perjantai 31. heinäkuuta 2015

Talkootyöllä ja kolmannella sektorilla rahoitetaan matkailua ja alkoholin valmistusta

On hienoa havaita kuinka talkoot lisääntyvät ja ns. kolmas sektori keventää omankin kuntamme suurta talodellista taakkaa. Niin yksityiset kaupunkilaiset, järjestöt kuin seurat antavat panoksensa ja enemmänkin siihen kekoon, jolla yhteisön taloutta pistetään buoenompaan asemaan. Viime aikojen näyttävin tapaus lienee ollut siivoustempaus, johon osallistui mittava määrä kaupunkilaisia.

Kaupungissamme viimeinen merkittävä talkoohanke oli tekonurmi. Paikallinen jalkapalloseura on yhteistyökumppaneineen tehnyt kymmenientuhansien eurojen satsauksen ja saanut sillä aikaiseksi sadoille nuorille mainiot liikuntapuitteet. Olemme viimeinkin jalkapalossa samalla viivalla kuin Suomessa yleensä ollaan. Seuran tekonurmi on myös koulujen käytössä ja iltaisin vapauttaa liikuntahallitilaa muiden seurojen käyttöön.

Merkittävän talkootyön, yksityisten ja yhteisöjen suunnalta, luulisi tuovan kaupungille merkittävät säästöt. Tämän luulisi näkyvän laskeneina taksoina ja veroina tai parantuneina palveluina. Ikävä vaan, että näin ei ole käynyt. Talkootyön ohella kaupunki on säästänyt ja toisaalta jopa nostanut veroja sekä taksoja.

Yhteen ynnättynä nostetut taksat sekä verot ovat tuottaneet miljoonien eurojen käyttövarat. Ilmaan singahtaa kysymys: Missä säästetyt ja talkoilla tuotetut miljoonat eurot näkyvät, miten ne hyödyttävät kaupunkilaisia? Meillä on satsattu voimallisesti tulevaisuuteen eli soijatehtaan puitteisiin, alkoholin valmistukseen, teräskauppaan, etanolitehtaaseen, Pakkahuoneella pyörineisiin ropeleihin, päättäjien matkailuun jne. jne..

Olemme toimineet kaupunkina vuosikymmenen nurinkurisesti. Kun muualla yritykset maksavat veroja rahoittamalla siten kaupunkia ja kaupunkilaisten puitteita sekä palveluita. Meillä on ajettu alas kaupunkilaisten palveluita, nostettu heidän taksoja sekä veroja, onpa kaupunkilaisilla peräti teetetty talkootöitäkin, jotta yritykset saisivat aloitella ja lopetella toimintaansa.


torstai 30. heinäkuuta 2015

NATO-tukikohta Ahvenanmaalle vai varuskunta Uuteenkaupunkiin?

Ahvenanmaa  on ollut 1920-luvulta sotilaista vapaa saarimaakunta. Nyt sen strateginen merkitys on suuresti korostunut sotilaallisen aktiivisuuden kasvaessa Itämerellä. Venäläisten sotavehkeitä liikkuu vedessä ja ilmassa, Virossa hollantilaiset ja jenkit marssivat itsenäisyysparaatissa paikallisten huutaessa saksalaisia marssijonon jatkoksi, jenkit rakentavat ohjustukikohtia entisen itäblokin alueelle ja ruotsalaisetkin löysivät vuosien jahdin päätteeksi viimeinkin tuoreen sata vuotta vanhan sukellusveneen .

Onneksi meillä on kerrankin puolustusministeri, joka ei osta kymmeniätuhansia kivääreitä, joilla ei pysty ampumaan; ei haali romurautaa panssareina eikä hävittäjiä vailla asejärjestelmiä. Jussi Niinistö tuo nytkin asiansa esillä omalla lakoonisella tyylillään puolueettomasti. Mutta mitä meidän tulee tehdä Ahvenanmaan kanssa, Suomellahan on kiistaton puolustusvelvoite sen suhteen?

Osa ahvenanmaalaisista on halunnut kuulua Suomea mielummin osaksi naapurimaata. Pitäisikö siellä järjestää asiasta demokraattiset vaalit ja mikäli naapurmaahan liittyminen voittaa, tehdän kaupat naapurin kanssa ja vaihdetaan Ahvenanmaa naapurimaalle luovutettuun Karjalaan. Olisipa silloin vastavuoroisesti suomalaisillekin mökkitontteja tarjolla naapurista ja jopa Laatokan rannalta.

Yksi vaihtoehto olisi kokoomustyyliin po. toiminnan ulkoistaminen eli ostaa Ahvenanmaan puolustus joltain uskottavalta ystävällismieliseltä taholta. Näillä nurkilla ainoa vaihtoehto lienee Venäjä. Venäjän into tähän ideaan lienee niin suuri, että puolustajat olisivat paikalla jo ennen kuin muste on kuivunut sopimuspaperissa. Ongelma lienee sekin, että venäläisten tapa puolustaa on omintakeinen ja tahtovatpa jäädä puolustamaan paikkaa senkin jälkeen, kun mitään puolustamisen tarvetta ei enää ole.

Entäpä vaihtoehto tukikohdan myyminen eniten tarjoavalle? Varmaankin jenkit ja venäläiset olisivat tässä kisassa innolla mukana. Mutta molempien luotettavuus maksajana on hiukan niin ja näin, venäläinen maksaa millä lystää ja amerikkalainen ei maksa lainkaan - muistakaa Hornet vastaostot tai ajatelkaa Kreikka, Espanja jne. maksun takaajina. Kaiken lisäksi huutokaupan seurauksena Suomi joutuisi väkisinkin valitsemaan napamaiden suhteen puolensa. Ehkäpä juuri siksi molemmille napamaalle olisi hyvä myydä omat tontit tukikohtia varten? Ahvenanmaallahan heidän olisi kiva keskenään kilpavarustella.

Vai olisiko kaikkein parasta satsata omaan puolustukseen ja tehdä tuhti tukikohta Uuteenkaupunkiin. Siellä on entistä puolustusvoimien tilaaa tyhjillään ja laivaston vaatimat rantafasiliteetit kunnossa. Yhteistyötä voisimme tehdä vaikkapa Ruotsin kanssa, heillähän on hiukan vastaavanlainen pulma Gotlannin suhteen. Lisäksi Ruotsista löytyy merkittävää osaamista sotakaluston suhteen aina sukellusveneistä lentokoneisiin.

Joka tapauksessa meidä on tehtävä jotain, emme voi pitää lounaan paraatiovea auki loputtomiin. Eikä aikaa ongelman ratkaisemiseen ole rajattomasti, sillä reilun vuoden päästä yhdellä kulmakunnalla on presidentinvaalit ja sen seurauksena saataa sotainen rytinä laajeta ja lisääntyä. Tämä etenkin silloin, jos pojasta polvi edelleeen pahenee.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Pahat porvarit ajaa säbäjunnut hyiseen hankeen

Puhelimeni soi toistuvasti liikuntahallihulluttelun tiimoilta. Minun pitäisi estää se, ettei Uudenkaupungin salibandyn pelaajilta viedä harrastusmahdollisuuksia. Meikäläisellä, joka on lautakuntien ulkopuolella ja valtuustossa istumisensa jo istunut , on täysin vailla edes teoreettista vaikutusvaltaa. Meillä on onneton, mutta vaalien seurauksena demokratian kriteereitä hipoen valittu porvarienemmistöinen hallitus, joka käyttää tässä asiassa valtaa, joko itse tai valtuuston nisseväen avustuksella.

