Voiko kaupunkilaisten rahojen sijoittaminen lapsiin, ikäihmisiin, sairaisiin, vammaisiin, kunnallistekniikkaan tai kaupunkilaisten viihtymiseen olla negatiivista? Uudessakaupungissa se voi ja on juuri sitä! Meillä kaikki pienen piirin esittämä hyödytön mielletään positiiviseksi: Vaikka kaupungissa vesijohdot paukkuvat, viemärit vuotavat, uimahalli on purkukunnossa, liikuntapaikat viiden kymmen vuoden takaa ja terveyskeskus huutaa remonttia/uusia tiloja, niihin ei kajota; näiden sijaan meillä tukitaan vilkkain katuosuus tekonurmella, ripustellaan riippusänkyjä, rättejä ja tuoleja puihin jne..
Uudessakaupungissa pieni kuppikunta määrää sitä, mikä on positiivista. Otetaanpa esimerkiksi Merefestit, aikoinaan yksi Varsinais-Suomen suurin viikonlopputapahtuma. Se ajettiin alas täysin onnettomilla ideoilla ja toteutuksella. Jos erehdyit ennakolta varoittamaan tulevasta katastrofista tai ehdottamaan vaihtoehtoja, sinut teilattiin somessa: Tee itse parempi - kyllä meidän X osaa - älä aina valita - pitääkö sinun olla aina niin negatiivinen! Sama palaute singotaan, jos joku ihmettelee, miksei mansikkakarnevaaleilla ollut mansikoita tai miksei kaupungissamme näy turisteja.
Yleensä uusien vaihtoehtojen esittäminen herättää rakentavan keskustelun, mutta aivan toisin tapahtuu Uudessakaupungissa. Pieni piiri hyysääjineen ryhtyy vastarintaan ja alentuu jopa henkilökohtaisiin solvauksiin. Tässä esimerkki ns. positiivisen tyypin rakentavasta kirjoituksesta. Hän ei esitä itse yhtään mitään, ei perustele olemassa olevaa, vaan lyttää kaiken tavalla, jossa ylimielisyys, muiden väheksyminen, oma idearikkauden puute ja itsekkyys yhdistyvät mitä luotaan työntävimmällä tavalla:
"Viiniharrastajien viikonloppukokoontumisen tuloksia taas mukava lueskella.
5/5 avauksia ja mielipiteitä! Ei muutaku tanssi-uimaranta ja motarin varteen isot kyltit ni jo lähtee lentoon tämäkin kylä. Demokraattisen prosessin kautta tietty ei voi tehdä mitää ku aina joku muu on väärää mieltä vaikka ite on tosi viksu ja oikeessa.
Voi jeesus sentään"
Näin meillä keskustelu nujertuu tiedotuksellisin naziopein ja sillä taataan nykyisen menon jatkuminen: Tapahtumat kuihtuvat, vapaa-ajan puitteet rapistuvat, jopa terveyskeskus jää hypetyksen alle. Kaupunki kulkee kohti neljänmiljoonan euron miinusvuotta, ja mitä konkreettista kaupunkilaiset ovat saaneet tänä vuonna? Miltei viidenmiljoonan euron rantarakennelman, joka ei tyyliltään sovi mitenkään vanhan merellisen puukaupungin rantamaisemaksi ja sitä uusikaupunkilaiset saavat KATSELLA SEURAAVAT VIISIKYMMENTÄ VUOTTA! Kuinka mones kerta, kun tässä kaupungissa pistettiin monitoimitalon hinta kankkulan kaivoon?
Joku pohtii pienen piirin motiiveja ja luonnollisesti ketjun hänniltä löytyy silkkaa hölmöyttä ja halua olla voittajan puolella, mutta kuvion kärjessä keikkuvia motivoi muutamien tyyppien ja heidän taustojensa selkeät edut. On yrittäjiä, ketkä hyötyvät kaupungin virkahenkilöistä - on virkahenkilöitä plus yrittäjiä, jotka hyötyvät nykytyylisestä julkisuudesta - on yrittäjiä, joille virkahenkilöt tuovat bussilasteittain asiakkaita - on yrittäjiä, jotka hyötyvät toisistaan - on viestintäihmisiä, jotka eivät säilyttäisi asemaansa ilman virkahenkilöiden ja yrittäjien siunausta osaamattomalle mediatoiminnalle - on luottamushenkilöitä, ketkä ovat kaikille edellä mainituille velkaa jo vaalitapahtumista alkaen. Kyseiseen kuvioon ei kuulu kuin parikymmentä ihmistä plus perässähiihtäjät, orjamoraaliset vääryyden siunaajat ja Uudenkaupungin kehityksen todelliset jarrut!
maanantai 26. elokuuta 2019
lauantai 24. elokuuta 2019
Vetovoimahankkeet: LOKALAHTI - PYHÄMAA
Nyt katoavat pienet koulut Raumalta. Sama suuntaus jatkuu muuallakin. Lokalahden koulu on vähän isompaa kaliberia, mutta sopisi erilaiseksi vaihtoehdoksi markkinoinnissa Pyhämaan koulun kanssa. Uudenkaupungin pitäisi saada aikaan hanke, jossa Lokalahtea ja Pyhämaata kaupataan uudeksi asuinpaikaksi. Näihin luulisi olevan kiinnostusta niiden lapsiperheiden osalla, keiden lapsilta häviää pieni kotikoulu alta ja he eivät halua lapsiaan pitkän matkan takana olevaan suureen kouluun.
Lokalahdesta ja Pyhämaasta löytyy koulujen lisäksi kaksi lapsille tärkeätä elementtiä: TURVALLISUUS JA MOLEMPIEN TAAJAMIEN YHTEISÖLLISYYS. Muistaakseni kylien elinvoisuuteen on saatavissa jopa EU-rahoitusta. Nyt täytyisi ryhtyä pikaisesti suunnittelemaan, toteuttamaan ja markkinoimaan Pyhämaata sekä Lokalahtea lapsiperheille. Raumalla niin Kodisjoella kuin Vasaraisissa käydään todella kuumana, kun kaupungin talous aiotaan pistää kuntoon koululaisten kustannuksella.
Jos tarjoamme sitä, mitä ihmiset haluavat, emmekä sitä, mitä kaikki muutkin tarjoavat, tulemme saamaan tänne uusia asukkaita. Nyt osa opettajistakin vastustaa uutta opetussuunnitelmaa, joten josko Uusikaupunki ei kuuluisi tähän oppiympäristösysteemiin syöksyvään kuntien ja kaupunkien sopulilaumaan. Tulevaisuudenuskoamme lisää myös ministeri Kulmunin halu kanavoida rahaa seutukuntakaupunkeihin. Rohkeasti kehittämään Uuttakaupunkia rannalla ja maaseudulla, niin tässä käy hyvin!
Lokalahdesta ja Pyhämaasta löytyy koulujen lisäksi kaksi lapsille tärkeätä elementtiä: TURVALLISUUS JA MOLEMPIEN TAAJAMIEN YHTEISÖLLISYYS. Muistaakseni kylien elinvoisuuteen on saatavissa jopa EU-rahoitusta. Nyt täytyisi ryhtyä pikaisesti suunnittelemaan, toteuttamaan ja markkinoimaan Pyhämaata sekä Lokalahtea lapsiperheille. Raumalla niin Kodisjoella kuin Vasaraisissa käydään todella kuumana, kun kaupungin talous aiotaan pistää kuntoon koululaisten kustannuksella.
Jos tarjoamme sitä, mitä ihmiset haluavat, emmekä sitä, mitä kaikki muutkin tarjoavat, tulemme saamaan tänne uusia asukkaita. Nyt osa opettajistakin vastustaa uutta opetussuunnitelmaa, joten josko Uusikaupunki ei kuuluisi tähän oppiympäristösysteemiin syöksyvään kuntien ja kaupunkien sopulilaumaan. Tulevaisuudenuskoamme lisää myös ministeri Kulmunin halu kanavoida rahaa seutukuntakaupunkeihin. Rohkeasti kehittämään Uuttakaupunkia rannalla ja maaseudulla, niin tässä käy hyvin!
torstai 22. elokuuta 2019
SIHYSOKEUS RAJOITTAA KOKONAISUUDEN NÄKEMISTÄ
Koko kaupunki tuntuu täyttyvän yhden asian ihmisistä. Joku pitää elämäntehtävänään puuastiapalatsin varustamista kaupunkilaisten varoin, toinen hössöttää demokatuhaihattelun puolesta, kolmannet kehuu kritiikittä ihan kaiken, mitä täällä järjestetään, jopa olemattomiksi kuihtuneet kaupunkijuhlatkin ovat hienot, kun paikalliset sen järjestävät, suurin ja viimeinen liike syntyi SIHYÄ vastaan, kaikki SIHYYN viittaava ja sitä valmistelleet tyypitkin kuuluvat alimpaan tuonelaan.
SIHY synnytettiin silloin, kuin kaikki meni hyvin. Kaupungintalous saatiin käännettyä valoista balanssiin, väkeä vaelsi kaupunkiin ja vuokra-asuntoja piisasi sadoille. Ei virhe ollut SIHY, vaan sen jälkeinen armoton töppäily. Vuokra-asunnot jaettiin perheiden sijasta äijäkööreille, kaupungin kehittäminen muuttui ala-arvoiseksi haahuiluksi ja selkeän yksimielisesti päätetyn SIHYN toteutus elinkaarimalleineen ajautui pohjattomaan riitelyyn, joka jumiutti kaiken muun paitsi jakkaroiden sijoittelun pitkin kaupunkia ja ihmeviritelmien saapumisen puistoon. Jälkimmäiseen on varattu jopa 900 000 euroa varoja, mutta entä SIHY? Sen halua lähes jokainen kuopata ja täytyy todeta, ettei tällä menoilla moista superviritystä tänne tarvita eikä siihen löydy rahaakaan.
Aikoinaan päätettiin kouluolojen ja huonoon jamaan ajautuneiden liikuntapaikkojen modernisoinnista. Tuon jälkeen putkahti esiin terveyskeskusongelma, vesijohdot paukkuvat ja onpa saatu epäileviä tietoja uuden opetustyylin toimivuudesta. Kun tähän vielä lisätään Suomeakin vaaniva taantuma, joka lisää rakentamisen kilpailua ja laskee sen hintaa, niin eikö ollutkin hyvä, ettei vielä ole ryhdytty rakentamaan mammuttimaista SIHYPALATSIA? Kääntyikö saamattomuus kerrankin todelliseksi taloudelliseksi lottovoitoksi, joka pelastaa Uudenkaupungin hukkumasta velkoihin?
Jospa nyt lähdettäisiin puhtaalta pöydältä ja puhallettaisiin kaikki pelit kerrasta poikki. Kaupunkiimme sopisi perustaa pari poppoota, jotka selvittäisivät muutaman asian. Ensimmäinen panisi virkavastuulla virkahenkilöt selvittämään ja kertomaan koulujemme ja terveyskeskuksen todellisen tilan sekä kunnallistekniikkamme päivittämistarpeen. Näin kerätyt FAKTAT kerrotaan valtuutetuille, jotka tekevät päätöksen tulevista toimenpiteistä saamillaan FAKTOILLA. Seuraavaksi perustetaan poppoo, joka luo Uudenkaupungin kasvuohjelman.
