin esittämään vaihtoehtoisia näkemyksiä, hänet pistettiin syrjään tai jätettiin täydellisesti informaation ja jopa kaiken päätännän ulkopuolella. Astuimme melkoiselle harvainvallan tielle, jossa ensimmäiseksi tallattiin jalkoihin avoimuus.

Niinpä olemme päätyneet luottamustoimijaossa lopputulokseen, jossa maanhiljaisia ja nynnyjä heiluu huipulla plus lautakuntien puheenjohtajina istuu tyyppejä, jotka eivät ole aiemmin istuneet ao. lautakunnassa. Tästä johtuen tietämys ei kanavoida sieltä, missä sitä on sinne, missä sitä tarvitaan. Kaupunkilaisten, joiden parhaaksi lain mukaan päätöksiä tulisi tehdä, eivät saa hyödykseen sitä osaamista ja tietomäärää, mikä olisi ollut vallittavissa. Ikävän usein tällainen miehitys käy varsin kalliiksi ja vie perikatoon.

Jotta kunnan päättäjät tuntisivat kuntalaisten elämää ja ongelmia, tulisi heidän olla taustoiltaan samankaltaisia ammatillisesti ja sosiaalisesti kuin kaupunkilaiset. Esim. eri ammattikuntien tulisi olla edustettuina päätännässä  ja vieläpä siinä suhteessa mitä heitä on paikkakunnalla. Jos katsomme korkeinta päättäjien pöytää, istuu siellä mm. kaksi tohtoria ja yksi pörssiyhtiön paikallispyörittäjä. Tästä saa helposti sen käsityksen, että Uudessakaupungissa on enemmän tohtoreita ja pörssiyhtiön paikalliskihoja kuin autotehtaan työläisiä. Tämän sortin  poppoo ei taida tarjota vähääkään realistista ratkaisuvoimaa tai edes välttävää  kiinnostusta tavallisen kaupunkilaisen ongelmiin saati toiveisiin.

Osaajien sijasta huipulle nousivat mulle, mulle ja hiukan sulle jakaneet kellokkaat eli suurimmiksi valintakriteereiksi nousivat suun aukaisukyky ja aseman itselle rohmuaminen. Ollaan pitkälti tilanteessa, jossa murheelliset  "riitaojat" johtavat joukkoja. Tämän seurauksena sopii odottaa jatkossakin kivaa kaikille kaikkien rahoilla tyyliin: Kun minä hallituksessa järkkään kaupungilta teatterille reilut 100 000€ kai minä saan, pientä korvausta vastaan, kirjoitella ja ohjailla näytelmiä. Murheellisinta ovat hallituksesta poisjääneet. Pois jäivät todella merkittävät uudistajat, todelliset suurtekijät ja uusikaupunkilaiset vaikuttajat, jotka pistivät kaupunkimme talouden kuntoon ja tekivät Uudenkaupungin tulevaisuudesta valoisan: Kiitos MAIJA JUNKOLA-LEHTONEN, SEPPO NIKULA ja HARTO FORSS, teitte ennakkoluulotonta ja hyvää työtä kaupunkimme eteen!