Kun yksityseltä vuokrataan hallia, kannattaa pitää mielessä, että yleensä yksityinen sekstori pyrkii tekemään liiketoiminnallaan ja omaisuudella voittoa. Jos paikkakunnalla on lasten/nuorten liikuntapaikaksi vaihtoehtoina yksi liikuntahalli tai lumihanki, on hallin omistaja neuvotteluissa varsin vahvoilla. Älkää kuitenkaan haukkuko hallitusta tai sen porvareita nykytilanteesta, sillä liikuntahalinkin osalta pelimerkit käytettiin jo vuosia sitten.

Syy vallitsevaan tilanteeseen löytyy takavuosilta. Aikoinaan neljä ihmistä neuvotteli hallin omistajien kanssa vuokrasopimuksesta. Tuija Suominen, Jarno Nikula sekä minä olimme neuvotteluissa joka kerta koko ajan paikalla ja demarien hallituksenjäsen autossa tupakalla. Näin syntyi sopimus, jota entinen virkamiesjohtaja ja hallituksenpuheenjohtaja kävivät huonontamassa ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Tarjolla oli muitakin vaihtoehtoja 

1) Salibandylle, riittävä tila etsitään kaupungin silloisesta kiinteistö massasta. Tämä, kaupungille edullisin ja salibandyn harrastajille paras vaihtoehto, olisi arkkitehdin mukaan onnistunut tilajärjestelyin. Myöhemmin entinen kaupunginjohtaja ilmoitti ettei elinkeinotiloja voida ottaa liikuntakäyttöön.

2) Kaupunki ostaa entisen tennishallin. Tästä keskustelin hallin omistajan kanssa ja hän oli valmis edullisiin ja pitkäaikaisiin maksujärjestelyihin. Entiselle tennishallille oli olemassa laajennuspiirustukset ja pitkälti niiden avulla paikkakuntamme sisäliikuntatilatarve olisi saatettu kuntoon vuosiksi eteenpäin.

3) Tuija Suominen kutsui paikallisia urheiluseuroja neuvotteluihin siitä vaihtoehdosta ettei tenniskeskusta vuokrata vaan seurat toimivat kolme - neljä vuotta pienemmissä tiloissa ja näin säätetyistä rahoista saadaan pesämuna kokonaan uuden palloiluhallin rakentamiseksi. Seurat hyväksyivät tämän vaihtoehdon.

4) Jos hallin omistajan kanssa tehdään pitkäaikainen sopimus esim. 5 vuotta, on omistaja valmis investoimaan hallin puitteisiin aivan eri tavoin kuin vuoden tai kahden vuoden sopimusta tehtäessä. Tältä pohjalta esitin, että remontoitu tennishalli vuokrataan kaupungille viideksi vuodeksi ja tuona aikana kaupunki suunnittelee ja rakentaa oman monitoimihallin.

Tässä oli esimerkkinä neljä vaihtoehtoa, joista tuolloisessa, nyttemmin sellaisenaan lopetetussa, lautakunnassa aikoinaan puhuttiin. Keskustelu asian tiimoilta oli lautakunnassa innovatiivista ja positiivista. Ikävä vaan, että monitoimihallihanke ja vastaavat kaatuivat rahanpuutteeseen kuten tekonurmikin. Sinäänsä rahapula oli aika ontuva selitys, koskapa miljoonia euroja pistettiin Tontonmäkeen, älyttömiin risteyksiin, turhiin teihin, halleihin, matkailuun ja jopa alkoholin valmistukseen.

Älkää siis syyttäkö nykyisestä tilanteesta hallitusta tai sen porvareita, vaan kiittäkää siitä niitä urheilumiehiä, keitä olette jo aiemmin kymmenet vuodet äänestäneet valtuustoon. He ovat hakanneet miljoonia kaikkeen muuhun paitsi tarpeelliseen. Kun tätä liikuntahallivääntöä kertaan mielessäni, täytyy minun suurella lämmöllä muistella Tuija Suomisen ja Jarno Nikula lisäksi Markku Varjoa. He olivat aina tasapuolisesti nuorten, liikunnan ja urheilun kehittämisen takana.

Jos epäilette , että puhun soopaa, menkää lyhtyjen yöhön kyselemään sieltä istuvilta viimekauden päättäjiltä totuus.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tuomioja + V.Niinistö + pakolaiset = monikulttuurinen Suomi!

Olli Immonen tarjosi mahdollisuuden asialliselle keskustelulle monikultturisesta Suomesta. Ensin kukkahattusedät Tuomioja ja V. Niinistö kärjistivät Immosen tekstiä pisteiden keruu mielessään ja seuraavaksi media höynähti yksipuolisesti kauhisteluun mukaan. Nyt vain kauhistellaan puolin ja toisin. Aamulla Ylellä Immosta kauhistelivat hyvin menestyvät vierasperäiset suomalaiset. Lopuksi julkkikset jeesustelevat ja kauhistelevat konsertissa keräten pisteitä laumasieluilta.

Itse ongelmat, olivat sitten kysessä syyt monikultuurisuuden kannattamiseen tai vastustamiseen, eivät ole mediassa auenneet vähääkään. Päin vastoin rintamalinjat ja ymmärtämättömyys on kasvanut rintamalinjojen välillä. Mikäli media olisi ökyjen sijaan kysellyt jouten notkuvilta maahanmuuttajilta heidän ongelmistaan tai maahanmuuttajat ongelmina käytänössä kokevilta kansalaisilta, olisi esiin noussut konkreettisia korjattavissa olevia ongelmia.

Onhan selvää, että jos maahan saapuu tuhtat tuhtia maahanmuuttajaa, ketkä työtä tekemällä ja uutta työtä työttömille tarjoamalla parantavat kansalaisten ja kansakunnan tilaa, heidät toivotetaan riemumielin tervetulleiksi. Eikä silloin kukaan välitä tulijoiden ihonväristä tai uskonnosta. Tilanne on päinvastainen, jos tulokkaat asetetaan joutilaiksi sinne, missä kantaväestöllä on ongelmia. Tätä eivät monikulttuurisuuden ystävät voi ymmärtää, sillä heidän arkensa ei mitenkään kohtaa maahanmuuttajien enemmistön arkea.

Suurin osa maahanmuuttajistamme tulee maailman kriisialueilta eli he tulevat tänne pakon edessä. Ketkäpä ovat istuneet vihellellen, naureskellen ja isompien käskystä nyökytellen EU:n ja YK:n päättäjien pöydissä, kun maailmassa on synnytetty kriisipesäkkeitä toinen toisensa jälkeen ja samalla hyväksytty satojen tuhansien ihmisten teurastus ja miljoonien pakolaisten vyöry mm. eurooppaan?