Kaiken edellä mainitun kaupunkilaisille kertoo Uudenkaupungin Sanomat ja myös seuraa aktiivisesti kasvupoppoon ideointia plus toimintaa. Kuvion ei pitäisi olla mitenkään mahdoton, kunhan muutama asia saadaan kuntoon. Ensinnäkin päättäjien keskinäinen yhteistyö täytyy saada siinä määrin kuntoon, että he yhdessä pistävät ruotuun virkahenkilöstön, joka touhuaa, mitä lystää päättäjistä välittämättä. Toiseksi päättäjien on kyettävä katsomaan asioiden vaikutusta toisiinsa ja toimia tältä pohjalta. Nykytyylin jatkuessa me emme tarvitse jättikoulua ja jos sellaisen haluamme, kääntäkää katseet rantapusikoihin ja korvatkaamme ne kaavoituksella joka tuo Uuteenkaupunkiin viihtyvyyttä ja asukkaita, jotka taas tarvitsevat ja maksavat SIHYN!
SIHY synnytettiin silloin, kuin kaikki meni hyvin. Kaupungintalous saatiin käännettyä valoista balanssiin, väkeä vaelsi kaupunkiin ja vuokra-asuntoja piisasi sadoille. Ei virhe ollut SIHY, vaan sen jälkeinen armoton töppäily. Vuokra-asunnot jaettiin perheiden sijasta äijäkööreille, kaupungin kehittäminen muuttui ala-arvoiseksi haahuiluksi ja selkeän yksimielisesti päätetyn SIHYN toteutus elinkaarimalleineen ajautui pohjattomaan riitelyyn, joka jumiutti kaiken muun paitsi jakkaroiden sijoittelun pitkin kaupunkia ja ihmeviritelmien saapumisen puistoon. Jälkimmäiseen on varattu jopa 900 000 euroa varoja, mutta entä SIHY? Sen halua lähes jokainen kuopata ja täytyy todeta, ettei tällä menoilla moista superviritystä tänne tarvita eikä siihen löydy rahaakaan.
Aikoinaan päätettiin kouluolojen ja huonoon jamaan ajautuneiden liikuntapaikkojen modernisoinnista. Tuon jälkeen putkahti esiin terveyskeskusongelma, vesijohdot paukkuvat ja onpa saatu epäileviä tietoja uuden opetustyylin toimivuudesta. Kun tähän vielä lisätään Suomeakin vaaniva taantuma, joka lisää rakentamisen kilpailua ja laskee sen hintaa, niin eikö ollutkin hyvä, ettei vielä ole ryhdytty rakentamaan mammuttimaista SIHYPALATSIA? Kääntyikö saamattomuus kerrankin todelliseksi taloudelliseksi lottovoitoksi, joka pelastaa Uudenkaupungin hukkumasta velkoihin?
Jospa nyt lähdettäisiin puhtaalta pöydältä ja puhallettaisiin kaikki pelit kerrasta poikki. Kaupunkiimme sopisi perustaa pari poppoota, jotka selvittäisivät muutaman asian. Ensimmäinen panisi virkavastuulla virkahenkilöt selvittämään ja kertomaan koulujemme ja terveyskeskuksen todellisen tilan sekä kunnallistekniikkamme päivittämistarpeen. Näin kerätyt FAKTAT kerrotaan valtuutetuille, jotka tekevät päätöksen tulevista toimenpiteistä saamillaan FAKTOILLA. Seuraavaksi perustetaan poppoo, joka luo Uudenkaupungin kasvuohjelman.
Kaiken edellä mainitun kaupunkilaisille kertoo Uudenkaupungin Sanomat ja myös seuraa aktiivisesti kasvupoppoon ideointia plus toimintaa. Kuvion ei pitäisi olla mitenkään mahdoton, kunhan muutama asia saadaan kuntoon. Ensinnäkin päättäjien keskinäinen yhteistyö täytyy saada siinä määrin kuntoon, että he yhdessä pistävät ruotuun virkahenkilöstön, joka touhuaa, mitä lystää päättäjistä välittämättä. Toiseksi päättäjien on kyettävä katsomaan asioiden vaikutusta toisiinsa ja toimia tältä pohjalta. Nykytyylin jatkuessa me emme tarvitse jättikoulua ja jos sellaisen haluamme, kääntäkää katseet rantapusikoihin ja korvatkaamme ne kaavoituksella joka tuo Uuteenkaupunkiin viihtyvyyttä ja asukkaita, jotka taas tarvitsevat ja maksavat SIHYN!
tiistai 20. elokuuta 2019
HALLITUS VIIMEINKIN VASTUUSEEN!
Kaupunginhallituksen päätehtävä on taloudesta vastaaminen. Siinä sivussa sen pitäisi tarjota valtuustolle tietoja ja vaihtoehtoja, jotka valtuutetut jalostavat kaupunkilaisille edullisesti toimiviksi palveluiksi plus elämänpuitteiksi. Kuinkas loistavasti mainitut asiat toteutuvat? Kansa sai istuvalta hallitukselta riippusängyt, puihin ripustettuja rättejä sekä jakkaroita, puuastioille meinattiin pistää miljoonapalatsi kiiltämään, tulla tupsahti demokatu! Entäpä muuta: MUUTAMIEN MILJOONIEN EUROJEN LASKU!
Sopii kysyä päättäjiltämme: TÄTÄKÖ LUPASITTE VAALIEN ALLA, MENIKÖ HINNAN JA TARJONNAN SUHTEEN KAIKKI KOHDALLEEN? Olisivatko kaupunkilaiset ehkä olleet halukkaampia sijoittamaan rahat Terveyskeskukseen, ns. lakisääteisiin palveluun vapaa-aikaan tms. Hallitus tiesi, vaan ei kertonut ja tässä on tulos: MILJOONIEN VELKAANTUMISELLA EI SAATU MITÄÄN PYSYVÄÄ!
Vedotaan SIHYn elinkaarimalliin, kun kaupungissa ei osata pitää kiinteistöjä kunnossa. Mutta kun katsoo Mältinkallliolle nousevaa tai nousevaksi sovittua luomusta, sopii sen kokemuksen pohjalta udella: Kuinka kaupunkimme osaa tehdä kymmenien miljoonien eurojen sopimuksen, joka vaikuttaa kymmenien vuosien päähän, jos se ei osaa tehdä toimivaa ja pitävää sopimusta muutaman talon rakentamisesta? Tämä töppölauma eli hallituksemme täytyy pistää välittömästi ruotuun!
Rakentamisen kanssa vastuullisesti toimineen ammattilaiset J. Aaltonen, T. Varpe ja viimeksi S. Sjöblom ovat jo vuosia esittäneet kysymyksiä SIHYn valmistelijoille, mutta vastauksia ei ole kuulunut, ei rakennustarpeesta, ei rakennuspaikasta eikä ole edes kerrottu minne ja miten koko hoito syntyy. Jossain valmistellaan ja homma elää ja hinta kasvaa, mutta kukaan ei kerro mitään konkreettista. Konkreettista tietoa aikataulusta tai edes valmistelukustannuksista ei vaan tule!
Nyt tämä homma on ajautunut sille mallille, kun vielä huomioidaan Mältinkallion tämän päivän uutiset, että hallituksemme kautta tuleva tieto ei enää kiinnosta. Nyt tuli tämän kaupunkilaisen kuppi täyteen ja haluan ulkopuolisen selvittäjän hallituksemme toimille. Lisäksi huomautan, että hallituksen perustehtävä todellakin on kaupungin taloudesta vastaaminen ja lain mukaan viime kädessä: HALLITUKSEN JÄSENET OVAT KORVAUSVELVOLLISIA! Nyt on valtuuston ja tarkastuslautakunnan ryhdistäydyttävä ja pistettävä haihattelu ja haahuilu viimeinkin jäihin. Jos mainitut tahot eivät saa mitään aikaiseksi, kaipa meikäläisten täytyy jälleen ryhtyä toimiin ja heittää hallituksemme päälle conture, jotta tämä loputon miljoonia maksava munausten loputon siittäminen ehkäistään!
Sopii kysyä päättäjiltämme: TÄTÄKÖ LUPASITTE VAALIEN ALLA, MENIKÖ HINNAN JA TARJONNAN SUHTEEN KAIKKI KOHDALLEEN? Olisivatko kaupunkilaiset ehkä olleet halukkaampia sijoittamaan rahat Terveyskeskukseen, ns. lakisääteisiin palveluun vapaa-aikaan tms. Hallitus tiesi, vaan ei kertonut ja tässä on tulos: MILJOONIEN VELKAANTUMISELLA EI SAATU MITÄÄN PYSYVÄÄ!
Vedotaan SIHYn elinkaarimalliin, kun kaupungissa ei osata pitää kiinteistöjä kunnossa. Mutta kun katsoo Mältinkallliolle nousevaa tai nousevaksi sovittua luomusta, sopii sen kokemuksen pohjalta udella: Kuinka kaupunkimme osaa tehdä kymmenien miljoonien eurojen sopimuksen, joka vaikuttaa kymmenien vuosien päähän, jos se ei osaa tehdä toimivaa ja pitävää sopimusta muutaman talon rakentamisesta? Tämä töppölauma eli hallituksemme täytyy pistää välittömästi ruotuun!
Rakentamisen kanssa vastuullisesti toimineen ammattilaiset J. Aaltonen, T. Varpe ja viimeksi S. Sjöblom ovat jo vuosia esittäneet kysymyksiä SIHYn valmistelijoille, mutta vastauksia ei ole kuulunut, ei rakennustarpeesta, ei rakennuspaikasta eikä ole edes kerrottu minne ja miten koko hoito syntyy. Jossain valmistellaan ja homma elää ja hinta kasvaa, mutta kukaan ei kerro mitään konkreettista. Konkreettista tietoa aikataulusta tai edes valmistelukustannuksista ei vaan tule!
Nyt tämä homma on ajautunut sille mallille, kun vielä huomioidaan Mältinkallion tämän päivän uutiset, että hallituksemme kautta tuleva tieto ei enää kiinnosta. Nyt tuli tämän kaupunkilaisen kuppi täyteen ja haluan ulkopuolisen selvittäjän hallituksemme toimille. Lisäksi huomautan, että hallituksen perustehtävä todellakin on kaupungin taloudesta vastaaminen ja lain mukaan viime kädessä: HALLITUKSEN JÄSENET OVAT KORVAUSVELVOLLISIA! Nyt on valtuuston ja tarkastuslautakunnan ryhdistäydyttävä ja pistettävä haihattelu ja haahuilu viimeinkin jäihin. Jos mainitut tahot eivät saa mitään aikaiseksi, kaipa meikäläisten täytyy jälleen ryhtyä toimiin ja heittää hallituksemme päälle conture, jotta tämä loputon miljoonia maksava munausten loputon siittäminen ehkäistään!
lauantai 17. elokuuta 2019
VIHREIDEN MINISTERIAUDIT POLKUPYÖRÄRIKSOIHIN
VAG-konserni ei satsannut, muiden autotehtaiden tavoin, tuotekehitykseen, vaan maailman laajuiseen huijaukseen. Konsernin tulos taipuu väkisinkin tappiolle jo pelkästään niiden korvausten vuoksi, mitä yhtiö joutuu pulittamaan USA:ssa huijatuille autonostajille. Summa nousee yli kymmeneen miljardiin dollariin, joita yhtiö joutuu maksamaan 475 000 VAG-konsernin dieselauton ostajalle. Tsekinmaalla myös Skodan omistajat on määrätty saamaan muhkeat korvaukset. Sikäläinen oikeusistuin määräsi maksettavaksi lähes 21 miljoonaa euroa 2455 henkilölle.
