YHTEISTYÖN JA TEKEMISEN PAIKKA!

Viimeinkin Uudessakaupungissa kuuluu positiivinen järjen suloinen ääni: Keskustaan esitetään tornitalon/talojen rakentamista. Ensinnäkin pieni oikaisu: Olen jo muutamille minua tornitaloidean läpimenosta onnitelleelle valistanut, ettei kyseessä ole minun vaan Juha Aaltosen idea, jota minä vain hiukan jalostin. Kunnia sinne, minne se kuuluu. Muutenkin kannattaa pitää mielessä, että kaikki minun suustani kohdalleen menevä rakentamiseen liittyvä on lähtöisin Aaltoselta.

Jos pystymme pistämään viimeisenkin negatiivisuuden, lähimmäiseen kohdistuvan vihan, oman pyrkyryyden syrjään ja korvaamaan sen yhteiseen hyvään pyrkivällä positiivisuudella, korjaamme Uudenkaupungin nimen alla yhteisen potin, joka näkyy jokaisen uusikaupunkilaisen arjessa laskevina veroina ja taksoina, parempina palveluina sekä Suomen parhaina elämisenpuitteina. Meidän täytyy ryhtyä avoimeen yhteistyöhön, jossa kunnioitamme toistemme osaamista ja omaa rajallisuuttamme. Päätös tornitalon rakentamisesta on positiivinen signaali Suomeen ja koko maanosaan vaiheessa, jossa varaudutaan taloudelliseen taantumaan.

Me tarvitsemme monijakoisen kehityspoppoon, jonka työn ulospäin näkyvin elementti koostuu tornitalosta/taloista. Tämän lisäksi meidän tulee kehittää vapaa-ajan puitteita, koulutusta ja etenkin ryteikköisten rantojemme hyödyntämistä. Pitäkää mielessänne se lähtökohta, että Uudestakaupungista löytyy perustyöpaikkoja 25 000 asukkaan paikkakunnan verran. Ottakaamme suunnitelmissamme huomioon maailman muuttuminen ja esim. nettikaupan kasvu. Meidän eiliset riesaamme ostovoimavarkaat prismat ja citymarketit eivät ole meidän huomisia murheitamme. Uudenkaupungin vie voittoon realismi, usko tulevaisuuteen, tieto muutoksesta, rohkeus ja yhteistyö.

He ketkä hokevat: täällä kaikki maksaa, kun tänne täytyy kaikki tuoda - tilastot osoittavat ettei tänne kukaan muuta - entä, kun autotehtaalla menee huonosti; lähestykööt ongelmia toisin: nettikaupan ansiosta Uudessakaupungissa kaikki on yhtä halpaa kuin muualla - tilastot on tehty eilispäivän tietojen perusteella ja pääkaupunkiseutua positiivisesti painottaen, joten kun teemme Uudestakaupungista paremman paikan asua, tänne muuttaa väkeä muualta - autotehtaan alamäellä manaamisen sijaan tulee laajentaa elinkeonpohjaa. Kaiken mainitun tulee tapahtua kaupunkilaisille avoimesti ja vaihtoehtoja tarjoten, jottei heti synny kyllä ei vastakkainasettelua.

Perehtyminen maakuntakaupunkien väkipaontorjuntaan/kasvuun, osoittaa positiivisen väestökehityksen perustuvan lähes poikkeuksetta monen osa-alueen huomioimiseen. Esim. meidän tapauksessa yksin toteutettuina tornitalo, vuokratalot, sihy/monitoimihalli/uimahalli jne. eivät ratkaise väestökato-ongelmaamme. Onnistuminen vaatii usean sektorin kehittämistä samaan aikaan, yhteen hiileen puhaltamista ja etenkin mediaosaamista. On kyettävä luomaan realistinen toimintamalli, johon kaikki osallistujat sitoutuvat ilman henkilökohtaisen edun tavoittelua, juonittelua, kostoa, itsekkyyttä ja tavoitetta linssiluteiluun.