Vuosia Tuomioja ja V. Niinistöhän häärivät ministereinä ja suurina "humanisteina" päättäjien pöydässä. Tätä taustaa vasten heidän hyökkäyksensä Immosta vastaan tuntuu valheellisuudessaan kuvottavan itsekkäältä ja koko heidän ulkopoliittinen toiminta härskiydeltään vastenmieliseltä: Vastakkain ovat Immosen kirjoittamat sanat ja entisten ministereiden päätöksillään aikaansaamat ruumiskasat!

Onko kukaan EU:ssa puhunut edes halaistua sanaa siitä, miten tappaminen ja pakolaistulva voitaisiin estää? -En ole kuullut tai lukenut asiasta uutista, vaikka ongelman ratkaisu olisi äärimmäisen yksinkertaista: LOPETETAAN AMPUMATARVIKKEIDEN MYYNTI KRIISIALUEILLE! Jos näin tehtäisiin, loppuisivat hässäkät muutamassa vuodessa siitä yksinkertaiseta syystä ettei siellä ole millä ampua ja mitä ampua.

Näin selvittäisiin suurelta osin koko pakolaisongelmasta eli siitä, että ihmisten on pakko jättää synnyinseutunsa ja syöksyä tänne, Tuomiojan, V. Niinistön ja kumppaneiden riemuksi, rakentamaan monikulttuurista Suomea! Jos joidenkin niin näiden entisten ministereiden toiminta on ollut kaikessa itsekkyydessään epäinhimillistä,  vastenmielistä ja kuvottavaa kuoleman kylvämistä ja se jos mikä on konkreettista rasismia!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Muistutus Tuomiojalle ja muillekin DEMARIEN KAKSINATSINAAMAISUUDESTA!

Pitäisi englantilaisten kanssa viestineiden, entisten ministereiden, tietää, että sikäläinen retoriikka on suomalaiseen verrattuna varsin yliampuvaa. Englannissa kirjeen vastaanottajat ovat rakkaita ja koneet eivät rikkoudu vaan kuolevat jne., tätä taustaa vasten elämöinti Immosen sotaisella tekstillä on julkisuushakuista paisutteluttelua.

Niin kauan kun Suomessa käydään vaaliTAISTELUJA, voidaan politiikassakin taistella kaikenlaisen puolesta kaikenlaista vastaan. Immosen syyttelylle ei löydy minkäänlaista pohjaa fasismista tai rasismista. Vielä vähemmän hänen voi edes epäillä joutuvan oikeudelliseen vastuuseen.

Immonen on kertonut haluavansa pitää Suomen jonain muuna kuin monikulttuurisena. Immosella kuten kenellä tahansa suomalaisella on oikeus olla tätä mieltä ja kertoa se julkisuuteen - Suomen perustuslaki turvaa sananvaupauden. Tuomioja tai V. Niinistö eivät voi määrätä mitä täällä saa kirjoittaa tai sanoa. Kyseessä on herrojen taholta melkoinen suvaitsemattomuus.

Olli Immonen on kertonut näkemyksensä monikultuurisuudesta jo ennen kaksia vaaleja ja hänet on kahdesti valittu eduskuntaan. Pitäisikö hänen vaalien jälkeen muuttaa mielipiteensä oppositiota myötäileväksi? Eikö näitä takin kääntäjiä ole jo ihan tarpeeksi ja täytyyhän äänestäjien tahto näkyä ja kuulua kansanedustajan teoissa ja puheissa.

Käytännön esimerkki demareiden kaksinaamaisuudesta suhteessa natseihin löytyy Uudenkaupungin valtuustosta(kaikki löytyy pöytäkirjoista). Uusikaupunki saa mittavia lahjoituksia Vannas-säätiöltä. Säätiön perustaja oli, Ylen jakamien tietojen mukaan, valtakunnan ykkösnatsi SVL:n johtaja. Hän valmisteli vallankaappausta natsien avulla ja olipa murhalistakin tehty poliittisista kilpailjoista. Tein täysin kantaa ottamattoman valtuustoaloitteen miehen taustojen, säätiön omaisuuden alkuperän selvittämiseksi.

Kuinkas kävi? -Demarit ryhmäpäätöksellä haukkuivat minut mediassa pystyyn ja esittivät kaupunginhallituksessa poliisin usuttamista perääni. Vielä tänäpäivänä po. säätiössä istuu demareita ja sen rahoilla kaunistetaan parhaillaan Uudenkaupungin keskustaa. Eikä kukaan välitä mitään säätiön perustajan taustoista tai siitä kenen selästä suusta alkupääoma on revitty - DEMARIT PÄINVASTOIN SUOJELEVAT SÄÄTIÖN YMPÄRILLÄ OLEVAA MYSTIIKKAA! Uudenkaupungin kaupunki pitää kunnossa säätiön omistan nimikkopuistoa, jota koristaa miehen reliefi!

Mielestäni koko monikulttuurisuusepisodi on karannut väärille raiteille, kiitos median, jota ei kiinnosta keskustelun syyt vaan tarkoituksellinen Immosen väärinymmärtäminen, asian paisuttelu ja persujen vainoaminen. On täysin ymmärrettävää ettei Soini lähde sylkykupiksi moiseen mediapelleilyyn ja persujen mustamaalaukseen!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

KIITOS OLLI IMMONEN - PISTIT ITSESI PELIIN

Immosen julkitulon tyyliä ja hekumointia voi pitää joko vähintääkin kömpelönä tai ovelasti provosoivana keskustelun avauksena, mutta joka tapauksessa hatun nosto hänelle kinkkisen asian esiinnostosta. Monikultuurisuus puhuttaa ja sopisi sanojan motiivien tai sanomisen tyylin sijaan pohtia sitä, miksi monikultuurisuus puhuttaa!

Ensin pitäisi demokraattisesti päättää siitä, haluammeko Suomesta monikulttuurisen maan. Jos päätämme, että haluamme muuttaa maamme monikultuuriseksi, on meidän tämän jälkeen päätettävä käytännön toimista yhdessä päätetyn muutoksen onnistumiseksi, jotta vältämme naapurimaassa nähdyn vierasperäisen väestön pahoinvoinnin sekä siitä sikiävät ongelmat ja inhimilliset kärsimykset.

Nyt Suomeen ja muuallekin on otettu vierasperäistä väestöä vähät välittäen sen myötä syntyvistä ongelmista ja kustannuksista. Pidän äärimmäisen rasistisena Suomen nykytyyliä, jossa ei todellisuudessa pohdita vähääkän kotoutuksen onnistumista. Toiminta muistuttaa kiireisen ökyperheen ongelmalasta, jota yritetään saada vain isukin rahalla ruotuun.

On vähintäänkin outoa kuinka Suomessa huolehditaan siitä, että jokainen lemmikkieläin saa hyvän kodin ja kohtelun; mutta samalla valtio tuo maahan ihmisisiä vähät välittäen heidän saamastaan kohtelusta ja ennen kaikkea kohtelun syistä. Jos koirasta on vakavia ongelmia ympäristölle, otetaan se pois omistajalta ja lopulta omistaja asetetaan kieltoon pitää lemmikkejä. Kuitenkin samaan aikaan valtio tuottaa tänne ihmisiä vaikka on kykenemätön hoitaman heitä ja syntyviä ongelmia.

