PÖLHÖLÄÄKIN PÖLHÖMMÄT KADUN AVAJAISET?

Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa eli eipä Alicenkadun avajaisissa katu auennut. Liekö siksi kaupunginjohtaja ei ollut avaamassa tätä veroinmaksajien varoilla toteutettua miljoona hanketta. Oikaistaan väärinkäsitys, uuden kadun ihmeelliset mökyt eivät ole ufoja ja vaan italialaisesta marmorista taiteiltuja simpukoita. Saas nähdä kuinka ne kestävät talvet, toivottavasti paremmin kuin Finlandia talon seinämarmormorit.

Vastapäinen osuus kuin kuvassa sentään aukeni ja tyylikkäät avajaiset onnistuivat loistavasti. Lämmön helliessä läsnäolijoita, he saivat tanssia elävän musiikin tahdissa ja nauttia kylmästä jäätelöstä. Väkeäkin oli tullut mukavasti tapahtumaan, joten ihan ok startti uudelle kadulle!

Alicenkadun avajaisissa katu ei aunnut kuin toisesta päästä - torin puolelta. Siellä kansa sai tanssia. 

ENEMMISTÖ JYRÄSI DEMOKRAATTISET PÄÄTÖKSET?

Eilen tehdyssä äänestyksessä kuusi valtuutettua halusi turvata kaupunkilaisten valitsemien päättäjien jo päättämien investointien toteutumisen. Lisäksi he halusivat kaupungin varautuvan mahdollisiin ikäviin yllätyksiin, joita täällä pruukaa putkahtaa esiin varsin tiheään: Jo aloitetut hankkeet eivät etene, vesijohdot paukkuvat, kiinteistöt leviävät käsiin jne. jne. etc..

On koomista perustella äänestys tulosta 35-6 kaupunkilaisten toiveiden toteutumisena, koska tuskin kukaan ei tiennyt vaalien alla Venäjän aloittavan sotaa Ukrainan kanssa ja sen seurauksista: maailma on nälänhädän partaalla, energian hinta on noussut pilviin, samoin on käynyt vilja- ja raaka-ainepörsseissä.

Otetaan esimerkiksi Sihy, joka on saanut 43-0 tuen useat kerrat valtuustossa. Kun siitä päätettiin erään kerran, haluttiin tarkalla taloudella ja priorisoinnilla varmistaa hinnaltaan paisuvan hankkeen toteutus. Siis itse asiassa nyt kuusi valtuutettua halusi turvata Sihyn toteutumisen eli 43-0 äänestystulosten toteutumisen, kun 35 valtuutettua riskeeraavat hankkeen korjaamalla vajaan 1,5 miljoonan euron huonokuntoista hallia kahdeksalla miljoonalla eurolla. Kyseessä on kaupunkilaisen etua ajatellen äärimmäisen riskialtis päätös. Ajat huomioon ottaen päätös on peräti uhkarohkea.

Yksikään päättäjä, vaikka joskus vastusti hanketta, ei halua Sihyn jäävän kesken. Kaupunkimme on niittänyt aivan tarpeeksi kyseenalaista mainetta keskusta ikirakennusmontun, vuosia jatkoa odotelleen betonisokkelin ja hullunkuuristen vuosia tyhjinä olevien "paritalojen" ansiosta. Nämä vaikuttavat aivan taatusti kaupunkimme imagoon, joten mm. Sihyn valmistumista tässä pyrittiin turvaamaan.

Parasta kaupungin tulevaisuuden ja päätettyjen päätösten toteutumisen varmistamista on tarkan euron politiikka. Kokonaan käyttämätön mahdollisuus tilanteemme parantamiseen on kaupungin asukasmäärän kasvattaminen. Meillä on kymmenet vuodet esitetty rantojen mittavaa hyödyntämistä asumiseen ja kaupunkilaisten viihtymiseen. Silti ei edes uimarantaa ole saatu aikaiseksi. No nyt sellainen syntyy, mutta uimarannan paikka löytyy PASKLAHDESTA. Kuka uusikaupunkilainen menee uimaan pasklahteen. Jotta asiat saataisiin täällä toivotulle tolalle, täytyy päättäjien ottaa suitset tiukasti käteen ja ohjata viranhaltijoita oikeaan suuntaan. Mutta voiko tätä odottaa löpsöiltä päättäjiltä, jotka seuraavat kuin hattivattilauma muutamaa sanansa syönyttä poliittista ohjaajaa?