Tornitalo ja rantojen
hyödyntäminen

Uusikaupunki tarvitsee uuden terveyskeskuksen, meiltä puuttuu modernia liiketilaa keskustasta, samoin nykyaikaiset paikoitustilat puuttuvat, keskusta ja koko kaupunkimme tarvitsee matkailullisen vetovoimatekijän. Nämä kaikki voidaan asuntojen lisäksi toteuttaa tornitalossa. Tornitalon/talojen asunnot voivat olla tavallisia, senioriasuntoja, palveluasuntoja tai kaikkia näitä. Tornitalon huipulle voisi matkailuvaltiksi rakentaa lapset huomioivan merinäköalaravintolan.

Tornitalon rahoituksen tulisi tapahtua mahdollisimman suurelta osin yksityisin varoin, silloin se hyödyttäisi kaupunkia laskemalla rakennukseen kaavaillun terveyskeskuksen kuluja. Jotta kuvio toteutuisi ja toimisi tulisi hankkeen pääneuvottelijoiksi rekrytoida Salinin veljekset ja Timo A. Järvinen. Tältä kolmikolta löytyy niin kiinteistöbusineksen menestyksellistä osaamista kuin neuvottelutaitoa. Kaupunkiorganisaatiosta hankeen taloudellisen valvontavallan antaisin kamreerittarelle teknisestä puolesta saisivat vastata Juha Aaltosella vahvistettuna tekninen johtaja plus arkkitehti. Kaupungin omaisuuden(rakennukset, kunnallistekniikka jne.) ja uusien luomusten päältä katsojiksi asettaisin T. Varpen, J. Aaltosen, T. Kankaan, H. Forssin, S. Nikulan, E. Aaltosen, B. Runolan, J. Reijonsaaren.

Tornitalohankkeen taloudelliseksi/markkinointitueksi tarvitsemme kasvua ja se löytyy nopeimmin ja helpoimmin rantojemme hyödyntämisellä viihtymiseen ja asumiseen. Ykskoivu on hyvä esimerkki siitä, kuinka kaupunkiin saadaan nopeasti hyviä veronmaksajia eli taloudellista potentiaalia niin rakentamisen kuin veronmaksukyvyn osalta. Rantojamme on kyettävä hyödyntämään asukkaiden viihtymistä ja matkailuedellytyksiä parantaen. Rantamme tarvitsevat ainoastaan laadukkaan kaavoituksen ja sen kasvu ja kehittyminen alkaa välittömästi itsestään. Rantahanke on äärimmäisen tärkeä tuki tornitalo/talot kärkihankkeellemme, joten sitä vetämään pistäisin kaupunginjohtajan, teknisen johtajan ja arkkitehdin.

Opetuksen 
monipuolistaminen

Uusien asukkaiden tänne saamiseksi lasten huomioiminen nousee merkittävään asemaan. Vanhemmat haluavat lapsilleen yksilöllisen kohtelun, siksi opetuksen täytyy tarjota erilaisia vaihtoehtoja: erilaista pedagogiikkaa, pieniä ja suuria kouluja, jotka sijaitsevat keskustaajaman sisällä sekä ulkopuolella. Opetuksen kehittämisen ja monipuolisuuden takaamiseksi asettaisin I. Parviaisen, J. Leppäsen, J. Silvolan ja V-P Virtasen. Luottamushenkilöistä tehtävään sopisivat esim. S. Laaksonen, VM. Virtanen, T. Suves, J. Järvinen, J. Vasama, M. Partanen.

Opetuksemme vetovoimaa sopii lisätä vaikkapa erityylisillä painotuksilla: jääkiekko, salibandy, jalkapallo, taitoluistelu, suunnistus, uiminen, musiikki, teatteri, kuvataiteet, kirjallisuus ja luonnontuntemus. Perusopetus rahoitetaan pitkälti valtionavuilla, joten opetuksen periaatteessa opetuksen monipuolistaminen lisää sen sektorin tuloja. Eri lajeihin perehtyvät ihmiset, jotka tuntevat lajiliittoja sekä valtakunnallisia kulttuuritoimijoita neuvottelemaan niiden kanssa esim. S. Kivinen, R. Melos, P. Kurkilahti, M. Sjöblom, S. Virtanen, H. Wala, T. Westerholm, M. Hintikka ja J. Santala.

