Eutanasiaa on markkinoitu maassamme näyttävästi vaihtoehtona parantumattomille kärsimyksille. Nyt nimiä on kasassa riittävästi ja eutanasia aloittaa elämänsä eduskunnassa. Kansaedustajien enemmistö näyttänee, lobbauksen ansiosta, vihreää valoa ns. armonkuolemalle eli arvokkaalle kuolemalle vaihtoehtona kestämättömille kivuille. Ratkaisu tuntuu inhimilliseltä ja hyvältä. Muuta muistakaapa se, että Suomi on kivun hoidon kehitysmaa, jossa Suomen kipu ry:n mukaan miljoona ihmistä elää kroonisista kivuista kärsien.
Kun otamme huomioon nykyhallituksen lapsiin, köyhiin ja sairaisiin sekä vanhuksiin kohdistuvat epäinhimilliset säästöt, sopii epäillä josko eutanasia on vain yksi uusi säästömuoto, jolla turvataan tulonsiirrot rikkaille ja vähennetään yhteiskuntaa rasittavien ja veroja korottavien kansalaisten määrää. Jos maassamme on todellakin miljoona kroonisista kivuista kärsivää, saadaan valtion talous kevyesti kuntoon tarjoamalla tuntuvalle osalle heistä vaihtoehto nimeltä arvokas kuolema. Kyseisessä kuolemassahan ei ole yhteiskunnalle mitään rahallisesti arvokasta vaan pikemmin se on edullista: piuhat irti ja piipusta pihalle tai paffilaatikossa poteroon!
Ei voi sanoa etteikö lääkärikuntamme noteeraisi mitenkään miljoonaa kroonisesta kivusta kärsivää suomalaista, sillä he ovat oiva rahasampo tai ainakin rikkaimmat heistä. Kun julkinen puoli ei isommin satsaa kivunlievitykseen, tarjoaa yksityiset terveystahot kivunlievitystä korvausta vastaan. Näinköhän pian saamme tähän kipukuvioon kolmannen vaihtoehdon eli heille keiden varat eivät mahdollista kivutonta elämää, tarjotaan eutanasiaa. Ja perustuuko eutanasiakin tulevaisuudessa julkiseen hieman tylsempään veitseen ja terävään yksityiseen veitseen - se lienee selvää, että kivun osalta parantava veitsi on heitetty syrjään.
Lääkärit koulutetaan yhteiskunnan varoilla eli jokainen veroja maksava kustantaa lääkärien kouluttamista. Tätä taustaa vasten voidaan eräiden lääkärien käytöstä pitää äärettömän röyhkeänä, itsekkäänä ja epäinhimillisenä heikomman ihmisen hädällä hyötymisenä. Ehkäpä meidän täytyisi puhua nykyisellään eutanasian sijasta eutanaziasta. Keskustelua eutanasiasta täytyy syventää koskemaan myös siitä, kuka ja missä oloissa tekee päätöksen lähimmäisen päivien päättämisestä. Se lienee selvää ettei tehtävää voi antaa heille joiden kutsumus on raha ja henkilökohtainen hyöty - silloin elämästä ja kuolemasta tulee kallista kauppatavaraa!
Niin ikään poliittinen johtomme ei isommin kristillisellä lähimmäisen rakkaudella ja köyhempiä kansalaisia auttamalla pisteitä kerää. Hehän tekevät ja sanovat mitä vain päästäkseen ja pysyäkseen vallassa. Emme siis voi antaa eutanasiaa minkään poliittisenkonklaavin tehtäväksi. Tuolloin alkaa poliittinen kalmankauppa tyylillä: Viime viikolla tapettiin pari demaria, joten nyt on kokoomuslaisten vuoro. Entäpä kuinka käy, kun pikaista tehohoitoa tarvitsee vaikkapa, itsensä kännissä telonut, kansanedustaja juoppo poika? - Saattavat tuolloin tavallisen Puttosen piuhat olla herkässä ja tuonen lautturi hänen seuraava juttukaveri. Eli eiköhän ensin kivunhoito pitäisi saada kansainväliselle sivistysmaiden tasolle ja vasta sitten, pitkän suunnittelun ja perusteellisen harkinnan jälkeen, aloittaa eutanasiatoimenpiteet.
LINKIT:
Miljoona suomalaista kärsii kroonisesta kivusta!
Rahalla pääset eroon kivusta
Suomenkipu.fi kotisivut
lauantai 31. joulukuuta 2016
torstai 29. joulukuuta 2016
UUSIKAUPUNKI UUSI KOTIKAUPUNKISI
Viime aikoina etäämmällä pyörähtäneenä olen saanut kuulla useiden suomalaisten kommentteja Uudestakaupungista. Uudessakaupungissa käymättömät vieraspaikkakuntalaiset pitävät kaupunkiamme älyn, osaamisen ja työn kehtona sekä kaupunkina, jolla on maamme parhaat tulevaisuuden näkymät sekä kehitysmahdollisuudet. Mitä nämä kehitysmahdollisuudet käytännössä ovat tavalliselle suomalaiselle? -Työtä, turvallisuutta ja viihtyisää tulevaisuutta, näistä on kyse.
Paikkakunnanvaihtaja joutuu jättämään taakseen ystäväpiirinsä, tutun miljöön ja vapaa-ajantoiminnot, joten ihan hevillä uuteen paikkaan ei muuteta, vaan mielummin tehdään pitkiäkin työmatkoja tai majoitutaan työrupeaman ajaksi kimppakämppään. Jotta saisimme ihmiset muuttamaan Uuteenkaupunkiin, jossa työtä on jo tarjolla, lienee meidän syytä satsata turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Kun näiden taso nousee ratkaisevan paljon, alkaa muuttoliike kaupunkiimme.
Ihminen ei vaihda asuinpaikkaa yhden asian esim. työn tai asunnon vuoksi. Tarvitaan enemmän kuin yksi entistä asuinpaikkaa parempi asia, jotta muuttopäätös tehdään. Meillä täytyisi viimeinkin tähdätä monialaiseen kehittämiseen sen sijaan, että nostetaan keskiöön yksi asia kuten asunnot tai vieläpä pelkästään vuokra.asunnot. Kukaan ei muuta Uuteenkaupunkiin vain siksi, että me toitotamme omissa nurkissamme ja pienessä piirissä vuoroin mitäkin yhtä asiaa.
Lähihistoria osoittaa etteivät ihmiset muuta tänne työn perässä. Vaikka saimme paikkakunnallemme tuhat uutta työpaikkaa, väheni väki Uudessakaupungissa. Samoin on asia vuokra-asuntojen suhteen - pelkästään ne eivät saa ihmisiä muuttamaan Uuteenkaupunkiin pysyviksi veronmaksajiksi. Me tarvitsemme vuokra-asuntoja, myytäviä tontteja ja kaikenmoisia vaihtoehtoja asumiseen ja käsittääkseni niitä on oltava rutkasti tarjolla: Onhan kaupunkimme asukasluku pudonnut parhaiden vuosien reilusta 18 000 asukkaasta nykyiseen reiluun 15 000 asukkaaseen - jossain täällä on pakko olla satoja tyhjiä asuntoja!
Sen sijaan, että taas kerran samojen tyyppien innoittamana, muutama uusikaupunkilainen istuu Crusellissa kuuntelemassa itsestäänselvyyksiä vuokra-asumisesta, meidän täytyy markkinoida kaupunkiamme ulospäin niille ihmisille, jotka ovat mahdollisia potentiaalisia uusia uusikaupunkilaisia. Hankkeillamme täytyy olla selkeä päämäärä ja realistiset kaupunkia hyödyttävät tavoitteet - hankkeet hankkeiden vuoksi eivät hyödytä muita kuin hankkeiden vetäjiä - tavallinen veronmaksaja saa niistä, kuten historia osoittaa, korkeintaan kalliin hinkuyskän.
400-vuotisjuhlan ansiosta Uusikaupunki on julkisuuden keskiössä, joten eikö Cruselliin käpertymisen sijaan ole parempi käytettää juhlavuoden julkisuutta hyväksi ja markkinoidaan Uuttakaupunkia ulospäin. Miksemme järjestäisi otsikon teemalla tapahtumaa, jossa seurat ja järjestöt toisivat esille laajaa toimintaansa, puolueet kehityssuunnitelmia paremmasta Uudestakaupungista ja siinä sivussa kiinteistönvälittäjät ja kaupunki esittelisivät omat asuin- ja tonttikohteensa. Muutama hyvin markkinoitu tilaisuus otsikon teemalla ja kaupunkimme asukasluvun kasvu alkaisi välittömästi.