Suomessa kunnioitetaan saksalaista autoteollisuutta ja hyväksytään niiden huijaus. Näin teki edellinen hallitus ja niin tekee uusi hallitus. Vihervasemmiston uho dieselpäästöistä tai peräti niillä tapahtuneesta törkeästä huijauksesta sivuutetaan vähin äänin, kun vihreä ministeri tällää perseensä mustan Audin muhkean nahkaiseen takapenkkiin. Sen sijaan tavallisen kansan autoilua verotetaan viimeisen päälle. Nyt nostetaan polttoaineiden veroja ja tämähän vaikuttaa aivan kaikkien tuotteiden hintaan ruuasta, kodinkoneisiin ja palveluihin.
Mikäli me todella haluaisimme olla torjumassa ilmastopäästöjä ja se todellakin olisi hallituksemme ykköstavoite eikö silloin ensimmäisenä pistettäisi mustalle listalle ja boikottiin ilmastohuijarit. Näistä näkyvin eniten hyötyä tavoitellut lienee VAG-konserni. Loogisesti ajateltuna ministerit sulkisivat po. konsernin tuotteet Suomen markkinoilta ja ryhtyisivät matkaamaan polkupyöräriksoilla. Luonnollisesti ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä kivihiilienergia pistettäisiin boikottiin ja pääkaupunkimme toimintoja ryhdyttäisiin sijoittamaan puhtaanenergian paikkakunnilta löytyviin tyhjiin tiloihin!
LINKIT:
Volkswagen maksaa 10 miljardin korvaukset dieselskandaalista
Tšekkiläiset Škodan ja VW:n omistajat saamassa isot korvaukset Volkswagenin päästöhuijauksesta
Suomessa kunnioitetaan saksalaista autoteollisuutta ja hyväksytään niiden huijaus. Näin teki edellinen hallitus ja niin tekee uusi hallitus. Vihervasemmiston uho dieselpäästöistä tai peräti niillä tapahtuneesta törkeästä huijauksesta sivuutetaan vähin äänin, kun vihreä ministeri tällää perseensä mustan Audin muhkean nahkaiseen takapenkkiin. Sen sijaan tavallisen kansan autoilua verotetaan viimeisen päälle. Nyt nostetaan polttoaineiden veroja ja tämähän vaikuttaa aivan kaikkien tuotteiden hintaan ruuasta, kodinkoneisiin ja palveluihin.
Mikäli me todella haluaisimme olla torjumassa ilmastopäästöjä ja se todellakin olisi hallituksemme ykköstavoite eikö silloin ensimmäisenä pistettäisi mustalle listalle ja boikottiin ilmastohuijarit. Näistä näkyvin eniten hyötyä tavoitellut lienee VAG-konserni. Loogisesti ajateltuna ministerit sulkisivat po. konsernin tuotteet Suomen markkinoilta ja ryhtyisivät matkaamaan polkupyöräriksoilla. Luonnollisesti ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä kivihiilienergia pistettäisiin boikottiin ja pääkaupunkimme toimintoja ryhdyttäisiin sijoittamaan puhtaanenergian paikkakunnilta löytyviin tyhjiin tiloihin!
LINKIT:
Volkswagen maksaa 10 miljardin korvaukset dieselskandaalista
Tšekkiläiset Škodan ja VW:n omistajat saamassa isot korvaukset Volkswagenin päästöhuijauksesta
Al-TAEE HAAVISTON AVUSTAJAKSI
Lienee selvää, että mitä heikoimmilla eväillä ministeri pestiään hoitaa, sitä enemmän hän tarvitsee tukea. Tältä pohjalta arvioituna nyt valittujen ministerien eväät kuuluvat historiallisen surkeaan kastiin. Sitä en ymmärrä, miksi Li Andersson tarvitsee laajan liudan avustajia, sillä hilluihan hän Åbo Akdemiissa. Mutta ehkä opiskeli väärää alaa siihen nähden, että istuu nyt opetusministerin vastuullisessa nahkasohvassa.
Ulkoministerimme sen sijaan ei opintotuloksillaan voi isommin itseään ylistää, sillä hän on vain ylioppilaspoika vai pitäisikö mieluummin todeta hänet ylioppilashenkilöksi. Tämä ministeri kävi jo Sudanissa rauhaa sähläämässä, mutta eipä siitä mitään tullut. Ehkäpä al Taee sopisi hänen avustajakseen rauhan kysymyksissä. Al Taee esittää lopullista ratkaisua puolille muslimeista, juutalaisille ja jopa homoille. Lienee selvää, että näiden väestön osien poistuessa rauhaa löytyy, jos ei muuten niin Herran rauhan muodossa!
Ulkoministerimme sen sijaan ei opintotuloksillaan voi isommin itseään ylistää, sillä hän on vain ylioppilaspoika vai pitäisikö mieluummin todeta hänet ylioppilashenkilöksi. Tämä ministeri kävi jo Sudanissa rauhaa sähläämässä, mutta eipä siitä mitään tullut. Ehkäpä al Taee sopisi hänen avustajakseen rauhan kysymyksissä. Al Taee esittää lopullista ratkaisua puolille muslimeista, juutalaisille ja jopa homoille. Lienee selvää, että näiden väestön osien poistuessa rauhaa löytyy, jos ei muuten niin Herran rauhan muodossa!
perjantai 16. elokuuta 2019
KARI KOSKI JÄTTÄÄ RAUMAN JA TULEE UKIIN?
Kari Koski on jättänyt eroanomuksen Rauman kaupunginjohtajan tehtävästä. Viimeisen työpäivänsä hän tekee raumalaisten palveluksessa 30.4.2020. Uudestakaupungista kotoisin oleva Koski aloitti Raumalla ja jätti kaupunginjohtajan tehtävät täällä 2012. Kosken pois lähdön teki ikimuistoiseksi hänen kunniakseen torilla vietetty kiitosjuhla, johon saapui tuhansia kaupunkilaisia kahvittelemaan ja syömään makkaraa Kosken kanssa.
Entisillä kaupunginjohtajilla on eläkepäivinään kiusaus tai hinku ryhtyä paikallispoliitikoksi. Näin teki meidän entinen kaupunginjohtajamme Erkki Lahikainen. Hän asettui ehdolle, meni heittämällä vaaleista valtuustoon ja antoi osaamisensa sekä tietämyksensä kaupunkilaisten käyttöön. Tekeekö Kari Koski samoin, sen aika näyttää. Kosken suosio Uudessakaupungissa oli/on niin valtavan vankkaa, että tuskinpa hän välttyy useiden eri puolueiden kosiskelulta.
Kun huomioidaan Kosken hyvät suhteet Pron Heikki Walaan, kokoomuksen Jyrki Santalaan ja hänen demaritaustansa, miehellä lienee vaalilistoille kyselijöitä ja etenkin vaihtoehtoja, mistä valita. Kari Kosken lukuisat vaihtoehdot kertovat yhteistyökyvystä ja siitä, että hänen suhteensa eri ryhmien nokkahenkilöihin ovat hallinnassa. Ehkäpä Kari Koskesta löytyy kaupungistamme kadonnutta johtajuutta, jolla nykyinen päättäjien saamaton torailu muuttuu koko kaupunkia hyödyttäväksi yhteistyöksi. Joka tapauksessa: HYVIÄ ELÄKEPÄIVIÄ JA TERVETULOA KARI KOSKI!
Linkki:
Kari Koski jätti eroanomuksen
Entisillä kaupunginjohtajilla on eläkepäivinään kiusaus tai hinku ryhtyä paikallispoliitikoksi. Näin teki meidän entinen kaupunginjohtajamme Erkki Lahikainen. Hän asettui ehdolle, meni heittämällä vaaleista valtuustoon ja antoi osaamisensa sekä tietämyksensä kaupunkilaisten käyttöön. Tekeekö Kari Koski samoin, sen aika näyttää. Kosken suosio Uudessakaupungissa oli/on niin valtavan vankkaa, että tuskinpa hän välttyy useiden eri puolueiden kosiskelulta.
Kun huomioidaan Kosken hyvät suhteet Pron Heikki Walaan, kokoomuksen Jyrki Santalaan ja hänen demaritaustansa, miehellä lienee vaalilistoille kyselijöitä ja etenkin vaihtoehtoja, mistä valita. Kari Kosken lukuisat vaihtoehdot kertovat yhteistyökyvystä ja siitä, että hänen suhteensa eri ryhmien nokkahenkilöihin ovat hallinnassa. Ehkäpä Kari Koskesta löytyy kaupungistamme kadonnutta johtajuutta, jolla nykyinen päättäjien saamaton torailu muuttuu koko kaupunkia hyödyttäväksi yhteistyöksi. Joka tapauksessa: HYVIÄ ELÄKEPÄIVIÄ JA TERVETULOA KARI KOSKI!
Linkki:
Kari Koski jätti eroanomuksen
torstai 15. elokuuta 2019
SAKSAN TEOLLISUUS VIHREÄSSÄ VASTATUULESSA!
Saksan teollisuus yskii ja tämän väitetään ennakoivan koko EU:n taloudellista alamäkeä eli taantuman kautta lamaan läsähtämistä. Mielikuvituksettomat taloussopulimme julistavat jälleen kerran kurkku suorana: Lama on ovella tai ainakin taantuma. Jos nämä talousneromme tietäisivät jotain taloudesta tahikka sen hallinnasta, he eivät ennustaisi laman tulemista vaan tiedoillaan ja taidoillaan ehkäisisivät taloudellisen depression laskeutumisen kansakuntamme päälle!
Itse asiassa Saksan taantuma sinetöitiin jo 2011. Tuolloin tapahtui Japanissa maaliskuussa maanjäristys, josta aiheutui Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus. Ensimmäisenä teollisuusmaana onnettomuuteen reagoi Saksa, joka päätti luopua ydinvoimasta viimeistään vuonna 2022. Kun aina ei tuule eikä aurinko paista, niin saksalainen teollisuus joutui turvautumaan entistä enemmän kivihiileen. Nyt kivihiili on mustaakin mustemmalla listalla ja siksipä saksalainen teollisuus ei näe toiminnalleen kotimaassa tulevaisuutta vaan pakenee maasta kuin rotat palavasta ladosta.
