KUKA ON EICHMANNIA PAREMPI?

 

Ihmisluonne tekee lähimmäisen syyttämisestä helpompaa kuin hänen ymmärtämisestään. Hyvin usein ongelmahenkilöiden toiminnan arviointi jää vähäisen pohdinnan vuoksi pinnalliseksi. Tästä puolestaan seuraa liian usein ratkaisun hutiloitu lopputulos, itse ongelma jää elämään ja jopa vahvistuu. Pahimmillaan ongelman esiin nostaja teilataan ja riidan ratkaisuun ja positiiviseen kehitykseen tähtäävä ongelman esiin nostaja tuomitaan riidankylväjäksi ja jopa kehityksen jarruksi. Hyvä esimerkki em. löytyy Hannah Arendtista. Hän erehtyi väittämään, että nazirikollinen Adolf Eichmann ei ollut mikään poikkeuksellisen paha ja kova ihminen, vaan pikemminkin tavallinen heikko ihminen ja siksi hän eksyi massan mukana pahuuden synkille teille tekemään hirmutekoja.

Arendt tuomittiin siksi, että hän ajatteli asioita liian syvällisesti plus inhimillisesti eikä mennyt pinnallisen valtavirta-ajattelun mukana, vaan jätti Eichmannin tuomitsematta pahuuden ilmentymänä. Tämä osoittaa mihin pinnallinen asioihin perehtyminen ja vähäinen aivokapasiteetin käyttö ongelmien ratkaisuissa voi johtaa. Virhe jää elämään ja pahimmillaan kasvaa tuhon muodossa valtaviin mittoihin. Jos joku olisi ajatellut ja sanonut, jo 1930-luvulla, sen vahvasti äänen, kuten, Arendt teki myöhemmin, olisimmeko säästyneet tuholta ja jälkiviisaalta tuomitsemiselta. Se mitä Arendt tuo esiin Eichmannin ja nazien suhteen pätee kaikkialla ja kaikessa. Määrätyssä ympäristössä ja suotuisalla tuella tavalliset ihmiset ajautuvat pahoihin tekoihin, jotka saattavat kasvaa valtaviin mittoihin. Jos ihminen saa huseerata yhteisössä, ei hän ole yksin vastuussa tekemisistään. 

Pikaisen tuomitsemisen sijaan, meidänkin tulisi, omissa pienissä kuvioissamme tarkastella plus pohtia ihmisten sopivuutta niihin tehtäviin, joihin heidät on asetettu. Jos 43 ihmistä valitsee joukostaan yhden tyypin tehtävään, jossa tämä valittu reppana epäonnistuu, ei se epäonnistuminen ole valitun vaan valitsijoiden vika. Jotta väärän valinnan aiheuttamat virheet minimoituisivat, on niihin puututtava heti eikä lähteä perinteisesti, vain valta-asetelmien vuoksi, salailun ja suojavalheiden tielle. Väärällä pallilla istuva yhteisön jäsen kaipaa vahvaa tukea, jotta hän kykenee avaamaan silmänsä ja ymmärtää oman rajallisuutensa hoitaa tehtävää, johon hänet on istutettu.

Vaikka luottamushenkilö saa mandaattinsa 15 000 ihmisen asioiden ajamiseen ja tämä tulee hänen pitää mielessään, ei hän silti saa kääntää lähimmäiselle yksilölle selkäänsä, kun tämä tarvitsee tukea. Jokainen voi kuvitella yksilön paineet, kun hän joutuu ajamaan 15 000 ihmisen etua niiden keskellä, ketkä eivät kykene hoitamaan virkaleiviskäänsä tyylikkäästi ja takaamaan noiden 15 000 ihmisen laadukasta olemista ja palveluita - pehmeiden arvojen ajaminen ja hyvä veli -kuvion estäminen vaatii äärimmäistä kovuutta ja tukea! Hutiloidun tuomitsemisen ja perusteettoman puolustamisen sijaan tarvitaan perehtymistä ja vastuuta valintoihin plus päätöksiin. Kuulutan inhimillisyyden perään valinnoissa ja muistutan vielä, että kaikkein kovimman hinnan virheistä maksaa aina se yksilö, joka on väärään tehtävään valittu.