Kaiken takana on se ikävä fakta, että nämä äänekkäät ja mediatilaa saavat monikulttuurisuuden ystävät eivät elä lähelläkään Suomen monikulttuurista arkea. He näkevät maahanmuuttaneet ihmiset pelkkinä lukuina ja numeroina ja monikultuurisuuden puoltajien mielestään sitä paremmin maahanmuuttajia hoidetaan mitä enemmän heihin käytetään rahaa. Tämä on äärimmäisen epäinhimillistä ajattelua ja ennen kaikkea äärimmäisen itsekästä rasismia.

Tehkäämme suunntielmat ja kohdelkaamme tänne saapuvia maahanmuuttajia sekä sen seuraukset kokevia omia kansalaisiamme edes yhtä hyvin kuin koiria. Vasta tämän jälkeen meillä on pienet edellytykset rakentaa monikulttuurista Suomea.

Jos taas ajattelemme maailman pakolaisongelmia puhtaasti inhimilliseltä kannalta, pyrimme ensi poistamaan syyt pakolaisongelmien syntyyn. Seuraavaksi pohdimme sitä, kuinka paljon voimme tarjota hyvää pakolaisille summalla X.

Tarjoammeko mahdollisimman usealle pakolaiselle mahdollisimman paljon apua siellä missä se on turvallista ja edullista vai tuommeko muutamia heistä tänne ja jätämme muut rahan puutteen vuoksi kuolemaan? Nyt touhumme on vähän kuin meillä olisi kymmen kala-allergista sekä uskonnollisista syistä alkohoolista kieltäytyvää pakolaista ja satanen rahaa heidän ruokkimiseen. Sen sijaan että ostamme kympillä edullista ruokaa kullekin pakolaiselle, ostamme yhdelle heistä satasella tuhdisti kaviaaria ja shampanjaa - niinpä pakolaisista yhdeksän kuolee ja yksi voi pahoin!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Tohvelieläimet himmentävät uusikaupunkilaisen päätännän loiston?

Satuinpä eilen aamukahvilla tapaamaan miehen hyvin oikealta ja miehen hyvin vasemmalta. Kupposet maistuivat ja juttu luisti mukavasti. Tarinointi eteni ruuasta juomiin, musiikista historiaan sekä kirjallisuuteen, moottoripyöristä autoihin veneilyyn ja urheiluun, kesän tapahtumista Uudenkaupungin parhaisiin puoliin. Päivän paikallispolitiikaan ei kupposten äärellä eksytty vähääkään ellei sellaiseksi lasketa Hinku-ideaa wc-vapaasta Vakka-Suomesta. Kahvikotvanen  osoitti sen, että istuskelijoiden päässä pyörii muutakin kuin politiikka. He elävät normaalia elämää ja myös sen kautta tekevät päätöksensä luottamuselimissä.

Uudenkaupungin kunnallispolitiikan paras puoli lienee juuri se, että tämän kokoisilla paikkakunnilla ei ole pelkästä päätöksenteosta eläviä ammattipoliitikkoja. Kun päätöksiä tekevät ns. tavallisten ihmisten arkeen kosketuksissa olevat päättäjät, ovat heidän tekemänsä päätöksetkin tavallisen ihmisen edun mukaisia. Toisaalta em. ei pelkästään riitä, jos ei ole kykyä, halua tai voimia tuoda kadunmiehen näkemystä esille, vaan ajautuu muutaman arkielämästä vieraantuneen puoluepäsmärin johdateltavaksi.

Poliittisesti eri laitoja edustavien päättäjien lähtökohta asioiden valmistelussa on erilainen. Mutta jos he kykenevät kuuntelemaan toisiaan ja keskustelemaan keskenään, silloin he täydentävät toistensa näkemyksiä ja mielipiteitä. Tämän seurauksena syntyy päätöksiä tai ainkin vaihtoehtoja, joissa lopputulema on laihan poliittisen kompromissin sijaan usean ihmisen harkinnan tuloksena syntyvä kaupunkilaista parhaiten palveleva ratkaisu.

Edellä mainittu tuntuu itsestään selvältä, mutta ikävä kyllä kaupungissamme se on sitä vain teoriassa. Jos politiikka jakaa ihmisiä eri leireihin niin voimakkaasti, etteivät nämä edes keskustele toistensa kanssa ollaan yhteisten asioiden hoidossa täysin hakoteilla. Tämän välttämiseksi yleensä kunnissa yritetään järjestää päättäjille yhteisiä tilaisuuksia, jotka synnyttävät voimakasta yhteishenkeä. Uudenkaupungin tilanne on tätä huonompi, sillä jos viime valtuustokaudella järjestettiin päättäjille yksi merkittävä tutustumistilaisuus, tällä valtuustokaudella yhtään sellaista ei ole ollut. Vuorovaikutukselta ja ihmissuhteiden syntymiseltä on katkaistu siivet.

Ihmiskunta oppi jo ammoisina aikona jotain sellaista, mikä on vierasta tälle kunnalle - IHMISKUNTA OPPI PUHUMAAN! Puheviestinnän monimuotoisuudella ihminen erottuu eläimistä. Niin ikään ihmisen pitäisi kyetä vaativampaan ajattelutoimintaan kuin kuin eläimet. Ainoa epäilyksen varjo eläimissä lentää delfiinien päälle, sillä niiden väitetään olevan tosi älykkäitä; mutta kuka uskoo delfiinejä, kun ne eivät voi puhumalla ilmaista fiksuuttaan. Sama varjo lentää monien luottamushenkilöidemme päälle; kun he eivät puhu tai keskustele, kukaan ei voi päätellä heidän aivokapasiteettin kapasitettia eli ovatko he lähempänä tohvelieläintä vai jopa yli delfiinin. Vai käykö kaikkein pahin epäilys totetteen päättäjien tekoja tutkimalla: eiväthän tohvelieläimet ole suunnitelleet ensimmäistäkään "tontonmäkeä"!

Joka tapauksessa keskustelu on kaiken sivistyneen kanssakäymisen perusta ja meiltä se puuttuu tyystin. Kun huomiodaan kaksi mainitsemaani luottamushenkilöä, heidän valmiutensa keskusteluihin ja heidän jutturepertuariin laajuus sekä niihin liittyvä tietämys, ihmetyttää päättäjiemme kanssakäymisen olemattomuus. Vai siinäkö piilee koko ongelma? - Muutama tyyppi pistää kaupungin asiat kuntoon ja poliittisten tohvelieläinten liito vallan virtauksissa päättyy siihen.

On syytä pyytää anteeksi yhtä tämän rustauksen kohtaa: Ette ole tehneet yhtään "tontonmäkeä", joten anteeksi tohvelieläimet!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Hyvä idea on hyvä upottaa jo poliittisista syistä

Kunnallisen organisaation onneton luovuus ja surkea asioiden toteutuskyky on loppujen lopuksi itsestään selvää seurausta politikoinnille. Kuten tiedätte katujen auraamiseen, autolla ajamiseen, sairaan ihmisen hoitamiseen jne. ei ole huonoa kunta-alan koulutusta ja hyvää yksityiesen puolen koulutusta. Suoritustasolla kaikki työ tehdään yleensä samoin tavoin riippumatta siitä kenen palveluksessa työntekijä on. On siis vähintäänkin kummallista puhua yhteiskunnan suorittaman työn tekemisen tehottomuudesta.