VENÄLÄISTÄ RULETTIA KANSAN RAHOILLA!

Suomi on pieni maa ison maailman globaalien ongelmien myllerryksessä. Nyt tulisi keskittyä siihen, mitä varten meidän yhteiskuntamme on synnytetty ja nykyiselleen kehitetty eli pitämään huolta sen haavoittuvimmista jäsenistä. Tämä sama pätee myös kuntatasolle. Katsellessani, miljoonalla eurolla syntynyttä, kivi ufojen laskeutumispaikaksi muuttunutta pääkatuamme, toivon olevani väärässä, mutta pelkään, että nykyisellä yhteisten varojen käytöllä pelaamme venäläistä rulettia vähintään kahdella, jos ei kolmella ja pahimmillaan seitsemällä aamuksella. Nyt pitäisi priorisoida tulevaisuuden hankkeita, jotta meillä olisi puskuri ikävien yllätysten varalta.

On käsittämätöntä kuulla, kuinka joku, tässä maailman tilanteessa, toteaa, aina me olemme selvinneet, joten kyllä me selvitään nytkin. Minulle tuli mieliikuva teloitustelineelle talutetusta, sidotusta, huppupäisestä miehestä toteamassa köysi kaulassa: Ei minua ole ennenkään hirtetty, joten ei nytkään. Mutta entäs, kun luukku miehen jalkojen alla aukeaa ja hän putoa tyhjyyden kautta iäisyyteen; olisiko kannattanut varautua vaaroihin ja toimia toisin, jotta viimeiseltä episodilta olisi säästytty? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten tekojen seurauksia ja niitä varjostavia uhkia sietäisi pohtia ennakolta ja usealta kantilta.

Elämme uniikissa tilanteessa, naapurimaamme on sodassa, onneksi se ei tällä kertaa sodi kanssamme. Sota on kuitenkin vaikuttanut armottomsti energian hintaan ja ruuanhintaan sekä niiden saatavuuteen. EU on pakotteillaan pelannut itsensä sellaiseen kurjuuden rakoon, josta se ei selvitä ihan muutamassa vuodessa, tuskin kymmenessäkään. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tuo ankeuden rako kasvaa ja syvenee. Suomi sai maksaa EU:n elvytysrahastoon reilut kuusi miljardia euroa ja siitä takaisin luvattiin reilut kaksi miljardia, nyt tuo jälkimmäinen summa pienenee. Ennusmerkkimme ovat murheelliset, pelaammeko venäläistä viidellä luodilla?

Valmet Automotiven liikevaihto oli 570 miljoonaa euroa ja liikevoitto 62 miljoonaa euroa. Sopiikin kysyä, miksei yritys itse investoi tarvitsemiinsa tiloihin, vaan odottaa kaupungin ottavan 10 miljoonaa euroa velkaa ja tekevän vajaan 1,5 miljoonan euron tasearvoiseen halliin 8 miljoonan euron remontin tai miksei Valmet Automotive osta hallia ja tee siitä mieleistä itselleen? Kuvio tuntuu oudolta ja kun vielä huomioimme autoteollisuuden yllä roikkuvat epävarmuuden veitset, voi perustellusti kysyä: Olemmeko ladanneet revolverin rullaan kuusi ammusta?

Korkealla vuokralla voimme jossain määrin pienentää hallitakauksesta kaupunkilaisille lankeavaa riskiä, mutta mitkä ovat realistiset odotukset sen suhteen, kun otetaan kaupungin aiemmin tekemät vuokrasopimukset? Entä, jos viemärit paukahtavat, kadut tarvitsevat yllättävää kunnostusta, entä jos vuokrataloissa alkaa miljoonien eurojen korjauskierre, entä muut kaupungin kiinteistöissä piilevät ongelmat, loppuuko meillä luotto ja onko edessä mammuttimaiset veronkorotuksen? Kun vielä muistetaan Winteristä lankeavat, todennäköisesti rajusti kasvavat, kustannukset - olemmeko nostaneet Uudenkaupungin ohimolle hiljaisen Nagantin, jonka rulla on täyteen ladattu seitsemällä patruunalla?