Politiikassa toimivat voisivat sisäistää Hannah Arendtin(oma tulkintani) luonnehdinnan suurimmasta asiasta, minkä ihminen voi elämässään tehdä: Hän asettaa oman koulutuksensa, elämänkokemuksensa, mielikuvituksensa pyyteettömästi yhteisen hyvän saavuttamiseksi - tätä kutsutaan politiikaksi. Minusta kyseinen ohje on hyvä ja sopii kaikille, kunhan samalla myönnetään omat rajalliset lahjat. Meistä kenestäkään ei ole kaikkeen, mutta kaikille löytyy se, mistä hänestä on koko yhteisöllemme eniten hyötyä - tämä koskee luottamushenkilöitä!

LEHTIJUTUSTA MALLIA HALLINTOMUUTOKSEEN!

Iloista viikonloppua uusikaupunkilasiset, älkää antako valmistelun ja päätännän häätää teitä muiden kuntien asukkaiksi, vaan olkaa sitkeitä ja odottakaa parempaa huomista. Sitä tietenkin saa odottaa, mutta mikäli muutaman vuoden seuraa valmisteluamme ja päätöksen tekoamme suoraan pöytäkirjoista, saatat löytää ne voimat, jotka eivät itsekkäästä vallanhimosta, palkkioita metsästäen tai naurettaviin periaatteellisiin vedoten jarruta kaupunkimme kehitystä pitäen sitä taantuvana takapajulana. Näitä äänestämällä saanemme muutoksen nykyiseen kaupungin kehittämiseen.

Ehkä voisimme jo aiemminkin saada muutoksen aikaiseksi, mutta kun meillä on tämä virkakunnan etu ensin -tyyli, niin nopeat odotukset lienevät kohtuuttomia. Joka tapauksessa Vakka-Suomen Sanomissa, lehdessä, jota kaupunkimme omistaa, 2023.2.23 sivulta 4 tarjoutuu luettavaksi artikkeli, minkä sisällöstä voisi ottaa oppia päättäjämme - etenkin he keiden ajastusmaailma on brežneviläisen taantumuksen ja omavallanhimon plus taloudellisen hyödyn tavoittelun kyllästämä. Susanna Viljasen jutussa kerrotaan henkilöstä, kenen tehtävänä on hoitaa omaa osaamistaan kolmen kunnan palkkalaisena. Olisiko taantuvan Uudenkaupungin syytä ottaa tästä oppia? -Ei tietenkään, meillähän veronmaksajan tehtävä on maksaa veroja ja hallinnon annettu mahdollisuus, löpsöjen päättäjien avustuksella, temmata itselleen tuhti siivu maksetuista veroista ja siinä sivussa tehdä, aikansa kuluksi, kaikkea kivaa.

KH:n KOKOUKSET UUSIKSI

 

Kuten lähihistoria murheellisesti kertoo, kaupunki nukkui onnensa ohi. Puheet momenttumeista jäivät epämääräiseksi, mihinkään hyvään johtamattomiksi, halvoiksi horinoiksi. Määrätyt, kaupungin surullisen synkästä kehityssuunnasta, huolestuneet luottamushenkilöt ovat pyrkineet täyttämään virkakunnan osaamattomuuden onkalot turvaten niin kaupungin kehittymisen kuin virkakunnan jatkamisen tehtävissään. Päättäjien tuki viranhaltioiden kermalle on tapahtunut runsaiden valtuustoaloitteiden kautta. Vaan turhat ovat olleet ne kymmenet tunnit, jotka luottamushenkilöt ovat uhranneet aloitteiden valmisteluun. Virka-aikaa käyttäen valmistelijat ovat ampuneet po. aloitteet alas.

Mutta mikä on ollut virkakunnan suhtautuminen apuna ja kädenojennuksena tarjottuihin aloitteisiin. Kuin koira hullu kuolaten ja muristen hampaat irvessä, virkakunta on purrut auttavaa ja kaupungin pelastukseen sekä valmistelijoiden aseman säilyttämiseen pyrkinyttä auttavaa kättä. Ylimielisestä vastaanotosta huolimatta, luottamushenkilöt eivät ole lannistuneet vaan tarjonneet uusien aloitteiden muodossa lääkettä, jotta kuihtuva kaupunkimme siirrettäisiin saattohoidosta plus tervehtyisi, nousisi sairasvuoteelta ja jatkaisi vuosisatoja kestänyttä kulkuaan palaamalla menestyksen tielle. Vaan eipä kädenojennus kelvannut jatkossakaan ynseille valmistelijahepuille.