Vaikka tähtäimemme onkin uusissa veronmaksajissa, on meidän huomioitava kaikki kaupungissa työskentelevät eli työn vuoksi täällä viikot asuvat; hekin tarvitsevat palveluita, joista ovat valmiita maksamaan. Kaupungin palkkalistoilla työskentelee tuhatkunta erialojen osaajaa, joten varmaankin yhdeltä heistä löytynee kykyä po. teematapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos näin ei ole, voi katseet aina kääntää Novidan suuntaan. Viimeistään sieltä on pakko löytyä nuorta osaamista yksinkertaisen tapahtumasarjan suunnitteluun ja toteuttamiseen. On ainoastaan meistä itsestämme kiinni, annammeko Crusellissa toistuvasti kyyhöttävien nynnyjen tehdä tehdä juhlavuodestamme ison kansainvälisen vitsin vai teemmekö siitä itse menestystarinan - NYT PALLO ON MÖRNEN VINTILLÄ!
Paikkakunnanvaihtaja joutuu jättämään taakseen ystäväpiirinsä, tutun miljöön ja vapaa-ajantoiminnot, joten ihan hevillä uuteen paikkaan ei muuteta, vaan mielummin tehdään pitkiäkin työmatkoja tai majoitutaan työrupeaman ajaksi kimppakämppään. Jotta saisimme ihmiset muuttamaan Uuteenkaupunkiin, jossa työtä on jo tarjolla, lienee meidän syytä satsata turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Kun näiden taso nousee ratkaisevan paljon, alkaa muuttoliike kaupunkiimme.
Ihminen ei vaihda asuinpaikkaa yhden asian esim. työn tai asunnon vuoksi. Tarvitaan enemmän kuin yksi entistä asuinpaikkaa parempi asia, jotta muuttopäätös tehdään. Meillä täytyisi viimeinkin tähdätä monialaiseen kehittämiseen sen sijaan, että nostetaan keskiöön yksi asia kuten asunnot tai vieläpä pelkästään vuokra.asunnot. Kukaan ei muuta Uuteenkaupunkiin vain siksi, että me toitotamme omissa nurkissamme ja pienessä piirissä vuoroin mitäkin yhtä asiaa.
Lähihistoria osoittaa etteivät ihmiset muuta tänne työn perässä. Vaikka saimme paikkakunnallemme tuhat uutta työpaikkaa, väheni väki Uudessakaupungissa. Samoin on asia vuokra-asuntojen suhteen - pelkästään ne eivät saa ihmisiä muuttamaan Uuteenkaupunkiin pysyviksi veronmaksajiksi. Me tarvitsemme vuokra-asuntoja, myytäviä tontteja ja kaikenmoisia vaihtoehtoja asumiseen ja käsittääkseni niitä on oltava rutkasti tarjolla: Onhan kaupunkimme asukasluku pudonnut parhaiden vuosien reilusta 18 000 asukkaasta nykyiseen reiluun 15 000 asukkaaseen - jossain täällä on pakko olla satoja tyhjiä asuntoja!
Sen sijaan, että taas kerran samojen tyyppien innoittamana, muutama uusikaupunkilainen istuu Crusellissa kuuntelemassa itsestäänselvyyksiä vuokra-asumisesta, meidän täytyy markkinoida kaupunkiamme ulospäin niille ihmisille, jotka ovat mahdollisia potentiaalisia uusia uusikaupunkilaisia. Hankkeillamme täytyy olla selkeä päämäärä ja realistiset kaupunkia hyödyttävät tavoitteet - hankkeet hankkeiden vuoksi eivät hyödytä muita kuin hankkeiden vetäjiä - tavallinen veronmaksaja saa niistä, kuten historia osoittaa, korkeintaan kalliin hinkuyskän.
400-vuotisjuhlan ansiosta Uusikaupunki on julkisuuden keskiössä, joten eikö Cruselliin käpertymisen sijaan ole parempi käytettää juhlavuoden julkisuutta hyväksi ja markkinoidaan Uuttakaupunkia ulospäin. Miksemme järjestäisi otsikon teemalla tapahtumaa, jossa seurat ja järjestöt toisivat esille laajaa toimintaansa, puolueet kehityssuunnitelmia paremmasta Uudestakaupungista ja siinä sivussa kiinteistönvälittäjät ja kaupunki esittelisivät omat asuin- ja tonttikohteensa. Muutama hyvin markkinoitu tilaisuus otsikon teemalla ja kaupunkimme asukasluvun kasvu alkaisi välittömästi.
Vaikka tähtäimemme onkin uusissa veronmaksajissa, on meidän huomioitava kaikki kaupungissa työskentelevät eli työn vuoksi täällä viikot asuvat; hekin tarvitsevat palveluita, joista ovat valmiita maksamaan. Kaupungin palkkalistoilla työskentelee tuhatkunta erialojen osaajaa, joten varmaankin yhdeltä heistä löytynee kykyä po. teematapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos näin ei ole, voi katseet aina kääntää Novidan suuntaan. Viimeistään sieltä on pakko löytyä nuorta osaamista yksinkertaisen tapahtumasarjan suunnitteluun ja toteuttamiseen. On ainoastaan meistä itsestämme kiinni, annammeko Crusellissa toistuvasti kyyhöttävien nynnyjen tehdä tehdä juhlavuodestamme ison kansainvälisen vitsin vai teemmekö siitä itse menestystarinan - NYT PALLO ON MÖRNEN VINTILLÄ!
lauantai 17. joulukuuta 2016
OLE LAHJA 400-VUOTIAALLE UUDELLEKAUPUNGILLE!
Uudessakaupungissa uudistaminen jämähti jäihin jo vuosia sitten eikä markkinointikaan sujumisella suuremmin nykyäänkään häikäise. Menneellä valtuustokaudella markkinointirahaa kylvettiin hurjan hullun tavoin. Ralliauton kylkeen pistettiin kymmenillätuhansilla euroilla häkellyttävä teksti: MEIL ON MERI IHAN RANNASSA tms - toinen markkinointikukkanen löytyy kymppitonnien Kauppalehtiliitteestä, joka, ajankohta ja liitteen painopiste huomioiden, lienee tähdännyt oman johtavan virkamiehen uran edistämiseen eli isompiin työympyröihin pääsemiseen.
Myös nykyään vaietuksi julistettu Tontonmäki vuokraomakotitaloineen sai markkinointikuntoon saattamiseksi jämäkästi veronmaksajien varoja. Pihojen ja polkujen entraukseen sekä lehti/tv-mainoksiin räväytettiin toistasataatuhatta euroa. Saipa pellekin kymppitonnin pokkaamalla, hän kertoi olevansa Uudenkaupungin imagoa positiivisesti terästävä markkinahahmo. Eikä tässä ollut läheskään kaikki, mutta kivasti se antaa osviittaa kaupungin markkinointistrategian lähihistoriasta.
Tänään tyyli on toinen ja kaupunki lähtee 400-vuotisjuhlavuoteen lähes sammutetuin lyhdyin ja kokonaan sammutetuin taloin. Koomisin markkinaveto lienee Uusikaupunki 400-vuotta areena. Kymmeniä vuosia vanha ja ilmeisesti Suomen viimeinen pääsarjanäyttämönä toimiva koulunliikuntasali julistetaan, päättäjien päätöksellä, areenaksi ripustamalla vitosen pahvikylttejä pitkin lippoja ja seiniä. Reilu viikko sitten tämä veto herätti jonkin verran hilpeyttä po. areenalle, lapsiaan kannustamaan saapuneiden, raumalaisten, vanhempien keskuudessa.
Aikaisemmin markkinointimme oli silkkaa huuhaata, jolla markkinoitiin pitkälti puhdasta huuhaata. Jos katsomme palveluiden, yrittäjien tai asukkaiden määrän kasvua, voimme todeta markkinointimme menneen totaalisesti poskelleen ja olleen sijoituksen sijaan selkeääkin selkeämpi kulu. Ainoa markkinointionnistuminen lienee johtohenkilön eteneminen uralla ja siitä siinnyt kaupunkimme politiikan muuttuminen ja talouden entraantuminen.
Markkinointimme on tragikoomista. Esim. somen osalta markkinoidaan somemarkkinoimista, mutta itse kaupunkia hyödyttävä somemarkkinointi on lievästi sanottuna ahterillaan eli ihmeemmin merkittävää sen suuntaista markkinointia ei havaitse. Lieneekö pääasia po. kuviossa se, että somehössöttäjät saavat pätemällä itsensä tukevasti tyrkylle ja siinä sivussa sopivasti särvintä? - Jos näin on, niin toivottavasti tuo särvin tulee ulkoapäin, jottei se ohenna kenenkään paikallisen hemmon tai hemmottaren posaa.
Kaupunkimme 400-vuotisjuhlavuosi kolkuttelee reilun viikon päässä ja nousee väistämättä mittavaan julkisuuteen ja jää historian lehdille kuvaamaan aikaamme ja siinä eläjiä,; joten eiköhän ala olla jo kiireinen hetki laajentaa markkinointiosaajien rinkiä eli kääntyä kaikkien kaupunkilaisten puoleen, jottei Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlavuotta kirjata historiaan armottomien tunarien säälittävänä vitsinä. Jokainen uusikaupunkilainen voi kertoa somessa kavereilleen arkensa onnistumisista ja vapaa-ajan mukavista meiningeistä. Kun tätä tekee koko kaupunki, nousemme positiiviseen julkisuuteen kautta maailman.