Saksan vuonna 2011 tekemä päätös luopua ydinvoimasta sai jo aiemmin sikäläisen, runsaasti energiaa tarvitsevan, teollisuuden reagoimaan tuolloiseen "vihreään energialinjaukseen". Sen seurauksena Suomen Turku sai telakalleen saksalaisen omistajan ja Uudenkaupungin autotehdas ryhtyi valmistamaan Mercedes-Benz autoja. Nyt pelkästään Uudessakaupungissa autotehdas työllistää lähes viisituhatta työntekijää. Toisin sanoen Saksan ongelmat johtuvat ydinvoima kielteisestä päätöksestä. Sikäläisellä teollisuudella on kolme vuotta aikaa sopeutua tai poistua maasta. EU:n kivihiililinjaukset saanevat saksalaisen teollisuuden hajaantumaan pois emämaasta.
LINKIT:
Saksa sulkee kaikki ydinvoimalansa vuoteen 2022 mennessä
Fukushiman ydinvoimalaitoksen onnettomuus
Itse asiassa Saksan taantuma sinetöitiin jo 2011. Tuolloin tapahtui Japanissa maaliskuussa maanjäristys, josta aiheutui Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus. Ensimmäisenä teollisuusmaana onnettomuuteen reagoi Saksa, joka päätti luopua ydinvoimasta viimeistään vuonna 2022. Kun aina ei tuule eikä aurinko paista, niin saksalainen teollisuus joutui turvautumaan entistä enemmän kivihiileen. Nyt kivihiili on mustaakin mustemmalla listalla ja siksipä saksalainen teollisuus ei näe toiminnalleen kotimaassa tulevaisuutta vaan pakenee maasta kuin rotat palavasta ladosta.
Saksan vuonna 2011 tekemä päätös luopua ydinvoimasta sai jo aiemmin sikäläisen, runsaasti energiaa tarvitsevan, teollisuuden reagoimaan tuolloiseen "vihreään energialinjaukseen". Sen seurauksena Suomen Turku sai telakalleen saksalaisen omistajan ja Uudenkaupungin autotehdas ryhtyi valmistamaan Mercedes-Benz autoja. Nyt pelkästään Uudessakaupungissa autotehdas työllistää lähes viisituhatta työntekijää. Toisin sanoen Saksan ongelmat johtuvat ydinvoima kielteisestä päätöksestä. Sikäläisellä teollisuudella on kolme vuotta aikaa sopeutua tai poistua maasta. EU:n kivihiililinjaukset saanevat saksalaisen teollisuuden hajaantumaan pois emämaasta.
LINKIT:
Saksa sulkee kaikki ydinvoimalansa vuoteen 2022 mennessä
Fukushiman ydinvoimalaitoksen onnettomuus
VIIMEINEN KLAPI SIHYN RATTAISIIN!
Sihy päätös antoi aikoinaan kaupungistamme positiivisen kuvan ja sai hetkeksi asukaslukumme nousuun. Ikävä vaan, että käytännössä mitään järkevää ei saatu mainitun päätöksen jälkeen aikaiseksi. Harva haluaa muuttaa kaupunkiin, jossa ensimmäisenä kuultavat jutut ovat enemmänkin surkeuden kuin vetovoimaisuuden ylistystä: Meillä on koulut homeessa - terveyskeskuksessa ei potilaat parane vaan henkilökunta sairastuu - uimahalli on päästetty purkukuntoon - katujen pinta on montuilla - vesijohdot paukkuvat - kaupungin vilkkain osuus suljetaan liikenteeltä - järjestetään maailman aneemisimmat 400-vuotisjuhlat jne.. Kun tuohon negatiivisuuden ketjuun ladataan onnistumiset riippusänkyjä ja rättejä puiston puihin - vanha kunnantalo puuastioille ja Suomen viimeinen hevoistenjuottokaivo, lienee aivan selvä, ettei tänne ihan heti kukaan täyspäinen muuta!
Pitäisi viimeinkin hoksata ettei kaupunkiorganisaatiomme mielikuvituksella, luovuudella ja markkinointiosaamisella saada Uuttakaupunkia muuttovoittoiseksi. Meillä on kaikki eväät kasvuun, kunhan ryhdytään järkitoimiin ja hallitaan viestintä tai markkinointi. Jos keskitytään vuokra-asuntoihin, pirujen maalaamiseen seinille, ikuiseen riitelyyn ja toistemme sättimiseen, mistään ei tule mitään MOT!
Jo jonkin aikaa lienee ollut selvää ettei tänne tarvita mitään mammuttikoulua - ei ainakaan sellaista modernia, jossa oppilaat viihtyvät riippusängyissä plus säkkituoleissa lekotellen. Tämä uusi koulusysteemi on varmaankin lysti, mutta siinä piilee yksi probleema: KOULUSSA EI OPI! Jos nyt toteutamme tämän saatanan sihyn, se imaisee koululaisemme yhteen valtavaan rakennuksen. Katsokaa ikäluokkiemme pienenemistä, pian meillä ei piisaa lapsia nykyisiinkään kouluihin. Mikäli kaiken kukkuraksi siirrymme maailman parhaasta koulusysteemistä uuteen säkkituoliopiskeluun, jossa ei opi, se ei ole vetovoimatekijä vaan saa lapsiperheet karkaamaan kirkuen paikkakunnille, joiden kouluissa oppi. Vilkaiskaa oheista linkkiä, joka taustoittaa karulla tavalla uutta koulukuviota, josta vanhemmat haluavat lapsensa pois!
Linkki:
Koulu alkoi noudattaa uusien suositusten mukaisia opetusmenetelmiä – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua: "En oppinut mitään"
Pitäisi viimeinkin hoksata ettei kaupunkiorganisaatiomme mielikuvituksella, luovuudella ja markkinointiosaamisella saada Uuttakaupunkia muuttovoittoiseksi. Meillä on kaikki eväät kasvuun, kunhan ryhdytään järkitoimiin ja hallitaan viestintä tai markkinointi. Jos keskitytään vuokra-asuntoihin, pirujen maalaamiseen seinille, ikuiseen riitelyyn ja toistemme sättimiseen, mistään ei tule mitään MOT!
Jo jonkin aikaa lienee ollut selvää ettei tänne tarvita mitään mammuttikoulua - ei ainakaan sellaista modernia, jossa oppilaat viihtyvät riippusängyissä plus säkkituoleissa lekotellen. Tämä uusi koulusysteemi on varmaankin lysti, mutta siinä piilee yksi probleema: KOULUSSA EI OPI! Jos nyt toteutamme tämän saatanan sihyn, se imaisee koululaisemme yhteen valtavaan rakennuksen. Katsokaa ikäluokkiemme pienenemistä, pian meillä ei piisaa lapsia nykyisiinkään kouluihin. Mikäli kaiken kukkuraksi siirrymme maailman parhaasta koulusysteemistä uuteen säkkituoliopiskeluun, jossa ei opi, se ei ole vetovoimatekijä vaan saa lapsiperheet karkaamaan kirkuen paikkakunnille, joiden kouluissa oppi. Vilkaiskaa oheista linkkiä, joka taustoittaa karulla tavalla uutta koulukuviota, josta vanhemmat haluavat lapsensa pois!
Linkki:
Koulu alkoi noudattaa uusien suositusten mukaisia opetusmenetelmiä – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua: "En oppinut mitään"
maanantai 12. elokuuta 2019
UUDENKAUPUNGIN RANTARAKENTAMINEN ON ....
Pistäydyin perehtymässä muutamaan kaupunkimme rantakaistaleeseen ja niissä suoritettuun ihmisen luonnolliseen ympäristöön kohdistuneeseen luonnonmuokkaukseen. Äkkipäätä saa sen käsityksen, että Uusikaupunki pyrkii suojelemaan luontoa ja pitämään sen miltei luomistyön jälkeisessä tilassa. Tämäpä ei pidä paikkaansa, sillä viime vuosina rannoillemme nousi muutamia rakennuksia ilman vastustusta. Osa näistä jopa vain kymmenien metrien päähän merestä, joka meillä on ihan rannassa.
Meillä vastustetaan vain ja ainoastaan sellaista rantarakentamista, joka hyödyttäisi tavallista kaupunkilaista viihtyvyyden tai asumisen saroilla. Muistelkaapa Tyrjyn talojen kaavailuaikoja, tuolloin ryteiköt, jotka pitivät sisällään koiran ulosteita ja ryyppyryhmien jätöksiä tai hyljätyn kesäteatterin muuttuivat kaupunkilaisille arvokkaiksi nautintakohteiksi joita ei saanut riistää muutaman harvan asumiseen. Samat tahot, jotka vastustavat uusien asukkaiden tuloa kaupunkiin huutavat viinikojuja janoonsa. Ehkäpä uudet asukkaat toisivat ostovoimaa, jonka myötä viinibaarikin saataisiin kaupunkiimme.
Kuten totesin, rannoillemme saa rakentaa ja menneinä vuosia rakennuksia nousikin miltei rantaviivan liki. Kyseiset luomukset herättävät huomiota koollaan, sillä niiden toteutus hipoo kivitalokaliberia. Herääkin kysymys: Miksei kukaan vedonnut luontoarvoihin tms., kun nämä rakennelmat nousivat rannallemme? Löytyykö selitys siitä, ettei kyseisiä rakennuksia asuta tai niistä nauti ihmiset vaan veneet? Onko todellakin niin, että Uudessakaupungissa materia ajaa ohi luontoarvojen ja ihmisten viihtyvyyden?
Jos ihmiset omistavat kymmenientuhansien eurojen hintaisia veneitä, luulisi heiltä löytyvän siinä määrin valuuttaa, että veneet soisi siirtää hieman etäämmäs merestä kuin kymmenien metrien päähän. Voiko asian tilan ilmaista peräti niin, että ulkopaikkakuntalaisten veneet miehittävät juuri niitä rantoja, joille uudet, vauraat ja hyvin vero maksavat uusikaupunkilaiset olisivat ryhmittyneet jo vuosia sitten? Tuntuu lievästi sanottuna käsittämättömältä, jos toisaalta kaupunkiorganisaatiomme valmistelee kymmenien miljoonien eurojen koulua ja toisaalla sama organisaatio tekee kaikkensa, jottei kaupunkiin muuta uusia asukkeja.
Kaupunkilaiset vaativat tietoa ja perusteita valmistelumme eri sektoreille ja mitä he saavat: RIIPPUSÄNKYJÄ ja PUIHIN HIRTETTYJÄ TUOLEJA. Valtuutetut katsovat kyseistä touhua kidat ympyriäisinä ja hyväksyvät kaiken 43-0. Nyt päättäjien täytyy viimeinkin ryhdistäytyä ja ryhtyä itsenäisesti und päättäväisesti päättämään. Viimeinkin teidän täytyy itsenäistyä, kuunnella sielunne sisältä kumpuavaa aitoa ääntä ja toimia päättäväisesti, ottaa mallia päättäväisyydessä rapajuoposta, joka ei alistu ympäristön paineeseen vaan ryhtyy siihen minkä parhaiten osaa eli sisäistä minäänsä kuunnellen ja sitä noudattaen kaivaa puukolla antabustabletin ihon alta ja ryhtyy juomaan. Siis päättäjät ottakaa mallia juopon päättäväisyydestä, älkää juomisesta - kepittäkää kerrankin päättäväisinä päättäjinä rapajuopon päättäväisyys tai nouskaa sikses samalle tasolle!
 |
| Päiväkoti rakennettiin rannalle. Luulisi meren läheisyyden olevan enemmänkin riski kuin positiivinen vetotekijä lapsipalveluille. Jos paikalle olisi rakennettu asuntoja, niin tuskinpa läheinen, tyhjän parkkipaikan takana sijaitseva, K-kauppakaan odottelisi asiakkaita joita ei nyt ole. |
Meillä vastustetaan vain ja ainoastaan sellaista rantarakentamista, joka hyödyttäisi tavallista kaupunkilaista viihtyvyyden tai asumisen saroilla. Muistelkaapa Tyrjyn talojen kaavailuaikoja, tuolloin ryteiköt, jotka pitivät sisällään koiran ulosteita ja ryyppyryhmien jätöksiä tai hyljätyn kesäteatterin muuttuivat kaupunkilaisille arvokkaiksi nautintakohteiksi joita ei saanut riistää muutaman harvan asumiseen. Samat tahot, jotka vastustavat uusien asukkaiden tuloa kaupunkiin huutavat viinikojuja janoonsa. Ehkäpä uudet asukkaat toisivat ostovoimaa, jonka myötä viinibaarikin saataisiin kaupunkiimme.