Kuten jotkin mediaa tarkemmin asiaa seuraavat havaitsivat, ennen viime valtuustonkokousta kutsuttiin hallitus koolle, poistamaan esityslistalta pykälä, jonka valmistelu ei mennyt sääntöjen mukaisesti. Hyvä niin, että asiat korjataan po. valtuustoaloitteen osalta, mutta entä ne muut aloitteet, jotka hallitus on käsitellyt samalla tavalla ja lähettänyt valtuustoon väärin valmisteltuna. Näitä aloitteita on lukuisia, varmaankin niitä on kuluneella valtuustokaudella jätetty toistakymmentä. Pitääkö nämä kaikki käsitellä hallituksessa uudelleen, jotta ne saavat lain ja hallintosäännön mukaisen kohtelun? Onko edessä kenties kymmeniä uusintoja jo käydyistä hallituksen kokouksista ja olisiko paikallaan korvata hallituksen esittelijä osaavammalla konsultilla?

HAH Hah hallintosäännön pikaista valmistelua?

 Pari vuotta sitten valmistauduttiin vaaleihin, jonka selkeä tavoite oli hulluttelun ja kaiken jonnin joutavan, kaupunkilaisia palvelemattoman, kivan loputtoman räpeltämisen katkaiseminen eli selkeä muutos siirtymiseksi vastuulliseen ja kaupunkilaisia hyödyttävään politiikkaan. Niin hallintoon kuin sääntöihin luvattiin tuntuvia muutoksia. Kun vielä muistamme oikeiston saaman muhkean vaalituloksen, muutoksen tuulten puhuri parempaan vaikutti niin voimakkaalta kuin äärimmäisen varmalta. Vaan kuinka kävi, kun poliittinen työ alkoi? -Keskeisille paikoille nostetut päättäjät vesittivät vaalivoiton.

Paikanjakoväännön onnistuminen sinällään oli saavutus ja siitä suurin kunnia kuuluu Seppo Nikulalle. Sitkeästi hän väänsi loppuun kyseisen, ajoittain, kerrassaan niljakkaan, projektin, välittämättä siitä, että häneltä tuhraantui  touhun ohella puoli kesää pilalle. Kun paikat oli neuvoteltu ja jaettu, puolueet nimittivät niihin omat henkilönsä. Tässä vaiheessa mm. persut joutuivat tekemään järjestelyjä, jotta kokoomus saa tarvittavaa osaamista ja kokemusta takaamaan vaalilupausten eli selkeän muutoksen toteuttamisen Uudenkaupungin tulevaisuuden suhteen.

Uuteen valtuustoon valitut päättäjät aloittivat työskentelyn ja odotukset olivat suuret. Valtuustoon saatiin runsaasti nuoria kasvoja ja vahva enemmistö muutoksen taakse. Uudet nuoret valtuutetut ovat, Laura Kontua lukuun ottamatta, jääneet vaisuksi, lähes mitättömäksi. Heidän vaikutus päätöksen tekoon on ollut käytännössä yhtä surkean mitätöntä ja epätoivoista kuin orvon päästäisen, joka yrittää pieremällä täyttää zeppeliiniä. Uusista valtuutetuista ainoastaan Ari Saastamoinen ja Eero Hento ovat ponnahtaneet esiintuloillaan julkisuuteen, eivätkä hekään ole mitään junioreja. Em. nuorempi varavaltuutettu Mikko Saari on rakentavilla aloitteillaan ja vastuullisilla lausumillaan noussut paremmin esiin kuin ns. viralliset uudet/nuoret valtuutetut.