Eikä kenenkään tarvitse tyytyä teennäiseen hymistelyyn. Kaikkialta putkahtaa esiin esiin epäkohtia ja kehittämisentarvetta - näin on asian laita myös Uudessakaupungissa. Puutteiden oikea esilletuominen, tarjoaa mahdollisuuden niiden korjaamiselle, Ongelman esiin nosto ja toteutunut lopputulos kääntyy positiiviseksi, kun saamme tapauksissa, joita emme ole pystyneet kymmeniin vuosiin uusikaupunkilaisvoimin korjaamaan, ongelman ratkaisijan muualta - uusilta uusikaupunkilaisilta. Positiivishenkinen ongelmien julkituominen on koko kaupungin etu ja niistä hyötyvät niin nykyiset kuin tulevat uusikaupunkilaiset
400-juhlavuosi mahdollistaa erinomaisesti ideoiden läpimenon, sillä kyseessä on vaalivuosi. Kaikki rohkeasti ideoimaan, keskustelemaan ja mahdollisuuksien mukaan ilmoittautumaan puolueiden listoille. Viime kädessä kaiken kehityksen takaavat, kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, onnistuneesti toteutetut päätökset. Käytännössä tämä tarkoittaa olemassa olevan hyödyntämistä, visioiden luomista ja kaupunkimme saattamista siihen kuntoon, että se vielä 2020-luvullakin palvelee moderneilla fasiliteeteilla kaupunkimme asukkaita ja täällä vierailijoita.
Pistä itsesi peliin, ryhdy vastuunkantajaksi ja ryhdy päättäjäksi. Somekuviot osoittavat, että tarvitsemme lisää rohkeita, idearikkaita ja rehellisiä päättäjiä. Tänä päivänä kaupunkilaisten luovuus, ideat ja toiveet eivät toteudu päätännässä. Mitättömät, nynnyt ja tuppisuut päättäjät pitävät kaupunkimme syvässä taantumuksen alhossa. Meillä on maan positiivisimmat taloudelliset edellytykset kehittyä, mutta nykymenolla mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Anna 400-vuotislahja Uudellekaupungille ja itsellesi: Etsi ideasi sekä ajatuksesi vastaanottava puolue ja asetu ehdokkaaksi kevään vaaleissa!
Myös nykyään vaietuksi julistettu Tontonmäki vuokraomakotitaloineen sai markkinointikuntoon saattamiseksi jämäkästi veronmaksajien varoja. Pihojen ja polkujen entraukseen sekä lehti/tv-mainoksiin räväytettiin toistasataatuhatta euroa. Saipa pellekin kymppitonnin pokkaamalla, hän kertoi olevansa Uudenkaupungin imagoa positiivisesti terästävä markkinahahmo. Eikä tässä ollut läheskään kaikki, mutta kivasti se antaa osviittaa kaupungin markkinointistrategian lähihistoriasta.
Tänään tyyli on toinen ja kaupunki lähtee 400-vuotisjuhlavuoteen lähes sammutetuin lyhdyin ja kokonaan sammutetuin taloin. Koomisin markkinaveto lienee Uusikaupunki 400-vuotta areena. Kymmeniä vuosia vanha ja ilmeisesti Suomen viimeinen pääsarjanäyttämönä toimiva koulunliikuntasali julistetaan, päättäjien päätöksellä, areenaksi ripustamalla vitosen pahvikylttejä pitkin lippoja ja seiniä. Reilu viikko sitten tämä veto herätti jonkin verran hilpeyttä po. areenalle, lapsiaan kannustamaan saapuneiden, raumalaisten, vanhempien keskuudessa.
Aikaisemmin markkinointimme oli silkkaa huuhaata, jolla markkinoitiin pitkälti puhdasta huuhaata. Jos katsomme palveluiden, yrittäjien tai asukkaiden määrän kasvua, voimme todeta markkinointimme menneen totaalisesti poskelleen ja olleen sijoituksen sijaan selkeääkin selkeämpi kulu. Ainoa markkinointionnistuminen lienee johtohenkilön eteneminen uralla ja siitä siinnyt kaupunkimme politiikan muuttuminen ja talouden entraantuminen.
Markkinointimme on tragikoomista. Esim. somen osalta markkinoidaan somemarkkinoimista, mutta itse kaupunkia hyödyttävä somemarkkinointi on lievästi sanottuna ahterillaan eli ihmeemmin merkittävää sen suuntaista markkinointia ei havaitse. Lieneekö pääasia po. kuviossa se, että somehössöttäjät saavat pätemällä itsensä tukevasti tyrkylle ja siinä sivussa sopivasti särvintä? - Jos näin on, niin toivottavasti tuo särvin tulee ulkoapäin, jottei se ohenna kenenkään paikallisen hemmon tai hemmottaren posaa.
Kaupunkimme 400-vuotisjuhlavuosi kolkuttelee reilun viikon päässä ja nousee väistämättä mittavaan julkisuuteen ja jää historian lehdille kuvaamaan aikaamme ja siinä eläjiä,; joten eiköhän ala olla jo kiireinen hetki laajentaa markkinointiosaajien rinkiä eli kääntyä kaikkien kaupunkilaisten puoleen, jottei Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlavuotta kirjata historiaan armottomien tunarien säälittävänä vitsinä. Jokainen uusikaupunkilainen voi kertoa somessa kavereilleen arkensa onnistumisista ja vapaa-ajan mukavista meiningeistä. Kun tätä tekee koko kaupunki, nousemme positiiviseen julkisuuteen kautta maailman.
Eikä kenenkään tarvitse tyytyä teennäiseen hymistelyyn. Kaikkialta putkahtaa esiin esiin epäkohtia ja kehittämisentarvetta - näin on asian laita myös Uudessakaupungissa. Puutteiden oikea esilletuominen, tarjoaa mahdollisuuden niiden korjaamiselle, Ongelman esiin nosto ja toteutunut lopputulos kääntyy positiiviseksi, kun saamme tapauksissa, joita emme ole pystyneet kymmeniin vuosiin uusikaupunkilaisvoimin korjaamaan, ongelman ratkaisijan muualta - uusilta uusikaupunkilaisilta. Positiivishenkinen ongelmien julkituominen on koko kaupungin etu ja niistä hyötyvät niin nykyiset kuin tulevat uusikaupunkilaiset
400-juhlavuosi mahdollistaa erinomaisesti ideoiden läpimenon, sillä kyseessä on vaalivuosi. Kaikki rohkeasti ideoimaan, keskustelemaan ja mahdollisuuksien mukaan ilmoittautumaan puolueiden listoille. Viime kädessä kaiken kehityksen takaavat, kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, onnistuneesti toteutetut päätökset. Käytännössä tämä tarkoittaa olemassa olevan hyödyntämistä, visioiden luomista ja kaupunkimme saattamista siihen kuntoon, että se vielä 2020-luvullakin palvelee moderneilla fasiliteeteilla kaupunkimme asukkaita ja täällä vierailijoita.
Pistä itsesi peliin, ryhdy vastuunkantajaksi ja ryhdy päättäjäksi. Somekuviot osoittavat, että tarvitsemme lisää rohkeita, idearikkaita ja rehellisiä päättäjiä. Tänä päivänä kaupunkilaisten luovuus, ideat ja toiveet eivät toteudu päätännässä. Mitättömät, nynnyt ja tuppisuut päättäjät pitävät kaupunkimme syvässä taantumuksen alhossa. Meillä on maan positiivisimmat taloudelliset edellytykset kehittyä, mutta nykymenolla mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Anna 400-vuotislahja Uudellekaupungille ja itsellesi: Etsi ideasi sekä ajatuksesi vastaanottava puolue ja asetu ehdokkaaksi kevään vaaleissa!
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Putin-Niinistö sopimus tuo rauhan Itämerelle
Sotilaallisilla ja sopimuksettomilla tyhjiöillä on paha tapa täyttyä sotilailla. Pahimmillaan sotilaat saattavat tulla kaukaa ja kovalla uholla. Parhaimmillaan sotilaiden tulo estetään sopimuksella, jossa yhdessä sovitaan jokin alue demilitarisoiduksi. Ahvenanmaa osoittaa tämän sortin sopimuksen toimivuuden. Enää ei sen rannoilla ole engelsmanni saati muutkaan laivastot seilanneet sadoilla sota-aluksilla.
Ahvenanmaan kaltainen sotilaallinen tyhjiö sijaitsi aikoinaan Virossa. Nyt maassa heiluu erimaalaisia sotilaita aina EU:n ulkopuolelta saakka. Kun huomioimme Virossa olevan venäläisvähemmistön suuruuden ja sen saaman nuivan kohtelun sekä maan puolustustahdon flegmaattisuuden ja sen historiallisen hällä väliä -linjan, voitaneen po. valtiota, sen harjoittaman uhon keralla pitää melkoisen riskialttiina koko Itämeren alueelle.
