PÖLHÖLÄSSÄ PÖLHÖILLÄÄN KESKUSTA, KESKUSTAA KEHITTÄMÄLLÄ, TYHJÄKSI

Pölhölän päättäjät hihkuvat riemusta, sillä he ovat löytäneet luottamushenkilöinä yhteishengen luottaa siihen, että vanha meno saa jatkua. Tämä ei tietenkään noudata luottamushenkilöiden enemmistön äänestäjille antamia vaalilupauksia. Niin äänestäjät kuin annetut lupaukset on unohdettu eli loppujen lopuksi vaaleissa vähemmistöön jääneet päättäjät ovat sanelleet tasan tarkkaan haluamansa, kun asia on kokouksissa nuijan kopautuksella siunattu. Kaikkein tärkeimmäksi on noussut iloisen hallituksen mukavan myhäilyn höystämä yhteistyö, jonka rinnalla itse päätökset ja niiden seuraukset vaikuttavat vähäpätöisiltä.

Konkretia puhuu edellisen kappaleen puolesta. Pölhölässä pölhöillään ja kunnolla. Otetaanpa esimerkkinä pölhölän pääkadun ja keskustan kehittäminen. Valmistelijat eli valon tuojat(latinaksi lucifer) loivat nimikko kadun Demon´s street (latinaksi Via Lucifer). Äänin 6-5 Pölhölän keskustaan tehtiin liikenne tukos. Pölhölän vilkkain risteys motitettiin vilkkaammalta suunnalta tulevalta liikennevirralta. Jokainen, siis täys´ päinen, tietää, mitä tämä merkitsee Pölhölässä, josta puuttuu julkinen liikenne. Keskustan elävyys näivettyi ja liike-elämä riutui kuin vedetön ja janoinen busmanni Kalaharin kuumuudessa. Vaikka kerma hihkui ja media ylisti Via Luciferusta, tavallisille pölhöläläisille se avautui tyhjänä ja kalliina fiaskona.

Via Luciferus oli vain muutaman sadantuhannen euron siemen, josta kasvoi miljoona kulu: mielikuvituksettoman pelkistetty kiinalaiseen graniittiin perustuva kiviniitty. Kansa kyllästyi tähän ja äänesti valtaan pölhöilylle vaihtoehtoa tarjonneen porukan. Vaan kuin kas kävi, sama meno jatkuu ja Via Luciferus saa entistä vahvemmin päättäjiltä jatkoa. Se rakentaminen käynnistyi hyvin pölhöläläisittäin, kun kadun viherrakentamiseen annettiin rahaa satatuhatta euroa, hävisi sen seurauksena alueelta välittömästi viimeinenkin puu vihreine lehtineen.

Eikä siinä kaikki, kun Pölhölän keskustaa muka kehitetään miljoonilla euroilla ja yritetään turvata Pölhölän satavuotinen ihmisvilinän jatkumo, niin samaan aikaan samojen päättäjien siunaamana upotetaan kymmeniä miljoonia euroja, kenties satamiljoonaa euroa, miltei kilometrin päässä sijaitsevaan kaikkien pölhöläläisten yhteiseen olohuoneeseen, oikeaan superviihtymiskeskukseen. Jokainen normaalisti ajatteleva tallaaja hoksaa, että viimeistään tuleva sadanmiljoonan hanke tyhjentää Pölhölän keskustan lopullisesti. Ehkä sinä ihmettelet tätä, mutta niin ihmettelevät myös useat pölhöläläiset, jotka aikansa päätään pyöritettyään, jos saavat asuntonsa myytyä, poistuvat Pöhölästä. Ennen näin tekivät lapsiperheet, nyt niin tekevät myös ikäihmiset.

Jos kritisoit mainittua tai esität konkreettisia vaihtoehtoja, sinut julistetaan Pölhölän poliitikkoja/viranhaltijoita sisältävässä kermapiirissä ikäväksi jarruksi hyvän moodin pilaajaksi. Mutta ajatelkaa petroskoilaista turistia, joka on kierrellyt Pölhölässä, nähnyt hirtettyjä tuoleja, tyhjän torin ja päätynyt repsottavan lankkurannan päähän. Mitä hän miettii katsoessaan keskustassa vuosia pajukkoa kasvanutta rakennusmonttua? Eiköhän petroskoilainen ala näkemänsä jälkeen kaipaamaan Pölhölästä kotiin iloiseen, vaikka hiukan seminuhruiseen, Petroskoihin. Jos siis joku, pölhölän napatyyppi, puhuu luottamuksesta ja on olevinaan luottamushenkilö, hänen tulee ensin olla luotettava ja avata vasta sitten suunsa lausuessaan sanan luotettava!

Hyvää juhannusta
           ja
       onnea
 isosta kannusta!