Satuinpä eilen aamukahvilla tapaamaan miehen hyvin oikealta ja miehen hyvin vasemmalta. Kupposet maistuivat ja juttu luisti mukavasti. Tarinointi eteni ruuasta juomiin, musiikista historiaan sekä kirjallisuuteen, moottoripyöristä autoihin veneilyyn ja urheiluun, kesän tapahtumista Uudenkaupungin parhaisiin puoliin. Päivän paikallispolitiikaan ei kupposten äärellä eksytty vähääkään ellei sellaiseksi lasketa Hinku-ideaa wc-vapaasta Vakka-Suomesta. Kahvikotvanen osoitti sen, että istuskelijoiden päässä pyörii muutakin kuin politiikka. He elävät normaalia elämää ja myös sen kautta tekevät päätöksensä luottamuselimissä.
Uudenkaupungin kunnallispolitiikan paras puoli lienee juuri se, että tämän kokoisilla paikkakunnilla ei ole pelkästä päätöksenteosta eläviä ammattipoliitikkoja. Kun päätöksiä tekevät ns. tavallisten ihmisten arkeen kosketuksissa olevat päättäjät, ovat heidän tekemänsä päätöksetkin tavallisen ihmisen edun mukaisia. Toisaalta em. ei pelkästään riitä, jos ei ole kykyä, halua tai voimia tuoda kadunmiehen näkemystä esille, vaan ajautuu muutaman arkielämästä vieraantuneen puoluepäsmärin johdateltavaksi.
Poliittisesti eri laitoja edustavien päättäjien lähtökohta asioiden valmistelussa on erilainen. Mutta jos he kykenevät kuuntelemaan toisiaan ja keskustelemaan keskenään, silloin he täydentävät toistensa näkemyksiä ja mielipiteitä. Tämän seurauksena syntyy päätöksiä tai ainkin vaihtoehtoja, joissa lopputulema on laihan poliittisen kompromissin sijaan usean ihmisen harkinnan tuloksena syntyvä kaupunkilaista parhaiten palveleva ratkaisu.
Edellä mainittu tuntuu itsestään selvältä, mutta ikävä kyllä kaupungissamme se on sitä vain teoriassa. Jos politiikka jakaa ihmisiä eri leireihin niin voimakkaasti, etteivät nämä edes keskustele toistensa kanssa ollaan yhteisten asioiden hoidossa täysin hakoteilla. Tämän välttämiseksi yleensä kunnissa yritetään järjestää päättäjille yhteisiä tilaisuuksia, jotka synnyttävät voimakasta yhteishenkeä. Uudenkaupungin tilanne on tätä huonompi, sillä jos viime valtuustokaudella järjestettiin päättäjille yksi merkittävä tutustumistilaisuus, tällä valtuustokaudella yhtään sellaista ei ole ollut. Vuorovaikutukselta ja ihmissuhteiden syntymiseltä on katkaistu siivet.
Ihmiskunta oppi jo ammoisina aikona jotain sellaista, mikä on vierasta tälle kunnalle - IHMISKUNTA OPPI PUHUMAAN! Puheviestinnän monimuotoisuudella ihminen erottuu eläimistä. Niin ikään ihmisen pitäisi kyetä vaativampaan ajattelutoimintaan kuin kuin eläimet. Ainoa epäilyksen varjo eläimissä lentää delfiinien päälle, sillä niiden väitetään olevan tosi älykkäitä; mutta kuka uskoo delfiinejä, kun ne eivät voi puhumalla ilmaista fiksuuttaan. Sama varjo lentää monien luottamushenkilöidemme päälle; kun he eivät puhu tai keskustele, kukaan ei voi päätellä heidän aivokapasiteettin kapasitettia eli ovatko he lähempänä tohvelieläintä vai jopa yli delfiinin. Vai käykö kaikkein pahin epäilys totetteen päättäjien tekoja tutkimalla: eiväthän tohvelieläimet ole suunnitelleet ensimmäistäkään "tontonmäkeä"!
Joka tapauksessa keskustelu on kaiken sivistyneen kanssakäymisen perusta ja meiltä se puuttuu tyystin. Kun huomiodaan kaksi mainitsemaani luottamushenkilöä, heidän valmiutensa keskusteluihin ja heidän jutturepertuariin laajuus sekä niihin liittyvä tietämys, ihmetyttää päättäjiemme kanssakäymisen olemattomuus. Vai siinäkö piilee koko ongelma? - Muutama tyyppi pistää kaupungin asiat kuntoon ja poliittisten tohvelieläinten liito vallan virtauksissa päättyy siihen.
On syytä pyytää anteeksi yhtä tämän rustauksen kohtaa: Ette ole tehneet yhtään "tontonmäkeä", joten anteeksi tohvelieläimet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!