Kuten muistatte, yksityinen tarjosi kaupungille kaivinkonetta kuljettajineen huomattavasti edullisemminmmin kuin kaupunki tarjoaa timpuria vatupasseineen kaupungin toiselle yksikölle. Luottamushenkilöt puuttuivat edellämainittuun yhtälöön kahdella tavalla: oman työn kalleutta seliteltiin yksityisiä pidemmillä lomilla jne. ja yksityisen tarjousta, kaivinkoneesta kuljettajineen, pidettiin liian edullisena.

Jos lain mukaan luottamushenkilöiden on toimittava kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, lienee tuon ohjeistuksen mukaan tulkinnat vähissä, jos lakia edes yritetään noudattaa: Palvelujen valinnassa vain laatu ja hinta ratkaisevat kuntalaisen parhaaksi toimimisen. Vasta tämän jälkeen luottamushenkilöiden on huomioitava muut palvelun tuottmiseen liittyvät seika, kuten kaveruus, sopivuus jne..

Kuvitellaanpa täysin surrealistista visiota ja sen toteutumisen mahdollisuutta: Kokoomus, Keskusta tai SDP tuovat valtuustoon aloitteen, joka parantaisi kaupungin palvelutasoa, elämisen puitteita, lisäisi kaupunkiin muuttoa ja alentaisi dramaattisesti kaupunkilaisten veroja ja taksoja. Jos tällainen tai vähänkin positiiviselta näyttävä esitys tulisi, olisi se uhka poliittisille voimasuhteille. Tämän vuoksi politiikassa on helpompi saada tuka onnettoman tai täysin tuhoon tuomitun esityksen taakse kuin menestyksekkään kaupunkia radikaalisti hyödyttävän esityksen taakse.

Katsokaapa viime valtuustokautta. Kaikki älyttömät ideat menivät kolmen suuren puolueen ajamana läpi. Esitykset tulivat virkahenkilöiltä ja puolueet uskoivat utopistiseen virkahenkilöuhoon siunaten sokeasti ainuttakaan aivosolua käyttämättä kaikki lähes kaikki esitykset. Puoluekihojen toimintaa ohjasi pelko jäämisestä menestyksen tekijöiden ulkopuolelle ja julkisuuden leimaamiksi jarrumiehiksi. Samat kolme puoluetta olivat yhdessä ampumassa alas kaikki muut vaihtoehdot.
Kun Pietarsaaressa julistetaan: USKO, TOIVO, RAKKAUS; Meillä voisi julistaa USKO, PELKO, ITSEKKYYS.

Meillä em. tunnettu suuntaus sai jatkoa viime vaalien jälkeen. Nykyisellä valtuustokaudella on ajauduttu jo siinä määrin mitättömyyden suosimiseen ettei edes yksittäisen, omilla aivolla ajattelevan ja kaupunkilaisen etua puolustavan valtuutetun kannata tulla kokouksiin. Jos viime kaudella valtuustoaloitteiden tekoa hankaloitettiin, nyt niitä on kielletty tekemästä.

Olemme ajautuneen mustaan taantumuksen tilaan, jossa poliittiset mitäänsanomattomuudet pyrkivät säilyttämään vallan, jota he eivät edes pyri käyttää kaupunkilaisten parhaaksi. Oman aseman säilyttämisen vuoksi ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen. Kehittämisen sijaan kaupunkilaiset rahoittavat politikointia, poliitikkojen sekä virkahenkilöiden matkailua ja poliitikkoja lähellä olevia harrastuksia ja viihdettä.

Onko siis ihme, jos mm. kunnan tekemä työ maksaa rutkasti yksityistä enemmän? Syy ei ole suoritetussa työssä vaan se on johtamisen laadussa ja kihojen kaupunkilaisten piikkiin tekemien matkojen sun muun sisältymisestä mm. työn hintaan. Samat ihmiset jotka väittävät tietävänsä syyn palvelujen kalleuteen, teettävät sitä kunnan toimesta kallilla. Todella koominen soppa valmistuu, kun edellisten lisäksi lisätään sopan hämmentäjiksi omista asiostaan ja palkoistaan luottamustoimissa päättävät kaupungin työntekijät!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kaupungin kehittäminen on maailman yksinkertaisinta hommaa!

Suomessa on menestyviä ja taantuvia kaupunkeja. Kaupunkien menestystä mitataan asumispuitteilla, palveluilla ja niiden hinnalla eli veroilla ynnä väkiluvun kasvulla. Ensin vertaamme näitä tunnuslukuja verrokkikaupunkeihin ja teemme siltä pohjalta havainnon joko tapahtuneesta kehittymisestä tai sen tarpeesta. Kyseiseen suoritukseen ei tarvittane muuta kuin lukutaitoa ja askettista nelilaskimen käyttöä!

Rehellisesti arvioituna Uudessakaupungissa on eittämättä kehittämisen tarvetta. Tarvittavat kehittämisen kuten mahdolliset säästöjenkin kohteet löytyvät vertaamalla omia toimiamme verrokkikaupunkien vastaaviin toimintoihin. Jotta tämä onnistuisi, meillä on komppania virkahenkilöitä ja muutamasata luottamushenkilöä tutkimassa, perehtymässä, innovoimassa ja toteuttamassa muualla käytännön toimin oikeaksi osoitettuja ratkaisuja.

Jo laki määrää hallituksen tehtäväksi taloudesta vastaamisen. Lisäksi asiat kulkevat hallituksen läpi mennen tullen valtuustoon. Myös lautakuntien päätökset käyvät hallituksessa, joka voi mielin määrin sorkkia niitä. Yksi hallituksen edustaja jopa kyylää lautakunnan kokouksissa ja kirjaa mustaankirjaansa ikäviä ihmisiä ja lausuntoja. Kaiken kukkuraksi on tarkastuslautakunta, joka tarkalla seulalla tutkii kaupungin toimia.

Eipä kaupungin onnistuneen kehittämisen pitäisi ainakaan olla väestä kiinni, kun korvausta vasten sadat ihmiset pohtivat tulevia tekemisiä. Sinäänsä ihmeellistä, sillä mitään uutta  ei tarvitse luoda: telaketju on keksitty, joten se täytyisi saada kulkemaan niin, ettei se murskaisi kaikkea alleen. Sopiikin pohtia mistä moinen lahjattomuus, osaamattomuus tai asioihin perehtymättömyys voi johtua. Kun kyseessä ovat sadat ihmiset, ehkä voimme perustella tapahtuvaa vanhalla sanonnalla: Jokossa tyhmyys tiivistyy, mutta palkkoihin ja palkkioihin rahaa riittää.

Ehkäpä telaketju on vieras vertailu kohde, joten korvataan se laudoilla ja ruuveilla. Jos on tarpeen laittaa kaksi lautaa yhteen, se onnistuu mukavasti ruuveilla. Aivan kuten johonkin kaupungin suoritukseen, myös lautojen yhteen kiinnittämiseen löytyy aina paras mahdollinen ruuvi. Liian pitkällä ruuvilla saatat särkeä laudat tai niiden käyttö on taloudellisti ajateltuna tuhlausta. Sopiva ruuvi niin materiaalilta ja kooltaan sopivaan kohtaan ja homma toimii plus on taloudellisti kohtuullinen kustannuksiltaan.