Kuten totesin, rannoillemme saa rakentaa ja menneinä vuosia rakennuksia nousikin miltei rantaviivan liki. Kyseiset luomukset herättävät huomiota koollaan, sillä niiden toteutus hipoo kivitalokaliberia. Herääkin kysymys: Miksei kukaan vedonnut luontoarvoihin tms., kun nämä rakennelmat nousivat rannallemme? Löytyykö selitys siitä, ettei kyseisiä rakennuksia asuta tai niistä nauti ihmiset vaan veneet? Onko todellakin niin, että Uudessakaupungissa materia ajaa ohi luontoarvojen ja ihmisten viihtyvyyden?
 |
| Luontoarvoilla ja kaupunkilaisten nautintaoikeudella vastustetaan välittömästi, jos joku haluaa muuttaa rantoja asumiseen tai uimarannaksi sopivaksi. Kukaan ei lotkauta korvaansa tai örähdä, jos rannoillemme tehdään varastoja. Olisiko kaupunkimme kasvanut ja kuinka ruhtinaallisesti, jos tälläkin tontilla olisi muualle veronsa maksavien veneen omistajien varaston sijasta uusien uusikaupunkilaisten asuntoja? |
 |
| Tänään otettu valokuva todistaa, että Janhualla rakennetaan jälleen. Yli kymmen vuotta käyttöä odottanutta kunnallistekniikkaa siunataan viimeinkin rakennuksella. Sen verran lähellä rantaa tämä työmaa sijaitsee, että toivokaamme, ettei siihen lopulta putkahda valtavaa venevajaa. Onhan aina olemassa sekin riski, että tontille syntyy sepelitehdas. |
torstai 8. elokuuta 2019
UIMARANTA-ASUNTOJA-RIIPPUSÄNKYJÄ?
 |
| Sopisiko tähän asuntoja tahikka kenties sittenkin semminkin kuitenkin uiskentelijoiden ranta, jossa lapset voisivat kahlata ja aikuisemmat ihmiset kävellä uimaan hiekkapohjaiselta rannalta? |
 |
| Löytyisiköhän tälle maakaistaleelle premmin uusikaupunkilaisia miellyttävää käyttöä. Nyt rannassa lojuu kymmeniä, ryteikön kasvun peittämiä, venetrailereita? |
Pitääkö kaupungissamme käydä arvokeskustelu rantojemme tulevaisuudesta eli jätetäänkö ne luonnontilaan, käytettään nykytyylillä vai pyrimmekö suunnitelmallisesti hyödyntämään rantojamme uusikaupunkilaisten asumiseen ja viihtymiseen. Esimerkiksi leirintäalueemme on tyyliltään ja kunnoltaan kuin tuulahdus DDR:stä. Sen onneton olemus korostuu, jos sitä verrataan useasti maan parhaaksi palkittuun Rairannan leirintäalueeseen?
Uudenkaupungin keskustaa pyritään elävöittämään 900 000 eurolla. Jos tuo raha suunnattaisiin ryteikköisten rantojemme suunnitteluun, saattaisiko se tuoda kaupunkiimme juuri sen verran lisää väkeä, että keskustamme saisi uusista uusikaupunkilaisista piristystä, joka saisi keskustamme uudelleen elämään. Totuushan on se ettei ilman ihmisiä tarvita palveluita tahikka keskustaa, josta palveluita ammennetaan.
sunnuntai 4. elokuuta 2019
YHTEISTYÖN JA TEKEMISEN PAIKKA!
Viimeinkin Uudessakaupungissa kuuluu positiivinen järjen suloinen ääni: Keskustaan esitetään tornitalon/talojen rakentamista. Ensinnäkin pieni oikaisu: Olen jo muutamille minua tornitaloidean läpimenosta onnitelleelle valistanut, ettei kyseessä ole minun vaan Juha Aaltosen idea, jota minä vain hiukan jalostin. Kunnia sinne, minne se kuuluu. Muutenkin kannattaa pitää mielessä, että kaikki minun suustani kohdalleen menevä rakentamiseen liittyvä on lähtöisin Aaltoselta.
Jos pystymme pistämään viimeisenkin negatiivisuuden, lähimmäiseen kohdistuvan vihan, oman pyrkyryyden syrjään ja korvaamaan sen yhteiseen hyvään pyrkivällä positiivisuudella, korjaamme Uudenkaupungin nimen alla yhteisen potin, joka näkyy jokaisen uusikaupunkilaisen arjessa laskevina veroina ja taksoina, parempina palveluina sekä Suomen parhaina elämisenpuitteina. Meidän täytyy ryhtyä avoimeen yhteistyöhön, jossa kunnioitamme toistemme osaamista ja omaa rajallisuuttamme. Päätös tornitalon rakentamisesta on positiivinen signaali Suomeen ja koko maanosaan vaiheessa, jossa varaudutaan taloudelliseen taantumaan.
Me tarvitsemme monijakoisen kehityspoppoon, jonka työn ulospäin näkyvin elementti koostuu tornitalosta/taloista. Tämän lisäksi meidän tulee kehittää vapaa-ajan puitteita, koulutusta ja etenkin ryteikköisten rantojemme hyödyntämistä. Pitäkää mielessänne se lähtökohta, että Uudestakaupungista löytyy perustyöpaikkoja 25 000 asukkaan paikkakunnan verran. Ottakaamme suunnitelmissamme huomioon maailman muuttuminen ja esim. nettikaupan kasvu. Meidän eiliset riesaamme ostovoimavarkaat prismat ja citymarketit eivät ole meidän huomisia murheitamme. Uudenkaupungin vie voittoon realismi, usko tulevaisuuteen, tieto muutoksesta, rohkeus ja yhteistyö.
He ketkä hokevat: täällä kaikki maksaa, kun tänne täytyy kaikki tuoda - tilastot osoittavat ettei tänne kukaan muuta - entä, kun autotehtaalla menee huonosti; lähestykööt ongelmia toisin: nettikaupan ansiosta Uudessakaupungissa kaikki on yhtä halpaa kuin muualla - tilastot on tehty eilispäivän tietojen perusteella ja pääkaupunkiseutua positiivisesti painottaen, joten kun teemme Uudestakaupungista paremman paikan asua, tänne muuttaa väkeä muualta - autotehtaan alamäellä manaamisen sijaan tulee laajentaa elinkeonpohjaa. Kaiken mainitun tulee tapahtua kaupunkilaisille avoimesti ja vaihtoehtoja tarjoten, jottei heti synny kyllä ei vastakkainasettelua.
Perehtyminen maakuntakaupunkien väkipaontorjuntaan/kasvuun, osoittaa positiivisen väestökehityksen perustuvan lähes poikkeuksetta monen osa-alueen huomioimiseen. Esim. meidän tapauksessa yksin toteutettuina tornitalo, vuokratalot, sihy/monitoimihalli/uimahalli jne. eivät ratkaise väestökato-ongelmaamme. Onnistuminen vaatii usean sektorin kehittämistä samaan aikaan, yhteen hiileen puhaltamista ja etenkin mediaosaamista. On kyettävä luomaan realistinen toimintamalli, johon kaikki osallistujat sitoutuvat ilman henkilökohtaisen edun tavoittelua, juonittelua, kostoa, itsekkyyttä ja tavoitetta linssiluteiluun.
Tornitalo ja rantojen
hyödyntäminen
Uusikaupunki tarvitsee uuden terveyskeskuksen, meiltä puuttuu modernia liiketilaa keskustasta, samoin nykyaikaiset paikoitustilat puuttuvat, keskusta ja koko kaupunkimme tarvitsee matkailullisen vetovoimatekijän. Nämä kaikki voidaan asuntojen lisäksi toteuttaa tornitalossa. Tornitalon/talojen asunnot voivat olla tavallisia, senioriasuntoja, palveluasuntoja tai kaikkia näitä. Tornitalon huipulle voisi matkailuvaltiksi rakentaa lapset huomioivan merinäköalaravintolan.
Tornitalon rahoituksen tulisi tapahtua mahdollisimman suurelta osin yksityisin varoin, silloin se hyödyttäisi kaupunkia laskemalla rakennukseen kaavaillun terveyskeskuksen kuluja. Jotta kuvio toteutuisi ja toimisi tulisi hankkeen pääneuvottelijoiksi rekrytoida Salinin veljekset ja Timo A. Järvinen. Tältä kolmikolta löytyy niin kiinteistöbusineksen menestyksellistä osaamista kuin neuvottelutaitoa. Kaupunkiorganisaatiosta hankeen taloudellisen valvontavallan antaisin kamreerittarelle teknisestä puolesta saisivat vastata Juha Aaltosella vahvistettuna tekninen johtaja plus arkkitehti. Kaupungin omaisuuden(rakennukset, kunnallistekniikka jne.) ja uusien luomusten päältä katsojiksi asettaisin T. Varpen, J. Aaltosen, T. Kankaan, H. Forssin, S. Nikulan, E. Aaltosen, B. Runolan, J. Reijonsaaren.
Tornitalohankkeen taloudelliseksi/markkinointitueksi tarvitsemme kasvua ja se löytyy nopeimmin ja helpoimmin rantojemme hyödyntämisellä viihtymiseen ja asumiseen. Ykskoivu on hyvä esimerkki siitä, kuinka kaupunkiin saadaan nopeasti hyviä veronmaksajia eli taloudellista potentiaalia niin rakentamisen kuin veronmaksukyvyn osalta. Rantojamme on kyettävä hyödyntämään asukkaiden viihtymistä ja matkailuedellytyksiä parantaen. Rantamme tarvitsevat ainoastaan laadukkaan kaavoituksen ja sen kasvu ja kehittyminen alkaa välittömästi itsestään. Rantahanke on äärimmäisen tärkeä tuki tornitalo/talot kärkihankkeellemme, joten sitä vetämään pistäisin kaupunginjohtajan, teknisen johtajan ja arkkitehdin.