Linki:

Valmet Automotiven liikevaihto kasvoi tuntuvasti viime vuonna

PÖLHÖLÄN ASUNNOT KATEISSA?

Suurimmillaan Pölhölän asukasluku huiteli lähemmäs 19 000 tietämissä. Nyt pöhöläläisiksi kirjataan noin 15 500 ihmisasukasta. Äkkipäätä luulisi paikkakunnalta löytyvän runsaasti tyhjiä asuntoja. Näin kuulemma ei kuitenkaan ole, vaan asunnoista on hurja pula. Väkisin herää kysymys, mihin Pölhölän asunnot ovat kadonneet vai asuivatko poismuuttaneet maakuopissa?

Pölhölän päättäjät ovat varmistaneet oman kehitysosastonsa tuella ihan käytännössä, että maakuoppa vaihtoehto entisten pölhöläläisten asuinpaikkana voidaan poistaa listalta. Tämän todistaa yhä kaupungin keskustassa, merinäköalalla höystetty valtava maakuoppa, joka on vuosia saanut odottaa sen tyyliseen asumiseen mieltyneitä kodintarvitsijoita. Ilmeisesti Pölhölän päättäjät ovat kuitenkin vielä epävarmoja maakuoppien asumisvetovoimasta, koska ovat antaneet lisäaikaa maakuopalle, kenties aikaa on annettu kuukausiksi tai vuosiksi.

Askeettisesta asumisesta on Pölhölässä tehty myös maakuoppaa jalostuneempi asumisvaihtoehto. Hyvällä paikalla lähellä kauppoja on vuosia ollut tarjolla mahdollisuus sokkeliasumiseen. Jostain kumman syystä tämäkään nerokas toteutus ei toimi asukasmagneettina. Nyt vain odottelemme jännityksellä, mitä kivaa Pölhölän päättäjät jatkossa päättävät!

PÖLHÖLÄSSÄ PÖLHÖILLÄÄN KESKUSTA, KESKUSTAA KEHITTÄMÄLLÄ, TYHJÄKSI

Pölhölän päättäjät hihkuvat riemusta, sillä he ovat löytäneet luottamushenkilöinä yhteishengen luottaa siihen, että vanha meno saa jatkua. Tämä ei tietenkään noudata luottamushenkilöiden enemmistön äänestäjille antamia vaalilupauksia. Niin äänestäjät kuin annetut lupaukset on unohdettu eli loppujen lopuksi vaaleissa vähemmistöön jääneet päättäjät ovat sanelleet tasan tarkkaan haluamansa, kun asia on kokouksissa nuijan kopautuksella siunattu. Kaikkein tärkeimmäksi on noussut iloisen hallituksen mukavan myhäilyn höystämä yhteistyö, jonka rinnalla itse päätökset ja niiden seuraukset vaikuttavat vähäpätöisiltä.

Konkretia puhuu edellisen kappaleen puolesta. Pölhölässä pölhöillään ja kunnolla. Otetaanpa esimerkkinä pölhölän pääkadun ja keskustan kehittäminen. Valmistelijat eli valon tuojat(latinaksi lucifer) loivat nimikko kadun Demon´s street (latinaksi Via Lucifer). Äänin 6-5 Pölhölän keskustaan tehtiin liikenne tukos. Pölhölän vilkkain risteys motitettiin vilkkaammalta suunnalta tulevalta liikennevirralta. Jokainen, siis täys´ päinen, tietää, mitä tämä merkitsee Pölhölässä, josta puuttuu julkinen liikenne. Keskustan elävyys näivettyi ja liike-elämä riutui kuin vedetön ja janoinen busmanni Kalaharin kuumuudessa. Vaikka kerma hihkui ja media ylisti Via Luciferusta, tavallisille pölhöläläisille se avautui tyhjänä ja kalliina fiaskona.