Jotta kaupungin suorite kahden laudan ruuvilla tapahtuva kiinnittäminen onnistuisi, tarvitaan myös meisseliä eli virkahenkilöä. Ruuveja on monenlaisia talttapäätä, ristipäätä jne., näihin tarvitaan sopiva toimiva meisseli eli virkahenkilö, jottei homma mene poskelleen ruuvin rikkoutumisen myötä. Kun kaikki tämä ammattiosaaminen on käytössä tarvitaan luottamushenkilö osoittamaan ruuvin paikan ja sanomaan suunnan mihin ruuvia väännetään. Kuten havainnoitte loppujen lopuksi kaikessa yksinkertaisuudessaan ruuvin onnistunut ruuvaaminen on monimutkaisempaa kuin kaupungin kehittäminen, jossa toistuvasti epäonnistumme.

Jos vertaamme kaupunkikehittämisen historiamme lautojen kiinnittämiseen ruuveilla, voi todeta touhumme olleen kuuden tuuman voimalla hakkaamista kapeisiin ja ohuisiin soiroihin siten, että soiron säpäleet sinkoilivat ja vääntyneet naulat lentelivät lekan heiluessa. Meiltä siis puuttuu osaaminen ja vastuu. Virkahenkilöt munivat satojen luottamushenkilöiden siunatessa kaiken tuhoon johtavan ja odottavat lehdistön yhteisen edun nimissä peittelevän kaiken karmean aikaansaadun kaaoksen!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Uudenkaupungin kotoustusohjelma - rasistien alulle panemaa populisimia?

Uudessakaupungissa aloitettiin jo menneellä valtuustokaudella kotoutushössötys. Ne tahot, jotka ovat aiheuttaneet rakkaalle paikkakunnallamme voimakkaan väestökadon, tekivät esityksen kotoutusohjelmasta. Samat tahot ovat tehneet paikkakunnalla asumisen entistä vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Viimein pistettiin koko Vakka-Suomen käsittävä kotoutusohjelma vireille. Eikö ensin olisi ollut syytä vierauttamisen sijaan kotouttaa oma väestö ja taata sen viihtyminen kauniissa Uudessakaupungissa?

Todellinen toimiva kotoutusohjelma sisältää muutakin kuin olemassa olevan tilanteen ylimalkaisen toteamisen ja pikaisen itsestäänselvyyksien listaamisen, kuten nyt tehtiin. Jos aivan tosissaan haluamme tänne vierasmaalaisia asukkaita ja heidän kotoutumista, on meidän  suhtauduttava mahdollisiin muuttajiin vakavasti ja heitä väheksymättä huomioitava heidän elintapansa ja kielensä eli koulut nousevat onnistuneessa kotoutuksessa mittavaan merkitykseen. Samoin kokonaisvaltainen lasten ja perheiden huomioiminen taustoineen ovat yleensä onnistuneen kotoutuksen takeet.

Kotoutuksessa keskiöön nousee aina kulttuurien tuntemus sekä rehellinen erilaisuuden arvostaminen ja muualla koettuihin epäonnistumisiin varautuminen.  Kaiken pohjana on luonnollisesti oman kulttuurin tunteminen ja kunnioittaminen sekä edes askeettinen käytännön sosiaalisuus ja demokratian sääntöjen mukaan toimiminen. Jos ainoat näytöt kultuurien ymmärtämisestä rajoittuvat esim. omaa kulttuuriamme väheksyvän, naapurimaahan rasistisesti suhtautuvan ja maanosamme rasistisinta valtiota ylistävän tetteriesityksen aikaansaamiseen, ei näillä tyypeillä liene vähäisempiäkään eväitä monikulttuurisuuteen tai sen rakentamiseen. 

Nämä meidän julkisuuspisteitä populistisesti keräävät kotoutushössöttäjät, ovat juuri heitä, ketkä ovat olleet säästöjen nimissä ajamassa alas paikkakunnan oman nuorison puitteita ja opetuksen tason. Lapsilla ja viihtyvyydellä saavutetut säästöt on käytetty mm. alkoholinvalmistukseen. Kaipa monella suomalaisella, siis myös usealla päättäjällämme sydän on lähempänä viinaa kuin lapsia, mutta eipä silloin kovin lähellä sydäntä voi olla esim. islamiakaan.

Kotoutuminen lähtee viihtyvyydestä, turvallisuudesta, oppimisesta, terveydestä ja turvallisuudesta. Kun nämä yhteiskunnan perussektorit ovat kunnassa kunnossa eli alkuperäinen väestö elää tasa-arvoisena ja tyytyväisenä, voidaan puhtaalla omallatunnolla aloittaa kotouttamisen suunnittelu. Mikäli em.  lähtökohdat eivät ole kunnossa, on edes kotoutuksesta puhuminen osoitus itsekkäästä irtopisteiden keruusta, halvasta populismista tai keskenkenjäänestä tahikka vajajaasta aivotoiminnasta! Aivan ensimmäiseksi, siis ihka ekaksi, pitäisi pohtia koko kotoutuksen mielekkyyttä!

torstai 9. heinäkuuta 2015

WALEHTELIJOIDEN WAKANSSILLA MILJOONIEN EUROJEN MIINUS, mutta $HH, $HH - sitä tikulla...!

Elettiinpä aikoinaan tovia jolloin jotkut olivat lopettamassa enemmän tai vähemmän kokonaan Tyksin alaisen sairaalaamme. Syy tähän löytyi sairaalan toiminnan kalleudesta. Sensijaan kaupunkimme oma terveyskeskus kuulemma tomi verrattoman edullisesti. Tuolloin esiin pulpahtivat puhenjohtajiston tyypit  manaamaan suureen äänen sairaalaa manalle.

Puheenjohtajisto tilasi jopa konsultin selvittämään ja todistamaan aluesaaraalan kalleutta. Hintavuuden syyksi konsultti nosti monipuoliset ja laadukkaat hoitotoimet, niiden tarjonnan hän väitti lisäävän sairaalan käyttöä. Esitin valtuustossa konsultille kysymyksen: Tarkoittaako hän sitä, että mikäli Uudessakaupungissa kyetään hoitamaan katkenneita jalkoja, kaupunkilaiset alkavat tarjolla olevian hoitomahdollisuuden vuoksi katkomaan jalkojaan? Punastellen konsultti totesi ettei se noin mene vaikka vähän noin se juuri menee.

Niinpä syyttävä sormi kääntyi osoittamaan kallista erikoissairaanhoitoa. Tämän seurauksena alkoi lehden mainostamana erään weijarin miljoona jahti. Suurieleisesti tämä weijari kertoi kotvan vierähdettyä kaiken sovitun ja erikoissairaanhoitokulujen putovan miljoonalla. Ja kaikkihan tiettävät, että juuri näin ei käynyt. Kysymyksiini kadonneesta miljoonasäästöstä weijari selitteli: Mutku se lupas, en voi mitään jos toinen ei pidä lupausta. Tietenkään mitään ei ollut paperilla, joten koko luvattu miljoonasäästö taisi olla weijarin waletta.

