PUOLUEELLINEN MEDIA - HUIPPUESIMERKKI!

Minäkin vuorostani hiukan muistelen:

Sattuipa eräänä maanantaisena iltana, että päättäjille luvattiin, jos ei kuuta taivaalta, niin ainakin utopioita ajatusten ulapoilta. Kaupunkiin oli tulossa sadanmiljoonan euron investointi: ETANOLITEHDAS. Jotta hanke onnistuisi, kaupungin pussista täytyisi pulittaa lähes miljoona, muistin varaista tietoa oikokaa, jos olen väärässä. Suu ymmyrkäisenä valtuutetut kuuntelivat, aivan kuin Jeesus olisi laskeutunut taivaasta avaaman heille paradiisin ovia. Vain yksi läsnäolija kysyi, kenen kanssa kaupunki pistää nimet paperiin, kuinka tämä voi onnistua, kun vehnän maailmanmarkkinahinta keikahti huonoksi, entä mikä on hankeen riski kaupungille? Ylimieliset vastaukset kuuluivat: Kotimaisen pörssiyhtiön kanssa pistetään nimet paperille, vehnän hinta vaihtelee ja kysy Jumalalta!

Lopulta keskustelu päättyi ja tuo yksi valtuutettu erehtyi esittämään, ettei hankkeeseen myönnetä rahaa ennen kuin tiedetään, kenen kanssa sopimus tehdään, paljonko tulee työpaikkoja sekä mikä on hankkeen aikataulu. Ja kuinka kävi, kukaan ei kannattanut mainittua esitystä, joten etanolitehtaaseen syydettiin rennosti kuntalaisten varoja. Tilaisuuden uutisointi oli sarjassamme: terveisiä Neuvostoliitosta, jossa hankkeita ylistettiin ja niiden puuhapojat nostettiin arvoon ylelliseen. Vastapuoli taas haukuttiin alimpaan helvettiin, tässä tapauksessa käytettiin vastapuolesta nimeä persujen pelleryhmä. Näin jälkeenpäin jokainen voi todeta, ettei po. etanolitehdasta tullut minnekään, se oli kuin haihtui kuin ruusuntuoksuinen suolistokaasu Saharan ilmastoon ja ainoastaan Jumala tiesi minne se meni. Etanolitehdas ei koskaan toteutunut, se kuuluu samaan sarjaan kuin utopia, jonka mukaan kaupungista piti tulla jonkin sortin teräskauppa/jalostuksen maailman keskus. Muuten syy miksei nimiä pistetty sopimuspaperiin kaupungin kanssa oli osakeyhtiön allekirjoittajan kuume - jo oli kallis nuha kaupunkilaisille, sen lopullista hintaa on kysyttävä varmaankin Jumalalta?

VALITTAMALLA - SELITTÄMÄLLÄ vai KORJAAMALLA?

Ongelman esiin nostoa tai suunnitelman osa-alueen kritisointia pidetään meillä valittamisena, joka kuitataan selittelemällä ja mitä useimmin asian esiin nostajaan kohdistuvalla ikävänä panetteluna. Sellainen totuus kuplii pintaan käytännön valmisteluissa, että mitä isompi ja haasteellisempi projekti, sitä enemmän erheenmahdollisuuksia. Eikö siis loppujen lopuksi epäkohtien ja epäilysten julkisuuteen saattaminen muodostu kaikkien paitsi hankkeen vastajännärien eduksi? Oikea aika mainittujen asioiden julkistuomiseen lienee kaikkien, paitsi vastajännäreiden, mielestä valmisteluvaihe. Parhaimmillaan ongelma saadaan korjattua ripeästi ynnä edullisesti ja säästellään jopa miljoonia euroja sen lisäksi, että lopputuloksena valmistuu kaupunkilaisia parhaalla tavalla palveleva toimiva kokonaisuus. Viheliäisen vastaanoton sijaan mainittuja henkilöitä, keillä riittää, tarkkasilmäisinä intoa kera harrastuksen tutkailla kaupungin projekteja, heidät täytyisi ruhtinaallisesti palkita, sillä he puurtavat omalla ajallaan virkakuntamme tukena kaikkien meidän eteemme plus parhaaksi.

Jos meiltä itseltämme puuttuvat kyvyt rakentavaan yhteisten asioiden hoitoon ja lähimmäisen kannustamiseen siinä, niin jokainen voisi pitää vaikkapa harmaat, taantumukselta lemahtavat ja asioiden hoitoa törkeästi vahingoittavat mölyt turvallisesti suolten ja nielun välissä syvällä mahassaan. Pahimmillaan mainitut möläytykset käyvät kaikille kaupunkilaille kalliiksi ja muodostavat kuvan toraisesta, itsekkäästä ja idiotismia kuplivasta kaupunkilaiskeskustelusta. Ehkäpä pienet sanktiot saisivat keskusteluihin ja kapuloita kehitykseen lyövät tapaukset harkitsevimmiksi. Otetaanpa esimerkiksi keskustelun keskiöön nousut Suomen paras kouluruoka ja sen jakaminen ruuan nauttijoille. Jos muutosta ei haluta tehdä tai tehdä muuten vaan ja siksi koululaisista valtaosa nauttii jonotuksen seurauksena kylmää ruokaa, voimme lanseerata ruuan uudelleen: Suomen turvallisin ruoka Wintterissä - kukaan eri ole koskaan polttanut täällä kieltään tai huuliaan!