Via Luciferus oli vain muutaman sadantuhannen euron siemen, josta kasvoi miljoona kulu: mielikuvituksettoman pelkistetty kiinalaiseen graniittiin perustuva kiviniitty. Kansa kyllästyi tähän ja äänesti valtaan pölhöilylle vaihtoehtoa tarjonneen porukan. Vaan kuin kas kävi, sama meno jatkuu ja Via Luciferus saa entistä vahvemmin päättäjiltä jatkoa. Se rakentaminen käynnistyi hyvin pölhöläläisittäin, kun kadun viherrakentamiseen annettiin rahaa satatuhatta euroa, hävisi sen seurauksena alueelta välittömästi viimeinenkin puu vihreine lehtineen.

Eikä siinä kaikki, kun Pölhölän keskustaa muka kehitetään miljoonilla euroilla ja yritetään turvata Pölhölän satavuotinen ihmisvilinän jatkumo, niin samaan aikaan samojen päättäjien siunaamana upotetaan kymmeniä miljoonia euroja, kenties satamiljoonaa euroa, miltei kilometrin päässä sijaitsevaan kaikkien pölhöläläisten yhteiseen olohuoneeseen, oikeaan superviihtymiskeskukseen. Jokainen normaalisti ajatteleva tallaaja hoksaa, että viimeistään tuleva sadanmiljoonan hanke tyhjentää Pölhölän keskustan lopullisesti. Ehkä sinä ihmettelet tätä, mutta niin ihmettelevät myös useat pölhöläläiset, jotka aikansa päätään pyöritettyään, jos saavat asuntonsa myytyä, poistuvat Pöhölästä. Ennen näin tekivät lapsiperheet, nyt niin tekevät myös ikäihmiset.

Jos kritisoit mainittua tai esität konkreettisia vaihtoehtoja, sinut julistetaan Pölhölän poliitikkoja/viranhaltijoita sisältävässä kermapiirissä ikäväksi jarruksi hyvän moodin pilaajaksi. Mutta ajatelkaa petroskoilaista turistia, joka on kierrellyt Pölhölässä, nähnyt hirtettyjä tuoleja, tyhjän torin ja päätynyt repsottavan lankkurannan päähän. Mitä hän miettii katsoessaan keskustassa vuosia pajukkoa kasvanutta rakennusmonttua? Eiköhän petroskoilainen ala näkemänsä jälkeen kaipaamaan Pölhölästä kotiin iloiseen, vaikka hiukan seminuhruiseen, Petroskoihin. Jos siis joku, pölhölän napatyyppi, puhuu luottamuksesta ja on olevinaan luottamushenkilö, hänen tulee ensin olla luotettava ja avata vasta sitten suunsa lausuessaan sanan luotettava!

Hyvää juhannusta
           ja
       onnea
 isosta kannusta!

KAVERI VAI LUOTTAMUSHENKILÖ?

Merkittävään asemaan päästessään päättäjä alkaa käyttämään yhä enemmän aikaa virkakoneiston johdon kanssa. Tapaamiset saattavat vaatia jopa kymmeniä tunteja viikossa, joten vaarassa on tilanne, jossa syntyy kaverisuhde, joka nonseleeraa sen mandaatin, minkä äänestäjät ovat päättäjälle antaneet. Ei siis ole turhaa muistuttaa luottamushenkilöitä, että he ovat asemassaan, koska äänestäjät luottivat vaaleissa heihin. Siis, jos joku niin vaalilupaukset ovat ainoita pyhiä asioita, joita luottamushenkilö ei saa unohtaa ja joiden takana hänen tulee pysyä.

Luottamushenkilön tulee tehdä kaikkensa, jotta hän toimii hänet valinneen yhteisön ja sen jäsenten parhaaksi. Tämä koskee myös organisaatiota, joka valmistelee ja toteuttaa luottamushenkilöiden päätöksiä. Aivan kuten jääkiekossa, tulee luottamushenkilön vaatia laadukasta toimintaa johtamaltaan organisaatiolta aina sen palkallista johtoa myöden. Äänestäjien edusta eli vaalilupauksista ei voida luopua jollain naurettavilla tekosyillä, kuten yhteistyön on säilyttävä tai johtoa ei voida vaihtaa, kun yhteisö on menossa kohti suuria uudistusmullistuksia.