Siis jo alusta alkaen uuden valtuuston liikkeelle lähtö oli ontuvaa, kun viime kaudella itkettiin esim. hallituksessa, että kaupunki tuhotaan taantumuksellisin 6-5 päätöksin, niin nyt nämä entiset itkijät siirtyivät tukemaan taantumusta ja se jylläsi härskeimmin äänin 8-3. Jopa ensimmäisessä talousbudjetissa kaiken maailman hullutukset saivat miljoonia euroja. Vasta teknisen lautakunnan jämäkät karsinnat investoinneissa herättivät valtuuston ja nyt ääni valtuustossa olikin kokonaan toinen kuin vuotta aiemmin. Uudenkaupungin investoinneista karsittiin jo teknisen lautakunnan päätöksillä miljoonia euroja. Jokainen voi kuvitella, mikä olisi taloudellinen tilanteemme vuonna 2024 ja siitä eteenpäin, mikäli po. raakkauksia ei olisi tehty.

Itse hallituksen kokoukset ovat olleet armotonta hapuilua ja ilman S. Nikulan ja K. Kosken opastusta useat kokoukset olisi jouduttu uusimaan. Nämä kaksi henkilöä tulisi palkita kaupungille tekemistään säästöistään eikä ameban tavoin ajattelevia puheenjohtajia. Haluan korostaa, että Suomessa ihmiset äänestävät henkilön lisäksi listaa ja etenkin sen ajamia asioista. On siis demokratian nimissä väärin valita johonkin hommaan heikkotahtoinen noviisi ja täysi tumpelo, jos tarjolla myös vahva osaaja, joka on aidosti sitoutunut vaalilistan lupauksiin. Kuntalain mukaa kaupunginhallituksen tulee vastata kaupungin taloudesta ja johtaa kaupunkiorganisaatiota niin,että se toimii tehokkaasti kaupunkilaisten eikä virkajohtajakerman parhaaksi - siihen täytyy tähdätä myös uudella hallintosäännöllä.

Viimeinen merkittävä toteutettu plus onnistunut kaavoitushanke ajoittui kaupungissamme kolmenkymmenen vuoden taakse - muualla satsataan opetuksen sisältöön, monipuolistaen sitä, meillä virkakunta ei kykene esittämään mitään konkreettista po. sektoreiden osalla. Luullaan että joku sihy pelastaa kaupungin, mutta eivät seinät opeta, päin vastoin ne kaikuvat tyhjyyttään kuin Gogatan holvi kolmannen päivän iltana, mikäli oppilaita ei ole eikä tule. Kaupunkiorganisaation kerma ei ole mitenkään kyennyt visioimaan Uudenkaupungin tulevaisuuden menestystä. Kun luottamushenkilöt pyrkivät aloitteilla tms. tukemaan ideavajaata valmisteluamme, suuttuvat nämä käivärät vastuullisille luottamushenkilöille kuin pahaiset pilalle hemmotellut kakarat, jotka eivät saa kaikkea haluamaansa läpi.

Hallintosäännön valmistelua jarrutettiin tarkoituksellisesti. Kaiken huippuna voidaan pitää viime vuoden viimeisten viikkojen käänteitä. Tuolloin valtuustoryhmänpuheenjohtajien kokoukseen kutsuttiin hallituksen/valtuustonpuheenjohtaja ja kas yllätys, yllätys meni tovi ja juuri em. tilaisuuden kera samaan aikaan järjestettävään tilaisuuteen hallituksenpuheenjohtaja kutsui koolle hallituksen ja johtoryhmän. Syy siihen, ettei mikään muu aika sovi, oli kaupunginjohtajan loma ja ulkomaanreissu. Hallituksen puheenjohtaja, joka hyväksyy kaupunginjohtajan loman, käyttää myöntämäänsä lomaa perusteena sille, ettei hallintosäännön demokraattista valmistelua voida jatkaa. Kun kyseinen tilaisuus koittaa, on se todellinen viranhaltijoiden manipulointispektaakkeli: samaan aikaan, puheenvuoron haluavat johtoryhmän jäsenet saivat komasti ajatuksensa julki, minä jäin odotamaan lähes tunniksi omaa puheenvuoroa - Tässä vaiheessa nostin kytkintä koko sessiosta!

Tämän vuoden puolella kävi kutsu, että hallintosäännön valmistelua jatketaan ja ketkä sitä jatkavat? -Kutsun mukaan johtoryhmä ja hallitus eli sama poppoo, jossa en saanut edes puheenvuoroa, jatkaa nyhjäämistään demotilassa. Viimeistään tämä osoittaa, että virka kuntamme heiluttaa hallituksen puheenjohtajaa mielensä mukaan kuin lammas saparoa, jonka alta haisevat päätöspapanat sinkoavat kaupungin asukkaiden niskaan karkottaen heidät toisaalle. Tätä taustaa vasten eivät odotukseni hallintosääntöuudistuksen ja siitä sikiävän Uudenkaupungin kehittymisen suhteen ole kovinkaan suuret!