Ammattiopetus

Suomessa ikäluokat pienenevät, joten meillä jää jatkuvasti turhaksi ammattiopetuksen kapasiteettia. Ammattiopetuksen vaatimukset ovat muuttuneet ajan myötä ja tämä antaa mahdollisuuden Uudellekaupungille kehittää ammattiopetusta sen modernien vaatimusten mukaiseksi ja opiskelijoita. Uudenkaupungin yksi suurimpia puutteita on ammattiopetuksen yksipuolisuus.

M. Kosken vetämänä autotehtaan, Vahteruksen, telakan ja Yaran edustajista koostuva elin kykenee kehittämään opetuksemme uudelle tasolle. Yhteistoimin voimme luoda tänne ammattiopetuskeskittymän, joka valmistaa ja jatkokouluttaa työntekijöitä teollisuuden erikoistarpeet huomioden. Työnantajat huomioiva erikoiskoulutus lisää yritysten kiinnostusta paikkakuntaa kohtaan ja oikein toimien laajentaa elinkeinopohjaamme.

Ikäihmiset ja erityisryhmät

Uudestakaupungista tulee tehdä paikkakunta, jossa lapset, vanhukset, vammaiset jne. eivät ole säästö tai vastakkainasettelun kohde. Meidän tulee huomioida yhteiskunnan tukea tarvitsevien lähimmäisten persoonalliset tarpeet, olipa valtakunnallinen sote-ratkaisu minkälainen tahansa. Kyseisten ryhmien aseman takaamiseksi ja kehittämiseksi esitän seuraavien ihmisten tietämyksen ja osaamisen käyttöönottoa: U-m. Nikula, H. Blomqvist, J. Vihmakoski, S. Rantanen, Li Grönlund, H-P Lauren, J. Vaurio, H. Forss.

Kaupunkimme muuttaa vieraskulttuurista väkeä, joka veroillaan osallistuu kaupunkimme toimintojen ylläpitoon. Meidän tulee kunnioittaa heitä yksilöllisinä ihmisinä ja arvostaa heidän kulttuuritaustaansa niiltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa omien perinteisten arvojemme kanssa. Tämän vuoksi meidän tulee satsata vieraskulttuuristen lähimmäisten tiedonsaantiin Suomesta ja suomalaisuudesta sekä Uudestakaupungista ja uuskaupunkilaisuudesta. Jos emme suhtaudu tulijoihin vakavasti, ajaudumme murheelliseen tilanteeseen, jossa me kaikki olemme häviäjiä eikä kukaan halua muuttaa turvattomalle paikkakunnalle asumaan.

Elinkeinopolitiikka

Uusikaupunki elää liian voimakkaasti autotehtaan imussa. Elinkeinopohjaamme täytyy ehdottomasti laajentaa, ei rahaa jakamalla tai lainoja takaamalla tuleville yrityksille, vaan kaupunkimme puitteita ja luonnollisia mahdollisuuksia tarjoamalla. Meiltä löytyy meritie maailmalle ja kohta sähköistetty rautatie Suomen sydämeen ja sopiva raideleveys, joka vie/tuo vaikkapa Vladivostokiin asti. Osaavasta markkinoinnista ja omien mahdollisuuksien tuntemuksesta menestyksemme riippuu.

Elinkeinopolitiikan tulee hyödyttää sen rahoittajaa eikä muutamaa paikallista yritystä. Onhan kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta parempi, että täällä vallitsee yrittäjien kesken kilpailu kuin, että joku yritys hallitsee toimialaansa monopoliasemassa ja saa vieläpä kaupungilta tukea tempauksiinsa. Olemassa olevia yrittäjiä kaupungin tulee kohdella tasapuolisesti. Parasta, mitä kaupunki voi paikallisille yrityksille antaa ovat uudet asiakkaat eli uudet asukkaat.

Nettikauppa tulee vaikuttamaan yrityksiimme melkoisesti. Toiset ns. tavaraa välittävät se tappaa, mutta muuten se elävöittää palveluyrityksiämme. Netin myötä saat saman tavaran samaan hintaan kuin turkulainen ja vieläpä kotiovelle. Sen sijaan, että ostaisit Uudestakaupungista satasella Turussa viisi kymppiä maksavan tuotteen saat po. tavaran netistä kolmella kympillä. Tämä vähentää tarvetta lähteä ostosreissulle Turkuun ja toisaalta lisää paikallisten yrittäjien palveluihin käytettävää rahamäärää. Sekin voidaan todeta, että ostoskeskusten aika on ohi niiden perinteisessä merkityksessä, niiden tulee muuttua palvelu/elämyskeskukseksi.