KASVUMME LÖYTYY VIENTITEOLLISUUDESTA!

Valtamediamme, eikä paikallinenkaan, juuri halua etsiä todellisia, kaikkia Suomessa asuvia hyödyttäviä, valopilkkuja talouselämämme perustasta vientiteollisuudesta. Totuus on kuitenkin se, että, kun Vahterus, kasvaa, kasvaa Kalanti ja kun Kalanti kasvaa hyötyy siitä Uusikaupunki, kun Uusikaupunki tuottaa, hyötyy siitä koko Suomi. Voisimme ihan rehellisesti ja positiivisesti nostaa, nykyisen kansainvälisen ankeuden keskellä, Kalantia Suomen positiivisinta aluetta, joka muuttuu pian energiaomavaraiseksi ja pesee kaupunkisuunnittelun ansiosta keskustansa kasvot.

Kaupunkiorganisaatiostamme kaupunkisuunnittelu on ollut kirkastamassa helmeä nimeltä Kalanti ja pian kadut ja keskusta hohtaa uututtaan. Varsin murheelliselta tuntuu, kun kaupungin toisien sektoreiden suunnalta saamme kuulla ikäviä tuulahduksia: Tulevaisuudessa ei koulua eikä liikuntamahdollisuuksia nykylaajuudessa. Katsellessanne Kalannin asumispuitteita ja jos niihin lisätään Pyhämaa ja Lokalahti, siirrytään tarjontaan, jossa Turku jää auttamatta toiseksi. Meillä voit elää muun perheen kanssa viihtyisästi plus turvallisesti luonnon helmassa ja tämä onnistuu peräti edullisesti. Juuri nyt on markkinointimomentum, kun isoissa kaupungeissa on levotonta ja väkivaltaista, tarjoaa meidän maaseutumme turvallisen ja edullisen vaihtoehdon Varissuon ja Lausteen rauhaa kaipaaville asukkaille.

Meidän keskustamme ei, edullisuuden sijaan tarjoa turkulaisille mitään merkittävää lisää, mutta mahdollisesti maaseutuamme asuttamaan muuttavat turkulaiset tekisivät ostoksiaan keskustassamme ja elävöittäisivät sitä ratkaisevasti. Meillä on jopa runsaasti liiketilaa, johon turkulaisia palvelevat uudet yrittäjät voisivat sijoittua. Nyt joku kysyy: kuka muuttaisi Turusta tällaiseen tuppukylään. Vastaukseni on: eipä juuri kukaan, mutta Turussa asustaa 200 000 ja hiukan lisää asukkaita. Prosentti tuosta asukasluvusta on 2 000 asukasta, jos heille osataan markkinoida Uuttakaupunkia luonnonkauniina, rauhallisena, turvallisena, monipuolisen vapaa-ajan paikkakuntana, josta saat ökykämpän turkulaisen kolmion hinnalla, niin luulisi tärppäävän. Tätä mahdollisuutta on toitotettu jo kymmenen vuotta, mutta saisiko se nyt ja viimeinkin kannatusta siipiensä alle Vahteruksen ja Kalannin nosteesta?

KUMARRUS KAVEREILLE - PYLLISTYS ÄÄNESTÄJILLE

Useimmiten kritisoidaan päättäjiä, ketkä eivät kokouksissaan juurikaan sanaile. Heiltä ei tule ideoita eivätkä he täydennä muiden ideoita omilla oivalluksillaan. Näitä maan hiljaisia voidaan pitää normidemokratian ratkaisijoina, heitä ohjailemalla vahvemmat todelliset päättäjät pääsevät valtaan ja pysyvät siellä. Yleensä mainittujen vahvempien päättäjien johtava-asema pohjaa heidän tietämykseen kunnan toiminnasta, tämä taas saattaa johtua kokemuksesta tai kunnan johdossa suoritetusta virkaurasta. On luonnollisesti heitäkin, jotka pääsevät keskinkertaisin jopa äärettömän heikoin eväin päättäjien eliittijoukkoon aina puheenjohtajaksi asti. Tuolloin kokouksista tulee selviytymistaistelua, jotta ne saadaan vietyä läpi lakien ja pykälien mukaisesti ja itse päätettävät asiat jäävät näissä tapauksissa sivuseikaksi ja maali annetut vaalilupaukset eivät toteudu.