Korostan vielä, hallintosäännön valmistelun nopeuttamisen vuoksi asian otti useamman kerran esille hallituksessa Seppo Nikula ja valtuustossa siitä Rauno Aaltonen teki jopa aloitteen - nykyisen hallintosäännön työstämisen mahdollistaa Laura Kontu, löytyisikö heistä johtajaa kaupunginhallitukseen. Enkä missään tapauksessa ole sitä mieltä, että joku kaupunkilaisten valitsema luottamushenkilö olisi kelvoton tyyppi. Päin vastoin, kaikkia meitä tarvitaan, mutta jokaisen kohdalla täytyy harkita tarkasti, missä roolissa kunkin päättäjän kyvyt parhaiten palvelevat kaupunkilaisia. Pelkkiin äänimääriin tai sukupuolikiintiöön nojaava paikkajako harvemmin tuottaa parasta kaupunkilaisille.

TULEVA HALLINTOSÄÄNTÖ TURVAA BREŽNEVILÄISEN VALMISTELUN!?!

Hallintosäännön valmistelun tuli alkaa jo puolitoista vuotta sitten, mutta, helposti johdateltavissa olevia luottamusmiehiä hyväksikäyttäen ja väärää tietoa jakamalla, sen valmistelu siirtyi kuluvaan kuukauteen. Ja haluan huomauttaa, että jopa vanha hallintosääntö pyrittiin säilyttämään hallituksen puheenjohtajaa höynäyttämällä. Näin virkakunta, joka on onnistunut onnettomasti kaupunkimme kehittämisessä ja talouden sekä asukkaiden palvelujen turvaamisessa, pyrki takaamaan itselleen työpaikat ja saavutetun tulotason. Itse läheltä seuranneena voin todeta, että kaikissa tapaamisissa sivuutettiin hallintosäännön vaikutukset 15 000 uusikaupunkilaiselle.

Mainitun pienen piirin valmistelu ja virkakunnan ehdoilla eteneminen, on aiheuttanut sen, että kokoomuksen sisältä nousseen tyytymättömyyden johdosta ainakin persuille ja todennäköisesti myös keskustalle on esitetty kysymys halukkuudesta vaihtaa hallituksenpuheenjohtajan. Toinen hallintosäännön ohessa tapahtunut ja keskustelua herättänyt tapaus liittyy uusikaupunkilaisten virkahenkilöiden halu jättää heidän nykyinen työyhteisö. Hallintosääntöä valmisteltaessa tulee huomioida, että kaupunki organisaation johto on luonut työyhteisön, johon ulkopuoliset karsastavat hakea töihin ja josta organisaation toimivuuden ja vetovoiman valmistelusta ja toteuttamisesta vastaavat viranhaltijat haluavat itse pois.

Edellä mainittu on perusteltua ottaa huomioon, jotta hallintosäännöstä tulee ketterä apuväline kaupungin päättäjille ja valmistelijoille, kun Uusikaupunki luovii jäävuoret väistäen kohti menestyksen momentumia välttämällä epäonnistumisten toistumista ja satsaamalla onnistumisiin. Meidän on siis syytä katsoa taakse, kuinka on sujunut, jotta löydämme kaupunkimme käytännön kipupisteet ja kasvupotentiaalin. Vuonna 1988 Uudenkaupungin asukasmääräksi kirjattiin lähes 18 500. Nyt väkilukumme on romahtanut reiluun 15 000 asukkaaseen. Romahdus on jatkunut vaikka samaan aikaan työpaikkamme ovat lisääntyneet tuhansilla eli Uudellakaupungin kehitysedellytykset ovat kuuluneet Suomen eittämättömään kärkeen. 