Opetuksen
monipuolistaminen
Uusien asukkaiden tänne saamiseksi lasten huomioiminen nousee merkittävään asemaan. Vanhemmat haluavat lapsilleen yksilöllisen kohtelun, siksi opetuksen täytyy tarjota erilaisia vaihtoehtoja: erilaista pedagogiikkaa, pieniä ja suuria kouluja, jotka sijaitsevat keskustaajaman sisällä sekä ulkopuolella. Opetuksen kehittämisen ja monipuolisuuden takaamiseksi asettaisin I. Parviaisen, J. Leppäsen, J. Silvolan ja V-P Virtasen. Luottamushenkilöistä tehtävään sopisivat esim. S. Laaksonen, VM. Virtanen, T. Suves, J. Järvinen, J. Vasama, M. Partanen.
Opetuksemme vetovoimaa sopii lisätä vaikkapa erityylisillä painotuksilla: jääkiekko, salibandy, jalkapallo, taitoluistelu, suunnistus, uiminen, musiikki, teatteri, kuvataiteet, kirjallisuus ja luonnontuntemus. Perusopetus rahoitetaan pitkälti valtionavuilla, joten opetuksen periaatteessa opetuksen monipuolistaminen lisää sen sektorin tuloja. Eri lajeihin perehtyvät ihmiset, jotka tuntevat lajiliittoja sekä valtakunnallisia kulttuuritoimijoita neuvottelemaan niiden kanssa esim. S. Kivinen, R. Melos, P. Kurkilahti, M. Sjöblom, S. Virtanen, H. Wala, T. Westerholm, M. Hintikka ja J. Santala.
Ammattiopetus
Suomessa ikäluokat pienenevät, joten meillä jää jatkuvasti turhaksi ammattiopetuksen kapasiteettia. Ammattiopetuksen vaatimukset ovat muuttuneet ajan myötä ja tämä antaa mahdollisuuden Uudellekaupungille kehittää ammattiopetusta sen modernien vaatimusten mukaiseksi ja opiskelijoita. Uudenkaupungin yksi suurimpia puutteita on ammattiopetuksen yksipuolisuus.
M. Kosken vetämänä autotehtaan, Vahteruksen, telakan ja Yaran edustajista koostuva elin kykenee kehittämään opetuksemme uudelle tasolle. Yhteistoimin voimme luoda tänne ammattiopetuskeskittymän, joka valmistaa ja jatkokouluttaa työntekijöitä teollisuuden erikoistarpeet huomioden. Työnantajat huomioiva erikoiskoulutus lisää yritysten kiinnostusta paikkakuntaa kohtaan ja oikein toimien laajentaa elinkeinopohjaamme.
Ikäihmiset ja erityisryhmät
Uudestakaupungista tulee tehdä paikkakunta, jossa lapset, vanhukset, vammaiset jne. eivät ole säästö tai vastakkainasettelun kohde. Meidän tulee huomioida yhteiskunnan tukea tarvitsevien lähimmäisten persoonalliset tarpeet, olipa valtakunnallinen sote-ratkaisu minkälainen tahansa. Kyseisten ryhmien aseman takaamiseksi ja kehittämiseksi esitän seuraavien ihmisten tietämyksen ja osaamisen käyttöönottoa: U-m. Nikula, H. Blomqvist, J. Vihmakoski, S. Rantanen, Li Grönlund, H-P Lauren, J. Vaurio, H. Forss.
Kaupunkimme muuttaa vieraskulttuurista väkeä, joka veroillaan osallistuu kaupunkimme toimintojen ylläpitoon. Meidän tulee kunnioittaa heitä yksilöllisinä ihmisinä ja arvostaa heidän kulttuuritaustaansa niiltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa omien perinteisten arvojemme kanssa. Tämän vuoksi meidän tulee satsata vieraskulttuuristen lähimmäisten tiedonsaantiin Suomesta ja suomalaisuudesta sekä Uudestakaupungista ja uuskaupunkilaisuudesta. Jos emme suhtaudu tulijoihin vakavasti, ajaudumme murheelliseen tilanteeseen, jossa me kaikki olemme häviäjiä eikä kukaan halua muuttaa turvattomalle paikkakunnalle asumaan.
Elinkeinopolitiikka
Uusikaupunki elää liian voimakkaasti autotehtaan imussa. Elinkeinopohjaamme täytyy ehdottomasti laajentaa, ei rahaa jakamalla tai lainoja takaamalla tuleville yrityksille, vaan kaupunkimme puitteita ja luonnollisia mahdollisuuksia tarjoamalla. Meiltä löytyy meritie maailmalle ja kohta sähköistetty rautatie Suomen sydämeen ja sopiva raideleveys, joka vie/tuo vaikkapa Vladivostokiin asti. Osaavasta markkinoinnista ja omien mahdollisuuksien tuntemuksesta menestyksemme riippuu.
Elinkeinopolitiikan tulee hyödyttää sen rahoittajaa eikä muutamaa paikallista yritystä. Onhan kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta parempi, että täällä vallitsee yrittäjien kesken kilpailu kuin, että joku yritys hallitsee toimialaansa monopoliasemassa ja saa vieläpä kaupungilta tukea tempauksiinsa. Olemassa olevia yrittäjiä kaupungin tulee kohdella tasapuolisesti. Parasta, mitä kaupunki voi paikallisille yrityksille antaa ovat uudet asiakkaat eli uudet asukkaat.
Nettikauppa tulee vaikuttamaan yrityksiimme melkoisesti. Toiset ns. tavaraa välittävät se tappaa, mutta muuten se elävöittää palveluyrityksiämme. Netin myötä saat saman tavaran samaan hintaan kuin turkulainen ja vieläpä kotiovelle. Sen sijaan, että ostaisit Uudestakaupungista satasella Turussa viisi kymppiä maksavan tuotteen saat po. tavaran netistä kolmella kympillä. Tämä vähentää tarvetta lähteä ostosreissulle Turkuun ja toisaalta lisää paikallisten yrittäjien palveluihin käytettävää rahamäärää. Sekin voidaan todeta, että ostoskeskusten aika on ohi niiden perinteisessä merkityksessä, niiden tulee muuttua palvelu/elämyskeskukseksi.
Jotta kaupunkimme elinkeinopohja vahvistuisi nykyistä laajemmalle, täytyy Uudenkaupungin markkinoida itseään järkevästi. Kaupunginjohtaja tempaisi joskus soijatehtaan Suomeen, joten saman suuntaista toimintaa odotan myös tulevaisuudessa. Katsokaa kuinka Google pesi Haminaan, aivan samoin me voimme saada tänne jotain suurta netin kehittymisen seurauksena. Tarvitsemme ehdottomasti kaupunginjohtajan vetämän poppoo, joka pohtii elinkeinopolitiikan perinteisten teollisten mahdollisuuksien lisäksi tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Matkailu
Uudenkaupungin ehkäpä kaikkein onnettomimmin hoidettu osa-alue on matkailutoimi. Tutut toimittajat ylistävät tuttujen tyyppien tekemiä samoja touhuja vuodesta toiseen, samat oppaat haahuilevat samoine juttuineen pitkin kaupunkiamme vuodesta toiseen. Suoraan sanoen, mikään ei uudistu Uudessakaupungissa. Kun saavut Kustaviin tai Taivassaloon, sinua tervehtivät ja tervetulleeksi toivottavat kymmenet mainostaulut. Toisin on, kun saavut Uuteenkaupunkiin. Kasitielle meidän tulisi satsata, siellä Uudenkaupungin risteyksen ohittaa vuosittain miljoona autoa.
Mikäli matkailija saa paikkakunnasta nuivan/kuolleen kuvan, hän ei koskaan tule muuttamaan kaupunkiin. Uusikaupunki tulisi saada eläväksi, niin ettei tämä ole jo lauantaina klo: 14:00 kuin lännenelokuvien aavekaupunki. Kaupungistamme/lähiseuduilta löytyy yrittäjiä, ketkä ovat idearikkaita ja saaneet systeemit toimimaan, siksipä ehdotan luovuusryhmän perustamista jakamaan tietoa kaupunkimme luottamushenkilöille ja kaupunkilaisille, jotta Uusikaupunki saadaan elämään ja toimivaksi reitiksi maailman kauniimpaan saaristoon. Ryhmään istuttaisin: R. Sainio, H. Kontturi, T. Pääkkö, N. Hilden ja A. Hällfors.
Vapaa-aika
Uudessakaupungissa
Uudenkaupungin vapaa-ajan puitteet ovat päässeet murheelliseen kuntoon ja ne rajoittavat kaupunkimme kasvua. Ongelman poistamiseksi ja Uudenkaupungin nostamiseksi muuttovoittoiseksi tarvitaan uudistamista. Parhaiten tätä osa-aluetta vetämään sopii T. Suominen yhdessä seurojen ja järjestöjen edustajien kanssa. Suomisella on kanavat auki eri tahoille ja aikoinaan hän toi Uuteenkaupunkiin kaupungin ulkopuolista hankerahaa noin 150 000€ vuodessa.
Emme voi edes kuvitella lapsiperheiden muuttavan paikkakunnalle, jossa vapaa-ajan rakennelmat ovat viiden kymmen vuoden takaa ja vieläpä huolestuttavan huonossa kunnossa. Liikuntapaikkojen päivittäminen ja saattaminen mieluimmin huomisen kuin tämän päivän tasolle, on kaupunkimme tulevaisuuden elinehto. Luottamushenkilöistä tätä projektia pistäisin vetämään J. Reijonsaaren, S. Virtasen, H. Walan, H. Forssin, J. Järvisen, J. Nikulan ja tätäkin poppoota saisi vetää T. Suominen.
Markkinointi ja viestintä
Teimmepä miten hienoja juttuja tahansa, olisimmepa kuinka vetovoimaisia hyvänsä, emme saa mitään aikaiseksi, jos emme osaa kertoa asioista muille kiinnostavasti. Kun muistatte juhlavuottamme tai vertaatte oman puhallinviikkomme saamaa julkisuutta Lieksan vaskiviikon vastaamaan, täytyy todeta, että meiltä puuttuu vähäisinkin mediaosaaminen. Noperlan pellot saavat enemmän julkisuutta kuin Uusikaupunki ja siksi siellä käy valtavasti enemmän väkeä kuin meidän kaikissa tapahtumissa vuositasolla.
Uudenkaupungin viimeinen positiivinen esiintulo valtakunnan mediassa tapahtui vuosia sitten YLE:n aamulähetyksessä, kun Tomi Salo kertoi positiivisia asioita positiivisesta Uudestakaupungista. Tuolloin Uusikaupunki miellettiin Suomen positiivisimmaksi kaupungiksi. Media odotti ilouutisia Uudestakaupungista, mutta niitä ei tullut. Sen sijaan negatiivisia viestejä kaupungistamme on kerrottu aivan riittämiin. Oli kerrassaan kammottavaa kuulla kuinka maakuntaradiossa puhuttiin riemusta, jonka ketoja koki päästessään pois Uudestakaupungista.
