Kunnallisen organisaation onneton luovuus ja surkea asioiden toteutuskyky on loppujen lopuksi itsestään selvää seurausta politikoinnille. Kuten tiedätte katujen auraamiseen, autolla ajamiseen, sairaan ihmisen hoitamiseen jne. ei ole huonoa kunta-alan koulutusta ja hyvää yksityiesen puolen koulutusta. Suoritustasolla kaikki työ tehdään yleensä samoin tavoin riippumatta siitä kenen palveluksessa työntekijä on. On siis vähintäänkin kummallista puhua yhteiskunnan suorittaman työn tekemisen tehottomuudesta.
Kuten muistatte, yksityinen tarjosi kaupungille kaivinkonetta kuljettajineen huomattavasti edullisemminmmin kuin kaupunki tarjoaa timpuria vatupasseineen kaupungin toiselle yksikölle. Luottamushenkilöt puuttuivat edellämainittuun yhtälöön kahdella tavalla: oman työn kalleutta seliteltiin yksityisiä pidemmillä lomilla jne. ja yksityisen tarjousta, kaivinkoneesta kuljettajineen, pidettiin liian edullisena.
Jos lain mukaan luottamushenkilöiden on toimittava kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, lienee tuon ohjeistuksen mukaan tulkinnat vähissä, jos lakia edes yritetään noudattaa: Palvelujen valinnassa vain laatu ja hinta ratkaisevat kuntalaisen parhaaksi toimimisen. Vasta tämän jälkeen luottamushenkilöiden on huomioitava muut palvelun tuottmiseen liittyvät seika, kuten kaveruus, sopivuus jne..
Kuvitellaanpa täysin surrealistista visiota ja sen toteutumisen mahdollisuutta: Kokoomus, Keskusta tai SDP tuovat valtuustoon aloitteen, joka parantaisi kaupungin palvelutasoa, elämisen puitteita, lisäisi kaupunkiin muuttoa ja alentaisi dramaattisesti kaupunkilaisten veroja ja taksoja. Jos tällainen tai vähänkin positiiviselta näyttävä esitys tulisi, olisi se uhka poliittisille voimasuhteille. Tämän vuoksi politiikassa on helpompi saada tuka onnettoman tai täysin tuhoon tuomitun esityksen taakse kuin menestyksekkään kaupunkia radikaalisti hyödyttävän esityksen taakse.
Katsokaapa viime valtuustokautta. Kaikki älyttömät ideat menivät kolmen suuren puolueen ajamana läpi. Esitykset tulivat virkahenkilöiltä ja puolueet uskoivat utopistiseen virkahenkilöuhoon siunaten sokeasti ainuttakaan aivosolua käyttämättä kaikki lähes kaikki esitykset. Puoluekihojen toimintaa ohjasi pelko jäämisestä menestyksen tekijöiden ulkopuolelle ja julkisuuden leimaamiksi jarrumiehiksi. Samat kolme puoluetta olivat yhdessä ampumassa alas kaikki muut vaihtoehdot.
Kun Pietarsaaressa julistetaan: USKO, TOIVO, RAKKAUS; Meillä voisi julistaa USKO, PELKO, ITSEKKYYS.
Meillä em. tunnettu suuntaus sai jatkoa viime vaalien jälkeen. Nykyisellä valtuustokaudella on ajauduttu jo siinä määrin mitättömyyden suosimiseen ettei edes yksittäisen, omilla aivolla ajattelevan ja kaupunkilaisen etua puolustavan valtuutetun kannata tulla kokouksiin. Jos viime kaudella valtuustoaloitteiden tekoa hankaloitettiin, nyt niitä on kielletty tekemästä.
Olemme ajautuneen mustaan taantumuksen tilaan, jossa poliittiset mitäänsanomattomuudet pyrkivät säilyttämään vallan, jota he eivät edes pyri käyttää kaupunkilaisten parhaaksi. Oman aseman säilyttämisen vuoksi ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen. Kehittämisen sijaan kaupunkilaiset rahoittavat politikointia, poliitikkojen sekä virkahenkilöiden matkailua ja poliitikkoja lähellä olevia harrastuksia ja viihdettä.
Onko siis ihme, jos mm. kunnan tekemä työ maksaa rutkasti yksityistä enemmän? Syy ei ole suoritetussa työssä vaan se on johtamisen laadussa ja kihojen kaupunkilaisten piikkiin tekemien matkojen sun muun sisältymisestä mm. työn hintaan. Samat ihmiset jotka väittävät tietävänsä syyn palvelujen kalleuteen, teettävät sitä kunnan toimesta kallilla. Todella koominen soppa valmistuu, kun edellisten lisäksi lisätään sopan hämmentäjiksi omista asiostaan ja palkoistaan luottamustoimissa päättävät kaupungin työntekijät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!