Jotta kaupunkimme elinkeinopohja vahvistuisi nykyistä laajemmalle, täytyy Uudenkaupungin markkinoida itseään järkevästi. Kaupunginjohtaja tempaisi joskus soijatehtaan Suomeen, joten saman suuntaista toimintaa odotan myös tulevaisuudessa. Katsokaa kuinka Google pesi Haminaan, aivan samoin me voimme saada tänne jotain suurta netin kehittymisen seurauksena. Tarvitsemme ehdottomasti kaupunginjohtajan vetämän poppoo, joka pohtii elinkeinopolitiikan perinteisten teollisten mahdollisuuksien lisäksi tulevaisuuden vaihtoehtoja.

Matkailu

Uudenkaupungin ehkäpä kaikkein onnettomimmin hoidettu osa-alue on matkailutoimi. Tutut toimittajat ylistävät tuttujen tyyppien tekemiä samoja touhuja vuodesta toiseen, samat oppaat haahuilevat samoine juttuineen pitkin kaupunkiamme vuodesta toiseen. Suoraan sanoen, mikään ei uudistu Uudessakaupungissa. Kun saavut Kustaviin tai Taivassaloon, sinua tervehtivät ja tervetulleeksi toivottavat kymmenet mainostaulut. Toisin on, kun saavut Uuteenkaupunkiin. Kasitielle meidän tulisi satsata, siellä Uudenkaupungin risteyksen ohittaa vuosittain miljoona autoa.

Mikäli matkailija saa paikkakunnasta nuivan/kuolleen kuvan, hän ei koskaan tule muuttamaan kaupunkiin. Uusikaupunki tulisi saada eläväksi, niin ettei tämä ole jo lauantaina klo: 14:00 kuin lännenelokuvien aavekaupunki. Kaupungistamme/lähiseuduilta löytyy yrittäjiä, ketkä ovat idearikkaita ja saaneet systeemit toimimaan, siksipä ehdotan luovuusryhmän perustamista jakamaan tietoa kaupunkimme luottamushenkilöille ja kaupunkilaisille, jotta Uusikaupunki saadaan elämään ja toimivaksi reitiksi maailman kauniimpaan saaristoon. Ryhmään istuttaisin: R. Sainio, H. Kontturi, T. Pääkkö, N. Hilden ja A. Hällfors.

Vapaa-aika
Uudessakaupungissa

Uudenkaupungin vapaa-ajan puitteet ovat päässeet murheelliseen kuntoon ja ne rajoittavat kaupunkimme kasvua. Ongelman poistamiseksi ja Uudenkaupungin nostamiseksi muuttovoittoiseksi tarvitaan uudistamista. Parhaiten tätä osa-aluetta vetämään sopii T. Suominen yhdessä seurojen ja järjestöjen edustajien kanssa. Suomisella on kanavat auki eri tahoille ja aikoinaan hän toi Uuteenkaupunkiin kaupungin ulkopuolista hankerahaa noin 150 000€ vuodessa.

Emme voi edes kuvitella lapsiperheiden muuttavan paikkakunnalle, jossa vapaa-ajan rakennelmat ovat viiden kymmen vuoden takaa ja vieläpä huolestuttavan huonossa kunnossa. Liikuntapaikkojen päivittäminen ja saattaminen mieluimmin huomisen kuin tämän päivän tasolle, on kaupunkimme tulevaisuuden elinehto. Luottamushenkilöistä tätä projektia pistäisin vetämään J. Reijonsaaren, S. Virtasen, H. Walan, H. Forssin, J. Järvisen, J. Nikulan ja tätäkin poppoota saisi vetää T. Suominen.