Käytännössä kevyillä eväillä siunatut päättäjät menettävät johtajan asemansa, kun kokeneemmat päättäjät pyörittävät kokouksia. Tuskin kukaan kiistää mainittua väitettä, sillä lienee aivan selvä asia, jos toisessa vaakakupissa on kokeneet sadat kokoukset kokoustaneet päättäjä ja/tai niissä vastaavan määrän valmistelijan -kokemusta keränneet viranhaltijat ja toisessa kupissa mukava tuurilla plus paikkakaupalla hyvän aseman itselleen hamunnut harmiton, harmaa mukava heppu, niin kokemus painaa tässä vaakataistossa selvästi enemmän. Korostan vielä, ettei se ole päättäjän vika, jos hän saa yrittää hallita leiviskää, johon hänen kykynsä eivät mitenkään riitä. Syyttävän sormi tulee suunnata valitsijoihin ja heihin, ketkä pitävät sellaista kuviota pystyssä, joka lyö päätöksissään äänestäjiä vyön alle vesittämällä kerta toisensa jälkeen ja järjestään kaikki vaalilupaukset, joilla tie valtaan varmistettiin.

Hyväuskoinen ja tavan takaa höynäytetty eliittipäättäjä huomaa karun arjen viimeistään silloin, kun vaalit alkavat painaa päälle - toverit eivät olekaan enää ystäviä eikä kaveritkaan taputa selkään. Se yhteishenki, jota heikko päättäjä markkinoi menestyksenä, muuttuu vaaliteemaksi, jonka mukaan po. tyyppi takapiruineen ei saanut mitään muuta aikaiseksi kuin kaupungin kuihtumisen, taloudellisen katastrofin ja tulevaisuutta uhkaavan epävarmuuden. Äänestäjille ei markkinoida, ketkä olivat alamäkeen johtaneen tilanteen aiheuttaneiden päätösten takana, vaan kansalle kerrotaan keiden johdolla apatia ja syvä taantuminen saatiin aikaiseksi. Heikkoa johtajaa ei auta enää sekään, että hän ryhtyy varastamaan ideoita heiltä, joille hän halveksivasti nauroi, joille hän antoi puheenvuoron vain pakon edessä. Heikko johtaja petti äänestäjät ja nyt hän taustajoukkoineen tulevissa vaaleissa saa nauttia satoa, jonka kylvi kuluvan valtakauden aikana. Hänen ainoa pelastajansa löytyy, haasteiden keskellä elävästä mediasta ja viimeisistä poliittisista kaupoista, joilla kaupunkilaisille tarjotaan mahdollisesti lisää kaikkea sitä kivaa ja kallista, josta vaalilupauksissa luvattiin päästä eroon, jotta yhteisöä voitaisiin kehittää harkiten ja pitkäjänteisesti vahvalle kasvu-uralle.

MIKSI DEMOKRATIAMME EI TOIMI VAI TOIMIIKO?

Machiavelliä voidaan tulkita siten, että hänen mielestään demokratia on taistelua kansan ja eliitin välillä. Tavallaan kyse on jatkuvasta taistelusta vallasta, jossa eliitti haluaa anastaa kansalta ja päin vastoin kansa eliitiltä. Joskus jako linjat erottuivat selvästi aateliset vs. rahvas ja köyhät vs. rikkaat. Ryhmät edustajineen olivat selvästi sitä, mitä sanoivat olevansa. Toisin on tänään: aateliset ovat hävinneet lähes tyystin, mutta köyhiä eivät enää edusta vallan huipulla köyhät vaan heidän riveihinsä asettuneet hyväpalkkaiset edusmiehet. Niin köyhien kuin parempituloisten väestönosien edustajien koulutus/tulotaso on huipulla lähes identtinen. Kun aikoinaan köyhiä edusti eduskunnassa kivimies Aarne Saarinen ja metsätyömies Niilo Halonen, ei heidän kaltaisiaan löydä valtakunnan nykyeliitistä. Samalla yhteiskunta on menettänyt tasa-arvon pyrkivän ja kulkevan kehityssuuntansa.

Aikoinaan eli vielä 1980-luvulla, kun valtakunnan ja sen asukkaiden tulotaso oli murto-osa nykyisestä, luotiin peruskoulujärjestelmä rakennuksineen, tiestö, lentokentät, jää/uimahallit, kaikille kuuluvat ja kaikkia lähellä olevat terveyspalvelut. Nyt, kun valtakunta ja sen asukkaat ovat rikastuneet, sairaanhoidon taso on laskenut ja ihmisiä jopa kuolee vanhustenvarastointiparakeissa, vammaistensyrjänsiirtopisteissä. Voikin lakonisesti todeta, että demokratia ei toimi silloin, kun köyhät eivät pidä itse vallan huipulla köyhien puolta. Katsokaamme Marinin  hallituksen epäselvää toikkarointia, joka oli valtavassa ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita ns. köyhien asialla ollut SDP aikoinaan edusti ja muistelkaa persujen vaalilupauksia köyhien suuntaan, toteutuiko kovinkaan moni asia tavallisen Pulliaisen elämässä mainittujen lupaustenantajien päästyä nyt valtaan?