Sote-uudistus keventää kaupungin korkeimman hallinnon alaista toimintaa jopa kuudellakymmenellä prosentilla. Mielestäni tämän täytyy näkyä niin hallintohenkilöstön määrässä kuin palkoissa. Muutokseen tulee päästä virkoja yhdistämällä, lopettamalla sekä yhteistyöllä naapurikuntien kanssa. Koska kaupungin korkeimmat valmistelijat eivät ole nähneet hallintosäännön osalta muutostarvetta tältäkään osin, ihmettelen heidän panostaan uuden hallintosäännön muokkauksessa. Onko virkajohdolla tässä casessa muuta motiivia kuin oman asemansa ja tulotasonsa säilyttäminen?

Loppuun totean, että kuinka virkahenkilöstömme kerma voi nyt hallintosääntöä valmisteltaessa tuoda esiin jotain uutta plus positiivista lisää, joka parantavat kaupunkimme tilaa, jos he eivät ole aiemminkaan pystyneet valmistelemaan ja toteuttamaan asioita 15 000 uusikaupunkilaisen parhaaksi. En myöskään vähääkään luota kaikkiin puheenjohtajiin. Voi perustellusti kysyä ostettiinko em. joukkio edellisellä äärettömän tökerösti valmistellulla ja julkaistulla hallintosääntöesityksellä tukemaan kökösti kaupunkiorganisaatiota johtaneiden virkahenkilöiden tulevaisuuden turvaa? Masentunein mielin seuraan po. valmistelua, jossa ei juurikaan kuulla kaupunkilaista tai pyritä hänen parhaaseensa.  

TAANTUMUS VIE UUTTAKAUPUNKIA 7-4

 Luottamustehtävien lisänä saa nauttia voimakkaasta harmituksesta, joka kasvaa yöunet syöväksi sielua kalvavaksi pedoksi. Niin kävi nytkin, kuten käy yleensä aina, kun yrittää toimia kaupunkilaisten edun mukaisesti. Jos otamme lähtökohdiksi sen, että kaupungissamme oli aikoinaan 18 000 asukasta ja kolmisenkymmentä vuotta on siitä, kun kaupunkimme viimeinen merkittävä uusi kaupunginosa syntyi, voimme rehellisesti todeta, että perseelleen on mennyt ja äärimmäisen pahasti. Tämän vuoksi, oikeiston vaalilupauksia mukaillen, yritimme saada valtuustoaloitteella Uudenkaupungin kasvu-uralle.

Aloitteella ja sen jatkokäsittelyssä esitimme, että kaupunkimme maankäyttöä hyödyntämään perustettaisiin työryhmä/toimikunta, joka yhdessä arkkitehdin kanssa alkaisi suunnitella/valmistella rantoja, saariamme ja muita maa-alueita asumiseen ja viihtymiseen. Ja kuinkas kävi, kun asiasta äänestettiin? - Jos viime kaudella hallituksessa taantumus voitti tiukasti 6-5 lähes jokaisen äänestyksen, nyt kävi niin, että sama toteutui äänin 7-4. Siis taas kerran, tässä tuhansien käyttämättömien mahdollisuuksien kaupungissa, taantumus voitti. Eli onneton menomme jatkuu - repikää siitä ja hyvää yötä!

KUN OIKEIN HARMITTAA, NIIN UNI SE KIERTÄÄ, KAUKAA KIERTÄÄ

HYVÄSTI JOUKKOLIIKENNE JA MUUKIN?

Joukkoliikenteen tyly torppaus valtuustossa vahvistaa ikäväksi tosiasiaksi sen, että Uudenkaupungin tie, väestökadon kautta jatkuu kohti taloudellista tuonelaa. Koska mielikuvituksesta ja toimivavasta luovuudesta itsensä riisunut idiootti-ideoiden linko, Uudenkaupungin valmisteluorganisaatio, torjuu kaikki sen ulkopuolelta tarjotut esitykset, esitettiin joukkoliikenteen valmistelijaksi Ukipolista. Tällaista esitystähän ei taantumuksellisen valtuuston brežneviläiset hapannaamat voineet mitenkään hyväksyä. Luovuus ja innovatiivisuus on kirosana kaupungissamme - MOT jällen kerran.