Markkinointi ja viestintämme tarvitsevat mielikuvitusta, jolla päästään valtakunnan median julkisuuskynnyksen yli. Meidän kärkihankkeemme tornitalo/talot ja rantojen hyödyntämiset eivät toteudu ilman luovuutta ja siitä sikiävää julkisuutta. Meidän täytyy osata esittää omat ongelmat ja haasteemme positiivisina mahdollisuuksina ovina positiiviseen tulevaisuuteen. Jos emme osaa olla kiinnostavia ja vakuuttaa sijoittajia, meidän on turha edes sivulauseessa mainita tornitaloja tai keskustan kehittämistä. Aivan ensimmäiseksi viestinnän vajavaisuuden ja mediaosaamisen jättämä aukko tulee täyttää!
Yhteistyön perusedellytykset
Meidän valmistelu/toimintakulttuurimme on pesiytynyt ihmeellinen piirre, jossa asiat eivät ratkaise, vaan niiden takaa löytyvät ihmiset. Kukaan meistä ei pidä sisällään ylivertaisia kykyjä, joka ainoassa asiassa eikä kukaan meistä kuulu onnettomien tolvanoiden kaartiin joka ikisessä asiassa. Meidän tulee ottaa asiat asioina ja ihmiset ihmisinä. Kaikki eivät tule juttuun kaikkien kanssa, sillä olemme erilaisia: ihmiset riitelevät, mutta asiat tulee hoitaa! Suosittelen jokaista lukemaa ja sisäistämään Thomas Eriksonin kirjan Idiootit ympärilläni.
Valmistelussa meidän tulee tarjota päättäjille vaihtoehtoja. Nykyinen ota tai jätä -tyyli, ei saa aikaiseksi luovaa, vaihtoehdoista kumpuava, hedelmällistä keskustelua, vaan välittömästi ajaudutaan tilanteeseen, jossa kaksi porukkaa käy toisiaan vastaan. Kun vallitsevaan yksi vaihtoehto, yksi toteutus, lisätään hankkeen läpi junttaaminen ja pienin piirin hehkutus, ollaan tilanteessa, jossa mikään isompi asia ei etene ja välttämättömätkin tarpeet jäävät päivittämättä.
Ottakaa tämä rustaus vaikkapa onnettomana räpellyksenä ja pistäkää se mappipöhön, mutta pohtikaa asioita, ihmisiä ja esittäkää parempia vaihtoehtoja, mutta lopettakaa ikuinen negatiivinen ruikutus: Ei tänne kukaan tule - tänne täytyy kaikki tuoda jne.. Uusikaupunki ja sen asukkaat pyörittivät tätä kaupunkia 400 vuotta. Veikkaanpa tuohon ajanjaksoon kuuluneen suurempiakin haasteita kuin meidän tämänpäiväiset ongelmat, joten emmeköhän mekin selviä niistä, kun tunnustamme oman rajallisuutemme ja kunnioitamme lähimmäistemme osaamista!
Jos pystymme pistämään viimeisenkin negatiivisuuden, lähimmäiseen kohdistuvan vihan, oman pyrkyryyden syrjään ja korvaamaan sen yhteiseen hyvään pyrkivällä positiivisuudella, korjaamme Uudenkaupungin nimen alla yhteisen potin, joka näkyy jokaisen uusikaupunkilaisen arjessa laskevina veroina ja taksoina, parempina palveluina sekä Suomen parhaina elämisenpuitteina. Meidän täytyy ryhtyä avoimeen yhteistyöhön, jossa kunnioitamme toistemme osaamista ja omaa rajallisuuttamme. Päätös tornitalon rakentamisesta on positiivinen signaali Suomeen ja koko maanosaan vaiheessa, jossa varaudutaan taloudelliseen taantumaan.
Me tarvitsemme monijakoisen kehityspoppoon, jonka työn ulospäin näkyvin elementti koostuu tornitalosta/taloista. Tämän lisäksi meidän tulee kehittää vapaa-ajan puitteita, koulutusta ja etenkin ryteikköisten rantojemme hyödyntämistä. Pitäkää mielessänne se lähtökohta, että Uudestakaupungista löytyy perustyöpaikkoja 25 000 asukkaan paikkakunnan verran. Ottakaamme suunnitelmissamme huomioon maailman muuttuminen ja esim. nettikaupan kasvu. Meidän eiliset riesaamme ostovoimavarkaat prismat ja citymarketit eivät ole meidän huomisia murheitamme. Uudenkaupungin vie voittoon realismi, usko tulevaisuuteen, tieto muutoksesta, rohkeus ja yhteistyö.
He ketkä hokevat: täällä kaikki maksaa, kun tänne täytyy kaikki tuoda - tilastot osoittavat ettei tänne kukaan muuta - entä, kun autotehtaalla menee huonosti; lähestykööt ongelmia toisin: nettikaupan ansiosta Uudessakaupungissa kaikki on yhtä halpaa kuin muualla - tilastot on tehty eilispäivän tietojen perusteella ja pääkaupunkiseutua positiivisesti painottaen, joten kun teemme Uudestakaupungista paremman paikan asua, tänne muuttaa väkeä muualta - autotehtaan alamäellä manaamisen sijaan tulee laajentaa elinkeonpohjaa. Kaiken mainitun tulee tapahtua kaupunkilaisille avoimesti ja vaihtoehtoja tarjoten, jottei heti synny kyllä ei vastakkainasettelua.
Perehtyminen maakuntakaupunkien väkipaontorjuntaan/kasvuun, osoittaa positiivisen väestökehityksen perustuvan lähes poikkeuksetta monen osa-alueen huomioimiseen. Esim. meidän tapauksessa yksin toteutettuina tornitalo, vuokratalot, sihy/monitoimihalli/uimahalli jne. eivät ratkaise väestökato-ongelmaamme. Onnistuminen vaatii usean sektorin kehittämistä samaan aikaan, yhteen hiileen puhaltamista ja etenkin mediaosaamista. On kyettävä luomaan realistinen toimintamalli, johon kaikki osallistujat sitoutuvat ilman henkilökohtaisen edun tavoittelua, juonittelua, kostoa, itsekkyyttä ja tavoitetta linssiluteiluun.
Tornitalo ja rantojen
hyödyntäminen
Uusikaupunki tarvitsee uuden terveyskeskuksen, meiltä puuttuu modernia liiketilaa keskustasta, samoin nykyaikaiset paikoitustilat puuttuvat, keskusta ja koko kaupunkimme tarvitsee matkailullisen vetovoimatekijän. Nämä kaikki voidaan asuntojen lisäksi toteuttaa tornitalossa. Tornitalon/talojen asunnot voivat olla tavallisia, senioriasuntoja, palveluasuntoja tai kaikkia näitä. Tornitalon huipulle voisi matkailuvaltiksi rakentaa lapset huomioivan merinäköalaravintolan.
Tornitalon rahoituksen tulisi tapahtua mahdollisimman suurelta osin yksityisin varoin, silloin se hyödyttäisi kaupunkia laskemalla rakennukseen kaavaillun terveyskeskuksen kuluja. Jotta kuvio toteutuisi ja toimisi tulisi hankkeen pääneuvottelijoiksi rekrytoida Salinin veljekset ja Timo A. Järvinen. Tältä kolmikolta löytyy niin kiinteistöbusineksen menestyksellistä osaamista kuin neuvottelutaitoa. Kaupunkiorganisaatiosta hankeen taloudellisen valvontavallan antaisin kamreerittarelle teknisestä puolesta saisivat vastata Juha Aaltosella vahvistettuna tekninen johtaja plus arkkitehti. Kaupungin omaisuuden(rakennukset, kunnallistekniikka jne.) ja uusien luomusten päältä katsojiksi asettaisin T. Varpen, J. Aaltosen, T. Kankaan, H. Forssin, S. Nikulan, E. Aaltosen, B. Runolan, J. Reijonsaaren.
Tornitalohankkeen taloudelliseksi/markkinointitueksi tarvitsemme kasvua ja se löytyy nopeimmin ja helpoimmin rantojemme hyödyntämisellä viihtymiseen ja asumiseen. Ykskoivu on hyvä esimerkki siitä, kuinka kaupunkiin saadaan nopeasti hyviä veronmaksajia eli taloudellista potentiaalia niin rakentamisen kuin veronmaksukyvyn osalta. Rantojamme on kyettävä hyödyntämään asukkaiden viihtymistä ja matkailuedellytyksiä parantaen. Rantamme tarvitsevat ainoastaan laadukkaan kaavoituksen ja sen kasvu ja kehittyminen alkaa välittömästi itsestään. Rantahanke on äärimmäisen tärkeä tuki tornitalo/talot kärkihankkeellemme, joten sitä vetämään pistäisin kaupunginjohtajan, teknisen johtajan ja arkkitehdin.
Opetuksen
monipuolistaminen
Uusien asukkaiden tänne saamiseksi lasten huomioiminen nousee merkittävään asemaan. Vanhemmat haluavat lapsilleen yksilöllisen kohtelun, siksi opetuksen täytyy tarjota erilaisia vaihtoehtoja: erilaista pedagogiikkaa, pieniä ja suuria kouluja, jotka sijaitsevat keskustaajaman sisällä sekä ulkopuolella. Opetuksen kehittämisen ja monipuolisuuden takaamiseksi asettaisin I. Parviaisen, J. Leppäsen, J. Silvolan ja V-P Virtasen. Luottamushenkilöistä tehtävään sopisivat esim. S. Laaksonen, VM. Virtanen, T. Suves, J. Järvinen, J. Vasama, M. Partanen.
Opetuksemme vetovoimaa sopii lisätä vaikkapa erityylisillä painotuksilla: jääkiekko, salibandy, jalkapallo, taitoluistelu, suunnistus, uiminen, musiikki, teatteri, kuvataiteet, kirjallisuus ja luonnontuntemus. Perusopetus rahoitetaan pitkälti valtionavuilla, joten opetuksen periaatteessa opetuksen monipuolistaminen lisää sen sektorin tuloja. Eri lajeihin perehtyvät ihmiset, jotka tuntevat lajiliittoja sekä valtakunnallisia kulttuuritoimijoita neuvottelemaan niiden kanssa esim. S. Kivinen, R. Melos, P. Kurkilahti, M. Sjöblom, S. Virtanen, H. Wala, T. Westerholm, M. Hintikka ja J. Santala.
Ammattiopetus
Suomessa ikäluokat pienenevät, joten meillä jää jatkuvasti turhaksi ammattiopetuksen kapasiteettia. Ammattiopetuksen vaatimukset ovat muuttuneet ajan myötä ja tämä antaa mahdollisuuden Uudellekaupungille kehittää ammattiopetusta sen modernien vaatimusten mukaiseksi ja opiskelijoita. Uudenkaupungin yksi suurimpia puutteita on ammattiopetuksen yksipuolisuus.
M. Kosken vetämänä autotehtaan, Vahteruksen, telakan ja Yaran edustajista koostuva elin kykenee kehittämään opetuksemme uudelle tasolle. Yhteistoimin voimme luoda tänne ammattiopetuskeskittymän, joka valmistaa ja jatkokouluttaa työntekijöitä teollisuuden erikoistarpeet huomioden. Työnantajat huomioiva erikoiskoulutus lisää yritysten kiinnostusta paikkakuntaa kohtaan ja oikein toimien laajentaa elinkeinopohjaamme.