Machiavelliä voi tulkita niinkin, että päästessään käyttämään valtaa ns. rahvas rauhoittuu kantaessaan vastuuta päätöksistä. Myös vapauden merkitystä po. ajattelija korostaa demokratiassa. Mutta vapautta on vain siellä ja heillä kenellä on runsaasti ja todellisia vaihtoehtoja ja kaikille tarjoutuvia tilaisuuksia tehdä esityksiä ja päästä päättämään. Vaikka edellä mainittuihin lisätään oikeus käyttää luovuutta, ei demokratia toteudu ilman kontrollia ja avoimuutta, päättelee Machiavelli. Demokratia on kuin tie, joka mutkittelee ja muuttuu vieden yhteiskuntaa eteenpäin. Demokratia voi myös päättyä oman toimensa eli kansan päättäjille antaman mandaatin seurauksena. Hyvä esimerkki tästä on Hitlerin valtaannousu sekä sen seuraukset. Juuri tässä tapauksessa kaikkeen vaikuttivat sattumat ja kontrollin puute. Jos tuolloin Saksassa olisi ollut jonkin sortin kansantribuuni tai kriittinen media, olisivat historian sivut saattaneet sisältää vähemmän veren punaa ja tuskan mustaa.

Jos tutkailemme tilannetta nykypäivän Suomessa, on väärin kutsua tätä toimivaksi demokratiaksi, koska puolueet ovat muokanneet systeemin, jossa ilman niihin liittymistä poliittiseen valtaan pääsy on äärettömän vaikeata. Koska meiltä puuttuu ns. rahvaan etujen valvoja kansantribuuni maan väestö eriarvoistuu koko ajan. On alueellista, taloudellista ja muuta epätasa-arvoa, jotka rajoittavat ihmisten mahdollisuuksia toimia vapaasti luovana yhteisön parhaaksi päätöksissään pyrkivänä yksilönä. Kyseisen kuvion ohessa on syntynyt ammattipoliitikkojen joukko, he haluavat valtaa vallan vuoksi eli lupaavat mitä tahansa saadakseen mahdollisimman korkean paikan vallan huipulla. Vaalien jälkeen, kun paikat on jaettu, vähät välitetään lupauksista - tuntuuko tutulta? Joskus meillä valtiovalta piti huolen monipuolisesta ja -arvoisesta julkisesta sanasta - lukuisia ajatussuuntia rahoitettiin ja siksi media oli aina vallan vahtikoira. Tänään valtaeliitti turvaa asemansa mediaan käyttämällä yhteisen rahan kanavoinnilla, taaten näin tasa-arvoisesti kaikelle kansalle pakkoverolla kustannettua Käärijää ja Sorjosta.

Taka-askelia on siis otettu ja sen seurauksena meille on syntynyt hyvin tienaava poliittinen eliitti, joka ponnistaa paremmille tulonlähteille kuntatasolta. Tämän vuoksi meilläkin syntyy ihmeellisiä päätöksiä ja niitä valmistelevia kuppikuntia. Vallasta on tullut itse tarkoitus ja vallan hamuamiseen kaikki keinot ovat sallittuja, koska todellinen kriittinen päätöskontrolli ei saa tilaa mediasta, joka avaisi päätöksenteon hämärät ja umpipimeät epäkohdat tavalliselle äänestäjälle. Härski sopivalle kaverille kanssa ja siinä sivussa oikealle toverillekin -kuvio elää ja vahvistuu päivä päivältä. Meillä keskeisimmät kaupungin talouteen vaikuttaneet ja pienen piirin valtaa tukeneet päätökset saatettiin hallituksesta valtuuston päätettäviksi pääsääntöisesti äänin 7-4, jotkut jopa äänin 8-3 ja 9-2. Eikä nyt puhuta mistään oikeisto vasemmisto akselista vaan siitä oikeiston vasemmistoa tukevasta porukasta, joka näyttää ennen vaaleja näytti vilkkua oikealle, mutta kääntyy aina päätöksenteossa vasemmalle. Kauas olemme eksyneet siitä ihanteesta, jolla Hannah Arendt ylistää poliittiseen toimintaan lähtijöitä: Se on ihmisen olemassaoloa puhtaimmillaan. Hän puolustaa politiikkaa vapaana toimintana, jossa oma luovuus, järki ja omantunto antavat mahdollisuuden tuoda elämän kokemukset, ammattitaidon ja ihmissuhteet yhteisön parhaaksi. Pohtikaapa tuota ja arvioikaa sen sopivuutta tarkasteltaessa jokaista valtuutettua yksitellen - mikä on motiivi olla mukana politiikassa ja ovatko päätökset vahvistaneet `kuvaa valtuutetun osaamisesta, kykyä ja toimintaa kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Jotenkin sopisi, että päättäjien sopisi täällä pukeutua mustaan ja ajaa mustilla sielun värisillä autoilla.

VALTUUSTOKAUDEN VIIMEINEN VUOSI KÄYNNISTYY!