Jos yhteisöllä on maan korkein työpaikkaomavaraisuus ja se menettää asukkaitaan, jos yhteisö on menettänyt vetovoiman työnantajana, jos yhteisö ei kykene toteuttamaan hankkeita nopeasti ja taloudellisesti, jos yhteisö ei reagoi ajan muutoksiin ja jää muista jälkeen, jos yhteisön operatiivinen johto tarjoaa ratkaisujen sijaan ontuvia selityksiä ja jos luottamushenkilöt hyväksyvät tämän kaiken, voidaan puhua, suoritustasoa lukuun ottamatta, läpeensä mädästä yhteisöstä. Jokaisen päättäjän on korkea aika punnita tekemisiään ja arvioida aikomuksiaan eli onko hän vaalilupausten arvoinen luottamushenkilö vai muutaman keskeisen tyypin kaveri, joiden aseman turvaamiseen hän käyttää äänestäjiltä saamaansa mandaattia ja äänestäjien rahoja.

KUKA KAIPAA JÄRVISTÄ!??!!

Kokoomusjuristit ottivat sanan säilällä mittaa toisistaan paikallisaviisissa. Historialliseksi yhteenoton tekee lähinnä se, että se toteutettiin julkaisijan toimesta Journalistiliiton ohjeita noudattaen eli kirjoitus ja sen vastine olivat samassa lehdessä. En ota kantaa po. kirjoituksiin, mutta joitain ajatuksia miesten persoonat saivat knupissani heräämään.

Uusikaupunkilainen asioiden hoito on ajautunut  äärettömän kauas annetuista vaalilupauksista. Jos aiemmin hallituksen päätökset tehtiin valtaosin vasemmistovetoisesti 6-5 ja vaalien jälkeen olisi luullut vaa`n kääntyneen 7-4 oikeistolle. Mutta mitä vielä, nyt jatketaan pahimmillaan 8-3 vasemmistomielisillä päätöksillä. Tilanne on demokratian kannalta kammottava. Uudessakaupungissa kaupunkilaisten vaaleissa ilmaisema tahtotila ei toteudu lainkaan. Niin kaupungin talouden kuin tulevaisuuden kannalta tilanne vaikuttaa katastrofaaliselta.

Uudessakaupungissa tehdään kaikkea kivaa vähät välittämättä tulevaisuuden synkistä ennusmerkeistä. Kun tähän vielä lisätään miljoona mokien siunaaminen ja se, että kaupungin karmaisevaan väestökehitykseen ei puututa, Uusikaupunki vaeltaa kohti suuria vaikeuksia. Heikko johtajuus on kaupunkimme vitsaus ja hallitseva ongelma. Kun heikot luottamushenkilöjohtajat tukevat heikkoa virkakoneiston johtoa, ei kaupunkimme tulevaisuudelta voi odottaa hyvää. Nyt jopa ikäihmiset ovat muuttamassa täältä pois

Rohkenen todeta, mikäli Timo A. Järvinen olisi, mukana päättäjänä ja sen seurauksena kaupungissamme merkittävässä asemassa, Uusikaupunki porskuttaisi positiivisen tuulen puhaltamana, 7-4 vaalilupauksia noudattaen vahvalla kasvu-uralla. Valmistelisimme, uuden organisaatiojohdon kanssa avoimesti uutta hallintosääntöä ja keskustelisimme yhdessä kaupungin kehittämisestä. Nyt tilanne on katastrofaalinen esim., vuoden vaiheessa valmistuvan, hallintosäännön suhteen, joku pieni piiri valmistelee sitä salassa kaupunkilaisilta ja samalla hallitus suunnittelee sisäpiirin piknikiä.