Mikähän on viimeinen merkittävä onnistuminen Uudenkaupungin valmisteluorganisaatiolta - sellainen onnistuminen, joka sai ihmisiä muuttamaan tänne? Kyseessä taitaa olla Ykskoivun valmistelu ja toteutus. Tuolloin väkeä muutti ihan kohtuullisesti kaupunkiimme. Sen jälkeenkin on ollut hapuilevia ahterilleen läjähtäneitä yritelmäviritelmiä, mutta totuus on se, että kaupunki on menettänyt asukkaistaan noin 20 prosenttia eli se väestö väheni noin 18 000 nykyiseen 15 000 asukkaaseen.

Faktoihin vedoten voi todeta viimeisen kymmenen vuoden aikana Uudellakaupungilla olleen Suomen parhaat kasvuedellytykset ja silti menetimme ja menetämme väkeä. Nyt hallintosääntöuudistus tulisi toteuttaa siten, että saamme valmistelumme palvelevan paremmin kaupunkilaisia ja nostettua Uudenkaupungin kasvu-uralle. Meidän soisi rohkeasti uudistuvan: jaettava tehtäviä, ryhtyä yhteistyöhön naapureiden kanssa ja kevennettävä organisaation johtoa. Tähän löytyvät eväät, jos niitä kysytään tai niistä saa edes keskustella, mutta pelkään kaiken kaatuvan brežneviläisten hapannaamavaltuutettujen lammasmaiseen nöyryyteen ja luovuuden puutteeseen kuten kävi joukkoliikenteenkin kanssa.

PAHA KOLMINAISUUS VALLASSA!

 Uudessakaupungissa aika ajoin, ainakin isoissa asioissa, löytyy paha kolminaisuus, joka kuppaa kaupunkilaisten varat, hyväksyy valmistelun megamunaukset ja johtohahmojen häkellyttävän kohtuuttomat palkat plus tulevaisuuden lokoisat päivät. Kerrassaan niin armottoman kuvottavasti tuo mustasieluinen kolmikko suhmuroi, että Uudenkaupungin kehittämistä ja ohjaamista kasvu-uralle voi pitää yhtä mahdottomana kuin kamelin kulkemista neulansilmän läpi. Härskiydessä ei voi aistia minimaalisintakaan hyvyyden haikuakaan, kun tavallisen kaupunkilaisten tulevaisuutta kurjistetaan päättäjäeliitin toimesta virkaeliitin eduksi. Näin on käynyt ja näin käy hallintosäännön kanssa - katsokaa vaan.

Eilen survottiin suohon julkisen liikenteen mahdollisuus Vakka-Suomessa. Säälittävät surkimukset vetosivat siihen, ettei Ukipolis voi moista aloitetta toteuttaa. Jokainen salissa torkkunut päättäjä tiesi, että aloite etenee aina valtuustosta hallituksen, joten aivan turhaa oli jokeltelu muotovirheestä, jollaisella aloitteita on käsitelty menneet vuodet. Meillähän on ollut niin, että aloitteen on voinut joko palauttaa tai hylätä eli se on yleensä nyykähtänyt niin, että mitään ei tapahtunut, sillä onhan vähintäänkin hyperkoomista palauttaa aloitetta valmistelijalle, joka on sen jo kerran ampunut alas. Ja meillähän kaikki virkakunnan ulkopuolelta tuleva torjutaan. Tästä taas seuraa mm. se, että kaupungin keskustasta löytyy parkkipaikkoja marmori ufoille, mutta ei kaupunkilaisten autoille.

Nyt tämä sama pahakolminaisuus on valmistelemassa hallintosääntöä ja ennakkoon askelmerkit vaikuttavat kaupunkilaisen katsanto vinkkelistä kerrassaan kammottavilta. Virkahenkilöiden tulotaso ja tulevaisuus näyttää jo nyt vahvasti pedatulta, kun taas tavallista kaupunkilaista odottaa ahdas polku, jolla kulkijaa on ketunrautojen välttäminen mahdotonta. Hallintosäännön valmistelu alkaa johtoryhmän ja hallituksen voimin, joten sen tiedätte, keitä on eniten suunnittelupöydän äärellä ja keillä on eniten aikaa käytettävissä po. projektiin. Kiitokset Arille, Tarmolle, Eerolle, Mikolle, Esalle, Janille, Mikalle ja Samille, kun nousitte kaupunkilaista puolustaen paikallista ilmestyskirjan petoa vastaan!