 

Tämä valtuusto on tuhertanut kolme neljännestä tuhertamisistaan. Suurin osa valtuustosta on vaiennut kokouksesta toiseen ja kolmanteen. Jos valtuutetuista nostetaan esiin he ketkä eivät valuneet vaienneen massan joukkoon, nostan esiin uudet valtuutetut Laura, Kontun, Ari Saastamoisen, Eero Hennon sekä Mikko Saaren. Mainitut tyypit ovat tuoneet valtuustoon jotain sitä, mitä ns. uusilta tuulilta odotettiin eli he saivat edes suunsa auki. Jokainen voi olla montaa mieltä mainitun porukan sanomisista, mutta he sentään sanoivat jotain. Se sopii paremmin kuntaparlamenttiin eli valtuustoon, jonka nimessä parlamentti johtuu sanasta parliamo eli puhe. Suurin osa uusista valtuutetuista ovat vaienneet ja kenties toimineet tahdottomasti, kuten amebat. Toisaalta saattaahan pamlaus taustalla ollut kovaakin, mutta sitä ei pirukaan tiedä, kun valtuustossa vaietaan kuin omertaa pelkäävät lakeijat. Tarkastulautakunta havaintoineen yritti sentään jotain, mutta sen huomiot valuivat valtuutettujen ohi tyyliin vesi hanhen selästä.

Edellinen valtuusto jätti nykyisille päättäjille mahdollisuuksia, joista yksi on massiivinen Wintteri. Vaikka edeltäjäpäättäjät evästivät ponnella nykyistä valtuustoa ponnella, jossa kehotettiin varaamaan varoja Wintterin tyylikkääseen käynnistämiseen ja toimintaan, toisin on toimittu. Kaupunkiorganisaation hallintoa ei kevennetty vaikka yli puolet organisaatiosta poistui sote-uudistuksen myötä. Kun vielä todetaan rahaa syydetyn mitä mystisimpiin ja kohtuuttoman tuottamattomiin ja epäonnistuneisiin haahuiluihin, voi perustellusti kysyä: Tuhosiko nyt istuva valtuusto edeltäjiltään saamansa perinnön tehden siitä taakan, joka painaa 400 vuotiaan kaupungin taloudelliseen ahdinkoon ja sen historian ensimmäiseen holhoustilaa. Se kuitenkin lienee selvää, että perintö, jonka nykyinen valtuusto jättää seuraajilleen, on kerrassaan kammottava - taloudellista tuskaa, kasvaa hallintoa, kuvottavaa suhmurointia, valtava asukaskato ja ihmeellinen mysteeri - ainoa kaupunki, jossa opetuksen laatua parannetaan opetusryhmien kokoa kasvattamalla opetustuntien määrä vähentämällä.

SOTA SIIRTYY VENÄJÄN VAHVUUSALUEELLE

Jokainen lienee havainnut lännen kasvattavan rooliaan tukiessaan Ukrainaa sen ja Venäjän välisessä sodassa. Vuosi sitten ei ollut puhettakaan, että Ukrainaa olisi tuettu hyökkäämän Venäjän maaperälle, pois lukien venäläiseurooppalaisen kaasuputken räjäytys. Samalla Ukrainan saama asearsenaali kasvaa ja vahvistuu hitaasti, mutta melkoisesti. Kun puhutaan perinteisistä, tavallisista eli konventionaalisista aseista, kyetään niillä ajamaan venäläiset ahtaalle ja aina nurkkaan asti. Mutta entäpä sitten, kun Putin on ajettu nurkkaan, jääkö hän sinne surkeana kököttämään ja odottamaan lännen tuomareiden tuomioita seuraavaa kolkon pauketta kuin nazijohtajat aikoinaan Nyrnbergissä? Veikkaanpa ettei kyseinen selkkaus etene, kuten se meille on markkinoitu, se ei ole niin tehnyt tähänkään asti, joten sopii epäillä jatkon sujumista lännen pillin mukaan joskin täytyy myös toivoa, että rauha saadaan aikaiseksi.

Tuskinpa näin käy, sillä koko Putinin ajan Venäjä on keskittynyt modernisoimaan ja valmistamaan taktisia ydinaseita. Vastaavasti USA on laiminlyönyt mainitut aseet aika täydellisesti 2000-luvulla. Taktisissa ydinaseissa venäläisillä on siis selkeä laadullinen ja määrällinen ylivoima. Kun USA:lla po. aseita on muutamia kymmeniä, löytyy niitä itänaapuriltamme jopa tuhansia. Taktiset lyhyen matkan täsmäydinaseet ovat jatketta tilanteessa, jossa konventionaalisilla aseilla ei saada sotatilannetta paremmaksi tai tappio näyttää mitä ilmeisemmältä.

