Kaupungin kehittäminen on maailman yksinkertaisinta hommaa!

Suomessa on menestyviä ja taantuvia kaupunkeja. Kaupunkien menestystä mitataan asumispuitteilla, palveluilla ja niiden hinnalla eli veroilla ynnä väkiluvun kasvulla. Ensin vertaamme näitä tunnuslukuja verrokkikaupunkeihin ja teemme siltä pohjalta havainnon joko tapahtuneesta kehittymisestä tai sen tarpeesta. Kyseiseen suoritukseen ei tarvittane muuta kuin lukutaitoa ja askettista nelilaskimen käyttöä!

Rehellisesti arvioituna Uudessakaupungissa on eittämättä kehittämisen tarvetta. Tarvittavat kehittämisen kuten mahdolliset säästöjenkin kohteet löytyvät vertaamalla omia toimiamme verrokkikaupunkien vastaaviin toimintoihin. Jotta tämä onnistuisi, meillä on komppania virkahenkilöitä ja muutamasata luottamushenkilöä tutkimassa, perehtymässä, innovoimassa ja toteuttamassa muualla käytännön toimin oikeaksi osoitettuja ratkaisuja.

Jo laki määrää hallituksen tehtäväksi taloudesta vastaamisen. Lisäksi asiat kulkevat hallituksen läpi mennen tullen valtuustoon. Myös lautakuntien päätökset käyvät hallituksessa, joka voi mielin määrin sorkkia niitä. Yksi hallituksen edustaja jopa kyylää lautakunnan kokouksissa ja kirjaa mustaankirjaansa ikäviä ihmisiä ja lausuntoja. Kaiken kukkuraksi on tarkastuslautakunta, joka tarkalla seulalla tutkii kaupungin toimia.

Eipä kaupungin onnistuneen kehittämisen pitäisi ainakaan olla väestä kiinni, kun korvausta vasten sadat ihmiset pohtivat tulevia tekemisiä. Sinäänsä ihmeellistä, sillä mitään uutta  ei tarvitse luoda: telaketju on keksitty, joten se täytyisi saada kulkemaan niin, ettei se murskaisi kaikkea alleen. Sopiikin pohtia mistä moinen lahjattomuus, osaamattomuus tai asioihin perehtymättömyys voi johtua. Kun kyseessä ovat sadat ihmiset, ehkä voimme perustella tapahtuvaa vanhalla sanonnalla: Jokossa tyhmyys tiivistyy, mutta palkkoihin ja palkkioihin rahaa riittää.

Ehkäpä telaketju on vieras vertailu kohde, joten korvataan se laudoilla ja ruuveilla. Jos on tarpeen laittaa kaksi lautaa yhteen, se onnistuu mukavasti ruuveilla. Aivan kuten johonkin kaupungin suoritukseen, myös lautojen yhteen kiinnittämiseen löytyy aina paras mahdollinen ruuvi. Liian pitkällä ruuvilla saatat särkeä laudat tai niiden käyttö on taloudellisti ajateltuna tuhlausta. Sopiva ruuvi niin materiaalilta ja kooltaan sopivaan kohtaan ja homma toimii plus on taloudellisti kohtuullinen kustannuksiltaan.

Jotta kaupungin suorite kahden laudan ruuvilla tapahtuva kiinnittäminen onnistuisi, tarvitaan myös meisseliä eli virkahenkilöä. Ruuveja on monenlaisia talttapäätä, ristipäätä jne., näihin tarvitaan sopiva toimiva meisseli eli virkahenkilö, jottei homma mene poskelleen ruuvin rikkoutumisen myötä. Kun kaikki tämä ammattiosaaminen on käytössä tarvitaan luottamushenkilö osoittamaan ruuvin paikan ja sanomaan suunnan mihin ruuvia väännetään. Kuten havainnoitte loppujen lopuksi kaikessa yksinkertaisuudessaan ruuvin onnistunut ruuvaaminen on monimutkaisempaa kuin kaupungin kehittäminen, jossa toistuvasti epäonnistumme.

Jos vertaamme kaupunkikehittämisen historiamme lautojen kiinnittämiseen ruuveilla, voi todeta touhumme olleen kuuden tuuman voimalla hakkaamista kapeisiin ja ohuisiin soiroihin siten, että soiron säpäleet sinkoilivat ja vääntyneet naulat lentelivät lekan heiluessa. Meiltä siis puuttuu osaaminen ja vastuu. Virkahenkilöt munivat satojen luottamushenkilöiden siunatessa kaiken tuhoon johtavan ja odottavat lehdistön yhteisen edun nimissä peittelevän kaiken karmean aikaansaadun kaaoksen!