Markkinointi ja viestintä

Teimmepä miten hienoja juttuja tahansa, olisimmepa kuinka vetovoimaisia hyvänsä, emme saa mitään aikaiseksi, jos emme osaa kertoa asioista muille kiinnostavasti. Kun muistatte juhlavuottamme tai vertaatte oman puhallinviikkomme saamaa julkisuutta Lieksan vaskiviikon vastaamaan, täytyy todeta, että meiltä puuttuu vähäisinkin mediaosaaminen.  Noperlan pellot saavat enemmän julkisuutta kuin Uusikaupunki ja siksi siellä käy valtavasti enemmän väkeä kuin meidän kaikissa tapahtumissa vuositasolla.

Uudenkaupungin viimeinen positiivinen esiintulo valtakunnan mediassa tapahtui vuosia sitten YLE:n aamulähetyksessä, kun Tomi Salo kertoi positiivisia asioita positiivisesta Uudestakaupungista. Tuolloin Uusikaupunki miellettiin Suomen positiivisimmaksi kaupungiksi. Media odotti ilouutisia Uudestakaupungista, mutta niitä ei tullut. Sen sijaan negatiivisia viestejä kaupungistamme on kerrottu aivan riittämiin. Oli kerrassaan kammottavaa kuulla kuinka maakuntaradiossa puhuttiin riemusta, jonka ketoja koki päästessään pois Uudestakaupungista.

Markkinointi ja viestintämme tarvitsevat mielikuvitusta, jolla päästään valtakunnan median julkisuuskynnyksen yli. Meidän kärkihankkeemme tornitalo/talot ja rantojen hyödyntämiset eivät toteudu ilman luovuutta ja siitä sikiävää julkisuutta. Meidän täytyy osata esittää omat ongelmat ja haasteemme positiivisina mahdollisuuksina ovina positiiviseen tulevaisuuteen. Jos emme osaa olla kiinnostavia ja vakuuttaa sijoittajia, meidän on turha edes sivulauseessa mainita tornitaloja tai keskustan kehittämistä. Aivan ensimmäiseksi viestinnän vajavaisuuden ja mediaosaamisen jättämä aukko tulee täyttää!

Yhteistyön perusedellytykset

Meidän valmistelu/toimintakulttuurimme on pesiytynyt ihmeellinen piirre, jossa asiat eivät ratkaise, vaan niiden takaa löytyvät ihmiset. Kukaan meistä ei pidä sisällään ylivertaisia kykyjä, joka ainoassa asiassa eikä kukaan meistä kuulu onnettomien tolvanoiden kaartiin joka ikisessä asiassa. Meidän tulee ottaa asiat asioina ja ihmiset ihmisinä. Kaikki eivät tule juttuun kaikkien kanssa, sillä olemme erilaisia: ihmiset riitelevät, mutta asiat tulee hoitaa! Suosittelen jokaista lukemaa ja sisäistämään Thomas Eriksonin kirjan Idiootit ympärilläni.

Valmistelussa meidän tulee tarjota päättäjille vaihtoehtoja. Nykyinen ota tai jätä -tyyli, ei saa aikaiseksi luovaa, vaihtoehdoista kumpuava, hedelmällistä keskustelua, vaan välittömästi ajaudutaan tilanteeseen, jossa kaksi porukkaa käy toisiaan vastaan. Kun vallitsevaan yksi vaihtoehto, yksi toteutus, lisätään hankkeen läpi junttaaminen ja pienin piirin hehkutus, ollaan tilanteessa, jossa mikään isompi asia ei etene ja välttämättömätkin tarpeet jäävät päivittämättä.


Ottakaa tämä rustaus vaikkapa onnettomana räpellyksenä ja pistäkää se mappipöhön, mutta pohtikaa asioita, ihmisiä ja esittäkää parempia vaihtoehtoja, mutta lopettakaa ikuinen negatiivinen ruikutus: Ei tänne kukaan tule - tänne täytyy kaikki tuoda jne.. Uusikaupunki ja sen asukkaat pyörittivät tätä kaupunkia 400 vuotta. Veikkaanpa tuohon ajanjaksoon kuuluneen suurempiakin haasteita kuin meidän tämänpäiväiset ongelmat, joten emmeköhän mekin selviä niistä, kun tunnustamme oman rajallisuutemme ja kunnioitamme lähimmäistemme osaamista!