Pienten maiden ajautuessa mukaan suurvaltojen kiistoihin, lienee silloin parasta pysyä pienessä roolissa tai korkeintaan yrittää päästä sovittelijan rooliin. Kun vahvemmat taistelevat häikäilemättömän törkeästi omia etujaan puolustaen, ei pikkutekijöiden ole järkevää sekaantua moiseen taisteluun vaatimaan oikeudenmukaisuutta tms. suurvallalle utopistista päämäärää. Pahimmillaan sekaantuja huomaa vajottaneensa itsensä taistelujen uhrien kasan alimmaiseksi. Nyt meidän täytyy vaatia päättäjiemme toimien nojaavan ihan oikeisiin asiantuntijoihin sotatieteen tohtoreihin eikä valtamedian aalloille nostamien sivaritieteentohtorien mielikuvaharhoihin. Faktat ovat faktoja vaikka ne tuntuisivat kuinka ikäviltä. Historia opettaa meille senkin karulla tavalla, että mitään ei voiteta sillä, että faktat hukutetaan vihan ja siitä sikiävän uhon alle.

Oikaistaanpa vielä sekin väittämä, että Kiina ei ole ajanut sotilaallisena supervaltana USA:n ja Venäjän rinnalle tai jälkimmäisen ohi. Aseteknologiassa se saavuttanee supervaltakaksikon vasta 2040-luvulla. Väittämäni perustuu taktisten ydinaseiden määrään plus laatuun ja se saa tukea kansainvälisiltä asiantuntijoilta. Tuskin kaiken tämän jälkeen vihollista voi rakastaa, mutta asiallisesti siihen tulee suhtautua ja ehkäpä sitäkin sopii pohtia, mikä saattaa olla maailman uusi järjestys sen jälkeen, jos ns. länsi on piankin menettänyt yli tuhatvuotisen johtoasemansa.

Voidaanko Suomen ja EU:n politiikkaa pitää yhtä järkevänä kuin leijonalauman keskelle joutuneen ja niiden hyökkäystä välttelevän strutsin ratkaisua työntää pää maakoloon, jotta se ei näe todellisia uhkia. Suurvallalle, joku Suomi on pikkutekijä, mutta meille suurvallan kanssa tapahtuva selkkaus on elämän ja kuoleman juttu. Tämän vuoksi kolmannen divisioonan tiedottamisen ja neljännen divisioonan asiantuntijat tulee korvata aidolla oikealla tiedolla eikä muutamien tyyppien totuuden vastaisilla mutumielipiteillä. Suomen tilanne muodostuu koko ajan epävarmemmaksi ja epävarmemmaksi, joten rauhan saavuttaminen on asetettava kirkkaaksi ykköstavoitteeksi ja sen eteen täytyy tehdä todella kovasti töitä! Tämän selkkauksen jälkeisessä maailmassa pärjäävät parhaiten ne pikkumaat, jotka olivat Ukrainan sodan lopettamisen ja rauhan arkkitehteja!

LINKIT:

VENÄJÄN RAKENTAMA YDINASEPELOTE

VENÄJÄN TAKTISTEN YDINASEIDEN STRATEGIA

UKRAINA TUHOSI LÄNNEN MILJARDIOMAISUUTTA

Sodassa ei pahemmin sääntöjä noudateta, jos ei jäädä kiinni. Tämän varaan laski Ukrainakin, kun tuhosi Nord Stream kaasuputken. Putken omistuksesta 51 prosenttia hallitsevat venäläiset ja lopun omistavat Saksa, Ranska, Hollanti, Saksan osuus on noin 30 prosenttia. Kaasuputken ja sen oheisviritysten arvoksi laskettiin joskus kahdeksan miljardia euroa. Kyseinen rakennelma lienee täynnä merivettä, joten arvo lienee romahtanut ja tuskin sitä ilman investointeja saadaan uudelleen käyttöön ja turvaamaan osaltaan keskeisen Euroopan kaasuntarve.

Kaasuputken merkitys etenkin Saksalle oli huoltovarmuuden kannalta valtavan suuri, minkä todistaa energian hinnan nousu putken hajottamisen jälkeen. Julkisuuteen on putkahtanut tietoja joiden mukaan po. kaasuputken tuhoamisella oli Ukrainan korkeimman johdon hyväksyntä ja väitetään myös, että USA tiesi tuhotempauksesta. Nord Stream energiakanavan tuhoaminen vaikutti koko Euroopan talouteen varsin paljon. Ensinnäkin energian hinta nousi putkituhon myötä ja niin maanosamme teollisuus kuin kotitaloudet saivat kokea tosi kylmän ja kalliin talven.

On vähintäänkin mielenkiintoista seurata putken tuhoamisen vaikutusta mielipideilmastoon Euroopassa. Muuttuuko ukrainamyönteisyys yhteiseurooppalaisen miljardiomaisuuden tuhoamisesta ja maanosan teollisuuden kilpailukyvyn vaikeuttamisesta. Löytyykö Euroopasta jatkossakin valtavaa aseapua ja taloustukea Ukrainalle ja entä ymmärretäänkö USA:n roolia, mikäli se osoittautuu merkittäväksi kaasuputken tuhoamisen yhteydessä. Nyt mitataan ns. eurooppalaisen lännen ymmärrystä Ukrainan epätoivon suhteen - hiipuuko vai lisääntyykö apu?

OSAAMISTA ja VETOVOIMAA LÖYTYY RUTKASTI!