Viime vuonna sama weijari alkoi  keräämään julkisuuskamppanjalla pisteitä vaatimalla aluesairaalan säilyttämistä ja kieltäneensä ikinä ajaneensa sairaalan toimintoja alas. Samaisen weijarin toimintaa laajemmin tutkiessa havaitsee toistuvaa asteittaista ristiriitaisuutta. Lähes poikkeukseutta positiivisuudessaan hurjat lupaukset ja iloiset ennustukset kääntyvän negatiiviseksi tulokseksi ja vähintään epäuskottaviksi sepittelyiksi.

Kun kaikki nämä walheet pistetään putkeen, voidaan puhua miljoonien eurojen hukkaputkesta: Koulut lopettamalla saadaan kaupungintalous kuntoon,  etanolitehtaasen sijoittaminen tuo työpaikkoja, hallipolitiikka tuo voittoa, elinkeinopolitiikkamme on suuri menestys jne. jne.. Kaikki nämä ennakkouutisoitiin valtavana menestykseen vievänä porttina. Mutta, kun kaikki järjestään rojahti ahterilleen, epäonnitumisista ei media maininnut mitään ja taloudesta huolissaan olevien luottamustoimihenkilöiden suut suljetiin julkisella häpäisyllä höystetyillä tutkintapyynnöillä.

Avoimeen keskusteluun perustuvalla asioiden valmistelulla ja päätöksiä tulosvastuullisesti seuraamalla kaupunkimme tilanne olisi kokonaan toinen. Tähän meidän tulisi pyrkiä ja myöntää se, että hyvää tulevaisuutta luodaan rehellisellä lähihistorian tarkastelulla: Opitaan olemmaan toistamatta jatkuvasti samoja virheitä ja saadan keskeisiltä paikoilta pois heidät, ketkä toistavat jatkuvasti samoja virheitä!

Viimeinkin Uudestakaupungista on löydyttävä rehellistä johtajuutta joka kunnioittaa avoimmuutta ja demokratiaa. Kaikki näkevät mitä valheessa eläminen on maksanut kaupungille ja sitähän se tulee jatkossakin tekemään!


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Olisiko saksalaistenkin aika osallistua KREIKKALAISTEN auttamiseen?

Aina Käkisalmen Marttoja myöden tiedetään, että ns. Kreikan pelastusmiljardit lurahtivat pitkälti mutkan kautta Saksan pankeille. Ilmantätä  pankkiapua, koko Saksan talous olisi rojahtanut polvilleen. Sensijaan virallinen avustuskohde Kreikka on ajautunut ongelmissaan syvemmälle ja syvemmälle: työttymyys lisääntyy, terveydenhuolto heikkenee jne. Etenkin Saksa ja myös USA, jolle asian ei pitäisi mitenkään kuulua, patistivat Kreikan mainitulle voimakkaasti säädetylle avun vastaanoton-tielle.

Vaikka Kreikka ajoi alas yhteiskunnan peruspalveluja ja siinä sivussa useat sen kansalaiset ajautuivat äärimmäisen hädän partaalle, oli Kreikalla käsittämätön into sijoittaa aseisiin. Kreikan puolustusbudjetti kasvoi pahimman ahdingonkin aikana valtavaksi. Tuntuu vähintään käsittämättöltä, että NATO-maiden ympäröimä NATO-maa joutuu pahimman ahdingon aikana lyömään valtavasti valuttaa kiinni asevarusteluun. Luulisi jo NATO:n viidennen artiklan turvaavan, ettei tuolla kulmakunnalla voi syttyä sotilaallista hässäkkää.

Katsotaanpa vielä sekin, mistä Kreikka osti taistelutamineensa. YLLÄTYS. YLLTYS: Saksa ja USA toimittivat käsittämättömät määrät aseita Kreikalle. Kävikö niin, että jo Kreikan apupakettia sovittaessa Kreikka sidottiin valtaviin aseostoihin? Menikö kaikki se apu. mikä ei lurahtanut pääasiassa saksalaisille pankeille, USA:n ja Saksan aseteollisuudelle? Vai riittivätkö pankeilta jäljelle jääneet avustusmiljardit edes valtavaan asevarustautumiseen eli nyhdettiinkö aseostoilla härskisti Kreikan köyhien euroja pyörittämään Saksan ja USA: taloutta?

Lienee Äänislinnan Martoillekin selvää, että Kreikan avustusmiljardeilla on pelastettu Saksan pankit ja tuettu sekä Saksan, että USA:n teollisuutta. Höynäyttikö Saksa USA:n avustuksella euroopan nöyriä pikkumaita ja Kreikkaa kreikkalaisten asemaa kurjistavien avustuspakettien taakse? Olisiko saksalaisten viimeinkin rahan kotiin kierrättämisen sijaan maksettava osuutensa Kreikan pelastuspaketista ja vieläpä siten, ettei se vedä itse välistä?

maanantai 6. heinäkuuta 2015

En mää sitä tunne, mutta se on itsekäs ja omahyväinen pyrkyri ja täysi ...!

Valtuutetuistamme aniharva harrastaa julkista keskustelua ja näistäkin vain muutama jalostaa asioita pohtimisella sekä lisätiedon keräämisellä. Suuri enemmistö ei keskustele eikä ota julkisesti kantaa ja heistäkin vain muutama tankkaa itseensä edes sen tiedon, joka lyötyy esityslistoista. Luonnollisesti poikkeuksiakin ramppaa vastaan, ei äänekkyys liene koskaan todistanut tiedon saati ajattelun vahvuutta tahikka voimaa.

Jos tältä hiljaiselta enemmistöltä saat pumpattua jonkin oman mielipiteen, se  tasoittuu viimeistään ensimmäisessä vastaan tulevassa äänestyksessä. Kaikki itse päätelty kokemus- tai tietopohjainen näkemys jää mielipidejohtajien ja heidän lakeijoidensa muodastaman ja jyräämän mielipiteen alle. Näin käy vaikka kyseinen kanta sisältäisi huippuunsa trimmattua typeryyttä sekä selkeästi havaittavaa kuntalaisten edun vahingoittamista.

Jostain tämä vaisu enemmistö löytää varman näkemyksen ja tuolloin näkemyksen kohteeksi paljastuu vastapuolen taitava ajattelija ja/tai keskustelija. Eräs paikallinen vaikuttaja imee kaiken ilman ympäriltään, ei kuuntele ketään, huutaa päälle ja jopa valjasti koko puolueen omien näkemysten markkinoijaksi. Kaveri haukutaan niin lyttyyn, että, jos ei tietäisi, pistäisi ihmetyttämään, kuinka vaimo viitsii katsella häntä, kuinka hän voi menestyksellä kasvattaa lapsia sekä pärjätä loistavasti työelämässä.