Suomalaisten on tunnettava vastuunsa Viron suhteen, sillä suomalaisten vapaaehtoisten vaikutus Viron vapaussodan lopputulokseen oli ratkaiseva. Suomalaisten hyökkäys tammikuussa 1919 Narvassa on jäänyt historiaan po. sodan ratkaisevimpina taisteluina, Suomalaiset ajoivat rynnäköllään virolaisista ja suomalaisista punaisista sekä venäläisistä koostuneen, määrältään moninkertaisen, vihollisen rajan taakse Neuvostoliittoon. Toinen suomalaisten ottama merkittävä voitto Viron vapaussodassa tapahtui Pajussa, jossa suomalaiset Pohjan Pojat löivät verisessä pistinhyökkäyksessä latvialaiset puna-armeijan sotilaat.
Vaikka suomalaisten taistelema Viron itsenäisyys ei tuolloin kestänyt kuin parikymmentä vuotta, ovat itsenäisyyden vaikutukset merkittävät. Virolaiset välttyivät valtavalta 1930-luvulla rehottaneelta neuvostoterrorilta sekä mielivaltaisilta väestönsiirroilta. Todennäköisesti koko Viroa ei olisi ilman itsenäisyyttä enää olemassakaan, vaan virolaiset olisi siirretty ja ripoteltu pitkin laajaa laajaa Neuvostoliittoa ja korvattu muualta siirretyllä väestöllä. Suomalaisten osallistuminen Viron vapaussotaan ja sotaretket Karjalassa tekivät suomalaisesta sotilaasta uskottavan ja kunnioitusta herättävän pelotteen Neuvostoliitolle. Tästä hyvänä esimerkkinä on vuoden 1939 aluevaihdosneuvottelut, joissa Stalin tarjosi Suomelle vastineeksi muutamasta saaresta, Pietarin lähistön Karjalasta ja Hankoniemen vuokrasta moninkertaisia maa-alueita.
Virossa puolustustahdon varaan ei ole koskaan voinut laskea. Maa on vallattu aina mennen tullen ja uutta valtaajaa mielistellen virolaiset ovat aina haukkuneet sille entisen valloittajan. Maan ensimmäinen itsenäisyys kesti tasan yhden päivän loppuen saksalaisten nyrkillä pöytään lyöntiin. Ensimmäinen vapaaehtoinen liikekannallepano sai 800 miestä ilmoittautumaan asevoimiin, toinen pakollinen liikekannallepano nosti miesluvun 2 300, mutta sai myös liikkeelle karkurien armeijan. Eipä siis ihme, olipa tulijat saksalaisia tai venäläisiä, on virolaisten enemmistö toivottanut heidät aina iloisesti, lähes laukaustakaan ampumatta, tervetulleiksi.
Jopa merkittävä monet sodat käynyt ja taistelukentillä voittoja niittänyt virolainen eversti Hans Kalmkin lähti siitä ajatuksesta, että Viro ei itsenäisty vaan on osa Suomea, johon kuuluisi myös Karjala. Tämä Hans Kalm on sotasaavutuksiltaan voittaja, mutta harjoittamilla sotatoimillaan ristiriitaisia ajatuksia herättävä ja elämän muilta käänteiltään mystinen sekä tutustumisen arvoinen mies. Kalmilla on kytköksiä myös Vakka-Suomeen, sillä valmistuttuaan USA:ssa lääkäriksi, hän perusti Pyhärantaan terveyshoitolan. Loppuelämänsä Hans Kalm asui Raumalla ja Jyväskylässä, jossa hän kuoli ja jonne hänet haudattiin 1981.
Jos historiasta palataan tähän päivään, voidaan Viron itsenäisyyden kestäneen yllättävän kauan ja maan oman puolustuksen olevan yhä varsin rempallaan ja nojaavan ulkovaltojen asearsenaaliin ja puolustusaktiivisuuteen. Nyt tuulten kääntyessä USA:ssa, NATO:n suurimmassa rahoittajassa, Viroon syntyy väistämättä sotilaallinen tyhjiö. Tämän tyhjiön voi täyttää, joko sotilaallisesti tai sopimuksellisesti. Suomen kannalta paras ratkaisu olisi pikaisesti toteutettu sopimus. Tällainen sopimus voisi syntyä nopeasti akselin Putin-Niinistö neuvottelujen tuloksena.
Ehkäpä Putin-Niinistö sopimuksen hartioita kasvattaisi, jos mukaan neuvottelupöytään saataisiin Ruotsin valtion edustaja. Mikäli sopimuksia ei em. pohjalta saada synnytettyä, voi kulmakuntamme tulevaisuutta hallita Putin-Trump sopimus. Se taas saattaa tuoda mieliin tuulahduksen menneiden aikojen Molotov-Tribbentrop kontrahdin ja silloin koko casen suurin häviäjä on eittämättä oman puolustuksensa totaalisesti laiminlyönyt Viro.
LINKIT:
Panssarikilta lehden kertomus Pajun taistelusta
Narvan valtaus 1919
Hans Kalmin elämää
Hans Kalm maatalousteknikko, eversti, lääkäri
Ahvenanmaan kaltainen sotilaallinen tyhjiö sijaitsi aikoinaan Virossa. Nyt maassa heiluu erimaalaisia sotilaita aina EU:n ulkopuolelta saakka. Kun huomioimme Virossa olevan venäläisvähemmistön suuruuden ja sen saaman nuivan kohtelun sekä maan puolustustahdon flegmaattisuuden ja sen historiallisen hällä väliä -linjan, voitaneen po. valtiota, sen harjoittaman uhon keralla pitää melkoisen riskialttiina koko Itämeren alueelle.
Suomalaisten on tunnettava vastuunsa Viron suhteen, sillä suomalaisten vapaaehtoisten vaikutus Viron vapaussodan lopputulokseen oli ratkaiseva. Suomalaisten hyökkäys tammikuussa 1919 Narvassa on jäänyt historiaan po. sodan ratkaisevimpina taisteluina, Suomalaiset ajoivat rynnäköllään virolaisista ja suomalaisista punaisista sekä venäläisistä koostuneen, määrältään moninkertaisen, vihollisen rajan taakse Neuvostoliittoon. Toinen suomalaisten ottama merkittävä voitto Viron vapaussodassa tapahtui Pajussa, jossa suomalaiset Pohjan Pojat löivät verisessä pistinhyökkäyksessä latvialaiset puna-armeijan sotilaat.
Vaikka suomalaisten taistelema Viron itsenäisyys ei tuolloin kestänyt kuin parikymmentä vuotta, ovat itsenäisyyden vaikutukset merkittävät. Virolaiset välttyivät valtavalta 1930-luvulla rehottaneelta neuvostoterrorilta sekä mielivaltaisilta väestönsiirroilta. Todennäköisesti koko Viroa ei olisi ilman itsenäisyyttä enää olemassakaan, vaan virolaiset olisi siirretty ja ripoteltu pitkin laajaa laajaa Neuvostoliittoa ja korvattu muualta siirretyllä väestöllä. Suomalaisten osallistuminen Viron vapaussotaan ja sotaretket Karjalassa tekivät suomalaisesta sotilaasta uskottavan ja kunnioitusta herättävän pelotteen Neuvostoliitolle. Tästä hyvänä esimerkkinä on vuoden 1939 aluevaihdosneuvottelut, joissa Stalin tarjosi Suomelle vastineeksi muutamasta saaresta, Pietarin lähistön Karjalasta ja Hankoniemen vuokrasta moninkertaisia maa-alueita.
Virossa puolustustahdon varaan ei ole koskaan voinut laskea. Maa on vallattu aina mennen tullen ja uutta valtaajaa mielistellen virolaiset ovat aina haukkuneet sille entisen valloittajan. Maan ensimmäinen itsenäisyys kesti tasan yhden päivän loppuen saksalaisten nyrkillä pöytään lyöntiin. Ensimmäinen vapaaehtoinen liikekannallepano sai 800 miestä ilmoittautumaan asevoimiin, toinen pakollinen liikekannallepano nosti miesluvun 2 300, mutta sai myös liikkeelle karkurien armeijan. Eipä siis ihme, olipa tulijat saksalaisia tai venäläisiä, on virolaisten enemmistö toivottanut heidät aina iloisesti, lähes laukaustakaan ampumatta, tervetulleiksi.
Jopa merkittävä monet sodat käynyt ja taistelukentillä voittoja niittänyt virolainen eversti Hans Kalmkin lähti siitä ajatuksesta, että Viro ei itsenäisty vaan on osa Suomea, johon kuuluisi myös Karjala. Tämä Hans Kalm on sotasaavutuksiltaan voittaja, mutta harjoittamilla sotatoimillaan ristiriitaisia ajatuksia herättävä ja elämän muilta käänteiltään mystinen sekä tutustumisen arvoinen mies. Kalmilla on kytköksiä myös Vakka-Suomeen, sillä valmistuttuaan USA:ssa lääkäriksi, hän perusti Pyhärantaan terveyshoitolan. Loppuelämänsä Hans Kalm asui Raumalla ja Jyväskylässä, jossa hän kuoli ja jonne hänet haudattiin 1981.