 

Viime viikko alkoi ilouutisella, kun monien seurojen houkutuksista huolimatta saimme tutun kaverin jatkamaan ja takaamaan sen, että ensikauteen uusikaupunkilaiset voivat lähteä hyvin odotuksin. Mikael Aalto valitsi Korihait, koska tunsi, että tänne hänet halutaan. Tuo Aallon lause kertoo jotain Korihait organisaatiosta ja siitä kuinka ammattitaidolla ja tyylikkäästi se hoitaa vastuunsa pelaajia kohtaan. Aallon lisäksi Herrala jatkaa täällä jo useamman kauden jälkeen. Kaupungistamme muodostuu ja on muodostunut paikka, jossa pääsarjatason pelaajat viihtyvät ja jonne he haluavat. Kyse on Korihaiden johtoporukan osaamisesta ja tietenkin Bojanin inhimillisestä karismasta. Muutamassa vuodessa Korihait muuttui ikikarsijasta ja tuurilla sarjassa säilyvästä joukkueesta ryhmäksi, jolta odotetaan menestystä - seura muuttui vetovoimaiseksi.

Männäisten tori tarjoaa joka viikonloppu jotain paikallista keskellä maailman napaa eli Kalantia. Sinne kerääntyy joka viikon perjantai väkeä kuuntelemaan letkeästi juonnetun tapahtuman tarjoamaa musiikkia, tutustumaan esitettävään uuteen ja mielenkiintoiseen asiaan sekä tekemään ostoksia kuin myös viihtymään ja tarinoimaan keskenään. Männäisten tori kasvaa sen vetovoiman ansiosta! Kyseessä on oiva osoitus osaamisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta tavalla, josta kaikki paikalle saapuvat nauttivat ja nauttivien määrä kasvaa koko ajan.

Koko viikon kruunasi perinteiseksi muuttunut puuvenetapahtuma, jota täydensivät tyylikkäät autot. Vaikka yläkerran isäntä heitti vettä tapahtumavieraiden innon liekkeihin, ei paikalla nähty ensimmäistäkään ilmettä, jossa suunpielet olisivat kääntyneet alaspäin. Päinvastoin keleistä huolimatta väkeä riitti jonoiksi asti nauttimaan tapahtuman katselutarjonnasta sekä purtavasta ja juotavasta. Kerrassaan mahtava osoitus siitä, miten kaupunkimme saa väen liikkeelle kuin mesi mehiläisen eli jälleen kerran voimme nostaa tikunnokkaan meidän vetovoimamme.

Muistakaapa sekin, ettei maailma muutu aina huonompaan suuntaan, tästä esimerkki löytyy Pyhämaasta, josta singonnut iloinen viesti kertoo kulmakunnan kasvaneesta lapsimäärästä ja sen myötä oman opinahjon säilymisestä tulevaisuudessakin. Huomioidaan vielä sekin, että pyhämaalainen Gordon Herbert taisi olla se suomalainen, joka joukkueellaan pääsi lähimmäs kultamitalia Pariisin olympialaisissa, siispä osaamista ja vetovoimaa löytyy tältäkin saralta. Eikä Uusikaupunki ole pelkkä kesäkaupunki, Crushellissa järjestettyjen syys/talvi/kevätkonserttien sekä teatterin suuri vetovoima ja tuotto todistavat tämän. Muistakaapa, miltä leirintäalueemme näytti muutama vuosi sitten ja katsokaa sitä nyt kasvojen pesun ja uudistumisen jälkeen eikö sekin ole osoita osaamista ja vetovoiman luomista.

Kun vielä todetaan ettei siitä ollut kauan, kun Ajangon pariskunta kuittasi kirjakaupan lopettamisuutisen teolla, joka pitää Uudenkaupungin sivistyskaupunkien, joissa toimii oma kirjakauppa, joukossa, niin voiko joku epäillä, että meiltä puuttuu tahtoa/osaaminen selvitä ongelmista ja luoda menestyksellisiä tapahtumia. Kyse on kyvystä luoda uutta, uskoa siihen ja saada se toimimaan. Meillä on ainutlaatuista osaamista, joka näkyy esimerkiksi Karjurockissa - kuinka paljon Suomesta löytyy vastaavanlaisia peltoja, joissa voisi järjestää vastaavanlaisia tapahtumia ? Mainittuja asioita tarkastellessa pulpahtaa väkisinkin mieliin kysymys, kuinka kaupunki, jossa lähes kaikki toimii ja onnistuu voi taantua ja elää taloudellista hyökyaaltoa odottaen - onko meillä oikeat ihmiset vallassa, sellaiset jotka osaavat luoda ja käyttää Uudenkaupungin osaamista ja vetovoimaa?

SUOMEN SURKEIN KIINTEISTÖSIJOITUS!?!