Nykyisen masentavan demokratian häpäisyn sijasta tarvitsemme älykkäitä, sanavalmiita plus karismaattisia johtajia, ketkä kuuntelevat edes luottamushenkilöiden enemmistöä ja mieluimmin vielä kaupunkilaisiakin. Tältä pohjalta minä vastaan otsikon kysymykseen: KOKO KAUPUNKI KAIPAA JÄRVISTÄ! Päättäjien olisi sisäistettävä muutama asia: Ensinnäkin onko vaalilupausten syönti ja enemmistöaseman menettäminen sopiva hinta tuhoon vievästä yhteistyöstä? Toiseksi jokaisen päättäjän pitäisi pohtia, olemmeko 15 000 uusikaupunkilaisen luottamuksen arvoisia luottamushenkilöitä, ketkä tekevät, lain mukaan, päätöksiä kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi vai olemmeko munivien virkahenkilöiden jatkuvia munauksia peitteleviä ja heidän lokoisan tulevaisuuden turvaavia virkahenkilöiden ruskeakielisiä kavereita?

PÖLHÖLÄSSÄ USKOTAAN - FAKTOISTA VII$$$$

Julma totuus on se, että Pölhölän työpaikkaomavaraisuus on maan huippua ja silti juuri kukaan ei muuta Pölhölään. Väki kaikkoaa Pölhölästä, jos näin ei olisi ei Pölhölä olisi Pölhölä. Mutta miksi asiat lurahtavat Pölhölässä ahterilleen? Syynä on paikkakunnan historia, siellä on aina luotettu valmisteluun ja siellä on aina hyväksytty valmistelun virheet. On luotu kuvio, jossa epäpätevä organisaatio saa tehdä mitä lystää vähät välittäen tekemisen hinnasta tai seurauksista.

Pölhölässä on muutamien tyyppien eliitti, joka median suosiollisella avustuksella saa huseerata kuin humalainen norsu posliinipuodissa. Toimiiko viestintä Pölhölässä? -EI! Toimiiko suunnittelu Pölhölässä? -EI! Toimiiko rakentaminen Pölhölässä? -EI! Toimiiko tulosvastuullisuus Pölhölässä? -EI! Toimiiko matkailu Pölhölässä? EI! Toimiiko kaavoitus Pölhölässä? EI! Toimiiko markkinointi Pölhölässä? -EI! Toimiiko taloudenhallinta Pölhölässä? -EI!

Vaikka kuinka varoitetaan suunnittelun epäkohdista tai tuodaan esimerkkejä historiasta, Pölhölän päättäjät siunaavat lähes nikottelematta kaiken suunnittelun, kuten sitä seuraavat suunnitelmien kustannusylitykset. Pölhölän päättäjien enemmistö perustelee harjoitettua toimintaa positiivisella yhteistyöllä, jos olet eri mieltä, olet negatiivinen yhteistyön sabotoija. Pölhöläläisten veronmaksajien rooliksi onkin jäänyt idioottimaisten hullutusten tai pieleen laskettujen suunnitelmien maksaminen. Tämän oivaltaneet pölhöläläiset ovat nostaneet kytkintä, jos ovat saaneet asuntonsa kaupaksi.

Surullisen ankea totuus piilee siinä, että Pölhölä ei pärjää nykyisellä organisaatiolla. Elämme realistisessa maailmassa, jossa surrealistisille haihattelijoilla ei ole sijaa. Sitä ei ole edes Pölhölässä, sillä pian paikkakunnan talous on pian siinä mallissa, että veroja joudutaan nostamaan niin rajusti, että kysytään, kuka on viimeinen lähtijä hän, joka sammuttaa Pölhölän valot?

Pölhölässä on jatkettu tällä linjalla, vauhtia kiihdyttäen, kymmenet vuodet. Siitä huolimatta laki velvoittaa Pölhölän päättäjiä toimimaan Pölhölän ja pölhöläläisten parhaaksi. Sopiikin kysyä: Joko vihdoin Pölhölään on tulossa muutoksen tuulia, joko uhoten annetut vaalilupaukset alkavat näkyä? Voiko Pölhölää olla edes olemassa ja onko se kovinkin etäällä vai löytyykö se suurin piirtein, kuten Katri Helenan legendaarisesta laulusta Joulumaa: Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, jos Pölhölä löytyy useimman päättäjän sydämestä!?