Jos historiasta palataan tähän päivään, voidaan Viron itsenäisyyden kestäneen yllättävän kauan ja maan oman puolustuksen olevan yhä varsin rempallaan ja nojaavan ulkovaltojen asearsenaaliin ja puolustusaktiivisuuteen. Nyt tuulten kääntyessä USA:ssa, NATO:n suurimmassa rahoittajassa, Viroon syntyy väistämättä sotilaallinen tyhjiö. Tämän tyhjiön voi täyttää, joko sotilaallisesti tai sopimuksellisesti. Suomen kannalta paras ratkaisu olisi pikaisesti toteutettu sopimus. Tällainen sopimus voisi syntyä nopeasti akselin Putin-Niinistö neuvottelujen tuloksena.
Ehkäpä Putin-Niinistö sopimuksen hartioita kasvattaisi, jos mukaan neuvottelupöytään saataisiin Ruotsin valtion edustaja. Mikäli sopimuksia ei em. pohjalta saada synnytettyä, voi kulmakuntamme tulevaisuutta hallita Putin-Trump sopimus. Se taas saattaa tuoda mieliin tuulahduksen menneiden aikojen Molotov-Tribbentrop kontrahdin ja silloin koko casen suurin häviäjä on eittämättä oman puolustuksensa totaalisesti laiminlyönyt Viro.
LINKIT:
Panssarikilta lehden kertomus Pajun taistelusta
Narvan valtaus 1919
Hans Kalmin elämää
Hans Kalm maatalousteknikko, eversti, lääkäri
torstai 8. joulukuuta 2016
ALUESAIRAALAMME ALASAJOYRITYKSET ALKOIVAT JO 2010
Uudessakaupungissa sairaalamme palveluja ajettiin alas jo vuonna 2010. Tässä blogikirjoitus reilun kuuden vuoden takaa. Kirjoitus ja sen reilut kaksisataa kommenttia avaavat asian tilan jokseenkin hyvin. Uudessakaupungissa päättäjät ja etenkin tuolloinen puheenjohtajisto junttasi eteenpäin katastrofaalista elinkeinopolitiikkaa salaillen todelliset ongelmat. On vähintäänkin kyseenalaista, että tänään samat tyypit unohtavat oman roolinsa ja keräävät nyt poliittisia irtopisteitä sairaalajeesusteluilla sekä adresseilla!
Kuinka olisi käynyt, jos Uusikaupunki olisi turvannut huuhaaelinkeinopolitiikkaan käytetyillä miljoonilla euroilla kaupungin pysymisen puitteiltaan kilpailukykyisenä ja tehnyt sen muuttotappiollisesta muuttovoittoiseksi asukasmagneetiksi - OLISIVATKO SAIRAALAMME PALVELUT NYT LIIPASIMELLA?
Kuinka olisi käynyt, jos Uusikaupunki olisi turvannut huuhaaelinkeinopolitiikkaan käytetyillä miljoonilla euroilla kaupungin pysymisen puitteiltaan kilpailukykyisenä ja tehnyt sen muuttotappiollisesta muuttovoittoiseksi asukasmagneetiksi - OLISIVATKO SAIRAALAMME PALVELUT NYT LIIPASIMELLA?
"sunnuntai, 12. syyskuu 2010
TERVEYS$$$$KE$$$KU$$$$E$$$
Olen keskustellut useiden henkilöiden kanssa terveydenhoitoomme
liittyvästä talousongelmasta. Ei asian hahmottaminen ole vaikeaa,
ainoastaan aikaa vievää, koska tiedon joutuu lypsämään osan sieltä osan
täältä. Hallinollemme tyypillinen salailumentaliteetti ja löpsöt
luottamusmiesjohtajat nöyristelyllään ja arkuudellaan ovat saaneet
aikaan tämän vetkutuksen, josta on vuosi vuodelta aiheutunut suuria,
turhia kuluja Uudellekaupungille!
Ongelman syiden on täytynyt olla tiedossa niin koohoolle, ko. alan lautakunnalle kuin johtavalle virkamiehelle. Kaikki em. tahot ovat ainoastaan pyörittäneet peukaloitaan ja salailleet tai eivät ole viitsineet/osanneet/halunneet etsiä terveyspuolen talousongelman syitä. Koska tästä on aiheutunut suunnaton lasku kaupunkilaisille, eivät em. tahot ole toimineet, vähäisessäkään määrin, kaupunkilaisten etujen mukaisesti. Voivatko he toimia jatkossakaan kaupungin etujen puolesta? Tätä täytyisi voimakkaasti pohtia niin lautakunnassa, koohoossa kuin koojiikin saisi tuumia tekemisiään.
Aluesairaalan ja terveyskeskuksen johdon keskinäisten välien sanotaan olevan niin huonot, ettei saada aikaan edes puheyhteyttä. Puheyhteys löytyy, kun heitä korkeammat auktoriteetit käskevät keskusteluihin. Mikäli näiltä auktoriteeteilta puuttuu auktoriteetti eli he ovat vain nöyriä ja ujoja löpsöjä, mitään ei synny; kuten ei syntynytkään. Aluesairaalamme johtaja toimi merkittävässä tehtävässä Salon, Turunmaan ja Loimaan aluesairaaloissa. Näillä paikkakunnilla ei ko. henkilöllä ole mitään vaikeuksia tehdä yhteistyötä terveyskeskusten kanssa. Tästä voi jokainen vetää omat johtopäätökset huonojen välien aiheuttajasta.
Aluesairaalan kulut ovat nousseet menneinä vuosina joitakin prosentteja, kun terveyskeskuksen kulujen kasvu on kymmeniä prosentteja. Kun muualla lääkäri tienaa noin 5 000€/kk, meillä siihen on lyöty rutka lisä eli puhutaan 8 000€/kk, jotkut puhuvat jopa kymppitonnista kuukaudessa. Kun tähän otetaan lääkäreiden tehokkaiden työtuntien vertailu meidän ja muiden paikkakuntien terveyskeskusten välillä, jää tehokkuutemme varsin alhaiseksi. Maksammeko turhan paljon turhasta?
Terveyskeskuksemme hallinto on oma lukunsa. Joskus elettiin sellaisen illuusion varassa, että Laitila liittyy toimintaan mukaan. Noina illuusioiden ja kaavailujen aikoina kasvatettiin terveyskeskuksen hallintoa todella mittavasti. Kuten kaikki tietävät Laitila ei lähtenyt, kenties korkeiden hallintokulujen vuoksi, mukaan terveyskeskukseemme. Silti raskas, ylimitoitettu organisaatio jätettiin terveyskeskukseemme.
Kun terveyskeskus hoitaa tehtävänsä hyvin sen kulut kasvavat, mutta aluesairaalan kulut taasen putoavat, koska potilaita ei tarvitse sitä. Jos taas terveyskeskus lähettää, matalla kynnyksellä, potilaita aluesairaalaan, pitäisi tuolloin aluesairaalan kulujen nousta ja terveyskeskuksen kulujen laskea. Aluesairaalan ja terveyskeskuksen toiminnat täydentävät ja liittyvät siinä määrin toisiinsa, että niiden tehokkuutta tai kalleutta täytyy aina verrata yhdessä. Mikään simppeli lukujen vertaaminen meidän ja verrokkikuntien kesken ei kerro koko kaikkea toimintatodellisuudesta.
Voiko ratkaisu ongelmaamme olla hallinnon kohtuullistaminen tarpeiden mukaan? Voisiko meillä maksaa lääkäreille saman palkan kuin muualla vai lakoisivatko he silloin maailman tuuliin? Forssassa on aluesairaalalla ja terveyskeskuksella yhteinen hallinto, toimisiko sama meillä?
Ensinnäkin haluaisin keskustelijoiden suhtautuvan esittämiin näkemyksiin väittäminä. Toivon, keskustelun edetessä, niiden kumoamista tai täydentämistä. Muutama kysymys vielä loppuun: Miksi ensimmäistä konsulttityötä ei kelpuutettu tai julkaistu? Miksi joku kuntaliitos-sepityksen väsännyt "tuttu ja turvallinen" konsultti otettiin tilalle? Miksi asia on päästetty tähän malliin? Ovatko tehottomien lääkäreiden kohtuuttomat palkat ja kallis hallinto aiheuttaneet kaupunkimme taloudelliset ongelmat? Miksi tämäkin ongelma on jäänyt maton alle ja se täytyy tiikereiden ja susien kanssa kaivaa esille? Miksei meillä toimita kuin muualla eli olla avoimia ja puututa heti ongelmiin?