Löytyypä tuolle karmealle kaverille vastapariksi itsekäs inhokki ja jopa luokkapetturiksi haukuttu toveri. Tämä toveri ei kunnioita mitään eikä ketään, vaan teroitetuilla kyynärpäillä tunkee itseään eteenpäin. Toverin mahdottomuus paistaa siinäkin, että junailee asioita itsekkäästi jopa vastapuolen kanssa. Jostain kumman syystä tätä kelvontonta toveriakin vaimo viitsii katsella, hän pystyy kasvattamaan täyspäisiä elämässä pärjääviä lapsia ja onpa tämä onneton toveri saanut tunnustusta työn lisäksi myös työpaikan luottamustehtävissä.

Tunnen niin em. kaverin kuin em. toverin ja he ovat niin toverina/kaverina sekä päättäjinä keskustelevia, kuuntelevia ja vastaanottaavia päättäjien aatelia.. Jonkun haukkuessa heitä, vastaan haukkujalle kysymyksellä: Kuinka hyvin tunnet haukkumasi tyypin, ryystättekö usein kahvia keskenänne, saunotteko porukassa tai teettekö mitään yhdessä? Lähes poikkeuksetta haukkuja toteteaa ettei juuri tunne kritiikkinsä kohdetta eikä edes harrastanut juttelua haukkumansa toverin/kaverin kanssa. Eikö tässä vaiheessa ironian pilli vihellä vinkeästi: Asioihin perehtymättömät tyypit muodostavat mielipitteen kolleegoistaan vaihtamatta ajatusta näiden kanssa tai näkemättä näitä!

Elämme luulon ja uskon kaupungissa, jossa totuus tai avoimuus pilaavat vallitsevan kuvion. Koko poliittinen systeemimme turvasi ja turvaa luulon varassa päättämistä ja vastapuolen  kärkipäättäjien mollaamista. Meidän luomassa kuviossa vain harvat päättäjät tuntevat toisensa, vain harvat heistä pääsevät näkemään toisensa kokouksien ulkopuolella. Nykyisellä valtuustokaudella luottamushenkilöt ovat vain kerran tavanneet toisensa kokousten ulkopuolella ja tämäkin tilaisuus vilisi virkahenkilöitä siinä määrin, että tilaisuuden kutsumista luottamushenkilötapahtumaksi voidaan pitää iroonisena vitsinä.

Tarvitsisimme vuorovaikutusta, keskustelua jne., vain niin ihmiset pystyvät muodostomaan omat mielipiteensä niin vastapuolen tovereista kuin vastapuolen kavereista. Jos tähän ei piisaa intoa vaan suhtautuminen rakentuu yhtä flegmaatiuseksi kuin suhtautuminen esityslistoihin, voidaan puhua Hannah Arendtia siteraaten äärimmäisen voimakkaasta ja hallitsevasta poliittisesta velttoudesta!


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

MIKSI TEKONURMEA EI TULLUT JA MIKSI PALLOILUHALLIA TUSKIN TULEE!

Politiikassa populismi on pop ja puppu on armotonta arkea. Jokainen voi nyt jeesustella ja syyllistää vastapuolta esim. siitä miksei Sorvakon urheilukentälle nouse aputiloin varustettua klosettia. Eikä kysymys ole viimekädessä edes siitä pitäisikö klosetti tehdä 70 000€ kalliimmalla vai ei.

Sorvakon rakennelma on alusta alkaen ollut vaihtoehto tekonurmelle. Ensin, taidettin elää vuotta 2006, suunnitelmiin tuli tekonurmi, jota kaavailtiin lämmitettynä hiihtoputken keskelle. Tuolloin minäkin vastustin tekonurmea sen käyttökulujen ja sijainnin vuoksi. Myöhemmin esitin tekonurmea itse, mutta toiseen paikkaan ja ilman lämmitystä.

Tuija Suominen teki yhdessä UPK:n ja SPL:n kanssa suunnitelman, jotta Uuteenkaupunkiin olisi saatu Suomen edullisin täysimittainen tekonurmi. Lautakunta hyväksyi tämän yksimielisesti, mutta yhtä yksimielisesti tuolloinen hallitus hylkäsi sen. Valtuustossa tekonurmi tyrmättiin sellaisin sanakääntein, jotka osoittivat ainoastaan sen, ettei suurin osa valtuutetuista edes viitsinyt perehtyä koko asiaan. Sorvakon hultorakennus ajoi tekonurmen ohi.

Itse vastustin ja vastustan yhä koko huoltorakennuksen rakentamista. Kaupunki pistää yli 300 000€ välinevarastoon ja paskahuusiin, jota muutama ihminen käyttää puolivuotta. Kuten jo aikoinaan uimahallissa, seuroille järjestetyssä tilaisuudessa totesin, ei urheilukentälle mennä paskalle eikä paskahuusin rakentaminen edistä urheilua tai liikuntaa kuten esim. tekonurmi tai palloiluhalli. Huoltorakennus voitti ja syynä oli se, että seura voi järjestää isoja kisoja ja saa rahaa.

Joku ihmettelee miksei huoltorakennusta ole tullut ja syy on yksinkertainen: sitä ei ole edes haluttu rakentaa! Nykyisessä vatuustossa tuskin kukaan vastustaa huoltorakennusta: valtuuston enemmistö haluaa huoltorakennuksen pienellä siirrolla, yhtä toimivana, mutta 70 000€ halvemmalla. Toisin väittäminen ja säätiön määräaikojen sotkeminen asiaan on halpaa  populistista puppua. Kannattaa katsoa säätiön sääntöjä, ennen kuin alkaa sen suhteen jeesustelemaan.

Jos nämä viime ja edellisen kauden päättäjät olisivat todella halunneet kaupunkiimme tekonurmen, Sorvakon huoltorakennuksen tai peräti palloiluhallin, ne olisivat olleet jo vuosia sitten valmiina. Kun halua liikuntarakentamiseen ei ollut, ei mitään syntynyt - näin meillä on käynyt. Kokonnaan kaupunki ei ole laiminlyönyt liikuntapaikkojen rahoittamista, sillä pistihän Uudenkaupungin kaupunginhallitus liikuntahalliin 170 000€ veronmaksajien rahoja. Ikävä vaan, yrittäjä, joka hallin teki, teki sen Laitilaan ja meni konkkaan, joten sinne menivät ne rahat!

Kaupunki on kuin perhe: Jos rahaa pannaan yhteen asiaan on se muista asioista pois. Jos perheen vanhemmat juovat liikaa, on se lapsilta pois; samoin käy jos vanhemmat matkustelevat yli varojensa tai ajavat liian hintavalla autolla. Uudenkaupungin viime valtuustokauden hallitus oli kuin juoppo perheenpää, joka hassasi lasten rahat omiin hullutuksiin. Makkarajuhlista ja menestyshehkutuksesta huolimatta nykyinen valtuusto sai surkean perinnön: Sen taival alkoi kahdeksanmiljoonaa euroa miinuksella.

Älkää siis uskoko kaikkeen soopaan, mitä asiat sotkeneet levittävät, vaan ottakaa asioista selvää. Nykyisen hallituksen on pakko pistää kaupungin talous kuntoon tai sen tekevät valtionvarainministeriön virkamiehet ja se on kylmää kyytiä! Siispä kysymys ei ole siitä pitäisikö klosetti tehdä 70 000€ kalliimmalla vai ei, vaan siitä, että rahat on käytetty aikaa sitten!