En mää sitä tunne, mutta se on itsekäs ja omahyväinen pyrkyri ja täysi ...!

Valtuutetuistamme aniharva harrastaa julkista keskustelua ja näistäkin vain muutama jalostaa asioita pohtimisella sekä lisätiedon keräämisellä. Suuri enemmistö ei keskustele eikä ota julkisesti kantaa ja heistäkin vain muutama tankkaa itseensä edes sen tiedon, joka lyötyy esityslistoista. Luonnollisesti poikkeuksiakin ramppaa vastaan, ei äänekkyys liene koskaan todistanut tiedon saati ajattelun vahvuutta tahikka voimaa.

Jos tältä hiljaiselta enemmistöltä saat pumpattua jonkin oman mielipiteen, se  tasoittuu viimeistään ensimmäisessä vastaan tulevassa äänestyksessä. Kaikki itse päätelty kokemus- tai tietopohjainen näkemys jää mielipidejohtajien ja heidän lakeijoidensa muodastaman ja jyräämän mielipiteen alle. Näin käy vaikka kyseinen kanta sisältäisi huippuunsa trimmattua typeryyttä sekä selkeästi havaittavaa kuntalaisten edun vahingoittamista.

Jostain tämä vaisu enemmistö löytää varman näkemyksen ja tuolloin näkemyksen kohteeksi paljastuu vastapuolen taitava ajattelija ja/tai keskustelija. Eräs paikallinen vaikuttaja imee kaiken ilman ympäriltään, ei kuuntele ketään, huutaa päälle ja jopa valjasti koko puolueen omien näkemysten markkinoijaksi. Kaveri haukutaan niin lyttyyn, että, jos ei tietäisi, pistäisi ihmetyttämään, kuinka vaimo viitsii katsella häntä, kuinka hän voi menestyksellä kasvattaa lapsia sekä pärjätä loistavasti työelämässä.

Löytyypä tuolle karmealle kaverille vastapariksi itsekäs inhokki ja jopa luokkapetturiksi haukuttu toveri. Tämä toveri ei kunnioita mitään eikä ketään, vaan teroitetuilla kyynärpäillä tunkee itseään eteenpäin. Toverin mahdottomuus paistaa siinäkin, että junailee asioita itsekkäästi jopa vastapuolen kanssa. Jostain kumman syystä tätä kelvontonta toveriakin vaimo viitsii katsella, hän pystyy kasvattamaan täyspäisiä elämässä pärjääviä lapsia ja onpa tämä onneton toveri saanut tunnustusta työn lisäksi myös työpaikan luottamustehtävissä.

Tunnen niin em. kaverin kuin em. toverin ja he ovat niin toverina/kaverina sekä päättäjinä keskustelevia, kuuntelevia ja vastaanottaavia päättäjien aatelia.. Jonkun haukkuessa heitä, vastaan haukkujalle kysymyksellä: Kuinka hyvin tunnet haukkumasi tyypin, ryystättekö usein kahvia keskenänne, saunotteko porukassa tai teettekö mitään yhdessä? Lähes poikkeuksetta haukkuja toteteaa ettei juuri tunne kritiikkinsä kohdetta eikä edes harrastanut juttelua haukkumansa toverin/kaverin kanssa. Eikö tässä vaiheessa ironian pilli vihellä vinkeästi: Asioihin perehtymättömät tyypit muodostavat mielipitteen kolleegoistaan vaihtamatta ajatusta näiden kanssa tai näkemättä näitä!

Elämme luulon ja uskon kaupungissa, jossa totuus tai avoimuus pilaavat vallitsevan kuvion. Koko poliittinen systeemimme turvasi ja turvaa luulon varassa päättämistä ja vastapuolen  kärkipäättäjien mollaamista. Meidän luomassa kuviossa vain harvat päättäjät tuntevat toisensa, vain harvat heistä pääsevät näkemään toisensa kokouksien ulkopuolella. Nykyisellä valtuustokaudella luottamushenkilöt ovat vain kerran tavanneet toisensa kokousten ulkopuolella ja tämäkin tilaisuus vilisi virkahenkilöitä siinä määrin, että tilaisuuden kutsumista luottamushenkilötapahtumaksi voidaan pitää iroonisena vitsinä.

Tarvitsisimme vuorovaikutusta, keskustelua jne., vain niin ihmiset pystyvät muodostomaan omat mielipiteensä niin vastapuolen tovereista kuin vastapuolen kavereista. Jos tähän ei piisaa intoa vaan suhtautuminen rakentuu yhtä flegmaatiuseksi kuin suhtautuminen esityslistoihin, voidaan puhua Hannah Arendtia siteraaten äärimmäisen voimakkaasta ja hallitsevasta poliittisesta velttoudesta!