Linkki alkuperäiseen blogijuttuun ja kommentteihin
Ongelman syiden on täytynyt olla tiedossa niin koohoolle, ko. alan lautakunnalle kuin johtavalle virkamiehelle. Kaikki em. tahot ovat ainoastaan pyörittäneet peukaloitaan ja salailleet tai eivät ole viitsineet/osanneet/halunneet etsiä terveyspuolen talousongelman syitä. Koska tästä on aiheutunut suunnaton lasku kaupunkilaisille, eivät em. tahot ole toimineet, vähäisessäkään määrin, kaupunkilaisten etujen mukaisesti. Voivatko he toimia jatkossakaan kaupungin etujen puolesta? Tätä täytyisi voimakkaasti pohtia niin lautakunnassa, koohoossa kuin koojiikin saisi tuumia tekemisiään.
Aluesairaalan ja terveyskeskuksen johdon keskinäisten välien sanotaan olevan niin huonot, ettei saada aikaan edes puheyhteyttä. Puheyhteys löytyy, kun heitä korkeammat auktoriteetit käskevät keskusteluihin. Mikäli näiltä auktoriteeteilta puuttuu auktoriteetti eli he ovat vain nöyriä ja ujoja löpsöjä, mitään ei synny; kuten ei syntynytkään. Aluesairaalamme johtaja toimi merkittävässä tehtävässä Salon, Turunmaan ja Loimaan aluesairaaloissa. Näillä paikkakunnilla ei ko. henkilöllä ole mitään vaikeuksia tehdä yhteistyötä terveyskeskusten kanssa. Tästä voi jokainen vetää omat johtopäätökset huonojen välien aiheuttajasta.
Aluesairaalan kulut ovat nousseet menneinä vuosina joitakin prosentteja, kun terveyskeskuksen kulujen kasvu on kymmeniä prosentteja. Kun muualla lääkäri tienaa noin 5 000€/kk, meillä siihen on lyöty rutka lisä eli puhutaan 8 000€/kk, jotkut puhuvat jopa kymppitonnista kuukaudessa. Kun tähän otetaan lääkäreiden tehokkaiden työtuntien vertailu meidän ja muiden paikkakuntien terveyskeskusten välillä, jää tehokkuutemme varsin alhaiseksi. Maksammeko turhan paljon turhasta?
Terveyskeskuksemme hallinto on oma lukunsa. Joskus elettiin sellaisen illuusion varassa, että Laitila liittyy toimintaan mukaan. Noina illuusioiden ja kaavailujen aikoina kasvatettiin terveyskeskuksen hallintoa todella mittavasti. Kuten kaikki tietävät Laitila ei lähtenyt, kenties korkeiden hallintokulujen vuoksi, mukaan terveyskeskukseemme. Silti raskas, ylimitoitettu organisaatio jätettiin terveyskeskukseemme.
Kun terveyskeskus hoitaa tehtävänsä hyvin sen kulut kasvavat, mutta aluesairaalan kulut taasen putoavat, koska potilaita ei tarvitse sitä. Jos taas terveyskeskus lähettää, matalla kynnyksellä, potilaita aluesairaalaan, pitäisi tuolloin aluesairaalan kulujen nousta ja terveyskeskuksen kulujen laskea. Aluesairaalan ja terveyskeskuksen toiminnat täydentävät ja liittyvät siinä määrin toisiinsa, että niiden tehokkuutta tai kalleutta täytyy aina verrata yhdessä. Mikään simppeli lukujen vertaaminen meidän ja verrokkikuntien kesken ei kerro koko kaikkea toimintatodellisuudesta.
Voiko ratkaisu ongelmaamme olla hallinnon kohtuullistaminen tarpeiden mukaan? Voisiko meillä maksaa lääkäreille saman palkan kuin muualla vai lakoisivatko he silloin maailman tuuliin? Forssassa on aluesairaalalla ja terveyskeskuksella yhteinen hallinto, toimisiko sama meillä?
Ensinnäkin haluaisin keskustelijoiden suhtautuvan esittämiin näkemyksiin väittäminä. Toivon, keskustelun edetessä, niiden kumoamista tai täydentämistä. Muutama kysymys vielä loppuun: Miksi ensimmäistä konsulttityötä ei kelpuutettu tai julkaistu? Miksi joku kuntaliitos-sepityksen väsännyt "tuttu ja turvallinen" konsultti otettiin tilalle? Miksi asia on päästetty tähän malliin? Ovatko tehottomien lääkäreiden kohtuuttomat palkat ja kallis hallinto aiheuttaneet kaupunkimme taloudelliset ongelmat? Miksi tämäkin ongelma on jäänyt maton alle ja se täytyy tiikereiden ja susien kanssa kaivaa esille? Miksei meillä toimita kuin muualla eli olla avoimia ja puututa heti ongelmiin?
Linkki alkuperäiseen blogijuttuun ja kommentteihin
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Tip und tap: Hiljaa valtaan hiipii zombijoukko
Joillakin nimettömillä repeää hillitön riemu huippuunsa jonkun ilmoittaessa jäävänsä pois valtuustosta. Sitä suuremmaksi nimettömien riemu kasvaa, mitä näkyvämmin toimiva luottamushenkilö ilmoittaa poisjäännistä. Sen sijaan kukaan ei välitä vähääkään maan hiljaisten, vuosikymmeniä luottamustoimissa nynnyillen, luottamushenkilöiden yrityksistä jatkaa vallankahvan kääntelyä. Mielestäni vaalit sujuisivat rutkasti selkeämmin, jos kaikki valtuutetut ottaisivat reippaasti kantaa asioihin ja kävisivät aktiivista keskustelua kaupunkilaisten kanssa.
Avoimet kannanotot ja keskustelu eivät jätä ehdokkaan taustoja ja päämääriä epäselviksi. Suoraan sanoen, kaikki tietäisivät, mitä saavat antaessaan äänensä valitsemalleen ehdokkaalle. Paikallislehdessä tapahtunut dramaattinen toimituslinjamuutos korostaa avoimuutta. Enää ehdokkaiden julkisuuskuvaa ei määrittele tolkuttomaksi tolkuton päätoimittaja, vaan kaikki saanevat sanomansa avoimesti julkisuuteen. Toistaiseksi ainoastaan Hege Wee käyttää näyttävästi lehden avointa linjaa hyväkseen. Tästä ja muutenkin aktiivisesta vaalityöstä hatun nosto Hege Weelle. Hän valmistelee itselleen omalta kannalta positiivista vaaliyllätystä - ehkäpä odotettavissa on HEGE-JYTKY?
Vaalipuheiden ohella sopi äänestäjien perehtyä tehtyihin päätöksiin ja niihin liittyvään äänestyskäyttäytymiseen. Tässä median toimituksellinen rooli kasvaa erittäin merkittäväksi ja jopa massiivisen isoksi. Onhan noloa, jos vapaassa mediassa jyllätään valtaan waaliwalheilla eli härskeimmillään sairaalan lopettamisen vastustamisella vaalimenestystä saa juuri hän, joka aloitti sairaalan alasajon menneellä valtuustokaudella. Terästäkää poliittista muistianne!
Ehdokkaan esitellessä tärkeänä puoluetoimiston mediatoimijalta tilaamia korulauseita, kannattaa kääntää katse tekoihin. Pahimmillaan kauniit ja kansaa vetoavat korulauseet ovat vain keppihevosia, joilla yritetään ratsastaa vallan nyppylälle. Historian tutkiminen paljastaa ehdokkaat todelliset kasvot - onhan noloa, jos tietämättään äänestää suuren kansainvälisen yrityksen johtohenkilöä, joka ajaa politiikassa työnantajansa etua, vaikka tarkoitus oli antaa ääni oman kaupungin yrityksiä sekä kaupungin itse tuottamia palveluja kannattavalle ehdokaalle.
Oma lukunsa piilee ehdokkaan esiintymisrohkeudessa. Joku saattaa pienessä piirissä, tuttujen joukossa, suoltaa ideoita ja ajatuksia, mutta valtuustossa sekä lautakunnassa tämä sama tupailtojen kuningas rojahtaa vaisuakin vaisumman väen alimpaan kastiin. Yksin ei olla mitään ja unohdetaan vaalilupaukset kun marssitaan johtajan pillin mukaan: Tip tap tipe und tape tap, zombijoukko hiipi valtaan varpahillaan, valtaan varbaahillaan tip und tap und toiibe tiibe tab!.
Avoimet kannanotot ja keskustelu eivät jätä ehdokkaan taustoja ja päämääriä epäselviksi. Suoraan sanoen, kaikki tietäisivät, mitä saavat antaessaan äänensä valitsemalleen ehdokkaalle. Paikallislehdessä tapahtunut dramaattinen toimituslinjamuutos korostaa avoimuutta. Enää ehdokkaiden julkisuuskuvaa ei määrittele tolkuttomaksi tolkuton päätoimittaja, vaan kaikki saanevat sanomansa avoimesti julkisuuteen. Toistaiseksi ainoastaan Hege Wee käyttää näyttävästi lehden avointa linjaa hyväkseen. Tästä ja muutenkin aktiivisesta vaalityöstä hatun nosto Hege Weelle. Hän valmistelee itselleen omalta kannalta positiivista vaaliyllätystä - ehkäpä odotettavissa on HEGE-JYTKY?