Ikäihmiset ja erityisryhmät
Uudestakaupungista tulee tehdä paikkakunta, jossa lapset, vanhukset, vammaiset jne. eivät ole säästö tai vastakkainasettelun kohde. Meidän tulee huomioida yhteiskunnan tukea tarvitsevien lähimmäisten persoonalliset tarpeet, olipa valtakunnallinen sote-ratkaisu minkälainen tahansa. Kyseisten ryhmien aseman takaamiseksi ja kehittämiseksi esitän seuraavien ihmisten tietämyksen ja osaamisen käyttöönottoa: U-m. Nikula, H. Blomqvist, J. Vihmakoski, S. Rantanen, Li Grönlund, H-P Lauren, J. Vaurio, H. Forss.
Kaupunkimme muuttaa vieraskulttuurista väkeä, joka veroillaan osallistuu kaupunkimme toimintojen ylläpitoon. Meidän tulee kunnioittaa heitä yksilöllisinä ihmisinä ja arvostaa heidän kulttuuritaustaansa niiltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa omien perinteisten arvojemme kanssa. Tämän vuoksi meidän tulee satsata vieraskulttuuristen lähimmäisten tiedonsaantiin Suomesta ja suomalaisuudesta sekä Uudestakaupungista ja uuskaupunkilaisuudesta. Jos emme suhtaudu tulijoihin vakavasti, ajaudumme murheelliseen tilanteeseen, jossa me kaikki olemme häviäjiä eikä kukaan halua muuttaa turvattomalle paikkakunnalle asumaan.
Elinkeinopolitiikka
Uusikaupunki elää liian voimakkaasti autotehtaan imussa. Elinkeinopohjaamme täytyy ehdottomasti laajentaa, ei rahaa jakamalla tai lainoja takaamalla tuleville yrityksille, vaan kaupunkimme puitteita ja luonnollisia mahdollisuuksia tarjoamalla. Meiltä löytyy meritie maailmalle ja kohta sähköistetty rautatie Suomen sydämeen ja sopiva raideleveys, joka vie/tuo vaikkapa Vladivostokiin asti. Osaavasta markkinoinnista ja omien mahdollisuuksien tuntemuksesta menestyksemme riippuu.
Elinkeinopolitiikan tulee hyödyttää sen rahoittajaa eikä muutamaa paikallista yritystä. Onhan kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta parempi, että täällä vallitsee yrittäjien kesken kilpailu kuin, että joku yritys hallitsee toimialaansa monopoliasemassa ja saa vieläpä kaupungilta tukea tempauksiinsa. Olemassa olevia yrittäjiä kaupungin tulee kohdella tasapuolisesti. Parasta, mitä kaupunki voi paikallisille yrityksille antaa ovat uudet asiakkaat eli uudet asukkaat.
Nettikauppa tulee vaikuttamaan yrityksiimme melkoisesti. Toiset ns. tavaraa välittävät se tappaa, mutta muuten se elävöittää palveluyrityksiämme. Netin myötä saat saman tavaran samaan hintaan kuin turkulainen ja vieläpä kotiovelle. Sen sijaan, että ostaisit Uudestakaupungista satasella Turussa viisi kymppiä maksavan tuotteen saat po. tavaran netistä kolmella kympillä. Tämä vähentää tarvetta lähteä ostosreissulle Turkuun ja toisaalta lisää paikallisten yrittäjien palveluihin käytettävää rahamäärää. Sekin voidaan todeta, että ostoskeskusten aika on ohi niiden perinteisessä merkityksessä, niiden tulee muuttua palvelu/elämyskeskukseksi.
Jotta kaupunkimme elinkeinopohja vahvistuisi nykyistä laajemmalle, täytyy Uudenkaupungin markkinoida itseään järkevästi. Kaupunginjohtaja tempaisi joskus soijatehtaan Suomeen, joten saman suuntaista toimintaa odotan myös tulevaisuudessa. Katsokaa kuinka Google pesi Haminaan, aivan samoin me voimme saada tänne jotain suurta netin kehittymisen seurauksena. Tarvitsemme ehdottomasti kaupunginjohtajan vetämän poppoo, joka pohtii elinkeinopolitiikan perinteisten teollisten mahdollisuuksien lisäksi tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Matkailu
Uudenkaupungin ehkäpä kaikkein onnettomimmin hoidettu osa-alue on matkailutoimi. Tutut toimittajat ylistävät tuttujen tyyppien tekemiä samoja touhuja vuodesta toiseen, samat oppaat haahuilevat samoine juttuineen pitkin kaupunkiamme vuodesta toiseen. Suoraan sanoen, mikään ei uudistu Uudessakaupungissa. Kun saavut Kustaviin tai Taivassaloon, sinua tervehtivät ja tervetulleeksi toivottavat kymmenet mainostaulut. Toisin on, kun saavut Uuteenkaupunkiin. Kasitielle meidän tulisi satsata, siellä Uudenkaupungin risteyksen ohittaa vuosittain miljoona autoa.
Mikäli matkailija saa paikkakunnasta nuivan/kuolleen kuvan, hän ei koskaan tule muuttamaan kaupunkiin. Uusikaupunki tulisi saada eläväksi, niin ettei tämä ole jo lauantaina klo: 14:00 kuin lännenelokuvien aavekaupunki. Kaupungistamme/lähiseuduilta löytyy yrittäjiä, ketkä ovat idearikkaita ja saaneet systeemit toimimaan, siksipä ehdotan luovuusryhmän perustamista jakamaan tietoa kaupunkimme luottamushenkilöille ja kaupunkilaisille, jotta Uusikaupunki saadaan elämään ja toimivaksi reitiksi maailman kauniimpaan saaristoon. Ryhmään istuttaisin: R. Sainio, H. Kontturi, T. Pääkkö, N. Hilden ja A. Hällfors.
Vapaa-aika
Uudessakaupungissa
Uudenkaupungin vapaa-ajan puitteet ovat päässeet murheelliseen kuntoon ja ne rajoittavat kaupunkimme kasvua. Ongelman poistamiseksi ja Uudenkaupungin nostamiseksi muuttovoittoiseksi tarvitaan uudistamista. Parhaiten tätä osa-aluetta vetämään sopii T. Suominen yhdessä seurojen ja järjestöjen edustajien kanssa. Suomisella on kanavat auki eri tahoille ja aikoinaan hän toi Uuteenkaupunkiin kaupungin ulkopuolista hankerahaa noin 150 000€ vuodessa.
Emme voi edes kuvitella lapsiperheiden muuttavan paikkakunnalle, jossa vapaa-ajan rakennelmat ovat viiden kymmen vuoden takaa ja vieläpä huolestuttavan huonossa kunnossa. Liikuntapaikkojen päivittäminen ja saattaminen mieluimmin huomisen kuin tämän päivän tasolle, on kaupunkimme tulevaisuuden elinehto. Luottamushenkilöistä tätä projektia pistäisin vetämään J. Reijonsaaren, S. Virtasen, H. Walan, H. Forssin, J. Järvisen, J. Nikulan ja tätäkin poppoota saisi vetää T. Suominen.
Markkinointi ja viestintä
Teimmepä miten hienoja juttuja tahansa, olisimmepa kuinka vetovoimaisia hyvänsä, emme saa mitään aikaiseksi, jos emme osaa kertoa asioista muille kiinnostavasti. Kun muistatte juhlavuottamme tai vertaatte oman puhallinviikkomme saamaa julkisuutta Lieksan vaskiviikon vastaamaan, täytyy todeta, että meiltä puuttuu vähäisinkin mediaosaaminen. Noperlan pellot saavat enemmän julkisuutta kuin Uusikaupunki ja siksi siellä käy valtavasti enemmän väkeä kuin meidän kaikissa tapahtumissa vuositasolla.
Uudenkaupungin viimeinen positiivinen esiintulo valtakunnan mediassa tapahtui vuosia sitten YLE:n aamulähetyksessä, kun Tomi Salo kertoi positiivisia asioita positiivisesta Uudestakaupungista. Tuolloin Uusikaupunki miellettiin Suomen positiivisimmaksi kaupungiksi. Media odotti ilouutisia Uudestakaupungista, mutta niitä ei tullut. Sen sijaan negatiivisia viestejä kaupungistamme on kerrottu aivan riittämiin. Oli kerrassaan kammottavaa kuulla kuinka maakuntaradiossa puhuttiin riemusta, jonka ketoja koki päästessään pois Uudestakaupungista.
Markkinointi ja viestintämme tarvitsevat mielikuvitusta, jolla päästään valtakunnan median julkisuuskynnyksen yli. Meidän kärkihankkeemme tornitalo/talot ja rantojen hyödyntämiset eivät toteudu ilman luovuutta ja siitä sikiävää julkisuutta. Meidän täytyy osata esittää omat ongelmat ja haasteemme positiivisina mahdollisuuksina ovina positiiviseen tulevaisuuteen. Jos emme osaa olla kiinnostavia ja vakuuttaa sijoittajia, meidän on turha edes sivulauseessa mainita tornitaloja tai keskustan kehittämistä. Aivan ensimmäiseksi viestinnän vajavaisuuden ja mediaosaamisen jättämä aukko tulee täyttää!
Yhteistyön perusedellytykset
Meidän valmistelu/toimintakulttuurimme on pesiytynyt ihmeellinen piirre, jossa asiat eivät ratkaise, vaan niiden takaa löytyvät ihmiset. Kukaan meistä ei pidä sisällään ylivertaisia kykyjä, joka ainoassa asiassa eikä kukaan meistä kuulu onnettomien tolvanoiden kaartiin joka ikisessä asiassa. Meidän tulee ottaa asiat asioina ja ihmiset ihmisinä. Kaikki eivät tule juttuun kaikkien kanssa, sillä olemme erilaisia: ihmiset riitelevät, mutta asiat tulee hoitaa! Suosittelen jokaista lukemaa ja sisäistämään Thomas Eriksonin kirjan Idiootit ympärilläni.
Valmistelussa meidän tulee tarjota päättäjille vaihtoehtoja. Nykyinen ota tai jätä -tyyli, ei saa aikaiseksi luovaa, vaihtoehdoista kumpuava, hedelmällistä keskustelua, vaan välittömästi ajaudutaan tilanteeseen, jossa kaksi porukkaa käy toisiaan vastaan. Kun vallitsevaan yksi vaihtoehto, yksi toteutus, lisätään hankkeen läpi junttaaminen ja pienin piirin hehkutus, ollaan tilanteessa, jossa mikään isompi asia ei etene ja välttämättömätkin tarpeet jäävät päivittämättä.
Ottakaa tämä rustaus vaikkapa onnettomana räpellyksenä ja pistäkää se mappipöhön, mutta pohtikaa asioita, ihmisiä ja esittäkää parempia vaihtoehtoja, mutta lopettakaa ikuinen negatiivinen ruikutus: Ei tänne kukaan tule - tänne täytyy kaikki tuoda jne.. Uusikaupunki ja sen asukkaat pyörittivät tätä kaupunkia 400 vuotta. Veikkaanpa tuohon ajanjaksoon kuuluneen suurempiakin haasteita kuin meidän tämänpäiväiset ongelmat, joten emmeköhän mekin selviä niistä, kun tunnustamme oman rajallisuutemme ja kunnioitamme lähimmäistemme osaamista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)