Yksityisen ja kunnallisen toiminnan eroa kuvataan jättimäiseksi. Yksityinen toimii harkiten ja vastuullisesti tai kenkä heilahtaa - kunnallinen toiminta on meillä pahimmillaan sellaista, että se saa neuvostotyylinkin näyttämään äärimmäisen tehokkaalta ja luotettavalta ja mikä maagisinta, hommiaan solkenaan ahterilleen tuhertavat tyypit saavat jatkaa tappion tuottamista. Päättäjät joiden jo lain mukaan tulisi valvoa kaupungin varojenkäyttöä toteaa Da, da davai, davai eikä estä miinusmerkin pituuden vetämistä entistä vahvemmaksi ja pidemmäksi.

Ihan faktaa: kaupunki osti 1999 kiinteistön Aliceltakadulta käyttäen siihen 150 000 kaupunkilaisten euroa. Samalla aikajanalla po. katuun investoitiin muutamia miljoonia euroja. Nyt voimme tutkailla projektin onnistumista. Kiinteistöstä, jonka kaupunki osti 150 000 eurolla, on parhaillaan tarjottu 4 euroa. Ei tarvitse sijoittua talousnerojen kärkipäähän, kun hoksaa, ettei kaupungin panostus kasvanut korkoa eli se eipätipäts hyödyttänyt uusikaupunkilaisia. Minä en ehdota yhtään mitään, kunhan kysyn: KUINKA KAUAN TÄMÄ SAA JATKUA?

Linkki:

ILMOITTAUDU TARJOUSKILPAILUUN - "Esko Holvi -liikerakennukset/ rakennusoikeus", Uusikaupunki

SUOMEN ONNETTOMAT OLYMPIALOOSERIT

Mikään ei ole lystinpää kuin penkkiurheilla menestyneen maan mukana vai onko näin. Suomihan on menestynein maa esim. 10 000 metrin juoksussa, seitsemän kulta mitalia. Ikävä, että nuo menestykset alkavat sadan vuoden takaa, eikä niitä ole viime vuosikymmeninäkään nähty. Niinpä penkkiurheilijana ei juurikaan pääse menestyksestä nauttimaan. Sen ymmärrän, että epäonnistumisia sattuu, mutta sitä en ymmärrä, kun kaikki epäonnistuu ihan järjestään. Muiden maiden urheilijat asettavat tavoitteita ja ovat vahvasti pettyneitä alisuorituksiinsa, mutta meillä tulostason notkahdus ei näy naamassa tai kuulu äänessä. Epämääräisen: Huonosti meni, mutta olen tyytyväinen ja nautin täällä olostani ja valmistaudun seuraaviin olympialaisiin. Perustellusti voi kysyä eikö tuollainen asenne kuulu maailmalla matkaavalle turistille?

Samaan aikaan, kun hallitus leikkaa köyhimmiltä kansalaisia, ihmisiä kuolee hoidonpuutteeseen ja leikkausjonoihin, valtio lähettää maailmalle looseriurheilijoita häviämään vain siksi, että he voivat ilman menestystä ilakoiden nauttia itsekkäästi olympiatunnelmasta. Mielestäni nyt pitää pohtia toiminnan tehokkuutta tai pikemminkin tehottomuutta, sillä Suomi on valumassa his/hertoriansa surkeimpaan menestykseen. Katsokaa Norjaa tai Ruotsia ja suhteuttakaa Suomen surkea menestys näihin maihin, niin jopas alkaa harmittamaan. Ei ole valitun urheilijan vika, jos hän ei voi jo asenteensa vuoksi menestyä olympialaisissa, katseet täytyy suunnata taustoihin ja urheiluherroihin. Jos siellä harvennettaisiin, tulosvastuullisuusvaatimusten asettamisen jälkeisen epäonnistumisen seurauksena, hallinto herroja, saattaisi pelote osua oikeaan ja muuttaa koko touhun tulokselliseksi.

Koko suomalaisen urheilujohtamis/valmennuskuvion voisi räjäyttää palasiksi ja ottaa mallia naapureista, noista läntisistä. Uskon po. naapureissa taustalla olevan yhteiskunnan/yritysten voimakkaasti tukema nuorille hyvän harrastuksen tarjoava seurasektori, jonka tuottamat huiput valitaan laatuvalmennukseen. Tämä tietenkin maksaa, mutta eiköhän meillä pistetä urheilun ohessa rahaa turhempaankin, kuten televisio selittelyyn. Minulle riittää Petra Manner kentän laidalla ja Lehtimäkeä on ikävä, kun nämä lisätään yu-selostajajoukkoon, niin tarvitsemmeko mutu pohjaisia ja itsestäänselvyyksiä latelevia studioemäntiä tai komppaniaa "toimittajia" Pariisin kaduille norkoilemaan muka kohottamaan lähetysten laatua - puutuuko YLE:ltä itsekritiikki vai eikö EM-jalkapallo surkeasta toteutuksesta opittu yhtään mitään. Veikkaan, että yhden turhan "toimittajan" hinnalla saataisiin urheilupuolella paljon aikaiseksi. Muttatoivotaan menestystä loppukisoihin ja odotellaan iloista yllätystä ja kiitokset ilonhetkistä naisnyrkkeilijälle, Murrolle sekä Etelätalolle!