Vaalipuheiden ohella sopi äänestäjien perehtyä tehtyihin päätöksiin ja niihin liittyvään äänestyskäyttäytymiseen. Tässä median toimituksellinen rooli kasvaa erittäin merkittäväksi ja jopa massiivisen isoksi. Onhan noloa, jos vapaassa mediassa jyllätään valtaan waaliwalheilla eli härskeimmillään sairaalan lopettamisen vastustamisella vaalimenestystä saa juuri hän, joka aloitti sairaalan alasajon menneellä valtuustokaudella. Terästäkää poliittista muistianne!
Ehdokkaan esitellessä tärkeänä puoluetoimiston mediatoimijalta tilaamia korulauseita, kannattaa kääntää katse tekoihin. Pahimmillaan kauniit ja kansaa vetoavat korulauseet ovat vain keppihevosia, joilla yritetään ratsastaa vallan nyppylälle. Historian tutkiminen paljastaa ehdokkaat todelliset kasvot - onhan noloa, jos tietämättään äänestää suuren kansainvälisen yrityksen johtohenkilöä, joka ajaa politiikassa työnantajansa etua, vaikka tarkoitus oli antaa ääni oman kaupungin yrityksiä sekä kaupungin itse tuottamia palveluja kannattavalle ehdokaalle.
Oma lukunsa piilee ehdokkaan esiintymisrohkeudessa. Joku saattaa pienessä piirissä, tuttujen joukossa, suoltaa ideoita ja ajatuksia, mutta valtuustossa sekä lautakunnassa tämä sama tupailtojen kuningas rojahtaa vaisuakin vaisumman väen alimpaan kastiin. Yksin ei olla mitään ja unohdetaan vaalilupaukset kun marssitaan johtajan pillin mukaan: Tip tap tipe und tape tap, zombijoukko hiipi valtaan varpahillaan, valtaan varbaahillaan tip und tap und toiibe tiibe tab!.
lauantai 3. joulukuuta 2016
JÄÄSKELÄINEN TOIMII KUIN GOEBBELS?
Olen muutaman kerran katsonut Susanna Päivärinnan tekemän Atte Jääskeläisen jututuksen. Niin Jääskeläisen kehonkieli, puheen takertelu kuin hapuilevat vastaukset kertovat päätoimittaja Jääskeläisen joutuneen yllättävään tilanteeseen. Ehkäpä jotkut pohtivat keskustelun olleen alusta loppuun asti ennalta sovitun ja käsikirjoitetun. Näin ei voi olla, jos hiukankin enemmän ajatuksella analysoi haastattelua ja vertaa Atte Jääskeläisen käytöstä Ruben Stillerin ohjelmassa, jossa ei ei takeltelua puheessa vain pientä silmienräpsyttelyä.
Päivärinnan jututus alkaa rennolla nimpparitoivotuksella ja Jääskeläinen vastaa tähän leikkisän rennosti. Tämän jälkeen Päivärintaa antaa Jääskeläisen puhua itsestäänselviä journalismin pääperiaatteita ja kasvattaa itseluottamustaan. Kotvan kuluttua alkaa tykitys, joka saa Jääskeläisen eleiden ja puheen takertelun kertomaan, että nyt mentiin ikäville vesille. Aluksi YLE:n yleviä periaatteita mainostanut Atte Jääskeläinen joutuu myöntämään harjoittamansa salailun ja jopa ennakkosensuurin sekä maksaneensa erotetulle toimittajalle vaikenemisesta.
Susanne Päivärinta nosti viimeinkin kissan pöydälle, ottaessaan esiin ihmeellisyyksiä historian varrelta, aina vanhoja lautakasavaikenemisia myöden. On kerrassaan käsittämätöntä, jos Ruben Stiller saa työnantajaltaan varoituksen siitä, että hän on ajatellut tai suunnitellut jotain. Moinen ajatustuotosten varoittelu tuo väkisinkin mieleen nazi-saksan tai Pohjois-Korean manipulointimedian. Ohjelman loppupuolella ohjelmaa Jääskeläinen myöntää Pekka Ervastin saaneen kipurahat lähtemisestään ja vaikenemisestaan. Muistanette Ervastin viimeisen kirjoituksen: Yhdysvallat, rakkaani - "Ameriikan raittia mennään nyt niin että nuppi tutisee" - Ervasti sai kenkää ja kipurahat näkemyksensä vuoksi!
YLE:n ylimielistä väitettä, sen olevan vapaa länsimainen media, voidaan pitää täysin naurettavana. Susanne Päivärinta osoitti vartissa olevansa kansainvälisen journalismin sisäistänyt, herroja pelkäämätön ja lahjomaton ammattitoimittaja. Lisäksi Jääskeläisen jututus todisti Päivärinnalta löytyvän psykoloogista silmää haastattelutilanteessa . Suoraan sanoen, nyt tuli mieleen Ranskan tai Italian tv-toimittajat tiukimmillaan. Päivärinnan haastattelu oli käytännön esimerkki länsimaisen vapaan median toimittajan toiminasta, joka paljasti päätoimittajan edustavan aivan jotain muuta kuin vapaata mediaa.
YLE:n tyyli manipuloida kansaa yhden miehen mielen mukaan, on ollut äärettömän tuhoisaa. Suomessa on levitetty Venäjä vastaista propagandaa, pakolaistilanteeseen suhtautuminen on ollut äärimmäisen pinnallista ja tuomitsevaa ellei peräti häpäisevää heitä kohtaan, jotka ovat esittäneet vaihtoehtoja tai tuominneet nykymenon. YLE ja muu valtamedia olisi voinut nostaa esiin käytännön inhimillisyyden ja realiteetit, joita kymmenien tuhansien pakolaisten vastaanotto edellyttää, mutta kaikki jäi arkkipiispan tyylisten hyvyyden uhoajien utopististen jeesustelujen alle. Tästä johtuen maassamme ei ole varauduttu minkäänlaisin käytännön toimin tai rajoituksin pakolaistulvaan, joka taas on johtanut jopa kuolemantapauksiin, raiskauksiin, pahoinpitelyihin ja muihin rikoksiin. Jos tuomitsemisen sijaan YLE olisi avannut ja ruokkinut luovaa keskustelua ongelmista, olisi useiden ongelmien nykytilanne paljon parempi.
Koomisimpia ovat YLE:n käyttämät asiantuntijat Aaltolat, Salonius-Pasternakit, Teivaiset, Luukkalat jne. jne.. He esittävät tieteen nimissä omia ennakkoluuloisia mielipiteitään ja veikkaavat vaalien lopputuloksia poskelleen esim. Britannian ero EU:sta ja USA:n presidentin vaalit. Näistä jälkimmäisen lopputulos oli helposti pääteltävissä, jos hiukankin syvällisemmin perehtyi muuhun kuin sikäläiseen avoimesti puolueelliseen valtamediaan. YLE:ssä tarvitaan tuuletusta asiantuntijoiden suhteen. Viimeistään siinä vaiheessa on vaihdettava asiantuntijoita, kun he eivät todistetusti tunne asioita.
Eikä kenenkään tarvitse mennä Sorbonnen yliopistoon saakka, kun YLE:n, muka tasapuoliselle toimituslinjalle, nauretaan, sillä lähimmät naureskelijat löytyvät YLE:n sisältä. Naurun sijaan meidän suomalaisten tulisi itkeä, sillä ei edes Joseph Goebbelsilla ollut täyttä yksinvaltiutta kansan manipulointiin ja 500 milj. euroa, millä muokata kansan mieltä mieleisekseen. YLE:n harjoittaman toimituslinjan mahdollistaa sen valvonta, jota suorittavat poliitikot. Jostain syystä, tehtävään valitut kansanedustajat eivät valvontatoimillaan häikäise. Se ei ole millään tavoin noussut esiin YLE:n jatkaessa ihmeellisen yksipuolista toimintaansa.
Ruben Stillerin perjantainen ohjelma, jossa Atte Jääskeläinen oli mukana, ei tuonut mihinkään mitään uutta. Mutta Päivärinnan ohjelmassa kävi selville ohjelmien hyllytykset, ajattelusta annetut varoitukset ja Ervastille annettu maksu, jotta hän vaikenee hyllytetyistä jutuista ja potkuistaan. Tämä ei todellakaan ole demokraattisen valtion omistavan tasapuolisen,julkisen palvelun median tapa toimia. Kaikesta tästä huolimatta YLE:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Kivelä(ps) toteaa Jääskeläisen nauttivan hänen ja koko hallintoneuvoston luottamusta.
Kun edellisiin ihmeellisyyksiin lisätään olemattomat mm. olemattomat Venäjä-trollit ja jopa YLE:n sisältä kumpuava kritiikki ja epäluottamus vastaavaa päätoimittajaa kohtaan, on hallintoneuvoston puheenjohtajan julkilausuma perusteluineen käsittämätön tai vähintäänkin outo. Jääskeläisen tulisi ryhtyä uudistamaan YLE:ä ja lopettaa kansan opettaminen ja valistaminen. Kansalla on kykyä arvioida tasapuolisen tarjonnan pohjalta eri ajatussuuntien ja ihmisryhmien uskottavuus. Nykyinen manipulointilinja, salaili, hyllytys ja lopputilien jako aiheuttaa ainoastaan epäluuloa.
Jos kaikenmaaliman pölöpäät äärilaidoilta olisi päästetty ääneen, kansa olisi voinut itse todeta heidät ennakkoluuloisiksi pölöpäiksi ja myös löytää järkityypit itse. Nyt tapahtunut salailu ja puolueellisuus, on saanut monet pohtimaan hämärimmistäkin ääriaineksista: Jospa sittenkin siellä on järkeä, kun ........ Jääskeläinen on myöntänyt virheensä, joten nyt hänen täytyy muuttaa tyyliään ja ottaa käyttöön se laaja toimitusosaaminen ja aivokapasiteetti, mikä YLE:stä löytyy. Toinen vaihtoehto lienee se, että mies nostaa kytkintä tai hallintoneuvosto näyttää hänelle ovea.
LINKIT:
Pekka Ervasti: Yhdysvallat rakkaani
YLE:n hallintoneuvosto
Kimmo Kivelän kommentti
YLE nazitiedotuksen jäljillä
Päivärinnan jututus alkaa rennolla nimpparitoivotuksella ja Jääskeläinen vastaa tähän leikkisän rennosti. Tämän jälkeen Päivärintaa antaa Jääskeläisen puhua itsestäänselviä journalismin pääperiaatteita ja kasvattaa itseluottamustaan. Kotvan kuluttua alkaa tykitys, joka saa Jääskeläisen eleiden ja puheen takertelun kertomaan, että nyt mentiin ikäville vesille. Aluksi YLE:n yleviä periaatteita mainostanut Atte Jääskeläinen joutuu myöntämään harjoittamansa salailun ja jopa ennakkosensuurin sekä maksaneensa erotetulle toimittajalle vaikenemisesta.
Susanne Päivärinta nosti viimeinkin kissan pöydälle, ottaessaan esiin ihmeellisyyksiä historian varrelta, aina vanhoja lautakasavaikenemisia myöden. On kerrassaan käsittämätöntä, jos Ruben Stiller saa työnantajaltaan varoituksen siitä, että hän on ajatellut tai suunnitellut jotain. Moinen ajatustuotosten varoittelu tuo väkisinkin mieleen nazi-saksan tai Pohjois-Korean manipulointimedian. Ohjelman loppupuolella ohjelmaa Jääskeläinen myöntää Pekka Ervastin saaneen kipurahat lähtemisestään ja vaikenemisestaan. Muistanette Ervastin viimeisen kirjoituksen: Yhdysvallat, rakkaani - "Ameriikan raittia mennään nyt niin että nuppi tutisee" - Ervasti sai kenkää ja kipurahat näkemyksensä vuoksi!
YLE:n ylimielistä väitettä, sen olevan vapaa länsimainen media, voidaan pitää täysin naurettavana. Susanne Päivärinta osoitti vartissa olevansa kansainvälisen journalismin sisäistänyt, herroja pelkäämätön ja lahjomaton ammattitoimittaja. Lisäksi Jääskeläisen jututus todisti Päivärinnalta löytyvän psykoloogista silmää haastattelutilanteessa . Suoraan sanoen, nyt tuli mieleen Ranskan tai Italian tv-toimittajat tiukimmillaan. Päivärinnan haastattelu oli käytännön esimerkki länsimaisen vapaan median toimittajan toiminasta, joka paljasti päätoimittajan edustavan aivan jotain muuta kuin vapaata mediaa.
YLE:n tyyli manipuloida kansaa yhden miehen mielen mukaan, on ollut äärettömän tuhoisaa. Suomessa on levitetty Venäjä vastaista propagandaa, pakolaistilanteeseen suhtautuminen on ollut äärimmäisen pinnallista ja tuomitsevaa ellei peräti häpäisevää heitä kohtaan, jotka ovat esittäneet vaihtoehtoja tai tuominneet nykymenon. YLE ja muu valtamedia olisi voinut nostaa esiin käytännön inhimillisyyden ja realiteetit, joita kymmenien tuhansien pakolaisten vastaanotto edellyttää, mutta kaikki jäi arkkipiispan tyylisten hyvyyden uhoajien utopististen jeesustelujen alle. Tästä johtuen maassamme ei ole varauduttu minkäänlaisin käytännön toimin tai rajoituksin pakolaistulvaan, joka taas on johtanut jopa kuolemantapauksiin, raiskauksiin, pahoinpitelyihin ja muihin rikoksiin. Jos tuomitsemisen sijaan YLE olisi avannut ja ruokkinut luovaa keskustelua ongelmista, olisi useiden ongelmien nykytilanne paljon parempi.
Koomisimpia ovat YLE:n käyttämät asiantuntijat Aaltolat, Salonius-Pasternakit, Teivaiset, Luukkalat jne. jne.. He esittävät tieteen nimissä omia ennakkoluuloisia mielipiteitään ja veikkaavat vaalien lopputuloksia poskelleen esim. Britannian ero EU:sta ja USA:n presidentin vaalit. Näistä jälkimmäisen lopputulos oli helposti pääteltävissä, jos hiukankin syvällisemmin perehtyi muuhun kuin sikäläiseen avoimesti puolueelliseen valtamediaan. YLE:ssä tarvitaan tuuletusta asiantuntijoiden suhteen. Viimeistään siinä vaiheessa on vaihdettava asiantuntijoita, kun he eivät todistetusti tunne asioita.
Eikä kenenkään tarvitse mennä Sorbonnen yliopistoon saakka, kun YLE:n, muka tasapuoliselle toimituslinjalle, nauretaan, sillä lähimmät naureskelijat löytyvät YLE:n sisältä. Naurun sijaan meidän suomalaisten tulisi itkeä, sillä ei edes Joseph Goebbelsilla ollut täyttä yksinvaltiutta kansan manipulointiin ja 500 milj. euroa, millä muokata kansan mieltä mieleisekseen. YLE:n harjoittaman toimituslinjan mahdollistaa sen valvonta, jota suorittavat poliitikot. Jostain syystä, tehtävään valitut kansanedustajat eivät valvontatoimillaan häikäise. Se ei ole millään tavoin noussut esiin YLE:n jatkaessa ihmeellisen yksipuolista toimintaansa.
Ruben Stillerin perjantainen ohjelma, jossa Atte Jääskeläinen oli mukana, ei tuonut mihinkään mitään uutta. Mutta Päivärinnan ohjelmassa kävi selville ohjelmien hyllytykset, ajattelusta annetut varoitukset ja Ervastille annettu maksu, jotta hän vaikenee hyllytetyistä jutuista ja potkuistaan. Tämä ei todellakaan ole demokraattisen valtion omistavan tasapuolisen,julkisen palvelun median tapa toimia. Kaikesta tästä huolimatta YLE:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Kivelä(ps) toteaa Jääskeläisen nauttivan hänen ja koko hallintoneuvoston luottamusta.
Kun edellisiin ihmeellisyyksiin lisätään olemattomat mm. olemattomat Venäjä-trollit ja jopa YLE:n sisältä kumpuava kritiikki ja epäluottamus vastaavaa päätoimittajaa kohtaan, on hallintoneuvoston puheenjohtajan julkilausuma perusteluineen käsittämätön tai vähintäänkin outo. Jääskeläisen tulisi ryhtyä uudistamaan YLE:ä ja lopettaa kansan opettaminen ja valistaminen. Kansalla on kykyä arvioida tasapuolisen tarjonnan pohjalta eri ajatussuuntien ja ihmisryhmien uskottavuus. Nykyinen manipulointilinja, salaili, hyllytys ja lopputilien jako aiheuttaa ainoastaan epäluuloa.
Jos kaikenmaaliman pölöpäät äärilaidoilta olisi päästetty ääneen, kansa olisi voinut itse todeta heidät ennakkoluuloisiksi pölöpäiksi ja myös löytää järkityypit itse. Nyt tapahtunut salailu ja puolueellisuus, on saanut monet pohtimaan hämärimmistäkin ääriaineksista: Jospa sittenkin siellä on järkeä, kun ........ Jääskeläinen on myöntänyt virheensä, joten nyt hänen täytyy muuttaa tyyliään ja ottaa käyttöön se laaja toimitusosaaminen ja aivokapasiteetti, mikä YLE:stä löytyy. Toinen vaihtoehto lienee se, että mies nostaa kytkintä tai hallintoneuvosto näyttää hänelle ovea.
LINKIT:
Pekka Ervasti: Yhdysvallat rakkaani
YLE:n hallintoneuvosto
Kimmo Kivelän kommentti
YLE nazitiedotuksen jäljillä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)